Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Esiteltävä hallituksen esitys n:o 34 tämän vuoden valtiopäiviltä sisältää ehdotuksia monien eri rikoslain säännösten muuttamiseksi sekä ehdotuksia kokonaan uusiksi rangaistussäännöksiksi. Uudet rangaistussäännökset koskisivat törkeää laittoman maahantulon järjestämistä, törkeää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan eli siis lapsipornografian levittämistä, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Myös ehdotetaan säädettäväksi telekuunteluoikeuden laajentamista koskemaan näitä törkeämmän pään uusia rikoslajeja. Lisäksi muutettaisiin säännöksiä, jotka koskevat laittoman maahantulon järjestämistä, lapsipornografian levittämistä ja laajemminkin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä, seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta ja paritusta.

Tämän varsin laajan ehdotuksen taustalla ovat sekä lukuisat kansainväliset velvoitteet että kansalliset muutostarpeet. Suomen on pantava täytäntöön ensinnäkin Yhdistyneissä kansakunnissa tehdyn järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjat ihmiskaupasta ja ihmissalakuljetuksesta sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lapsikauppaa koskeva pöytäkirja. Myös Euroopan unionin päätöksistä on seurannut useita velvoitteita. EU:ssa on hyväksytty puitepäätökset ihmiskaupasta, laittomasta maahantulosta sekä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsipornografiasta. Kaikki nämäkin on pantava kansallisesti täytäntöön.

Euroopan unionin puitepäätöksiin liittyy aina määräaika, jonka kuluessa ne on pantava kussakin jäsenvaltiossa täytäntöön. Näistä ensimmäisenä tulee vastaan velvoite panna ihmiskauppaa koskeva puitepäätös kansallisesti täytäntöön niin, että toimenpiteet on tehty viimeistään 1. elokuuta 2004. Toisiinsa liittyvien ja osaksi päällekkäisten kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpano muodostaa kokonaisuuden, minkä vuoksi ehdotuksen mukaan kaikki esitykseen sisältyvät lainmuutokset tulisivat voimaan tuon ensimmäisen määräajan mukaisesti eli viimeistään elokuun alussa. Tätä toivon eduskunnan käsittelyssään kunnioittavan, että juuri nämä kiireellisimmät ja vakavamman pään rikollista toimintaa vastaan suunnatut lainmuutokset todella saataisiin käsitellyiksi ja vielä voimaankin ennen tuota elokuun alkua.

Tällä hetkellähän ei ole voimassa nimenomaista ihmiskauppasäännöstä, ja tämä on johtanut vääriin tulkintoihin eräissä kansainvälisissä raporteissa Suomen tilanteesta. Sen tyyppisiin tekoihin on voitu toistaiseksi soveltaa paritusta ja vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevia säännöksiä. Ehdotettu nimenomainen ihmiskauppasäännös olisi nykytilannetta selkeämpi ja kansainvälisten velvoitteiden mukainen ratkaisu. On syytä korostaa, että näillä nyt esitykseen sisältyvillä muutoksilla täysimääräisesti pannaan toimeksi kaikki nuo luettelemani kansainväliset velvoitteet. Joissakin otsikoissa näkyy väitetyn, että tähän jäisi jotain aukkoja ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa, mutta siitä ei ole kysymys. Ne, mitä tässä esitetään siirrettäväksi toiseen vaiheeseen, ovat puhtaasti kansallisista tarpeista harkittavia ehdotuksia.

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi on selvästi myös näitä kansallisia muutostarpeita. Kaikkein selvimmin ne liittyvät paritussäännöksiin. Käytettävissä olevat rangaistusasteikot eivät ole enää vastanneet paritusrikollisuuden ammattimaistuneeseen järjestäytymiseen. Sen vuoksi säädetään törkeästä parituksesta ja siinä rangaistusmaksimi nousee reippaasti.

Lisäksi on ilmennyt käytännössä tarvetta laajentaa parituksena pidettävien tekotapojen piiriä. Tässä esityksessä ehdotetaankin prostituution markkinoinnin sekä tietyissä tapauksissa prostituoitujen majoittamisen rinnastamista paritukseen, jolloinka ne tulisivat siis paritusrikoksina rangaistaviksi.

Käyn hiukan tarkemmin näitä joitakin rikoslajeja yleisellä tasolla, mitä muutoksia niihin esitetään.

Ensinnäkin lakiin lisättäisiin säännös törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä. Siitä tuomittaisiin esimerkiksi silloin, jos rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä voitaisiin tuomita vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Laittoman maahantulon järjestämistä koskevia säännöksiä muutettaisiin samalla niin, että ne koskevat myös laittoman maahantulon järjestämistä pelkkää kauttakulkua varten, siis Suomen alueen kautta johonkin muuhun kohdemaahan tapahtuvaa.

Laittoman maahantulon järjestämisellä tarkoitetaan ulkomaalaisen tuomista maahan ilman vaadittavaa passia tai muuta matkustusasiakirjaa. Rangaistuksena on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, siis tässä perusmuotoisessa teossa.

Myös lapsipornon levittämiseen esitetään törkeää tekomuotoa. Selkeyttävästi lapsipornografiaa koskevissa säännöksissä esitetään kautta linjan otettavaksi käyttöön 18 vuoden suojaikäraja. Rangaistavaa olisi siten levittää sellaisia sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia kuvia, joissa esiintyy alle 18-vuotias lapsi. Lapsena pidettäisiin myös henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää, mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan alle 18-vuotias. Nykyisin laissa ei ole määritelty, minkä ikäisiä henkilöitä lapsella tarkoitetaan lapsipornografian yhteydessä. Tämäkin liittyy tähän yhteiseen EU-harmonisointiin, että tämmöinen selkeä ikäraja asetetaan. Rangaistus sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä on ehdotuksen mukaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Lakiin lisättäisiin uusi säännös törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä. Siitä tuomittaisiin muun muassa silloin, jos lapsi on erityisen nuori. Muitakin tunnusmerkistöjä siinä on kuvattuna. Rangaistuksena olisi vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Enimmäisrangaistus lapsipornografian hallussapidosta korotettaisiin yhdeksi vuodeksi vankeutta, kun se nykyisin on vain kuusi kuukautta.

Seksipalvelujen markkinoiminen ehdotetaan rangaistavaksi myöskin. Prostituution ja muiden seksuaalipalvelujen markkinoiminen esimerkiksi yhteystietoja välittämällä tulisi rangaistavaksi parituksena. Siten ilmoitusten julkaiseminen ja muu vastaava mainostaminen esimerkiksi lehdissä tai Internetissä olisi rangaistavaa. Teosta joutuisi vastuuseen se, joka toimittaa julkaisun tai viestin yleisön saataville, eli lähinnä lehden tai Internet-julkaisun vastaava toimittaja.

Parituksena voitaisiin pitää myös prostituoidun majoittamista, jos sillä olennaisesti edistetään prostituutiota ja jos se on olennainen osa majoittajan liiketoimintaa. Uudistuksen avulla voitaisiin nykyistä tehokkaammin puuttua hotelleissa ja muissa majoituspaikoissa tapahtuvaan paritukseen ja sen kaltaiseen näkyvään toimintaan, josta esimerkiksi Lapin alueelta on esimerkkejä.

Seksuaalipalvelujen ostamista alle 18-vuotiaalta koskevaa enimmäisrangaistusta esitetään kovennettavaksi. Enimmäisrangaistus olisi vuosi vankeutta nykyisen kuuden kuukauden sijasta.

Törkeä paritus otettaisiin lakiin, ja se nostaisi rangaistusmaksimeja reippaasti suunnitelmallisen ja järjestäytyneen paritusliiketoiminnan kohdalla. Törkeästä parituksesta tuomittaisiin esimerkiksi silloin, jos parituksen kohteena on alle 18-vuotias lapsi tai muuten on laajamittaisesta toiminnasta kyse. Törkeästä parituksesta tuomittaisiin vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta.

Kuten aluksi viittasin, ihmiskaupasta otettaisiin erilliset nimenomaiset säännökset rikoslakiin. Suomen nykyistä lainsäädäntöä ei voida pitää täysin kattavana juuri näiden määrittelyjen suhteen ihmiskauppaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin verrattaessa. Ihmisryöstöä koskeva nykyinen säännös on varsin lähellä ihmiskaupan sääntelyä mutta ei kata ihmiskaupassa käytettäviä lievempiä keinoja. Esityksen mukaan ihmiskaupasta tuomittaisiin se, joka esimerkiksi erehdyttämällä tai käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa luovuttaa tai kuljettaa hänet seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi tai pakkotyöhön taikka hänen elintensä poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ihmiskaupasta tuomittaisiin vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Törkeästä ihmiskaupasta tuomittaisiin, jos ihmiskaupassa käytetään esimerkiksi väkivaltaa tai uhkausta. Törkeästä ihmiskaupasta tuomittaisiin vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Tuomioistuin voisi määrätä ihmiskaupan uhriksi joutuneelle tietyin edellytyksin oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten, elikkä tämä uhrin näkökulma on otettu huomioon näitten erityistyyppisten rikosten osalta: tavallista helpommin saa valtion varoin lainopillisen avustajan.

Vakavimpien ihmiskauppa- ja paritusrikosten selvittelyn helpottamiseksi esitetään telekuuntelun mahdollisuutta ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan ja törkeän parituksen tutkinnassa. Samoin telekuuntelu olisi mahdollista epäiltäessä jotakuta törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä tai törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä. Telekuuntelullahan tarkoitetaan teleliittymään tulevan tai siitä lähtevän viestin kuuntelua tai tallentamista salaa viestin sisällön selvittämiseksi. Telekuuntelu, niin kuin nykyiselläkin soveltamisalallaan, edellyttää aina tuomioistuimen lupaa.

Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia ei esityksessä tässä vaiheessa ehdoteta. Tarkoitus on, että tätä koskeva hallituksen esitys annetaan ensi vuonna ja samassa yhteydessä myöskin sitten esimerkiksi tätä terminologiaa tarkistetaan. Varmasti olisi oikeampaa seksuaalipalvelujen ostamisen sijasta rikoksena puhua seksin ostosta. Tuota aikaa ennen on tarvetta saada lisätietoa viime lokakuussa voimaan tulleen järjestyslain soveltamisesta käytäntöön, sen purevuudesta. Uuden järjestyslain mukaanhan seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on rangaistavaa, mutta näitä käytännön ratsioita ja toimenpiteitä on tehty vain muutaman kerran. Myös kansainvälinen kehitys voi vaikuttaa siihen, kuinka laajaa seksuaalipalvelujen kriminalisointia esitetään, ja näistä syistä hallituksen puolella on päädytty laajassa yhteisymmärryksessä tällaiseen kaksivaiheiseen etenemistapaan.

Omasta mielestäni seksipalvelujen ostamisen kriminalisointi hyvin valmistautuen, siis sekä hallinnon että poliisin resurssien puolelta hyvin valmistautuen, on tarpeen. Ennen kaikkea sillä voitaisiin vähentää paritusrikollisuutta ja myös ihmiskauppaa. Kriminalisointi osoittaisi yhteiskunnan puuttuvan seksuaalipalvelujen kysyntään tilanteessa, jossa ammattimainen paritusrikollisuus on merkittävästi lisääntynyt, ja tällainen lainsäädäntöratkaisu vahvistaisi yli rajojen ihmisarvon loukkaamattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Edelleen Suomen oloissa kriminalisointi suojaisi yleistä sosiaalista tasa-arvoa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä viimeisen vuosikymmenen haitallinen kehitys juuri prostituution ja siihen liittyen paritustoiminnan laajenemisen puolelle tarvitsee vastapainoa ja vastatoimia, mutta siihen pitää mennä hyvin valmistautuen, ja sen takia tähän kaksivaiheiseen etenemistapaan on päädytty.

Toivon, että tässä eduskuntakeskustelussa ei keskitytä siihen, mitä hallituksen esitys ei pidä sisällään, vaan keskitytään siihen kiireellisemmän pään toimenpiteiden listaan, jonka hallituksen esitys jo tässä vaiheessa pitää sisällään ja joka todella on tarpeen nopeasti ja tehokkaasti saada Suomessa voimaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on useita myönteisiä uudistuksia, joita ministeri Johannes Koskinen esitteli ja jotka tulevat parantamaan, näin uskon, seksibisneksen, ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön uhrien asemaa ja toivon mukaan myös ennalta ehkäisemään lasten ja naisten seksuaalista riistoa. Globaalisti ihmiskaupassa on kysymys massiivisesta nykyajan orjakaupasta, jonka rahallinen arvo on ylittänyt 7 miljardia USA:n dollaria. Se lähentelee asekaupan arvoa, josta täällä äsken keskusteltiin, ja on jo ylittänyt huumekaupan arvon.

Hallituksen ratkaisu lykätä seksipalvelujen oston kriminalisointi hamaan tulevaisuuteen oli kuitenkin pettymys, ja vaikka ministeri Koskinen epäsuorasti vihjasi, että hän toivoi, että tätä teemaa ei tässä käsiteltäisi, aion kuitenkin tähän paneutua. Ihmettelen, mitä hallitus hakee sillä, että näiden markkinoiden annetaan kasvaa ja samalla monen naisen ja tytön elämä uhrataan näille markkinoille. Jos tällainen laki vakavasti halutaan vuonna 2005, miksi sitä ei jo nyt anneta, esimerkiksi sitä koskevia pykäläesityksiä ja vaikka sitten voimaantulosäännöstä sen osalta myöhemmäksi, jos siihen on joku tarve?

Viime lokakuussa voimaan tullut järjestyslaki kieltää seksipalvelujen ostamisen ja maksullisen tarjoamisen yleisellä paikalla. Julkisen prostituution kieltäminen kohdistuu kuitenkin, niin kuin kaikki tiedämme, vain pieneen osaan seksibisnestä. Suhtautuminen seksipalvelujen kriminalisointiin riippuu siitä, halutaanko ehkäistä vain kadulla kulkeville sivullisille koituvaa häirintää, jolloin järjestyslain säädökset olisivat kenties riittäviä. Mutta jos halutaan suojata myös alalle ajautuvia naisia ja tyttöjä, silloin olisi syytä laajentaa kriminalisointi kaduilta sisätiloihin, missä ne varsinaiset markkinat ovat.

Ruotsi kriminalisoi seksikaupan muutama vuosi sitten, ja Ruotsin naisjärjestöjen selvityksen mukaan ostajista katosi 80 prosenttia ja prostituoiduista puolet. Parittajien on yhä vaikeampi järjestää toimivia seksikauppakuvioita, minkä vuoksi Ruotsi ei ole enää ulkomaisten parittajien listakärjessä, eikä seksikaupan ole todettu siirtyneen aiempaa enempää lain ulottumattomiin. Toivonkin, että eduskunta korjaa tätä esitystä ja valiokunnassa sisällytetään nämä pykälät jo tässä vaiheessa tähän esitykseen.

Mutta olen myös sitä mieltä, että jos ostaminen kiellettäisiin, on vaikea perustella, miten myyminen voisi olla sallittua. Seksipalvelujen myymisen kielto suojaisi niitä naisia, jotka saattaisivat olla houkuteltavissa alalle. Myynnin kielto mahdollistaisi myös selkeämmin ulkomailta tulevien seksikauppiaiden käännyttämisen kotimaahansa tulevaisuudessakin. EY-tuomioistuimen taannoisen ratkaisun mukaan prostituution harjoittaminen voidaan kieltää vain, jos se on kielletty myös oman maan kansalaisilta, eli prostituoituna toimiminen on sen mukaan laillinen perustelu oleskeluluvan saamiselle toisessa EU-maassa.

