Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta käsittelee jälleen kerran ehdokkaiden vaalirahoitusta. Tällä kertaa meillä on esitys kokonaan uudesta laista ehdokkaan vaalirahoituksesta. Tavoitteena jälleen kerran on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta ja tuoda paremmin esille mahdolliset sidonnaisuudet, mutta tällä kertaa myöskin tavoitteena on pyrkiä rajoittamaan vaalikampanjoiden kulujen kasvua.

Säännöksiä selkeytetään siten, että asetetaan selvät aikarajat, jolloin katsotaan vaalikampanjasta aiheutuvien kulujen olevan raportointivelvollisuuden piirissä. Tuo aika on kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen. Tuolta ajalta on ilmoitettava kaikki aiheutuneet kulut riippumatta siitä, saadaanko tuo rahana, tavarana tai palveluna. Kuitenkin pois luetaan niin sanottu tavanomainen talkootyö. Tuki ilmoitetaan, kun tästä on käyty keskustelua, bruttomääräisenä, jolla pyritään täsmentämään sitä, millä tavalla ilmoituksessa summat merkitään.

Myöskin avoimuuteen pyritään siinä, että mikäli lahjoittajan nimeä, lahjoittajaa, ei saada selville, tällaista tukea ei saa vastaanottaa. Kuitenkin täytyy sanoa, että tämän päivän yhteiskunnassa periaatteessa lahjoittaja on aina tiedossa. Kuitenkaan tavanomaista keräystoimintaa tämä ei koske, eli kun käy keräämässä rahaa, voi ottaa rahasumman ja nimeä ei välttämättä tarvitse merkitä ylös tässä yhteydessä. Mitä tuo tavanomainen keräystoiminta on? Silloin puhutaan ainakin kymmenistä euroista per lahjoitus, ehkä enimmillään sadasta eurosta suurin piirtein. Tuo on vielä tavanomaista keräystoimintaa. Myöskin tukikattoja täsmennetään siten, että enintään tukea saa ottaa yhdeltä taholta 3 000 euroa kunnallisvaaleissa, 6 000 eduskuntavaaleissa ja 10 000 europarlamenttivaaleissa.

Kun sitten tehdään ilmoitus suunnitellulle kaavakkeelle, niin siinä yhteydessä tarkoitus on eritellä saatu tuki, jossa ei tarvitse ilmoittaa antajaa, kuitenkin tukijatahon mukaan niin, että tiedetään, onko kyse yrityksistä, yksityishenkilöistä jne. Jos lahjoitus on yli 800 euroa kunnallisvaaleissa, 1 500 euroa eduskuntavaaleissa tai 2 000 euroa europarlamenttivaaleissa, niin tuolloin täytyy tuen antajan nimi ilmoittaa. Kuitenkin näissä tapauksissa, kun yksittäisen tuen antajasta on kysymys ja siitä, pitääkö tuo summa ilmoittaa, silloin arvioidaan nettomääräinen arvo, eli tarkoittaa sitä, että jos myy taulun, niin taulun myyntihinnasta vähennetään hankintahinta ja tuo nettosumma on se, joka tueksi ilmoitetaan.

Suuri ongelma koko prosessissa tähän asti on ollut se, että on tehty ilmoitus oikeusministeriölle tai vaalilautakunnille ja ne eivät ole millään tavalla tarkistaneet, vaan ovat vain ottaneet vastaan ja julkaisseet. Tuota tarkastamattomuuttahan tähän asti on kritisoitu. On katsottu, ettei ole toimittu asianmukaisella tavalla näissä viranomaisissa. Nyt tarkoitus on se, että Valtiontalouden tarkastusvirasto suorittaa tarkastuksen. Tässä yhteydessä myöskin katsotaan, onko ilmoitus tehty, ja jos ei ole, silloin asetetaan uhkasakko ja tuo uhkasakko voidaan toistaa vaikka kuinka monta kertaa siihen asti, kunnes ilmoitus on tehty. Sen lisäksi tarkastusvirasto tarkastaa ilmoituksen oikeellisuuden eli sen, kun katsotaan, paljonko kuluja on ollut, että on riittävä määrä myöskin sitten rahoitusta tuolle kampanjalle. Jos on epäiltävissä, että kaikki ei ole kohdallaan, voidaan myöskin pyytää tarkempia selvityksiä ja myöskin vaalitili voidaan pyytää, josta pitäisi käydä ilmi se, millä tavalla kampanjarahoitus kaiken kaikkiaan on tapahtunut.

Asian eduskuntakäsittelyllä on erittäin suuri kiire, ja valitettavasti perustuslakivaliokunnalla ei ollut aikaa riittävästi perehtyä tähän esitykseen siitä syystä, että on haluttu, että esitys astuu voimaan jo seuraavissa europarlamenttivaaleissa, tosin vain osin, lähinnä menettelytavallisilta osiltaan. Tarkoitus on se, että syksyllä tätä tarkastustoimintaa pohtiva työryhmä tekee jatkoesityksen puoluerahoituksen osalta, ja tässä yhteydessä voidaan myöskin sitten arvioida uudistusta vielä kokonaisuutena kaiken kaikkiaan.

Arvoisa puhemies! Olennaista on myöskin tässä yhteydessä ollut se, että Suomen puolueiden ja ehdokkaiden vaalirahoitusta on arvioinut niin sanottu Greco-niminen Euroopan neuvoston yhteydessä toimiva elin eli Group of Statets against Corruption. Greco — itsekin satun olemaan Euroopan neuvoston edustaja Grecossa — totesi, että meillä on selkeitä puutteita, ja yksi pahimpia ongelmia oli se, että oikeusministeriö tarkastaa eli poliittisesti vastuunalainen tarkastaa nuo ilmoitukset. Nyt tehtävä annetaan Valtiontalouden tarkastusvirastolle, ja tietysti sen kytkentä eduskuntaan on jossain määrin ongelmallinen, mutta äärimmäisen tärkeätä on se, että tuossa työssä pidetään huolta siitä, että tarkastusvirasto voi toimia hyvin itsenäisesti tuossa tarkastustyössään. Kuten aikaisemmin totesin, tarkoitus on, kun ratkaisut on nyt tehty välimietinnön pohjalta, että siinä yhteydessä, kun lopullinen mietintö tulee, voidaan vielä katsoa sitten, ovatko ensi eduskuntavaaleja silmälläpitäen kaikki ehdotukset asianmukaisessa kunnossa.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, olennaista on se, että äänestäjällä on oltava tieto vaalirahoituksesta ja siitä, aiheuttaako se sidonnaisuuksia. Sinänsä on täysin legitiimiä, että vaalikampanjoita tuetaan. Se on jopa suositeltavaa, se on osallistumista demokratiaan, mutta jos annetaan suurempia summia, se voi aiheuttaa sidonnaisuuksia ja sillä voi olla edustajan äänestyskäyttäytymiseen, toimintaan, merkitystä. Siksi on tärkeätä, että tiedetään, että tällaista sidonnaisuutta mahdollisesti on, ja jotta estettäisiin se, että todella pyritään hankkimaan voimakasta sidonnaisuutta, asetetaan enimmäisrajat tässä suhteessa näille avustuksille. Toisaalta on pidettävä myöskin huolta siitä, että yksityisyyden suoja on erittäin tärkeä, eli pitää voida myöskin avustaa poliittista toimintaa pienillä avustuksilla niin, että ei tule kytketyksi tiettyyn ehdokkaaseen. Tästä syystä on asetettu tietyt minimirajat, joittenka alle meneviä lahjoituksia voidaan ainoastaan ilmoittaa antajan suostumuksella.

Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan esitystä todennut, että se on tarkoituksenmukainen. Valiokunnassa käytiin jonkin verran keskustelua siitä, onko tuo kuuden kuukauden raja ennen vaaleja, jolta ajalta kustannukset täytyy ilmoittaa, tarkoituksenmukainen. Valiokunnassa todettiin, että oikeastaan lehti-ilmoittelu tänä päivänä on kolme neljä viikkoa ennen vaaleja ja aika sinänsä voisi olla lyhyempikin, koska varsinaiset kampanjat todellakin kestävät tuon yhdestä ehkä kahteen kuukauteen. Toisaalta haluttiin, että tässä vaiheessa kerätään kokemuksia ja katsotaan, miltä ajalta näitä kustannuksia tosiasiassa aiheutuu, ja pyritään pitämään huolta siitä, että aika on kuitenkin joka tapauksessa riittävän pitkä.

Toinen ongelma, johon perustuslakivaliokunnassa kiinnitettiin huomiota, oli se, että ilmoitusvelvollisuuden piirissä on ehdokas ja hänen tukiryhmänsä, mutta puolueiden paikallisyhdistykset, rekisteröidyt yhdistykset, eivät ole ilmoitusvelvollisuuden piirissä, jos niiltä saa ilmoituksia. Tässä valiokunnalla oli selkeä huolenaihe, ettei tapahdu sillä tavalla, että vaalitukia ohjataan puolueen paikallisosastolle, joka ohjaa ne sitten yhtenä könttäsummana ehdokkaalle, millä voidaan välttyä ilmoittamasta lahjoituksia ja myöskin kenties välttyä näiltä enimmäiskatoilta. Tältä osin kuitenkin, kun asiaa pohdittiin, perustuslakivaliokunnassa katsottiin, että kun tarkoitus on, että tämä toimikunta jatkaa työtään ja arvioi puoluerahoitusta — ja tietysti paikallisyhdistykselle annettava rahoitus on nimenomaan puoluerahoitusta — niin tässä yhteydessä on syytä, että toimikunta paneutuu tähän ongelmaan ja siihen, että tätä ongelmaa ei syntyisi. Kuitenkin valiokunta toteaa mietinnössään selkeänä ohjeena sen, että jos annetaan lahjoitus puolueen paikallisyhdistykselle, joka antaa sen edelleen ehdokkaalle, niin tällaista postikonttorina, välikätenä, toimimista ei voida pitää hyväksyttävänä, vaan ehdokkaan tehtävänä on tässä tilanteessa, jos tiedetään, että lahjoitus on annettu puolueyhdistyksen kautta suoraan ehdokkaalle, tehdä ilmoitus myöskin tuosta lahjoituksesta, niin kuin se olisi suoraan hänelle annettu. Eli tällaista kiertämismenettelyä ei ole pidettävä soveliaana.

Arvoisa puhemies! Nyt otetaan merkittävä askel eteenpäin vaalirahoituksen avoimuudessa, mutta tämä ei ole varmasti se viimeinen piste, vaan jatkoa seuraa vielä tämän eduskuntakauden aikana.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hämärä vaalirahoitus on ollut Suomessa ongelma jo vuosikymmeniä, ja on hyvä, että siitä on vihdoin alettu keskustella myös julkisuudessa. Vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan jäsenenä olen päässyt tutustumaan aiheeseen perusteellisesti, minkä seurauksena omat näkemykseni ovat entisestään vahvistuneet. Toimikunnan kokouksissa on ollut kiinnostavaa huomata, kuinka eri tavoin eri poliittiset ryhmät suhtautuvat vaalirahoitukseen. Ne puolueet ja henkilöt, jotka perinteisesti ovat saaneet eniten ulkopuolista tukea kampanjoihinsa, eivät ole halunneet minkäänlaisia kattoja rajoittamaan vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Muutenkin näiden puolueiden edustajilla on ollut eri tilanteissa mitä mielenkiintoisimpia ideoita avoimuutta lisäävien pykälien kiertämiseen. Tahto todelliseen muutokseen tuntuu puuttuvan useimmilta, ja on ilmiselvää, että syynä ovat nykyisen löyhän järjestelmän heille tuottamat hyödyt. Heidän ilokseen ja heidän ansiostaan ei tämäkään lakiesitys ole tuomassa kulukattoja eikä merkittäviä vaalirahoituksen avoimuutta aidosti lisääviä uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Toukokuussa 2007 Rkp:n Stefan Wallin hämmästytti toteamalla tv-uutisissa, ettei hän halua tietää puolueensa rahalähteitä. On sangen omituista, ettei puolue ole tietoinen siitä, ketkä sen toimintaa rahoittavat, ja helposti herääkin epäilys, että taustalla piilee jotakin hämärää. Viime eduskuntavaaleissa Rkp sai suurimman osan vaalirahoituksestaan Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiöltä. Säätiörekisteristä löytyvän vuoden 2005 selvityksen mukaan kyseinen säätiö sai lahjoituksia 800 000 euroa ja jakoi avustuksia 600 000 euroa, mutta mitään tarkempaa tietoa siitä, mistä rahat tulivat tai minne ne menivät, ei ole.

Vaalirahoitukseen nykyisellään liittyy paljon harmaata aluetta. Esimerkiksi tupakka- tai nuuskateollisuus voi lahjoittaa rahaa jollekin epämääräiselle yhdistykselle, joka sitten luovuttaa rahat eteenpäin tietyn ehdokkaan tai puolueen kampanjatueksi. Vaalirahoitusilmoituksissaan ehdokkaat antavat tiedon ainoastaan peiteyhdistyksestä, jolloin rahojen todellinen alkuperä jää salaisuudeksi. Tämä on moraalisesti arveluttavaa, mutta lain mukaan täysin sallittua toimintaa. Äänestäjät jätetään pimentoon, vaikka heillä nimenomaan pitäisi olla oikeus tietää, mille tahoille heidän ehdokkaansa ovat kiitollisuudenvelassa ja kenen intressit mahdollisesti vaikuttavat heidän tekemiinsä päätöksiin.

On selvää, että kun liikemiehet lahjoittavat rahaa poliitikoille, he haluavat aina jotakin vastalahjaksi. Julkisen omaisuuden halvalla myyminen, tiettyjen yritysten tarpeisiin räätälöidyt asemakaavat, julkisin varoin rahoitetut rakennusurakkasopimukset ja elinkeinopoliittiset kehittämistuet, niiden jakaminen yrityksille, ovat esimerkkejä tällaisista pikku palveluksista, joita poliittiset päätöksentekijät voivat rahoittajilleen järjestää. Tästä on tavallisen kansalaisen etu kaukana. Ei siis ihme, ettei lahjoittajien henkilöllisyyttä haluta tuoda julki.

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomien mielipidesivuilla oli taannoin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajien kirjoitus, jossa todettiin vaalirahoituksen rajojen olevan nuorten ja köyhien etu. Jaan kirjoittajien mielipiteen siitä, että demokratian edellytyksenä on, että jokaisella kansalaisella on varallisuudestaan riippumatta todellinen mahdollisuus asettua ehdolle vaaleissa ja tulla myös valituksi. Ehdokkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, mikäli rikkaiden annetaan käyttää kampanjoihinsa rajattomia summia rahaa. Useimmiten nuorilla ja vähävaraisilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada kampanjoihinsa ulkopuolista tukea toisin kuin varakkailla menestyjillä, sillä miljonäärit tukevat yleensä vain kaltaistensa kampanjoita. Näistä syistä vaalirahoituslakiin olisi tullut ehdottomasti saada selkeät kulukatot. Suuresti ihmettelen, ettei vihreä oikeusministeri Brax ole asiasta samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Kuten olen aiemminkin tässä salissa todennut, olisi vaalirahoitukseen liittyvä tarkka ilmoitusvelvollisuus tullut kohdistaa kaikissa vaaleissa niihin ehdokkaisiin, joilla jotakin ilmoitettavaa todella on, riippumatta siitä, tulevatko nämä henkilöt valituksi vai eivät. Viime kunnallisvaaleissa kymmenientuhansien ehdokkaiden joukossa oli vain kourallinen ehdokkaita, jotka käyttivät merkittäviä summia kampanjoihinsa ja saivat niihin myös ulkopuolista tukea. Heiltä olisi ollut aiheellista vaatia selvitystä vaalirahoituksestaan, ei niiltä yli 90 prosentilta ehdokkaista, jotka selviytyivät alle tuhannen euron kampanjoilla. On resurssien tuhlaamista tarkistuttaa pienten vaalikampanjoiden pikkutarkkoja ilmoituksia Valtiontalouden tarkastusviraston ammattilaisilla. Tärkeämpää olisi ollut kohdentaa tarkastusviraston työpanos kokonaisuudessaan suuria summia käyttäneiden ehdokkaiden vaalirahoituksen tutkimiseen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät Suomen kansan kansanedustajat! Kun me nyt käymme täällä keskustelua vaalirahoituksen julkisuudesta, niin keskustelemme eräästä erittäin keskeisestä demokratiamme osasta. Jokainen meistä täällä istuva on seurannut yhteiskunnan kehitystä viimeisten vuosikymmenien aikana ja huomannut, että me olemme mediayhteiskunnassa hyvin paljon, ja ne mielikuvat, mitkä julkisuuteen välittyvät meidän toiminnastamme ja henkilöistämme, hyvin paljon vaikuttavat siihen, miten ihmiset ratkaisevat myös vaaleissa käyttäytymistään.

