Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa herra puhemies! Arvon edustajat! Tosiaan esittelyssä kolmatta kertaa täällä salissa on kokonaisuus, joka on hyvin keskeinen, ja kerron lyhyesti teille meidän näkökulmastamme tärkeimpiä asioita ja muutoksia, joihin eduskunnan tulee ottaa kantaa.

Tosiaan kyseessä on puolustusvoimien rikostorjunnasta ja sotilaskurinpidosta lakiuudistus, joka korvaisi nykyisen lain puolustusvoimien sisäisestä kurista ja järjestyksestä sekä sotilaskurinpitolain ja puolustusvoimien poliisitehtävistä säädetyn lain. Niin kuin mainitsin, tämä on aikaisemmin jo käynyt eduskunnassa, mutta se raukesi, koska sitä ei ehditty käsitellä edellisen eduskunnan aikana. Sittemmin se tuotiin tänne, mutta puolustusvoimauudistuksen johdosta jouduttiin teknisistä syistä vetämään se toistamiseen pois, joten kolmas kerta toden sanoo.

Tämä kokonaisuus perustuu vuosina 2009 ja 2010 tehtyyn työryhmätyöhön. Tämä on monella tavalla keskeinen kokonaisuus, joka niin koskettaa Puolustusvoimien arkea kuin samalla on keskeinen väline ennalta ehkäistä hyvin vakaviakin rikoksia tarvittaessa. Puolustusvoimien rikostorjunta on rajattu sotilaallisen maanpuolustuksen alla Suomeen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaan toimintaan ja siihen kuuluu niihin liittyvien rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen. Tämä toimivalta on siis jo tänään olemassa oleva toiminta, ja tämä uusi lakikokonaisuus tältä osin tarkentaisi sitä ja tältä osin olisi rinnakkainen poliisin toimivallalle näissä asioissa.

Moni asia, joka on tässä kokonaisuudessa, on nykykäytäntöä, mutta tässä pyritään tarkentamaan nykykäytäntöjä ja tuomaan niitä lain tasolle. Samalla sitten tätä kautta pyritään myös siihen, että voimme parantaa niin meidän henkilökunnan kuin etenkin asevelvollisten oikeusturvaa, koska tänä päivänä monet meillä vakiintuneet käytännöt eivät ole täsmällisesti nykylainsäädännössä määriteltyjä, ja tämän myötä tämä on myös hyvin tervetullut kokonaisuus.

Keskeisenä näiden vakavien mahdollisten rikosten ohella on tämä niin sanottu sotilaskurinpito, jossa siis on kyse pääosin sotilaiden tekemiksi epäillyistä sotilasrikoksista ja niiden tutkinnasta mutta myös kurinpidosta, joka tietenkin on aika tavanomaista ja samalla luonteeltaan ei niin vakavaa. Puhutaan siis varusmiesten tekemistä pienistä puolustusvoimien sisäisten järjestysmääräysten rikkomisista, poissaolorikkomuksista ym., jotka varmasti ovat monelle täällä tuttuja, ja millä tavalla sitten näihin puututaan vastaisuudessa. Näitä ilmenee vuosittain tietenkin jonkun verran enemmän kuin näitä vakavampia rikoksia.

Esityksen tavoitteena on luoda kokonaisuus, jossa olemme johdonmukaisia, mutta joka etenkin on ajan tasalla nykylainsäädännön kautta ja etenkin myös niin, että tämä vahvistaisi ja paremmin vastaisi perustuslain asettamia vaatimuksia tämäntyyppiselle lainsäädännölle, ja tästäkin näkökulmasta tämä on erittäin hyvä kokonaisuus. Pidän tätä niin tärkeänä, että tulin tänne kuuntelemaan teidän terveisiänne, ja toivon mukaan sitten valiokuntakäsittelyssä saadaan tämä, nyt kun tämä kolmatta kertaa täällä on, myös eduskunnasta läpi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On lähtökohtaisesti hienoa, että hallituksen lakiesityksessä sotilaskurinpidosta ja rikoksentorjunnasta puolustusvoimissa tehdään tarkennuksia ja päivityksiä. Haluaisin nostaa tästä yhden esimerkin, mikä on mielestäni hyvä muutos.

