Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan metsästyslakia muutettavaksi niin, että kauriin metsästykseen ei enää vaadittaisi jatkossa pyyntilupaa. Lisäksi ehdotetaan, että metsäkauriin maataloudelle, metsätaloudelle ja liikenteelle aiheuttamia vahinkoja ei enää korvattaisi hirvieläinten pyyntilupamaksuina kertyneistä varoista. Käsittelyssämme oli myöskin lakialoite, jossa ehdotetaan metsästyslain 62 §:n 2 momentin säännöstä siten täsmennettäväksi, että maanomistajaa edustaville organisaatioille annetaan oikeus nimetä ehdokkaat, joista riistanhoitopiirin kokous valitsee sitten kyseisen jäsenen riistanhoitopiirin hallitukseen.

Valiokunnan käsittelyssä päädyimme tästä hallituksen esityksestä yksimieliseen mietintöön. Tästä mietinnöstä annan täyden tunnustuksen valiokunnan jäsenille, ja erityinen kiitos kuuluu myöskin oppositioedustajille, jotka hyvällä yhteistyöllä vaikuttivat siihen, että kykenimme löytämään yhteisen näkemyksen siitä, miten metsäkauriin metsästys jatkossa ilman pyyntilupajärjestelmää saadaan niin toimimaan, että myöskin kestävät eläinkannat, niiden säilyminen, voidaan jatkossa turvata. Olen ylpeä valiokunnan työskentelystä, voin sen täältä puhujakorokkeelta ihan todeta.

Metsäkaurishan kuuluu pienehköstä koostaan huolimatta hirvieläimiin. Historiallisestihan hirvieläinkantoja on hyödynnetty pyyntilupiin perustuen, koska näin on voitu ohjata verotusta määrien ohella haluttaessa toisaalta aikuisiin ja vasoihin ja toisaalta myös eri sukupuoliin. Tällä valikoivalla metsästyksellä mahdollistettiin muun muassa maamme hirvikannan nousu 1970-luvulla. Kaatoilmoitusten perusteella voidaan seurata ihmisten aiheuttamaa poistumaa eläinkannasta. Vaihtoehtoinen menettely olisi pelkästään pyyntiaikoihin tukeutuva passiivinen riistanhoitomalli, jota käytetään yleisesti muun muassa pienriistan metsästyksen säätelyssä.

Hallitus esittää, kuten jo totesin, pyyntiluvista luopumista hirvieläimiin lukeutuvalla metsäkauriilla. Jotta tästä perinteisestä mallista poikkeavasta ratkaisusta saataisiin mahdollisimman paljon seurantatietoa, valiokunta ehdottaa mietinnössään täydennyksenä kaatoilmoitusmenettelyä, jossa riistanhoitopiiri olisi keskeinen tiedon vastaanottaja.

Miksi sitten hallitus esittää metsäkauriin vapauttamista pyyntilupajärjestelmästä? Hallituksen esityksen perusteluissa lähdetään siitä, että ensinnäkin eläinkanta on kovasti kasvussa eräillä alueilla Suomessa ja toiseksi hirven ja valkohäntäpeuran intensiivisen metsästyksen takia metsäkauriin pyynti on jäänyt toissijaiseen asemaan ja muun muassa vuonna 2003 pyyntilupien käyttöaste laski niinkin alas kuin 31,9 prosenttiin myönnettyjen lupien kokonaismäärästä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsiteltäessä hallituksen esitystä valtioneuvostossa pöytäkirjaan merkittiin lausuma, jossa valtioneuvosto edellyttää maa- ja metsätalousministeriön seuraavan lakimuutoksen toimivuutta erityisesti liittyen vahinkojen korvaamiseen ja metsäkauriskannan suotuisaan kehitykseen. Ongelmien ilmetessä maa- ja metsätalousministeriön tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Tähän lausumaan pitkälti viitaten valiokunta edellyttää, että metsäkauriin metsästyksen saalismääriä ja kannan kehitystä seurataan sen selvittämiseksi, miten metsäkauriskanta kehittyy ilman pyyntilupaa tapahtuvan metsästyksen aikana.