Eräs keskeinen osa vaikuttamista on ehdokkaan vaalikampanja, ja olemme huomanneet ja tilastot myös kertovat, että vaalikampanjoiden kulut ovat huimasti nousseet ja tulleet jopa ratkaisevaan asemaan sen suhteen, kuka tulee valituksi, minkälainen kokoonpano menestyy vaaleissa ja minkälainen ei. Nyt onkin hyvä käydä moraalista keskustelua siitä, onko tämä meidän edustuksellinen demokratiamme liian rahavetoinen. Joka tapauksessa kukaan varmaan ei sitä kiellä, että kampanjarahan määrä on merkittävä vaikuttaja vaalien tulokseen ja siihen, ketkä ehdokkaat voivat päästä esille.

Kuten edellisessä puheenvuorossakin todettiin, niin köyhän, opiskelijan ja eläkeläisen on hyvin vaikea tulla valituksi tehtäviin, joissa sitten on ehdokkaita, jotka suuren rahan voimalla pyrkivät eteenpäin. Toinen keskeinen kysymys on se, mistä eri ehdokkaat saavat vaalirahoituksensa ja syntyykö mahdollisesti jonkinlaisia riippuvuuksia johonkin suuntaan. Tämä on erittäin keskeinen kysymys meidän lainsäädäntömme ja eduskuntatyömme uskottavuuden säilyttämiseksi ja varjelemiseksi.

Kun lähdetään ihmisten toimintaa rajoittamaan tai säätelemään lainsäädännöllä, on aina hyvä selkeyttää lainsäädännössä se, mikä ihmisen toiminta on sitten säädeltyä. Tässä lakiehdotuksessa puhutaan ehdokkaan vaalikampanjan kuluista. Toivon, että tuossa jatkotyössä mennään vielä yksityiskohtaisemmin määrittämään se, mitkä kulut lopulta kuuluvat siihen elämän alueeseen ja toimintojen kirjoon, joka sitten luo velvollisuuden ilmoittaa yksittäiset lahjoittajat ja toisaalta sitten määrätä yksittäiselle lahjoitukselle myös kattoja. Toivoisin sitä, että esimerkiksi kansanedustajan työ määriteltäisiin tavanomaisena edustajatoimintana, ei vaalityönä, mahdollisimman laajalti, ja sitten taas tämä vaalikulujen osuus määriteltäisiin supistavasti tulkiten ja siten, että se olisi hyvin yksiselitteistä ja selkeää. Näin voimme jo ennalta ehkäistä sitä, että tässä tulee sitten erilaisia tulkintakonflikteja, jotka ovat omiaan edelleen vähentämään tämän toiminnan uskottavuutta ja luottamusta siihen.

Hyvät kansanedustajat! Olisi tietysti ollut hyvä, että meille käsiteltäväksi olisi tuotu jo valmis lakiehdotus valiokuntaan. Nyt tämä hallituksen ehdotus kuitenkin perustuu myös tai on perustunut osaltaan siihen, että uudistus on kesken ja jatkotyöskentelyssä sitten etsitään moniin keskeisiin kysymyksiin vastauksia. Mutta olisi ollut hyvä jo ratkaista varhaisessa vaiheessa nämä keskeiset kysymykset, ei seuraaviin eduskuntavaaleihin ole kuin kaksi vuotta aikaa, ja pelisääntöjen pitäisi jo olla varhaisessa vaiheessa riittävän selviä.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Itse pidän perustuslakivaliokunnan työtä perusteellisena ja hyvänä, niin kuin yleensäkin on ollut. Tässä mietinnössä on monia tärkeitä linjauksia ja parannuksia. Kuitenkin vielä tätäkin työtä voisi parantaa, jotta nämä äsken mainitsemani periaatteet tulisivat vielä selkeämmin ja kirkkaammin esille, ja siksi olisin ehdottamassa ja ehdotan, että tämän mietinnön sijasta käsittelyn pohjaksi otetaan lakialoite 23/2009 eli kansanedustaja Eero Heinäluoman tekemään lakialoitteeseen sisältyvä ehdotus laiksi. Tämä on vielä parempi pohja käsittelylle siksi, että se sisältää kaksi merkittävää parannusta.

Ensinnäkin se sisältää parannuksen siinä suhteessa, että ehdokkaan vaalirahoitukselle asetettaisiin katto vaalikampanjan kokonaiskulujen osalta. Tämä olisi omiaan rajoittamaan vaalikampanjoiden rahakeskeisyyttä ja sitä tosiasiaa, että ne vääjäämättä osittain ovat vaikuttamassa valituksi tulemiseen. Kulujen ylärajojen summat tulisi tässä laissa määritellä, kuten ed. Heinäluoma on lakialoitteessaan ehdottanut, siten, että kunnallisvaaleissa vaalikampanjan kulut eivät saa ylittää 20 000:ta euroa, eduskuntavaaleissa eivät saa ylittää 100 000:ta euroa ja europarlamenttivaaleissa eivät vaalikampanjan kulut saisi ylittää 200 000:ta euroa eivätkä presidentinvaalien ensimmäisessä tai toisessa vaalissa 2:ta miljoonaa euroa. Tällä karsisimme ainakin osan tätä ongelmaa pois ja sellaiset valtavat, ylisuuret kampanjat, jotka sitten ohjailevat liikaa jo valintoja ja johtavat tietynlaiseen kynnyksen muodostumiseen demokratiaan ja ehdokkuuteen osallistumiseen.

Toinen ed. Heinäluoman aloitteessa oleva parannus on se, että kun nyt ehdotetaan sitä, että ennakkoilmoitus vaalirahoituksesta on vapaaehtoinen, niin se kuitenkin tulisi velvoittavaksi ja pakolliseksi noin kuukautta ennen vaaleja, ja tällä saisimme sitten nämä rahoittajat jo esiin ehdokkaitten etukäteisen ilmoituksen perusteella ja kunkin vaalikampanjan keskusteluun myös mukaan. Nämä loisivat vankempaa pohjaa tämän toiminnan uskottavuudelle ja vahvistaisivat tätä lain tarkoituksen toteutumista, joka on se, että vaalirahoituksen avoimuutta lisätään ja ehdokkaitten mahdollisia sidonnaisuuksia rajoitetaan ja tuodaan esille paremmin.

Meillä kansainvälisesti on esimerkkejä siitä, että vaalibudjettien koolle on asetettu rajoituksia. Ainakin Kanadassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa on käytössä eriasteisia rajoituksia vaalibudjettien koolle. Mikäli ehdotukseni tästä pohjan vaihtamisesta lakialoitteeksi ei menisi läpi, niin sitten tulen ehdottamaan tämän yksityiskohtaisen käsittelyn aikana sitä, että 4 § ja 11 §, jotka koskevat vaalikampanjoiden kattoa, kokonaiskulujen kattoa, ja tätä ennakkoilmoittamista, tulisivat kuulumaan tämän pohjaehdotuksen sijasta sellaisina kuin ne sisältyvät tuohon vastalauseeseen 1, jonka sosialidemokraatit ovat perustuslakivaliokunnassa tehneet.

Korjasin sen, että "ehdotan".

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vuolanne kiinnitti puheenvuoronsa alussa huomiota siihen, että eri ehdokkailla on erilaiset mahdollisuudet saada taloudellista tukea kampanjalleen tai panostaa itse taloudellista voimavaraa kampanjaansa ja he ovat tätä kautta epätasa-arvoisessa asemassa keskenään, ja tämähän pitää paikkansa. Tämä laki ei kuitenkaan suoranaisesti siihen vaikuta, vaan ennen kaikkea pyrkii siihen, että läpinäkyvyyttä ja mahdollisia sidonnaisuuksia tätä kautta saataisiin enemmän julki.

Ed. Vuolanne, me emme pääse siihen, että kaikki ehdokkaat olisivat kaikilta osin tasavertaisessa asemassa. Se ei ole mahdollista, vaikka on varmasti hieno ja hyvä tavoite. Jotkut meistä ovat aikaisemman toimintansa ansiosta hyvin paljon olleet esillä ja julkisuudessa jo ennen kuin ovat tulleet eduskuntaan. Jotkut meistä ovat mediaseksikkäämpiä kuin toiset. Jotkut isot jutut lehdissä, telkkarissa ja muualla tuovat paljon enemmän hyötyä kuin monet monet tuhansien eurojen mainokset, ja on paljon eroja. Esimerkiksi ed. Sasi tässä on paljon komeampi kuin minä, (Puhemies: Loppui vastauspuheenvuoron aika!) puhumattakaan ed. Salolaisesta, joka joutuu lähtemään.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omalta kohdalta on aika helppo puhua vaalirahoituksesta, kun en ole saanut senttiäkään rahaa tältä Näivettyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä, ja muukin rahoitus on tullut paikalliselta tasolta. Itse asiassa jo vuonna 1999 vaaleissa ilmoitin vapaaehtoisesti ennen vaaleja arvion vaalirahoituksesta ja vaalien jälkeen raportoin, kuinka se sitten toteutui. Minusta olisi hyvä, jos tämän lain hengen mukaisesti puolueet suosittelisivat ehdokkailleen sitä, että menetellään näin jatkossa. Silloin äänestäjillä olisi mahdollisuus arvioida vaalirahoitusta jo etukäteen ennen vaaleja.

Mutta selvin malli minusta vaalirahoituksen seuraamiseksi olisi se, jos Valtiontalouden tarkastusvirasto tekisi tositekohtaisen tarkastuksen ihan niin kuin tilintarkastajat, jossa alle asetetun rajan jäävä tuki ei olisi julkista, mutta kaikki muut tilitapahtumat, sekä menot että tulot, olisivat tarkastajien käytössä. Se olisi hyvin yksinkertainen ja selkeä, läpinäkyvä malli ja antaisi myös tiedotusvälineille mahdollisuuden seurata sitä, kuinka vaalirahoitusilmoitus ja kampanjan tosiasiallinen volyymi vastaavat toisiaan, koska esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa näissä oli hyvin suuri (Puhemies: Minuutti täyttyi!) ristiriita.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne on kuitenkin mielestäni oikeassa siinä, että epäilemättä tämä läpinäkyvyys myös tarkoittaa sitä, että vaalirahoitus tulee vähenemään taantumasta huolimatta, ja pidän sitä terveenä, koska on aivan totta, mitä ed. Vuolanne sanoi, että erot ehdokkaiden ja puolueiden välillä ovat kyllä olleet kohtuuttomat, ja pidän erittäin hyvänä, että nämä uudistukset saadaan läpi. Pidän hyvänä myös tätä ajatusta siitä, että olisi tarkka, läpinäkyvä kirjanpito, jonka Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastaisi. Tämähän voitaisiin tehdä hyvin yksinkertaisella tavalla internetin kautta, koska jokaisella olisi siellä vaalitili, jonne sitten rahat ohjautuisivat, ja maksut sieltä maksettaisiin. Ei se olisi sen kummempaa, ja ne olisivat julki mielellään ennen vaalipäivää.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuunteli ed. Vuolanteen puheenvuoroa, minua hieman hämmästytti se, että jos tämä teidän esityksenne tästä ennakkoilmoituksesta koskettaa myös kuntavaaleja, niin pidän sitä kyllä aika byrokraattisena liikkeenä. Siltä osin ed. Söderman varmasti, koska hänellä on seuraava puheenvuoro, selvittää sen, onko todella tarkoitus, että tuolla peräkylällä Alajärvelläkin jokainen ehdokas joutuu Valtiontalouden tarkastusvirastoon etukäteen ilmoittamaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän vaan se, että minä ymmärrän tämän lainmuodon nykyisellään sellaiseksi, että Valtiontalouden tarkastusvirasto voi itsenäisesti luoda sen käytännön, kuinka tarkkaan ja millä tekniikalla käy kuitit ja ilmoitukset ja kaikki läpi. Minusta se on hyvä, se tietty linjavapaus.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle sanoisin, että on aivan mahdotonta kuittikohtaisesti tutkia Valtiontalouden tarkastusvirastonkin joka ikistä valitun kunnanvaltuutetun vaalibudjettia. Sehän hukkuu töihin. Eihän se muuta ennätä tekemäänkään.

Toinen asia on, että minä sanon, että voi teitä kansanedustajat, jotka menitte Maakuntien Suomi -pauloihin. Ennen minä osasin tehdä kunnian ja omantunnon kautta vaalirahoitusilmoituksen. Nyt yritän tehdä omantunnon kautta, mutta kunnia menee varmasti. Tämä on niin monimutkainen järjestelmä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omasta puolestani voin sanoa, että en ole miltään maakuntaliitoilta enkä kehittyviltä liitoilta saanut. Olen lainannut rahaa pankista.

Mutta kun ed. Vuolanne tuossa puhui noista summista, mitä ed. Heinäluoma oli sanonut, niin minusta olivat aika korkeita ne summat, ettei niiden tarvitsisi niinkään korkeita summia olla välttämättä, mitä puhuttiin. Tosiaan valvonta siinä vaan se ongelma on.

Täytyisi olla sellainen yhteinen sopimus niin kuin ennen vanhaan Pohjanmaan tanssijärjestäjillä, että ei laiteta sen isompia lehti-ilmoituksia kuin on sovittu, tämä on se järjestelmä, että pitäisi olla itsehillintää. Mutta tämähän on niin kuin varustelukierre, että tavallaan kun toiset mainostavat, niin toisetkin lähtevät siihen mukaan, ja tuolla on tuo yläparvi, joka aika paljon elää sillä rahalla, mitä me tosiaankin tuhlaamme tähän mainontaan. Vähemmälläkin pärjättäisiin. Se on ihan totta, ja joku järjestelmä, läpinäkyvä järjestelmä, tähän täytyy saada kyllä jatkossa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin kokoomuksen ed. Zyskowicziltä: Mitä te pelkäätte siinä, että vaalikampanjoille laitetaan yläraja siihen, mitä kunkin kampanjan kulut saavat olla? Onko nykyinen rahakeskeinen ja rahavetoinen vaalikampanjointi sitten oikein? Te vetoatte siihen, että kuitenkin ehdokkaitten välillä on eroja. Nyt puhun eroista kansalaisten välillä. Onko köyhällä eläkeläisellä, onko köyhällä opiskelijalla, onko tavallisella köyhällä duunarilla mahdollisuus tukea omaa ehdokastaan sillä tavalla kuin teidän tukijanne, suurpääomat ja muut rahapiirit, tukevat? Eikö tämä tuo sellaisen eriarvoisuuden koko tähän järjestelmään? Eikö olisi hyvä, että meillä olisi kampanjakohtainen katto ja että tekin tukisitte sitä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yritin kiinnittää huomiota siihen, ed. Vuolanne, että sellaiseen täysin tasavertaiseen systeemiin ehdokkaiden kesken ei ole mahdollista päästä. Me voimme kyllä säätää lain, jolla esimerkiksi estämme jotain varakasta henkilöä käyttämästä omaa rahaansa enemmän kuin on säädetty omaan kampanjaansa, mutta me emme todennäköisesti voi säätää lakia, jolla estämme esimerkiksi jotain television viihdeohjelman kautta kansalle tutuksi tullutta julkkista tulemasta ehdokkaaksi, eikä sellaista pidäkään säätää, tai jotakuta, joka muuten julkisen ammatin kautta, vaikkapa tv-uutistoimituksen toimittajana, on tullut kansalle tutuksi, asettumasta ehdolle ja pääsemästä eduskuntaan. Yritin vain realistisesti ja rehellisesti sanoa, että tämä taloudellisten edellytysten tasavertaistaminen tai siihen pyrkiminen on vain yksi osa tätä asiaa. (Ed. Heinonen: Tässäkin Zyskowicz on oikeassa!)

