Sari Essayah /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös tämä kristillisdemokraattien lakialoite liittyy ryhmämme tekemään sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan varjolisäbudjettiin.

Yhteiskuntamme lähivuosien suurin haaste tulee olemaan väestön ikääntyminen. Huoltosuhteen säilyttäminen ja parantaminen edellyttää lasten ja perheiden aseman nykyistä parempaa huomioon ottamista yhteiskuntapolitiikassa. Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan suomalaiset haluaisivat enemmän lapsia kuin todellisuudessa saavat. Yksi keskeinen syy lasten saamisen siirtämiseen on taloudellinen epävarmuus. Lapset halutaan myöhäisemmässä ja toiveiden mukaan taloudellisesti vakaammassa elämäntilanteessa, mutta samalla saatetaan jäädä iän myötä lisääntyvän hedelmättömyyden takia kokonaan lapsettomiksi. Toisaalta työllisyysasteemme kaipaa kohennusta eli tarvitsemme työmarkkinoilla myös isien ja äitien työpanosta.

Tulemme siis tähän ansiotyön ja perhe-elämän yhteensovittamisen problematiikkaan. Työura ja perhe-elämä koetaan liian usein joko—tai-kysymyksenä, kun sen pitäisi olla terveen yhteiskuntarakenteen säilymisen kannalta sekä—että-mahdollisuus. Yhteiskunnan tukitoimista tärkeimpinä työn ja perhe-elämän yhteensovittajina pidetään edelleen kotihoidon tukea, osittaista hoitorahaa ja yksityisen hoidon tukea. Perheille tulee taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseen sopiva tapa hoitaa alle kouluikäistä lastaan.

Lasten kotihoidon tuen tarkoituksena on ollut antaa perheille mahdollisuus jäädä hoitamaan alle kolmivuotiasta lasta kotiin, mutta nykyisen tasoisena se ei tarjoa todellista valinnan mahdollisuutta pieni- ja keskituloisille perheille. Lapsiperheet ovat erilaisista perhepoliittisista etuuksista tyytymättömimpiä juuri kotihoidon tuen heikkoon tasoon. Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto tietenkin lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta. Hallitus on linjannut, että se haluaa tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, ja on ajoittanut hoitorahan 42 euron lisäyksen vuodelle 2005.

Me kristillisdemokraatit haluamme kuitenkin kiirehtiä perhetukien nostamista sosiaalisesti oikeudenmukaisemmassa varjolisäbudjetissamme. Viimeisen vuosikymmenen aikana lapsiperheiden köyhyysaste on kaksinkertaistunut ja perheissä, joissa on alle kolmivuotiaita lapsia ja joita tämä kotihoidon tukikin juuri koskettaa, köyhyysaste on kolminkertaistunut. Näiden perheiden tukeminen tarvitsisi välittömiä toimenpiteitä.

Kotihoidon tuen leikkauksen jälkeen osa kunnista on ottanut käyttöön kuntalisät niin kotihoidon kuin yksityisen hoidon tukeenkin tarjotakseen vaihtoehdon kunnalliselle päivähoidolle. Niin on käynyt, että esimerkiksi naapurikuntien lapsiperheet ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan lasten kotona hoitamisen mahdollisuuksien suhteen.

Osittainen hoitoraha puolestaan helpottaa taloudellisesti vanhempien mahdollisuutta lyhyemmän työajan tekemiseen ja antaa vanhemmalle enemmän aikaa olla lastensa kanssa. Osittaisen hoitorahan laajennus elokuussa 2004 koskemaan myös ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden vanhempia parantaa mahdollisuuksia lyhentää lasten yksinäisiä iltapäiviä. Yksityisen hoidon tuki puolestaan parantaa kotitalouden mahdollisuuksia joko palkata hoitaja kotiin tai ostaa palvelu yksityiseltä päivähoidon tuottajalta.

Arvoisa puhemies! Tällä lakialoitteella halutaan siis pikaisesti nostaa niitä perhepoliittisia tukia, jotka eniten helpottavat työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Uskon, että sekä hallitus että oppositio näkevät tämän asian tarpeellisuuden ja lapsiperheiden taloudellisen aseman heikentymisestä nousevan kiireellisyyden. Vuoden 1997 tason tavoitteleminen on lisäksi mielestäni tasoltaan vastuullista talouspolitiikkaa tässä heikentyneessä taloudellisessa tilanteessa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on aivan oikein, mitä ed. Essayah sanoi. Kysymys on valinnan vapaudesta, kysymys on humaanisuudesta, kysymys on siitä, että lapsiperheille luodaan valinnan mahdollisuus eli että he saavat itse päättää, hoitavatko lapsensa kotona vai hoidetaanko ne kunnallisessa päivähoidossa. Tämä ei kokonaiskustannuksia lisää, päinvastoin, sillä jos yhä enemmän lapsia hoidetaan kotona, päiväkotirakentaminen ja investoinnit vähenevät. Tämän me Espoon kaupungissa hyvin konkreettisesti olemme huomanneet. Se ei ole pelkästään hoito vaan myös investoinnit, kun joudutaan tekemään päiväkoteja lisää.

