Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan todeta, että lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Karjalainen on toisen tilaisuuden vuoksi estynyt käyttämästä ensimmäisen puheenvuoron ja osallistumasta yleensä tähän keskusteluun.

Ainakin vuoden 34 metsästyslaissa on jo maininta vesilintujen metsästyksen aloittamisesta elokuun 20. päivä. En muista sitä vuotta, jolloin metsästyksen aloitukseen lisättiin ja määrättiin kellonaika eli päivällä kello 12. Sitä ennenhän aloitus oli sallittua heti, kun aamuvarhaisena valoa oli riittävästi ja pystyi sitten turvallisesti aloittamaan metsästyksen. Uudistus, että aloittamiskellonaika sovittiin keskipäiväksi, oli mielestäni hyvä. Turvallisuus tätä myötä parani, ja vahinkoja tietysti aina sattuu, mutta niitten todennäköisyys on entistä pienempi.

Vesilinnustushan aloittaa, voisi sanoa, virallisesti metsästyskauden. Aloituspäivä on varsin suosittu. Toki tiedän sen, että 10. päivä elokuuta alkaa kyyhkynmetsästys, mutta se ei saa läheskään sellaisia joukkoja liikkeelle kuin vesilinnustus.

Hirvenmetsästys siirrettiin muutama vuosi sitten alkamaan viikonloppuna. Tämän lakiesityksen sisältöhän on seuraava: kuten hirvenmetsästyksen niin myös vesilinnunmetsästyksen aloituspäivä siirtyisi pysyvästi viikonloppuun. Tulkitsen tämän lakiesityksen sisältöä siten, että asetuksella määrättynä aloituspäivä olisi elokuun 20. päivä, jos se sattuu viikonlopuksi, tai muuten 20:ttä päivää seuraava lauantai. Olen yksi tämän lakialoitteen allekirjoittaja enkä näe sellaisia syitä, miksi näin ei voitaisi menetellä. Vastaavia lakiesityksiä on tietääkseni tehty aiemminkin, mutta asia ei ole syystä tai toisesta edennyt. Vasta viime syksynä ed. Ravin kanssa pohdimme näitä asioita, mutta se jäi sitten sikseen.

Miksi sitten mitään ei ole tapahtunut? Onko esitys kaatunut tavallaan pitkään perinteeseen, vai katsotaanko, että metsästyspaineita tasataan, kun elokuun 20. päivä sattuu useimmiten arkipäiväksi? Kuitenkin jos mennään vuosia taaksepäin, oli aloituspäivä sitten arkipäivä tai viikonloppu — tietysti ehkä siitäkin syystä, että huomattavasti enemmän oli alkutuotantoa harjoittavia — joka tapauksessa silloin myös suuremmalla joukolla erästelijöitä oli mahdollisuus osallistua aloituspäivään.

Jos lakiesityksen mukaan vesilintujen metsästyksen aloitus siirtyy viikonloppuun, useimmiten aloituspäivä olisi myöhempi kuin 20.8. Tällöin niin sanottuja sulkasatolintuja olisi myös vähemmän ja kaiken kaikkiaan poikueista suurempi osa olisi todella kehittyneitä.

Kuten lakiesityksen perusteluissa todetaan, nykyinen käytäntö johtaa myös siihen, että tämä on monelle työnantajalle, mutta myös metsästäjä-työntekijälle varsin kiusallinen. Vapaapäivän järjestäminen ei onnistu läheskään jokaisessa työpaikassa, ja jos se järjestyy, siitä voi aiheutua monenlaisia muita järjestelyjä, jopa pientä haittaakin työyhteisölle. Jos työ on sellainen, että vapaapäivään ei ole mahdollisuutta, metsästyskauden avajaisiin on tilaisuus keskimäärin joka kuudes vuosi.