Varusmiespalvelun suorittajan oikeusturva paranee esimerkiksi sillä tavoin, että poistumiskiellon täytäntöönpano muuttuu. Täällä esityksessä sivulla 73 sanotaan näin: "Enintään kolmen vuorokauden poistumiskieltoa ei saisi 1 momentin mukaan panna täytäntöön poistumiskieltoon määrätyn viikko-ohjelman mukaisen viikonloppuvapaan, juhlapyhän tai vastaavan vapaan aikana. Säännös olisi uusi." "Ei ole yhdenvertaista, että lyhyeen poistumiskieltoon määrätytkin voivat menettää vapaansa sattumanvaraisesta rangaistuksen täytäntöönpanon ajoittumisesta johtuen."

Käytännössä tämähän on niin, että kun tulee näitä poistumiskieltoja, niin ne yleensä armeijassa on määrätty juuri ennen lomien alkamista. Kun maanpuolustuskurssilla olin, juttelin tästä joidenkin varusmiesten kanssa, ja monet eivät oikein tahtoneet kestää sitä, että lomat paloivat useasti. Tämä poistumiskieltomääräys koskee yli 2 000 tapausta vuosittain tämän esityksen mukaan. Tuolta eräältä sivulta löysin sen.

Nyt tiedetään, että varusmiespalveluksessa kutsunnoissa vapautetaan jo 16 prosenttia varusmiespalvelukseen kutsutuista nuorista. Se tarkoittaa, että 5 600 nuorta miestä ei aloita lainkaan varusmiespalvelusta. Tämä oli vuoden 2011 tilasto. Lisäksi varusmiespalveluksen keskeytti vuonna 2011 kaikkiaan 19 prosenttia sen aloittaneista, mikä tarkoittaa noin 5 000:ta varusmiestä. Elikkä käytännössä vuosittain 10 600 varusmiesikäistä ei mene armeijaan tai keskeyttää sen. Tämän lisäksi vielä noin 2 600 aloittaa siviilipalveluksen vuosittain.

Varusmiespalveluksen aloittaneitahan on vuositasolla noin 26 000. Tämä on merkittävä määrä, jos meidän nykynuoret eivät enää halua mennä armeijaan tai lopettavat sen kesken. Nythän tämä on aika yksioikoisesti niin sanotusti diagnosoitu niin, että ongelmina ovat mielenterveysongelmat tai liikalihavuus tai muu käyttäytymisen oire.

Minä ymmärrän niitä käyttäytymisoireita, jos lomat palavat sen takia, että alikersantti tai joku muu haluaa puuttua hyvinkin pieneen asiaan ja saa sen loman palamaan. Olen huomannut, että nykyajan nuorten toleranssi on vähän erilainen kuin aikaisemmin ja he eivät enää näe ikävä kyllä tätä varusmiespalvelusta, monetkaan, semmoisena niin sanotusti miehen kouluna, jollaisena sitä ennen pidettiin. Kuitenkin, kun varusmiespalvelus ehkäisee syrjäytymistä, lisää fyysistä ja psyykkistä kuntoa ja elämän valmiuksia tulevia vuosia varten, tämä olisi erittäin tärkeä kaikille maamme nuorille.

Mehän tiedämme, että jos meillä on noin 50 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta, jotka eivät ole koulutuksen tai työelämän piirissä, ja siellä on useita kymmeniätuhansia sellaisia nuoria, jotka eivät missään rekistereissä ole, niin kysymyshän on vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Jos kutsuntaikäisistä 16 prosenttia on kykenemättömiä aloittamaan varusmiespalveluksen ja 19 prosenttia tippuu sieltä pois, niin meillä on syntymässä erittäin suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma. Toivoisin, että esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö voisi Puolustusvoimien ylipäällikkönä keksiä tähän jotain konkretiaa nuorten syrjäytymistyöryhmän nimeämisen lisäksi. Toki, arvoisa ministeri, tämä on varmasti teidänkin vastuualuettanne.

Me emme voi pelkästään sääntöjä hiukan viilata uusiksi, vaan meidän pitää löytää isompi, rakenteellinen ratkaisu siihen, että Suomen nuoret miehet eivät syrjäydy tästä yhteiskunnasta. Armeija on merkittävä osallinen, koska se on lakisääteinen paikka, minne kaikkien kuuluisi mennä. Se on merkittävä osatekijä, joka pystyy ehkäisemään nuorten miesten syrjäytymisen kehityksen ja alkamisen.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On hyvä, että ministeri Haglund on täällä paikalla. Esitän kysymyksen siitä näkökulmasta, että meillä on muutettu uuden perustuslain voimaan tullessa monet monet lait, joiden muutosta perustuslaki on edellyttänyt.

