Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ammattikorkeakoululain muuttamisesta liittyy ennen kaikkea eduskunnan käsittelyssä olevaan yliopistolakiuudistukseen. Yliopistolain ja ammattikorkeakoululain säännökset, jotka koskevat laadunarviointia, opiskelijoiden kelpoisuutta, opiskelupaikan vastaanottamista, opetuksen maksuttomuutta, koulutusohjelman maksullisuutta sekä hallintoasiain käsittelyä, on tarkoituksenmukaista saattaa mahdollisimman yhtenäiseen muotoon molempien korkeakoulusektoreiden lainsäädännössä, ja siitä johtuen tämä lakiesitys on tänne tuotu.

Tässä yhteydessä ei olla siis tekemässä ammattikorkeakoulun lainsäädännön kokonaisuudistusta. Sellaistakin on kaivattu. Ammattikorkeakoululain kokonaisvaltaisempi uudistaminen yliopistolain tapaan saattaa olla perusteltua, kunhan ammattikorkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimet ja tavoitteet ensin saadaan toteutettua. Vasta sen jälkeen meillä on riittävät valmiudet arvioida ammattikorkeakoululain kokonaisuudistuksen ja voimavarojen tarvetta. Tuon uudistuksen aikataulu lienee seuraavalla hallituskaudella ja sen kysymys. Tässä vaiheessa olemme kuitenkin ammattikorkeakoululle antaneet sen viestin, että esityksiä ja näkemyksiä siitä, mitä kokonaisuudistuksen tulisi pitää sisällään, on mahdollisuus nyt tässäkin vaiheessa ja syksyn aikana tuoda esiin. Tähän olemme nyt ammattikorkeakoulukenttää kannustaneet.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa laissa muutokset ovat siis ennen kaikkea yliopistolaista johtuvia, jossa halutaan yhtenäistää käytäntöjä ja lainsäädäntöä molempien korkeakoulualojen osalta. Ammattikorkeakoulututkintoon johtava opetus tässäkin laissa säilyy pääsääntöisesti maksuttomana. Vieraskieliseen koulutukseen hakevilta voitaisiin ehdotuksen mukaan kuitenkin edellyttää kansainvälisten maksullisten testien suorittamista samalla lailla kuin yliopistopuolella. Ammattikorkeakoulut saisivat yliopistojen tapaan myös mahdollisuuden kerätä maksuja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon osallistuvilta EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Maksukokeilu on voimassa viisi vuotta eli vuoden 2014 loppuun. Edellytyksenä maksun perimiselle on opetusministeriön tekemä koulutusohjelmapäätös ja ohjelmaan kuuluva apurahajärjestelmä, jolla tuettaisiin vähävaraisten ulkomaisten opiskelijoiden opintoja Suomessa. Vastaava esityshän sisältyy myös käsittelyssä olevaan uuteen yliopistolakiin.

Myös niin sanottu yhden paikan säännös ehdotetaan luonnollisesti yhtenäistettäväksi kahden korkeakoulusektorin lainsäädännössä. Opiskelija voisi ehdotuksen mukaan ottaa vastaan yhden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen valtakunnalliseen yhteishakuun kuuluvan korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan samana lukukautena alkavasta koulutuksesta.

Vaikka ammattikorkeakoululakiin ehdotetaan tehtäväksi muutoksia erityisesti yliopistolainsäädännön kokonaisuudistuksen johdosta, lakiin ehdotetaan samalla tehtäväksi eräitä muita muutoksia. Näistä merkittävimpiä on se, että ammattikorkeakoulussa suoritettavien tutkintojen asema halutaan selvennettäväksi tässä nyt lain tasolla. Tämän johdosta laissa ehdotetaan säädettäväksi, että ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja. Ylempi amk-tutkinto tuottaisi siten saman kelpoisuuden kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto, jos lainsäädännössä on tiettyyn tehtävään asetettu kelpoisuusvaatimukseksi ylempi korkeakoulututkinto. Ehdotetulla säännöksellä ei ole vaikutusta yliopistossa suoritettaviin tutkintoihin johtaviin opintoihin liittyviin kelpoisuuksiin. Näistä säädetään jatkossakin yliopistolaissa.

Ammattikorkeakoulu voisi lakiehdotuksen mukaan niin halutessaan järjestää maahanmuuttajille ammattikorkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta. Meillähän on tärkeänä tavoitteena se, että maahanmuuttajien osuus korkeakouluissa kaiken kaikkiaan saataisiin heidän väestöllistä osuuttaan vastaavalle tasolle. Sen vuoksi nyt ammattikorkeakouluille tarjotaan mahdollisuus maahanmuuttajille suunnata valmentavaa koulutusta, jotta he pystyisivät myös entistä enemmän suorittamaan ammattikorkeakoulututkintoja ja opiskelemaan korkea- asteella. Tämä koulutus olisi opiskelijalle maksutonta, ja koulutuksen rahoitus on tarkoitus hoitaa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen puitteissa.

Ammattikorkeakoulun henkilöstöhallintoon liittyvän tehtävänjaon selkeyttämiseksi ehdotetaan, että ammattikorkeakoulun ylläpitäjä nimittäisi rehtorin lisäksi vararehtorit ja muun ylimmän johdon ja ammattikorkeakoulu muun henkilöstön. Julkisuuslakia sovellettaisiin jatkossa sekä kunnallisten että yksityisten ylläpitäjien toimintaan, kun kyse on ammattikorkeakoululain mukaisesta toiminnasta. Lain on tarkoitus tulla voimaan samassa aikataulussa uuden yliopistolain kanssa eli vuoden 2010 alusta.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoululakia sorvataan nyt pääasiassa yliopistolainsäädännön kokonaisuudistuksen johdosta, aivan kuten ministeri täällä edellä totesi. Haluan kiinnittää huomiota erityisesti opiskelijakuntien asemaan ammattikorkeakouluissa. Opiskelijakuntaa koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi hieman, mutta mielestäni oleellinen seikka eli opiskelijakuntien automaatiojäsenyys sivuutetaan. Jos muilta osin muutetaan käytäntöjä yhtenäisiksi ylioppilaskunnan kanssa, olisi mielestäni perusteltua edetä myös tällä sektorilla.

Lähestyn automaatiojäsenyyden etuja kahdesta näkökulmasta, toisaalta opiskelijan näkökulmasta ja toisaalta opiskelijakunnan näkövinkkelistä. Opiskelijoille automaatiojäsenyys tarjoaisi muun muassa mahdollisuuden todellisen julkisen vallan käyttöön, samalla kattavamman ja tasa-arvoisemman edunvalvonnan, mahdollisuuden olla ehdolla ja äänestää. Se antaisi yhteisöllisyyttä ja parempia palveluita. Opiskelijakunnan tehtäväksi on määritelty kasvattaminen kriittiseen kansalaisuuteen. No, se voi olla hieman hankalasti mitattavissa oleva peruste, mutta jos katsoo esimerkiksi eduskunnan koostumusta, niin käy selväksi, kuinka paljon tuolla asialla voi olla merkitystä: suuri osa meistä kansanedustajista on ponnistanut nimenomaan ylioppilaspohjalta, oppinut osaltaan argumentaatiota ylioppilaspolitiikassa.

Koko tasa-arvokysymys on yliopistoja ja ammattikorkeakouluja laajempi seikka. Myös toisen asteen, ammatillisten ja lukioidenkin, oppilaskunnilla on automaatiojäsenyys. Niillä ei vain ole jäsenmaksun kanto-oikeutta. Korkeakoulussa tämä oikeus on välttämätöntä toiminnan laajuuden vuoksi. Ylioppilaskunnat ja opiskelijakunnat hoitavat pääsääntöisesti samoja tehtäviä. Ainoa merkittävämpi ero on ylioppilaskuntien rooli terveydenhuollon hoitamisessa. Olen ymmärtänyt, että ammattikorkeakouluopiskelijoilla on halua omalla panoksellaan olla ratkaisemassa myös tätä ongelmaa, opiskelija- ja terveydenhuollon ongelmaa, jos siihen annetaan mahdollisuus, ja tällä tiellä automaatiojäsenyys voisi olla erittäin merkittävä ja hyvä avaus.

Opiskelijakuntien rahoitus on tällä hetkellä opiskelijoiden kontolla. Tehtävien hoito vaatii kuitenkin enemmän varoja kuin nykyisellä metodilla saadaan jäsentuloina. Useimmat opiskelijakunnat saavat tukea ammattikorkeakoululta muodossa tai toisessa. Tämän vähän, voi sanoa, ikävänäkin sivuilmiönä on se, että rahoittajan asemassa ammattikorkeakoululla on vaikutusvaltaa opiskelijakuntaan. Se ei ole hyvä asia. Nykyisen lainsäädännön aikana on ollut jopa tapauksia, joissa ammattikorkeakoulu on joko uhannut tuen katkaisemisella tai jopa katkaissut tuen opiskelijoiden ollessa eri mieltä koulun hallinnon kanssa. En usko, että tämä on ollut lainsäätäjän tavoitteena. Toivon, että sivistysvaliokunnan käsittelyssä tullaan perinpohjaisesti pohtimaan automaatiojäsenyyden mahdollisuutta.

Herra puhemies! Vielä muutama seikka automaatiojäsenyydestä opiskelijakunnan näkökulmasta. Uskon, että se antaisi mahdollisuuksia turvata resurssit ja tehdä opiskelijakunnista taloudellisesti vakaita toimijoita. Opiskelijat voisivat toimia aktiivisina ammattikorkeakoulun ja opiskelupaikkakunnan kehittäjinä. Silloin yksi puolueeton taho edustaisi kaikkia opiskelijoita. Erittäin tärkeää on myös se, että tällainen järjestely mahdollistaisi lakiin jo kirjattujen tehtävien ja mahdollisesti uusien tehtävien toteuttamisen käytännössä. Viimeisenä mutta ei mitenkään vähäisimpänä ajattelen myös niin, että automaatiojäsenyys tukee erityisesti pienempien yksiköiden opiskelijoita ja opiskelijakuntia, niitä ammattikorkeakouluja, joilla resurssit muuten ovat heikommat.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoululaki tulee käsittelyyn samanaikaisesti yliopistolain kanssa, ja on perusteltua, että ammattikorkeakoululakia päivitetään yliopistolakiin tulevien muutosten mukaisesti. Ainakin laadunarviointiin, opiskelijoiden kelpoisuuteen, opiskelupaikan vastaanottoon, opetuksen maksuttomuuteen ja koulutusohjelmien maksullisuuteen liittyvät käytännöt on hyvä yhtenäistää. Tähän liittyy se, että EU- ja Eta-maiden ulkopuolisia opiskelijoita voidaan ottaa maksullisiin ohjelmiin, jotka koskevat ylempiä jatkotutkintoja. Lisäksi laissa päivitetään tätä ammattikorkeakoululakia niiden epäkohtien osalta, mitä siinä on ollut. Mutta kun tämä laki on ollut nyt voimassa muistaakseni kolme vuotta, niin siinä ei ole erityisiä epäkohtia ilmennyt ja toimijat ovat olleet varsin tyytyväisiä, joten näen, että tämä esitys, mikä nyt on tehty, on varsin hyvä ja näillä voidaan mennä eteenpäin.

Kiinnittäisin huomiota siihen, mikä minusta on erittäin merkityksellistä, joka liittyy sekä yliopistolakiin että ammattikorkeakoululakiin ja siihen, että korkeakoululla on enemmän mahdollisuuksia miettiä omia strategioitaan ja omaa profiiliaan, että tämän rakenteellisen uudistuksen kannalta on erinomaisen tärkeätä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen profiilit toimivat hyvin yhdessä, että niillä on selkeästi erilaiset tehtävät ja erilaiset profiilit. On vanha insinöörivitsi, missä diplomi-insinööri tulee tehtaalle, missä insinööri on juuri loistavasti ratkaissut jonkun prosessia koskevan ongelman, ja sanoo insinöörille: "Helppoahan toi on käytännössä mutta entäs teoriassa?"

Tänä päivänä on mennyt vähän sillä tavalla, että diplomi-insinööri ei tahdo hallita oikein teoriaa eikä insinööri käytäntöä, että niitä profiileja pitää hyvällä tavalla pystyä terävöittämään. Erot täytyy olla näiden tutkintojen sisällöissä, mutta sen sijaan muuten kaikki mahdollinen yhteistyö on järkevää ja siihen tulee kannustaa. Tämä on myöskin mietittävä alakohtaisesti, koska varmasti on erilaisia tilanteita ja käytänteitä eri aloilla.