Edelleen jos muutos saataisiin asetukseen, useimmiten karhunmetsästys saisi ikioman aloituspäivän. En näe siinäkään mitään negatiivista, että tällöin tietäisi, mistä syystä mahdolliset laukaukset korviin kantautuvat. Eli pientä selkeyttä tämäkin omalta osaltaan toisi.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen perusteluissa on kaksi lausetta, joihin en voi yhtyä ja joista luulen, että moni muu on samaa mieltä. Lainaan tekstistä: "Saaliin saanti vesilintujen osalta riippuu kuitenkin paljon siitä, kuinka pian metsästäjä ehtii metsästykseen mukaan metsästyskauden alkaessa. Vesilintujen metsästyksessä alkamisajankohdalla ja saaliin määrällä on erittäin suuri merkitys." Vesilinnustuksen aloitukseen osallistumiseen mielestäni liittyvät erittäin monet muut arvot kuin saaliin määrä, saaliin odotus. Sitä eivät ehkä voi ne ymmärtää, jotka eivät harrasta erästelyä. Linnustusalueelle mennään usein tunteja aiemmin, jopa, jos se on eri paikkakunnalla, edellisenä iltana, ja siinä aloitusaikaa odotellessa, totta kai, juttu luistaa ja tunnelma tiivistyy, ja jos vielä sää on hieno, mikäpä siellä veneessä on silloin istuessa, jos esimerkiksi vesillä ollaan. Tietysti kirkas sää ei ole paras mahdollinen aloitukseen.

Mutta miksi nämä lauseet? Siksi, että todella mielestäni aloituksessa on muita arvoja kuin mahdollisimman suuri saalismäärä ja omalta kohdaltani myös muun erästelyn osalta. Tietysti omalta osaltani ja omista kokemuksistani voin todeta, että kun nuorempana ammuinkin vesilintuja enemmän, niin kyllä se oli joku aivan muu kuin aloituspäivä, jolloin parhaat saaliit tulivat. Aloituspäivänä linnut kyllä siirtyvät avovesille eikä niitä sieltä sillä tavalla saavutetakaan, juuri aloituspäivän laukausten myötä.

Jos aloitus olisi viikonloppuna, niin edelleen hyvänä puolena näen sen, että haavakoiden osalta päästäisiin parempaan lopputulokseen. En tarkoita, että niiden lukumäärä kasvaisi, vaan kun todella viikonloppu olisi aikaa, niin ne paremmin löytyisivät. Totta kai varsinkin, kun ajatellaan niin sanottua iltalentoa, niin usein sinne joku lintu jää yöksi, ja jos tässä todella on viikonloppu aikaa, tältäkin osin tulos olisi parempi.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, miksi ei voisi vastaavaa käytäntöä harkita ja aikanaan myös saada lain ja asetuksen muotoon sitä, että myös maalintujen metsästyksen osalta siirryttäisiin vastaavaan käytäntöön?

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva lakialoite on mielestäni hyvä ja perusteltu. Ed. Kähkönen puhui niin tenhoavasti, että näin jo silmilläni elokuun sorsanmetsästyksen aloittamisen ajat.

Mielestäni todellakin on kysymyksessä suomalaiseen metsästyskulttuuriin liittyvä tapahtuma. Haluaisin omissa perusteluissani korostaa sitä sosiaalista arvoa, joka tällaisella tapahtumalla on. Niin kuin ed. Kähkönen aivan oikein totesi, se on muun muassa monelle perheelle perinteinen tapa kokoontua yhteen, ja siinä tapahtuu paljon muita arvokkaita asioita itse metsästystapahtuman ohella.

Mielestäni myös siirto viikonloppuun olisi tasavertaiset mahdollisuudet eri metsästäjäryhmille tarjoava aloittamisajankohta, koska nykyisin monet metsästäjistä ovat kaupunkilaismetsästäjiä ja metsästysalueet sijaitsevat niin kaukana, että enää pistäytyminen erämailla, mikä aikaisemmin maalaisyhteiskunnassa oli mahdollista, ei nyky-yhteiskunnassa onnistu.

