Täysistunnon pöytäkirja 32/2002 vp

PTK 32/2002 vp

32. TORSTAINA 21. MAALISKUUTA 2002 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa

 

Henrik Lax /r:

Arvoisa puhemies, fru talman! Eräs keskeinen tavoite tällä lakiesityksellä on ollut parantaa turvallisuutta meidän rangaistuslaitoksissamme. Asia ei ole muuten valiokunnassa herättänyt keskustelua paitsi kahden asian osalta, joissa valiokunta on päätynyt toiseen ratkaisuun kuin hallitus ... (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Arvoisat edustajat, kehotan rauhoittumaan, jotta lakivaliokunnan puheenjohtaja voi pitää puheensa.

Puhuja:

... ja molemmat nämä kohdat liittyvät terveydenhuoltoon ja vankien potilastietojen käsittelyyn.

Hallituksen esityksessä oli esitetty, että kaikkia rangaistuslaitoksia varten perustettaisiin yhteinen potilasrekisteri. Kuultuaan asiantuntijoita ja erityisesti vankeinhoitolaitoksen johtavaa lääkäriä, joka olisi ollut vastuussa tämän rekisterin hallinnoinnista, valiokunta päätyi siihen, että tällaista ei tulisi perustaa, siksi että se poikkesi meidän yleisestä potilasrekisterilainsäädännöstämme, ja jos sellaiseen halutaan mennä, niin se vaatisi laajempaa valmistelua ja selkeitä perusteluita. Valiokunta tuli siihen käsitykseen, että varsinaisia etuja ei myöskään ollut nähtävissä tämmöisen rekisterin perustamisesta.

Toinen asia, joka ehkä oli hankalampi hahmottaa, liittyi siihen hallituksen esityksessä olevaan kohtaan, jossa esitettiin, että vankilanjohtajalle voisi ilmoittaa, jos lääkärin tiedossa oli, että vanki on saanut hiv-tartunnan taikka hepatiittitartunnan.

Tässä joutui kaksi etua tavallaan punnittaviksi vastakkain, ensinnäkin, hakeutuvatko todella vangit lääkärin hoitoon, jos heillä on syytä pelätä, että heidän potilastietojaan voidaan antaa muille ilman heidän omaa suostumustaan. Valiokunnalle tehtiin selväksi, että yleensä vangit hyvin hanakasti lääkärille tuovat esille näitä tietoja.

Toinen kysymys, joka heräsi, oli se, mitä vankilanjohtaja voi tehdä, jos hänellä on tämä diagnoosi tiedossaan. Lopullinen harkinta ja pykäläehdotus tältä osin oli se, että lääkäri yleisten säännösten perusteella voi ilmoittaa vankilanjohtajalle samoin kuin henkilökunnalle. Jos lääkäri huomaa, että on tarttuvia tauteja liikkeellä, niin hän voi varoittaa tästä ja hän voi myös antaa ohjeita, millä lailla tulee toimia, ilman että hän yksityiskohtaisesti nimeltä mainitsee asianomaiset taudit. Pitkän pohdinnan jälkeen valiokunnan loppupäätelmä oli se, että valiokunnan ehdottamalla järjestelyllä itse asiassa voidaan paremmin turvata niin henkilökunnan kuin vankienkin turvallisuutta meidän rangaistuslaitoksissamme.

Julkisuudessa on ollut jonkin verran tietoa tästä valiokunnan ehdotuksesta, epätarkkaa ehkä, tai on ulkopuolisen, asiaan vihkiytymättömän ollut ehkä vaikea hahmottaa sitä, että valiokunnan esittämä muutos hallituksen esitykseen ei suinkaan merkitse sitä, etteikö lääkäri voisi puuttua tilanteeseen ja antaa suojautumisohjeita tai edellyttää, että vankilan johto tällaisia ohjeita antaa.

Todettakoon vielä lopuksi, että yleinen käytäntö ja pysyväismääräys jo tänä päivänä meidän rangaistuslaitoksissamme on, että henkilökunnan tulee suhtautua vankeihin ja kohdella heitä ja suorittaa varotoimenpiteitä sen mukaan, kuin heillä saattaisi olla näitä mainittuja tauteja, hiviä tai hepatiittia.

Fru talman! Lagutskottet föreslår ändringar i regeringens proposition. Det yttersta syftet med de här ändringarna är att bidra till att förbättra säkerheten i våra straffanstalter, ingalunda tvärtom, en missuppfattning har kanske rått kring det förslag som lagutskottet nu framlägger.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että hallituksen alkuperäinen esitys herätti ihmetystä, paljon keskustelua ja ristiriitaisia ajatuksia. Esitys oli kuitenkin periaatteellisesti merkittävä ja tärkeä.

Hallitus esitti isoja muutoksia vankeinhoitolaitoksen potilasrekisteriin, mutta esityksessä ei pystytty millään tavalla perustelemaan, miksi rangaistuksen täytäntöönpano-organisaatioon olisi pitänyt perustaa yksi valtakunnallinen terveydenhuoltorekisteri. Tämä rekisteri, potilastietojärjestelmä, oli poikennut olennaisesti muun terveydenhuollon rekisterijärjestelmästä, mutta perusteluissa ei käsitelty ehdotettujen säännösten suhdetta potilaan asemasta ja oikeuksista annettuun potilaslakiin eli keskeiseen lakiin.

Potilaslain 13 §:n mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot on pääsääntöisesti pidettävä salassa. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, on terveydenhuollon henkilöstön ja potilaan välisen hoitosuhteen luottamuksellisuus ja sitä suojaava salassapitovelvollisuus terveydenhuoltomme keskeisiä periaatteita. Mielestäni tämä on perusarvo, tämä on aivan itseisarvo, jota ei pitäisi kyseenalaistaa.

Ehdotettu säännös olisi ollut merkittävä poikkeama terveydenhuollon salassapitosäännöksistä, jotka täsmentävät perustuslaillista oikeuttamme yksityisyyden suojaan. Nyt tästä yksityisyyden suojan keskeisestä osa-alueesta oltiin valmiita luopumaan vankien kohdalla, ikään kuin keskeiset perusoikeudet voitaisiin sivuuttaa vain sillä perusteella, että kyseessä ovat vankien oikeudet.

Ydinkysymys on, mikä on vankien ihmisarvo ja ihmisoikeus. (Eduskunnasta: Ei mikään!) — Aivan! —Valiokunnassakin oli osa sitä mieltä, että vankeja ei tulisi kohdella kuten muita ihmisiä, vaan heille pitäisi vielä moneen potenssiin antaa rangaistuksia rangaistusten päälle ja näin keskeisestä oikeudesta pitäisi tinkiä, mikä mielestäni on aivan kestämätön ihmisoikeusnäkemys.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat kritisoivat esitystä myös lääketieteellisin perustein. Vangit ovat tähän asti käyneet varsin aktiivisesti vapaaehtoisissa testeissä, joissa voidaan todeta muun muassa hiv ja hepatiitti. Hallituksen esitys olisi heikentänyt sitä luottamusta, jonka perusteella näihin testeihin on uskallettu tulla. Tämän totesivat kaikki vankiloissa ruohonjuuritason terveydenhuollosta vastaavat asiantuntijat. Kun luottamus olisi heikentynyt, seurauksena olisi ollut koko ennaltaehkäisyn ja hoidon vaikeutuminen ja seuraukset olisivat olleet koko yhteiskunnalle vaarallisia. Ne sairaudet olisivat todennäköisesti levinneet yhteiskunnassa yhä enemmän. Tässä tulee esiin se, että vankien ihmisoikeudet ovat kaikkien meidän etu, koko yhteiskunnan etu.

Erikoisesta ajatuksenjuoksusta kertoo myös se, että esityksen kuviteltiin lisäävän vankiloiden turvallisuutta. Vuonna 2001 vangeista kolmasosalla oli hiv- tai B- tai C-hepatiittitartunta. Tästä syystä kaikkia vankeja on jo nyt kohdeltu ikään kuin he olisivat tartunnan kantajia. Näin kehotetaan toimimaan muun muassa vankilahenkilökunnalle konfliktitilanteiden varalle annetuissa oppaissa. Hallituksen esitys olisi lääkäreiden lausuntojen perusteella synnyttänyt perusteetonta turvallisuuden tunnetta, kun henkilökunta olisi kuvitellut tietävänsä kaikki taudinkantajat. Muiden kohdalla varovaisuudesta olisi saatettu lipsua, vaikka kaikista tartunnoista ei koskaan voidakaan olla selvillä. Ehdotetunlainen säännös voi siis synnyttää perusteetonta turvallisuuden tunnetta.