Vaikka prostituution kyljessä kulkee monia vakavia terveysriskejä ja oheisrikollisuutta, mielestäni suurin ongelma on kuitenkin se itse prostituutio. Prostituutio ei ole työtä töitten joukossa, kuten tasavallan presidentti Tarja Halonen ytimekkäästi totesi. Seksikauppa haavoittaa henkisesti niin myyjiä kuin ostajia ja rikkoo heidän perheitään. Seksuaalisuus on lähtökohtaisesti ja syvästi intiimi elämänalue, jota ei voi kaupata kauppaamatta samalla myös sisimpäänsä, itseään. Harva seksipalvelujen käyttäjä toivoisi omalle tyttärelleen tai omalle vaimolleen menestyksekästä prostituoidun uraa. Mielestäni seksikaupan kieltäminen on nimenomaan naisten ihmisoikeuksien tunnustamista.

Prostituution kieltäminen antaisi maallemme myös kansainvälistä uskottavuutta naisten ja lasten aseman puoltajana. Miten Suomi ylipäänsä voisi vaatia kehitysmaita ponnistelemaan seksikauppaa vastaan, jos se ei kykene hoitamaan ongelmaa omalla tontillaan?

Seksialan ammattilaiset esittelevät kuvia ammattinsa vapaasti valinneista, työstään nauttivista seksinmyyjistä, jotka elävät tasapainoista elämää. Työstään nauttiva prostituoitu on parittajien keksimä myytti, ja tätä myyttiä prostituoidut ja heidän järjestönsä myyvät rahasta aivan kuin seksiäkin. Useimmat seksin ostajat haluavat uskoa tähän myyttiin, että prostituoitu nauttii työstään, aivan kuten raiskaajat uskovat siihen, että raiskatuksi tuleva nauttii tilanteestaan. Olen keskustellut vuosikausia katuprostituoituna toimineen naisen kanssa, joka sanoi, että hän ei tunne yhtään alan ihmistä, joka ei käyttäisi kovia huumeita, ja tämä jo kertoo jotain työn luonteesta.

Keskustelu seksipalvelujen kriminalisoinnista on virinnyt myös Virossa. Siellä tätä naisten ihmisoikeuksia tukevaa hanketta on perusteltu muun muassa mahdollisella Suomen vastaavalla lainsäädännön muutoksella. Suomalaiset ovat syyllistyneet naapurimaittemme Viron ja Venäjän tyttärien riistoon vuosikausia, ja minusta meidän pitäisi tuntea yhtä lailla vastuumme näiden maiden naisten ihmisoikeuksista kuin omien kansalaistemmekin. Seksikaupan kriminalisointi saattaisi myönteisesti edistää lainsäädännön kehittymistä myös esimerkiksi Virossa, toivon mukaan myös Venäjällä myöhemmin.

Seksikaupan kieltoa vastustetaan usein sillä perusteella, että näin vaikeutetaan prostituoitujen asemaa. He joutuvat ikään kuin tekemään työtään yhä enemmän piilossa ja alttiina enemmälle esimerkiksi väkivallalle. Itse asiassa ihan samalla logiikalla perustellaan sitä, miksi huumeiden käyttöä ei saisi lailla kieltää tai miksi käytön kriminalisointi pitäisi purkaa. Kuitenkin niin huumeiden käytön kriminalisointi kuin seksikaupan kriminalisointi olisivat ja ovat vahvoja viestejä yhteiskunnalta. Sain kirjeen opiskelijatytöltä, joka kertoi rahoittavansa opintojaan myymällä seksiä, ja hän perusteli toimintaansa sillä, että onhan se aivan laillista. Samalla hän totesi, että jos tämä kiellettäisiin lailla, hän lopettaisi seksin myymisen. En toki kuvittele, että prostituutio loppuisi kokonaan, jos se lailla kiellettäisiin, mutta uskon, että moni perheenisä jättäisi seksikaupan väliin, jos se olisi laitonta, samoin moni nuori nainen välttäisi tällaisen, oman elämänsä kannalta kuitenkin tuhoisan "uran".

Arvoisa puhemies! Harmittelen, että tähän esitykseen ei ole myöskään sisällytetty täällä salissakin useaan kertaan vaadittua muutosta lapsiseksirikosten vanhenemisaikoihin. Olen lakialoitteessani ehdottanut, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosoikeudellinen vanhentumisaika laskettaisiin siitä, kun uhri tulee täysi-ikäiseksi. Tämän hetken lainsäädännön mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytän vanhenemisaika on 10 vuotta ja törkeissä tapauksissa 20 vuotta ja tämä lasketaan tekohetkestä lähtien, ja jos on sarja tekoja, viimeisestä teosta lähtien.

Ongelmaksi nousevat erityisesti sellaiset tilanteet, joissa hyväksikäyttäjä ei ole syyllistynyt törkeisiin tekomuotoihin, mutta joissa tekoja voi olla useita ja myös useisiin lapsiin kohdistuneita ja joissa näyttöä selvästi saadaan, on todisteita, on todistajia, mutta poliisi joutuu kuitenkin lopettamaan tutkimukset, koska teot eivät olleet riittävän törkeitä ja ovat vanhentuneet sen 10 vuoden aikana. Aivan hiljattainhan julkisuudessa käsiteltiin tällaista tapausta. 10 vuotta on itse asiassa lyhyt aika, jos mietitään vaikkapa sitä, että teon kohteena on ollut 10-vuotias lapsi, joka hiukan yli kaksikymppisenä rohkaistuu ottamaan tämän vaikean asian esiin.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu niihin rikoksiin, joissa asianomistajan on usein erittäin vaikea ilmoittaa rikoksesta viranomaisille vanhentumisajan kuluessa, varsinkin niissä tilanteissa, joissa tekijä on lapselle läheinen henkilö, esimerkiksi hänen vanhempansa tai opettajansa tai joku muu, josta hän on riippuvainen. Antamalla poikkeuksellisen vanhentumisajan puitteissa mahdollisuuden syyttää rikoksesta yhteiskunta myöntäisi lapsen todella joutuneen uhriksi sellaisessa tilanteessa, jossa häntä ei voi vastuuttaa lähtemään asiaa selvittämään. Näin hän voisi myös saada ikään kuin yhteiskunnan sinetin siitä, että hän oli itse syytön tähän tilanteeseen. Tämä on usein se ainoa lähtökohta myös terapian onnistumiseen.

Useissa valtioissa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhentumisaikoja on juuri edellä mainituista syistä pidennetty säätämällä vanhentumisen lykkääntymisestä tai poikkeuksellisesta alkamisesta. Esimerkiksi Ruotsissa on jo usean vuoden ajan vanhentumisaika laskettu siitä päivästä, kun asianomistaja täyttää 15 vuotta, ja Norjassa alle 14-vuotiaaseen kohdistuneissa seksuaalirikoksissa vanhentumisajan alku lasketaan siitä päivästä, jolloin asianomistaja täyttää 18 vuotta.

Toivon vielä, että tämän keskustelun aikana oikeusministeri Koskinen vastaisi siihen, miksi tätä esitystä hallitus ei ole tuonut eduskunnalle, miksi sitä ei ole sisällytetty tähän lakipakettiin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokunta korjaisi näiltä osin tätä esitystä. Tämän keskustelun kuluessa aion tuoda tästä esityksestä esiin vielä muutamia muitakin puutteita, joita en tämän lyhyen ajan puitteissa ennätä tässä puheessa käsitellä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Täytyy heti vastata ed. Räsäselle sama, mikä on hänen esittämäänsä kirjalliseen kysymykseen jo vastattu: Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien rikosten vanhentumisaikaa on tarkoitus muuttaa, ja sitä koskeva hallituksen esitys tulee erikseen. Sehän ei kytkeydy tähän esitykseen, vaan se kytkeytyy vanhentumisaikoja koskevaan sääntelyyn. Niitä koskeva lainmuutoshan on eduskunnan ratkaisuin lykätty tulemaan voimaan vuoden 2006 alusta, ja sitä ennen hyvissä ajoin, ilmeisesti tänä syksynä, saadaan hallituksen esitys eduskuntaan ja ehditään hyvissä ajoin se myös vahvistaa. Siinä yhteydessä tosiaankin näihin lapsiin tyypillisesti kohdistuviin rikoksiin tehtäisiin vanhentumisaikoja koskeva muutos siten, että ajat lähtisivät juoksemaan täysi-ikäisyydestä eivätkä tekohetkestä. Silloin tämä todellinen mahdollisuus asianomistajana saattaa asia tutkittavaksi tulisi lapselle aina hänen tultuaan täysi-ikäiseksi.

Muilta osin ed. Räsänen esitti laajoja kriminalisointeja ohi sen, mitä viitataan hallituksen ensi vuonna esittävän. Nyt täytyy muistaa, että kovin laajat kriminalisoinnit taas johtavat siihen, että niiden teho laimenee. Periaatteessa, jos tämä olisi tehokkainta, kannattaisi sitten tehdä yleissäännös, että kriminalisoidaan pahat teot ja niiden yritykset, jolloin hyvin lyhyellä rikoslailla selvittäisiin, mutta sen valvonta ja toteuttaminen olisi kovin hankalaa.

Hallitus esityksensä linjassa haluaa lähteä siitä, että todella tehokkaasti kohdennetaan voimavaroja nyt paritusrikollisuuden nujertamiseen ja ihmiskauppaan, näihin törkeämpiin, rajat ylittäviin rikoksiin. Niiden kautta sitten siirrytään seuraavassa vaiheessa lievempiin tekomuotoihin ja tätä kokonaislinjaa myös tuetaan sitten niin poliisin kuin muunkin hallinnon valmentamisella, kouluttamisella ja resursoimisella.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on hyvää, ehdottomasti hyvää, se, että lapsiin kohdistunut prostituutio, väkivalta, aiotaan hoitaa niin, että jatkossa sitä ei sitten pääsisi tapahtumaan. Hyvää on myös se, että ulkomailta laittoman maahantulon järjestämiseen puututaan. Hyvää on myös se, että seksipalvelujen kriminalisointia ei esitetä. Koska tämä kuitenkin täällä kukoistaa ja kukkii, niin haluan siihen asiaan huolimatta siitä, että ministeri toppuutteli, tuoda muutaman näkökohdan.

Kaupallisten seksipalvelujen kriminalisointi lailla olisi takaperoista, jopa tyhmää. Tällä taattaisiin se, että prostituutio ja siihen kytkeytyvä rikollisuus painuisi maan alle, josta sitä olisi entistä vaikeampi valvoa, sillä eihän seksipalvelujen osto sen kieltävään lakiin loppuisi, kuten ei aikoinaan viinan myyntikään loppunut kieltolakiin. Seksikieltolakia puolustavat käyttävät mielellään vastaväitettä, että harva laki rikkeitä ja rikollisuutta kokonaan lopettaa, mutta tässä tapauksessa se pistäisi palvelun ostajan moraalin koetukselle. Ehkä näin tapahtuukin niin sanotun tavallisen käyttäjän kohdalla, mutta jäljelle jäisivät ne varmat seksipalvelujen käyttäjät, jotka viis veisaavat mistään laista. Nämä käyttäjät eivät ehkä ole palvelujen tarjoajankaan kannalta niitä kaikkein niitä kaikkein miellyttävimpiä asiakkaita.

Nyt tulisi ymmärtää ja sallia muukin kuin vastavuoroisen seksin olemassaolo, vaikka se ei olekaan suositeltavaa eikä oman moraalin mukaista. Kaupallisen seksin kieltolaki olisi takaperoinen askel varsin ikävin kytkennöin. Seksin säätelyllä, rajoittamisella ja tukahduttamisella uskonnollisin, ideologisin ja lainsäädännöllisin perustein on pitkä ja synkeä historia, joka jatkuu edelleen. Seksi ilman lapsen siittämistarkoitusta on leimattu synniksi. Myös seksi ennen avioliittoa on tuomittu ja avioliiton ulkopuolinen seksi julistettu rikokseksi. Meillä Suomessa aviorikoksen käsite on onneksi jo poistettu lainsäädännöstä, mutta jossakin aviorikoksesta saattaa seurata jopa kivitystuomio.

Prostituutioon liittyviä tiettyjä ongelmia vastaan tulee toki taistella kynsin hampain. Lainsäädäntö antaa nytkin viranomaisille mahdollisuuden puuttua pakottamiseen, ihmiskauppaan ja paritukseen. Rikoksiin tulee puuttua. Lakeja tulee voida myös kehittää paremmiksi ja toimivammiksi. Olisi outoa yrittää paikata parituskiellon valvonnassa olevia vaikeuksia vielä paljon vaikeammin valvottavissa olevilla, hyvin tulkinnanvaraisilla ostokielloilla; ministeri äsken kertoi, mitä siitä saattaa tulla. Rikoksia tulee vähentää eikä aiheuttaa uutta joukkorikollisuutta. Väärä kieltolaki muun muassa heikentäisi yleistä lainkuuliaisuutta.

Kaikkia asioita, joita jotkut, ehkä monetkin, pitävät väärinä, ei ole järkevä yrittää lailla kieltää. Moniarvoisessa yhteiskunnassa oman moraalin pakottaminen laiksi kaikille on väärin. Lakien on viisasta olla selkeitä ja rajattuja. Eihän perheiden muodostamistakaan kielletä, vaikka perheväkivalta on vakava ongelma. Ei kielletä myöskään rakentamista, vaikka siihen liittyy talousrikoksia ja nyt myös ulkomaalaisen työvoiman väärinkäyttöä. Eri ammattialojen työtapaturmissa Suomessa kuolee elantoaan ansaitsevia ihmisiä vuosittain kymmeniä, vammautuu satoja, loukkaantuu tuhansia. Työelämään liittyy psyykkisiäkin kuormitustekijöitä. Huolta tulee kantaa kaikkien, muun muassa pätkätyöläisten ja myös seksityöntekijöiden, työsuojelusta.

Terveysriskejä ajatellen pitäisi lainsäädännöllä kieltää kuitenkin ensisijaisesti kaikki amatööri-irtosuhteet, etenkin näin vapun alla, ja määrätä vähintään parin kolmen kuukauden pakollinen seurustelu-, testaus- ja harkinta-aika ennen mitään seksiä. Mitä seksin ostokiellolla oikein yritettäisiin kieltää, kiihottava tanssiko tai muu esiintyminen tai mahdollisesti myös seksuaalinen neuvonta ja terapia? Entä ovatko eroottinen hieronta ja hyväilyt liian pitkälle menevää seksuaalisuutta? Entä mitä on ostaminen? Kiellettäisiinkö yli 50 euron lahjatkin? Pois silkit ja minkit, ainakin timantit pois koruista ja solmioneuloista. Kynttiläillallinen hyvässä ravintolassa viineineen ylittää helposti 50 euroa, puhumattakaan ulkomaanmatkoista tai vauhdikkaasta kylpyläviikonlopusta. Kuka valvoisi, että laskut jaetaan? Entäpä "sopusuhtaiset" vuokrasuhteet?

Johdonmukaisuuden vuoksi pitäisi kieltää myös naimakaupat, sellaiset, jossa naidaankin rikas muttei rakas. Myös valta kiehtoo, ei ehkä niinkään sen seksikkyys vaan myötäjäisinä tuleva muu hyöty. Eikö näissä asioissa ole paljon enemmän kysymys itsensä myymisestä kuin sovitun ajan, vaikkapa tunnin tai puoli tuntia, kestävästä seksistä sovituin muodoin? Joka tapauksessa muun kuin vastavuoroisen seksin ilmentymiä on muitakin kuin prostituutio.