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituksen avoimuus ja ehdokkaiden mahdollisimman suuri yhdenvertaisuus on tärkeä tavoite, ja siihen tarvitaan konkreettinen, hyvä lainsäädäntö, ja tämä sitä on, paljon parempi kuin nykyinen. Sitten kuitenkin tullaan siihen rajapintaan niin kuin perustuslakivaliokunnan käsittelyssä ilmeni, että tämä on viime kädessä kuitenkin aina osittain moraalisesti sitova lainsäädäntö, että on vaikea tehdä sellaista lainsäädäntöä, jossa joka ikinen yksityiskohta voidaan säätää laissa. Mutta se moraalinen velvoittavuus itsessään julkisuuden edessä ja sen julkisen tuomion edessä on hyvin velvoittava. Mehän olemme nyt sopimassa siitä, että tällainen sitoumus puolueiden kesken tehdään, että asetetaan kuitenkin katto yksittäisille kampanjoille, joka on sellaisenaan kuitenkin moraalisesti velvoittava. Sama pätee myös siihen, että kun ennakkoilmoitus annetaan ja se on mahdollista, niin sitä tullaan myös suurilta kampanjoilta edellyttämään, jolloin siinäkin toteutuu se tavoite, mikä meillä on, että kansalaisilla on jo ennen vaalejakin mahdollisimman laaja tieto ehdokkaiden kampanjoista ja niiden sisällöistä, eli kyllä tässä on merkittävä edistysaskel. Esimerkiksi kunnallisvaalien osalta tämä ed. Vuolanteen ehdotus oli ongelmallinen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tarkoittanut sitä, että Valtiontalouden tarkastusvirastossa käytäisiin joka ikinen kuitti läpi, mutta sillä, että tämä ilmoitus perustuisi tositteisiin ja tositekohtainen seuranta olisi mahdollista ja se tehtäisiin sitten tarpeen mukaan, olisi aika iso ennakoiva ja ennalta ehkäisevä vaikutus. Eduskuntavaalien yhteydessähän tämä vaalirahoituskeskustelu syntyi, ja siinä varmaan jaetaan sitten kaikista tärkeimmät poliittiset paikatkin. Itse en usko tähän vaalirahoituskattoon, sitä voidaan kiertää niin monella tapaa. Tarkoituksen ymmärrän mutta en usko, että toimivaa mallia saadaan aikaiseksi. Mutta tämä etukäteisilmoitusmenettely olisi siinä mielessä hyvä, että jo ennen vaaleja, vaalipäivää, äänestäjät voisivat arvioida sitä, onko jollakin ehdokkaalla poikkeuksellisen vahvoja tukijoita, ja jos on, niin he joutuisivat jo ennen vaaleja erityisseurantaan ja vaalien jälkeen sitten siinä, kuinka vaalirahoitussuunnitelma, ennakkoilmoitus, toteutui sitten verrattuna tosiasialliseen käyttöön.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Vuolanteen ehdotusta siitä, että ed. Heinäluoman lakialoite otetaan käsittelyn pohjaksi yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Tässä aloitteessa minusta on arvokas asia se, että ehdotetaan kattoa. Tämä ehdotus pohjautuu siihen, mihin tämä vaalikomitean enemmistö tuli harkinnan jälkeen. Siinä on omat ongelmansa, mutta se on ehdottomasti myönteinen yritys saada aikaan jonkinlaista kontrollia jatkuvasti nouseville vaalikustannuksille.

Tässä aloitteessa on myös se ajatus, että ennakkoilmoitus olisi pakollinen, ja ed. Vistbacka aivan oikein kiinnitti huomiota sen ehdotuksen heikoimpaan kohtaan eli siihen, että se koskisi kunnallisvaaliehdokkaita. Osalla heistä tietysti joka tapauksessa ei ole mitään suunnitelmaa eivätkä he joudu niitä tekemään, mutta varmaan, jos tämä aloite olisi otettu myönteisesti käsittelyyn, siinä olisi löytynyt joku semmoinen kompromissi, että tämä koskisi ainoastaan suurimpia kaupunkeja, joissa sillä on todella merkitystä. Kaupungit ovat hyvin tärkeitä, koska korruptiovaarahan on ehdottomasti suurin. Kunnissa se on paljon suurempi kuin se on täällä eduskunnassa.

Ed. Sasi jo käsitteli varsin seikkaperäisesti perustuslakivaliokunnan työtä. Siinä on kaksi asiaa, jotka minusta vielä kannattaa tässä mainita. Yksi on lakiehdotuksen ajatus siitä, että vaalitaistelu kestäisi kuusi kuukautta. Sehän on huomattava pidennys nykytilanteessa, jossa sen suurin piirtein on katsottu kestävän noin pari kuukautta. Minä luulen, että enemmistö valiokunnassa olisi hyväksynyt neljä kuukautta, mutta tietysti, kun tuli vähän semmoinen tunne muutamille, että tämä on sitten vesitys, siihen ei uskallettu mennä. Minä luulen vaan, että tämä kuusi kuukautta tulee johtamaan tiettyyn leväperäisyyteen. Kun vaalitaistelu ei todellisuudessa ala, niin ei oikein näistä kuiteista ja muistakaan pidetä kovin suurta huolta. Mutta joka tapauksessa se nyt tullaan ilmeisesti sellaisena hyväksymään.

Mutta toinen ongelma, joka nousi hyvin periaatteelliseksi, on tämä 4 §:n viimeinen lause, jossa sanotaan, että "tämä ei kuitenkaan koske tukea puolueen rekisteröidyltä yhdistykseltä". Perusteluissa aivan oikein todetaan, että "tukikattoa ei kuitenkaan sovellettaisi puolueen rekisteröidyn yhdistyksen antamaan tukeen". Siinä näkee, että tämä tarkoitus on ollut rehellinen. Mutta kun tämä on näin kirjoitettu tähän, tulee semmoinen kuva, että tätä voidaan käyttää tämmöisenä porttina, jossa ohitetaan kaikki tukirajat. Sen vuoksi valiokunta kiinnittää mietinnössä huomiota siihen, että tämähän kannattaisi ottaa jatkoselvityksessä huomioon, että löydetään jonkinlainen kontrolli. Siinähän nimenomaan selvitetään puoluerahoitusta.

Nyt kun puhutaan puoluerahoituksesta, jos ensin otetaan tilanne puolueen rahoituksesta, joka on tämän seuraavan vaiheen kysymys, joka liittyy tähän voimakkaasti, niin puolueethan joutuvat puoluetuen vuoksi hyvinkin tarkkaan ilmoittamaan puoluerahoituksensa ja sitä tarkastetaan jo nyt. Se on oikeastaan aika tiukassa kontrollissa. Ongelmana on lähinnä ed. Pirkko Ruohonen-Lernerin nostama ongelma eli se, että perustetaan puolueen ulkopuolelle puolueen tietyn joukon käsissä olevia yhdistyksiä tai säätiöitä, jotka ottavat vastaan runsaasti rahaa ja lähettävät sitä puolueelle. Meillähän täällä mainittiin kolme neljä sen tyyppistä järjestöä tai yhdistystä, jotka oli nimenomaan perustettu puolueen kampanjarahoitusta tukemaan ja jotka ilmoittivat itse, että niillä on mitä isänmaallisimmat ja hyvät tarkoitukset.

Järjestäytyneen rikollisuuden käsitteessä on yksi hyvin kansainvälisesti hyväksytty muoto eli puolue-ehdokkaiden ostaminen vaalituella. Kun mennään siihen, että perustetaan tämmöinen järjestö salaa tai vähän epäselvästi sen suhteen, kuka sen perustaa, ja sen ainoa tarkoitus on jakaa vaaliavustusta, niin se tulee jo hyvin lähelle semmoista ilmiötä, jota kansainvälisellä kentällä pidetään korruptiona tai ainakin sen esiasteena. Minä todella toivon, että jatkotyössä nimenomaan tämä hankala kysymys käydään läpi. Kukaan ei saa sanoa enää, että minä en tiedä, kuka minua kannattaa. Jokaisen ehdokkaan pitää tietää, oli sitten presidenttiehdokas tai Saarijärven valtuuston ehdokas, jos häntä joku kannattaa, kuka se on.

Tässä lakiehdotuksessa on minusta kaksi puutetta ainakin Grecon silmissä. Ensimmäinen on se, josta Valtion tarkastusviraston edustaja toi huolensa esille siitä, että täällä käytetään verbiä "tarkistaa" eikä "tarkastaa". "Tarkistaa" minusta viittaisi siihen, että tarkistaa vähän niin kuin muodollisesti, että kaikki asiakirjat ovat mukana, "tarkastaa" tarkoittaisi sitä, että ruvetaan katsomaan myös, pitävätkö kaikki tiedot paikkansa.

Toinen asia: Tarkastusvirasto myös kysyi, miten syvälle he voivat todella selvittää, pitävätkö ilmoitukset paikkansa. Siihen liittyy se, että käytetään uhkasakkoa. Nyt käytetään uhkasakkoa eikä rangaistusuhkaa. Siinähän sekä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi että tämän komitean puheenjohtaja Tarasti ovat hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että tällä vältetään se, että politiikka siirtyy tuomioistuimeen. Mutta toisaalta se johtaa myös siihen, että poliitikoista tulee rälssiä, jota eivät kriminalisoinnit koske. Minusta Suomen poliittisessa elämässä ei ole semmoista perinnettä, että ilmiannetaan toisiamme koko ajan. Olisi hyvin mahdollista kunnianloukkausilmoitusten kautta jo aloittaa semmoinen aalto, mutta minusta meillä ei onneksi ole sellaista perinnettä.

Nyt tämä kriminalisointiuhkasakko ei koske sitä tilannetta, jolloin joku tekee tahallaan väärän ilmoituksen, hän tahallaan peittää väärän. Nyt rikoslaissa on semmoinen mielenkiintoinen pykälä kuin 16 luvun 8 §, jossa on rikollista se, että jättää virheellisen tai väärän todistuksen viranomaiselle, mistä nyt tässä näyttäisi olevan kysymys, ja siitä rikosoikeuden professorit ovat varmaan vähän eri mieltä. Nämä liberaalimmat varmaan katsovat, että ei tämä sovellu tähän, mutta jos kysyy Turun yliopiston Pekka Lehtiseltä, niin hän katsoo, että varmaan soveltuu tähän. Minusta sanamuodoltaan se hyvinkin sopisi siihen. Mutta joka tapauksessa minusta pitäisi olla kyllä kriminalisoitu ainakin Grecon ideoiden mukaan sen, että joku lähettää tahallaan tämän lain mukaan täysin väärän ilmoituksen, hän peittää siis virheellistä esitystä.

Mutta kuten sanottu, tämä lakiesitys menee oikeaan suuntaan ja sillä on jalot tavoitteet. Jos nämä ehdokkaat, jotka tekevät ilmoituksen, toimivat rehellisesti ja kunniallisesti, niin laki toimii hyvin. Jos on vilpillinen, niin kyllä sitä vilppiäkin pystyy tekemään.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Rehellisesti sanottuna voin sanoa olevani pettynyt tämän talon toimintaan tämän lain käsittelyn suhteen. Eduskunnalla olisi ollut aito mahdollisuus osoittaa, että demokratia ei ole ostettavissa, eivät myöskään edustuksellisen demokratian paikat.

Kokoomukselta, kepulta ja Rkp:ltä tätä osasikin jo odottaa tämän vaalityöryhmän jälkeen ja sen toiminnan jälkeen, mutta täytyy myöntää, että toinen pettymykseni aihe ovat olleet vihreät, jotka jälleen kerran tässä talossa osoittavat toimivansa toisin kuin tämän talon ulkopuolella. Tarastin toimikunnassa vihreät ansiokkaasti olivat tukemassa sekä vaalikampanjakattoa että ennakkoilmoitusvelvollisuutta. Jostain syystä ainakaan perustuslakivaliokunnassa näin ei kuitenkaan enää vihreiden kohdalla ole tapahtunut.

Lain lähetekeskustelun yhteydessä vasemmistoliitto julkaisi oman rinnakkaislakialoitteensa, ja siinä ne kaksi isoa poikkeamaa hallituksen tänne tuomasta esityksestä koskivat juuri vaalikampanjakattoa ja ennakkoilmoitusvelvollisuutta. Vaalikampanjakaton kohdalla kyse oli poliittisesta valinnasta, poliittisesta valinnasta sille, että aivan aidosti useammalla suomalaisella on aito mahdollisuus asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Toisin kuin ed. Ben Zyskowicz mielellään kokoomuslaisesta näkökulmasta ja kokoomuslaiset rahoittajat tuntien esittää täällä, aivan aidosti se, että kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta kuluttaa satojatuhansia euroja vaikkapa eduskuntavaalikampanjaansa, on este ja on noussut yhä useammin esteeksi myös sille, että ehdokkaat eivät asetu ehdolle. Väittäisin, että yksi syy sille, että kaikki puolueet ovat jäljessä eurovaaliehdokkaittensa metsästyksessä tällä hetkellä, on se, että ehdokkuutta harkitsevat tietävät, että edellisissä vaaleissa viimeinen, halvimmalla kampanjalla läpi päässyt kulutti 80 000 euroa Euroopan parlamenttivaaleihin. Sellaista summaa ei todellakaan löydy opiskelijan taskusta, sellaista summaa ei todellakaan löydy työttömän taskusta, eikä sellaista summaa taida löytyä pätkätyöläisenkään taskusta, ja valitettavasti näitä tahoja eivät kehittyvien maakuntien isänmaalliset miehet myöskään ole tukemassa. Siksi mielestäni vaalikampanjakatolla olisi aidosti saavutettu se pieni tasaava mahdollisuus, että myös ne henkilöt, jotka eivät ole samanlaisten rahalähteitten äärellä, olisivat uskaltautuneet antamaan oman nimensä käyttöön ja oman tarmonsa käyttöön vaalikampanjaan. Nyt näyttää siltä, että hallituksen linja on, että ihmisen kyvyt tai ihmiset halut edistää omalla panoksellaan demokratian toteutumista kunnissa, valtakunnassa, Euroopassa, tai vaikkapa presidenttinä, eivät enää olekaan niin tärkeitä, vaan tärkeitä ovat rahakkaat sponsorit.

Olen myös pettynyt siihen, että eduskunnassa ei otettu käyttöön tätä mahdollisuutta ilmoitusvelvollisuuteen etukäteen. On totta, että fiksut ja filmaattiset ehdokkaat, kuten ed. Mustajärvi, ovat jo pitkään harrastaneet omaehtoista ja vapaaehtoista ennakkoilmoitusta omasta vaalirahoituksestaan. Mutta samalla tavalla kuin vaalikampanjakatto olisi asettanut rajat sille, kuinka paljon rahaa törsätään vaalikampanjoihin, ennakkoilmoitus olisi myös antanut äänestäjien ja toimittajien tietoon sen, mihin intressiryhmiin kyseinen ehdokas kuuluu. Jälki-ilmoitus ei esimerkiksi omalla kohdallani tule seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa kertomaan, että olen Tradekan hallinnon jäsen ja tulen todennäköisesti saamaan Tradekalta tukea omaan vaalikampanjaani.

Yhtä vähän toimittajilla on ilman tätä ennakkoilmoitusvelvollisuutta mahdollista kysyä, mitä tarkoittavat tulevien vaalien kehittyneiden maakuntien miehet, keitä intressitahoja nämä maakuntien miehet edustavat. Nyt tämä mahdollisuus on ollut julkiselle sanalle ja äänestäjille vasta jälkikäteen, ja tätä mahdollisuutta eduskunnan enemmistö hallituksen muodossa ei ilmeisesti halua olla edistämässä.

Rinnakkaislakialoitteemme esittelyvaiheessa myös korostin sitä, että perustuslakivaliokunnan pitäisi käyttää aikaansa tarkkarajaisuuteen. Sitä olisi edellyttänyt meidän ehdotuksemme vaalikampanjakatosta, mutta kyllä sitä olisi edellyttänyt tämän hallituksen esityksen 3 §:kin, joka jättää kovin paljon arvailujen varaan siitä, mitkä asiat itse asiassa kuuluvat tähän vaali-ilmoituksen piiriin tai mitkä asiat konkreettisesti lasketaan vaalitueksi. Otan pari esimerkkiä. Huhun mukaan edellisten eduskuntavaalien alla keskustapuolueen ehdokkaat Pohjanmaalla käyttivät jopa 100 000 euroa ennakkovaalikampanjaan eli siihen, että he tulivat oman puolueen ehdokkaiksi. Tarkoittaako nyt tämä eduskunnassa hyväksyttävä laki sitä, että tämä 100 000 euroa on myös asia, joka pitäisi ilmoittaa silloin, kun on ehdokkaana? Sitten toinen asia, mihin täällä itse asiassa ed. Zyskowiczkin puuttui, on se, että osalla — tai ainakin aika usealla naisehdokkaalla — tuppaa olemaan mahdollisuus päästä eräitten naistenlehtien ilmoituksiin tai jopa päivittäin ilmestyvien iltapäivälehtien isoihin juttuihin, ja tietysti olisi mielenkiintoista tulkita, onko esimerkiksi omalla kohdallani Seuran kolmen aukeaman juttu nyt sitten vaalikampanjarahoitukseen kuuluvaa vai ei. (Kokoomuksen ryhmästä: Totta kai!) — Aivan, mutta tähän olisin toivonut perustuslakivaliokunnalta kantaa. Itse voin näin tulkita, mutta toivon myös, että sitä tulkitsevat tämän maan karpelat ja muut, jotka asettuvat joissakin vaaleissa ehdolle.