Tällä viikolla arkkiatri Risto Pelkonen otti kantaa yksityisyyden suojaan, kun häntä haastateltiin huumetesteistä. Pelkonen kannattaa tiukkaa yksityisyyden suojaa, sillä mitä enemmän yksityisyyttä rikotaan, sitä korkeammaksi nousee kynnys hakeutua hoitoon. Tämä on keskeisen tärkeä huomio, kun arvioidaan sitä, mitä yksityisyyden suojan heikentymisellä kuvitellaan saavutettavan.

Useimmiten perusoikeuksien heikennykset nousevat itseään vastaan. Jos me olisimme hyväksyneet 18 §:n sillä tavalla kuin hallituksen esityksessä oli, minä ainakin pelkäsin sitä, että siitä olisi lumipalloefekti seurannut, vaitiolovelvollisuus olisi avattu ja seuraavana olisi oppilaitoksiin, kouluihin ym. vaadittu samaa poikkeamista perustavanlaatuisesta, hyvinkin tärkeästä asiasta.

Olen tyytyväinen siitä, että lakivaliokunta käsitteli asiaa perusteellisesti, teki isoja muutoksia esitykseen, mutta siedettävä kompromissi siitä tuli. Itse olisin 18 §:n ollut valmis hylkäämäänkin. Minusta tämä lakiesitys oli pelottava esimerkki siitä, miten ehkä hyvää tarkoittava perusajatus voi kääntyä myös itseään vastaan, jos lähdetään näinkin tärkeää asiaa kuin terveydenhuollon vaitiolovelvollisuutta rikkomaan.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minua on hämmästyttänyt, että tämä esitys voi aiheuttaa ylipäänsä täysin päinvastaisista suunnista tulevia näkemyksiä. Jos me olisimme totalitaarinen ilmiantoyhteiskunta, niin me luultavasti voisimme hyväksyä juuri tämän kaltaisen lain. Me olemme kaikki lukeneet kirjallisuutta Neuvostoliiton, Itä-Saksan ja muiden tällaisten valtioiden vankiloista, joissa rangaistus rangaistuksen päälle oli myöskin se, kuinka sairaita ihmiset olivat ja missä he kenties olivat sairautensa saneet. Tässä suhteessa tämän asian osalta minusta ei pitäisi olla länsimaisen demokratian ja humanismin kannalta pienintäkään epäselvää. Minusta on täystuho yksilön intimiteetille, ylipäänsä demokraattiselle elämämenolle se, että jonkin ryhmän jäsen tehdään erilaiseksi sen mukaan, miten hän on sairastunut ja mitä hän sairastaa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustan juuri päinvastaista kantaa kuin edustajat Ojansuu ja Kekkonen. Minä en voi ymmärtää tällaista lainsäädäntöä lainkaan. Kun on lukenut lakivaliokunnan mietinnön, ei voi kuin yhtyä ed. Aittoniemen todella järkevään vastalauseeseen. Kyllähän nimenomaan velvollisuus pitää olla turvallisuuden johdosta nimenomaan toisten vankienkin osalta, että tiedetään esimerkiksi huumeiden käytöstä ja siitä aiheutuvat muutkin seikat myöskin henkilökunnan osalta.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että lakivaliokunta on tehnyt hyvää työtä ja muuttanut hallituksen esityksen 18 §:ää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut asiasta lausunnon, jossa hallituksen esityksen 18 §:n taakse meni valiokunnan enemmistö. Mutta siellä tehtiin eriävä mielipide, jonka valiokunnan viisi jäsentä on allekirjoittanut. Henkilökohtaisesti lukeudun niihin. Näen, että lakivaliokunta on tehnyt hyvää työtä sen eteen, että salassapitovelvollisuus säilytetään ja vankien ihmisarvo myös tunnustetaan. Näen tämän erittäin hyvänä muutoksena ja kiitänkin lakivaliokunnan työskentelyä siitä.

Kari  Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Ojansuu puhui todella asiantuntemuksella, kun hän edellytti, että vankeja pitää kohdella samalla tavalla kuin ketä tahansa ihmistä. Kysyisin kyllä häneltä: Ovatko nämä vangit kohdelleet lähimmäistään samalla tavalla kuin ketä tahansa ihmistä? Eikö tässä hänen ajatuksenjuoksussaan ole jokin ristiriita?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Edustajien Vistbackan ja Myllyniemenkin puheenvuoroissa käy nyt ilmi, että taaskaan ei oikein tiedetä, mistä on kysymys. Nimenomaan lakivaliokunnan päätös aiheuttaa sen, että nyt terveydenhuollon henkilökunnalla on mahdollisuus ilmoittaa ne välttämättömät tiedot, mitkä ovat suojautumisen kannalta tarpeen ja vartijoiden terveyden kannalta tarpeen, edellyttäen, että silloin ei tietenkään tarvitse ilmoittaa sairauden laatua esimerkiksi. Jo nykyisen lainsäädännön myötä tähän olisi ollut tarvetta, mutta näin ei aina ole menetelty. Se ei ole lain vika, vaan se on käytännön vika. Henkilökunnan virheistä on kyse.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vähän pöyristyin parista täällä käytetystä puheenvuorosta, kun äsken kysyttiin, ovatko vangit sitten toimineet sillä tavoin kuin muiden odotetaan toimivan. Tuo logiikkahan johtaa juuri tähän silmä silmästä -ajatteluun. Emme kai me nyt 2000-luvun alettua enää voi lainsäädäntöelimenä käydä niin vanhakantaisin keinoin miettimään sitä, mikä on tapa elää ja toimia täällä? Vanki on saanut rangaistuksensa silloin, kun hänet on pantu häkkiin, mutta vankia ei pidä rangaista siitä eteenpäin ilman, että häntä tuomittaisiin jostain teosta. Tällaisella ajatuksella, mitä me nyt olemme joutuneet kuulemaan, olisimme juuri sellaisessa yhteiskunnassa, josta me olemme pyrkineet pois niin pitkään kuin Suomi itsenäinen on ollut.

Marjatta  Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Aittoniemi, Myllyniemi ja Vistbacka pyrkivät tavoitteeseensa väärin keinoin. He haluavat ehkäistä tautien leviämistä. Näin haluan ymmärtää, että tähän he kuitenkin pyrkivät, mutta he valitsevat keinot, jotka johtavat juuri päinvastaiseen tilanteeseen. Kun vankien intimiteettisuoja viedään, se nostaa kynnyksen hakeutua hoitoon ajoissa niin korkealle, että sitä kynnystä moni ei kykene ylittämään. Tämä on huomattavasti vaarallisempaa kaikille vangeille, heidän läheisilleen ja henkilökunnalle. Juuri se keino, että intimiteettisuoja terveydenhuollossa säilytetään myös vankien osalta, on paras keino ehkäistä sairauksien leviämistä.

Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vankeusrangaistuksissa on kysymys siitä, että rikoksen tekijää rangaistaan vapauden menettämisellä. Se ei tarkoita sitä, että vangilta pitäisi viedä perusoikeudet ja ihmisoikeudet, vaan nimenomaan vapauden menettäminen on jo aivan riittävä rangaistus. Sen tähden minusta lakivaliokunnan mietintö on aivan oikein tässä tilanteessa. Minusta tähän asiaan on suhtauduttu siellä hyvällä viisaudella.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edustajien Stenius-Kaukosen, Kekkosen ja Syvärisen sanoihin. Olen aivan samaa mieltä, että edustajien Vistbackan, Aittoniemen ja Myllyniemen esitykset todella kävisivät juuri tätä asiaa vastaan. Ihmettelen, että kun ihmisen suurin rangaistus on kuitenkin vapauden menetys ja kun vangit ovat sen jo todella menettäneet, niin mikä sitten olisi siitä pahempi. Onko täällä joku suurin piirtein kuolemanrangaistusta sitten vaatimassa? Mutta terveydenhuollon vaitiolovelvollisuus on tärkeä periaatteellinen kysymys. Sillä me ehkäisemme tautien leviämistä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pysähdyin tänne saliin, jouduin kuuntelemaan silloin tämän keskustelun. Todella hämmästyin sitä, ovatko edustajat Myllyniemi ja kumppanit ajatelleet ollenkaan, toteuttaisivatko he sitä ihan oikeaa perimmäistä tavoitettaan näillä valinnoillaan, mitä ovat tekemässä. Minusta eivät. Siinä suhteessa vasen laita täällä on aivan oikeassa.

Toinen asia on se, minkä ed. Kekkonen esitti, että ei edes saa näyttää siltä, että on jonkinlainen kaksinkertainen, moninkertainen rangaistusjärjestelmä. Perusrangaistusjärjestelmän täytyy olla sellainen vapaudenmenetyksineen, että tämä asia on kerralla sitten ratkaistu, eikä niin, että on moninkertaistettu tämä, johtuen siitä, että asianomaisia henkilöitä, siis tarkoitan edustajatovereita, ilmeisesti inhottavat tämmöiset asiat.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä on pidetty keskeisenä tavoitteena vankilayhteisön turvallisuutta ja sen lisäämistä, mutta todellisen vaaran tälle turvallisuudelle aiheuttaa se tilanne, jolleivät vangit hakeudu testeihin, jolleivät he hakeudu hoitoon nimenomaan sen takia, että vaara tiedon leviämisestä on ilmeinen. Lisäksi siinä on se riski, että jollei lääkäri tai terveydenhuoltohenkilöstö ole erikseen ilmoittanut, että vangilla on nyt jokin tauti, saattaa ilmetä vääränlaista turvallisuuden tunteeseen tuudittautumista, että vangilla ei tautia olisi.