Onko nyt varmasti niin, ministeri Haglund, että tämän lainmuutoksen myötä Puolustusvoimissa ei käy samanlaista kehitystä kuin on koulumaailmassa tapahtunut? Nyt meillä on mittavat ongelmat tuolla koulupuolella järjestyksen, kurin, työrauhan, opiskelurauhan osalta, niin onko nyt varmasti niin, että Puolustusvoimissa varusmiespalveluksessa ei tämä samanlainen kehityksen kulku tämän myötä ole tapahtumassa? Mielestäni varusmiespalveluksen — vaikka se on, niin kuin täällä äsken todettiin, lakisääteinen, se on niin sanotusti pakollinen myöskin, ja on hyvä, että nuoret miehet ja myös nuoret naiset sen käyvät — merkitys on kuitenkin niin iso suomalaiselle yhteiskunnalle, että se myöskin jotakin vaatii, ettei tässä nyt mennä sitten siltä osin liian pitkälle, niin kuin on tapahtunut muualla.

Puolustusministeri  Carl  Haglund

Arvon puhemies! Kiitän erittäin hyvistä huomioista. Tosiaan, tämä ensimmäinen asia, jonka edustaja Niikko toi esille: tässä on tosiaan haluttu yhtenäistää näitä seuraamuskäytäntöjä ja sitä kautta lisätä oikeusturvaa meidän nuorille miehille, kun he suorittavat tätä palvelusta. Tämä on yksi niistä asioista, mistä on kyllä todettava, että tästä on oltu vähän montaa mieltä tämän valmisteluprosessin aikana, joten tämä ei ole mikään ihan helppo asia. Voin kuvitella, että tämä herättää keskustelua tuolla valiokunnissa, mutta pidän silti tätä esitystä perusteltuna, ja tässä muodossa se on ollut tosiaan kaksi kertaa aikaisemminkin täällä, ja se on kyllä aika tarkkaan mietitty ratkaisu.

Tässä on edellytykset tietenkin vastaisuudessakin pidempiinkin poistumiskieltoihin eli neljän päivän poistumiskieltoihin ja pidempiin, jos koetaan, että oikeasti on tarvetta esimerkiksi ajoittaa se viikonlopulle. Jos halutaan oikeasti, että se rangaistus sitten kirpaisee, jos koetaan, että on niin vakavasta asiasta kysymys, että tämä on tarpeen, niin tämmöinen mahdollisuus toki löytyy.

Tämä vie minut sitten tähän edustaja Lepän kysymykseen siitä, voidaanko varmistua siitä, että kuri pysyy Puolustusvoimissa. Kyllä minä uskon, että kaikki te, jotka tunnette Puolustusvoimat, tiedätte, että siellä kyllä tämän tyyppiset asiat ovat perinteisesti erittäin hyvin kunnossa. Ja se arvostus niitä kohtaan, jotka sitten siellä tekevät päätöksiä, vastaavat niin varusmiesten turvallisuudesta kuin myös siitä toiminnasta ja siitä, että kaikilla on kohtuulliset ja hyvät olosuhteet suorittaa sitä palvelua, uskon, että se kunnioitus jatkossakin tulee varmistumaan, vaikka tämä laki muuttuu. Tämä käytännössä vain vakiinnuttaa suurelta osin nykykäytännöt, että oikeastaan se suurin muutos just tähän kurinpitopuoleen on tämä viikonloppupoistumiskiellon muutos, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että jos sitä halutaan käyttää, niin se edellyttää sitä neljän päivän poistumiskieltoa. Sitä tullaan tietenkin varmasti seuraamaan, ja tärkeätä on se, että tähän löytyy hyvä järjestely, joten en ole tästä huolestunut, mutta sen sijaan olen kyllä huolestunut tästä koulupuolen asiasta, mutta se nyt ei ole minun asiani täällä tänään.