Arvoisa puhemies! Koska laki ei alun perinkään vastannut vasemmistoliiton käsitystä reiluista pelisäännöistä tai siitä, miten mahdollistetaan mahdollisimman monen ihmisen ehdokkuus, teimme oman rinnakkaislakialoitteemme, joka lähtökohtaisesti lähti Tarastin työryhmän ehdotuksesta. Meidän ehdotuksemme sisälsi sekä tämän ennakkoilmoitusvelvollisuuden että vaalikampanjakaton, mutta toisin kuin työryhmä oli esittänyt, totesimme, että ne summat, joita siinä esitettiin, olivat tähtitieteellisiä, jos sitä katsottiin tavallisten suomalaisten näkökulmasta. Senpä takia teimme oman vaalikampanjakattoesityksemme, joka oli kunnallisvaaleissa 10 000 euroa, eduskuntavaaleissa 50 000 euroa, Ep-vaaleissa 100 000 euroa ja presidentinvaalien ensimmäisellä ja toisella kierroksella miljoona euroa. Nämäkin luvut ovat huikeita, mutta ne ovat joka tapauksessa jo lähempänä sitä todellisuutta, missä suuri osa suomalaisista ihmisistä ja suuri osa useampien puolueiden ehdokkaista todellisuudessa elää.

Valitettavasti tämä esityksemme ei, kuten ei myöskään ed. Heinäluoman vastaava esitys, edistynyt perustuslakivaliokunnassa, ei myöskään tämä ennakkoilmoitusvelvollisuus, ja sen johdosta yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään vastalause 2:n mukaista 4 §:ää ja mikäli täällä esitetään vastalause 1:n mukaista 11 §:ää, tulen kannattamaan sitä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Minna Sirnön puhetta, niin en tiennyt, itkeäkö vai nauraa. (Ed. Pulliainen: No mikä oli lopullinen valinta?) — No minä taidan itkeä sen takia, että tämmöisiä puheenvuoroja kun täällä pidetään, niin taatusti meitä ei tue yksikään, ei kukaan, eikä missään milloinkaan. Jokainen rahoittaa omat menonsa omasta budjetista. Siis eihän ole synti, että tuetaan puolueita. Eihän ole synti, että tuetaan ehdokkaita. (Ed. Gustafsson: Eihän ed. Sirnö näin sanonut!) Synti on se, että niitä ei ilmoiteta. — Kyllä minä kuuntelin. Jos ed. Minna Sirnö esittää ihan vakavasti kysymykset, pitäisikö hänen ilmoittaa kolmen sivun Seuran juttu vaalikuluiksi, vaalimenoiksi vai kuluksi tai tueksi vai ei, niin onhan se nyt jotain käsittämätöntä. (Ed. Gustafsson: Se tuskin oli olennainen kohta puheessa!) — Joo, no se nyt osoitti vaan sitä, minkälaisella asteella tässä puhutaan.

Pitäisi pysyä siinä mielessä jossakin järjellisessä asiassa, että eihän tässä nyt ole kysymys synnistä ja häpeästä, jos käy vaalikampanjaa ja jos saa tukea. Kysymys on vaan, että ne täytyy antaa tiedoksi ja ne täytyy pystyä todentamaan. Tästähän on kysymys. Kun tein ed. Pulliaisen esimerkin valossa oman vaali-ilmoitukseni, kun tulin tänne kansanedustajaksi, niin se oli helppo tehdä. Se oli niin helppo tehdä, että minulla ei ollut mitään epäselvyyttä, mitä pistän kuluiksi. Nyt kun on jauhettu ja väännetty ja muutettu ja tehty uusia esityksiä ja tehty vastaesityksiä, minä en oikein tiedä, mitä pitäisi ilmoittaa seuraavassa vaali-ilmoituksessa. Ilmoitanko ne matkakulut, kun minä omalla autolla ajan pitkin Oulun lääniä? Pitäisikö ne ilmoittaa? Aikaisemmin minä en viitsinyt edes ilmoittaa. Ilmoitanko minä ne pari, kolme kahvikupillista, jotka tarjoan jollekin? Minä tarjosin ne hyvästä sydämestäni enkä ilmoittanut. Tämähän menee aivan mielettömyyksiin. Joku järki tämmöisessä pitäisi olla tässä järjestelmässä.

Minun mielestäni tämä perustuslakivaliokunnan mietintö on niin tulkinnanvarainen ja tämä uusi laki niin tulkinnanvarainen, että pyydän oikeusministeriä, että kun tulee se lopullinen uudistus, niin tehkää joku järki tähän järjestelmään. Eihän tässä pysy kukaan perässä, mitä pitää ilmoittaa, mitä ei saa ilmoittaa, kuka saa lahjoittaa, paljonko saa lahjoittaa, mitä kautta saa lahjoittaa. Tämähän on aivan käsittämätön sekasotku. Tähän saakka minä nyt olen jotenkin pysynyt aisoissa ja järjissäni tässä asiassa, vaan nyt näyttää, että menee ihan sekaisin. Teinpä niin tai näin, niin aina tein väärinpäin.

Sitten olisin puuttunut tähän kattoasiaan. Minulle kyllä sopisi katto, mutta sopiiko esimerkiksi kunnallisvaaleissa helsinkiläisille kansanedustajille tai jopa tamperelaisille kansanedustajille 10 000 euroa? Eihän sillä saa kunnon ilmoitusta Helsingin Sanomiin, 10 000 eurolla. Ihan oikeasti. Eihän sillä saa kunnon ilmoitusta, yhtä ilmoitusta. Se riippuu siitä, missä asuu. Siitähän se riippuu, jos katto halutaan panna. Minusta esimerkiksi 100 000 euron kampanjakatto eduskuntavaaleissa, se on huima. Siis se on todella iso summa, ja kuka semmoisia kerää, ellei ole sitten niitä kivitaloja siellä kaupunkien keskustassa, niin kun demareilla on Oulussa, jotka jauhavat vuokrarahoja sen kun ennättävät? Sitä kautta tulee SDP:n jäsenjärjestöille, SDP:n paikallisyhdistyksille rahaa kuin roskaa. Niistä on helppo sitten tukea omia edustajia. Samalla tavalla on ay-liikkeen helppo tukea, tehdä palkatonta työtä edustajan hyväksi ay-liikkeen jäsenten maksamalla palkalla. Miten te tämän ilmoitatte jatkossa, minä vaan haluaisin tietää?

Tämä on niin suttuinen ja sumuinen lakiesitys, että minä todella toivon, että tehdään joku järki tähän asiaan. Ed. Sasi täällä toi ne tärkeät asiat, millä tavalla tämä muuttaa tätä meidän nykyistä järjestelmäämme. Ne ovat ihan hyviä muutoksia, ei siinä mitään. Mutta sen minä vaan sanon, että jos nyt kävisi semmoinen onni onnettomuudessa, vai mikä se olisi, että europarlamenttiin pääsisin, niin en taatusti osaisi tehdä semmoista ilmoitusta, etteikö kunnia menisi. Näin siinä, kuulkaa, kävisi. Minä en tiedä, mitä minun pitäisi lukea vaalimenoiksi ja mitä ei ja mistä lähtien.

Minä otan yhden esimerkin vielä tästä 6 kuukauden rajasta. Kun minua pyydettiin kunnallisvaaleihin 2004, niin minä en edes 2 kuukautta aikaisemmin ollut jäsen. Liityin puolueeseen vasta 1,5 kuukautta aikaisemmin. Enhän minä edes tiennyt 6 kuukautta aikaisemmin, että olen lähdössä ehdokkaaksi. Miten ihmeessä tällaisen voi ilmoittaa? Mitä kuluja minä sitten panen, kun pitäisi olla 6 kuukauden kulut etukäteen? Olkaa nyt järkeviä. Ei nyt kaikkea sentään pidä synnillistää tässä maassa.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toveri Ukkola, tulkaa sieltä sumusta ulos ja päättäkää, oletteko te tämän lain tarkkarajaisuuden puolesta vai sitä vastaan, koska juuri arvostelitte minua siitä, että totesin, että tämä laki, tällaisena kuin se nyt on eduskunnassa ilmeisesti menossa läpi, ei ole tarkkarajainen juuri sen suhteen, mitä merkitään vaalikampanjaan kuuluvaksi ja mitä ei.

Meidän perustuslakimme lähtee siitä, että lakien pitäisi olla tarkkarajaisia, että ne eivät jättäisi arvuutuksen varaan sitä, mitä laissa aidosti tarkoitetaan. Silloin, kun kyse on esimerkiksi vaalikampanjasta, on tietysti kohtuullista, että sekä ehdokkaat että äänestäjät ja toimittajat tietävät etukäteen, mitkä asiat kuuluvat vaalikampanjaan ja sitä kautta ovat ilmoitusvelvollisia ja mitkä asiat ovat sellaisia, jotka tulkitaan esimerkiksi meidän kohdallamme työtehtäviin kuuluviksi (Puhemies: Ja minuutti kului!) tai jonkun muun julkkiksen kohdalla työtehtäviin kuuluviksi.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola ilmoitti, että hän ei pidä tätä lakiehdotusta hyvänä ja että hän vanhan lain mukaan saattoi tehdä hyvän vaali-ilmoituksen. Tämä laki ei muuta kovin paljon menettelyjä. Sanoisin niin, että jos hän vaan tekee vaali-ilmoituksen niin kuin ennenkin rehellisesti ja terveellä järjellä, niin se on varmaan tämänkin lain mukainen. Hänellä on ollut tapana aina motkottaa tästä ammattiyhdistysväen tuesta. Jos joku ammattiyhdistysliike tukee ehdokasta, niin ehdokkaan tulee tietysti ilmoittaa se tuki, ihan niin kuin jos joku kokoomuslainen saa elinkeinoelämältä tukea. Molemmilla on oikeus tukeen, mutta se tuen pitää olla avointa. Itse olen kyllä sitä mieltä, että ammattiyhdistysliikkeen pitäisi tukea nimenomaan liittojen omia ehdokkaita. Se olisi kaikkein tyylikkäintä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erottaisin kyllä sen toiminnan, jossa erilaiset miljonäärit salaa rahoittavat tiettyjä ehdokkaita saadakseen tiettyjä poliittisia päätöksiä, sellaisesta toiminnasta, mitä tekevät esimerkiksi ammattiosastot tai puolueosastot, jotka avoimesti on perustettu sitä varten, että ne ajavat vähäväkisten, tavallisten kansalaisten, asiaa. Meillä on sosialidemokraattisia yhdistyksiä, jotka ovat hyvin varakkaita. Ne on perustettu kenties sata vuotta sitten erittäin köyhien ihmisten toimesta tuomaan turvaa tavalliselle ihmiselle. Tuo toiminta on aivan toisen luokan toimintaa kuin se, että meillä erilaiset pääomapiirit salaa rahoittavat tiettyjä ehdokkaita sadoillatuhansilla euroilla niin kuin viime vaaleissa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnölle oikeastaan tiedoksi tässä vaiheessa, että varmasti on joitain puolueita, joille on ollut vaikeaa saada eurovaaliehdokkaita, mutta kokoomuksen lista on tänään tullut täyteen. (Ed. Soini: Meillä tuli lauantaina!) — No niin, onneksi olkoon, hyvä.

Varsinaisesti tästä ennakkoilmoituksesta olisin kommentoinut sen, että on erittäin haasteellista, jos tuki on täsmällisesti arvattava tai ennakoitava jo etukäteen. Kaikki olemme varmasti olleet joissain urheilukilpailuissa tai vastaavissa mittelöissä seuraamassa. Kannustus oman suosikin osalta jatkuu aina sinne loppuun asti, samalla tavoin kuin se tsemppihenki ja mittelö, kisailu. Varsinaisestihan kyse on eduskuntavaaleissakin mainonnasta ja markkinoinnista. Veikkaan, että tässäkään salissa ei ole kovin montaa, joka kuukautta ennen olisi tiennyt lopullisensa summansa, kuinka paljon käyttää vaaleissa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesityshän tuli tänne ja tehtiin paniikissa tämän vaalirahasotkun jälkeen. Tämä olisi kaivannut paljon enemmän mietintää, ja tämä olisi kaivannut myös puoluerahoituksen siihen rinnalle. Tämä on nyt osittainen, eikä tästä nyt saa oikein selvää, mitä tässä nyt halutaan ja mitä haetaan. Sitä halutaan tietenkin, että jokainen, joka tekee ilmoituksen, on niin rehellinen kuin suinkin. Minä vaan nyt mietin, että nyt kaikki nämä kulut, joita minä en ennen ole edes ajattelut kuluiksi, pistän tästä lähtien kyllä kuluiksi, kun kerta on mahdollisuus. Siitä vaan joka ikinen kahvikuppi kuluiksi. Elikkä on tässä nyt sellaisia asioita, että kyllä nämä nyt edellyttävät jonkinlaista harkintaa jatkossa. Ihan hyvä muuten, mutta tämä on paniikissa tehty esitys mielialojen rauhoittamiseksi, siitähän tässä nyt vaan on ollut kysymys.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiasia on varmaan se, että pienellä rahalla ei valtakunnallista tunnettuutta saada eurovaaleissa, ja siltä osin on turha kuvitella, että voidaan ihan pikkusummia sinne katoksi laittaa. Sinänsä tässähän on kysymys hyvin marginaalisesta ... (Ed. Sirnön välihuuto) — Ne ovat isoja summia.

Ja jos täällä puhutaan tasa-arvosta, niin emme me, kuten ed. Zyskowicz totesi, ole ikinä tasa-arvoisia siinä lähtöviivalla, kun me lähdemme kampanjaa toteuttamaan. Meillä on hyvin erilaisia taustoja. Täällä tuli esille eräässä keskustelussa, että jotkut tulevat pieneltä paikkakunnalta, jotkut isommalta, ja sitä kautta pystyvät saamaan enemmän tunnettuutta. Toisella on vähän enemmän omaa rahaa ja toisella on vähän vähemmän, mutta toisella saattaa olla taas enemmän sitä verkostoa, josta sitä rahaa saattaa saada. Eli emme tule ikinä olemaan tasa-arvoisia. Siinä mielessä meidän on aika vaikeata tehdä laki, jossa me pystymme laittamaan kaikki samalle viivalle näiden osalta.

Samoin on todettava, että eihän se rahakaan takaa sitä, että henkilö pääsee edustajaksi. Kyllä se vaatii muutakin kuin pelkkää rahaa. Ei pelkkiä kuoria tänne äänestetä, vaan tänne äänestetään sisältöjä ja ihmisiä, jotka lähtevät ajamaan niitä asioita. Eli oikeastaan me nostamme vähän väärän asian tässä tikun nokkaan osaltamme. Tietenkin tärkeätä on se, että ne sidonnaisuudet tulevat sieltä esille.

Puhemies! Luottamus on kuitenkin päivän sana, ja meidän on ansaittava se. Siltä osin yksi keskeinen toimi on se, että me toimimme avoimesti ja kerromme sidonnaisuudet. Tähän saamme nyt osaltamme ratkaisuja.

Olen hieman eri mieltä ed. Ukkolan kanssa siitä, onko laki ihan höperö ja pöperö. Mielestäni tämä on kuitenkin laki, joka vie asioita oikeaan suuntaan. Tämä antaa paljon vastauksia avoinna oleviin kysymyksiin lähtien siitä, mistä lähtien me lähdemme laskemaan niitä kuluja. Johonkin se raja on asetettava. Ed. Ukkola mainitsi, ettei tiennyt ehdokkuudesta kahta kuukautta aikaisemmin. Aika monella, joka on aikeissa lähteä ehdokkaaksi, kyllä se siellä mielessä siintää jo. Otetaan syksyllä olevat vaalit: aika moni jo keväällä tietää, että on halukas pääsemään ehdokkaaksi, ja lähtee sitä työtä tekemään. Mielestäni ei ole kohtuutonta olettaa, että lähtee siinä vaiheessa tekemään vähän kirjaa niistä omista kuluistansa, ja useimmat varmasti tekevät jo toukokuun kohdalla myös niitä vaalisuunnitelmia, kun vaalit tulee syksyllä, että en ihan näin lähtisi nihilistisesti tätä asiaa pohtimaan. Mielestäni tässä on ihan asianmukaiset aikarajat laitettu.

Samoin kun oli tämä kysymys siitä, onko summa brutto- vai nettomääräinen, kun on vastikkeellista tukea, niin saamme tähän vastauksen. Se oli epäselvä kysymys. Mielestäni tähän on annettu vastaus. Samoin tulee vastaus siihen, kuka on vastuutaho. Oli aikamoista sirkusta se pallottelu, jota me kävimme siitä, kenen vastuulla on seurata tätä asiaa. Me saamme tähänkin tässä vastauksen. Varmasti on tilanne se, että tämä laki ei ole vielä täydellinen ja sitä työtä tulee jatkaa. Tässä on useampaan otteeseen tullut esille, että meillä on toimikunta, jonka tehtävänä on tätä asiaa työstää jatkossa.