Myöskin rakenteellista uudistusta ammattikorkeakoulujen sisällä pitää viedä eteenpäin, ja se tarkoittaa sitä, että on aikaansaatava riittävän toimintakykyiset yksiköt, jotka kukin profiloituvat tavallaan, ei niin, että kaikki tekevät samoja asioita. Ammattikorkeakouluyksiköitä on yhteensä 26. Siellä on muistaakseni kahdeksan eri alaa. Esimerkiksi nyt on käynnissä tämmöinen teknisen korkeakoulutuksen kansallinen strategiatyö, joka piirtää sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista tämmöistä Suomen profiilikarttaa sen mukaisesti, mitä koulutusohjelmia ja mitä erikoistumisalueita milläkin alueella tai yliopiston ja ammattikorkeakoulun muodostamalla yhteistyöakselilla on.

Minä näen, että sekä yliopistojen kehittymisen että ammattikorkeakoulujen kehittymisen kannalta on erinomaisen tärkeätä, että me pienessä maassa näemme tämän kokonaisuuden ja keskitymme omiin vahvuuksiimme ja etenemme näissä uudistuksissa vahvuuksien kautta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että yliopistolain muutoksen yhteydessä käydään samanaikaisesti myös ammattikorkeakoululain muuttaminen. Voisi jopa kysyä, pitäisikö mennä askelta pidemmälle, koska näitä kahta korkeakoulujärjestelmään kuuluvaa järjestelmää pitäisi itse asiassa pohtia kokonaisuuden kannalta, kuten tässä edellinen edustaja puhui, ja tarkoitan siinä, että katsoa juuri näiden erilaisten koulutusalojen kautta, mitä on tarjolla. Miksi näin pitäisi tehdä?

Ammattikorkeakoulut ovat tulleet yhä kohti yliopistoja. He haluavat tehdä tutkimusta samalla tavalla kuin yliopistoissakin. Jos otetaan esimerkkinä kaupallisten alojen tutkimus, ihan vastaavat tavoitteet on ammattikorkeakouluissa tehtävällä tutkimuksella kuin on yliopistoissa tehtävällä tutkimuksella. Kummatkin ovat käytännönläheisiä tutkimusaloja, eivät teoreettisia. Samoin meillä on yliopistoissa syntynyt uusi tutkinto, alempi korkeakoulututkinto, ja näiltä osin, kun lähdetään katsomaan kirjallisuudenkin kautta, tietyillä koulutusaloilla on vastaava kirjallisuus kuin on ammattikorkeakoulututkinnoissa, jos katsotaan kandidaattitutkintoja. Ei niissä kovin kummoisia eroja ole, kun puhutaan soveltavista tieteenaloista.

Jos vielä lähdetään tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, miltä se näyttää työnantajien näkökulmasta, nyt tämä uusi laki tuo meille lisää tähän soppaan uusia aineksia. En tiedä, onko porkkanaa vai onko perunaa vai onko jotain naurista mukaan tulossa. Meillä on todellinen tutkintojen sekametelisoppa. Otan otteen tästä uudesta laista: "Ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja." Jos otetaan rinnalle yliopistojen tutkinnot, yliopistoissa on alempia korkeakoulututkintoja ja ylempiä korkeakoulututkintoja. Aivan samanlaisilla termeillä puhutaan, ja kuitenkin me täälläkin yritämme sisällöllisesti tehdä näistä poikkeavia toisistaan. Tässä herää ulkopuoliselle kysymys, tietävätkö päättäjät oikeastaan, mitä ollaan täällä päättämässä, kun lähdetään näillä sitten työmarkkinoilla tekemään. Ei siellä kovinkaan moni ole selvillä siitä, mikä on kunkin tausta ja mikä on mistäkin tullut alempi korkeakoulututkinto.

Vielä, jos otetaan kolmas näkökulma siitä, miten kansainvälisesti asia näyttäytyy, meillä on kandidaattitutkintoa vastaavia kansainvälisiä tutkintoja Bachelor of Science in Business ja BBA. Näissä yhteyksissä näitä käytetään ammattikorkeakouluissa. Sinänsä tässä voi kysyä, aiheuttaako näiden tutkintojen erilainen monipuolisuus jo sen, että näitä pitäisi tarkastella aivan kokonaisuudessaan uudestaan, jotta tämä meidän järjestelmä eräällä tavalla selkeytyisi.

Hyviä näkökulmia tästä uudistuksesta on löydettävissä katsoen täältä, että AICE-tutkinto hyväksytään myös sellaisena ja se tuo kelpoisuuden korkeakoulututkintoon. On erittäin hyvä, että se on tuotu tähän mukaan. Mutta kyllä tässä suuret toiveet tulee siitä, että seuraavassa hallitusohjelmassa päästäisiin kiinni tähän meidän korkeakoulujärjestelmään, koska tämä on myöskin kallis, koska tässä on moniportaisia elementtejä ja meillä on hyvin monta eri toimijaa tässä. Pohdin tuossa, onko se loppujen lopuksi erittäin hyvä, että meillä on jätetty ne yliopistokeskukset uuteen yliopistolakiin, koska nehän ovat paikkoja, joissa näitä synergiahyötyjä voidaan eri toimijoiden kanssa hakea. Toivoisinkin, että siellä tehtäisiin ja katsottaisiin hyvinkin tarkkaan, minkä tyyppisiä rakenteita meidän kannattaisi juuri näillä soveltavilla tieteenaloilla tehdä jatkossa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tohtori, ed. Lauslahti oli ihan oikeassa. Sekaisinhan tässä menee muutkin kuin tohtori ja tohtorit. Tämä koko koulutusjärjestelmä, rouva ministeri, pitäisi kyllä laittaa jonkinlaiseen perusteelliseen remonttiin ja kysyä, kuinka monta ammattikorkeakoulua, kuinka monta yliopistoa ylipäätänsä Suomen kokoinen viiden miljoonan kansa tarvitsee. Meillähän on 26 ammattikorkeakoulua ja 15 yliopistoa, jos nyt tämä Aalto-yliopisto saa olla sellaisena kuin se nyt on suunniteltu.

Minä olin itse päättämässä ammattikorkeakoulusta silloin 1990-luvun alussa enkä nyt todella kuvitellut päättäväni sellaisesta järjestelmästä kuin nyt tästä ammattikorkeakoulujärjestelmästä on tullut. Siitä on tullut sekava, josta ei tiedä oikein, mitä se kouluttaa ja kenen tarpeisiin se kouluttaa.

Totta kai lähtökohtanahan oli silloin kun sitä perustettiin, että ammattikorkeakoulu kouluttaa työhön päteviä ihmisiä. Kuitenkin on käynyt sillä tavalla, että esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksesta — josta en ymmärtänyt, että minä päätin sen siirtämisestä ammattikorkeaan, vaan kuvittelin, että edelleenkin sairaanhoitajia koulutetaan sairaanhoito-oppilaitoksissa — on tullut valituksia, aika suorasukaisia valituksia siitä, että uudet valmistuvat sairaanhoitajat eivät osaa työtään. Samalla tavalla on tullut valituksia siitä, että uudet ammattikorkeakoulun käyneet ylipäätänsä eivät osaa työtään. Mitä varten heitä koulutetaan, jos he eivät pysty sitten lähestulkoon suoraan tekemään sitä työtä, sitä ammattia, mihin heidät on ikään kuin koulutettu, vaan yritykset joutuvat sitten heidät uudelleen kouluttamaan?

Toinen asia, josta esitän kriittisiä huomautuksia, on se, että ammattikorkeakouluja on näin paljon, kohtuullisen paljon ja näitä koulutusaloja on kahdeksan — niitäkin on kohtuullisen paljon. Tai ei niitä sinänsä ole paljon, mutta kun niiden sisällä on monenlaista koulutusta, joiden tutkintojen nimikkeitä minä en ainakaan tiedä enkä sitä, kuinka monta niitä on. Tietääkö ministeri, kuinka monta tutkintonimikettä, tutkintoa ammattikorkeakouluissa tällä hetkellä suoritetaan? Kilpailu opiskelijoista ammattikorkeakoulujen kesken on todella kovaa, ja tämä kilpailu on ulottunut minun tietojeni mukaan aina ulkomaille asti. Sieltä haalitaan opiskelijoita, kun heitä ei Suomesta riitä.

Kolmas asia, josta monet opiskelijat ovat minulle sanoneet: Ammattikorkeakouluihin mennään lähinnä vain siksi, kun ei ole vielä yliopistoon päästy. Ja heti kun päästään yliopistoon, niin sitten jätetään se koulutus kesken. Tämähän on ihan selvää tuhlausta, ja ymmärtääkseni tähän on ilmeisesti tässä laissa nyt tulossa jonkinlainen parannus.

Neljäs asia on se, että tämä monenmoinen ammattikorkeakoulujen tarjoama koulutus merkitsee sitä, että koulutetaan sellaisille aloille, joilla ei kerta kaikkiaan ole töitä, joilla on ylitarjontaa. Minä otan yhden esimerkin ylitarjonnasta, ja se on media-ala. Siis toimittajan ammatissa on niin monta nimikettä ja media-alan ammateissa niin monta nimikettä ja niin monta koulutusväylää, että minä olen aivan pudonnut kärryiltä, vaikka minun pitäisi periaatteessa olla kärryillä. Silloin kun minä opiskelin, niin ei ollut kuin Tampereen yliopisto. Jyväskylän yliopistoonkin mediakoulutus tuli sen jälkeen, ja minun mielestäni se olisi kyllä riittänyt. Mutta nyt on paitsi ammattikorkeakoulut niin on vielä nämä kansalaisopistot, jotka kouluttavat journalisteiksi, ikään kuin journalistin opetuksen saisi sieltä. No, eihän sitä nyt kannata enää yliopistollista loppututkintoa suorittaakaan journalismista, kun muutamassa, parissa kuukaudessa oppii journalistiksi tällä menolla.

Niin, sitten nämä nimikkeet. Siihen olisin vielä puuttunut. Minulla meni aika kauan ennen kuin huomasin, mikä se tämä tradenomi on ja mikä on merkonomi. Merkonomi ja tradenomi. Minä kuvittelin koko ajan, että tradenomi on joku merkantti vai mikähän se nyt oli. Näitä tutkintonimikkeitä on niin paljon, että niihin nyt toivoisi jonkinlaista järkeä. Eihän yliopistostakaan valmistu muita kuin maistereita ja kandidaatteja, olipa koulutusala mikä tahansa. No niin, tässä nämä. Palataan asiaan, kunhan tulee debatti.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulun laki ja väliaikainen lakimuutos on tarpeen. On erittäin tärkeää, että kun alueellamme Suomessa on monenlaisia ammattikorkeakouluja ja niiden tehtävänä on vastata nimenomaan alueellisiin nopeastikin muuttuviin tilanteisiin, niin toisaalta on hyvä, että on laaja opetustarjotin, erilaisia vaihtoehtoja, joita voidaan justeerata kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi. Tässä esityksessä on ilahduttavaa myös se, että opiskelija voi oman elämäntilanteensa muuttuessa hieman katsastaa ja tehdä poissaoloilmoituksia niin, että hänen koko maailmansa ei siitä oleellisesti häiriinny tai opiskelu voi jatkua.

Rahoituksen osalta on tärkeää, että elinkeinoelämä suhtautuu hyvin ja positiivisesti näihin asioihin eri alueilla, mutta toisaalta ammattikorkeakoulujen sekä opetus että taloudellinen asema tulisi koko Suomessa olla samanlainen ja samanlaisesti arvioitavissa, koska silloin opetuksen tasaisuus varmasti myös pysyy hyvällä tasolla, ja myöskin tämä asia on tässä väliaikaisessa muuttamisessa otettu huomioon. Mielestäni ammattikorkeakoulun alueellinen kehittämistehtävä on edelleen alleviivattava asia. Me emme voi Suomessa tukeutua pelkästään siihen, että yliopistot tekevät tutkimustyötä, vaan ammattikorkeakoulua tarvitaan.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus on tarpeellinen varsinkin painottaessaan opetuksen ja työelämän välistä, yliopistolliseen perustutkimukseen perustuvaa soveltavaa tutkimusta. Siitä olen tosi iloinen, että se lukee tässä niinkin selvästi.

Ammattikorkeakouluopetuksessa näkyvä eri koulujen välinen käytännön osaamisen heterogeenisuus on ikävä kyllä tällä hetkellä varsinkin työnantajan kannalta katsottuna erittäin hankalaa. Kädentaitojen ja niiden teoriaperustan osaaminen pitäisi olla paremmassa tasapainossa kuin se tällä hetkellä on. Pelkkä kyky kansainvälisten tutkimusten atk-pohjaiseen hakemiseen ei riitä.

