Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Maailmantaloudessa vallitsee vakava uuden taantuman uhka. Kyse ei ole ainoastaan Euroopan taloudesta vaan näkymien heikentymisestä globaalisti sekä valtioiden velkaongelmista myös USA:ssa ja Japanissa. Siksi nyt on toimittava vastuullisesti ja tarvittaessa voimakkaasti yhteistyössä kumppaneidemme kanssa Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Suomen kannalta näköpiirissä olevat uhat ovat hyvin samankaltaiset kuin vuoden 2008 lopussa. Maamme talouskasvu romahti lähes 10 prosenttia vuonna 2009. Pudotus oli Irlannin ohella EU:n suurin huolimatta siitä, että Suomi ei ollut kriisin ytimessä vaan reunalla. Tilanne johti yli 10 miljardin euron aukkoon maamme budjetissa. Tämän aukon umpeen kurominen tuntuu jokaisen suomalaisen kukkarossa vielä pitkään.

Vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi sai alkunsa USA:sta. Kriisi sai alkunsa holtittomista sijoituksista, ilman rajoja toimineesta markkinataloudesta. Ensin tuli suuria voittoja, sitten riskit realisoituivat ja veronmaksajia pyydettiin apuun. Rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen suuri muutos on välttämätöntä, ja se muutos on työn alla. Riskinottoa on rajoitettava, pankkien palkitsemisjärjestelmiin puututtava. Kansainvälisesti tarvitsemme rahoitusmarkkinaveron.

Vuoden 2008 rahoituskriisi ei ole ohi. Se sysäsi monia ennestään paljon velkaa omaavia valtioita uuteen velkaantumiskierteeseen. Nyt ollaan tilanteessa, jossa vaarana on kriisin leviäminen Euroopan unionista. Kriisin eskaloituminen on mahdollista estää hallituilla toimilla. Tämän eteen on tehtävä lujasti työtä yhdessä muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa. Toivon, että tilanteen vakavuus nähdään ja kukaan ei kannata antautumista tai toimettomuutta, sillä siitä seuraavaa hallitsemattomien tapahtumakulkujen aiheuttamaa laskua suomalaisetkin maksaisivat pitkään.

On jälleen kerran syytä sanoa, että tämän kriisin syy ei ole eurossa, sillä virhesijoituksia ja velkaantumista olemme nähneet monenlaisilla valuutoilla: (Timo Soini: Onhan tämä euron kriisi, hyvänen aika!) Yhdysvaltojen dollarilla, Islannin kruunulla ja Latvian latilla. Kriisi on nyt kuitenkin eurojärjestelmän sisällä suurista, erityisesti eteläisen Euroopan valtioiden velkavuorista johtuen. Suojassa finanssikriisin jälkiaalloilta ei näytä olevan tällä hetkellä mikään valuutta. Sveitsin frangi taistelee nyt liikaa vahvistumista vastaan, jotta sveitsiläinen teollisuus säilyttäisi toimintamahdollisuutensa.

Uskon kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että EU:ssa tarvitaan tehokkaat työkalut kriisin ehkäisemiseksi ja että Suomen on oltava aktiivinen niiden ratkaisujen etsimisessä, joilla uhkaava taantuma estetään. (Timo Soini: Vakausväline ei toimi!)

Arvoisa puhemies! Rahoitusvakausmekanismien toiminnan tehostaminen on osa kesän huippukokouksessa sovittua pakettia talouskriisin voittamiseksi. Markkinoilla vallitseva keskinäinen epäluottamus uhkaa hidastaa voimakkaasti talouskasvua. Kukaan ei osaa katsoa lasipallosta, miltä tilanne oikein näyttää viikon saati vuoden päästä. Kaikki sen sijaan ovat yhtä mieltä siitä, että nyt tarvitaan luottamuksen vahvistamista.

Euroopan unioni on kriisinhoidossa, luottamuksen rakentamisessa pitkälti samanlaisessa tehtävässä kuin maailman valuuttarahasto IMF on vuosia ollut. Julkisuudessa onkin esitetty mielipiteitä siitä, miten Kansainvälisen valuuttarahaston olisi pitänyt hoitaa Kreikka alusta pitäen yksin. Tosiasia on kuitenkin se, että IMF:n omat säännökset asettavat sen osallistumiselle tietyt jäsenvaltiokohtaiset rajat. Kreikan osalta IMF:n lainoitus jo nykyisellä osallistumisasteella liikkuu näiden säännösten äärirajoilla. Jos IMF olisi ottanut koko 110 miljardin euron rahoitusvastuun hoitaakseen, se olisi rikkonut selkeästi omia säännöksiään. On myös hyvä huomata, että Euroopan osuus IMF:n eli Kansainvälisen valuuttarahaston lainasaatavista on jo nyt noin 85 prosenttia.

Spekulointi milloin Kreikan romahtamisella ja milloin euron hajoamisella ei vie meitä yhtäkään askelta lähemmäs asioiden ratkaisua, vaan sen sijaan se kaataa ainoastaan lisää vettä markkinoiden myllyyn. Spekuloinnin sijaan meidän on edellytettävä Kreikalta sovittuja toimia ja sitä, että he itse auttavat itseään.

Kreikan tilanne vaatii pikaisia ratkaisuja, jotka ovat valmisteilla. Niitä ei kuitenkaan käsitellä tänään. Kreikkaa koskevan tilanteen arvioiminen on kesken. Nyt odotetaankin IMF:n, EKP:n ja komission arviointia, ja sen jälkeen on päätöksenteon aika. Tänään aiheenamme on Euroopan väliaikainen vakausmekanismi.

Arvoisa puhemies! Vakausmekanismi ERVV luotiin toukokuussa 2010 väliaikaiseksi välineeksi euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi. Se on työkalu. (Timo Soini: Ei kovin väliaikainen!) Poikkeukselliseksi sen tekee se, että päätöksenteko edellyttää yksimielisyyttä ja Suomen kohdalla mahdolliset takauspäätökset aina eduskunnan käsittelyä.

Vahvistaakseen luottamusta ja luodakseen vakautta euroalueen valtiot sopivat heinäkuussa pitämässään huippukokouksessa Euroopan väliaikaisen vakausmekanismin tehokkuuden parantamisesta. Suomi ilmoitti tässä yhteydessä, että tulemme edellyttämään omalle osallistumisellemme vakuusmenettelyä. Tämä kirjattiin huippukokouksen yksimielisesti hyväksymiin päätelmiin. (Timo Soini: Missäs ne on?)

Toiminnan tehokkuutta ja monipuolisuutta lisätään sisällyttämällä Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimukseen kolme uutta elementtiä. Ensimmäinen on se, että Euroopan rahoitusvakausväline voi antaa euroalueeseen kuuluville valtioille ennakollista tukea. Toinen on se, että euroalueeseen kuuluvalle valtiolle voidaan antaa lainaa sen rahoituslaitosten pääomittamista varten. Lainaa voidaan antaa myös valtioille, joille ei ole vahvistettu talouden sopeutusohjelmaa. (Pietari Jääskeläinen: Minkä takia?) Kolmas uusi elementti on se, että Euroopan rahoitusvakausväline voi poikkeuksellisesti hankkia euroalueeseen kuuluvan valtion joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta. (Timo Soini: Mites viisasta se on?)

Päämiehet sopivat lisäksi väliaikaisen rahoitusvakausvälineen ERVV:n lainoista perittävän koron alentamisesta vastaamaan Euroopan komission niin sanottua maksutaseavussa perimää korkoa, kuitenkin siten, että korko kattaa aina ERVV:n varainhankintakulut.

Arvoisa puhemies! Tarkasteltaessa sopimusmuutoksen vaikutuksia Suomelle on tärkeää huomioida kolme asiaa. Ensimmäinen on se, että emme peruuta vanhan hallituksen tekemiä sitoumuksia. Tämä on johdonmukaisen ja uskottavan kansainvälisen vaikuttamisen edellytys. Toinen asia on se, että istuva hallitus kiristi tukipolitiikkaamme aiemmasta. Linjan tiukentaminen näkyy Portugalin tukipaketin ehdoissa, (Mauri Pekkarinen: Miten se siinä näkyy, yksi esimerkki?) pysyvän vakausrahaston säännöissä ja vaatimuksessa vakuuksien saamiselle. Kolmas asia on kahden eri asian erottaminen toisistaan. ERVV on työkalu, ja Suomen vakuusvaatimus liittyy työkalun soveltamiseen eikä itse mekanismiin.

Euroalueen päämiehet sopivat jo maaliskuussa 2011, että ERVV:n todellinen lainakapasiteetti nostetaan 440 miljardiin euroon. Käytännössä tämä kapasiteetin lisääminen oli mahdollista toteuttaa kolmen A:n luokitus säilyttäen vain takauksia kasvattamalla. Takausten yhteismäärä nousee 780 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa Suomen osalta, että Suomen osuus takauksista nousee 7,9 miljardista eurosta noin 13,974 miljardiin euroon. Uusi ERVV-puitesopimus ei kasvata Suomen takausvastuita tästä määrästä.

Uusien tukivälineiden käyttöönotto edellyttää takaajien välistä yksimielistä sopimusta, joka turvaa Suomen ja eduskunnan vaikutusmahdollisuudet. Suomen osallistuminen uusiin lainoihin on myös toisen lukon takana. Hallitusohjelman mukaisesti Suomen kanta uusissa lainoissa, mikä tietysti koskee myös kasvavia takausvastuita, on se, että Suomi on valmis harkitsemaan tukea vain sillä ehdolla, että Suomi saa vakuudet kyseiseltä maalta. Tämän taustalla on rajata Suomen vastuut niin, että riskimme eivät kasva.

Suomi on aina ollut enemmän osa ratkaisua kuin osa ongelmaa, ja niin olemme myös nyt. Uskon, että vakuusehtomme on merkittävästi vaikuttanut laajempaan eurooppalaiseen pohdintaan siitä, miten ja millä ehdoilla mahdollisia tukitoimia olisi tulevaisuudessa tehtävä. Tästä kielii myös se nopea ja laaja kiinnostus vakuusmalliamme kohtaan, joka syntyi vasta sen jälkeen, kun vakuuksille oli jo ensin heinäkuun valtiovarainministerikokouksessa ja myöhemmin huippukokouksessa avattu mahdollisuus. Vanhoilla raiteilla ei enää haluta jatkaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on aatteellinen valinta rauhan ja demokratian puolesta. (Timo Soini: Missä se demokratia on tässä vakausvälineessä? Ei siinä mitään demokratiaa ole!) Euroopan yhdentyminen on taannut pitkän rauhan ja vahvistanut demokratiakehitystä Euroopassa. Itäinen Eurooppa on siirtynyt kommunismista demokratiaan, eteläinen Eurooppa on jättänyt sotilasdiktatuurin historiaan. Tätä kehitystä on syytä vaalia ja arvostaa, vaikka joku väheksyikin näitä saavutuksia huumorin varjolla. (Matti Saarinen: Ei se ole huumoria!)

Suomen talous ja suomalaisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä Euroopan tapahtumien kanssa. Euroopan unionin jäsenyys on meille tärkeä asia, ja Suomen paikka on päätöksenteon ytimessä. Jäsenyys euroalueessa on ollut unionin rahapoliittisen ytimen ja kiistatta myös Suomen etujen mukainen ratkaisu. Olemme voineet nauttia alhaisesta korkotasosta ja sen mahdollistamasta taloudellisesta aktiivisuudesta ja työllisyydestä. Euro on vahvistanut suomalaisen yhteiskunnan eurooppalaisuutta.

Suomen on oltava aktiivinen niiden ratkaisujen etsimisessä, joilla nyt uhkaava taantuma estetään. Tarvitsemme EU:ssa tehokkaat työkalut kriisien leviämisen ehkäisemiseksi, minkä lisäksi kriisimaiden on autettava itse itseään. Tarvitaan myös yhteisiä toimia, mutta ne eivät saa tarkoittaa yhteisvastuun lisäämistä. Ne eivät saa hämärtää sitä periaatetta, jonka mukaan jokainen maa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Kriisin yhteydessä on lääkkeeksi esitetty myös euroalueen valtionvelkakirjamarkkinoiden yhdistämistä eli niin sanottuja eurobondeja. (Timo Soini: Vastustakaa nyt edes niitä!) Ne kasvattaisivat yhteisvastuuta, ja tästä syystä Suomi on niitä vastustanut.

Tänään esitettävät toimet kriisinhallintamekanismin kehittämiseksi eivät ole askel kohti yhteisvastuuta. Esitys korostaa euroalueen jäsenvaltioiden suvereniteettia päätöksenteossa ja tarvetta hallita rahoitusvakautta uhkaavia kriisejä tehokkaasti ja oikea-aikaisesti erilaisin instrumentein.

Meillä on hyvin hyvin kapea reitti, jota nyt voidaan navigoida. Eurooppalaisen luottamuksen vahvistamiseksi on tärkeää, että heinäkuussa ja jo aikaisemmin tehdyt päätökset laitetaan määrätietoisesti toimeen. Näihin tärkeisiin päätöksiin kuuluu myös nyt Suomen eduskunnan käsittelyyn tuleva kokonaisuus.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan ja maailman talous roikkuu kuilun partaalla. Kukaan ei voi varmuudella ennustaa, mitä huomenna tai ylihuomenna tulee tapahtumaan: pysymmekö täpärästi reunalla vai syöksymmekö syvyyksiin? Jokainen asiaan vähänkin perehtynyt ymmärtää, että helppoja ratkaisuja tähän monimutkaiseen kriisiin ei ole tarjolla. On vastuutonta flirttailla yksinkertaistuksilla ottamatta huomioon pahimpia mahdollisia seurauksia.

Edellinen lama opetti meille, että pienenä ja avoimena taloutena Suomi kärsii kansainvälisistä kriiseistä eniten, vaikka itse hoidamme talouttamme vastuullisesti. Tilanteessa, johon Eurooppa on jo nyt ajautunut, on aivan olennaista, että koko euroalueella opetellaan elämään menot ja tulot tasapainossa. Lisäksi jokaisen maan on itse huolehdittava pankkiensa kunnosta esimerkiksi pääomittamalla niitä tarvittaessa. On myös viivyttelemättä tartuttava kilpailukykyä parantaviin välttämättömiin rakenneuudistuksiin. Nämä ovat ainoat pysyvät keinot kriisin ratkaisemiseksi. Lisäksi Suomelle on tärkeää, että IMF on mukana yhtenä toimijana kriisin laukaisemiseksi.

Meistä tuntuu aivan oikeutetusti epäoikeudenmukaiselta auttaa maita, jotka ovat rikkomalla yhteisiä pelisääntöjä joutuneet vaikeuksiin. Kiukuttelu ja syyttely saattaa helpottaa pahaa mieltä, mutta apua siitä ei ole. Sen sijaan järkevät ja pitkäjänteiset toimet Euroopan kriisin ratkaisemiseksi ovat myös meidän suomalaisten edun mukaisia. Spekuloinnin ja populismin sijasta meidän on kaikkien tehtävä voitavamme sen eteen, että voidaan välttää totaalikatastrofi euroalueella ja tätä kautta turvata myös suomalaiset yritykset, työpaikat ja hyvinvointiyhteiskunnan tarvitsemat verotulot. Tänään käsittelyssä oleva Euroopan rahoitusvakausvälineen vahvistaminen ja joustavoittaminen (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) on yksi niistä tärkeistä työkaluista, joita tarvitsemme tässä työssä. Vain euromaiden yhteinen vahva rahoitusvakausväline voi ostaa kriisimaille lisäaikaa niiden talouden kuntoon saattamisessa ja estää kriisin leviämisen maasta toiseen.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin puheenvuoro oli selkeä, linjakas ja vastuullinen. Se oli hyvin tärkeä puheenvuoro näinä aikoina, jolloin olemme keskellä hyvin vaikeaa kansainvälistä taloustilannetta.

Sosialidemokraatit ovat aina kannattaneet kansainvälistä yhteistyötä. Eurooppalaisen yhteistyön vahvistaminen niin EU:n piirissä kuin euromaidenkin kesken on meille tärkeää. Tämän hetken kansainvälisten talousongelmien syy ei ole yhteistyössä ja yhteisissä pelisäännöissä vaan niiden puutteessa. Ongelman ydin ei ole myöskään euro. Jos eletään yli varojen, ei valuutan nimellä ole merkitystä. Myöskään euron arvo ei ole nykyisten ongelmien perussyy.

Sosialidemokraatit kannattavat kansainvälistä yhteisvastuuta monissakin asioissa. Valtionta-louteen ja kunkin maan velkaan sitä ei tule kuitenkaan soveltaa. Kukin vastatkoon omasta ta-loudestaan ja omista veloistaan. Yhteiset mekanismit talouden vakauttamiseen ovat tarpeellisia. Kysymys nyt esillä olevassa esityksessä on nimenomaan mekanismeista, työkaluista. Se, miten ja milloin niitä käytetään, on erillinen asia, josta päätöksenteon tulee olla meidän omissa käsissämme.

Sosialidemokraattinen linja eurooppalaisen talouden vakauttamiseen on ollut koko ajan hyvin johdonmukainen ja säilynyt samana. Emme uskoneet edellisen hallituksen tilannearvioon ja silloin esitettyihin ratkaisukeinoihin, eikä niihin uskottu hallitusohjelmaneuvotteluissakaan. Nyt on uusi hallitus ja Suomella uusi linja. Suomi on ilmoittanut voivansa harkita lainamuotoista tukea jollekin euromaalle vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseenomaiselta maalta. Suomi on hallitusohjelman tällä kirjauksella rajannut tosiasialliset vastuunsa enintään sille tasolle, jolla ne olivat Portugalin ja sitä edeltävien tukipakettien osalta. Tästä linjasta pidettäköön kiinni.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tukipaketit eivät toimi, se on nähty nyt puolentoista vuoden aikana. Tämä rahoitusvakausväline ei tule toimimaan. Tänään Italian luottoluokitus on laskenut. Nämä ovat menneet juuri siinä järjestyksessä kuin perussuomalaiset ovat varoittaneet. Tukipaketit aiheuttavat suomalaisille veronmaksajille lisälaskun aikana, jolloin joudumme joka tapauksessa tekemään vaikeita leikkauksia. Ennemmin tai myöhemmin meidän takauksemme tulevat maksettaviksi. On kaikille selvää, että kriisi ei ole ratkennut tukipaketeilla eikä se ratkea. Johtavat talousasiantuntijat myöntävät, että Kreikka on velkasaneerauksen edessä. Miksi hallitus ei myönnä?

Perussuomalaiset eivät kannata tällaisia antidemokraattisia välineitä, jotka eivät ole kansan valitsemia, jotka eivät auta tässä kriisissä, jotka eivät ole läpinäkyviä. Tämä rahoitusvakausväline — kuka sen valitsee? Miten me voimme erottaa, miten siellä virheet tehneet ihmiset voivat joutua vastuuseen? Demokraattinen kontrolli puuttuu täysin.

Arvoisa puhemies! Näissä tukitoimissa ei olekaan kysymys pelkästään taloudesta, vaan kriisin varjolla pyritään syventämään euroalueen integraatiota ja luomaan liittovaltiolle ominaisia rakenteita, käydään sitä polkua, jota normaaleissa demokraattisissa oloissa ei kehdattaisi edes esittää. Ja nyt, kun Kreikan tilanne on tämä, minkä takia Kreikalle lyödään lainaa ja haetaan pakettia, jos se joutuu velkasaneeraukseen joka tapauksessa? Se on edesvastuutonta politiikkaa hallitukselta, ja katson, kuinka vasemmistoliitto, sosialidemokraatit ja kristillisdemokraatit nyt ovat täysin eri mieltä Kreikasta, kun vastustitte Kreikan ensimmäistä tukipakettia aikanaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euromaat ja IMF halusivat antaa kriisiytyneille pienille euromaille mahdollisuuden panna asiansa kuntoon ja estää tartunta muihin maihin. Jotkut maat ovat selviytyneet, toiset eivät, monet vajoavat edelleen. Tässä tilanteessa Suomen hallituksen vastaus kuullaan täällä ja tänään.

Suomen hallitus esittää, että Suomen taakkaa takausvastuissa kaksinkertaistettaisiin 14 miljardiin euroon. Suomen hallitus esittää, että kriisirahaston, meidän vastuullamme toimivan, toimintamuotoja laajennetaan ihan uuden tyyppisiin toimiin niin, että nyt se kriisirahasto voi jälkimarkkinoilta ostaa sellaisten holtittomasti luotottaneitten pankkien papereita ja vähentää näitten pankkien sijoittajien riskiä niin, että nyt voidaan mennä meidän varoillamme pääomittamaan holtittomasti eläneitten pankkien taseita. Tämä on ehdottomasti väärä tie.

Ministeri Urpilainen, te yritätte nyt selittää takinkäännöstä sanomalla, että Suomi vaatii vakuuksia. Se on hyvä pyrkimys, mutta jokainen tietää, että reaalivakuuksiin ei ole mitään käytännön edellytyksiä. Jotain te saatte, mutta likvidejä reaalivakuuksia ette. Nyt olisi aika mielestäni — ja se on Suomen keskustan kanta — Suomen ottaa selvä kanta ja asettua tukemaan sitä, mitä monet ekonomistit tänä päivänä sanovat, hyväksyä se, että hallittu velkasaneeraus toteutetaan niissä maissa, jotka eivät itse kunnolla selviä ja pääse jaloilleen, ja sillä tavalla antaa uusi alku tälle Euroopalle.

Se käytännössä tarkoittaa sitä, että niiden maiden, jotka ovat holtittomasti eläneet, elintaso laskee. Se tarkoittaa sitä, että ne pankit, jotka ovat holtittomasti luotottaneet, menettävät ja niiden omat maat, emmekä me, joutuvat pääomittamaan näitä pankkeja. Näin pitääkin tapahtua, ja tässä Suomen — nimenomaan yksi niistä harvoista kolmen A:n maista, joilla ei ole omia sijoituksia noissa maissa — pitää heiluttaa lippua ja kääntää uusi suunta Euroopassa, niin kuin erittäin monet asiantuntijat ja ekonomistit (Susanna Huovinen: Missä heilutitte lippua vuosi sitten?) ja tiedemiehet tänä päivänä sanovat.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on edelleen sitä mieltä, että oli aivan oikein, että hallitusohjelmassa otettiin tiukempi linja kriisimaiden tukemiseen. (Timo Soini: Mitä te äänestätte tässä?) Vakuuksien vaatiminen, pankkien vastuun lisääminen, rahoitusmarkkinaveron aikaansaaminen jne. ovat perusteltuja ja tärkeitä linjanmuutoksia.

Erityisesti vakuuksien vaatiminen on aiheuttanut kalabaliikkia Euroopassa, mutta jos ajatellaan markkinoiden reagointia Suomeen, niin ainakaan näissä reagoinneissa se ei näy. Suomen valtionvelkojen korothan ovat sillä tasolla, että ne ovat miinusmerkkisiä inflaatio huomioon ottaen, elikkä markkinoilla ei nähdä huolta siitä, että Suomi on tiukkana näissä vaatimuksissaan, ja myöskin Suomen taloudellisten vastuiden kannalta näyttää olevan aika rauhallista. Täytyy muistaa, että tämä on puitesopimus, ja kaikki käytännön ratkaisut jatkossa tuodaan erikseen eduskunnan käsittelyyn, ja se on erittäin tärkeää.

Tässä yksi joustomekanismi, joka on mukana, on ennakoiva tuki. Vasemmistoliitto on ollut kriittinen näitä kovia sopeutumisohjelmia kohtaan, joilla ensin markkinat ylireagoivat, tekevät maasta mukamas kuralla olevan maan, jonka jälkeen lyödään erittäin kova sopeutumisohjelma, joka aiheuttaa työttömyyttä, aiheuttaa todella suuria vaikeuksia kansalaisille. Nyt tällä ennakoivalla tuella voidaan, kun ehdot täyttyvät, reagoida siten, että kyseinen maa pysyy markkinoilla eikä kansa joudu kärsimään samalla tavalla kuin Kreikassa nyt, jossa esimerkiksi julkisten sairaaloiden lääkevarastot alkavat ehtyä tiukan sopeutumisohjelman seurauksena. Sen takia tämä on tärkeätä.

Mitä tulee budjettivaikutuksiin, niin täytyy muistaa kuitenkin se, että vaikka karmeinkin esimerkki ja kokonaisvastuu 14 miljardia joskus toteutuisi, niin nopeimmat negatiiviset budjettivaikutukset julkiseen talouteen ja valtiontalouteen tulevat, mikäli Eurooppa syöksyy finanssikriisiin ja taloudelliseen taantumaan hyvin nopeasti. (Timo Soini: Näin takki kääntyy!)

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroalue on hyvin tärkeä Suomen taloudelle, ja euroalueen vakautta kannattaa täällä vaalia. Sen sijaan, että puhallamme täältä tuomiopäivän pasuunaa, pitäisi katsoa, mitä voimme tehdä euron vakauttamiseksi. Myöskin tavalliselle veronmaksajalle euroalue ja euroalueen vakaus on tärkeä asia. Kukaan ei halua kalliimpia asuntovelan korkoja, ja se voisi olla yksi vaikutus. Huonompi työllisyystilanne, kun vienti ei vedä, voi olla toinen vaikutus, jos euron kriisi syvenee. Sen takia Suomen kannattaa pitää tästä vakaudesta erityisesti huolta.

Toisaalta kaikkien maiden on vastattava itse omasta velkaantumisestaan ja omasta taloudestaan, mutta joudumme tietenkin katsomaan myös tilanteita, joissa sosiaalinen kurjistuminen, työttömyys, voi vaikuttaa liikaa. Olemme nähneet Kreikasta uutisia, että lääkkeet alkavat olla loppu. Totta kai voidaan silloin jo puhua uhasta demokratiallekin tietyissä tilanteissa: pysyvätkö tilanteet maiden hallitusten käsissä? Mutta on tärkeää, että Kreikka myös etenee asioissa hallitusti. Emme halua, että dominoteoria leviää Italiaan tai Espanjaan, että näemme tällaisen eteläisen Euroopan talouksien romahtamisen. Tämä on tärkeää hoitaa nyt, ja kaikki ne toimet, joita nyt tehdään, vakauttavat tilannetta.

