Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, aiempi pääministeri, haastoi aikanaan rauhanliikkeen siitä, miksi ette kiellä Kalashnikoveja, kun ne tappavat enemmän kansaa kuin miinat. Suomi tarvitsee miinoja, käytännössä ei suinkaan itärajan vaan aluepuolustuksen takia, joidenkin mielestä. Toiset meistä sanovat, että kovan luokan ylisukupolviset suhteet naapurivaltoihin ovat tärkeimpiä.

Me olemme rauhanliikkeessä ottaneet aiemman pääministerin ja nykyisen sos.dem. puolueen puheenjohtajan haasteen vastaan. Olemme olleet ainoita, lukuun ottamatta hänen aiemmin johtamaansa Ulkopoliittista instituuttia, jotka ovat tuottaneet Suomen kaiken perusmateriaalin tavanomaisista aseista. Sipri tuotti peruskirjat 70-luvun alussa, ja ne käännettiin, ja mitä ihmeellisin porukka tuli rauhanliikkeen ovesta sisään. Kaikki Suomen asefetisistit halusivat ostaa teoksen "Tavanomaiset aseet", 300 sivua. Siinä yhteydessä tehtiin toinenkin. Sen jälkeen on tullut pari kolme teosta. Yksi on tekeillä, mutta mikä kummallisinta: Geneven tutkimuslaitoksen tekemä maailman paras raportti "Small Arms Survey", niin eihän se nyt missään tapauksessa valtionapuja saa, koska se on väärällä linjalla suhteessa Suomen rauhanpolitiikkaan ja Nato-innostukseen. Se ilmestyy joka tapauksessa tämän vuoden syksyllä, ja kaksi vuotta sitten meillä oli myöskin maailman kovimmat pienaseasiantuntijat, joka ikinen Suomessa, yhtä lukuun ottamatta kertomassa, mitä nämä aseet aiheuttavat. (Ed. Takkula: Keitä puhuja tarkoittaa?) — Olen pitänyt tästä aiheesta paljon laajempia puheenvuoroja eduskunnassa, joten en toista.

Kansainvälisesti kerrotaan, että Suomen kotitaloudet ovat maailman aseistautuneimpia. Heidän tilastonsa ovat vääriä. Meillä toki on 1,5 miljoonaa asetta, mutta niistä ei ole täällä haittoja sen vuoksi, että meillä on sosiaalinen tasaveroisuus. Me huolehdimme vielä köyhästä kansasta jonkin verran, mutta emme kurjalistosta. Huomenna tulette saamaan saman kampanjan osan, ei jälleen valtionapua: — Pertti Joenniemi sen minulle kertoi Coprista, Kööpenhaminan rauhantutkimuslaitoksesta, jonka johtaja on ollut kollegamme, vihreiden kansanedustaja Tarja Cronberg — Anna Leanderin "Väkivallan tuotteistaminen, sotilaspalveluyritykset ja valtio Afrikassa". Ne neljä ruumista, joita raahattiin Irakin kaduilla, eivät olleet sotilaita. He olivat yksittäisten turvapalvelujen konepistoolimiehiä, ja tämä yksityistäminen jatkuu tavanomaisten aseiden parissa.

En pidä pidempää puhetta. Tämä on pieni haastepuheenvuoro sille, että Suomi uudelleen antaa kansainväliselle ja kansalliselle rauhanliikkeelle rahat, samaan aikaan kun pyrkii Natoon. Tämä on määrättömän tärkeä asia, ja sen takia tulin asiasta puhumaan. Ehkä puhun sitten toisessa käsittelyssä enemmälti näistä kysymyksistä. Eli olen haastanut sos.dem. puolueen puheenjohtajan kaksintaisteluun tavanomaisia aseita ja miinoja vastaan.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! En nyt halua millään tavalla sekaantua tähän ed. Taipaleen ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan väliseen kaksintaisteluhaasteeseen, joka täällä annettiin, mutta ed. Taipaleen innoittamana kuitenkin tulin tänne puhujakorokkeelle puhumaan.

Toivoisin nimittäin, että ed. Taipale voisi käyttää osaa sitä suurta aktiviteettiaan, mitä hänellä on näissä kysymyksissä, myöskin pohjoismaisten sosialidemokraattisten puolueiden ja miksei myös muiden Pohjoismaiden neuvoston puitteissa työskentelevien puolueiden edustajiin vaikuttaakseen siltä osin, että nimenomaan asevientikysymyksissä, ed. Taipale, löydettäisiin yhteisesti pohjoismaisia säännöksiä. Nimittäin suomalainen asevientivalvontajärjestelmä, joka meillä on, on erittäin hyvä, ja pohjoismainen vihreä vasemmistoryhmähän yritti saada tämän asian myöskin esille Pohjoismaiden neuvostossa, jotta luotaisiin yhteiset pelisäännöt tältä osin. Nimittäin käytäntöhän on varsin kirjava eri Pohjoismaissa, miten asevientiä valvotaan. Meillä järjestelmä on julkinen. Toivottavasti se säilyy myöskin jatkossa julkisena. Minusta muut maat voisivat ottaa meistä oppia, ja, ed. Taipale, olkaa myös aktiivinen tältä osin.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Meidän suomalaisten aseet, mitkä ovat valtion hallinnassa ja julkisesti hallinnassa, eivät ole vaaraksi kenellekään. Ne aseet, mitkä ovat Puolustusvoimilla, ovat ainoastaan sitä varten, että jos joku väkivalloin ja pahoissa tarkoituksissa olisi tulossa tähän maahan, niin meillä on silloin, mitä tarvitaan. Ne aseet, jotka ovat poliisin hallussa, ovat poliisin virkatehtäviä varten.

Se, että Suomessa on myös yksityisiä aseita, saattaa muodostaa tietysti tietyn vaaratekijän, koska ne eivät välttämättä ole aina oikeissa käsissä, valitettavasti. Mutta syvin, pohjimmainen syy siihen, että aseilla aiheutetaan vahinkoa, menee elämänarvoihin, elämän kunnioitukseen, siihen kasvatukseen, mitä suomalainen yhteiskunta antaa. Jos meillä kasvatetaan ihmisarvon kunnioittamiseen, niin silloin ei pitäisi myöskään niillä aseilla, joita on kansalaisilla, kenellekään tuotettaman vahinkoa.

Arvoisa puhemies! Arvostan toki sitä, että on rauhanliikettä, mutta täytyy muistaa, että ne aseet, mitkä ovat Suomessa Puolustusvoimien ja esivallan käytössä, ovat myös rauhan ja järjestyksen palveluksessa ja niitä kysymyksiä ei pidä vahingossakaan sekoittaa niihin seuraamuksiin, joita aseilla yksityiset kansalaiset saattavat tehdä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin viitata vielä ed. Taipaleen värikkääseen puheenvuoroon siltä osin, että hän sanoi, että samalla kun Suomi pyrkii Natoon, niin pitäisi antaa rauhanliikkeelle taloudellista tukea ja sen tärkeälle työlle. Toteaisin omasta puolestani, että siitä huolimatta, että Suomen ei pitäisi pyrkiä Natoon, tämä tuki pitää antaa ja Naton ei pidä olla tämän tuen edellytys, vaan lähtekäämme siitä, että tuki rauhanliikkeelle eikä pyrkimystä Natoon.

Esa Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin esityksessä todetaan, tässä Suomi liittyy semmoiseen sopimukseen, jolla kielletään vammoja tuottavat aseet — noin nopeasti kun tästä kannesta lukee. Sehän tarkoittaa laajasti ottaen sen tyyppistä ajattelua, josta voi laventaa tätä keskustelua hyvin pitkälle, mitä ed. Taipalekin tuolta puhujakorokkeelta kuvasi.

Minusta nimittäin ne ihmiset, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että Suomen pitää luopua miinoista, jollakin tavalla lepyttelevät omaatuntoansa sillä ajatuksella. Nimittäin me joudumme hankkimaan niiden tilalle, jos aiotaan uskottava puolustus säilyttää, huomattavasti enemmän ja kalliimpia aseita. Niin kuin ed. Oinonen edellä kuvasi, aseet, jotka ovat tällä hetkellä Puolustusvoimien hallussa, ovat turvallisesti varastoissa, ja niitähän käytetään vasta siinä vaiheessa, jos joku luvattomasti on maahan tunkeutumassa. Sen takia minusta Suomessa pitäisi käydä tästä semmoinen hyvin laaja, avoin keskustelu siinä mielessä, mitä tämä oikeasti tarkoittaa.

Nimittäin ne ihmiset, jotka ovat miinakiellon kannalla, ovat myös näiden asetehtailijoiden kannalla, ovat rahoittamassa isoja asehankintoja. Miinat joka tapauksessa joudutaan korvaamaan. (Ed. Laakson välihuuto) — En puutu näihin välihuutoihin. — Siellä on monia ihmisiä, joita on näköjään höynäytetty vakavasti ottaen tähän, ja tiedetään, jotta se veronmaksajille tulee kalliimmaksi kuin tällä hetkellä. Se tarkoittaa budjetissa isoja summia, jotka ovat pois, joita tarvitaan, kun miinakielto toteutetaan ja joudutaan joka tapauksessa hankkimaan korvaavia aseita tilalle. Se tarkoittaa sosiaalipuolelta, teiden rakentamisesta, monesta muusta asiasta pois olevia rahoja, koska näköjään ylimääräistä rahaa budjettikehyksissäkään ei näytä olevan. Sen takia minä odotan, jotta Suomessa voitaisiin, niin kuin totesin, tämä asia nostaa pinnalle samaten kuin tämä Nato-kysymys. Missään tapauksessa me emme tarvitse enää lisää jäsenmaksuja tämmöisiin massiivijuttuihin, puhumattakaan siitä, että joudutaan mukaan operaatioihin, mitkä ovat mahdollisesti maailmanlaajuisia, ja suomalaiset varusmiehet aikanaan eivät ole sen tyyppiseen lupautuneet sotilasvalaa vannoessaan.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka onkin EU-vaalit, tämä ei ole EU-vaalipuhe. Aion sinne päästä riippumatta tästä puheesta.

