1) Hallituksen esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän
ja Euroopan keskuspankin perussäännön
10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten
kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen
hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys eduskunnalle Euroopan keskuspankkijärjestelmän
ja Euroopan keskuspankin perussäännön
10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion ja hallitusten päämiesten
kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen
hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräyksien hyväksymisestä.
Herra puhemies! Jos joku ymmärsi, mitä otsikko
sanoo, niin hyvä on, on jo paljon ymmärretty.
Tämä on monimutkaista kieltä.
Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan
luotavaksi Euroopan keskuspankin neuvostoon kansallisten keskuspankkien pääjohtajien
äänioikeuksien
vuorottelujärjestelmä, joka otetaan asteittain
käyttöön euroalueen laajentuessa. Kun
Suomi liittyi Euroopan unioniin kymmenen vuotta sitten, sitä perusteltiin sillä,
että meidän pitää olla mukana
sellaisessa yhteisössä, joka tekee päätöksiä,
jotka koskevat meitä joka tapauksessa, olemme mukana tai emme.
Siis eräänlainen ydinajattelu oli
silloin jo voimassa, ja niinpä sitten
Suomi liittyi unioniin saadakseen päätösvaltaa.
Myöhemmin Schengen-sopimuksen osalta perustelu oli sama: pitää olla
siellä mukana, missä päätöksiä tehdään
niistä asioista, jotka meitä koskevat. Euroopan
talous- ja rahaliittoon liityttiin myös, johon ei esimerkiksi
Ruotsi liittynyt, juuri samalla periaatteella eli Suomen pitää olla
ytimessä, siellä, missä meidän
talous- ja rahapolitiikkaamme koskevat päätökset
tehdään. Tällä hetkellä näyttää olevan
vahva halu, että Suomen pitää liittyä sotilasliittoon,
jotta ollaan mukana siellä, missä tältä osin
tehdään päätöksiä,
jotka meihin vaikuttavat. Monet ajattelevat näin, mutta
kansan enemmistö toki ei.
Herra puhemies! Tämä Euroopan keskuspankkijärjestelmään
ja Talous- ja rahaliittoon liittymisasia käsiteltiin täällä eduskunnassa
muutama vuosi sitten ja siinä todellakin oli vahvana periaatteena
se, että meidän tulee olla täysivaltaisesti mukana
siinä pöydässä, jossa näistä tavattoman tärkeistä talous-
ja rahapolitiikan päätöksistä päätetään.
Tämä oli sinänsä looginen ja
järkevä peruste, mutta tämän
perusteen pitäisi olla tänä päivänä ja
tästä eteenpäinkin selkeä ja
johdonmukainen ja tulisi pitää siitä kiinni.
Tällä nyt käsittelyssä olevalla
asialla, hallituksen esityksellä, tästä periaatteesta
luovutaan. Tässä tehdään kansallisten
keskuspankkien pääjohtajien äänioikeuksien
vuorottelujärjestelmä eli jaetaan kansalliset
pankit eriarvoiseen asemaan: osalla on aina päätösvalta,
osalla ei. Tämä murtaa tämän
periaatteen, jolla mentiin keskuspankkijärjestelmään,
yhteiseen rahaan ja Talous- ja rahaliittoon. Mielestäni
näin ei ole perusteltua tehdä. Tämä järjestelmä tulee
voimaan, jos tämä tulee hyväksytyksi,
sitten kun on enemmän kuin 15 jäsenmaata Emussa,
eli ei vielä ole mikään kiirekään
tämän asian käsittelylle.
Toisaalta, herra puhemies, korostan, että tässä on
kysymys päänavauksesta sillä tavalla,
että jos nyt annetaan periksi Ekp:n osalta päätösvallan murentamisessa,
niin on odotettavissa, että komissioon rakennetaan vähintään
kahden kerroksen järjestelmä, superkomissaarit
ja tilipäiväkomissaarit, tai sitten kaikille jäsenmaille
ei anneta komissaareja ollenkaan. Tämä ei lisää Euroopan unionin
yhtenäisyyttä, ei niiden jäsenmaiden
tasavertaisuutta, vaan murtaa sitä, ja tälle tielle mielestäni
ei ole mitään perusteita lähteä.