Kun ed. Karjalainen lakialoitettaan minulle esitteli, kiinnitin samaan perusteluosassa mielestäni olevaan epäsuhtaan huomiota, mihin ed. Kähkönenkin viittasi: Tässä nousee aivan liian keskeisesti esille saaliinsaantifunktio. Kysymys on todellakin suurelta osalta paljon muusta kuin siitä. Voin muilta osin yhtyä aivan täydellisesti ed. Kähkösen hyvin asiantuntevaan ja paljon aikanaan nähtävästi vesilintumetsälläkin liikkuneen erämiehen puheenvuoroon.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minullekin tarjottiin ystävällisesti mahdollisuutta allekirjoittaa tämä lakialoite, mutta niin kuin arvoisat edustajatoverit havaitsevat, nimeäni ei tuosta löydy. Sille löytyy syvällisiä perusteita omassa katsannossani.

Ensinnäkin käydystä keskustelusta: Yhdyn siihen havaintoon, että yhteiskunta on muuttunut. On siirrytty agraariyhteiskuntavoittoisuudesta urbaaniin yhteiskuntamalliin. Siitä taas seuraa se, että on juuri niitä ongelmia, joita on kuvattu ja jotka tarkoittavat sitä, että ei tahdo päästä jahtiin kuin viikonvaihteen aikana. (Ed. Kekkonen: Se koskee vain pientä osaa!)

Mutta, arvoisa puhemies, tämä on vain yksi puoli. Nimittäin ensimmäisenä tulee tietysti miettineeksi sitä, ovatkohan nyt eminentit edustajatoverini ensimmäisiä, jotka ovat keksineet tämän ajatuksen ja pistäneet tämän paperille. Taustahan on se, että elokuun 20. päivä löytyi jo vuoden 34 metsästyslaissa, niin kuin asiantuntevasti ed. Kähkönen kuvasi, taisi olla jo aikaisemminkin. Tällä on tietysti jokin aivan erityinen syy, miksi on näin ja miksi tämä päivä on säilynyt tänne saakka ja miksi tätä muutosta ei esimerkiksi toteutettu nyt, kun hirvijahdin osalta suoritettiin muutosta jokin vuosi sitten. Siitä ei kovin monta vuotta ole. Ed. Lehtosaari muistaakseni oli siinä aloitteentekijä eräkerhon jäsenistä, ja se johti tähän muutokseen.

Tässä historiallinen näkökulma on biologinen, hyvin voimakkaasti biologinen. Tässä se esimerkkiviite-eläin on sini- eli heinäsorsa. Sen kohdalla on kysymys siitä, niin kuin muittenkin vesilintulajien kohdalla, että ne ovat muuttolintuja, joita metsästetään ensiksi täällä meillä koto-Suomessa, ja sitten ne muuttavat Pohjanmeren rannikolle ja Biskajanlahdelle, suurin piirtein pääasiassa näille kahdelle alueelle, joilla, kun ne sinne saapuvat, niitä metsästetään. Toisin sanoen me metsästämme samaa populaatiota siis täällä Suomessa, muuttomatkan aikana Itämeren alueella ja sitten siellä Pohjanmerellä ja Biskajanlahdella Ranskan rannikolla.

Tätä asiaa on säädelty jo vuosisadan alkupuolelta saakka kansainvälisillä sopimuksilla. On ollut oikein varsinainen neuvostokin käsittelemään näitä asioita, Conseil International de la Chasse eli Kansainvälinen riistaneuvosto, joka pitää päämajaansa Pariisissa. Se on vielä päältäpäsmännyt tätä asiaa. Sillä, että tämä jahti on alkanut elokuun 20. päivänä, on säädelty sitä, että täällä synnyinalueella, missä lisääntyminen on tapahtunut, on otettu keskimääräisesti se tietty metsästysosuus ja muu jahti on tapahtunut siellä muualla. Tällä tietyllä, sanotaanko, kurinalaisuudella, pidättyvyydellä ja säätelyllä on tehty uskottavaksi se vaatimus, että älkää ihmeessä, hyvät ihmislajitoverit siellä Pohjanmerellä ja Biskajanlahdella, tappako loppuun näitä sinisorsia ja muita vesilintuja.