Varmaan tässä salissa olevat tietävät, että hepatiitti ja hiv ovat sellaisia tauteja, ettei niistä voida sanoa, että ei ole, ihan testausjärjestelmän ja niitten sairauksien laadun vuoksi. Sen takia pitää varautua siihen, että tartuntariski on kaikkien kohdalla periaatteessa olemassa.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä vedotaan hyvin usein siihen, kuinka Ruotsissa tehdään. Siellä tämä sama pykälä kirjoitetaan sillä tavalla, että lääkäri on velvollinen ilmoittamaan yksityiskohtaisesti niin hivin kuin hepatiitin. Vielä kolme neljä vuotta sitten siellä oli sellin ovessa merkintä: tällä on hiv, tällä on hepatiitti. Kuinka silloin hakeudutaan hoitoon? Miksei nyt vedota siihen, kuinka Ruotsissa tehdään tämä asia? Meillä on sentään, ed. Vistbackalla ja minulla, vielä taitaa olla kolmaskin poliisimies, yli sata vuotta kokemusta näitten vankien kanssa. Kyllä kai me nyt jotakin tiedämme tästä asiasta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen varannut puheenvuoron ja siinä lähemmin käsittelen asiaa, mutta haluan sanoa näille pidetyille puheille vastapainoksi, että olen hallituksen esityksen kannalla.

Ihmettelen vähän, että tässä on lipsahdettu puhumaan rangaistusjärjestelmästä pelkästään. Ei esimerkiksi ollenkaan ole sanottu sitä, että tämä kaikki on salassapidon alla, vaikka vankilanjohtaja tulisikin jotain tietämään. Tässä puretaan jonkinlaista epäluottamusta sekä lääkärikuntaan että vankilanjohtajiin, kaikkiin niihin, joita muunlainen lainsäädäntö jo hallitsee. Minulle tuli jopa niinkin kerettiläinen ajatus mieleen, että pelkäättekö te, hyvät edustajat, itse joutuvanne vankilaan ja teidän asianne sitten tulisivat siellä jotenkin salakavalalla tavalla ilmi? Minä suoraan sanoen en ymmärrä teidän argumenttejanne. Kun jatketaan keskustelua, pyydän teitä terävöittämään, ilman tämmöistä tunteellista ylikorostuneisuutta tässä asiassa.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse koen, että perusjuuret ovat siinä, että hivistä ja aidsista on tehty erillinen tauti verrattuna muihin tartuntatauteihin, tuberkuloosiin, syfilikseen, jotka ovat olleet huomattavasti vaarallisempia, ja eräisiin virustauteihin. Pitäisi tähänkin tautiin suhtautua tavanomaisesti. Ei äitiysneuvoloissa kysäistä, voidaanko teistä ottaa syfilis-testi tai jokin muu testi tai hemoglobiini, ne otetaan. Mutta tässä testissä täytyy erikseen oikein kysyä ja korostaa, saako ottaa, jos teillä on. Jos saadaan yhtäkkiä tietää tuntemattomista, että jossakin olisi hiv, sitä ei voida ilmoittaa, koska kymmenen henkilön veri sotketaan keskenään. Kun siellä on yksi hiv-positiivinen, siitä ei voida jäljittää, että jollakin on hiv.

Samaten entinen apulaisoikeusasiamies kertoi omassa päätöksessään, että mielentilalausunnossa ei saa kertoa, että ihmisellä on hiv. Se on käsittämätöntä! Sehän tarkoittaisi, että ei saisi sanoa mistään muustakaan viruksesta, ei mistään muustakaan ongelmatapauksesta jne. Itse koen kuitenkin tärkeänä, että vaitiolovelvollisuus (Puhemies koputtaa) ja rippisalaisuus ovat yhteiskunnassa keskeisiä instrumentteja, joilla pidetään yhteiskuntaa myös yllä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En uskonutkaan, että tämä herättää näin monia tunteita erityisesti vasemmalla suunnalla. Mutta siihen, mitä ed. Akaan-Penttilä sanoi, voi yhtyä hyvin pitkälle. Nimenomaan siinä tuli nyt lääkärin suusta juuri sen tyylistä, mitä itse yritin tuoda esiin. Kyllähän vankilayhteisö on oma yhteisönsä sinällään ja tärkeä on myöskin se turvallisuustunne, mikä siellä on niin vartijoitten, henkilökunnan osalta kuin myös kanssavankien osalta. Nimenomaan, kuten ed. Akaan-Penttilä täällä sanoi, se on salassapidettävä, mutta kun se tiedetään, osataan varautua asiaan.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Akaan-Penttilän kommenttiin. Kun me kysyimme monta kertaa asiantuntijoilta, mitä vankilanjohtaja tällä tiedolla sitten tekisi, kukaan ei osannut vastata siihen, ei edes vankilanjohtaja itse. Useita oli kuultavina. Eivät he tienneet, mitä he sillä tiedolla sitten loppujen lopuksi tekisivät. Ed. Myllyniemi puhui Ruotsin-mallista. Ruotsin-malli tehtiin kymmenen vuotta sitten, jolloin ei tunnettu hiviä ja hepatiittia, ja se oli varotoimenpide. Ruotsissa ollaan luopumassa siitä järjestelmästä. Ed. Myllyniemi kuuli sen omin korvin monta kertaa, kun todistettiin, että Ruotsin järjestelmä aiotaan muuttaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta tämä nyt herättää kyllä jo tunteita siellä oikealla ja keskellä. Ihmettelen kovasti ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroa. Oletteko te ollenkaan lukenut tätä lakivaliokunnan pykälää, kun täällä nimenomaan lukee, että lääkäri ja terveydenhuollon ammattihenkilökunta voi antaa henkilön terveydentilasta ja hoidosta tietoja niille vankilan työntekijöille, joille se katsotaan tarpeelliseksi heidän oman työtehtävänsä hoidon vuoksi? Sen lisäksi täällä perusteluissa hyvin selkeästi vielä todetaan, että nimenomaan velvollisuutena on antaa henkilökunnan suojautumiseen liittyviä ohjeita ja neuvoja ja puuttua tähän asiaan. Sen sijaan alkuperäinen esitys ainoastaan antoi lääkärille mahdollisuuden kertoa vankilanjohtajalle, joka ei sitten enää saa kertoa sitä asiaa kenellekään, (Puhemies koputtaa) että se nyt oli todella hölmösti kirjoitettu. Tässä on juuri ne asiat, joita kaipaatte.

Puhemies:

Ed. Keränen, puheenvuoro. Myöhemmässä debatissa voi viitata yli puheenvuoronkin toisen edustajan puheenvuoroon kaikin mokomin.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi tästä lakiesityksestä lausunnon lakivaliokunnalle. Vastoin valiokuntamme enemmistön mielipidettä katsoin samoin kuin eräät muut valiokunnan jäsenet, että hallituksen esitykseen sisältyy pari arveluttavaa kohtaa.

Ensimmäinen oli se, että lakiehdotus oli avaamassa ikiaikaista terveydenhuollon salassapitovelvollisuutta. Vaikka onkin kysymys "vain" vangeista, esitys oli kovin kyseenalainen. Hallituksen esityksen mukaan vankia hoitava lääkäri olisi voinut potilaansa mielipiteistä välittämättä ilmoittaa potilaan sairastamasta tarttuvasta taudista vankilanjohtajalle. Esityksellä tähdättiin siihen, että vankilanjohtaja olisi saatuaan tämän tautitiedon voinut ryhtyä toimenpiteisiin, jolloin olosuhteet olisi järjestetty niin kutsutusti turvallisiksi muitten vankien ja henkilökunnan kohdalla.

Arvoisa puhemies! Esitys oli vastaava kuin jos eduskunnan terveysaseman lääkäri ilmoittaisi puhemiehelle tai eduskunnan pääsihteerille jonkun edustajan sairastamasta aidsista. Onneksi tällaista sääntöä ei ole olemassa, joten siis en tiedä eikä varmaan puhemieskään tiedä, kenellä meistä se aids on. Mielestäni vankilanjohtaja ei todellakaan tällaista tietoa tarvitse. Jos joku vangeista käyttäytyy niin häiriköivästi, että hän mahdollisesti voisi tartuttaa taudin johonkin toiseen, on vankilaolosuhteissa varmaan muutoinkin mahdollista järjestää muitten ihmisten turvallisuus, varsinkin kun tiedämme, että jokin aids tai hepatiitti ei sentään katsomalla tai ihan tönimisellä tartu.

