Outi  Ojala  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että meillä on tilaisuus käydä ajankohtaiskeskustelu pohjoismaisesta yhteistyöstä juuri tänään, Pohjolan päivänä. Pohjoismaisten parlamenttien välinen virallinen yhteistyö eli Pohjoismaiden neuvosto täyttää ensi vuonna 50 vuotta, ja sitä tapahtumaa tulemme juhlistamaan täällä eduskunnan istuntosalissa syksyllä 2002 pidettävässä Pohjoismaiden neuvoston juhlaistunnossa.

Pohjoismaisen yhteistyön historiaan on mahtunut monia vaiheita. On ollut saavutusten ja menestyksen hetkiä, mutta myös pettymysten ja epäonnistumisten vaiheita. Maailmassa ympärillämme, niin Euroopassa kuin lähialueillakin, on tapahtunut voimakkaita muutoksia kymmenen viime vuoden aikana. Integraatiokehitys Euroopassa ja kolmen pohjoismaan liittyminen Euroopan unionin jäseneksi on saanut jotkut kyselemään, tarvitaanko enää pohjoismaista yhteistyötä, tarvitaanko Pohjoismaiden neuvostoa. Mielestäni pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan edelleen. Tosiasiassa se on tänä päivänä laajempaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta sitä pidetään jotenkin itsestäänselvänä.

Yhteistyötä esiintyy hyvin monella eri sektorilla. Erityisesti haluan mainita kansalaisyhteiskunnan pohjoismaisen yhteistyön. Se on kattavaa, ja esimerkiksi Pohjola-Norden-yhdistys on jäsenmäärältään maamme laajimpia kansalaisliikkeitä. Ystävyyskuntatoiminta on toinen hyvä esimerkki pohjoismaisesta yhteistyöstä ruohonjuuritasolla. Sillä on ollut suuri vaikutus naapurimaiden ihmisten ja kulttuurin tunnetuksi tekemiseen ja ymmärtämiseen. Mielipidemittaukset ovat myös osoittaneet, että pohjoismaisen yhteistyön arvostus ja merkitys kansalaisten keskuudessa on säilynyt merkittävänä. Pohjoismainen identiteetti koetaan vahvaksi ja positiiviseksi asiaksi.

Kansalaisyhteiskunnan lisäksi myös talouselämässä on yhteistyö lisääntynyt. Lukuisat yritysfuusiot ja muut talouselämän yhteistyömuodot osoittavat, että kiinnostus Pohjoismaita kohtaan sisämarkkina-alueena on viime aikoina kasvanut. Esimerkkejä aktiivisesta yhteistyöstä löytyy toki runsaasti muiltakin sektoreilta. Kulttuuri, urheilu ja ammattiyhdistysliike edustavat perinteisesti pohjoismaisen yhteistyön kannalta keskeisiä alueita. Myös korkeakoulujen välillä on aina ollut vilkasta pohjoismaista kanssakäymistä, samoin tutkijoiden. Haluaisin mainita, että esimerkiksi Helsingin yliopisto on nyt käynnistämässä uutta pohjoismaista tutkimushanketta. Se on asettanut erityisen työryhmän suunnittelemaan Pohjoismaiden neuvoston 50-vuotisjuhlavuotta.

Pohjoismainen yhteistyö niin Pohjoismaiden neuvoston kuin muidenkin yhteistyörakenteiden osalta pohjautuu vahvasti yhteiseen pohjoismaiseen identiteettiin, perinteeseen ja arvomaailmaan. Maantieteellinen naapuruus, pitkälti yhteinen historia, yhteinen kulttuuri- ja arvoperinne sekä laaja yhteinen kieli-identiteetti muodostavat edelleen vankan pohjan tälle yhteistyölle. Tämä yhdessä laajan kansalaisyhteiskunta-ankkuroinnin kanssa takaa myös pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuuden.

Fru talman! En av de mest aktuella frågorna för Nordiska rådet och det nordiska parlamentariska samarbetet i dag är frågan om hur man bättre skall kunna förankra detta samarbete i våra nationella parlament. Intresset för det nordiska samarbetet utanför Finlands delegation i Nordiska rådet har till exempel här i vår riksdag på senare tid varit ganska marginellt. Tyvärr. Jag anser det mycket viktigt att återställa detta intresse och också förstärka förankringen av det nordiska samarbetet i riksdagen.

Den nuvarande geografiska utskottsstrukturen i Nordiska rådet kan nog sägas ha försvårat förankringen av det nordiska samarbetet i de nationella parlamenten. Vårt samarbete skulle vinna på om vi skulle omstrukturera utskottsorganisationen eller -strukturen. Det kunde man göra i riktning mot faktapolitiska sakområdesutskott som bättre motsvarar de nationella utskottsorganisationerna. (Välihuuto: Hur är det möjligt?) — Det skall vi försöka hitta lösningar på.

En annan omständighet som har betydelse för denna förankring är sammansättningen av Nordiska rådet. Vid nominering och val av medlemmar i nationella delegationer borde man kanske i högre grad gå in för att beakta vilka utskott medlemmarna skall höra till och eftersträva en möjligast representativ fördelning på utskotten och därigenom också på rådets utskott.

För att förbättra kontakterna och informationsutbytet mellan Nordiska rådet och utskotten i de nationella parlamenten kunde man också införa ett system med så kallade nordiska kontaktpersoner i utskotten. För att förbättra kännedomen om och för att aktivera intresset för det nordiska samarbetet borde man gå in för en bättre och bredare rapportering till de nationella parlamenten också från regeringens sida. Man kunde överväga en årlig rapport från regeringen om det nordiska samarbetet, som det görs i vissa nordiska länder. Då kunde vi behandla denna rapport kanske just på Nordens dag eller på hösten före sessionen.

Rouva puhemies! Pohjoismaisen yhteistyön sisältö ja muoto ja rakenteet ovat vaihdelleet muun muassa ympäristön muutosten seurauksena. Integraatiokehitys Euroopassa ja suuret poliittiset mullistukset Pohjolan lähialueella johtivat viime vuosikymmenen puolessavälissä Pohjoismaiden neuvoston nykyisen niin sanotun kolmipilarirakenteen luomiseen, joka on siis maantieteellinen.

Nyt on tullut aika tarkistaa yhteistyön sisältöä ja ehkä ennen kaikkea sen rakenteita uudelleen. Uudistustyön keskeisenä lähtökohtana on tällä kertaa ministerineuvoston asettaman niin sanotun viisasten paneelin raportti pohjoismaisen yhteistyön tulevasta suunnasta ja tehtävästä. Toisena lähtökohtana on pyrkimys pohjoismaisen yhteistyön ja Pohjoismaiden neuvoston toiminnan ankkuroimiseen kansallisissa parlamenteissa. Ankkurointi kansallisiin parlamentteihin onkin Pohjoismaiden neuvoston omassa uudistustyössä hyvin keskeinen tavoite.

Tämä ankkurointi tarkoittaa käytännössä muun muassa kansallisten erityisvaliokuntien entistä tiiviimpää kytkemistä Pohjoismaiden neuvoston toimintaan. Pohjoismaista yhteistyötä koskeva keskustelu pitäisikin laajentaa koskemaan koko parlamenttia eikä ainoastaan Pohjoismaiden neuvoston suomalaista kansallista valtuuskuntaa. Suomen valtuuskunta pyrkiikin omassa toiminnassaan keskustelun laajentamiseen, ja tämä ajankohtaiskeskustelu on osa tätä.

Pohjoismaisen yhteistyön alkuperäinen ja perimmäinen tarkoitus on, kuten se on kirjattu niin sanottuun Helsinki-sopimukseen vuodelta 62, edistää Pohjoismaiden kansojen kesken kulttuurin sekä oikeus- ja yhteiskuntakäsitysten alalla vallitsevaa läheistä yhteisyyttä ja edelleen kehittää Pohjoismaiden välistä yhteistyötä. Tämä tavoite on 40 vuoden jälkeen edelleen ajankohtainen, vaikka perinteisen pohjoismaisen yhteistyön rinnalle on tullut yhä lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä ja ennen kaikkea lähialueyhteistyötä käsittäen Baltian maat, Luoteis-Venäjän ja Kaliningradin.

Pohjoismaista yhteistyötä esiintyy tänään useimmilla politiikan alueilla. Ei ole niin sanottuja tabualueita. Muutamia keskeisiä kysymyksiä haluaisin kuitenkin nostaa esille ja nimenomaan kansalaisten arkeen liittyvien konkreettisten asioiden osalta. Rajaesteiden poistaminen on tärkeä, samoin ihmisten liikkuvuuden edistäminen, lasten ja nuorten aseman turvaaminen ja parantaminen, ympäristökysymykset ja monet muut ovat meidän agendallamme.

Fru talman! Islands förra president Vigdis Finnbogadottir har konstaterat att man inte själv väljer sina grannar men om vi hade kunnat välja skulle vi inte ha valt annorlunda. Hela världen betraktar oss som en helhet men naturligtvis vet vi att vi inbördes är ganska olika. Det nordiska ligger i att vi kompletterar varandra så väl att den helhet vi utgör är som en gemensam dröm. Det är mycket vackert sagt.

Trots att de nordiska ländernas utgångspunkter i många avseenden har varit mycket olika och trots att de i olika historiska situationer till exempel har valt sinsemellan avvikande säkerhets- och integrationspolitiska lösningar har samarbetet det oaktat varit framgångsrikt och intensivt. Under det kalla kriget valde tre nordiska länder Nato-medlemskap till grund för sin säkerhetspolitik medan två valde neutralitet vilket inte hindrade det nordiska samarbetet och grundandet av Nordiska rådet.

Nu i den ekonomiska integrationens tid representerar de nordiska länderna likaså mycket olika integrationspolitiska lösningar. Tre nordiska länder är medlemmar i Europeiska unionen medan två har valt att stanna utanför den, men också de är med i det europeiska samarbetet. De nordiska länder som är medlemmar i EU har dessutom stannat för olika lösningar när det gäller deras ställning inom unionen. Trots detta har samarbetet och den nordiska integrationen inom den ekonomiska sektorn vuxit och fördjupats under de senaste åren och Norden som hemmamarknad börjar vara en realitet för många.

Rouva puhemies! Olen jo ylittänyt aikani, mutta haluan lopuksi sanoa, että olen vakuuttunut siitä, että me tarvitsemme pohjoismaista yhteistyötä kansainvälistyvässä, muuttuvassa maailmassa ja että tämän yhteistyön hedelmät hyödyttävät kaikkia kansalaisia.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan tämän päivän keskustelu pohjoismaisesta yhteistyöstä on hyödyllinen ja tervetullut. Se on kuunneltavissa suorana lähetyksenä Internetissä muun muassa muissa Pohjoismaissa, minkä vuoksi käytän puheenvuorossani rinnakkain ruotsia. Se on myös siinä mielessä ainutlaatuinen, ettei vastaavia yksinomaan tätä aihetta koskevia keskusteluja liene Suomen poliittisessa lähihistoriassa aikaisemmin järjestetty.

Eduskunnassa on pohjoismaisesta yhteistyöstä tähän asti käyty keskustelua lähinnä siinä yhteydessä, kun Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan vuosikertomus tulee valiokuntakäsittelyyn ja kun ulkoasiainvaliokunnan asianomaista kertomusta koskeva mietintö käsitellään eduskunnan istunnossa. Koska Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan vuosikertomuksessa on, kuten luonnollista onkin, keskitytty pääasiassa neuvoston piirissä harjoitettuun parlamentaariseen yhteistyöhön, on Pohjoismaiden hallitusten ja Pohjoismaiden ministerineuvoston harjoittama yhteistyö saanut vähemmän huomiota osakseen. Vuosikertomusten käsittelyn yhteydessä Pohjoismaiden yhteistyöministeri on saattanut lyhyesti esitellä yhteistyön prioriteetteja sekä vastata edustajien esittämiin kysymyksiin. Sen sijaan hallituksen taholta ei näin ollen ole aikaisemmin esitelty eduskunnalle mitään systemaattista esitystä Pohjoismaiden hallitusten välisestä virallisesta yhteistyöstä taikka laajasta epävirallisesta pohjoismaisesta yhteistyöstä ja neuvonpidosta.

Ärade talman! Dagens debatt i riksdagen om det nordiska samarbetet är ett förtjänstfullt och välkommet initiativ. Det är positivt att diskussionen kan åhöras i direktsändning över Internet och jag vill sända en speciell hälsning till de nordiska lyssnarna. Det torde även vara första gången i Finlands politiska närhistoria som riksdagen ägnar en debatt exklusivt åt nordiskt samarbete. Jag vill tacka riksdagen för att den på initiativ av Finlands delegation på detta sätt firar Nordens dag den 23 mars, den dag då det nordiska samarbetsavtalet av 1962 undertecknades. En bred och aktuell debatt om nordiska frågor vore det nyttigt att föra även i fortsättningen.

Haluan esittää kiitokset siitä, että eduskunta Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan aloitteesta on halunnut juhlistaa Pohjolan päivänä tätä maaliskuun 23. päivää, jolloin Pohjoismaiden yhteistyösopimus vuonna 1962 allekirjoitettiin, ja tällä tavoin mahdollistanut ajankohtaiskeskustelun pohjoismaisesta yhteistyöstä. Uskon, että tämäntapaiset keskustelut ovat tarpeen vastaisuudessakin.

Mitä muihin Pohjoismaihin tulee, on todettava, että eri maissa on muotoutunut hyvin erilaisia käytäntöjä. Pääsääntö on kuitenkin, että hallituksen toimesta annetaan vuosittain kirjallinen tai suullinen kertomus parlamentille Pohjoismaiden hallitusten välisestä yhteistyöstä. Yleensä tämä tapahtuu juuri ennen Pohjoismaiden neuvoston vuotuista istuntoa, joka nykyään järjestetään lokakuun lopulla tai marraskuun alussa. Siinä yhteydessä käydään poliittinen debatti pohjoismaisesta yhteistyöstä, sen nykytilasta sekä yhteistyön tulevaisuuden suunnitelmista. Yleisen käytännön mukaan kunkin maan yhteistyöministeri käynnistää keskustelun alustuspuheenvuorolla eduskunnan yleisistunnossa.

