Jyrki Katainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Rouva puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on aika pitkän työrupeaman jälkeen saanut valmiiksi keskusteluavauksen, josta nyt jaettu osio on tiiviimpi versio, ja tämän lisäksi kehotan edustajia, jotka ovat kiinnostuneita tästä teemasta, tutustumaan asiantuntijaryhmän tuhdimpaan tietopakettiin, jossa on myös erittäin mielenkiintoisia käytännön sovelluksia muun muassa omaehtoisen terveydenhuollon kehittämisen vahvistamiseksi ynnä muita terveydenhuollon tulevaisuuteen liittyviä pohdintoja.

Valiokunta valitsi kaksi suurta teemaa, joista olemme tehneet molemmista raportit. Ensimmäinen oli tietoyhteiskunnan tulevaisuutta käsittelevä raportti, laaja arvio, ja toinen laajempi kokonaisuus on tämä nyt käsitteillä oleva terveydenhuollon tulevaisuus. Tavoitteenamme oli käsitellä terveydenhuollon tulevaisuuden haasteisiin liittyviä kysymyksiä laajemmin kuin vain pelkästään budjettipoliittisena kysymyksenä, eli emme keskittyneet siihen, lisätäänkö 50 miljoonaa tai 100 miljoonaa euroa johonkin tiettyyn ongelmakohtaan, vaan halusimme laajan asiantuntijaverkoston avustamana etsiä rakenteellisia uudistamiskohteita, ja niitä tässä käyn lyhyesti lävitse.

Lähtökohta on tunnettu tosiasia: Suomessa käytetään noin 8 prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon. Yhdysvalloissa vastaava bruttokansantuoteosuus on 16, ja tunnettu tosiasia on myös se, että terveydenhuoltoon käytetty raha ei välttämättä korreloi hyvinvoinnin tai terveydenhuollon vaikuttavuuden ja sen tulosten suhteen. Tästä syystä on syytä tarkastella terveydenhuollon tulevaisuutta laajempana ja rakenteellisena uudistuskohteena.

Oecd:n tuoreiden arvioiden mukaan viime vuosien terveydenhuollon menojen kasvusta yksi kolmasosa selittyy väestön ikääntymisellä, kaksi kolmasosaa uusien, entistä hintavampien hoitomuotojen sekä uusien lääkkeiden kehittymisen seurauksesta. Jos Suomen terveydenhuollon tulevaisuuden kustannuspaineita arvioi, jos Suomen kustannustaso kasvaisi tämmöisen tavallisen, normaalin Oecd:n kehitysvauhdin mukaisesti elikkä noin 1—2 prosenttia vuoteen 2015 mennessä, niin rahallisesti, kun yleisesti on arvioitu, Suomen bkt-osuus kasvaisi vuoteen 2015 mennessä keskimäärin 2 prosenttiyksikköä, tämä merkitsisi sitä, että vuonna 2015, siis muutaman vuoden päästä, me käyttäisimme terveydenhuoltoon noin 6 miljardia euroa lisää elikkä suurin piirtein opetusministeriön hallinnonalan verran lisää rahaa. Elikkä tämä jo yksistään kertoo mittavista paineista ja myös mittavista tarpeista rakenteellisille uudistuksille.

Valiokunta on korostanut tässä omassa raportissaan muutamia keskeisiä teemoja, joista ensimmäinen on ihmisten omavastuun vahvistaminen terveyden edistämisessä. Aina tietysti kysytään, mitkä ovat niitä käytännön keinoja, joilla omavastuuta voidaan lisätä. Yhtenä keinona raportissa mainitaan kansalaisjärjestöjen, työpaikkojen, koulujen, lähialuejärjestöjen keskeinen rooli, jolla pystytään vahvistamaan omatoimisuutta, ehkäisemään psyykkisten ongelmien ilmenemistä tai vakavoitumista erityisesti nyt vaikkapa ikääntyneitten ihmisten kohdalla. Toisaalta kävimme asiantuntijoiden kanssa läpi lasten ja nuorten liikuntatottumusten lisäämiseen suunnattavia keinoja, joissa myös kansalaisjärjestöt ovat merkittäviä toimijoita. Elikkä voimme siis oikein suuntaamalla resursseja vahvistaa ihmisten terveitä elämäntapoja ja tätä kautta vahvistaa heidän omavastuunsa lisääntymistä omasta terveydestään. Aivan yhtä lailla eräänlaiset terveysneuvolat suunnattuina muillekin kuin lapsille ovat tulevaisuuden ratkaisukeinoja, joilla pystytään lisäämään informaatiota ja ohjaamaan ihmisiä terveempiin elämäntapoihin ja tätä kautta parempaan terveyteen.

Yhtenä konkreettisena esityksenä valiokunta esittää sähköisen terveyskertomuksen käyttöönottoa, joka siis tarkoittaa sitä, että kun missä tahansa, nyt alkuvaiheessa Suomessa, asioimme terveydellisistä syistä, olkoon se koululääkäri, olkoon se terveyskeskus tai yksityinen terveysasema, jokaisella olisi mukanaan oma terveyskertomus, josta hoitava henkilökunta pystyisi näkemään itse kunkin terveydellisen historian, aiemmat hoidot, lääkityksen, ja tätä kautta hoidon vaikuttavuutta ja paikkansapitävyyttä voitaisiin vahvistaa. Aivan yhtä lailla tämä terveyskertomus parantaisi ihmisten omaa tietoisuutta omasta terveydestään ja parantaisi tätä kautta myös omavastuun vahvistamista.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös sellaiseen ilmiöön, jota kutsutaan medikalisaatioksi: ihmisten ongelmia hoidetaan terveydenhuollon piirissä, vaikka välttämättä oikea hoitomuoto tai oikea puuttuminen ei olisikaan ensi sijassa terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä. Jos katsotaan vaikkapa verenpainesairauksiin tai -vaivoihin ja kolesterolin hoitoon käytettäviä rahasummia, jotka ovat siis hyvin pitkälti elämäntavoista riippuvia vaivoja, tällä hetkellä käytämme vuositasolla noin 250 miljoonaa euroa. Eli hyvin pitkälti elämäntapoja muuttamalla, kannustamalla, vahvistamalla ihmisten omaa tietoisuutta omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja tietoisuudesta omasta terveydestään, voidaan vaikuttaa myös kustannuksia säästävällä tavalla.

Me käsittelimme myös erikoissairaanhoidon ja kasvavien lääkekustannusten hillitsemiskeinoja. Raportissa on hyvää faktatietoa siitä, kuinka kustannukset ovat nousseet viimeisten vuosien aikana. Suomessa käytetään hyvin vaihtelevasti hoidon vaikuttavuutta arvioivia mittaristoja, mutta tämä on erittäin positiivinen tapa arvioida erilaisten hoitomuotojen, erilaisten lääkkeiden vaikuttamista, ja tämä vaikuttavuuden arviointi tulisi saada käyttöön tasaisesti eri puolilla maata. Aivan yhtä lailla lääkärin ja hoitohenkilökunnan mahdollisuuksia ikään kuin puolueettoman tiedon saamiseen lääkityksen ja hoitojen vaikuttavuudesta voidaan vahvistaa vaikkapa uuden teknologian avulla. Suomalaiset lääkärit käyttävät tällä hetkellä erittäin hyvin sähköisiä hoitosuosituksia, mutta tätä toimintaa on vielä mahdollisuus parantaa.

Sitten oikeastaan muutama sana terveydenhuollon alueellisesta järjestämisestä. Alueellinen järjestäminen on oikea tapa järjestää terveydenhuolto alueellisesti. Se vaikuttaa keskeisellä tavalla siihen, onko hoitoja saatavissa, kuinka tehokkaasti niitä voidaan tuottaa ja kuinka näin ollen pystytään turvaamaan laadukkaat terveyspalvelut eri puolilla Suomea.

Valiokunta esittää keskustelun pohjalle mallia, joka perustuu kolmeen erilaiseen yksikköön. Ensimmäisenä on terveysalue, jota voi mielikuvaharjoituksissa ajatella vaikkapa yhtenä kuntana tai seutukuntana. Tämän terveysalueen tehtävänä on perusterveydenhuolto, vanhustenhuolto, osa rajapinnassa liikkuvasta sosiaalipuolesta. Seuraavana tasona on terveyspiiri, joka niin ikään voi olla, mikäli koko sen mahdollistaa, yksi kunta tai sitten useamman terveysalueen yhteenliittymä. Tämän terveyspiirin sisällä hoidettaisiin vähemmän vaativaa erikoissairaanhoitoa. Ja kolmantena tasona, ikään kuin uutena ajatuksena olemme nostaneet hyvinvointipiirin. Vaihtoehtoinen nimi tälle voisi olla miljoonapiiri, joka olisi lähinnä tilaajaorganisaatio, ei tuottajaorganisaatio. Siis hyvinvointipiiriltä terveyspiirit tai terveysalueet voisivat tilata vaativan erikoissairaanhoidon palveluja. Hyvinvointipiiriin on keskittynyt vahva lääketieteellinen osaaminen, joka kilpailuttaa palveluita, hankkii kunnille, terveyspiireille, niitten tarvitsemia palveluita sieltä, mistä ne laadukkaimmin ja edullisemmin ovat saatavilla.

Tähän kokonaisuuteen liittyy myös seuraava uusi ajatus, joka on ikään kuin tämmöinen terveydenhuollon neuvosto, jonka tehtävänä olisi lähinnä arvioida uusien hoitomuotojen, uusien lääkkeiden vaikuttavuutta ja tämän perusteella antaa sitten hyvinvointipiireille hoitosuosituksia. Elikkä tällä hetkellä Suomessa hoitoa saa hyvin vaihtelevien periaatteiden mukaisesti, vähän riippuen siitä, minkä toimialan uusissa seminaareissa vastaavat lääkärit ovat olleet, ja näin ollen erilaisia hoitomuotoja otetaan hyvin vaihtelevasti käyttöön.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä muutamia ajatuksia valiokunnan keskusteluavauksesta. Toivon, että tämä pumaka ja siihen liittyvä asiantuntijaraportti pystyvät virittämään uutta, tulevaisuuteen katsovaa terveyskeskustelua Suomesta, jotta päästäisiin pois vain päiväkohtaisesta budjettipolitiikasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ensiksi kiittää tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että olette ottaneet terveydenhuollon tulevaisuuden pohtimisen asialistalle. Tässä nostan muutaman seikan esiin, joihin haluaisin kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin julkisten palveluiden ulkoistaminen näyttää tänä päivänä olevan kansainvälinen muotivirtaus. Keskustelu aiheesta on kuitenkin ollut sangen pinnallista ja yksipuolista. Usein tuntuu siltä, että tehdään enemmän kuin ajatellaan ja jos ajatellaan, niin lyhytnäköisesti.

Kilpailuttaminen ja tilaaja—tuottaja-mallien käyttöönotto on eräs niistä asiakokonaisuuksista, joista ei voi kuitenkaan lähtökohtaisesti sanoa, onko se hyvä vai huono. Kilpailuttaminen toimii tietyillä reunaehdoilla ja tietyissä toiminnoissa. Mutta myös julkinen sektori voi toimia tehokkaasti ja tuottavasti. Lisäksi pitää muistaa, että julkista toimintaa ohjaa demokraattinen päätöksenteko. Tiedämme, että kokemukset tilaaja—tuottaja-malleista ovat hyvin kirjavia. Parhaimmillaan osaavalla tilaamisella on pystytty terävöittämään muun muassa terveydenhuollon suunnittelua ja toimintaa, mutta usein kilpailuttamisella on saavutettu vain ohimeneviä taloudellisia etuja. Usein tilaaja—tuottaja-mallista onkin luovuttu.

Oecd-maiden kokemukset ovat osoittaneet heikon tilaajaosaamisen olleen hyvin yleinen syy markkinaehtoisten mallien heikkoon toimivuuteen. Monissa maissahan tilaajan väestöpohja on jopa neljännesmiljoona ihmistä. Silti näissäkin maissa on erittäin suuria heikkouksia toiminnassa. Suomessa pienillä kunnilla ei käytännössä ole vaihtoehtoja, kun valitaan ulkopuolista palveluntuottajaa. Kilpailuttamisen hyvänä puolena voi sanoa, että se tekee kustannuksista ja palveluhankinnasta entistä läpinäkyvämpää.

Ulkoistamisella ei kuitenkaan saada myöskään ulkomaisten kokemusten perusteella kustannussäästöjä. Niissä maissa, joissa yksityisen terveydenhuollon osuus on suurin, kuten puheenjohtaja tuossa totesi esittelypuheenvuorossaan, ovat myös terveydenhuollon kokonaiskustannukset suuremmat. Vaihtoehtona ulkoistamiselle pitäisikin entistä enemmän harkita työnjaon uudistamista julkisen sektorin sisällä, ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on juuri tästä kysymys. Julkisia palveluja voidaan parantaa myös monilla muilla tavoin kuin ulkoistamalla.