Miinanpolkijoiden, ruununraakkien ja pelkureiden edustajana kerron aluksi yhden jutun, minkä takia en ole yhtä viisas aseasioissa kuin edeltävät puhujat. Sanoin kenraali Aimo Pajuselle, joka on hauska mies — hän otti neljännen leijonan kaulukseensa toisin kuin Sutela, joka on rohkea mies — että kuule kenraali, minä olen ollut kolmessa sodassa aseistakieltäytyjänä, melkein neljässä, minä tiedän enemmän sodasta kuin sinä. Oli sekunti, ja Aimo Pajunen sanoi: "Kuule Ilkka, minä tiedän rauhasta enemmän kuin sinä!"

Tämän vuoksi ei kaikessa olla oikeassa, mutta mikäli sosialidemokraattien parhaimmistoa arvostellaan aseviennille myönteisestä näkökulmasta, niin miettikää nyt presidentti Tarja Halosta, joka tosin on eronnut puolueestamme, ja nykyistä ulkoministeriä Erkki Tuomiojaa tai aiempia Sadankomitean perustajajäseniä, jotka tässä salissa tällä hetkellä istuvat. Ei meillä huono rekordi ole, mutta se on tietysti pulmallista teollisuuspolitiikan kannalta. Voitte itse ajatella, onko parempi tehdä tupakkaa täällä vai ei. Luultavasti on parempi, että sitä ei tehdä, mutta se johtaa 200 ihmisen työttömyyteen, ja Patrian rooli on hiukan samankaltainen.

Ihmettelen kovasti ed. Oinosta, joka maalailee Neuvostoliittoa tai Venäjää seinälle. Kyllä papin täytyy nähdä, että Suomen pahin uhka on piru ja perkele ja niitä vastaan ei maallisin asein voida käydä vaan hengen aseilla. Se on myöskin se tapa — hengen aseet — jolla Snellman ja Paasikivi ja osin Kekkonen loivat tämän maan. Ihmettelen, että tällä hetkellä tätä asefetisististä kamaa, joka päätyy lopulta vain sotamuseoihin, tuetaan näin suuresti. Eikö ed. Oinonen ole huomannut poliisiministeriön havaintoa, että suurin sisäpoliittinen uhka Suomelle tällä hetkellä ovat 30—40-vuotiaat vapaat miehet? Tätä ei huomannut sosiaali- ja terveysministeriö eikä oikeusministeriö. Sieltä tulee suurin yhteiskuntarauhaa uhkaava tekijä, ja jos idästä tulee uhkia, ne ovat ainoastaan viruksia ja tauteja. Kyllä nyt on aika nousta yli sen hengenmaiseman, jota jotkut keuruulaiset papit täällä edustavat.

Enempää en siis tällä hetkellä sano, mutta jos jollakin on mielipiteitä, vastaan mielelläni toisessa ja kolmannessa käsittelyssä näihin mielipiteisiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipaleen osittain asiallisen puheenvuoron jälkeen on helppo jatkaa tässä asiassa etenemistä. Eduskunta on kehittämässä melkoisen keskustelurumban tästä hallituksen esityksestä, tarpeettoman vakavia vammoja aiheuttavien umpimähkäisten aseitten kaupasta jne., ja näyttää niin, että ed. Taipale on käsittänyt tämän hallituksen esityksen aivan väärin. Näyttää niin, että ed. Oinosen puolustaessa kuitenkin kotimaista isänmaata ja sen itsenäisyyttä ed. Taipale ehdottomasti haluaa provosoitua ja provosoida tätä asiaa niin, että ikään kuin tässä olisi jostakin suurestakin kapinasta kysymys. Kyllä minä nyt todistan, ed. Taipale, että te olette tässä asiassa täysin väärässä. Tällä ei ole mitään tekemistä kansainvälisen rauhanliikkeen kanssa. Kansainvälinen rauhanliike mielestäni kuitenkin pyrkii välttämään sodat, sodan uhkat ja tämmöisen keskinäisen kapinoinnin, ja silloin tämä asekysymys on aivan väärin argumentein pintaan nostettu näkökulma tähän asiaan.

Yritin lukea hätäisesti, mistä tässä on oikein kysymys. Täällähän tietysti todetaan, tässä suomennoksessa, tiettyjen tavanomaisten aseiden käytön kielloista ja rajoituksista, ja tämä on jo vuodelta 49. Tässä etusivulla yleisperusteluissa pääasiallisessa sisällössä todetaan: "Yleissopimuksen 1 artiklan muutoksella laajennetaan yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen soveltamisala kattamaan kansainvälisten aseellisten selkkausten lisäksi myös valtionsisäiset selkkaukset". Ed. Taipale, kun te olette menossa sinne Euroopan unioniin, minusta tuntuu, että tässä olisi huolta siinä, että Euroopan unioni ei turhan paljon puuttuisi unionin jäsenmaiden sisäisiin asioihin. Siinä olisikin sitä kantamisen huolta enempi kuin näissä nyt käytetyissä puheenvuoroissa on esille tullutkaan.

Mitä tulee rauhaan, mielestäni hyvin varustautunut kansakunta, niin kuin toivon mukaan Suomikin tulevaisuudessa on olemassa, on paraiten varautunut rauhaan, kun on paraiten varautunut siihen, että kukaan sivullinen ei uhkaa sen olemassaoloa ja itsenäisyyttä. Ed. Oinosenkin puheenvuorossa — en muista, oliko mainittu sanoja, mutta kuitenkin — sisältö oli sen tyyppinen, koska oli keskisuomalainen, keuruulainen, puheenvuoro olemassa, että nämä suomalaiset jalkaväkimiinat nyt varastossa vanhenevat, mikä on aivan oikein, tämän rauhanliikkeen ansiosta: kun niitä on ollut varalta olemassa, niitä ei ole tarvinnut käyttää. Sellaista aseistusta pitäisi olla olemassa, mitä ei tarvitse käyttää, mikä on pahimman varalla. Se on mielestäni parasta rauhantyötä, mitä voidaan tehdä.

Herra puhemies! Sitten yhteen toiseen kulmaan, mitä näissä asioissa yleensä tehdään. Suomalaiset hurskastelevat aseidenvientikiellolla ja kaikella muulla siihen liittyvällä oheistoiminnalla, ja voisin sanoa, jos ed. Taipaleenkin katsomasta sosialidemokraattisen työväenpuolueen asemasta tätä asiaa katsotaan, että mielestäni sitä metalliteollisuutta, mikä valmistaa suomalaista aseeksi luokiteltavaa teollista materiaalia, kuten muun muassa miehistönkuljetusajoneuvoja ja monia muita siihen rinnastettavia, pitäisi tukea, koska kansainvälisillä rauhankentillä ne antaisivat parhaan suojan niille kansalaisille, jotka eivät itse halua muuten rauhaan vaikuttaa kuin suojaisissa tiloissa tähystelemällä, kuinka kapinalliset puolella tai toisella toimivat. Niitten toimintaa, tuotantoa, teollista ylläpitoa ja tuottamista pitäisi kaikin tavoin tukea ja kasvattaa eteenpäin.

Herra puhemies! Tämä näin lyhyesti tästä kansainvälisestä rauhanliikkeestä. Näyttää niin, että tässä on tästä hallituksen pienestä esityksestä, mikä ei oikeastaan Suomen politiikkaa muuta mihinkään millään lailla, nousemassa melkoinen kapina siitä, mikä on oikeaa, mikä väärää rauhantyötä, mutta varautuminen pahimpaan, ed. Taipale, mielestäni on sitä rauhantyötä, mihin jokaisen suomalaisen kannattaisi vähän panostaa, jopa uhrata näitä yhteiskunnan varojakin.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Opposition kansanedustajana voin tässä yhteydessä lämpimästi sanoa tukevani hallituksen esitystä, jonka tarkoituksena on rajoittaa aseiden käyttöä ja vahvistaa kansainvälistä oikeutta näiltä osin.

Mitä tulee kansainvälisen oikeuden vahvistamiseen aseidenkäyttöön liittyvissä kysymyksissä, minusta se kysymyskokonaisuus on erittäinkin tärkeä. Tälläkin hetkellä maailmassa on meneillään kymmeniä erilaisia selkkauksia ja konflikteja, joista huomattava osa on valtioiden sisäisiä. Osalla niistä on pitkällinen historiallinen tausta, mutta enemmän otsikoihin ovat toki viime aikoina päässeet kysymykset, jotka liittyvät terrorismiin, mutta näitä, sanoisinko, perinteisimpiä valtioiden sisäisiä konflikteja on toisen maailmansodan jälkeen ollut runsaasti. Näidenkin konfliktien takia on hyvin tärkeää, että aseisiin liittyviä kansainvälisiä sopimuksia tiukennetaan, vaikka meillä tietenkään ei ole takuita siitä, että näissä maissa tapahtuvissa konflikteissa sopimuksilla olisi vaikutusta, mutta suunta edes on tuolloin oikea.