Pidän tämän päivän keskustelua meille tärkeänä erityisesti nyt, kun Suomi toimii pohjoismaisen yhteistyön, mukaan lukien Pohjoismaiden ministerineuvoston, puheenjohtajamaana kalenterivuonna 2001. Lisäksi on syytä muistaa, että Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuus siirtyy Suomelle tämän vuoden lokakuun lopussa vuodeksi eteenpäin. Suomi kantaa siis tänä päivänä ja ensi vuonna tärkeitä vastuutehtäviä pohjoismaisen yhteistyön kehittämiseksi ja sen eteenpäinviemiseksi.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Pohjoismaiden neuvoston perustamisesta. 50-vuotisjuhlaistunto pidetäänkin Suomessa vuoden 2002 lokakuussa. Valmistelut ovat jo lähteneet käyntiin niin hallituksen kuin eduskunnankin osalta. Juhlavuoden kunniaksi tullaan järjestämään lukuisia tilaisuuksia, joiden avulla pyritään näyttävällä tavalla esittelemään pohjoismaisen yhteistyön koko kirjo eri kohderyhmille.

Ärade talman! Det är relevant att ta upp det nordiska samarbetet just i år då Finland handhar det nordiska ordförandeskapet inklusive ordförandeskapet i Nordiska ministerrådet. Här tillkommer att Finland får presidentskapet i Nordiska rådet i oktober för ett år framåt. Vi axlar således dessa tider ett särskilt ansvar för utvecklingen och vidareförandet av det nordiska samarbetet.

Arvoisa puhemies! Hallitus on pohjoismaisen yhteistyösopimuksen hengen mukaisesti omaksunut aktiivisen pohjoismaisen puheenjohtajuuden. Aktiivisuus näkyy puheenjohtajuusohjelmamme kokoonpanosta, neuvostojen ja komiteoiden johtotavasta sekä panoksestamme pohjoismaisen yhteistyön julkisuuden ja tunnettuuden kasvattamiseksi. Ensimmäistä kertaa puheenjohtajamaalla on nyt käytössä oma verkkosivu. Suomen puheenjohtajuusohjelma, jonka teemaksi annettiin Pohjolan kansalainen 2001, laadittiin yhteistuumin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kanssa. Tavanmukaisesti pääministeri esitteli sen pääkohdat Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Reykjavikissa viime marraskuussa.

Ohjelma on jaettu kaikille edustajille ennen tämän päivän istuntoa. Tämän takia en tässä yhteydessä esittele sitä sen enempää vaan tyydyn toteamaan, että ohjelmamme on varsin laaja ja kunnianhimoinen. Sillä pyritään lähestymään pohjoismaisen yhteistyön kysymyksiä kansalaisen näkökulmasta. Siinä otetaan huomioon Pohjoismaiden suhteet Euroopan unioniin ja lähialueisiin ja siinä laaditaan tavoitteita niin sektorikohtaiselle yhteistyölle kuin epäviralliselle yhteydenpidollekin. Ohjelma sai jo Reykjavikissa varsin myönteistä palautetta naapurimailtamme, mikä osaltaan innoittaa meitä tekemään parastamme sen toteuttamisessa.

Sen sijaan haluan tuoda esiin muutamia ohjelman toteuttamiseen liittyviä asioita, joille hallitus antaa painoa. Eräät niistä vaativat sekä Pohjoismaiden parlamenttien että maiden hallitusten pohdintoja. Tässä mielessä olemmekin Suomen puheenjohtajuuskaudella pitäneet huolta siitä, että ministerineuvoston dialogi Pohjoismaiden neuvoston kanssa olisi mahdollisimman avoin ja ennakkoluuloton. Olemme kokoontuneet yhteisiin neuvotteluihin ja seminaariin, joissa olemme pyrkineet hahmottamaan tulevan yhteistyön sisältöä ja rakenteita. Seuraava yhteinen kokous on runsaan viikon kuluttua Oslossa.

Epäilemättä keskeisin tehtävämme on luoda uudistunut runko tulevien vuosien pohjoismaiselle yhteistyölle. Näiden pohdintojen taustalla on viime syksynä valmistunut laaja niin sanottu viisasten ryhmän raportti toimenpidesuosituksineen. Ministerineuvostoissa selvitetään yhteistyön syventämistä viidellä asia-alueella. Parlamentaarikkojäsenet puolestaan ovat ilmoittaneet harkitsevansa mielenkiintoisia Pohjoismaiden neuvoston rakenteellisia uudistuksia. Kuten Helsingissä pidetystä seminaarista ilmeni, pohjoismaiset yhteistyöministerit ovat parlamentaarikkojen kanssa yhtä mieltä siitä, että uudet linjaukset on voitava esittää tämän vuoden lokakuun lopulla kokoontuvassa Pohjoismaiden neuvoston istunnossa.

Viisaiden raportissa ehdotetaan muun muassa Pohjoismaiden kansalaisten oikeuksien selvittämistä. Suomi on ottanut tämän kohdan ohjelmaansa, ja voin todeta työn jo lähteneen käyntiin. Suurlähettiläs Ole Norrbackin johdolla tullaan kartoittamaan niitä oikeuksia, joita Pohjoismaiden kansalaisilla on työskennellessään, opiskellessaan tai oleskellessaan muista syistä toisessa Pohjoismaassa.

Pohjoismaiden suhteet lähialueisiin, lähinnä Baltian maihin ja Luoteis-Venäjään, muodostavat erillisen ja tärkeäksi katsotun saran pohjoismaisesta yhteistyöstä. Uusia muodollisia rakenteita ei ilmeisesti tarvita, mutta Pohjoismaiden ministerineuvoston uusi lähialuestrategia saatetaan kevään aikana voimaan. Strategiassa on muun muassa otettu huomioon Viron, Latvian ja Liettuan edessä oleva liittyminen EU:hun ja yhteistyön luonteen siitä seuraava muuttuminen. Painopiste on siten siirtymässä enenevässä määrin Luoteis-Venäjälle, Kaliningradiin sekä Barentsin alueen yhteistyöhön. Tänä vuonna valmistellaan ministerineuvostolle uusi arktinen yhteistyöohjelma. Koska Suomi toimii arktisen neuvoston puheenjohtajamaana kaudella 2000—2002, prioriteettien löytäminen ei tuota vaikeuksia.

Arvoisa puhemies! Käytettävissä olevan ajan puitteissa en voi luetella kaikkia ajankohtaisia painopisteitämme, mutta haluan vielä mainita Suomen aloitteen pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi informaatioteknologian alalla. Tarkoituksena on järjestää ensi syksynä ministerikokous, jonka teemana olisi niin sanottu digitaalikuilu sekä EU:n pohjoinen e-ulottuvuus.

Riitta  Prusti  /sd:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Haluan kiittää puhemiesneuvostoa pohjoismaista yhteistyötä koskevan ajankohtaiskeskustelun järjestämisestä. Kansanedustajien huomion kiinnittäminen tähän tärkeään aiheeseen on erittäin perusteltua ja ajankohtaista sen takia, että tänä vuonna uudistetaan Pohjoismaiden neuvoston toimintaa ja valmistaudutaan samalla tulevaan ensi vuoden 50-vuotisjuhlavuoteen. On syytä kiittää myös niin sanottua viisasten paneelia mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä työstä.

Pohjoismainen yhteenkuuluvuus ja hyvinvointiyhteiskunta rakentuvat saman kaltaiselle arvopohjalle. Yhteistyömme on viiden Pohjoismaan ja kolmen itsehallintoalueen välistä yhteistyötä, mutta se on myös tärkeä poliittinen instrumentti muissa kansainvälisissä yhteyksissä. Sosialidemokraatit yhtyvät viisaiden näkemykseen, jonka mukaan ajoissa tehdyt selkeät kansalliset ja pohjoismaiset kannanotot lisäävät vaikutusvaltaa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Myös tasavallan presidentti Tarja Halonen on uudenvuoden puheessaan kiittänyt hyviä suhteita naapurimaihimme ja pitänyt pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan edistämistä tärkeänä yhteispohjoismaisena asiana.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että viisaat ovat muistaneet Pohjoismaiden yhteistyön peruskiven, kansalaiset. Muodostavathan nimenomaan kansalaiset ja kansalaisjärjestöt onnistuneen yhteistyön lähtökohdan. Ylpeillessämme aikaisesta passivapaudestamme tai vapaista työmarkkinoista puhumme tavallisia kansalaisia koskevista ja heitä hyödyntävistä asioista. Pohjoismaisuus, poiketen monesta muusta kansainvälisestä yhteistyöstä, on nimenomaan tavallisten ihmisten arkielämästä lähtevää toimintaa.

Myös Suomen tämänvuotisen puheenjohtajuusohjelman kantavana teemana on Pohjolan kansalainen. Juuri kansalaisten oikeuksien vahvistamisen tarpeesta johtuen me sosialidemokraatit pidämme tervetulleena yhteistyöministereiden tuoretta päätöstä selvitysmiehen asettamisesta pohjoismaalaisten oikeuksien kartoittamiseksi.

Järjestöjen kautta tavoitetaan kansalaisia tavalla, johon yksikään viranomainen tai instituutio ei kykene. Kansalaisia palvelevista toimintamuodoista on syytä mainita Haloo Pohjola -niminen palvelupuhelin. Kansalaisilla on kaikkialla Pohjolassa mahdollista soittaa maakohtaiseen neuvontapuhelimeen ja kysyä neuvoa toisen Pohjoismaan säännöksistä ja käytännöistä.

Sosialidemokraatit pitävät viisaiden raportissa esitettyjä kehitystrendejä tärkeinä pohdittaessa pohjoismaisen yhteistyön sisältöä. Toimintatapoja ja rakenteita uudistettaessa lähtökohtana tulee olla käsiteltävät asiat. Meidän poliitikkojen on entistä paremmin osattava priorisoida niin, ettei Pohjoismaiden neuvosto huku sinänsä hyvien ja tärkeiden asioiden tulvan alle. Tavoitteena tulee olla, että Pohjoismaiden neuvosto tekee perusteltuja ja selkeitä päätöksiä toimenpiteistä, joihin ministerineuvoston ja hallitusten tulee ryhtyä. Poliittisten puolueryhmien merkityksen päätöksenteossa on oltava jatkossakin vahva. Toisaalta Pohjoismaiden neuvostossa on elettävä ajassa ja edustajien on voitava ottaa esille tärkeitä, ajankohtaisia kysymyksiä.

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston toimintaa tulee kehittää. Kokouksissa kuluu liiaksi aikaa rutiininomaisten asioiden käsittelyyn, ja on syytä harkita työvaliokunnan perustamista puheenjohtajiston yhteyteen.

Sosialidemokraatit pitävät perusteltuna sitä, että kansalliset valiokunnat on nykyistä tiiviimmin kytketty Pohjoismaiden neuvoston valiokuntatyöskentelyyn. Samoin on mielekästä vahvistaa neuvoston valiokuntien yhteyksiä ministerineuvostoon. Työskentelytapojen ja käytännön yhteistyökuvioiden tulee joustaa käsiteltävien asioiden laadun ja laajuuden mukaan. (Puhemies koputtaa) Nämä muutokset edellyttävät neuvoston sihteeristöön lisäresursseja ja osaamisen vahvistamista.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi pari lausetta suomen kielen asemasta pohjoismaisessa yhteistyössä. Kansanedustajien yhteistyötä Pohjoismaiden neuvostossa vaikeuttaa välillä se, että suomenkieliset käännökset asiakirjoista tulevat vasta juuri ennen kokousta. Muun muassa tähän epäkohtaan on jatkossa kiinnitettävä huomiota. On tärkeää, että jokaisella edustajalla on mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään pohjoismaisissa yhteyksissä ja että tätä oikeutta kunnioitetaan. Hyvää Pohjolan päivää kaikille!

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on muodostanut lujan siteen Pohjoismaiden välille, joilla on saman kaltainen historiallinen tausta ja yhteiskunnalliset olot. Kanssakäyminen naapureidemme kanssa on ollut koko ajan läheistä ja luonnollista. Näin siitäkin huolimatta, että maidemme integraatioratkaisut ovat poikenneet viime vuosina toisistaan merkittävästi niin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin suhtautumisessa Euroopan unioniin sekä Talous- ja rahaliitto Emuun. Norja, Tanska ja Islantihan ovat Naton jäseniä, kun taas Suomi ja Ruotsi ovat edelleen sotilaallisesti liittoutumattomia maita. Norja ja Islanti eivät puolestaan ole edes Euroopan unionin jäseniä, kun taas Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on liittynyt Emuun.

On valitettavaa, ettei Suomen Emu-jäsenyyttä alistettu aikoinaan muiden Pohjoismaiden tapaan kansanäänestyksen ratkaistavaksi. Mainittakoon, että Evan tuoreimman tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista suhtautuu uuteen valuuttaan siirtymiseen kielteisesti ja vain joka neljäs myönteisesti. Vaikka Pohjoismaiden yhteistyön kannalta olisikin ollut parasta, että Suomi olisi päätynyt tässä kysymyksessä ainakin ensi vaiheessa samaan ratkaisuun kuin muut unioniin kuuluvat Pohjoismaat, meille on edelleen tarjolla monia muita yhteistyön mahdollisuuksia.

Vielä kymmenisen vuotta sitten elimme aikaa, jolloin ulkopolitiikkaa, puolustuspolitiikasta puhumattakaan, ei sopinut käsitellä Pohjoismaiden neuvoston elimissä. Vasta Neuvostoliiton romahtaminen ja kylmän sodan kauden päättyminen muuttivat tilanteen. Neuvoston istunnoissa onkin käyty jo vuosia keskusteluja näistä asioista Pohjoismaiden ulko- ja puolustusministereiden antamien selontekojen pohjalta. Neuvoston puheenjohtajisto on pitänyt lisäksi yhteyttä erityisesti lähialueidemme parlamentteihin, hallituksiin ja päämiehiin. Voidaankin sanoa, että neuvostolla on edelleen vankka asema kansainvälisessä politiikassa.