Sitten muutama sana saaliin ilmoittamisesta. Valiokunta toteaakin, että metsästyslain 30 §:ään sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka nojalla asetuksella voidaan säätää hirvieläimen pyyntilupaan liitettävistä ehdoista. Pyyntiluvan ehdoksi voidaan määrätä, että metsästäjän on annettava saalistiedot saamastaan saaliista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaakin, että metsästyslain 30 §:ää täydennetään säännöksellä, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi asetuksella velvoittaa metsästäjät antamaan riistanhoitopiirille saalistietoja metsäkauriin pyynnistä, jos tiedot ovat tarpeen kannan kehityksen seuraamista varten. Samalla valiokunta toteaa, että kyseinen ilmoittamisvelvollisuus tulee saattaa voimaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella samanaikaisesti kun käsiteltävänä oleva lainmuutos tulee voimaan.

Valiokunta katsoo lisäksi, että metsäkauriin pyynnistä kerättävistä saalistiedoista tulee käydä ilmi pyydystettyjen aikuisten metsäkauriiden ja vasojen lukumäärä, niiden sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikka. Pyyntipaikka tulee ilmoittaa tilan tarkkuudella. Samoin tulee ilmoittaa, kuuluuko kyseinen tila metsästysseuran tai metsästysseurueen metsästysalueeseen vai onko kyseessä niistä erillinen tila. Edelleen tulee ilmoittaa, minkä suuruinen metsästysseuran tai -seurueen metsästysalueen pinta-ala on. Jos saalis on saatu alueelta, joka ei sisälly metsästysseuran tai metsästysseurueen metsästysalueeseen, tulee myös tämän alueen pinta-ala ilmoittaa. Saalistietojen kerääminen tulee asettaa riistanhoitopiirin tehtäväksi, sillä riistanhoitopiireissä on palkattua vakituista toimihenkilökuntaa.

Muutama sana vähimmäispinta-alasta, jota valiokunnassa pohdimme varsin pitkään. Valiokunta korostaa sitä, että metsäkaurissaalista koskeva ilmoitusvelvollisuus tukisi myös vähimmäispinta-alaan liittyvien seikkojen tehokasta seurantaa. Saalisilmoitusten avulla voitaisiinkin seurata, minkä suuruisilta metsästysalueilta metsäkauriita saadaan saaliiksi, ja tästä johtuen valiokunta katsookin, ettei tässä vaiheessa ennen riittäviä selvityksiä ja seurantaa tule asettaa vähimmäispinta-alaa metsäkauriin metsästykseen. Tavoitteena tulee olla, että metsästyksen kestävyys voidaan varmistaa muilla jo olemassa olevilla säännöksillä ja niiden nojalla toteutettavilla toimenpiteillä, muun muassa metsästystä rajoittamalla. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsästyslaki velvoittaa riistanhoitopiirejä ja riistanhoitoyhdistyksiä seuraamaan kaikkien riistaeläinkantojen kehitystä ja ryhtymään sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin, ja totta kai tämä velvoite koskee myöskin maa- ja metsätalousministeriötä korkeimpana metsästystä johtavana ja valvovana viranomaisena. Samoin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulee tuottaa jatkuvasti tietoa riistaeläinkannoista ja myöskin metsästysseurat ja -seurueet seuraavat tehokkaasti metsäkaurissaaliiden ja metsäkauriskantojen kehittymistä alueellaan.

Edellä esitetyn ohella metsästyksen ohjaamiseen voidaan toki vaikuttaa lakisääteisen metsästäjäorganisaation aktiivisella tiedottamisella, kouluttamisella ja neuvonnalla, eli tavallaan tässä myöskin hyvin paljon vastuuta siirretään metsästäjille ja heidän organisaatioilleen. Jos sitten käy kuitenkin niin, että tämä metsäkauriskanta menee kovin alas ja kestävää kauriskantaa ei voida muuten turvata, niin valiokunta pohtii mietinnössään myöskin sitä, että metsäkauris voidaan sitten tarvittaessa saattaa jälleen pyyntiluvan varaiseksi metsästysasetuksen muutoksella. Se ei muuta toimenpidettä vaadi.