Mitä tulee muihin sopimuksiin, esimerkiksi Ottawan sopimus, jota tässä keskustelussa on sivuttu, on mielestäni hyvin merkittävä sopimus. Suomen toiminnalla on suuri merkitys siltä kannalta, kuinka uskottavana Suomi haluaa itseään pidettävän aseidenriisuntakysymyksissä, oli sitten foorumina YK, EU tai mikä muu foorumi hyvänsä. Näin ollen pidän erittäin tarkoituksenmukaisena, että Suomi liittyy henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen ja toimii tulevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä sillä tavoin, että asiaan liittyvät perusjohtopäätökset tehdään viimeistään tuossa vaiheessa.

On olemassa myös asejärjestelmiä, joihin liittyen sopimusjärjestelyt puuttuvat, ovat vajavaiset. Esimerkiksi taktisista ydinaseista tarvittaisiin kansainvälinen sopimus ja näin ollen sekä YK-perusteisia että muita laajamittaisia sopimuksia aseidenriisunnan ja aseiden käytön rajoittamiseksi tarvitaan kaiken kaikkiaan.

Toivon, että edustajat ottavat huomioon näiden kysymysten laajakantaisuuden ja vakavuuden, eli kun puhumme Suomen asejärjestelmistä, silloin puhumme myös kansainvälisistä kysymyksistä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä ja kansainvälisellä sopimuksella on tietysti hyvä ja kannatettava tarkoitus. Tietenkin, kun lukee tätä suomenkielistä käännöstä, että kielletään aseita, jotka aiheuttavat tarpeettomia vammoja, kai jokainen meistä ajattelee, että kaikki aseiden aiheuttamat vammat ovat tarpeettomia. Sanon tämän, vaikka hyväksynkin realistina aseidenkin käytön oman valtion puolustukseen viimeisenä keinona.

Mutta ehkä tässäkin yhteydessä on hyvä tuoda esiin se ongelma tai uhka, että kyllähän tämä nyky-yhteiskunnan ilmapiiri, kun katsoo lasten ja nuorten tietokonepelejä tai sarjakuvia, on se malli, ettei elämän ongelmia eikä henkilökohtaisia ongelmia ratkaista suinkaan eduskunnassa eikä kokouksissa vaan pyssyillä ja aseilla ja että ne ovat siistejä ratkaisuja. Siinä mielessä tämä asemyönteisyys, jos tätä vauhtia mennään eteenpäin, varmasti yhteiskunnassa lisääntyy.

Sen takia, kun tilaisuus on, kun ed. Taipale otti rauhanjärjestöjen valtionapujen leikkauksen esiin, todella on hämmästyttävää, että vaikka silloin 90-luvun alussa rauhanjärjestöillä oli aika pienet valtionavut, tai hyvinkin pienet, sitten niistäkin vielä määräosa leikattiin ja niitä ei ole ed. Taipaleen ja monen muunkin puheista huolimatta missään määrin palautettu. Kyllä varmasti sitäkin valistustyötä, mitä rauhanjärjestöt tekevät, tarvittaisiin tämän ilmapiirin muokkaamiseksi.

Sinänsä tässä asiassa, joka nyt on esillä, todella, niin kuin ed. Anttila edellä sanoi, hallituksen esitystä on hyvä kannattaa.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuisma otti hyvin mielenkiintoisen teeman esille: erilaisten videopelien ja muiden vastaavien aseenkäytön mallin. Samoin televisio-ohjelmissa ja monissa muissa vastaavissa aseitten käyttö on fiktiota, ja helposti lapset ja nuoret ottavat sieltä esikuvia ja mallia, joita sitten saattavat humalapäissään aikuisina refleksinomaisesti toteuttaa. Tässä on todella se vaara, mikä liittyy aseisiin. Meidän on lähdettävä siitä, että on kasvatettava ihmisiä oikeisiin elämänarvoihin ja elämän kunnioitukseen ja myöskin kasvatettava siihen, että jos toista lyö tai vahingoittaa, niin se tekee kipeää. Tämä tunnepuoli kasvatuksessa on, ikävä kyllä, päässyt unohtumaan.

Mitä sitten tulee Suomen maamiinoihin, henkilömiinoihin, ne ovat välttämätön perusedellytys yhtenä osatekijänä tämän maan uskottavalle puolustukselle. Suomen ei ikäpäivänä pidä mennä allekirjoittamaan Ottawan sopimusta. Se merkitsisi sitä kuin jättäisi talon ovet lukitsematta, jolloinka olisi mahdollisuus vapaasti käydä sisälle. Suomen tulee sitä vastoin maailmalla osoittaa miinanraivaamisen esikuvaa. Maailmallahan noita miinoja on kylvetty täysin vastuuttomasti. Suomessa kaikki miinat ovat tallessa. Viime sotien aikanakin miinat, joita jouduttiin käyttämään, merkittiin tarkoin muistiin, ja jos tilanne salli, ne olivat poistettavissa. Samoin pahan päivän varalle ovat täsmälleen tämänkaltaiset suunnitelmat.

Sekä ed. Seppo Lahtela että ed. Esa Lahtela käyttivät erittäin perustellut puheenvuorot, joissa ed. Esa Lahtela toi esille sen, että jos Suomi luopuisi jalkaväkihenkilömiinoista, niin tämä merkitsisi sitä, että meidän olisi käytettävä asevarusteluun huikeasti nykyistä paljon enemmän valtion varoja, joita tarvittaisiin todella kyllä sosiaali- ja terveystoimeen, sivistykseen ja moneen muuhun. Meillä ei ole järkeä eikä varaa luopua henkilömiinoista. Se on yksi tärkeä osatekijä. Sen korvaaminen maksaisi kohtuuttoman paljon. Rahaa olisi jostakin muualta, tärkeämmästä, poissa. Ja mikä pahinta, tilalle ei suinkaan tulisi aseettomuus, vaan entistä tappavammat ja raatelevammat aseet. Vieläpä on aivan hullu tämä aseittenriisuntasopimus, koska se mahdollistaisi lentokoneista kylvettävät, aivan niin kuin apulantaa metsään levitetään, miinat, jotka eivät olisi millään tavalla kartoissa, eivät ainakaan neliömetrin tai neliödesimetrin tarkkuudella. Ne olisivat todellinen vaaratekijä.

On aivan totta, kuten ed. Esa Lahtela sanoi, että joka vaatii Suomea allekirjoittamaan Ottawan sopimuksen, itse asiassa palvelee aseteollisuutta, joka tällä kertaa on ulkomainen, ei suomalainen oma aseteollisuus, joka pystyy valmistamaan meidän omat miinamme. Tämän haluan, arvoisa puhemies, tuoda tässä yhteydessä esille, mutta haluan tässä yhteydessä vielä korostaa sitä, että on tärkeää toki, että aseitten vastuullisuudesta puhutaan, ja todella ongelma ovat ne aseet, jotka ovat vastuuttomien käyttäjiensä käsissä. Suomen valtion aseet eivät ole sitä rauhan aikana eivätkä toivon mukaan pahimpanakaan aikana, mutta tällaisena hyvinvoinnin aikana tapahtuu paljon väkivaltarikoksia, joissa käytetään asetta, ja siihen sitten ovat monet muut syyt, ja näitä syitä pitäisi pyrkiä vähentämään. (Ed. Taipale: Eivät kaikki nykyiset miinat ole kotimaisia!)

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä nyt ei ole oikein selvinnyt, mikä tämä sosialidemokraattien kanta tähän henkilömiinakysymykseen tai maamiinakysymykseen oikein on, voittavatko taipaleslaiset vai voittavatko esalahteslaiset, ja ongelmahan meillä täällä on, että sosialidemokraattien puheenjohtaja ei voi käyttää eduskunnassa puheenvuoroa, että hän selventäisi, mikä tässä tilanne on, eikä taida olla yhtään varapuheenjohtajaakaan tällä kertaa paikalla, (Ed. Taipale: Pitkällä aikavälillä me voitamme!) mutta jäämme katsomaan, mikä tämän sisäisen taistelun tulos sitten on.

Ed. Esa Lahtela täällä totesi, minkä sitten myöskin ed. Oinonen vahvisti, tai ed. Esa Lahtela sanoi nimenomaan, että on höynäytetty niitä, jotka ovat vaatimassa liittymistä tähän Ottawan sopimukseen, ja minusta tämä on aika kovasti sanottu nimenomaan sen takia, että kun Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen aika voimakkaasti otti kantaa tämän Ottawan sopimukseen liittymisen puolesta ja nimenomaan totesi vielä, että hän on joutunut kansainvälisesti kiusallisiin tilanteisiin sen vuoksi, että Suomi ei ole liittynyt tähän sopimukseen, niin jotenkin tuntuu kyllä aika kummalliselta, että täällä eduskunnassa sitten tällaista kieltä presidentin kannanottoihin voidaan käyttää. Sitähän nämä puheenvuorot käytännössä tarkoittivat.