Parisuhteessakin toinen saattaa suostua seksiin vastoin omaa seksuaalista halua, vastavuoroisuutta. Tällöin hän saattaa seksillä ikään kuin ostaa toisen tyytyväisyyttä ja vaikkapa perherauhaa. Joskus viktoriaanisena aikana jopa virallisena moraalina oli, ettei seksistä saanut nauttia. Piti vain pistää silmät kiinni ja ajatella isänmaata. Onneksi tämä sentään on muuttunut, mutta toisaalta lailla ei voida velvoittaa kaikkia nauttimaan aina seksiä harjoittaessaan, tai ehkä poliisilla riittäisi aikaa ja resursseja valvoa tätäkin erilaisin kosteusmittarein ja kommandoiskuin. Vastavuoroinen seksi, jota molemmat haluavat ja mieluiten rakastetun kanssa, on tietenkin tavoite, mutta kaikille se ei aina ole mahdollista. Heidän ulkoinen tai muu markkina-arvonsa ei ikään kuin riitä kauniiden ja rohkeiden joukossa operoimiseen. Siispä muunkin kuin vastavuoroisen seksin olemassaolo ja mahdollisuus olisi hyvä myös ymmärtää ja hyväksyä.

Täysin eri asia on, että minkäänlaista pakottamista tai väkivaltaa ei saa hyväksyä missään suhteessa. Raiskaus on aina rikos, ja perheväkivallan yleisyys on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Ongelmallisia ovat myös vanhempien järjestämät pakkoavioliitot, joissa voi olla kysymys todellisesta ihmiskaupasta ja koko henkilön myydyksi tulemisesta. Perhesuhteessa oleviin seksiongelmiin ja -taukoihin reagoidaan tutkimuksien mukaan usein myös syrjähypyillä ja rinnakkaissuhteilla. Maksetut seksipalvelut ilman vastavuoroisuutta ja tunnesiteitä voivat kuitenkin tarjota joillekin emotionaalista syrjähyppyä kevyemmän menettelyn. Tuolloin ei aina ole kysymys uskottomuudesta samassa mielessä kuin esimerkiksi rinnakkaissuhteessa.

Arvoisa puhemies! Seksuaalinen vapautuminen ainakin Suomessa ja Euroopassa on lisännyt kaikkien ihmisten ja erityisesti naisten vapautta ja elämänlaatua. Ihmiset ovat osoittaneet halunsa vapautua vanhojen rajoitusten kahleista muun muassa esiaviollisilla ja avioliiton ulkopuolisilla suhteilla. Nykyään solmitaan myös runsaasti avoliittoja ja myös hankitaan lapsia avioliiton ulkopuolella. Seksuaalisuuden monet muodot ja ilmiöt on alettu ymmärtää ja hyväksyä yhä laajemmin. Näihin muotoihin voivat kuulua myös erilaiset kaupalliset seksipalvelut, joillakin lähes ainoana vaihtoehtona, toisilla vaihtelun vuoksi. Saksan, Tanskan, Hollannin sekä monen muun Länsi- ja Keski-Euroopan maan kokemukset ovat aivan toisenlaisia kuin Ruotsin kyseenalainen malli. Esimerkiksi Saksassa prostituutio on laillinen elinkeino. Tällä pyritään nimenomaan myös asiaan liittyvien ongelmien vähentämiseen. Niin seksipalvelujen tarjoajiin kuin ostajiinkin liittyvät mahdolliset ongelmathan kytkeytyvät usein juuri rajoituksiin liittyvään salamyhkäisyyteen. Lailliset ilotalot selvästikin kaventavat rikollisen toiminnan mahdollisuuksia ja parantavat kaikkien osapuolten turvallisuutta.

Puhemies! Mainittakoon vielä lopuksi, että kiinnostukseni aiheeseen on puhtaasti yhteiskunnallista laatua. Monen muun keskustelijan tavoin näkemykseni eivät perustu laajaan kokemukseen ja syvälliseen tuntemukseen vaan puhtaasti järjen käyttöön.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ihmiskauppa ja törkeä paritus meillä Suomessakin saadaan kansainvälisten sopimusten edellyttämälle tasolle, ja sen takia hallituksen esitys on tervetullut ja erittäin kiireellinen. Sen sijaan yleistä seksin oston kieltävää sääntelyä hallitus ei vielä tässä vaiheessa esitä, mutta lupaa kyllä palata asiaan jo ensi vuonna. Hallituksen esitys siis toteuttaa välttämättömimmän hoitaessaan kansainväliset ja kiireellisimmät velvoitteet kuntoon.

Mitä sen lisäksi sitten tehdään, on kokonaan meidän käsissämme. Me voimme yhdessä päättää, millä keinoilla toteutamme YK:n Palermon sopimuksen suositusta puuttua myös seksin oston kysyntään. Poliittinen realismi tosin puoltaa hallituksen esittämää lähestymistapaa. Keskustelu prostituutiosta ilmiönä on ristiriitaista ja repivää. Siksi tarvitsemme perusteellista perehtymistä prostituutioon ilmiönä, mitkä ovat sen syyt ja seuraukset sekä miten ilmiö on kehittynyt. Lainsäädäntöä ei todellakaan tarvita siksi, että puuttuisimme yksittäisten kansalaisten seksielämään ja seksuaalisuuden toteuttamiseen. Toisin kuin ed. Immonen pelkäsi, seksiä ei voida lailla kieltää. Hän heittäytyi myös hyvin tietämättömäksi, mitä on prostituution määrittely ja miten sitä voidaan määritellä.

Tarvitsemme lainsäädäntöä siksi, että prostituutio on laajentunut ja kansainvälistynyt. Harmiton yksityisyritteliäisyys on väistynyt ulkomaisten rikollisliigojen pyörittämien paritusrinkien tieltä. Lisäksi paritusliigojen toimintaan kuuluu myös muuta rikollisuutta, kuten huumekauppaa ja rahanpesua.

Ensin täytyy kuitenkin vielä kysyä, miksi ihminen ylipäänsä ryhtyy prostituoiduksi. Onko kyseessä ammatti muiden joukossa? Miksi sitten suurin osa Suomessa seksiä myyvistä prostituoiduista tulee entisistä itäblokin maista ja useimmat ovat hyvin köyhiä, tai miksi ne harvat prostituoidut, jotka ovat suomalaisia, päätyvät suurimmalta osin ammattiin rahoittaakseen esimerkiksi huumeiden käyttöä? Eräs miesasiakkaiden vaalima myytti on myös se, että prostituoidut ovat alalla voidakseen toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Toinen asiakkaiden omantunnon rauhoittamiseksi kehitelty myytti on, että asiakas tekee prostituoidulle suuren palveluksen, kun hän asiakkaana rahoittaa köyhän naisen elämää. Entä miksi ala on yhä tiiviimmin kansainvälisten rikollisliigojen käsissä ja miksi prostituutio on lisääntynyt ja kansainvälistynyt? Mistä se kertoo?

Seksimarkkinoiden kasvuun on vaikuttanut markkinatalouden globalisoituminen ja vapautuminen Euroopassa, lamakausi Suomessa ja entisen Neuvostoliiton hajoaminen. Kansainvälistynyt seksiteollisuus jauhaa yhä suurempia voittoja. Prostituutio kansainvälisen seksiteollisuuden osana pyrkii siis tuotteistamaan ihmisten seksuaalisuuden ja ihmissuhteen, ja ihmettelen, jos vasemmistoliitto on tämän kaltaisen tuotteistamisen kannalla. Baaritiskillä tai netistä maksullista seksiä etsivä miesasiakas osallistuu siis seksiä ostaessaan tahtomattaankin myös rikollisen toiminnan tukemiseen. Samalla hän ylläpitää maksullisen seksin kysyntää, jolla taas on kytköksensä kansainväliseen ihmiskauppaan.

Vuosittain maailmalla noin puoli miljoonaa naista tai tyttöä rekrytoidaan naiskauppaan Eurooppaan. YK:n vuoden 2000 väestöraportissa arvioidaan, että kaksi miljoonaa 5—15-vuotiasta tyttöä joutuu vuosittain kansainvälisen seksiteollisuuden uhriksi. YK:n tietojen mukaan noin 200 Venäjän rikollisjärjestöä toimii 30 maassa naiskaupan organisoijina. Suomessa poliisin arvion mukaan toimii vuosittain noin 10 000—15 000 prostituoitua. Tämä on karkea arvio, koska todellisia lukuja on vaikea saada. Ne ovat todennäköisesti suuremmat. Suomessa poliisin tutkijan Jari Leskisen mukaan suomalaisia näistä on pieni osa, noin kymmenisen prosenttia. Enemmistö, noin 70 prosenttia, on Virosta tulevia, lähinnä venäläisiä. Yli 98 prosenttia prostituutiosta meillä on järjestäytyneen rikollisuuden alaista tämän poliisin tutkijan mukaan. Suomi on jaoteltu alueittain rikollisliigojen kesken. On Tallinnan mafiaa, Pietarin mafiaa ja Murmanskin mafiaa. Näin totesi tämä poliisin edustaja. Eli pitkälle järjestäytyneestä rikollisesta toiminnasta on kysymys ja ammattimaisesta paritustoiminnasta, ja nämä rahalliset voitot ovat myös hyvin hyvin huomattavia. Itsenäisesti toimivat prostituoidut ovat meillä varsin harvinaisia.

Yleisesti esitetyn arvion mukaan ulkomaalaisten prostituoitujen Suomeen tuloon ei liity ihmiskaupan vakavimpia muotoja, kuten heidän tuomistaan väkivalloin tai uhkauksin. Sen sijaan prostituoitujen Suomeen tuomiseen saattaa liittyä erehdyttämistä ja toisen aseman hyväksikäyttöä. Paritusliigat saattavat rajoittaa alaisuudessaan toimivien prostituoitujen liikkumisvapautta huoneistoon lukitsemalla tai passin takavarikoimalla. Ennen sovitun määräajan päättymistä rikollisjärjestö saattaa estää prostituoidun lähdön uhkauksin tai väkivalloin. Prostituoitujen itsemääräämisoikeus on tosiasiassa hyvin rajattu. Suomalaisessa prostituutiossa ei siis voida puhua vapaasta asiakkaiden valinnasta, puhumattakaan että kyse olisi oman seksuaalisuuden toteuttamisesta. Seksuaalisuuttaanhan voi kuka tahansa toteuttaa vapaasti ilman, että siitä olisi perittävä maksua, joka vieläpä tässä tapauksessa päätyy useimmiten jonkun toisen hyväksi pitkälti.

Meillä Suomessa vuonna 95 oli tutkittu, että lähes 200 000 suomalaista miestä on ostanut seksiä Suomessa tai ulkomailla — tuoreempia tietoja ei minulla ole — ja vuonna 2001 Pääkaupunkiseudulla paljastuneella paritusorganisaatiolla ehti runsaan puolen vuoden aikana olla yli 5 000 asiakasta. Kysyntää siis meillä riittää ja bisnes pyörii, mutta kenen hyväksi?

Eli miksi tähän ilmiöön nyt sitten olisi puututtava?

Prostituutio on edellä kuvattua taustaa vasten eräänlaista seksuaalista hyväksikäyttöä, ja se on väkivaltaa ihmisoikeuksia ja ihmisen arvokkuutta vastaan. Ei voida puhua prostituoidun vapaasta oikeudesta ja erottaa vapaata ja pakotettua prostituutiota. Prostituutio on mielestäni jo määritelmänsä mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sotii mitä suurimmassa määrin naisten ja miesten tasa-arvotavoitteita vastaan. Se tekee naisesta ostettavan esineen, ja siksi pidän hyvinkin vieraana ajatusta, että voitaisiin erotella jotenkin hyväksyttävää ja ei-hyväksyttävää prostituutiota.

On sanomattakin selvää, että näiden tietojen valossa prostituoiduksi ajaudutaan yleensä enemmän tai vähemmän olosuhteiden pakosta. Suuri elintasokuilu itänaapurimme välillä ajaa naiset hankkimaan toimeentuloa itselleen ja perheelleen omaa ruumistaan myymällä.

Hallitus perustelee kyllä esityksessään myös oston kriminalisointia, vaikkei sitä nyt vielä esitäkään. Ihmiskauppaa ja paritusta koskevilla säännöksillä pyritään vaikuttamaan maksullisen seksin tarjontaan, kun taas seksin oston kriminalisoinnilla pyritään vaikuttamaan seksin ostajiin eli kysyntään. Näin hallitus toteaa jo tässäkin esityksessään. Mutta tässä on nyt sitten miettimistauko otettu. Hallitus vetoaa esityksessään järjestyslaista hankittaviin kokemuksiin, mutta myös siihen, että Euroopan neuvostossa on valmisteilla sääntelyä, jossa mahdollisesti tullaan antamaan suositus tai yleissopimuksen määräys, jossa osittainen seksin oston yleinen kriminalisointi Euroopassa annettaisiin.

Itse olisin ollut valmis jo nyt ottamaan käsittelyyn koko seksin oston kriminalisointiasian. Mielestäni se olisi voitu tuoda nytkin. Mutta ehkä on näin, että poliittinen realismi on otettava huomioon ja todettava se, että nämä kiireellisimmät asiat on saatava ensin käsiteltyä ja hoidettava kansainvälisten velvoitteiden saattamat lait nyt ajan tasalle pikaisesti.

Toivon, että tämä keskustelu olisi asiallista ja tunnustaisi sen, että prostituutioilmiö on laaja ja kansainvälinen ja siihen kytkeytyy hyvin paljon rikollisuutta.

Lopuksi vielä haluaisin sanoa, että tästä ilmiöstä vastuukin on kannettava globaalisti. Me emme voi vaikuttaa suoraan muiden maiden oloihin, mutta täällä toimiviin parittajiin ja prostituoitujen ostajiin voimme vaikuttaa. Me emme pääse täällä kokonaan vastuustamme, jos yhteiskuntamme mahdollistaa seksin oston kasvavat markkinat. Eli voimme vaikuttaa asennekasvatuksella ja lainsäädännöllä asioihin. Kriminalisointi sitten jatkossa on yksi keino vaikuttaa asenteisiin, ja se antaa selkeän yhteiskunnallisen viestin siitä, ettei kukaan nainen missään oloissa voi olla kaupanteon kohde. Kyse on siitä, että ilmiö ei enää ainakaan laajenisi. Se on nimittäin tässä vaarana. Pelkään, että tämä räjähdysmäisesti kasvaneena ilmiönä vesittää Suomessa hyvin kehittyneen suhtautumisen tasa-arvoon.

Globaali talous ja seksiteollisuus sen osana merkitsevät, että ihmisestä on tullut yhä enemmän kauppatavaraa. Luotan suomalaisten miesten eettiseen ajattelukykyyn ja vastuuntuntoon ja toivon, että täällä keskustelussa asiakasnäkökulman korvaisi laajempi ihmisoikeusnäkökulma. (Ed. Immonen: Tuomarin näkökulma, lisää töitä!)