Sitten haluaisin viimeiseksi kiittää edustaja Niikkoa tästä puheenvuorosta, mikä liittyy nuorten miesten syrjäytymiseen. Tämä on erittäin vakava asia, niin kuin totesitte, ja tämä on semmoinen asia, missä Puolustusvoimat kyllä haluaa tehdä kaikkensa sen eteen, että voidaan, siltä osin kuin saadaan näitä nuoria miehitä astumaan palvelukseen, pitää heistä huolta. Niin kuin totesitte, tämä on monelle miehelle erittäin hyvä kokemus, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että heidän elämäntilanteensa yleensä paranee, varsinkin niillä, joilla on ollut tällaista syrjäytymisen uhkaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut edustaja Lepälle vielä ihan itsekin omalta puoleltani vastata. Tätähän nyt ei voida millään tavalla verrata koulurauhaongelmiin tai koulukurin heltymiseen sen vuoksi, että opettajat eivät pysty puuttumaan asioihin tai eivät uskalla puuttua, jos me suomme sen, että varusmiehiä ei niin sanotusti simputeta turhaan. Kyllä armeijassa ja varusmiespalveluksessa on hyvä kuri, ja kuri kuuluu ollakin ja saada ryhdissä pysymään, mutta jonkin näköinen rakenteellinen ongelma on myös olemassa, jos kolmannes nuorista ei enää mene armeijaan tai keskeyttää sen. Mielestäni silloin on kysymys osittain myös siitä, että heikoimpien niska katkaistaan tai se katkeaa.

Elikkä kyllä me voimme armeijassa kuitenkin olla inhimillisempiä siinä suhteessa, että kun kaikki eivät ole samalla motoriikalla varustettuja henkilöitä, niin pyrittäisiin siihen, että pidettäisiin kiinni kaikista niistä heikoimmistakin henkilöistä, jotka eivät välttämättä siedä sitä samaa prässiä kuin toiset. Tässähän on kysymys siitä, että rauhan aikana meillä on varaa vähän joustaa joissain asioissa, jotta me saamme nuoret miehet mukaan yhteiskuntaan.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen myötä joukko-osaston komentajan ja häntä ylempien kurinpitoesimiesten päätöksistä voi valittaa suoraan tuomioistuimeen. Oikeusturvan vahvistaminen on tietysti tärkeä suunta, mutta kysyisin ministeriltä, onko tässä sellaista vaaraa tai onko nähtävissä sellaista muutosta entiseen, että muutenkin ruuhkaisten tuomioistuimiemme työtaakka lisääntyy tämän lain myötä entisestään.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa 28 §:ssä kun puhutaan näistä esitutkinnan toimittavista virkamiehistä, niin täällä kerrotaan lähinnä siitä siirtämisestä eli esitutkinnan siirtämisestä poliisille. Mitä mieltä ministeri on siitä, onko tässä takana se, että poliisilla löytyy sitä keinovalikoimaa enemmän, kontra se, että kun kyse on vakavammasta rikoksesta, niin se siirrettäisiin poliisille? Tuossa pykälän lakitekstissä aikaisemmin puhutaan, että voitaisiin antaa poliisille, ja nyt on tarkoitus muuttaa sitä niin, että olisi siirrettävä määrätyt vakavammat rikokset. Mikä tässä on niin kuin takana?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Vikmanin kysymys oli niitä ensimmäisiä kysymyksiä, mitä myös itse kysyin valmistelijoilta, kun lähdin tutustumaan tähän. On todettu, että lähtökohtana on, että Puolustusvoimien toteuttama esitutkinta toteutetaan laadukkaasti ja päätökset esimerkiksi kurinpidon osalta ovat tämän lain mukaisia ja hyvin perusteltuja, jolloin tarvetta valittamiselle tästä tarjotusta mahdollisuudesta huolimatta ei pitäisi olla. Tämä nykyinen laki ei mahdollista muutoksenhakua kurinpito-ojennuksista, mutta niidenkin osalta on ollut jo tänä päivänä mahdollista tehdä kantelu joukko-osaston komentajalle. Mutta tästä huolimatta näitä kanteluita on erittäin, erittäin vähän, missä on kanneltu joukko-osaston komentajalle, kun on esimerkiksi viikonloppuvapaita evätty tai muuta, joten tätä kautta meidän arviomme on ja Puolustusvoimien arvio on, että tämä ei aiheuta tämmöistä valitussumaa. Joten tältä osin minulla on se käsitys, että tämä tulee toimimaan, mutta tietenkin tätä pitää seurata, ja jos tähän päädytään, niin sitten tietenkin tätä on syytä arvioida, mutta meidän hallintomme ja myös Puolustusvoimien sisäinen arvio on, että tämä ei ole suuri riski.

Mitä tulee sitten tähän edustaja Mäntymaan kysymykseen, niin joissain vakavissa rikoksissa on kyllä yksiselitteisesti niin, että poliisilla on laajempi kompetenssi ja myös paremmat resurssit hoitaa näitä asioita, ja siltä osin koen, että on ihan järkevää, että näitä siirretään poliisille, ja uskon, että se on siinä tapauksessa kaikkien osapuolten kannalta parempi ratkaisu.