Siksi, herra puhemies, ehdotan, että tämä hallituksen esitys
kaikkinensa hylätään.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt meillä käsitteillä tyypillinen
sellainen esitys, jonka epäkohdista ollaan laajasti samaa mieltä,
eli kun pienien maiden vaikutusvaltaa, tässä tapauksessa
välillisesti Suomen, ollaan vuolemassa pois ja supistamassa,
niin sitä paheksutaan mutta ei tehdä mitään.
Tästä on kysymys, että mallioppilas Suomi
repii ryhtiä jakkaralla ja on valmis tämänkin
nielemään. Kun suuret maat taas EU:ssa talous-
ja rahapolitiikassa rikkovat häpeämättömästi
vakaussopimusta, niin menee kuin vesi hanhen selästä:
ei kiinnitetä huomiota, ja Suomen hallituskin on kuin mykkä,
ei puhu mitään, pitääkö viedä tuomioistuimeen
vai ei.
Aivan kuten ed. Kankaanniemi totesi, tässä on merkittävä periaatteellinen
päänavaus, ja kun tämä hyväksytään,
niin tätä tullaan käyttämään mallina,
että näinhän tämä menee.
Kun unioni laajenee, kun rahaliitot täydentyvät,
niin sitä mukaa pienten maiden vaikutusvalta, meidän
suomalaisten vaikutusvalta siellä ytimessä vähenee. Tällaista
eivät perussuomalaiset voi hyväksyä,
ja siksi kannatan ed. Kankaanniemen hylkäysehdotusta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Mietintö on mielenkiintoinen
luettava, myöskin se, että valiokunta suhtautuu
kriittisesti, mutta sitten päätösehdotus
on kuitenkin, että hyväksytään
muuttamattomana hallituksen esitys.
Eräs asia, joka minua hämmästyttää tässä myös,
on se, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, että kun on yli
15 jäsentä, niin sen jälkeen, kuten täällä todetaan,
ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaisesti
tulee tämä kiertojärjestelmä.
Tämähän tarkoittaa sitä, että me
emme eduskunnassa tiedä, minkälaiset säännöt
sieltä tulevat ja millä tavoin esimerkiksi suomalaisia
kohdellaan siellä, eli tämä on avoin
valtakirja kaikkinensa. Me emme tiedä loppujen lopuksi
yhtään mitään, annetaan vain
avoin valtakirja.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Edelliset puheenvuorot ovat aivan oikeassa
siinä, että se pyrkimys, joka on ihan yhteinen
ja jota on pyritty toteuttamaan, siis että kaikilla mailla olisi
näissä instituutioissa ja niiden hallinnossa tasavertainen
edustus niin komissaareina kuin muutenkin, liittyy tähän
kysymykseen. Viime vaalikaudella tätä on käsitelty
hallituksessa ja eduskunnassa muun muassa suuressa valiokunnassa
moneen otteeseen, ja tämä on ollut vaikea, koska
kaikki tietävät kuitenkin sen, että siinä vaiheessa,
kun euroalue laajenee ja siihen tulee runsaasti uusia jäseniä jatkossa,
niin Euroopan keskuspankin rahapolitiikan ja koko pankkijärjestelmän
tehokkuuden, toimivuuden ja ehkäpä jossain määrin
myöskin uskottavuuden kannalta on suurta merkitystä sillä,
kuinka tehokas ja johdonmukainen tämä varsinainen
päätöksentekojärjestelmä on.