Olisikin tarkasteltava oppilaitosta lähinnä olevan talousalueen ja palveluyritysten ja laitosten laadun mukaisia opiskelulinjojen keskittämisiä vielä nykyistäkin tarkemmin tietyille alueille, jotta harjoittelupaikkoja olisi myöskin olemassa. Riittävät opettajaresurssit kouluissa ovat tärkeitä, mutta myöskin työhön opastuksessa ja mahdollisuudessa oikeasti tarttua harjoittelupaikan työtehtäviin on vielä tänä päivänä tehostamisen varaa. Opettajien ja työnjohdon yhteistoiminta, riittävä työssä oppimisen palkkio ohjaavalle työnohjaajalle sekä oppimistasoa mittaavat testaukset ohjaisivat eritasoisissa työpisteissä oppimista.

Terveydenhuollon puolella sisään otettavien opiskelijamäärien tulisi olla kooltaan sellaisia, että kaikille opiskelijoille on mahdollisuus myöskin antaa harjoittelupaikka ja aito työskentelypaikka erilaisilla terveydenhoidon sektoreilla. Näin opiskelija saa myös realistisen käsityksen siitä erityisalasta, jolla hän mahdollisesti valmistuttuaan huomaakin haluavansa työskennellä.

Eräs asia, joka ei aivan selvästi tästä uudestakaan lakiehdotuksesta oikein löytynyt, oli tämä opiskeluoikeuden siirtäminen tai keskeyttäminen varusmies- tai siviilipalvelun takia. Tosin tämä laki mahdollistaa suhteellisen väljän vastaanotetun opiskelupaikan perumisen tai keskeyttämisen. Ehkä se vastaa mainitsemaani tarkoitukseen myöskin. Koska tällä hetkellähän tilanne ammattikorkeakoululaissa ja yliopistolaissa ja laissa ammattikouluopetuksesta on jokaisessa erilainen. Niissä koulut saavat vapaasti päättää, yliopistoa lukuun ottamatta, antavatko opiskelijan pitää saamansa opiskelupaikan, jos hänen pitääkin aloittaa armeija, vai joutuuko hän keskeyttämään armeijan esimerkiksi jo siinä alkuvaiheessa, jotta hän voi yleensä pitää sen opiskelupaikan, jonka hän on yhteishaussa saanut.

Toivon, että tämä lakiehdotus tämän koulutason kohdalla tuo siihen ongelmaan ja eriarvoisuuteen eri koulujen välillä jonkinlaisen yhtenäisyyden.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ammattikorkeakoululain yhtäaikainen muutos yliopistolain kanssa on varsin perusteltua varsinkin, kun tarkoituksena on myös yhtenäistää säännöksiä. Tässä on monia erittäin hyviä kohtia, muun muassa se, että korostetaan opiskelujen edelleen säilymistä maksuttomina, mutta myös se, että tehdään sama 5-vuotinen kokeilu maksullisuudesta EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille, luonnollisesti niin, että siinä on mukana se apurahajärjestelmä. Erityisesti ulkomaisten opiskelijoiden houkutteleminen Suomeen on mielestäni tärkeää, jotta me itsekin pystymme kansainvälistymään, ja muistaakseni tässä oli tarkoituksenakin vielä saada meidän ammattikorkeakoulujamme astetta kansainvälisemmiksi.

Erittäin hyvänä asiana pidän sitä, että opiskelija voi ottaa vain yhden opiskelupaikan vastaan per lukukausi. En todellakaan tiedä niitä volyymeja, mistä puhutaan, kuinka moni olisi pitänyt hallussaan kahta opiskelupaikkaa, mutta tämä luo mahdollisuuksia useammalle opiskelijalle päästä korkeakouluopintoihin käsiksi ja näin vältetään niitä turhia välivuosia ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen. Sen lisäksi tässä on erittäin hyvä, että maahanmuuttajille voidaan järjestää maksutonta koulutusta, jonka tavoitteena on antaa opiskelijalle kielelliset ja muut tarvittavat valmiudet ammattikorkeakouluopintoja varten.

Kritiikkinä yhtyisin ed. Lauslahden juureksista tekemään sekametelisoppaan, että tässä on hyvinkin monta porrasta näissä tutkinnoissa, työnantajan on hyvin vaikea hahmottaa, minkä tasoisen koulutuksen opiskelija on saanut.

Sitten lopuksi haluaisin vielä yhtyä ed. Puumalan näkemykseen siitä, että terveydenhuolto on todellakin taattava ammattikorkeakouluopiskelijoille, olkoonkin sen instrumenttina automaatiojäsenyys opiskelijakuntaan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Se on luonnollisesti selvitettävä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin Suomen korkeakoululaitos muodostuu edelleenkin kahdesta toisiaan täydentävästä sektorista. Tähän kuuluvat siis yliopistolaitos ja ammattikorkeakoululaitos. Täällä on pohdittu sitä, miksi tämä järjestelmä on tällainen edelleen ja miksi meillä on erilaisia tutkintoja. Muun muassa ed. Lauslahti tämän otti esille, että tässä voi mennä kuka tahansa sekaisin. Mielestäni järjestelmä on hyvin toimiva edelleenkin ja duaalimalli on hyvä, olemassa oleva malli. Sitä käytäntöä tulee edelleen jatkaa.

Kun tämä ammattikorkeakoululaki on käsittelyssä nyt rinnakkain yliopistolain kanssa, niin voidaan tietysti pohtia, olisiko näiden lakien käsittelyä voinut yhtenäistää jollakin tavalla ja sisällyttää ne toisiinsa vähän enemmän. Ammattikorkeakoulun tehtävä tänä päivänä edelleenkin on hyvin alueellinen ja työelämälähtöinen, työelämäläheinen, ja näkisin, että siinä on ammattikorkeakoulun tehtävä ja painotus tulevaisuudessa myös. Jos ajatellaan yliopiston tieteellistä tutkimustehtävää, niin ehkä voisimme painottaa edelleenkin ammattikorkeakoulun työelämä- ja yritysläheisyyttä ja alueellisuutta yhtä lailla.

Täällä on ehdotettuja muutoksia tässä laissa, ja yksi osa siitä on tämän laadun arvioinnin kohta elikkä 9 §, joka ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi yliopistolakiehdotuksen arviointia koskevan säännöksen kanssa. Tästä olen samaa mieltä, että laadun arvioinnin myötä pitäisi siirtyä enemmän yhtenevään käytäntöön myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Kaiken kaikkiaan tämä laadunarviointi yliopistolaissa niin kuin yleensäkin koulutuksen arviointi tässä Suomen maassa on asia, johon tulisi tulevaisuudessa kiinnittää yhä enemmän huomiota, ja tässäkin yhteydessä on tietysti hyvä, että se otetaan huomioon.

Sitten tähän toimilupakysymykseen elikkä miten tulevaisuudessa näitä toimilupia voidaan myöntää. Siinä haluaisin edelleenkin tuoda esille tätä alueellisuutta ja aluepolitiikkaa myös sillä tavalla, että ammattikorkeakoululla tulisi olla tulevaisuudessa se tehtävä, joka mahdollisimman paljon tukisi sitä alueellista lähtökohtaa ja työllistämistä jne. Elikkä tällä tavalla voisimme ammattikorkeakoulun osalta edelleenkin jatkaa kohtaanto-ongelman hoitamista parhaimmalla tavalla.

Eräs asia, mikä täällä on nyt noussut esille ja on todettukin puhujien toimesta, on tämä maksukokeilu, maksullisuus. Tässä olen kyllä sitä mieltä, että samalla tavalla kuin olemme esittämässä sosialidemokraattien kannan tuossa yliopistolain osalta tämän maksuttomuuden puolesta, samoin tässä ammattikorkeakoululain osalta tulemme olemaan samaa mieltä, että tätä maksullisuutta tulemme vastustamaan ja pidämme sen puolta, että edelleenkin opiskelu Suomen maassa olisi maksutonta kaikille opiskelijoille, ja samalla tavalla perustelemme sitä tämän lukukausimaksukokeilun osalta, että se johtaisi eriarvoistavaan asemaan täällä yliopiston sisällä, niin myös ammattikorkeakoulun sisällä. Tällä tavalla haluamme kertoa sitä, että maksuttomuus on se lähtökohta, josta haluamme pitää kiinni koulutuksen osalta Suomessa kaiken kaikkiaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Piti vastauspuheenvuoro tuossa ottaa, sen verran tässä on kaikennäköisiä väitöksiä esitetty. Minulle kävi vähän samalla lailla kuin eilen vai koska se oli, tälle hallituksen esitykselle eduskunnalle laiksi vaalilain muuttamisesta, että suurta toivoa täynnä katsoin ja sitten päädyin siihen, että voi käyttää erivärisiä lappuja sitten joissain vaaleissa. (Ed. Pulliainen: Se on mukavaa — taitelijahenkilö!) Toki tässä ministeri itsekin huomautti siitä, että kokonaisvaltaisempi uudistus ilmeisesti tulee toivottavasti mahdollisimman äkkiä, koska vaikka täällä nyt kuinka hurskastellaan sitä, niin tämä on semmoista jälkijättöisen sosialismin aikakauden korkeakoulu-uudistusta aikoinaan ollut. Eli tässä on haluttu tittelit ja niin kuin joku ihmeellinen väliporras luoda vähän köyhemmällekin opiskelijalle, tarkoitan nyt vaikka vähän henkisesti köyhemmälle, jos noin proosallisesti saisi sanoa.

Tämä niin paljon osoittaa jotenkin, kun tuolla on kuunnellut ihmisiä molemmilta tahoilta, sekä ammattikorkeakoulun että opettajien että myös yliopiston, että esimerkiksi insinöörikoulutuksessa yleisin määritelmä on se, että insinöörit, jotka tulevat tätä kautta, eivät oikein osaa mitään. Eli käytännön tuntemus työstä, kun tämän piti olla ammattikoulu, joka sitten niin kuin kehittyi, niin siellä on kylmäverisesti otettu ammattitaito pois. Täällähän taisi ed. Ukkola puhua tästä hoitajien samankaltaisesta probleemasta kentällä. Eli sitten yleisin psykologinen oire on se, että kun tullaan tämmöiseen vähän niin kuin välititteliin ja tiedetään jotenkin, jää vähän semmoinen alemmuuden tunne, ettei oikein osaakaan ja hallitsekaan, niin sitten se titteli itsessään jo merkkaa kauheasti, ja se vielä pahentaa tilannetta. Eli olen kyllä vaatimassa kokonaisvaltaisempaa ammattikorkeakoululainsäädännön uusimista.

Tänään vielä tullessani Etelä-Pohjanmaalta päin junalla semmoinen fiksumpi yrittäjä, vanhempi, eläkkeelle siirtyvä sanoi, että se on aika toivotonta, että tässä tulee Suomelle kohta housuihin ja käteen tämä tilanne siinä mielessä, että kentällä on havaittavissa tietynlaista tietokoneammattitaitoisuuden lisääntymistä kyllä, kopiointi, sen kaltaista insinööriyttä joka paikassa, mutta ei sitä, mitä meillä valtioneuvosto ja hallituskin peräänkuuluttaa julkilausumilla ja kaikennäköisillä selonteoilla, eli innovatiivisuutta. Luulisi juuri sen tulevan täältä käytännön tasolta, siltä pohjalta justiin, miltä ammattikorkeakoulut parhaimmillaan lähtevät, koska minä kannatan kaikkea koulutusta ja oppimista ja sivistystä.

Toivon, että tämä toimisi, luulisi lähtevän, että me saamme todellisia sepän tai käden tai monen alan taitajia, jotka sitten saavat siihen vielä sitä kaipaamaansa selkeätä sivistystä, missä tässä mennään, ja voivat sitten jatkokouluttaa itseänsä vaikka sinne yliopistotasolle asti. Mutta on saatu ihmeellinen kompleksi, sekainen kompleksisuuslaitos, jossa titteleillä tavallaan sitten ollaan jo jotain ja ollaan ihmeellisessä paikassa, jossa ei osata asioita, eikä olla siellä tiedollisella tasolla, missä tällä hetkellä pitäisi olla. Ja ettei mene ihan saarnaamiseksi, niin lopetan tähän ja toivon ministerille pikaista ehdotusta tästä kokonaisvaltaisesta uudistuksesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Perspektiivi on vähän toisenlainen, kun täällä vähän pitempään on näissä asioissa askaroinut. Valitan, että joudun pikkusen korjaamaan eräitä tietopuutteita aikaisemmissa puheenvuoroissa.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu duaalimallista. Kysymys on siitä, millä tavalla tämä duaalimalli korkeakoulumaailmaan syntyi. Sehän syntyi yksinkertaisesti maakuntapolitiikasta. Tarvittiin Suomeen lisää korkeakoulupaikkakuntia, ja kun yliopistoja ei riittänyt, niin sen jälkeen ruvettiin perustamaan ammattikorkeakouluja.

