Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Olemme täällä salissa paljon ja monissa yhteyksissä puhuneet väestön ikääntymisestä ja niiden palvelutarpeiden kasvamisesta, mitkä liittyvät väestön ikääntymiseen. On erittäin merkittävää samalla muistaa se, kuinka paljon jo tänä päivänä on kotona tapahtuvaa hoitotyötä, hoivatyötä. Hoidetaan sairaita, vanhuksia ja apua tarvitsevia. Maassamme on noin 300 000 omaishoidossa olevaa henkilöä. Meillä on virallisesti omaishoitajalainsäädännön kautta vähän yli 20 000 henkilöä kunnan myöntämän omaishoidon tuen piirissä. Mielestäni tämä on kohta, johon meidän pitää pysähtyä.

Tällä lakialoitteella pyrin esittämään sitä, että selkeämmin määriteltäisiin ne kriteerit, joilla määritellään hoidon saanti, ja myöskin laki antaisi rohkaisun tai velvoitteen kunnille toteuttaa omaishoidon palvelujärjestelmiä. Tällä hetkellä vallitsevat käytännöt ovat hyvin kirjavia, koska tämä on vielä selkiytymätöntä. Toki paljon on kysymys myös rahan puutteesta.

Tässä aloitteessa haen vastausta, ratkaisua, parannusta siihen, että meidän omaishoitajamme työskentelevät jaksamisen äärirajoilla tällä hetkellä. Vapaapäivä, joka lisättiin viime vuonna, oli erinomainen asia, mutta tämä on kuitenkin monen omaishoitajan kohdalla niin raskasta ja täysipainoista työtä, että sitä vastaten, mikä tilanne meillä on tällä hetkellä monessa muussa työssä, vapaapäivän tulisi olla viikoittainen.

Myöskin tukipalvelujen tulisi olla suunnitellut sillä tavalla, että ne tukevat nimenomaan omaishoitoa. Maksujärjestelmässä katsotaan, että omaishoidosta ei tule omaishoitajille enemmän kustannuksia, vaan (Puhemies koputtaa) että omaishoitotuki kattaa (Puhemies koputtaa) nuo palvelut. Myöskin omaishoitajien kuntoutukseen kiinnitän huomiota tässä lakialoitteessa. Toivon tälle myönteistä käsittelyä.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. L. Hiltunen puuttuu tähän asiaan omaishoitajan näkökulmasta. Toinen näkökulma on kuitenkin miettiä asiaa omaisen ja hoidettavan näkökulmasta. On nimittäin kumma juttu, että tällä hetkellä omaisen hoitaminen Raumalla tai Porissa tai Kiukaisissa korvataan eri tavalla. Kunnat korvaavat eri maksuluokkien mukaan, ja tämä on toinen asia, mihin pitäisi saada muutos. Se ei ole tietenkään lakikysymys vaan se on ennen kaikkea kunnallinen kysymys, mutta ehkä siihenkin voisi jonkinlaisella ministeriön ohjeella tai ohjeistuksella saada ratkaisua.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. L. Hiltunen on hyvällä asialla. Todella tämä omaishoitajien tuska ja rasitus, joka tästä sinänsä inhimillisestä työstä tulee, ei välity varmasti näissäkään merkittävissä luvuissa. Tutkimukset osoittavat, että vanhukset haluavat elää tutussa ympäristössä kotonaan niin pitkään kuin se on mahdollista. Tätä meidän pitää myös lainsäädännöllä tukea. Toisaalta mitä tulee ikääntymiseen, niin tässä positiivisesti tarkastellaan sitä. Joskus syntyy joissakin muissa keskusteluissa vaikutelma, että vanheneminen olisi yhteiskunnalle ikään kuin ongelma. Suomen kaltaisessakin yhteiskunnassa pitäisi olla iloisia siitä, että ihmiset voivat elää pidempään ja että heille luotaisiin tavallaan turvallinen ja esimerkiksi taloudellisista huolista vapaa vanhuus.

Margareta  Pietikäinen  /r:

Fru talman! Omaishoitajien asema on mielestäni viime vuosien aikana noussut kiitettävällä tavalla keskusteluun eduskunnassa ja ainakin on päästy vähän eteenpäin tässä. Muistutan siitä, että kun kävimme ajankohtaiskeskustelua viime toukokuussa aiheesta Vammaiset ja yhteiskunta, niin erittäin moni kansanedustaja nosti esille silloin omaishoitajien asemaa, palkkausta ja muuta. Olen myöskin itse tehnyt lakialoitteen, vähän saman tyyppisen kuin ed. L. Hiltusen.

Mutta halusin tässä nostaa vielä esille sen asian, että kun puhutaan kustannuksista, on syytä muistaa, että omaishoitajajärjestelmä myös silloin, jos pystymme parantamaan omaishoitajien asemaa, on edullinen tapa myöskin taloudellisesti. Se on inhimillinen tapa. Laitospaikan hinta on todella korkea, ja tämä tarkoittaa itse asiassa säästöä yhteiskunnalle.

