Ympäristöministeri  Jan-Erik  Enestam

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriö on hallitusohjelman mukaisesti ja yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa rohkaissut kuntia käyttämään täysimääräisesti kaavoitus- ja maapolitiikan välineitä riittävän, kohtuuhintaisen ja laadukkaan asuntotuotannon edistämiseksi. Tämä on tarpeen, koska erityisesti omakotitonttien kysyntä kasvukeskuksissa jatkuu vilkkaana. Tiedossa on, ettei tonttien tarjonta varsinkaan Pääkaupunkiseudulla alkuunkaan vastaa niiden kysyntää.

Ongelmalliseksi uusien alueiden rakennuskäyttöön saamisessa on osoittautunut erityisesti kunnallistekniikan rahoitus. Myös kuntien raakamaatilanteen on havaittu heikentyneen. Kuntien maapolitiikan aktivointitoimista huolimatta tonttitarjonta kasvukeskuksissa ei ole lisääntynyt. Tämä on johtunut osaksi siitä, että eräät kunnat ovat tonttien tarjontaa rajoittamalla hillinneet yhdyskuntarakentamisesta ja palveluiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tonttien niukka tarjonta on johtanut yhdyskuntarakenteen hajoamiseen sekä pidentyneisiin työ- ja asiointimatkoihin. Lisääntynyt liikenne puolestaan aiheuttaa oloissamme tarpeetonta ympäristön kuormittumista ja vaaratekijöitä. Tämän vuoksi on tarpeen, että kehitykseen puututaan kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Etuosto-oikeus kiinteistön kaupassa antaa kunnalle mahdollisuuden hankkia alueita tonttituotantoa varten. Etuosto-oikeus ohjaa jo olemassaolollaan yhdyskuntarakentamista varten tarvittavien alueiden tarjontaa kunnille. Vain melko harvoissa tapauksissa kuntien on ollut tarpeen turvautua lain sallimaan etuostoon. Etuostolain käytännön soveltamisessa on kuitenkin havaittu ongelmia, joihin on syytä nyt lainsäädäntötoimin puuttua.

Lakiesityksen tavoitteena on ensiksi edistää kuntien tarpeiden huomioon ottamista valtion myydessä sille tarpeettomia alueita. Tämän vuoksi kunnille ehdotetaan etuostomahdollisuutta valtion myymiin alueisiin samoin edellytyksin kuin yksityistenkin myymiin alueisiin. Ehdotus noudattaa muussa maapoliittisessa lainsäädännössä noudatettua periaatetta, jonka mukaan kunnalla on mahdollisuus maapoliittisten keinojen käyttöön kiinteistön omistajatahosta riippumatta. Etuosto-oikeuden ulkopuolelle ehdotetaan rajattavaksi sellaiset luovutukset, joissa eduskunta on kaupalle antamassaan suostumuksessa nimennyt luovutuksen saajan. Ehdotuksessa on vielä huomioitu erityisesti valtion määräysvallassa olevien yhtiöiden ja eräiden valtiota lähellä olevien yhteisöjen toiminnalliset tarpeet.

Toiseksi lakiehdotuksen tavoitteena on varmistaa kunnan etuostomahdollisuuden käyttäminen ilman, että kaupan osapuolet toimenpiteillään estävät sen. Etuostolain mukaan kunta menettää etuosto-oikeuden, jos se ei ole määräajassa kaupanteosta toimittanut etuostopäätöstä tiedoksi kaupan osapuolille. Tämä on käytännössä antanut kiinteistön ostajalle mahdollisuuden tiedoksiantoa välttelemällä estää kunnan etuosto-oikeuden käyttäminen.

Etuostolakiin ehdotetaan lisäksi tarkistuksia, jotka poistaisivat kiinteistön omistajan mahdollisuuden kohtuuttomaan taloudelliseen hyötyyn etuostotilanteessa. Lakiesityksessä myös korostetaan, että kiinteistön ostajalla on oikeus saada korvausta kiinteistön kunnossapidosta siihen saakka, kunnes kunnasta on tullut virallinen omistaja.