Viime vuosina neuvoston organisaatio ei kuitenkaan ole kyennyt enää vastaamaan ajan vaatimuksiin. Niin sanotussa viisasten paneelin raportissa ehdotetaankin, että erityisesti neuvoston valiokuntarakenteeseen tehtäisiin uudistuksia. Tarvitsemme selkeämpiä substanssivaliokuntia, joissa käsiteltäisiin kansalaisten arkipäivää koskettavia asioita ja joissa kansallisten parlamenttiemme erikoisvaliokuntien jäsenten asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi ympäristö- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikalle tulisi antaa nykyistä selkeämpi rooli joko perustamalla uusi valiokunta tai siirtämällä nämä asiat nykyisen Eurooppa-valiokunnan käsiteltäväksi.

Uusien valiokuntien lisäksi tarvitsemme pohjoismaisia teemakonferensseja, joihin voisivat osallistua myös ne kansallisten parlamenttiemme jäsenet, jotka eivät kuulu Pohjoismaiden neuvoston viralliseen organisaatioon. Näihin kokouksiin voitaisiin kutsua myös kansalaisjärjestöjen edustajia. Pohjoismaiden parlamenttien erikoisvaliokunnat voisivat järjestää lisäksi yhteiskokouksia, joissa koordinoitaisiin ajankohtaisia ongelmia ja yhteistyötä tulevaisuuden kannalta tärkeissä kysymyksissä kuten tiede-, teknologia-, tutkimus- ja ympäristö- sekä energiapolitiikassa. Myös yhteistyötä Baltian neuvoston kanssa on edelleen tiivistettävä.

Arvoisa rouva puhemies! Vain harva on tullut ajatelleeksi, että Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toiminta on osa ulkopolitiikkaamme. Toimimme samoilla areenoilla kuin tasavallan presidentti, pääministeri, ulkoasiainministeri ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta. Olemme yksi niistä harvoista kansainvälisistä parlamentaarisista järjestöistä, joissa kansallisen parlamentin jäsen voi esittää esimerkiksi kirjallisen tai suullisen kysymyksen toisen jäsenvaltion hallitukselle tai ministerille.

Kysymysinstituutiota onkin käytetty paljon tilanteissa, joissa esimerkiksi kansalaisten asioita ei ole hoidettu tyydyttävällä tavalla toisessa Pohjoismaassa. Tulostakin on syntynyt. Tätä järjestelmää täydentävät loistavasti hallitustemme jäsenten kahdenkeskiset tapaamiset ja neuvottelut. Erityisesti oman yhteistyöministerimme Jan-Erik Enestamin pohjoismaista yhteistyötä koordinoiva tehtävä on merkittävä. Tälle tehtävälle onkin annettava jatkossa nykyistä suurempi painoarvo, sillä pohjoismaisen yhteistyön koordinoiminen on EU:n laajennuttua entistäkin tärkeämpää.

Arvoisa rouva puhemies! Pohjoismaisen yhteistyön luonne ja sisältö ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Yhteistyömme keskeisimpiä saavutuksia ovat yhteispohjoismaisen lainsäädäntöperustan, työvoiman vapaan liikkuvuuden ja kansalaistemme sosiaalisten oikeuksien turvaaminen. Nämä tavoitteet saavutettiin jo paljon ennen Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyttä. Vaikka uskommekin, että pohjoismainen yhteistyö on tulevaisuudessakin mahdollista ilman, että kaikki Pohjoismaat kuuluvat Euroopan unioniin, on selvää, että kaikkien mukanaolo antaisi paremmat mahdollisuudet edistää yhteisiä tavoitteitamme laajentuvassa unionissa.

Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin tärkeänä, että Euroopan unionia rakennetaan sellaisena itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä, jossa jäsenmaiden erilaisuus ja niiden erityispiirteet, jotka ovat meille Pohjoismaille erityisen tärkeitä, otetaan nykyistä paremmin huomioon. Tällaiseen löyhään valtioiden liittoon voisivat ehkä myös Islanti ja Norja harkita joskus tulevaisuudessa liittyvänsä. Tällöin Pohjoismaat olisivat jälleen saman kaltaisessa kansainvälisessä asemassa, mikä edesauttaisi pohjoismaisen yhteistyön syventämistä.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pohjoismainen yhteistyö piti Suomea arvokkaalla tavalla kiinni läntisessä yhteistyössä sodanjälkeisinä, usein meille hyvin vaikeinakin vuosikymmeninä. Erityisen merkittävä tekijä Pohjoismaiden neuvosto olikin maallemme juuri jälleenrakennuksen vuosina ja hyvinvointiyhteiskuntaa luotaessa. Sittemmin Suomi on ottanut eurooppalaisessa yhteistyössä, innovatiivisuudessa ja tietotekniikan kehityksessä jopa eturivin paikan Pohjoismaiden joukossa.

Kokoomukselle on ollut erityisen tärkeää, että pohjoismainen yhteistyö on lisännyt yksilöiden valinnanvapautta. Yhteiset työmarkkinat, sosiaalisopimukset ja passivapaus ovat edistäneet työvoiman vapaata liikkuvuutta ja asuinpaikan vapaata valitsemista Pohjolassa jo vuosikymmeniä.

Viime vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että pohjoismaisen yhteistyön sisältö ja toimintamuodot olisi uudistettava perusteellisesti. Kansalaisilla on perusteltuja syitä ihmetellä sellaisten kokousten tarpeellisuutta, jotka ovat niinkin tehottomia kuin Pohjoismaiden neuvoston nykyinen valiokuntatyö. Vaatiessamme tiukkaa taloudenpitoa ja tehokkuutta koko yhteiskunnalta on poliitikkojen näytettävä tässäkin asiassa esimerkkiä. Kaikki sellaiset kustannukset on ennakkoluulottomasti karsittava, jotka eivät tuo kansalaisille todellista lisäarvoa. On muistettava myös, että aika on rahaa.

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö ei voi elää irrallaan muusta kansainvälisestä kehityksestä. Tämän totesi myös Pohjoismaiden yhteistyön uudistamista pohtinut niin sanottu viisasten paneeli. Paneeli antoi raportilleen kuvaavan nimen "Pohjola avoinna maailman tuulille". Raportin lähtökohtana on kasvava kansainvälinen riippuvuus. Tulevaisuudessa syvempi pohjoismainen yhteistyö olisikin parhaimmillaan kansainvälisissä puitteissa, erityisesti laajentuneessa Euroopan unionissa.

Pohjoismaiden erilaiset EU-linjaukset ovat kuitenkin jossain määrin vaikeuttaneet hedelmällisen yhteistyön mahdollisuuksia. Tästä huolimatta Pohjoismailla on paljon yhteisiä etuja valvottavanaan EU:ssa. Näitä ovat muun muassa ponnistelut unionin laajentumisen edistämiseksi erityisesti Viron ja muiden Itämeren maiden osalta. Tärkeäksi on katsottu myös EU:n avoimuuden ja päätöksenteon selkeyden kehittäminen. Lisäksi EU:n pohjoinen ulottuvuus uhkaa näivettyä, elleivät Pohjoismaat pysty yhteistyössä lähialueittemme kanssa luomaan tälle politiikalle konkreettista sisältöä.

Yhteiset pohjoismaiset intressit ulottuvat myös EU:n ulkopuolelle. Näitä ovat muun muassa ympäristöarvojen korostaminen ja työ demokratian ja vapaakaupan leviämisen puolesta. Oma merkityksensä on myös yhteisten pelisääntöjen kehittämisessä kansainvälisille markkinavoimille.

Arvoisa rouva puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön kylmän sodan päätyttyä. Suomi ei enää luovi kahden suurvaltablokin välissä, vaan hakee paikkaansa eri turvallisuusverkostoissa niin EU:ssa kuin Naton ulkokehilläkin. Myös Pohjoismaista on muodostunut osa Suomen turvallisuusverkostoa. Edellytykset pohjoismaisen yhteistyön syventämiselle kriisinhallinnan alalla on Nordcapsin puitteissa luotu.

Tämä kehitys tulee huomioida erityisesti Pohjoismaiden neuvoston valiokuntauudistuksessa. Nykyisten kolmen alueellisen valiokunnan tilalle olisi perustettava useampia erityisvaliokuntia. Näillä tulisi olla tiiviit siteet kansallisten parlamenttien vastaaviin valiokuntiin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä yhden uuden valiokunnan tulee keskittyä nimenomaan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. EU:n puolustusidentiteetin kehittyminen ja Naton mahdollinen laajentuminen yhteen tai useampaan Baltian maahan tulevat tekemään nimenomaan turvallisuuspoliittisista kysymyksistä sen politiikan sektorin, jolla Pohjoismailla on eniten syytä tiivistää yhteistyötään. (Ed. I. Kanerva: Hyvä pointti!)

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan Pohjoismaiden neuvoston on uudistuttava niin, että sen toiminnalle löytyy todellista poliittista sisältöä ja merkitystä. Mikäli tässä ei onnistuta, neuvoston olemassaoloa on yhä vaikeampi puolustaa. Tämän vuoksi on välttämätöntä onnistua tässä uudistustyössä ja varmistaa, että pohjoismainen yhteistyö säilyttää edelleen sen arvostuksensa, joka sille on historian kuluessa syntynyt.

Annika  Lapintie  /vas:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Som tema för Finlands ordförandeskapsprogram har man valt det nordiska samarbetet och namnet på programmet är ju Nordbo 2001. Temat är bra därför att det nordiska samarbetet traditionellt har utgått från medborgarnas behov. Som målsättning har man haft ett Norden där de enskilda medborgarna har det bra att leva. Många utredningar visar att människorna i de olika nordiska länderna till och med upplever nordiskhet som en del av den nationella identiteten.

Pohjoismaiden yhteenkuuluvuudentunne on vahva ja yhteneväisyydet korostuvat vielä enemmän, kun Pohjoismaita verrataan muihin maailman valtioihin ja alueisiin. Pohjoismainen yhteistyö perustuu yhteisiin arvoihin, ja tämä näkyy muun muassa siinä, että vaikka Pohjoismaiden neuvoston suositukset eivät suoraan sido hallituksia, ne kuitenkin yleensä toteutuvat ennemmin tai myöhemmin.

Pohjoismaisella yhteistyöllä voimme vastata globalisaation ja yleisen kansainvälistymisen yhteiskuntiin tuomiin paineisiin. Esimerkiksi turvaamalla tietoyhteiskunnan palvelut jokaiselle niitä tarvitsevalle tarjoamme kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden osallistua globaalin maailman tapahtumiin.

Yksi erityinen esimerkki toimivasta yhteistyöstä on Saamen radio, joka lähettää ohjelmaa koko Saamenmaan eli pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan alueilla Pohjois-Inarin ja koltan saameksi. Täten on turvattu näiden vähemmistöjen tiedonsaanti ja osallistuminen yhteiskuntaan heidän omalla äidinkielellään.

Vänsterförbundets riksdagsgrupp vill framhäva att det är speciellt viktigt att sörja för minoriteternas ställning i en värld där lönsamhet och produktivitet ibland tycks vara de enda värdena och det enda sättet att mäta människovärdet och servicenivån. Demokrati, jämlikhet och välfärd har alltid starkt präglat de nordiska samhällena. De nordiska länderna kan nu visa att vår samhällsstruktur är fungerande och det lönar sig att ta modell av dem. Öppenhet i beslutsfattandet och dokumentens offentlighet är nordiska dygder som garanterar att varje medborgare har möjlighet till information om de beslut som berör honom eller henne. Dessa dygder borde vi nordiska beslutsfattare aktivt framhäva också inom Europeiska unionen.

Meillä Pohjoismaissa naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuu muuhun maailmaan verrattuna varmasti hyvin, mutta lasikatot, palkkaerot ja ihmisten asenteet täällä Pohjolassa kuitenkin puhuvat omaa karua totuuttaan. Edelleen on vallalla käsitys, että tasa-arvossa olisi kysymys vain prosenteista, lukumääristä ja muista mitattavista asioista. Todellinen tasa-arvo on saavutettu vasta siellä, missä sukupuoli ei enää määrää vaan se, mikä kullekin yksilölle sopii.

Pohjoismaiden tulisi yhdessä tarttua myös vaikeisiin ongelmiin. Naiskauppa on Euroopassa yhä suurempi ongelma, ja sen lonkerot ulottuvat juuri Pohjoismaiden lähialueisiin. On hyvä, että myös näihin vaikeisiin asioihin ollaan puuttumassa myös Euroopan unionissa muun muassa komission Stop-ohjelman puitteissa. Lakien harmonisoinnilla voimme pyrkiä rakentamaan yhteistä Pohjolaa, jossa kansalaisten jatkuvasti lisääntynyttä liikkuvuutta ja asettumista naapurimaahan entisestään helpotetaan.

Perinteisesti Pohjoismaiden välillä on katsottu, että perhe- ja tasa-arvolainsäädäntöjen harmonisointi on kansalaisten edun ja sopeutumisen kannalta tärkeää.

Ett bra exempel är lagen om möjligheten att registrera parförhållandet, som godkändes i Sverige 1996. Då tillsattes en arbetsgrupp som dryftade barnens ställning i familjer med två mödrar eller två fäder. I januari i år publicerade arbetsgruppen sin rapport och kom till den slutsatsen att adoption av styvbarnen är till barnens bästa.

Nyt meillä harkitaan vuoden 1996 lain kaltaista virallistamista ilman, että lasten oikeutta vanhempiin on ymmärretty. Lainsäädännössä kannattaa siis seurata, mitä muissa Pohjoismaissa on aiemmin tehty. Näin ei tarvitse välttämättä itse tehdä kaikkia samoja virheitä.