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täytyy sanoa, että olen hyvin tyrmistynyt ed. Immosen puheenvuorosta ja todella toivon, että hänen näkökulmansa ei ole koko vasemmistoliiton näkökulma, ja toivon, että eduskunnassa on todellakin enemmistö, joka ymmärtää, että ihmiskauppa ja prostituutio on todella vakava niin globaali kuin myös kansallinen ongelma, ihmisoikeuskysymys, johon liittyy lieveilmiönä hyvin vakavaa rikollisuutta. Toivon todellakin, että siihen vakavasti suhtaudutaan. (Ed. Immonen: Kuuntelitte väärin!)

Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys, ihmiskaupan, parituksen ja prostituution nykyistä tehokkaampi torjuminen, on erittäin tervetullut. Siitä kiitokset salissa olevalle ministerille ja tietysti koko hallitukselle.

Lakiesityksessä rikoslakiin lisättävät uudet ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa koskevat rangaistukset ovat todellakin perusteltuja, sillä niin tosiaan on, että nykyinen lainsäädäntömme ei ole täysin kattava suhteessa ihmiskauppaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, ja on välttämätöntä, että nämä esitykset viedään läpi ja säädökset saadaan ajan tasalle. Ihmiskauppaanhan on nykyisin sovellettu sellaisia pykäliä, jotka todellakin hyvin huonosti sopivat ihmiskauppaa koskeviin rikoksiin. On mielestäni hyvin tärkeää, että oma lainsäädäntömme on sellainen, että se ei houkuttele eikä suosi ihmiskaupparikollisuutta. Suomen pitää myös entistä vahvemmin toimia EU:n tasolla, niin että ihmiskauppaa koskevat säädökset ovat sielläkin riittäviä, ja sielläkin tehtävää vielä riittää.

Ihmiskauppa ja siihen sisältyvä prostituutio on todellakin vakava kansainvälinen, mutta myöskin suomalainen ihmisoikeusongelma. Täällä puhuttiin aiemmin aseista ja viitattiin aseteollisuuteenkin. Tässä yhteydessä on hyvä vielä todeta se, että ihmiskaupassa liikkuu nykyisin rahaa vähintään saman verran ellei jopa enemmänkin kuin huumekaupassa, mutta ihmisten kauppaamisesta, käytännössä erityisesti naisten ja lasten kauppaamisesta, saa yleensä huomattavasti pienemmän tuomion kuin huumekaupasta.

Mielestäni Suomen onkin nykyistä tiukemmin sitouduttava ihmiskaupan vastustamiseen. Kun puhutaan tästä aiheesta, hyvin usein ajatellaan, että tämä on aika kaukainen asia, ei koske ainakaan kotimaata tai ei Euroopan unionia, ja tässä on hyvä nostaa esille, että EU:n tasolla arvioidaan yli 120 000 naisen ja lapsen päätyvän vuosittain ihmiskaupan uhreina EU-maihin. Unicefin arvion mukaan 1,2 miljoonaa lasta kaupataan vuosittain. Ehkä tämäkin luku on liian pieni. Nämä ovat vain karkeita arvioita ongelmasta, joka on hyvin vakava erityisesti lähialueillamme. Ihmiskauppa Baltian maista Pohjoismaihin on lisääntynyt viime vuosina. Esimerkiksi Liettuassa katoaa vuosittain noin 1 300 ihmistä, joista viidennes on lapsia. Mielestäni on hyvin tärkeää, että me omassa lainsäädännössämme pidämme huolen siitä, ettemme tällaista ilmiötä edesauta emmekä suosi, vaan päinvastoin toimimme vahvasti sitä vastaan. Ihmiskauppa on orjuuden nykyinen kansainvälinen muoto, ja sitä on aina tarkasteltava ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että paritukseen liittyvien tekojen rangaistavuutta ehdotetaan laajennettavaksi. On hyvä asia, että se sisältyy tähän lakiin, samoin seksuaalipalvelujen ostaminen nuorilta. On hyvä, että siihen tulee tiukennuksia.

Vaikka oikeusministeri täällä totesi, että hän toivoo, että ei vahvasti juututa niihin asioihin, jotka tästä lakiesityksestä puuttuvat, haluan kuitenkin muutaman asian nostaa esille ja todeta sen, että olen hyvin harmissani ja pahoillani siitä, että tähän lakiesitykseen ei sisälly esitystä seksuaalipalveluiden kriminalisoinnista. Mielestäni se osoittaa sitä, että ihmiskauppaan ei suhtauduta riittävän vakavasti. Mielestäni lainsäätäjän tehtävänä on lailla osoittaa, mikä on yhteiskunnassa toivottua käytöstä ja mikä ei.

Lakiesitys seksipalvelujen kriminalisoinnista sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton lausuntokierroksella. On sanomatta selvää, että varmasti kaikki tässä salissa olevat ymmärtävät, että prostituutio ei lopu sen kriminalisointiin ja sen lain säätäminen ei ole kaikista yksinkertaisin asia, mutta silti se ei saisi olla este eikä viivästys. Ihmettelenkin, mitä asioita vielä tänä odotusaikana seurataan tai yritetään saada selville. Mielestäni tämä asia olisi ollut ihan valmis tänne eduskuntaan tuotavaksi. Toivon, että eduskunta harkitsee sitä, josko tästä asiasta tässä yhteydessä säädettäisiin. Ainakin vähintään haluan tuon lakiesityksen tuloa kiirehtiä, minkä ministeri Koskinen on tänne tuonut. Kysynkin, millä kannalla oikeusministeri asiasta on. Onko hallituksen tarkoituksena kriminalisoida ostaminen vai myyminen ja ostaminen vai kenties ostaminen vain silloin, kun siihen liittyy kriminalisoitua paritusta tai ihmiskauppaa? Onko tähän asiaan hallituksella jo tässä vaiheessa kantaa?

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tätä lakiesitystä, seksuaalipalvelujen kriminalisointia, pitäisi kiirehtiä, etenkin kun tiedämme, mitä lähialueillamme tapahtuu ja kuinka vakava ongelma tämä on. Toivon todellakin, että asiassa edetään eikä viivytellä.

Ed. Päivi Räsänen jo nosti puheenvuorossaan esille sen, että tällä hetkellä meidän lainsäädännössämme ja käytännössämme on liikaa esteitä siihen, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, lapsien hyväksikäyttöä, pystyttäisiin riittävän hyvin tutkimaan tai niihin voitaisiin viranomaisten taholta riittävästi puuttua. Olen ilahtunut siitä, että oikeusministeri Koskinen totesi, että hän aikoo tuoda eduskunnan käsiteltäväksi sen lain, jossa todellakin puututaan siihen tilanteeseen, joka on kaiken oikeudentajun vastaista, että lainsäädäntö mahdollistaa sen, että vuosikymmeniä lapsia hyväksikäyttänyt henkilö päästetään ilman rangaistusta jatkamaan elämäntapaansa, ilman että siihen voidaan puuttua, koska lainsäädäntömme on sellainen. Toivon todella, että nämä vanhenemisaikaa koskevat säädökset saadaan viivytyksettä eduskuntaan.

Aivan lopuksi haluan todeta sen, että tähän lakiesitykseen sisältyvä lapsipornografiaa koskeva rikosoikeudellisen säätelyn muutos on pitkään odotettu. Toivon todella, että erityisesti tätä asiaa valiokunnat käsittelisivät tarkkaan ja pohtisivat, onko tämä säädös riittävä vai olisiko tässä vielä jotakin sellaista, jonka me voisimme paremmin muotoilla lainsäädännössä, jotta voisimme lapsiamme paremmin suojella.

Aivan viimeiseksi — ilolla katson, että oikeusministeri on paikalla — haluan vielä viedä terveiset hallitukselle tämän lakiesityksen lähetekeskustelun yhteydessä, että lastensuojelulaki on aivan liian kauan ollut uudistamatta. Meillä on todella vakavia puutteita lastensuojelussa. Toki tiedämme, että pelkästään lakia muuttamalla emme niitä saa korjattua, mutta kyllä eduskunnan vastuulla olisi se, että lastensuojelulaki kokonaisuudessaan uudistettaisiin niin, että lasten oikeudet olisivat ensimmäisenä. Toivon todella, että vielä tällä vaalikaudella tuo laki saataisiin tänne eduskuntaan meidän käsiteltäväksemme.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Jätin toukokuussa 2003 lakialoitteen, jossa esitin törkeän parituksen käsitteen ottamista rikoslakiin sekä telekuunteluoikeuksien laajentamista poliisille epäilyihin törkeästä parituksesta. Allekirjoittaneita oli yli sata, noin 105 kappaletta. Jouduin jatkuvasti silloin allekirjoituksia kerätessäni, kuten myöskin vielä tänä keväänä, vastaamaan myöskin tiedotusvälineitten kysymyksiin siitä, teinkö helpon lakialoitteen eli lakialoitteen asiasta, joka oli jo käsitteillä. Olen saanut vastata siihen nyt vuoden, että en tehnyt näin, vaan nimenomaan lakiasiainvaliokunnan valiokuntaneuvokselta olin saanut tiedon, että televalvontaa oltiin kyllä viemässä eteenpäin näissä paritusasioissa, mutta telekuuntelu oli uusi asia. Sitä keskusrikospoliisi toivoi, mutta sitä ei käsitteenä oltu ottamassa vielä alun perin huomioon tässä esityksessä. Eli siitä huolimatta, että en saa sulkaa hattuuni tästä lakialoitteesta, että telekuunteluoikeudet tulevat, niin otan sulan hattuuni siitä, että minä ajoin sen asian yhdessä noin 105 kansanedustajan kanssa, että se on nyt tässä meillä hallituksen esityksessä otettu huomioon. Kiitän erityisesti hallitusta siitä, että tämä yli sadan kansanedustajan toive on otettu huomioon tätä hallituksen esitystä kirjoitettaessa. Näitä telekuunteluoikeuksia ei tietenkään toivonut pelkästään reilut sata kansanedustajaa, vaan niitä todellakin toivoi keskusrikospoliisi nimenomaan sitä varten, että rikoslakiin kun ensin lisätään käsite törkeä paritus, niin saadaan luotua kovemmat rangaistukset rikollisille ja tämä telekuunteluoikeus sitten mahdollistaa paremman tutkimisen näissä tapauksissa.

Tein oman telekuuntelua koskevan lakialoitteeni sitä varten, että paritusliigojen, nimenomaan liigojen, toiminta perustuu nykyisin lähes yksinomaan näihin puhelinkontakteihin. Asiakkaan soitto parittajan numeroon on koko puhelinliikenteestä kuitenkin vain minimaalinen osa. Nämä asiakkaan ja prostituoidun puhelinkontaktit operaattorin kanssa ovat pohja tarkalle kirjanpidolle, jota operaattori ylläpitää samalla, kun hän ohjaa asiakkaita oikeisiin osoitteisiin sovittuina aikoina. Näitten perusteella myöskin pidetään kirjanpitoa ja käydään sitten tältä prostituoidulta keräämässä tietty summa rahaa, ja kaikki on voitu verifioida puhelinliikenteen avulla.

Suomen ammattimaista prostituutiota johdetaan, aivan kuten ed. Rahkonen täällä sanoi, Tallinnasta ja Pietarista, Petroskoista ja Murmanskista myöskin. Viron ja Venäjän valtataistelussa virolaiset operaattorit on tällä hetkellä vahvasti voitolla Suomen markkinoilla.

Prostituoituja tulee ja menee Suomessa. Ei kukaan tiedä, kuinka paljon heitä tällä hetkellä on ihan tarkalleen. Varmaa on kuitenkin se, että heitä on hirveän paljon. Yksin Pääkaupunkiseudulla toimii noin puoli tuhatta yritteliästä ulkomaalaista naista. Paritus ei kuitenkaan ole mikään Pääkaupunkiseudun erityisongelma, vaan koko Suomi on jaettu näitten ulkolaisten mafioitten kesken. Suurin houkutin prostituutioon ja paritukseen on nimenomaan suuret tulot. Naiset eivät kuitenkaan pääse näistä parittajarenkaista eroon kotimaassakaan, ja ulkomailla tehtävä sen kuin vaikeutuu. Prostituoiduille itselleen maksettava provikka pysyy työpaikan sijainnista riippumatta kuitenkin suhteellisen samana ja on noin 30 prosentin luokkaa. (Eduskunnasta: Sehän on sitten niin kuin taksikuskeilla!) — Aivan, siinähän sitten onkin rinnastusta meille. — Mutta Suomessa tämä ansio on, kuten kaikki arvaavat, aivan eri luokkaa euroina kuin mitä saadaan Virossa esimerkiksi paikalliseen rahaan siirrettynä.

Nämä paritusbisneksen rahat ovat harmaan talouden rahaa, jotka vielä salakuljetetaan meidän rajojemme ulkopuolelle. Voidaan vaan arvata, minkälaisista summista puhutaan vuodessa. Tämä rahasumma on verrattavissa kuitenkin huumekauppaan, mutta paritusbisnes on mafialle paljon houkuttelevampi vaihtoehto, koska riskit kiinni jäämisestä ovat olleet tähän asti hyvin pienet. Telekuuntelu on siinä erittäin tärkeässä roolissa nyt, kun se viimein saadaan lakiin. Kuten sanoin jo aikaisemmin, keskusrikospoliisin näkemys on ollut pitkään, että rikoslakiin tulee saada maininta törkeästä parituksesta nimenomaan, jotta saadaan kovemmat rangaistukset näille rikollisille, ja samoin keskusrikospoliisi pitää ehdottoman tarpeellisena, että näissä perustelluissa tapauksissa käräjäoikeuden päätöksellä voidaan poliisille myöntää telekuunteluoikeus.

Nämä positiiviset seuraamukset lain muutoksesta ovat ennakoitavissa, kun tiedetään, minkälainen läpimurto telekuunteluoikeus on ollut huumerikostutkinnassa. Lisäbonuksena huumerikoksista koskeneissa salakuunteluissa tähän asti on ollut jo, että jäljet ovat usein johtaneet muihin rikoksiin, nimenomaan esimerkiksi paritusrenkaisiin. Meillä on sitä kautta saatu paljon rikollisia jo kiinni.

Minä päätin keväällä 2003 lakialoitteestani käydyssä lähetekeskustelussa puheeni sanomalla, että Suomi ei saa alistua kansainvälisen rikollisuuden mellastuspaikaksi, pidetään kotipesä puhtaana ja lähetetään käenpojat evakkoon. Toivon, että asia saa nopean valiokuntakäsittelyn. Minä toivon tätä yhä edelleen.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeri Koskista, että olette täällä paikalla pitkänkin keskustelun ajan kuulemassa mielipiteitä ministeriönne valmistelemasta hallituksen esityksestä. Tässä on äärettömän runsaasti hyviä aineksia. Suurin osa tässä on hyviä aineksia. Nostaisin eritoten täältä esiin sen, että lakiin lisätään uusi rangaistussäännös törkeästä parituksesta. Se on minun mielestäni äärimmäisen tärkeä asia ja nuo törkeät tekomuodot muihinkin osioihin, koska ne nimenomaan helpottavat poliisin mahdollisuuksia puuttua näihin rikoksiin. Niillä on se oheisvaikutus sen lisäksi, että kun rangaistukset lisääntyvät, poliisin mahdollisuudet puuttua lisääntyvät myöskin.

