Heidi Hautala / vihr:
Arvoisa puhemies! Eduskunta on säätänyt
geenitekniikkalain alun perin silloin, kun Suomi oli liittymässä Euroopan
unioniin. Meillä ei ollut minkäänlaista
geenitekniikan säätelyä. Nyt noin 10
vuotta myöhemmin voimme todeta, että tämä ala
on myös kehittynyt ja kaupallistunut nopeasti. Maailmassa
lasketaan, että jo ainakin 60 miljoonaa hehtaaria on geenimuunnellussa
viljelyssä, ja kiistat näiden viljelykasvien ja
-tuotteiden hyödyistä ja haitoista ovat erittäin
kiihkeitä. Myös tämän johdosta Euroopan
unionissa ei alan kaupallistuminen ole edennyt niin nopeasti kuin
teollisuus olisi toivonut.
On huomattava, että merkittävä syy
tähän hidastumiseen on ollut se, että kuluttajat,
ympäristöjärjestöt myöskin,
ovat olleet huolissaan geenitekniikan mahdollisista haittavaikutuksista,
joista itse pidän merkittävimpänä sitä,
että geenimuunneltu aines luontoon päästessään
hyvin helposti leviää lajista toiseen. Aivan erityisiä vaikeuksia
koituu luomuviljelijöille, joiden tuotteita tunnetusti
ei voi myydä kuluttajille, jos niissä on geenimuunneltua
ainesta.
Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jyrki Niemi on
esitelmöinyt geenitekniikasta ja maataloustuotannon kilpailukyvystä Maataloustieteen
päivillä Helsingissä tammikuussa,
ja hän toteaa, että sinänsä geenitekniikan
omaksuminen ei tuota ongelmia suomalaisille maatiloille, mutta tästä huolimatta
suuret monikansalliset alan yritykset tuskin alkavat kehittää Suomen
pohjoisiin oloihin ja pienille markkinoille sopivia geenimuunneltuja
lajikkeita. Tarvitaan valtavan suuria tutkimuspanostuksia, ja Suomessa
vallitsee aivan erityinen ilmanala, erityiset viljelyolosuhteet,
jolloin meillä viljeltäviä lajikkeita
olisikin Jyrki Niemen mukaan joko jalostettava kotimaisin voimin
tai hankittava ulkomaisilta yrityksiltä geenejä ja
geenimuunneltuja kasveja kotimaisen kasvijalostuksen käyttöön.
Nyt voi kysyä, onko tällainen pienellä viljelyalueella,
näissä erikoisissa viljelyolosuhteissa, järkevää ja
kannatettavaa. Suomessa on ollut merkillepantavaa se, että maataloustuottajat
ovat olleet varovaisia, mitä pidän viisautena,
mutta nyt alkaa näkyä merkkejä siitä,
että ainakin rehun hankinnassa kotieläinten tuottajat
alkavat kiinnostua geenitekniikalla valmistetusta rehusta siitä syystä,
että se on halvempaa. Eli tuotantopaineet, tuottavuuspaineet,
maataloudessa saattavat johtaa siihen, että maanviljelijöiden
haluttomuudesta ja kuluttajien vastentahtoisuudesta huolimatta geenimuuntelu
vähintäänkin rehujen kautta leviää nopeastikin
Suomeen.
Geenitekniikkalain muutos toteuttaa Euroopan unionin geenitekniikan
avointa käyttöä koskevan direktiivin,
joka on uudistettu joitakin vuosia sitten. Voi todeta, että tämä direktiivi
tuo joitakin parannuksia ainakin niiden mielestä, jotka
kannattavat varovaisuusperiaatteen huomioimista geenitekniikassa
ja geenimuunneltujen viljelykasvien viljelyssä.