Ongelmatonta tämä uudistaminen ei tietenkään ole. Vaikka palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tehostamistarve myönnetään yleisesti, vastustusta alkaa tulla heti, kun otetaan esille hallintomallien muuttaminen tai työnjakokysymykset sairaanhoitopiirien tai sitten eri ammattiryhmien kesken. Sairaanhoitajien työolobarometri kertoi väärästä työnjaosta, huonosta johtamisesta ja liian vähäisestä henkilöstömitoituksesta. Hoitajia ja lääkäreitä meillä kyllä valmistuu runsaasti, mutta nyt olisi tärkeätä, että työolot saadaan sellaisiksi, että työ sairaaloissa ja terveyskeskuksissa kiinnostaa. Samoin koulutusta on kehitettävä ja työoloja parannettava. Myös johtamisen osaamiseen on terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa panostettava. Kaikki tutkimukset osoittavat, että eniten työssä jaksamiseen vaikuttaa tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan työhönsä ja että on esimiesten ja työtovereiden tuki. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten työntekijöiden oman mielipiteen huomioiminen esimerkiksi työaikajärjestelyssä voi parantaa työilmapiiriä ja auttaa murtamaan myös vanhoja, kankeita rutiineja.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota myös lääkekustannusten hillintään. Se on erittäin suuri haaste edelleenkin. Lääkekustannukset ovat nousseet yli 6 prosenttia, vaikkakin niitä on saatu laskettua sieltä 10 prosentin tasolta. Nyt kehyksen asettama 5 prosenttiyksikön vuosittainen kasvukatto vuosina 2008—2011 onkin hyvin vaativa ja edellyttää pitkäjänteistä työtä. Kutsuinkin tämän vuoden maaliskuun lopussa koolle laajan asiantuntijatapaamisen lääkefoorumiin, jossa haarukoitiin lääkejärjestelmän ja korvausjärjestelmän ongelmia ja pohdittiin myös yhdessä ratkaisukeinoja. Uskon, että näihin ongelmiin voidaan löytää ratkaisuja, joiden vaikutukset myös heijastuvat myönteisesti pidemmälle aikajänteelle.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Omalta osaltani myöskin kiitän tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että se on toistamiseen nostanut nämä terveydenhuollon asiat täällä keskustelun kohteeksi. Tässä nyt valiokunnan tarjoamassa näkymässä on paljon tuttua, mutta se sisältää myöskin hämmentävän kokoelman yksityiskohtia ja keskenään ristiriitaisia linjauksia. Toisaalta rakennetaan hierarkkista ja monitasoista hallintomallia, jonka oletetaan toimivan entisen filosofian mukaan, ja toisaalta halutaan kokeilla asiakasohjautuvuutta tarjoamalla palveluseteleitä ja asiakkaiden vapaata kulkua palvelusta toiseen.

Tulevaisuusvaliokunta toteaa aivan oikein, että käytettävissä on paljon tietoa tehokkaampien ja kustannusvaikuttavampien hoito- ja työmallien omaksumiseksi. Hoitosuosituksia ja ohjelmia onkin viime vuosina meillä tehty kyllä kiitettävästi. Erityisen maininnan ansaitsee työ, jolla tehtiin kriteerit, joitten perusteella potilaat voidaan asettaa jonoon.

Kun Oecd:n asiantuntijoitten toimesta vastikään arvioitiin suomalaista terveydenhuoltoa, niin yhtenä ongelmanahan pidettiin liian pitkiä odotusaikoja. Ongelma ei ole kokonaan poistunut, mutta se on nyt puristettu murto-osaan aikaisemmasta. Käydessäni pari viikkoa sitten Oecd:ssä siellä kiitettiin Suomea siitä rohkeudesta, jolla ongelmaan on puututtu ja otettu käyttöön tämä mainittu kriteerikokoelma.

Valiokunta on rohkeasti hahmottanut terveydenhuollon hallintoa vuonna 2015. Laskujeni mukaan valiokunta tarvitsee neljä tai viisi hallinnollista tasoa saadakseen terveydenhuollon kuntoon. Tarvitaan kunta, terveysalue, terveyspiiri, hyvinvointipiiri ja valtakunta. Tarkemmin katsottuna jaottelu menee suhteellisen lähelle nykyistä jakoa: kunta, kuntayhtymä, sairaanhoitopiiri, erityisvastuualue ja valtakunta. Hallintoportaiden määrä ei siis vähene, mutta kaikesta päättäen niiden tehtäviä halutaan muuttaa. (Ed. Huotarin välihuuto) — Juuri näin, ed. Huotari.

Hämmennystä lisää, että aluksi todetaan kuntien säilyvän palvelujen järjestäjänä ja samalla painotetaan kunnallisen demokratian tärkeyttä. Lopuksi todetaan, että hyvinvointipiirit, niin sanotut miljoonapiirit, toimivat terveyspalvelujen tilaajina alueensa terveyspiirien, eivät siis kuntien, lukuun. Terveyspiirit ovat useista terveysalueista koottuja kokonaisuuksia ja vastaavat nykyjaossa lähinnä sairaanhoitopiirejä. Näyttäisi siis siltä, että kunnat siirtävät päätösvallan terveyspiirille, joka siirtää sen edelleen hyvinvointipiirille. Näin ainakin mietintöön on kirjoitettu. Sen lisäksi suositellaan kokeiltavaksi palveluseteleitä, joilla ei ole mitään tekemistä tämän hallintomallin kanssa.

Tätä huomattavasti selkeämpi malli on sellainen sosiaali- ja terveyspiiri, joka vastaa perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta ja sosiaalihuollosta. Silloin alueellisesta palvelukokonaisuudesta päätetään yhden johdon alaisuudessa. Se mahdollistaa rationaalisen toiminnan. Se suorastaan pakottaa siihen. Kainuu on tästä esimerkki. Jostain käsittämättömästä syystä valiokunta suhtautuu erikseen nuivasti Päijät-Hämeen malliin, vaikka alue tarjoaa erinomaiset edellytykset rationaaliseen palvelujen järjestämiseen. Sen asukaslukua pidetään suurena, vaikka se on alle puolet Helsingin asukasluvusta. Mitä Helsingistä pitäisi sanoa?

Sosiaali- ja terveyspiirissä voidaan yhdistää sosiaali- ja terveydenhuolto samaan kokonaisuuteen, mikä tuntuu olevan vieras ajatus valiokunnan mallissa. Siinä sosiaalihuolto on jäänyt ajoittain sivuun mainittua vanhustenhuoltoa lukuun ottamatta. Vammaishuolto, päihdehuolto, lastensuojelu ja mielenterveystyö ovat kuitenkin sekä sosiaali- että terveysasioita. Juuri tässä suhteessa suomalainen malli poikkeaa Ruotsin ja Tanskan mallista, mikä mietinnössä jää vaille huomiota. Se on myöskin syy, miksi vastuuta ei pidä keskittää miljoonapiireihin. Se johtaa liian erikoissairaanhoitovaltaiseen toimintapolitiikkaan. Kaikkein vaativin hoito, harvinaiset tapaukset, oli sitten kysymyksessä sosiaalihuolto tai terveydenhuolto, on keskitettävä muutamaan harvaan kohteeseen. Sitä varten ei tarvita erillistä hallintoporrasta johtajineen ja luottamushenkilöineen.

Valiokunta ehdottaa myös terveydenhuollon neuvostoa. Kannattaa kuitenkin harkita, mikä on sen ja peruspalveluministerityöryhmän ja kuntien talouteen ja hallintoon kantaa ottavan neuvottelukunnan työnjako.

Olen samaa mieltä valiokunnan kanssa siitä, että ehkäisevää työtä, omatoimisuutta, kaikkea tätä on painotettava. Sähköisestä sairauskertomuksesta, arvoisat valiokunnan jäsenet, jo kaikki päätökset on tehty, ja se on hyvin pitkällä tulossa, lakeja valmistellaan. Sanoisinpa, että ensi vuonna se on jo todellisuutta, toivon näin, että ei tarvitse odottaa sinne 2015:een, että ainakin se on osittain valmiina. Kaikki suuret päätökset on tehty.

Kaiken kaikkiaan on myönteistä, että valiokunta on todellakin paneutunut tähän terveydenhuoltoon. Terveys on kaikille niin tärkeä asia, että on suotavaa, että sitä palveleva yhteiskuntapolitiikka on todella hyvin järjestetty.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen terveydenhuoltojärjestelmä pärjää hyvin kansainvälisessä vertailussa. Terveydenhuoltomenot ovat selvästi Oecd-maita edullisemmat, ja suomalaiset ovat myös tyytyväisempiä terveydenhuoltoonsa kuin vertailumaiden asukkaat. Teknologian kehittyminen ja kansalaisten lisääntyneet odotukset sekä väestön ikääntyminen kasaavat kuitenkin paineita tälle järjestelmälle. Ratkaistava on muun muassa, miten henkilöstö riittää terveydenhuollossa ja miten huimaa vauhtia kasvavat lääkekustannukset padotaan. Oecd:n raportissa ehdotetaan lääkekustannusten siirtoa Kelalta kunnille ja työterveyshuollolle. Terveyskeskuksille ja työterveysasemille esitetään omaa lääkebudjettia. Varmaan harkitsemisen arvoisia asioita.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollossa työskentelevien sairaanhoitajien määrä on Valtiontilintarkastajien kertomuksen mukaan lisääntynyt vuodesta 2000 vuoteen 2003 jopa 4 800:lla eli 20 prosentilla. Pitääkin kysyä, onko tällainen painotus järkevää vai pitäisikö perushoito, hoitamisen keskeinen perusosio, jättää edelleen koulutettujen lähihoitajien työksi ja voitaisiinko lähihoitajien määrää lisätä. Sairaanhoitajien koulutusta pitäisi mielestäni sen sijaan mukauttaa vieläkin paremmin työelämää vastaavaksi.

Oecd kannustaa meitä uudistamaan terveydenhuoltojärjestelmämme rakenteita, jotta kestävä rahoitus ja voimavarojen kustannustehokas, laadukas ja vaikuttava käyttö pystytään takaamaan.

Sosiaali- ja terveyspiirien aikaansaaminen on keskeinen tavoite. Kehityssuunnan on oltava se, että terveydenhuolto nähdään yhtenä kokonaisuutena. Siinä on mukana osa sosiaalitoimea, erityisesti vanhustenhuolto. Kun potilaan polku nähdään eheämpänä kuin nyt, vältytään päällekkäiseltä työltä. Yhteisten tietojärjestelmien kautta nähdään, mitä aiemmin on tehty. Yhteys sairaalamaailmasta terveyskeskukseen ja sosiaalitoimeen voidaan näin varmistaa. Ennustan, että vuoden 2008 alussa runsaat puoli miljoonaa suomalaista asuu alueella, jolla sosiaali- ja terveystoimi on tällä tavalla yhdistetty.

Arvoisa puhemies! Huolta aiheuttavat väestöryhmittäiset terveyserot. Kansanterveyden koheneminen ja sairaanhoidon kulujen hallinta ovat riippuvaisia heikoimmassa asemassa olevien terveyden paranemisesta. Hoitotakuu on lisännyt tasa-arvoa terveyspalvelujen saatavuudessa. Voidaan odottaa, että myös terveyserot kaventuvat, kun hoitoa saa oikea-aikaisesti eri puolilla maata.

Terveyden taustatekijät, taloudelliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja fyysiset ympäristötekijät, synnyttävät terveyttä siinä missä terveyspalvelutkin. Ruotsalaistutkimukset kertovat, että kulttuuri- ja taidelaitoksissa vierailevat ihmiset elävät pitempään kuin muut. Pohjanmaa Österbotten -tutkimussarjassa on osoitettu, että vapaa-ajan yhdistystoiminta, ystävyysverkosto ja aktiivinen harrastustoiminta liittyvät hyvään terveyteen aivan siinä missä liikunta, tupakoimattomuus tai laihduttaminenkin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin todeta, että ministereiden puheenvuorot hieman yllättivät ainakin itseni. Erityisesti ministeri Hyssälän näkökulma tähän asiaan ei ole tulevaisuuspolitiikan kriteerit täyttävä. Nyt ei tarkastella tämän päivän asioita ja tämän päivän hallintoa vaan terveydenhuollon kehittymistä, arvoisa ministeri, vuoteen 2015 mennessä ja suuntaa antavasti. Puheenvuoronne jälkeen jäin ihmettelemään, tämäkö on Suomen terveydenhuollon linja, jonka te esittelitte, eikä siinä sanallakaan mainita, kuten valiokunta mainitsee mietinnössään, että ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on kaiken a ja o, koska siihen liittyvät, arvoisa puhemies, kansalaisten elämäntapojen edistäminen, terveiden elämäntapojen edistäminen ravintotottumuksista, liikuntakäyttäytymisestä, työkyvystä, toimintakyvystä lähtien.

Mitä tulee, ministeri, teidän kommenttiinne sähköisestä terveydenhuollosta, nyt on päästävä, arvoisa ministeri, irti tästä ja ensi vuodesta. Tämä, mitä te kuvasitte, liittyy lähinnä siihen, että sähköinen tieto on olemassa. Valiokunta katsoo, että potilaalla tulee olla oikeus omaan terveyskertomukseensa sähköisen terveyskortin kautta, aivan kuten hänellä on oikeus tänä päivänä tarkastella pankkitiliään ja sitä, mitä siellä on tapahtunut, kuitenkaan muuttamatta terveystietoja.