Ismo  Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Margareta Pietikäinen ehti jo hyvin toteamaan sen, mitä omaishoito on, edullinen ja inhimillinen tapa. Se monin paikoin täydentää laitoshoitoa, koska laitospaikkoja me myös tarvitsemme.

Ed. L. Hiltusen lakialoitteessa on kiinnitetty huomiota hyvin tärkeään asiaan eli työuupumukseen. Edellisen aloitteen kohdalla korostimme sitä, että ennaltaehkäisy säästää. Ennaltaehkäisy säästää myös siinä, jos pystymme torjumaan ja voittamaan työuupumuksen. Se, että eri kunnissa on erilaisia käytäntöjä, kai johtunee pitkälti siitä, että kunnallinen itsehallinto ja kuntien päätösvalta on tässä asiassa aivan selvä. Mutta millä tavalla sitten voisimme tietyllä tavalla kuitenkin antaa suosituksia? Siitä varmaan, niin kuin ed. Lehtimäki pohdiskeli, ministeriö voi antaa suosituksia. Mutta suositukset eivät tietenkään voi olla sitovia, koska kunnat saavat päättää. Valitettavaa on se, että omaishoitajat ja sitä kautta omaiset ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ennen kuin Suomi siirtyi teolliseen yhteiskuntaan, omaishoito lienee ollut luontainen tapa. Pidettiin huolta vanhuksista perheissä eikä edes kyselty sen kummemmin. Sitten kun on muutettu tähän järjestelmään ja systeemissä ollaan, on kilpailuyhteiskunta ja kaikki kiristyy, joudutaan väkisin miettimään myös sitä, millä tavalla yhteiskunta osallistuu kustannuksiin, koska kaikki nämä rakenteet ovat muodostuneet niin kuin ovat. Viime hallituskausi oli ensimmäinen, jossa omaishoitajan asemaa vähän jo saatiin korjatuksi, esimerkiksi tuli vapaapäivä. Tällä kaudella on tullut toinen päivä. Tämä aloite on minusta hyvä siinä, että tässä pyritään nyt hoitajankin näkökulmasta lähtemään siitä, että ihminen jaksaisi.

Se, mitä edellisessä puheenvuorossa on tullut esille, on todellinen ongelma eri kuntien välillä. Ohjeistusta ei ole tarpeeksi. Joissakin kunnissa on hyvin tiukat kriteerit, kuka yleensä saa omaishoidon tukea, pääsee omaisen hoitoon. Minusta niitä pitäisi täsmentää, tehdä yhteneväisiksi, jotta jokaisen kunnan on näitä noudatettava. Samoin on määrättävä korvausten taso. Olen aikaisemmin pommittanut sitä puolta ja tehnyt aloitteita, miksi ei voitaisi tehdä verottomaksi omaishoidon tukea. Ei pystytä maksamaan kunnon korvausta, mutta kuitenkin tehdään hyvää työtä. Se on tavallaan yhteiskunnallista työtä. Silloin korvaus voisi olla jopa verovapaata. Kuitenkin ne korvaukset ovat suhteellisen matalia, mitä kunnat pystyvät yleensä maksamaan.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä käsiteltiin kuntoutusselontekoa, niin tuon keskustelun yhteydessä nostettiin esille myöskin omaishoitajien kuntoutus. Jos oikein muistan, niin ministeri Soininvaara silloin vastasi, että hän ei ole valmis ikään kuin saattamaan omaishoitajia kuntoutusrahaoikeuden piiriin. Se on nyt kuitenkin tässä lakialoitteessa ja nimenomaan siinä viestinä, että sitä hallituksessa todella mietittäisiin, koska sillä on merkittävä vaikutus myös siihen, miten omaishoitajat jaksavat. Tässä on kaksi osiota: on huolehdittava omaishoitajista mutta myös kotona hoitoa saavista ja niin, että määritelmät ovat selkeät. Olen tässä myöskin esittänyt, että määriteltäisiin alin hoitopalkkio. Se jollain lailla yhdenmukaistaisi tilannetta sen lisäksi, että kriteerit hoidolle ja myöskin laatuseuranta täytyy järjestää. On erinomainen asia, jos nyt esimerkiksi Kansallisen terveysprojektin yhteydessä myöskin tarkastellaan tätä osiota, mikä merkitys omaishoidolla, kotona tapahtuvalla työllä, on ennen kaikkea säästöjen kautta, että saamme ehkä terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen sitä kautta lisävahvuutta.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minulla on kunnia asua sellaisessa kotikunnassa kuin Alahärmä, jossa me maksamme ylimääräistä korvausta omaishoidolle. On kunnia myöskin asua semmoisessa kunnassa, jossa maksetaan ylimääräistä kotihoidon tukea lakisääteisen osuuden päälle. Ne ovat tietenkin meidän kunnanvaltuutettujen ja virkamieskoneiston arvovalintoja siinä kunnassa. Me olemme tehneet valintamme.