Minun mielestäni parasta rauhantyötä on se, kun sodankäyneet miehet kertovat lapsilleen, niin kuin isänikin on sanonut, että on tehtävä kaikkensa sen puolesta, että kenenkään ei tarvitsisi kokea sotia, ja se olisi varmasti parasta myöskin nykyajan nuorisolle. Ehkä olisi hyvä, että veteraanit kävisivät myöskin kouluissa kertomassa, mitä se todellisuus sitten siellä sodassa on ollut. Olen sitä mieltä myös, että rauhanjärjestöt tarvitsevat tukea.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Ed. Huotarin kanssa olen juuri samaa mieltä. Olen sitä mieltä, jotta jos päästäisiin tilanteeseen, jotta ei aseita tarvittaisi ollenkaan, niin se olisi kaikkein paras tilanne. Mutta nyt eletään siinä tilanteessa, jotta on tämä Ottawan sopimus, josta ed. Ulla Anttila tuossa totesi, jotta Suomen pitää liittyä aseistariisuntaan siinä, kun miinat hävitetään. Mutta sehän ei tarkoita sitä, kun tilalle tullaan hankkimaan muuta semmoista kalustoa, mikä on paljon pahempaa. Sen takia väitän, että tässä on höynäytetty ja omaatuntoa lepyytellään sillä, kun tehdään tällainen ratkaisu, yhdytään johonkin Ottawan sopimukseen. Jos asetehtailijat olisivat Ottawan asesopimusta vastaan, niin kuulkaa, se olisi hirveä mekkala, olisi rahoitettu valtavat kampanjat, että semmoista sopimusta ei tehdä ollenkaan. Nyt ne ovat ihan hissun kissun, koska ne saavat lisää kehittämisrahaa, tietävät, että menevät uudet asejärjestelmät kaupaksi, ja kaikki ne hokevat sen perään. Tiedätte, mitä nämä suuret asetehtailijat ja nämä yhtiöt tekisivät, jos se ei olisi heidän mielensä mukaista. Eivät ne ajattele yhtään, onko tämä ihmisille vaarallista tai tuleeko pahempaa jälkeä, vaan ne ajattelevat, mikä heidän osakkeidensa tuotto tulee olemaan.

Suomessahan on Puolustusvoimat. Sehän tarkoittaa sitä, että se puolustaa, se ei hyökkää. Olisi aika merkillistä, että miinat olisivat hyökkäysaseita. Nehän ovat paikallaan olevia, niin kuin täällä ed. Oinonen totesi, että ne pannaan ja merkataan yhteen paikkaan. Silloin sen varustuksenkin pitää olla puolustavaa, elikkä kun aiotaan tulla meidän maahamme, niin sitten puolustetaan sitä, mutta ei hyökätä. Sarjatuliaseethan ovat paljon pahempia. Nehän tekevät reikiä hirveästi, kun sieltä tulee yhdessä nauhassa vaan. Eikö ne pidä kieltää? Silloin te, jotka olette Ottawan sopimuksen kannalla, käykää puhumaan, että kaikki sarjatuliaseet pitää kieltää. Pystykorva, se yhdesti poksahtava, se on hidas, se ei niin kuin roilauta silleen eikä tee niin paljon haavoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela on täysin oikeassa: sarjatuliaseet aiheuttavat paljon kuolemia. Tiedämme esimerkiksi Yhdysvalloissa käsiaseiden aiheuttavan tuhansia kuolintapauksia, kymmeniätuhansia vuositasolla, ja näin ollen sarjatuliaseet pyritään kieltämään siellä, mutta siellä taas esitetään erilaisia verukkeita vedoten Yhdysvaltain perustuslakiin siinä, että niitä ei tule kieltää. Esimerkiksi Bowling for Columbine -niminen elokuva, Michael Mooren elokuva, joka on myös Suomessa ollut levityksessä, kertoo nimenomaan tästä. Ed. Esa Lahtela on aivan oikeassa: ne pitäisi kieltää. Näin ollen niiden käyttö aiheuttaa myös aivan selkeästi tarpeettoman vakavia vammoja, niin kuin hallituksen esityksessä n:o 33:kin todetaan.

Mutta, puhemies, maapallolla käydään sotia ja aina niitä perustellaan jollakin tavalla, sisällissotia Sudanissa, meillä on tiedossa tietysti ympäri maailmaa kriisipesäkkeitä, joissa tuhotaan ihmisiä, luontoa, ympäristöä. Tänään eduskunnassa Länsi-Papuasta nimenomaan on ihmisiä käymässä tälläkin hetkellä puhumassa siitä, mitä väkivalta ja aseet aiheuttavat. Ottawan sopimukseen liittyminen on linjassa Suomen yleisen politiikan kanssa, ja aivan niin kuin tasavallan presidentti on todennut, on epäloogista, että Suomi ei allekirjoita Ottawan sopimusta, mutta muuten on toisten miinoista huolissaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mikä koskee tätä hallituksen esitystä, tämän yleissopimuksen laajentamista valtionsisäisiin selkkauksiin, niin sitä ei voi muuta kuin kannattaa, niin kuin ryhmätoverini ed. Ulla Anttila täällä totesi. Tästä ei ole sen ihmeempää sanottavaa, mutta mikä koskee tätä keskustelua yleensäkin, niin on tullut semmoinen vaikutelma, että viime sodasta on ilmeisesti kulunut niin paljon jo aikaa, yli puoli vuosisataa, että se on ruvennut kultaamaan eräitten keskustapuolueen kansanedustajien ja myöskin demarien edustajan Esa Lahtelan maailmankuvaa niin, että siitä on tullut sellainen tarunhohtoinen ilmiö, jota kannattaa vain aseitten näkökulmasta pohdiskella, kun ehdottomasti pitäisi olla juuri niin kuin ed. Taipale on täällä tehnyt, kun on puhunut nimenomaan rauhan puolesta ja pitänyt sitä ensisijaisena tavoitteena. Meitä on täällä kahta täysin eri maailmankatsomusta puoltavia kansanedustajia. On ainakin yksi asia, joka meidät jakaa harvinaisen selvästi kahteen kategoriaan.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Toistan nyt vielä edelleen ed. Esa Lahtelalle sen seikan, että se, jos Suomi ei ole mukana Ottawan sopimuksessa ja Suomi kuitenkin esittää kritiikkiä henkilömiinojen aiheuttamia tuhoja kohtaan, kerta kaikkiaan heikentää maamme uskottavuutta puhua niin tässä asiassa kuin muissa aseidenriisuntakysymyksissä, jotka ovat vakavia kansainvälisen politiikan kysymyksiä. Ne ulottuvat aina taktisiin ydinaseisiin asti, joilla voi olla myös hyvin suuri merkitys.

Mitä sitten tulee näihin henkilömiinojen aiheuttamiin tuhoihin, ne ovat vuosittain erittäin suuria ja vaikuttavat kymmenientuhansien ihmisten arkeen, kun nimenomaan lapsia ja siviilejä vammautuu näiden miinojen uhreina. Näin ollen tämä kysymys on hyvin tärkeä aseidenriisunnan kannalta, ja itse ainakin toivon, että Suomi pystyy pienenä maana ja EU:n jäsenmaana toimimaan sillä tavalla, että edistämme rauhanprosesseja, edistämme aseidenriisuntaa kaiken kaikkiaan, ja jotta tämä meidän roolimme voisi olla aktiivinen, niin meidän täytyy huolehtia myös siitä, että itse toimimme johdonmukaisesti siihen nähden, miten opetamme.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin toteaisin, niin kuin ed. Pulliainen, että hallituksen esitys on kannatettava ja siinä eivät viisarit paljoa värähdä, kun niin tehdään. Mutta sitten tähän muuhun keskusteluun: Ei kai kukaan tosissaan ja vakavissaan vertaa Suomen miinapolitiikkaa maailman muitten maitten miinapolitiikkaan. Maat, mistä huonot esimerkit haetaan, eivät ole Suomen oloihin verrattavissa alkuunkaan. Meillä on asiat kuitenkin hallinnassa. Olisin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kun Ottawan sopimukseenkin ovat vain eräät maat maailmassa liittyneet — suurin osa väkiluvulla mitattuna on sen sopimuksen ulkopuolella eikä se ole ollut kovin suosittu sopimus allekirjoitettavaksi — niin Suomella on erityissyynsä kyllä pitäytyä aika pitkään omassa juoksuhaudassaan tässä asiassa. Oman oppini sain eräällä torilla, kun sotien veteraani tuli luokseni ja sanoi: "Muista Matti, mitä viime sodan jälkeen veteraanit sanoivat: Kun rauha saatiin, niin rauhanpiippua poltettiin, kiväärit maahan haudattiin, mutta sitä ennen ne rasvattiin."

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mitä suomalaisiin miinoihin tulee, niin ymmärrän hyvin sen, että tasavallan presidentti on kiinnittänyt huomiota siihen, että kansainvälisessä kanssakäymisessä Suomi tässä asiassa ei ole siinä seurassa, johon se luontevasti kuuluisi, eli muiden EU-jäsenmaiden joukossa ja että tämä asia kiusallisella tavalla on joskus tullut kansainvälisessä kanssakäymisessä esiin.