Arvoisa puhemies! Oliko tämä suomalainen keksintö? Ei toki lainkaan. (Ed. Tiusanen: Saksalainen!) — Sieltähän se ja Brittein saarilta jnp. tuli. — Isossa-Britanniassa on tällä hetkellä hyvinkin voimallinen tämä järjestelmä. Se tuli Norjaan ja Norjassa se sitten äkkiä lopetettiin ainakin siinä vaiheessa, kun huomattiin, ettei siitä nyt tainnut tullakaan muuta kuin oikein kunnollinen sekaannus.

Tänne meidän koto-Suomeen tämän ajatuksen toi Christoffer Taxell, joka oli opetusministerinä ja erittäin innokas tämän ammattikorkeakoulujärjestelmän puolestapuhuja, edesauttaja, ja oli myöskin ensimmäinen, joka siitä luopui noin ajatuksellisesti. Kuitenkin se luopuminen, tuen eräällä tavalla pois vetäminen julkisuudessa, tapahtui hänen asemansa kautta EK:n, taikka sen EK:n edeltäjän, hallituksen puheenjohtajana. Silloisessa EK:ssa havaittiin, että kun tarkoitus oli kunnon ammattilaisia palkata käytännön töihin, korkean luokan ammattilaisia, niin tulikin maistereita, jotka eivät oikein osanneet niitä putkihommia ollenkaan. Kun paperikoneille tarvittiin todella sen tekniikan huippuammattilainen, ammattiosaaja, niin siinä ei paperitieteen maisteri oikein ollut ehkä se kaikkein sopivin henkilö rekrytoitavaksi.

Arvoisa puhemies! Mistä tässä oli pohjimmaltaan kysymys? Kysymys oli pohjimmaltaan siitä, että tuli työhönotollinen ongelma, todellinen työhönotollinen ongelma. Elikkä kun piti rekrytoida, niin ei oikein tiennyt siitä tittelistä, mitä tuli rekrytoineeksi, ei ollut syvällisempää käsitystä siitä, mitä se tutkinto oli. Siihen kun vielä sitten kaiken huipuksi tuli vastaavaa tuonne yliopistomaailmaankin tutkinnon uudistusten jälkeen, joita muuten itse olin vetämässä valtakunnallisesti 1970—1980-lukujen taitteessa, niin sotkettiin sitten tiedepuolellakin tätä hommaa sen kuin kerittiin kerta kaikkiaan.

Tästä oli tietty hyvä puoli tietenkin se, että silloin, kun kouhitaan ja myllätään, aina siitä myöskin myönteisiä tuloksia tulee. Se on ihan selvä asia. Mutta sitä tavoitetta ei saavutettu, että olisi tullut selkeyttä. Siis sitä ei nimenomaan saavutettu eikä sitä kyllä tällä hallituksen esityksellä yhtään pätkänkään vertaa lisää saada aikaiseksi, päinvastoin. Nyt on niin paljon maistereita, joka puolella maistereita, että sitä on ihan ihmeissään niitten maistereitten kanssa.

Minun tietysti, arvoisa puhemies, on vähän vaikea itsekin puhua, kun on tullut itse suoritettua niitä maisterintutkintoja kiusallisen verran, mutta kuitenkin olen pyrkinyt, jos olen niitä suorittanut, sitten tätä ammattilaisuutta juuri niissä aloissa tarjoamaan ostettavaksi, vaikka näin. Elikkä siis toisin sanoen tässä tarvitaan jatkossa erittäin pikaisesti selvitys siitä, mikä on tiedepuolta ja tutkimuspuolta, mikä on ammatillisuutta. Siinä sen ammatillisuuden huippuunsa vieminen ja sen ammatillisuuden tunnistaminen on kaikkein tärkein asia. Tärkeintä on, että kun halutaan tulla palvelukseen otetuksi, niin työhönottaja tietää, mitä tarjolla on. Tittelistä pitää selvitä se asia harvinaisen selkeästi, ja se tilanne ei ole nyt eikä tämän hallituksen esityksen jälkeenkään.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Puumala nosti esille automaatiojäsenyyden, joka mielestäni on aika mielenkiintoinen Suomen perustuslain kannalta. Aikanaan vanhan perustuslain aikanahan se saatiin sovittua nykyisille yliopistoille, mutta sitten taas tämän uuden perustuslain aikaan sellainen ei kieltämättä ole mahdollista. Viime kaudella perustuslakivaliokunnassa tästä oli keskustelua ja silloin asiantuntijat olivat tästä yhtä mieltä. Ammattikorkeakoulujen terveydenhuolto ym. tämän tyyppiset asiat hoitaa muita teitä, vaikka sitten budjettimäärärahalla tai muuten, että opiskelijat ovat yhdenvertaisia terveydenhuollon kannalta yliopisto-opiskelijoihin verrattuna.

Mutta kaksi asiaa, arvoisa puhemies!

Miten, arvoisa ministeri, ajattelitte tämän uuden lain puitteissa alueellisen koulutustasa-arvon toteuttaa, kun tämä yhtenäistetään yliopistolain kanssa? Tarkoitan sitä, pystytäänkö ympäri maata tarjoamaan työnantajille ammattitaitoista työvoimaa, koska se paikallisuus kuitenkin on: ihmiset jäävät mielellään kotiseudulleen töihin, mikä on aivan luonnollista.

Toinen asia on yhteistyö lukioiden kanssa. Nyt on paljon puhuttu siitä, että vieraannutaan käytännöstä. Toimiva yhteistyö esimerkiksi lukioiden kanssa ja työnantajien kanssa totta kai on arvokas lisä. Miten te aiotte panostaa käytännön osaamiseen, mitä muun muassa ed. Pulliainen omassa puheenvuorossaan korosti hyvin vahvasti. Tämä on minun mielestäni arvokasta. Miten te tähän asiaan paneudutte uudessa tehtävässänne?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Itse valitettavasti en alusta saakka kuullut tätä keskustelua enkä tiedä, onko ministeri, joka on hienosti paikalla, vastannut sen tyyppisiin kysymyksiin tai muuten ottanut esille sitä, mitä tapahtuu kaikille 26 ammattikorkeakoululle, onko fuusioita tulossa, mitä on ajateltu, koska tiedämme, että kouluja on todella paljon ja niiden toimintaedellytykset eivät välttämättä ole kovin vahvat.

Puhemies! Tämä tulikin esille täällä juuri joissakin puheenvuoroissa, että ammattikorkeakouluilla on alueellisen kehittämisen vastuu. Tietysti ne poloiset osat Suomenmaata, niin kuin Kouvola esimerkiksi, joilla ei ole yliopistoa, ovat tarrautuneet, niin kuin me Kymenlaaksossa, ammattikorkeakouluun. Helsingin yliopisto muuten vei sen viimeisen kääntäjäkoulutusyksikön Kouvolasta. Eli sellaisille alueille kuin Kymenlaakso tämä on erittäin tärkeä toimintatapa.

Yhteistyö lukioiden ja paikallisen teollisuuden kanssa on tietysti tärkeä asia, se on selvää, ja ajatus kunnon ammattilaisten kouluttamisesta kontra tieteen tekeminen on hyvin mielenkiintoinen. Sairaanhoidon puolelta tästä voi tietysti ottaa muutaman esimerkin. Kun terveydenhoito tuli tieteeksi sillä lailla, että siellä suoritettiin maisteritutkintoja, ja kun se meni amk:hon, niin siinä oli tietty vaihe — ehkä vieläkin, nyt en enää niin tiedä — että sairaaloissa meillä lääkäreillä oli kyllä vähän sormi suussa, kun ne uudet sairaanhoitajat eivät enää olleetkaan sillä tavalla käytäntöön perehtyneitä kuin aikaisemmalla koulutustavalla koulutetut.

Huomasin, että hallituksen esityksessä on kuitenkin mainittu ihan pykälätasolla työssä tapahtuva oppiminen, joka on todella tärkeää etenkin terveydenhoidon alueella. Se on niin laaja ja monimuotoinen alue ja niin vaativa, että sitä ei voi teoriassa opettaa, vaan sen pitää tapahtua käytännössä ja käytännön työssä. Tasoituksen vuoksi voin sanoa, että lääkärikoulutuksessa asia on myös niin, jolloinka varsin moni sairaanhoitaja on opettanut taas lääkäreitä käytännön työssä ihan yksityiskohtia myöten selviytymään niistä haasteista, mitä esimerkiksi kandidaateilla on, kun he ovat vaikkapa päivystämässä jossakin sairaalassa. Siinä kyllä kokenut sairaanhoitaja on ollut erinomainen tuki.

Nyt juuri taas sairaanhoidon koulutuksessa siinä, että käytännön työhön päästään — niin kuin 17 §:ssä todetaan, että osa tutkintotavoitteista voidaan järjestää suoritettavaksi työpaikoilla, mikä koskee myös käytännössä sairaaloita — on ongelmia. Sairaalat eivät ole halunneet oppilaita. Sanotaan, että he tuottavat ylimääräistä huolta vakihenkilökunnalle, mutta tämä kontakti pitää säilyttää ja toteuttaa ja pitää yllä.

Tähän koulutuksen maksullisuuteen. En pidä hyvänä sitä, että avataan maksullisuus, vaikka se tapahtuu nyt vieraskielisen koulutusohjelman yhteydessä, vaikka siinä on tuki- ja apurahajärjestelmä edellytyksenä. Näin se vain alkaa, että annetaan ensiksi se pikkusormi ja sitten annetaan vähän enemmän ja sillä lailla mennään eteenpäin. Tässä mielessä tämä hallituksen esitys 26 on väärällä tavalla, virheellisellä tavalla ikään kuin historiallinen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja täällä esitettyihin puheenvuoroihin, ensinnäkin tähän viimeisimpään: koulutuksen maksuttomuuteen.

On ehdottomasti tärkeää, että meidän koulutusjärjestelmämme kaikilla tasoilla on suomalaisille maksuton. Sen jälkeen herää tietenkin kysymys, mihin Suomella on varaa ja kuinka pitkälle Suomella on varaa kouluttaa muiden maiden kansalaisia. Kun suomalainen menee opiskelemaan esimerkiksi Englantiin tai USA:han, ei suomalainen saa ilmaiseksi siellä ammattikorkeakoulututkintoa vastaavaa koulutusta. Miksi Suomen pitää antaa se ilmaiseksi? Miksi Suomi ei hyödynnä sitä Pisa-menestystä ja sitä mainetta, jota tullaan katsomaan Japanista asti? Miksi me emme rakenna uutta teollisuudenalaa koulutuksesta? Miksi me emme annan ammattikorkeakouluille ja yliopistoille mahdollisuutta lähteä sitä rakentamaan? (Ed. Peltonen: Ei maksullisuus houkuttele!)

Me emme pysty tänä päivänä työllistämään normaalilla tavalla perinteisillä teollisuudenaloilla. Meillä tulee katoamaan huimasti työpaikkoja, meillä ei ole minkään näköistä kilpailukykyä. Meillä on erittäin koulutettu kansa. Kysymys on siitä, mitä meillä on annettavaa muille ja voimmeko me tehdä siitä myöskin liiketoimintaa, jossa ei ole mitään pahaa. Koska jokaisella uudella työpaikalla, joka tulee meidän koulutustoimialallemme, maksetaan meidän hyvinvointipalveluitamme, meidän maksutonta peruskouluamme, meidän terveydenhuoltoamme, niin en ymmärrä, miksi emme lähtisi hakemaan uusia avauksia. Samoin se avaa myöskin muille, yksityisillekin, toimijoille mahdollisuuden tulla siihen kansainväliseen liiketoimintaan. Samoin kun meillä nykypäivänä hyvin paljon puhutaan englantia, niin en näe myöskään meidän kieltämme siinä kohdin ongelmana. Olemme kyllä kansainvälistyneet hyvinkin paljon.

Palaan vielä näihin koulutusrakennelmiin. Ed. Pulliainen ja ed. Ukkola puhuivat näistä. Kyllä se on pakko todeta, että ammattikorkeakoulujen ilmestyessä kadotimme työvoimaa. Oma tätini, joka on ihan tavallisena laitosapulaisena vanhustentalossa, sanoi, että kun ammattikorkeakoulusta tulee uusi työntekijä, niin ei hän ole valmistautunut tekemään siellä sitä työtä: vaihtamaan vaippoja vanhuksille tai pesemään heitä. Ymmärrän niitä nuoria: kun valitset ammattikorkeakoulun opinahjoksesi, sinähän lähdet juuri siksi, koska sinä haluat päästä parempiin töihin. (Ed. Pulliainen: Sisähommiin!) — Niin, sisähommiin. Ei haluta enää tehdä ihan oikeita töitä.