Minä tiedän, että hallituksen sisällä viime
kaudella tästä käytiin kovaa keskustelua,
ja tiedän myös sen, että silloinen ministeri
Siimes oli aika pitkälti sitä mieltä,
että jossain vaiheessa tämän tyyppisessä asiassa
pitäisi vetää eräällä tavalla tiukempaa
linjaa, mutta tässä vaiheessa, kun eduskunta tätä päätöstä on
omalta osaltaan tekemässä, ollaan kyllä,
niin kuin on tapana sanoa, aika lailla iltajunassa.
Mitä tulee niihin vaihtoehtoihin, niin toki teoriassa
olisi ollut mahdollista se, että mikään
ei muutu ja kun jäsenmäärä kasvaa,
niin nykyinen päätöksentekojärjestelmä säilyy,
mutta sille ei niiden selvitysten ja niiden keskustelujen mukaan,
joiden edessä myöskin hallitus aikanaan oli ja
myöskin suuri valiokunta, kun sitä informoitiin
tästä prosessista, näyttänyt
syntyvän minkäänlaista tukea nykyisten
euromaiden osalta tai ei ainakaan riittävää tukea.
Se vaihtoehto, jota rivien välissä itse asiassa enemmän
vaihtoehtona tälle vuorottelujärjestelmälle
väläytettiin, oli järjestelmä,
jossa olisi syntynyt tällainen pysyvä byroo, pysyvä hallintoelin,
jonne eivät välttämättä pienempien
maiden edustajat olisi äänioikeutettuina jäseninä päässeet
koskaan, elikkä ei tämä nyt varmasti
kirkko keskellä kylää -ratkaisu ole eikä tyydyttäväkään kompromissi,
jos otetaan lähtökohdaksi se, että kaikkien
jäsenmaiden koosta, kansantalouden koosta ja keskuspankin
koosta riippumatta pitää olla aivan samalla tavalla
päätöksenteossa mukana. Siinä mielessä tämä on
tietysti aikamoinen periksiantaminen, mutta ne kaikki vaihtoehdot, joita
silloin keskustelussa oli, eivät olleet varmaan senkään
vertaa siedettäviä kuin tämä.
Sen vuoksi kritiikkiä on syytä varmasti osoittaa,
mutta iltajunassa ollaan, niin kuin, arvoisa puhemies, totesin.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on ollut eduskunnassa
monesti esillä, ei ainoastaan talousvaliokunnassa vaan suuressa
valiokunnassa ja tässä salissakin. Talousvaliokunnassahan
on lähdetty siitä, että tätä asiaa
niin sanotusti seurataan koko ajan ja etsitään
sitä poliittista tilannetta, jossa tähän äänestysmenettelyyn
voitaisiin puuttua, jos se on käytännössä mahdollista,
mutta Suomihan jäi tässä asiassa yksin.
On vaikea silloin lähteä käytännössä toteuttamaan
joitain muita ratkaisuja, ellei saa muiden tukea. Tässä mielessä tämä mietintö on
laadittu
siltä pohjalta, että jos tällaista poliittista voimaa
löytyy Euroopan unionin laajentuessa 25 jäsenvaltioon
ja jos sitten Suomi tällä 1 prosentin kansantuoteosuudellaan
pystyy neuvottelemaan sellaisen tilanteen, joka nyt tällä hetkellä on
olemassa, se on täysin mahdollista. Sitähän
ei tiedetä käytännössä,
tuleeko tämä järjestelmä, josta
tässä on nyt kysymys, edes koskaan toimimaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi päätösehdotuksensa
perusteluissa puhujakorokkeelta totesi historiallisesti suuren totuuden.
Asiat ovat juuri niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi. Tämän
päätösehdotuksen hyväksymisellä,
kun ei voi enää mitään, kun kaikki
on jo tapahtunut käytännön tasolla, sinetöidään
vuoden 1994 valehtelijoiden klubin koostumus.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Euroopan unionin tulee olla kaikilta osiltaan
valtioiden välistä yhteistyötä,
ja tästä isosta periaatteesta tulee pitää kiinni
hyvin johdonmukaisesti. Silloin se tarkoittaa sitä, että kaikilla
valtioilla pitää olla edustajansa silloin, kun
isoja päätöksiä tehdään,
jotka valtioitten ja kansojen elämään vaikuttavat.