Toisaalta, kun on kyse Suomen turvallisuudesta ja Suomen turvallisuuden tarvitsemasta puolustusjärjestelmästä, niin tässä on eri asioita punnittava toisiaan vasten, ja uskon, että tämä kansainvälinen kiusallinen tilanne, joka joskus saattaa näissä yhteyksissä tulla esiin, on kuitenkin pienempi paha kuin se, että luopuisimme näistä oman puolustuksemme ja turvallisuutemme kannalta tässä vaiheessa tarpeellisista miinoista. Kuten on todettu, suomalaisiin miinoihin astuu korkeintaan vihollisen sotilas, ja kun me niitä turvallisuutemme ja puolustuksemme kannalta tarvitsemme, niin niistä ei pidä mennä luopumaan.

Mitä rauhanjärjestöihin tulee, olen myös sitä mieltä, että ne tarvitsevat taloudellista tukea toimintaansa. Niiltä on samalla tietysti edellytettävä sitä, että ne ovat silmät auki kaikkiin ilmansuuntiin, näkevät ihmisoikeusloukkauksia siellä, missä niitä tapahtuu, eivät katso vain yhteen suuntaan. Tässä suhteessa on onneksi tapahtunut hyvin paljon myönteistä kehitystä niistä ajoista, jolloin ed. Tiusanen ja kumppanit toimivat Suomen Rauhanpuolustajissa. Suomen Rauhanpuolustajathan oli tunnetusti järjestö, jonka mielestä neuvostoaseet olivat niitä rauhan aseita ja länsi oli se ainoa paha.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ulla Anttilalle voisi todeta sen, jotta vaikka tuolla kesälauantai-illan tansseissa jossakin käytetään puukkojakin, niin eihän puukkoja sen takia kielletä, että siellä aina joutuu joku menemään lääkärille sen takia paikkauttamaan itseään. Siinähän on käytetty puukkoa väärässä tarkoituksessa. Se ei ole ohjeen mukaista. Ei sillä ole tarkoitettu semmoisia tehdä, mitä sillä tehdään.

Tämä miinajuttu on vähän saman oloinen juttu. Jos jossakin maassa käytetään niitä järkevästi, ei tehdä sillä tavalla kuin joissakin maissa muualla käytetään, niin siinähän on käyttöohjeesta puute. Eikös Suomen pidä paheksua sitä, että siellä käytetään huonosti niitä miinoja — niitä ei merkata ja käytetään vastuuttomasti — eikä lähteä silleen niin kuin sanotaan, höynähtämään, jotta kaikki miinat pitää hävittää jokaisesta maasta ja hankkia hirveän kalliit asejärjestelmät tilalle, jotka ovat paljon pahempia vielä kuin miinat, tehdään paljon pahempaa tuhoa? Kaiken lisäksi tietysti asetehtailijat rahastavat sillä. Tämä on se ongelma.

Sen takia Suomen pitäisi paheksua sitä ja mennä neuvomaan, että miten tämä laitetaan ja miten kerätään pois, että ei tehdä siviileille vahinkoa niin kuin monissa maissa tehdään valitettavasti.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Kysymys on niin sanotuista epäinhimillisistä aseista, jotka aiheuttavat epätäsmällisiä tai satunnaisia vammoja kenelle tahansa. Kaikille näille aseille on ominaista se, että ne ajavat tiensä loogiseen loppuun asti. Esimerkiksi biologisia aseita ei olisi kielletty tähän mennessä, ellei kävisi niin, että kun ruttoa lähetetään rottiin, niin rotat tulevat omalle puolelle ja uhkaavat omaa puolta.

Kemialliset aseet tulivat toisessa maailmansodassa jo tiensä päähän. Eräät sirpalekranaatit tulivat tiensä päähän, kun käytettiin niiden hauleina plastiikkia. Niitä ei röntgensäteillä löydetä. Ehkä se, että hauleja ei olisi löydetty vietnamilaisista, ei olisi merkinnyt mitään, mutta niitä saattaa vastapuoli käyttää myöskin ja niitä saatetaan löytää myöskin teollisuusmaiden henkilöistä. Tästä on pitkälti kysymys, ja myös miinat tulivat tiensä päähän kansainvälisesti sillä nojalla, että ne jäivät sinne ikuisina vartiomiehinä 50 vuodeksi sotien jälkeenkin maaperään.

Kerron tarinan tässä, joka on yhtä mielenkiintoinen kuin monet muut tarinat. Vuonna 88 maailman huippukaveri, Arthur Westing, joka oli YK:n ympäristöohjelmassa Unepissa töissä ja julkaisi kaikki parhaat julkaisut sotien ympäristövaikutuksista — silloin vihreitä ei ollut, hän oli ainoa — julkaisi Unepin toimesta Sodan räjähtävät jätteet -julkaisun, jossa oli aika hurjia kuvauksia Puolasta ja Libyasta. Libyassa vielä silloin 2 prosenttia kameleista kuoli miinoihin vuosittain. Tämä oli pitkälti myös Kamputsean sodan ja muiden jälkeen se syy, miksi maailmanlaajuisesti päätettiin luopua miinoista.

Se logiikka, mistä ed. Ulla Anttila on tässä maininnut, on juuri se logiikka, millä me puolustamme niistä luopumista osana globaalista päätöstä, vaikka se meille maksaa. Emme me mitään tyhmiä ole, ettemmekö ymmärtäisi toisten logiikkaa ja saatamme sen hyväksyäkin, mutta me olemme toista mieltä. Meillä on jokin globaali näkemys ja aiomme taistella sen puolesta ja pitkän päälle voittaa. Tähän mennessä Suomen logiikka on ollut se, että niistä luovutaan vuoteen 2008 mennessä, jotkut sanovat 2010 jne., jotkut haluavat niitä pitää. Ennemmin tai myöhemmin niistä luovutaan, se on se logiikka, joka tulee vastaan.

Otan toisen esimerkin vielä Unepista. Silloin ehdotimme rauhanliikkeen toimesta, tämän sitoutumattoman rauhanliikkeen toimesta, Suomelle, että se perustaisi miinojen raivausjoukkoja eri puolille maailmaa. Kenraali Pajunen, silloinen kansliapäällikkö, ilmoitti "Ei herranjestas! Voi kuolla joku suomalainen!" tajuamatta, että mehän voimme maksaa muille, jotka voivat kuolla. He vastustivat jyrkästi hanketta silloin. Nyt kun meidän Pasista on tehty Raisu-ajoneuvo, joka kettingeillä raivaa miinoja — moni teistä on nähnyt niitä — siitä tehtiin tuote, tuotteistettiin miinojen raivaus. Se toimii osittain, mutta jokainen tietää, että siinä on pulmia; Mosambikista tunnen asian erittäin hyvin.

Mutta olisiko viisaampaa ollut perustaa Punaisen Ristin tekojalkatehdas tai pyörätuolitehdas Mosambikiin, viedä sotainvalidien kuntoutustoimintaa niihin maihin tai SPR:n apuvälinetehdas, Raisun ohella tai sijaan? Tässä on se valinta. Sotien pitkäaikaisvaikutukset tulevat pysyvästi tietoisuuteen tämän jälkeen — luulen, että ed. Zyskowiczkin tajuaa ne — kaikkialta maailmasta. Niiden merkitys on yhä syvempi. Nyt aletaan puolustaa kulttuuriomaisuutta eri puolilla täydellä vakavuudella, ja vielä 90-luvun alussa Suomi ei ollut edes sen sopimuksen jäsen.

Vein Mosambikin ainoan psykiatrin Kaunialan sotavammasairaalaan vuonna 88, vähän ennen kuin perustimme siviilien aivovammayhdistyksen. Siellä oli noin 300 miestä paikalla, ja kysyimme Leo Jarholta, ylilääkäriltä, kauanko tämä laitos on sotavammaisten käytössä. Hän sanoi tälle mosambikilaiselle, että vuoteen 2015. Sota-aivovammaiset saattavat poistua, sitten tulevat dementit, normaalit sotainvalidit ja kaikkia muita sairauksia sairastavat, eli sodasta 70 vuotta. Tämä psykiatri, ainoa psykiatri ja neurologi maassa, ajatteli, mitä se heillä meinaa, kun heillä oli täydellinen sisällissota käynnissä. Tässä suhteessa on hirveän tärkeää ottaa tämä sosiaalinen ja inhimillinen näkökohta eikä vaan asenäkökohta huomioon.

Viime sodissa suomalaisista astui miinaan 2 000 henkeä. Tiedän sen sen vuoksi, että kävimme läpi vaimoni kanssa kaikki Suomen lääkärilehdet, mitä niissä on sanottu sodasta ja terveydestä kaikkina aikoina, mukaan lukien sotilasaikakauslehdet. Sieltä puuttuivat epäinhimilliset aseet kokonaan, sieltä puuttui siviiliväestö lähes kokonaan, vastapuoli lähes kokonaan, sodan pitkäaikaisvaikutukset lähes kokonaan ja myöskin atomipommi lähes kokonaan ja sodan ennaltaehkäisy lähes kokonaan. Ja nämä ovat ne asiat, jotka pitää ottaa huomioon myös sen ohella, että meillä olisi rautaa varastossa ja rasvatut museoon joutavat kiväärit maan alla.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti aseet aiheuttavat vammoja, kun niitä käytetään, aivan huolimatta siitä, missä ne on valmistettu. Yhdysvalloissa kuolee joka vuosi 30 000 amerikkalaista käsiaseella ammuttuina. Luku sisältää tosin itsemurhat, joiden määrä on kuitenkin varsin vähäinen verrattuna näihin niin sanottuihin onnettomuuksiin, rikolliseen ampumiseen, tappamiseen, murhiin liittyen ja muihin vahinkoihin, joka on hyvin iso osa tuosta luvusta.