Sitten lopuksi muutama sana vahinkojen korvaamisesta. Nythän vahingot korvataan vielä tänä vuonna hirvilupien kautta tulleilla maksuilla, mutta vuonna 2006 ja sen jälkeen metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja ei enää korvattaisi metsästäjien maksamista hirvieläinten pyyntilupamaksuina kertyvistä varoista. Hallituksen esityksen mukaan metsäkauris tulisi sisältymään niiden riistaeläinlajien joukkoon, joiden aiheuttamia vahinkoja voitaisiin korvata vain erityisestä syystä säätämällä korvauksesta valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi poikkeuksellista vahinkotapahtumaa, joka ei ole ollut ennalta estettävissä ja jolla on vahingonkärsijän elinkeinon harjoittamiselle kohtuuttoman suuri merkitys. Toisaalta valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisjärjestelmä on nyt tarkoitus uudistaa kokonaisuutena siten, että säännökset riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta sisällytetään erilliseen lakiin, johon myös otetaan perustuslain edellyttämät täsmälliset asetuksenantovaltuudet.

Valiokunnan mietintöön liittyy yksi lausuma eli kaksi pykälätarkistusta: 30 §:ään, jossa annetaan asetuksenantovaltuus, ja sitten 62 §:ään tarkennus, joka liittyy tähän riistanhoitopiirin hallituksen valintaan. Tämä meidän valiokuntamme yksimielinen lausuma kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa metsäkauriin metsästyksen saalismäärien sekä metsäkauriskannan kehitystä samoin kuin metsäkauriin aiheuttamien vahinkojen korvauskäytäntöä ja että maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitetaan seurannan tuloksista selvitys vuoden 2006 loppuun mennessä." Mielestäni näillä toimenpiteillä voidaan varmistaa kestävän metsäkauriskannan säilyminen, voidaan hyvin tehokkaasti seurata myös, miten sitä metsästetään. Sitten kun valiokunta on asettanut vielä hallitukselle tämän selonteon antamisvelvoitteen ensi vuoden loppuun mennessä, niin uskoisin, että tämä asia on erittäin hyvin hoidossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole valiokunnan puheenjohtajan selostukseen mitään sisällöllistä lisäämistä. Se tuli perusteellisesti esiteltyä. Liityn siihen tyytyväisyysulvahdukseen, että tämä mietintö on yksimielinen. Mutta kiinnitän kuitenkin muutamaan asiaan huomiota, jotka ovat merkityksellisiä tässä yhteydessä.

Ensinnäkin se, että metsästyksessä ja erikoisesti hirvieläinmetsästyksessä täytyy erittäin tarkoin vaalia sitä, että kulttuuri säilyy. Ajatellaanpa semmoinen tilanne, että jostakin syystä tämä sali tekisi päätöksen, että hirvi on rauhoitettu eläin. Se ei olisi päätös ilman vakavia seuraamuksia. Sehän merkitsisi sitä, että liikenneonnettomuudet eräiltä osin erittäin radikaalisti ja nopeasti lisääntyisivät ja myöskin mäntytaimikkovahingot runsastuisivat myöskin siinä määrin, että sillä olisi jo metsäntuotollisestikin merkitystä. Nykyisellään tästä karsimisesta, joka on täysin välttämätöntä näistä syistä, vastaavat metsästysseurat ja erämiehet in corpore, ilman että siitä heille maksetaan mitään. Päinvastoin he joutuvat kaatolupia hankkimaan ja siitä maksun maksamaan. (Ed. Nepposen välihuuto) — Ed. Nepposella on jotakin erittäin terävää sanottavaa, mutta olisi voinut ulvahtaa niin kovasti, että kuulen sen. (Ed. Nepponen: Pitää kaatoluvista vähän maksaa!) — Joo, no niin, siis nautinnosta pitää maksaa. — Mutta kysymys on myöskin mitalin toisesta puolesta, joka on erittäin tärkeä asia. Tähän, arvoisa puhemies, liittyy se näkökohta, että kysymys on kulttuurista ja kysymys on taidosta. Jos se kulttuuri katkeaa ja se taito loppuu, se on se iso asia. Aina voidaan palata uudelleen lähtöruutuun, mutta nämä ovat merkityksen asioita.