Jos me nyt annamme ikään kuin antautuneina kaikki
periksi sille, että Ekp:n osalta tehdään
tällaisia valikoivia järjestelmiä, tämän asian
edessä ollaan vielä vakavammin sitten, kun komission
kokoonpanosta päätetään. Siellä on kovat
paineet siihen, että myös komission osalta supistetaan
komission kokoonpano siten, että vain osa on tekemässä Euroopan
kannalta ratkaisevia päätöksiä.
Tämä asia tässä on taustalla, tämä EU:n
luonne.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä kritiikki on kyllä nyt
valitettavasti hyvin jälkijättöistä.
Ihmettelen myöskin ed. Kankaanniemeä, joka nimenomaan
viime kaudella oli mukana suuressa valiokunnassa ja tietää erinomaisen
hyvin, että ... (Ed. Kankaanniemi: En ollut!) — Ettekö ollut
viime kaudella? (Ed. Kankaanniemi: Ed. Jääskeläinen
oli!) — No, anteeksi, ed. Jääskeläinen. — Teidän
edustajanne oli joka tapauksessa suuressa valiokunnassa, ja tätä käsiteltiin siellä
moneen
otteeseen. Aivan kuten täällä on tullut
ilmi, Suomella oli toisenlainen tavoite ja on valitettavaa, että me
emme sitä saaneet lävitse. Mutta ei teidän
edustajanne silloin siellä jättänyt minkäänlaisia
eriäviä mielipiteitä, kun tätä asiaa käsiteltiin.
Me yritimme parhaamme mukaan tukea hallituksen tavoitteita, että olisi
saatu parempi ratkaisu, mutta eihän se, että me
nyt hylkäisimme tämän lakiesityksen tässä vaiheessa,
tilannetta miksikään muuttaisi täällä.
Päinvastoin, Suomi tietenkin joutuisi hyvin erikoiseen
asemaan. Voitaisiin kysyä, voiko suomalaisten sanaan ollenkaan
esimerkiksi ministerineuvostoissa luottaa, jos tehdään
niin, että ensin ollaan hyväksymässä ja
sitten ollaankin hylkäämässä.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Yhtyen ed. Outi Ojalan näkemykseen voi sanoa,
että tämä juna on jo mennyt, ed. Kankaanniemi.
Ei meillä ole todellisia vaihtoehtoja olemassa sen jälkeen,
kun tätä asiaa on kuitenkin pitkälle
valmisteltu EU:n elimissä. Ed. Kankaanniemihän
on omalla tavallaan oikeassa siinä, että meillä saattaa
Suomessa olla joskus vähän käsityksiä,
että meillä on näihin päätöksiin
suurempi vaikutusvalta kuin meillä todellisuudessa on.
Aina me puhumme siitä, että meidän pitää päästä pöytiin
päättämään. Mutta tämän
asian osalta, niin kuin totesin, juna on jo mennyt.
Puhemies! En malta olla käyttämättä tätä tilannetta
hyväkseni sanoakseni muutaman sanan myöskin Ekp:n
johtokunnan nimityksistä. Näyttää siltä,
että suuret ovat suuria Ekp:ssä ja pienet ovat
pieniä. Sirkka-Liisa Hämäläinen
korvattiin itävaltalaisella naisella, siis suhteellisen
pienen maan edustajalla, mutta sen sijaan Espanjan edustaja korvattiin
Ekp:n johtokunnassa Espanjan edustajalla.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ei tämä juna mihinkään
ole mennyt. Se seisoo nyt Arkadianmäen asemalla ja odottaa,
saako se täällä Suomen kyytiin, kun eduskuntahan
tästä asiasta päättää.