Arvoisa ministeri, arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta lähtee siis siitä, että ihmisen terveys on tärkeämpi asia kuin esimerkiksi auton huoltaminen. Yhteiskunta huoltaa säännöllisesti, tiedottaa kansalaisille, milloinka autoa pitää katsastaa ja huoltaakin, mutta terveydenhuollossa me emme ole, arvoisa ministeri, kyenneet tälle tasolle. Vuoteen 2015 mennessä, jotta kustannukset pysyvät kohtuullisina, on myöskin tähän näkökulmaan kiinnitettävä huomiota.

Tulevaisuusvaliokunnan keskustelukannanotto lähtee siitä, kuten valiokunnan arvoisa puheenjohtaja ed. Katainen totesi, että tämä on kokonaisjärjestelmätarkastelu. Tämä valiokunnan kannanotto vahvasti tukee julkisen terveydenhuollon asemaa tässä yhteiskunnassa, kuitenkin siten, että yksityisellä on oma roolinsa, mutta julkinen terveydenhuolto vuoteen 2015 mennessä on se, joka on keskeisimmin toimintakyvyssä pidettävä.

Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan kokeiluja. Ruotsissa on menossa kokeilu, jossa terveydenhuollon osalta Skåne ja Länsi-Götanmaa ovat kohdealueina, ja siellä etsitään, toisin kuin ministeri näkee, miljoonapiirejä. Skånessa 1,1 miljoonaa asukasta on vaikutusalueella, Länsi-Götanmaalla 1,6 miljoonaa. Tämän takia tarvitaan meilläkin myöskin hyvinvointi- eli miljoonapiirit yliopistollisten keskussairaaloiden ympärille.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tulevaisuusvaliokunnassa on tehty erittäin arvokasta taustatyötä lähinnä sitä silmälläpitäen, että me todella osaisimme nähdä riittävän kauaksi tulevaisuuteen ja tiedostaa, minkälaisia haasteita, minkälaisia uhkia ja mahdollisuuksia meillä on edessämme. Siksi on aivan perusteltua, että nämä terveyden edistämiseen liittyvät toimenpiteet ovat saaneet keskeisen osan tässä keskustelualoitteessa.

On aivan selvää, että pelkästään terveydenhuollon keinoin emme pysty vaikuttamaan ihmisten terveyskäyttäytymiseen riittävästi vaan kunnissa pitäisi pystyä katsomaan koko kunnan kehittämistä myös terveyden edistämisen näkökulmasta. Tämä lähtee jo yhdyskuntasuunnittelusta. Tämä lähtee siitä, että liikunta palvelee niin lapsia kuin myöskin ikäihmisiä ja että esimerkiksi kouluruokailu ja siihen liittyvät tottumukset johtaisivat terveellisempiin ravintotottumuksiin. Jotta voidaan harjoittaa jäntevää hyvinvointipolitiikkaa ja terveyspolitiikkaa, mielestäni silloin palvelujen järjestäjän eli tämän peruskunnan on oltava riittävän vahva, elinvoimainen, monipuolinen, jotta voidaan näitä asioita hoitaa kokonaisuutena.

Ministeri Hyssälä kritisoi tätä terveydenhuollon hallinnollista rakennelmaa, jota täällä on kaavailtu, ja miljoonapiirien vastuuta. Minusta on olennaista se, että meillä ei ole liikaa näitä tasoja. Jos me pääsemme siihen, että peruskunnissa voidaan hoitaa kunnolla kaikki perusterveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon sekä suurimpaan osaan sosiaalihuollosta liittyvät palvelut ja myöskin perustason erikoissairaanhoito, silloin me voimme näitä nykyisiä kuntayhtymiä vähentää. Miljoonapiirien rooli on mielestäni tärkeä muun muassa siinä, että sosiaaliryhmien ja alueiden välistä tasa-arvoa terveydenhuollossa voidaan edistää sillä tavoin, että on mahdollisuus saada saman tyyppistä hoitoa, on kysymys sitten syöpähoidoista, mistä tahansa, että voimme valvoa tätä alueiden ja ihmisten välistä tasa-arvoa ja hoidon saatavuutta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon tulevaisuudet -hankkeessa on monia mielenkiintoisia avauksia. Minäkin ihmettelen hieman molempien ministereiden vastauksia ja sitä, olikohan paperit tullut luettua kunnolla. Nimittäin terveydenhuollon punainen lanka on nimenomaan terveyden edistäminen, ja siihen ministereiden vastauksissa ei kyllä riittävästi paneuduttu. Sitä ehkä osoittaakin, että tänä päivänä nämä asiat ovat aika huonosti hoidettuja eikä niihin riitä rahaa kunnilla riittävästi.

Hyvinä esimerkkeinä tässä esitetään lapsiperheiden perhekeskusmallia, jota periaatteessa on valmisteltu mutta joka käytännössä ei monessakaan paikassa ole edennyt, ja matalan kynnyksen terveysneuvoloita, joissa voitaisiin tehdä niin sanottuja vuositarkastuksia. Näillä voitaisiin saada lisää vaikuttavuutta ennalta ehkäisevään työhön, jolla voitaisiin sitten säästää myöskin paljon tulevaisuudessa rahaa mutta myöskin inhimillistä kärsimystä, jota esimerkiksi diabetes laajana kansansairautena tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan, jos siihen ei laajemmin puututa.

Myöskin kansalaisten väliset terveyserot ovat aivan liian suuria tämän päivän Suomessa ja ovat kasvaneet. Köyhät sairastavat eniten, mutta saavat vähiten hoitoa. Esimerkiksi sepelvaltimotaudeissa tätä asiaa on tutkittu. Eli näihin kansalaisten välisiin terveyseroihin pitäisi puuttua enemmän ja tähän ennalta ehkäisevään työhön pitäisi olla nyt Kansallisen terveysohjelman jatkohanke tulevalla hallituskaudella, että pystyttäisiin sitten vuonna 2015 olemaan paremmalla tolalla.

Myöskin tämä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rajapinta on nykyjärjestelmässä ongelmallinen. Kainuun-mallissa siihen on pyritty löytämään ratkaisuja, ja ministeri Hyssälä täällä Kainuun-mallia kehuikin tältä osin, mutta Kainuun-mallissa on vielä liikaa byrokratiaa. Siinäkin on paljon kehittämistä, että saadaan hallinnosta toimiville käsille lisää resursseja.

Myöskin tämä käsitys hyvinvointipiiristä ministeri Hyssälällä: Ehkä kannattaisi vielä valiokunnan kanssa keskustella siitä, mitä sillä on tarkoitettu. Nimittäin erikoissairaanhoidon piirit monta kertaa ovat liian pieniä yksiköitä kilpailuttamaan esimerkiksi laitehankinnoissa. Ne maksavat liian kallista hintaa juuri siksi, että siellä ei ole riittävästi osto-osaamista jne. Tällä hyvinvointipiirillä voisi olla ennalta ehkäisevän työn, terveyden edistämisen tehtäviä, myöskin näitä laajempia kilpailuttamisen tehtäviä laitehankinnoissa ja monissa muissa asioissa.

Eli meillä on hyvin paljon vielä tehtävää, vanhustenhuollossa erityisen paljon tehtävää. Monet vanhukset tuntevat tänä päivänä olonsa turvattomiksi, ja siinä mielessä meillä pitää olla ratkaisuja näihin asioihin, että me pystymme tulevaisuudessa, kun vanhusten määrä lisääntyy, antamaan heille laadukkaita (Puhemies: Kolme minuuttia!) palveluita.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä raportti on monella tavoin mielenkiintoinen ja hyvä avaus, ja toivoisin tietysti, että istuvat ministerit myös suhtautuisivat tähän keskusteluun ehkä hiukan joustavammin.

Sitten jos aloitetaan tästä tavoitteesta pitää terveydenhuoltomenot alle 10 prosentin bkt:ssä, en usko, että tavoite on realistinen enkä pidä sitä edes kovin hyvänä. Emmehän me aseta sellaisiakaan tavoitteita, kuinka paljon ihmiset saavat käyttää rahaa kampaamopalveluihin tai ravintolassa syömiseen. Olen aika vakuuttunut, että terveydenhuollossa se osa, joka menee yli tuon 10 prosentin, on tällaista vähemmän välttämätöntä tietynlaista elintasohuoltoa, joka ei myöskään kuulu verorahoin rahoitettavaksi, mutta emme voi ottaa tavoitteeksi sitä, että ihmiset eivät saisi käyttää omaa rahaansa siihen tarkoitukseen vaan että heidän pitäisi käyttää se mieluummin etelänmatkoihin tai loistoautoihin. Sen takia se tulee menemään ylitse ja saa mennäkin.

Sen sijaan se, mitä me rahoitamme verorahoin, ja se, että summa ei pääse nousemaan kovin korkeaksi ja ettemme kustannustehottomia hoitoja ryhdy verorahoin rahoittamaan, on hyvin tärkeä tavoite. Tämän julkisten menojen säästämisen suhteen on neljä asiaa, jotka menevät ylitse kaiken. Yksi on dementia, toinen on diabetes, kolmas mielenterveysongelmat ja neljäs alkoholiongelmat. Nämä kaikki ovat sellaisia, että niiden avainkysymykset ovat terveydenhuoltosektorin ulkopuolella. Ne eivät ole edes ihan sillä tavalla suoraan järjestyksessä. On aivan oikein havaittu, että liikuntaa pitäisi lisätä, mutta ei nyt mikään erillinen kuntoliikunta ole se liikunnan keskeinen osa, vaan arkiliikunta, se, kävelläänkö kouluun vai mennäänkö sinne autolla tai taksilla, on paljon merkittävämpää kuin se, onko liikuntatunteja kaksi vai kolme viikossa.

Sitten lääkekustannukset ovat seikka, joka meillä on voimakkaasti karkaamassa käsistä. Siinä pitäisi pikkuhiljaa pystyä tekemään myös päätöksiä. Niitä on moneen kertaan yritetty, ja aina on jotenkin niin kuin pupu mennyt pöksyyn. Yksi seikka on ihan selvä: meidän pitäisi siirtyä viitehintajärjestelmään. Me maksamme vain sen halvimman mukaan. Jos haluaa kalliimpaa, maksaa erotuksen itse, ja sen ei tulisi koskea ainoastaan tiettyä molekyyliä vaan myös samaan tautiin tarkoitettuja lääkkeitä. Meillä on kuusinkertaisia eroja kolesterolilääkityksen hinnoissa, ja suurimmalle osalle ihmisistä ei ole mitään järkeä käyttää sitä kuusi kertaa kalliimpaa. Jos käyttää sitä, niin maksaa sen erotuksen itse. On poikkeuksia, ja niihin tarvitaan oma menettelynsä.

Sitten on selvää, että pitäisi olla parempaa tietoa lääkkeitten kustannusvaikuttavuudesta. Finohta on saanut viime vuosina paljon rahaa, ja toivon, että myös tulevat ministerit huolehtivat tämän rahan lisääntymisen jatkuvuudesta siinä tahdissa kuin meillä on henkisiä resursseja ottaa sitä vastaan. Helsingin kaupunki on kieltänyt lääkäreitään osallistumasta lääkeyhtiöitten mainoskoulutustilaisuuksiin, ja minusta on ihan oikein, että koulutus annetaan puolueettomasti eikä lääketehtaan maksamana.

Yksi ongelma meillä on monikanavainen rahoitus. Ottamatta kantaa siihen, kenen tämä pitäisi maksaa, voi olla, että maakunnat olisivat parempia kuin kunta tai valtio. Pitäisi olla niin, että hoito, lääkkeet ja kuljetus hoitopaikalle maksetaan kaikki samasta paikasta, eikä niin, että nämä eri osapuolet sitten taktikoivat keskenään.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman! Vad vill vi att hälso- och sjukvården skall ge oss i framtiden? Snabb hjälp vid olyckor och akut sjukdom? Inga köer till planerad undersökning och vård? Vänligt bemötande på vårt modersmål? Vill vi att hälsovården skall ge oss kunskap och handledning för att vi skall kunna leva ett socialt och psykiskt hållbart liv? Vill vi att hälsovården skall ge oss råd om en hälsosam livsstil så att vi inte insjuknar i folksjukdomen diabetes, eller så att vi undviker att falla och bryta benet i vårt hem? De tre första frågorna besvaras säkert jakande av alla. Gällande de andra är jag mera osäker.

Finlands hälsovård fungerar relativt bra men har belastats av köer till telefon och planerad vård. Rådgivningen och kundvänligheten har inte alltid varit bra de heller. Vårdgarantin har nu korrigerat en stor del av de här bristerna och har kunnat hjälpa många att snabbt komma tillbaka till arbete eller självständigt leverne hemma. Teknologi och bättre rådgivning har också fört med sig en bättre kundbetjäning. Men, våra svåra folksjukdomar bara ökar. Det gäller utsatta, lidande barn, psykiskt illamående unga, överviktiga vuxna med diabetes, drogproblem, äldres olycksfall i hemmet och så vidare. Vi måste också klara av att lindra de här plågorna för att kunna vara stolta över vårt system.