Mitä merkitystä tällä on tämän hallituksen esityksen ja siihen liittyvän mietinnön kannalta? Sillä on se merkitys, että kysymys on kulttuurista tässäkin. Kysymys on siitä, että metsästäjät, siis tällä niin sanotulla ruohonjuuritasolla, ovat reagoineet erittäin voimakkaasti täällä Etelä-Suomessa tähän ratkaisuun, joka nyt tehdään ilmiselvästi yksimielisesti. Siis toisin sanoen on täytynyt ehdottomasti ottaa huomioon sitä keskustelua, jota kentällä on tässä asiassa käyty. Ei voida ajatella sillä tavalla, että asetutaan eräällä tavalla besserwisserin asemaan ja ollaan ottamatta huomioon sitä, mitä ajatellaan näistä asioista.

Minä ymmärrän erinomaisen hyvin sen, että Lounais-Suomessa ja vanhalla Uudenmaan läänin alueella, missä näitä metsäkauriita nyt enemmälti on, siellä on vaalittu tarkoin sitä kantaa ja sillä on ollut omat hoitajansa ja ruokkijansa silloin, kun lunta on ollut vähän enemmän ja ravinnonsaanti metsäkauriilta on estynyt. Sitten kun yhtäkkiä onkin teoriassa ainakin mahdollista, että sitten on joku tontti vaan siellä metsästysalueen sisällä ja siellä ne sitten noin vapaasti ilman lupia ammutaan, niin ottaahan se henkisesti ja sillä tavalla koville tämä asia. Elikkä siis toisin sanoen on pitänyt välttämättömästi luoda sellainen järjestely, jossa otetaan huomioon se, että kaatoilmoitus tehdään ja myöskin tähän minimipinta-alaan, millä metsästystä harjoitetaan, kiinnitetään erityistä huomiota. Sillä tavalla on osoitettu se, että myöskin noudatetaan metsästyslain kestävän käytön pykälää ja sen pykälän noudattamiselle luodaan materiaalinen perusta. Se materiaalinen perusta on nimenomaan se, että on kaatoilmoitus, johon sitten taas liittyy hirvieläinlaskennat siellä vuodenvaihteen jälkeisenä aikana itse kunakin vuonna.

Sitten, mikä tähän vielä liittyy, on vahingonkorvausjärjestelmä. Siihenhän me palaamme syksyllä sitten uudestaan.

Meiltä kansanedustajilta kysytään usein, voiko yksittäinen kansanedustaja vaikuttaa asioihin. Siihen me sitten yritämme legendoida parhaan mahdollisen vastauksen. Tässä tapauksessa voidaan todeta, että kun on oikein tarpeeksi ätäkkä ja pahasisuinen ja suurisuinen henkilö tuolta Lounais-Suomesta, niin eduskunta menee yksimielisesti polvilleen ja laki muuttuu hänen, tämän mansikanviljelijän, tahtonsa mukaan joksikin ratkaisuksi.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Ändringarna i jaktlagen gällande jakten på rådjur har varit en långdragen process i jord- och skogsbruksutskottet, som utmynnade i ett enhälligt betänkande, precis som ordförande Sirkka-Liisa Anttila framhöll för en stund sedan. I övrigt var också ordförandens beskrivning av både processen och resultatet uttömmande.

I jägarkretsar har man sett slopandet av jaktlicenserna som ett hot mot rådjursstammen. Reaktionerna har varit väldigt olika inom olika områden i landet. Där rådjurstätheten är störst är motståndet störst och tvärtom, vilket är kanske något överraskande. Utskottet har tagit oron på allvar och i möjlig mån beaktat jägarnas oro. Det är bra att jägarna tar ansvar för viltstammen. Jag tror att oron kan tas som en garanti för att jägarkåren inte vill beskatta rådjursstammen på ett ohållbart sätt, trots att licenskravet stryks. Det är värt att komma ihåg att det nu uttryckligen är jägarna som har ansvaret för att stammen inte reduceras för kraftigt, och — vilket jag också vill påminna om — att man inte låter den växa för stor så att det uppstår konflikter med markägarna.