Viisaiden raportti on hyvä pohja ja lähtökohta pohjoismaisen yhteistyön kehittämiselle. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä poliittisten ryhmien pitäisi pikaisesti tehdä konkreettisia esityksiä. Yksi hyvä tapa vahvistaa Pohjoismaiden neuvoston roolia on uudistaa valiokuntamallia niin, että se vastaa kansallisten parlamenttien rakennetta.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kontakterna mellan människor och företag i Norden är livligare än någonsin. Det nordiska samarbetet på ett personligt plan mår bra i dag. Det här skapar behov av ett aktivt politiskt samarbete men det har blivit svårare för det politiska samarbetet att finna sin roll i och med EU-medlemskapet.

Framstegen i det politiska samarbetet har trots allt gett relativt blygsamma resultat i jämförelse med vad som har skett inom EU. Man kan inte låta bli att imponeras av EU:s förmåga att klara av svåra förhandlingar och komma framåt trots en brokig skara medlemsländer och många starka viljor. Inom EU fattar man stora övergripande beslut till och med på lunchmöten varefter nationell lagstiftning och regelverk ändras och anslag fördelas, överraskande snabbt. Inom Nordiska rådet görs omfattande utredningar och program, men de konkreta åtgärderna dröjer ofta eller uteblir. Arbetskulturerna är mycket olika.

Kun olemme EU:n laajentumisen kynnyksellä, jolloin pohjoismaiset arvot saavat harvempia puolestapuhujia suhteellisesti ottaen, yhteisen sävelen löytäminen on tärkeää. Pohjoismaiden on tehtävä yhteistyötä saadakseen äänensä kuuluviin hyvinvointiyhteiskunnan ja meidän pohjoismaisen sosiaaliliberaalin perinteemme turvaamiseksi, jolla on varsin laaja kansalaisten tuki. Avaimena toimintakykyiseen Pohjoismaiden neuvostoon on työtapojen tarkasteleminen. Työryhmien asettamisen yhteydessä päättäjien tulee asettaa konkreettisia tavoitteita, jotka on saavutettava tietyn ajanjakson kuluessa.

Suurempi konkretia on myös lähtökohtana Suomen puheenjohtajuusohjelmalle. Ohjelma keskittyy yksilön tarpeisiin, jotka esimerkiksi syntyvät siitä, että ihmiset ovat olleet töissä toisessa Pohjoismaassa. Nämä ihmiset kohtaavat edelleen käytännön ongelmia melko useinkin. Ajankohtaisena todisteena vaikeuksista ovat eläkeläisten erilaiset verotusjärjestelmät. Ruotsissa on monia suomalaisia, jotka ovat siirtyneet tai ovat siirtymässä eläkkeelle. Useimmat näistä muuttaisivat mieluusti takaisin, mutta Suomen ankaramman eläketulojen verotuksen vuoksi monet luopuvat tästä. Jotta Pohjola olisi houkutteleva koti- ja työpaikkana kilpailussa muiden eurooppalaisten yhteiskuntien kanssa, tällaisten esteiden poistaminen on eduksi.

On voitava luottaa siihen, että sosiaaliset edut ja ansaitut eläkkeet seuraavat mukana muutettaessa maasta toiseen. Toisena kouriintuntuvana esimerkkinä on, että toisen maan sosiaaliturvatunnus ei toimi toisessa Pohjoismaassa. Tunnus on tarpeen esimerkiksi pankkitiliä avattaessa ja erilaisissa rekisteröitymisissä viranomaisissa.

Raja-alueyhteistyö on myös yllättävän hankalaa. Jarruna toimivat erilaiset määräykset ja rajaesteet. Alueellisilla viranomaisilla ja toimijoilla ei ole valtuuksia eikä rahaa yhteistyön lisäämiseen, erityisen vähän Suomen puolella. Merenkurkun laivaliikenteen ongelmat osoittavat toimivien yhteyksien merkityksen rajat ylittävässä yhteistyössä. Rajaseuduilla naapurimaan television katseleminen on myös tavallista ja luonnollista. Se on asia, josta on keskusteltu Pohjoismaiden neuvostossa hyvin pitkään ilman pääsemistä selkeisiin tuloksiin. Saavutetut tulokset ovat syntyneet, sanoisin, Pohjoismaiden neuvostosta riippumatta. Uusi mahdollisuus toimia tarjoutuu muutoin digitaalitelevisioon siirtymisen yhteydessä näinä tulevina vuosina. Kun kyse on tällaisista selkeistä kulttuuritarpeista, Pohjoismaiden neuvoston pitää näyttää kyntensä.

Yhteistä kaikille näille ongelmille on se, että ne ovat ratkaistavissa. Pohjoismaiden neuvoston tulisikin olla väline niiden ratkaisemiseksi. Pohjoismaiden neuvosto onkin antanut selvitysmiehelle tehtäväksi luetteloida esteet, joihin kansalaiset törmäävät. Toimenpide tukee Suomen ohjelmaa, koska selvitysmiehen on myös tehtävä ratkaisuehdotukset.

Behovet av åtgärder i Norden har inte försvunnit trots medlemskapet i EU. Behoven är i dag mera individcentrerade, men även allmängiltiga behov kvarstår. Vi vet att det har varit svårt att ge den nordliga dimensionen innehåll och former men via det nordiska samarbetet är det möjligt att kanalisera EU:s och egna resurser för det här ändamålet. Och det kan åstadkommas mycket under de kommande åren inom ramen för den nordliga dimensionen.

Konkreta frågor måste få konkreta lösningar. Som nordbor har vi rätt att kräva mera av det politiska nordiska samarbetet. Nordiska rådet bör se över sin organisation enligt de linjedragningar som Vismanspanelen stakat ut. Svenska riksdagsgruppen anser också att Norden i internationella fora skall — alltid då det är möjligt — tala med en röst. Ett livskraftigt Nordiskt råd med klara uppgifter är nödvändigt för att bevaka den nordiska välfärden och livsstilen.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on kuin hyvä joukkoliikennejärjestelmä. Se on lähes jokapäiväinen osa arkea, jota jää pohtimaan yleensä vain silloin, jos on avattu uusi bussilinja tai jos tuttua vuoroa ei kuulukaan.

Pohjoismaisen yhteistyön perusta on tuttu ja turvallinen: pitkä yhteinen historia, kulttuuri- ja kieliyhteys ja yhteisvastuuta korostava arvomaailma. Ulkomailla sitä yhä huomaa automaattisesti määrittävänsä olevansa Suomesta, Pohjoismaista, ja vasta sen jälkeen EU:sta.

Viimeaikaiset muutokset globaalisti ja Itämeren ympäristössäkin ovat antaneet kuitenkin aihetta miettiä pohjoismaista yhteistyötä tavallista useammin. Järjestelmään on syntynyt uusia reittejä, ja vanhat tutut vuorot eivät ehkä tulekaan ajallaan. Muun muassa EU-yhteistyö on vähentänyt pohjoismaisen yhteistyön voimavaroja. Pohjoismaat myös suhtautuvat EU-kysymyksiin hieman eri tavalla kukin, eikä monessakaan asiassa voi puhua, että EU:n sisälle olisi muodostunut pohjoismaista blokkia.

Pohjoismaisen yhteistyön puitteissa on osattu kuitenkin havaita muutospaineet. Vuonna 99 nimitetty viisaiden paneeli on tehnyt hyvän analyysin Pohjolan uusista haasteista ja mahdollisuuksista. Viisaiden paneelin raportti on osoitus siitä, että pohjoismainen yhteistyö on aitoa asia, ei mikään korulauseiden tuulimylly.

Tärkein raportin havainto on se, että yhteistyön on oltava nykyistä konkreettisempaa. Sen on tähdättävä yhteisiin aloitteisiin ja kantoihin lähialueilla, EU:ssa ja globaalilla tasolla. Toisaalta tässä ajatuksessa on myös suurin ongelma, jos ei samalla uskalleta myöntää, että yhteinen kanta voi näillä näkymin syntyä luontevasti vain rajatussa määrin asioita. On uskallettava rajata ja arvottaa.

Ei varmaankaan kellekään ole yllätys, että vihreä eduskuntaryhmä pitää ympäristöalan yhteistyötä tärkeimpänä asiana. Itämeren hätätila ei ole helpottanut. Sen pohjasta kolmannes on käytännössä kuollutta erämaata. Itämeren ekologisen tilanteen paheneminen on paitsi ympäristöongelma, myös selvä merkki siitä, ettei pohjoismainen yhteistyö sittenkään ole alkuunkaan riittävän konkreettista. Tältä osin viisasten paneelin raportissakin heijastuva käsityksemme siitä, että Pohjoismaat ovat ympäristöajattelun mallimaita, on omahyväinen ja väärä.

On myös rohjettava sanoa ääneen, että monella niin sanotun pohjoismaisen arvomaailman mukaisella alalla Pohjoismaat ovat erimielisiä keinoista, vaikka tavoite on yhteinen. Taas kerran esimerkki ympäristönsuojelusta: Vihreät ja Suomi ovat jo pitkään ajaneet sitä, että EU:ssa voitaisiin päättää minimitasosta ympäristöveroissa määräenemmistöllä. Nizzassa meille tärkeä hanke kaatui kyllä siihen, että muut Pohjoismaat eivät sitä tukeneet. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Ruotsissa muun muassa ajatellaan yhä niin, että oikeus päättää itse verotuksesta, pitää kansallinen veto-oikeus, on niin suvereniteettia koskeva perusarvo, että ruotsalaiset eivät olleet valmiita lähtemään mukaan. Tämä käyköön esimerkiksi siitä, kuinka meidän on syytä tunnustaa tosiasiat ja asettaa rima sille korkeudelle, josta sen voi ylittää. Vihreä eduskuntaryhmä pitää näin nähtynä erittäin hyvänä ajatuksena sitä, että pohjoismaisten parlamenttien erikoisvaliokuntien jäsenet tiivistäisivät yhteistyötään muun muassa yksittäisten EU-direktiivien valmistelussa.

Parhaillaan EU-ministerimyllyssä käsitellään muun muassa komission esitystä toimiksi ihmiskaupan torjumiseksi. Osana tätä asiakirjaa on sangen huolestuttava laittoman naiskaupan ja prostituution määritelmä. EU-parlamentissa ja muun muassa ruotsalaisessa keskustelussa on nähty, että komission määritelmä vesittää seksikaupan torjunnan. Olen ottanut asian esille myös suuressa valiokunnassa ja saanut vahvistuksen sille, että komission määritelmä poikkeaa muun muassa YK:n käyttämästä määritelmästä. Muun muassa köyhien maiden tyttöjen taloudellisesti hädänalaisen aseman hyväksikäyttöä ei pidetä minään kriteerinä laitonta naiskauppaa määriteltäessä. Pohjoismaisiin arvoihin on perinteisesti kuulunut ja toivottavasti kuuluu jatkossakin tasa-arvo ja naisrauha. Tältä osin vihreä eduskuntaryhmä esittää, että tämä voisi olla pilottihanke tasa-arvovaliokuntien ja lakivaliokuntien yhteistyölle, pohjoismaisten arvojen puolustamiselle. Näitä kysymyksiä katsotaan perinteisesti Pohjoismaissa eri tavalla kuin esimerkiksi Hollannissa ja nyttemmin myös Saksassa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että parhaiten toimivaa pohjoismaista yhteistyötä emme todellakaan aina huomaa. Puhun koulutus- ja kulttuuriyhteistyöstä. Menneinä aikoina se oli varsinkin köyhemmille suomalaisille ainoa realistinen tapa nähdä länttä, kuulla, miten lännessä ajatellaan. Tänäkin päivänä se on hyvin arkinen, mutkaton tapa oppia uutta ja yhä useammin myös huomata, että vanhassakaan ei ole loppujen lopuksi mitään vikaa.

Leena Rauhala /skl:

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on saanut alkunsa jo viime vuosisadan alkupuolella parlamentaarikkojen ja ministereiden epävirallisten tapaamisten kautta. Yhteistyö on vahvasti ankkuroitu kansalaisten tukeen unohtamatta kaikkea aktiivista toimintaa ruohonjuuritasolla esimerkiksi erilaisten Pohjola-yhdistysten kautta. Pohjola on ollut integraation edelläkävijä. Jo 1950-luvulta lähtien saatiin esimerkiksi yhteiset työmarkkinat, passiunioni ja harmonisoitua lainsäädäntöä.

Pohjolan vahvuuksia ovat vahva demokratiaperinne ja kansalaisnäkökulma, hallinnon avoimuusperiaate ja tasa-arvoisuus. Hyvinvointiyhteiskunta on keskeinen osa pohjoismaista yhteenkuuluvuutta. Vaikka Pohjoismailla on toimiva demokratiamalli, tarvitaan tänään laajempaa demokraattista legitimiteettiä. Samanaikaisesti tulisi vahvistaa Pohjolan roolia ja näkyvyyttä kansainvälisellä tasolla Pohjoismaille tärkeissä hyvinvointiyhteiskuntaa vahvistavissa kysymyksissä.

Kristillinen liitto pitää erittäin hyvänä ja tärkeänä, että nyt Suomen puheenjohtajakaudella käynnistyy uusi huumepoliittinen yhteistyö vuosille 2001—2005. Samoin samapalkkaisuus ja työn sekä perhe-elämän yhteensovittaminen ovat myös Suomen prioriteetteja. Yhteistyössä tullaan myös toimimaan naiskaupan ehkäisemiseksi ja sitä koskevan käsitteistön selkiinnyttämiseksi sekä uhrien auttamiseksi ja naiskaupasta aiheutuvien yhteiskunnallisten ja yksilöllisten ongelmien poistamiseksi. Nämä ovat erittäin tärkeitä.

Pohjoismaiden neuvoston nykyinen rakenne, kolmen valiokunnan malli, on todettu liian jäykäksi, mikä johtuu ympärillä olevista muutospaineista. Tässä koko muutosprosessissa on keskeistä se, että pohjoismaiset kansalliset parlamentit saataisiin kytkettyä entistä tiiviimmin ja tehokkaammin pohjoismaiseen työskentelyyn. Poliittiset ryhmittymäthän ovat jo saaneet entistä näkyvämmän ja aktiivisemman roolin. Tästä on hyvä jatkaa uudistusprosessia.