Framtidsutskottets syn att den förebyggande vården måste utökas för att ge mera livskvalitet och kunna hantera specialsjukvårdens kostnadsutveckling är mycket klok. Den förebyggande hälsovården minskade alltför mycket på 90-talet och kommunerna har inte korrigerat eftersläpningen. Rådgivningssystemet måste fungera mera i tiden, det vill säga proaktivt, för att hitta och hjälpa familjer med problem. Skolhälsovården borde vara till större hjälp för att lärarna skall kunna utföra sitt jobb i fred och så att alla ungdomar får sin yrkesutbildning med självförtroendet i skick.

I livsstilsfostran gällande övervikt, alkohol, tobak och brist på motion har våra frivilliga organisationer en viktig uppgift och behöver få offentligt stöd och en hand utsträckt till samarbete. Det här är ändå en svår uppgift, men så viktig att vi måste lyckas om Finlands folk skall klara utmaningarna i en öppen värld. Alla beslut i samhället måste beakta hälsokonsekvenserna. Den fattiga och utslagna orkar inte leva hälsosamt. Stöd till näringslivet för att skapa fler arbetsplatser är därför bästa tänkbara hälsopolitik.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ministeri Haataisen puhetta, ihmettelin, olitteko todella lukenut tätä kannanottoa. Nimittäin ulkoistaminen, johon keskititte aika suuren osan puheestanne, ei ollut lainkaan tämän kannanoton ehdotus tulevaisuuteen varautumisessa. Mutta sen sijaan tässä kannanotossa puhutaan paljon painopisteen siirtämisestä terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisemiseen, ja sitä näkökulmaa kumpikaan ministeri ei oikeastaan puheenvuoroissaan ottanut esiin.

Terveydenhoidon suuri ristiriita on, että joudumme lääketieteellisin keinoin hoitamaan suurin kustannuksin sairauksia, joiden ennaltaehkäisyksi riittäisivät aivan ilmaiset terveelliset elämäntavat. Jos alkoholin, tupakan ja ylipainon aiheuttamat sairaudet saataisiin poistettua, niin terveydenhoidon rahoituksesta ei tarvitsisi kantaa täällä mitään huolta.

Elintapasairauksien, muun muassa diabeteksen, lisääntymisen vuoksi on jopa ennustettu, että elinikä saattaa ryhtyä kääntymään laskuun kymmenen vuoden sisällä Suomessa ja muissa länsimaissa. Asiantuntijat ovat toistuvasti muistuttaneet, että esimerkiksi alkoholin, vakavimman kansanterveysongelmamme, kohdalla nimenomaan hinnan korotus on tehokkain keino hillitä kulutusta. Tätä esitystä odotan edelleen hallitukselta.

Vanhusten suhteellisen väestönosuuden kasvusta emme tule selviämään, ellei puitteita hyvälle hoidolle aleta jo nyt luoda. Koukkuniemen vanhainkodin esimerkki osoittaa, että Suomen vanhustenhuollosta puuttuu tosiasiallisesti tuhansia tekijöitä jo nyt. Suomen vanhustenhuollossa joudutaan pärjäämään puolella Ruotsin henkilökunnasta ja samalla esimerkiksi masennus- ja rauhoittavia lääkkeitä määrätään jopa 98 prosentille laitoshoidetuista vanhuksista, kolme kertaa muita Pohjoismaita enemmän, eli voidaan hyvällä syyllä sanoa, että hoitajat on aika pitkälti korvattu lääkkeillä.

Terveydenhoidon tuottavuutta ei siis voida juurikaan parantaa varsinaista hoivatyöpanosta vähentämällä, päinvastoin, siihen tulee panostaa. Mutta sen sijaan tietoyhteiskunnan mallimaassa Suomessa juuri julkisten palvelujen kohdalla tietotekniikan hyödyntäminen on ollut hidasta. Palvelutarpeen kasvaessa palvelujen tuottamisessa tulee mielestäni myös jatkossa yhä enemmän huomioida kansalaisyhteiskunnan, nimenomaan perheiden ja lähiverkostojen, mahdollisuudet, esimerkiksi omaishoito.

Tämän tulevaisuusvaliokunnan hankkeen esiselvityksen tultua taannoin julkisuuteen keskusteluun nousi se arvio, että Suomessa tultaisiin hyväksymään 10—15 vuoden sisällä eutanasia Hollannin malliin, mutta valiokunta ei tätä tavoitetta kirjannut tähän kannanottoon. Armopiikki on luonteva osa eläinlääketiedettä. Se ei kuulu ihmisten hoitovalikoimaan. Pitkään elinikään liittyvien sairauksien, esimerkiksi dementian, lisääntyminen, haastaa terveydenhuollon yhä enemmän panostamaan kuolevien potilaiden inhimilliseen, yksilölliseen ja arvostavaan (Puhemies: Kolme minuuttia!) saattohoitoon, ja vuonna 2015 kuolee enemmän kuin syntyy ihmisiä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Suurin ennenaikaisen eläköitymisen syy ovat mielenterveysongelmat ja tämä kova maailma ja raaka rahan valta ja arvot, jotka täällä rehottavat. Yksipuolisesti kaikki lasketaan rahoina, suoritteina, ja yhä useamman mielenterveys ei tätä kestä. Ihminen on kuitenkin samanlainen kuin on ollut tuhansia vuosia. Hän haluaa lämpöä, turvaa, työtä, rakkautta, ja tätä kun on entistä vähemmän, niin se aiheuttaa sitten mielenterveydellisiä ongelmia. Osa niistä on sellaisia, että ne vaativat voimakasta lääkitystä, osa on yhteiskunnan arvoperustasta suoraan riippuvaisia.

Arvoisa puhemies! Uskon, että biotekniikan kehittyminen tuo uudestaan todellisen arvokeskustelun myös lääketieteeseen, niin eutanasiat, abortit kuin monet muutkin. Joudutaan ehkä miettimään uudestaan, mitä tehdään kantasolututkimuksella, mikä on hyväksyttävää, voidaanko kaikki keinot jatkossa käyttää elämän ylläpitämiseen, missä menevät rajat. Jos yhteiskunta näitä rajoja ei määrittele, sen joutuu lääkäri hoitotyössään tekemään. Se on kova valinta lääkärille jo tänä päivänä, kuka hoidetaan, kuka päästetään eteenpäin, miten paljon näytteitä otetaan, kuinka monta röntgenlähetettä kirjoitetaan jnp.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä ei ole pelkkä rahakysymys. Satsauskysymys on tietysti merkittävä, mutta kuoleman edessä on oltava myös nöyrä. Me kaikki joskus kuolemme, ja se on selvä asia. Se on osa elämää, ei sitä voi mihinkään paeta, mutta yksityiskohtien kautta löytyy paljon ongelmia. Eilen minulla kävi täällä kainaloista alaspäin halvaantunut rouva, joka joutuu nyt kokeilemaan uusia vaippoja Helsingin kaupungissa, koska kilpailutuksen perusteella on päätetty vaihtaa vaippojen valmistajaa. Tällaiset esimerkit ovat karmeinta totuutta siitä, kuinka voidaan pelkillä taloudellisilla mittareilla tehdä näitä asioita, ja tämä ei ole inhimillistä. Näissä pitää järkeä käyttää eikä pelkästään kaavamaista kilpailuttamista.

Mutta sitten vanhustenhuollosta: Niin kuin on nähty viime aikoina, osa hoitopaikoista on lähinnä ihmisten kuivaamoita, ja moni jo huolehtii siitä, että voi kun tuommoiseen paikkaan ei joutuisi. On osa meidän inhimillistä yhteiskuntaamme, että me huolehdimme lähimmäisestämme, ja sitten jokainen meistä joskus kuolee. Oma haaveeni on kuolla saappaat jalassa, aortta revenneenä ja katse kohti Luojan taivasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Meillä on tietty työnjako ministeriössä, ja siten näitä puheitakin oli laadittu, mutta jos nyt epäillään, mikä merkitys annetaan ennaltaehkäisylle ja terveyttä edistävälle toiminnalle, niin allekirjoitan täysin kaikki puheenvuorot siitä, kuinka tärkeää se on. Se on tärkeää myös lääkekustannusten hillinnässä, joka minun sektorilleni ensisijaisesti kuuluu.

Ed. Soininvaara täällä sanoi, että lääkekustannusten hillinnässä ei olisi tehty mitään. Haluan nyt muistuttaa edelliselle peruspalveluministerille, ed. Soininvaaralle, joka nyt ei paikalla ole, että Lipposen hallituksen aikanahan toteutettiin lääkevaihtojärjestely, jonka avulla on kyetty lääkekorvausmenoja myös merkittävästi alentamaan. Tämän hallituksen aikana on myös tehty toimenpiteitä: tukkuhintoja alennettiin 5 prosenttia ja korvausjärjestelmää myös selkiinnytettiin. Kaiken kaikkiaan kasvu on pystytty 10 prosentin tasolta alentamaan reiluun 6 prosenttiin lääkekustannuksissa, mutta tämä ei ole tarpeeksi.

Kuten sanoin, hallituksessa olen käynnistänyt ensi kertaa tällaisen laajan keskustelun kaikkien osapuolten kanssa, jotka lääkealalla näissä asioissa toimivat. Tämän foorumin kanssa käymämme keskustelun pohjalta jatkotyötä tehdään. Yksi asia on viitehintajärjestelmä, joka täytyy käydä läpi. Apteekkimaksu on käytävä läpi. Meidän on perattava edelleenkin tätä, jotta pystymme turvaamaan kansalaisille kaikista parhaan, mutta kustannuksiltaan edullisimman hoitovaihtoehdon.

Terveyserot ovat totta, ja niihin pitää pystyä puuttumaan. Kun puhuin tilaaja—tuottaja-mallista, niin huomaan kyllä, että olette tehneet ansiokkaan mietinnön ja että yksi elementti siinä on myös tämä tilaaja—tuottaja-kysymys. Halusin, kun tämä liittyy kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, puheenvuorossani korostaa sitä, että yksinomaan tilaaja—tuottaja-mallilla ei asioita ratkaista, mutta yhtenä keinona läpinäkyvyyttä vahvistamassa, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin sanotaan, tilaaja—tuottaja-mallia voidaan käyttää osana julkisen järjestelmän tehostamista. Mutta ulkoistaminen, yksityistäminen ei ole ratkaisu, enkä ole väittänyt, että valiokunta tätä raportissaan olisi myöskään esittänyt.

Kaiken kaikkiaan minun täytyy sanoa, että on hyvä asia, että tulevaisuusvaliokunta pohtii terveydenhuollon kysymyksiä, jotka tämän hallituksen esityslistalla ovat niitä asioita numero yksi, joihin myös resursseja kaikkein voimakkaimmin suunnataan, mutta rahan lisääminen ei yksin riitä, myös palvelujärjestelmää on tehostettava.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Olinille olisin halunnut todeta, hän ei ole enää salissa, että 5 minuuttiin ei ihan kaikkea saa ja niitä asioita, joista olen samaa mieltä mietinnön kanssa, en erityisesti tässä nostanut esiin, mutta kylläkin mainitsin tässä tämän ehkäisevän työn tärkeyden. Mehän olemme tänä talvena tehneet alueellisen ehkäisevän terveydenhuollon kenttäkierroksenkin, yli 20 tilaisuutta järjestäneet alueilla, jotenka kyllä se on meillä painopisteenä. Vain siten tulevaisuudessa pystymme kustannuksia hillitsemään ja tietenkin kansalaisten terveyttä parantamaan.

Ihan niin kuin ed. Olin ei tietäisi, mitä tässä sähköisen sairauskertomuksen ja terveydenhuollon teknologian alueella nyt tapahtuu. Meillä tapahtuu siellä juuri niitä asioita, mitä valiokunta ansiokkaasti on nostanut esille: sähköinen sairauskertomus, se että potilas voi katsoa omat terveystietonsa, sähköinen terveyskortti, jolla voi milloin tahansa päivittää ja katsoa tietoja, varata lääkäriaikoja omasta netistä, peruuttaa aikoja, muuttaa tietoja, kunhan saadaan lainsäädäntö siihen ja tunnisteet, kaikki nämä. Tämä prosessi on menossa, poliittiset päätökset on tehty, ja tässä struktuurissa Kela on mukana tämän niin sanotun myllyn pyörittäjänä, ja tässä ovat mukana Stakes, Teo eli Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, ministeriö. Kaikki nämä päätökset on tehty ja työ on menossa, ja rahoitusta siihen on tullut, ja hyvä näin. Emme ole yhtään siinä etuajassa, pikemminkin olemme jälkijunassa, mutta hyvä nyt, että saamme sen, ja toisten maitten virheistä on opittu, ja nyt saamme tehtyä Suomeen hyvät järjestelmät.