Puhemies! Valiokunta ehdottaa, että hallitus melkein harvinaisella tavalla ottaa tehtäväkseen seurata metsäkauriskannan kehitystä. Valiokunta ehdottaa, että metsästäjät velvoitetaan ilmoittamaan riistanhoitopiirille kaadettujen metsäkauriiden lukumäärä, pyyntipaikka, sukupuoli ja se, onko kyse aikuisesta eläimestä vai vasasta. Tällä tavoin ministeriö saa tarkan kuvan metsäkauriskannan verottamisesta ja siitä, tapahtuuko ryöstömetsästystä jollain alueella. Hallitus antaa eduskunnalle selvityksen vuoden 2006 loppuun mennessä vapaan metsäkaurismetsästyksen kehityksestä.

Valiokunnassa käytiin perusteellinen keskustelu säännöksestä metsäkauriin metsästyksen vähimmäispinta-alasta. Minä kuulun niihin, joiden mielestä sellaisesta säännöksestä olisi ollut hyötyä. Ilmoitusvelvollisuus, johon äsken viittasin, on hyvä kompromissi ja lienee riittävä taatakseen, että myös vähemmän vastuulliset metsästäjät pysyvät yhteisen valvonnan piirissä.

On myös herännyt oikeutettua arvostelua, kun metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja ei pyyntiluvan poistamisen jälkeen voi korvata pyyntilupamaksuista kerätyistä varoista niin kuin muiden hirvieläimien puolesta. Metsäkauriit voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja ennen kaikkea avomaaviljelyihin. Vahinkoja voidaan jatkossakin erityisestä syystä korvata valtioneuvoston asetuksen mukaan. Tulkintaa erityisestä syystä ja vastuuta vahinkojen ehkäisystä ei saa tehdä niin tiukaksi, että vahinkoja kärsinyt aina on vastuussa.

Puhemies! Olen ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteessa, jossa esitetään 62 §:ään tarkentamista. Sen perusteella valiokunta haluaa määritellä, kuka voi edustaa maanomistajia riistanhoitopiirien hallituksissa. On ikävää, että pitää ryhtyä lainsäädäntötoimenpiteisiin asiassa, jossa riistanhoitopiireillä takuulla on ollut tuntemusta lainsäätäjän tarkoituksesta myös nykyisellä kirjoituksella. Pienen porsaanreiän hyväksikäyttö pykälätulkinnassa lainsäätäjän tarkoitusta vastaan ei paranna metsästysjärjestöjen ja eduskunnan välistä luottamusta. Tämän ehdotetun lainmuutoksen jälkeen sellaisten tulkintojen pitäisi olla mahdottomia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan selvitteli lakiesitystä ja mietintöä varsin tarkasti, joten puutun vaan joiltakin osin tässä puheenvuorossani tähän mietintöön ja varsinaiseen lakiesitykseen.

Tämän lakiesityksen hyväksymisen myötähän metsästyslaki muuttuu siten, että metsäkauriin metsästykseen ei enää vaadita pyyntilupaa ensi syksystä lähtien. Pyyntiluvan vaatimisesta luovutaan, koska ensinnäkin metsäkauriskanta on kasvanut merkittävästi erityisesti Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Satakunnassa ja Etelä- ja Pohjois-Hämeessä. Toisaalta pyyntilupien käyttöaste on laskenut voimakkaasti, ja esimerkiksi vuonna 2003 se laski noin 32 prosenttiin myönnettyjen lupien kokonaismäärästä.

Tätä lakiesitystä käsiteltäessä valiokunnassa ihmetystä herätti kohdaltani varsin voimakas esityksen vastustus juuri niiltä alueilta tulleiden asiantuntijoiden osalta, joilla kauriskanta on voimakkain. Oliko syynä se, että metsästäjät kyseisillä alueilla eivät halua ottaa vastuuta, vai johtuuko reagointi silkasta kateudesta, vai ovatko molemmat syyt sitten olleet tähän reagointiin todella syynä, tiedä häntä? Edelleen on syytä kuitenkin todeta, että riistanhoitoyhdistysten rooli ei jatkossa ole niin keskeinen kuin aiemmin. Se on selvä, kun enää sitä pyyntilupaa ei vaadita.