Pohjoismaista vahvuutta on tietoyhteiskunnan kehitys ja osaaminen. Pohjoismaiden tulisikin edistää pohjoismaista huippututkimusta niillä osaamisalueilla, joilla jo ollaan kansainvälisesti katsottuna vahvoja. Tässä on siis tärkeä tehdä yhteistyötä. Paitsi että Pohjoismaat ovat kärki-it-osaajia, pohjoismaiset yhteiskunnat ovat myös helposti haavoittuvaisia. Pohjoismaiden tulisi myös saada aikaan aktiivista yhteistyötä mahdollista tietotekniikkainformaation ja biotekniikan väärinkäyttöä vastaan. Tänä päivänä pohjoismainen yhteistyö sisältää entistä enemmän käytännössä myös Baltian maat. Niin sanottu pohjoinen ulottuvuus voimistuu maantieteellisesti katsottuna sekä PN:ssä että EU:ssa.

Arvoisa puhemies! Kulttuurinen yhteistyö on ollut pohjoismaista yhteistyötä. Nyt vietämme eurooppalaista kielivuotta. Tämä on myös huomioitava pohjoismaisessa yhteistyössä. Pohjoisiin vähemmistökieliin tulee kiinnittää erityistä huomiota, ja on tehostettava rasismin ja muukalaisvihan vastaista työskentelyä.

On myös tärkeää, että digiaikaan siirryttäessä Pohjoismaiden tv-ohjelmien katselumahdollisuus taataan jatkossakin naapurimaissa. Pohjoismaiden kristillisdemokraattiset puolueet ovat tapaamisessaan noin pari viikkoa sitten esittäneet tästä asiaa koskevan kannanoton.

Pohjoismaisen yhteistyön lähtökohtana on ja tulee jatkossakin olla niin sanottu pohjoismainen hyöty. Tarvitaan yhteistyötä, jossa myös tutkitaan ja arvioidaan, mitä muuttuvassa ajassa tarkoittaa pohjoismainen hyöty. Toiminnalla tulee olla myönteisiä vaikutuksia, ja sen tulee edistää kansalaisten elinehtoja ja elämisen laatua. Valitettavasti pohjoismaisen yhteistyön status on laskenut sitä myötä, kun EU ja globalisoituminen ovat laajentuneet ja syventyneet.

Onko siis pohjoismainen yhteistyö aikansa elänyt? Niin kauan kuin tällä yhteistyöllä on pohjoismaalaisten vankka kannatus, niin kauan siihen kannattaa panostaa. Suuri osa käytännön yhteistyöstä tapahtuu kansalaisten parissa, mutta jos haluamme yhteistyön jatkuvan myös tulevaisuudessa, on panostettava nuorison ja pohjoismaisen identiteetin hyväksi. On edistettävä entistä enemmän pohjoismaista liikkuvuutta, opiskelijavaihtoa, työharjoittelua ja kokemusta muista Pohjoismaista. Pohjoismainen yhteistyö ei ole siis turhaa. Uudistuneen ja laajentuneen Pohjoismaiden yhteistyön tulee vahvistaa sellaista pohjoismaista arvoyhteisyyden rakentamista, jossa edelleen on sekä laaja kansalaisten tuki että myös kansallisten parlamenttien vahva mukanaolo.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaat on Suomelle niin maantieteellisesti kuin kulttuurishistoriallisestikin luonnollinen yhteistyöalue. Yhteistyöllä ja yhteisellä menneisyydellä on jo vuosisatainen, tosin osin ikäväkin historiansa. Voidaan kuitenkin todeta, että pohjoismainen demokraattinen ja sosiaalinen yhteiskuntajärjestelmämme on perintöä mainitsemastani viitekehyksestämme.

Pohjoismainen yhteistyö oli merkitykseltään huipussaan 1900-luvun loppuvuosikymmeninä, jolloin Pohjoismaiden neuvosto ja siellä käytävä keskustelu toi virkistävää avoimuuden tuulta maassamme vallinneeseen itsesensuurin täyttämään, K-linjan johdolla harjoitettuun Neuvostoliiton kyyristelypolitiikkaan. Tosin ulko- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa vetäydyimme tuolloinkin kuoreemme neuvoston kokouksissa. Voidaan kuitenkin perustellusti väittää, että pohjoismainen yhteistyö takasi maallemme terveen vaihtoehdon rautaesiripun punaisen verhon mykistävälle vaikutukselle.

Tänä päivänä Pohjoismaiden neuvosto ja pohjoismainen yhteistyö ovat jäämässä valitettavan vähälle huomiolle ja merkitykselle — Suomella ja sen ulkopoliittisella johdolla kun on uusi mekkansa, jota kohti se kumartaa. Tämä mekka on EU ja Bryssel, joiden poliittinen liturgia on korvannut entiset rauhan, ystävyyden ja keskinäisen yhteistyön kommunikeat, joita Moskovan mekka taannoin valmiiksi tuotti pitkällisissä neuvotteluissa hyväksyttäviksi. Maamme uuden moton voisi muotoilla seuraavasti: Suomettuneita emme enää ole, itsenäisiä emme osaa olla, olkaamme siis EU-kansalaisia!

Pohjoismainen yhteistyö on kuitenkin edelleen osa virallista ulkopolitiikkaamme ja Pohjoismaat tärkeä kaupallinen ja kulttuurinen yhteistyöalueemme. Uskallan väittää, että pohjoismainen yhteistyö ja siihen suuntautuminen nauttii kansalaisten keskuudessa merkittävästi suurempaa arvonantoa ja suosiota kuin maamme johto antaa ymmärtää. Bryssel on kaukainen byrokratian keskus, kun taas Tukholma ja Kööpenhaminakin koetaan ikään kuin maantieteelliseen perheeseen kuuluviksi paikoiksi. Tämän takia tulisikin Suomen virallisessa ulkopolitiikassa lisätä pohjoismaisen yhteistyön arvostusta nykyisestään. Lisäksi voitaisiin monin tavoin perustella yhteistyön laajentamista Baltian alueelle, ovathan kyseiset maat ennen olleet jossain historian vaiheessa pitkälti Pohjoismaiden vaikutuspiirissä.

Pohjoismaisen yhteistyön merkityksen korostamiseksi ja Pohjoismaiden neuvoston aseman vahvistamiseksi tulisi myös eduskunnassa mielestäni paneutua nykyistä huolellisemmin ja useammin näihin asioihin. Parhaiten se olisi toteutettavissa nyt käytävän ajankohtaiskeskustelun tyyppisellä säännöllisellä vuosittaisella keskustelulla. Mainittu keskustelu voitaisiin järjestää hyvissä ajoin ennen Pohjoismaiden neuvoston lokakuussa pidettävää kokousta, esimerkiksi syyskuussa budjetin lähetekeskustelun jälkeen, jolloin eduskunnalla ei ole vielä kovia muita kiireitä. Keskustelun pohjaksi voisivat Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja pohjoismainen yhteistyöministeri käyttää omat esittelypuheenvuoronsa siitä, mitkä asiat ovat kunakin vuonna nousemassa tärkeimpinä esiin PN:n kokouksissa. Samoin käytävä keskustelu toimisi hyvänä evästyksenä valtuuskuntamme jäsenille.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pitävät Pohjoismaita ja Pohjoismaiden neuvostoa Suomen luonnollisena yhteistyökumppanina ja haluavat lisätä tämän toiminnan arvostusta. Ehkäpä näin pystyttäisiin lisäämään yhteistyötä myös Euroopan unionissa, jossa pohjoismainen perhe on tällä hetkellä valitettavan eripurainen, vaikkei meillä siihen varaa olisikaan.

Bjarne  Kallis  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On ollut todella miellyttävää kuulla, että Suomen eduskunnan kaikki eduskuntaryhmät antavat täyden tuen pohjoismaiselle yhteistyölle. Puheenvuorot osoittavat myöskin, että työ ei ole valmis. Työtä on erittäin paljon vielä. Me voimme Pohjoismaiden neuvostossa edistää kansalaisten hyvinvointia, kansalaisten hyvinvointia kaikissa maissa.

Yhteen pieneen asiaan haluaisin kuitenkin puuttua. Kun ed. P. Salo totesi, että meidän tulee tarkoin seurata ja tarkkailla, miten varoja käytetään, yhdyn siihen näkökantaan. Totean kuitenkin, että Pohjoismaiden neuvostossa suoritettiin joitakin vuosia sitten tutkimus tai oikeastaan selvitys, jonka nimi oli Pohjoismainen hyöty. Siinä katsottiin, mikä on eri instituutioitten todellinen pohjoismainen hyöty. Kävi ilmi, että oli instituutioita, joista oli hyvin vähän hyötyä, ja ne lakkautettiin tai niitten toimintaa supistettiin. Eli kyllä Pohjoismaiden neuvostossa myöskin seurataan varojen käyttöä niin, että saisimme maksimaalisen hyödyn kaikkiin Pohjoismaihin.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Konkreettisuutta siitä, mitä tehdään, kaipaisi. Tietysti eduskunnan omissa käsissä on se, että paitsi ulkoasiainvaliokuntaan tämä kertomus lähetettäisiin myös asianomaisiin erikoisvaliokuntiin, niin että oli sitten työllisyysasioita, talousasioita tai sivistysasioita, ne tulisivat käsiteltyä Suomen eduskunnassa, jossa on meidän kansallinen asiantuntemuksemme. Tällä tavoin yhteistyötä voitaisiin parantaa.

Se, mikä käytännön toiminnassa Pohjoismaiden neuvoston puitteissa häiritsee, on se, että erityisesti Norja ja Islanti, jotka ovat EU:n ulkopuolella, haluaisivat, että nimenomaan Pohjoismaiden neuvostossa käsitellään EU-asioita, joita me käsittelemme jo muulloinkin. Tietysti he haluaisivat, että erityisesti käsiteltäisiin Emu-asioita, Rahaliittoon liittyviä kysymyksiä, joissa taas Suomi yksin on mukana.

Näistä konkreettisista asioista: Tv-yhteistyössä pitäisi päästä todella siihen, että kaikissa Pohjoismaissa olisi mahdollista nähdä kunkin maan tv-ohjelmat. (Puhemies koputtaa) Sanon yhtenä pienenä esimerkkinä vielä eläkeläisten verotuksen. Siitä on puhuttu ties kuinka monta vuotta, mutta mitään ei tapahdu.

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä sinänsä hyvissä ryhmäpuheenvuoroissa ei paljoakaan puututtu pohjoismaiseen yhteistyöhön EU:n sisällä; ed. Brax sitä sivusi. Mielestäni tässä yhteistyössä on todella paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Totta kai se koskee vain lähinnä jäseninä olevia Pohjoismaita, mutta näitä mahdollisuuksia ei vielä ole käytetty täysimääräisesti hyväksi tuomalla pohjoismaista aloitteellisuutta ja pohjoismaisia arvoja tarpeeksi voimakkaasti esille. En tarkoita sitä, että Pohjoismaitten pitäisi muodostaa jokin virallinen blokki esimerkiksi Euroopan parlamentin sisällä, EU:n sisällä muutenkaan. Yhteistyötä voi tehdä epävirallisesti, mutta sen pitäisi olla nykyistä paljon systemaattisempaa ja Pohjoismaitten kansallisten parlamenttien Eurooppa-valiokuntien yhteistyön kautta tapahtuvaa, yhtä lailla kuin Euroopan parlamentin sisällä tapahtuvaa. Siellä on teemakeskusteluja, mutta ne eivät minusta vielä riitä viemään tarpeeksi voimakkaasti (Puhemies koputtaa) näitä arvoja eteenpäin, koska kielteisiä esimerkkejä, joita ed. Braxkin toi esille, kyllä riittää, missä on selvä koordinaation ja yhteistyön puute nimenomaan valmistelussa.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tähänastinen keskustelu osoittaa, keskustelu pohjoismaisesta yhteistyöstä ei sinänsä herätä suuria intohimoja. Meillä ei ole suuria kiistan kohteita, ja siitä tietysti johtuu se, että esimerkiksi vastauspuheenvuoroja ei niin kiivaasti pyydetä kuin monissa muissa keskusteluissa.

Kuitenkin haluaisin todeta, että Suomen jäsenyys Pohjoismaiden neuvostossa oli suuri askel Suomelle 1950-luvulla. Ehkä se tosiasia, että ne todella konkreettiset tärkeät tulokset, kuten passivapaus ja yhteiset työmarkkinat, saatiin aikaan 1960-luvulla, aiheuttaa vähän turhautuneisuutta, koska tällaisia suuria askeleita ei tänä päivänä enää tarvita eikä oikeastaan ole olemassa sellaisia mahdollisuuksia.

Mitä tulee ed. Ryynäsen puheenvuoroon yhteistyöstä EU:n sisällä, niin olen aivan samaa mieltä. Menisin kyllä vähän pitemmälle. Totesin tämän viikon alussa, että Ranskan presidentti Chirac ja Saksan liittokansleri Schröder olivat päättäneet parantaa maittensa välistä yhteistyötä EU:n sisällä niin, että kun he ovat (Puhemies koputtaa) kokoontuneet kaksi kertaa vuodessa, he aikovat kokoontua kahdeksan kertaa vuodessa tästä lähtien. Tässä olisi ehkä myös Pohjoismaiden EU-johtajille mallia.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluaisin kiittää ministeri Enestamia siitä, että hänen puheenjohtajuuskautensa aikana työtä pohjoismaisen yhteistyön uudistamiseksi todellakin tehdään hyvin tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja ministerineuvoston kanssa. Se on tärkeä asia. Pohjoismaiden neuvoston puolella puheenjohtajisto on asettanut erillisen työryhmän, jonka jäsen olen, jossa pohditaan nyt neuvoston valiokuntarakennetta. Tämä on nyt tärkeä asia, että eri poliittiset ryhmät todella käyvät lävitse erityisvaliokuntien rakenteen vaihtoehtomallit.

Täällä ed. Petri Salo totesi, että kokoomus on sitä mieltä, että pitää olla erillinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta. Se on ollut esillä keskusteluissa. Toinen vaihtoehto ja näkemys on tietenkin ollut se, että puheenjohtajiston roolia nimenomaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä pitäisi tehostaa tai lisätä, että nimenomaan puheenjohtajisto hoitaisi nämä asiat.