Vaikka ministeri toivoi, että tästä, jonka hallitus veti pois täältä, tästä oston kriminalisoinnista, ei puhuttaisi, puhun kuitenkin. Suomessahan seksipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta on onneksi jo nykyäänkin rangaistavaa. Ruotsissa on huono esimerkki siitä, kun siellä 1. päivänä tammikuuta 99 elikkä yli viisi vuotta sitten kriminalisoitiin osto. Täällä ed. Räsänen sanoi, että Ruotsin naisjärjestöjen mukaan prostituutio on puolittunut. Se on naisjärjestöjen näkökulma, se ei ole virallinen näkökulma, eli sieltä on erittäin huonoa kaikua kantautunut yli viiden vuoden aikana siitä, mitä se on aiheuttanut. Kun osto kriminalisoidaan, prostituutio karkaa kauas kontrolloimattomaksi ja hallinnoimattomaksi lajiksi, ja silloin sinne pääsee rikollisuus kiinni.

Ed. Räsänen myöskin mainitsi täällä, että prostituutio on ylittänyt jo huumekaupan arvon. Haluaisitteko mieluummin niinpäin, että huumekaupan arvo olisi korkeampi? Kannatatteko siis huumeita? Sanoitte myöskin, että opiskelija lopettaisi. Millähän hän sen jälkeen eläisi? Niin kuin sanoitte, hän oli itse valinnut ammattinsa. Toisin kuin kukaan muu on uskaltanut sanoa, minä tunnen hyvin monta ammattiinsa itse ei ajautunutta vaan hakeutunutta suomalaista alan ammattilaista, jotka maksavat veroa ja touhuavat omine nokkineen eikä heillä ole mitään taustajoukkoja siellä touhuamassa. Mutta sen jälkeen, kun tämmöinen ostaminen kriminalisoidaan, sinne taustajoukot tulee.

Ed. Immonen täällä oli ainoa, joka puolustaa samanlaisia näkökantoja, mutta hän onkin ainoa mies ennen minua, joka täällä on puhunut, elikkä tämä on hyvin selvästi mies—nais-valtainen asia. Hän puhui muun muassa kynttiläillallisista ym., kysyi, millä mitattaisiin sen tyyppisen oston arvoa, joka annetaan jollakin muulla vastikkeella, ja hän kysyi muun muassa, pitäisikö sitten olla kosteusmittarit. Minä veikkaan, että nykypäivänä näitä kosteusmittareita tarvittaisiin enemmän kotona kuin muualla.

Ed. Rahkonen jos on vielä paikalla: Hän mainitsi siitä, että yksityisyrittäjyys on häipynyt. Ei minun tietojeni mukaan. Se on lisääntynyt. Hän kysyi myöskin, mistä kertoo prostituution lisääntyminen. Minä voin vastata, mikäli ed. Rahkonen sitä ei tiedä: se kertoo puutteesta. Ed. Rahkonen myöskin mainitsi, että siinä, että hallitus ei uskaltanut tuoda tätä esitystään vielä oston kriminalisoinnista, kyseessä on hänen mielestään poliittinen realismi. Totuus on kuitenkin, että kyseessä on ympäröivä yhteiskunta eli realismi. Ei sillä ole poliittisen realismin kanssa mitään tekemistä.

Eli kiitän hallitusta erinomaisesta esityksestä, ja kun joku on täällä, monikin naisedustaja, ihmetellyt sitä, mitähän asioita niin sanottuna odotusaikana vielä ajatellaan tulevan, uskon, että tämä odotusaika tuo hallitukselle lisää viisautta pysyttää edelleenkin tuo osto kriminalisoimatta, jolloin meillä säilyy jonkinlainen kontrolli vielä tähän alaan, josta olen monissa puheenvuoroissani ja lehtihaastatteluissa kertonut, että minä laillistaisin bordellitoiminnan Suomessa. Silloin se olisi kontrolloitua, ihmiset eivät ajautuisi, vaan hakeutuisivat siihen ammattiin, maksaisivat verot, heillä olisi kunnon työterveydenhuolto. Minua ovat lähestyneet, toisin kuin ehkä ed. Räsästä, vammaiset yksilöinä, ei järjestöinä. Olen saanut hyvin paljon yhteydenottoja yksittäisiltä vammaisilta ihmisiltä, jotka ovat olleet onnellisia siitä, että minä olen uskaltanut pitää tämmöisen puheenvuoron, että minun mielestäni bordellit pitäisi laillistaa Suomessa Saksan malliin.

Yhtään miesprostituoitua en tunne, mutta kun olen tämmöinen kaupallisen radion entinen toimittaja, niin voin tässä heittää vielä, kun se ei ole vielä tässä vaiheessa rikoslain alaista, ilmaisen mainoksen jollekin miesprostituoidulle, koska täällä joku kertoi, että suurin osa tästä toiminnasta perustuu puhelinkontakteihin. Tässäpä kaikille kuunteleville miesprostituoiduille ilmainen mainos: Soitto vain ja sonni tulee.

Tämän tyyppisellä haluan kiittää siis ministeri Koskisen ministeriötä ja valmistelijoita, mutta kun ainoalla ennen minua puhuneella miesedustajalla, ed Immosella, oli mielenkiinto tähän asiaan pelkästään yhteiskunnallista laatua, otettakoon siis minun puheenvuoroni kuluttajapuolen kannanottona.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on todettu hyväksi, ja itse totean myös, että näin on. Toisaalta ei voi olla välttymättä siltä, että viittaa myös puutteisiin, vaikka paikalla hienosti edelleen oleva ministeri Koskinen totesi, että mieluummin puhuttaisiin nyt vain esityksestä. Mutta tämän esityksen puutteisiin kuuluu se, että hallitus ei vielä ole tuonut esitystä seksin oston kriminalisoinnista eduskunnan käsittelyyn. Mielestäni näin pitäisi tehdä, ja tietysti sekin esitys vaatii hyvin tarkan analysoinnin ja mietityn muodon.

Kaiken kaikkiaan ihmiskauppa on, niin kuin on todettu, erittäin tuottava bisnes Euroopassa, mutta myös koko maailmassa. Se on nykyajan orjuutta, kaiken väristä orjakauppaa, ja siitä suuri raha hyötyy. Usein suurimmat summat kilahtavat erittäin äveriäille seuduille ja tällä globaalilla pallollamme Yhdysvaltoihin New Yorkiin, Länsi-Euroopan metropoleihin, tietysti myös sitten itäisen Euroopan raharikkaille. Tämä on moneen muuhun rikollisuuteen kytkeytyvä toiminta, ja näin ollen sitä tulee kaikin keinoin vastustaa. Yksi keino on myös seksin oston kriminalisointi, kun se tapahtuu järkevällä tavalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on paljon hyvää, ja näihin kaikkiin voi yhtyä. Ihmiskaupan, parituksen ja prostituution vähentäminen, mahdollisesti jopa lopettaminen, on tervetullut asia, jos näillä keinoilla päästään siihen.

Puutun tähän yhteen asiaan, johon monet muutkin puhujat ovat puuttuneet, elikkä tähän ostamisen kriminalisointiin, jonka tässä sanotaan tulevan joskus myöhemmin sitten eduskuntaan, 2005 vuonna. Minun selkeät terveiseni ovat samat, mitkä ed. Lapintien lakialoitteen kohdalla kerroin puheenvuoroissani. Minusta jos tällaiseen mennään, siinä tapauksessa pitää sitten myös myyminen tehdä laittomaksi eli tasajalkaa kulkea. Se on minusta ihan selkeä tasa-arvokysymys, mutta samalla tavalla sitä voi verrata mihin hyvänsä kysymykseen, että jos tässä tapauksessa ostaminen siis kielletään ja myyminen sallitaan, niin eihän se sovi minkään pelisääntöjen mukaan. Jos Ruotsin malli on joku esimerkki tässä, niin se on huono malli. Minusta pitää tehdä sillä tavalla, jotta onpa se osto tai myynti, se pitää kieltää tai ei sitten kumpaakaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys, joka koskee ihmiskauppaa ja seksikauppaa, on hyvä mielestäni. Ihmiskauppaan, prostituutioon ja lapsipornoon liittyy usein rikollisuutta ja ennen kaikkea kansainvälistä rikollisuutta. Tämä myös houkuttaa, kun se on kannattavaa toimintaa, rikollisjärjestöjä maahamme.

Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota lapsien hyväksikäyttöön ja lapsikauppaan. Lapsien hyväksikäyttöön syyllistyvät pitää tuomita, ja tuomioita pitää kiristää tuntuvasti, jopa niin, etteivät tällaiset rikokset vanhene koskaan. Pitää kaikki keinot käyttää hyväksi, mitä nykyisin on käytössä.

Ministeri Koskinen totesi, että erityisesti Lapissa esiintyy laitonta seksikauppaa, mutta olisin kyllä sitä mieltä, että kyllä ne peräkamarin pojat muuallakin nauttivat kiellettyä hedelmää. Jos tällainen kielletään, niin mihin tällainen paine sitten purkautuu? Aiheuttaako se uutta rikollisuutta? Se olisi vakavasti pohtimisen arvoinen asia.

Myös naiset ostavat seksiä. Täällä vaan miehiä syyllistetään, mutta näkyy olevan, että sielläkin puolella on tarvetta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun kävin hallituksen esitystä lävitse, niin voin tyydytyksellä kyllä todeta, että eräitä hyvinkin kannatettavia asioita sinne on otettu nimenomaan laittoman maahantulon osalta, tarkennuksia rikoslain 17 luvun 8 §:ään ja myöskin tämä törkeän muodon ottaminen lakiin eli 8 a §. Minun mielestäni meidän lainsäädäntömme on ollut todella puutteellista tältä osin tähän saakka. Mielenkiintoinen pykälä on minun mielestäni myöskin saman luvun 18 a § törkeästä kuvan levittämisestä — täällä on ed. Kangas puhunut muun muassa lapsista. Siltä osin tämä on minun mielestäni erittäin ansiokas ja asiallinen.

En tiedä, lähteekö ministeri pois, mutta eräs asia, joka minua jäi hieman hämmentämään tässä, on nimenomaan rikoslain 20 luvun 9 a §:n törkeän parituksen tunnusmerkistö. Jäin itse hieman hämilleni siitä, että tunnusmerkistössä ei ole, niin kuin on 9 §:ssä, "yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä". Eli tämä on otettu törkeästä muodosta pois. Varmasti ministeriössä on pohdittu tätä, ja jotkut hyvät perustelut siihen varmasti on.

Sisältyykö tuo 9 §:n 1 momentin 2 kohta ikään kuin tähän 9 a §:n 1 kohtaan "tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä"? Minun mielestäni siihen se ei sovi. Ehkä se voisi sopia 2 kohtaan "rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti", mutta minun mielestäni sekään ei täysin mene yksiin sen 9 §:n 1 momentin 2 kohdan kanssa. Toivoisin, että lakivaliokunnassa pohdittaisiin sitä, voisiko sen jotenkin sisällyttää, koska niin kuin me tiedämme tällä hetkellä, erilaiset markkinointikanavat ovat leviämässä ja yhteystietojen välittäminen on yhä enemmän ja enemmän muodissa, erilaisia sähköpostiviestejä ja sivustoja on.

Nyt kun meillä on uusi järjestyslaki, siellä, kun meillä kaikilla on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella, on nyt nimenomaan myynti tai oleskelu ja muu kriminalisoitu viime lokakuun alusta, ja niiden tietojen mukaan, mitä itse olen kuullut viranomaisilta, he ovat olleet siihen lakiin suhteellisen tyytyväisiä, niin että siltä osin ongelmia ei oikeastaan ole ollut.

Tässä laissa nimenomaan on laajennettu muun muassa sivulla 65 telekuuntelua jne. ja mainittu myöskin nimenomaan lapsipornografia, ja erityisesti on mielenkiintoista se, että täällä kiinteiden ip-osoitteiden lisäksi voidaan myöskin yhteyskohtaisesti muodostettavia ip-osoitteita lähteä selvittämään. Eli uskoisin, että viranomaisille tästä laista on suurta hyötyä monelta osin, ja minun mielestäni on erittäin perusteltua, että tämä hallituksen esitys tulee.

Itse olen sitä mieltä, niin kuin täällä moni muu on todennut, että ostaminen yksin kriminalisoituna ei tuo minun käsittääkseni toivottua tulosta, vaikkakin täällä hyvin ansiokkaasti sivuilla 62 ja 63 puhutaan muun muassa siitä, että jos myyminen kriminalisoitaisiin, mitä haittaa se mahdollisesti toisi. Itse kyllä näkisin tilanteen niin, jonkin verran myös kenttätyötä tehneenä 60—70-luvulla täällä Helsingissä, että jos ostaminen kriminalisoidaan, kyllä silloin pitäisi lähteä ehdottomasti siitä, että myös myyminen tulee kriminalisoinnin piiriin. Itse muistan sen tilanteen, kun vanha irtolaislaki oli voimassa. Silloinhan käytettiin irtolaislakia kylmän rauhallisesti, jos tavattiin tuolla oleskelemassa henkilö jne. Sen jälkeen, kun irtolaislaki kumottiin, tilannehan lähti omille urilleen. Vaikka sanotaan, että vanhaan ei pitäisi oikein paljon katsoa ja pohtia niitä, kyllä minä itse näin sen, että irtolaislaki toimi ainakin silloin, kun itse olin virkamiehenä. Silloin pystyttiin pitämään kadut kohtuullisena puhtaina ainakin näistä asioista. Minä en usko siihen, että joillakin sakkorangaistuksilla ja muilla niitä voidaan poistaa.

Minä en valitettavasti voi ymmärtää, arvoisa puhemies, sitä, että niin yksioikoisesti, niin kuin ed. Räsänen täällä toi esille, ainoastaan ostaminen pitää kriminalisoida. Luin Kotimaa-lehdestä 8. huhtikuuta pienen jutun "Prostituoitu tarvitsee viestiä ihmisarvosta". Siinä on haastateltu Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaajaa Henna Laitista, ja hän myöskin lähtee nimenomaan ... Ihan suoraan sitä ei tässä todeta, mutta kun kysytään: "Seksin ostokiellon kannattajat toivovat selvää viestiä siitä, että ihminen ei ole kaupan. Mitä ajattelet tästä?", hän toteaa muun muassa näin: "On tärkeä ajatus, että ihminen ei ole myytävissä ja jokaisella on ihmisarvo ja ihmisoikeus. Jokaisella on myös oikeus pitää huolta itsestään ja omasta ruumiistaan. En oikein tiedä, voiko lakiesitys antaa tämän viestin." Lisäksi tämä kentällä työskentelevä henkilö ainakin tässä haastattelussa toteaa, että jos ostamisesta tehdään rikos, toiminta siirtyy suljettujen ovien taakse. Se heikentää prostituoitujen tilannetta ja vaikeuttaa heidän tavoittamistaan ja auttamistaan. Näin joka päivä Helsingin kaupungissa kentällä työtä tekevä henkilö toteaa, kun sitä on häneltä nimenomaan tiedusteltu. Tämä on ollut Kotimaa-lehdessä 8.4. tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Sitten eräs asia, joka ei nyt niin tärkeä ole, mutta yritin etsiä täältä, mitä tarkoittaa sana "seksuaalipalvelut". Osittain liittyen siihen, mitä ed. Immonen totesi hierontapalveluista: Missä menee raja? Tietysti se on lainsäädännössä vaikea määritellä, mutta tuli mieleen vaan viikko tai kaksi sitten lehdissä ollut oikeuden päätös — en muista oliko hovioikeuden vai korkeimman oikeuden päätös — jossa eräs henkilö tuomittiin siitä, että oli mennyt sen oikeusasteen — nyt en valitettavasti muista, arvoisa puhemies, mikä oikeusaste oli — mielestä liian pitkälle. Siinä ei ollut harjoitettu niin sanottua seksiä lainkaan, mutta tämä henkilö oli mennyt niin pitkälle siinä omassa työssään, että oikeus totesi, että sen työn tekeminen ei olisi vaatinut niin pitkälle menevää toimintaa, vaikka kyse ei ollut mistään seksistä. Eli kun tuolla ikkunoissa lukee, että "hierontapalvelua", niin, arvoisa puhemies, oikeusministeri varmasti selventää minulle, missä on se raja, jolloin on puhe ja kyse seksuaalipalveluista eikä hierontapalveluista.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackan viimeinen kysymys oli niin laajaulotteinen, (Naurua) että en siihen yksiselitteistä määritelmää nyt tähän kehitä. Sen sijaan vastaan hiukan yksilöidymmin pariin kysymykseen.