Tässä reagoinnissa mieleeni tuli aiempi metsästyslain muutos. Silloin vähän vastaavanlainen muutos oli, ja tämä liittyy hirvenmetsästykseen. Kun ennen hirvenmetsästys aloitettiin lokakuun puolessavälissä, niin sehän muuttui sitten muutama vuosi sitten — en tarkemmin muista ajankohtaa — että on mahdollisuus aloittaa hirvenmetsästys syyskuun viimeisenä lauantaina, eli annettiin vapautta, ei missään mielessä käsketty, että silloin se on aloitettava. Tästä muutoksesta kyllä metsästäjäkunnassa aikamoinen reagointi silloin syntyi, ja tässä tietyllä tavalla tuli mieleen tuo, kun kuunteli tosiaan tiettyjä asiantuntijoita tämän lain käsittelyn yhteydessä.

Omassa maakunnassani, siis Pohjois-Karjalassa, metsäkauriskantahan on varsin vaatimaton, ja uskon, että myös jatkossa siellä kuten muuallakin metsäkauriskantaa verotetaan varovaisesti. Metsästäjät ovat vastuuntuntoisia, ja niinpä myös metsäkauriita tullaan metsästämään sillä tavalla pidättyväisesti, että kestävän käytön periaate toteutuu. Metsästysseuroilla on tietysti keskeinen rooli, kun metsäkauriskantaa vähennetään kullakin alueella, ja myös siinä, kuinka metsästys mitoitetaan niin kannan ydinalueella kuin myös metsäkauriskannan reuna-alueella. Se on myös erittäin keskeistä.

Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että metsäkauriin maataloudelle, metsätaloudelle ja liikenteelle aiheuttamia vahinkoja ei ensi vuonna ja sen jälkeen korvata metsästäjien maksamista hirvieläinten pyyntilupamaksuista kertyvistä varoista. Tämä on varsin loogista, sillä metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja voidaan tämän lain suomin mahdollisuuksin torjua tehokkaasti ennakolta, eli metsästämällä. Kasvaneiden vahinkojen ennaltaehkäisy on ollut koko lainsäädännön muutostarpeen yksi lähtökohta. On muistettava, että kaurisluvista saadut eurot eivät ole läheskään riittäneet niiden aiheuttamien vahinkojen korvauksiin eikä ole oikein, että muitten hirvieläinten metsästysluvilla sitten hoidetaan tämä aukko.

Arvoisa puhemies! Valiokunta täydensi hallituksen esitystä muun muassa kaatoilmoitusmenettelyllä, jotta riistanhoitopiiri pystyy seuraamaan mahdollisimman hyvin saalismääriä ja metsäkauriskannan kehitystä. Tämä oli varmasti hyvä lisäys. En tiedä tarkemmin, miten ilmoitusmenettely asetukseen kirjataan, mutta tuntuisi, että käytännössä paras ratkaisu olisi, että asianomaiset metsästäjät ilmoittaisivat tämän metsästysseuroille, jos ja kun kuuluvat metsästysseuroihin, siellä se metsästys tapahtuu seuran alueella. Tässä tapauksessa metsästysseura kokoaisi nämä ilmoitukset ja sieltä edelleen ne laitettaisiin riistanhoitopiiriin. Tällä tavalla vielä paremmin myös metsästysseurassa seuranta ja valvonta pysyisi niin sanotusti hanskassa.

Tähän mietintöön sisältyy lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa metsäkauriin metsästyksessä saalismäärien ja metsäkauriskannan kehitystä samoin kuin metsäkauriin aiheuttamien vahinkojen korvauskäytäntöä ja että maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitetaan seurannan tuloksista selvitys vuoden 2006 loppuun mennessä. Tätä selvitystä varmasti valiokunnan jäseninä odotamme mielenkiinnolla. Itse kuulun siihen joukkoon, joka pitää hyvänä sitä, että minimipinta-alaa ei lähdetty määrittelemään. Mahdollisten metsästyksen mitoituksen virheellisyyksien kuten mahdolliseen lakiesityksen korjaamiseen kuitenkin voidaan ryhtyä ja on, totta kai, tarvittaessa ryhdyttävä, jos osoittautuu, että puutteita tässä laissa on. Itse kuitenkin uskon, että tämä lakiesitys nyt valiokunnan tekemin täsmennyksin on erittäin onnistunut. Myös ilolla tervehdin sitä, että valiokunta pystyi saamaan yksimielisen mietinnön hyvin seikkaperäisen kuulemisen ja monien, monien keskustelujen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi yksityiskohta: Metsästäjältä vaaditaan ampumakoe, jos hän käyttää metsäkauriin metsästyksessä rihlattua asetta. Tästäkin lausuntokierroksen aikaan monenlaisia käsityksiä oli, mutta valiokunta oli kyllä myös tästä asiasta yksimielinen. Tällaisen johtopäätöksen vedän, koska siitä ei varsinaista keskusteluakaan käyty, ja on todella hyvä, että tämä ampumakoe vaaditaan. Onhan kyse kuitenkin sellaisesta aseesta, että jatkossakin varmaan tämä edellytys säilyy tälle kauriinmetsästyksessä, kun asianomaista asetta käytetään.