Tämä on ehkä koko meidän järjestelmässämme tietenkin pohdintakysymys, mitkä ovat meidän sisäänottomäärämme, kuinka paljon meillä on oltava siellä toisella asteella. Tässä tulee tietenkin toisen asteenkin rooli. Kun me puhumme huippuammattiosaamisesta, miksi emme voi rakentaa, niin kuin vanhaan aikaan, toisen asteen pohjalta sitä huippuammattiosaamista? Miksi meidän täytyy eräällä tavalla mennä ammattikorkeakoulun kautta, jossa kuitenkin mennään kohti tiedemaailman puolta.

Samoin herää kysymys tästä — minusta tässä ed. Pulliaisen fokusointi oli hyvä — että fokusointia tarvitaan lähtien siitä, että me ihmiset olemme ahneita, vähän niin kuin on talouskriisissä nähty. Samalla tavalla ihmiset ovat ahneita, missä tahansa ollaan: aina halutaan ottaa uusia alueita ja valloituksia. Voisinpa veikata, että kun tässä vuosi mennään, niin halutaan saada ammattikorkeakoulussa AMK (väit.) lisensiaatteja, AMK (väit.) väitelleitä. Voi olla jopa mahdollista, että tämmöisiäkin pyyntöjä lähdetään tekemään. Siltä osin tässä kohdin meidän tehtävämme on tietenkin pikkuisen pistää suitsia tilanteen kehitykselle, ettei päästetä sinne asti menemään.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulut ovat olleet korkeakoulujen resurssien jaossa huutolaispoikia. Kun yliopistoihin on vuosikausia panostettu lisää rahaa, ovat ammattikorkeakoulut joutuneet tyytymään murusiin. 1990-luvun alun rohkea ajattelu kaksijakoisesta korkeakoululaitoksesta ei ole onnistunut, koska toinen osapuoli on jätetty retuperälle. Toivon aikaa, jolloin myös ammattikorkeakoulujen kehittämistarpeet otetaan huomioon.

Kun yliopistot saavat laajan itsehallinnon, pysyvät ammattikorkeakoulut opetusministeriön hampaissa. Ammattikorkeakoulujen koulutustehtävä määrätään valtioneuvoston toimesta. Olisiko jo korkea aika muuttaa tätä ohjausjärjestelmää siten, että ammattikorkeakoulut itse voivat päättää koulutusohjelmistaan sekä niiden muuttamisesta valtakunnallisten ja paikallisten tarpeiden mukaan?

Arvoisa puhemies! Kysymys opetuksen maksuttomuudesta joutuu kummalliseen valoon, kun myös suomalaisten opiskelijoiden edellytetään maksavan kansainvälisistä testeistä muuhun kuin suomen- tai ruotsinkieliseen koulutusohjelmaan. En myöskään ymmärrä, miksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen vieraskielisessä ohjelmassa maksaisi suomalaiselle opiskelijalle. Mielestäni tältä osin lakiesitys poikkeaa koulutuksen maksuttomuuden periaatteesta. Pitäisin suotavana, että yhä useampi ammattikorkeakoulun koulutusohjelma olisi englanninkielinen. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulussa on yhteensä kolme englanninkielistä koulutusohjelmaa, jotka ovat terveydenhuollon, kaupan ja tekniikan aloilla.

Erityisesti juuri nyt ammattikorkeakoulujen rahoitus on vaarassa, kun kuntien taloudellinen tilanne on nopeasti muuttumassa. Tämä pitäisi huomioida myös opetusministeriössä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Laxellilla on kyllä hiukan väärät tiedot tästä taloustilanteesta yliopistoissa versus ammattikorkeakouluissa. Kyllä tuolla meidän perällä ovat ruhtinaitten laitoksia nämä ammattikorkeakoulupuolet verrattuna Oulun yliopistoon. Minun omat assistenttini menivät sinne hommiin sen takia, että siellä saa kunnon liksaa ja siellä on laitosmäärärahoja. Siellä on kaikkea, mitä meillä yliopistolla ei ollut enää ollenkaan.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä herättää heti keskustelua tämä maksuttomuus ja maksullisuus. Kyllähän näin on, että tietenkin koulutus vaatii rahaa. Mutta ennen kaikkea on kysymyksessä tämä apurahajärjestelmä, minkälaiseksi se muotoutuu. Tällä hetkellä on tietysti suuri kysymys se, että pystytään edelleenkin tukemaan niitä opiskelijoita, jotka nimenomaan eivät pysty ehkä itse kustantamaan opiskeluaan. Näin ollen olisi hyvin tärkeä huolehtia nimenomaan vähävaraisten opiskelijoiden asemasta myös ammattikorkeakoulun osalta. Ymmärrän, että myös lahjakkaiden osuus on tärkeä ja sitä tulee tukea, mutta apurahajärjestelmän tulee olla sillä tavalla kaikille tasavertainen, että se ottaa huomioon myös vähävaraiset opiskelijat ja heidän mahdollisuutensa kouluttautua alueellisesti.

Tässä on myös käytetty puheenvuoroja paljon siitä, että tämä haittaisi Suomen asemaa kansainvälisessä järjestelmässä, mutta kyllä näkisin, että maksullisuus sinänsä ei ole se houkutin meidän koulutukseen. Vaikka on tietysti hienoa, kun me sanomme, että meillä on varaa periä tästä koulutuksesta maksua, kun se on niin hyvää ja upeaa, niin se ei sinällään kyllä ole houkutin siihen. Siitä voivat kertoa pohjoismaiset esimerkit myös.

Hyvää tässä hallituksen esityksessä on tämä kelpoisuusehtojen osuus, joka määrittelee, että kelpoisuusehdot voidaan määritellä asetuksella. Arvoisa ministeri, kysyisinkin nyt teiltä, miksei tätä samaa kelpoisuusehtomääritystä voitaisi käyttää yliopistolain puolella eli miksei siellä voisi myös kelpoisuusehtoja säätää asetuksella eikä johtosäännöllä niin kuin nyt on esitetty. Tämä ed. Tiusasen esille ottama työssä oppiminen on hyvin tärkeä näkökulma tässä laissa, eli miten me tulevaisuudessa voimme tämän työssäoppimisen järjestää varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on aivan aiheellisesti otettu esiin, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen pitäisi pystyä profiloitumaan selkeästi plus että ammattikorkeakoulujen sisällä eri koulutusohjelmien pitäisi pystyä profiloitumaan, varsinkin, jotta sillä on yhteys sen alueen työelämään ja sen alueen kehittämiseen.

Eräs toinen asia, mikä meillä on erittäin merkittävä: Me tulemme näkemään Suomessa yrittäjäpulan. Meillä on noin 80 000 yrittäjää sukupolvenvaihdoksen edessä. Jatkajia ei löydy. Meidän on yhä enemmän panostettava yrittäjyyskasvatukseen kaikessa meidän koulutuksessa ihan peruskoulusta lähtien yliopistokoulutukseen asti. Näenkin, että ammattikorkeakoululla on hyvin merkittävä rooli siinä, että panostetaan yrittäjäkasvatukseen, yrittäjyyteen sen lisäksi, että voitaisiin harjoittelua ja opinnäytetöitä tehdä niin, että meidän nuortemme yrittäjyysura saisi alkua.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on nyt tietenkin röykytetty tässä vähän yhdessä miehin, yhdessä tuumin tässä keskustelussa. Tämä ei tietenkään ole tämän hetken ongelma eikä ministerin syy eikä opetusministeriön tämän hetken syy, vaan tämä on pitkän ajan, 15 vuoden, toiminnan tulos.

Ed. Pulliainen oli tietenkin aivan oikeassa siinä, miten ammattikorkeakoulut perustettiin. Aluepolitiikastahan tässä oli kysymys, elikkä haluttiin saada oma korkeakoulu itse kullekin alueelle.

Nyt on hyvin tärkeää jatkossa, että ammattikorkeakoulut myös tietyllä tavalla erikoistuvat niihin tärkeisiin aiheisiin ja aineisiin ja opetukseen, jotka sille alueelle ovat tärkeitä, aivan kuten ed. Virolainen tuossa edellä huomautti. Sillä tavalla ne pelastavat itsensä.

Toinen asia, mikä minun mielestäni on erittäin tärkeä, on se, että siellä todella opetetaan ammatti, ei pelkästään kouluteta kouluttamisen vuoksi ja tutkinnon vuoksi, vaan todella opetetaan ammatti. Kun sieltä valmistuvat pystyvät tekemään töitä ja työnantajat ne hyväksyvät, niin silloin tällä koulutusjärjestelmällä ei ole mitään hätää.

Mutta voisi tietenkin kuvitella, kun toisen asteen koulutus minun mielestäni kituu paikallaan, että osan näistä koulutusohjelmista voisi siirtää takaisin sinne toisen asteen koulutukseen. Nyt minä puhun esimerkiksi kaupallisesta koulutuksesta. Onko tradenomilla ja merkonomilla niin suuri ero? Sen sijaan kyllä merkonomilla ja ekonomilla on ero. (Eduskunnasta: On!) — Minä kysyinkin sitä, onko — tytöt, olkaa hiljaa! (Naurua) — tradenomilla ja merkonomilla sitten miten suuri ero. — (Puhemies: 2 minuuttia!) Tällä tavalla voitaisiin siirtää sieltä ammattikorkeakoulun puolelta koulutusohjelmia sinne toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, joka minun mielestäni on tässä jäänyt lapsipuolen asemaan.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! En tiedä, olenko täysin tulkinnut ja kuunnellut oikein tätä käytyä keskustelua, mutta olen jotenkin saanut semmoisen käsityksen, että tämä on jonkinlaista vähättelyä ammattikorkeakoulun tuomia tutkintoja kohtaan. (Ed. Lauslahti: Eikä ole! — Ed. Pulliainen: Väärin ymmärretty!)

Itse kannatan sellaista osaamisnäkemystä Suomessa, joka perustuu siihen, että kaikilla alueilla on hyvin korkeata osaamista. Alueellisesti kannattaa kouluttaa laajalta pohjalta ihmisiä ja ikäluokkia, ja se tuottaa myös kansantaloudellisesti tehokkaimman koulutusvaikutuksen, työllisyysvaikutuksen ja kasvuvaikutuksen puhumattakaan innovaatiopoliittisista tavoitteista ja siitä, että meille syntyy uusia yrityksiä lähellä työelämää. Tältä osin se, että annetaan korkeakouluopetusta lähellä ammatillista osaamista, lähellä sitä käyttötarkoitusta, jota varten koulutus on rakennettu eli työelämää, yritystoimintaa, elinkeinoelämää varten, tuottaa hyviä hedelmiä, ja tätä kehitystyötä pitää ammattikorkeakouluissa jatkaa.

Ehkä meidän koulutusrakenteemme olisi tällä duaalimallilla erilainen, jos se olisi tehty puhtaalta pöydältä. Onhan niin, että yliopistoissa annetaan opetusta, joka melko nopeasti johtaa työelämään. Lääkärit, opettajat, juristit valmistuvat työelämän tarpeita varten usein eivätkä niinkään tieteellistä tutkimusta varten, mikä olisi yliopiston päätehtävä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tietysti ihannehan tässä on se, että jokainen ammattimies saisi kokea sen itsetunnollisen seikan, että voisi terveellä tavalla olla ylpeä ammattitaidostaan ja siitä, että sitä arvostetaan. Tässähän on tietysti alun perin yritetty sitä, totta kai, alueellisin ja myös poliittisin näkökohdin, että ihmiset siinäkin mielessä kokisivat sitten tämmöisen eriarvoisuuden lakkaavan, kun nämä tittelit ovat saman kaltaisia. Mutta tässä on menty sillä lailla ojasta allikkoon, että aivan kuten täällä yliopistotasolla hoettiin aikoinaan, yrittäjyyteen ei kouluteta eikä siihen, että uskaltaisi perustaa omia firmoja ja edes niillä alueilla, joilla ei ole näitä ammattikouluista opittuja taitoja. Me olemme menneet todella pieleen pitkän aikaa, kun kuuntelee tässä asiassa.

Sen takia todellakin sanoin äsken, ettei opetusministeriä pidä syyttää, vaan päinvastoin alkoi ilahduttavasti, että tämä ei olekaan se paperi, jota minä odotin, vaan se uudistus on tulossa, jolloin nämä kriteerit huomioidaan. Kun meillä on hurjan korkeatasoinen yliopisto-opetus — meillä oli Tampereella aikoinaan Yhteiskunnallinen korkeakoulu, se muuttui sitten vähän ennen minun aikaani yliopistoksi — niin Suomen olisi syytä pitää kiinni siitä tasosta justiin eikä niinpäin, että Euroopan takia pitäisi madaltaa tasoa jonnekin sinne, että kaikki osaavat vähän jotain ja sitten huonosti kieltä puhuvatkin sitten voivat tuntea olevansa kotoutettuja tähän yhteiskuntaan, kun meillä on semmoinen puolivillainen lälläritaso. Tämä oli kärjistettyä, mutta siis jotenkin. Onneksi opetusministeri huomautti itse tästä asiasta, ja uskon siihen, että täällä on sen verran valveutunutta porukkaa, ettei halveksi edes niitä omia aikoinaan saatuja kunnon maisterintitteleitä. Tämä oli kevennys.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Minä katsoin tästä eduskunnan kalenterikirjasta, että siinä on noin kolmisenkymmentä kansanedustajaa, joilla on tämän tyyppinen tutkinto. Joillakin on tuo amk-nimikekin siinä mukana. Minä en pitäisi minäänkään lällärikamana tietenkään ammattikorkeakoulututkintoa, en edes silloin, jos siellä on käynyt maahan saapunut ihminen, muualta tullut, vaikkapa kieliopinnoissa. Se ei heikennä asiaa millään tavalla.