Sitten täällä oli tämä perhekeskusmalli, ed. Huotari nosti sen esille, ihan hyvä. Mehän järjestimme tiedotustilaisuudenkin hiljattain, elikkä perhekeskusmallien juurruttaminen kaikkiin kuntiin on menossa. Meillä on hyviä esimerkkejä kokeiluista, muun muassa Espoon-malli, joka on erinomainen. Nyt kaikkiin kuntiin toivomme, että saamme lähiaikoina perhekeskusmallin, joka on erityyppinen vähän kunnallisesta alueesta riippuen, mutta joka todella tulee tuiki tarpeeseen. Espoon-malli on ollut erinomainen.

Terveyserot: Olemme tekemässä strategiaa terveyserojen kaventamiseksi. Meillä on todellakin koulutettujen ja kouluttamattomien, naisten ja miesten välillä erittäin suuria terveyseroja, kansainvälisesti ottaen todella liian suuria. Tätä työtä on jatkettava.

Ed. Räsänen nosti esille vanhustenhoidon. Juuri näin, se on nyt nostettava hyvin monelta taholta. Nimitin itse jo alkuvuodesta professori Sirkka-Liisa Kivelän selvittämään vanhustenhuoltoa nimenomaan siitä näkökulmasta, mihin ed. Räsänen kiinnitti huomiota: vanhusten lääkehuolto, vanhusten masennuksen hoito, joka on riittämätöntä, osaamisen puitteet, henkilöstön puitteet sekä myöskin sitten nämä vanhustenhuollon henkilöstökysymykset siitä, minkälaisia resursseja tarvitaan ja minkälaista olisi se (Puhemies koputtaa) tulevaisuuden ammattitaito.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä tässä pikkuhiljaa menee paikalleen se, että tämä tulevaisuusvaliokunnan paperi on nimenomaan keskustelualoite. Minäkin hieman puutun ministerien ensimmäisiin puheenvuoroihin. Jostakin syystä ministeri Haatainen keskittyi ehkä yliampuvastikin puolustamaan julkista terveyspalvelua ja vastaavasti ministeri Hyssälä ehkä vähän korostetusti sitä, mitenkä kaikki on tehty hyvin jo tähän mennessä. Molemmille täytyy antaa suuri arvo, siis meillä on hyvää julkista terveyspalvelua. Hallitus on tehnyt monia hyviä asioita ja toimenpiteitä. Mutta tämän tulevaisuusvaliokunnan paperin ensisijainen tarkoitus on synnyttää keskustelua siitä, millä tavalla ratkaistaan niitä kiistattomia monia edelleen edessä olevia haasteita.

Tässä mielessä otan esimerkiksi tämän näkökulman, että vaikka paperi korostaa vahvasti julkisen terveyspalvelun merkitystä, niin ei riitä se, että me toteamme, että tilaaja—tuottaja-malli ei toimi, vaan kyllähän meidän pitää enemmän hakea ratkaisua siihen, millä tavalla Suomessa vahvistetaan yhtä keskeistä tulevaisuuden osaamisaluetta, hankintaosaamista, millä tavalla hankintaosaamista vahvistamalla kehitetään julkisen ja yksityisen palvelun kumppanuutta, jossa julkisen palvelun keskeinen rooli tulee olemaan totta kai olennainen, mutta myös niin, että se luo edellytykset yksityisen palvelun vahvistumiselle.

Sähköiseen terveyskertomukseen tässä ministeri Hyssälä aivan oikein otti kantaa, ja siellähän on vihonviimein päästy etenemään, mutta jos ajatellaan tätä tietoyhteiskunnan arkkitehtuuria ja sen mahdollisuutta palvella myös tulevaisuudessa meidän terveydenhuoltoamme ja ennen kaikkea ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa, on valtava määrä käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Tässä mielessä on erittäin tärkeää, että nyt tätä asiakirjaa jalostetaan, kun valiokunnan sisälläkin oli monia näkemyseroja. Se, että 17 edustajaa pääsee tämänkin tasoiseen yhteiseen keskusteluasiakirjaan, on totta kai saavutus sinällään. Tältä pohjalta pitää jalostaa niitä ratkaisuja, joilla suomalaisen hyvän terveydenhuollon kestävyys varmistetaan myös tulevaisuudessa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Terveys ja terveydenhuolto ovat yhteiskunnan keskeisimpiä asioita ja tulevaisuuden kysymyksistä suurimpia haasteita. Kun olen seurannut tätä keskustelua ja tulevaisuusvaliokunnan selontekoa, niin tietysti täytyy kysyä, mitä tämä kokonaisuudessaan palvelee ja mitkä ovat tämän tavoitteet. Tähän on sisällytetty aika paljon eri asiakokonaisuuksia ja sitten niitä on käyty analysoimaan eri näkökohdista käsin.

Mitä tulee tähän viimeaikaiseen keskusteluun sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä, niin pidän, niin kuin ministeri Hyssäläkin, puutteena sitä, että tässä asiakokonaisuudessa ei ole luotu yhteyttä sosiaali- ja terveystoimeen oikeastaan lainkaan. Tältä osin tietysti täytyy pitää tätä puutteellisena.

Kun todella tarkastelen, mitä tarkoitusta tämä selvitys nyt lähinnä palvelee, niin kysyn vaan, kun lähestytään seuraavia eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmaa aletaan rakentaa, onko tästä selonteosta aineksia seuraavaan hallitusohjelmaan, ja jos on, niin voidaanko sitten hyväksyä ne painotukset poliittisesti, jotka nyt esimerkiksi tähän on kiteytetty. Näyttää siltä, että suomalainen terveydenhuolto on aikamoisessa tienhaarassa eikä oikein kukaan osaa sitä koordinoida oikealle tielle. Viittaan tässä tähän julkiseen keskusteluun, jonka muun muassa Sitran yliasiamies Esko Aho on käynnistänyt terveyspalvelujen yksityistämisestä, ja muihin vastaavanlaisiin puheenvuoroihin, jotka eivät ainakaan selkeytä kokonaisnäkemystä, mieluummin sitä häivyttävät.

Itse olen sitä mieltä, että 1970-luvun alussa luotu kansanterveysjärjestelmä pitää saada toimivaksi. Se on tällä hetkellä pahimpia akilleenkantapäitä tässä terveydenhuollon ketjussa ja ikään kuin kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki ovat erikseen, joten ehkä kannattaisi miettiä sitäkin, olisiko jotakin tehtävissä, että kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Totean lopuksi, että tämä Lipposen toisen hallituksen aikana käynnistetty kansanterveyshanke on todella nostanut erikoissairaanhoidon toivottuun asemaan ja näyttää siltä, että se hanke toteutuukin aika hyvin tavoitteiden mukaisesti. Nyt olisi siis syytä katsoa kansanterveysjärjestelmää ja sen toimivuutta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon hyvää ja oikeaa asiaa, mutta minusta on ennen kaikkea valitettavaa, että kun meillä on kaksi tuntia aikaa tähän keskusteluun, niin ministerit eivät syystä tai toisesta kumpikaan voi olla edes koko tätä aikaa kuuntelemassa meidän 3 minuutin puheenvuorojamme näin isossa asiassa.

Olisin heille todennut, että on ihan selvää, että vuoteen 2015 pitää tähdätä asioita ja pitemmällekin. Minä olen juuri lukenut muun muassa Sosiaali- ja terveyskertomusta vuodelta 2006, joka on hallituksen antama kerran neljässä vuodessa, erittäin paljon pitää sisällään tietoa, joka katsoo taaksepäin, niin kuin pitääkin välillä. Semmoista operatiivista eteenpäin katsovaa lähitulevaisuuden ohjelmaa meillä ei ole. Meillä on paljon kaikenlaisia selvityksiä, mutta mitään selvää päivättyä, selvissä kehyksissä olevaa asiaa ei ole. Me voisimme tässä maassa hyvin helposti muuttaa asioita myös toisin. Kerron muutaman asian, minkä kerkiän tässä.

Ensinnäkin, jos ajatellaan kansanterveyslain voimaantuloa vuonna 73, sen jälkeen tähän maahan on viisi kertaa enemmän lääkäreitä valmistunut, viisi kertaa enemmän hoitajia valmistunut. Meillä on sama väestöpohja, suurin piirtein samat sairaudet. Miten voi, arvon kollegat, tämä kaikki olla näin vaikeata tällä ammattitaitoisella henkilökunnalla? Meillä on vapaita työpaikkoja vaikka kuinka.

Siis työn tekemisen tavassa ja siellä sisällössä on semmoista, mistä meille ei ole kerrottu vielä yhtikäs mitään. Samaten osaoptimoinnista ja koko rahoitusjärjestelmästä on puhuttu tässä salissa ja siitä on tehty meillä tutkimuksia kolme vuotta sitten. Se olisi aivan hyvin ratkaistavissa. Puuttuuko meiltä sitten poliittinen voima vai mikä meiltä puuttuu, mutta potilaat sairastavat joka päivä. Mahdollisuuksiahan on erittäin paljon.

On tasan kolme asiaa, joille kukaan meistä ei mahda mitään. Yksi niistä on meidän geeniperintömme. Toistaiseksi emme mahda sille mitään. Toinen on meidän sukupuolemme, ja kolmas on sattuma, jolle ei mahda mitään. Se ei olisi sattuma, jos sille jotain mahtaisi. Kaikki muut elinolosuhteisiin ja elintapoihin liittyvät asiat ovat muutettavissa, jos se oikein tehdään. Miksi näistä kaikista, arvon puhemies, ei semmoista lähitulevaisuuden operatiivista ohjelmaa yritetä tässä pienessä Suomessa järjestää?

Se ei auta, että me puhumme hallinnon rakenteista ja hoidamme niitä. Hallinto vaatii näköjään jatkuvaa hoitoa. Suomalainen potilas tässä hoitoa tarvitsee. Sairaanhoitoa on aina annettava ja mahdollisimman hyvää ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa siihen rinnalle. Olisin näistä halunnut kuulla ministereiden mielipiteitä. Puheeni oli aivan toisenlainen, kun tulin tänne, mutta tämä on nyt vähän outo yhdistelmä näin tässä yksin puhella.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että tätä raporttia pitää tarkastella pitkällä tähtäimellä. Kannattaa nyt muistaa tässä yhteydessä, että erityisesti terveydenhuollossa pitkällä tähtäimellä me olemme kaikki kuolleita. On hyvä, että toimenpiteitä tulee jo ennen sitä.

Ei 3 minuutissa ehdi puuttua yksityiskohtaisesti siihen, mitä raportissa on sanottu. Totean vain sen, että tilaaja—tuottaja-malli tutkimusten mukaan ei ole terveydenhoidossa toiminut kunnolla missään. Jos joku on löytänyt näyttöä siitä, että se on toiminut, niin kuulisin mielelläni.

Täällä on todettu, että ennaltaehkäisy on tärkeää, ja niin se ihan varmasti on. On joskus kysytty, miksi sairaalalääkärit eivät määrää kakkostyypin diabeetikoita lenkille. No, todennäköisesti se johtuu siitä, että siinä vaiheessa, kun he tulevat erityisesti erikoissairaanhoidon lääkäreitten luokse sinne sairaalaan, he jo kärsivät diabeteksen aiheuttamista elinmuutoksista. He ovat menettäneet jalkansa, munuaisensa tai verkkokalvonsa. Siinä vaiheessa kovistelu on jo myöhäistä. Sen olisi pitänyt tapahtua aiemmin.

Diabeteksen hoito on valaiseva esimerkki siitä, mistä terveydenhuollon kustannusräjähdyksessä, josta täällä myös on paljon puhuttu, on kyse. Diabetes perussairautena voidaan hoitaa niin, että potilas voi viettää normaalia tai lähes normaalia elämää. Itsekin olen 45 vuotta sitä harrastanut. Potilaan oma halu ja kyky hoitaa itseään yhdistyneenä tehokkaaseen avohoito- ja hoidonohjausjärjestelmään pitävät hänen hoitotasapainonsa parhaiten kunnossa. Jos tässä epäonnistutaan, niin seurauksena ovat lisäsairaudet ja sen myötä kenties diabeteksesta tulee kallein sairaus yhteiskunnan hoidettavaksi ja maksettavaksi. Ongelma syntyy siitä.

Minun mielestäni terveydenhoitoa jäytää ehkä diabetestakin kalliimpi sairaus, ja se on tämä raamibudjettisyndrooma. Pahimmillaan se amputoi hoidon taloushallinnoksi, kun se näkee vain yhden vuoden kustannukset ja niiden leikkaustarpeen, mutta se ei halua ymmärtää, että samat kustannukset ovat investointi ihmisen terveyteen tulevina vuosina. Samalla se vapauttaa päättäjät heille kuuluvasta vastuusta. Kun raamibudjetit tulevat päättäjien eteen virkamiesten valmiiksi pureskelemina, ei päättäjä juuri koskaan pääse eikä joudu laittamaan asioita oikeasti tärkeysjärjestykseen. Ikävät päätökset tekee lääkäri ja valtaa käyttää kamreeri, eikä kukaan kanna vastuuta kokonaisuudesta.