Arvoisa puhemies! Metsästyslain 62 §:n tarkennus on todella tarpeellinen, sillä edellisellä kaudella käsitelty metsästyslain muutokseen liittyvä asianomaisen pykälän muoto ei nykyisessä muodossaan ole kaikkialla Suomessa toiminut käytännössä, eli lainsäätäjän tahto jäi toteutumatta, niin kuin ed. Granvik totesi. Todella nyt, kun tämä täsmennys on tehty, uskon, että tältäkin osin asiat ovat paremmassa kunnossa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni valiokunta on tässä hallituksen esityksessä tehnyt hyvää työtä sen johdosta, että me kaikki tiedämme, että niinkin kauniiseen eläimeen kuin kauriiseen suhtaudutaan luonnollisesti hyvinkin tunnepitoisesti siellä, missä niitä enemmän nähdään ja eläin on sinänsä tuttu. Totta kai se meille karskeille suomalaisille miehille monelle on kuitenkin bambi edelleen, on vaikea kuvitella, että sitä pystyisi itse koskaan aseella ampumaan.

Onneksi olkoon myös valiokunnan jäsenelle, ed. Granvikille, joka tekee harvinaista herkkua ja vie samalla tässä myös oman lakialoitteensa osittain läpi. Näitä ei usein täällä salissa ole, että myös yksittäiset kansanedustajat saavat lakiesityksiä läpi.

Se, mihin haluan kiinnittää nyt vielä huomiota — ja kysyisin lähinnä valiokunnan puheenjohtajalta Sirkka-Liisa Anttilalta, kun hän käyttää seuraavan puheenvuoron — on vahingonkorvaukset liikenteelle. Tiedän kokemuksesta, että myöskin metsäkauris aiheuttaa vahinkoja liikenteelle silloin, kun osuma ajoneuvoon käy, ja se on suoranaisesti syynä joskus merkittävään ja suureenkin liikennevahinkoon, joka aiheuttaa vakuuttamattomalle ajoneuvolle sen jälkeen myöskin suuret taloudelliset vahingot ja sitä kautta omistajalle suuret menetykset. Onko nyt tämä laki tämän jälkeen sellainen, että jos törmää esimerkiksi metsäkauriin kanssa liikenteessä ajoneuvolla yhteen ja siitä aiheutuu ajoneuvolle suuret taloudelliset vahingot, niin nämä jäävät tämän jälkeen nyt sitten vakuuttamattomina ajoneuvon haltijalle vastattavaksi? Tämän haluaisin tarkistaa, koska asia kiinnostaa varmasti varsin monia autoilijoita.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Vastaan heti ed. Salolle: Jos olen ymmärtänyt oikein, niin työryhmä tekee työtänsä riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisjärjestelmän uudistamisesta kokonaisuutena ja sehän tulee valiokunnan käsittelyyn toivon mukaan syksyllä, ja sen jälkeen pystyn ed. Salon kysymykseen vastaamaan täydellisesti. Mutta minusta jatkossakaan, jos kerran tilanne on se, että maantiellä törmätään hirvieläimeen, ei kai sitä korvausjärjestelmää pitäisi muuttaa, koska tähän saakkahan vahingot on maksettu valtion varoista. Mutta en todella tiedä, kun en istu siinä työryhmässä, miksi se sitten muotoutuu. Olemme viisaampia sen jälkeen, kun työryhmä on työnsä jättänyt, ja silloin voidaan tähän kysymykseen sataprosenttisesti vastata.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron varsinaisesti tosiaan vielä täydentääkseni sen verran, että asiantuntijakuulemisessahan kävi selkeästi ilmi, että metsästäjäjoukossakin voimakkaasti ollaan kahta eri mieltä metsäkauriin metsästämisestä eli on metsästäjiä, jotka pitävät tarpeettomana, että se vapautetaan. Mutta uskon nyt tämän jälkeen, että kun löysimme kuitenkin erittäin hyvän järjestelmän kannan seuraamiseen ja saaliin ilmoittamisjärjestelmän kautta myöskin toteutuu se, minkälaisilta pinta-aloilta ja minkälaisilta alueilta sitä metsästetään, niin tätä kautta ovat kyllä käytettävissä ne tiedot ja voidaan torjua ne pelot, joita metsästäjäkunnassakin tämän esityksen suhteen on. Siinä mielessä olen varsin tyytyväinen.