Mutta tuohon maksullisuuteen. On mielestäni niin, että nämä hyvät Pisa-tutkimustulokset pohjautuvat maksuttomaan opetukseen läpi koko koulutuksen ja jos on maksullisuutta, niin sillä ei kyllä korkeakoulun, ei edes amk:n taloudellisia ongelmia ratkaista. Se ei niitä, voi sanoa, helpota, niitä taloudellisia paineita, jos laitetaan näitä maksuja. Tämä on aivan selkeää, se voidaan ihan laskennallisestikin todeta.

Ed. Lauslahti tuossa paneutui tähän maksun puolustukseen, ja kummeksun hiukan, koska pidän häntä muuten ihan, voisi sanoa, demokraattisesti ajattelevana kansanedustajana. Tuo maksullisuuden puolustus on alku sille, että mentäisiin yhteiskuntaan, jossa sivistyksen saaminen, koulutuksen saaminen, olisi kiinni varallisuudesta, pahimmassa tapauksessa vanhempien varallisuudesta.

Puhemies! Vielä tähän lääkärikysymykseen. Täällä joku meistä kansanedustajista toivoi lääkärikoulutusta osaksi ammattikorkeakoulukoulutukseen. Viittaan siihen, että silloin kun alkoi 1088 yliopistokoulutus, niin kyllä lääketieteen tiedekunta oli niitä ensimmäisiä, jotka siellä olivat yliopistossa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missään nimessä meidän maassamme ei saa syntyä tilannetta, jossa opiskelijamme, oman maan kansalaiset, joutuvat maksamaan korkeakouluopinnoistaan tai peruskoulustaan. Ei missään nimessä! Ja tässä on kysymys tietenkin meidän poliittisesta päätöksenteostamme, että näin emme tee, mutta tietenkin on pohdittava sitä, miksi meidän pitää tarjota kaikille se maksuttomuus, niillekin, jotka eivät maksa veroja Suomeen tai eivät tuo minkäänlaisia tuloja Suomeen. Miksi meidän pitää koko maailmalle tarjota maksuttomuus? Eikö meidän perustehtävämme ole tarjota kansalaisillemme maksuton koulutus?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran, että ed. Tiusanen ehkä tahallaankin käytti lälläri-sanaa vähän väärässä merkityksessä. Tarkoitin juuri sitä, että kun olemme suomalaisen korkeakoulun, tai mikä se nyt on, yhteiskunnan tarjoaman huippuopetuksen yliopistotasolla, käyneet läpi ja saaneet maisterintittelin ja sitten, aivan kuten ed. Pulliainen mainitsi, on tehty tämmöisiä epäselviä, hämäriä titteleitä, mutta tulee kuitenkin maistereita, niin onko ed. Tiusanen todella vakavissaan sitä mieltä, että aiemmin valmistuneet maisterit yliopistossa ovat jotenkin tittelillisesti ja muutenkin samanarvoisia kuin huonosti suomea puhuva tämmöisen keskivertoalennetun korkeakoulututkinnon suorittanut maisteri — jotenkin samalla asteikolla yhtään. Tätä tarkoitin siis.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtaselle: Kyllä hän on ihmisenä ihan samalla asteikolla, kun te kysyitte, (Ed. Pertti Virtanen: No ihmisenä totta kai!) eikö millään asteikolla. Ja minä en ymmärrä tuota huonosti suomea puhuva -kysymystä tässä asiassa. Ei sekään vielä tee kenestäkään huonoa, että puhuu suomea huonosti. (Ed. Pertti Virtanen: Mutta huonon maisterin ehkä!)

Mutta tähän kysymykseen, minkä ed. Lauslahti tuossa otti esille vielä, tämän maksullisuuden, niin kuitenkin tässä todetaan, tässä hallituksen esityksessä, opetuksen maksuttomuudesta, 26 §: "Muuhun kuin suomen- tai ruotsinkieliseen koulutukseen hakevilta voidaan edellyttää kansainvälisten maksullisten testien suorittamista." Täällä aikaisempikin kannanotto oli, aivan oikein, sen suuntainen, että tuollaisesta muunkielisestä, englanninkielisestä opetuksesta ehkä joutuu sitten myös Suomen kansalainen maksamaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan testeistä, maksullisista testeistä. Minun ymmärtääkseni tässä ei tarkoiteta lukukausimaksuja. Varmasti ministeri pystyy tämän täsmentämään, mutta näin minä tämän ymmärrän. Mutta minä ainakin uskon siihen, että Suomen kansalaisille tulee olla maksuton ammattikorkeakoulu ja yliopisto ja peruskoulu ja toisen asteen opinnot.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Pisa-tuloksethan saavutettiin peruskoulussa, ei edes lukiossa. Nämä molemmat ovat ilmaisia Suomessa. Mutta kyllä on nykyaikaa todella periä kolmansien maiden kansalaisilta lukukausimaksua, sillä mitä muuta vientiä me voisimme niin hyvin harjoittaa kuin nimenomaan koulutusvientiä, johon meidän kansallamme on suuret mahdollisuudet. Esimerkiksi Australiassa vientituloista 12 prosenttia tulee koulutusviennistä. Me osaamme myöskin englantia, me voimme myydä maisteriohjelmia, lisensiaattiohjelmia kolmansien maiden kansalaisille, ja niistä tulee meille vientituloa. Kyllä se on nykyaikaa.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu ammattikorkeakoulujen luonteesta ja niiden tarpeesta ja mainittu ministeri Taxell ammattikorkeakoulujen alkuajoilta.

Lähtökohtahan oli siinä, kun ministeri Taxell esitti, että noin 70 prosenttia ikäluokasta koulutettaisiin korkea-asteella. Kun sitten tivasin häneltä, minkä takia tämmöinen tavoite, niin hän vastasi ensin, että ei, kyllä se tavoite on 100 prosenttia. Kun kysyin siihen, miksi näin, niin ministeri Taxell vastasi, että kuule Jukka, 1800-luvun lopussa sanottiin, että ei kaikkien tarvitse osata lukea, ja 1950-luvulla sanottiin, ettei kaikkien tarvitse osata puhua vieraita kieliä. Ministeri Taxell tarkoitti, että kansakunnan ja yhteiskunnan kannalta on erinomaisen tärkeää, jos sen yleissivistystä pystytään nostamaan. Ikävä kyllä, moni hänen jälkeisensä opetusministeri on ymmärtänyt tämän väärin ja sekoittanut tämän asian johonkin ammatilliseen koulutukseen.

Aina löytyy ihmisiä, jotka valehtelevat tietävänsä sen, mitä ammatillista koulutusta pitäisi kaikille opettaa, jotta he pääsisivät tulevaisuudessa töihin. Niinhän se ei onnistu. Meidän pitäisi ymmärtää, että tämä yleissivistys ja ammatillinen koulutus on eri asia. Tämmöistä vanhentunutta ammatillista koulutusta ei kannata antaa kenellekään. Sen sijaan sellaista koulutusta, opetusta, mikä antaa sellaisia valmiuksia, millä pystyy tämän päivän ja tulevaisuuden haasteissa mahdollisimman hyvin tulemaan toimeen, semmoista tarvitsee sekä ammattimies että yliopistomies. Enää ei pidä paikkaansa se vanha sanonta, että jotkut tietävät kaiken mutta eivät osaa mitään ja jotkut osaavat tehdä kaiken mutta eivät tiedä mitään. Nyt se on sekä että, molempia pitää osata.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkelä ei ollut täällä paikalla, kun kerroin siitä, millä tavalla tämä ammattikorkeakoulujärjestelmä Suomeen tuli ministeri Christoffer Taxellin toimesta ja minkälaisia keskusteluja silloin käytiin. Hän oli näitten kikkailulausuntojensa jälkeen, jotka olivat tunnettuja meille silloinkin, kun ne debatit täällä salissa käytiin 15 vuotta sitten, ensimmäisenä korostamassa sitä, että tarvitaan puhdasta ammatillisuutta, huippuammatillisuutta ammattialoilla ja totesi, että tämä homma oli silloin hänen mielestään mennyt pieleen.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle, joka mainitsi täällä, että tämä maksullisuus koskee ennen kaikkea näitä testejä, niin kyllä tämän 26 b §:n mukaan nimenomaan ammattikorkeakoulu voi periä ammattikorkeakouluvaiheesta ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan vieraskieliseen koulutusohjelmaan hyväksytyltä maksuja, toisin sanoen tämä on mahdollista myös ihan tutkintojärjestelmän puitteissa. Ennen kaikkea korostaisin tässä apurahajärjestelmää, joka on aika väljästi määritelty vielä tässä lakipykälänä. Sitä haluaisin kyllä kysyä ministeriltä, mitä äsken jo peräänkuulutin. Toivoisin, että ministeri kertoisi tässä sen, miten tätä apurahajärjestelmää aiotaan kehittää tulevaisuudessa niin, että se koskisi nimenomaan myös niitä opiskelijoita, jotka ovat vähävaraisia eivätkä saa tähän opiskeluun muuten tukea.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä tähän keskusteluun, mitä tulee maksullisuuteen, johonka vielä tässä viimeisessäkin puheenvuorossa viitattiin. Itse ajattelen sillä tavalla, että iso lukko onneksi on suomalaisessa yhteiskunnassa sille, että suomalaisille opiskelijoille tai EU:n sisältä tuleville opiskelijoille lukukausimaksuja asetettaisiin. Mielestäni sellaisia mörköjä ei kannata seinälle maalata. Meillä onneksi on siitä laaja ja vahva konsensus myös eduskunnassa. Uskon, että näin on myös tulevaisuudessa. Mutta se, mitä toivoisin ministerinkin kommentoivan, on se, että mielestäni meidän pitää hyvin tarkasti pitää silmällä sitä, että meidän ulkomainen osaaminen ei vähene tämän kokeilun myötä. Uskon, että meidän vahvuutemme on siinä, että meillä on myös EU- ja Eta-maiden ulkopuolisia osaajia suomalaisessa yhteiskunnassa. Meidän sijaintimme ei ole aivan niin hyvä, ed. Asko-Seljavaara, kuin Australian. Ilmasto on aavistuksen kylmempi ja sitä tunkua ei tällä hetkelläkään valitettavasti ole hirvittävän paljon. Jos laitetaan maksut, sitä ei välttämättä automaattisesti ole sen enempää. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Tässä mielessä tätä on syytä pitää tarkkaan silmällä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltoselle tästä apurahajärjestelmästä voin lukea täältä hallituksen esityksestä, että siinä on mukana lahjakkaille tarkoitettu apuraha mutta myös vähävaraisille. Millä tavalla se sitten järjestetään, ei olisi tarkoitus antaa kovin yksityiskohtaisia säännöksiä, vaan ammattikorkeakoulut voisivat luoda sen tarvittavan järjestelmän parhaaksi katsomallaan tavalla esimerkiksi siten, että pyritään ottamaan huomioon koko lukukausimaksu tai osa siitä tai se voisi kattaa myöskin elinkustannuksia, joko kokonaan tai osittain opiskeluaikana. Asia on hyvin väljästi sanottu. Tässä on otettu huomioon myöskin nämä vähävaraiset, jotka meidän varmasti täytyy sinne yliopistolakiinkin laittaa, siellähän ei perusteluissa puhuta kuin lahjakkaista.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltoselle. Täällä on myös seuraava momentti, jossa lukee, että maksua ei voida kuitenkaan periä Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiselta eikä siltä, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltion muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaiseen. Tähän me suomalaiset taidamme kuulua myös joltain osin. Eräällä tavalla varmistetaan, että se on maksuton.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on julkisuudessa ollut myös sellaisia arvioita, että Suomeen tulee aika tavalla esimerkiksi Nigeriasta tällaisia opiskelupyyntöjä, hakemuksia, ja on esitetty myös arvioita, että niistä olisi ongelma olemassa niiden lukuisuudesta johtuen ja myöskin siitä johtuen, kuinka vakavasti ja tosissaan näitä opiskelupaikkoja on haettu. Toivoisin siitä huolimatta, vaikka kysymys voi olla vähän hankala, arvoisalta ministeriltä kommenttia, ovatko nämä asiat olleet esillä, koska toisaalta täällä on tullut toistuvasti esille se, että on myös erittäin hyvä, että meillä on oppilaita myös amk:ssa muualtakin kuin vain EU:n alueelta.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun äsken käytin puheenvuoron siitä, että joku puhuu huonosti suomea, niin pitkäaikainen kansanedustaja, lääkäri Tiusanen käytti ilmeisesti lääkärin ylimielisyyttään tahalliseen väärinymmärtämiseen, ja voisi ajatella, että levittelee vaikka meikäläisestä näitä juttuja, että jotenkin halveksin nyt toisia ihmisiä. Puhuin maisterin tittelistä, arvoisa edustaja, että jos jotkut ovat aikoinaan saaneet Suomessa maisterin tittelin yliopistossa, niin niillä on selvät kriteerit ja siitä eteenpäin, mutta nyt kun ammattikorkeakoulussa sitten suositellaan, että kaikennäköisiä, kuinka minä nyt sanoisin, erilaisia maahanmuuttajia, eri tasoisia, pannaan ammattikorkeakouluun ja vaikka sinne Itä-Suomeen ja muuta vastaavaa, ja sitten he puhuvat huonosti suomea ja sitten heidän maisterititteliään verrataan toisiinsa, vaikka esimerkiksi, ed. Tiusanen, toisten maisterien kanssa, niin eikö tästäkään saa puhua, vaan ainoa lyönti on, että te ilmeisesti kirjoitatte lehteenne, että taas se perussuomalainen loukkasi ihmisten tasa-arvoa ja kaikkea?