Siksi se on täällä käsittelyssä.
Ihmettelen, että täällä nyt
viime kauden suuren valiokunnan jäsenet pesevät
käsiään tästä asiasta. (Ed.
Pulliainen: Joskushan niitä on pakko pestä!) Te
olette vastuussa siitä, ettette viime kaudella hoitaneet
tätä asiaa toiseen malliin. Nyt on koko eduskunta
vastuussa siitä, hyväksyykö se tämän vai
ei; voi hylätä myös aivan hyvin. Sitä on
tämä EU:lainen yhteistyö.
Ed. Uotilan puheenvuoro jätti tietysti kysymyksiä.
Hän puhui hyvin vaarallisesti. Hän puhui juuri
niillä perusteilla, joilla nyt vaaditaan, että komissiossa
ei saa olla jokaisella maalla edustajaa — tai he eivät
ole muodollisesti maan edustajia, mutta joka kansallisuudesta. Juuri
tästä on tässäkin kysymys. Jos
Euroopan keskuspankin neuvosto ei voi kokoontua 16-jäsenisenä, mutta
täällä vaaditaan, että komissio
voi viikoittain kokoontua 25-jäsenisenä ja toimii — meidän
kantamme on se kuin sen pitää olla — niin onhan
aivan mahdoton ristiriita tässä asiassa.
Tämä esitys on esitetty nyt hylättäväksi,
ja sitten se palautuu neuvoteltavaksi, jos näin käy,
ja olisi varmasti Suomen kansan etujen mukaista, että se
nyt hylättäisiin, neuvoteltaisiin uudelleen ja
säilytettäisiin meillä päätösvalta
aina myös rahapolitiikassa, talouspolitiikan perusasioissa, joista
Euroopan keskuspankki itsenäisesti päättää meidän
puolestamme.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Asia on juuri niin kuin ed. Kankaanniemi
sanoi. Jos juna olisi mennyt, niin mitä me täällä asemalla
sitten seisoisimme? Tämä on juuri se paikka, Suomen
eduskunta. Me sanomme, että kaikki asiat pitää lopulta
tuoda Suomen eduskunnan päätettäväksi.
Siitä tässä on kysymys. Kun aina sanotaan,
että mennään sinne ytimiin vaikuttamaan,
sinne sitten mennään ja huomataan, että vaikutusvalta
on nolla. Niin kuin ed. Skinnari sanoi: Suomi oli yksin siellä puolustamassa
omaa vaikutusvaltaansa. Missä ne ystävät
nyt ovat sitten ympäri rajojen? Meillä kirjoitetaan
mietintöjä, tehdään tavoitteita,
evästetään hallitusta, ja hallitus ottaa
siellä sitten lusikan kauniiseen käteen ja sanoo,
että ei voima riittänyt ja tässä sitä ollaan
puhtaan paidan ja puhtaan kaulan kanssa. Tämä ei
menettele eikä käy, ja sen takia me täällä tänään
tästä äänestämme.
Kun sanotaan, että puhetta riittää,
se on sama kuin jos perusteluteksteillä yrittäisit
naimisiin päästä: puhetta tulisi vaan,
kuinka olisi kiva, jos päästäisiin ja
mentäisiin, mutta jos et kosi ja käy alttarilla,
et pääse. Näin tämä on
tässäkin asiassa olemassa, että silloin,
kun on päätöksen aika ja ratkaisun aika,
se on tehtävä, ja se ratkaisun aika on nyt. Tämä on
Suomen kansan ja vaikutusvallan kannalta huono esitys, ja sen takia
se pitää hylätä.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Puheenvuoron käyttäjillä pitäisi
nyt olla sen verran rehellisyyttä ulospäin, että he
tunnustaisivat sen tosiasian, että Suomen Pankin pääjohtajahan
näiden säännösten mukaan ei
edusta siellä Suomea, vaan hän on henkilökohtainen
Suomen Pankin pääjohtaja, kuka nyt sitten tähän
tehtävään valitaankin. (Ed. Pulliainen:
Henkilökohtaisen pankkinsa johtaja vai?) Tässä on
kysymys äänestyksen vuorottelujärjestelmästä,
siitä, millä tavoin päätöksentekoa
tehdään ja vuoron perään tässä päätöksentekojärjestelmässä ollaan
mukana.
