Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Sodat aiheuttavat siviileille vakavia vaurioita, kärsimyksiä. Partisaanisodan uhrien osalta ollaan nyt pääsemässä eteenpäin, kun korvauksia ruvetaan maksamaan. Valitettavasti vain nyt ehdoksi on laitettu sairaus, joka pitää myös todeta. Se on liian byrokraattinen, liian vaikea prosessi, ja minä olen siis esittämässä, että lähtökohdaksi otetaan koettu kärsimys. Olen tämän mukaisen esityksen myös tänne saliin jakanut ja tulen sen mukaisesti myös yksityiskohtaisessa käsittelyssä ehdotuksen tekemään.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Eilen käytiin tästä ihan hyvä, asiallinen keskustelu. Ehkä vähän valotan sitä kuitenkin uudestaan ennen kuin sanon mielipiteeni ed. Tennilän tekemästä muutosesityksestä.

Tämähän on asia, joka eräässä mielessä on poliittinen, hallituksen esitys asioihin, jotka tapahtuivat 60 vuotta sitten ja joista poliittisista syistä nyt halutaan saada korvausta, ja kun sitä ei voi saada sotilasvammalain perusteella sen takia, että kysymyksessä ei ole fyysisistä vammoista oleva haitta, vaan psyykkisestä järkytyksestä ja kärsimyksestä ja siihen liittyvistä seikoista, niin nyt hyvin monien mutkien jälkeen me olemme tässä tilanteessa katsomassa, miten tälle hallituksen esitykselle käy.

Tämähän on erityislaki. Se kohdentuu oikeastaan ihan miniatyyriväestöryhmään Suomessa. Se käsittää noin 1 500 ihmistä, jotka ovat elossa, ja tulee arvioiden mukaan koskemaan heistä noin 700:aa henkilöä. Tämä kohderyhmä alun perin toivoi kunnollista kuntoutusta vuosittain, mutta hallituksen esitys lähtee siitä, että tämä on kertakorvaus.

Kun näin on ja tämä on näin pieni ihmisryhmittymä ja tämä asia on näin selkeä, tämä on budjetillisesti kehysten sisällä, kaikki on toteutettavissa, niin silloin yritin jo valiokuntakeskusteluissa saada aikaan sitä, että miksi tässä täytyy meidän terveydenhuoltokoneistomme todeta, että näillä ihmisillä on sairaus, diagnoosi, joka kumpuaa 60 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Silloin itse asiassa valiokunnan kuultavissa olevat asiantuntijat olivat myös, kun kysyin heiltä, taipuvaisia ajattelemaan, että tämän kärsimys-sanan käyttö olisi tässä vähintäänkin kohtuullista tai mahdollista, he sanoivat sen näin. Muun muassa Saksassa on tähän liittyvää lainsäädäntöä.

Kuitenkin sitten käsittelyn yhteydessä valiokunta pyysi puheenjohtajansa avulla ministeriön kannan tähän asiaan, koska kysymyksessähän olisi ollut lainmuutos tältä osin. Ministeriön kannanoton jälkeen valiokuntakäsittelyssä päädyttiin siihen, että hallituksen esitystä ei suostuta muuttamaan eli sanaa sairaus 1 §:ssä ei suostuta muuttamaan kärsimykseksi. Olen henkilökohtaisesti edelleen kuitenkin sitä mieltä, että näissä psykosomaattisissa oireissa, joita nämä asiat ovat, pitäisi kärsimys-sanaa käyttää eikä sairaus-sanaa.

Mutta ed. Tennilä, teidän aloitteessanne on semmoinen minusta, miten sen nyt sanoisi — on hyvä, että te tämän asian otitte tällä lailla esille, siinä ei ole mitään pahaa, mutta tämä laki tulisi nyt epäloogiseksi, jos tämä menisi läpi. (Ed. Tennilä: Se korjataan aina, jos se on epälooginen!) Nimittäin 3 §:n 2 momentti pitää sisällään myöskin sairaus-sanan ja 3 §:n 2 momentissa edelleen on vaatimus lääkärinlausunnon kirjoittamisesta tästä asiasta.

Minusta tälle kohderyhmälle olisi vähintään jonkinlaisen kunniavelan hoitamista se, että he anoisivat kertakorvausta itselleen, kertoisivat miten heille kävi, minä päivänä jnp., koska heidän henkilötietonsakin ovat jo tiedettävissä. Sen jälkeen Valtiokonttori sen suoraan myöntäisi ilman mitään lääketieteellistä käsittelyä, sillä tällä seudulla, missä suurin osa näistä ihmisistä asuu, on vielä vaikeuksia terveyskeskuslääkärivirkojen täyttämisen kanssa. Pelkään itse lääkärinä sitä, että osa lääkäreistä ei oikein sisäistä tätä potilaiden kysymystä, että heillä on jokin sairaus, joka lähti liikkeelle 60 vuotta sitten. Minulla on myöskin semmoinen käsitys, että osa yli 80-vuotiaista veteraaneista ei lähde tällaisista sairausoireistoista enää missään puhumaan.