Lääkärin salassapitovelvollisuutta ei pidä lähteä purkamaan kevyesti. Jos tässä tapauksessa niin olisi tehty vankien kohdalla, kynnys jonkin muun väestöryhmän kohdalla olisi tulevaisuudessa ollut jo matalampi.

Toinen merkittävä uudistus piti olla vankeinhoidon valtakunnallinen terveydenhuoltorekisteri. Esitys soti potilaslainsäännöstöä vastaan. Siellähän potilasrekisterit on säädetty terveydenhuollon toimintayksikkökohtaisiksi. Näin merkittävä muutos, jossa olisi luotu valtakunnallinen potilasrekisteri, vaatii huomattavasti perusteellisempaa pohdintaa kuin hallitus nyt oli esittänyt. Kansallisen terveysprojektin väliraporteissa esitetään kaavailuja tähän suuntaan, mutta niittenkin toteuttaminen on varmasti pitkän miettimisen ja monien lakimuutosten takana. Toki vangit ovat tässä suhteessa poikkeuksellinen joukko, joka saattaa käyttää erillisiä potilasrekisterejä hyväkseen. Kuitenkin lähtökohdan tulee olla, että sairauskertomus on vain hoitovastuussa olevan yksikön käytössä. Jos hoitovastuu siirtyy, potilaalta pitää periaatteessa olla lupa sairaustietojen siirtoon. Tässä voidaan varmaan soveltaa sitä jo siviiliterveydenhuollossa olevaa käytäntöä, että ellei potilas nimenomaan kiellä sairaustietojen siirtoa hoitovastuuseen tulevalle yksikölle, tiedot voidaan siirtää. Täytyy kyllä todeta, että kumpikaan vaihtoehto ei tässä ole täysin ongelmaton. Pitäisin kuitenkin potilaslain periaatetta tässä ratkaisevana.

Arvoisa puhemies! Näistä syistä teimme sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon oman eriävän mielipiteemme. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että lakivaliokunta on nämä mielipiteemme huomioinut ja korjannut hallituksen esitystä. Lakivaliokunnan esitys on nyt oikein hyvä ja kannatettava.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kuulimme lääkärin puhetta. Ennen kuin ed. Myllyniemikin poistuu ed. Vistbackan tavoin, toivoisin, että konsultoisitte omassa ryhmässänne lääkäreitä. Ed. Ylä-Mononen on myöskin allekirjoittanut eriävän mielipiteen, johon meillä, edustajat Forsius, Koskinen ja allekirjoittanut, on ollut ilo yhtyä.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Keränen toi mielestäni puheenvuorossaan hyvin esille sen, että lääkärin ja potilaan luottamuksellinen suhde on niin painava perusarvo ja hoidon toteutumisen kannalta tärkeä asia, ettei tässä lakiesityksessä ole annettu lähimainkaan riittäviä ja järkeviä perusteita sen murtamiselle.

Minulla ei oikeastaan ole mitään lisättävää eikä poisotettavaa ed. Keräsen puheenvuorosta. Niillä samoilla perusteilla en ole itse allekirjoittanut vastalausetta.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi, puheenvuoroni kestää varmaan yli kymmenen minuuttia, mutta jos tämän kerran tänä vuonna.

Kysyn vieläkin kertaalleen, millä tapaa tämä sama systeemi toimii Ruotsissa. Miksei siellä ole potilasturvallisuutta? Miten siellä tällä tavalla on? Se on ihan vieressä. Me käymme siellä tuon tuosta tutustumassa vankiloihin, ja meillähän menee ihan hyvin.

Ed. Ojansuu sanoi, että jokaista vankia kohdellaan kuin hänellä olisi paha tauti. Sekö on sitten oikein? Sekö on oikein sellaisia vankeja kohtaan, joilla ei ole tautia? Vanginvartija aina lähestyy siinä mielessä, että sulla saattaa olla, älä tule lähemmäksi, kun olet vähän pahalla päälläkin nyt, kun sulla saattaa olla hiv. Näinkö on oikein?

Ed. Keränen vertasi vankeja meihin eduskunnassa työskenteleviin. Jos nyt olisi käynytkin sillä tavalla, että jollakin meillä olisi, mistäpä tiedetään, hyvin paha tauti, mutta kun siitä olisi varma tieto, emme näin lähekkäin voisi täällä istua tulevaisuudessa. Koko ajan saisi katsoa ja kohdella jokaista niin kuin tällä olisi tämä tauti. Nämä perustelut eivät päde ollenkaan tässä asiassa.

Vankilan ylijohtaja Salminen sentään moneen kertaan sanoi, että hän tarvitsee tätä lakia, he tarvitsevat tätä lakia. Siellä oli hyvin monta asiantuntijaa. Mutta onhan nyt luonnollista, että lääkärit — minä nyt kunnioitan ylenmääräisesti ja liiankin kanssa lääkärikuntaa — ovat toista mieltä. Sehän olisi aivan tavatonta. Ed. Akaan-Penttilä käsitteli asiaa aivan asiallisesti, mutta pääsääntöisesti lääkärit haluavat salassapitovelvollisuuden. Silloinhan lääkäreiltä menisi viimeinenkin gloria pään päältä, kun tämä otettaisiin heiltä pois. Hehän olisivat ihan niin kuin tavallisia kansalaisia sen jälkeen. Tämä on aivan järjetöntä. Kun salassapitovelvollisuus kaikilla viranomaisilla vankilassa on, niin kuinka te voitte epäillä, että sieltä joitakin asioita vuotaa?

Mutta itse asiaan. Ei tietenkään ole kaunista, kun joutuu moittimaan omaa valiokuntaa, mutta nyt ei voi vaieta. Vaikka lakivaliokunta saikin esimerkiksi viime vuonna enemmän aikaiseksi mietintöjä kuin moniin vuosiin, niin meillä olisi ollut mahdollisuus tehdä enemmänkin. Valiokunta on aina ollut päätösvaltainen, joten ei ole ollut estettä tehdä päätöksiä.

Asioiden hitaalle etenemiselle suurimpana syynä oli se, että hallituspuolueitten eräät edustajat eivät hyväksy oikeusministerin esityksiä, eivätkä ainakaan niissä tapauksissa, kun vähänkin esitys tarkoittaa viranomaisten töiden tehostamista. Tästä on hyvänä esimerkkinä tämän lain 39 §:n hylkääminen, jossa olisi perustettu terveysrekisteri. Taktiikka oli hankkia aina uusia ja uusia asiantuntijoita, jotka myös pyrkivät tyrmäämään hallituksen kyseisen esityksen. Erikoisesti tämä ilmenee silloin, kun kyseessä olevaa asiantuntijaa ei ole kuultu lain valmistelun yhteydessä. Tällöin näyttäisi olevan helppo arvostella hallituksen esityksiä. Nämä kaikki ongelmat ilmenevät vain näissä tapauksissa, kun lakivaliokunnan liberaalit edustajat eivät hyväksy mitään oikeuksia viranomaiselle ja erityisesti poliisille. Tämä ilmeni myöskin siinä, kun käsiteltiin 18 §:ää.

En liioittele lainkaan, kun väitän, että eräitten puolueitten edustajat niin lakivaliokunnassa kuin tässäkin salissa pelkäävät edelleen enemmän poliisia kuin rikoksentekijöitä.

Lakivaliokunnassa tapahtui vallan erikoista tämän asian yhteydessä. Käsittelyn alkuvaiheessa jokainen vankila ja vankisairaala olivat omia yksittäisiä yksiköitään, jotka eivät tästä syystä voineet antaa tietoja vankien terveysasioista toinen toisilleen.

Arvoisa puhemies! Joudun keskeyttämään, mutta tulen esittämään tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutoksia vastalauseen mukaisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suuresti hämmästyneenä seuraan ja kuuntelen eduskunnassa käytävää keskustelua tämän asian ja mietinnön pohjalta. Ehkä täytyy sanoa, että oma näkemykseni on niin paljon maalaisnäkemys, että se ei ymmärrä tällaista keskustelua eikä tällaista hyssyttelyä eikä tällaista leiriytymistä, niin kuin tässä on syntynyt ja syntymässä.

Mielestäni hallituksen esitys tässä asiassa, vaikka usein olenkin hallituksen esityksiä moittimassa, on erinomainen, hyvä, ja varmasti sen pohjalta se ei sorra ketään eikä aiheuta vankien kohdalla mitään moniarvoista ja moninkertaista rangaistusta. Siinä mielessä, kun todetaan yleisperusteluissa, että rangaistusten täytäntöönpanossa käsitellään arkaluontoisia tietoja, on erikoislainsäädäntö tarpeellista. Mielestäni eduskunnan tehtävänä on nimenomaan laatia erikoislainsäädäntöä tällaiseen asiaan.