Afganistanissa vuonna 2000 toimi itävaltalaisten toimesta perustettu proteesisairaala Kabulissa, jossa hoidettiin vuositasolla tuhansia pääosin lapsia ja naisia, jotka olivat menettäneet miinoihin alaraajansa taikka muuten vammautuneet. Neljävuotias tyttö, jolla on molemmat jalat poikki ja tilalla proteesit, jota äiti toisella kädellään kuljettaa, tukee, koska toinen käsi on samassa miinaonnettomuudessa vammautunut ja jouduttu amputoimaan, ei ollut mikään epätavallinen näky tuolloin tuossa sairaalassa. Näin ollen sellainen logiikka, että Suomi osaa hoitaa miinansa ja muut eivät, tietysti sille on perusteluja, mutta kun maailmantasoisesti, globaalisti, sovitaan miinapolitiikasta, niin poikkeuksia ei yleensä tällaisiin sopimuksiin mahdu.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietysti tosiasia tuoda globaaliset tilanteet esille, joita miinat siellä, missä niitä on vastuuttomasti ja sotien sääntöjenkin vastaisesti levitetty, aiheuttavat. Suomalaiseen periaatteeseen viime sotien aikana on kuulunut ja näin, uskon, Suomen sotilaat ovat tänäkin päivänä tarkoin koulutettu, että miinat rauhan aikana pidetään lukkojen takana ja niitä vartiokoirat myös vartioivat, niin ettei kukaan vahingossakaan niihin käsiksi pääse, ja sotatilanteessa myös tarkoin merkittäisiin karttoihin, missä ne ovat. Nämä miinat ovat semmoinen suoja, johonka köyhän, pienen maan turvallisuus hyvin olennaisesti perustuu, jotta se voi käyttää rauhan aikana rahaa köyhäinhoitoon, sosiaalitoimeen, terveystoimeen, opetustoimeen ja kaikkeen siihen, mihin me tarvitsemme.

Eli on aivan käytännön eri asiasta kysymys, jos me vertaamme, niin kuin täällä on ansiokkaasti tuotu esille näitä Mosambikia ja Kamputseaa ja monia muita ongelma-alueita, joissa on miinoja, tai sitten se periaate, minkä mukaan Suomi niitä käyttäisi, jos pahan päivän käyttötarve tulisi. Mutta kuten ed. Seppo Lahtela sanoi, paras ase on se, joka jo pelkällä olemassaolollaan on riittänyt tekemään itsensä tarpeettomaksi, ja sehän se kaikkein paras asia on, että jokainen jo ennalta tietää, että pahoissa aikeissa ei tähän maahan ole kenelläkään tulemista.

On todella väärin, että maailmalla näitä on käytetty vastuuttomasti, ilmeisesti vastoin Geneven sodankäynnistä annettuja sopimuksia. Niitä ovat käyttäneet käyttäjät, jotka eivät näitä sopimuksia ole halunneetkaan noudattaa, eivät ole merkinneet miinoja karttoihin, ja ne on todellakin lentokoneista käsin jopa kylvetty, siroteltu, pitkin maisemaa, ja nämä ovat todella uhkatekijä. Suomalaisina saamme olla ylpeitä siitä, että meillä on tämä Raisu, joka edustaa aivan kehityksen kärkeä miinanraivauksessa. Suomalaiset voivat kouluttaa miinanraivaajia, ja tätä työtä riittää vuosikymmeniksi, sitä työtä riittää vuosikymmeniksi. Toivon, että tässä kaikki rauhantahdon ja humanitaarisuuden voimavarat kootaan myöskin kehitysavun merkeissä todella saamaan miinoitetut pellot elintarviketuotantoon, miinoitetut polut ja alueet ihmisten astuttaviksi ja käyttöön. Eli miinanraivauksella Suomi voi saavuttaa todella kansainvälisiä pisteitä, jos näitä halutaan. Sitä vastoin, jos Suomi ikään kuin jälkijättöisesti allekirjoittaisi Ottawan sopimuksen, sillä tuskin mitään pisteitä keneltäkään saataisiin, ainoastaan osoittaisi, että painostuksen edessä oli heikko taipumaan, ja sitten ajateltaisiin, että tokkopa tuo maa omasta turvallisuudestaan paljon välittää.

On muistettava, että maailmassa on hyvin paljon valtioita, naapurimme Venäjä, suurvalta Yhdysvallat, jotka eivät luovu miinoista. Eniten kiinnittyy huomio siihen, että maat, jotka eniten puhuvat henkilömiinoista luopumisesta, ovat merivaltioita, saarivaltioita jopa, jotka eivät ikäpäivänä ole valmiit puhumaan merimiinoista luopumisesta, jotenka niin ikävää kuin se onkin, että joku voi miinaan astua, niin Suomen osalta on kysymys maahantulijasta, joka tulee ei-tervetulleissa ajatuksissa, pahoissa ajatuksissa, ja tällöin jokaisella maalla on oikeus puolustautua. Miinat ovat ase, joka ei oman kansamme jäseniä sotatilanteessakaan uhkaisi. Se olisi täysin sataprosenttisesti puolustuksellinen ase.

Viime sotien aikana suomalaisia kuoli miinoihin ilmeisesti eniten Lapin sodassa. Saksalaiset miinoittivat Lapin. Suomalaiset palauttivat Lapin omistuksen suomalaisiin käsiin, ja ilmeisesti miinanraivaus ei ollut vielä sillä tasolla, millä sen olisi tullut olla, ja tämän vuoksi erityisesti Lapin sodassa miinat aiheuttivat varsin paljon vahinkoja. Mutta nämä ovat tietysti olleet sotatilassa, ja osaltaan miinanraivauksen parempi taso olisi saattanut suojata suomalaisten onnettomuuksia noissa tilanteissa.

Kun on tuotu esille biologiset ja kemialliset aseet, nämä ovat todella semmoinen vakava uhka, johonka meidän tulisi paljon enemmänkin kiinnittää huomiota kuin miinoihin. Bakteeri marssii yli rajojen. Bakteeria ei voida merkitä karttaan, ei edes neliökilometrin eikä satojen neliökilometrienkään tarkkuudella, mihin se menee. Samoin kemialliset aseet leviävät ilmavirtojen mukana, puhumattakaan ydinaseet. Nämä ovat todella vakava uhka, ja näitten poistamiseksi tulisi tehdä entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Lauri Oinosta. Nyt kun olen kolmeen kertaan kuullut tuon saman puheen, niin minä alan päästä jyvälle siitä, mitä te oikein ajattelette tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Minä olen tästä argumentaatiosta tullut siihen johtopäätökseen, että oinoslaisesti ajattelevat tulevat tarvitsemaan tässä lähitulevaisuudessa jonkunlaista konsulttikampanja-apua. Minä näille valitsijoille, jotka kampanjakonsultit valitsevat, annan vinkin, että eivät ainakaan ed. Esa Lahtelaa ottaisi yhdeksi konsultiksi, koska se on meidän puolelle varma voitto.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Puolustusselonteko on loppumetreillä, ja osana tätä uutta puolustusselontekoa miinakeskustelu eduskunnassa jatkuu. Tämä miinakeskustelu, jota tänään on käyty, ei ole ensimmäinen vaan varmaankin vasta alustava puheenvuoro sille keskustelulle, joka puolustusselontekoon tulee liittymään.

Mitä eduskunta on päättänyt, ed. Oinonen, jalkaväkimiinoista? Mehän keskustelimme vuoden 2001 puolustusselonteon yhteydessä laajasti miinakysymyksestä, ja silloin eduskunta yksimielisesti edellytti, ed. Oinonen, yksimielisesti me edellytimme, että hallitus selvittää seuraavaan selontekoon mennessä, miten jalkaväkimiinoista voidaan luopua alentamatta Suomen puolustuskykyä, tavoitteena Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen vuonna 2006 siten, että jalkaväkimiinat voidaan poistaa vuonna 2010.

Ed. Oinonen, te olitte mukana hyväksymässä tätä päätöstä sekä puolustusvaliokunnassa että myöskin eduskunnan suuressa salissa. On hyvä pitää mielessä tämä. Eduskunnan kanta tässä asiassa oli siis se, että asiaa selvitetään ja että jalkaväkimiinoista voidaan luopua ja että Suomi voi liittyä Ottawan jalkaväkimiinasopimukseen, mutta yhdellä edellytyksellä: alentamatta Suomen puolustuskykyä. On aivan selvää, että nyt hallituksen tehtävänä ja uutta puolustusselontekoa laadittaessa on tietenkin ollut selvittää se, miten tällainen yhtälö voidaan toteuttaa. Samalla tietenkin tähän liittyy myöskin niiden kustannusten selvittäminen, joita jalkaväkimiinoista luopuminen aiheuttaa.