Teidän, ed. Tennilä, kokeneena valtiopäivämiehenä olisi pitänyt huomata, että 3 §:kin olisi pitänyt muuttaa tältä osin. Silloin se olisi toisin. Minä yritin sitä tänään tehdä, mutta vähän liian myöhään, kello oli jo käynyt sen verran pitkälle, että en päässyt siinä asiassa enää eteenpäin. Tärkeintähän tässä loppujen lopuksi on se, että tämä asia toteutuu. Tämä on kuitenkin toissijainen asia, tämä anomuksen hakeminen, verrattuna siihen, että tähän saadaan nyt piste. Kohderyhmäkin on kuitenkin tähän taipuvainen olemaan tyytyväinen, ja se on sinänsä hyvin tärkeää.

Olen iloinen, että tämä monimutkainen polku on nyt loppuun kuljettu. Vähän jää vaivaamaan, että liian paljon byrokratiaa tässä nyt näyttää olevan mukana.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Eilisessä täysistunnossa käytiin samantyyppinen keskustelu, enkä halua enää näin illan myöhäistunteina viivästyttää eduskunnan istuntoa. Haluan kuitenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puolesta todeta, että jos keskustelu tässä asiassa on pelkästään käsittelyä kärsimyksestä, järkytyksestä tai sairaudesta, niin helposti sitten kokonaisuus unohtuu, niin kuin tässä nyt vähän semmoiseen johtopäätökseen on tullut, että kaikki kiteytyy siihen, käytetäänkö järkytys-, sairaus- vai kärsimys-sanaa.

Mitä muuten tulee tämän lakiesityksen sisältöön ja esimerkiksi ed. Akaan-Penttilän esittämään huoleen kuntoutuksesta, niin eihän kuntoutusjärjestelmää tällä heikennetä, päinvastoin. Entiset kuntoutusjärjestelmät ovat kaikkien käytössä, ja tämähän on tarkoitettu näiden partisaanien ynnä muiden tällaisten vastaavanlaisten joukkojen aiheuttamien haittojen korjaamiseen pelkästään.

Mitä tulee huoleen siitä, että tämä ruuhkauttaisi terveyskeskukset, niin voi tietysti ajatella kukin omalla tavallaan, mutta haluan vain muistuttaa eduskuntaa siitä, että valiokunta nimenomaan sen jälkeen, kun todettiin ministerin vastaus siihen, mitenkä tämä 1 § ja 3 §:n 2 momentti pitää muotoilla, kirjoitti tekstin, joka lähtee siitä, että mahdollisimman joustavasti voidaan nämä asiat hoitaa, turhaa byrokratiaa välttäen. Sitten vielä lähdettiin siitä, että ministeriö tekee tällaisen ohjeistuksen, joka mahdollisimman helposti voidaan tarkastuksessa hoitaa ja sillä tavoin viedä eteenpäin.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy hyvin pitkälle yhtyä ed. Akaan-Penttilän esittämiin käsityksiin. Kun lukee 1 §:n 1 momentin, niin kyllä valitettavasti ainakin allekirjoittanut, joka ei ole ollut valiokunnassa kuulemassa asiantuntijoita, saa sellaisen käsityksen, että kyllä tässä nyt käsittämätöntä byrokratiaa tulee, kun puhutaan niistä sairauksista, joita aikoinaan näissä tapahtumissa vuosina 39—45 on tapahtunut. Kyllä noin periaatteellisesti voi sanoa näin, että ed. Tennilän esitys on hyvä siltä osin, että 1 momentti muutetaan, nimenomaan kun otetaan huomioon myöskin se, että kyse on 1 500 euron kertakorvauksesta ja lukumääräisesti hallituksen esityksessä puhutaan muutamasta sadasta, kaiken kaikkiaan 600—700 henkilöstä, joita arvioidaan kuuluvan tähän piiriin. Tuntuu siltä, että tehdään tämä mahdollisimman yksinkertaisesti ja sillä tavoin, että kun on kertakorvaus ja tällainen kärsimys, jonka henkilö pystyy osoittamaan, että hän on joutunut tällaisten partisaanien uhriksi, niin siitä vaan maksetaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On todella tärkeää, että tämä asia nyt saadaan vihdoin hoidettua. Kesti kohtuuttoman kauan, mutta oikeutta sitten lopulta on tulossa.