Kun ed. Keränen puheenvuorossaan totesi, että tietojen siirtäminen toimii normaalioloissa erinomaisesti eikä sen osalta ole mitään ongelmaa olemassa, ymmärrän tämän asian, että se kyllä toimii. Kun itse ilmoittaudun keskussairaalaan ilmoittautumisluukulla ja kerron nimeni, sieltä virkailija ottaa ja naputtelee ja kyselee, näinkö on, näinkö on ja näinkö on. Siellä tiedostossa on kaikki, mitä yleensä varmaan voi olla olemassakin. Luulen, että siellä mainitaan jotain muutakin, mitä itse en ole edes tehnytkään. (Ed. Kekkonen: Se on kaikkein kamalinta!) — Mutta se toimii siellä, ja minusta sen kuuluu ollakin siinä asiassa. Sen pohjalta se toimii sen takia, että sillä asialla ei ole ketään sellaista, miten sanoisin, perässäkulkijaa, joka tällä lailla tämän asian puitteissa rakentaa niin, että vankeinhoidon kautta tällainen normaali rekisteröinti ja tietojen kuljettaminen ja siirtäminen ei voi toimia eikä pelata. Ed. Kekkonen, minä katson teihin ja totean tässä asiassa, että nyt eduskunnassa vallalla oleva vasemmisto—vihreä-ilmapiiri tämän asian puitteissa tekee käytännön toiminnan tässä asiassa mahdottomaksi. Se estää sen, että pienikin tietojen siirtäminen tai tietojen luovuttaminen, mikä ei perustu lakiin ja juuri tärkeisiin kirjattuihin oikeuksiin, johtaa siihen, että vankilanjohtaja tai asianomainen terveydenhuollon ammattilainen joutuu kohta sinne samaan häkkiin, mistä vanki on asiansa ja kantelunsa liikkeelle pistänyt.

Sen osalta, kun tätä keskustelua käydään, en ymmärrä myöskään niitä käytettyjä puheenvuoroja ja sitä keskustelun henkeä, missä todetaan, että siitä asiasta, että nämä tiedot kerättäisiin johonkin keskusrekisteriin, mikä olisi koko Vankeinhoitolaitoksen käytössä, seuraisi moninkertainen rangaistus. Tämä tällainen puhe on uskomatonta, mitä tämän asian puitteissa käydään. Siinä mielessä olen itse tältä osin pannut oikein, miten sanoisin, sokeria runsaasti kahvilassa suuhuni, että pystyn puhumaan osittain maltillisesti enkä ollenkaan tuomaan niitä karkeita tosiasioita esille, mitä monesta edustajatoverista tässä tekisi mieli lausua.

Tältä osin, rouva puhemies, katson, että lähestyn tätä asiaa maltillisessa mielessä ja pyrin ymmärtämään myöskin sitä näkemystä, mitä täällä esitetään ja nähdään, puolustetaan ja yritetään ikään kuin kansaa ymmärtää sellaisessa asiassa, missä kansa ei kyllä nyt ymmärrä edustajien puheenvuoroja ollenkaan.

Kun lähdetään siitä liikkeelle, mistä ed. Keränen mainitsi, että ei voida luovuttaa eikä siirtää tutkimustietoja ilman vangin suostumusta tai niin, että ne olisi johonkin keskusrekisteröity, tämähän johtaa siihen, että sen jälkeen, kun vankia liikutellaan paikasta toiseen, aina on aloitettava tutkimuskierros perustutkimuksesta, alkutekijöistänsä. Niin kuin täällä joku puhuja, taisi olla ed. Myllyniemi, totesi, vankilassa on vähän synkkää eikä sellissä ole niin viihteellistä, niin että vanki saa virikkeitä siitäkin, kun hän osallistuu aina uudessa paikassa uusiin tutkimuksiin.

Kyllä näkemys tässä asiassa on sellainen, että en voi käsittää ja ymmärtää sitä mittasuhdetta, mikä tässä on tullut. Tämän puitteissa, kun puhutaan siitä, mitä aiheutuu sellaisesta lähtökohdasta, että jokaista vankia pitää käsitellä, niin kuin vanki olisi hiv-positiivinen ja tältä osin tartunnallisesti vaarallinen, tämä mielestäni aiheuttaa pahimmoillaan sitä asiaa, että ikään kuin vankilahenkilökunnan ja vangin asema on sen tyyppinen, että siinä välissä pitäisi olla jokin suojaverkko taikka suojalasi aina olemassa. Eihän asia näin voi olla olemassa. Jos vanki on terve, hänen terveystietojensa julkistamisessa ei luulisi olevan mitään ongelmaa olemassa. Toisaalta, jos vanki on vastuullinen tässä yhteiskunnassa, mitä valitettavasti ehkä he kaikki eivät saata olla, ei myöskään siinä, että hänen vaaransa näitten tarttuvien tautien osalta on tiedossa, luulisi olevan mitään outoa eikä erikoista olemassa.

Rouva puhemies! Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä kannattamaan ed. Myllyniemen tekemää esitystä siitä, että tämä asia saa näitten vastalauseitten mukaisen muodon.

Ed. Lintilä merkitään läsnä olevaksi.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun arvostamani ed. S. Lahtela mainitsi nimeni, hän mainitsi sen sellaisessa yhteydessä, jota en oikein tuntenut omakseni.

Mutta varsinaiseen substanssiin: Oletan, että ed. Lahtela on myös lukenut käsitteestä orwellilainen yhteiskunta, joka siis tarkoittaa sitä, että isoveli valvoo kaikkia. Näin eteenpäin mentäessä alamme lähestyä sitä painajaismaista kauhukuvaa orwellilaisesta yhteiskunnasta. Tämä oli tämän asian, sanoisinko, periaatteellinen puoli.

Sitten käytännön puoli, arvoisa rouva puhemies, lyhyesti on se, että me tiedämme, että tällaisten rekisterien rakentaminen merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset, joiden pitäisi hakeutua hoitoon, eivät uskalla sinne hakeutua, koska pelkäävät, että tiedot heistä kulkevat sillä tavoin, että se ei ole heidän tulevaisuuttaan ajatellen onneksi eikä myöskään meidän muiden ihmisten kannalta onneksi.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on tarkoitettu tuomaan apua ja helpotusta vankiloiden hyvin ankeaan tautitilanteeseen. Tällä hetkellä muistaakseni noin kolmasosa vangeista on saanut hiv-tartunnan. Parhaimmassa — tai pahimmassa — esimerkissä vankilasta löytyy 52 prosenttia hiv-positiivisia vankeja. Asialle pitää tehdä jotain, mutta tehtäväkenttä on täynnä monenlaisia ongelmia. On hyvä, että päästään edes jossain määrin eteenpäin ja tuomaan tähän joko parannusta tai lievää kyseenalaista uudistusta.

Hallituksen esityksessä oli kaksi asiaa, jotka herättivät eniten keskustelua. Ensimmäinen oli keskitetty potilasrekisteri, joka koettiin hyvin tarpeelliseksi niin kustannussyistä kuin myöskin potilasturvallisuuden nimissä, mutta tätä vastusti erityisesti Vankeinhoitolaitoksen ylilääkäri Leena Arpo. Mutta myöhemmässä kuulemisessa kuultiin, että asia oli miltei jo tullut hoidettuakin Vankeinhoitolaitoksen organisaatiouudistuksen kautta, jossa kaikista poliklinikoista oli tehty yhteinen potilasyksikkö. Näin ollen niillä voi olla myöskin yhteinen potilasrekisteri.

Toinen asia, joka herätti vähintään yhtä paljon ellei enemmänkin mielipiteiden vaihtoa, oli lääkärin salassapitovelvollisuuden murtaminen osittain, osittain siltä osin kuin haluttiin suojata Vankeinhoitolaitoksen henkilökuntaa ja muita vankeja vakavilta, vaarallisilta tartuntataudeilta. Tässä hallituksen esitys lähti sairauden diagnoosin ilmoittamisesta vankilan johtajalle. Tätä taas vastustivat poikkeuksetta kaikki asiantuntijoina olleet lääkärit. Näin ollen valiokunta päätyi ratkaisuun, että sairauden laatu ilmoitetaan siinä laajuudessa kuin se ympäristön suojautumisen kannalta on välttämätöntä. Eli tässä ollaan menossa pienin askelin eteenpäin. Tämä tuo mahdollisuuden ilmoittaa sairaudesta, mutta ei anna oikeutta sen tarkkaan kuvaukseen ja nimikkeen ilmoittamiseen. Eli pidän tätä nykyistä lakivaliokunnan mietintöä hyvin onnistuneena.