Täällä jo ed. Brax toi esille Itämeri-yhteistyön. Se on minusta tavattoman tärkeä. (Puhemies koputtaa) Olisi tärkeää, että me pohtisimme täällä myös Itämeri-neuvoston asemaa laajemmin.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pohjoismaisessa yhteistyössä on saatu paljon tavallisia ihmisiä koskettavia hyviä asioita aikaan, niin kuin täällä puheenvuoroissa on todettu: vapaa liikkuvuus, vapaa työvoiman liikkuvuus. Mutta vielä on yksi aika iso ryhmä, eläkeläiset, joilla on kovin erilaisen verokohtelun takia esteitä. Tämä koskee lähinnä Suomen ja Ruotsin välisiä asioita. Tuntuu, että siinä ei päästä ollenkaan eteenpäin. Tuhatmäärin olisi eläkeläisiä palaamassa kotimaahan. Mielestäni tätäkin asiaa pitäisi sillä foorumilla tuoda esille.

Itse olen sitä mieltä, että suuri ongelma on valiokuntien erilaisuus. Kyllä meidän parlamenttiemme valiokuntien pitäisi olla paremmassa synkronissa Pohjoismaiden neuvoston valiokuntiin. Siellä tavallaan "väärä joukko" ottaa kantaa tiettyihin kysymyksiin. Asiaa tietysti voidaan parantaa, niin kuin on parannettukin, teemakokouksilla. Toivottavasti niihin (Puhemies koputtaa) voisi entistä enemmän muitakin kansanedustajia osallistua kuin valiokunnan jäseniä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet kysymykset ovat sellaisia, että niitä pitäisi käsitellä yhden maan sisällä, Pohjoismaiden kesken, EU:ssa, ja usein esimerkiksi ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset ovat niitä, joita tulisi käsitellä myös maailmanlaajuisesti. Erityisesti ihmisoikeuskysymykset ovat niitä, jotka varmasti tulevat olemaan hyvin vaikeasti ratkaistavia.

Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa kävi ilmi, esimerkiksi naiskaupasta on valmisteilla kannanotto EU:n sisällä. Itse pitäisin hyvin tärkeänä, että Pohjoismaat yhdessä vaikuttaisivat tämän tyyppisiin asioihin. Vaikka nyt ei olekaan kyselytunti, niin jos ministeri Enestam vastaa, niin toivoisin hallituksen puolelta kannanottoa siihen, miten Pohjoismaat yhdessä voisivat vaikuttaa muun muassa naiskauppakysymyksen ratkaisemiseen.

Jari  Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa tuotiin esille se EU:n kaikkivoimaisuus tai kaikkisyöväisyys, joka nyt on tullut mukaan myös Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöhön. Oikeastaan on hyvä muistuttaa historiasta, kuinka kylmän sodan aikana Pohjoismaiden neuvoston merkitys Suomelle oli, jos uskallan käyttää ilmaisua, portti ja ikkuna länteen. Tänä päivänä ilmeisesti Pohjoismaiden neuvostosta on tullut ennen kaikkea Norjalle ja Islannille, jotka eivät ole EU:n jäseniä, ikkuna EU-maailmaan. Pidän sitä luonnollisena ja oikeastaan väistämättömänäkin myös EU-yhteistyössä.

Mitä itse toivoisin, ottaen huomioon juuri meidän yhteiset asiamme ja yhdistävät tekijämme, on se, että ennen kaikkea turvallisuuspolitiikassa ja siviilikriisinhallinnassa voisimme löytää entistä paremmin yhteisiä näkökulmia. Toivon Suomen hallitukselta ja ministeri Enestamilta ennen kaikkea aktiivisuutta tässä ulottuvuudessa.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä keskustelussa on päästy valtavasti eteenpäin, mitä tulee Pohjoismaiden yhteistyön ja Euroopan unionin politiikan välisen suhteen määrittelemiseen. Vielä jokin aika sitten julkisessa poliittisessa keskustelussa katsottiin paljon, että pohjoismainen yhteistyö on vaihtoehto Euroopan unionin integraatiolle. Nyt tänä päivänä täällä on oikeastaan jokaisessa puheenvuorossa korostettu sitä, että näin ei suinkaan ole, vaan pohjoismainen yhteistyö on luonnollinen osa sitä suhde- ja yhteistyöverkostoa, jota itse asiassa avoimet ja kansainvälisesti orientoituneet Pohjoismaat ovat historiallisesti ylläpitäneet. Näinhän pitää olla ja näin onkin.

On erittäin tärkeä asia löytää uusia, luontevia yhteistyömuotoja pohjoismaiselle yhteistyölle. Yksi hieno foorumi avautuu Suomen alkuperäisessä aloitteessa pohjoisesta ulottuvuudesta. On tärkeä asia se, että nimenomaan Pohjoismaitten keskuudessa ideoidaan ja käytetään mielikuvitusta ja luovuutta kehittämään pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa edelleenkin.

Eilen kyselytunnilla jo kerroin terveiset Moskovasta. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valtuuskunta oli keskustelemassa duuman kollegojen kanssa siitä, millä tavalla pohjoisen ulottuvuuden filosofiaa voitaisiin edistää. Siellä oli kenties lievää kritiikkiä siitä, että pohjoisen ulottuvuuden politiikka on lähes yksinomaan keskittynyt energiayhteistyöhön, joka on merkittävää, ja jossa on selvästi yhteinen intressi. Erityisesti huomasin, että siellä odotettiin juuri Pohjoismailta pohjoisen ulottuvuuden panosta, nimenomaan inhimillisiä voimavaroja, eri kommunikaatioita, rajat ylittävää yhteistyötä koskevia osia, sen tyyppisiä asioita, mitä itse asiassa Pohjoismaissa on perinteisesti todettu. Tällä tavalla voitaisiin antaa nimenomaan pohjoismaisen yhteistyön kautta uusi ja vähän merkittävämpikin panos laajempaan integraatiokehitykseen.

Ruotsi onkin ottanut pohjoismaisen ulottuvuuden nyt omalla puheenjohtajuuskaudellaan vahvasti esille ja vie sitä voimakkaasti eteenpäin. Myös Pohjoismaiden neuvostossa on asiaa korostetusti viety eteenpäin. (Puhemies koputtaa)

Se, mistä Pohjoismaiden neuvosto ja yhteistyö myös ansaitsee kiitoksen, on rasismin ja muukalaisvihan estämiseen tähtäävät toimenpiteet. Siinä myös meillä Pohjoismaissa on paljon tehtävää. Sekä Norjassa että Tanskassa ovat muukalaisvihamieliset voimat kasvamassa. Tässä tarvitaan kyllä yhteisiä ponnisteluja nykyistä enemmän.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtaiskeskustelu pohjoismaisen yhteistyön suuntaviivoista on kyllä erittäin tervetullut. Pohjoismaisella yhteistyöllähän on Suomessa ollut aina tärkeä rooli, vaikka sen merkitys onkin viime vuosikymmeninä vaihdellut. On kuitenkin muistettava, että pohjoismaisen yhteistyön juuret ovat kansalaisten aktiivisuudessa. Ilman ruohonjuuritason yhteistyöhalua putoaa pohja pois myös virallisen tason yhteistyöltä. Vaikka Suomen unionijäsenyyden myötä suuntautumishalukkuus on meillä kansalaistenkin keskuudessa jonkin verran muuttunut, tarvetta ja halua pohjoismaiselle kanssakäymiselle on kuitenkin edelleen voimakkaasti olemassa. Tämän mielipidetiedustelut myös selvästi vahvistavat.

On hyvä, että nyt varsin laajasti mietitään, mihin suuntaan pohjoismaisen yhteistyön tulisi ohjautua. Viisaiden paneelin raportti tarjoaa oivan pohjan pohdiskelulle. Sen tärkeä johtopäätöshän on, että uuden vuosituhannen alkaessa tarvitaan pohjoismaisen yhteistyön rakenteen perusteellista uudistamista. Tarvitaan entistä konkreettisempaa yhteistyötä, joka järjestyy toki hyvin yhteispohjoismaisen edunvalvonnan kautta.

Nyt Pohjoismaiden neuvoston osalta tarvittaisiin kuitenkin ennakkoluulottomampaa otetta tämän organisaation rakenteen muuttamisessa kuin tästä raportista huokuu. Parasta olisi, jos nykyinen organisaatiomalli räjäytettäisiin ja rakennettaisiin tilalle kokonaan uusi. Useille pohjoismaisessa yhteistyössä toimineille on selvää, että PN:n rakenteet ovat tuntuneet liian suurilta ja pöhöttyneiltä. Turhautumista ja tyhjäkäyntiä on. Konkreettiset tulokset suhteessa panostuksiin ovat liian vaatimattomat. Organisaatiota olisi todellakin syytä jalostaa melkoisen rankalla kädellä.

Olen sitä mieltä, että edelleen tarvitaan neuvoston kaltaista kerran vuodessa yleiskokousta pitävää elintä, mutta valiokuntien tilalle näkisin järkevämpänä esimerkiksi tällaiset teemakokoukset, joihin osallistuisivat asiaa koskevien erikoisvaliokuntien jäsenet eri Pohjoismaista, kun nyt on niin, että pohjoismaista yhteistyötä tekevät vain PN:n jäsenet ja varajäsenet. Kuvaavaa on, että ollessani viime kaudella Pohjoismaiden neuvoston jäsen ja toimiessani niin valiokunnan varapuheenjohtajana kuin hetken puheenjohtajistossa pohjoismaisia kokouksia osui kohdalleni melkeinpä kerran kuussa. Tällä kaudella, kun en ole ollut neuvoston jäsen tai varajäsen, huomaan, että pohjoismaiset parlamentaariset yhteyteni ovat kutistuneet lähes nollaan. Ilman suuren valiokunnan tapaamista Ruotsin EU-valiokunnan kanssa voisin todeta, etten ole pariin vuoteen tavannut yhtään pohjoismaista kollegaani. Tällainen kaikki tai ei mitään -tyyli vähentää varmasti eduskunnan yleistä kiinnostusta pohjoismaiseen yhteistyöhön. Jokaiselle kansanedustajalle olisi tarpeen päästä osalliseksi pohjoismaisen tason keskusteluista. Vain siten varmistetaan, että (Puhemies koputtaa) pohjoismaisuuden merkitys suomalaisessakin kv-yhteistyössä säilyttää oman erityisen asemansa.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomus ja sen porvarilliset veljespuolueet Pohjoismaissa ovat toiminnallaan edistäneet monia niitä tavoitteita, joita nyt viisaiden raportissa tuodaan esille pohjoismaisen yhteistyön uudistamiseksi. Raportti suosittaa rohkeasti ottamaan mukaan lähialueita niitä koskevaan päätöksentekoon. Käytännössä tämä tulisi tarkoittamaan juuri nimenomaan Baltian maita. Pohjolan konservatiiviset puolueet ovat aktiivisesti edistäneet Baltian osallistumista pohjoismaiseen yhteistyöhön, ja olen tyytyväinen, että tämä seikka on saamassa nyt yleisen hyväksynnän.

Baltian maissa ja varsinkin Virossa onkin osoitettu enenevässä määrin mielenkiintoa pohjoismaista yhteiskuntamallia kohtaan. Tiiviimpi yhteistyö Pohjoismaiden kanssa auttaa Baltian maita niiden rakentaessa hyvinvointiyhteiskuntaa ja toimivaa markkinataloutta. Me voimmekin parhaiten auttaa näitä maita avaamalla itse ovia tasaveroiseen ja tasaveroisuuteen perustuvaan yhteistyöhön.

Viisasten raportti esittääkin hyvin radikaaleja ratkaisuja Pohjoismaiden neuvoston työn uudistamiseksi. Niiden tavoitteena on lähentää neuvoston ja kansallisten parlamenttien toimintaa ja vahvistaa kansanedustuslaitosten vaikutusvaltaa kansainvälisessä yhteistyössä. Nämä tavoitteet ovat hyviä, mutta paneelin esitykset, jotka käytännössä merkitsevät nykymuotoisen neuvoston lakkauttamista, eivät välttämättä ole järin toteuttamiskelpoisia. Kuitenkin raportin ansioksi on luettava se, että se on avannut ovet neuvoston nykyisen valiokuntajaon uudistamiselle. Uusi valiokuntajako auttaisikin luomaan tiiviimmät suhteet niin ministerineuvoston kuin kansallisten parlamenttien välillä. Vaikutusta parantaisi vielä se, jos neuvostoon valittaisiin selkeämmin eri alojen edustajia edistämään tiiviimpiä välejä kansallisten parlamenttien valiokuntiin. On muodostettava kolmio: neuvosto, ministerineuvosto ja parlamentit.

Arvoisa puhemies! Neuvoston uudistuksen lopputuloksena ei kuitenkaan saa olla täälläkin puhuttu lisääntyvä kokousmäärä. Jo nykyiselläänkin valitettavasti joidenkin kokousten saaminen päätösvaltaiseksi tuottaa omat ongelmansa. Nostan esille vain yhden mielenkiintoisen ajatuksen, joka mielestäni ansaitsee perusteellista pohdintaa, eli neuvoston presidentin yksivuotisen toimikauden pidentämisen. Kahden tai jopa kolmen vuoden mittainen kausi antaisi varmasti presidentille paremmat edellytykset toimia pitkäjänteisesti, kokoavasti, ja loisi hänestä myös julkisuudessa paremmin tunnetun hahmon pohjoismaisen yhteistyön edistäjänä ja puolestapuhujana.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! On valtava tunne huomata määräävänsä suomalaisena koko Eurooppaa. Olen kokenut sen usein ja tiedän, miten se tehdään.