Omalta osaltani kun katson läpi näitä asioita, on ihan ilo lähteä näitä toteuttamaan omalta osaltaan, ja näen, että nämä asiat ovat ihan kohtuullisia näin kansanedustajan tai vaaleissa toimineen näkökulmasta. Eli laki on asiallinen kohti sitä lopullista päämäärää.

Ehkä suurimpia ongelmia tässä on se, mikä tuli esille jo ed. Sasin puheenvuorossa: laki jättää edelleen porsaanreiän, että tämän puolueilta tulevan tuen kautta, kun sitä ei tarvitse eritellä eikä ole myöskään niitä ylärajoja, voidaan jatkossa kanavoida edelleen sitä nimetöntä rahaa, ja usein saattaa käydä sillä tavalla, että nyt kun me teemme tiukennettuja pelisääntöjä tähän toiselle puolelle, niin todennäköistä on, että toinen puoli sitten alkaa sakata eli sitä kautta aletaan siirtää sitä rahaa nykyistä enemmän. Mielestäni se on ehkä tässä tilanteessa se riski, joka täytyy aika nopeastikin ottaa käsiteltäväksi. Eli näin ollen on varmasti hyvä, että se jatkotyötä tekevä toimikunta hakee myös tähän ehdottomasti ratkaisun. Puolue ei mielestäni saa olla missään nimessä tämmöinen veroparatiisin kaltainen elin, joka sitten rahaa välittää. Näiltä osin mielestäni laki on ihan asiallinen askel oikeaan suuntaan, vaikkakin työtä piisaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Lauslahti juuri totesi, että puoluerahoitus ei saisi olla veroparatiisia muistuttava. Minusta ainakin vaikuttaa siltä, että varsin usein se on lähinnä tällainen pesula, jossa pestään rahaa, eli se tulee eri kautta, aika anonyymien lähteiden kautta. Sitten se on tällaisen rahoitusyhdistyksen käsissä kuin oli Kehittyvien maakuntien Suomi. Ja kuulimme julkisuudessa, muun muassa Ylen lähetyksestä, että tällaisella rahoittajataholla on monia ministereitä ystävinä. Silloin kun käytiin keskustelua asuntoministerin kanssa siitä, mitä kaavoitukselle tapahtuu, kunnioitetaanko maakuntakaavaa Uudellamaalla vai ei, kuulimme, että vastapuoli totesi, että hänellä on siis muita ministereitä ystävinä.

Puhemies! Tämä vaalirahoituksen avoimuudesta kiinni pitäminen on erittäin tärkeä asia myös kuntavaaleissa, koska kaavakysymykset ovat osoittautuneet hyvin ongelmallisiksi ja siellä kabineteissa nimenomaan tehdään taustatyötä kaavoituksen suuntaamisessa ja taustatyön tekemiset tapahtuvat hyvin pitkäjänteisesti, ehkä jo vuosia aikaisemmin, kun varsinainen kaava tulee edes osallistumisvaiheeseen, jolloinka se tulee julkiseksi ja asiaan osalliset pääsevät sanomaan sanansa. Tässä suuret kauppakeskukset ja tällaiset kaupan keskusliikkeet ovat keskeisiä toimijoita, myöskään maankäyttö- ja rakennuslaki ei tältä osin ole vielä oikein päässyt voimaan. Me tiedämme tämän markettien rakentamisvimman.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo monellakin tavalla tämä asia käyty läpi. Totean uudestaan sen, että pidän tätä hyvänä askeleena eteenpäin, näin se menee. Helppo on osoittaa tästäkin huolimatta niin sanottuja porsaanreikiä.

Mainitsen muutaman asian. Kahvilayhdistys: Se tarkoittaa sitä, että tietyt tahot tarjoavat, kutsuvat kahville ja ovat ne rahat keränneet eivätkä ne rahat näy yhtään missään. Toinen asia, joka on tullut — kolmettoistako vaalit tässä on takana, vai mitä — niissä keskusteluissa esille, on, että "Ai, sinulla on tuommoinen asuntovaunu nykyisin? No, ei se minun ole, minä sain sen ’kaverilta’" ja sillä hoidetaan nämä hommat ja sitten sen jälkeen se auto menee myyntiin. Sitten kolmas asia, joka on kaikkein merkittävin porsaanreikä, on se, että julkaistaan vaalilehti ja vaalilehden painava firma antaa sen painatuslaskun tarjoushintaan ja tosiasiassa saa sen rahan sitten muualta, niin että se ei sitten olekaan mikään sponsorointi sen firman puolelta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tähän asti käydystä keskustelusta. On hienoa, että perustuslakivaliokunta pystyi järjestämään työnsä niin, että pysyttiin alkuperäisessä aikataulussa, ja siitä erityiskiitos perustuslakivaliokunnalle.

Ed. Ukkolalle ehkä jo heti tähän alkuun, että ei tässä prosessissa kyllä mistään paniikista ole kysymys. Erittäin kiireellä tehtiin se osauudistus, joka tähtäsi jo kunnallisvaaleihin. Mutta sen sijaan tämä uudistus on nyt kyllä aivan siinä alkuperäisessä hallitusohjelmastakin lähteneessä aikataulussa.

Ehkä jo heti tähän alkuun myös se, että nimenomaan kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat yksimielisesti ovat olleet siellä työryhmässä, Tarastin työryhmässä, tukemassa sitä ajatusta, että tämä työ pilkotaan näihin kahteen osaan eli että nyt käsitellään tätä vaalirahoituslakia niin, että se tietyiltä osilta kerkiää jo eurovaaleihin, ja sitten vielä käsitellään sitä monella tapaa vaikeampaa kysymystä, johonka Greco kiinnitti vielä enemmän huomiota kuin meidän vaalirahoitusasiaamme, nimittäin puolueiden rahoitusta ja puolueita lähellä olevien tahojen rahoitusta. Tämäkin on paitsi aivan hallitusohjelman ja oikeusministeriön alkuperäisten aikataulujen mukainen prosessi myös Tarastin toimikunnassa aivan yksimielisesti hyväksytty. Tästä aikataulusta ei ole kyllä ollut mitään erimielisyyttä ennen tässä keskustelussa esiin tulleita paniikkiväittämiä.

Samoin tästä aikataulusta ja yksimielisesti tehdystä työsuunnitelmasta jakaa työ kahtia on koko ajan tiedetty, että seuraa tämä yksi ongelma, johon perustuslakivaliokuntakin kiinnittää huomiota ja joka on hallituksen esityksessä hyvin avoimesti kerrottu ja jonka olen myös tiedotustilaisuudessa kertonut jo silloin, kun tätä lakia esiteltiin. Eli kun puolueet yksimielisesti Tarastin toimikunnassa halusivat, että tässä yhteydessä ei ruveta paikallisyhdistyksen tileistä erikseen tekemään osauudistusta ja niitten avaamista, niin tyydyttiin siihen lainsäädäntöön, että tietenkään paikallisyhdistyksiä ei saa käyttää rahanpesuvälineenä, niin kuin täällä on ilmaistu. Se kerrotaan hallituksen esityksen perusteluissakin hyvin selvästi, ja sen perustuslakivaliokuntakin toistaa. Mutta on päivänselvää, että tämä Tarastin työryhmä, joka on nyt sitten tämän osauudistuksen jälkeen jo neljä kertaa kokoontunut, tekee siis erittäin tasaisen varmalla vauhdilla työtään eteenpäin ja siinä työssä yksi keskeinen asia on tietysti vielä huolehtiminen siitä, että myös puolueiden paikallisyhdistysten tilit ovat niin julkisia, että me voimme myös olla varmoja ja meidän on helppo tarkastaa, ettei lainvastaisesti toimita ja puolueiden osastojen kautta kuljeteta semmoisia lahjoituksia, jotka kuuluu ilmoittaa. Ja tältä osin siis, hyvä eduskunta, tässä työssä on ollut koko ajan tietoinen, täysin konsensuksella ja yksimielisesti sovittu työnjako ja jaksotus.

Mutta tämän päivän keskustelun nojalla uskon, että teistä jokainen kääntyy oman puolueensa jäsenen puoleen Tarastin työryhmässä ja huolehtii siitä, että toteutuu tämä täällä esitetty tahtotila, että puolueiden paikallisjärjestöjen rahoitus on julkista ja puolueita lähellä olevien säätiöiden ja yhdistysten rahoitus on julkista, ja kun ammattiyhdistysliikkeellä — tai niin kuin ed. Vuolanne puhui kauniisti työväenyhdistysten pitkästä tarinasta — on kerta hyvät tarkoitukset eikä mitään hävettävää, niin silloin myös siellä Tarastin työryhmän jatkossa päästään lopputulokseen, jossa tältäkin osin todellakin avoimuus lisääntyy, ettei vain tule semmoista tilannetta, että täällä salissa kyllä yksittäiset puheenvuorot puhuvat sen puolesta mutta sitten loppusuoralla tulee vaikeuksia Tarastin työryhmässä. Nyt kyllä odotan, että kaikki sitten myös huolehtivat siitä, että omassa joukkueessa on niin sanotusti peli kasassa ja yhtenäinen ja että niitä samoja mielipiteitä, joita täällä esitetään, kannatetaan sitten myös siellä Tarastin työryhmän loppusuoralla.

Arvoisa puhemies! Erityisen tyytyväinen olen siihen, ettei täällä ole poikkisanaa kuulunut siitä, ei myöskään näissä rinnakkaislakialoitteissa, etteikö Valtiontalouden tarkastusvirasto tässä tilanteessa olisi oikea taho. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi aivan oikein kiinnitti huomiota siihen, että jonkinlainen pieni kauneusvirhe saattaa siinäkin asiassa jossain tilanteessa löytyä siitä, jos oikein etsimällä etsitään ongelmia, että tarkastusvirastolla ja eduskunnalla on tietty yhteys, mutta itse päädyin tähän esitykseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja ilmoitin sen itse asiassa julkisuuteenkin jo keväällä ennen tämän työryhmän työn aloittamista. Silloin vielä koettiin, että kysymyksessä on epäluottamuslause omalle ministeriölleni, ja nyt olen iloinen, että eduskunnassa on sangen laaja rintama ymmärtänyt sen, että kysymys ei ole siitä, miten asiat ovat, vaan siitä, miltä ne eivät saa koskaan näyttää. Yksittäinen ministeriö on kuitenkin aina hallituksen toimielin. Ja on tärkeätä, että se taho, joka käy läpi näitä vaali-ilmoituksia ja jolla myös jatkossa on sitten uhkasakko instrumenttinaan, on hallitus—oppositio-asemasta vapaa. Valtiontalouden tarkastusviraston osalta totean vielä sen, että nämä ihmiset tekevät koko ajan työkseen tarkastamista tai tarkistamista. Molempia näitä he ovat hyvin rutinoituneita tekemään, sekä kuitteja, lippuja, lappuja että rahaliikennettä seuraamaan, ja silloin ollaan myös siinä tilanteessa, että meillä on valmiiksi ammattilaisia, jotka osaavat riippumattomasti ja ammattieettisesti toimia tässä työssä.

Arvoisa puhemies! Koska lähetekeskustelussa esittelin esityksen hyvin perusteellisesti ja koska perustuslakivaliokunta oli päätynyt siihen, että sitä ei miltään osin muuteta, niin tässä yhteydessä aivan lopuksi tyydyn vielä toteamaan tästä ilmoituksesta. Ed. Ukkola sanoi, että sitä on vaikea täyttää. Meillä oli jo nyt kunnallisvaaleissa uusi ilmoituspohja, joka on minun vastuullani tehty, ja kunnallisvaalit olivat ensimmäiset vaalit, joissa oikeusministerinä vastasin ensinnäkin siitä, mitä ehdokkaille tiedotetaan, ja myös siitä, minkälainen ilmoituspohja on. Ennen tätä ed. Ukkolan tänään pitämää puhetta en ole kuullut mitään negatiivista. Päinvastoin, kun hyvin laajasti kerättiin myös puolueilta, ehdokkailta kunnallisvaaleissa tietoa — näen, että ed. Sirnö nyökkäilee — niin se uusi ilmoituspohja oli helppo ja helpotti täyttämistä. Olen nähnyt ed. Ukkolan ilmoituksen aikaisemminkin, ja todellakin se on hyvin tehty ja hieno se nykyinenkin, mutta itse asiassa uusi pohja johdattelee hyvin pitkälle samanlaiseen ilmoittamiseen, mihin ed. Ukkola oli omatoimisesti jo aiemmin ryhtynyt.

On selvää, että tarkkarajaisuuden suhteen vielä tietyissä kuluissa on parantamista, niin kuin täällä lähetekeskustelussa kerroin. Arvostan sitä, että ed. Sirnö totesi myös linkin tarkkarajaisuuden ja tämän katon välillä todeksi. Ja juuri sen takia, että me tarvitsemme vielä vaali vaalilta Valtiontalouden tarkastusviraston tulkintoja ja mahdollisesti tarkentuvaa lainsäädäntöä, katto laissa määrättynä nimenomaisena sääntönä olisi ollut tämän tarkkarajaisuuden näkökulmasta ongelma, niin kuin kerroin jo lähetekeskustelussa. Mutta se ei poista sitä, aivan niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasikin täällä uumoili, että tämän tyyppisessä lainsäädännössä ei varmaan koskaan voida välttää sitä, että joitakin tarkennuksia ja uudistuksia matkan varrella vaali vaalilta tulee. Ja kun Tarastin työryhmä lopullisesti esittää tämän puoluerahoitusjulkisuuden, niin hyvin voidaan ajatella, ja se on ollutkin ajatus, että jos jo nyt tulee matkan varrella tähän tarkastukseen tarpeita, niin niihin voidaan sitten palata.

Voidaan ajatella myös, että mietitään sitä kampanja-aikaa. Tämä kuusi kuukautta tuli kuitenkin yksimielisesti puolueiden nimittämiltä asiantuntijoilta, joista aika monet ovat puoluesihteereitä taustaltaan, ja siellä taustalla on muun muassa se, että kyllä eduskuntavaaleissa kesäisin kampanjoidaan jo aika paljon erilaisilla festivaaleilla ja kesätapahtumissa. Eurovaaleissa kampanjat ovat usein kuuden kuukauden kampanjoita.

Mutta kuten sanottu, tämmöisiä yksityiskohtia tullaan hiomaan sitten vaali vaalilta. Niin muuten on käynyt melkein kaikissa muissakin länsimaissa, joissa tämä lainsäädäntö on tarkkaa ja tämän kaltaista kuin nyt Suomessa säädetään. Niitä sitten vähän korjaillaan aina matkan varrella.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Braxin ei ollenkaan tarvitse puolustella omaa työtään tämän asian suhteen. Minusta ministeri on toiminut erittäin hyvin tässä asiassa. Se, mikä minua nyt vähän herätti, oli se, kun hän sanoi, että meidän pitää paimentaa näitä puolueiden edustajia tässä rahoitustoimikunnassa. Se on kyllä suuri tehtävä. Minä luulen, että se, että on vaalitoimikunta, jossa on puolueiden rahoituksesta vastuulliset henkilöt ja joka pohtii rahoituksen avoimuutta, ei ole kaikkein onnistunein ratkaisu. Minä myös uskon, että on aika vaikea puuttua siihen ulkopuolelta. Luulen, että kaikkein paras olisi se, että oikeusministeriön asiantuntijat ja puheenjohtaja korostaisivat tätä Greco-sopimuksen arvoa ja tätä asennetta, koska meillä on nyt kerta kaikkiaan Suomessa semmoinen kummallinen idea, että meillä on kaikki niin hyvin, että me emme tarvitse Grecon suosituksia. Minä luulen, että tällä tavalla päästään parhaiten eteenpäin, koska se on kuitenkin ministeriön asettama työryhmä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totesin jo lähetekeskustelussa ja esitellessämme omissa nimissämme tehtyä rinnakkaislakialoitetta, että tämä vaalikampanjakatto edellyttää tarkkarajaisuutta. Mutta jo silloin mainitsin myös, että edellytän, että perustuslakivaliokunta ottaa myös tarkkarajaisuuden huomioon lain 3 §:n kohdalla, jossa todetaan, että "vaalirahoitukseen kuuluvaksi tueksi luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla saadut suoritukset - -". Tämä ei valitettavasti kovin tarkkarajainen määritelmä ole, ja olen hyvin pettynyt, että perustuslakivaliokunta ei omassa työssään ottanut kantaa tämän puolen tarkkarajaisuuteen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax ansaitsee tästä kyllä ihan hyvän arvosanan. Hän on määrätietoisesti vienyt tätä eteenpäin, ja kuntavaalien kaavakkeet olivat hyvät.