Oikein pysähdyin pari viikkoa sitten, kun kävin erään viisikymppisen naisen tykönä, joka hoiti kotonaan vaikeasti sairasta kahdeksankymppistä äitiänsä. Kysyin, minkälaista tukea otat tai saat kunnalta tähän toimintaan, kun jaksat tehdä. Hän sanoi, että ei markkaakaan. Hän tekee sen rakkaudesta omaan äitiinsä, siksi, että hän katsoo, että hänellä on oikeus hoitaa, kun hänellä on mahdollisuus. Ei voi puhuakaan siitä, että me puhuisimme tänään, mikä oikeus meillä on hoitaa omaa lastamme silloin, kun me olemme kotona. Mehän puhumme siitä, että meillä on subjektiivinen oikeus viedä oma lapsemme hoitoon silloinkin, kun olemme kotona.

Minä vain herätän tätä keskustelua ihan toiseen näkökulmaan, siihen, kuinka kauaksi me etäännymme siitä maailmasta, johon me kaikki varmaan täällä haluaisimme pyrkiä, että huolehtisimme omista lapsistamme kotonamme, kasvattaisimme heidät kotona, ja tähän myös kuuluisi se normaali rakkaus, että jos omat vanhemmat väsyvät ja tulevat sairaiksi, jaksettaisiin myöskin hoitaa heitä joskus ilman palkkaa.

Sinänsä tämä esitys on nykyaikainen, entinen todellisuus on mennyttä. Lähimmäisenrakkautta ei tahdo löytyä enää rahallakaan, ei kuntoutuksellakaan.

Tanja  Karpela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. L. Hiltunen on tehnyt erittäin kannatettavan aloitteen. Uskon, että ikäihmisille on erittäin mieluisa tapa vanhuudenpäiviä viettää, jos heillä on omaishoitaja. Kaikki ikäihmiset eivät laitoshoitoa kaipaa vaan pärjäävät pienellä tuella kotona silloin, kun heille omaishoitaja suodaan.

Toiseksi se on myös hyvin edullinen tapa yhteiskunnalle, kuten edellisissä puheenvuoroissa on tullut ilmi. Se on halvempaa kuin laitoshoito.

Kolmanneksi: En yhtään väheksyisi myöskään omaishoitajien sosiaalista merkitystä. On valtava määrä ikäihmisiä, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Näin ollen omaishoitajat tuovat myös lohtua tähän.

Niin ikään omaishoitajista on huolehdittava, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin omaishoitajia, koska tällä hetkellä omaishoitajien keski-ikä on valtavan korkea. Olen kuullut, että se on jopa yli 65 vuotta. Siihen nähden on hyvä huolehtia riittävästä vapaa-ajasta sekä sijaisista, ja myös tuen tulee olla riittävä kuten myöskin omaishoitajien kuntoutuksen.

Lähimmäisenrakkauteen: Tietysti on ihan hyvä herättää tuo kysymys. Mutta uskon, että se on enemmän taloudellinen kysymys, millä sitten pärjätään elämässä, kun toimeentulon pitää jostakin tulla. Uskon, että se liittyy enemmän elämän realiteetteihin kuin että lähimmäisenrakkaus nyt olisi kadonnut.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti haluan todeta ed. Petri Salon hyvään puheenvuoroon, että näinhän meillä yhteiskunnassa on, että meillä täytyy mahdollistaa myöskin, että me itse voimme jäädä pois töistä silloin, jos se on taloudellisesti mahdollista, ja hoitaa omaisemme aivan niin kuin lapsemmekin hoidamme, ja siihen löytää taas sitten sellaisia palvelumuotoja, niin julkisia kuin yksityisiäkin kunnassa, että tämmöinen on mahdollista. Mutta minä näen tämän myöskin palvelurakennemuutoksena, joka on tapahtunut jo 80-luvulta lähtien. Kun laitoshoitoa purettiin ja avohoitoa lisättiin, me tulimme ikään kuin ykskaks tilanteeseen, että jopa pakon edessä joutui hoitamaan omaisiaan kotona. Nyt me haemme ratkaisuja siihen, että se on mahdollista, laadukasta ja hyvää hoitoa ja taloudellisesti mahdollista omaisilla hoitaa. Me olemme uuden tilanteen edessä tässä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakialoite 20/2002 vp on aivan oikea. Omaishoitajien kysymys on tärkeä ja tulee yhä tärkeämmäksi, aivan kuten aloitteen perusteluissa on todettu, koska omaishoito tulee lisääntymään. Se on monella tapaa inhimillistä, läheistä, ja hoidettavien tilat ovat aika pitkälti kodeissa valmiina, elikkä tässä on yhteiskunnallisestikin hyvin mielekkäästä hoitomuodosta kyse. Siksi omaishoitajien asemaan muun muassa kuntoutuksen osalta tulee kiinnittää huomiota ja monilla muilla tavoilla tukea ja kannustaa omaishoitoa.