Meille on myöskin tärkeää, että pankkijärjestelmä toimii, mutta aivan oikein, kuten muutkin ovat täällä sanoneet, maiden täytyy tarvittaessa itse pääomittaa omia pankkejaan (Jouni Backman: Omistajien!) — omistajien — ja kantaa sitä vastuuta, jonka heidän pankkijärjestelmänsä on ottanut näistä, taikka sitten pankkeja valtiollistetaan. Tämähän on se mahdollisuus silloin, kun maat näitä pankkejaan joutuvat tukemaan. Tämähän voi olla tilanne Saksassa tai Ranskassa tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kuten ministeri Urpilainen sanoi, pohjahan se on IMF:nkin säkissä, ja sielläkin IMF:n jäsenmaat sitten ovat maksajia. IMF kantaa jo suurta vastuuta tästä, mutta on tärkeää, että IMF:n asiantuntemusta käytetään nyt euroalueen hoidossa.

Astrid  Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos valtiovarainministerille puheesta, joka kuvasi tilanteen vakavuuden hyvin. Olemme nähneet samoja viestejä Ecofin-kokouksen aikana ja sen jälkeen. Poliittinen päättämättömyys ja epävakaus uhkaavat nyt eurooppalaista ja maailman rahajärjestelmää ja jopa maailmantaloutta. Siksi toivon, että meidän vakuusvaatimuksemme ei ole lisännyt tätä poliittista epävakautta, koska olen todennut, että nyt ilmeisesti viisi muutakin maata epäröi, (Timo Soini: Sehän on teidän vaatimus!) voivatko ne hyväksyä ERVV:tä, koska vaativat takuita.

On myöskin otettava vakavasti ne skenaariot, joista viime viikolla on keskusteltu Euroopassa muun muassa UBS-pankin laskujen pohjalta, joissa todetaan, että euron hajoaminen voisi niin sanotuissa hyvissä maissa, kuten Suomessa, aiheuttaa 20—25 prosentin bkt-pudotuksen ja huonoissa jopa puolittaa bkt:n. Elikkä tässä vakavassa tilanteessa tarvitsemme tehokkaita työkaluja, niin kuin myöskin Suomen Pankin pääjohtaja vetosi meihin eilen.

Edustaja Haavisto viittasi Kansainväliseen valuuttarahastoon. Miksi olisi väärin, että me Euroopassa ottaisimme samat ennakolliset välineet käyttöömme sillä tavalla kuin edustaja Uotila myöskin kuvasi ja niin, ettei spekulointi voisi tuoda periaatteessa aika hyvin omat asiansa hoitaneille maille haittaa?

Lopuksi haluaisin myöskin viitata meidän tuomarimme Allan Rosaksen kirjoitukseen viime viikon Turun Sanomissa, jossa hän totesi, että yhdessä suhteessahan nämä valuutta-asiat poikkeavat muista yhteisöasioista, koska komissio ei voi vetää niin sanotusti väärin toiminutta maata tuomioistuimeen. Jos tämä valta olisi ollut, olisiko tilanne ollut samanlainen väärin käyttäytyvissä maissa?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit on koko finanssikriisin ajan suhtautunut kriittisesti niihin toimenpiteisiin, joilla Euroopan ongelmia on yritetty ratkaista. Olemme edelleen sitä mieltä, että jäsenvaltioiden tulee maksaa pelimerkkinsä itse ja hoitaa omaa talouttaan vastuullisella tavalla. Siksi olemme tyytyväisiä siihen, että Suomen hallituksen linja eurokriisin hoidossa on tiukentunut. (Eduskunnasta: Ei ole!)

Edustaja Soini kysyi, miten me voimme olla mukana tällaisessa päätöksenteossa. Arvoisa puhemies, ajoimme viime kaudella yksityisten sijoittajien vastuuta ja vakuuksien vaatimista osana vastuullista kriisinhoitoa. Nämä vaatimukset sisältyvät nyt hallituksen linjaan. Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys ERVV:n puitesopimuksen muuttamisesta ei ole millään tavalla mieluinen asia. Tällaista tilannetta ei kukaan olisi Eurooppaan toivonut.

Arvoisa puhemies! Kriisiä ei kuitenkaan ratkaista ainoastaan moittimalla, haukkumalla tai nauramalla. Toimenpiteet, joilla kriisiä pyritään hoitamaan, on aina suhteutettava kyseessä olevan kriisin laajuuteen, ja tässä tapauksessa kriisi on epäilemättä sekä laaja että syvä ja vaatii sen vuoksi järeitä toimia. Jos Suomi ei olisi osa globaalia taloutta, tilanne olisi toinen. Niin ei kuitenkaan ole, ja sen vuoksi meidän on arvioitava Euroopan kriisiä omana kriisinämme. Prosessi on siis vietävä vastuullisesti päätökseen, ja siksi kristillisdemokraatit tukee hallituksen esitystä. (Timo Soini: Voi, voi!)

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmien näkemyksistä. Kiinnitän tässä lyhyessä puheenvuorossani huomiota oikeastaan kahteen asiaan, jotka nousivat tässä keskustelussa esille. Toinen on se, että me emme ole tänään käsittelemässä Kreikan lainaohjelmaa tai tukipakettia. Se on hyvä nyt jokaisen meistä tiedostaa. (Mauri Pekkarinen: Eiköhän me nyt tämä tiedetä!) Kreikkaa arvioidaan Euroopan keskuspankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan unionin komission toimesta. Me saamme kahden viikon sisään raportin ja arvioinnin siitä, missä tilanteessa Kreikka tällä hetkellä on, ja sen jälkeen on päätöksenteon aika Kreikan osalta. Tänään keskustelussa ei ole Kreikan uusi lainaohjelma, vaan keskustelussa on se, hyväksymmekö me ylipäänsä, että Euroopan unionilla on olemassa kriisivälineitä, joilla yritetään taistella tätä käynnissä olevaa talouskriisiä vastaan.

Toukokuussa 2010 perustettiin väliaikainen kriisimekanismi ERVV, ja nyt on kysymys siitä, että me tehostamme, monipuolistamme tätä mekanismia niin, että se entistä paremmin pystyisi vastaamaan tämän kriisin hoitamiseen. Ne kolme muutosta, jotka tähän mekanismiin ovat tämän sopimuksen myötä tulossa, koskevat nimenomaan ennakollisia ohjelmia, pankkien pääomittamismahdollisuutta valtioiden kautta ja kolmanneksi mahdollisuutta ostaa joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta. Eli kysymys on siitä, että me pystymme saamaan mahdollisimman tehokkaan, toimivan, monipuolisen kriisinhoitovälineen ja sitä kautta myöskin taltuttamaan tätä kriisiä paremmin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on omalta osaltaan luomassa eurooppalaista pankkitukilinkoa, sillä tämähän on esiaste Euroopan vakausmekanismin luomiselle, ja siinähän suomalaiset veronmaksajat pääsevät Luxemburgin suurherttua-kunnassa perustetun pankin asiakkaiksi, vaikka eivät haluakaan.

Koko tässä isossa kuviossa on keskusteltu aivan liian vähän Euroopan keskuspankin roolista. Sehän on tällä hetkellä pankkijätteen kaatopaikka, kun se voisi olla aivan hyvin kierrätyskeskus. Tosiasia on, että Euroopan keskuspankin taseessa on valtava määrä epäkuranttia tavaraa. Ja siksi kysyn ihan vakavalla mielellä ja toivon, että asianomaiset ministerit vastaavat, vaikkapa pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen, onko teillä olemassa suunnitelmaa sen varalta, että nämä Euroopan keskuspankissa olevat valtavat riskit realisoituvat.

Voin minä ottaa uudestaankin. (Naurua)

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu siitä, että Suomen eduskunta pääsee päättämään sitten näistä käsittelyistä mahdollisten maksatusten osalta. Näin muodollisesti toki on, mutta kun tiedetään, että EU:ssa on samaan aikaan artiklan 136 osalta menossa perussopimusuudistus, jolla jälkikäteen siunataan tämänkin välineen perustaminen, niin tämä luo lainsäädäntöpohjan, jota alkaa tulkita EU:n tuomioistuin. Ja jos me lähdemme täällä kilpasille EU:n tuomioistuimen kanssa siinä kohtaa, että me emme yhtäkkiä haluakaan sitten maksaa, jos olemme tämän sitoumuksen tehneet, sen jälkeen sitä pääomamaksua tänne välineelle, niin kyllä kylmät käy. Eli tosiasiallisesti se on täysin muodollista, Suomen eduskunnan valta, sen jälkeen, jos tämä nyt päätetään, ja tämä täytyy täällä tunnustaa.

Mitä vakuuksiin tulee, niin juuri on meillä tieto, että tämä on pudonnut pois itse sopimuksesta ja se on vain kirjaus siellä huippukokouksen osalta. Vakuuksia ei ole tulossa näillä näkymin.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaatii kyllä hallituspuolueiden edustajilta ja hallitukselta aikamoista pokkaa väittää, kun on lukenut tämän hallituksen esityksen, että tämän myötä Suomen linja EU:n kriisimaiden tukemisessa tiukentuisi. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Tämän esityksen myötä, joka on siis ilman ehtoja, ilman vakuuksia, ilman yksityisen sektorin syvempää osallistumista, (Pia Viitanen: Voi, voi!) ollaan löysentämässä ERVV:n käyttöehtoja täysin toisenlaisella tavalla kuin mitä mieltä aikaisemmin — silloin, kun keskusta oli hallituksessa — oltiin. (Välihuutoja)

Tässä ollaan löysentämässä niitä ehtoja juuri sillä tavalla kuin edustaja Pekkarinen täällä totesi, antamassa tukea nyt ERVV:stä myöskin pankeille ja menemällä jälkimarkkinoille — molemmat asioita, joita tiukasti on vastustettu. Keskusta on samaa mieltä edelleen: vastustamme sitä. Kaikki tämä on peitetty eräänlaisen vakuusteatterin alle, jolla yritetään näyttää sitä, että oltaisiin muka tiukentamassa linjaa, mutta kyse on nyt ollut siitä, että kun on sitä hiirtä tuijotettu, niin norsu on päässyt sisään ja on otettu askeleita kohti liittovaltiota. Mutta...

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tänään käsittelyssä oleva ERVV:n vahvistaminen ja joustavoittaminen on kyllä tehtävä, jotta kriisin leviäminen voidaan pahimmassakin tilanteessa ehkäistä mahdollisimman hyvin. Meillä on kerta kaikkiaan oltava nytten laajempi valikoima keinoja käytettävissä.

Meidän ei myöskään pidä haikailla puolentoista vuoden takaisten päätösten perään ja miettiä, mitä silloin teimme mahdollisesti väärin, koska täällä moni katsoo taaksepäin. Kuitenkin kaikesta huolimatta näillä toimenpiteillä, mitä tämän puolentoista vuoden aikana on tehty, olemme pystyneet vakauttamaan tätä tilannetta ja estämään tämän kriisin leviämisen pahemmin. Mutta nyt olemme tämän tilanteen edessä, että joudumme katsomaan asiaa uudelleen ja elämään tässä hetkessä, tekemään päätöksiä nimenomaan tässä hetkessä. Ei auta, että katsomme vaan taaksepäin.

Kokoomuksen mielestä on tärkeä, että me pyrimme oikeasti vakauttamaan tämän Euroopan talouden, ja viennistä riippuvaisen Suomen kannalta on äärettömän tärkeää, että toimimme nyt aktiivisesti ja turvaamme työpaikat, jotta hyvinvointimme säilyy.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa tulee kamppailla tässä rahoitusmarkkinakriisinkin aikana suomalaisten veronmaksajien parhaaksi. Me olemme sosialidemokraatteina viime kaudella aloittaneet ja nyt edelleen jatkamme tällä kaudella sitä linjaa, joka on onneksi myös Suomen hallituksen linja, että me toimimme suomalaisen veronmaksajan parhaaksi sillä tietämyksellä, mikä nyt on, ja siihen tietämykseen ei sovi oikein entisen pääministerin heitto vakuusteatterista. Tiedän, että myös edellinen hallitus noita vakuuksia koetti saada, mutta niitä ei saatu koskaan. Nyt ne on kirjattu päätelmin, niin kuin voitte lukea noista päätelmistä, jotka on huippukokouksessa annettu.

Mutta parhaan viestin ehkä tähän aikaan antoi myös Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen, kun hän sanoi, että rahoitusjärjestelmän luottamuksen palauttamiseksi tehokkain keino on pankkien pääomittaminen. Meillä on pankeissa ongelma, ei niinkään eurossa itsessänsä, sen me tiedämme, jotka asuntovelallisia olemme. Liikanen vielä osoitti, että ensisijaisesti se olisi osakkeenomistajien tehtävä, tuo pankkien pääomittaminen. Me olemme puhuneet paljon siitä, että jäsenmaiden täytyy itse pääomittaa pankkinsa, mutta myös sijoittajat (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika on tullut täyteen!) saisivat osallistua aktiivisemmin tähän työhön.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaksi saksalaista huippuasiantuntijaa, Weber ja Stark, on eronnut EKP:stä sen takia, että lähdettiin jälkimarkkinoilta ostamaan näitä joukkovelkakirjoja. Siis Saksassa ei enää saada yhtään uskottavaa talousasiantuntijaa sinne. Samoin, kun näitä alettiin ostaa, Itävalta vastusti, Saksa vastusti, Hollanti vastusti. Kysykäämme pankinjohtaja Liikaselta, mitä mieltä hän oli. Ja nyt, kun näitä ostetaan jälkimarkkinoilta, se tapahtuu ylihintaan, koska markkinat eivät niitä osta. Niitä voidaan, aivan kuten edustaja Pekkarinen totesi, toisella sanalla kutsua eurobondeiksi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä sanojeni takana. Tällä vakuusteatterillahan on tehty juuri sitä, että kun on keskitetty kaikki huomio vakuuksiin, niin sen varjon takana on tapahtunut erittäin paljon Suomen linjan löysentämistä. Ja yksi keskeinen esimerkki on juuri tämä tänään käsittelyssä oleva asia.

Mutta se keskeinen ero tämän päivän tilanteen ja niiden tilanteiden välillä, kun tehtiin päätöksiä Kreikan ensimmäisestä paketista, Irlannin tukipaketista ja myöskin Portugalin tukipaketista, on se, että silloin me uskoimme, että se riittää. Me uskoimme, että ne toimivat ja uusia toimenpiteitä ei tapahtuisi. Mutta nyt minusta tuntuu, että hallitus ei usko, että tämä päätös riittää, Kreikan kakkospaketti riittää, vaan sanotaan jo aika lailla suoraan, että tulee vielä uusia päätöksiä, ja tässä on se olennainen ero. Hallituksen pitäisi yhdessä muiden euromaiden kanssa etsiä sellaista ratkaisua, että se todellakin riittää ja pystyisi lopullisesti rauhoittamaan tätä tilannetta.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni kyllä, arvoisa edustaja Kiviniemi, on hyvin vastuutonta ja hyvin ikävää, että puhutte täällä vakuusteatterista. Viime kädessä näiden vakuuksien vaatimisessa on kysymys siitä, että me turvaamme suomalaisen veronmaksajien saatavia ja me rajaamme suomalaisen veronmaksajien riskiä. Toivoisin todellakin, että näissä kansallisissa talkoissa suomalaisen veronmaksajien puolesta myös keskustapuolue haluaisi olla mukana. Minä ymmärrän teidän harmistumisenne siinä suhteessa, että linjahan tiukentui tämän uuden hallituksen aikana. (Timo Soini: Tuplataan vastuut!) Enää ei ole piikki auki, enää ei ehdoitta mennä näihin tukipaketteihin toisin kuin Mari Kiviniemen hallituksen aikana. Tämä on erittäin tärkeää. Nyt toteutuu pankkien ja sijoittajien vastuu, nyt toteutuu vakuuksien vaatiminen, nyt toteutuvat uudet pelisäännöt markkinoilla. Se on kova, tiukentunut linja. Enää piikki ei ole ehdoitta auki.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan vakauden ylläpitämiseksi Suomi on mukana kolmessa elementissä: ERVV, sitten on EKP ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Kun on puhuttu vakuuksista, kukaan koskaan ei ole esittänyt, pitäisikö myös EKP:n kautta Suomen ohjaamilla euroilla olla vakuudet ja pitäisikö niillä, jotka Kansainvälisen valuuttarahaston kautta ohjautuvat samoille markkinoille, pitäisikö näilläkin olla vakuudet. Siksi tässä on teatteria. Suomalaisille pitäisi kertoa, että vain osaan pyritään saamaan vakuuksia, osasta on luovuttu. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmisto on lähtenyt siitä, että sijoittajien ja pankkien on kannettava päävastuu euroalueelle aiheuttamistaan ongelmista. Ilman sijoittajien vastuuta ei tätä kriisiä voi mitenkään ratkaista. (Timo Soini: Mitenkäs se on toteutettu?) Euromaiden kriisissä ei ole kyse vain yksittäisten maiden tuhlailusta tai pankkiirien ahneudesta. Tällainen spekulatiivinen finanssikeinottelu ja siitä johtuva talouskriisi on kuulunut kapitalistiseen talousjärjestelmään aina. (Ben Zyskowicz: Toista se oli sosialismissa. Siellä ei kriisejä tunnettu!) Nyt on lähdettävä siitä, että suitsitaan rahoitusmarkkinoita, luodaan se rahoitusmarkkinavero ja valuutanvaihtovero. Vihdoinkin tähän ollaan puuttumassa, ja tämä Euroopan unionin alueen rahoitusmarkkinavero etenee, kiitos tämän hallituksen työn. (Pia Viitanen: Muuttunut linja, tiukentunut!)

Ville  Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Hallitusohjelmassa: "Suomen kannan mukaan pankkien taseiden vahvistamista tulee jatkaa ensisijassa yksityisin toimin." Nyt tämä väliaikainen mekanismi mahdollistaa jättimäisen pankkituen. Jos tämä tukimekanismi on työkalu, niin se on vanha, tylsä pokasaha. EKP:n tilanne on huolestuttava. Jatkuvasti ostetaan Italian ja Espanjan bondeja, Suomen vastuut kasvavat, piikki on auki koko ajan.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kun kuuntelee tätä keskustelua, niin ei voi kuin ihmetellä sitä, että tuntuu kuin osa porukasta olisi ihan hypnotisoitu uskomaan kaikki, mitä sieltä Euroopasta annetaan ja sanotaan, ja taas toinen puoli ei usko mitään.

Keskitie pitäisi löytää, ja keskitie kuitenkin on se, että me olemme kaikki sitä mieltä, että meidän pitäisi ajaa suomalaisen veronmaksajan etua. Nyt kun katsoo tätä sopimusta, mikä tässä luonnoksessa on, niin eihän tämä voi olla mitenkään suomalaisen edun mukaista. Me ymmärrämme kaikki sen, että nyt taistellaan suomalaisista työpaikoista ja teollisuudesta ja muusta, mutta ei tämä ole mielestäni oikea keino, että me vastuuttomasti lähdemme luotottamaan ja antamaan rahaa. Kysymys kuuluukin valtiovarainministerille: Miten Suomelle käy, jos tulisi maksuun nyt tämä esitetty korotus 13,97 miljardia euroa? Miten Suomen talouden kävisi, jos me joutuisimme tämän maksamaan yhtäkkiä?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä Euroopan unionin kriisinhallintavälineet yhdessä EKP:n toimenpiteiden kanssa ovat olleet välttämättömiä suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin kannalta. Jos näitä välineitä ei olisi rakennettu ja käytetty, olisimme jo lähes kaksi vuotta sitten ajautuneet valtioiden, pankkien ja yritysten väliseen luottamuspulaan ja rahoituskriisiin. Näillä kriisinhoitovälineillä on saatu pelattua aikaa, on estetty rahoitusmarkkinoita jäätymästä ja työllisyyttä romahtamasta. Nyt tilanne on joka tapauksessa paljon helpompi. Notkahdus ei ole lainkaan niin syvä, dramaattinen, tapahtuipa sitten yksittäisten kriisimaiden kohdalla mitä tahansa.

[Puhemies antaa seuraavan puheenvuoron edustaja Soininvaaralle, mutta edustaja Soini kuulee väärin ja nousee puhumaan.]

Osmo  Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Pitää kuunnella nimi loppuun asti.

Arvoisa puhemies! Jos me mietimme, miten tästä päästään ikään kuin pitkällä ajalla eteenpäin, niin meidän tulisi ehdottomasti vahvistaa veropohjaa Euroopassa. Meillä tällä hetkellä löysästi keskustellaan yritysveron harmonisoinnista, mutta siitä ei tahdo tulla mitään. Jos tämä verokilpailu jatkuu, niin sitten on veropohja aika heikko. Kreikan menestyvin teollisuudenala, tai tuotannonala, on laivanvarustus ja kauppamerenkulku, joka ei maksa veroja senttiäkään. Me voimme tätä kovasti arvostella, mutta ei siitä makseta Suomessakaan. Kertakaikkisesti pitäisi päästä tällaisesta kilpailusta, joka ajaa verokannat nollaan, kertakaikkisesti eroon.

Arvoisa puhemies! Onko tämä euron kriisi? Kyllä tässä tietysti tulevat mieleen ne kysymykset optimaalisesta valuutta-alueesta. Voi sanoa, että Saksa ja osittain Suomi kovin hyvällä taloudenhoidolla ovat nostaneet euron arvon niin korkealle, että se on joillekin maille aivan liikaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tämä Suomen vakuusvaatimus vauhdittaa välttämättömiä ratkaisuja, joilla estetään EU:n päätyminen velkaunioniin. Tämä on myös Suomen kansallinen etu. Meidän valtiontaloutemme oma pelastusrengas vaatii myöskin oman hyvinvoinnin rahoituksen turvaamista.

Edustaja Kallin puheenvuoro hämmensi. Pankkivaltuutetut, olette olleet aika hiljaa ainakin täällä parlamentin puolella katsomassa EKP:n sitoutumista vastikkeetta ilmeisesti 150 miljardin joukkovelkakirjoihin, eri maiden velkakirjoihin. Suomen osuus lienee jopa 1,5 prosenttia näistä. Nyt tällä ERVV:n muutoksella halutaan myös nämä takaukset, mitkä tämän järjestelmän kautta tulevat, myös Suomen takausten ja vaatimusten ja vakuuksien piiriin, mikä on kansanvallan kannalta ja budjettivallan kannalta oikein. Tässä ERVV:n osalta on ongelma ennakoiva tuki ilman sopeuttamisohjelmaa ja sitten myöskin tämä väistyvien takaajien ongelma. Näihin asioihin on myös valiokunnissa täällä puututtava.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan, että piikki on kiinni ja täydet vakuudet jokaiselle sentille ja eurolle, minusta on oikeudenmukaista herättää myös ajatus, että onko valvottu myöskin näitä, joita kautta suuria puroja mahdollisesti Suomelle tuotetaan, joskus miinusmerkkisiä tuloksia.

Siinä olen edustaja Soininvaaran kanssa samaa mieltä, että kyllä kysymys on nimenomaan yhteisvaluutan kriisistä. Erilaiset kulttuurit omaavat maat pistetään yhteen valuuttaan, jotka satoja vuosia ovat eläneet eri tavalla. Me muistutimme silloin 1998, että näin voi käydä. Eli olen samaa mieltä kuin Soininvaara.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia mielipiteistä. Joitakin huomioita.

Tämä tilanne on äärimmäisen vakava. Sitä ei pysty ratkaisemaan yksinkertaisilla keinoilla. Meidän yhteinen tehtävämme on se, että me teemme kaiken, minkä osaamme ja pystymme, jotta euro valuuttana säilyy ja jotta suojaamme omaa kansantalouttamme. Sitä voidaan suojata vain sillä tavalla, että me pidämme koko euroalueen ja Euroopan jossakin järjellisessä tolkussa, siis taloudellisessa kunnossa. Me emme pysty suojaamaan suomalaista taloutta sillä, että teemme ratkaisuja, jotka kaatavat koko muun euroalueen tai Euroopan talouden, koska siinä ohessa menee silloin Suomi. Eli meidän täytyy tehdä ratkaisuja, jotka suojaavat koko euroaluetta, Eurooppaa, siinä ohessa myös Suomea. Yksinkertaisia ratkaisuja ei siis ole.

Edessä on vain ja ainoastaan korkean riskin vaihtoehtoja. Mitä ikinä teemme, niissä kaikissa on riski, ja vaikka tekisimme mitä, siitä huolimatta on riskejä. Siis korkean riskin alueella liikumme, mitä hyvänsä teemme.

Semmoista vaihtoehtoa ei ole olemassa, missä euromaat selviäisivät ilman kustannuksia. Semmoista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Nyt on kysymys siitä, mitä teemme, mitkä vaihtoehdot me valitsemme, jotta minimoimme kustannukset. Suomi selviää, kun etsimme yhteisiä ratkaisuja eurooppalaisissa pöydissä ja kun pidämme huolta omasta taloudestamme. Suomi pystyy selviämään, pohjoinen Eurooppa ylipäänsä pystyy selviämään hyvin, mikäli ulkopuolinen taloudellinen šokki ei rantaudu pohjoiseen Eurooppaan. Eli jos euroalue säilyy vakaana, edes kutakuinkin vakaana, jos maailmantalous pysyy edes kutakuinkin vakaana, me pystymme suoriutumaan tästä paremmin kuin ehkä joku toinen osa maailmaa.

Me tarvitsemme tässä hetkessä, myös tässä keskustelussa eduskunnassa, maltillisuutta, harkitsevaisuutta ja kykyä kantaa vastuuta eli hyviä perinteisiä suomalaisia hyveitä: harkitsevaisuutta, maltillisuutta ja vastuuntuntoisuutta. Yksinkertaistukset eivät yleensä tuo ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Ääri-ilmiöitten tarjoamat mustavalkoiset ratkaisut eivät niin ikään myöskään tarjoa ratkaisua monimutkaisiin ongelmiin.