Ed. Granvikille voisin vain sanoa, että on erinomainen asia, että tämän lakialoitteen kautta täsmentyy nyt tämä ongelma, kun valiokunta, joka edellisen kerran käsitteli metsästyslakia, ilman muuta luotti siihen, että se toimii käytännössä, mutta se ei kuitenkaan toiminut. Meillä on kaksi esimerkkiä, että näin ei ole tapahtunut.

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta ja sen puheenjohtaja ansaitsevat kyllä kiitokset siitä, että ovat hioneet tästä yksimielisen mietinnön. Tämähän kesti täällä jonkin aikaa, ja, niin kuin puheenjohtaja juuri totesi, metsästäjien käsitykset olivat toisistaan hyvin poikkeavia.

Metsäkauriskanta, niin kuin lain perusteluissa todetaan, on voimakkaasti lisääntynyt — neljässä vuodessa kaksinkertaistunut — ja on täysi perustelu sille, että metsäkauriin metsästys vapautetaan, niin ettei siihen vaadita enää pyyntilupaa. Tässä on kuitenkin edessä nyt sitten tiukka kannan seuranta ja myös näiden vahinkojen seuranta, ja lain toteutumista seurataan muutenkin. Kyllä tämä on nyt niin varmistettu, että ei tässä kyllä mitään yllätyksiä pitäisi sattua. Tässä on tehty hyvää työtä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle kommenttina vaan, että siis tässähän nyt välittömästi ei vahinkokorvausmenettelyyn tule mitään muutoksia, ei metsävahinkojen eikä ylipäätään yhtään minkään suhteen. Vahinkotyöryhmä miettii tämän asian jatkossa, mitä sitten valtion varoista maksetaan. Mutta minä epäilisin, että missään nimessä ei liikennevahinkojen osalta mikään käytäntö tule muuttumaan, koska hirvieläin kuin hirvieläin ja siihen kopsautetaan ja sillä siisti.

Petri Salo /kok:

Puhemies! Hyvä, että tämäkin asia tuli tässä loppukeskustelussa esiin, koska kysyin sitä jo yhdeltä valiokunnan jäseneltä ja hänkään ei osannut siihen heti suoraa vastausta antaa, miten tämä nyt jatkossa on. Ongelma on varmasti myöskin työryhmässä se, että nyt jos sitten kauriinmetsästyksestä ei jatkossa koidu tavallaan kassaan tuloja, niin onko sitten oikeutettua myöskään saman eläimen aiheuttamasta liikennevahingosta maksaa korvauksia. Kaikki me tiedämme, jotka kauriskolaripaikalla olemme olleet, että yleensähän, pääsääntöisesti, kauriin aiheuttamat vauriot ajoneuvolle ovat pieniä — ehkä lasinsiruja, pieni lommo — koska eläin on kevytrakenteinen, yllättävänkin kevytrakenteinen, mutta silloin kun kauris esimerkiksi osuu ajoneuvoon siten, että se aiheuttaa ajoneuvon suistumisen tieltä tai vastaantulevan kaistalle, puhutaan hyvinkin merkittävistä ja suurista korvauksista. Toivon, että tämä työryhmä, joka on asetettu, näkee nämä asiat myöskin siinä valossa, että aina kaurisonnettomuudet eivät ole kansalaisten kannalta pieniä onnettomuuksia, vaan jos ne katsotaan esimerkiksi suuriksi ja kohtuuttomiksi, niiden täytyisi ehdottomasti jatkossa olla korvauksen piirissä.