Siis toisin sanoen kysymys on ollut kansainvälisestä säätelyjärjestelmästä, joka ei ole menettänyt merkitystään. Se on yhä edelleen olemassa. Eivät sinisorsat ja muut vesilinnut ole muuttaneet muuttokäyttäytymistään, eivät lisääntymiskäyttäytymistään missään muussa mielessä kuin että osa jää pullasorsina talvehtimaan tänne, kun ihmiset ruokkivat asutuskeskuksissa niitä. (Ed. Kekkonen: Se kanta on lisääntynyt!) — Ei kyllä sinisorsakanta ole, mutta pullasorsakanta on lisääntynyt nimenomaan. (Ed. Kekkonen: Puhuin pullasorsakannasta!) Siis toisin sanoen tätä ideaa, jossa nyt asetettaisiin tällaiset suomalaisen urbaanin yhteiskunnan inhimilliset vaatimukset biologisten näkökohtien ja kansainvälisten eräänlaisten sopimusten edelle, minä en nyt oikein filmaattisena pidä.

Mitä tämä merkitsisi käytännössä? Sillä tavalla tulkittuna kuin ed. Kähkönen tulkitsi, jos ymmärsin oikein, se merkitsisi sitä, että vaihteluväli olisi 20—26. elokuuta, josta se määräytyisi. Minä kuvittelin, että tämä tarkoittaa, kun se oli näin kirjoitettu, sitä, että se on elokuun 20. päivän molemmin puolin lähin lauantai, mikä olisi antanut vaihteluvälin 17.—24. elokuuta. Näistä 26. elokuuta, mikä oli ed. Kähkösen tulkinta allekirjoittamastaan lakialoitteesta, tarkoittaa sitä, että tämä on oikein Pohjanmeren ja Biskajanlahden kavereitten suosima vaihtoehto varmasti, joka menee kansainvälisissä sopimuksissa oikein hienosti läpi, koska valtaosa on jo muuttanut pois, linnuilla on sulkasato takana jo elokuun alussa, ne ovat muuttaneet kaikki pois eikä täällä kukaan metsästä enää. Silloin me tuotamme sinisorsia ja muita sorsalintuja metsästettäväksi Pohjanmerellä ja Biskajanlahdella. Sitten täällä vaan istutaan iltaa, niin kuin ed. Kähkönen kuvasi, ja jutellaan mukavia ja ilmasta haistellaan, sinnekö ne menivät, voihan nenä sentään.

Arvoisa puhemies! Tämä on aika jännittävää, kun pitäisi biologia ja pitäisi inhimillinen, muuttuva yhteiskuntakulttuuri sitoa yksiin.

Arvoisa puhemies! Ikuisena konservatiivina säilyn vanhalla kannallani ja 20:nnessä elokuuta.

Lauri  Kähkönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki tuntevat ja tietävät, että ed. Pulliainen on hyvin värikäs puhuja. En nyt ihan kaikkeen voi tuossa yhtyä. Tiedän kyllä, että hänellä tietopohjaa noin muuten, mitä tulee varmasti vesilintuihinkin, on huomattavasti enemmän. Joka tapauksessa myös ed. Pulliainen tietää sen, että riippuen kesästä lintujen kehityskin on varsin erilainen. En kuitenkaan yhdy siihen, että noin yksioikoinen tuo asia on. Väitän, että tämä olisi tietynlainen parannus myös Suomen osalta.

Pekka Ravi /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin iloitsen siitä, että ed. Pulliainen tunnustautui ikuiseksi konservatiiviksi. Se teki todella hyvää. (Ed. P. Salo: Sama täällä!)