Tukiratkaisut tähän saakka ovat estäneet Euroopan talouden totaalisen romahduksen, mutta ne eivät ole luonnollisestikaan tuoneet ratkaisua ylivelkaantuneitten maitten velkaongelmaan. Tällä hetkellä eurooppalainen pankkisektori on huomattavasti vahvemmassa kunnossa kuin se oli vuosi sitten, ja silläkin on oma merkittävä arvonsa, koska se kestää šokkeja paremmin kuin se kesti vuosi sitten. Siinä suhteessa tehdyt päätökset aiemmin ovat olleet perusteltuja. Siitä huolimatta siis edessä on epävarmuus ja liikumme korkean riskin alueella.

Pankkien pääomitus, niin kuin täällä on todettu, on ensi sijassa pankkien omistajien tehtävä. Näin sen aina markkinataloudessa kuuluu olla. Siinä tapauksessa, että pankit eivät pysty markkinoilta hakemaan rahaa eli omistajiltaan rahaa, siinä tapauksessa kotivaltiot ovat vastuussa.

Täällä todettiin, että ERVV:n muutoksessa kysymys on jostakin aivan uudesta ja ennenkokemattomasta koskien pankkien pääomittamista. Näin ei ole. Itse asiassa jo tällä hetkellä Kreikan edellisessä ohjelmassa, joka meni kahden-välisillä lainoilla, Irlannin moninkeskisessä ERVV-ohjelmassa pankkeja pääomitetaan niillä luotoilla, joita ERVV antaa, mutta ne menevät valtioiden kautta aivan niin kuin tässä uudessakin mallissa. Eli valtioiden kautta voidaan pääomittaa pankkeja. Ainoa muutos on se, että tätä ERVV:tä voitaisiin käyttää ilman, että maa on totaalikriisissä, eli sitä voitaisiin käyttää ennakoiden.

Toinen ennakollisen ohjelman mukaantulo ERVV:hen on se, mitä edellinen hallituskin jo ajoi useaan otteeseen — pidimme sitä silloin hyvänä ja pidämme sitä nyttenkin hyvänä — eli pyrimme estämään kriisien eskaloitumisen ennen kuin ne ovat liian vaikeita hoitaa. Jälkimarkkinapuolella se on selkeästi ongelmallinen, mutta siihen onneksi tarvitaan yksimielisyyttä päätöksentekoon. Näin ollen myöskään tässä asiassa emme siirry suoranaiseen yhteisvastuuseen.

Ongelma itse asiassa euroalueella on se, että meillä on liian paljon maita, jotka eivät ole noudattaneet yhdessä sovittuja pelisääntöjä terveestä taloudenpidosta. Eli kaiken ongelman ydin on ylivelkaantunut maa eli huono politiikka. Tästä seurannaisina tulevat pankkien ongelmat, koska pankeilla on taseissa horjuvien maiden, huonossa talouskunnossa olevien maiden, velkapapereita, ja kumpikin romahdus, joko valtioiden tai pankkien romahdus, yksistään riittää syvempään kriisiin koko euroalueella. Tästä syystä johtuen meidän ei kannata etsiä yksittäisiä syyllisiä, vaan on tehtävä kaikki voitavamme, jotta pystyisimme sekä pitämään finanssijärjestelmän kunnossa että sitten vahvistamaan valtioiden kykyä suoriutua veloistaan.

Eli, hyvät ystävät, meillä on yhteinen ongelma. Se ei syyttelyllä parane. Meillä on mahdollisuus tästä ongelmasta selvitä. Suomi pystyy puolustautumaan parhaiten olemalla rakentava, järkevä kumppani Euroopassa ja huolehtimaan oman taloutensa vakaudesta.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Ihan muutama asia vielä pääministerin puheenvuoron jälkeen.

Täällä on paljon puhuttu tästä väliaikaisesta ERVV-mekanismista ja sen käyttöön tulevista muutoksista. Nyt on hyvä muistaa, että kysymyksessä on sopimus, jolla me tehostamme kolmella eri tavalla tämän työkalun käyttöä, mutta aina kun tätä työkalua käytetään, päätökset tehdään erikseen, yksimielisesti ja myös niin, että Suomen eduskunta osallistuu näiden päätösten tekemiseen. Tämä on mielestäni hyvin tärkeä kanta. Suomi on sitä tiukkaan myöskin eurooppalaisissa pöydissä ajanut, ja pidän tärkeänä, että se on myöskin tähän sopimukseen sisään kirjoitettu.

Pääministeri vastasi jo tuohon pankkikysymykseen. Täytyy muistaa, että nyt kysymyksessä on myöskin hyvin vahvasti pankkikriisi, ja vaikka Suomi lähtee siitä periaatteesta, että ensisijainen vastuu pankkien pääomittamisesta on omistajilla ja pankkien kotivaltioilla, niin se, että me saamme tämän mekanismin kautta myöskin uuden työkalun käyttöön, auttaa tämän pankkikriisin hoidossa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemelle haluaisin todeta, että jo viime hallitus yritti ajaa vakuuksia Euroopassa eteenpäin. Edellinen hallitus ei siinä onnistunut. Vakuuskysymyksessä on kyseessä veronmaksajien kansallisen edun ajaminen, ja sen takia toivoisin, että myöskin Suomen oppositio on valmis tätä vaatimusta tukemaan. Te, edustaja Kiviniemi, osallistuitte maaliskuussa 2011 päämiesten kokoukseen, jossa päätettiin tämän väliaikaisen mekanismin todellisen lainakapasiteetin nostamisesta 440 miljardista eurosta 780 miljardiin euroon, ja tähän päätökseen pohjautuu myös Suomen takausvastuiden kasvaminen.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy hieman markkinataloudesta sanoa kokoomukselle: Markkinatalous on sitä, että kun tulee voittoa, niin se, joka on ottanut riskin, korjaa potin. Markkinataloutta olisi myös se, että se, joka ottaa riskin, kantaa vastuun, kun ei tule voittoa, mutta nyt ei ole niin. Eri ihmiset ovat ottaneet riskit, ja kansa maksaa laskut. Missä vaiheessa kokoomuksen markkinatalousnäkemys on muuttunut, sitä ihmettelen kovasti. Ja kun puhutaan väliaikaisesta mekanismista, niin miksi tämä on väliaikainen? Sen takia, että tämä on EU:n omien sopimusten vastainen. Sopimus kieltää bail outit: ei tukipaketteja. Tämä on väliaikainen siksi, että tämän jälkeen tulee pysyvä vakausmekanismi, jota ennen sopimusta muutetaan, jonka jälkeen kaikki riskit sosialisoidaan. Tästä on kysymys.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun väliaikaista vakausmekanismia luotiin, sen ensimmäinen ja alkuperäinen käyttötarkoitus oli antaa maille viimeisessä hädässä apua, jotta ne pystyvät omin jaloin ja omin toimin sieltä hetteiköltä kävelemään ulos kovalle maalle. Nyt te väitätte, että hallituksen linja on muuttunut. (Susanna Huovinen: Niin kuin se onkin!) Se ei pidä paikkaansa. Te esittelette meille mekanismin muutoksen, joka antaa mahdollisuuden yhteisillä varoilla pääomittaa pankkeja, ostaa roskalainoja jälkimarkkinoilta ja antaa ennakolta tukea ilman, että tuen saaja on sitoutunut minkäänlaiseen ohjelmaan. Ja te väitätte, että nämä ovat tiukennuksia.

Arvoisa valtiovarainministeri, kunnioitan vakuuspyrkimystänne. Kertokaa minulle, miten järjestätte Suomelle vakuudet pankkien pääomittamisessa, miten järjestätte Suomelle vakuudet, jos jälkimarkkinaoperaatioihin lähdetään, ja miten järjestätte sen, että jälkimarkkinaoperaatiot etukäteen hyväksytetään Suomen eduskunnassa.

Eero  Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime talvena oletettiin, että päätöksistä syntyy myös toimeenpanopäätöksiä. Sen jälkeen mielestäni tilanne on kyllä muuttunut. On oletettavissa ja nähtävissä myös, että eri maat suhtautuvat tähän asiaan eri vakavuudella. Kesän aikana mielestäni kävi yhä useammassa puheenvuorossa selvästi ilmi se vaihtoehto, että Kreikka ei pysty, mahdollisesti ei myöskään halua, pakottaa omaa talouttaan sellaiseen moodiin, jossa se selviytyisi edes kohtuullisella lisäajan saavuttamisella. Se, että päätöksenteko viivästyy, heikentää uskoa markkinoilla ja aiheuttaa epävarmuutta nimenomaan investointien siirtymisellä. Se, että Kansainvälinen valuuttarahasto tulisi merkittävään rooliin, ei välttämättä rahoittajana vaan osaajana, nopeuttaisi kriisin ratkaisua. Kotimarkkinoiden (Puhemies: Arvoisa puhuja, nyt on aika täynnä!) kannalta olisi suotavaa, että Suomen valtio varautuisi pankkien tukemiseen tavalla tai toisella, jotta rahoitusten turvallisuus taattaisiin.

Ari  Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä takausneuvotteluissa on sekoitettu piikin aukiolo vakauskeskustelun verhon taakse. Näiden vakauksien hinnat ovat nyt osoittautuneet ja niiden on sanottu osoittautuvan niin kalliiksi, että niitä ei kukaan halua ottaa. Nyt me käsittelemme asiaa ilman tietoa näiden neuvotteluiden kulusta ja asian oikeista muodoista. Koska me saamme kaiken tiedon ja neuvotteluiden tuloksen käyttöömme? Eikö se olisi oikeudenmukaista edustamaamme Suomen kansaa kohtaan?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hienoa kuulla pääministerin puheenvuoroa, jossa hän kertoi tilanteen vakavuudesta, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta hän ei myöskään puheenvuorossaan käyttänyt sitä sanaa, jota täällä hallituspuolueiden riveistä vahvasti käytetään, että tässä olisi Suomen linja tiukentunut, koska pääministeri hyvin tietää, että se ei pidä paikkaansa.

Ministeri Urpilaiselle toteaisin, että se nyt vaan on niin, että tämä Kataisen johtama hallitus toi tämän esityksen ja päätti Suomen takausvastuiden yli kaksinkertaistamisesta. Sitä päätöstä ei tehty minun johdollani maaliskuussa. (Kari Rajamäki: Teitte, mutta kielsitte sen!) Siellä otettiin linjaus siitä, että lainakapasiteettia kasvatetaan. Mutta kannattaa nyt olla rehellinen näissä lausunnoissa. Takausvastuiden kaksinkertaistamisesta päätettiin nimenomaan Kataisen hallituksen johdolla.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on käyttänyt tässä jo lukuisia hyviä ja vastuullisia puheenvuoroja. Kansainvälisyyden vähättely tai sisäänpäin käpertyminen ei näitä isoja ja monimutkaisia ongelmia tule ratkaisemaan. Minusta edesvastuutonta ei ole se, että yritetään löytää ratkaisuja, vaan pikemminkin se, että väitetään, että näitä helppoja ratkaisuja löytyisi.

Arvoisa puhemies! On kyllä hämmästeltävä tätä keskustan linjan poukkoilua, jota saa seurata kuin ö aapisella. Ensin keskusta on mukana tässä Kreikan ensimmäisessä tukipaketissa, eikö niin, ilman edes vaatimusta vakuuksista. Nyt teidän kelkkanne on kääntynyt, ja vakuuksien vaatiminen ja veronmaksajien vastuiden rajaaminen onkin teistä, edustaja Kiviniemi, teatteria. Kyllä arvelen, että Suomen kansa on nyt aika ihmeissään.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tarkoitin tällä teatterilla nimenomaan sitä, että sen savuverhon suojissa hallitus monella tapaa on löysentämässä Suomen linjaa. Sitä minä tarkoitin tällä teatterilla, että sen takana tapahtuu kaikkea sellaista, jota hallituspuolueen edustajat eivät täällä edes uskalla ääneen todeta, kuten tämä tänään käsittelyssä oleva esitys. Sinänsä on oikein mainiota, että yritetään näitä vakuuksia saada, mutta me kaikki tiedämme sen, että täysimääräisten vakuuksien saaminen, joiden perään on haikailtu, on mahdotonta, koska jos täysimääräiset vakuudet olisivat olemassa, niin Kreikkahan saisi niitä vastaan rahaa markkinoilta, ei siihen euromaita tarvittaisi. (Susanna Huovinen: Te ette edes harkinneet vakuuksia!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä vakuuksiin vielä tulee, minä olen nähnyt semmoisen version täksi laiksi, jossa lakiin olisi kirjattu tämä asia. Mihin se on tippunut? Tässä meille nyt jaetussa esityksessä sitä vakuuskysymystä ei ole sisään kirjoitettu.

Mitä tulee vielä, kun valtiovarainministeri sanoi, että kriisirahaston toimintaa joustavoitetaan: Juuri niin tapahtuu. Sitä joustavoitetaan. Se joustavuuden kasvu on mielestäni jopa sitäkin suurempi asia, että takausvastuita nostetaan 8 miljardista sinne 14 miljardiin. Minkä takia? Sen takia, että nyt meidän piikkiin voidaan mennä ostamaan jälkimarkkinoilta holtittomasti velkamaihin sijoittaneitten velkapapereita. Se tehdään tällä mahdolliseksi. Samalla tavalla tehdään mahdolliseksi pääomittaa niitten maitten pankkeja, jotka eivät ole ollenkaan näissä sopeutusohjelmissa mukana, jotka ovat tehneet hölmöjä ratkaisuja, panneet ihmisten rahoja menemään. Nyt me tulemme näiden pankkien ja maiden (Puhemies: Arvoisa edustaja, aika on täynnä!) avuksi eivätkä näiden maiden omat hallitukset ja veronmaksajat.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi kärsii kansainvälisistä kriiseistä eniten, ja jo tästä syystä meidän täytyy olla mukana tässä ERVV-paketissa. Rahoitusvälineen laajentamista ja sen laajennettua osaa olisi tarvittu jo aikaa sitten. Sitä olisi todella tarvittu jo ennen kuin Irlannin kriisi hyppäsi päälle. Nyt tätä ollaan tekemässä ja nyt ollaan siihen saamassa nimenomaan tämä laajennettu mahdollisuus, joka mahdollistaa Irlannin tapaiset kriisien selvittämiset jo ajassa eikä sitten vasta myöhemmin.

Minä ihmettelen tätä keskustelua. Vakuusjärjestelmä ja vakuusasiathan kuuluvat normaaliin pankkitoimintaan. Siellähän se on jo järjestelmässä mukana. Minkä ihmeen takia meidän täytyy kiistellä tästä, tarvitsemmeko me vakuuksia vai emmekö me tarvitse? Me tarvitsemme niitä ilman muuta, jos me annamme lainoja. Se on ihan selvä asia. Valtiovarainministeri Urpilainen puhui jo tästä vakuuskysymyksestä. Nyt puhutaan mekanismista eikä soveltamisesta, ja soveltamisessa nimenomaan nämä vakuusasiat ovat sisällä.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos maamme ja EU:n päättäjien Eurooppa on nyt keskellä velka- ja finanssikriisiä, uskottavuuskriisiä, poliittista kriisiä ja, mikä pahinta, myöskin moraalista kriisiä. Teemme vastoin EU:n perussopimusta, kun hallitus on valmis takaamaan ja maksamaan veronmaksajien pussista uppoavien velkamaiden lainoja. Kun mikään ei riitä — maamme hallitus haluaa ERVV:n kautta jopa ostaa velkamaiden roskalainoja jälkimarkkinoilta tukeakseen riskisijoituksia antaneita pankkeja ja antaakseen surutta ennakoivaa tukea velkamaille — on vaara, että tämä sotku johtaa siihen, että Suomi ja muut takauskelpoiset, vain 13 maata, joutuvat nostamaan takausten määrää joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa kolmin—nelinkertaiseksi tästä nykyisestä tai esitetystä 14 miljardista eurosta eli jopa valtion budjetin suuruiseksi. Hallitus pelaa hasardia veronmaksajien rahoilla.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On merkittävää, että tässä päätösmekanismissa vaaditaan yksimielisyyttä. Se on erittäin merkittävä asia. Miksi tämä kokonaisuus on niin vaikea? Yksi vaikeus on siinä, että reaalitalous ja numeroiden talous ovat kovin erkaantuneet toisistaan. Toinen vaikeus on siinä, että tämä kaikki olisi pitänyt miettiä jo vuonna 1998, kun euroa lähdettiin tekemään: mitkä ovat mekanismit, jos joku ei toimi niiden mukaan, miten rangaistaan tai miten palkitaan ja miten varaudutaan. Ja varmaan se kolmas vaikeus on siinä, että Suomi, niin kuin useimmat muutkaan maat, ei halua tästä mitään liittovaltiota taikka yhtä valtiota, vaan kansakunnat itsenäisyytensä säilyttäen haluavat tämän yhteisen projektin hoitaa.

Edustaja Niikko täällä kysyi kustannuksia. 14 miljardia, jos niin pahasti kävisi, se Suomen velkataakkaa varmaan lisäisi, mutta kannattaa miettiä sitä vaikutusta, jos tämä järjestelmä hajoaa. Sen vaikutus on Suomen talouselämälle kyllä erittäin tuhoisa. Silloin ei ole kysymys vain jostakin vakuudesta vaan koko siitä prosessista, ja sitähän tässä hallituspuolueina yritämme kaikin tavoin korjata tätä kurssia.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todettava, että Suomi on päässyt nyt niihin pöytiin, mitä suuret puolueet vaativat, että täytyy päästä niihin pöytiin, joissa suuria päätöksiä ja ratkaisuja tehdään. Nyt ollaan niissä pöydissä, ja tämä näkyy tänä päivänä tässä eduskunnassa. (Välihuutoja)

Euroopan unioni ja euro on kriisissä, ja hallitus on paniikissa. (Susanna Huovinen: Ei nuo näytä paniikissa olevan!) Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei tule hyväksymään tätä menoa. Vastustamme suomalaisten veronmaksajien rahojen syytämistä Euroopan hulttiovaltioiden ja pelimiesten pohjattomiin kontteihin. Tulemme jättämään valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä mietintöön vastalauseen, ja ehdotamme tämän hallituksen esityksen hylkäämistä.

Totean vielä, että tämä on ihmeellinen käsittelyjärjestys. Valtiovarainvaliokunnassa tämä asia on jo mietintövaiheessa...

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soini julistaa ja keskusta toistaa perässä, että Kreikka on pantava velkasaneeraukseen. Tämä saattaa olla edessä, mutta on kansalaisten täydellistä harhaan johtamista, ettenkö sanoisi huijaamista, antaa ymmärtää, että velkasaneeraus olisi ongelmaton ratkaisu. Kyse hallituksen toiminnassa on juuri siitä, miten voimme minimoida Suomeen kohdistuvat kielteiset vaikutukset tästä Euroopan velka-kriisistä. Luuleeko oppositio, että Kreikan velkasaneeraus koteloisi tämän ongelman Kreikkaan? Tällä hetkelläkään ei välttämättä enää ole kyse Kreikasta vaan jo Italiasta. Italia on too big to fail, mutta se on myös too big to bail.

Mitä sitten, edustaja Soini, tulee markkinatalouteen, niin terveessä markkinataloudessa todellakin voiton mahdollisuus ja tappion riski kulkevat käsi kädessä. Tässä Euroopan velkakriisissä ei ole tietoakaan terveestä markkinataloudesta vaan huikeasta moral hazard- eli moraalikatoilmiöstä, ja tämä on johtanut juuri näihin epäoikeudenmukaisuuksiin, joidenka kohdalla mekin nyt olemme istumassa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun perussuomalaiset puolitoista vuotta sitten sanoivat, että ei pidä mennä ensimmäiseenkään Kreikan lainaan, niin sanottiin, että kaikki asiantuntijat sanovat, että te olette väärässä. Me olemme olleet oikeassa. Koska voi olla silloin eri mieltä? Jos ei silloin voinut olla eri mieltä, eikä nyt voi olla eri mieltä, niin koska voi olla eri mieltä? Täällä todistettiin, silloin valtiovarainministeri Katainen: "Selätimme markkinavoimat, selätimme markkinavoimat", ja edustaja Laukkanen, entinen kansanedustaja Laukkanen: "Me patosimme Kreikan kriisin." Ette padonneet, ei saatu näitä markkinavoimavoittoja.

Annan tunnustuksen kokoomukselle. Te olette olleet johdonmukaisesti omalla linjalla, perussuomalaiset johdonmukaisesti omalla eri linjallaan. Muut ovat enemmän tai vähemmän takkia käännelleet, paitsi vihreät, joille kaikki käy.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sosialidemokraatit ovat olleet varsin linjakkaita. Edellisessä Kreikan kysymyksessä halusimme tiukempia ehtoja, halusimme vakuuksia, halusimme sijoittajan vastuuta. Me olimme ERVV:n elikkä vakausvälineen kannalla, sillä me olemme eurooppalainen puolue, haluamme tehdä yhteistyötä. Siitä syystä olemme myöskin tänään tämän vakausvälineen kannalla. Mutta en ymmärrä keskustan logiikkaa. Kun tähän tulee kuitenkin muutoksia, ja kaikki ne asiantuntijat, joita äskenkin tässä kuulutettiin, ovat myös tänään sitä mieltä, niin kuin vuosi sitten, että tähän on mentävä mukaan — ainakin niissä valiokunnissa, missä olen itse ollut mukana, on sanottu, että ainoa keino on olla tässä vakausvälineessä mukana — niin miksi sitten nyt voidaan kääntää kelkka ja jättää tämä Suomi heitteille myöskin tältä osin?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Semmoinen mielikuvaleikki, kun puhutaan, että Suomen pitää entisestään tiukentaa ja tehdä sitä ja tätä: kyllä me kaikki olemme täällä Pohjois-Euroopassa sen tiukimman mahdollisen linjan kannattajia, ja hyvä niin, koska meillä on näyttöä siitä, että se toimii, ja se on terveen järjen mukaista taloudenpitoa, mitä me kannatamme. Mutta nyt meidän pitää keskittyä etsimään niitä ratkaisuja, joilla me estämme 2 prosentin eli Kreikan talouden vaikutuksen siirtymisen muihin talouksiin, muihin Etelä-Euroopan talouksiin ja sitä kautta, pankkien kautta, tänne pohjoiseen Eurooppaan. Niitä keinoja me nyt tällä hetkellä etsimme. Jätetään se mielikuvaleikki vähän vähemmälle.

Meillä ei ole yhtään semmoista oppikirjaa, missä kerrotaan, miten tämä homma tehdään, ja sen takia tarvitaan malttia, vastuuntuntoisuutta ja harkitsevaisuutta. Eli etsitään niitä keinoja, joilla Kreikka ei horjuttaisi Suomea eikä myöskään euroalueen ulkopuolisia, kuten Ruotsia ja Tanskaa. Kun täällä todettiin, että Suomi on päätöksentekopöydissä — kyllä, me olemme päätöksentekopöydissä. On turvallisempaa olla siellä kuin ulkopuolella, koska tietää, että jos on ulkopuolella, maksaa vain laskun mutta ei kykene koskaan vaikuttamaan yhtään mihinkään. Tämä on tosiasia.

Minä olen Pietari Jääskeläisen kanssa samaa mieltä siitä, että meillä on uskottavuuskriisi, meillä on velkakriisi ja meillä on moraalikato. Tämä jälkimmäinen on asia, jonka toivon muistuvan Suomen kansanedustajien mieliin siinä vaiheessa, kun Suomen budjettia tasapainotetaan. Me tarvitsemme silloinkin moraalikadon vastaista mielialaa tässä maassa, me tarvitsemme vastuuntuntoisuutta, me tarvitsemme sitä päätöksentekokykyä, jota me nyt vaadimme myös muilta. Eli ei Suomenkaan hyvä taloudellinen tilanne ole kirkossa kuulutettu. Se ei ole saavutettu etu, vaan sen puolesta pitää tehdä koko ajan töitä.

Suomessa ehkä viime keväänä ja tämän kesänkin aikana on aika paljon puhuttu tästä takin kääntämisestä. Se on saanut vähän liian suuren roolin. Koska meillä kenelläkään ei ole valmiita vastauksia, miten tätä kriisiä hoidetaan, niin voisi olla ihan järkevää, jos jokainen etsisi ihan puhtaalta pöydältä niitä keinoja, joilla tämä kriisi rajoitetaan, eikä keskitytä niinkään tähän sisäpoliittiseen miekkailuun.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä siihen välttämättä on kuitenkin vähän keskityttävä sen takia, että täällä siitä erittäin paljon keskusteltiin jo valtiovarainministerin avauspuheenvuorossa. Kyllähän tässä teatteria sen verran on, kun sitä sanaa on täällä viljelty, että mehän kaikki tiedämme sen sadan prosentin varmuudella, että jos sosialidemokraatit olisivat oppositiossa, te erittäin voimakkaasti vastustaisitte sitä, että me kaksinkertaistamme, siis kaksinkertaistamme, takausvastuun. Näin teitte jo oppositiokaudella, ja tekisitte aivan varmasti, jos istuisitte opposition puolella penkissä tällä hetkellä. Todennäköisesti vastustaisitte myös sitä, että joukkovelkakirjoja voidaan jälkimarkkinoilta ostaa, tukea maita ennakkoon, pääomittaa rahoituslaitoksia, ja saattaisittepa sanoa jotakin myös siitä, että EKP on pannut haisemaan yli 100 miljardia, siis jossa jo tällä hetkellä on laitettu haisemaan Italian ja Espanjan velkakirjoja. Kyllähän te sitä vastustaisitte. Missä ovat takuut? Kuka niitä on pyytänyt, kuka niitä on vaatinut? Tämä on todellinen sumuverho. Pienelle osalle pyydetään takuita, ja iso osa (Puhemies: Arvoisa edustaja, aika täynnä!) menee täysin ohi tämän sumuverhon suojissa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä vähän raottaisin myös sitä keskustan omaa sumuverhoa. Minä sanon teille, edustaja Puumala, että on hyvä, että sosialidemokraatit eivät ole oppositiossa. Sehän tästä vielä puuttuisi, jos siellä olisimme, ja tuskin tämä linja olisi muuttunut miksikään siitä tuhlarilinjasta, mikä aikaisemmalla hallituksella oli, että mennään Eurooppaan, uhitellaan mennessä kovasti, että on saatava vakuuksia tai on saatava Irlannin yritysveroa nousemaan, ja sitten kun ei onnistu, palataan tyhjin käsin ja sanotaan, että eihän tästä nyt oikein mitään tullutkaan, ja ehdoitta sitten taas veronmaksajien rahaa pistetään menemään.