Silloin kun ensimmäinen kustannusselvitys jalkaväkimiinojen luopumisesta, Ottawan sopimukseen liittymisestä, tehtiin, sen hintaluokka oli kokonaan toinen kuin selvityksissä, joita on tehty tänään. Ensimmäisessä selvityksessä arvioitiin, että jalkaväkimiinoista luopuminen tulee merkitsemään välittömästi noin 5 miljardin markan kuluja eli korvaavien asejärjestelmien käyttöönotto merkitsisi noin 5 miljardin markan lisäpanostusta. Tämän lisäksi sama selvitys arvioi, että täydentävien asejärjestelmien käyttöönotto merkitsisi lisäksi vielä toisen 5 miljardin markan lisäpanostusta. Eli ensimmäinen selvitys, joka jälkiväkimiinoista luopumisesta tehtiin, antoi suuntaviivoiksi sen, että kustannukset tulisivat olemaan niin suuret, että Suomella ei kerta kaikkiaan olisi, vaikka kustannukset jaksotettaisiin pitemmällekin aikavälille, mahdollisuus 10 miljardin markan lisäpanostukseen. Kyse oli vähän suuremmasta lisäpanostuksesta kuin on vuotuinen puolustusbudjetti.

Kun asiaa on selvitetty myöhemmin, on päästy huomattavasti pienempiin summiin, eli kun on käyty lävitse sitä, minkälaisia uusia järjestelmiä, joita parhaillaan on kehitteillä, voitaisiin Suomessa ottaa käyttöön korvaamaan jalkaväkimiinoja, on todettu, että nämä uudet järjestelmät kyllä aiheuttaisivat kustannuksia, mutta nämä kustannukset olisivat kokonaan toista hintaluokkaa kuin ensimmäisessä selvityksessä todettiin. Mutta edelleenkin ongelma, meillä kaikilla yhteinen ongelma, joka tulee meidän eteemme, on se, että vaikka kustannukset jalkaväkimiinoista luopumisesta eivät välttämättä ole niin mittavat kuin aikaisemmin on kuviteltu, löytyvätkö nämä määrärahat miinajärjestelmästä luopumiseen nykyisistä kehyksistä vai ei. Ongelma on se, että joko jalkaväkimiinat korvaava järjestelmä löytyy nykyisestä puolustusbudjettikehyksestä tai sitten on suuntauduttava näiden kehysten korottamiseen, jos lähtökohtana on se, että puolustuskykyä ei alenneta.

Parhaillaan puolustusministeriössä tehdään täydentäviä selvityksiä siitä, minkälaisia järjestelmiä on tarjolla, mitä voitaisiin ottaa käyttöön, millä aikavälillä ja minkälaisin kustannuksin. Mutta sanon tässä yhteydessä vain lopuksi sen, ed. Oinonen, että minun ennustukseni on se, että hallitus tulee tekemään eduskunnalle ehdotuksen jalkaväkimiinoista luopumisesta, Ottawan sopimukseen liittymisestä, mutta siten, että hallitus ei tule esittämään niitä samoja päivämääriä, joita te, ed. Oinonen, olette kerran olleet jo tukemassa, eli vuosia 2006 ja 2010.

Kaikkein tärkeintä tässä on tietenkin se, edustajat Oinonen ja Esa Lahtela, että ei teistä kukaan ole ehdottanut sitä, että jalkaväkimiinojen tuotanto aloitettaisiin uudestaan. Te olette epäloogisia. Jalkaväkimiinat tulevat vanhenemaan, viimeiset vuoteen 2020 mennessä, pääosin jo ennen vuotta 2015, mutta kukaan teistä ei ole esittämässä, että jalkaväkimiinojen tuotanto aloitettaisiin uudestaan. Jos jalkaväkimiinojen tuotantoa ei aloiteta uudestaan, niin jollakin tavallahan on pidettävä huolta siitä, että puolustuskyky ei alene, eikö niin, ed. Oinonen? On otettava käyttöön joitakin uusia järjestelmiä tai sitten aloitettava jalkaväkimiinojen tuotanto uudelleen, koska ne fyysisesti vanhenevat. Haluaisinkin esittää kysymyksen, edustajat Lahtela ja Oinonen: Oletteko te todella sitä mieltä, että jalkaväkimiinojen tuotanto pitäisi aloittaa uudelleen, koska jo tällä hetkellä huomattava osa niistä on vanhenemassa, vai katsotteko, että pitäisi löytää jonkinlainen muu järjestely, jolla Suomen puolustuskyvystä pidetään huolta?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laaksolle muutama kommentti.

Kun oli kysymys jalkaväkimiinojen selvitystyöstä, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan, etteikö tehdä tällainen selvitystyö, mitä merkitsee ja mitä maksaa miinoista luopuminen tiettyihin vuosiin nähden. Tämä on täysin eri asia kuin se, että hyväksyisin jonain päivämääränä tai edes koskaan jalkaväkimiinoista, henkilömiinoista, luopumisen. Nyt tämä selvitystyö on ollut puolustusvaliokunnassa jo esillä, kuten arvoisa puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Jaakko Laakso erittäin hyvin tietää. Selvitystyön yhteydessä on tuotu esille arviot, mitä tämä maksaisi, mitä kenties saattaisivat olla puolustuksen ylläpitoon tarvittavat uudet välineet. Tämä selvitystyö on hyvin mielenkiintoinen, ja on minusta todella paikallaan, että tämä selvitystyö on valmisteilla ja on jo niin pitkälle kuin se tällä hetkellä on, ja tämän selvitystyön pohjalta sitten pitää voida tehdä ne päätökset, jotka minusta nyt perustellusti osoittavat sen, että meillä ei ole aihetta jalkaväkimiinoista luopumiseen.

Kysymys jalkaväkimiinojen vanhentumisesta kemiallisesti ja teknisesti toimintakyvyltään siten, että ruuti vaarantuu, kun sytyttimet saattavat vanhentua ja voi tapahtua kemiallinen itsestään syttyminen tietyn ajan tullen, on kysymys, joka ansiokkaasti ed. Laakson puheenvuorossa nousi esille. Minusta meillä pitää olla myöskin itsenäisyyttä ajatella tarvittavasti vaikka valmistaa uudelleen miinoja. Tarkoitan tässä tapauksessa nimenomaan jalkaväkimiinoja, henkilömiinoja, joista on kyse. Meillähän on monia muitakin miinatyyppejä, jotka ovat asia erikseen ja jotka ovat vielä tuhoisampia kuin tämä jalkaväkimiina. Tässähän on vain yhdestä miinatyypistä kyse, niin kuin uskon kaikkien salissa olevien tietävän, mistä miinatyypistä on kyse. Nämä teknisesti kun vanhenevat, niin meillä pitäisi olla valmius sitten pohtia, miten me saamme uusia, ja näitten valmistaminen ei ole todellakaan kallista, se on halpaa, ja meidän tulee voida tämä kysymys ratkaista sitten, kun se on ajankohtainen, kun meidän miinamme kemiallisesti ja teknisesti ovat siinä koostumuksessa, että joudutaan kovin paljon niitä poistamaan. Sitten pitää pohtia, mitä me tässä yhteydessä teemme. Minusta pitää olla silloin myös yhtenä vaihtoehtona rohkeasti ratkaisu valmistaa niitä se määrä uusia, mikä meillä on alun perin ollutkin, jolloin meidän miinamäärämme, mikäli ne tarpeellisiksi puolustuksessa silloin edelleen katsotaan, niin kuin uskon, olisi se sama, mistä olemme viime vuosina kiinni pitäneet.

Tämän vuoksi katson, että selvitystyö, arvoisa ed. Laakso, on aivan eri asia kuin se, että olisin missään vaiheessa koskaan hyväksynyt Suomen jalkaväkimiinoista luopumista. Tämä kysymys on aiheellista pohtia, löytyvätkö rahat korvaaviin järjestelmiin, mutta sitten samassa yhteydessä täytyy muistaa, että ainakaan vähemmän tappavia ne korvaavat järjestelmät eivät missään tapauksessa ole. Ne ovat vähintäänkin yhtä tappavia. Ne saattavat tappaa myöskin satunnaisempia ihmisiä enemmän, joten kyllä siinä on kyse aika lailla pään pistämisestä pensaaseen, jos sinänsä hyvästä tavoiteltavasta tilasta, ettei kukaan sodassakaan kuolisi, ei edes vihollinen, tähän lähdetään. Elikkä minusta meille alkavat lähestyä ne ajankohdat, jolloin meidän on totuuden kanssa katsottava tämä miinakysymyksemme ja muistettava, että on maita, suuria maita, kuten Venäjä ja Yhdysvallat ja monet monet muut, jotka eivät tätä jalkaväkimiinakysymystä ole allekirjoittaneet. Puolakaan ei ole ratifioinut. Meidän on tässä asiassa tarkasteltava asiaa oman itsemme kannalta, ja muun muassa EU:n korkea edustaja Javier Solana, kun hän täällä liikkui, sanoi, että asia on täysin Suomen oma.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Kun ed. Oinonen erehtyi provosoitumaan ed. Laakson provokaatiosta, niin pari sanaa hallituksen puolelta tämän oikeastaan tällä kertaa asian sivusta liikkuvan miinakeskustelun puitteista.

Eduskunnan edellyttämät selvitykset on tehty ja niitä vielä täydennetään, niin kuin eri puheenvuoroissa on viitattu, niistä korvaavista järjestelyistä, joita mahdollisesti miinoista luovuttaessa otetaan käyttöön. Kustannusarviot ovat kovin erilaisia riippuen siitä, minkälaiseen korvaavuuteen kiinnitetään päähuomio, katsotaanko, että se riittää, että tämmöinen pelotevaikutus, deterrenssivaikutus, korvataan. Se voi olla hyvin erityyppisellä järjestelmällä. Vaikkapa jos me pelottelisimme sillä, että vaihdetaan täällä poliittinen järjestelmä sellaiseksi, että kukaan ei uskalla tänne hyökätä, niin se voisi olla halvan tuntuinen järjestelmä, mutta sinänsä mieletön ottaa käyttöön.