Minun mielestäni ei näin suomalaisessa terveydenhuollossa voi jatkua. Tämän korjaamiseksi on aivan hyvä, että tulevaisuusvaliokunta on käynyt avointa keskustelua erilaisista vaihtoehdoista. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi näistä valita jotakin, mutta toivottavasti pystymme (Puhemies: 3 minuuttia!) valitsemaan sellaiset vaihtoehdot, jotka eivät vie ihan kaikkea meidän rahaamme terveydenhoitoon.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Lääkekustannusten nousuun on jo aikaisemmin kiinnitetty huomiota, ja sen tekee sekä raportti että teki ministeri Haatainen puheessaan. Raportti kiinnittää erittäin paljon huomiota lääketeollisuuden ja lääkäreiden väliseen suhteeseen ja siihen, miten koulutus tapahtuu. Ja ehkä ensimmäinen kysymys onkin, miten ennaltaehkäisyä voidaan kouluttaa lääkäreille siten, että he näkevät myös muita mahdollisuuksia.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota vanhusten lääkkeiden käyttöön. Se on erittäin suurta. Usein lääkkeet poistavat toistensa vaikutuksen ja yhteisvaikutuksista ei tiedetä paljonkaan. Vanhustyön tuki on kuitenkin tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan mikäli vanhuksen sosiaaliset suhteet paranevat, lääkkeiden käyttö vähenee 20—30 prosentilla. Mielestäni tämä olisi erittäin tärkeä asia ottaa esille, toisin sanoen toimenpiteiden ei suinkaan pitäisi olla lääkkeiden hallintojärjestelyissä. Ne eivät suinkaan ole ainoita keinoja, eivät myöskään tavoitteelliset kattojen asettelut, vaan ehkä nimenomaan vanhusten sosiaalisen tilanteen tarkasteleminen siten, että ystäväpalvelu, naapuriapu ja muut tällaiset yhteiskunnan kannalta erittäin halvat toimenpiteet voivat toimia siten, että lääkekustannuksia ja lääkkeiden käyttöä voidaan 20—30 prosenttia heti vähentää.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Tässä mielestäni ed. Soininvaara aivan oikein kiinnitti huomiota siihen, että ei voida pelkästään katsoa bkt-osuutta. Ehkä sen verran voin olla kriittinen tätä keskustelualoitetta kohtaan, että totean, että on hyvä, että me olemme kiinnittäneet kustannuksiin huomiota, mutta bkt-osuus ei aina ole se ainoa mittari. Viittaan siihen, että esimerkiksi kun me puhumme USA:sta, niin siellä mitataan hoitokustannuksia vähän toisella tavalla kuin meillä ja siihen sisällytetään heillä muun muassa vanhustenhuolto.

Det är helt säkert som det också har sagts att det ändå har hänt rätt mycket tack vare vårdgarantin. Här har hänvisats till specialsjukvården. Men det som jag tycker att inte har hänt tillräckligt är en omändring av arbetsfördelningen mellan sjukvårdare, hälsovårdare och läkare. Upprepade gånger har vi frågat minister Haatainen att vad har hon gjort för att man skall föra vidare det som har efterlysts i tidigare dokument inom vårdgarantin? Och när man ser på till exempel lediga annonser i tidningarna från senaste veckoslut, alltså påsktidningarna, så ser vi vilket enormt problem det blir att fylla posterna inom vårdsektorn.

Jos katsoitte pääsiäisen lehtiä, niin niissä oli valtavan pitkät listat, jopa Helsingin seudulla, toimia, joihin haettiin tekijöitä. Se vain osoittaa, mistä kustannuspaine tulee, ellemme yritä vähän padota ajoissa asioita.

On puhuttu myöskin siitä, että eri ryhmien välillä on suuria terveyseroja, ja me viittaamme useasti siihen, mitä Oecd on tutkinut ja miettinyt. Erään tutkimuksen mukaan me olemme Euroopan maista kaikkein tyytyväisimpiä terveydenhuoltoomme. Me olemme, se on hyvä, mutta tunnemme itsemme erittäin sairaiksi.

Av alla Europas folk känner vi oss sjukast. Och vad beror det på? Man vet inte, men kanske just på att vi har en hög utbildningsgrad.

Elikkä emme voi luottaa siihen, että mitä korkeammalle meitä koulutetaan, sitä terveemmiksi me tulemme, vaikka koulutus on paras tae nykyään siitä, että terveys paranee.

Riksdagsledamot Soini hänvisade här till stamcellsforskningen och jag kunde utläsa av hans antagande att vi skall begränsa den.

Kaikki kantasolututkimusta rajoittavat toimet merkitsevät, että me sanomme ei monelle hoitotoimenpiteelle. Me ymmärrämme, että omasta katsantokannastaan Soini haluaa rajoittaa tutkimusta sillä tavalla. Tämä on hassuinta, mitä me voimme tehdä. Toivottavasti toisessa salissa, kun Tutkas keskustelee tutkimuksen tulevaisuudesta, nähdään, että vapaa, mutta vastuullinen tutkimus on myöskin terveytemme kannalta kaikkein tärkeintä.

Här har vi också pratat om de äldre. Jag tycker att mycket klokt har sagts om att det används för mycket läkemedel och att vi vårdar på fel ställen. Och jag måste säga att man blir ytterst olycklig när man ser hur de äldre ibland skyfflas mellan Penningautomatföreningen, Paf och Fpa eller kommunen och ingen tar ett helhetsgrepp i saken samtidigt som vi borde försöka att också i budgetsammanhang göra det vi kan göra, dvs. satsa på sådant som förebygger och som gör det möjligt för de äldre att bo hemma.

Helsingfors stads äldreomsorg är ett exempel på hur de förtroendevalda gång på gång har varit tvungna att återremittera ett omsorgspolitiskt program för de förtroendevalda vet att teorierna i praktiken inte fungerar så som tjänstemännen har tänkt. Den ena har inte vetat vad den andra har gjort.

Det som är viktigt när vi pratar om funktionsförmågan är att vi inte skall ägna oss åt en indirekt åldersdiskriminering. Vi tänker många gånger att det handlar bara om de äldre, men det handlar om att allas funktionsförmåga skall bibehållas.

Till slut, värderade talman, när du ser på mig så där:

Tämän raportin yhteydessä tuli julkisuuteen toisaalta tämä eutanasia, johon ed. Räsänen viittasi, ja ruotsinkielisessä julkisuudessa keskusteltiin paljon, että eduskunnan tulevaisuusvaliokunta haluaa, että Suomessa on vain viisi synnytyslaitosta. Kuten kaikki huomaatte, tästä ei ole mainintaakaan, mutta tämä on yksi tapa, millä julkisuus meidän asioitamme käsittelee.

Jag vill betona alltså, att här handlar det icke ännu en gång om att riksdagen skulle vilja stänga en massa BB:n, så som vissa sakkunniga har föreslagit.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jokaisen ihmisen tulee saada tarvitsemaansa hoitoa varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta, ja tämä ehto täyttyy vain siten, että julkiset terveyspalvelut toimivat ja ne ovat jokaisen suomalaisen saavutettavissa. Toisaalta toimiva julkinen palvelujärjestelmä tarvitsee rinnalleen myös toimivan yksityisen sektorin, ja näkisin, että vain tämän kautta ihmisille löytyy myös valinnan mahdollisuuksia. Miten siis yhteensovitetaan lisääntyvä palvelujen tarve, suomalaisten kohonnut elinikä, kehittynyt lääketiede ja jatkuvasti tiukentuva talouskehitys? Tämä ajankohtaiskeskustelu on tästä syystä erittäin tarpeellinen.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon ongelmia ei voida ratkaista pelkästään rahoitusta lisäämällä. Toimintatapoja on oltava valmis arvioimaan ja muuttamaan. Olen täysin vakuuttunut siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin hyvä kumppanuussopimus on molempien osapuolten osalta toimivin ratkaisu erityisesti terveydenhuollossa. Jatkossa on syytä nykyistä paremmin selkiyttää pelisääntöjä ja parantaa yhteistyötä. Esimerkiksi tietotekniikan osalta Suomessa on vielä reilusti kehitettävää. Jos ihmiset liikkuvat ja vaihtavat palvelujen tuottajia, on myös järjestelmien toimittava joustavasti. Toisaalta eri toimijoiden sisäisiä käytäntöjä on kehitettävä. Uskon, että hoitoketjujen tehokkuutta voidaan lisätä lääketieteellisen näkökulman lisäksi tuotantotaloudellisen tarkastelun kautta, ja tämä tarkoittaa ennen kaikkea toimintatapojen muuttamista.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen hoitohenkilöstön keski-ikä on korkeampi kuin useissa muissa Euroopan maissa. Terveydenhuolto kaipaa tulevaisuudessakin sairaanhoitajia, lähihoitajia, lääkäreitä, siis osaajia. Vaikka tällä hetkellä hoitoalalla ei vielä eletä kriisitunnelmissa, (Puhemies: 2 minuuttia!) kiinnostus näyttäisi kuitenkin olevan hiipumassa. Tähän on kiinnitettävä siis erityistä huomiota.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun on todettava, että keskusteluun jaettu tausta-aineisto on mielestäni kylmää ja teknistä luettavaa. Kannanotossa painotus on kuitenkin oikea. Lähtökohta on terveyden edistäminen, ja tämä on hyvä asia. Terveyttä pitää edistää laajasti yli hallintorajojen siten, että se otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa. Mielestäni kannanotossa ei kuitenkaan tarpeeksi huomioida terveyden tasa-arvon näkökulmaa, vaan liiankin kanssa korostetaan yksilön omaa vastuuta.

Terveyden edistämisen tasa-arvoon on satsattava. Lapsena opitut elintavat säilyvät helposti aikuisenakin. Tutkimustieto osoittaa, että epäterveet elintavat kasautuvat usein alimpiin tuloluokkiin ja alimpiin koulutustasoihin. Terveyden edistäminen nimenomaan siellä, missä sitä eniten tarvitaan, on haastavaa. Emme voi vain korostaa yksilön omaa vastuuta terveytensä edistämisestä, vaan yhteiskunnan on omilla toimillaan taattava tasa-arvoisemmat edellytykset sen edistämiseen kaikissa ihmisryhmissä. Tämä tarkoittaa myös taloudellista satsaamista niihin huonosti syöviin ja vähän liikkuviin, tupakoiviin ja päihteitä käyttäviin ryhmiin. Muuten ei tuloksia voida saavuttaa. Mutta terveyden edistämisen pitää olla koko yhteiskunnan asenne ja toiminta. Helppo tapa vaikuttaa asiaan myönteisesti on kaavoittaa kevyen liikenteen väyliä ja lähikauppoja tai rakentaa koulujen ja päiväkotien pihat lasten liikkumista edistäviksi. Motivointi ja kannustus ovat parempia keinoja kuin syyllistäminen ja pakottaminen.

Arvoisa rouva puhemies! Meidän pitäisi myös nostaa terveyden edistäminen joidenkin markkinatalouden arvojen edelle. Kansanterveyssyillä voimme perustella alkoholin myynnin tai tupakoinnin rajoitukset. Mielestäni tarkasteluun tulisi myös nostaa etenkin lapsille suunnatun ruokamainonnan rajoittaminen sekä terveellisten ruoka-aineiden (Puhemies: 2 minuuttia!) tai terveyttä edistävien elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen laskeminen.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon kustannukset puhuttavat. Kustannusten pienentämiseksi on esitetty muun muassa erikoissairaanhoidon ja lääkkeiden käytön hallintaa. Ei ole havaittu, etteivät kustannukset muodostu vain terveyspalveluista vaan myös poissaoloista työssä. Ei ole tarkasteltu sairauksista johtuvia kokonaiskustannuksia. Jotta terveydenhuollon kokonaiskustannukset pienenisivät, pitää pienentää työkyvyttömyydestä johtuvia Kelan kustannuksia ennen hoitoa ja sen jälkeen. Suurimmat kustannukset syntyvät siis, kun sairastuttuaan henkilö jonottaa ja odottaa hoitoon pääsyä sekä hoidon jälkeen toipilaana työhön pääsyä. Kun näitä jaksoja ennen ja jälkeen varsinaisen hoidon lyhennetään, säästyy rahaa itse hoitoon, mitä nyt kipeästi tarvitaan.

Otetaan esimerkki. Yleisin kansantaloutta rasittava sairaus sekä on nyt että tulee olemaan tulevaisuudessa vuonna 2020 sepelvaltimotauti. Suomessa ohitusleikkauspotilas sairastuttuaan joutuu odottamaan 50 päivää leikkausta. Sairaalassa hän viipyy kuusi päivää, mutta toipilasaika on jopa 120 päivää, mikä on kolme kertaa pidempi aika kuin esimerkiksi Kanadassa. Suomessa kokonaissairastamisen kesto, pituus, on pidentynyt yhdellä kuukaudella, ja se johtuu tästä toipilasajan pidentymisestä. Siihen ei ole lääketieteellistä syytä, vaan se on järjestelmämme heikkoutta. Jokaisella pidentyneellä toipilasajalla voitaisiin rahoittaa yksi uusi ohitusleikkaus. Lisärahoitusta terveydenhuoltoon saataisiin siis tätä kokonaisjärjestelmää (Puhemies: 2 minuuttia!) tarkastelemalla.