Tämä yleinen määrittely on 20 luvun 8 §:ssä, jossa on kysymys seksuaalipalveluiden ostamisesta nuorelta. Siinähän todetaan, että "Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalveluiden ostamisesta nuorelta - -." Eli tämähän on aika lyhyt määritelmä, "sukupuoliyhteys tai muu seksuaalinen teko", mitä se seksuaalinen palvelu tässä tarkoittaisi. No, tästä asiayhteydestä ja aiemmasta oikeuskäytännöstähän tietysti käy ilmi, että ei nyt aivan suutelemisesta ole kysymys, vaan sukupuoliyhteyteen jotenkin rinnastettavasta tai yhteydessä olevasta seksuaalisesta teosta.

Aikaisemmin ed. Vistbacka ihmetteli törkeän parituksen säännöstä, että ikään kuin se ei kattaisi paritusrikoksen 2 kohdan tekomuotoa "yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaisen tekoon ryhtymistä". Tässähän on kysymys siitä, että 9 §:ssä sen kaikissa neljässä kohdassa määritellään eri tunnusmerkistöjä paritusrikoksille ja näitä kaikkia tekomuotoja koskee sitten 9 a §:n törkeä paritus siinä selostetuilla lisäkriteereillä. Eli törkeä paritus koskee kaikkia näitä 9 §:n neljää kohtaa. Siis myös seksin markkinointi voi olla törkeä paritusrikos, ja siinä esimerkiksi usein se täyttyisi silloin, kun tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai markkinointi tehdään suunnitelmallisesti käyttäen netin välineistöä, tällaisia markkinointikanavia.

Tärkeätä on huomata, että tässä törkeän paritusrikoksen kohdalla kynnys on alimmillaan silloin, kun kohteena on 18:aa vuotta nuorempi lapsi, eli yksi yhden ainoan alle 18-vuotiaan kanssa tapahtuvan seksin markkinointi muodostaa törkeän paritusrikoksen, ja sillä juuri tätä kovaa linjaa näitä törkeimpiä väärinkäyttötilanteita vastaan korostetaan.

Hyvin merkittävää on se, mitä en esittelypuheenvuorossani maininnut, että paritukseen ja törkeään paritukseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, elikkä silloin, kun tapahtuu yritysmuodossa tällainen esimerkiksi juuri seksin markkinointi, oikeushenkilön rangaistusvastuusäännökset ovat käytössä ja todella tuntuvia yhteisösakkoja voidaan tuomita sen ohella, että rikoksen tuottama taloudellinen hyöty voidaan konfiskoida, tuomita menetettäväksi täysimääräisesti, ja se on hyvin tärkeää juuri tämän laajamittaisen, liigamuotoisen paritusrikollisuuden kuriin saattamiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun kuunteleminen on eräällä tavalla helpottanut ja lyhentänyt omaa esitystäni. Tarkoitan tällä sitä, että tavallaan eri lähestymistavat tähän olennaiseen ongelmatiikkaan ovat tulleet erittäin havainnollisesti esille muutamassa puheenvuorossa, joista erikoisesti otan kaksi ensimmäistä puheenvuoroa, ed. Immosen ja ed. Rahkosen puheenvuorot.

Kun ed. Rahkonen puhui naisen esineellistämisestä ja katsoi omista lähtökohdistaan, että se ei vetele, niin ed. Immonen omassa puheenvuorossaan täydellisesti todisti sen, että kysymys on todella tästä asiasta. Sen perusteellisemmin ei juuri voi kuvata sitä, kuinka — minä sanoisin kuitenkin — partneri esineellistetään. Tässähän on kysymys, niin kuin ed. Esa Lahtela viittasi ja ed. Kangaskin myöskin miessukupuolesta eikä vain naisen esineellistämisestä.

Olen henkilökohtaisesti edelleen samaa mieltä kuin olin silloin, kun ed. Lapintien lakialoitteen pohjalta käytiin tätä keskustelua, elikkä seksipalvelujen oston kriminalisoinnin kannalla. Siinä on juuri kysymys ihmiskäsityksestä ja sen omaksumisesta ja sen ihmiskäsityksen lainsäädännöllisestikin läpi kuljettamisesta. Syvällisesti ymmärrän sen, että asia ei seurausten osalta, yhteiskunnallisten seuraamusten osalta, ole suinkaan yksinkertainen. Jos naisvangit kääntyvät kansanedustajien puoleen, niin kuin ovat kollektiivisesti tehneet, ja toteavat, että mitäs me sitten tehdään, kun vankilasta vapaudumme, jos meiltä viedään se viimeinenkin mahdollisuus päästä elantoon käsiksi. Tämä on tietysti totta. Kriminaalihuollolle annetaan aivan erityisen vaativa tehtävä, että tällainen tilanne ei pääse tulemaan, jos seksipalvelujen osto kielletään ja kriminalisoidaan. Siis toisin sanoen yhteiskunnan täytyy kokonaisvaltaisesti reagoida synnyttämäänsä tilanteeseen käyttämällä lainsäädännöllisten ratkaisujen pohjana eettistä normistoa. Tämän asian tekee erityisen ongelmalliseksi se, että meille tänne Suomeen on tullut uskomattoman nopealla vauhdilla täyden toiminnan järjestäytynyt rikollisuus — toistan: täyden toiminnan järjestäytynyt rikollisuus — maan rajojen ulkopuolelta, joka koostuu paritustoiminnasta, johonka kytkeytyy huumerikollisuus ja sitten harmaan talouden rikollisuus hyvin moniulotteisena, muun muassa ravintolatoimintoineen jnp. Tässä on kysymys niin massiivisesta ilmiöstä, jota ympärillämme oleva elintasokuilu vielä tehostaa, että se vaatii aivan erityisiä toimenpiteitä myöskin lainsäädännön puolella.

Palautan mieleen sen, kuinka intohimoisesti puolustin aikoinaan sitä, että telekuuntelussa edettäisiin varsin verkkaisin askelin, kunnes jouduin toteamaan sen, että verkkaiset askeleeni ovat merkityksettömiä sen takia, että rikosten ja tapausten selvittämisajat tulevat niin pitkiksi, ettei mistään sellaisia poliisivoimia enää löydy, jotka selvittäisivät nämä asiat. Toisin sanoen jouduin toteamaan, että olin ollut tilanteeseen nähden väärässä.

Arvoisa puhemies! Joudun ministeriltä pyytämään anteeksi, että puhuin kielletystä aiheesta koko ajan.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan, että hallituksen esitys pitää sisällään säädöksiä, jotka koskevat pääosin tekoja, jotka ovat nyt jo rangaistavia. Todetaan, että "Lähinnä vain ehdotetut paritussäännöksen muutokset, jotka koskisivat prostituoidun majoittamista ja prostituution markkinoimista, merkitsisivät kriminalisointien laajentamista uudelle alueelle". Edelleen todetaan, että "Nämä muutokset eivät kuitenkaan merkitsisi sellaista lisäresurssien tarvetta, joka edellyttäisi esimerkiksi uusien virkojen perustamista". Näinhän se on, että tämä lakiesitys, joka nyt on annettu, tietää varmasti tiettyä parannusta nykytilanteeseen nähden, mutta ministerin kiellosta huolimatta totean edelleen, että me jäämme edelleen odottamaan sitä lakiesitystä, jolla myöskin seksuaalipalvelujen ostaminen kriminalisoitaisiin. Esityksessähän todetaan, että tarkoitus on antaa tätä koskeva esitys vuonna 2005, mutta sehän jättää vielä pienen aukon sinne, tuleeko se lakiesitys vai ei. Mutta hyvä näinkin. Edetään sitten edes pienin askelin, vaikka ei voi sanoa, että tähän voisi täysin tyytyväinen olla.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tätä keskustelua työhuoneestani kuuntelemalla ja olen hieman ollut ihmeissäni niistä puheenvuoroista, joissa vähätellään prostituution mukanaan tuomia ongelmia. Nimittäin, jos nyt tutustuu tähän hallituksen esitykseen ja esimerkiksi prostituutiotilanteeseen vaikkapa täällä meillä Suomessa, niin kyllä meille jokaiselle käy aivan varmasti ilmi se, että tänä päivänä Suomessa tapahtuva prostituutio on erittäin pitkälle järjestäytynyttä ja että on aivan selvästi viitteitä siitä, että tätä ammattimaista paritustoimintaa harjoittavat rikollisjärjestöt toimivat Suomessa jopa niin, että ovat keskenään sopineet aluejaoista. Vaikka ei ole suoraa näyttöä — ja varmaan ei ole kovin helppo sellaista näyttöä saadakaan, koska monet näistä tänne tuoduista prostituoiduista ovat varmaan peloissaan — niin he ovat tänne joutuneet monissa tapauksissa väärin tiedoin tai oletuksin elikkä he eivät ole täsmälleen tienneet, mitä he ovat tulleet tekemään. Tämän tyyppisiä kansainvälisiä tietoja on riittävästi olemassa, että monesti harhautetaan ja luvataan jotakin aivan muuta kuin mikä sitten siellä perillä odottaa.

Sitten olisin minäkin halunnut ihan vakavissani kysyä ennen kaikkea niiltä miehiltä — ja uskon, että aika moni heistä on isä — jotka täällä ovat puhuneet ja nähneet prostituution hyvin positiivisesti: Suositteletteko te vakavissanne esimerkiksi omalle tyttärellenne tai omalle pojallenne prostituoidun ammattia tai prostituution harjoittamista? Aivan vakava kysymys. Epäilenpä. Uskallanpa epäillä, että näin olisi, jos se niin hyvä ammatti olisi ja niin vapaa ammatti kuin on annettu ymmärtää.

Joka tapauksessa ihmiskauppa, jota prostituutio kuitenkin viime kädessä on, on laaja kansainvälinen ongelma ja siihen tietysti pitää puuttua, niin kuin on puututtukin, myös kansainvälisesti. Ihmettelen myöskin niitä vähättelyjä, joita on esitetty tavallaan siihen suuntaan, etteikö Suomen tulisi omalta osaltaan olla valmis hyväksymään myöskin näitä kansainvälisiä velvoitteita, joita muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjalla on edellytetty ja samoin myöskin Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston tasolla, ja edelleen Pohjoismaiden neuvostossa ihmiskauppa ja prostituutio ovat olleet hyvin useinkin esillä ja ovat edelleenkin. Huomenna ja ylihuomenna täällä Helsingissä on Pohjoismaiden neuvoston järjestämä teemakokous pohjoisesta ulottuvuudesta laajentuneessa Euroopassa, ja yksi aihe siellä on myöskin ihmiskauppa.

Haluan tässä yhteydessä vielä todeta, että aivan hiljattain kokoontuivat Pohjoismaiden ja Venäjän nuoret parlamentaarikot Piitimessä, jossa he käsittelivät seksikauppaa ja esittivät myöskin vetoomuksen niin Pohjoismaiden ja Venäjän hallituksille kuin myöskin alueellisille ja yhteisille kansainvälisille järjestöille ihmiskaupan kieltämiseksi. Samoin olemme tekemässä vastaavanlaisen vetoomuksen: Pohjoismaiden neuvoston entinen presidentti Inge Lønning, joka on ed. Rajalan puoluetoveri Norjasta, nykyinen liberaali presidentti Gabriel Romanus Ruotsista ja minä, myöskin entinen neuvoston presidentti. Me olemme huomanneet, että tämä asia on niin tärkeä, että tämä täytyy nostaa korkeimmalla mahdollisella taholla esille.

Tässä on tietysti monia ulottuvuuksia. Rangaistukset ovat yksi asia, ministeri Koskinen, mutta myöskin todistajien asema on erittäin tärkeä. Myöskin siihen tulisi kiinnittää huomiota, niin että parittajia vastaan todistavat voisivat sitten rauhassa antaa nämä todistuksensa pelkäämättä esimerkiksi oleskeluluvan menetystä tai vastaavaa. Eli tässä on kyseessä hyvin monitahoinen ongelma, ja uskon ja toivon, että valiokunta mietinnössään voi myöskin kiirehtiä hallitusta tämän seksipalvelujen oston kriminalisoinnin osalta, ettei meidän tarvitse odottaa vuoteen 2005 saakka. Haluaisin korostaa, että tämä ei ole yksinomaan naisten asia. Hyvin monet miehet ovat myöskin omalta osaltaan valmiita tällaisiin ratkaisuihin. Seksi ja seksuaalisuus ovat ihania asioita ihmisen elämässä, mutta eivät ne koskaan ostopalveluina voi olla sitä, mitä on kahden ihmisen välinen lämmin ja läheinen suhde.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Vistbacka sanoi, lainsäädäntö on jäänyt vähän vajaaksi. Nimittäin lapsen oikeuksien pitää olla etusijalla kaikissa seksuaalirikoksissa. Lasten hyväksikäyttö on kuin henkisesti tappaisi lapsen, joten lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan tuomioiden pitäisi olla lain kovimmasta päästä alkaen yhden vuoden ehdottomasta vankeudesta aina kuuteen vuoteen, sillä siinähän lapsi tapetaan henkisesti. Ainoastaan tällä tavalla saamme sairaat pedofiilit kuriin.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa puhemies! Kommentoin kootusti muutamaa puheenvuoroa.

Ed. Immosen puheenvuoro oli masentavaa kuultavaa, varsinkin kun olen tätä edustajaa oppinut arvostamaan monella tavoin humaanina edustajana. Hänen puheenvuoronsa sisältö noudatteli suurin piirtein samaa ajatuksenjuoksua, jopa samanlaisia ilmaisuja, kuin niin sanotun Sihteeriopiston lobbausviesteissä, joita varmaan useat edustajat ovat sähköpostiinsa saaneet. Ed. Immonen sekoitti seksuaalisuuden toteuttamisen ja prostituution. Jokaisella on mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuutta. Sitä ei ole suinkaan lailla kielletty, enkä ole kuullut, että kukaan olisi sellaista kieltoa edes suunnittelemassa. Ed. Immonen näytti olevan tietämätön siitä, että uransa vapaaehtoisesti valinnut, itsenäisesti toimiva prostituoitu on harvinaisuus. Arviolta vain 2 prosenttia suomalaisista prostituoiduista ei ole jonkun paritusliigan alaisuudessa.

Ed. Rajala totesi, että tämä näyttää olevan nais—mies-kysymys, mutta onneksi hän on pääosin väärässä, ja tekisi mieli sanoa: täysin väärässä. Edustajien Rajala ja Immonen näkemykset eivät onneksi edusta kaikkien miesten ajatuksia, niin kuin täällä on jo kuultu ja tullaan seuraavassakin ed. Kankaanniemen puheenvuorossa kuulemaan.