Minuakin hieman askarruttaa nyt tulkinta siitä jaksosta, jossa ed. Kähkösen ja ed. Pulliaisen näkemykset erosivat toisistaan. Se varmaan vaikuttaa jonkin verran saalismääriin, se on selvä asia. Mutta, ed. Pulliainen, eikö ole niin, että olipa tuo tulkinta kuinka päin tahansa, Suomessa saaliiksi saatujen vesilintujen määrä on hyvin pieni osa verrattuna siihen, mitä muilla mainitsemillanne pyyntialueilla saaliiksi saadaan? Siinä katsannossa teidän tulkintanne siitä, että Suomessa saaliiksi saatujen vesilintujen määrä olisi kansainvälisesti jollakin tavalla meidän päätäntävaltaamme rajoittava, on hieman epäuskottava.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toivottavasti en pienennä tätä suurta asiaa, kun rupean muistelemaan vanhaa metsästäjän opasta, jossa on sanottu seuraavaa, ja tämä tulee kunnioituksesta siihen, että ed. Pulliainen korosti biologiaa. Vanha metsästäjän opas, joka tuohon aikaan varsinkaan ei korostanut biologiaa, ei ollenkaan, vaan hyvin käytännöllisiä syitä, määritteli metsästyksen alkulähtökohdan sillä tavalla, että kun varakkaammalla väellä alkavat opinnot esimerkiksi yliopistoissa, korkeammissa oppilaitoksissa, sitä ennen on hyvä käydä rentoutumassa metsällä, ja se on määritellyt metsästämisen ajankohdan. (Ed. Ravi: Miltä vuodelta tuo opas on?) — Tämä metsästäjän opas, jos oikein muistan, on 20-luvulta. Se on minulla kirjahyllyssäni. — Kuten sanoin, toivon, etten pienentänyt tätä tärkeää asiaa, mutta metsästyksen alkamisella näyttää olevan muitakin syitä kuin biologiset, hyvin perustellut syynsä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun yliopistossa on opettanut 40 vuotta, jollakin tavalla riistabiologian historiakin on tarttunut vaatteisiin. Seuraavan kerran ensi viikolla torstaina aloitan opettaa Helsingin yliopiston opiskelijoita näissä asioissa. Ehkä alan professorina tämän asian jollakin tavalla osaan.

Ensinnäkin totean ajasta 26. elokuuta, että siinä todella pitää paikkansa ilman muuta, että kyllä pääosa on häipynyt jo täältä pois eikä siitä mitään epäilystä ole. Hyvä on, että säilyvät ainakin suomalaisten pöydistä poissa. Jos muut tappavat, ne tappavat. Mikäpä siinä, jos niin haluatte. Mutta totean vain sen, että tämä kansainvälinen sopimusulottuvuus on viime vuosisadan alkupuolelta. Sillä on kansainvälistä säätelyä toteutettu. On kansallinen intressiperusta ylipäätään, että voidaan sopia jotakin sellaista, joka toimii käytännössä ja jossa plussat ja miinukset menevät vuosivaihtelunkin puitteissa oikein.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kähkösen puheenvuoroon viitaten voin täysin rinnoin yhtyä ed. Pulliaisen asiantuntevaan puheenvuoroon. Mielestäni tämän näkökulman pitää nimenomaan olla biologinen eli populaation pienuudesta lähtöisin oleva näkökulma. Puheenvuoroissa on tullut esille, että erästely on paljon muutakin kuin vain saaliin määrä. Jos se kerran on sosiaalinen tapahtuma, silloinhan aseen voi vaihtaa vaikkapa kameraan, se on aivan yhtä sosiaalinen tapahtuma kuin silloin, kun ollaan pyssyn kanssa. Näin katson, jos tällaisia verukkeita tälle esitetään.