Ed. Sarkomaa merkitään läsnä olevaksi.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela esitteli asiantuntemuksensa tässä asiassa sanomalla, että tämä on tällainen maalaismiehen näkemys. Siihen on helppo yhtyä.

Minulla on se näkökulma, että perheeni ja minä olemme saaneet suurimman osan leipäämme pikkuvarkauksista, pahoinpitelyistä, huumausainerikoksista, pankkiryöstöistä jne. noin 35 vuoden ajan, eli se on vähän toinen näkökulma kuin ed. Seppo Lahtelan näkökulma, ei mielestäni maalaismiehen näkökulma.

Lakivaliokunnan jäsenenä kesken asiantuntijakuulemisen otin aktiivisesti yhteyttä oman sairaanhoitopiirini ensiapupoliklinikan luottamusmieheen ja psykiatrian suljetun osaston luottamusmieheen ja kysyin, että kun heille tulee potilas ambulanssilla tai lepositeissä, saatteleeko potilasta tieto siitä, mitä tarttuvaa tautia hän sairastaa. He sanoivat molemmissa paikoissa, sekä ensiapupoliklinikalla että psykiatrian suljetulla osastolla, että ei missään tapauksessa, ei missään tapauksessa saa niitä tietoja. Minä kysyin, miten te hoidatte oman turvallisuutenne. He sanoivat, että sitä mukaa kuin tarttuvat taudit ovat lisääntyneet, hanskojen kulutus on vähän lisääntynyt. Kaikkia kohdellaan potentiaalisena terveysriskinä, ja se käytäntö vallitsee vankilassakin. Uskon, että siitä osittain selittyy se, että vankilan johtajat eivät tätä tietoa tarvitse.

Sitten meidän suhtautumiseemme vähän laajemminkin yhteiskunnasta syrjäytyneisiin tai syrjäytymisen vaarassa oleviin ihmisiin, ja tässä viittaan myös viime viikolla kolmen päivän aikana käytyyn keskusteluun puhtaista neuloista. Meidän moraalimme voi suhtautua tähän asiaan periaatteessa kahdella tavalla. Me voimme suhtautua niin, että yritämme asettautua tämän kanssaihmisen asemaan ja nähdä ja katsoa tätä asiaa myös tämän kanssaihmisen näkökulmasta, tai sitten niin kuin ed. Myllyniemi teki, että eivät vangitkaan ole kunnioittaneet yhteiskunnan pelisääntöjä ja heitä voidaan kohdella miten tahansa. Väittäisin viimeksi mainittua suhtautumista aika primitiiviseksi.

Vankien ja narkomaanienkin ihmisoikeuksien kunnioittamisella on erittäin suuri merkitys. Liian usein on valittu helpompi tie: pois silmistä ja sillä siisti. Tällä mielestäni selittyy se, että myös rikollisuus on aikamoista vauhtia kovenemassa ja väkivaltaistumassa.

Sanomalehti Keskisuomalaisen kirjallisuusarvostelija arvosteli Harri Nykäsen toiseksi viimeisen Raid-kirjan ja totesi, että Nykäsen luomat roolihahmot, tapa- ja ammattirikollinen Raid ja komisario Jansson, pärjäävät keskenään, koska he molemmat ovat oikeuden miehiä. Arvostelu jatkuu: "Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista rosvoista eikä kaikista poliiseistakaan." Tässä maailmassa tämmöinen reilun pelin henki jäi johonkin 80—90-luvun taitteeseen, vuosien 91—92 paikkeille ja alettiin hyväksyä ihmisarvoa väheksyvä suhtautuminen täälläkin, tässäkin salissa. (Ed. Myllyniemi: Rosvot muuttuivat!) Siitä selittyy mielestäni keskeisesti se, että se maailma on koventunut. Siinä on nimittäin kaksi osapuolta, ed. Myllyniemi.

Näillä elämän syrjimillä ihmisillä on erittäin herkälle virittynyt vaisto ja oikeudentunto, mitä tulee heidän omiin oikeuksiinsa. He edellyttävät, että kun he kärsivät rangaistustaan, heitä kuitenkin ihmisinä kohdellaan. Jos näin ei tapahdu, vankilan työturvallisuus vaarantuu.

Toisin sanoen lakivaliokunnan tekemässä ratkaisussa on kysymys lähtökohtaisesti siitä, että nämä ihmiset hakeutuvat hoitoon, mutta toissijaisesti myös siitä, että rauha vankilassa voisi vallita. Nimittäin aiheetonkin epäluulo salassa pidettävän ja luottamuksellisen tiedon vuotamisesta on potentiaalinen turvallisuusriski. Siinä maailmassa tästä käytetään ilmaisua "kalvaminen". Sen pahempaa ei voi tehdä kuin kalvaa toisesta luottamuksellinen tieto.

Toisin sanoen vangin ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osa yhteiskuntarauhaa. Se ei tarkoita, että rangaistuksen merkitystä, vaikutusta ja tarkoitusta vähäisessäkään määrin vesitettäisiin. Rangaistus toteutuu siinä muodossa kuin se on tuomittu ja siinä muodossa kuin siitä on säädetty, mutta vangin ihmisoikeuksien kunnioittaminen turvaa rauhan vankilassa ja turvaa yhteiskuntarauhaa koko vangin elinajan. Sen vuoksi ihmisoikeuksista, myös potilasoikeuksista, on äärimmäisen tarkasti pidettävä kiinni.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tuli jo replikoinnissa sanottua, olen hallituksen alkuperäisen esityksen kannalla ja yritän lyhyesti perustella, miksi valiokuntatyössä olin ihan selkeän harkinnan mukaan sillä kannalla, mikä koski tietojen luovuttamista terveydenhuoltorekisteristä.

Tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä voidaan 18:aa §:ää koskeva perustelu lukea valiokunnan mietinnöstä sivulta 3, ja luen ihan harkitusti nyt osan siitä, että se tulee uudestaan ääneen sanottua. Sitä ennen vain sanon, että sikäli olen hämmästynyt tämänpäiväisestä keskustelusta, en sen takia, että täällä ollaan eri mieltä jostain asiasta, vaan sen takia, että ihan selvästi aika korkeaprofiilisesti lähes käydään niiden kimppuun, jotka ovat toista mieltä kuin joku toinen. Se ei ensinnäkään käsittääkseni, rouva puhemies, ole sopivaa tässä salissa, mutta mikä ihmeen signaali sen takana on? Ed. Lapintie syytti minuakin, etten ole edes perehtynyt papereihin. Minusta on hävytöntä edes olettaa tämmöistä ja lausua se ääneen. Mitä se tarkoittaa ja miten se kuvaa tämmöisen henkilön arvomaailmaa noin yleisesti? Ei siinä ainakaan ole mitään ihmisoikeuden alkeitakaan, ja toisessa asiassa niihin kuitenkin vedotaan. Tämä on yksi puoli tätä asiaa.

Mutta itse tähän 18 §:ään. Tämä pykälähän mahdollistaa sen, että vankia tai rangaistuslaitokseen otettua hoitava lääkäri tai hänen määräämänsä terveydenhuollon ammattihenkilö voisi vangin tai rangaistuslaitokseen otetun kanssa keskusteltuaan antaa rangaistuslaitoksen johtajalle tiedon tuomitun tai rangaistuslaitokseen otetun hiv-, B-hepatiitti- tai C-hepatiittitartunnasta tai yleisvaarallisesta tartuntatautitapauksesta ja niin edelleen.

Säännöshän merkitsee poikkeamaa terveydenhuollossa keskeisenä periaatteena sovellettavasta hoitosuhteen luottamuksellisuuden periaatteesta, se todetaan täällä, se myönnetään täällä. Minusta on erittäin tärkeää, että se myönnetään. Mutta tämä poikkeama olisi mahdollista kuitenkin vain tietyin edellytyksin, ja niitä edellytyksiä itse asiassa tässä on kolme. Siis poikkeama se on ensisijaisesti vain sen takia, että nämä taudit ovat tarkasti rajatut niin kuin ne nyt ovat. Ne ovat hiv, B- ja C-hepatiitti ja sitten tartuntatautilain mukaiset yleisvaaralliset sairaudet, ei mitään muuta kuin nämä asiat. Minusta tämä pitäisi muistaa silloin, kun keskustelemme tästä asiasta.

Toiseksi tiedon antaminen on mahdollista vain muiden vankien, henkilökunnan tai muiden henkilöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Se on lisäehto sille, ilmoitetaanko näitäkään tauteja. Lisäksi edellytetään, että ennen tiedon antamista potilaan kanssa myös keskustellaan asiasta. Hyvin suoraselkäistä ja rehellistä toimintaa myös tältä osin. Ja tiedon saava vankilanjohtaja olisi säännöksen mukaan velvollinen pitämään tiedon salassa.