Arvoisa puhemies! Tämä pitäisi nostaa yhdeksi keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Suomalaisen terveydenhuollon perusongelma on se, että siihen käytetään liian vähän rahaa. Vain 7,5 prosentin bkt-osuudella Suomi on vajonnut suorastaan kehitysmaasarjaan, ja sehän näkyy käytännössä. Siellä sairaus- ja terveyspalveluissa on liian vähän väkeä, ja sitä hoitopuolta varsinkin teetetään vielä liian pienellä palkalla. Tulevaisuusvaliokunta päätyykin analyysissaan siihen, että tuo bkt-osuus nousee ainakin 10 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

Tulevaisuusvaliokunta ottaa monia tärkeitä kysymyksiä esille ja esittää niihin myönteisiä ratkaisuja, kuten ennaltaehkäisyn lisääminen, sähköisen potilaskertomuksen käytön nopeuttaminen ja työterveyshuollossa nyt olevien aukkojen paikkaaminen. Minä en ole sen sijaan voinut yhtyä siihen ajatukseen, että siirrytään täysin kattavasti tähän tilaaja—tuottaja-malliin, jota valiokunta raportissaan esittää. Tässähän esitetään, että tulisi tämmöiset miljoonapiirit, yhtiöitetyt miljoonapiirit, jotka sitten tilaisivat palveluita yhtiöitetyltä yliopistosairaalajärjestelmältä, yhtiöitetyltä keskussairaalajärjestelmältä ja yhtiöitetyltä kunnalliselta terveystoimelta.

Minä en näe tätä kaupallistamista oikeana järjestelmänä — se johtaa erittäin laajamittaiseen yksityistämiseen — kun en pidä terveydenhoitoa bisnesasiana ollenkaan. Minusta se on peruspalvelua ja se sujuu parhaiten siten, että se on kuntien ja julkisen käsissä, jolloin siihen voidaan vaikuttaa ja jolloin se ostohinta ei vaikuta siihen, miten pystytään niitä palveluja käyttämään. Meillä on erittäin isot terveyserot sosiaaliryhmien välillä jo nyt. Minä näen, että tämä täysi kaupallistaminen, jota tässä esitetään, johtaa tältä osin vielä huonompaan. Esko Aho sai kovaa kritiikkiä sosialidemokraattiselta ulkoministeriltä, kun hän esitti (Puhemies: 2 minuuttia!) kokeilua yksityistämisestä. Nyt tässä mennään demarien tuella paljon pitemmälle.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajat Huotari ja Löv puhuivat viisaita terveyserojen suhteesta tuloeroihin. Ministeri Haataisen reaktio näihin puheisiin sen sijaan oli kyllä sangen heikko. On aivan uskomatonta itse asiassa, että sosialidemokraattinen ministeri ei tästä asiasta puhunut jo heti alussa. Meillä on varsinkin lasten köyhyydessä näkyvissä niin hirvittäviä lukuja, että osan lapsista ennusteet tulevasta terveyskehityksestä ovat erittäin hälyttäviä. Vanhempien koulutustaso ja varallisuus näyttävät korreloivan enemmän kuin moneen kymmeneen vuoteen lasten tulevaisuuden kanssa myös heidän terveytensä osalta. Olisin odottanut, että ministerit olisivat tältä osin sanoneet jotain, edes jotain konkreettisempaa.

Ed. Räsäsen kanssa olen monesta asiasta eri mieltä, mutta kaikki, mitä hän sanoi alkoholin hinnasta, oli niin viisasta, että en käy tässä mitään siitä toistamaan. Se on totta. Meidän terveystilanteemme ei parane, jos alkoholipolitiikka on näin huonoa kuin tällä hallituksella on.

Kolmanneksi, kun tulevaisuusvaliokunta puhuu hyvin ennaltaehkäisystä, niin olisin toivonut, että se vielä selvemmin olisi paaluttanut sen, että jatkossa sen tahon, oli se sitten miljoonapiiri tai pienempi piiri, joka päättää satsauksista sairauden hoitoon, pitää samassa tilanteessa päättää satsauksista myös ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon. Paras-hankkeen suurimpia vaaroja ennalta ehkäisevän terveydenhuollon osalta on se, että hajotetaan ennaltaehkäisy pieniin kuntiin, jopa 1 000—2 000 asukkaan yksiköihin ja terveydenhuolto entistä isompiin. Siinä käy niin, että ennaltaehkäisy jää näihin juhlapuheisiin, näihin keskusteluihin. Ennaltaehkäisystä pitää päättää samalla tasolla kuin terveydenhuollon isoista investoinneista ja samassa hetkessä.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy yhtyä ed. Akaan-Penttilän moitteeseen siitä, että rouvilla ministereillä ei ollut pidemmän aikaa osallistua tähän meidän keskusteluumme ja muutenkin heidän asenteestaan näkyi se, että he kuvittelivat, että tämä on jonkinlainen opposition raportti terveydenhuollon tulevaisuudesta, vaikka kysymyshän on siitä, että haluttiin keskustelua herättää koko salille. Sieltä löytyvät myöskin hallituspuolueitten edustajien nimet alta, elikkä yksimielinen raportti on voitu jättää, ja siinä mielessä se on aivan erinomaisen hyvä asia. Siinä yhdyn kyllä ministeri Hyssälän kritiikkiin, että tätä sosiaalipuolta olisi voitu jonkun verran enemmän ottaa tarkasteluun, koska se on kuitenkin tämä meidän järjestelmämme erityispiirre.

Ed. Thorsille olisin tästä keskustelusta sanonut — hän tosin ei ole enää salissa — kun hän totesi jotain sellaista, että kantasolututkimuksen kritisoiminen on hänen mielestään "hassu juttu", että täytyy muistaa silloin, kun puhutaan kantasolututkimuksesta, että on kahdenlaista kantasolututkimusta: kantasolututkimusta kantasoluista ja sitten myöskin sikiön kantasoluista. Ja silloin kun puhutaan sikiön kantasolututkimuksesta, niin ollaan myöskin tekemisissä ihmiselämän pyhyyden kanssa, joten se on aivan muuta kuin hassusta jutusta puhuminen.

Ed. Vahasalolle olisin sanonut sen verran, että varmasti näin on, että sairauden pitkittyminen johtuu osittain näistä jonoista mutta myöskin siitä, että ihminen joutuu odottamaan sitä työhön pääsyä ja kuntoutumistaan. Mutta mehän olemme juuri täällä nyt käsitelleet osasairauspäivärahalakia, ja toivotaan, että se toisi sitten jonkinlaista helpotusta tähän asiaan.

Nostaisin vielä esille tämän henkilöstön riittävyys- ja jaksamisongelman, ja tämä liittyy niin vanhustenhuoltoon kuin varmasti moneen muuhunkin seikkaan terveydenhuollossa. On arvioitu, että vuoteen 2010 meillä sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan peräti 70 000 uutta työntekijää (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!) sekä eläkkeelle siirtyvien tilalle että kokonaan uusina työntekijöinä. Tämä on ongelma, johon tulisi nyt kiinnittää suurta huomiota.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta teki nimenomaan keskustelualoitteen, katsauksen vuoteen 2015, kuinka terveydenhuoltoa pitäisi kehittää. Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän perustana täytyy olla hyvä, kattava ja toimiva julkinen terveydenhoito, jota yksityiset palvelut täydentävät. Tämä oli valiokunnan yhteinen näkemys. Ed. Kiljunen arvioi, että keskustelualoitteessa liikaa painottui yksilön vastuu. Ei mielestäni tämä ollut ainakaan valiokunnan kannanotto. Ed. Tennilä totesi, että tässä oltaisiin yksityistämässä terveydenhuoltoa. Missään nimessä se ei ollut kyllä tulevaisuusvaliokunnan mielipide, että tässä oltaisiin yksityistämässä terveydenhuoltoa, vaan nimenomaan että perustana on julkinen, toimiva terveydenhuolto.

Ed. Soininvaara arvioi täällä, ettei tämä terveydenhoitomenojen bkt-osuus olisi oleellista, vaan julkisten menojen osuus. Suomihan käyttää terveydenhoitomenoihin tällä hetkellä hieman alle 8 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja Yhdysvalloissa osuus lähentelee 16 prosenttia. Määrällisesti Yhdysvalloissa panostus asukasta kohti on jo lähes kolminkertainen Suomeen verrattuna. Kuitenkaan odotettavissa oleva elinikä ei Yhdysvalloissa ole Suomen luokkaa, vaan pikkuisen alle. Eli ei siis voida päätellä, että varojen lisääminen terveyspalveluihin itsestäänselvästi edistäisi terveyttä. Suomi on käytettyyn rahasummaan nähden terveydenhoidon huippua maailmassa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kansanterveyslaki 1972 tuli voimaan, niin silloin käytettiin perusteena sitä, että suomalainen mieskin menisi terveyskeskukseen ihan samalla tavoin kuin hän vie autonsa huollettavaksi. Täällä ed. Olin viittasi tähän samaan perusteeseen, ja muistan sen hyvin, kun silloin poliittisena sihteerinä tätä sosialidemokraattista saavutusta markkinoin.

No, mitä on sitten käytännössä tapahtunut? Onko näin käynyt? Voidaan osoittaa se, että kun suomalainen mies silloin kuoli keskimäärin 66-vuotiaana, niin nyt me elämme keskimäärin 75-vuotiaiksi. Toisin sanoen meillä on tapahtunut niin terveysneuvonnassa, valistuksessa kuin myös sitten ihmisten käyttäytymisessä ja terveydenhuollon kehittämisessä eteenpäin menoa.

Mutta on meillä paljon ongelmiakin, jotka täällä ovat jo tulleet esille. On lääkekustannusten kasvu, mutta se osittain johtuu juuri siitä, että meillä on tehokkaita lääkkeitä, on sitten kysymys syövästä tai mistä tahansa muusta sairaudesta, joilla näitä voidaan hoitaa ja ihmisen elinaikaa pidentää. Samaten on myös tupakkalaki, joka aikanaan tuli voimaan, ja täällä on monesti puhuttu siitä, miten sitä voidaan valvoa. En tiedä, miten tupakkalakia valvotaan, millä tavoin. Siitä on rangaistu tuskin koskaan ketään, mutta tupakkalain vaikutus Suomessa on ollut erittäin suuri, juuri tämä ohjaava käytännön vaikutus.

Mutta ongelmista sekin vielä, että kun helposti ollaan säästävinään kuntien terveyskeskuksia vähentämällä, niin käytännössä siirretään kustannukset. Terveyskeskukset siirretään taksiin ja kansaneläkelaitos korvaa. Tämän tyyppinen toiminta ei voi olla oikein, ja tullaankin siihen, mihin tulevaisuusvaliokuntakin on kiinnittänyt huomiota, että voimme sähköisesti siirtää niin kuvia, potilaskertomuksia, mutta tässäkin olemme sen ongelman kanssa tekemisissä, että radioverkko ja laajakaistaverkko eivät kata koko maata. Ja ellei tätä saada aikaan, niin kaikki nämä ovat turhia toiveita.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On tosiaan mielenkiintoista, että meillä on tällainen vuoteen 2015 ulottuva selonteko täällä, ja ihmettelenkin, että arvon ministerit eivät ole paikalla. Jos tämä olisi yrityselämää, niin vastaavat johtajat kyllä kuuntelisivat loppuun saakka tai sitten kävelisivät kassan kautta ulos.

Mielestäni tämä on monessa suhteessa hyvä, enkä halua arvostella, mutta omakohtaisesti tuon yhden seikan esille. Tässä puhutaan terveydenhuollosta, ja silloin kun puhutaan terveydenhuollosta, on puhe näistä ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, ja keskityn vain liikuntaan ja sen merkitykseen.

Liikunnan merkitys on tavattoman suuri. Jos puhutaan työpaikkaliikunnasta, vuonna 94, ollessani SLU:n puheenjohtaja, käynnistin tykytoiminnan, jossa ensimmäinen koeyritys oli Turun telakka, jossa otimme 1 000 työntekijää vuodeksi teholiikuntaan. Sitten suoritettiin kuntotarkkailu ennen ja jälkeen ja sen jälkeen katsottiin, paljonko yritys säästi rahaa. Me säästimme siinä kolminkertaisesti sen, mitä satsattiin siihen työpaikkaliikuntaan.

Sen takia haluaisinkin, että me panostaisimme täällä eduskunnassa niihin toimenpiteisiin, joilla saadaan kansa liikkumaan, nuoret, koululaiset, työssäkäyvät ja varttuneemmat, koska jokainen tunti, joka uhrataan liikunnalle, tuo terveyttä ja sitä kautta vähentää niitä menoja, joita joudutaan panostamaan sairaanhoitoon. Minä olen tämän terveydenhoidon kannalla.