Ed. Rajala viittasi sellaisiin maihin, joissa bordellit ovat laillistettuja, ja on todettava, että bordellien laillistaminen ei ole suinkaan katuprostituutiota esimerkiksi edes vähentänyt. Ei se ole myöskään vähentänyt laitonta parittamista eikä prostituution ympärillä pyörivää rikollisuutta ja huumeongelmaa. Totean, että ed. Rajalan puheenvuoroa kuunnellessani olin kyllä huojentunut siitä, että emme tällä hetkellä ole saman eduskuntaryhmän jäseniä.

Ed. Rajala otti vielä esiin vammaiset henkilöt seksipalvelujen tarvitsijoina. Hän otti esimerkkejä joistakin henkilöistä, jotka ovat häntä lähestyneet. Kun hän moitti minua, kun esitin Ruotsin naisjärjestöjen näkemyksiä ja tutkimuksia sikäläisen lainsäädännön tehosta, että se ei ole mikään virallinen kanta, niin kyllä vielä vähemmän nämä yhteydenotot vammaisilta miehiltä edustavat virallista kantaa. Nimittäin vammaisjärjestöt ovat hyvin voimakkaasti reagoineet näihin väitteisiin, että vammaiset tarvitsisivat maksullista seksipalvelua. On vammaisten henkilöiden aliarvioimista, etteivät he voisi ja saisi elää seksuaalisuuttaan aivan samalla tavoin kuin muutkin ihmiset. Kaiken lisäksi prostituoitujen asiakkaat ovat pääosin ihan tavallisia, jopa perheellisiä vammattomia miehiä. Minusta tässä propagandassa käytetään vammaisten asemaa väärin hyväksi.

Arvoisa puhemies! Vielä kiinnitän huomiota kahteen asiaan. Tässä sivutaan myös lakia rikostaustojen selvittämisestä. Viime vuoden alussa voimaan tullut laki rikostaustan selvittämisestähän edellyttää, että lasten parissa tehtävää työtä hakeva toimittaa rikostaustaotteen. Yhteensä näitä rikostaustaotteita on lain voimaan tultua haettu yli 75 000, siis henkilöiltä, jotka tekevät lasten parissa työtä tai hakeutuvat sellaiseen työhön. Hämmästyttävästi noin sadalla tällaiseen työhön pyrkineestä on ollut merkintä rikosrekisterissä. Siellä on ollut mukana myös henkirikoksia ja lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, eli voidaan todellakin todeta, että laki on osoittautunut tarpeelliseksi, vaikka siihenkin suhtauduttiin aluksi hyvin monelta taholta varsin nihkeästi.

Mutta jo silloin, kun sitä lakiesitystä täällä eduskunnassa käsiteltiin, nostin esiin ryhmän, joka mielestäni olisi tullut jo silloin siihen sisällyttää. Toivoisin edelleenkin, että tämä ryhmä tätä lakia valmisteltaessa ja käsiteltäessä huomioitaisiin. Nimittäin kehitysvammaisten vanhemmilta on tullut toiveita hoitohenkilöstön rikostaustojen selvittämisestä. Jo aikuistuneet kehitysvammaiset ovat usein aivan yhtä puolustuskyvyttömiä kuin lapset suojautumaan hyväksikäytöltä. Kehitysvammaisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on useita tapauksia tiedossa, ja erityisesti vammaiset naiset joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi useammin ja helpommin kuin muut naiset. Muun muassa kehitysvammalaitokset, joissa hoidettavien vapautta on rajoitettu, ovat alttiita paikkoja hyväksikäytölle. Vammaisten joutuminen laitoksissa hoitohenkilökunnan taholta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ei ole mahdotonta, ja näitä tapauksia on olemassa.

Sitten vielä yksi asia: Tässä esityksessä lapsipornografian määritelmää selkeytetään ja täsmennetään aivan oikein vastaamaan YK:n lasten oikeuksien sopimuksia eli koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaista otettavia kuvia. Tällä halutaan tietysti puuttua myös niin sanottuun teinipornoon. Mutta ihmettelen sitä, miksi tähän on jätetty kuitenkin porsaanreikä, joka sallii tietyissä tilanteissa lapsipornografisen kuvan hallussapidon 16—18-vuotiaan henkilön kohdalla. Vaikka tässä tapauksessa on kyse periaatteessa vain yksityisestä käytöstä, kuka pystyy valvomaan, etteivät nämä kuvat lähde leviämään eteenpäin? Alaikäisenä itsensä pornografisesti kuvauttanut henkilö saattaa katua myöhemmin, että hän on tällaisen kuvan esimerkiksi silloiselle poikaystävälleen suostunut antamaan. Tästä asiasta muun muassa lastensuojelujärjestöt ovat ottaneet yhteyttä ja ovat lausunnoissaan myös tähän kiinnittäneet huomiota, ja toivon, että valiokunnassa voitaisiin vielä vakavasti tämän yhden porsaanreiän tukkimista harkita ja tutkia.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käytin puheenvuoron seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnista silloin, kun asia käsiteltiin ed. Lapintien ym. lakialoitteen pohjalta. Siitä on aikaa varsin vähän, ja kun tuo aloite ja keskustelu ovat löydettävissä, niin en niihin yksityiskohtaisesti puutu. Ajatukseni siltä osin eivät ole muuttuneet.

Herra puhemies! Tästä hallituksen esityksestä tuo mainittu kohta puuttuu, mutta tässä on muita tärkeitä asioita, joita hallitus nyt esittää lainsäädäntöön vietäväksi, monia kannatettavia osioita. Vuonna 2000 eduskunta käsitteli rikoslain 17, 20 ja 25 luvun muuttamista. Siinä oli rikokset yleistä järjestystä vastaan ja sitten juuri tämä luku 20 seksuaalirikoksista ja vielä sitten 25 vapauteen kohdistuvista rikoksista. Nämä luvut olivat auki silloin, ja kun olin viime kauden lakivaliokunnan jäsen, niin tein yhdessä muutamien muiden edustajien kanssa vastalauseen, joka sisälsi suurin piirtein kaikki nämä kohdat, jotka hallitus nyt esittää lakiin vietäväksi. Eli eduskunta äänesti näistä asioista, ei ihan kaikista, mutta pääosin, mitkä nyt ovat hallituksen esityksessä.

Jos tuolloin olisi menetelty niin, että olisi ne jo hyväksytty, niin meillä olisi lainsäädännössä jo ollut lähes neljä vuotta määräykset, joilla olisi saattanut olla tervehdyttävää vaikutusta näihin ongelmiin, mitä meidän edessämme tässä yhteiskunnassa entistä enemmän tällä hetkellä on ja joihin nyt lopultakin maan hallitus on herännyt. Asiathan eivät ole uusia. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, Schengen-sopimuksen voimaantulon jälkeen ja nyt sitten EU:n laajenemisen myötä nämä ongelmat tulevat väistämättä vain kasvamaan.

On erittäin hyvä, että hallitus esittää ihmiskauppaa, paritusta ja prostituutiota koskevia tarkennuksia rikoslakiin. Suunta on oikea. Törkeän tekomuodon tuominen mukaan näistä eräisiin rikoksiin on paikallaan, ja myös rangaistussäännösten kiristäminen on paikallaan. Oikeastaan lähtökohta näissä näyttää olevan aika pitkälle kansainväliset sopimukset, joita on saatu sentään hitaasti aikaan, mutta kyllä hallitus olisi voinut olla jo paljon nopeampi ja oma-aloitteisestikin tehdä näistä esityksiä, kun tilanteen kehitys on jo pitkään todellakin nähty. Tämän paljon puhutun kielletyn aiheen osalta hallitus jää vielä seuraamaan järjestyslain käytännön vaikutuksia, ja toisaalta hallitus haluaa seurata kansainvälistä kehitystä ja varsinkin Euroopan neuvoston ihmiskauppaa koskevan yleissopimuksen valmistelua.

Herra puhemies! Nämä eurooppalaisen tason sopimukset ja lainsäädäntötoimet ovat hämmästyttävän hitaasti eteneviä tällaisissa asioissa, jotka kuitenkin ovat koko Euroopan laajuisia ja äärimmäisen häpeällisiä sivistyneelle jälkikristilliselle Euroopalle, jossa me myös elämme, rajattomassa Euroopassa, joka vielä laajenee parin viikon kuluttua entisestään.

Herra puhemies! Noin kuusi vuotta sitten hallintovaliokuntaan tuli hallituksen erittäin korkea virkamies, joka oli ollut muutamaa päivää ennen valiokunnan kokoukseen saapumistaan Brysselissä EU:n korkean tason virkamiesneuvotteluissa, joissa aiheena oli seksiorjakauppa, arkisesti sanottuna ihmiskauppa. Tämä korkea virkamies kertoi jo silloin, 90-luvun puolenvälin jälkeen, että viikoittain itäisen Keski-Euroopan maista linja-autoihin houkutellaan valheellisin, petollisin keinoin nuoria naisia, jotka sitten läpi Euroopan unionin itärajan näissä linja-autoissa viedään läntisen Euroopan kaupunkeihin, Brysseliin, Haagiin, Amsterdamiin, Pariisiin ja Saksan kaupunkeihin, tämän läntisen sivistyksen historiallisiin kehtoihin. Siellä nämä nuoret naiset tämän korkea-arvoisen virkamiehemme mukaan pannaan häkkeihin, joissa on siis kuin kanaverkot, ja näissä häkeissä heitä pidetään, heiltä siinä vaiheessa otetaan passit ja henkilöpaperit pois, ja sitten miehet käyvät tekemässä tarjouksia, ostavat niitä naisia sieltä häkeistä käyttöönsä.

Tällainen toiminta oli jo siis 6—7 vuotta sitten ammattimaista toimintaa itäisen Keski-Euroopan maista läntiseen Eurooppaan. Se on häpeällistä eurooppalaista seksiorjakauppaa. Joissakin muissa maanosissa harjoitettiin eräänväristen ihmisten orjakauppaa menneinä vuosikymmeninä ja ehkä jo vuosisataa aikaisemmin, mutta se on loppunut sieltä. Täällä Euroopassa, sivistyneessä Euroopan unionissa, tällainen toiminta on jatkunut, ja kun tuo korkea-arvoinen Suomen hallituksen virkamies tämän kertoi, niin ainakin itse jäin odottamaan, että nyt alkaa tapahtua. Eurooppa ei voi hyväksyä tällaisen toiminnan jatkumista, ihmisten pettämistä, rikollisjoukkojen vapaata häärimistä, ihmisten orjuuttamista, raiskaamista ja tuhoamista.

Mutta mitä tapahtui? Ei yhtään mitään. Euroopan unioni ei ole saanut aikaan tässä suhteessa yhtään mitään. Suomen hallitus ei ole saanut aikaan ennen kuin nyt jotakin, ja tämäkin on vain alkua sille, että saataisiin pientä muutosta aikaiseksi tässä ihmiskaupassa, jota Euroopassa harjoitetaan. Jokin aika sitten eräs Suomen kirkollisen järjestön uusi toiminnanjohtaja väitti, että myös Suomen kautta tapahtuu tällaista ihmisorjuuskauppaa ja -kuljetusta. Hänet tyrmättiin nopeasti, että näin ei tapahdu. Onko näin, että ei tapahdu? Epäilen, että välttämättä näin ei ole, mutta äkkiä tuo asia haluttiin lakaista maton alle piiloon, koska se on häpeäksi.

Toisella puolella tässä kaupassa ovat nämä nuoret naiset, joita häpäistään, pilkataan, joiden ihmisarvoa ei yhtään kunnioiteta, joita käytetään vain kauppatavarana rikollisuuden harjoittamiseen, ja toisella puolella on arvoisat länsieurooppalaiset johtajat ja herrat ja miehet, jotka häpeällisesti tekevät tällaista toimintaa, suojelevat sitä ja harjoittavat sitä. Tähän on syytä puuttua voimakkaasti, ja sanoisin, että Euroopan unioni ei ole ansainnut olemassaolonsa oikeutusta, jos ei se puutu tähän voimakkaammin. Euroopan neuvosto valmistelee yleissopimusta. Olisi hyvä jos se saisi joskus jotakin aikaiseksikin.

Nyt tämä on muuttumassa sisämarkkinaorjakaupaksi, kun Tshekki, Slovakia, Unkari ja muutamat muut tulevat unionin jäsenmaiksi, mutta toiminta laajenee, kun itäraja vuotaa, ja näin ollen edessä on se, että sisämarkkinoitten rinnalla Ukraina, Valko-Venäjä, Venäjä, jotka tuskin vielä vuosikymmeniin tulevat Euroopan unioniin, ovat sitten näitten toimintojen kohteena ja siellä ne naiset, joita näin häpäistään.

Herra puhemies! Kysymys on vakava. Siihen liittyy moni muu suuri räikeä rikollisuus, joten tähän asiaan on syytä eduskunnan paneutua poikkeuksellisen vakavalla mielellä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä hämmästyttää sen sekavuus. Samaan pakettiin on haluttu survoa niin prostituutio, paritus, lapsiporno kuin ihmiskauppakin. Esityksen perusteluosassa on lisäksi sivutolkulla tekstiä seksin ostamisen ja myymisen kieltämisestä tai kieltämättä jättämisestä, joihin kysymyksiin itse esitys ei ota lainkaan kantaa. Sinänsä esitys on sekavuudessaan ja ristiriitaisuudessaan hyvä esimerkki siitä, miten monimutkaisesta ja tunteisiinkäyvästä kysymyksestä tässä on kysymys, ja kun tunteet ovat pelissä, tiedolle ei jää enää tilaa. Meillä on psyykessämme kaksi tietorakennetta, tieto- ja tunneskeema, ja jotta meille esitetty fakta pääsee muuttamaan meidän tietorakenteitamme, sen on kuljettava tunneskeeman läpi.

Hyvän esimerkin tästä ennakkoasenteiden vaikutuksesta tarjoaa tässä keskustelussa usein toistuva käsitys prostituution sukupuoliroolijaosta. Suomen maaperällä miehet ovat toki edelleen ensisijaisesti ostajia ja naiset myyjiä, mutta esimerkiksi Välimeren lomakohteissa tilanne on jo monimutkaisempi. Sinne suuntaavat pohjoismaiset seksimatkailijat ovat useinkin naisia, jotka ostavat itselleen yksityisen tai koko porukalle yhteisen "oppaan" joko päiväksi tai koko kahdeksi viikoksi. Ei soittele perään eikä lähettele joulukortteja.

Meidän onkin tätä hallituksen esitystä arvioidessamme pohdittava, mitkä ovat henkilökohtaisten mielipiteiden perusteet. Onko lähtökohtana moraalinen närkästys, jota me haluamme hoitaa siivoamalla koko ahdistavan ongelman pois silmistä ja mielestä, vai onko lähtökohtana aito huoli järjestäytyneen rikollisuuden uhreiksi joutuneiden prostituoitujen asemasta? Kyse on kahdesta eri ongelmasta, joita ei välttämättä ole mahdollista hoitaa samoilla keinoilla.