Mutta sitten voidaan tutkia sitä, minkälaisilla asejärjestelmillä saman tyyppinen tuhovaikutus saadaan kehitetyksi, rakennetuksi. Näissä ensimmäisissä laskelmissa, joihin ed. Laakso viittasi, oli sitten hyvin pitkälti katsottu, että tällaisilla elektronisilla täydennyksillä tavallaan miinan tyyppisiin järjestelmiin haettaisiin vastaava laaja kattavuus ja sitten kuitenkin varmuus siitä, että miinan räjähdys ei kohdistu tarkoituksettomalla tavalla siviileihin tai muihin.

Eli näitä laskelmia voidaan tehdä eri periaatteilla. Olennaista on se, että Suomen kokonaispuolustus pidetään tehokkaana ja kattavana ja otetaan huomioon tämä aikaperspektiivi, että kun miinoista joudutaan jo teknisen vanhenemisen vuoksi luopumaan ajan myötä, yhdistetään tähän ne ratkaisut, jotka ovat mielekkäitä maan puolustuskykyä heikentämättä, ja siinä ei tosiaankaan voida välttämättä yhdestä tietystä ajankohdasta ainoastaan keskustella, vaan pitää ottaa aikaperspektiivi käyttöön ja katsoa, ettei turhaan hakata euroja, budjettivaroja, veronmaksajien varoja, vain jonkin tietyn päivämäärän takia tuon korvaavan järjestelmän rakentamiseen vaan haetaan taloudellisesti ne tavat, joilla kuitenkin Suomen puolustus voidaan turvallisesti järjestää siinäkin tapauksessa, että näistä miinoista luovutaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen pidettyään neljännen kerran tuon saman puheen osoitti, että hän tarvitsee syvällistä uskonvahvistusta itselleen.

Arvoisa puhemies! Pidän toisen kerran saman puheen ja totean siinä, että neljännellä kerralla ed. Oinonen ei onnistunut lisäämään mitään olennaista aikaisempiin puheenvuoroihinsa, jotenka se, mitä aikaisemmin lausuin, on edelleen relevanttia.

Mutta, ed. Oinonen, teidän olisi kannattanut kuunnella ministeri Johannes Koskisen äskeinen puheenvuoro, jossa kerrottiin hallituksen näkemys. Onko nyt käymässä niin, että te olette jäämässä yksin hallituksessa tuolle omalle kannallenne? Se nimittäin osoittaisi, että teillä on itsenäistä ajattelua, jota te peräänkuulutitte, koska te olette sitten ehkä ainoa, ed. Seppo Lahtelan ja ed. Esa Lahtelan tukemana nyt kuitenkin.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Haluaisin korjata yhden virheen, joka sisältyi ed. Oinosen puheenvuoroon.

Kun ed. Oinonen totesi, että hän ei ole hyväksynyt eikä tule hyväksymään jalkaväkimiinoista luopumista, niin tämä, ed. Oinonen, on virhe. Te olette jo luopunut. Uudet valmiusyhtymät on perustettu hallituksen ja eduskunnan päätöksillä siten, että ne eivät enää kouluta jalkaväkimiinojen käyttöön eivätkä ota niitä käyttöön. Tämä on tehty aivan yksimielisenä päätöksenä. Lähtökohta on se, että kun Suomi rakentaa uutta puolustuksellista järjestelmää, niin Suomi ei enää ota kaikkein tehokkaimpien yksikköjen, valmiusyksikköjen, käyttöön, ei edes varastoihin, jalkaväkimiinoja. Tämän päätöksen te olette hyväksynyt, ed. Oinonen, ja todennäköisesti tulette hyväksymään myös sen päätöksen, jonka hallitus tulee esittämään ja jonka sisältö on ilmeisestikin se, että näitä vuosilukuja vähän rukataan eteenpäin eli Suomi ei liity 2006 siten, että miinat poistetaan 2010, vaan näitä vuosilukuja muutetaan vähän toisenlaisiksi, ja luulenpa, että päätös syntyy täällä ihan yksimielisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen kerran totean eduskunnassa, että ed. Laakso vähän joustaa, kun vuosiluvuissakin on näköjään varaa joustaa.

Mitä tulee tähän puheenvuoroon, niin ed. Laakso haki sitä, että kukaan ei ole sanonut, että miinoja pitää ladata lisää. Mielestäni kyllä näin pitää tehdä, ja pidänkin edesvastuuttomana sitä, että niitten lataaminen ja varastojen ylläpito on lakkautettu vailla mitään korvaavaa järjestelmää. Ed. Laakso, teidänkin olemassaolostanne kantaisin huolta, että tämän maan turvallisuus kyllä vaatisi, että täällä olisi riittävä valmius tähän asiaan olemassa, jos tänne joku pyrkisi tulemaan.

Mitä tulee ed. Laakson puheenvuoroon siitä, että eduskunta ja hallitus on päättänyt, että valmiusyhtymissä ei näihin kouluteta eikä niitä käytetä, niin kyllä minä vaan luulen, että tämä ei ole eduskunnan päätös vaan tämä on muualta syntynyt, minkä eduskunta on kuullut. Tästä asiasta voisi todeta omakohtaisesti: Poikani on parhaillaan Karjalan prikaatissa pioneerina aliupseerikoulussa, ja kun kysyin eilen, koulutetaanko teitä miinoittamaan, suluttamaan jne., niin hän kertoi, että ei kouluteta, kun valmiusyhtymät vain raivaavat. Mielestäni tässä on hyvä lähtökohta olemassa, että valmiusyhtymät eivät ole peräytyvä eikä puolustava joukko, vaan minä tulkitsisin tätä asiaa, että niillä on hyökkäävä merkitys ja siinä mielessä rajamme ovat kyllä rauhassa olemassa. (Ed. Pulliainen: Minne ne pysähtyvät?)

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on varmaan viimeinen puheenvuoro tässä, yritän olla provosoitumatta.

Ed. Laakso kysyi juuri tätä, tarvitseeko lisää. Ed. Seppo Lahtela sanoi ihan hyvästi, että jos tulee semmoinen sauma, että joudutaan tekemään lisää, sekin pitää. Ei koskaan pidä sulkea kaikkia ovia taaksepäin, että koskaan ei tulla enää jotakin tekemään, nimittäin kun ei tiedä maailmantilannetta, mitä tulee tapahtumaan.

Mutta ed. Laakson puheenvuorossa kävi hyvin esille, että joka tapauksessa on kyse isoista euromääristä, mitä tullaan tarvitsemaan. Kun vertaa sitä siihen tilanteeseen, mikä meillä tällä hetkellä miinojen osalta on olemassa — ne eivät ole kenellekään vaaraksi — niin tässä on hyvä peilata meidän kehyksiimme, mistä tässä hiljattain käytiin eduskunnassa keskustelua. Se 135 artiklaksi sanottu elikkä työmarkkinatuen korotus. Meillä ei ole työmarkkinatukea korottaa, sitä 1 euroa 35 senttiä ei löydy raameista, sitten meillä olisi kuitenkin varaa, niin kuin opposition suullakin sitä ed. Laakso puhuu, kuitenkin ikään kuin koukata lisää rahaa jostakin sieltä. Sehän tarkoittaa, jotta se montaa muuta heikentää. Se tarkoittaa ei pelkästään työttömyysturvaa, mutta jostakin se noukitaan se raha ja pannaan sinne lisäraamiin, hankitaan amerikkalaisia järjestelmiä, jotka vähät välittävät meidän systeemeistä. Amerikkalaisten yhtiöt rahastavat tällä meitä, koska ei meillä sen tyyppistä tuotantoa itsellämme ole. Sitä on kehitetty sen takia, kun on tämmöinen Ottawan sopimus saatu höynäytettyä tekemään, niin rahastavat meiltä härskisti, naureksivat partaan, miten hyvät sijoitukset saadaan, ja kehitetään uusia aseita. Myyntimiehet kiertävät, ja tietysti he suomalaisille myyvät vielä vähän vanhemmat, eiväthän he niitä uusimpia myy, vähän romut myyvät ja kohta tulevat myymään uusia. Näinhän tämä tapahtuu. Sen takia joka tapauksessa näyttää, että missään tapauksessa näitä miinoja ei tule hävittää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Esa Lahtela ja Seppo Lahtela käyttivät erinomaiset puheenvuorot, joiden ajatuksiin yhdyn. (Ed. Pulliainen: Yllätys, yllätys!) Todellakin tiedän, kuten ed. Laakso sanoi, etteivät nämä valmiusyhtymät miinoja käytä. Ne ovat liikkuvia, hyökkääviä joukkoja, ja niittenkin taistelukentillä ovat muun tyyppiset joukot, jotka miinoja käyttävät, jos niiden käyttötarvetta on. Elikkä on ihan puhtaasti sodankäynnin sisäisistä asioista kysymys, että on joukkoja, jotka käyttävät miinoja, ja joukkoja, jotka eivät käytä, ja niitä käytettäisiin siellä, missä niitä tarvittaisiin.