On hienoa, että sosialidemokraatit pääsivät hallitukseen. Suomen linja muuttui, yhteinen linja, ja nyt tällä hetkellä, arvoisa edustaja Puumala ja arvoisa keskustapuolue, minä toivon, että olemme kaikki yhdessä mukana näissä kansallisissa talkoissa, joissa me saamme vakuudet meidän tuillemme ja joissa pankkien ja sijoittajien omaa vastuuta edistetään hyvin vastuullisesti.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja, puolueensa puheenjohtaja Soini kysyi, koska näistä asioista sitten saa olla eri mieltä. Kyllähän me koko ajan saamme olla keskenämme eri mieltä näistä asioista, ja luulen, että esimerkiksi minun ja edustaja Soinin erimielisyys on hyvin perustavanlaatuista. Meillä on eri käsitys siitä, minkälaista Eurooppaa haluamme ja mikä on Suomen rooli Euroopassa. (Timo Soini: Pitää paikkansa!)

Olen itse ollut tekemässä päätöksiä Kreikan ensimmäisestä tukipaketista, ja minun on helppo myöntää, että asiat ovat sen jälkeen muuttuneet yhä vain vaikeammiksi ja vaikeammiksi, ja olen siitä surullinen. Olin tekemässä noita päätöksiä, koska ajattelin, että se on suomalaisen veronmaksajan etu, mutta myös siksi, että haluan uskoa Eurooppaan ja siihen, että näitä asioita voidaan ratkoa yhdessä. Edustaja Soinin synkät ennustukset ovat tulleet lähemmäksi totuutta, mutta ei se ainakaan minulta poista sitä mielipidettä, että itse haluan, että Suomi on ratkomassa eurooppalaisia ongelmia yhteistyössä muiden maiden kanssa, niin vaikeaa kuin se onkin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on keskusteltu tästä vakuusasiasta hyvin paljon, ja aivan niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin — vielä tässä keskustelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista, että pitäisi siitä puheenvuorosta perääntyä — tästä sopimusluonnoksesta, mikä meillä on, on tiputettu se vakuus ja mahdollisuus pois, ja se on siellä enää vain julistuksen tasolla se kirjaus tästä asiasta. Ja kun me täällä hyväksymme tällaista megaluokan asiaa, niin kyllä se nyt vain on niin, että meillä pitäisi olla tieto, mikä on näitten vakuuksien kohtalo. Eikä nyt puhuta Kreikan vakuuksista. Nyt puhutaan niistä vakuuksista, jotka tulevat tähän kyseiseen välineeseen, jos niitä on ylipäätään siihen tulossa. Sehän on aivan olennainen asia tässä.

Mitä tulee tähän pankkien pääomittamiseen, niin on se jännä juttu, että ei puolitoista vuotta sitten voitu lähteä liikkeelle näitten jäsenmaitten toimesta, joilla on eniten riskejä, pääomittamaan näitä pankkeja, vaan haluttiin liittovaltio ja tehtiin näitä mekanismeja. (Ben Zyskowicz: Semmoinen salaliitto oli kyseessä!)

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy muistaa, että vaikka vasemmistoliitto aiemmin on ratkaisuja vastustanut, niin vasemmistoliitto ei ole koskaan sanonut, että Euroopan taloutta ei pidä vakauttaa, mitään kriisimaata ei saa koskaan auttaa. Me olemme lähteneet siitä, millä ehdoilla se tehdään, ja nyt ehdot ovat muuttuneet, ja sen vuoksi olemme mukana.

Mutta mitä tulee siihen, kuten täällä valtiovarainministeri ja pääministeri totesivat: joukkovelkakirjojen ostaminen jälkimarkkinoilta ERVV:n laskuun. Miten se poikkeaa EKP:n 150 miljardin jälkimarkkinaoperaatioista? Kuinka monessa Euroopan parlamentissa on keskusteltu siitä, mennäänkö jälkimarkkinoille, ostetaanko EKP:n laskuun? Onko pankkivaltuusto keskustellut, pystyykö se keskustelemaan? Me tiedämme, että Maastrichin sopimus kieltää, että EKP ei saa ottaa yhdeltäkään hallitukselta, yhdeltäkään eduskunnalta suoria ohjeita omiin operaatioihinsa.

Sen vuoksi kyllä tämä ERVV:n kautta järjestettävä jälkimarkkinoilla toimiminen on varmasti demokraattisempi, avoimempi, ja kuten täällä todettiin, se kaikissa tapauksissa edellyttää myöskin yksimielisyyttä. Minusta on kyllä varsinkin pankkivaltuutetuilta, niiltä, jotka ovat siellä aiemmin olleet (Puhemies: Aika!) ja jotka ovat siellä nyt, aikamoista hurskastelua tulla arvostelemaan sitä, että se olisi jotenkin parempi järjestelmä toimimaan.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinin olisi nyt syytä muistaa, että Kreikan velkapapereita omistaneet pankit ovat kyllä kärsineet merkittäviä tappioita, kun näitten papereiden arvo on alentunut. Edustaja Puumalan puolestaan on hyvä muistaa, että kaikki nämä luettelemanne päätökset, jos niihin koskaan joudutaan turvautumaan, joudutaan tekemään, onneksi, euromaiden yksimielisillä päätöksillä, joten turha täällä on mistään savu- tai sumuverhoista puhua.

Nyt ei ole muutenkaan helpolta kuulostavien mutta vastuuttomien ratkaisujen aika, eikä etenkään ole sen aika, että oppositiopoliitikot keskustasta perussuomalaisiin ehdottavat jopa Kreikan erottamista eurosta. The Economist -lehti juuri referoi arviota, jossa todettiin, että euroalueen hajoaminen laskisi Suomen bkt:tä yhden vuoden aikana 20—25 prosenttia, kriisimaiden bkt:tä jopa 40—50 prosenttia. Kyllä tässä puhuttaisiin sellaisesta myrskystä, jossa edellinen finanssikriisi oli vain pieni laine aalloilla.

Aiemmin esitin edustaja Soinille kysymyksen siitä, (Puhemies: Nyt, arvoisa edustaja, aika on tullut täyteen, joten pyydän...) mitä te sitten oikein tekisitte, jotta tämä tartuntaefekti oikein vältettäisiin. Sitä ei ollut täällä teidän Wall Street Journalin kirjoituksessanne.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pietari Jääskeläinen täällä väitti, että hallitus on tehnyt päätöksiä ja haluaa tukea maita surutta. Minun mielestäni se ei ollut vastuullista sanomista. Ja kun me tiedämme, että entistä valtiovarainministeriä kutsuttiin kukkotarhan johtajaksi tiukkuudessaan, se kyllä minun mielestäni tarkoittaa sitä, että edellinenkin hallitus oli erittäin tiukka vaatimuksissaan vaatiessaan niiltä, jotka ovat tehneet vääryyttä.

Olen surullinen kyllä siitä, että edustaja Pekkarinen edelleen väittää, että tästä uudesta välineestä pääomitettaisiin pankkeja suoraan, kun me olemme monet kerrat käyneet lävitse sen, että ensin yksityiset ottavat vastuunsa, se maa, ja vasta siinä tilanteessa, jos ei maa pysty, voidaan kääntyä tämän uuden välineen puoleen.

Sitten, hyvät ystävät, edellisessä hallituksessa todettiin myöskin, että on hyvä tapa toimia samalla tavalla kuin Kansainvälinen valuuttarahasto, jolla on takataskussaan niille maille tukea, jotka eivät ole surkeassa jamassa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hienoa olla tällainen köyhän miehen Kalmari. (Naurua)

Arvoisa puhemies! On ollut perusteltua antaa näille kriisimaille yksi mahdollisuus laittaa asiansa kuntoon. Tätä varten viime kaudella rakennettiin erilaisia pelastusrenkaita. Esimerkiksi Irlanti siihen tarttui, teki läksynsä ja näyttää selviävän, Kreikka ei. Kysymys kuuluukin: Kannattaako tällä pelastusrenkaiden, pelastuspakettien, tiellä jatkaa? Kannattaako suomalaisten veronmaksajien piikkiä kasvattaa ja käyttöoikeutta laajentaa nyt hallituksen esittämällä tavalla?

Arvoisa puhemies! Vielä tästä vakuusasiasta. Pidän peukkua, että hyvä ratkaisu syntyy, mutta on kyllä mielestäni jonkin sortin sinisilmäisyyttä luulla, että näillä Suomen vaatimilla vakuuksilla Suomen riski ikään kuin täysin nollaantuu jatkossa. Ei se valitettavasti niin taida mennä. Eikö esimerkiksi toimintaan jälkimarkkinoilla, missä myös EKP tällä hetkellä huseeraa, liity melkoinen riski, joka viime kädessä voi kaatua myös Suomen veronmaksajien niskaan?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odottelinkin, milloin edustaja Zyskowicz herää, ja ihan hyvä, että heräsi. Häntä on aina mielenkiintoista kuunnella, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan, itse asiassa aika harvoin.

Mutta muistan, kun me keskustelimme Kreikan ensimmäisen tukipaketin yhteydessä ja minä sanoin, että maa pitää laittaa heti velkajärjestelyyn, te huusitte sieltä paikaltanne, että se on kauhein vaihtoehto. Mutta kävikö tässä nyt niin, että olikin vain kaksi vaihtoehtoa: velkajärjestely heti silloin tai velkajärjestely nyt lähitulevaisuudessa? Kysyn teiltä, edustaja Zyskowicz, vaikka ette ole tuolla ministeriaitiossa, kumpi vaihtoehto on Suomelle kalliimpi: sekö että olisi toimittu heti silloin suoraan, tuoreeltaan, vai nyt, kun toimitaan pakon edessä?

Edustaja Soini oli täällä epätäsmällinen, kun hän kertoi niitä tahoja ja toimijoita, jotka ovat olleet tässä Eurooppa- ja eurokriisipolitiikassa ja -toiminnassaan linjakkaita. Te unohditte mainita kaksi kansanedustajaa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi on oikeassa, eli kyllä te olette pitäneet linjanne. Teitä on rangaistu siitä, että te olette samaa mieltä kuin ennen vaaleja. Näin se on.

Mutta sitten kun mennään tähän maksukyvyttömyyteen ja siihen, mikä on sen vaihtoehto: se on maksukyvyttömyyden kitkeminen Euroopasta. Jos luodaan sellaiset mekanismit, että piikki on auki, että pelastetaan, niin tästä se on johtunut, että Kreikan jälkeen tuli Irlanti, tuli Portugali, tulee toinen Kreikka. Niin kauan kuin markkinoilla vastuu ei realisoidu, niin kauan tulee häkkyrään uutta tavaraa.

Sitten arvoisalle pääministerille: Totta kai siitä tulee ikäviä seurauksia, mutta niille maille, joilla on oma valuutta, Ruotsi ja Tanska, ei niille tästä ERVV:stä ikäviä seurauksia tule. Niille tulee seurannaisvaikutuksista IMF:n kautta suoranaista talousvastuuta. Jos Suomella olisi oma valuutta, niin me emme olisi tästä vastuussa — ollenkaan! (Kari Uotila: Eikä varmaan seurauksistakaan!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvi, minun pointtini on se, että on täydellistä kansalaisten harhaan johtamista antaa esimerkiksi tässä keskustelussa ymmärtää, että Kreikan saattaminen velkajärjestelyyn olisi Suomen kannalta ongelmaton asia. Päinvastoin, me tiedämme, että joka tapauksessa siitä seuraisi jonkinlaista tartuntavaikutusta Euroopan talouteen ja sitä kautta kielteistä vaikutusta Suomenkin talouteen.

Kun kysyitte, olisiko velkajärjestely puolitoista vuotta sitten tai velkajärjestely esimerkiksi puolen vuoden päästä ollut Suomen kannalta parempi ratkaisu tai huonompi ratkaisu, niin minun mielestäni kyse ei ole niinkään niistä välittömistä kuluista, jotka Suomelle tulevat näistä tukipaketeista, vaan kyse on nimenomaan siitä kielteisestä vaikutuksesta, joka Suomeen tulee tämän velkakriisin tartuntavaikutusten kautta. Toivomus on, että nyt varautuminen tällaiseen velkajärjestelyyn olisi Euroopassa parempi ja sitä kautta kielteiset vaikutukset vähäisempiä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Demokratia ei ole markkinoiden ylivaltaa tai sotilasjunttia kaduilla. Demokratia on sitä, että poliitikoilla on kyky puuttua markkinoiden ylilyönteihin. Niitä on veroparatiisien kuriin laittaminen, Tobinin veron kaltainen rahoitusmarkkinavero, sijoittajan vastuu, jota vasemmisto vaati ennen vaaleja ja jota se edelleen pitää esillä. Ja sitä hallitus myös tekee tässä politiikassaan.

Edustaja Soini, teiltä tuntuu unohtuvan se, että kaikki tässä maassa eivät ole perussuomalaisia. Itse asiassa 81 prosenttia ei äänestänyt perussuomalaisia. Myöskään kaikki puolueet eivät ole olleet ennen vaaleja eivätkä ole nyt vaalien jälkeenkään teidän linjoillanne. Me olemme edelleen sitä mieltä, kuten ennen vaaleja, että elämme finanssikapitalismin kriisiä, se pitää ratkaista. Nyt me siivoamme tämän finanssikapitalismin tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa ongelmaa. Ja siinä me olemme mukana tässä hallituksessa niillä tavoitteilla, joita olemme esittäneet koko ajan.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tästä hyvästä debatista, koska demokratiaan kuuluu avoin ja värikäskin keskustelu, mutta vastuulliseen keskusteluun kuuluu myös aina se, että ei pelkästään vastusteta tai kritisoida, vaan kerrotaan myöskin vaihtoehtoja, (Mauri Pekkarinen: Juuri niin!) ja ehkä näitä vaihtoehtoja jäin kaipaamaan erityisesti opposition suunnasta. Mikä on se vaihtoehto, mikäli tätä puitesopimuksen muutosta ei nyt hyväksytä, sitä en tässä salissa valitettavasti kuullut. (Mauri Pekkarinen: Se tuli sanottua selvästi!)

Täällä paljon kysyttiin jälkimarkkinoilta ostamisen perään, pankkien pääomittamisten perään, näiden ennakollisten ohjelmien perään. Nämä sopimusmuutokset eli tähän työkaluun tulevat uudet elementit, edellyttävät aina yksimielisyyspäätöstä, ja näihin päätöksiin myöskin kytketään Suomen eduskunta. Minusta tämä on hyvin tärkeä seikka, joka meidän jokaisen kansanedustajan täytyy muistaa. Eli jälkimarkkinoilta ostoa, edustaja Pekkarinen, ei tapahdu, ellei Suomi anna siihen mahdollisuutta ja Suomen eduskunta anna siihen mahdollisuutta.

Täällä on myöskin viitattu tähän takausvastuiden kasvamiseen, ja jotta historiankirjoihin jää oikea tieto, niin minun on pakko kyllä nyt vielä kerran edustaja Kiviniemelle todeta, että maaliskuussa, kun te edustitte Suomea tässä kyseisessä huippukokouksessa, silloin todettiin, että tullaan ERVVin todellinen lainakapasiteetti ulottamaan 440 miljardiin euroon. Ja käytännössä tämä kapasiteetin lisääminen oli mahdollista toteuttaa kolmen A:n luokitus säilyttäen vain takauksia nostamalla. Tästä johtuu myöskin Suomen takausvastuiden kasvaminen, ja tämä on mielestäni hyvä myöskin saattaa historiankirjoihin.

Täällä on moni edustaja kysynyt vakuuksista ja vakuusneuvotteluista. Olen pyrkinyt pitämään suuren valiokunnan erittäin hyvin kärryillä Suomen vakuusneuvotteluiden yksityiskohdista. Viime viikolla euroryhmän kokouksessa tehtiin periaatepäätös liittyen vakuuksiin, ja tuo periaatepäätös sisälsi kaksi asiaa. Toinen asia koskee sitä, että vakuuksien tulee olla kaikkien jäsenmaiden saatavilla, euromaiden saatavilla, ja tuo toinen periaate koski sitä, että vakuuksien saami-seen liittyy ehtoja. Ja jokainen maa voi sitten itse päättää, haluaako se täyttää nuo ehdot ja ottaa vastaan vakuudet vai jättää ne ehdot täyttämättä ja vakuudet saamatta. Mitä ne ehdot ovat? Niistä käydään koko ajan neuvotteluja. Eli meillä ei ole vielä tiedossa näiden ehtojen sisältö. Samoin käymme neuvotteluja edelleenkin siitä, mikä tuo vakuusmalli tulee olemaan, mutta totta kai lähden neuvotteluissa siitä, että vakuusmallin ja myöskin ehtojen tulee olla Suomen kannalta hyvät.

Miksi vakuuksia ei mainita tässä sopimuksessa? Sen takia, että vakuudet eivät koske tätä sopimusta vaan tämän sopimuksen soveltamista. Eli kun tämän sopimuksen eli tämän ERVVin väliaikaisen mekanismin kautta myönnetään mahdollisesti uusia lainaohjelmia uusille kriisimaille, niin siinä yhteydessä Suomi edellyttää vakuudet, niin kuin hallitusohjelmassa on kirjattu.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan todeta, että olen hyvin tyytyväinen siitä, että heinäkuun huippukokouksessa päätettiin myös merkittävällä tavalla viedä sijoittajien ja pankkien vastuuta eteenpäin, koska se on tärkeää tässä kriisissä pitää mielessä, mistä tässä kriisissä viime kädessä on kysymys. Kysymys on holtittoman markkinatalouden kriisistä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä vakuuksista. Muutaman kommentin haluan tässä heittää niihin kysymyksiin, mitkä äsken nousivat esille. Vakuuksista vielä valtiovarainministeri ei antanut tarkkaa selvitystä, oikeastaan lainkaan selvitystä siitä, minkä takia tämä vakuuskysymys ei näy tässä laissa millään tavalla, kun se oli kuitenkin siinä reklamaatiossa, mikä syntyi siinä neuvottelussa, ja se oli jossakin korrehtuurissa joskus aikaisemminkin, aiemmassa vaiheessa. Nyt sitten lopullisessa lakiesityksessä sitä ei kuitenkaan ole, eikä vielä keskustelun aikaan siihen tule vastausta.

Toinen kommentti liittyy, edustaja Thors, minun aikaisemmin käyttämääni puheenvuoroon. Thors, jos ymmärsin, sanoitte suurin piirin niin, että näitten pankkien pääomittaminen tulee kysymykseen vasta sitten, jos ensin yksityiset ovat tehneet voitavansa, se ei riitä, ja sen jälkeen se asianomainen maa, jonka pankista on kysymys, on tehnyt voitavansa, eikä vieläkään tuo pankki selviä, että sitten vasta kolmisijaisesti, näiden jälkeen, voidaan tämä pääomittaminen tehdä. Näin ei tämä tulkinta ainakaan niiden asiantuntijoiden toimesta ole ollut, joita minä olen kuunnellut. Minä toivon, että tämän keskustelun aikaan valtiovarainministeri antaa tähän kysymykseen tulkinnan, että miten tämä asia oikein on. Minusta on kohtuullista, että eduskunta tietää, miten tuo asia käytännössä tulkitaan. Päinvastoin. tässähän käy ilmi — minä tulkitsen sen sillä tavalla ja asiantuntijatkin tulkitsivat — että ei vain näiden nyt ongelmissa olevien maiden vaan joidenkin muidenkin maiden pankeista kyseen ollen voidaan tästä ERVV:stä tuota pääomittamista tehdä tietyissä tilanteissa, muttei noiden ehtojen jälkeen, mitä tuossa äsken kerrottiin.

Arvoisa puhemies! Vielä toinen kommentti. Täällä edustaja Zyskowicz esitti kysymyksen, ja huomasin, että puhemies ajatteli, että saan vastata siihen tässä yhteydessä, ja hyvä niin, eikä kommenttipuheenvuorossa, ja se koski sitä, mikä on se vaihtoehto, mitä esimerkiksi keskusta tähän ratkaisuksi ajaa, tai mitä käytännössä tarkoittaa velkasaneeraus, ja Zyskowiczin väite kaiketi oli se, että sillä nyt ei ole Euroopassa tai maailmalla kovin paljon kannatusta, tällä velkasaneerausajatuksella ja -hankkeella.

Kun lukee ekonomisteja Suomesta tai Euroopasta tai maailmalta melkein mistä tahansa, kyllä siellä on erittäin laaja kasvava asiantuntijajoukko, joka sanoo, että niin kauan kuin hallittu velkasaneeraus voidaan tehdä — korostan: niin kauan kuin hallittuna se velkasaneeraus voidaan tehdä — se kannattaisi nyt tehdä. Sillä ehkä päästäisiin pienemmällä. Totta kai kaikissa tilanteissa edessä on sellainen kivinen tie, jonka vaikeuksia tulemme kohtaamaan vielä vuosien ja vuosien ajan. Kaikki vaihtoehdot, sekä velkasaneeraustie että muut vaihtoehdot, ovat vaikeita vaihtoehtoja, ja niistä seuraa meille kivinen tie kuljettavaksi vuosien ajan.

Mutta sen ratkaisun tekeminen nyt tässä yh- teydessä: Suomen, nimenomaan Suomen, joka on niitä kolmen A:n maita, joilla ei ole sellaisia intressejä jatkaa tätä yhä suurempien vastuitten yhteiseen kantoon ottamista, yhä enemmän kohti eurobondeja menevien toimintamuotojen käyttöönottoa — siitähän on kysymys, tästä joustavoittamisesta, edustaja Backman: näillähän mennään lähemmäs idealtaan sitä, mitä eurobondien idea tulee kaiken kaikkinensa olemaan, käytännössä tämä tarkoittaa sitä — nyt nimenomaan Suomen kaltaisen maan olisi aika ja hyvä tilanne sanoutua tältä tieltä irti, nimenomaan sen takia.

Onko se Italia, onko se Portugali, onko se Kreikka, onko se Irlanti, jotka ensimmäisinä sanoutuvat? No, ei tietystikään, koska ne ovat meidän vastuulla saamassa sitä rahaa. Onko se Espanja, Italia? Ne ovat niitä potentiaalisia ERVV:stä, kriisirahastosta lainojen saajia meidän takausvastuilla. No, onko se Saksa taikka Ranska? Jokainen meistä tietää, mikä on Ranskan tilanne ensinnäkin taloudellisesti, ja toisekseen Ranskan velkapapereita on satoja miljardeja euroja näissä ongelmamaissa. Siis kuulitte ihan oikein, edustaja Backman, ja myöskin Saksan papereita on satoja miljardeja euroja näissä velkamaissa. Eiväthän nämä maat ole ensimmäisinä sanomassa, että okei, nyt lopetetaan yhteisvastuulliset toimet ja nyt me itse kukin maa hoidamme meidän omat velkapankit tai velkafinanssitalot ja kannamme itse sen vastuun emmekä yritä niitä sälyttää muille maille. Suomi on niitä maita näistä kolmen A:n maista, joilla ei näitä vastuita tuolla maailmalla ole, ja sen takia, josko joku meistä muutamasta harvasta kolmen A:n maasta pystyy pelin avaamaan, se on minusta erinomaisesti Suomen paikka.

Viittaan vielä siihen, mikä on Saksan julkinen keskustelu. Monet meistä varmaan seuraavat aika tarkkaan sitä Saksassa käytävää keskustelua. Ensinnäkin viimeiset gallupit ovat kertoneet selvää kieltä. Vielä kertaalleen: Saksalla, sen finanssi-instituutioilla, on siis satojen miljardien eurojen luotot näissä velkamaissa. Siitä huolimatta Saksan yleinen mielipide aivan ylivoimaisella enemmistöllä tällä hetkellä jo vastustaa näiden toimien jatkamista. Me kaikki tämän tiedämme.

Luin Saksan teollisuusliiton puheenjohtajan haastattelun Die Welt -lehdessä viime viikolla, viikko sitten perjantaina. Hän sanoi suoraan, että jopa Saksan intressi olisi lopettaa tällaisessa eurossa jatkaminen. Hän tosin sanoo, että euroalue pitäisi jakaa kahtia: olisi pohjoinen euroalue ja sitten etelä, joka voisi olla ties mitä, jotain muuta kuitenkin. (Jouni Backmanin välihuuto)

Nämä kommentit, arvoisa puhemies, näihin täällä käytettyihin hyviin ja innostaviin vastauspuheenvuoroihin.

Mitä vielä tulee ylipäänsä tilanteeseen, jossa ollaan: On ilman muuta selvää, että tämä ei ole helppo tie löytää kestävä ratkaisu, ei Euroopan kannalta, ei euroalueen kannalta eikä koko maailman taloudenkaan kannalta. Euro osoittautui valuvikaiseksi alusta lähtien. Meillä oli talouden rakenteen, kasvun, tuottavuuden suhteen ja toimintakulttuurin suhteen niin erilaisista maista kysymys alun perin, että ei syntynyt optimaalinen valuutta-alue ja syntyi monessa suhteessa tämmöinen epäsymmetrinen valuutta-alue, ja sen ongelmat sitten puhkesivat ennen pitkää.

Kaikki me tiedämme, että kaksi tämän päivän presidenttiehdokasta elikkä Lipponen ja Niinistö Suomen sinne euroihanuuteen veivät, ja he olivat sikäli aktiivisia, että he eivät vain vieneet Suomea sinne, vaan muutama vuosi sen jälkeen — Kreikkahan ei päässyt heti euroon, niin kuin, edustaja Backman, te hyvin tiedätte tämän — sitten vasta rapakunnossa oleva Kreikka vedettiin mukaan euroalueeseen, ja samat herrat muuten, nämä presidenttiehdokkaat, olivat silloinkin Suomessa avainasemassa vaikuttamassa siihen, että euroalueella hyväksyttiin Kreikka tähän euroalueeseen mukaan. (Susanna Huovinen: Kepu oli kahdeksan vuotta pääministeripuolue!)