Puhemies! Vastuu riittävästä kaavoituksesta ja tonttituotannosta on ensisijaisesti kunnilla. Valtiovallan tehtävänä on huolehtia tonttituotannon edellytyksistä ensisijaisesti turvaamalla sen lainsäädännölliset edellytykset. Maapoliittinen lainsäädäntömme tarjoaa kunnille hyvät edellytykset maan hankkimiseen rakentamista varten sekä yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Käsityksemme mukaan tonttipulassa ei ole kyse maapoliittisten keinojen puutteesta, vaan pikemminkin haluttomuudesta käyttää niitä. Ympäristöministeriö seuraa tiiviisti tonttimarkkinoiden kehitystä ja ryhtyy tarvittaessa vielä mahdollisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Onnistunut maapolitiikka yhdistettynä oikeaan kaavoituspolitiikkaan on ratkaissut erittäin monessa kunnassa suuria peruskysymyksiä ja ongelmia. Yhdyskuntien suunnittelun ja rakentamisen osalta on hyvin ratkaisevaa se, että kunnilla on oikeassa paikassa oikeaan aikaan kohtuuhintaista kaavoitettua maata. Edellä oleva tavoite saavutetaan suurimmalta osaltaan vapaaehtoisin kaupoin ja sopimuksin. Korostan tässäkin yhteydessä tuota vapaaehtoisuutta ja riittävän aikaista liikkeellelähtöä nimenomaan yksityisten maanomistajien kanssa. Siinä onnistuminen on monta kertaa kiinni juuri virkamiesten ja päättäjien oikeista asenteista. Meillä on paljon hyviä esimerkkejä kunnista, jotka ovat tuon oivaltaneet ja pystyneet kehittämään kuntiansa, hankkimaan maata, kaavoittamaan pientalotontteja, lisäämään asukkaita, palveluita, yleensä kehittämään kuntia. Toisaalta meillä on myöskin kielteisiä esimerkkejä kunnista, jotka ovat hyvin yksisilmäisesti suhtautuneet maapolitiikkaan nimenomaan aina pakkokeinot mielessään. Ne ovat kyllä yleensä olleet epäonnistuneita kuntia.

Käytännön elämässä tulee eteen kuitenkin tilanteita, joissa yhteiskunta joutuu puuttumaan tai voi puuttua tehtäviin tai tehtyihin kauppoihin. Eräs näistä tilanteista on juuri etuosto-oikeuden käyttö, jota me nyt täällä hiukan tarkistamme ja jonka ministeri meille äsken juuri esitteli. Maapolitiikan hoitamisen kannalta ei ole ollut hyvä se nykyinen tilanne, ettei kunnalla ole ollut etuosto-oikeutta, jos kiinteistön myyjänä on ollut valtio tai sen laitos. Valtion omistuksessa on ollut maapolitiikan kannalta hyvinkin ratkaisevia kiinteistöjä ja on edelleenkin. Sen vuoksi on tärkeää, että kunnat pystyvät suhtautumaan tasapuolisesti sekä valtioon että yksityisiin kiinteistönomistajina. Tuota tasapuolisuutta luonnollisesti rajoittavat tässäkin muutoksessa esillä olevat yksityiskohtaiset määräykset siitä, milloin etuosto-oikeuden käyttömahdollisuutta ei ole.

Haluan tässä yhteydessä korostaa valtion vastuuta kiinteistöjen omistajana. Aivan erityisesti on syytä korostaa valtion omistusta taajama-alueilla. Valtion tulisi näyttää hyvää esimerkkiä yhteistyöstä kuntien kanssa kaavoitus- ja maapolitiikkaa hoidettaessa. Jarruttajan mainetta ei valtion ole syytä hankkia itselleen milloinkaan. Siitäkin on valitettavia esimerkkejä menneiltä vuosilta.