Puhemies! Mene suomen kielellä EU:hun ja sanele, mitä Suomi tahtoo. Ei mene läpi. Mene EU:hun ja sano vaikka sujuvalla ranskalla, että Suomi tahtoo näin. Ei sitä kukaan kuuntele. Suomi on yksin liian pieni tekijä EU:ssa. Mutta sano muille Pohjoismaille, mitä Suomi tahtoo. Se on jo paljon painavampi juttu. Siinä ei tarvita kovinkaan ihmeellisiä vakuutteluja, niin saat muut Pohjoismaat Suomen ehdotuksen taakse. Sillä sen verran samanlainen on meidän kulttuurimme ja ajatustapamme muiden Pohjoismaiden kanssa, että asiat tulevat ymmärretyiksi samalla tavalla. Kun sitten olet saanut Suomen mielipiteen läpi Pohjoismaissa, niin että siitä on tullut Pohjoismaiden mielipide, silloin olet vahvoilla hallitsemaan Eurooppaa.

On näet niin, että Euroopassa kolme suurta, Ranska, Saksa ja Iso-Britannia, taistelevat herruudesta. Kukaan niistä ei halua alistua toisen ratkaisuehdotukseen. Sama herruuskisa käydään myös italialaisten, espanjalaisten, portugalilaisten, itävaltalaisten kesken. Silloin tapahtuu helposti useinkin, että katseet kääntyvät Pohjoismaihin, mikä on viikinkimafian mielipide.

Pohjoismaat edustavat keski- ja eteläeurooppalaisille Euroopan rikasta ja hyvin koulutettua kulmaa. Jos silloin Pohjoismailla on harkittu, hyvin perusteltu mielipide, keski- ja eteläeurooppalaiset helposti katsovat toisiinsa ja sanovat: Kuulostaa hyvältä, miksi emme kokeilisi sitä? Mikään Euroopan suurvalloista sillä ei menetä kasvojaan. Jos silloin Pohjoismaiden mielipide on Suomen tekemä, koko muu Eurooppa on taipunut Suomen tahtoon.

Olen ollut Suomen edustaja pari vuosikymmentä neljässä eri yleiseurooppalaisessa ammatillisessa yhteistyöelimessä ja olen lukemattomia kertoja saanut iloita siitä, että koko muu Eurooppa on taipunut Suomen tahtoon, mutta se on aina tapahtunut samaa tietä: ensin saamalla muut Pohjoismaat hyväksymään Suomen ratkaisuehdotuksen ja sen jälkeen taivuttamalla muu Eurooppa Pohjoismaiden tahtoon.

Puhemies! Tällä Pohjoismaiden kautta menevällä valtatiellä on kaksi ehtoa: pitää olla hyvä pohjoismainen yhteistyö, ja muiden Pohjoismaiden taivuttamiseksi tarvitaan ruotsin kieltä. Tämän vuoksi, puhemies, Suomi, me suomalaiset, tarvitsemme kaikkein eniten pohjoismaista yhteistyötä. Se on Suomelle kaikkein tehokkain keino hallita myös EU:ta ja koko Eurooppaa.

Bjarne Kallis /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Tällaisena päivänä puhutaan tietenkin hyvin paljon siitä, mitä kaikkea pohjoismainen yhteistyö voi tarjota ja kuinka tärkeä se on. Kun me taas Pohjoismaiden neuvostossa keskustelemme pohjoismaisesta yhteistyöstä, me usein valitamme sitä, että niitä suosituksia, niitä päätöksiä, joita me teemme, emme pysty ankkuroimaan kansalliseen parlamenttiin. Suureksi yllätyksekseni kuulin, että eräs tanskalainen kansanedustaja, joka oli jo ollut edustajana aika monta vuotta, ei ollut kuullutkaan, että on olemassa sellainen elin kuin Pohjoismaiden neuvosto. Luulen, että jokainen tämän eduskunnan kansanedustaja tietää, että on Pohjoismaiden neuvosto olemassa, ja tänä päivänä olemme kuulleet, kuinka suuria odotuksia asetetaan Pohjoismaiden neuvostolle.

Toivon, että tämä 23. maaliskuuta olisi sellainen päivä, jolloin käsiteltäisiin näitä suosituksia, joita istunnoissa tehdään, käsiteltäisiin Suomen eduskunnassa, Oslon parlamentissa, Ruotsin eduskunnassa, Tanskan eduskunnassa, Islannin eduskunnassa. Silloin media olisi myös kiinnostunut siitä, mitä päätettiin Oslossa suosituksesta, joka koski työvoiman liikkuvuutta, joka koski eläkeläisten verotusta jne. Niin kuin jo taisin mainita, teemme istunnossa 15—20 suositusta. Luulenpa, että hyvin harva edustaja Suomen eduskunnassa tietää, mitkä olivat ne suositukset, mitkä tehtiin Reykjavikin istunnossa. Siellä tehdään ne päätökset, ja sitten ne unohtuvat. Sen takia olisi äärettömän tärkeä menetellä sillä tavalla kuin esitin.

Suomelle Pohjoismaiden neuvosto on erittäin tärkeä ja varsinkin se työ, mikä on tehty työvoiman liikkuvuuden puolella. Vuosittain muuttaa asuntoa Pohjoismaiden välillä yli 10 000 ihmistä. Olemme huomanneet, että silloin, kun on työttömyyttä yhdessä maassa ja työvoimapula toisessa maassa, nämä työmarkkinat saatetaan aika nopeasti tasapainoon. Suomen työttömyys siirtyy Norjaan tai Ruotsiin, jossa se täyttää sen työvoimapulan, joka sillä hetkellä siinä maassa vallitsee.

Tulee varmasti ja on ollut päiviä, milloin ruotsalaiset ovat investoineet Suomeen, koska investointi Suomeen on ollut edullisempaa kuin investointi Ruotsiin, ja näin me kaikki olemme siitä hyötyneet. Olen täysin vakuuttunut siitä, että meillä on paljon annettavaa ja vielä enemmän saatavaa.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu pohjoismaisesta yhteistyöstä ja nimenomaan sidottu se Pohjoismaiden neuvostoon ja myös ministerineuvostoon — luonnollisesti näin, koska meillä on lähes puolen vuosisadan tausta korostaa tämän yhteistyöjärjestelmän merkitystä. Kuitenkin kymmenen viime vuotta ovat osoittaneet hyvin nopean muutoksen Pohjolassa myös yhteistyöjärjestöjen osalta. Kaksi osatekijää, kaksi suurta muutosta, jotka tähän vaikuttivat: ensinnäkin Neuvostoliiton hajoaminen ja Baltian maiden itsenäistyminen, toiseksi Suomen ja Ruotsin liittyminen Euroopan unioniin. Nämä molemmat tekijät ovat olennaisella tavalla muuttaneet sitä yhteistyöjärjestelmäverkostoa, joka Pohjolassa vaikuttaa.

Baltian maat perustivat välittömästi itsenäistyttyään 92 Baltian maiden ministerineuvoston ja toisaalta parlamentaarisen balttien yleiskokouksen. Itämeren alueelle perustettiin Itämeren valtioiden neuvosto, ja silläkin on parlamentaarinen siivekkeensä, Itämeren maiden konferenssi. Ei ainoastaan Itämeren alueella ole järjestäydytty vaan myös Jäämeren alueella on järjestäydytty. Meillä on sinne muodostunut nimenomaan Barentsin alueen euroarktinen neuvosto ja siellä myös alueneuvosto, jossa on myös Venäjä mukana. Jotta Kanada ja Yhdysvallatkin saataisiin yhteistyöhön mukaan, on perustettu Arktinen neuvosto, ja silläkin on parlamentaarinen siivekkeensä.

Arvoisa puhemies! Tämä on johtanut siihen, että meillä on hyvin laaja erityyppisten järjestöjen kirjo. Nyt olemme siinä tilanteessa, että tulee vaikeuksia, kun toiminnassa on päällekkäisyyksiä ja koordinoimattomuutta. Tämän päivän eräissä puheenvuoroissa on ehdotettu muun muassa sitä, että joudutaan miettimään yhteistyöjärjestelmää uudelleen. Itselläni on ollut valmius muun muassa tunnistaa se tarve, että nimenomaan Pohjoismaiden neuvoston, viiden Pohjoismaan, ja Baltian maiden yhteistyötä voitaisiin tiivistää jopa ehkä niin pitkälle, että parlamentaariset yhteistyöelimet voitaisiin tavalla tai toisella pyrkiä saattamaan yhteen.

Tämä ei ole ehkä kuitenkaan oikea lähestymistapa. Siinä suhteessa tämä viisasten raportti, jonka olemme saaneet, on ehkä oikeampi näkökulmaltaan. Siinä korostetaan nimenomaan temaattisesti yhteistyön kehittämisen tarvetta. Kulttuuriyhteistyössä on omat maat yhteistyössä, ympäristöyhteistyössä on selkeästi omat tarpeensa, taloudellisessa yhteistyössä on omat osallistujansa. Tämä ilmeisesti on se oikea tapa, jolla lähestymme myöskin näitä yhteistyöjärjestelmiä emmekä hirttäydy siihen, että yksi järjestö liittyy toiseen, yhdet maat liittyvät toinen toisiinsa, vaan katsomme ongelmien kautta näitä ilmiöitä.

Tässä tulee myöskin se korostus esille, mikä eräissä puheenvuoroissa oli vahvasti, että kun me puhumme parlamentaarisesta puolesta, meillä ei pitäisi olla vain delegoituja parlamentaarikkoja johonkin järjestöön vaan esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston puitteissa olisi aivan tähdellistä se, että laajennettaisiin laajemmin (Puhemies koputtaa) pohjoismaisiin erityisvaliokuntiin edustautuminen.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa tehdään tänään historiaa, sillä keskustelu pohjoismaisesta yhteistyöstä on ensimmäinen laatuaan Suomen eduskunnassa. Olen ylpeä, että saan olla mukana ensimmäisessä pohjoismaisesta yhteistyöstä käytävässä ajankohtaiskeskustelussa ja lisäämässä pohjoismaisesta yhteistyöstä tunnettavuutta toivottavasti myös suurelle yleisölle.

Kun Euroopan unioni laajenee, on erittäin tärkeää, että pohjoismainen profiili säilyy, näkyy ja kuuluu. Meidän tulee myöskin löytää omat Pohjoismaita koskevat konkreettiset painopistealueet ja korostaa niitä ja viedä niitä yhteistuumin eteenpäin.

Viisasten paneelin raportti perustuu johtopäätökseen, että uuden vuosituhannen alkaessa tarvitaan Pohjoismaiden yhteistyön rakenteen perusteellista uudistamista. Tämä raportti esittää 80 ehdotusta. Valtaosa niistä koskee nykyisen yhteistyön eri sektoreita ja käynnissä olevan yhteistyön sisällön täsmentämistä.

Pohjoismaiden neuvostossa on 87 jäsentä. Asiat valmistellaan neuvostolle jäsenistä koostuvissa valiokunnissa, joita on tällä hetkellä kolme: Pohjola-, Eurooppa- ja lähialuevaliokunta. Istuntojen välisenä aikana neuvoston toimintaa johtaa 13-jäseninen puheenjohtajisto, joka käsittelee muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat. Herää kysymys, riittääkö mielenkiintoista tekemistä tänä aikana lopuille 74 jäsenelle.

Toivon, että voimme virittää keskustelun myös Pohjoismaiden neuvoston työnjaon uudelleenorganisoimiseksi ja kenties valiokuntien lisäämisestä. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan voisi harkita omaa valiokuntaa. Mielestäni meidän tulisi pyrkiä perustamaan muitakin erityisvaliokuntia esimerkiksi koulutuksen ja nuorisotyön alueille. Näiden valiokuntien suhteen kansallisiin parlamentteihin ja vastaaviin valiokuntiin tulisi olla tiiviimpi. Valiokuntien tulisi myös pyrkiä konkreettisiin toimenpiteisiin, ei olemaan keskustelukerhoja. Esimerkiksi lapset ja nuoret ovat olleet pääpainopistealueena neuvoston lähialuestrategiassa, mutta käytännön toteutus on jäänyt valitettavan vajavaiseksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on entistä enemmän etsittävä keinoja puuttua muun muassa lisääntyneeseen huumeongelmaan. Huumausaineiden salakuljetusreitit ovat muuttuneet Suomen ja kaikkien Pohjoismaiden osalta viime vuosina. Eniten huumeita salakuljetetaan Virosta. Myös Pietarin alue näyttelee erittäin tärkeää roolia Suomeen ja muihin Pohjoismaihin kohdistuvassa huumausaineiden salakuljetuksessa. Ongelman kohtaamiseen tarvitaan tietoa, koordinointia ja yhteistä strategiaa. Tervehdinkin ilolla sitä, että Suomen puheenjohtajuuskaudella käynnistyy uusi huumepoliittinen yhteistyöohjelma, joka toteutetaan vuosina 2001—2005. Ohjelmassa korostetaan pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä tilanteessa, jossa kansainvälinen huumekauppa ja rikollisuus sekä huumeiden väärinkäyttö huolestuttavalla tavalla lisääntyvät Pohjoismaissa. Tämäkin puoltaa omalta osaltaan sitä ajatusta, että ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle on olemassa tilaus. On hyvä, että Pohjoismaiden neuvostoa ja sen toimintatapoja uudistetaan. (Puhemies koputtaa) Tehokkuus ja konkretia ovat tämän päivän sanoja.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Yleisen filosofian lisäksi muutama käytännön asia.

Mitään pohjoismaista blokkia ei EU:hun tarvita mutta arkipäivän työssä voidaan yhteyksiä tiivistää. Erityisesti yritysten kontaktit, yhteistyöverkostoituminen ja fuusiotkin ovat tämän päivän arkea. Lähes syvintä yhteispohjoismaista yhteistyötä voidaan olettaa edustavan sen, että olemme hankkimassa yhteisiä helikoptereita, että teemme yhteistä puolustusteollisuusyhteistyötä. Siellä puolella ne ratkaisut kertovat jotain hyvin olennaista tästä meidän yhteistyöstämme. On selvää, että yhteispohjoismaiset yritykset ovat vahvempia eurooppalaisilla ja globaaleilla markkinoilla kaiken kaikkiaan.