Päinvastoin, esimerkiksi kun itäprostituution ensimmäistä amatöörien aaltoa pantiin taannoin kuriin maahantulokontrollia tiukentamalla, tulos oli täysin päinvastainen kuin toivottiin. Kontrollin tiukennettua Suomeen pyrkivät prostituoidut tarvitsivat maahan päästäkseen asiakirjoja, jotka sai helpoiten mafialta, ja hintana oli tietysti työskentely vain ja ainoastaan mafian laskuun. Näin järjestäytynyt rikollisuus otti Suomen valtion ystävällisellä avustuksella haltuunsa Suomen seksimarkkinat.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan pieni anekdootti, joka kertoo, miten voimakkaasti seksuaalisuus ja sukupuolimoraali ovat sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin ja miten hämmästyttävän nopeasti tuo kulttuuri voi muuttua. Vielä sata vuotta sitten nimittäin suuri osa amerikkalaisten lääkäreiden liiketoiminnasta luokiteltaisiin nykyään prostituutioksi. Kyse oli liittovaltion budjetin luokkaa olevasta liiketoiminnasta. Tiukan kaksinaismoraalin kulttuurissa keski- ja yläluokan naiset nimittäin sairastivat yleisesti niin sanottua hysteriaa, joka on sittemmin kadonnut yhtä mystisesti kuin ilmestyikin. Kroonisen hysterian hoito vaati lääkäriltä viikon tai kahden välein toistuvan kotikäynnin, ja hoitona oli potilaan sukuelinten hierominen, kunnes hysteria purkautui lihaskouristuksina ja voihkintana. Englannissa tätä hoitomuotoa tosin pidettiin niin moraalisesti arveluttavana, että potilaita hoidettiin mieluummin polttamalla heidän kohdunkaulansa ja kastroimalla heidän klitoriksensa.

Mutta asiaan eli itse hallituksen esitykseen: Aivan aluksi haluaisin puuttua pieneen tekniseen yksityiskohtaan, josta voi tulla iso ongelma. Esityksessä 17 luvun 19 §:ssä määrätään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito rangaistavaksi. Pelkään, että tämä pykälä tekee tässä muodossaan suuresta osasta suomalaisia rikollisia. Kuten kaikki varmaan tiedätte, nettiselainohjelmat tallentavat kaikki näyttämänsä kuvat työhakemistoon siltä varalta, että tietokoneen käyttäjä palaisi samalle sivulle uudestaan. Netissä törmää helposti myös vahingossa sukupuolisiveellisyyttä loukkaaviin, lasta esittäviin kuviin, jotka siis automaattisesti tallentuvat tietokoneen käyttäjän kiintolevylle. Tietokoneen käyttäjästä tulee siis rikollinen, joka on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Onneksi tämä laki ei ollut voimassa neljä vuotta sitten, kun kirjoitin kirjaa nettikulttuurista. Tutkin silloin nimittäin myös Internetin varjoisampia syrjäkujia ja keräsin kiintolevylleni todistusaineistoa siltä varalta, että joku olisi väittänyt väitteitäni perättömiksi. Tuon hakemiston sisältö olisi todennäköisesti ansainnut minulle täyden vuoden kiven sisällä. Olen sittemmin hävittänyt tuon tietokannan ihan siltä varalta, että sattuisin kuolemaan ja joku perikunnassa katsoisi, mitä se isäpappa siellä netissä oikein puuhaili.

Arvoisa puhemies! Edellä esittelemäni yksityiskohdan lisäksi tässä esityksessä on yksi suurempi ongelma. Se koskee 20 luvun 9 §:n eli parituspykälän 2 kohtaa eli informointia ja markkinointia. Tämä pykälähän on se niin sanottu Sihteeriopisto-pykälä. Sihteeriopisto on nettisivusto, jolta monet Suomessa toimivat prostituoidut ostavat mainostilaa. Tämä on siitä toivoton pykälä, että tätä on aivan mahdottoman helppo kiertää. Sivut voidaan esimerkiksi siirtää Suomen rajojen ulkopuolella toimivaan nettipalvelimeen Suomen viranomaisten ulottumattomiin, mutta suomalaisten seksipalveluiden kuluttajien näkökulmasta ne olisivat kuitenkin edelleen aivan yhtä monen klikkauksen päässä kuin tälläkin hetkellä.

Palvelun rakenne voidaan myös muuttaa hallituksen esityksen mukaiseksi. Pykälän perusteluissa esimerkiksi todetaan, että prostituoitu saa edelleen markkinoida omaa toimintaansa. Sihteeriopiston kaltaisista välityspalveluista tehtäisiin siis niin sanottuja webbihotelleja, joista prostituoidut vuokraavat itselleen levytilaa omia henkilökohtaisia sivujaan varten, ja palvelimen juurisivulla on tietysti linkkilista kaikkien asiakkaiden henkilökohtaisille sivuille. Toinen mahdollisuus on aloitteen kääntäminen toisin päin eli niin sanottu deittipalvelu, jollainen Sihteeriopistonkin sivuilta jo löytyy ja johon asiakkaat siis postittavat ilmoituksensa ja saavat prostituoitujen vastaukset omaan sähköpostiinsa.

Erityisen ongelmalliseksi näen kuitenkin markkinointipykälän perusteluissa kohdan, joka sallisi prostituoidun yhteystiedon kertomisen yksittäiselle henkilölle. Perustelun kirjoittajalla on ollut otsaa väittää, että tällaiseen toimintaan ei yleensä liittynyt taloudellisen hyödyn tavoittelua. Perustelun kirjoittaja ei liene koskaan kuullut ammattiryhmästä nimeltä sutenöörit, jotka nimenomaan tällä tavoin hankkivat asiakkaita prostituoiduille. Sutenöörit ovat yleensä myös niitä kaikkein pahimpia prostituoitujen hyväksikäyttäjiä ja pahoinpitelijöitä.

Arvoisa puhemies! Jos me haluamme ihan oikeasti vähentää prostituutiota Suomessa, meidän on mietittävä, mistä seksipalveluiden kasvanut kysyntä johtuu. Miksi niin moni meistä suomalaisista miehistä ja naisista on niin tyytymätön sukupuolielämäänsä, että katsoo tarvitsevansa kaupallisia seksipalveluita? Miten muuten olisi mahdollista, että suomalaiset kuluttavat esimerkiksi puhelinseksiä miljoonilla euroilla vuodessa. Suomalaisten fyysisen yksinäisyyden on oltava jotain aivan uskomatonta. Miksi? Se on se kysymys, johon meidän on todella vastattava.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Vastaan heti yhteen väärinkäsitykseen, joka ed. Kasvin puheenvuorossa oli, nimittäin siihen, että voisi tahattomasti syyllistyä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon eli 17 luvun 19 §:ssä säänneltyyn tekoon. Siinä edellytetään tahallisuutta niin kuin yleensäkin rikoslain mukaisissa rikoksissa, ellei erikseen ole sitten tuottamusmuotoista rikosta säädetty rangaistavaksi. Eli kun tässä sanotaan: "Joka oikeudettomasti pitää hallussaan valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä - -", niin tämä tarkoittaa tietysti, että tietensä pitää hallussaan. Tuohon ed. Kasviin viittaamaan esimerkkiinhän kävisi yhtä hyvin se, että jonkun henkilön vaikkapa varastokoppiin on tuotu paperikuvina laatikollinen lapsipornografiaa ja se sitten olisi yhtä lailla rangaistava rikoksena. Kyllähän siinä tahallisuutta edellytetään.

Nämä nettimaailman ihmeellisyydet, että jää tällaisia tallenneaineistoja, tietyissä tilanteissa helpottavat rikosten selvittämistä. Esimerkiksi lapsipornografiaa vastaanhan on kaksi kolme tehostettua poliisin yhteisiskua tehty kautta läntisen Euroopan. Ne ovat selvästi tehokkaimmat tavat, mitä tähän mennessä on ylipäänsä saatu toteutetuksi, tällaisten laajamittaisten lapsipornografiarenkaiden, joihin yleensä kytkeytyy sitten vielä törkeämpää hyväksikäyttöä, kiinnisaamiseksi.

Mitä tulee sitten yleensä seksin markkinoinnin määrittelyyn rikoksena, niin siinä törmätään tietysti tämän tyyppisiin ongelmiin, joihin ed. Kasvi viittasi, mutta kun tämä perusmäärittely kuitenkin kytkee sen paritukseen ja tietojen välitys on rajattu juuri toisen henkilön tietojen välitykseen, niin sillähän tehdään tätä eroa, että silloin todennäköisemmin ja selvemmin on kyse parituksen tyyppisestä toiminnasta, kun välitetään toisen tai useamman henkilön tietoja.

Sitten tämmöisen toiminnan siirtäminen ulkomaisen operaattorin kautta tapahtuvaksi tietysti jossakin määrin suojaa, mutta tässähän kaiken aikaa tähdätään yhteisiin eurooppalaisiin sääntelyihin ja sitä kautta saadaan myös näihin sijoitusmaihin vastaavan tyyppistä rangaistussääntelyä ja pystytään sitä kautta pureutumaan. Toisaalta näihin yleensä kytkeytyy sitten linkkipalveluja, markkinointipalveluja, suomalaisten operaattoreiden kautta, ja niihin pystytään tämän säädöksen avulla pureutumaan sellaisissakin tilanteissa, että tällainen "opisto" tai muu firma vie sivunsa ulkomaisen operaattorin puolelle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitukselle ja oikeusministeriölle erityisesti on annettava täysi tunnustus erittäin laajamittaisesta, selkeästä, hyvin valmistellusta ja ennen kaikkea ajankohtaisesta esityksestä. Toivon, että asianomaisessa valiokunnassa tämä hallituksen esitys mahdollisimman nopeasti viedään eteenpäin, jotta se on tämän salin työskentelyssä myöskin nopeasti edistymässä ja tulee lainsäädännöksi mahdollisimman pian.

Täällä ed. Kankaanniemi ja eräät muut kiinnittivät huomiota siihen, että EU:n tulisi puuttua näihin asioihin paljon nykyistä jämerämmin. Toivon todella, että nämä äänenpainot menisivät tuonne EU:n vaikuttajille, koska tämän kaltaisissa asioissa juuri tarvitaan tehokasta kansainvälistä yhteistyötä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin varalta tänne korokkeelle, jos menee yli minuutin.

Haluan vielä toistaa ja korostaa sitä, että todellakin kannatan tätä hallituksen esitystä ihmiskauppaa, paritusta ja prostituutiota vastaan ja niitten kriminalisointia ankarammin, mutta kannatan myöskin bordellien laillistamista, koska se olisi ainoa oikea keino saattaa tuo niin haluttu hyödyke viralliseen jakeluun.

Ed. Räsäselle: Hienoa, että tulitte takaisin. Toisin kuin te omassa puheenvuorossanne puhuitte minusta, minulla ei olisi mitään vastaan olla kanssanne samassa ryhmässä. Tervetuloa kokoomukseen koko paketti, kaikki kuusi, kuten puhemies Kanervakin on julkisesti ehdottanut. Ja kuten tänä päivänä olette kuulleet, tuolla meidän ryhmässänne, toisin kuin teillä, on ajatuksen vapaus ilman kiristävää nutturaa.

Puhuitte noista vammaisasioista, että teillä on vammaisjärjestöjen tuki takananne. Nämä sadat vammaiset, jotka minuun ovat ottaneet yhteyttä, ovat nimenomaan sanoneet, että he ovat vihaisia heidän järjestöilleen, että heidän järjestönsä puhuvat heidän puolestaan. Järjestö tarkoittaa yhtä tai kahta, puheenjohtajaa tai jotain muuta tämmöistä. Siellä taustalla ovat ne ihmiset, jotka eivät välttämättä ole sen järjestön kanssa samaa mieltä. Yksittäiset ihmiset ovat ottaneet yhteyttä ja ovat omille järjestöilleen vihaisia ja sanoutuvat irti niitten järjestöjen jutuista.

Meillä on tässä todellakin kaksi hyödykettä, viina on toinen ja toinen on tänään käsiteltävä asia, joita ei voi lailla kieltää. Meillä on siitä erinomainen esimerkki 72 vuoden takaa, kieltolaki, joka kesti 13 vuotta. Koskaan ei rikollisuus ole rehottanut niin kovasti kuin silloin, kun se kiellettiin, toinen haluttu hyödyke kiellettiin. Varmasti minä ymmärrän, että kristillisdemokraattien ryhmä haluaisi lailla kieltää viinankin, totta kai, tupakka pitää kieltää, kaikki pitää kieltää. Täytyy muistaa, että prostituutio on kuitenkin maailman vanhin ammatti, ja olen vuorenvarma, että se tulee myös sellaisena säilymään niin kauan kuin ihmiskunta on olemassa. Sitä ei muuta mikään.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, käsittääkseni ihan meidän perustuslaillisiin perusoikeuksiimme kuuluu se, että meillä on oikeus omaan kroppaamme. Miksi yläpäätä saa myydä, mutta alapäätä ei saisi?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kun puheenvuorossani toin esille keskieurooppalaisen raa’an seksiorjakaupan, niin totean sen suhteen, että ne ihmiset, jotka sinne Länsi-Eurooppaan pettäen viedään, menevät maihin, joissa bordellit ovat laillisia monissa maissa, eli ei se laillinen bordelli näytä poistavan tätä rikollista toimintaa eikä ratkaise tätä ongelmaa.

Herra puhemies! Ed. Rajala kyllä nyt antoi mielestäni aivan kohtuuttoman kuvan vammaisjärjestöjen toiminnasta. Nämä vammaisjärjestöt ovat laajoja, kymmenistätuhansista ihmisistä koostuvia, ja saavat valtion tukea jne., niin kuin ansaitsevatkin, ja toimivat demokraattisesti. Ei niiden kanta voi olla vain kahden kolmen ihmisen kanta, muutoin ne eivät voi pysyä pystyssä.

Vielä totean, että en ole mistään varmaksi lukenut, että prostituutio olisi maailman vanhin ammatti. Aatami ja Eeva taisivat viljellä maata eivätkä myyneet. Ei ollut varmaan oikein markkinoitakaan. Mutta ei sitä voi väittää, että se olisi maailman vanhin ammatti. Ei se ole mikään ammatti, se on valitettavasti joidenkin ihmisten kohtalo. Silloin, kun toiset käyttävät sitä alapäätä hyväksi tällaisella tavalla, mitä ed. Rajala puoltaa, se on häpeäksi kaikille ja erityisesti se on häpeäksi nyt ed. Rajalalle, joka tällaista puolustaa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tämän iltapäivän puheenvuoroja tästä hallituksen esityksestä, tuli mieleen, mitä luin äsken Keijo Korhosen kirjoituksesta viime pitkäperjantailta Ilkka-lehdestä, jossa hän toteaa, että maailmaa kulkiessa oppii suhtautumaan lievällä huumorilla eri kulttuurien seksitottumuksiin. Nyt kun täällä on kuunnellut, niin voi kyllä hyvin pitkälle yhtyä Keijo Korhosen ajatuksiin. Hänen oppilaansa ovat eri puolilta maailmaa, muun muassa kuwaitilaisia, jotka siinä maassa, mistä he ovat, ottavat aina yhden vaimon lisää. Neljä tai viisi vaimoa on aina paikallaan, kun huolehtii heistä tasapuolisesti ketään syrjimättä, kirjoittaa Korhonen ja toteaa, että oppilas, jonka kanssa hän oli keskustellut, päivitteli tilannetta, että jos hän katsoo naiseen himoiten, on se Koraanin mukaan suuri synti ja sen voi hyvittää vain naimalla tuon naisen.

Eli meillä on niin monenlaisia käsityksiä riippuen siitä, missä kulttuurissa me elämme. Mutta minun mielestäni tämä keskustelu on ollut aika mielenkiintoinen. Se on poikennut hyvin kauas siitä, mitä ministeri Koskinen toivoi silloin, kun hän esitteli tämän hallituksen esityksen. Ainoastaan muutama meistä on nimenomaan käsitellyt hallituksen esitystä, ja suurin osa kollegoista on puhunut siitä, mistä arvoisa ministeri toivoi, että ei puhuttaisi.