Sen sijaan kyllä ihmettelen ed. Vuolanteen puhetta, että hän julkisuuden ja avoimuuden vaatimuksen suhteen olisi erottamassa jollain tavalla kaikki parjaamansa miljonäärit ja sitten taas ammattiyhdistysliikkeen ja poliittiset liikkeet ja sallisi näiltä poliittisilta liikkeiltä ja ammattiyhdistysliikkeeltä sitten sen salaisen rahoittamisen. Aivan uskomatonta puhetta. Valitettavasti ed. Vuolanne ei enää ole täällä paikalla.

Olen ed. Sirnön kanssa samaa mieltä siitä, että näitä avoimia kysymyksiä tässä edelleen jää. Sellaisia ovat talkootyö, myös ilmaiseksi saadut mainospaikat, moottoriteiden varressa olevat ladon seinät, muut tällaiset.

Ed. Mustajärven kanssa olen samaa mieltä siitä, että kirjanpitotarkkuuteen perustuva ilmoitusvelvollisuus olisi kaikista paras ja avoimin malli toimia.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax aivan oikein korosti tätä Grecon roolia ja sitä, että meidän pitää pyrkiä olemaan myös esimerkkinä yleisessä korruptionvastaisessa taistelussa, jolloin sitä lainsäädäntöä, minkä me otamme käyttöön, pitää pystyä myös soveltamaan maissa, joissa korruptio on hyvin syvää, niin että tavallaan ei voi tuudittautua sellaiseen, että korruptiota ei voi syntyä, kun sitä ei ole ollut ennenkään.

Haluaisinkin ehkä kiinnittää huomiota siihen, mikä on tässä nyt se käytännön kannalta kiinnostavin näkökulma, eli miten Valtiontalouden tarkastusvirasto tässä tarkistusroolissaan pystyy kuitenkin soveltamaan lainsäädäntöä niin laajasti, että jos niitä ongelmia nähdään, niin se voi kertomuksessaan myös osoittaa niitä ja että lakia voidaan kehittää niin, että se tosiasiallisesti mahdollistaa täyden avoimuuden sen osalta, että merkittävät rahoitukset ja sidonnaisuudet täysin näkyvät. Tässä toivon, että löytyy yleistä poliittista tukea ja ministerin tasolta tukea Valtiontalouden tarkastusvirastolle siinä, kun Grecohan edellytti, että tarkastetaan eikä vain tarkisteta, että pyritään edes tarkistamaan mahdollisimman laajasti.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Evoluutio—revoluutio-asia on varmasti se oikea polku. Kuten ministeri Brax totesi, työn jaksottaminen on viisasta. Kun ajatellaan pelkästään tätä puoluerahoituksen läpikäyntiä, jos se olisi nyt tehty hyvinkin kiireellä, niin en tiedä, minkälainen lopputulos siitä olisi syntynyt. Kun täällä on puhuttu näistä kahvikupeista ja tarkkarajaisuudesta kohtuullisen yksinkertaisissa kysymyksissä, niin veikkaanpa, että kun lähdetään käymään puoluerahoitusta läpi, niin siellä tulee olemaan huomattavasti suuremmat haasteet, kun lähdetään tunnistamaan ja tekemään niitä pelisääntöjä. Mieluummin sitä tehdään ajan kanssa kuin hätäillen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen toikin esille ne asiat, jotka minun mielestäni ovat tässä lakiesityksessä puutteita. Me tenttasimme Tarastia aika pitkään perustuslakivaliokunnassa justiin näistä asioista, mitä pitää ilmoittaa, jos joku muu maksaa esimerkiksi bensalaskut tai autokyydin — pitääkö se ilmoittaa vai eikö pidä. Vieläkään minä en esimerkiksi tähän tiedä vastausta.

Toinen asia on justiin se, minkä ed. Sirnö toi täällä esille, miten esimerkiksi tämä ilmainen julkisuus lasketaan. Ei kai sitä sentään pidä laskea vaalikuluiksi tai vaalitueksi, jos jostakin henkilöstä on lehdessä juttu? Tämä oli minusta aikamoinen kysymys ed. Sirnöltä. Mehän olemme tässä suhteessa eriarvoisessa asemassa, sille ei nyt mahda mitään. Toiset saavat yhdestä lauseesta viiden palstan uutisen, (Puhemies: Minuutti täyttyi!) toiset eivät saa ...

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanin aprikointiin toimikuntaan vaikuttamisesta: Kyllä tietysti toimikunnan jäsenet varmasti sitoutuvat aika julkiseen keskusteluun. Mutta hiukan tämmöisiä ajatuksia meillä oli kieltämättä ministeriössä sen takia, että kun katsotte toimikunnan kokoonpanoa, jossa poikkeuksellisesti asiantuntijajäseniä on paljon ja heillä kaikilla on yhtäläinen äänioikeus myös puolueiden nimittämien jäsenten kanssa, niin tarkoitus oli varsinkin, että tässä jatkotoimessa on kysymyksessä kokoonpano, joka myös Grecon silmissä näyttää uskottavalta, ja ettei synny sitten tätä epäilystä myöskään ulkopuolelta, että pukki on kaalimaan vartijana.

Jos katsomme sitä henkeä ja sitä päättäväisyyttä, millä tämä työryhmä teki tämän ensimmäisen osuuden, niin minulla on kyllä luottamus, että nyt on ilmassa semmoista henkeä, että nyt nämä asiat laitetaan kerralla kuntoon, se on meidän kaikkien etu. Ei ole minkään puolueen eikä suomalaisen demokratian etu, jos seuraavaksi ikuisuuskeskusteluna on sitten puolueiden rahoituksen salailu, vaan että laitetaan myös se osuus kunnolla järjestykseen.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joiden taakse ei tässä uudistuksessa nyt pitäisi mennä ja vesittää tätä uudistusta. Toinen on se, että jos puhutaan kampanjakohtaisesta rahoituskatosta, niin jos siellä on tarkkarajaisuusongelmia, niin kuin ministeri epäili, yhtä hyvin ne tarkkarajaisuusongelmat ovat ilmoitusvelvollisuudessa ja sitten yksittäistä tukisuoritusta koskevassa tukikatossa.

Toinen kysymys, mihin täällä koko ajan on viitattu, on ehdokkaitten erilaisuus. Ehdokkaat ovat kyvyiltään, taidoiltaan, monilta ominaisuuksiltaan erilaisia, mutta se, että pelkästään lähdetään tällä suurella rahalla olennaisesti vaikuttamaan vaalien lopputulokseen siten, että eri kansalaiset ovat hyvin erilaisessa asemassa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) se on tässä ongelma.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman otti erittäin tärkeän kysymyksen esille täällä, joka koski väärän ilmoituksen antamista viranomaisille ja sen kriminalisointia, ja rikoslaissa tosiaan on kriminalisoitu tämmöinen toimi. Perustuslakivaliokunnan toimesta hieman yritettiin selvittää, ja oikeastaan ei ollut ihan yksiselitteistä vastausta, soveltuuko tämä, mutta sanon oman tulkintani tässä asiassa. Kun katsotaan, mikä on säännösten historia, niin tässä vaiheessa otetaan askel eteenpäin, joka on uhkasakko. Nyt on tarkoitus yrittää uhkasakolla ratkaista ne ongelmat, jotka liittyvät toimiin, jotka eivät ole asianmukaisia. Kyllä oma tulkintani on se, että tämän lainsäädännön säätämisen jälkeen tuo rikoslain kriminalisointi ei tulisi kysymykseen, vaikka antaisi virheellisen ilmoituksen viranomaisille tietensä, mutta mielestäni on syytä, jos uhkasakkokaan ei toimi, miettiä sitten seuraavaa askelta, olisiko se seuraava. Mutta oma tulkintani, jonka haluan tässä yhteydessä vahvistaa, on se, että tuo rikoslain kriminalisointi tässä vaiheessa ei sovellu ja pitää ottaa tässä yhteydessä huomioon lainsäädäntöhistoria ja siitä tehdä tarvittavat johtopäätökset. Täytyy myöskin muistaa yleiset periaatteet tältä osin, että jotta voidaan tuomita, niin rangaistavuuden pitää olla aika selkeä, ja epäselvissä tapauksissa tietysti ratkaisun pitäisi olla aina syytetyn hyväksi.

Toinen asia on sitten Valtiontalouden tarkastusvirasto, ja sehän antaa tarkastuskertomuksen eduskunnalle. Perustuslakivaliokunta mietinnössään korostaa sitä, että silloin asian käsittely päättyy. Eli lähdetään siitä, että vaalien jälkipuinti ei voi olla ikuisesti avointa, vaan kahdeksan kuukautta kun on kulunut, sen jälkeen annetaan kertomus eduskunnalle. Eduskunta käsittelee sen, ja asia on sitä myöten selvä, ja silloin Valtiontalouden tarkastusviraston kaikki tarkastustoimenpiteet ovat päättyneet. Minusta tämä on tärkeä sääntö. Tähän täytyy myöskin lisätä vielä se, että meidän täytyy eduskunnassa päättää, mikä valiokunta käsittelee asian. Mielestäni tämä ei ole kyllä ihan talouden tarkastamista, vaan kyllä tämä on enemmänkin vaaliasiaa ja, sanoisiko, lainmukaisuuskysymystä, ja tästä ehkä voidaan tehdä johtopäätöksiä, mikä tältä osin olisi tarkoituksellinen valiokunta.

Puhemies! Aivan lopuksi haluaisin todeta sen, että on totta, että tarkkarajaisuutta tietysti pitäisi olla, mutta tämmöisessä lainsäädännössä on äärimmäisen vaikea löytää sitä tarkkarajaisuutta. Perustuslakivaliokunnassa pyrittiin selvittämään, mutta se ei ole kauhean helppoa. Jos kuljettaja tarjoaa kahvikupin, niin pitääkö se merkitä?

Jos se nyt jää merkitsemättä vaalikuluna, en pitäisi sitä kovin suurena ongelmana. Totean vielä sen, että täällä todetaan, että pitää olla sopivasti summaarista tuon toiminnan.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme aikaisemminkin keskustelleet ed. Sasin kanssa tästä samasta asiasta, ja minä ymmärrän ja vähän arvostankin hänen linjaansa, jossa hän pysyy tiukkana. Mutta minusta tässä on nyt semmoinen tilanne, että uhkasakolla voidaan kyllä määrätä, että jätetään ilmoitus ajoissa ja että siinä on kaikki liitteet jnp., mutta täysin avoimeksi jää vielä se, että jos tämä ilmoittaja on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen, hän on käyttänyt 20 000—30 000 euroa rahaa, jonka hän on salaa saanut joltain epämääräiseltä lähteeltä, niin sille ei ole siis sitten mitään kriminalisointia. Mutta samalla jos tavallinen ihminen jättää väärän ilmoituksen, jolla on oikeudellista merkitystä, niin hänet tuomitaan. Minusta tämä ajatuskulku, jota ed. Sasi ja toimikunnan puheenjohtaja edustavat, se kuitenkin johtaa lopulta siihen, että poliitikot on rälssi, joka ei ole kriminaalipoliittisessa vastuussa silloin, kun he rikkovat törkeästi ja tahallaan määräyksiä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin vaikea kysymys, mutta tässä luottaisin kyllä vielä ainakin tässä vaiheessa poliittiseen vastuuseen, että jos joku selvästi antaa väärän ilmoituksen, niin kun se tulee julkisuuteen, se poliittinen vastuu, ainakin toivon, olisi erittäin merkittävä ja vaikuttaisi olennaisesti seuraavaan vaalitulokseen kyseessä olevan henkilön osalta. Kun kehitys menee aina askeleittain eteenpäin, niin tästä syystä tämä uhkasakko, ei kriminalisointi, tässä vaiheessa on parempi yhdessä poliittisen vastuun kanssa. Jos ongelmia ilmenee jatkossa ja mikään muu ei auta, niin silloin otetaan seuraava askel, ja se on sitten kriminalisointi.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vuolanteelle: Ensinnäkin, kyllä on ero tarkkarajaisuudella suhteessa ilmoitusvelvollisuuteen ja sillä, että laissa nimenomaan olisi sanottu joku katto, jota ei saa ylittää. Jos sitten esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto ensin, jos ei epäile väärinkäytöstä, kauniilla kirjeellä pyytää täydentämään ilmoitusta tarkkarajaisuussyistä, niin siitä ei seuraa vielä mitään. Mutta jos samassa tilanteessa ehdokas olisi ylittänyt lain määräämän katon tarkkarajaisuusongelman vuoksi, niin kyllä silloin ollaan ihan eri mittaluokan ongelmassa. Hän on silloin siksi, että ei ole tiennyt jotain kulua rajan ylittäväksi kuluksi, ylittänyt lain katon.

Mutta ed. Södermanin pohdintoihin lisäisin ehkä vielä yhden elementin. Siltä osin kansanedustajat ovat olleet eriarvoisessa rikosoikeudellisessa asemassa, että meillä on lahjonnan puolessa liian epäselvät säännöt, ja olen tuomassa vielä tälle eduskunnalle kansanedustajien lahjontaa koskevat kiristyskriminalisoinnit. (Puhemies: Minuutti on jälleen täyttynyt!) Luulen, että tämä on kaikista oleellisinta tässä rikosoikeudellisessa vastuussa ja sopimattomassa rahoituksessa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lainsäädännössä halutaan lisätä vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä ja ehkäistä sopimattomien riippuvuuksien syntymistä. Tässä keskustelussa on myös korostettu sitä pyrkimystä, että pitäisi ja tulisi pyrkiä saattamaan ehdokkaat taloudellisesti tasavertaisempaan asemaan, kun he käyvät kampanjaa. Ymmärrän tämän pyrkimyksen, ja on aivan kiistatonta, että eri henkilöillä on aivan erilaiset mahdollisuudet itse panostaa vaalikampanjaansa ja myös erilaiset mahdollisuudet saada kampanjaansa taloudellista tukea. En ole tässä keskustelussa käyttämässäni muutamassa puheenvuorossa halunnut vähätellä tämän pyrkimyksen, sanoisiko, merkitystä, mutta olen halunnut, että myös toisaalta rehellisesti myönnettäisiin, että me ehdokkaat ja tulevatkaan ehdokkaat emme ole keskenämme täysin tasavertaisessa asemassa koskaan emmekä voi edes koskaan olla, ja tähän asiaan vaikuttaa niin moni muu asia kuin taloudelliset edellytykset.

Tämän päivän yhteiskunnassa on erittäin keskeistä esimerkiksi julkisuuden merkitys. Meillä on ollut ja tulee jatkossakin olemaan ehdokkaita, jotka esimerkiksi aikaisemman työnsä tai harrastuksensa puolesta ovat koko kansan jo entuudestaan tuntemia henkilöitä. Myös toiminta politiikassa, vuosikymmeniä jatkunut toiminta politiikassa, tuo ylimääräistä tunnettuisuutta. Siitä minulla on myös henkilökohtaista kokemusta.

Voin pyytää ed. Vuolannetta ja meitä muitakin katsomaan ympärilleen eduskuntaryhmässään tai vaikkapa täällä salissa ja kysymään itseltään, kuinka monta sellaista edustajaa pystymme osoittamaan perustellusti, jotka todella ison lompakon turvin ovat tänne tulleet, verrattuna siihen, kuinka monta sellaista edustajaa pystymme osoittamaan, jotka ovat tulleet ennen kaikkea television kautta saamansa tai yleensä median kautta saamansa julkisuuden ansiosta.

Herra puhemies! Sanon lopuksi, että silti kannatan nykyistä vaalijärjestelmää, koska pitkät listat, jotka korjaisivat tiettyjä ongelmia, toisivat mukanaan paljon uusia ongelmia.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoro kirvoitti pari ajatusta, ensinnäkin sen, että kun hän puhui siitä, että tässä on säädetty lakia nyt paniikissa, niin eiköhän ole niin, että tässä nyt sellainen tietty tulppa poistui, mikä sai aikaan sen, että Suomessa on nyt vihdoinkin saatu aikaan kauan odotettu ajanmukainen, läpinäkyvyyttä korostava vaalitukea koskeva lainsäädäntö. Se olisi pitänyt saada aikaan jo paljon aikaisemmin, ja siitä esimerkiksi me vihreät olemme tehneet runsaasti lakialoitteita.

Ed. Ukkola, ei näistä yksityiskohdista pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat. Kyllä ihan terveen järjen käyttö on tässä sallittu, ja uskon, että myöskin Valtiontalouden tarkastusvirasto sen hyväksyy. Eli bensakuitit ja ilmainen julkisuus: varmasti sitten, kun sitä pohtii, selviää, miten ne sitten kuuluvat tähän ilmoitukseen ja kuuluvatko.