Tämä oli, sanoisiko, epäsopiva yhteinen valuutta-alue, ja sitten kaikkien tietämällä tavalla Amerikasta lähtenyt aalto pyyhkäisi Eurooppaan asti ja aiheutti ne ongelmat, ja kun sitten ongelmat kevättalvella 2010 tulivat, niin en ole ihan varma, olivatko ne toimet oikeita, olisiko silloin jo pitänyt pistää kanttuvei tämä homma vai antaa mahdollisuus näille ongelmamaille. Kun ne olivat pieniä maita, niin silloin ajateltiin, että antamalla niille mahdollisuus panna asiat kuntoon, menemällä tuella mukaan voitaisiin kenties padota ongelman leviäminen muualle. Näin tehtiin. IMF, euromaat ja myöskin eräät EU-maat eräissä näistä hankkeista olivat mukana. Mutta niin kuin tällä hetkellä nähdään, niin tämä osoittautui aika hyväksi Irlannin kohdalla. On erittäin todennäköistä, no sanotaan, että mahdollista vähintäänkin, että Irlanti tästä selviää, mutta kaikkien maiden kohdalla ei käy tällä tavalla, ja ongelmat näiden monien muiden maiden kohdalla pahenevat, myös uusien tulokkaitten mitta täällä sairastuvan jonossa näyttää olevan aikamoinen, kun siellä on Italiaa ja siellä on Espanjaakin. Näistä syistä tällä tiellä jatkaminen ei ole perusteltua, vaan yritetään ottaa nyt kiinni siitä prosessista, mikä jatkuu ja jatkuu.

Max Planck -instituutti yhdessä Die Welt -lehden asiantuntijoitten kanssa teetti tämmöisen selvityksen, kovan tason tiedemiesten selvityksen, ja yksi sen johtopäätöksistä oli se, että siellä ensinnäkin puhutaan tämmöisestä avustusunionista, ja viesti oli se, että avustusunionilla jatkaminen johtaa ennen pitkää koko euroalueen tuhoon. Tämä oli pelkistettynä se viesti, minkä tuo tutkimus antoi. Tavallaan näitten saksalaisten, saksalaiset ovat monessa viisaita, oppeja noudattaen paluu tänne velkasaneerauksen tielle ja sitä kautta ratkaisun hakeminen on perusteltua ja paikallaan.

Arvoisa puhemies! Vielä EKP:stä sanon aivan lyhyesti sen, edustaja Uotila, miten sinne EKP:hen voidaan vaikuttaa. Vuonna 1998 — te, jotka liititte Suomen euroon ja yhteiseen valuutta-alueeseen — silloin annettiin EKP:lle valtuus. Ei sen tarvitse kysellä, lähteekö se tekemään jälkimarkkinaoperaatiota vai eikö se lähde, mutta se sinne lähti nyt sitten, ja minunkin mielestäni se on ilman muuta väärin. Se on sinne mennyt, tehnyt 140—150 miljardin euron edestä sinne jälkimarkkinaoperaatioita. Ja se ero ERVV:hen on siinä, että ERVV:ssä kuitenkin, siinä ministeri on ihan oikeassa, me päätämme aina jokaisesta erästä itse ja vastuut ovat sitten meillä, jos tulee ongelmia. Mutta kun EKP tekee ratkaisun, niin se ei kysy keneltäkään mutta vastuut ovat samalla tavalla meidän kaikkien eurooppalaisten veronmaksajien. Elikkä EKP:n osalta se juna meni silloin vuosia sitten, kun Suomi päätti liittyä euroalueeseen.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulimme samoille linjoille edustaja Pekkarisen kanssa. Tätä juuri tarkoitin, että EKP:n kautta menevät joukkovelkakirjojen ostamiset jälkimarkkinoilta eivät ole minkäänlaisessa kontrollissa, niitä ei käsitellä yhdenkään eurooppalaisen maan parlamentissa, niistä ei ole minkäänlaisia päätöksiä, yksituumaisuudesta ja yksimielisyydestä puhumattakaan, koska EKP tekee täysin itsenäistä rahapolitiikkaa ja politiikkaa. Ja niin kuin Maastrichtin sopimuksessa todetaan, EKP ja Suomen Pankki osana EKP:tä eivät saa ottaa ohjeita miltään taholta, ja tämä on ongelma demokratian ja avoimuuden kannalta.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani painotin, että kriisiä ei ratkaista moittimalla, haukkumalla tai nauramalla. Tämän puheenvuoroni jälkeen opposition edustajilla on ollut kymmenkunta puheenvuoroa, ja olen yrittänyt kuunnella tarkkaan ja olen listannut, millaisia kommentteja ja ratkaisuehdotuksia opposition puolelta on tullut: tämä ei toimi, tässä käy vielä kylmät, piikki on auki, edesvastuutonta politiikkaa, tuhlataan Suomen veronmaksajien varoja, vakuuksien vaatiminen on ollut väärin, on poliittinen kriisi olemassa ja on velkakriisiä, suomalaisten rahat menevät uppoavien velkamaiden roskalainoihin. (Ari Jalonen: Te olette aivan oikeassa!)

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä valtiovarainministeri Urpilaisen kanssa, että olisin kaivannut myöskin ratkaisuehdotuksia. En ole kuullut yhtäkään. Seurasin jännityksellä, kun kokenut edustaja Pekkarinen piti puheensa, että milloinkahan se ratkaisu tulee, mutta tulihan sieltäkin historian kirjoista, mitä poliittisia virheitä on tullut tehtyä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kysyn vaan oppositiolta, onko tämä nyt sitten vaihtoehto hallituksen esitykselle, joka on tänä päivänä päätettävänä, vai vaikuttaako se siihen, että suurin osa Euroopan maista päästetään velkasaneeraukseen. Olisiko se tämä ratkaisu, mitä oppositio ajaa? Onko se todella näin?

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi vielä pari näkökohtaa tähän käytyyn debattiin.

Aika uskomatonta, että jos tulee tilanne, että tarvitaan takuumiestä, tarvitaan lainaa, niin pankin pitäisi toisin sanoen pyytää lainansaajalta. Siis lainansaaja ja pankki, tässä ovat menneet nämä asiat aivan toisinpäin kuin ne ovat reaalimaailmassa. Eli taho, joka myöntää lainaa, joutuu maksamaan siitä, että saisi vakuudet. Tämähän on aivan uskomatonta ja nurinkurista. Kyllä se jo kertoo kaikille maalaisjärjellä varustetuille ihmisille, mistä tässä on kyse. Aivan uskomatonta! (Miapetra Kumpula-Natri: Vastustamisesta vastustamisen vuoksi!)

Sitten mitä tulee tähän paketin kokoluokkaan, 14 miljardia euroa. Silloin aletaan puhua sen suuruusluokan summista, että jos tuo riski realisoituu, niin miten meidän perustuslakimme siinä tilanteessa toteutuisi. Miten voimme turvata lakisääteiset palvelut suomalaisille, ne palvelut, jotka käytännössä perustuslain nojalla on kaikille taattu? Eli tässä on aivan monta asiaa vielä tältäkin osin auki.

Mitä yksimielisyysvaatimukseen tulee, niin toistan itseäni, mutta jos sen jälkeen, jos ja kun vanhat puolueet ja muiden maiden vanhat puolueet vievät perussopimusmuutoksen 136 artiklan läpi ja syntyy lainsäädäntöperustaa tälle ERVV-ratkaisulle, riitautamme jonkun maksuerän täällä Suomen eduskunnassa, niin olemme EU:n tuomioistuimessa, ja tiedämme kyllä kuinka siinä käy, koska EU:n tuomioistuin tulkitsee tätä asiaa sellaisen periaatteen nojalla, joka velvoittaa vilpittömään yhteistyöhön. Ja se tarkoittaa sitä, mitä sen nyt poliittisesti päätetään sitten tarkoittavan, koska EU:n tuomioistuin perustaa osan ratkaisustaan siihen, mikä on EU:n oma tavoite EU:n politiikassa. Eli voi hyvin kysyä, että eikö tämä ole vähän eduskunnan halventamista, jos tänne tullaan ja väitetään, että me täällä sitten päättäisimme siitä asiasta.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan rahoitusvakausvälineen perustaminen ja etenkin sen muuttaminen esitetyllä tavalla ovat häikäilemättömiä yrityksiä viedä Eurooppaa kohti liittovaltiota, järjestelmää, jossa voitot ovat yksityisiä mutta tappiot yhteisiä, ja jossa päätöksenteko on entistä vaikeammin seurattavaa ja siten entistä epädemokraattisempaa. ERVV:n muutokset, joilla välinettä niin sanotusti joustavoitetaan, tarkoittavat sitä, että Etelä- ja Keski-Euroopan maiden vastuut tullaan sysäämään suomalaisen veronmaksajan ja vielä tulevienkin sukupol-viemme harteille. Ennakoivan tuen antaminen ERVV:n jäsenelle ja Etelä-Euroopan maiden roskalainojen ostaminen välineen toimesta ovat käsittämättömiä ideoita suomalaisen näkökulmasta tarkasteltuna. On myös mahdollista, että saksalaisia ja ranskalaisia pankkejakin aletaan pääomittaa rahoilla, joita annamme ERVV:lle.

Perussuomalaisten mielestä vastuu pääomittamisesta kuuluisi niille, jotka omistavat pankkeja, ja pankkien kotivaltioille. ERVV:n keinovalikoima tarkoittaa sitä, että mikäli ERVV:ssä ei päädytä pääomittamaan pankkeja ja ne voivat kaatua kotivaltioittensa syliin, niin näille valtioille annetaan niin sanottua ennakoivaa tukea.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat alusta asti vastustaneet ERVV:hen liittymistä, koska olemme tienneet, ettei ERVV eli entinen ERVM toimi, ja olemme aavistaneet, mitä toimimattomuuteen tarjotaan lisälääkkeeksi. Perustellusti voi verrata tätä europolitiikkaa Neuvostoliittoon, missä ongelmien ilmaannuttua vaadittiin aina lisää sosialismia. Nyt vaaditaan lisää eurososialismia. Kaikki tietävät, miten Neuvostoliiton ja neuvostoliittolaisten kävi. Demokratiasta ei ole tietoa tänä päivänäkään, ja huolimatta isorikkaiden ilmestymisestä katukuvaan tavallinen kansa elää kurjuudessa.

Näin tulee käymään myös Suomessa, jos suostumme meille esitettyihin järjestelyihin. Valta karkaa yhä kauemmaksi, ja ne pienet pääomat ja omaisuusmassat, joita keskivertokansalaiselle on kertynyt, tulevat uudessa EU-liittovaltiossa hitaasti mutta varmasti keskittymään entistä harvempien käsiin. Tuloerothan ovat kasvaneet Suomessa rajusti koko EU-ajan, ja nyt tätä vauhtia tullaan kiihdyttämään entisestään. Lopulta koko järjestelmä niin sanotusti räjähtää käsiimme ja romahtaa ja jäljelle jäävät vertauskuvallisesti vain savuavat rauniot.

Arvoisa herra puhemies! Jos aikoinaan olisi haluttu lähteä liikkeelle hoitamaan vanhojen poliittisten aatteiden ruokkimaa poliittis-taloudellista kriisiä ilman, että samalla yritettäisiin muodostaa Eurooppaan rappioaatteet pelastavaa liittovaltiokehitystä, niin silloin olisi voitu jäsenmaiden toimesta ilman välikäsiä pääomittaa pankkeja ja tulla osakkaiksi pankkeihin. Tämä olisi tehty kaikissa jäsenmaissa suunnilleen siinä suhteessa, paljonko kunkin jäsenmaan veronmaksajille lankeaisi pankkien kaatuessa maksettavaa. Mutta tämäpä ei käynyt pääomapiireille, jotka eivät halua veronmaksajia bisnekseensä, eikä se käynyt kiilusilmäunionisteille, joille kriisi tarjosi mahdollisuuden viedä Eurooppaa kohti liittovaltiota. Se ei käynyt myöskään suurille jäsenmaille, joiden pankeilla on suuret vastuut. Tämä ei ole sinänsä yllätys, mutta se, mikä on minulle jonkinasteinen yllätys, on edellisen ja nykyisen hallituksen avoimen myönteinen suhtautuminen tällaiseen toimintaan. Suomen kansa onneksi on niin sivistynyttä, että se ei jätä reagoimatta tällaiseen sumutukseen, ja se nähtiin vaaleissa.

ERVV:hen liittyvät myös laillisuuskysymykset. Välineen kokoluokka on huomattava, ja sitä suurella todennäköisyydellä joudutaan vielä nyt aiotusta 726 miljardin kokoluokasta kasvattamaan. Tämä merkitsee merkittävää toimivallan siirtoa eteenpäin, ja ollaan lähellä sitä pistettä, jossa toimivallan siirto uhkaa kansanvallan perusteita. Perussopimukseen ajettava muutos artiklaan 136, jolla muutoksella jälkikäteen luodaan lainsäädäntöpohja ERVV:lle, tarkoittaa sitä, että EU:n tuomioistuin pääsee ristiriitatilanteessa tulkitsemaan ERVV:n päätöksentekoa unionin tavoitteesta käsin ja näin ollen oikeusturvamme heikkenee merkittävästi ja oikeudesta tulee poliittista oikeutta. Jotta tähän nykytilanteeseen on eri jäsenmaissa päästy, niin melkoista mielikuvitusta on asioiden oikeellisuuden suhteen taidettu käyttää jo nytkin.

Kaiken kukkuraksi perustuslakimme ei tunnista ERVV:n kaltaista järjestelyä. Liekö siitä johtuen jätettykin ERVV:tä perustettaessa perustuslakivaliokunnalta lausunto pyytämättä, siis 2010. Jälkikäteen kun on poliittisesti helpompaa hakea sitten lausuntoa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustajakollegani Jyrki Yrttiaho muotoili viime viikolla hyvin, mistä Euroopan vakausmekanismissa on kyse. Kyse on eurooppalaisen pankkitukilingon luomisesta, ja tämä hallituksen esitys on esiaste sille. Maakohtaisista tuista siirrytään väliaikaiseen ja siitä pysyvään vakaus- ja takausjärjestelyyn. Samalla kielletään Euroopan unionin perustuslaki, jonka mukaan muut maat eivät ole vastuussa toistensa sitoumuksista. Ja kun muistelee tätä Kreikka-tapausta, sen eri vaiheita, joista edustaja Zyskowiczin kanssa keskustelimme, niin todella saattoi olla niin, että meillä ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, huono ja todella huono. Se ensimmäinen oli velkajärjestely heti keulilta ja toinen velkajärjestely pakosta, joka on tulossa. Kyllä tämä jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaa sitä, että lasku myöskin meille on aivan jotain muuta kuin se olisi ollut silloin, jos heti alkuun olisi reagoitu.

Tässä euron kriisissähän on kysymys siitä, että ylivelkaantuneet kriisimaat eivät saa järjellisellä korolla uutta velkaa vanhojen velkojen uusimiseen. Sisäisen kurjistumisen pakossa palkkojen ja eläkkeitten leikkaukset sekä yhä paheneva työttömyys — siinä tilanteessa Kreikka ei pysty selviämään veloistaan ranskalaisille ja saksalaisille pankeille, ja siksi nämä maat vievät ja ovat vieneet Suomea kuin pässiä narussa aina uusiin ja uusiin järjestelyihin. Suomessa keskustelu on käpertynyt Kreikka-vakuuksiin, kun samaan aikaan ajetaan läpi jättiluokan sitoumuksia, jotka ovat moninkertaisia aiempaan verrattuna ja samalla jättiläisharppaus liittovaltion suuntaan.

Arvoisa puhemies! Euroopan keskuspankin roolista on puhuttu aivan liian vähän. Yritin tuossa saada vastauksia vastuuministereiltä, mutta he väistivät koko kysymyksen kokonaan. Euroopan keskuspankkihan rahoitti pitkään käytännössä nollakorkoisilla lainoilla ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja, jotta ne saattoivat jatkaa sairasta sijoituspeliään kriisimaissa. Arvostamani pitkäaikainen poliitikko Esko Seppänen on todennut osuvasti, että Euroopan keskuspankki on merkittävä pankkijätteen kaatopaikka, kun sen olisi pitänyt olla enemmänkin kierrätyskeskus. Tämä roskapankki vastustaa Kreikan velkasaneerausta välttääkseen omiin taseisiinsa kasattujen epäkuranttien lainapapereitten arvonalennukset, joista tulisi Suomelle sellaista maksettavaa, jolle eduskunta ei ole antanut maksusitoumuksia. Tästä syystä halusin ministereiltä vastauksia EKP:n taseisiin kätketyistä riskeistä.

Arvoisa puhemies! Kuinka tähän tilanteeseen on sitten tultu? Jokin aika sitten konservatiiviedustaja Kay Swinburne kysyi ja komissaari Rehn vastasi. Aiheena oli Euroopan rahoitusvakausväline ja Euroopan vakausmekanismi.

Kysymys kuului: "Koska Euroopan rahoitusvakausvälineen perustaminen — kiireellinen käyttöönotto ja näin ollen väliaikainen väline — edellyttivät monitahoisten rahoitusvälineitten perustamista, voisiko komissio vastata seuraaviin kysymyksiin: 1) Kuka kehotti komissiota ja euroalueen jäsenvaltioita perustamaan erityisjärjestelyn? 2) Mitkä investointipankit antoivat yritys- tai rahoitustukea, ja mitkä olivat annetun tuen kustannukset? 3) Mitkä investointipankit johtivat osuuksien myymistä sijoittajille, ja mitkä olivat tämän kustannukset?" — ja vielä viimeksi — "4) Voisiko komissio vastata edellä esitettyihin kysymyksiin 1—3 myös pysyvän välineen perustamisen osalta?"

Ja vastaus annettiin Rehnin toimesta ja komission puolesta. Yleisen vastausosion jälkeen komissaari totesi, että kohtien 1—3 kysymykset täytyy osoittaa kyseiselle, minun sanassa, "kikkailuyritykselle" ja euroalueen jäsenmaille. Eli itse peruskysymys, kuinka tämä prosessi lähti liikkeelle, kenen toimesta ja kuka siinä oli alullepanija, väistettiin täysin selkeästi.

Arvoisa puhemies! Muutama lainaus aiemmasta Kreikka-keskustelusta, koska täällä on perätty sitä, mitä lääkkeitä olisi ollut ja kuka on jälkiviisas. Esimerkiksi silloinen valtiovarainministeri puolitoista vuotta sitten sanoi, että Kreikan selvitystilaan joutuminen on eurooppalaisille kansalaisille, mukaan lukien Suomen kansalaiset, suomalaiselle, eurooppalaiselle työllisyydelle ja mahdollisesti jopa maailmantaloudelle karmeampi kuin se vaihtoehto, että Kreikkaa luototetaan ankarien ehtojen myötä. No, nyt on kyllä käynyt niin, että niistä ehdoista ei ole pidetty kiinni ja tilanne on vielä pahempi.

Tuossa keskustelussa muistutin perusasiasta. Totesin: "Hallituksen esityksessä todetaan, että lainojen tavoitteena on euroalueen vakauden turvaaminen ja epävakauden leviämisen estäminen euroalueen muihin maihin. Esityksessä ei ole millään lailla analysoitu Kreikan ja euroalueen tilaa." Hallituksen esityksessä tuolloin ei ollut minkäänlaista analyysiä siitä, mikä oli tilanne silloin ja mihin suuntaan oltiin menossa. Ja muistutin myös siitä. Sanoin: "Ei pidä kuvitella, että tässäkään tilanteessa kaikki toimijat olisivat mukana talkoohengestä tai yhteisen hyvän perässä. Se sijoittaja, jolla uhkaa palaa omat näpit, yrittää maksimoida omat voittonsa tai ainakin pienentää tappionsa ja maksattaa laskun muilla, jos suinkin pystyy." Ja näin todella on käynyt. Tässä on ollut kyse ajan pelaamisesta, jotta ne, joilla on suurimmat riskit ollut näissä euroalueen kriisimaissa, ovat ehtineet tehdä omat järjestelynsä ja siirtäneet heille kuuluvasta riskistä suuren osan kaikkien muiden maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Vielä sanon sellaisen sanaparin kuin "Karl Marx" sen takia, että taloustieteen professori Nouriel Roubini on maininnut — lainattuna kolumnistaan — että hän jopa väittää, että Karl Marx oli sittenkin ehkä oikeassa tai ainakin oikeilla jäljillä. Tämä liittyy siihen havaintoon, että Roubinin mielestä Karl Marx näyttää olevan oikeassa siinä, että globalisaatio ja voimakkaasti rahatalouden ehdoilla toimiva maailma johtavat hallitsemattomaan amokinjuoksuun. Siinä vaurautta jaetaan sellaisella tavalla, joka johtaa kapitalismin itsetuhoon.

Toivoisinkin, että tämmöisenä aikana olisi ainakin vasemmalla laidalla kykyä ja halua kyseenalaistaa tämä järjestelmä, koska kyse on systeemikriisistä. Ja onhan se nyt kumma, että jos olemme menossa pahempaan, syvempään, moniulotteisempaan lamaan kuin 1930-luvulla, niin vasemmisto Suomessakin valitettavasti näyttää tyytyvän vain siihen, että se miettii, kuinka tämän sairaan järjestelmän jälkihoito hoidetaan ilman, että uskaltaa kyseenalaistaa perusongelmaa elikkä rajoittamatonta kapitalismia.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä keskustelu, jonka me olemme käyneet, kuvaa — mutta sen pitäisi vielä enemmänkin kuvata — sitä, miten kriittisiä aikoja eletään tällä hetkellä. Ehkä voi sanoa, että huolestuneisuudella olemme nähneet, että nyt on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun päämiehet periaatteessa sopivat näistä uusista välineistä, ja vielä ei ole selvyyttä, tulevatko ne tosiasiallisesti voimaan. Tämä poliittinen epävakaus uhkaa kyllä esimerkiksi meidän raha- ja pankkijärjestelmää. Kaksi kuukautta on kulunut, ja ei ole vielä varmuutta tästä.

Det vill säga två månader har gått sedan principbesluten om de här nya flexibla mekanismerna och tyvärr ser man hur marknadskrafterna anser och tycker att just den politiska obeslutsamheten är den som ökar risken. Det är beklagligt och därför är det viktigt att vi för vår del fattar beslut nu under denna månad så som vi har lovat.

Tässä keskustelussa on esiintynyt yhtä sun toista väitettä muun muassa, mitä EU:n tuomioistuin voisi tehdä erinäisissä tilanteissa. En väitä olevani EU-oikeuden asiantuntija, mutta kuitenkin haluaisin viitata tuomari Allan Rosaksen artikkeliin Turun Sanomissa ilmeisesti viime viikolla, kun hän totesi, että vakaus- ja kasvusopimus on jätetty näiden niin sanottujen rikkomuskanteiden ulkopuolelle. Elikkä samat säännöt eivät tähän päde kuin muihin asioihin, joissa komissio voi vetää niin sanotusti tuomioistuimeen jäsenmaan, joka rikkoo velvoitteita, jättää panematta toimeen esimerkiksi Natura-alueita, ympäristölainsäädäntöä jne.

Siinä mielessä olemme tänään kyllä kuulleet aika mielikuvituksellisia tulkintoja, mihin kaikkeen tuomioistuin voisi meidät tuomita, jos emme toimi sopimusten mukaisesti. Elikkä voi päinvastoinkin sanoa, että se, että tuomioistuimella ei ole näissä vakaus- ja kasvusopimuksen asioissa toimivaltaa, on ehkä osasyy siihen lepsuiluun, joka nyt ollut. Elikkä tuomioistuin itse asiassa totesi jo myöskin, että se päätelmä, jolla Ranska ja Saksa päästettiin pälkähästä 2003, oli mitätön, se päätelmä oli sopimuksia vastaan, mutta nykyjärjestelmässä se ei johtanut mihinkään.

Jag må då säga att jag tror att vi här i dag har hört ganska fantasifulla tolkningar av EG-rätten och att den auktoritativa tolkningen, om man så får säga, verkligen finns i Allan Rosas artikel i Turun Sanomat där han konstaterar att det kan vara ett grundproblem med de svårigheter som vi har i dag, att övervakningen av medlemsländerna är slappare inom valutaområdet eftersom kommissionen inte i dessa frågor kan dra ett medlemsland inför domstol. Därför tycker jag att vi har hört rätt så fantasifulla tolkningar av den här frågan.

Sitten edustaja Pekkarinen nosti esiin kysymyksen. Hän viittasi, että hän ei usko minun tulkintaani liittyen, että tämä ERVV:n rahoitus tulee vasta kolmantena. Tällaisia asiantuntijalausuntoja minä olen kuunnellut tässä eduskunnassa ja viittaan vielä hallituksen esitykseen, sivuun 18, jossa sanotaan: "- - pääomapohjan vahvistamisen rahoittamiseksi (myöntämällä lainoja tällaisten jäsenvaltioiden hallituksille - -". Näin sanotaan. Myönnän, että hallituksen esitys ehkä ei kuvaa sitä päätöksentekoa niin selvällä tavalla kuin se voisi olla, mutta meidän on tässä salissa pystyttävä ja yritettävä kuvata sitä päätöksentekojärjestelmää, ja tänään on kuvattu hyvin se, miten kaikissa vaiheissa eduskunta pääsee mukaan, kun tehdään konkreettisia uusia ohjelmia tai tukiratkaisua jonkun maan puolesta.