Jos tuon kaltaisia kansanedustajia täällä on jatkuvasti, niin tulee mieleen, että lääkärit ainakin ovat saavuttaneet tässä yhteiskunnassa sen kaltaisen ylimielisyyden asteen, että olisi syytä jossain koulussa kouluttaa sen kaltaisia tyyppejä, jotka panisivat heidät vähän niin kuin miettimään näitä asioita.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä koko hallituksen esitys johtuu pitkälti siitä, että teemme valiokunnassa juuri yliopistolainsäädäntöä, ja samanlaisia muutoksia sitten pitää vastaavasti tehdä ammattikorkeakoulun puolelle, mutta tärkeää tietenkin näissä muutosten tekemisissä on se, että duaalimalli säilyy edelleenkin, sisällöt ovat erilaiset ja tutkinnot ovat erilaiset, tehtävät ovat erilaiset, mutta ehkä nämä muodot sitten ovat saman kaltaiset. Liikaa ei saa tapahtua sitä, että ammattikorkeakoulut olisivat "wannabe universities", vaan niillä on tärkeä oma roolinsa ja tehtävänsä suomalaisessa yhteiskunnassa ja se ajatus pitää selvästi kirkastaa myöskin.

Mutta, arvoisa puhemies, yksi henkilökohtaisesti pieni huolenaihe on tämä 30 §, jossa puhutaan opettajien kelpoisuusvaatimuksista. Nykyään niistä sanotaan, että ne säädetään asetuksella, tosin asetuksenkin osalta on asianlaita vähän niin, että poikkeustapauksia voidaan myöntää, mutta nyt se pykälä muutetaan niin, että voidaan tarvittaessa säätää asetuksella. Minä toivon, että näistä opettajien kelpoisuusvaatimuksista pidetään suht tiukasti kiinni, koska se on eräs laadun tae koulutusjärjestelmässä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Palautan hiukan tätä keskustelua ed. Pertti Virtasen kanssa asiapuolelle ja -linjalle siinä mielessä, että jos kysytään sitä, mikä on maisteritutkinnon arvo sinänsä, jos se on amk-maisteri tai yliopistotutkinnon tehnyt maisteri, niin olen toki sitä mieltä, että tiedekorkeakoulun maisteritutkinto on tyypiltään toinen. Sen pitäisi ainakin olla ja varmasti onkin, koska amk joka tapauksessa on ammattiin tähtäävä koulutus, joka ei sisällä sillä tavalla teoreettista tietoa, joka johtaa esimerkiksi tieteen tekemisen polulle. Tässähän aikaisemmin olemme samalla tavalla keskustelleet eduskunnassa siitä, kuinka paljon amk on tiedekorkeakoulun kanssa saman kaltainen tai erilainen. Mielestäni sen pitäisi olla erilainen, siis ei saman kaltainen.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Vahasalon sanomaan asiaan, kelpoisuusehtoihin liittyen, edelleen kysymys ministeriltä siitä, kun yliopistolaissa on tämä samainen asia ja siellä ollaan menossa johtosäännön puolelle. Haluaisin nyt sitten kysyä: Eikö tässä voisi yhtenäistä käytäntöä noudattaa ja molemmissa sitten asetuksella säätää jatkossa opettajien kelpoisuusehdoista?

Tästä apurahajärjestelmästä haluaisin kuulla ministeriltä mieluusti nyt vastauksia.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran totean, että olen täysin samaa mieltä ed. Tiusasen kanssa, ja uskon siihen, että ulkoa tänne erilaisista olosuhteista tulevat ihmiset haluavatkin juuri ammattikorkeakoulutasoista oppimista, koska heille hyvin usein on juuri käytäntö ammattitaidon kotouttamisen tärkein kriteeri, että he oppivat jotain ja nauttivat siitä, että pääsevät yhteiskuntaan niin, että heidät koetaan sellaisina, jotka osaavat tehdä jotain sen kaltaista, että he ansaitsevatkin paikkansa yhteiskunnassa. He ovat itse puhuneet tästä ollessaan erilaisissa vaihtoehto- ja muissa terapiahoidoissa ja kaikkea tämmöistä. Toki tämän jälkeen heille voi sitten tarjota tämän kaltaista, kun on puhuttu siitä, että ammattikorkeakoulu olisi myös portti yliopistoihin, niin totta kai. Tämä kelpaisi hyvin. Kiitoksia!

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty oikein hyvää evästyskeskustelua tämän ammattikorkeakoululain johdosta. On tosin niin, että läheskään kaikkiin näihin kysymyksiin ja esityksiin, joita täällä on tehty, ei tässä laissa vastata, koska tässä tehdään todella vain näitä täsmennyksiä lähinnä yliopistolaista johtuen.

Kuten sanoinkin, myös ammattikorkeakoulukentälle on tässä mielessä heitetty pallo, että jos siellä nähdään tarvetta laajempaan kokonaisuudistukseen, niin on mahdollisuus tämän vuoden aikana tehdä sitten näitä esityksiä, aihioita, minkä tyyppiseen uudistukseen olisi tarvetta. Se on sitten niin mittava asia, että se on varmasti hallitusohjelma-asia ja seuraavan hallituksen kysymys.

Meillä on meneillään juuri tämä rakenteellinen kehittäminen koko korkeakoulukentässä, mihin täälläkin viitattiin. Kyllähän se on näin, että Suomessa on väestöpohjaan nähden tavattoman tiheä korkeakouluverkko. Meillä tulee nyt yliopistolain uudistuksen seurauksena olemaan jatkossa 16 yliopistoa, ja näitä ammattikorkeakouluja on 26, ja lisäksi meillä on 6 yliopistokeskusta. Toki, jos otamme vielä sektoritutkimuslaitokset ja laittaisimme nämä kaikki kartalle, niin kyllä meillä tavattoman paljon tätä osaamista on joka puolella Suomenniemeä.

Nythän tavoite on, että pystymme kokoamaan näitä entistä vaikuttavammiksi kokonaisuuksiksi, ja myös ammattikorkeakoulujen on määrä tehdä nyt omat strategiansa, missä ne esittävät näitä omia painoalojaan, mille koulutuksen aloille jatkossa tulisivat keskittymään. Parhaillaan näitä tulosneuvotteluja käydään ammattikorkeakoulujen kanssa, ja kyllä siellä, täytyy sanoa, ei ole pystytty kovin hyvin vielä tekemään tätä fokusointia, mille koulutusaloille suunnataan ja mistä ehkä luovuttaisiin. Täällä tuli esiin muun muassa viestintä- ja kulttuuriala. Se on selkeästi ala, missä ei ole niin hyvät työllisyysnäkymät olemassa, että siellä voitaisiin näin suuria määriä kouluttaa jatkossa, vaan se tarkoittaa sitä, että joitain yksikköjä täytyy ammattikorkeakoulujen osalta lakkauttaa muun muassa näiltä aloilta.

Tarkoitus on, että ammattikorkeakoulut myös itse pystyisivät tekemään sitä määrittelyä, mille aloille suuntaavat. Sillä täytyy kyllä olla myös alueen elinkeinorakenteeseen sitten luonnollisesti tiivis yhteys, koska ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli työelämälähtöisen koulutuksen tuottajana ja myös sen oman alueensa kehittäjänä.

Tähän liittyy muun muassa se, että ammattikorkeakoulutus duaalimallin mukaisesti on hyvin työelämälähtöistä koulutusta. Täällä viitattiin siihen, että suuri osa opinnoista tehdään työharjoitteluna. Noin 20—45 prosenttia opinnoista suoritetaan työssä oppien, ja kaikkein suurin tämä työssä oppimisen määrä on nimenomaan terveydenhuoltoalalla. Siinä mielessä nyt ollaan varsin haastavassa tilanteessa tämän taantumankin vuoksi, että vielä ei ole tietoa kesän harjoittelupaikoista, mutta luultavaa on, että varsinkin tekniikan alalla tulee olemaan vaikeuksia saada näitä työharjoittelupaikkoja, koska monesti lomautussyistäkin harjoitteluohjaajista on pulaa.

Täällä on viitattu myös siihen, että meidän korkeakoulukenttämme täytyy kansainvälistyä. Se on toinen selkeä haaste tämän rakenteellisen kehittämisen osalta. Ammattikorkeakouluissa kansainvälisiä opiskelijoita on tutkintoon johtavassa koulutuksessa jo paljon enemmän kuin yliopistoissa eli siinä mielessä ammattikorkeakoulut ovat hyvin kansainvälisiä, mutta siihen liittyy myös tämä harjoittelupaikkaongelma, koska vieraskielisissä koulutusohjelmissa harjoittelupaikat ovat jatkuvasti olleet vaikeita järjestää Suomessa ja tilanne on nyt aivan kärjistynyt näiden osalta. Sen vuoksi opetusministeriö on käynnistänyt Esr-hankkeen, jolla tuetaan nimenomaan kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelua. Tässä hankkeessa on nyt mukana 19 korkeakoulua. Eli tämä on myös hyvin haastava tilanne tämän kansainvälistymisen osalta, koska työssä oppimisella on iso merkitys ammattikorkeakoulutuksessa.

Täällä viitattiin sitten tähän nimikkeiden sekamelskaan. Sinänsä tämä laki ei siihen tuo muutosta muilta osin kuin siltä, että nyt vakiinnutamme sen, että ammattikorkeakoulututkinto on korkeakoulututkinto ja ylempi korkeakoulututkinto. Ei ole tarkoitus ottaa käsitettä amk-maisteri käyttöön. Emme halua sekoittaa näitä yliopistotutkintojen kanssa, vaan se on ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Koska tämä on hyvin työelämälähtöistä koulutusta, siinä on edellytyksenä se, että opiskelijan suoritettuaan ammattikorkeakoulututkinnon täytyy ensin olla sen jälkeen kolme vuotta työelämässä, ennen kuin hän voi jatkaa siihen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Tämä on sillä tavalla hiukan erilainen rakenteeltaan kuin yliopisto-opinnot.

Täällä jälleen keskusteltiin hyvin paljon tästä maksullisuuskokeilusta, joka nyt yliopistolaissa ja tässä ammattikorkeakoululaissa halutaan mahdollistaa nimenomaan ylempään korkeakoulututkintoon johtavassa vieraskielisessä koulutuksessa, eli tarkoitus on, että ei ollenkaan kaikille Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille tätä maksua tule, vaan se tulee määrättyihin kaksivuotisiin englanninkielisiin koulutusohjelmiin. Tähän todella edellytyksenä on tämä apurahajärjestelmä, josta ei tässä laissa kuten ei yliopistolaissakaan tarkemmin säädetä, vaan jää korkeakoulun itsensä harkittavaksi, miten se järjestetään, mutta se joka tapauksessa edellytetään, että tuon maksullisen koulutusohjelmakokeilun voisi käynnistää.