Minä puolestani toivon, että aloite siirtyy aloitteiden taivaaseen eikä sieltä etene.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Onnistuin saamaan vastauspuheenvuoron pyytämättä sitä, mutta vedän varsinaisen puheenvuoroni takaisin, koska voin asiani tässä lyhyesti kertoa.

Ed. Pulliaisen historiallinen katsaus, jonka saimme kuulla, oli mielenkiintoista kuultavaa. Sen verran totean, että itse en ole koskaan metsästänyt, vaikka minulla on metsästyskortti. En varmaan pääse niin syvälle metsästäjän sielunelämään kuin esimerkiksi ed. Kähkönen. Mutta sen olen vain todennut kanssaihmisistä, jotka sorsastusta ja metsästystä harrastavat, että on päivä mikä tahansa, milloin tahansa, koskaan he eivät ole jättäneet metsälle menemättä, oli kuinka tärkeä työtehtävä, työvuoro, vaikka melkein oman äidin hautajaiset, eli kun sorsanmetsästys alkaa, sinne mennään. En pidä tätä ihan kaikkein tärkeimpänä lakiesityksenä kuitenkaan kannaltani. Valvojan kannalta muistan ikuisesti aina, että se on ollut elokuun 20. päivä. Se ei tuota ongelmia.

Esa Lahtela /sd:

Rouva puhemies! Kiitoksia vain ed. Pulliaiselle biologian opetuksesta. Minä en tiennytkään, että biologinen kello on linnuillakin noin tarkka. Nyt on biologisista kelloista muissa asioissa viime aikoina puhuttu aika paljon. Tämä on hyvä opetus sinällään.

Tämä on uusinta-aloite. Viime kaudella ed. Karjalainen teki saman sisältöisen aloitteen ja silloin käytiin hyvä keskustelu tässä salissa. Sen jälkeen heti tuli puhelinsoittoja myös toiseen suuntaan hyvin vahvasti, minkä takia aiotte muuttaa lakia, muuttaa sitä päivää. Jotkut kokivat, että se on heiltä poissa. Metsälle ryntää hirveän paljon ihmisiä. Siitä huolimatta yhä edelleen kirjoitin aloitteeseen nimeni ja ajattelin, että kyllä kuitenkin se on sopivaa, kun se porukka, joka uskoakseni minut eduskuntaan on valinnut, on tavallista työläisporukkaa. Vapaan saanti työpaikalta on hankalaa, tehtaasta se on vielä huomattavasti hankalampaa. Niin kuin ed. Petri Salo äsken totesi, voi olla, että pääsee helpommin johtajan paikoilta lähtemään sorsanmetsästykseen. Sen takia näen, että kaikesta siitä huolimatta, mitä tässä on puhuttu, se voisi alkaa lauantaina. Tästähän puuttuu kokonaan se asetus, jonka ed. Karjalainen varmasti voi kirjoittaa siitä, että se voisi olla sillä tavalla, että se on lähimpänä 20. päivää. Se voi olla, miten se sattuukin, mutta en yhdy ed. Kähkösen tulkintaan, että se olisi seuraava lauantai siitä sitten aina, vaan lähimpänä oleva lauantai.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajatoveri Esa Lahtelalle sanon, että kysymys on biologinen, ja siitä biologisuudesta seuraa se, että kansainvälisesti on tällainen käytäntö luotu, jolla on pystytty nämä kannat säilyttämään. Se signaali on olemassa, joka on eurooppalaisittain hyväksytty signaali. Minusta semmoista kannattaa kyllä vaalia. Eihän tässä maailmaa hetkauta mikään eikä myöskään sinisorsakantoja eikä muita sorsakantoja vaaranneta. Todettakoon vielä, että sukeltajasorsien osalta, joilla kehitys on paljon hitaampaa, metsästys alkaa syyskuun puolella vasta. Mutta se koskee nyt sinisorsajahtia tämä, ja nimenomaan sitä.