Meille suomalaisille äärimmäisen tärkeä hanke on tietenkin Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentaminen. Kyse on 1,5 miljoonan pietarilaisen jätevesien puhdistamisesta. Nyt nämä menevät sellaisinaan Suomenlahteen, ja se on meille kohtalonkysymys.

Yleisesti ottaen tämä keskustelu on ollut todella hyvää ja sillä lailla hyvällä tavalla itsestäänselvää, että pohjoismaista yhteistyötä ei kenellekään ole tullut mieleenkään kyseenalaistaa.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman! EU är en mosaik av olika kulturer och socialpolitiska system. Synen på mänskliga rättigheter, jämlikhet och myndigheternas öppenhet varierar fortfarande mycket. I dessa dimensioner uppvisar de nordiska länderna en långtgående samsyn som sätter medborgarna i centrum och där nordborna också litar på det allmänna. Denna tillit är långt ifrån på samma nivå i många europeiska länder. Kan vi ta till vara denna vår samsyn som en politisk styrka är den till stor nytta för EU-medborgarnas livskvalitet.

Finlands ordförandeskapsprogram Nordbo 2001 är ett taktiskt grepp att uttrycka de nordiska medborgarnas livskvalitet och avlägsna de återstående gränshinder som finns, trots vår socialkonvention och konvention om arbetskraftens fria rörlighet osv. är det mycket som inte fungerar.

Puhemies! Toivon, että lopulliset rajaesteet poistetaan Suomen puheenjohtajakauden aikana.

Mikko  Elo  /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi toistan lyhyesti sen, mitä sanoin äsken vastauspuheenvuorossani. Toivoisin myös, että ministeri Enestam sitä kommentoisi eli pohjoismaisten EU-maitten yhteistyön lisäämistä. Menisin askeleen pitemmälle kuin ed. Kekkonen ja olisin sitä mieltä, että meidän pitäisi pyrkiä vähän samanlaiseen malliin kuin Saksa ja Ranska, jossa on yli sata virkamiestyöryhmää valmistelemassa Saksan ja Ranskan välistä yhteistyötä.

Fru talman! När vi diskuterar det nordiska samarbetet får vi naturligtvis inte glömma barn och ungdomar. Det är speciellt viktigt att främja samförståndet mellan ungdomarna i de nordiska länderna. I detta sammanhang spelar kunskaper i de nordiska språken, inte endast i svenska utan naturligtvis också i danska och norska, en stor roll. Det är speciellt här i Finland nödvändigt att studera och kunna, jag betonar ordet kunna, nordiska språk också i framtiden. Mycket skulle kunna göras också för att öka samarbetet och rörligheten mellan ungdomarna i de nordiska länderna.

Tuula Haatainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuuden kannalta pidän itsekin pohjoismaisen yhteistyön näkökulmasta tärkeänä sitä, että edistetään nuorten, lasten ja koululaisten, vuorovaikutuksen parantamista ja vahvistetaan myös nuorten osallistumista pohjoismaiseen päätöksentekoon.

Käytännön työssä Pohjoismaiden neuvostossa valiokuntatyössä on paljon parantamisen varaa, ja täällä on moni kannattanutkin viisasten raportissa esillä ollutta sektorikohtaista työnjakoa. Se todella olisi tervetullut uudistus, sillä tällä hetkellä esimerkiksi Pohjola-valiokunta on täysin ylityöllistetty, sen sijaan kaksi muuta valiokuntaa ovat lähinnä joskus työn puutteestakin kärsineet. Tärkeintä olisi saada tasainen jako, ja myös kansallisten parlamenttien ja valiokuntien nivominen työhön mukaan on keskeistä, koska vaikutelmaksi näinä vuosina, kun olen pari vuotta siellä ollut, on jäänyt se, että tässä talossa ei tiedetä, mitä Pohjoismaiden neuvostossa on menossa käsittelyssä, mitä päätöksiä on tehty, ja siksi ehkä monille edustajille se on jäänyt hyvin vieraaksi ja sivuseikaksi.

Nils-Anders Granvik /r:

Arvoisa rouva puhemies! Edellytys hyvälle yhteistyölle Pohjoismaittemme välillä on toimiva informaatiovaihto. Informaatio ei ole tärkeä ainoastaan viranomaisten välillä. Jotta mahdollisimman moni voitaisiin tavoittaa, on televisio kaikkein paras informaation kanava. Raja-alueilla on jo pitkään nähty naapurin tv-ohjelmat. Tämä on varmaan yksi asia, joka lisää ymmärtämystä ja alentaa kynnystä maittemme välillä.

Nyt kun olemme menossa digitaali-tv:n aikaan, voimme kuulla huolestuneita ääniä tarjonnan jatkuvuudesta. Olisi vaikea antaa anteeksi sitä, että tekniikka rajoittaa tv-ohjelmavaihtoa Pohjoismaittemme välillä. Ohjelmien näkyvyyden parantamisen on oltava päämäärä eikä päinvastoin.

Fru talman! Jag hoppas att vår regering inser och tar som sin uppgift att förmå våra nordiska grannar att inse att kulturellt gränsöverskridande är det bästa sättet och bästa grunden att bygga övrigt samarbete på. Jag hälsar med stor tillfredsställelse att vår kommunikationsminister Heinonen tillsatte en arbetsgrupp som skall utreda hur tv-utbytet med Sverige skall garanteras. En nödvändig åtgärd, som måste leda till ett positivt resultat.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Viisaiden paneelin raportissa sanotaan pohjoismaisen yhteistyön nousevan yhteisestä arvomaailmasta ja saman kaltaisesta hyvinvointikäsityksestä. Mielestäni sitä tulisi avata vähän enemmän, mikä sisältö pohjoismaiselle arvomaailmalle annetaan. Meillä tässä salissa on hyvin useasti käyty vakavia keskustelua siitä ilmapiiristä, mikä Suomessa tällä hetkellä on, kun me puhumme pitkäaikaistyöttömyydestä ja monenlaisesta syrjäytymisestä.

Sain puhelun Ruotsista, jossa tuotiin esille kansalaisen kokemana merkittävä ero siinä, miten ihmisistä välitetään Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsissa sosiaaliturvan etuuksiin muun muassa laman aikana tehtyjä leikkauksia lähdettiin korjaamaan välittömästi, kun siihen oli mahdollisuus. Nyt olen erityisesti huolestunut siitä, jos viesti on enenevässä määrin se, että Ruotsi huolehtii kansalaisistaan, esimerkiksi lapsiperheistä, ja me emme Suomessa tee näin, mikä on muiden Pohjoismaiden käytäntö. Huomattava ero on esimerkiksi syntyvyydessä. Ruotsissa on syntyvyys jo nousussa. (Puhemies koputtaa) Eli: mikä on aluepolitiikan ja veropolitiikan ero?

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Talouspoliittinen yhteistyö on tärkeätä. Tarkoitan sillä sitä, että yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan. Pankkialahan siinä on esimerkkinä, mutta muutakin muun muassa energian osalta kaivattaisiin, konkreettisia päätöksiä. Jos verotuksessa eläkeläisten verotusta päätetään muuttaa suomalaisten kannalta paremmaksi, tällaisen päätöksen pitäisi myös syntyä.

Lopuksi: Ennen kukoisti ystävyyskuntatoiminta, joka oli osa kansalaistoimintaa. Se pitäisi jälleen saada kunniaan.

Leena Rauhala /skl:

Arvoisa puhemies! Jo mainitussa viisasten paneelin raportissa todetaan, että on toteutettava yhteisiä tutkimuksia hyvinvointimallista sekä sosiaalipoliittisesta että taloudellisesta näkökulmasta. Pidän erittäin tärkeänä, että nyt ei kadoteta kansalaisten näkökulmaa eikä niin sanottua yhteiskuntapoliittista näkökulmaa, missä etsittäisiin käsitettä yhteisöllinen vastuu, mitä se tarkoittaa, mikä sen paikka ja merkitys on.

Myös pidän tärkeänä nimenomaan eettisten säännösten laatimista sellaiselle alalle kuin terveystietosektori, mistä esimerkiksi on puhuttu näissä kokouksissa. On vahvistettava tulevaisuutta paitsi lapsille sosiaalivakuutuksin ja eläkkein myös ikääntyville ihmisille erilaisilla sosiaalisilla oikeuksilla, jotta kokonaishyvinvointi toteutuu.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Toteaisin paradoksaalisesti, että on erittäin hyvä, että tämän keskustelun aika loppuu. Nimittäin tämä on merkki siitä, että keskustelu on ollut onnistunut: puhujia olisi ollut enemmän kuin aika sallii. Toivottavasti tämä voi jatkua jatkossa yhtä aktiivisesti.

Kahteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota vielä. Toinen on tuleva valiokuntarakenne, joka on noussut toistuvasti esiin. Jos ajatellaan, että olisi esimerkiksi kulttuuri- ja sivistysvaliokunta, jolle kuuluisivat koulutus-, sivistys-, kulttuuri- ja tutkimusasiat, ajatuksena olisi silloin se, että tämä valiokunta käsittelisi niitä paitsi pohjoismaisesta näkökulmasta myös lähialueiden ja lähialueyhteistyön kannalta ja Eurooppa-näkökulmasta. Silloin me pääsisimme maantieteellisestä jaosta, jossa nyt olemme ja joka on osoittautunut toimimattomaksi.

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on se, että meillä on Pohjoismaissa myöskin suuri joukko hyvin menestyksekkäästi toimivia laitoksia, joista täällä ei ole ollut tilaisuus keskustella. Haluaisin vain mainita Helsingissä olevan Pohjoismaiden Investointipankin, joka on kiistatta menestystarina, johon monien kannattaisi tutustua.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Pohjoismaista käytävä keskustelu ei pääty tähän istuntoon, vaan totean, että tämän istunnon jälkeen jatkuu pyöreän pöydän keskustelu, jossa keskustellaan myöskin median roolista ja vaikutuksesta Pohjola-kuvaan.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kansainvälisessä toiminnassa on aina vaarana elitistisyys. Se vaara on myös Pohjoismaiden neuvostolla ja pohjoismaisella yhteistyöllä. Konkreettista työtäkin kuitenkin riittää, esimerkiksi rajan yli tapahtuvan kuntayhteistyön oikeudellisten mallien kehittelyä ja yksityisten kansalaisten osalta silloin, kun kansalaiset asuvat toisessa maassa ja käyvät työssä toisessa Pohjoismaassa. Siellä on todella paljon ongelmia vielä ratkaistavana. Rajaton Pohjola on vielä kaukana. Työtä riittää. Suurien linjojen vetäjiä ja puhujia on paljon, mutta puute on ennen kaikkea ruohonjuuritason yksityiskohtia, ongelmia, pohtivista ihmisistä.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa rouva puhemies! Pohjoismaisen yhteistyön merkitystä on melkein jokaisessa puheenvuorossa yleisesti korostettu. Niin ikään on viisasten raportti saanut kiitosta, mistä olen iloinen.

Tarkoituksenamme on kehittää ja syventää raportin esittämiä ehdotuksia seuraavilla viidellä asia-alueella:

1) Teknologinen kehitys, erityisesti tietoyhteiskunnan kysymykset sekä panostus huippututkimukseen.

2) Hyvinvointi mukaan lukien Pohjoismaan kansalaisen oikeudet ja mahdollisuudet elää, työskennellä ja opiskella toisessa Pohjoismaassa. Eläkkeiden siirtoon liittyvät ongelmat kuuluvat nimenomaan tähän ryhmään, eikä ole tarkoitus pelkästään kartoittaa vaikeuksia vaan myös korjata puutteet, joita tässä on olemassa.

3) Pohjolan sisämarkkinat mukaan lukien yhteistyö rajaesteiden poistamiseksi.

4) Yhteistyö naapurimaiden ja alueiden kanssa.

5) Ympäristö ja kestävä kehitys.

En oikein jaa ed. Braxin käsitystä siitä, että olisimme ympäristö ja kestävä kehitys -sektorilla niin surkeita, kuin hän antoi ymmärtää, vaikka kehittämistä tietenkin on.

Kriisinhallinnan alalla tapahtuu, ed. Vilén, paljon. Myöskin siviilikriisinhallintaa on tarkoitus kehittää edelleen.

Mitä Baltian maiden mahdolliseen jäsenyyteen tulee, käsitykseni on, että yhteistyön syventäminen on paras tapa edistää Baltian maiden kehitystä niin sanotussa kahdeksan maan kokoonpanossa temaattiselta pohjalta, niin kuin viisaat raportissaan esittävät, mihin myöskin ed. Kiljunen viittasi. Sitä paitsi tiedossani ei ole, että Baltian maat edes olisivat kiinnostuneita jäsenyydestä.

Ed. P. Salo oli sitä mieltä, että pohjoinen ulottuvuus uhkaa näivettyä. Minusta se on ennenaikainen tuomio. Meillä on korkeat odotukset nimenomaan Ruotsin EU-puheenjohtajuuskaudelle. Ruotsilla on pohjoismainen ulottuvuus eräänä painopistealueena.

Mitä mahdollisiin uusiin valiokuntiin tulee, tästäkin on puheenjohtajiston kanssa keskusteltu. Näyttäisi siltä, että ensimmäinen askel erityisesti ulko- ja turvallisuussektorilla olisi se, että sektoriministerit tiivistäisivät yhteistyötä puheenjohtajiston kanssa. Kun on saatu siitä kokemuksia, voidaan varmaan paremmin tätä arvioida.

Kysymyksessä, pitäisikö pohjoismaista yhteistyötä EU:n sisällä edelleen tiivistää, kallistuisin enemmänkin ed. Kekkosen kannalle. Mutta haluan kuitenkin omasta kokemuksestani todeta, että erityisesti sektoriministerit harrastavat huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä kuin yleisesti ottaen luullaan. Tilanne saattaa muuttua, kun EU laajenee. Silloin minusta saattaa olla järkevää suoraan jopa blokkiutua, mutta ei mielestäni vielä. Tässä vaiheessa kannattaa lähteä pragmaattisesti tässäkin eteenpäin. Siellä, missä yhteinen sävel löytyy, ollaan sitten yhdessä vahvoilla, mutta ei väkisin.