Meillähän on tavoite se, että nämä ohjelmat, joita nyt tarjotaan tähän kokeiluun, ovat sitten erittäin laadukkaita myös sisällöltään, ne ovat tämmöisiä todellisia suomalaisen osaamisen vientituotteita ja koulutuksen vientituotteita, joilla voimme sitten testata omaa kilpailukykyämme maailman hyvin kilpailluilla koulutusmarkkinoilla. Tähän asetetaan tuo seurantaryhmä, joka arvioi sitten tämän kokeilun pohjalta, miltä tulokset näyttävät, ja sen pohjalta voimme arvioida jatkossa maksullisuuden jatkamista tai siitä luopumista. Tämä on asia, mistä on hyvin pitkään keskusteltu, ja siksi tämä kokeilu on nähty tarpeelliseksi tehdä.

Siihen liittyen vielä, että ammattikorkeakoulut ovat hyvin kansainvälisiä, meillä on todella ollut tämä ongelma, että meillä on ollut hyvin paljon, jopa tuhansia hakijoita joistain Afrikan maista tiettyihin koulutusohjelmiin, ja senkin vuoksi tässä nyt esitetään, että olisi mahdollista tehdä tämä maksullinen kielitesti näille hakijoille, jotka hakevat englanninkielisiin koulutusohjelmiin. Sillä osaltaan halutaan myös vastata tähän ongelmaan, joskin myös näissä hakumenettelyissä on nyt tehty sen tyyppisiä muutoksia, joilla on voitu jo hillitä tätä tuhansien hakemusten määrää.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri juuri sanoi, on hirveän tärkeää, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ei kutsua maistereiksi, vaan se maisteri on kyllä siellä tieteellisellä puolella, mutta se kertoo vaan siitä asemasta, mikä on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittavalla tässä järjestelmässä.

Ed. Tiusaselle, kun hän pohti tätä tutkimusta ja muuta: Yliopistossa tehdään tieteellistä tutkimusta, mutta ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa tutkimusta. Se pikku sana "soveltava" on se hurjan tärkeä sana, mikä erottaa nämä toisistaan tutkimusten suhteen.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Ministeri veti aivan hyvin yhteen tätä keskustelua, mitä tässä on käyty. Olisin toivonut teidän ottavan kantaa vielä opiskelijoiden automaatiojäsenyyteen, josta tuossa alussa käytin keskustelun ensimmäisen puheenvuoron. Itse Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäsenenä, läsnä olevana sellaisena, ajattelen kyllä, ettei ole aivan oikeudenmukaista, että meillä on kaikki ne oikeudet todelliseen julkisen vallan käyttöön, kattavaan, tasa-arvoiseen edunvalvontaan, mahdollisuuksiin olla ehdolla, mahdollisuuksiin äänestää, mahdollisuuksiin olla osa yhteisöä, olla ylipäätänsä osa parempia palveluita. Terveydenhuoltopalvelut ovat niistä kaikista tärkeimpiä ja kaikista olennaisimpia. Automaatiojäsenyys opiskelijakunnan kannalta turvaa resursseja, tuo taloudellista vakautta, mahdollistaa lakiin kirjattujen tehtävien hoidon käytännössä. Ettekö näe mahdollisuutta tämän edistämiseen?

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä näihin tutkintoihin ja niiden nimikkeisiin. Mielestäni tämä ei ole välttämättä kovinkaan selkeyttävä muutos, että meille tulee ylempi korkeakoulututkinto, vaikka meille jäävät maisterit pelkästään yliopistojen osalta. Jos me lähdemme siitä, että minä olen nuori, joka on valmistunut ammattikorkeakoulusta, mitä minä pistän cv:hen? Jos olen päässyt suorittamaan ylemmän korkeakoulututkinnon ammattikorkeakoulussa, niin minä kirjoitan sinne, että olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Sitten se työnantaja alkaa miettiä, missä minä olet suorittanut sen, kun sieltä tulee yliopistonkin käynyt samalla ylemmällä korkeakoulututkinnolla ja hän on maisteri. Nämä on terminologisesti viety aivan liian lähelle toisiansa, koska ne ovat eksaktisti samanlaisia. En olisi käyttänyt tässä samoja termejä kuin on yliopistoista tulevilla.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan edellinen edustaja sanoi sen ja vastasikin siihen asiaan. Minä ihmettelen kanssa sitä, minkälaista demokraattista poliittista korrektiutta nämä nimitykset nyt edustavat. Eikö tosiaan voi olla selkeästi, että on joku käynyt vähän toisenlaista laitosta ja toinen toisenlaista laitosta? Eli ei kai nyt demokratia tarkoita sitä vesittämistä ja titteleidenkin tasapäistämistä ja kaikkea, ettei uskalla senkään takia olla enää paremmin koulutettu tässä yhteiskunnassa, kun joskus on ollut niin, että jotkut ovat sitä mieltä, että se loukkaa ehkä jotain toista uskontoa vaikka, jotka saavat nuorempia naisiakin vaimoiksi. Tämä on todella säälittävän tasoista tämmöistä tittelikoulutusta. Saisinko ministeriltä vielä selkeästi vastauksen, mikä se nyt oikein on sitten se ammattikorkeakoulun titteli sitten, kuka siihen vastaa minulle, semmoinen lyhyempi titteli?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä siis se — ed. Lauslahdellekin — opiskelija laittaa sinne cv:hen ylempi ammattikorkeakoulututkinto -sanan. Mutta se ylempi ammattikorkeakoulututkinto on, kun kelpoisuuksia verrataan, verrattavissa ylempään korkeakoulututkintoon. Se on eri juttu kuin se tutkinto.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkään ed. Vahasalon pari puheenvuoroa sitten esittämässä eivät paljon selvinneet nämä ammattikorkeakoulujen ja tiedeyliopistojen asiat. Nimittäin minä olen ollut vuodesta 1968 vuoteen 2003 dosenttina Helsingin yliopistossa "applied zoology" -laitoksella elikkä soveltavan eläintieteen laitoksella. Elikkä siellä nimenomaan käytetään sitä sanaa "applied", ja se on "applied sciences" siis maailmalla. Elikkä se ei ole juuri niin kuin ed. Vahasalo sanoi. Nyt meni ihan sekaisin.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että minä muistan, että kun me teimme sitä lainsäädäntöä ammattikorkeakoulujen osalta, niin se pieni sana "soveltava" siellä ammattikorkeakoululaissa oli juuri se tärkeä sana, mikä erotti yliopiston tutkimuksen ja ammattikorkeakoulututkimuksen. Mutta tietysti yliopistoissakin on soveltavaa, varmasti näin, mutta se ei sitä muuksi muuta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Mennään eteenpäin. Ehdotan, että sivistysvaliokunnassa pohdimme vakavasti sitä, että 18 §:stä poistetaan kaksi viimeistä lausetta ja jätetään pelkästään tämä: "Ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja". Miksi sekoittaa sen enempää?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Voisi melkein kannattaa heti tässä lennossa. Toki meillä on viety nämä kaikki hyvät mahdollisuudetkin tästä sivistyksestä ja jopa omasta persoonallisesta tittelin käyttämisestä. Mika Waltari aikoinaan halusi aina olla kandidaatti. Meikäläinenkin voi kertoa tarinan: minä olen aina ollut kandidaatti, kunnes sitten minut pakotettiin maisteriuteen tämän takia, kun teidän päätöksenne täällä eduskunnassa ajoi tilanteen siihen erotukseksi siitä, mitä ammattikorkeakoulut tuottavat. Eli yhdyn tässäkin ed. Pulliaisen puheeseen siitä, että tämä vaan lisää tätä sekaannusta, joten kannatan ed. Lauslahden esittämää ehdotusta, jos se nyt on mahdollista.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa kehuskeltu sillä, mitä täällä on 90-luvun alussa säädetty. Täytyy ottaa huomioon se, että me jouduimme kärsimään siitä, mitä te olette täällä silloin säätäneet, kun mietimme niitä tulkintoja. Tämä soveltava tutkimus: jos ajattelee vaikka insinöörejä, diplomi-insinöörejä, niin kyllä se on vaikea tulla, ed. Vahasalo, kertomaan, milloin se on soveltavaa. (Ed. Vahasalon välihuuto) — Se on äänin 120—60 soveltavaa tai ei ole.

Mutta se varsinainen asia liittyy tähän maksullisuuteen: Itse näen, että on erittäin hyvä suomalainen arvo se, että meidän peruskoulutus on maksutonta, mutta jos jossakin tilanteessa on järkevää kokeilla tämän koulutuksen maksullisuutta, niin se on nimenomaan tämän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osalta. Sehän on semmoinen tutkinto, joka on osalta luonnettaan niin kuin täydennyskoulutusta. Juuri tämän tyyppisissä koulutusohjelmissa tätä EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden maksullisuutta on erinomaista kokeilla.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä näyttää ihan siltä, että on syytä todella kirkastaa nyt sitä duaalimallia, koska sotkuksi menee niin mahtavasti. Mutta lakiin lisättiin se pieni sana "soveltava". Se on siellä amk-laissa, se on siellä ja sillä haluttiin kertoa, mikä ero nyt on yliopistojen ja ammattikorkeitten tutkimuksen välillä, koska se oli syytä tehdä näin. Mutta näyttää siltä, että kirkastusta tarvitaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Soveltavaa tutkimusta tehdään kyllä monessa paikassa, muun muassa tiedekorkeakouluissa teknologian puolella hyvin soveltavaa tutkimusta. Se ei sinänsä paljon siinä auta. Mutta kun täällä ed. Mäkelä viittasi siihen, missä voitaisiin kokeilla maksullisuutta, niin täytyy tuosta maksullisuudesta tietysti todeta se, että kyllähän sitä on kokeiltu aikoinaan koko opiskeluketjun alusta ihan latvaan saakka. Tässä mielessä, ed. Jukka Mäkelä, tämä kokeilu on osoittautunut huonoksi. Suomessa on päästy täyteen maksuttomuuteen — tai lähes täydelliseen maksuttomuuteen, ei nyt ihan täyteen — ja siinä pitäisi mielestäni pysyä.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Ensin näistä nimikkeistä: sehän todella riippuu siitä koulutusalasta, miltä valmistuu. Ammattikorkeakoulusta valmistuu sairaanhoitajia, insinöörejä, tradenomeja. Se on sidoksissa siihen koulutusalaan. Tuo ylempi ammattikorkeakoulututkintohan sinänsä ei ole mikään uutuus. Se tässä laissa halutaan sen vuoksi näin nostaa säädöstasolle, koska tarkoitus on, että tuo tuottaisi saman muodollisen kelpoisuuden semmoisiin tehtäviin, missä edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Työnantajan arvioitavaksi sitten tietysti jää, haluaako hän painottaa ehkä yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa suoritettua tutkintoa, mutta kuitenkin tuo muodollinen kelpoisuus halutaan tässä nyt sitten vahvistaa vielä.

Kun ed. Puumala nosti esiin tämän opiskelijakunnan automaatiojäsenyyden, niin todella perustuslakivaliokunta silloin edellisellä kierroksella on tyrmännyt tuon mahdollisuuden. Sitä ei nyt tähän ole nostettu, mutta se on varmasti yksi niitä asioita sitten, kun ammattikorkeakoululakia, kaiken kaikkiaan ammattikorkeakoulujen hallintoa, jatkossa uudistetaan laajemmin. Se tulee sitten myös kysymykseen.

Ennen kaikkea tuo terveydenhuoltoasiahan on se, mikä ammattikorkeakouluopiskelijoiden osalla ei toimi lainkaan. Toisissa kaupungeissa se kyllä toimii erittäin hyvin. Se on asia, mihin tämä oppilashuollon työryhmä nyt myös etsii ratkaisuja. Se on ministeri Risikon valmistelussa, ja tässä haetaan nyt erilaisia malleja. Toki osa kaupungeista on erittäin hyvin järjestänyt ammattikorkeakoulujen terveydenhuollon. Osa on jopa oman terveysaseman varannut opiskelijoille, mutta kaikkialla asia ei toimi hyvin. Se on varmasti kiireellisin asia näistä opiskelijapalveluista, mikä täytyy saada järjestykseen.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää, että tässä eivät ne ammattikorkeakoulut ole automaatiojäsenyyden piirissä sen takia, että vaikka todella heikko on terveydenhuollon tilanne ammattikorkeakoulun puolella, mutta jos olisi automaatiojäsenyys, se tarkoittaisi sitä, että ammattikorkeakoulut olisivat Yths:n piirissä, ja sinnehän ne haluaisivat mennä. Mutta kun on näitä ammattikorkeakouluja, pieniä yksiköitä siellä täällä ympäri Suomea, niin Yths:lle tulee vaikeuksia järjestää näitä palveluja kaikkiin pieniin kaupunkeihin, joten on nyt parempi, että se on nyt näin, mutta ehdottoman tärkeää on, että ammattikorkeakoulujen, yleensä ammatillisen puolen, terveydenhuolto saataisiin kuntoon.