Det vill säga, på sidan 17 i den svenska versionen av den här propositionen står det uttryckligen att faciliteten ger lån för kapitalisering, ger lån till medlemsstaterna. Det är den tolkning jag har läst här, och vi kan gärna i betänkandet förtydliga den här beslutsgången, det är viktigt.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän toki, että se käy tämä valtion asema aina sen maan hallituksen kautta, jotta sitä pankkia voidaan pääomittaa, se on ilman muuta selvää. Minä tähän nyt vaan tyytyisin toteamaan näin, että jos asia on näin kuin edustaja Thors tässä sanoo, niin sitten minäkin nukun kyllä yöni todella rauhassa. Siis sellaista mahdollisuutta, että ensin otetaan kaikilta sijoittajilta kaikki ja sitten vielä siltä maalta kaikki, että sen jälkeen vielä jäisi yhtäkään pankkia tai muuta finanssilaitosta Euroopassa ERVV:n pääomittamiseksi, niin eihän sellaista mahdollisuutta ole kerta kaikkiaan olemassa. Jos tulkinta on tuo, niin ei meillä oo mittään hättää, mutta kovin pelkään, että oikea tulkinta ei ole tuo. Eikä niissä asiantuntijakuulemisissa, joissa olen ollut itse paikalla tai joissa olen ollut puheenjohtajana kokouksessa, ole likimainkaan tällaista tulkintaa annettu, ei ollenkaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa ERVV:n puitesopimuksen muuttamiseen ja hyväksymiseen liittyvä moraalikato. Ylitakaukset, lainojen jälkimarkkinat ja muut esitetyt ehdot eivät voi olla Suomen veronmaksajan edun mukaista toimintaa. Hallitukselle haluan toki antaa kiitosta siitä, että sillä on kova halu ja tahtotila vakauttaa Suomi tämän talouskriisin keskellä ja minimoida siitä syntyvät vahingot. Se on kunnioitettava tavoite, jota varmasti jokainen suomalainen ja ehkä myös oppositio haluaa tukea.

Valitettavasti on todettava kuitenkin, että tämä ERVV:n käyttö syö pohjan tältä tavoitteelta. Onko moraalisesti hyväksyttävää se, että pankit tekevät liiketoimintaa kansan omaisuudella, kuten nyt on käymässä? Pankkien tulisi olla palvelijoita, jotka mahdollistavat rahaliikenteen ja lainojen kautta kestävän hyvinvointivaltion rakentamisen. Nyt kun pankit ja rahoja pyörittävät yritykset luovat spekulatiivisia markkinoita, syntyy nyt nähtävillä olevia ongelmia, joiden keskellä koko maailma kamppailee. ERVV on keino jatkaa vanhalla tiellä. Se tie vie suomalaisilta rahat eurooppalaisiin pankkeihin. Se tie vie meiltä työpaikat lopulta ja syö maailmanlaajuisen luottamuksen saavuttaneen kansakuntamme luurangoksi.

Arvoisa puhemies! Sopimuksesta haluan korostaa erästä heikkoutta. Siinä ei ole määritelty ehtoja siitä, miten sopimus voidaan purkaa. Suomen valtiolle tämä tarkoittaa talouden kaulan laittamista giljotiinin terän alle, lukitsemista lopullisesti siihen ja laukaisunarun antamista toisten käsiin. Jos narusta vedetään, Suomi on siitä eteenpäin vastuullinen lainasta ja takauksista, joka lisää 3 000 eurolla velkavastuuta jokaisen suomalaisen kohdalla.

Arvoisa puhemies! Onkin mielenkiintoista seurata hallituksen yritystä tehdä kansalle vastointahtoista toimintaa tämän ERVV:n asian kohdalla, ja jäänkin odottamaan, miten tässä lopulta tulee käymään.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä historiaakin varten vaatii hieman taustoitusta, ja nyt kun on hieman aikaa.

On kysytty, mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Ensi alkuun olisi pitänyt, ja pitää vieläkin, myöntää, että kysymys on maksukyvyttömyydestä, niin sanotusta insolvenssiongelmasta, ja markkinoilla, markkinataloudessa, pitää olla oikeus epäonnistua. Se tarkoittaa sitä, että ne pörssipelaajat olisivat menettäneet rahansa, niistä pankeista osa olisi mennyt nurin, osa olisi pääomitettu. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Ranskan ja Saksan, joissa tämä ongelma on, veronmaksajien — en nyt mainitse pankkeja nimeltä, ettei tule käräjähaasteita, mutta jokainen tietää, mitä ne ovat — niiden osakkeenomistajien ja Ranskan ja Saksan valtioiden olisi pitänyt pääomittaa nämä pankit ja sen seurauksena ottaa haltuunsa osakkeita. Ja jos ja kun tämä olisi alkanut tehota ja sitten osakkeilla olisi ollut aikanaan arvoa, niin olisi maksettu yhteiskunnalle takaisin. Muun muassa tätä, edustaja Männistö, olisi pitänyt tehdä, muun muassa tätä.

Nyt kun katsotaan tätä tilannetta, on sanottu, että "on padottu". Päinvastoin, ei ole padottu. Se, että on tehty nämä mekanismit ja lähdetty takaamaan näitä pelivelkoja ja riskejä ja on ilmoitettu, että tämä riski ei realisoidu, tehdään joko kahdenväliset lainat tai sitten vakausvälineen kautta hoidetaan, se on aiheuttanut, että spekulantit pelaavat ja korot pyörivät jopa 70 prosentissa. Mistä minä tämän tiedän? En minä niin viisas ihminen ole, että kaikkea tiedän itse. Menin Euroopan parlamenttiin, olin siellä 21 kuukautta, verkostoiduin erilaisten ihmisten kanssa Lontoon Cityä myöten. Ne ihmiset, jotka tekevät tätä kauppaa, sanovat, että miksi me emme lyhyttä peliä pelaisi, jos 70 prosenttia on tuotto. Ja niin kauan kun tällaista näillä mekanismeilla suositaan ja taataan, niin niin kauan näitä tulee olemaan. Ja tämä on ollut se, jonka kautta sitten tuli ensiksi Kreikka, tuli Irlanti — näitähän muuten SDP vastusti, näitä muuten vasemmistoliittokin vastusti. Portugalia ei enää vastustanut SDP, mutta vasemmistoliitto vielä vastusti, kun se tuli siihen vaiheeseen, että oli tultu sieltä Säätytalolta vähän jäähylle, mutta sitten taas kun palattiin Säätytaloon, niin sitten taas takki pyöri päällä hieman toisinpäin. Ja vihreille on aina käynyt kaikki.

No, mikä on tämä ERVV-vakausväline? Tämä on tilapäinen, miksi se on tilapäinen? Sen takia, että se on Maastrichtin sopimuksen, no bail out, ei tukipaketteja, lainsäädännön vastainen. Sen takia se luotiin sinne Luxemburgin herttuakuntaan, kuten edustaja Mustajärvi sanoi, että tällä tavalla kierrettiin tämä laittomuus. No, sitten kun tämä on väliaikainen väline, miksi se on väliaikainen? Se on sen takia väliaikainen, että on tarkoitus luoda myöhemmin Euroopan vakausmekanismi, ja siinä yhteydessä tehdään sopimusmuutokset, että ne eivät enää ole tämän Maastrichtin sopimuksen vastaisia. Ja tässä tapahtuu se massiivinen vallansiirto kansan valitsemilta edustajilta kasvottomille byrokraateille, hieman samaan tyyliin kuin Euroopan komissio. Euroopassa on kyllä europarlamentti, joka sitten käsittelee, mutta vain komission tekemiä esityksiä. Siellä ei kansanedustajalla ole aloiteoikeutta. Jos ei sieltä komissiosta tule esitystä, niin ei tapahdu mitään. Ja tämmöistä demokratiaa nyt tuodaan takaoven kautta talouteen ja Suomeen.

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että täytyy pitää huolta omasta taloudesta. Ja miten Suomi voi jatkossa selvitä? Se voi selvitä vain siten, että pidämme huolen siitä, että maamme pysyy kolmen A:n luottoluokituksessa, että valtionvelka ei pääse repeämään, että budjettialijäämä ei repeä. Ja se talous- ja vakaussopimus, joka aikanaan luotiin, ei ollut huono. Siinä oli deficit 3 prosenttia ja julkinen velka sai olla 30—60 prosenttia. Ei se ollut huono, mutta kas kun suurimmat maat Ranska ja Saksa itse eivät noudattaneet tätä sopimusta.

Ja sitten, arvoisa puhemies, euron menestystarina. Ajatelkaa, että sellaista korttia painetaan europarlamentissa, että tämä euro on 10-vuotinen menestystarina. Hyvänen aika sentään, säästäkää meidät tulevilta menestystarinoilta, jos tämä on kerran menestystarina. Täytyy sanoa, että on tämä aivan uskomatonta orwellilaista uuskieltä. Ja sanotaan, että tämä ei ole euron ongelma. Tämä on myös euron ongelma. (Pia Viitasen välihuuto) — Jos eivät maat pärjää eurossa tällä korkotasolla, tällä valuuttakurssilla, niin, edustaja Viitanen, ne tekevät niin kuin Kreikka on tehnyt. Ne ovat ottaneet lainaa ja pitäneet sillä kotimarkkinat käynnissä, ja kun tätä on tehty kymmenkunta vuotta, niin tuli katto vastaan. Vähän heilahti, kun osui kattoon, nyt on loppu. — Hyvät ystävät, en minä halua pahaa kreikkalaisille, espanjalaisille, italialaisille, mutta tässä talous-unionissa, jonka korkotaso ja valuutan arvo määräytyvät pääasiassa sen mukaan, mikä Saksalle ja Ranskalle on sopivaa, nämä maat eivät pärjää. Ne eivät pärjää. Tälläkin hetkellä Kreikka velkaantuu koko ajan lisää, koko ajan lisää. Ei se pysty maksamaan, se on täysin selvää. Ja, hyvät kollegat, Suomi on pärjännyt suhtkoht. Tästä syystä se ongelma ei ole meillä, että korot ovat alhaalla, se on hyvä asia. Valuutan arvo, se on meille ollut hieman vahva, siitä on meidän tietty vientiteollisuutemme kärsinyt, mutta me olemme pärjänneet.

Mutta se, arvoisa puhemies, mikä tässä on nyt ongelma: maksajia on hyvin vähän. Kaikki nämä lainat, mitä nyt otetaan, tavallaan joudutaan ottamaan niitten takauspiikkiin, joilla on tämä kolmen A:n luottoluokitus, eli Saksa, Suomi, Itävalta, Hollanti, tämäntapaiset maat. Ja Ranskan luottoluokitus on vaikeuksissa, Italian luottoluokitus putosi. Herra Berlusconi on niin sanotusti Lontoon slangilla "spent man", hän on mennyt mies. Ja pahaa pelkään, arvoisa puhemies, että Italian talous — julkinen velka yli 120 prosenttia — ei tule kestämään. Tämä tässä on se ongelma. Enkä minä riemuitse näistä vaikeuksista, ei. Minä en vaan usko läntiseen gosplaniin, kun en uskonut itäiseenkään gosplaniin.

Markkinatalouteen uskon siltä osin, että kun otat riskin, niin minun mielestäni on oikeus, että saat myös voiton. Mutta minun mielestäni ei ole oikein, että jos otat riskin, niin veronmaksaja maksaa, ja me olemme luoneet tällaisen järjestelmän Eurooppaan, meillä ei kohta ole eurooppalaista pankkisektoria toiminnassa. Ja kuten edustaja Eero Lehti sanoi täällä aikaisemmin, meidän on pidettävä huolta siitä, että meidän yrityksemme saavat pääomaa, ja siinä on tasan kaksi asiaa, että jos eivät pankit myönnä, niin sitten niillä pitäisi olla omaa pääomaa osakkeitten kautta saada, ja meillä pitäisi olla nämä molemmat instrumentit käytössä. Sen takia meidän täytyy juuria tämä maksukyvyttömyysongelma.

Ja sitten vielä kun puhutaan, että tämä on ollut valtava menestystarina. Hyvät ystävät: Tanska ja Ruotsi ovat pysyneet omassa valuutassaan, Norja ei ole koko EU:ssa, eikä niitä maa ole niellyt eikä niele. Ja, hyvät ystävät, olen siitä varma, että kukaan ei tahallaan halua isänmaalle pahaa, ei tässä siitä ole kysymys, mutta politiikassa on siitä kysymys, että on erinäköisiä kantoja siitä, mikä on isänmaalle hyväksi ja mikä huonoksi, ja nimenomaan demokratian keinoin nämä asiat on ratkottava. Sitä perussuomalaiset kunnioittavat, se on ehdottomasti minun linjani. Minä vaan pahaa pelkään, että jos nyt annetaan Kreikalle tukipaketti, niin niitä rahoja emme näe koskaan, ja jos tämä tapa jatkuu, niin seuraavana letkun varteen tulee jo paljon isompi asia.

Hyvät ystävät, arvoisat kansanedustajat, isänmaa on meille yhteinen. Nämä ovat perussuomalaiset näkemykset tässä asiassa. Tulemme tekemään vastalauseet valiokunnissa, aivan niin kuin edustaja Kettunen täällä kertoi, ja esitämme näitten pakettien hylkäämistä.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kerrankin on edustaja Soinin puheenvuorossa sentään jotain, mistä voi olla samaakin mieltä. Kuitenkin on muistettava, että tällä kertaa ei olla päättämässä Kreikan tukipaketista vaan nyt muutoksista tähän ERVV:hen. Siitä huolimatta on aivan oikein, niin kuin edustaja Soini sanoi, että pankkeja on Euroopassa pääomitettava. Näin on varmasti tehtävä. On myös huomioitava, että näin ei ole laajassa mittakaavassa vielä tehty. Palataan tähän kohta uudelleen.

On aivan totta, että Kreikan velkojen uudelleenjärjestely on mahdollinen. Se on yksi mahdollinen skenaario. Kuitenkin Soinin analyysissa on nyt tietynlainen ajoitusongelma, koska pankkeja tulee pääomittaa ennen kuin päästetään Euroopassa mahdollinen Kreikan velkojen uudelleenjärjestely etenemään. Et voi antaa yhden maan tehdä konkurssia hallitusti, mikäli pankkijärjestelmä ei ole kunnossa. Toisaalta, edustaja Soini, samassa yhteydessä on äärettömän tärkeä tehdä päätökset, sitovat päätökset, ja korjaukset siitä, millainen euroalue on tästä eteenpäin tulevaisuudessa. (Puhemies: Edustaja Männistö, minuutti, minuutti!) Euroalueen purkaminen ei tässä tule kysymykseen, joten on tärkeää käydä keskustelua siitä, millainen valvonta, seuranta ja sanktiot tähän kasvu- ja vakaussopimukseen oikein saadaan.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Neuvostoliittokin oli ikuinen siihen asti, kunnes lakkasi olemasta ikuinen. Eli ei tämä Euroopan unioni välttämättä ole ikuinen eikä sen rahaliitto. Täytyy olla vaihtoehtoja. Tämä on minun mielestäni aika karmaisevaa puhetta, että eurosta ei pääse ulos. Onko se joku vankila vai, kun sieltä ei ulos pääse? Kyllähän nyt kerta kaikkiaan demokratiassa pitää olla vaihtoehtoja.

Sitten, mitä tulee pankkien pääomittamiseen, edustaja Männistö, esitin tätä jo silloin puolitoista vuotta sitten Kreikan suhteen. Silloin minulle ja perussuomalaisille hymähdettiin: me selätimme markkinavoimat, me patosimme tämän. Päinvastoin, avattiin luukku sille, että piikki on auki, ja kyllä on piikkiin ollut laskun pistäjiä sen jälkeen.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Soini ilmeisesti kannattaa sitä, että Suomi pääomittaa Ranskan ja Saksan pankkeja, koska valitettavasti me emme tässä parlamentissa voi tehdä päätöksiä Saksan parlamentin puolesta. Nyt on vain niin, että tähän mennessä tuota pääomitusta ei ole tehty ja täällä tehtävillä päätöksillä emme sitä yksiselitteisesti voi tehdä.

On myös huomioitava ja otettava vakavasti se, että viimeisten asiantuntija-arvioiden mukaan mahdollinen euroalueen hajoaminen tarkoittaisi hyvin pärjänneille euromaille, kuten Suomelle, yhdessä vuodessa 20—25 prosentin bruttokansantuotteen laskua ja näille kriisimaille jopa 40—50 prosentin bruttokansantuotteen laskua. Puhutaan siis koko maailmanhistorian mittakaavassa ennennäkemättömästä kriisistä, johon verrattuna tämä edellinen taloustaantuma, jolloin Suomen bkt laski 8 prosenttia, oli aivan pientä leikkiä. Joten nyt todella, edustaja Soini, peräänkuulutan vastuullisuutta. Ei pidä leikkiä näin vakavilla asioilla.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja! Perussuomalaiset ja minä emme todellakaan ota mitään vastuuta Euroopan unionista, sen rahaliitosta. (Pia Viitanen: Niin, se tiedetään! — Lasse Männistön välihuuto) En ole koskaan halunnut unioniin kuulua. En ole päässyt koskaan rahaliitosta äänestämään, ei sen paremmin kansa muutenkaan, koska Paavo Lipposen hallitus toi sen tänne eduskuntaan ja eduskunta päätti. Ruotsissa ja Tanskassa viisas kansa ei mennyt tähän. Nämä ovat ne nahkurin orret, joissa nyt sitten ollaan.

Arvoisa puhemies! En ole koskaan sanonut, että Suomen veronmaksajien pitää pääomittaa näitä pankkeja. Juuri tuossa puheenvuorossani sanoin, että se kuuluu niiden ongelmamaiden, Saksan ja Ranskan, osakkeenomistajille, niiden veronmaksajille. Mutta tässä riittää vielä paljonkin rouhimista esimerkiksi Irlannissa. Tutkin tätä asiaa parhaillaan. Siitä kokoomus sanoi, että se hyvin toimii. (Puhemies: Edustaja Soini!) — Aivan, aivan tiivistän, anteeksi, herra puhemies.

Aivan lopuksi: Irlannissa maksetaan jopa bondien haltijoille, joilla on ollut konkurssiin menneessä pankissa sijoituksia. Tämä on hyvin mielenkiintoinen, että mitä oikeutta se on.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ja, arvoisa edustaja Soini, ennen kuin poistutte haluaisin kyllä teille sanoa, että se on niin, että kansa äänesti Suomen Euroopan unioniin, ja se on asia, jota kutsutaan demokratiaksi. Ja aivan samalla tavalla, edustaja Soini, ehkä kansalla oli tarkoitus äänestää perussuomalaiset valtaan. Ja sen takia pidän erittäin pahana sitä, että kävi niin, että te ette halunneet ottaa vastuuta tästä vaalivoitosta. Ilmeisesti te nyt tulkitsette tilannetta niin, että on helpompi olla koko ajan eri mieltä, sanoa, että kaikki on väärin, ja olla kuitenkaan rakentavasti osallistumatta tähän asiaan. Se ei parane, edustaja Soini, sillä, että täällä huudetaan, käytetään sinänsä värikästä kieltä ja hyviä analyyseja — monesta asiasta olen teidän kanssanne täsmälleen samaa mieltä — vaan täytyy tulla kantamaan myös vastuuta silloin, kun niitä paikkoja tulee. En minä usko, että ei olisi päästy siellä neuvotteluissa yksimielisyyteen siitä, mikäli olisi todellista halua tähän riittänyt. (Vesa-Matti Saarakkala: Vielä voi tulla mahdollisuus!) — Mahdollisuuksia varmaan tulee tai sitten ei, sen me näemme, katsotaan nyt, mutta minä pidän sitä vastuun pakoiluna, että näin kävi. Anteeksi vaan, mutta tämä on pakko sanoa lujaa, koska olen vahvasti sitä mieltä.

Puhemies! Myös haluan sanoa sen, kun tässä nyt on puhuttu historiankirjoihin aikaisemmissakin puheenvuoroissa, että minä en hyväksy enkä ota vastaan ollenkaan sellaisia totuudenvastaisia väitteitä, en keskustalta enkä perussuomalaisilta, että sosialidemokraatit olisivat kääntäneet takkinsa. Ymmärrän, jos sellaiset edustajat, jotka eivät olleet täällä viime kaudella, eivät välttämättä tunne tätä historiaa, ja on ihan ymmärrettävää, että saattaa tulla sitten tämmöistä sanomista. Mutta ne, ketkä ovat täällä olleet, he tietävät, ja silloin minä en hyväksy sen tyyppistä argumentaatiota.

Minä voin käydä läpi nyt tämän, mitä edustaja Soini tässä peräänkuulutti, että miten toimimme viime kaudella. Aivan totta, me asetimme ehtoja. Me halusimme, että mikäli näihin tukipaketteihin mennään, niin silloin niihin ei saa mennä ilman ehtoja. Ja silloin esitimme, että niihin on saatava mukaan pankkien ja sijoittajien vastuu, jotta ei kävisi juuri niin kuin edustaja Soinikin täällä ihan aiheellisesti kritisoi, että voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sitten ovat kansan maksettavissa. Tätä me emme halunneet. Me edellytimme ehtoja, pankkien ja sijoittajien vastuuta, ja koska tämä ei toteutunut, me sitten äänestimme vastaan. Eli linjamme oli: "ei, ellei".

Ihan sama Irlannilla. Puhuimme siinä yhteydessä muun muassa siitä, että tukipaketin yhteydessä pitäisi pyrkiä siihen, että Irlannin verokilpailua edistävä hyvin matala yhteisövero nostettaisiin. Ja sitä vaati muun muassa silloin hallituspuolue keskusta, mutta suurin piirtein seuraavana päivänä, kun neuvotteluista palattiin, tätä yritysveron nostoa ei sisältynyt siihen pakettiin. Ja juuri siksi me olimme vastaan. Eli me asetimme ehtoja.

No, mitä tulee tähän ERVV:hen, joka on sitten tämä väline, mistä tänään puhutaan. Siinäkin sosialidemokraatit ovat olleet äärimmäisen johdonmukaisia. Me hyväksyimme jo oppositiossa ollessamme tämän välineen käytön, koska näemme, että näitä välineitä on vaan kehitettävä, jotta tästä kriisistä päästään eroon. Silloinkin meillä oli tietyt ehdot, ja ne ovat muuten nyt toteutuneet. Ehtona pidimme sitä, että jokainen tapaus tulee käsitellä erikseen, ja näinhän on käynyt. Eli sen jälkeen, kun tätä välinettä tullaan käyttämään nyt ja jatkossa, niin kaikki nämä käsitellään erikseen ja eduskunta täällä päättää sitten tapauskohtaisesti näistä asioista.

Samoin edellytimme näihin järjestelyihin sijoittajien vastuuta, jotta veronmaksajien asema turvataan. Silloin muuten meille sanottiin aina, että tämä sijoittajien ja pankkien vastuu ei ole mitenkään mahdollista, että se on aivan ufojuttu. Mutta nyttemminhän, kuten olemme huomanneet, se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että joka paikassa puhutaan nimenomaan siitä, että sijoittajien vastuun on toteuduttava näissä järjestelyissä. Siinä mielessä olen hyvin tyytyväinen, että linjamme on edistynyt näin johdonmukaisesti.

Samoin vaadimme tämän Ervi-päätöksen yhteydessä, näiden tukipakettien yhteydessä, että on saatava pelisääntöjä markkinoille, koska kysehän on ennen kaikkea nimenomaan ei mistään euron kriisistä valuuttana vaan äärimmäisen ahneen markkinakapitalismin kriisistä, nimenomaan kasinopelurin kriisistä. Siitä on kysymys. Kasinopeliä on käyty dollarilla, eurolla, latilla, kruunulla ja vaikka millä. Ja siitä on kysymys, että tämmöiselle loputtomalle ahneudelle pitää pistää stoppi ja pitää saada pelisääntöjä.

Ja näitä pelisääntöjä me edellytimme. Edellytimme, että lähdetään edistämään tosissaan rahoitusmarkkinaveroa. Edellytimme, että otetaan käyttöön pankkivero. Ja molemmat näistä asioista ovat nyt edistyneet. Ne on kirjattu Suomen hallitusohjelmaan, niitä on viety eteenpäin, ne ovat tavoitteistossamme.

Eli tässä vähän pidemmän kaavan mukaan, arvoisat perussuomalaiset, minä halusin tämän nyt kertoa, koska en hyväksy niitä väitteitä, että puhutaan takinkäännöstä, koska sosialidemokraattien linja on ollut hyvin hyvin johdonmukainen ja myös sitä kautta vastuullinen, että on nähty, että pakkohan on tulla yhdessä miettimään keinoja ulos eikä niin, että vaan siirrytään puskaan ja huudetaan sitten sieltä, että minä tietäisin ehkä tämän paremmin.

Puhemies! Olisin halunnut myös, että täällä olisi vielä ollut paikalla keskustapuolueesta esimerkiksi edustaja Pekkarinen, joka täällä käytti sinänsä hyvän, fiksun puheenvuoron, miellyttävä kuunnella tämmöistä hyvää retoriikkaa. Mutta olisin tietenkin toivonut, että samaa ponnekkuutta häneltä pitkäaikaisena ministerinä edellisen hallituksen aikana olisi sitten löytynyt siellä hallituksessa, kun käsiteltiin näitä asioita, kun hän oli se ministeri, joka pystyi näihin tarttumaan. Mitä hän teki silloin? Äänestikö hän kenties ponnekkaasti hallituksen esityksiä vastaan? Ja kävikö niin, että hän ponnekkaasti siellä heilutteli lippua, niin kuin hän täällä nyt peräänkuulutti, että lippua täytyy lähteä heiluttelemaan? Tietenkin johdonmukaisuus tässäkin suhteessa olisi ollut todellakin toivottavaa.

Puhemies! Oikeastaan yksi periaate vielä, minkä haluan sanoa, kun täällä on puhuttu aika paljon tästä, että on peloteltu minun mielestäni vähän sillä, että nyt tässä mennään kohti yhteisvastuuta. Tehtäköön nyt sekin selväksi, että täällä hallitusohjelmassa, kun puhutaan tästä Suomen uudesta, muuttuneesta ja tiukentuneesta linjasta, on selkeät ehdot sille, miten Suomi suostuu menemään näissä asioissa eteenpäin. Tässä ERVV:ssä, mistä tänään puhumme, täällä laitetaan ehdoiksi nämä kuuluisat vakuudet, mitkä muuten takaavat veronmaksajien saatavia, ja se on erittäin hyvä tiukentunut asia. Esitetään pankkien ja sijoittajien vastuuta jnp., ja tässä tulevassa, pysyvässä mekanismissa, EVM:ssä, on muun muassa täällä Suomen kirjauksena aivan selkeästi, että rakenne ei voi olla sellainen, että tämä valtioiden velkojen yhteisvastuu edistyisi. Eli se on hyvin tärkeää. Ei pidä mennä velkojen yhteisvastuuseen eikä saa mennä, ja tämä on myös se linja. Ja todettakoon vielä se, että Suomen eduskunnan linja ja Suomen hallituksen linja on ollut myös eurobondeille kielteinen, että siinä mielessä täällä on ihan yksimielisiä oltu näistä asioista, että siitä on täällä ehkä turhaa edes kauheasti, jos voisi sanoa, rähistä sitten, näistä asioista, kaikkinensa.