Direktiivi, joka nyt sitten pannaan täytäntöön tällä lailla,
vaatii, että ympäristöön ja
ihmisten terveyteen kohdistuvat suorat ja epäsuorat, viiveellä ja
välittömästi vaikuttavat kielteiset vaikutukset
otetaan huomioon. Direktiivillä laajennetaan riskinarviointia,
vaaditaan parempia, selkeämpiä merkintöjä geenimuunnelluille
tuotteille ja myöskin edellytetään, että toimivaltaiset
viranomaiset pitävät julkista rekisteriä muun
muassa niistä viljelyaloista, joilla geenimuunneltuja lajikkeita
viljellään. Kaikin tavoin direktiivi korostaa
tiedonsaannin avoimuutta ja toteaa aivan eritoten, että riskinarviointia
koskevat tiedot eivät voi olla salaisia. Muutenkin geenitekniikkalain
pykälissä korostetaan sitä, että on
noudatettava kaikin tavoin kotimaisen julkisuuslain vaatimuksia,
mikä merkitsee sitä, että kaikenlaiseen salailuun
on suhtauduttava äärimmäisen rajoittavasti.
EU-direktiivi ei kuitenkaan puutu esimerkiksi siihen ongelmaan,
jota aiheuttaa geenimuunnellun aineksen leviäminen luontoon.
Voidaan jopa puhua gmo-saasteen leviämisestä.
Korostan, että valiokunnat tätä hallituksen
esitystä tutkiessaan voisivat varmistua siitä,
että hallitus tekee parhaansa tuodakseen tarvittavat esitykset,
joilla tätä gmo-saastumista estetään.
Erityisesti on kyse siitä, kuinka tavanomaisesti viljellyt
kasvit ja erityisesti luomukasvit, luomuviljelmät, voidaan
pitää erillään geenimuunnellusta
viljelystä juuri sen takia, että tämän
geenimuunnellun aineksen ei soisi leviävän muille
viljelmille. Tässä tulee olemaan ongelmia.
Ne ratkaisut ovat usein lajikohtaisesti aivan erilaisia. Erityisen
haasteen muodostavat ristikukkaiset viljelykasvit rypsi ja rapsi,
jotka saattavat myöskin aivan suoranaisesti risteytyä ristikukkaisten
rikkakasvien, kuten peltokaalin, kanssa, ja vähintäänkin
erilaiset suojavyöhykkeet ovat tarpeen. Mutta myöskin
eduskunnan tulisi edellyttää, että hallitus
mahdollistaa erityisten geenimuunnellusta vapaiden vyöhykkeiden perustamisen,
joita on syntynyt runsaasti eri EU-maissa, joissa todellakaan ei
haluta, että geenimuunneltu viljely tahattomasti leviää.
Isossa-Britanniassa on erilaisten paikallis- ja alueviranomaisten
toimesta ja erilaisilla vapaaehtoisilla sopimuksilla julistettu
jo 14 miljoonan ihmisen asuinseudut geenimuunnellusta vapaiksi,
ja sama kehitys näyttää vallitsevan muuallakin.
Myöskin Suomessa on esitetty, että meillä tulisi
tällaisia geenimuunnellusta kokonaan vapaita vyöhykkeitä perustaa.
Arvoisa puhemies! Tämän lain ongelmista voisi
mainita vielä, että lakiesitys ei ole aivan selvä siltä osin,
miten viranomaisten ylläpitämän julkisen
rekisterin tietojen saanti tulee toteutumaan. Rekisteriä hoitaisi
maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva
tietopalvelukeskus Tike. Kun sen toimintaohjeita tarkastelee, ei voi
olla täysin varma siitä, että tietoja
todellakin luovutetaan ja että julkisuusperiaate tältä osin
toteutuu.