Mutta kyllä minä pidän ed. Tennilän muutosesitystä sikäli asiallisena, että kun kerran tehdään, niin tehtäisiin sitten niin kuin kertalinttulleen ja kunnolla. En epäile kenenkään motiiveja tässä, mutta meillä Suomessa on liian löysäniskainen kansa, että aina jos ministeriö tai virkamies rupeaa jotain muotoilemaan, niin sitten tehdäänkin näin. Tännehän on valittu edustajat sitä varten, jotka sanovat, miten tehdään, ja virkamiehet tekevät sen, mitä edustajat päättävät.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Minä kannatan ed. Tennilän tekemää esitystä. Tämän hallituksen esityksen kohderyhmä on kaiken kaikkiaan pieni, niin kuin täällä on todettu, Jatkosodan Siviiliveteraanit ry:n tekemien luetteloitten mukaan noin 1 500 henkeä. Ja vaikka tuo korvaus, 1 500 euroa, koskisi koko tätä ryhmää, niin kyse ei kuitenkaan ole rahasta, vaan siitä, että tunnustetaan tämän yksilöidyn ja kovia kokeneen väestöryhmän kokemukset ja tunnustetaan ne kauhut, jotka he ovat siellä omissa kylissään kokeneet. Tavoitteena kai tässä pitää olla se, että tehdään semmoinen järjestelmä, joka on oikeudenmukainen, syrjimätön ja selkeä. Tuolla muutosesityksellä, joka sitten huomioidaan näissä muissakin pykälissä vastaavasti, nämä kaikki tavoitteet toteutuvat.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvostan kovasti ed. Tennilän tekemää esitystä siitä, että hän varmasti lappilaisena kansanedustajana omaa syvempääkin kosketusta tähän problematiikkaan ja niihin ongelmiin, mitkä 60 vuotta sitten nämä ihmiset ovat joutuneet kokemaan, ja tämä asia saadaan nyt jollakin lailla pois päiväjärjestyksestä.

Olen ihan samaa mieltä kuin ed. Soini täällä kertoi, että ei välttämättä aina hallituksen tai virkamiehen esitys ole kaikkein paras, kun otetaan huomioon, minkälaisiin lopputuloksiin se mahdollisesti johtaisi. Se johtaisi siihen, että yli 80-vuotiaat ihmiset joutuisivat kulkemaan lääkärissä ja perustelemaan, että heillä on jonkinlainen sairaus, joka on aiheutunut 60 vuoden takaisista hyvin traagisista tapahtumista, jotka liittyvät raiskauksiin, tappoihin, murhiin ja kaikkiin muihin raakuuksiin, joita ihminen sinä aikana vielä Suomessakin toteutti.

Luulen, että sellainen kevyempi menettelytapa on parempi, jossa on jokin viranomaisen antama todistus siitä, että tämä ihminen on sillä hetkellä asunut sillä alueella, joutunut kärsimään näistä kärsimyksistä, mitkä on helposti todennettavissa. Luulen, että mitään väärinkäytöksenkään mahdollisuutta ei olisi, jos päädyttäisiin kevyempään ratkaisuun kuin siihen, että näitä vanhoja ihmisiä kuljetettaisiin lääkärissä. Me kaikki tiedämme, että ei julkinen lääkärihuolto eikä yksityinenkään lääkäripalvelu tänä päivänä ole ilmaista palvelua. Helposti se 1 500 euroa palaa tähän erilaiseen byrokratiaan ja ammattitaitoisten ihmisten täydelliseen väärinkäyttöön.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, ei enää tästä asiasta kannata kättä vääntää. Tämä on huomenna äänestyksessä, ja se saa sellaisen muodon kuin eduskunta haluaa. Haluan nyt kuitenkin korostaa, ettei sosiaali- ja terveysvaliokunta suotta kuunnellut niitä ihmisiä, joita tämä koskee. Kun näiltä ihmisiltä tiedustelin muun muassa eilen, kelpaako teille tämä hallituksen korjattu esitys, niin he sanoivat, että se on todella hyvä ja pankaa se nopeasti täytäntöön. Tämä vain niille, jotka epäilevät vielä jotain tässä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ed. Kosken viimeiseen lauseeseen sanoisin, että kyllä minuun on otettu puhelinyhteyttä ja sanottu, että versio, jossa ei tarvita lääkärintodistusta olisi heille mukavampi, parempi, helpompi, tasapuolisempi ja sillä lailla houkuttelevampi, että todennäköisesti suurin osa kohderyhmästä olisi taipuvaisia suoraan anomaan tätä. Kyllä siinä tämmöinen totuuskin takana on.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen ed. Akaan-Penttilän kanssa samaa mieltä siitä, että tämmöinen ihan selkeä, yhdenmukainen käytäntö kaikkien osalta olisi paras ratkaisu. Minä itse sain toissa yönä Lokan kylästä sähköpostia, jossa juuri pahoiteltiin sitä, että kuinka tämä kohderyhmä, vaikka se kaiken kaikkiaan on pieni, sitten tällä esityksellä sekin vielä jaetaan useampaan erilaiseen ryhmään.