Ei Suomen valtio tässä luovuta mitään
sellaista valtaa, jota meillä tällä hetkellä on,
vaan kysymys on siitä, millä tavoin päätöksentekojärjestelmää kehitetään,
niin että asioita voidaan hoitaa joustavasti silloinkin,
kun elimessä on 25 jäsentä, kuten on
Suomen eduskunnan suuressa valiokunnassakin, jossa on myös
oma päätöksentekojärjestelmä.
Ed. Soini istuu siellä, niin kuin juna-asemalla istuu.
Mitä ed. Soini on tehnyt asian hyväksi, kun tässä tilanteessa
ollaan?
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle toteaisin vain sen, että suuren valiokunnan
jäsenet eivät ole täällä pesemässä käsiään.
Meillä on käsittelyssä talousvaliokunnan
yksimielinen mietintö. Tiedoksi vaan ed. Kankaanniemelle
se.
Totean myöskin, että teidän edustajanne
ed. Jääskeläinen viime kaudella, kun
tämä asia oli esillä moneen otteeseen,
jolloin me jouduimme todellakin harkitsemaan sen, hyväksymmekö me hallituksen
linjan tilanteessa, jossa tiesimme, että Suomen tavoitteet
eivät mene lävitse, ei ollut asiassa vastaan.
Onko nyt niin, että kristillisten kannat muuttuvat sen
mukaan, kuka teillä on edustajana suuressa valiokunnassa?
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ed. Outi Ojala aikaisemmassa puheenvuorossaan
totesi, että suuri valiokunta viime kaudella päätti
siitä, että tähän mennään,
ja te olitte siellä jäsenenä. Silloinen
ministeri Siimes, joka on teidän puolueenne puheenjohtaja,
ajoi tätä asiaa ja neuvotteli tämän
onnettoman sopimuksen. Teillä on suuri vastuu, ja te pesette
siitä nyt kätenne. Se ei ole kunniaksi teille.
Teille voi käydä niin kuin meidän edustajallemme
kävi vaaleissa. (Naurua) On syytä olla nyt tavattoman
huolellinen ja seurata, miten asiat menevät eteenpäin. Suomen
kansa seuraa, kuka tekee Suomen puolesta Suomen Pankin nimissä päätöksiä raha-
ja talouspolitiikan perusasioista, koroista ja muista. Se on vakava
asia, ja siitä tässä on pohjimmiltaan
kysymys.
Ed. Skinnari kyllä perusteli jälleen hyvin
vaarallisesti, kun ajatellaan, että komission kokoonpanosta
paraikaa neuvotellaan. Tästä vedetään johtopäätöksiä,
että kun olette valmiit luopumaan kerran keskuspankin edustajan äänivallasta,
kyllähän teiltä komissaarinkin voi pois
ottaa. Sillä tiellä on vaarallista edetä.
Ed. Ilkka Taipale merkitään
läsnä olevaksi.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Täytyy muistuttaa isojen puolueitten
edustajille siitä, mitä on olla pienessä puolueessa.
Esimerkiksi talousvaliokunnassa, kun tämä asia
käsiteltiin, en itse pystynyt osallistumaan sen käsittelyyn,
koska olin Pohjoismaiden neuvoston virkamatkalla. Kun pyysin tämän
asian ja erään toisen asian kohdalla, olisiko
niitä voitu lykätä sen yli, että olen
palannut sieltä reissulta, näin ei voitu menetellä,
vaan ne käsiteltiin sillä aikaa. Minun mielestäni
täytyy ottaa huomioon — en tiedä, onko ed.