Näin kulki myös minun ajatukseni kaikkien näiden asiantuntijakuulemisten jälkeen, ja pidin ihan selvänä, että tämmöisessä tilanteessa, jossa itse potilastyössäni olen joutunut näitä sairauksia kantavien potilaiden kanssa tekemisiin, en nähnyt mitään epäilyttävää tässä. Ei minulle tullut mieleenkään, että tässä ihmisyyttä loukataan tai jotain ihmisoikeuden semmoista sektoria, joka olisi kaameata. Mutta se tietysti on niin, että minusta tämä perustui täydelliseen salassapitoon edelleen. Siihen tuli vain yksi elementti lisää: siihen tuli vankilanjohtaja lisää. Mutta siinähän puhutaan yhteisöstä, jossa kaikki hoitavat eri lailla siellä olevia vankeja kuin joissain muissa yhteisöissä. Minä itse asiassa ajattelin, että se on etu, että nämä johtajat, tässä tapauksessa johtaja, tietää kaiken niistä ihmisistä, joiden asioita hän joutuu päivittäin johtamaan. Miten se voisi olla haitta, jos edellytetään, että hän on täysin salassapitovelvollinen näistä asioista?

Kun joku täällä sanoi, muistaakseni ed. Kekkonen taisi huutaa, että pysyykö salassa, (Ed. Kekkonen: Niin, aivan!) — niin, ed. Kekkonen, se onkin sitten niin sanottu toinen juttu. Jos me lähdemme tähän spekulaatioon, niin silloinhan pitäisi ajatella aivan toisella lailla koko tilanne. Se on ihan selvä. — Mutta ainakin sen aikakauden lääkärille, jolloin minä olen oppini saanut, nämä rajat ovat ammattihenkilöille täysin selkeät. Ei ole mitään epäilystä siitä, että ne pysyvät salassa. Jos nykyaika on toinen maailma, niin silloin minä tietysti puhun ihan väärästä asiasta täällä, mutta nämä ovat kulmakivet, luottamus ja salassapito, jotka minun nähdäkseni eivät vahingoita ketään, kun ne tällä lailla kohdennetaan hivenen uudella tavalla. Nähdäkseni tämä on vankien etu. Tämä on sen vangin etu, jota tieto koskee, ja se on koko sen muunkin yhteisön etu. Minä en näe sitä mitenkään haittana.

Toinen puoli tätä asiaa on se, että kun tätä keskustelua laajennetaan, voin ihan hyvin sanoa, ne teistä, jotka olette eri mieltä minun kanssani, että ymmärrän teidän perusteenne ihan täysin silloin, kun puhutaan esimerkiksi ihmisoikeuksista laajemmassa mielessä, jotka ovat tosi tärkeä asia, tai pelätään, että tästä tulee kaksinkertainen rangaistus tai jotain muuta. Mutta en itse ajattele tätä asiaa tälla lailla enkä haluaisi teoretisoida ja nostaa yleiselle tasolla tätä, koska silloin tästä tulee asia, jonka alle jäävät luottamus ja salassapito, jotka ovat se ydin, se tärkein, niin kuin pro primo -asia joka tapauksessa. Tätä halusin ehkä eniten tulla tänne sanomaan.

Tähän ihan loppuun sanoisin, arvoisa rouva puhemies, vielä sen, että oli miten oli tämän keskustelun kanssa, niin tämä on varmasti hedelmällinen sen takia, että täällä nyt taltioidaan jokaisen mielipide. Kysymyksessä ovat sen laatuiset yleiset sairaudet, joiden tarttuminen on aika herkässä. Oikein huonosti kun käy, niin sen voi saada vaikka hiekkalaatikolla istuen, kun istuu neulan päälle, esimerkiksi hivin. Jokainen meistä myöhemmin muistakoon, mitä tämän asian yhteydessä tässä on sanonut, älköönkä olko sitten toista mieltä ainakaan sillä perusteella, että en silloin ymmärtänyt. Tässä on ihan tarpeeksi asiantuntijoita ollut käytettävissä, eli rauhallisuutta keskusteluun toivon myös.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilän hyvä puheenvuoro henki uskoa ja luottamusta meikäläiseen järjestelmään, ja siitä on syytä olla pelkästään iloinen. Jos ei tässä salissa uskota tähän, niin missäpä sitten. Mutta, ja nyt tulee se mutta, ed. Akaan-Penttilä, me olemme kokeneet maailmaa, joka ei ole ollut sellainen idylli kuin missä me elämme tällä hetkellä. Minun pelkoni kohdistuvat ehkä liian epämiellyttävän kirjallisuuden lukemisen perusteella siihen, että on asioita, jotka eivät pysy salassa. On asioita, joita voidaan käyttää yksilöä vastaan. On järjestelmiä, joissa ihmisen rangaistus saattaa moninkertaistua, ei sen takia, mitä hän on itse tehnyt, vaan sen takia, että järjestelmä vain toimii niin. Ja juuri tässä yhteydessä minä näen tämän vaaran perin suurena. Nyt minä en mene pitemmälle niihin kauhukuviin ilmiantoyhteiskunnista, joihin minulla nyt olisi hiukan halua.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kahteen varsinaiseen puheenvuoroon, jotka olivat asiallisia ja maltillisia, ed. Erkki Kanervan ja ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroon: Olen aina arvostanut heidän asiantuntemustaan alallansa, mutta tässä asiassa täytyy sanoa, että minun mielestäni ed. Akaan-Penttilän näkemys on sellainen, kuin olen häntä aina suuresti asiantuntijana ja ihmisten ymmärtäjänä arvostanut ja arvostan edelleenkin, että se oli mielestäni ainut oikea näkemys tämän asian suhteen.

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän ed. Kekkosta debatista tässä asiassa, koska ymmärrän, että käytte sitä ylemmällä, vähän periaatteellisella tasolla. Haluaisin kaksi asiaa sanoa.

Esimerkiksi näiden tautien suhteen suuri ongelma yhteisössä on, että ne eivät pysy salassa, teki terveydenhuoltohenkilökunta mitä tahansa, vaikka olisi aivan hiljaa, vaikka ei paperille kirjoittaisi yhtään mitään. Nämä kummallisella tavalla leviävät, olen joutunut tämän ongelman kanssa tietyissä tehtaissa painiskelemaan. Siinä olette ihan oikeassa. Mutta minusta me emme tässä puhu siitä, vaan ihmisistä, joita koskee salassapito.

Toinen asia on se, että kun tieto annetaan jonnekin, tässä tapauksessa kai vankilanjohtajalle, sehän on tietysti mahdollista, että se annetaan tietona, joka on täysin passiivinen, mutta ehkä siinä samalla edellytetään, että siihen pitää suhtautua aktiivisesti. Väitän kyllä, että koko tämä ehdotus pitää sisällään sellaisen ajatuksen, että jos siinä ruvetaan aktiiviksi, se koituu pelkästään potilaan hyödyksi eikä haitaksi.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnalla on paljon töitä, ja käsittelyssä oleva esitys osoittaa, että ne asiat, joita siellä käsitellään, ovat tavattoman vaikeita, herkkiä ja vaikeita. Tässä terveydenhuollon kysymykset ja toisaalta kriminaalihuollon kysymykset koskettavat toisiaan, ja niistä järkevän, perustellun ja kestävän mallin rakentaminen ja lain rakentaminen ei ole helppoa. Siksi lakivaliokunta joutuu tekemään paljon työtä. Käsittelyssä olevaan asiaan lakivaliokunta sai lausunnon muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnalta. Olen vähän huolissani oikeastaan siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ei kuullut kovinkaan monta asiantuntijaa näistä asioista, jotka ovat tässä kiistanalaisia. Siksi ehkä siitä lausunnosta ei lakivaliokunta saanut riittävästi eväitä näiden vaikeiden kysymysten käsittelemiselle.

Arvoisa puhemies! Tässä ovat nämä kaksi kiperää asiakokonaisuutta, terveydenhuoltorekisteri eli hallituksen esityksen 9 § ja tietojen luovuttamispykälä 18. Ensin mainitun eli terveydenhuoltorekisterin säätämisestä käytiin pitkät keskustelut ja asiantuntijakuulemiset. Sanoisin, että useimmat, miltei kaikki asiantuntijat, olivat sitä mieltä, että tämä on hankala ja meidän yleisestä potilastietojärjestelmästämme poikkeava menettely. Perusteluja tälle poikkeavuudelle, olkootkin kysymyksessä vangit, ei asiantuntijoiden mielestä löytynyt.