Muun muassa viime aikojen Puolustuslaitosta ja sen kiinteistöjä koskeneet ratkaisut ja päätökset antavat mahdollisuuden tukea menettävässä asemassa olevien kuntien kehittämistä. Tarkoitan tällä sitä, että kun Puolustuslaitokselta jää kiinteistöjä, rakennuksia ja maata, olisi hyvin tarkkaan mietittävä sen yhdyskunnan kannalta, jossa ne sijaitsevat, miten ne kaavoitetaan, suunnitellaan ja toteutetaan, jotta sen, mitä nämä kunnat ovat menettäneet, ne myös saisivat tätä kautta takaisin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että ympäristöministeri Enestam esittelee hallituksen esityksen 24 henkilökohtaisesti. Mielestäni hän kiinnitti esittelypuheenvuorossaan tärkeisiin asioihin huomiota. Kaavoitus todella ontuu, ja kohtuuhintaista maata kaavoitukseen Pääkaupunkiseudulla ei ole juuri ollut. Kun ajatellaan nyt viime päivien tietoja esimerkiksi Helsingin Eiranrannan kaavoituksesta, niin yksinomaan maan hinnan vaikutus tontin neliömetrihintaan on todella suuri, yli 3 000 euroa. Tämä on todella kallista maata, mitä kaavoitetaan.

Toinen tärkeä asia, mihinkä ministeri viittasi, on yhdyskuntarakenne: millä tavalla se kehittyy, miten kaavoitus ohjaa sitä ja maankäyttö ohjaa sitä. Liikenteen lisääntyminen, työpaikkojen ja asumisen eriytyminen toisistaan ovat asioita, jotka eivät ole sopusoinnussa Suomen kansallisen ilmastostrategian ja tavoitteiden kanssa, joita Kioton sopimus esimerkiksi Suomelle asettaa. Kaavoitus ja maankäyttö ovat todella keskeisessä asemassa, myös laajemmin maakuntakaavat, kuten myös valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet. Pääkaupunkiseutu on erityisen kiintoisa alue. Missään muualla Suomessa ei ole niin pitkiä työssäkäyntimatkoja kuin on nimenomaan Pääkaupunkiseudulla, vaikka toisin voisi äkkiseltään ajatella.

Tämä on tärkeä esitys siinä mielessä, että jos esitys todella edistää kuntien mahdollisuutta saada kaavoitettavaa maata, edistää kohtuuhintaista asumista myöskin ympäristöllisesti ja kestävän kehityksen näkökulmasta hyvällä tavalla, niin todella asia on syytä nopeasti ja perusteellisesti käsitellä myös ympäristövaliokunnassa. Tässä on tässä mielessä kysymys tärkeästä hallituksen esityksestä.

Kun ed. Vielma viittasi esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen omaisuuteen tällä hetkellä ja ehkä tulevaisuudessa ilman varsinaista käyttöä joutuneeseen omaisuuteen eli näihin tyhjiin Puolustusvoimain maa- ja rakennusalueisiin, niin voidaan tietysti tässä yhtyä juuri siihen, mitä hän totesi, ja myös niin, että koko alueen näkökulmasta käyttötarkoituksen pitäisi olla alueen, ei vain yhden kunnan vaan sen talousalueen, menestystä tukevaa.