Pekka  Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minun saamieni tietojen mukaan on ollut joskus aikaisemminkin tämä samansuuntainen lakialoite tässä talossa. Se on jossain vaiheessa hautautunut vaan, ja siinä mielessä hyvä, että se on nyt uudelleen liikkeellä. Kyllä se on todella kansantaloudellinenkin kysymys, että miehet pakenevat työmaalta absoluuttisesti 20. päivä elokuuta, olipa viikonpäivä mikä hyvänsä. Ed. Pulliaiselle hyvin ansiokkaan puheenvuoron jälkeen kuitenkin huomauttaisin, että ei ne vuodet ole veljeksiä, ei se ole sorsan biologinen kello kytkettynä uuteenvuoteen päälle. Minä olen 35 vuotta maanviljelijänä ollut, ja luonnon rytmi vaihtelee useita päiviä, jopa viikkoja. Niin se vaihtelee sorsallakin. Jos tuntuu, että ne kerkiävät sulkasadon takia tai niiden valmistumisen takia karata täältä, niin sehän on valiokuntakäsittelyssä helppo muuttaa tuo teksti semmoiseksi, että olkoon se sitten vaikka sitä elokuun 20. päivää edeltävä lauantai aina, kun se alkaa. Mutta olisi todella kansantaloudellinenkin kysymys, että se alkaa lauantaina.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vaan korostan sitä ed. Vilkunalle, että kun on löydetty jokin sellainen seikka, joka ottaa keskimääräisesti näissä luonnonolosuhteissa ja näillä muuttojärjestelmillä tämän vuosivaihtelun huomioon, niin kuin äsken omassa varsinaisessa puheenvuorossani totesin, niin se asia on sillä tavalla otettu huomioon, eikä sitä ole asetettu aikaisemmin muilla kuin näillä ed. Vilkunan mainitsemilla kansantaloudellisilla ja työssäkäyntiperusteilla. Kyllä sieltä lätkitään töistä milloin mihinkin, vaikka kaljoille välillä.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite 15, joka on näiltä valtiopäiviltä ja ed. Tapio Karjalaisen tekemä: omalta puoleltani olisin valmis kannattamaan sitä siitä näkökohdasta, että metsästys siirtyisi myöhäisempään ajankohtaan eli alkaisi vasta esimerkiksi 26. päivä, ja vain sen takia, että todellakin useampi lintu sitten selviytyisi pois jatkamaan elämäänsä etelämpänä Euroopassa. Jos siellä sitten ammutaan, se on taas se vahinko, joka siellä tapahtuu, mihin ed. Pulliainenkin viittasi. Meillähän on erittäin ongelmallisia metsästysvaltioita, kuten esimerkiksi Malta, ja toivon mukaan EU:n liittymisprosessin yhteydessä se saadaan tässä hallintaan. Mutta niin kuin ed. Karpelakin mielestäni hyvin totesi, että jos todella metsästys on sosiaalinen tapahtuma, niin silloin ei sillä saalismäärällä todellakaan voi olla suurta merkitystä, ja siihenhän täällä kyllä moni on jo viitannut. Näin ollen toivon mukaan metsästys kaiken kaikkiaan yhä enemmän kehittyisi siihen sosiaaliseen suuntaan, joka pitäisi myös nämä maamme elävät eläimet, linnut ja kaikki nisäkkäät, osana yhteistä "yhteiskuntaamme" ja osana tätä sosiaalista yhteisöä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On syytä vielä kerran todeta, että en osaa enää selvästi puhua, kun jokainen on tulkinnut ja jättänyt kuuntelematta, mitä tuolta edestä äsken sanoin. Siis muuttoreitti on Itämeren läntistä reunaa pitkin, Tanska, Saksan ja Benelux-maitten rannikko ja Ranskan rannikko ja sitten Brittein saarten rannikko. Ei Maltaa. Malta on ihan muualla, ei sinne mene näitä elukoita käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Eli toisin sanoen, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että on sivistyneitä, korkean metsästyskulttuurin omaavia länsimaisia valtioita, joitten kanssa on voitu sopia kaikenlaisia asioita.