Minulla ei ole mitään kunnallista perhepäivähoitoa vastaan tai kunnallista hoitoa vastaan, päinvastoin. Haluan vain sitä, että luodaan taloudelliset puitteet, jotta perheet voivat valita, miten tämä hoidetaan. Mielestäni on kohtuullisen mieletöntä, että talvipakkasessa lapsia revitään, alle vuoden ikäisiä, kuudelta ylös, että lähdetään päiväkotiin. Auton hurinassa ne uudestaan nukahtavat, ja taas kun ollaan päiväkodin pihassa, revitään ylös. Ei se ole oikea tapa. Kyllä tässä on voitava mennä eteenpäin.

Sen vielä haluan sanoa, että kyllä lapsiperheillä oli jälleen edunajajia vaalien alla. Tuli kirjeitä kotiin, ja luvattiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Toivottavasti keskusta nyt edes tässä asiassa pistäisi sosialistit kuriin ja tämän tärkeysjärjestyksen toisin päin: Ensin satsataan lapsiperheisiin ja kotihoidon tukeen ja sitten vasta mennään sosialistien yhden lapsen Kiinan-mallin mukaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Lipposen hallitusten pitkän hallituskauden yksi suurimpia häpeätahroja oli se, että vahvan, poikkeuksellisen vahvan, talouskasvun aikana kotihoidon tukea, niin kuin muitakin lapsiperheiden etuja, leikattiin. Kotihoidon tuki oli vuosina 96—97 kaikkein suurimman prosentuaalisen leikkauksen kohteena. Yli 20 prosenttia oli leikkaus, ja sitä ei ole palautettu näihin päiviin mennessä.

Nyt Jäätteenmäen hallituksen hallitusohjelmakin on tältä osin aika epäselvä. Siinä luvataan, että ensi vuonna nostetaan kotihoidon tuen tasoa, mutta ei puhuta määrästä. Määrää tietysti voidaan erikseen miettiä ja päättääkin, mutta hitaasti tapahtuu. Toisaalta kuitenkin, kun ajatellaan näitä muutamaa vuotta tai pitempääkin aikaa, juuri kotihoidon tuesta on puhuttu nykyistenkin hallituspuolueiden taholta enemmän kuin ehkä mistään muusta perhepoliittisesta etuudesta. Kuitenkaan asia ei pääse eteenpäin vauhdilla, niin kuin sen pitäisi.

Kotihoito on lapsiystävällisin hoitomuoto, se on perheystävällisin ja se on taloudellisin hoitomuoto. Me kristillisdemokraatit emme halua nostaa sitä mitenkään erityisesti muiden muotojen yläpuolelle, vaan haluamme siitä tehdä tasavertaisen vaihtoehdon. Kun siitä tehdään tasavertainen vaihtoehto taloudellisesti perheille, niin se on myös yhteiskunnalle senkin jälkeen kaikkein edullisin, ja se on lasten kannalta paras muoto. Tämä lakialoite on todella tärkeä, ja se on syytä viedä eteenpäin jo tänä vuonna.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on erittäin hyvä siinä mielessä, että se ottaa kotihoito-sanan esille. Koen vähän puutteena sen, että puhutaan pelkästään rahasta ja annetaan se kuva, että kaikki järjestyy, kun rahaa annetaan lisää. Täällä olemme kuulleet perusteluita, miten siinäkin on omat hyvät puolensa.

Mutta erityisesti kiinnittäisin perusteluiden neljänteen kappaleeseen huomiota, jossa näitä perusasioita on tavallaan ehkä aika rohkeastikin mutta hyvin sanottu niin, kuin ne ovatkin. Lasten edunhan tässä pitäisi olla ensimmäisenä asiana, ja silloin on muitakin keinoja kuin pelkkä rahan nostaminen tähän mukaan. Perheverotuksen muuttaminen on yksi tämmöinen keino.

Mielenkiintoista on myöskin se, että vaikka kotihoitoa näin kovasti halutaan tukea, niin ei haluta ottaa esille subjektiivista oikeutta päivähoitoon ja siihen mahdollisesti tulevia tarkistuksia. Tästähän meillä julkisessa sanassa keskustellaan. On varmasti korkea aika miettiä, mitkä ovat Suomessa ne ryhmät, jotka erityisesti subjektiivisia oikeuksia tarvitsevat. Terveet lapset eivät varmasti kyllä ole silloin ensimmäinen ryhmä, jos sitä asiapohjalta mietitään eikä poliittiselta pohjalta. Perheiden omasta valinnastahan pitäisi aina mahdollisimman pitkälle olla kysymys.