Hyvät käytännöt ovat tarpeen, ja niitä voivat puolueet toisilleen näyttää. Esimerkiksi meillä vihreissä eurovaaliehdokkaat sitoutuvat siihen, että he julkistavat eurovaalirahoituksensa 4. päivä kesäkuuta, ja toivon, että kaikki muut puolueet ja kaikkien muiden puolueiden eurovaaliehdokkaat tekevät saman. Kun pitää jatkuvaa kirjaa tuloista ja menoista ja jos se tapahtuu yhden tilin kautta, niin ei kai tässä mitään ongelmaa ole, ja pidän oikein hyvänä sitä ajatusta, että Valtiontalouden tarkastusvirastoon luotaisiin jonkinlainen tämmöinen internetin kautta toimiva tilijärjestelmä, joka varmasti olisi silloin myös kansalaisten valvottavissa ja tarkastettavissa.

Lopuksi sitten tästä uhkasakosta: Varmaan on niin, että tässä sitten vielä jää osin toteuttamatta semmoinen normaali lahjonnan kriminalisoiminen. On totta, että nykyisin rikoslaissa kansanedustajan lahjonnan osoittaminen, näytön saaminen, on hyvin hankalaa. Uskon, että tässä asiassa tarvitaan myöskin lainsäädännön muuttamista, ja se sitten kuuluu olevan tulossa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Totta kai tämä on parannus siihen, mitä meillä on ollut aikaisemmin, mutta minä vaan sitä halusin sanoa, että kyllä meistä aikaisemminkin jotkut ovat osanneet tehdä ihan järjellisen ja aukottoman selvityksen vaalimenoistaan entisenkin lain perusteella. Kysymys on vain siitä, jos on haluttu tehdä.

Toinen asia on, että minä olisin halunnut, että yhtä aikaa, kun kuitenkin kunnallisvaaleihin saatiin oma lakinsa, olisi käsitelty sekä tämä vaalirahoituslaki että puoluerahoituslaki, koska ne ovat todella kytköksissä toisiinsa. Ne limittyvät sillä tavalla, että nyt jää tiettyjä aukkoja tähän meidän hyväksymäämme lakiin, jotka se puoluerahoituslaki varmasti korjaa jatkossa, kunhan se sieltä aikanaan tulee.

Kolmas asia on se, että on se sen verran pikkutarkkaa puuhaa, ja ihan oikein onkin, että aikaisempaa tarkemmin täytyy kyllä katsoa, mitkä menot pitää lukea vaalimenoksi ja mitä menoja ei tarvitse lukea, ja minä olen varapuhemies Koskista pyytänyt konsultiksi, jotta osaan tehdä, jos tarvitsee tehdä jatkossa ilmoitus, ettei vaan tule väärin.

Neljäs asia: On erinomainen asia, jos Valtiontalouden tarkastusvirastolla on mahdollisuus tarkistaa jopa tilitietojen ja kuittien perusteella nämä, niin meidän, ehdokkaiden, vaalirahailmoitukset kuin puolueittenkin ilmoitukset sitten. Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että totta kai puolueiden täytyy pitää salassa se, keneltä ne saavat tukea, kunhan se on laillista ja sillä tavalla läpinäkyvää. Se on aika ongelmallinen juttu, kuka tukee mitäkin puoluetta ja ketkä ovat säätiöitten hallussa ...

... ja ketkä eivät ole säätiöitten hallussa. — 7 sekuntia!

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vaalirahoituksessa sinänsä ei ole mitään moitittavaa, kuten tänään on täältä monen suulla kuultu kerrottavan, mutta kyllä jokaisen poliitikon on kerrottava sidoksistaan, jolloin jää sitten kansalaisten arvioitavaksi, onko niillä vaikutuksia äänestyspäätökseen. Samoin poliitikkona minusta on syytä myös käyttää harkintaa vaalirahan vastaanottamisessa. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa en kyllä pidä sopivana ottaa rakennusfirmojen tarjoamaa rahaa, koska kunnallistasolla päätetään monista kaavoituksiin ja rakennuspaikkoihin liittyvistä asioista. Ylipäänsä silloin, kun kukaan ei puhalla niskaan, on helppo hengittää.

Ed. Zyskowicz otti täällä esille, että edustajat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Tämä on varmasti totta ja pitää paikkansa. Kuuntelin ihan kateellisena tuossa vaalien alla radiohaastattelua, missä kerroitte, että te teette vaalityötä tuossa Strindbergin terassilla. Varmasti tapaatte siinä päivässä enemmän väkeä kuin itse tapaan tuolla Lapin selkosilla viikon kuluessa, vaikka kiertäisin joka maitolaiturin siellä. Eli tuhansia kilometrejä kertyy auton mittariin.

Mutta ministerille haluaisin sanoa sen, että Valtiontalouden tarkastusviraston osalta olen kyllä huolissani näistä resursseista, ne tulee kyllä turvata, kuinka yksityiskohtaiseen kuittitarkastukseen sitten mennäänkin jatkossa tässä asiassa. Mutta heillä on myös paljon muutakin tärkeää tehtävää.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kiitoksia hyvin paljon hyvästä keskustelusta ja avoimista mielipiteistä. On hyvää ja tervettä, että näkökannat vaihtelevat ja voimme niistä keskustella. Oli hyvä, että tässä useat puhujat kannattivat sitten lopulta näitä periaatteitani, jotka perustuvat kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tasavertaisuuden parantamiseen.

On varmasti tosiasia se, että kyllä rikkaat pitävät huolen eduistaan ja huolehtivat siitä, että heillä on edustajia tässä salissa. Toivoisin ja soisin, että tässä eduskuntasalissa kuuluisi myös tavallisen kansalaisen, tavallisen palkansaajan, köyhän eläkeläisen, köyhän opiskelijan, köyhän lapsiperheen äidin ja isän, köyhän ihmisen ääni. (Ed. Zyskowicz: Köyhän, köyhän — sen äänen pitää kuulua!) — Kiitoksia edelleen tuesta. — Silloin edustajien valintaprosessin pitäisi olla mahdollisimman yhdenvertainen ja mahdollistava kaikille. Nyt, kun käydään näitä rahakampanjoita, joita on käyty suurilla salaisilla tuilla tähän asti, niin se muodostaa todellisen kynnyksen ja se muodostaa todellisen eriarvoistavan lähtökohdan ihmisille.

Arvostamani ed. Zyskowicz toisti täällä tämän boheemien porvareiden ajatuksen siitä, että yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ei ehkä tarvitse lainkaan edes pyrkiä, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja kun ehdokkaat ovat kuitenkin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista lähtevät ehdokkuuteen, niin sitten on tavallaan turha lainkaan edes lisätä ihmisten yhdenvertaisuutta, tasavertaisuutta, tasa-arvoa. Aikoinaan kirjassaan Linjanvetoa Mauno Koivisto muistaakseni vuonna 1956 kirjoitti jotakuinkin näin, että ihmiset ovat erilaisia ja yksilöitä — tämä on tosiasia — mutta tästä tosiseikasta ei voida loogisesti vetää sitä johtopäätöstä, että ihmisten pitäisi olla keskenään eriarvoisia. Niinpä sosialidemokratian päätehtävä on ihmisten välisen eriarvoisuuden poistaminen. Tämä sai aikoinaan minut 16 vuotta vanhana lähtemään tähän liikkeeseen mukaan nimenomaan ihmisten tasavertaisuuden, yhdenvertaisuuden, ihmisoikeuksien, perusoikeuksien puolustamisen tielle.

Nyt, kun täällä pyritään siihen, että minkäänlaista kampanjakattoa ei aseteta ja että eduskuntavaaleissa sadoillatuhansilla euroilla voisi kampanjoida, kun on vaan rahaa, kun on vaan rahaa, niin tämä on väärä lähtökohta sen tunnustaen, että ehdokkaat ovat hyvin erilaisessa asemassa varmasti jo kyvyiltään, tunnettuudeltaan, siveelliseltä kunnoltaan, ehkä maineeltaan. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ottaen huomioon nämä persoonalliset ja historialliset, elämänkaareen liittyvät eroavaisuudet emme kuitenkaan lähtisi tässä kohtaa väheksymään sitä työtä, joka vähentää esimerkiksi kansanedustajien ja valtuutettujen valintaa rahan perusteella, kampanjan kalleuden perusteella, vaan pyrkisimme siihen, että kaikki voivat osallistua tähän tärkeään työhön.

Tätä tärkeätä työtä tekevät myös monet organisaatiot, joiden koko perustamisen idea on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. En näe mitään väärää siinä, ed. Heinonen ja muut, että esimerkiksi palkansaajajärjestöt tukevat vain niitä ehdokkaita, jotka ajavat palkansaajien asiaa, (Ed. Heinonen: Miksei yritys saa?) mutta eivät tue niitä ehdokkaita, jotka heikentävät palkansaajien asemaa. Me olemme nähneet tässä salissa monia hyökkäyksiä suomalaista työntekijää, suomalaista palkansaajaa kohtaan. Minun mielestäni kyllä palkansaajankin ääni täällä saa kuulua. (Ed. Ukkola: Niin, ja yrityksen!)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minkä takia, ed. Vuolanne, ainoastaan näiden työntekijöiden ääni tässä salissa saisi kuulua taikka muuten? Minkä takia yrityksen ääni ei saisi kuulua? Täällä on yhtä lailla hyökätty yrityksiä kohtaan, niitä vastaan, ja on tarpeellista, että niillä on myös omia puolustajia ja niiden näkökantojen esille nostajia. Ei siinä ole, ed. Vuolanne, mitään pahaa.

Viittasitte jälleen kerran salaisiin rahoihin loukkaavalla tavalla. Minun mielestäni syyllistätte yrittäjiä. Kysyisin teiltä: Mitä nämä nyt vielä salaiset rahat ovat?

Tutkin tuossa eduskuntavaalien ilmoituksia ja siellä eräälläkin teidän puolueenne kansanedustajalla on ilmoitus, useita kymmeniä, oliko 70 000 euroa, ilmoitus: työväenyhdistys. Onko tämä sitten teidän mielestänne, ed. Vuolanne, avointa? Onko?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitkän eduskuntaurani aikana puheenvuoroistani on tehty monenlaisia tulkintoja, mutta harvoin niin villejä kuin ed. Vuolanne äskeisessä puheenvuorossaan. En ole puhunut mitään kansalaisten yleisestä yhdenvertaisuudesta, jota luonnollisesti kannatan ja pyrin omalla toiminnallani edistämään, vaan olen pyrkinyt vain tuomaan esiin sen tosiasian, ed. Vuolanne, että vaikka onnistuisimme saattamaan kaikki kansanedustajaehdokkaat taloudellisesti samalle viivalle, niin me emme pysty milloinkaan saattamaan kaikkia kansanedustajaehdokkaita tai kunnallisvaaliehdokkaitakaan kaikilta lähtökohdiltaan samalle viivalle, kun he pyrkivät eduskuntaan tai näihin kunnallisiin luottamustehtäviin. Halusin vain sanoa rehellisesti sen, että on olemassa lukuisia tekijöitä, on ollut, on ja tulee olemaan, joiden vuoksi toiset ehdokkaat ovat edullisemmassa asemassa kuin toiset, vaikka taloudelliset edellytykset olisivat samat.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä edustaja puhui siitä, että on hyökätty yritysten kimppuun jollain tavalla, niin siitä tässä ei nyt ollenkaan ole kysymys. (Ed. Heinonen: Ei tässä olekaan!) Tässähän on kysymys nyt siitä, että jokainen saa tukea tietysti, kansanedustaja tai poliitikko, mutta tuen pitää olla julkista. (Ed. Heinonen: Olen samaa mieltä!)

Nyt tämän lehdistön hyvän toiminnan vuoksi paljastui kyllä ainakin kolme semmoista hyvin epäilyttävää järjestöä, joissa tuki oli salaista ja pyrkimykset melko räikeästi vääränlaisia. Niissä tietysti oli yrittäjät pohjana eikä ammattiyhdistysliike. Minusta ammattiyhdistysliikettä ei siitä pidä ruveta moittimaan.

Minä uskon aivan niin kuin ed. Zyskowicz, että me emme koskaan tule tasa-arvoisiksi, mutta me voimme pyrkiä siihen.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omalta kohdaltani ajattelin itse, että kun en ole tunnettu enkä minkään järjestön kautta tunnettu enkä julkisuuden henkilö, niin ne vaihtoehdot ovat aika vähissä ja siinä on pakko käyttää sitten rahaa.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yrityksillä tai itse asiassa yritysten omistajilla, jotka tekevät sen päätöksen yrityksen puolella, on totta kai oikeus tukea samalla lailla kuin millä tahansa ay-liikkeellä, puolueella, Suomen Yrittäjillä, Elinkeinoelämän keskusliitolla tai vaikkapa kansalaisjärjestöillä, jotka osoittavat tukeansa monella tavalla. Eli sitä ei varmasti kukaan halua täällä kiistää. No, minun tulkintani on, että kukaan ei täällä halua väittää, ettei sitä oikeutta antaa tukea ole.

Se, mitä itse olisin toivonut korjattavan, on, että tässä edelleenkin puuttuu se tarkkarajaisuus, mihin itsekin kiinnititte huomiota. Esimerkiksi kansalaisjärjestöiltä olen saanut vetoapua ja tulen toivottavasti saamaan jatkossakin vetoapua sillä, että olen kehitysyhteistyökysymyksissä erittäin aktiivinen ollut täällä. Tulkitaanko se itse asiassa osaksi myös minun vaalikampanjaani, että nimeni on mainittu jonkun kansalaisjärjestön sivuilla? Sen takia olisin toivonut, että tässä perustuslakivaliokunta olisi (Puhemies: Ja nyt minuutti täyttyi!) kuluttanut enemmän aikaa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta tämä vaalirahoitusta koskeva sotku osoitti sen, että raha on valloittamassa politiikan, kuinka sijoittajaintressit ovat hyvin edustettuina politiikassa. Sen sijaan kansalaisintressit jäävät vähemmälle. Tämä on mielestäni huolestuttava kehitys. Mutta median ansioksi on kyllä luettava se, että se osoitti sen, kuinka järjestelmällistä tämä suhteiden ja verkostojen rakentaminen on ollut, ja nimenomaan tässä en näe sitä pahana, miltä taholta, mutta se, että sitä yritettiin salata, on kaikkein hankalinta tässä asiassa. Kyllä demokratia kaventuu, kun ehdokkaaksi ei ole enää varaa ryhtyä työttömillä, perheenäideillä, eläkeläisillä, opiskelijoilla ja näillä muilla tahoilla, joilla on vähemmän tuloja.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä työväenyhdistykset on perustettu nimenomaan tuomaan tasavertaisuutta siihen tilanteeseen, kun toisten ehdokkaitten takana on valtavan suuret omaisuudet, valtavan suuret omaisuusedut ja rikkaudet, ja tavallisen köyhän kansan edustajilla ei ole tämmöisiä samanlaisia mahdollisuuksia. Nämä ovat satojen ja tuhansien ihmisten pienillä rahoillaan kokoamia yhdistyksiä, joissa he nyt pystyvät sitten tukemaan ehdokkaita, ja se on hyvä, jotta tulee tätä tasavertaista näkemystä tähänkin saliin.

Samoin pitäisin erittäin myönteisenä sitä, että esimerkiksi ne, joilta itsekin otin tukea, pienet, keskisuuret, rehelliset yrittäjät, jotka tekevät työtä kovalla vaivalla, tekevät siinä oikein, että tukevat ehdokkaita, mutta näistä kummastakaan ryhmästä en ole nyt tässä keskustelussa puhunut, vaan siitä suuresta tuntemattomasta rahasta, mikä esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa annettiin satojentuhansien eurojen arvosta lainvastaisesti.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ministeri Brax pitää huolen siitä, että kun tämä puoluerahoituslaki taikka jatko tähän valmistuu, myös työväenyhdistysten rahoitus tulee samalla tavalla julkiseksi kuin on tulossa puolueyhdistysten rahoitus. Tämä on aivan ehdoton edellytys. Ed. Vuolanteen puhe oli sen verran provokatiivinen, että tämmöistä mokaa ei kyllä passaa päästää. Ja samoiten Miina Sillanpään Säätiön ja näitten muittenkin säätiöitten tuen ja erityisesti kansalaisjärjestöjen tuen totta kai täytyy tulla julkiseksi. Eihän tästä muuten näköjään mitään tule.

Toinen asia: Minä nyt haluaisin tietää, paljonko SAK on tukenut omissa vaalikampanjoissaan vasemmistopuolueitten ehdokkaita. Minusta se olisi erittäin hyvä tieto, mutta eipä sitä vaan mistään oikein saa tietää, paitsi kun laskee televisiomainoksen, jossa röyhtäillään ruokapöydän ääressä ja joka onneksi vedettiin sitten pois, kun se oli niin sikamainen. (Ed. Zyskowicz: Ja enempi me siitä hyödyimme!)