Mutta näillä puheilla, puhemies, ehkä tämmöistä taustoitusta tälle tilanteelle, missä nyt olemme. Tilanne on vaikea, mutta täytyy vaan nyt sitten uskoa siihen, että jollakin tavalla tästä eteenpäin päästään. En usko, että kukaan täällä loppujen lopuksi sellainen ennustaja olisi, joka osaisi kaiken tietää sitten, että mihin tämä päätyy. Mutta vastuuta täytyy kantaa, keinoja etsiä, ja on tärkeää, että Suomen linja on tiukentunut, muuttunut, ja että olemme johdonmukaisia myös tästä eteenpäin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! 3 tuntia 40 minuuttia — anteeksi, 2 tuntia 40 minuuttia — odotin, mutta puhemies on toimessaan tietysti suvereeni, ja tästäkin puheenvuorosta olen nöyrän kiitollinen.

Täällä on väitetty, että Suomen linja ei ole muuttunut. Totta kai se on muuttunut. Peilataan se sitä vasten, että meitä pidetään nyt tuolla euromaailmassa ja EU:ssa häirikkönä. Tähän asti on pidetty mallioppilaana, nyt me olemme häiriköitä. Ja minkä tähden: koska meidän käyttäytymisemme on muuttunut, meidän vaatimuksemme ovat muuttuneet, meidän vaatimuksemme ovat tiukentuneet. Olemmeko me lähteneet sinne Brysseliin vähän niin kuin Nummisuutarin Esko tuohikontti selässä tapaamaan näitä Euroopan herroja, kun meille on luvattu vakuuksia? Ja nyt on näin vaikea tämä tilanne, että niitä ei sitten tahdotakaan meille antaa. Onko meitä höynäytetty? On kuulemma kuitenkin suullisesti sovittu, on puhuttu, on luvattu, on annettu ymmärtää — nyt ei ymmärretä antaa — niin tulee vähän sellainen tunne, että meitä on höynäytetty maailmanmarkkinoilla.

Sitten tilanteesta. Täällä on puhuttu siitäkin, että on vaikeaa, itse pääministeri totesi, että ei ole mitään oppikirjaa, mistä voisi neuvoja lukea. Ei olekaan. Valtiovarainvaliokunnan kuulemat maan huippuasiantuntijat ovat olleet myöskin hyvin neuvottomia ja pitkälti asettuvat poliitikkojen peesiin toteamalla siihen tyyliin, että kun yhtäältä, toisaalta, niin viime kädessä poliitikot ratkaisevat. Mehän olemme kuitenkin lautamiesperiaatteella valittuja, meitä ei ole näihin tehtäviin koulutuksen perusteella valittu lainkaan. Tämä vaan kuvaa sitä tilanteen vaikeutta: kun ei oikein kukaan tiedä, mitä tänään vielä tulee tapahtumaan, saatikka huomisesta päivästä, ensi viikosta puhumattakaan.

Asiantuntijat ovat kyllä varsin yksimielisiä siitä, että peli olisi pitänyt viheltää poikki aikaisemmin. Edustaja Pekkarinen puhui täällä erittäin johdonmukaisesti ja linjakkaasti, mutta hän puhui lähes 1,5 vuotta liian myöhään, kun hän puhui Kreikan tilanteesta ja pelin poikki viheltämisestä. Hän tuli maaliin kyllä, mutta 1,5 vuotta myöhässä. Miten me nyt käyttäydymme? Miten pitkään Suomi on ylipäänsä mukana, hyppäämmekö liikkuvasta junasta ulos — siinäkin voi käydä huonosti — vai olemmeko mukana hamaan loppuun saakka? Kansanedustajana toivoisin, että hallitus vastaisi tällaisiin linja- ja periaatekysymyksiin: Mikä on se näkymä, kuinka kauan me olemme mukana? Onko meillä ajatustakaan, että me jollain lailla teemme jonkun irti-oton tai sanomme: ei käy? Nythän meidät on maalattu tämän vakuuskysymyksen kanssa aika pahaan nurkkaan. Suomella on kova kanta vakuuksien saamisessa. Kannatan sitä kantaa ja toivon, että niissä neuvotteluissa onnistutaan, mutta kantana se on äärettömän kova, ja tilanne on silläkin rintamalla aika vaikea. Millä tavalla käyttäydymme jatkossa? Tämä talouden luotijunahan menee kaiken aikaa, se ei palaa niille asemille, jotka se on ohittanut, ja sen pitäisi kuitenkin pysyä kiskoilla, ja se pitäisi jotenkin hallitusti saada määräasemalle. Enemmän tässä on kysymyksiä kuin vastauksia.

Sitten myöskin tästä yhteisvastuusta ja liittovaltiokehityksestä. Ei siitä keskustelusta pidä vaieta. Henkilökohtaisesti pidän itsestään selvänä, että olkoon mikä tahansa porukka, urheiluseura, tämä istuntosali kansanedustajineen, mikä tahansa, kun se kohtaa yhteisiä ongelmia, yhteisiä vaikeuksia, nyt nämä ongelmat koskevat euroaluetta ja euromaita, niin ne yritetään voittaa entistä tiiviimmällä yhteistyöllä, puhaltamalla samaan hiileen, keräämällä voimia yhteen, hakemalla yhteisiä ratkaisuja. Ilman sen kaltaista toimintaa ja ilman siinä onnistumista ajaudutaan varmasti ojasta allikkoon, kriisi pahenee, tulee entistä pahempia ongelmia. Jos sitä sitten kutsutaan liittovaltiokehitykseksi, niin annettakoon sille se nimi, mutta kaikki inhimilliset organisaatiot käyttäytyvät näin ihan eläinkuntaa myöten, ne hakevat turvaa laumasta, työväenliike hakee joukkovoimasta, ja tätä luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Herra puhemies! Siitä huolimatta, että tässä on sellainen astian maku, joka maistuu sille, että tarkoitus pyhittää keinot, niin kaikki huomio pitää nyt kohdistaa siihen, miten selviydymme minimivaurioin. Vaurioita tulee, on tullut ja tulee varmaan jatkossakin. Siihen tarvitaan erilaisia välineitä, ja yksi tällainen väline on tämä ERVV, ja sen vuoksi sen perustamista on kannattaminen. Sen lisäksi, että näitä välineitä perustetaan, mahdollistetaan niitten toiminta, niin kyllä vielä sitten kansallisista syistä kaikki huomio myös siihen, että Suomi menestyisi mahdollisimman hyvin vaatimuksissaan saada vakuuksia niille takauksille, mitä olemme antaneet. Me olemme syyhyttä saunassa, emme voi syytellä edellistä hallitusta emmekä oikeastaan mitään emmekä ketään, me olemme yhteisvastuullisesti talkoissa, ja tilanne on vakava.

Sen verran vielä sanoisin, että kun sanotaan, että Suomella ei ole hätää, Suomen suhteellinen asema euromaitten joukossa on hyvä, se ei paljon lohduta, että jos meikäläinen hukkuu 5 metrin syvyyteen, jos muut hukkuvat 10 metriä syvemmällä, jos kaikkien päät ovat vedenpinnan alapuolella. Ajatelkaa, hyvät kollegat, noin vaan esimerkin vuoksi: Me olemme kahdessa vuodessa velkaantumassa valtiontalouden kanssa lähes 30 miljardia euroa. Se on enemmän kuin puolet valtion budjetista, ensi vuonna 7, tänä vuonna luokkaa 10, viime vuonna 10 miljardia vuodessa. Me olemme ihan vapaassa pudotuksessa, niin kyllä se suhteellinenkin asema muuttuu. Tällä hetkellä, kun on ennätyksellisen alhaiset korot, valtionvelan korot ovat samaa suuruusluokkaa kuin liikenneministeriön koko budjetti, missä on siis tiet, rautatiet, satamat, lentokentät, kaikki, niin me vaikeroimme täällä liikenneongelmista ja ilman mitään vastinetta me maksamme kiltisti saman summan valtionvelan korkoina ennätyksellisen matalan korkotason aikana. Jokainen maa maksaa ne viulut, ja sen vuoksi minä kannan huolta myöskin siitä, että en niin valtavasti paukuttelisi henkseleitä, että Suomen asema on suhteellisesti ottaen hyvä. Absoluuttisesti ottaen se ei ole kovin hyvä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa täytyy mennä aika pitkälle taaksepäin, ennen kuin tästä löytää tukevan pohjan, koska niin Saksa, Ranska kuin Italiakin 2000-luvulla rikkoivat vakaus- ja kasvusopimusta, jonka keskeinen lähtökohta oli terve talous, korkeintaan 3 prosentin budjettivaje ja 60 prosentin velkaantumiskatto bkt:stä.

Kreikka on luku sinänsä. Tiettävästi se ei ole koskaan pystynyt noudattamaan sopimusta, mutta ketään näistä edellä mainituista ei myöskään ole rangaistu, ja kun Saksa ja Ranska, keskeiset Euroopan politiikan valtiot, rikkoivat, niin muutkin katsoivat oikeudekseen rikkoa.

Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että 350 miljardin velkaantumista seuraa se, että Kreikka ei tule selviämään ilman velkasaneerausta. Velkasaneerauksen jälkeen, jos sinne jää se 150 miljardia ja jos Kreikka haluaisi rakentaa yhteiskuntajärjestelmänsä sellaiseksi, että keräävät verot ainakin pääosin sellaisista kohteista, jotka ovat mahdollisia, saattaisi vielä jonain päivänä Kreikka olla ihan terveessä kunnossa oleva talous.

Maastrichtin sopimuksen mukaan no bail out tarkoittaa käytännössä sitä, että me emme saa olla vastuussa muiden maiden taloudesta. Sen sijaan pankkijärjestelmää on syytä pitää pystyssä. Kukin maa olkoon vastuussa, kuten Maastrichtin sopimus edellyttää, omasta pankkijärjestelmästään siten, että rahoitus toimii ja talous voi menestyä.

Mielenkiintoista on se, että itse asiassa ERVV:llä ja vastaavilla eurobondeilla on välillisesti tarkoitettu yhteisvastuuta. Mielestäni se, että kukin maa vastaa ja kärsii myös siitä, jos hoitaa asiansa huonosti, ei ole kapitalismin kriisi, tämä on niiden poliitikkojen aikaansaama kriisi, jotka ovat ottaneet valtiolle velkaa. Ja jos luodaan järjestelmä, jolla taataan sijoittajan riskiä, se tarkoittaa myös sitä, että sijoittajat katsovat järkeväksi ottaa kohteikseen myös tällaisia maita, joita lainottavat, joissa riski on tavanomaista suurempi.

Suomen kannalta olisi syytä varautua siihen, että Eurooppa, ehkä maailma, joka tapauksessa ajautuu erilaisten velkajärjestelyiden kautta häiriötilanteisiin, joissa kunkin maan rahoitushuollon pitäisi olla kunnossa. En usko siihen, että Kreikkaa voidaan irrottaa kovin nopeasti eurosta, enkä tiedä, onko siihen edes mitään juridista pohjaakaan, mutta se, että Suomen kilpailukyky ja rahoitushuolto olisi kunnossa, on tietysti kotimaisen hallituksen vastuulla.

Kreikka mielestäni on omaksunut taktiikan, jossa he yrittävät aikaansaada mahdollisimman suuren lainakannan, joka sitten osittain katoaisi tässä velkasaneerauksen yhteydessä. Jos ei tehdä velkasaneerausta, veikkaan, että Italia arvioi, että kannattaa jälleen kerran ottaa lainaa ja ehkä pienemmällä velkasaneerausprosentilla saadaan sitten talous kuntoon. Tällä hetkellä jo näyttää siltä, että markkinat arvioivat Italian riskin merkittäväksi, ja itse asiassa mitä nopeammin tämä riski saataisiin velkasaneerauksella Kreikasta pois, sitä nopeammin myös elpyminen alkaisi. Pitkään pitkittyvä tilanne heikentää investointien määrää maailmassa, ja se on myrkkyä suomalaiselle taloudelle.

Kuluttajien luottamuskin alkaa vähitellen eri maissa heiketä, eikä Yhdysvalloistakaan näytä olevan sellaiseksi vetojuhdaksi, joka vetäisi maailmantalouden kasvuun. Kaksi vuotta sitten tilanne oli toinen. Silloin vielä uskottiin siihen, että Välimeren maissa on samanlainen kalvinisti-luterilaisarvopohja, jossa hoidetaan asiat kunnolla, mutta kyllä se nyt on käynyt ilmi, että siellä valtion huijaaminen katsotaan fiksuuden merkiksi eikä siellä halutakaan maksaa veroja eikä siellä haluta edes asioita panna kuntoon, vaan siellä itse asiassa halutaan muiden maksavan aiemmin saadut velat. Myös taktisesti Ranska ja Saksa haluavat yhteisvastuun, jolloin heidän suhteellisen osuutensa merkitys vähenee verrattuna siihen, että jokainen maa hoitaisi omat asiansa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme talouden ja kriisinhallinnan parempaa järjestelyä, pankkiveroa euroalueelle ja kattavaa rahoitusmarkkinaveroa sekä myös rajat ylittävän rahaliikenteen ja myös harmaan talouden parempaa hallintaa. Itse asiassa me olemme nyt käsittelemässä osaa säätelemättömien markkinavoimien kasinokapitalismin seurauksia. Sadat miljoonat syyttömät maksavat nyt erittäin raskasta laskua.

Kun on puhuttu, että ongelmana on sinällään euroalue ja euroon liittyminen, niin se on kyllä perusteetonta. Euro on tukenut kasvua ja työllisyyttä ja luonut ennakoitavissa olevan korkokehityksen Suomelle, mutta ongelmat liittyvät pitkälti juuri niihin pelisääntöihin. Voi sanoa, että poliitikot ovat lintsanneet, kuten valtiosihteeri Raimo Sailas on Kanava-lehdessä sattuvasti todennut. Tältä osin juuri edustaja Lehti puuttui niihin ilmiöihin.

Otan, puhemies, esille tämän asian eräitä piirteitä.

Euroopan rahoitusvakausväline tuotiin Kreikka-ratkaisun jälkeen viime vuoden kesällä, juhannuksen paikkeilla, tosi salamavauhtia tähän taloon eduskunnan käsittelyyn. Ensinnäkin edellinen porvarihallitus vei Kreikan vastikkeettoman 1,6 miljardin euron lainan täällä läpi voimakkaasti — silloinhan nimissäni ollut sosialidemokraattien hylkäysesitys kaatui äänestyksessä — ja sen jälkeen lähdettiin sille tielle, joka on nimenomaan euroalueen ja koko meidänkin asemamme kannalta ongelmallinen. Itse asiassa Maastrichtin sopimuksen periaatetta, että kukin maa vastaa talouspolitiikasta ja sen seurauksista, mentiin rikkomaan, ja sitten vielä erittäin vakavalla tavalla EKP lähti maiden velkakirjoja hankkimaan, mikä oli vastoin selkeitä pelisääntöjä.

Tämä ERVV:n tuonti juhannuksen paikkeilla tähän taloon ei kestä kriittistä tarkastelua. Frankfurter Allgemeine totesi joskus kuukausi sitten aika sattuvasti, että kun tämän kriisin syyllisiä kootaan pöytään, siihen kutsutaan EU-eliitin ohella media. Kun Erviä käsiteltiin täällä, niin julkisuudessa ei ollut ennen toista käsittelyä riviäkään, missään valtamediassa, ei missään tiedotusvälineessä. Kyseessä oli Suomen historian suurin poliittinen sitoutuminen takausvastuuratkaisuun. (Ari Jalonen: Sama jatkuu!) Ei minkäänlaista reagointia.

Sosialidemokraatit pyrkivät valtiovarainvaliokunnassa saamaan asian käsittelyn perusteellisemmaksi. Siellähän yritettiin yhdellä istunnolla viedä läpi kesäkuussa 2010 koko tämä asia. Me hävisimme äänestyksessä hallituspuolueille, kun esitimme, että asia viedään perustuslainmukaisuuden selvittämiseksi perustuslakivaliokuntaan ja lausunnolle myös talousvaliokuntaan. Talousvaliokunnalle ei käytännössä annettu mahdollisuutta käsitellä ollenkaan ja perustuslakivaliokuntaesitys myöskin hylättiin. Itse asiassa myöskin salissa käsiteltiin asiat kello 21:n istunnoilla.

Tämä on erittäin vakava asia sen takia, että tämä historia, valitettavasti, ja ne puutteet ovat nyt sitten tiettynä valuvikana tässä. Ensinnäkin tässähän luotiin moraalikatopöytäkattaus, ja tämä itse asiassa sisällään pitää edelleenkin tässä esityksessä näitä keskusteluja ja kritiikinaiheita, joita muutamia käsittelen, mutta ihan ensinnäkin Suomen vakuusvaatimus on toistettava. Se on vauhdittanut välttämättömiä uusia ratkaisuja, joilla estetään EU:n päätyminen velkaunioniin. Ratkaisu ei todella voi olla tie, jossa talouttaan vastuuttomasti hoitaneita automaattisesti autetaan toisten maiden tai EKP:n toimesta. On myöskin nyt suoraan sanottava, että mikäli Kreikka ei pysty vastaamaan sitoumuksistaan, kuten näyttää, taloutensa tervehdyttämiseksi, Suomen on myös lopetettava verorahojen ja valtiontaloutemme kestävyyden suojelemiseksi, oman kansallisen pelastusrenkaan turvaamiseksi, edellisen keskustajohtoisen hallituksen päättämät vastikkeettomat maksatukset. Yli 880 miljoonaa euroa on maksettu.

Itse asiassa näistä asiantuntijoista, joilla ratsastellaan, on todettava, että hallituksen perusteluissa todettiin, että asiantuntijat pitävät epätodennäköisenä, että Kreikka-lainaa, sitä vastikkeetonta lainaa, tarvitsee myöntää. Tällä tavalla vietiin läpi Kreikka täällä. Sitten tuli tämä vakausväline juhannuksena viime vuonna, ja siinä hallituksen esityksen perusteluissa sanottiin, että enemmistö asiantuntijoista pitää epätodennäköisenä, että takauksia tarvitaan. Näin vahvalla asiantuntemuksella vietiin siis näitä asioita eteenpäin.

Nyt asiantuntijoista sitten osa toteaa, että Suomen ratkaisuista on kiinni koko maailmantalous. Itse asiassa kuitenkaan ei Kreikan budjetin ylijäämään yltämistä pidetä mahdollisena asiantuntijapiireissä, ja rahoitusmarkkinat eivät usko Kreikan selviytyvän ilman velkasaneerausta. Nämä asiat on tietysti myöskin taustalla muistettava, ja tämän takia euroalueella on kyllä vakavasti paneuduttava Saksan valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen todella jo viime vuoden toukokuussa peräänkuuluttamaan euroalueen sääntöjen pikaiseen korjaamiseen. Hänhän esitti Der Spiegelissä jo silloin, että Kreikan oman puolustautumisen kannalta — silloinhan Kreikka maksoi korkeampaa korkoa lainoista kuin Latvia — pitäisi olla mahdollisuus irtautumiseen ja toisaalta sitten euroalueen oman vakauden takia pitäisi olla mahdollista löytää pelisäännöt. Eihän tämä uusi ajatus ole. Meidän poliittiselle johdollemme tämä oli vain kerettiläistä ja ei juuri noteeraamisen arvoista. Nyt tästä on vasta puhuttu, puolitoista vuotta myöhemmin. Olisi Berliinin-matkoja todella tarvittu aikaisemminkin ja Saksan kanssa tiiviimpää yhteistyötä. Toivotaan tosin, että kaikki Saksan johdon ennusteet eivät toteudu. Liittokansleri Angela Merkel totesi lokakuussa 2008 Frankfurter Allgemeinen etusivulla, että Saksalla ja Euroopalla on edessään 1920-luvun lopun kaltainen tilanne. Toivotaan, että tämä talouskriisi hallitaan paremmin kuin maailmanlaajuisen poliittisen ynnä muun epävakauden kautta.

Siinä mielessä tässä ei ole enää kovin helppoja ratkaisuja, mutta kyllä tämä EKP:n kysymys pitää käsitellä. 150 miljardin velkapapereiden hankinta vastoin linja- ynnä muita periaateratkaisuja tarkoittaa myös Suomen 1,5 prosentin vastuita. Minkälainen parlamentaarinen vastuu tässä on Suomen osalta ollut? Edustaja Kallin johtamat pankkivaltuutetutko ovat näitä arvioineet? Viimeistään euroalueen keskeisen arkkitehdin, Saksan entisen valtiosihteeri Jürgen Starkin eron EKP:n johtokunnasta pitää herättää Suomenkin EU-eliitti tunnustamaan, että tehtyjen virheiden pitkittäminen uudella vastikkeettomalla velkarahalla tulee ilmeisesti vain kärjistämään ja voimistamaan edessä olevaa järistystä. EKP:n osalta tilanne on todella myös pohtimisen arvoinen.

Tässä ERVV-asiassa on ensiksi sanottava, että mediahan päätti, että kaikki se kritiikki, mikä oli ennen eduskuntavaaleja, oli perussuomalaisten kritiikkiä. Sosialidemokraattien linjat vähän orwellmaisesti vaiettiin julkisuudessa ja ne leimattiin tosiaan perussuomalaisiksi, mutta sosialidemokraatit esittivät todella Kreikka-asiassa tätä vastikkeettoman lainan hylkyä, ja ERVV:ssä me esitimme selkeästi, että yksittäiset takausesitykset on eduskunnan budjettivallan edellyttämällä tavalla käsiteltävä. Vastalauseessa me esitimme myöskin perustuslainmukaisuuden selvittämistä perustuslakivaliokunnassa. Edelleen esitimme väistyvien takaajien vaikutusten selvittämistä jäljelle jäävien takaajien asemaan, pankkiveroa sekä esitystä rahoitusmarkkinaverosta.

Näitähän osittain olemme pystyneet viemään nyt vaalien jälkeisessä neuvottelutilanteessa myös hallitusohjelmaan, mutta tässä on nyt myöskin sanottava, että edustaja Kiviniemi tänään täällä on kyllä todella uskomattomalla tavalla pystynyt edustaja Pekkarisen kanssa tuohon takin vaihtoon. Taitavat olla vaan hihat nyt solmussa, vauhti on niin kova. Nimittäin viime keväänä kävi selväksi suuressa valiokunnassa ja myös eduskunnassa, että hallitus oli sitoutunut ERVV:n takausten kokonaismäärän nostoon jo keväällä, mutta ERVV:n muutosta ei haluttu antaa ennen eduskuntavaaleja tänne. Ehkä on ollut hyväkin, että tiettyjä asioita on voitu nyt uuden hallituksen toimesta parantaa, ettei todella annettu sitä samanlaista pikaista juttua runttaamalla. No, vaalien pelko oli tämän ratkaisun tausta, mutta tämä on selkeästi ollut siis jo viime keväänä esillä.

Se, mikä tässä on todella ongelma, on tämä väistyvien takaajien vastuu. (Puhemies: Edustaja Rajamäki, 10 minuuttia!) — Tiedän, mutta käytän työjärjestyksen mukaista puheoikeutta, koska haluan nyt todeta, että tämä on yksi suurimpia Suomen historian asioita ja tämän käsittely ei nytkään ihan kunniakkaaksi tällä viikolla muodostu. Tosin henkilökohtaisesti varaan kyllä perjantaina vaikka lauantaihin aikaa tämän asian käsittelyyn. Tämä on todella tärkeä.

Haluan sanoa, että väistyvien takaajien asia on ongelma. Täällä luetellaan Helleenien tasavaltaa, Espanjan kuningaskuntaa, Irlantia, Kreikkaa, Kyprosta, Italiaa, Ranskaa. Kyllähän nyt jokainen huomaa, että tässä siirtyy väistyvien takaajien eli heikkojen maksajien vastuita myös meille. Kumpi takaa lopuksi, Saksa Suomen vai Suomi Saksan? Kun näistä yli puolitoista vuotta sitten täällä sanoin, niin näitä pidettiin vähän niin kuin ihmeellisinä puheina. Mutta nyt kun me katsomme tätä sopijamaiden listaa, niin kuinka monta kelvollista tämän kriisin hoitoon ERVV:n kautta loppujen lopuksi löytyy? Sen takia on erittäin tärkeä, että Suomi vaatii vakuudet. Myös näissä ERVV:n mahdollisissa valtioiden joukkovelkakirjahankinnoissa täytyy tämä tsekata ja varmistaa, ja ennakoiva tuki ilman sopeuttamisohjelmaa — sen pitää olla niin, että kriteerit ovat kunnossa. Ei tätä tietä saa Italiaa ruveta hoitamaan. Eli tässä on kyllä oltava erittäin tarkkana myöskin tältä osin.

Suomen enimmäisvastuita mietittäessä ja Suomen valtiontalouden kestävyyttä mietittäessä on todella otettava myös EKP huomioon, ja kansallisen pelastusrenkaan osalta meidän on myös valmistauduttava siihen, että kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentäminen sekä elvyttävät toimet onnistuvat myös Suomelle. Jos on näin vakava tilanne kuin nyt on, niin mietitään myös, miksi Ruotsi ja Iso-Britannia istuvat katsomossa. Ruotsin intressit euroalueella ovat jopa suuremmat kuin Suomen, vähintään samaa luokkaa. Kyllä tässä kaikkien 27 maan kesken pitää myöskin ryhtyä toimenpiteisiin ja löytää etenemistapoja. Toivon nyt todella, että perustuslakivaliokunta vastuullisesti katsoo tämän Suomen historian suurimman sitoutumisen kokonaisuutta ja valtiovarainvaliokunta ja muut valiokunnat myöskin osaltaan asettavat selkeät reunaehdot tavalle, jolla nyt jatketaan eteenpäin. Joka tapauksessa tärkeää on sekä hallituksen että opposition tukea Suomen hallitusta muun muassa tässä vakuuslinjassa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin en päässyt vastaamaan vastuuttomuuspuheista, joita perussuomalaisia kohtaan esitettiin. Käytän tämän alun siihen.