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karpelalla ja ed. Tiusaselle: Omassa puheenvuorossani totesin ja omalta kohdaltani, että se on sosiaalinen tapahtuma, mutta se on myös metsästystapahtuma. Eli myös katson, että siellä on haulikko mukana ja on tarkoitus myös ampua riistaa, mutta sen määrä ei ole siis todella merkityksellinen, niin kuin lakiesityksen perusteluissa mielestäni on hiukan huonosti sanottu. Myönnän myös sen, että lakiesitys antaa mahdollisuuden eri tulkinnoille, onko se lähin viikonloppu. Itse lähdin sitä ehkä omavaltaisesti tähän suuntaan tulkitsemaan. Ed. Salo lähti jo tästä salista, mutta omakohtaisesti myös: ei sinne pakko ole ollut päästä, ja läheskään joka vuosi en ole päässyt ja viimeisen kymmenen vuoden aikana ehkä pari kertaa olen ollut. Mutta väitän, että jokaisella on omat harrastuksensa, ja omalta osaltaan tämä ehkä parantaisi niitä mahdollisuuksia päästä tähän linnustuksen aloitukseen. Mutta myönnän myös, että ei koko tämä lakiesitys eikä tämä asia varmasti ole niitä maailman tärkeimpiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko todeta ed. Pulliaisen puheenvuoroon se, etten minä millään lailla siteeraa ed. Pulliaista omassa puheenvuorossani siltä osin kuin puhun Maltasta. Totesin vain, että on tällaisia ongelmallisia metsästysvaltioita, joissa merkittävä osa, esimerkiksi 40 000 maltalaista 400 000 maltalaisesta, ilmoittautuu metsästäjiksi. Siellä se on ihan poliittinen floppi, ehkä se on hiukan meilläkin, mutta vähäisemmässä muodossa. Se vain, mihin ed. Pulliainen viittasi, että on toinen asia, kuinka monta lintua täältä pelastuu, oli sitaatti siitä, mitä sanoitte. Mutta muuttoreitti, jota sini- eli heinäsorsa lentää ja missä se talvehtii, sehän on yleisessä tiedossa.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain muistuttaa ed. Kähköselle, että me keskustelemme nyt riistaeläinlajin rauhoittamisesta eli metsästyslain 37 §:n muuttamisesta. Korostaisin todellakin tuota viimeistä sanaa rauhoittaminen. Emme siis puhu metsästyksen lisäämisestä, vaan riistaeläinlajin rauhoittaminen tässä minun mielestäni lukee, ihan mustaa valkoisella.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Tietyissä EU-maissa käytetään hieman arveluttavia metsästysmenetelmiä. Ymmärsinkö oikein, että ed. Tiusanen viittasi juuri häihin menetelmiin, mitkä ovat eräissä Välimeren maissa käytössä?

Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Karpelalle. Minusta ed. Karpela tietyllä tavalla keikaroi sanoilla, pyörittelee sanoja. Tämän lakiesityksen sisältö kuitenkin on tai sen tarkoituksena on se, että aloituspäivä, siis vesilintujen metsästyksen aloituspäivä siirtyisi tai mahdollistettaisiin, että se olisi aina viikonloppu. Totta kai asetuksella myös määritellään paitsi metsästysajat, myös rauhoitusajat.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vastaan vain aivan lyhyesti ed. Seivästön kysymykseen. Tätä todella tarkoitan. Malta on tällainen hyvä huono esimerkki siinä mielessä, että siellä suoritetaan erittäin julmaa verkkopyyntiä, joka kohdistuu tietysti Afrikassa talvehtiviin pikkulintuihin ennen muuta, ja myöskin petolintujen ampumista. Pahaksi onneksi muuttoreitti Välimeren yli kulkee Maltan kautta.