Täytyy myöntää, että ensin tuntui, että hallituksen esitys on järkevä, mutta kun sitä selvitettiin pitemmälle, tuli ongelmia eteen. Itselleni oli aika merkittävä se, että 9 § ja sen 2 momentissa olevat viittaukset 14, 15 ja 18 §:iin muodostavat kokonaisuuden, joka on aika heikosti kirjoitettu ja jossa on paljon sellaisia kohtia, joita mielestäni rekisterisäädöksiin ei voida sisällyttää, eli näin väljästi pykäliä ei voida hyväksyä. Jos taas olisi lähdetty kirjoittamaan niitä uusiksi, se olisi vaatinut tietysti hyvin paljon lisätyötä ja, niin kuin ed. Timo Seppälä täällä totesi, kuulimme, että itse asiassa tällaisen rekisterin tarve ei enää ole hallinnollisten järjestelyjen jälkeen niin polttava kuin on alun perin ajateltu.

Totean, niin kuin valiokunnan mietinnön perusteluissa sanotaankin kokonaisjärjestelmästä, että meillä on potilaslain 13 §, jossa näistä säädetään. Siellä pitäisi ilmeisesti ajatella kokonaisuudistusta taikka sellaista uudistusta, joka kävisi halki koko terveydenhuollon. Mielestäni siinä, että sairaalasta toiseen siirtyvän potilaan osalta yleensä eivät potilastiedot liiku ilman potilaan suostumusta, ollaan ehkä hieman liian dogmaattisia. Voisi olla niin, että tätä kannattaisi sosiaali- ja terveysvaliokunnan tai erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön, jolle tämä puoli ehkä parhaiten kuuluu, kokonaisuudessaan miettiä. Se on byrokraattista ja tulee kalliiksi, kun tutkimuksia joudutaan tämän pykälän takia tekemään uudestaan, kun potilas siirtyy laitoksesta toiseen. Eli tätä tietä pitäisi tässä asiassa mielestäni edetä eikä niin, että vangeille tehdään erityissäädöksiä. Yhdyn siihen, että vangin ihmisarvoa pitää kunnioittaa. Ei ole oikein, että ihmisarvoa alentavia säädöksiä tehdään. Tapahtuisiko tässä niin, siitä tietysti voidaan olla eri mieltä, mutta muut keinot ovat käytettävissä, ja niihin on syytä tarttua.

Arvoisa puhemies! 18 § eli tietojen luovuttaminen potilasrekisteristä on oikeastaan hankalampi kysymys. Siinä myös alun perin valiokunnassa tuntui olevan viisasta mennä hallituksen esityksen pohjalta, mutta mitä enemmän kuulimme asiantuntijoita, joita valitettavasti siis sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ollut juurikaan kuullut, sitä selvemmäksi tuli, että hallituksen esityksen sanamuoto, josta taisi ministeri Koskinen matkan varrella luopuakin, johtaa tilanteen jopa huonompaan kuin on nykyinen tilanne.

Viittaan Hämeenlinnan vankisairaalan ylilääkärin Juha Myllykankaan kirjalliseen lausuntoon, jossa hän toteaa neljätoista vuotta vankilalääkärin työtä tehneenä, että tämä veisi kehitystä taaksepäin. Hän toteaa, että hänen uransa aikana ei ole tullut tapauksia esille, jolloin olisi suunnitellun lainkohdan mukaan ollut tarpeen toimia. Edelleen hän toteaa, että vankeinhoidossa on päästy tilanteeseen, jolloin henkilökunta suhtautuu tarttuviin tauteihin, kuten hepatiitit ja hiv, asiallisesti ja erityisesti pelkäämättä. Henkilökuntakoulutuksessa on korostettu, että konfliktitilanteissa jokaiseen vankiin tulee suhtautua kuin hän olisi tartunnan kantaja ja siten toimia annettujen ohjeiden mukaan huolehtien itsensä suojaamisesta. Vain näin voidaan välttää mahdollinen tartunta.

Lääkäriliitto antoi lausunnon, jossa varsin yksiselitteisesti todetaan myös, että hallituksen esittämä pykälä johtaa huonompaan kehitykseen. Täällä todetaan muun muassa, että lääkärillä, jonka antama lausunto on johtanut vangin eristämiseen, rankaisemiseen tai vapautumisen lykkääntymiseen, on huonot lähtökohdat luottamuksellisen hoitosuhteen luomiselle ja jatkumiselle. Täälläkin todetaan, että yleisistä salassapitosäännöksistä poikkeaminen ei lisäisi vankien turvallisuutta vaan eräiden arvioiden mukaan voisi pikemminkin viedä päinvastaiseen suuntaan. Lääkäriliiton lausunto tuki myös voimakkaasti ja selkeästi sitä, että 18 §:ää ei hallituksen esityksen mukaisessa muodossa ole syytä säätää.

Valiokunnalla oli neljä erilaista muotoilua 18 §:ksi. Kävimme pitkän keskustelun siitä, mikä niistä olisi paras muoto. Se muoto, jonka itse olin ja valiokunnan enemmistö oli valmis hyväksymään, on nyt mietinnössä, johon on jätetty kaksi vastalausetta, joihin en siis katso olevan perusteltua syytä yhtyä.

Loppujen lopuksi, kun luetaan hallituksen esityksen 18 §:ää ja näitä eri vaihtoehtoja, tavattoman suuresta erosta ei ole kysymys. Hallituksen alkuperäisessä esityksessä on sanat "voi vangin - - kanssa keskusteltuaan antaa" salassa pidettäviä tietoja, ja taas pykälässä, mikä tuli mietintöön, todetaan "voi vangin - - kirjallisella suostumuksella ilmoittaa". Keskustelun ja kirjallisen suostumuksen ero on tietysti iso, mutta hallituksenkin lähtökohta oli se, että vangin tietämättä ei voida näitä tietoja antaa. Loppujen lopuksi se ero ei niin tavattoman suuri ollut.

Perusteluihin otettiin kohta, jonka esitti ylilääkäri Myllykangas, että ohjeiden henkilökunnalle tulee olla sellaiset, että jokaista vankia kohdellaan kuin hänellä olisi tarttuva tauti. Tautien määrä vangeilla on valitettavasti varsin suuri. Kaikki sairaudet eivät ole edes tiedossa, jolloin perusturvallisuus ja työturvallisuus jo vaatii sitä, että näin menetellään. Itse esitin, että tuo pannaan selkeästi mietintöön, ja sinne perusteluihin se kirjoitettiin, että näin tulee muun muassa henkilöstön perehdyttämiskoulutuksessa korostetusti tehdä, jotta tämä todella tärkeä asia, vankilahenkilökunnan turvallisuus, taataan mahdollisimman hyvin.

Arvoisa puhemies! Olen siis yhtynyt mietinnön tekstiin enkä lähtenyt sille tielle, johon mielestäni ei ollut riittäviä perusteluita, joka olisi ollut vastalauseitten mukainen menettely.

Sulo Aittoniemi /alk:

Arvoisa puhemies! On pakko todeta, että ed. Myllyniemen vastalauseessaan tekemä ehdotus on lähes yhtä tehoton kuin valiokunnan enemmistön edustama kanta. Sen vuoksi tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään vastalauseeseen n:o 1 sisältyvän muutosehdotuksen.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti 42 syntynyt ei enää saisi niin hirvittävästi lämmetä tämän tyyppisissä asioissa, koska iski migreeni päälle, jonka pitäisi olla vain viisaitten ihmisten tauti, mutta yritän jatkaa.

Käsittelyn alkuvaiheessa jokainen vankila ja vankilasairaala olivat omia yksittäisiä yksiköitä, jotka eivät tästä syystä voineet antaa tietoja vankien terveysasioista toinen toiselleen. Kun hyvä oikeusministeriön esitys olisi aiheuttanut sen, että kaikki vankilat ja vankilasairaalat olisivat muodostaneet yhden ja saman terveysrekisterin, olisi saavutettu huomattavia helpotuksia töissä ja siten säästöjä. Tämä tyrmättiin valiokunnan enemmistön toimesta. Vedottiin aina ihmisoikeussopimukseen ja yksityisen henkilön oikeuksiin terveystietojen salassa pitämisestä jne.

Kun setvimme asiaa kuukausikaupalla eli lainatakseni oikeusministeri Koskisen sanontaa piehtaroimme lakiesityksen kanssa, vankilaviranomaiset olivatkin muuttaneet vankiloiden hallintomallia niin, että kaikki vankilat muodostuivatkin yhdeksi toimivaksi yksiköksi, jolloin ne nyt saavatkin vaihtaa tietoja ilman mitään esteitä. Lakivaliokunta sivuutti tämän tiedon hiljaisesti. Nyt ei enää loukattu vankien yksityisyyttä eikä ollut mitään pulmia. Tämä vain osoittaa sen, kuinka keksimällä keksitään lakiesitykseen sellaisia ongelmia, mitä ei ole olemassa, ja asioitten käsittely venyy.

Koska 18 §:ää jo käsittelin riittävästi vastauspuheenvuoroissani, lopuksi vain kysyn: eikö hallituksen yksimielisen esityksen voisi hyväksyä eduskunnassakin?

Yleiskeskustelu päättyy.