Parannuksena voi todeta, että Suomessa on vihdoin toteutettu
se, että geenitekniikan lautakunnalta, joka tällä lailla
on hyvin keskeinen toimivaltainen viranomainen paitsi kotimaisessa päätöksenteossa
myöskin osana Euroopan unionin päätöksentekoa,
otetaan pois valvontavastuu siitä syystä, että on
todettu, että lautakunta ei ole valvontavastuuta aivan
rikkeettä hoitanut. Nyt geenitekniikkalain käytännön
valvonta tulee siirtymään geenitekniikan lautakunnalta
eri ministeriöiden alaisille viranomaisille, mitä pidän
erittäin hyvänä asiana. Muun muassa oikeuskansleri on
omassa päätöksessään
todennut, että tällainen toimeenpanon ja valvonnan
erottelu on välttämätöntä.
Lähiaikoina Euroopan unionissa tullaan tekemään
merkittäviä päätöksiä,
joilla geenitekniikan hyödyntäminen mahdollisesti
käynnistyy uudestaan. Nimittäin jo monta vuotta
useiden eri jäsenmaiden vastustuksesta johtuen on ollut
käytännössä jäädytettynä päätöksenteko,
joka liittyy uusien lajikkeiden ja tuotteiden markkinoille hyväksymiseen.
Tietojen mukaan EU:n maatalous- ja kalastusministerien kokouksessa
26. ja 27. huhtikuuta tullaan päättämään
geenimuunnellun maissin, niin sanotun Bt-11-maissin hyväksymisestä elintarvikkeeksi.
Katson, että Suomen hallituksen tulisi suhtautua erittäin
varauksellisesti tähän hyväksymismenettelyyn,
koska vaadittava ja tarvittava lainsäädäntö geenitekniikan
hyväksyttävälle käytölle
ei suinkaan ole vielä kaikilta osin valmis. Mainitsin jo,
että nämä säädökset, jotka
koskevat tavanomaisten ja luomukasvien toisaalta ja toisaalta geenimuunneltujen
kasvien hyödyntämistä, ovat vielä Suomessa
säätämättä ja kysymys
geenimuunnellusta vapaasta vyöhykkeestä on vielä ratkaisematta.
Ed. Iivo Polvi merkitään
läsnä olevaksi.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Käsittelyssä oleva geenitekniikkalain
muutos ja rikoslain tarkistus rinnan on todella tärkeä asia
ja sellainen, joka koskettelee tämän päivän
kehitystä ja lähitulevaisuuden kehitystä hyvin
vaikealla ja vaikeasti hahmoteltavalla alueella. Tässä on kysymyksessä muun
muassa ympäristölliset, terveydelliset ja myös
oikeudelliset hankalat asiat.
Erityisesti toivoisin ja haluaisin, että valiokunnissa
pohdittaisiin näitä vastuukysymyksiä ja
riskejä, jotka tähän liittyvät,
ja myös sen kokemuksen pohjalta, mitä nyt on saatu,
kun geenitekniikkalaki on vuodesta 95 lähtien meillä ollut.
Mieleen tulee, että tässä on ehkä pienemmässä mitassa
mutta vähän samantapaiset riskit kuin on ydinenergian
käytössä. Silloin voisi ajatella, että vastuukysymyksiä ydinenergiavastuusta
annetun lain mukaisesti mietittäisiin, kun ne riskit, että näitä pääsee
vapaaseen luontoon, ovat arveluttavia ja isoja ja vielä aika
pitkälle tutkimattomia.
Herra puhemies! Toinen kysymys on geenitekniikan lautakunnan
asema. Tässähän sen tiedotusvelvollisuutta
lisätään, mutta valvonta siltä otetaan
pois ja hajautetaan kolmelle ministeriölle. Ed. Heidi Hautala
on asiantuntija, ja luotan, että tämä varmaan
on viisasta, mutta kuitenkin korostan tässä, että valvonta
ei saa kyllä heikentyä, vaan sen pitää selkeästi
vahvistua. Toisaalta geenitekniikan lautakunnan kokoonpanoon odottaisin
esimerkiksi kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen
edustusta, mitä ei lakiin ymmärtääkseni
ole kirjattu.
Keskustelu päättyy.