Jouko Jääskeläinen ollut aikoinaan siinä ratkaisevassa
käsittelyssä paikalla — että meillä ei ole
varaihmisiä, joita voitaisiin heittää näihin
valiokuntiin, vaan silloin, kun me olemme poissa, ne asiat menevät
sellaisenaan. Sen tähden esimerkiksi se, että tämä on
yksimielinen lausunto, ei välttämättä pidä paikkaansa,
koska siihen olisi haluttu jättää eriävä mielipide,
jos se olisi ollut mahdollista.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! On äärettömän
epärehellistä ja epäreilua rinnastaa
komissiosta käytävät neuvottelut ja Euroopan
keskuspankki ja sen päätöksentekojärjestelmä toisiinsa. Kysymys
on kahdesta aivan erityyppisestä systeemistä.
Maastrichtin sopimuksessa, josta Suomen kansa on antanut myönteisen
neuvon, on jo aikanaan sovittu, että liitymme Euroopan
unioniin, ja sen jälkeen on vielä monta muutakin
keskustelua käyty siitä ja me olemme Suomen eduskunnassa
hyväksyneet, että Euroopan keskuspankkijärjestelmä toimii
riippumatta EU:n päätöksentekomekanismeista,
riippumatta maiden kansallisesta päätöksentekojärjestelmästä.
Se edustaa rahapolitiikassa itsenäisyyttä. Tietysti tästä asiasta
voi olla eri mieltä, onko tämä ratkaisu
ollut oikea vai ei, mutta näin se on.
Sen takia, kun nyt päätetään,
mitenkä keskuspankkijärjestelmässä päätökset
syntyvät, ei sieltä nyt Suomelta ole menossa yhtään
mitään paikkaa pois, koska ei siellä Suomella
ole ollutkaan. Siellä on toki ollut Matti Vanhala, mutta
se ei ole sama asia, kuin että Suomella olisi ollut edustaja.
Näin vaan asia on.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Haluan nyt vielä kerran korostaa
sitä, että me olemme luoneet Suomeen järjestelmän,
josta me käymme ulkomailla sanomassa, että se
on Euroopan paras järjestelmä, ja muun muassa
Viro ja Slovenia ottavat käyttöön vähän
vastaavanlaisen järjestelmän kuin meillä on.
Suuressa valiokunnassa todellakin myös kristillisten edustaja
on ollut tämän asian takana. Minä kysyn
nimenomaan siltä kannalta, miten te ajattelette, miten
Suomen uskottavuudelle käy, jos suuren valiokunnan yksimieliset
linjaukset, suuren valiokunnan, jonka tehtäväksi
on annettu neuvoa hallitusta, joko hyväksyä hallituksen
linjaukset tai ei — sen takia juuri suureen valiokuntaan
on koottu kaikki poliittiset ryhmät eduskunnasta, jotta
se edustaa koko joukkoa — jos sen yksimieliset linjaukset sitten
istuntosalissa sen jälkeenkin vielä, kun valiokunnan
mietintö on yksimielinen, täällä kaadetaan.