Mutta takaisin hallituksen esitykseen 24, puhemies. Tämä on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, ja uskon, että aikataulu pitää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Viime päivien uutiset ovat kertoneet, kuinka energian reaalihinta on ollut räjähdysmäisessä nousussa. Ajatellaan, mitä raakaöljy maksoi viime keväänä ja mitä se maksaa nyt, siis lähentelee jo 60:tä USA:n dollaria barrelilta. Se on hyvin paljon. Tämä merkitsee vain tässä yhteydessä sitä, että yhdyskuntarakenteeseen joudutaan kiinnittämään aivan erityistä huomiota. Ministeri Enestamilla ympäristöministeriön pomona on kyllä tässä suhteessa erittäin suuri vastuu katsoa, että kaikki ne esteet, jotka tällä hetkellä ovat olemassa järkevän yhdyskuntarakenteen kehittämiselle, saadaan poistettua, mikäli ne eduskunnan avulla ovat poistettavissa. Tämä lainsäädäntöesitys, joka nyt on ministeriöstä tullut, on erinomaisen paikallaan.

Erikoisen viehättävänä suorastaan pidän tässä sitä kohtaa, jossa sanotaan, että kiinteistönostaja ei etuostopäätöksen tiedoksiantoa välttelemällä voi estää kuntaa käyttämästä etuosto-oikeutta. Tämä on erinomaisen hyvä muutos sen takia, että näitä tapauksiahan pulpahtelee silloin tällöin aina esiin ihan tuoreeltaankin, tuossa juuri ed. Vihriälä kuiskasi tuoreesta esimerkistä Etelä-Pohjanmaalta. Toisin sanoen, kun valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että homma hoidetaan nopeasti, niin hoitakaa tämä homma nopeasti takaisin saliin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme Helsingin seudun ongelmista, niin me puhumme kyllä aivan erityisongelmista koko maata kattaen maapolitiikan ja kaavoituksen osalta. Täytyy muistaa, että eri kaupungeilla, eri kunnilla, on jo kokonsa puolesta erilaiset mahdollisuudet kehittää kaavoitus- ja maapolitiikkaa. Jyväskylä on noin 100 neliökilometriä ja Rovaniemi yhdistymisen jälkeen on 8 000 neliökilometriä. Se on 80-kertainen Jyväskylään verrattuna. Jyväskylä on liian pieni kaupunki maapoliittisesti ajateltuna, jotta pystyisi mahdollisimman paljon ja monipuolista tarjoamaan sen alueen asukkaille. Sama vaiva on Helsingin seudulla. Sekin totuus pitäisi jossain vaiheessa tunnustaa.

Haluan korostaa vapaaehtoisten sopimusten merkitystä, joilla Suomessa on monien paikkakuntien tilanne ratkaistu jo 80-luvulla, jo silloin, kun väitettiin, että kaavoitussopimusten tekeminen on lainvastaista. Nyt maankäyttö- ja rakennuslain mukaan voidaan tehdä näitä sopimuksia. Niitä pitäisi myöskin tehdä, oli kysymys sitten Helsingistä, Jyväskylästä, Kuopiosta, Oulusta, mistä tahansa kunnasta Suomessa. Sitten ennen kaikkea: pitää riittävän ajoissa olla liikkeellä tekemässä kauppoja yksityisten ihmisten kanssa ja vasta hätätilanteessa tarttua pakkokeinoihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Äsken ajan puutteen takia jäi tämä kommentti ed. Vielmalle esittämättä. Se tulee tässä nyt näistä vapaaehtoisista kaupoista. Hän on äärimmäisen oikeassa tässä asiassa, mutta mikä meillä onkaan siinä väline? Meillä äsken ed. Vielman mainitsema Oulun kaupunki on erittäin havainnollinen esimerkki tässä suhteessa. Siis kaupunkikunta on aikoinaan saanut ja hankkinut valtavan määrän niin sanottua raakamaata elikkä se on voinut tällä tavalla rauhallisesti neuvotella vapaaehtoiset kaupat ja hoitaa kaavoituksen niin, että ei tule suuria ristiriitoja. Tässä se juju on. Mutta nyt sitten on tapauksia, joissa ei tämä homma onnistu näin, ja silloin tarvitaan kuntatasolla sellaista etuosto-oikeuslainsäädäntöä, josta tässä on kysymys.