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin käytettiin sanaa "salailu". Minun mielestäni se on äärettömän tärkeä sana. Käytetään sitä sitten enempi tai vähempi, niin salailu pois.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten on todettu, moni asia on huomattavasti paremmin tässä kohtaa kuin silloin ennen ed. Timo Kallin ilmoitusta: "ei niitä nyt tarvitse silleen" tai "kannata" tai "viitsi" tai ihan mitä tahansa, "ei nyt kuitenkaan kuulu kansanedustajan tämmöisiä ilmoituksia tehdä". Eli tämä ilmoitusvelvollisuus on huomattavasti parantunut tässä kohtaa.

Mielenkiintoinen pointti minun mielestäni tässä ryhmässä, joka tätä valmisteli, oli se, että hallituspuolueitten puolelta jätettiin eriäviä mielipiteitä, mikä ehkä kuvaa tätä vaikeutta, mitenkä tästä on menty eteenpäin.

Olisin toivonut, että siellä olisi ollut kaksi kohtaa:

Etukäteisilmoitus olisi mielestäni reilua äänestäjiä kohtaan, jotta heillä etukäteen olisi tieto siitä taustasta, ketä heidän mahdollisesti edustamansa edustaja sitten edustaa tosiasiallisesti myöskin täällä salissa. Ja varmaan kaikkia myöskin kiinnostavat yritysten lisäksi myöskin kansalaisjärjestöt: ketä kaikkia tämä edustaja tulee edustamaan, jos hän pääsee eduskuntaan? Tästä syystä minun mielestäni etukäteisilmoitus olisi erittäin perusteltu, jotta siihen voisi myöskin liittää näitä kuvioita.

Toinen tietenkin on tämä kampanjakatto, joka on mielestäni 100 000 euron suuruisena aivan liian suuri, koska todellisuudessa sellaisia rahoja käyttöön on hyvin harvoilla, mutta joka tapauksessa se olisi antanut sitä viestiä, sitä linjaa, että jossakin on raja, jonka yli ei haluta mennä, ja päästään edes kohtuulliseen niin sanottuun pysäytykseen tässä vaalikampanjoiden kallistumisessa jatkuvasti.

Näissä on ongelmallisia kohtia, kuten on huomattu. Täällä on vedottu siihen, mitenkä sitten määritellään näitä rajoja erilaisiin tukimuotoihin. Ja yksi kysymys on kyllä se, että jos tässä sitten lasketaan ihan kaikki, niin halutaanko tässäkin kohtaa ruveta määrittelemään muun muassa myöskin talkootyön tuntimäärää: kuinka monta tuntia minun äitini vaikkapa tai ystäväni on ollut tekemässä vaalitöitä, seisomassa torilla kanssani. Onko todella järkevää laittaa kaikki nämä yksittäiset samaan saldoon? Tämä sama kysymys tuli tässä ed. Sirnön esityksessä, että se tarkkarajaisuus on aika heikko (Puhemies: 2 minuuttia!) näiltä osin.

Vielä näihin työväenyhdistysten ja ay-liikkeiden rahoituksiin: ay-liike mielestäni ilmoitti vaalien jälkeen, kuinka paljon se on tukenut eri ehdokkaita, ja työväenyhdistysten osalta kyllä kokemukseni on valitettavasti se, että useimmilla niistä ei ole juuri ollenkaan rahaa, jotenka toivoisinpa näkeväni ne suuret summat, joita sieltä on joidenkin edustajien mielestä kaiken aikaa tulossa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Esittämällämme vaalikampanjakatolla olisi mielestäni tasattu niitä tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua kisaan, koska liian moni ehdokkuutta harkitseva tietää tällä hetkellä, että ei omaa sellaisia sponsoreita eikä pysty kerjäämään pankista lainaa oman poliittisen uransa edistämiseen.

Valitettavasti Suomi ei mennyt tässä sille linjalle ilmeisestikään, joka kuitenkin aika monessa sivistyneessä, demokraattisessa valtiossa on, kun on lähdetty sille linjalle, että vaalikampanjakatot on asetettu. Mielestäni edelleenkin 3 § olisi vaatinut perustuslakivaliokunnalta tarkkarajaisuutta. Nyt ilmeisesti oikeusministeriön tai Valtiontalouden tarkastusviraston on tehtävä aika tarkat ohjeistukset siitä, mitä 3 § tarkoittaa, ja silloin mielestäni kyse on lain tulkinnasta, ei niin, että me olisimme täällä päättäneet, mitä laki pitää sisällänsä. Toivonkin, että tähän tarkkarajaisuuteen palataan siinä toisessa vaiheessa, jolloin kyse on puolueiden rahoituksesta, ja kannatan sitä, että myös puolueiden rahoitus tulee tarkkaan syyniin.

Mutta toteaisin kuitenkin, että puolueet ja puolueosastot ovat jo nykyisen yhdistyslain seurauksena kohtuullisen tarkan syynimahdollisuuden sisällä, jos sitä syynimahdollisuutta vain käytettäisiin. Toki varmasti siellä on isojakin aukkoja, mutta väittäisin, että vielä suurempi ongelma kuin rekisteröidyt yhdistykset ovat ne yhdistykset tai tahot, jotka eivät ole rekisteröityneet, joilla ei ole tilinpitovelvollisuutta eikä myöskään ole mahdollisuutta niitä tarkistaa. (Ed. Ukkola: Ay-yhdistykset!) — Ay-yhdistykset ovat juuri yhdistysrekisterin mukaisia. Kaikki osastot ovat yhdistysrekisterin mukaisia yhdistyksiä.

Toivon kuitenkin, että tämä tarkkarajaisuus, samoin kuin vaalikampanjakatot, nostetaan uudestaan keskusteluun siinä vaiheessa, kun tämän paketin toinen osa on tulossa tänne. Ja toivon, että siinä vaiheessa myös aidosti keskustellaan siitä, että puolueiden käyttämiin rahoihin kuuluvat myös puolueen ehdokkaitten käyttämät rahat, eli jos päädytään vaalikampanjakattoihin, silloin se kattaisi koko kampanjan myös ehdokkaitten osalta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Vain kahteen seikkaan enää huomioita.

Ettei nyt syntyisi väärää käsitystä tästä tarkkarajaisuuden ongelman mittaluokasta kunnallisvaaleissa: kysymyksiä siitä, miten ilmoitus täytetään, mitä pitää ilmoittaa, tuli poikkeuksellisen vähän, ja kerätyn palautteen perusteella pääsääntöisesti ehdokkailla ei ole ollut vaikeuksia tietää, mitä pitää ilmoittaa. Pääsääntöisesti mainittu pykälä on hyvin selkeä, ja melkein kaikki kampanjat noudattavat kuitenkin sillä tavalla ennustettuja, tyypillisiä kampanjamenoja, että kysymys on ilmoituksista, kysymys on tilaisuuksien järjestämisestä, kysymys on kestityksestä, ja sitten sinne jää joitakin asioita, jotka osittain liittyvät vaalipiiriin ja hyvin erilaisiin maantieteellisiin kokoihin, niin kuin täällä moneen kertaan mainittu kuljetus.

Silloin kun on epäselvä tilanne itsellä sen suhteen, että kun pummasin kyydin sieltä vaalitilaisuudesta toiselta ehdokkaalta samaa matkaa, niin pitäisikö siitä ilmoittaa, tämän tyyppisiä, niin silloin varmaan kannattaa miettiä pari asiaa, ensiksikin, onko tämä merkittävä summa, ja jos on, niin silloin kannattaa miettiä vielä enemmän ja epäselvissä tilanteissa ennemmin ilmoittaa kuin jättää ilmoittamatta. Mutta esimerkiksi kimppakyydin pummaamista en ilmoittaisi, vaikka siinä tosiasiallisesti ollaankin saatu tukea. Mutta mitä lähempänä ja selvemmin ollaan sitä, että toiminta on organisoitua, osa omaa kampanjaa tai tukiryhmän toimintaa, esimerkiksi, kun ed. Pulliainen kertoi näistä kahvikassoista ja muista, joissa on kysymys suunnitelmallisesta, vakiintuneesta toiminnasta, jonka varaan lasketaan ja jossa liikkuu rahaa, niin sitä selvemmin on varmoilla vesillä, kun ilmoittaa.

Myös jos on semmoinen tilanne, jossa itse ei ole ollut alun perin aktiivinen, mutta on suostunut johonkin yhteisilmoitukseen, niin kyllä silloin on selkeintä ilmoittaa se laskennallinen arvo. Itse esimerkiksi tein niin, kun meillä alueyhdistykset Helsingissä julkaisivat omien jäsentensä ilmoituksia, niin että alueyhdistys sitten, Länsi-Helsingin Vihreät, maksoi mainoksen, että laskin siitä sen laskennallisen osuuden, mitä se mainos maksoi, koska olin antanut luvan siihen ilmoitukseen, vaikka se ei ollut osa omaa aktiivista kampanjaani ollenkaan. Ei se ole mikään ongelma sitäkin sinne ilmoittaa. Mutta näissä rajatapauksissa kyllä suurimmassa osassa tilanteista selviää omalla ajattelulla.

Sitten toiseen seikkaan, tähän, että tässä vaiheessa ei ole vielä — ja ne ovat kyllä oikeasti juridisia ongelmia — koko maassa määrättynä lakiin kirjattua kampanjakattoa. Se ei kyllä mahdollista sitä, että kaikki ne, jotka pitävät, että se on osa oikeudenmukaista vaalijärjestelmää, nyt omissa vaalipiireissään sitoutuvat siihen. Ei voi olla niin, että mennään sen taakse, että kun ihan kaikki puolueet eivät tule kaikissa vaalipiireissä mukaan, niin emme mekään. Ruotsissa on hyvä esimerkki vaalirahoitusjärjestelmästä, jota kansainvälisesti pidetään erittäin toimivana, avoimena ja josta ei ole pykälän pykälää vaan jossa puolueet ovat sopineet ja noudattavat keskinäisiä sopimuksiaan.

Kyllä minä näkisin nyt, että tämän kampanjakaton myötä ja myös kun lakiinkin kuitenkin tulee suora mahdollisuus ja Valtiontalouden tarkastusviraston sivuille automaattisesti saa etukäteen äänestäjilleen näyttää tiedossa olevat kulut ja lahjoitukset jo ennen vaaleja, vastuu siirtyy osittain sitten kaikille niille, jotka näitä kannattavat ja sitten myös vapaaehtoisesti niihin sitoutuvat. Omalta osaltani voin sanoa, että aivan varmasti molempiin asioihin tulen etukäteen sitoutumaan, sekä siihen kampanjakattoon, joka vaalipiirissä sovitaan, että ilman muuta etukäteen käyttämään tätä virallista sivustoa. Tähän asti ne on pitänyt ilmoittaa omilla sivuillaan, minkä itsekin olen tehnyt, mutta nyt siis jatkossa ilmoitetaan virallisella Valtiontalouden tarkastusviraston tuottamalla pohjalla ja jo julkisesti etukäteen.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt minun kyllä täytyy kysyä ministeri Braxilta sellaista asiaa, kun ihan varta vasten kysyttiin näistä yhteisilmoituksista Tarastilta, ja minä toivon, että ed. Södermankin yrittää muistella, mitä hän sanoi. Minun muistini mukaan hän sanoi nimenomaan, että sitä yhteisilmoituksen osuutta ei tarvitse ilmoittaa, jos sen puolue kustantaa. Eihän tämmöisissä valtakunnallisissa vaaleissa edes kunnolla ehdokas tiedä, missä kaikissa paikoissa puolue sitten loppujen lopuksi ilmoittaa.

Toinen asia on sitten tämän kampanjakatto. Jos se olisi kunnallisvaaleissa 10 000, niin minä voisin kyllä kysyä, tuletteko te helsinkiläiset sillä toimeen, (Min. Brax: Ihan hyvin! — Ed. Sirnö: Keskimäärin tulevat!) 10 000 eurolla. — Se on sitten tietenkin niin, että jotkut tulevat, no niin, en minä siihen ota sitten sen enempää kantaa, katsotaan sitten kun ja jos tämä asia tulee jatkossa tänne päätettäväksi.

Nyt haluaisin sanoa, että minä toivon, että tämä uusi laki todella avaa ehdokkaiden vaali-ilmoitukset niin, että niistä ei tule sitten epäselvyyttä, mutta minulla on nyt valitettava tuntuma siitä, että aivan kaikkia ei tajuta ilmoittaa. Kysymys on aika monimutkaisesta asiasta minun mielestäni, kun tämä menee näin pikkutarkaksi. Kun kyselimme Tarastilta, niin ei kyllä hänkään osannut kaikkiin asioihin vastata. Kunnallisvaalit minun mielestäni ovat paljon helpommat.

Toinen asia kunnallisvaaleissa on, että niissä ovat summat pienempiä, ja toinen asia on, että niissä on tämä vaikuttamismahdollisuus suurempi kuin esimerkiksi kai muissa vaaleissa. Siellä voidaan gryndereihin vaikuttaa, maapolitiikkaan ja kaavoituspolitiikkaan, ja siellä minun mielestäni ehdottomasti täytyy olla hyvin tiukat ja selkeät pelisäännöt.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Ajatelkaapa, kansanedustajat, hetken köyhää lapsiperhettä ja sitten rikasta miljonääriä ja verratkaa heidän mahdollisuuksiaan tukea omaa ehdokastaan, niin emme me voi puhua minkäänlaisesta yhdenvertaisuudesta emmekä tasavertaisuudesta. En kovin helposti olisi tätä mahdollisuutta erilaiseen tukeen rajoittamassa lainsäädännöllä, mutta olen ehdottamassa, että eduskuntavaaleissa kampanjoilla olisi 100 000 euron yläraja ja kampanjakatto. Miksi te vastustatte tätä? Miksi te haluatte yli 100 000 euroa maksavia eduskuntavaalikampanjoita? Eikö silloin jo tarkoiteta sitä, että on asetettu ehdokkaat hyvin eriarvoiseen asemaan ja erilaisiin lähtökohtiin? Ja jos tämä kampanjakatto, niin kuin tuossa väitettiin, ei meillä toimisi, niin miten se sitten toimii näissä muissa maissa? Miten Kanadassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, miten siellä sitten tämä tarkkarajaisuusongelma on ratkaistu?

Sitten tätä jatkotyötä varten, missä pitää harkintaa käyttää ja pyrkiä konsensukseen ja yhteisymmärrykseen, kiitos ministerille tämän asian parissa painimisesta, kun tuossa lakiehdotuksessa sanotaan, että ehdokkaan tukemiseksi toimiva yhteisö ei saa vastaanottaa tukea, jonka antajaa ei voida selvittää. Mitä tällaiselle tuelle sitten pitäisi tehdä? Asiantuntija on meillä perustuslakivaliokunnassa sanonut, että se pitää palauttaa antajalle. Mutta silloinhan antaja voidaan selvittää, jolloin sen saa pitää.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Jos on olemassa semmoinen pankkitoiminto, että anonyymille voi palauttaa, niin se on varmaan oikea vastaus, ja silloinhan pankki ei kerro. Mutta tietysti, jos tämä palautusmahdollisuus edellyttää tietämistä, niin vastaus on "ei tietenkään", enkä usko, että vastaaja on sitä tarkoittanutkaan.

Mutta vielä, ed. Ukkola, hyvä, että kysyitte. Esimerkkini ei koskenut puolueen niitä kattokampanjoita, joissa on kaikki ehdokkaat tasavertaisesti esillä. Niitä ei kuulu ilmoittaa, ja hyvä, että tämä tuli esille. Silloin nimenomaan ei ole kysymys omasta kampanjasta, ei ole kysymys siitä kampanjasta, johon itse ehdokas tai hänen tukiryhmänsä on aktiivisesti osallistunut, vaan kysymys on semmoisesta puolueen tai piirijärjestön tai paikallisosaston kaikille ehdokkaille tasapuolisesti tekemästä kampanjasta, esimerkiksi tyypillisesti kadunvarsijulisteet tai niiden toisinnot tai yleismainonta. Oma esimerkkini koski sitten tämmöistä paljon pienempää, valikoidumpaa joukkoa, joka tarjosi vain osalle meistä ehdokkaista tietyillä kriteereillä paikkaa. Ja vaikka sekään ei ollut alun perin alkuunkaan oman kampanjani osa, mutta koska suostuin ja annoin heille luvan minuakin mainostaa, niin katsoin, että se laskennallisesti on hyvä ilmoittaa. Mutta nämä ovat juuri näitä punnintatilanteita. Mutta silloin, jos on kysymys tästä puolueen kaikille ehdokkaille tasavertaisesti tarjoamasta pohjasta, niin se ei ole omaa ilmoitusta, ja hyvä, että tämä tuli esille.