Minä kysyn, mikä on se uskottavuus, miten Suomen
neuvottelijoiden käy muilla foorumeilla esimerkiksi nyt,
kun neuvotellaan meille tärkeistä asioista: uudesta
perustuslaista; siitä että voimme pitää oman
komissaarimme jatkossakin; siitä että meillä saadaan
sellainen määräenemmistö ministerineuvostoon,
joka tyydyttää myös pieniä maita,
jotta me voimme säilyttää ed. Kankaanniemenkin
tärkeänä pitämät sosiaali-
ja terveys- ja koulutuspalvelut kansallisessa päätöksenteossa,
mikä on se uskottavuus, jos me teemme niin, että ensin
sanommekin yhtä ja ei kulukaan kovin kauan, kun meiltä annetaan
aivan erilainen viesti, että emme me hyväksykään.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ensinnäkin, täällä on
70 edustajaa, jotka eivät olleet viime kaudella ollenkaan
eduskunnassa, eivät voi olla millään
lailla vastuussa siitä, mitä edellinen suuri valiokunta
on suljettujen ovien takana päättänyt,
niin kuin valitettavasti tärkeissä asioissa tapahtuu
tänä päivänä. Meitä viedään
kuin pässiä narusta, niin kuin Aittoniemi sanoi,
suljettujen ovien takana tämmöisiin järjestelmiin
ja vietiin ministeri Siimeksen johdolla tässä asiassa.
Selittelyt ovat, ed. Outi Ojala, nyt kyllä myöhäsyntyisiä,
ja nyt tehdään päätöksiä.
Ed. Pulliainen sanoi kyllä aivan oikein, kun hän
sanoi, että vuonna 94 oli eräänlainen
valehtelijoiden klubi, joka lupasi kaiken mahdollisen, ja nyt ollaan
purkamassa, vetämässä mattoa alta kaikilta
niiltä. Suomen kansa ei olisi äänestänyt sillä tavalla
kuin äänesti, jos olisi tiennyt, että menee
rahapolitiikka ja päätösvaltakin sen
osalta ja menee komissaarit jne. Vaikka ne eivät ole Suomen
edustajia, ne ovat suomalaisia ja tuntevat Suomen ja tuovat Suomen
näkökulman sinne esille.
Ed. Alho puhui kyllä ihan pieleen, kun hän
sanoi jotakin siitä, että siellä ei ajeta
... Tai en nyt tarkkaan muista, mitä sanoitte, (Naurua)
mutta te voitte tarkistaa, että te puhuitte ihan toista
kuin mikä on tosiasia siitä päätösvallan
käyttämisestä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vielä siitä,
että vaikutusvaltamme vähenee, toiveiden tynnyreitä tehdään
ja mietintöjä kirjoitetaan ja sitten puhutaan
ikään kuin rahapolitiikka olisi poliittisesti
neutraalia tai komissio. Ranskan komissaari lähti Ranskan
ulkoministeriksi ja toinen Espanjan komissaari lähtee sosialistihallitukseen.
Täysiä poliitikkoja ne ovat. Herätkää nyt
tähän totuuteen!
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Herra puhemies! Keskustelun lopuksi oikaisen yhden asian. Tätä asiaa
Ecofin-neuvostossa ja eurokokoonpanossa on käsitellyt edellistä edellisen hallituksen
aikana ministeri Niinistö. Tämä ei ole ollut
ministeri Siimeksen toimialaa, jolla muuten
kansallisesti nämä keskuspankkikysymykset ovat
olleet.
Tämä asia, että olisi saatu vielä paremmin
tavallaan pienet jäsenmaat huomioiva järjestely, pienet
keskuspankit huomioiva järjestely, ei tullut eduskunta-aloitteesta,
vaan itse muistan nostaneeni sen asian esille sekä EU-ministerivaliokunnassa
että sitten hvk-prosessin yhteydessä, pitäisikö siinä yhteydessä saada
korjattua tätä mallia, ja sekin on tullut jo tuolla
ministerivaliokunnassa esille. Näitä kysymyksiä juuri
sen kannalta, että olisi mahdollisimman pitkälle
jäsenmaiden tasavertaisuuden takaava malli, on tutkittu
pitkin tätä prosessia ja tehty kaikki voitava,
ja tähän ei kuitenkaan sitten ollut tuolla EU-foorumeilla
mahdollisuuksia. Tässä on toimittu ihan kansallisten
etujen mukaisesti ja valtioneuvoston ja eduskunnan pelisääntöjä noudattaen,
ja näin pitkälle on päästy.
Keskustelu päättyy.