Nimenomaan vastuullisuuden takia perussuomalaiset ei ole hallituksessa. Me olemme koko ajan olleet selkeästi yhtä mieltä muiden takkien kääntyessä. Kaikki muu ratkaisu, kuin minkä me teimme, olisi ollut vastuutonta ja äänestäjien pettämistä. Se hyvä puoli, tässä kevennykseksi voin sanoa näistä takinkäännöistä, säästölinjoille, että ei tarvitse sitten tehdä tälle talolle niin kovaa ilmastointiremonttia, koska takkien kääntö vaihtaa kyllä ilmaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat jatkuvasti olleet liittovaltiokehitystä vastaan, ja niin olemme tälläkin kertaa. Tämä on selkeä askel kohti liittovaltiota. Tulemme jättämään tähän selkeät vastalauseet.

Esitin aikaisemmin kysymyksen, että koska saamme kaikki tiedot käyttöömme, mitä on esimerkiksi neuvottelujen yhteydessä tästä käsittelyssä ollut. Vastauksena oli, että suuri valiokunta on saanut tietoja. Eikö ole lähes vastuutonta lähteä käsittelemään ja tekemään päätöksiä asiasta, josta eduskunnalla ei ole kaikkea tietoa saatavilla? Rajamäki toivoi, että perustuslakivaliokunta ja muut valiokunnat tekevät huolellista työtä. Niin toivon minäkin. Toivon, että kaikki tieto on saatavilla. Olisi syytä pohtia, voidaanko vajallisen tiedon turvin tuoda perjantaina tämä asia päätöksen alaiseksi.

Vastuullista on myös se, että myönnämme, mitä tulee tapahtumaan. Nyt osa edustajista sanoo, että on vastuutonta puhua tulevista seurauksista. Puheella kuulemma vain kiihdytetään markkinatalouden epätoivoa. Totuus lienee kuitenkin oman tulkintani perusteella se, että Kreikka on vain ensimmäinen maa, joka on konkurssissa tämänkin päätöksen jälkeen, teemme me mitä tahansa. Ja näistä seurauksista on syytä puhua. Seuraukset voivat olla dramaattisia, sellaisia, joita ei osata edes käsitellä ja ymmärtää vielä tässä vaiheessa, joten seuraaviin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaus.

Mitä me teemme, jos näille vakuusvaateille, mitä me nyt esitämme, lyödään niin kova hinta, etteivät ne ole hyväksyttävissä? Mitä seuraa? Otammeko ne kalliit vakuudet, koska niin on sanottu vaalilupauksissa, ja viemme Suomea syvemmälle suohon, vai sanommeko, etteivät nämä ole hyväksyttäviä vakuuksia, ja irtoamme sopimuksesta?

Entä mitä tapahtuu vakuusrahaston rahoille, jos järjestelmä kaatuu? Yleisesti ottaen kaikista järjestelmistä yhdistyksistä lähtien on aina säännöissä maininta, mitä kyseisen järjestelmän rahoille tehdään sen purkautuessa. Tämän järjestelmän ei ole edes ajateltu kaatuvan. Järjestelmä vie kohti liittovaltiota.

Aikaisemmin jalkaväkimiinakäsittelyn yhteydessä Zyskowicz piti puheen, jossa pahoitteli hölmön päätöksen käsittelyä. Puheen loppuosa kuului, että juna meni jo. Eikö ole järkevä ja vastuullinen teko perääntyä siinä vaiheessa, kun tietää tekevänsä järjettömän päätöksen ja vievänsä Suomea kohti liittovaltiota?

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäen tavoin voi kyllä ihmetellä sitä, että EKP voi toteuttaa massiivisia velkakirjoja ja ostoja jälkimarkkinoilta ilman, että näistä toimista on ollut päättämässä yksikään vaaleilla valittu poliitikko. Tämä ei voi olla pysyvä rakenne.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Euroalueen talousongelmista keskusteltaessa on kuitenkin syytä muistaa, että ylivelkaantumisen ongelma ei ole EU:n vika. Se on jäsenmaiden ja niiden vastuulliseen talouspolitiikkaan kyvyttömien poliitikkojen vika. Toivottavasti tässä salissa ei valtion budjetin käsittelyn yhteydessä syyllistytä tähän samaan tautiin. Kriisiin ajauduttiin, koska EU:n jäsenmaat eivät pitäneet sovituista pelisäännöistä kiinni eikä Kasvu- ja vakaussopimuksen rikkomisesta langetettu sanktioita jäsenmaille. Tulevaisuutta varten on tästä otettava opiksi ja rakennettava vahvempi ja tasapuolisempi eurojärjestelmä. Tämä voidaan tehdä vain lisäämällä euromaiden talouspolitiikan koordinaatiota, valvomalla euromaiden taloudenpitoa tarkemmin ja ottamalla käyttöön sidotut sanktiot rikkurimaille.

Nyt akuutissa kriisissä on Suomen etu, että euroalueen ja koko EU:n talous saadaan vakautettua. Suomi pienenä ja avoimena vientivetoisena taloutena kärsii kriiseistä kaikkein eniten. Kyse ei ole siis yksittäisen maan tai pankkien pelastamisesta vaan koko järjestelmän pelastamisesta. Muutokset ERVV:hen ovat tarpeen, jotta voimme ehkäistä pahimmassa tilanteessa kriisien leviämisen mahdollisimman tehokkaasti. ERVV:n tukitoimista päättäminen vaatii myös tulevaisuudessa maiden yksimielisyyttä, joten meillä on jatkossakin valta arvioida kaikkia mahdollisia tukitoimia tapauskohtaisesti. Tämä on ensiarvoisen tärkeää.

Arvoisa puhemies! Jonkinlainen Kreikan velkahelpotus näyttää mahdolliselta, joidenkin mielestä jopa todennäköiseltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme sallia Kreikan liukumisen hallitsemattomasti maksukyvyttömyyteen. Pankkien pääomittamisen ja kriisivalmiuden noston tulisi nyt olla Euroopan päättäjien korkeimmalla prioriteettilistalla. Pankkien ja niiden omistajien vastustuksesta huolimatta pääomituksessa on pakko edetä. Mahdollinen velkajärjestely ei myöskään saa merkitä suoraan Kreikan eroa eurosta, sillä se ajaisi maan entistäkin suurempiin vaikeuksiin ja aiheuttaisi pelkoa koko eurojärjestelmän rapautumisesta.

The Economist -lehden pääkirjoituksessa referoidaan analyysiä, jonka mukaan euron hajoaminen aiheuttaisi vahvoissa euromaissa, siis myös Suomessa, 20—25 prosentin bruttokansantuotteen laskun heti ensimmäisenä vuonna. Kriisimaiden bkt romahtaisi 40—50 prosenttia. Vaikka arvio on vain arvio, se on kuitenkin suuntaa antava. On muistettava, että yhden yhdysvaltalaispankin kaatuminen syksyllä 2008 johti Suomessa historiallisesti ennätykselliseen 8 prosentin bruttokansantuotteen laskuun vuonna 2009. Yhteensä edellinen talouskriisiä seurannut lama maksoi suomalaisille veronmaksajille Suomen Pankin laskelmien mukaan jopa 40 miljardia euroa, mikä on valtava summa jo suhteutettuna Kreikka-sitoumuksiimme tällä hetkellä. Yhteisen valuutta-alueen jäsenmaan kaatuminen hallitsematta olisi hyvin todennäköisesti merkittävämpi isku vientivetoiselle taloudellemme kuin Lehman Brothersin kaatuminen taannoin oli.

Nyt ei siis ole helpolta kuulostavien mutta vastuuttomien ratkaisujen aika. Ei ole sen aika, että oppositiopoliitikot keskustasta perussuomalaisiin ehdottavat Kreikan erottamista euroalueesta. Vielä vähemmän on syytä ylilyönteihin ja ehdotuksiin sotilasjuntista tai panssarivaunuista. Suomalaisen hyvinvoinnin, työpaikkojen ja oman maamme talouden näkökulmasta on tärkeää hoitaa euromaiden kriisi ja mahdollinen Kreikan velkajärjestely ilman tartuntavaaraa suurempiin Euroopan talouksiin. Uutta lamaa, työpaikkojen menetystä ja suomalaisyritysten konkursseja meistä tuskin kukaan haluaa edistää. Tähän mennessä vastuun kantamiseen on keskittynyt pelkästään hallitus.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan palauttaa mieleen sen poliittisen prosessin, jonka seurauksena Suomi siirtyi vuoden 1999 alussa Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Näin Suomen ja muiden saman ratkaisun tehneiden maiden valuuttakurssit kiinnitettiin peruuttamattomasti toisiinsa ja eurosta tuli valtioiden yhteinen raha. Tuolloin Maastrichtin sopimuksen katsottiin velvoittavan Suomea mukanaoloon Emun kolmannessa vaiheessa, ja tuolloinen Lipposen ykköshallitus ei nähnyt tarpeelliseksi järjestää asiasta kansanäänestystä, vaan asia hoidettiin eduskunnassa valtioneuvoston tiedonantona, tämän varmaan Rajamäkikin muistaa. Lipposen hallitus oli sitoutunut jo hallitusohjelmassaan täyttämään Euroopan unionin talous- ja rahaliiton lähestymiskriteerit, jolloin Suomen olisi niin päätettäessä mahdollista liittyä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen sen käynnistyessä. Suomen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon oli seurausta ennen kaikkea poliittisesta tahdosta viedä maamme suoraan Euroopan ytimeen.

Eurojärjestelmän tärkeimpinä etuina nostettiin esiin muun muassa kaupan kustannusten väheneminen ja rahaliiton kilpailua lisäävät vaikutukset. Järjestelmän erinomaisuutta hehkutettiin euron käyttöönoton myötä poistuvalla valuuttakurssiriskillä. Mahdollisena haittana tai uhkana eurojärjestelmään liittymisessä pidettiin alueelle tärkeän toimialan tuotanto-olosuhteiden huononemista ja kokonaiskysynnän heikkenemistä. Hallituksen esityksen mukaan hyvinä aikoina toteutettu varautuminen eli ylijäämäiset budjetit tulisivat mahdollistamaan häiriöiden tasaamisen huonoina aikoina.

Ensimmäinen todellinen haaste euroalueelle oli yksityisen sektorin ylivelkaantumisesta ja rahoitusmarkkinoiden kuplan puhkeamisesta käynnistynyt maailmantalouden taantuma. Tämä seikka olisi tullut ottaa huomioon eurojärjestelmää luotaessa, ja tämän tyyppisen kriisin mahdollisuus olisi pitänyt havaita järjestelmää luotaessa. Siis selvien pelisääntöjen puuttuminen kostautuu viimeistäänkin nyt.

Arvoisa puhemies! Tänään me elämme edelleen edellä mainitsemani maailmantalouden taantuman jälkimainingeissa ja todennäköisesti seuraavan taantuman alkumetreillä. Tästä varoitti viimeksi eilen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Melkoiseen soppaan on Lipposen ensimmäinen hallitus Suomen tasavallan pannut, ja nykyinen hallitus jatkaa sopan keittämistä. Sen lisäksi, että Euroopan väliaikainen rahoitusvakausväline nielee yhä enemmän ja enemmän euroja, Suomi on edellisellä hallituskaudella tehnyt useita tuhansia miljoonia euroja nieleviä toimenpiteitä talous- ja rahoitusvakauden varmistamiseksi Euroopan talousalueella. Parhaillaan neuvotellaan Euroopan pysyvän rahoitusvakausmekanismin yksityiskohdista, ja Suomen osuudeksi lainojen takauksista on määritelty yli 11 miljardia euroa. Suomi on vaatinut Kreikalta lainavakuuksia ja saanut vaatimuksilleen suoria vastauksia. Euroryhmän puheenjohtaja Juncker totesi viime lauantaina Euroopan unionin valtiovarainministerien kokouksen yhteydessä: "Me päätimme, että jos vakuuksia tarjotaan, niitä saa vain asianmukaista korvausta vastaan." Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mukaan vakuusmallista ja -ehdoista neuvotellaan edelleen. Siis vakuuksia ei ole edelleenkään, vaikka niin väitetään.

Haluan myös muistuttaa, että Suomen valtiolla on enemmän velkaa kuin koskaan ennen nimellishinnoilla mitattuna. Viime vuosina Suomi on velkaantunut nopeammin kuin koskaan ennen ja velkaantuu edelleen lisää, ja joku on laskenut, että 16 000 euroa minuutissa. Nyt ei ole hallituksen jäseniä paikalla, mutta kysymys olisi ollut, millä ihmeellä nykyinen hallitus aikoo pelastaa Suomen tästä sopasta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Pieni lusikka vielä soppaan. Media ei tosiaan vielä päätä tänä päivänä eduskunnan asioista, vaan se on kansan valitsema eduskunta, niin kuin tiedätte, Rajamäki.

Tutkin myös, että edustaja Rajamäki totesi ERVV:n puitesopimuksen käsittelyn yhteydessä edellisen hallituksen aikana muun muassa, että tällä on "merkittävä vaikutus Suomen talouteen, Suomen talouden vakauteen ja myöskin julkisen talouden kestävyyteen. - - Kreikka ja tämä järjestely yhteensä laskien on lähes 10 miljardia euroa. Ei kyllä pitäisi olla hutaisuasia. - - Maastrichtin sopimuksen periaatteen rikkomiseen, jossa jäsenmaat eivät vastaa toistensa veloista — sekään ei kovin arvokas ollut näiden asioiden käsittelyssä." Tätä mieltä oltiin SDP:ssä viime vuonna.

Mutta mikä on muuttunut? Suomen vastuut kasvavat, takuiden vaatimisesta ja saamisesta ei ainakaan minulla ole tietoa. Onko tämä vain välivaihe? Olen tässä muutamaan kertaan lukenut Taloussanomia, jonka mukaan EU:n komission puheenjohtaja on kertonut, että komissio valmistelee pikavauhtia euromaiden yhteisvastuullisia velkakirjoja.

Tämä on lainausta edelleen: "Velkavastuiden jakamiseen on ollut vähemmän hinkua vähiten velkaisissa euromaissa, sillä kaikki järjestelyn ’edut’ koituisivat vähiten velkaisten euromaiden kustannettaviksi. Suomelle eurobondeista ei olisi pienintäkään iloa. Päinvastoin: sattumoisin juuri Suomelle velkojen siirtäminen jäsenmaiden yhteiselle vastuulle aiheuttaisi kaikista euromaista suhteellisesti eniten haittaa."

Edelleen: "Komissio ei ole julkistanut minkäänlaisia yksityiskohtia kaavailemistaan eurobondeista, joten velkojen yhteisvastuun toteutustavasta ei ole vielä tietoa. - - EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan eurovaltioilla on pyörein luvuin velkaa yhteensä 8 000 miljardia euroa. Suomalaisin luvuin kyse on kahdeksan biljoonan euron velkamäärästä. Suomen valtiolla on velkaa samanlaisin suurpiirteisin luvuin noin 80 miljardia. Näistä kahdesta avainluvusta ilmenee, että kaikilla eurovaltioilla on velkaa yhteensä suurin piirtein sata kertaa Suomen valtion velan verran. Saman seikan voi ilmaista toisin päin: Suomen valtion velka on sadasosa eli yksi prosentti kaikkien eurovaltioiden yhteenlasketusta velasta. Yksikään EU:n tähän mennessä toteuttama tai patistelema kriisitoimi ei ole jakanut kustannuksia hätätoimiin osallistuvien maiden omien velkamäärien tai edes jäsenmaiden omien pankkien luottoriskien suhteessa."

"Jos 8 000 miljardin euron velat kasataan yhteen pottiin ja niihin liittyvät vastuut jaetaan uudestaan kaikkien euromaiden kesken, kertyy Suomelle kahden prosentin osuudella 160 miljardia euroa velkavastuuta. - - EU on määritellyt ja EU-maat sopimuksin vahvistaneet, että jäsenvaltion velka saa olla korkeintaan 60 prosenttia suhteessa kunkin maan vuotuiseen bkt:hen. - - Tämänhetkisellä noin 190 miljardin euron vuotuisella bkt:llä Suomen velkavastuu voi enimmillään olla 114 miljardia euroa ennen kuin Suomikin lipsahtaa kirjaimellisesti ylivelkaiseksi eli velkaisuusaste nousee yli 60 prosentin."

Edelleen: "Euromaiden yhteisvastuullinen velkajärjestelmä koituisi Suomelle muita selvästi raskaammaksi rasitteeksi yhdestä ainoasta syystä: Suomen valtio on vähemmän velkainen kuin muut eurovaltiot. - - Suomi voi vielä säästyä EU:n kaavailemalta velkavastuun jakamiselta, sillä osa muistakin vähiten velkaisista euromaista on jo ilmaissut penseytensä eurobondeja kohtaan. Suomen tavoin omaa velkamääräänsä suuremman vastuun joutuisivat muiden puolesta kantamaan esimerkiksi Saksa, Itävalta, Hollanti ja jopa Espanja ja Ranska. - - EU:n kaavailujen perusteella taakkaa on tiedossa rutkasti lisää — ellei Suomi sano ’kiitos riittää’."

Aika vakavaa tekstiä Suomen kansalle. Onko tämä kaiken kaikkiaan tämä hallituksen tie, jota tänäkin päivänä ollaan esittämässä? Mikä tie se on oikeastaan? Mielestäni se on tuskainen tie kohti liittovaltiota, sitä liittovaltiota, jossa ei demokratia alkuunkaan toimi. Ja tulemme tietysti äänestämään tätä hallituksen esitystä vastaan.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on kulunut lähestulkoon tasan kolme vuotta finanssikriisin puhkeamisesta, kun investointipankki Lehman Brothers kaatui konkurssiin. Kriisi ei ole hellittänyt. Talouskasvu matelee kaikissa kehittyneissä markkinatalousmaissa. Nämä viikot ja nämä päivät ovat täynnä uutisia Euroopan taloudellisen vakauden horjumisesta. EU:n talous- ja rahaliiton tulevaisuutta epäillään ja sen jäsenmaiden velanmaksukykyä ky-seenalaistetaan.

Näistä vaikeuksista huolimatta enin osa suomalaisista pitää edelleen Suomen jäsenyyttä EU:ssa ja euroalueella meitä hyödyttävänä. Se näkyy mielipidetiedusteluista, ja se kuuluu euroon tottuneiden kansalaisten antamasta palautteesta. Kansalaismielipide on paitsi itseisarvo, se on myös hyvin perusteltu. Euroalueella harjoitettu rahapolitiikka on sopinut hyvin Suomelle. Korkotaso on sovitettu suhdanteisiin, eikä esimerkiksi pahoja sijoituskuplia taikka lamaa jyrkentäviä kiristyksiä ole nähty.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset haluavat, että eurolla on tulevaisuus. Meidän on tehtävä työtä sen eteen, ja meidän on rakennettava vakausjärjestelyt sen tueksi. Euroopan rahoitusvakausvälineen, ERVV:n, puitesopimuksen muuttaminen on Suomen etu vientipainotteisen kansantaloutemme vuoksi. Suomen, Suomen kansan ja suomalaisten työntekijöiden etu on olla ratkaisemassa talouskriisiä ja vakauttamassa markkinoita keskeisillä markkina-alueillamme. Tähän ratkaisuun sisältyy sijoittajavastuun toteutuminen sekä rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistaminen. Euromaiden velkojen yhteisvastuullisuutta ei kuitenkaan toteuteta, sillä päätökset vaativat yksimielisyyttä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on kannatettava.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla oli tilaisuus osallistua debattiin, joka käsitteli yleisemminkin Suomen politiikkaa Euroopan unionissa ja Euroopan nykyistä hankalaa tilannetta, mutta halusin vielä käyttää puheenvuoron vähän tarkemmin nimenomaan tästä hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt, kun eduskunta hyvin nopeassa aikataulussa käsittelee tätä hallituksen esitystä, sen täytyy tässä nopeassakin aikataulussa hyvin huolellisesti perehtyä tämän esityksen sisältöön, koska valitettavasti tämä hallituksen esitys on monilta osin hyvin niukka arvioissaan ja selvityksissään tämän rahoitusvakausvälineen uudistamisesta. Olisin itse ollut tyytyväisempi, jos jo hallituksen esitys olisi paremmin avannut sitä, mitä nämä uudet käyttötarkoitukset käytännössä voivat olla, ja myös esimerkiksi tästä päätöksentekojärjestelmästä olisi voinut kirjoittaa hieman selkeämmin ja avoimemmin.

Rahoituslaitosten pääomittamisen osalta täällähän käytiin jo aikaisemmin kiihkeääkin debattia, ja olisi ehkä ollut hyvä käsitellä sitä, kuka pääomittaa, kenen lainaamana ja millä tavoin Suomi vaikuttaa siihen, saavatko valtiot esimerkiksi pääomittamiensa rahoituslaitosten osakkeita haltuunsa silloin, jos ne joutuvat tilanteeseen, jossa ne pääomittavat. Nämä ovat kaikki sellaisia kysymyksiä, joita on käsitelty muun muassa suuressa valiokunnassa, ja mielestäni olisi ollut hyvä, jos niitä olisi avattu jo tässä hallituksen esityksessä. Olisimme silloin ehkä osittain säästyneet osalta tätä keskinäistä syyttelyä. Mutta joka tapauksessa nämä ovat niitä kysymyksiä, jotka mielestäni on syytä sitten valiokuntien kannanotoissa ihmisille avata.

Täällä on käyty myös paljon keskustelua luonnollisesti tästä mahdollisuudesta ostaa jälkimarkkinoilta valtioiden velkapapereita. Sehän on monien arvioiden mukaan se kaikkein suurin muutos, mikä tässä puitesopimuksessa nyt tehdään. Ja myös tämä on sellainen asia, jota olisi voinut hyvin avata tässä hallituksen esityksessä hieman enemmän: mitkä ovat ne poikkeukselliset olosuhteet, joissa jälkimarkkinoille meno on sallittua, miten itse asiassa Euroopan keskuspankki tekee tämän arvion ja millä tavalla kommunikaatio sitten jäsenmaiden ja Euroopan keskuspankin välillä tapahtuu, jos tähän poikkeukselliseen toimenpiteeseen mennään.

Mielestäni, koska tämä on yksi niistä asioista, joita Suomi on aikaisemmin näissä kriisinratkaisutoimenpiteissä vastustanut, olisi erityisesti ollut hyvä asia, että tätä asiaa, jota Suomi ei ole aikaisemmin kannattanut, sitten hallituksen esityksessä olisi hieman paremmin perusteltu, miksi se nyt nähdään tarpeellisena. Itse voin kuvitella sellaisen tilanteen, jossa tästä toimenpiteestä on hyötyäkin, mutta mielestäni hyvän eduskuntakäsittelyn kannalta näin suuressa asiassa, joka kuitenkin tarkoittaa meille isoja taloudellisia vastuita, hallituksen esitys itsessään olisi voinut näitä kysymyksiä hieman paremmin avata.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä puutun tähän yleiseen keskusteluun, asiaan, joka täällä on ollut esillä.

Tässä esityksessä, totta kai, puhutaan suurista summista, isoista potentiaalisista taloudellisista vastuista Suomen osalta. Sitten toisaalta nämä vastuut — ja ne vastuut, joita nyt jo olemme ottaneet Euroopan ongelmallisten maiden lainoittamisessa — ovat kuitenkin pienempiä vastuita kuin ne seuraukset, joita Suomelle saattaa tulla silloin, jos tämä kriisi todella eskaloituu, menemme reaalitalouden taantumaan, yleiseen eurooppalaiseen kriisiin, jossa koko maanosamme joutuu taantumaan ja joka sitten Suomen kannalta tarkoittaa sitä, että menetämme vientimarkkinoita, yrityksemme menettävät tilauksia, ihmiset menettävät työpaikkojaan ja Suomen valtio velkaantuu.

No, nythän me olemme niin huonossa tilanteessa, että sekä reaalitalouden kehitys että mahdollisuudet ratkaista hallitulla tavalla näitä eurooppalaisia kriisejä näyttävät nyt rajoitetuilta, ja sen lisäksi meillä on niitä vastuita, joita on tullut ongelmamaiden rahoittamisesta. Mielestäni pääministeri kuvaili tätä tilannetta kohtuullisen hyvin, kun hän sanoi, että meillä ei ole tässä mitään kovinkaan ruusuisia vaihtoehtoja ja ikään kuin riskit erilaisissa skenaarioissa joka tapauksessa ovat kohtuullisen suuria.

Mutta halusin omalta osaltani laittaa silti asian mittasuhteisiin, että Suomen valtio sellaisessa tilanteessa, jossa Eurooppa ajautuu vakavaan taantumaan ja Suomi sen mukana, menettää enemmän meidän julkisen talouden varoja kuin menettää edes näinkin isoissa summissa kuin mistä näissä vastuissa puhutaan. Tässä mielessä ehkä tämä keskustelu siitä, onko meillä piikki auki tai ei, on mielestäni osittain harhaanjohtavaa, koska on hyvä käsitellä kokonaisuutena sitä, mitkä ovat ne toimet, joilla olemme yrittäneet vakauttaa Euroopan taloutta, ja mitkä sitten ovat ne muut seuraamukset, joista sitten niistäkin osaltamme olemme kärsimässä. Tai sitten niinä aikoina, kun menee hyvin, olemme osaltamme ehkä myös tietenkin useina aikoina hyötyneet siitä, kun Euroopalla on mennyt hyvin ja meillä on ollut vientimarkkinoita ja kilpailukykyä ja hyötyä yhteisestä valuutta-alueesta.