Toivon tosiaan, että kun tällaisia keskusteluja käydään, niin arvon ministerit, jotka vastaavat siitä alueesta, ovat paikalla loppuun saakka.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Terveyden edistämisessä kuten terveydenhuollon tulevaisuudessa avainasemassa on kokonaisvaltainen ajattelu yli hallintokuntien. Sähköisissä palveluissa ja teknologian soveltamisessa sosiaali- ja terveydenhuollon hyväksi on edelleen paljon tehtävää. Teknologiaa hyödyntämällä vapautamme hoitohenkilöstöä varsinaiseen hoitotyöhön. Sairauskertomusten lisäksi muun muassa jononhallinta ja peruutuspaikkojen saaminen tulee joustavasti täytetyksi, mikä tuo säästöjä ja parantaa palveluja. Haasteena onkin, miten nämä hyvät käytännöt, joita eri puolilla maata on kehitetty, myös meillä Lahden alueella, saadaan koko valtakuntaa ja kaikkia asukkaita palvelemaan.

Muodostettavien sosiaali- ja terveyspiirien avulla on mahdollista tarkastella koko hoitoketjun toimivuutta. Lähipalvelut ja keskitetty erikoissairaanhoito sekä tarvittavat tukipalvelut täydentävät toisiaan. Tärkeää on myös palveluiden hallinta hankinnoissa, ja tämä osaaminen kehittyy sosiaali- ja terveyspiireissä parhaiten. Terveydenhuollon tulevaisuudessa on henkilöstöpolitiikka, henkilöstön mitoitus ja palkkaus nostettava tärkeiden toimenpiteiden listalle.

Tässä haluan lopuksi vielä sanoa, että tietääkseni valitettavasti on hallituksen iltakoulu ja ministerit ovat joutuneet menemään sinne. Se on valitettavaa sikäli, että tämä on asia, joka on varmasti meille kaikille niitä sydämen asioita, ja olisi tärkeää käydä sitä keskustelua ministereiden kanssa.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä haluan aivan aluksi todeta ed. Tennilälle, että valiokunta oli yksimielinen siitä, sosialidemokraatit mukaan lukien, että julkisen ja laadukkaan terveydenhuoltojärjestelmän tulee olla tulevaisuudessakin meidän terveyspalveluidemme perusta. Nimittäin kun palvelut pääosin tuotetaan julkisen sektorin toimesta, turvataan parhaalla mahdollisella tavalla myös kansalaisten yhdenvertaisuus sekä palveluiden laatu, saatavuus ja pysyvyys. Kunnilla siis tulee olla jatkossakin vastuu palveluiden järjestämisestä ja hoidon suunnittelusta, ja yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestöjen rooli on vain julkisia palveluja täydentävä.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan valtiovallan on turvattava jokaiselle kansalaiselle riittävät terveyspalvelut. Tästä on pidettävä myös tulevaisuudessa kiinni. Asialla on kuitenkin myös toinen ulottuvuus, ja se on kansalaisten henkilökohtainen vastuu omasta ja läheistensä terveydestä. Tämä on myös tulevaisuusvaliokunnan mielestä yksi niistä keskeisimmistä keinoista pyrittäessä siihen, että terveydenhuollon menot eivät kasvaisi nykyisestä 11 miljardista eurosta yli 17 miljardin euron eli yli 10 prosentin vuoden 2015 bkt:stä. Terveyden ylläpito ei ole siis vain ammattilaisten asia, se on meidän kaikkien asia.

Vaikka aikakaudellemme leimaa antavaa on ollut yksilöllisyyden korostaminen, kuitenkin lukuisissa selvityksissä ja tutkimuksissa on kiistatta osoitettu yhteisöllisyyden kokonaisterveyttä lisäävä merkitys. Esimerkiksi länsirannikon Pohjanmaan suomenruotsalaisten keskuudessa yhteisöllisyys on aina ollut merkityksellistä ja tärkeää. Onkin todennäköistä, että juuri yhteisöllisyydestä kumpuava sosiaalinen pääoma edesauttaa suomenruotsalaisia elämään terveempinä ja pitempään kuin muut väestönosat.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä katsotaan nyt terveydenhuollon tulevaisuuteen. Täytyy kyllä sanoa, että aika lailla poljetaan paikallaan. Jäin kaipaamaan juuri sitä, mitä ed. Koski täällä aiemmin sanoi: missä on sosiaalitoimi tästä? Kun ihminen, kansalainen, kuntoutetaan sairaalasta kotiin kotona pärjääväksi, siihen tarvitaan sosiaalityöntekijää. Tämä on unohdettu. Käytännön kokemus puuttuu tästä paperista.

Toisaalta on mukava nähdä, että tässä paksummassa paperissa, joka meille jaettiin, sivulla 203 puhutaan liikkuvasta terveydenhuoltajasta. Muistan, että kun puhuin tämmöisistä liikkuvista palveluista täällä aikaisemmin, niin sain naurunröhähdyksen aikaiseksi, mutta nyt sitä ollaan kauppaamassa meille. Esimerkiksi Lahdessa toimivan sosiaali- ja terveyspiirin hankkeessa ovat yhtenä vaihtoehtona myös liikuteltavat erikoissairaanhoidon palvelut terveyskeskuksiin.

Kuten puheenvuoroista huomaamme, aivan kuten ed. Valto Koski täällä sanoi, ei enää riitä, että lisäämme pelkästään rahaa, vaan me olemme jo nähneet, että tämä systeemi tällä kansanterveyslailla ja erikoissairaanhoidon lailla ei päde enää, vaan on tehtävä myös lainsäädäntöuudistuksia ja siihen on kytkettävä mukaan kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki yhdeksi laiksi ja sosiaalilainsäädännön uudistaminen siihen nivoutuvaksi, jotta päästään näistä liikkumisongelmista, kuten ed. Skinnari puhui, eteenpäin.

Tuotantotaloudellisesti, jotta päästään tehokkuuteen, ei riitä se, että katsotaan, kuinka monta potilasta hoidetaan, vaan pitää katsoa, minkälaisia potilaita ja millä tuloksella. Lääkäreiden on saatava tehdä lääkärin työtä eikä esimerkiksi toimistosihteerin töitä ja sairaanhoitajille on annettava riittävästi palkkaa vaativasta työstä. On myös huomattava, miten kalliit lääkkeet vähentävät sairaalan käyttöä. Jäin myös miettimään, missä on perheterveydenhoidon ... (Puhemies: 2 minuuttia!) — Sanon tämän vain, arvoisa rouva puhemies, loppuun. — Koska olemme lisänneet lastenpsykiatrisia määrärahoja kovasti, niin olisin toivonut kovempaa panostusta sinne. Samoin unettomuudesta ei puhuta sanaakaan. Se on työntekijöitten suuri ongelma, kun vuorotyötä tehdään paljon Suomessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Todellakin pitäisi äkkiä löytää sellainen visio, millä saadaan sosiaali- ja terveydenhoidon sekä terveyden- ja sairaanhoidon ongelmat ratkaistua. Tällä hetkellä niiden kriisi on todella syvä.

Tässä kun moni haluaa todistaa sitä ajatusta, että rahan lisääminen sinänsä ei poista ongelmia, niin väitän vastaan. Nimenomaan me tarvitsemme akuutisti ja nopeasti lisää taloudellisia panoksia. Suomi käyttää vähemmän sairaan- ja terveydenhoitoon asukasta kohden rahaa vuodessa kuin keskimäärin EU-maat. Takanamme ovat lähinnä Portugali, Espanja ja Kreikka. Näin ollen tämä lähtökohta tässä terveydenhuollon tulevaisuudessa 10 prosentin katosta bkt:ssa on mielestäni väärä, kun otamme huomioon nimenomaan hoitohenkilökunnan matalan palkkatason, joka on noin 20 prosenttia heikompi kuin Euroopassa keskimäärin.

Tällä hetkellä on aikaa yhdeksän vuotta tuohon 2015:een. Kun katsomme yhdeksän vuotta takaperin, oli vuosi 1997. Aika on todella lyhyt. Sen takia nykytilanne heijastaa vahvasti sitä, mikä on myös vuonna 2015 tilanne. Muun muassa Kymenlaakson sairaanhoitopiirin keskussairaalassa Kotkassa 3.4. oli 27 potilasta 18 potilaan osastolla, 18.4. samalla tavalla neurologian osastolla. Ensimmäinen osasto, minkä mainitsin, oli keuhko- ja sisätautiosasto. Näin ollen nimenomaan hoitohenkilökunta on paineen alla ja huonolla palkalla, ja tämä ongelma kärjistyy koko ajan.

Mitä tulee vielä tähän itse esitykseen, niin nämä uudet hyvinvointipiirit mainitaan täällä tiivistelmän sivulla 17. Täällä esitetään Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson väestöpohjaan uutta 310 000 hengen sairaanhoitopiiriä. Kuitenkin tällainen piiri vaatii pohjakseen joko yliopiston tai, niin kuin tässä sanotaan, (Puhemies: 2 minuuttia!) muun tutkimusyksikön, joten jäädään odottamaan muun tutkimusyksikön syntymistä, koska siellä ei ole sitä yliopistoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tampereen kaupungin vastuullisten virkahenkilöiden reagointi tunnetussa Koukkuniemen tapauksessa paljastaa, kuinka kunnallinen valmistelukoneisto tällä hetkellä on täysin irtaantunut laajemminkin yhteiskuntarakenteen demografisista ja elämäntapamuutoksista. Samanaikaisesti rahoituspuoli nilkuttaa. 2,5 miljardia euroa menee tänä vuonna harmaan ja mustan talouden piiriin. Se kehitys on katkaistava.

Kun poliittiset realiteetit näyttävät estävän kuntajaon muuttamisen erikoissairaanhoidon järkevän järjestämisen mukaan, on jälkimmäinen valtiollistettava. Kunnallisesta tilaaja—tuottaja-mallista saadut kokemukset osoittavat, että perusterveydenhuollon laskut voidaan aina ohjata sovitulla tavalla maksettaviksi. Siinä ei ole ongelmia.

Sitten muutama näkökohta siitä, missä muualla nilkuttaa. Lääkkeistä koituvat kulut on saatava kuriin. Äärimmäisen herkässä lääkemääräyksen kirjoittaminen on niin sanotuissa kuntoutuslaitoksissa. Ikään kuin tehdäkseen jotain asiakkaan hyväksi yksikön lääkäri määrää lääkkeitä. Lääkkeillä hoidetaan sellaisia asioita, joita ei lääkkeillä pitäisi ylipäätään hoitaa.

Lopuksi: Sitran häärääminen tällä hetkellä kuntapuolen perusterveydenhuollon yksityistämisessä on kerta kaikkiaan pysäytettävä. Tällä tyylillä näitä asioita ei pidä hoitaa.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Olisi toivonut vähän terveellisempää keskustelua tästä kannanotosta, koska tällaisessa nopeassa kahden tunnin periodissa ei kyllä kaikkea ehdi sanoa terveydestä.

Mutta tässä oli kiinnitetty huomiota tähän suomalaisten ikääntymiseen. Tuskinpa mitään maailmassa on yhtä yksituumaisesti toivottu kuin terveyttä ja pitkää ikää, ja keskimääräisen eliniän piteneminen on ihmiskunnan suurimpia ja tärkeimpiä saavutuksia. Kohoavaa elinikää on turha tulkita ongelmaksi. Niin ikään eläkevuosien määrän kasvuun on syytä suhtautua tyynesti, mikäli vuodet lisääntyvät loppupäästä pitenemällä eivätkä uupumuksen aiheuttamalla eläkkeelle siirtymisen aikaistumisella. Todellinen haaste liittyykin iän sijasta terveyteen. Meidän pitäisi ennen kaikkea kyetä parantamaan elämisen laatua varsinkin niissä ikäryhmissä ja sukupuolissa, joissa vaivat ja sairaudet ovat yleisimpiä.

Siitä pääsenkin lempiaiheeseeni: miehet eivät ole tasa-arvoisia meidän naisten kanssa. Miehet käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin naiset. Syyksi olen ymmärtänyt, ettei ole miehekästä juosta lääkärissä yhtenään. Lääkärissäkäynti kymmenen vuoden välein riittäköön. Kuitenkin pahinta epätasa-arvoa on se, että miehet kuolevat paljon nuorempina kuin naiset. Vanhainkodissa ei voi järjestää edes piristäviä päivätansseja, kun kymmentä rouvaa kohden on korkeintaan yksi mies.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy yrittää vakavoitua taas tässä. Kiitoksia ensinnäkin tulevaisuusvaliokunnalle tämän keskustelun järjestämisestä ja kokonaisuudessaan näiden Suomen terveydenhuollon tulevaisuuden haasteiden selvittämisestä. Perustuslakivaliokunnan edustajana oli mielenkiintoista olla tuossa ohjausryhmässä mukana, ja tämä oli erinomaisen hyvä asia, että eduskunta kootaan näin yhteen.

Mutta kuinka ratkaista tämä yhtälö? Samalla kun meidän elinaikamme lisääntyy, kansakunta ikääntyy, kustannukset kasvavat, mutta verotuksen lisäämisellä ei kuitenkaan löydy vastausta. Tässä suhteessa tuo terveydenhuollon palvelutuotannon uudistaminen ja muutos on aivan välttämätön kysymys, ja sitä meidän ei tule pelätä, ei eduskunnassa eikä muuallakaan.

Terveydenhuollon teknologia on yksi osa tätä kokonaisuutta, ja on aika outoa, että hyvin edistyksellisetkin kansanedustajat ihmettelevät sitä, miten terveydenhuollon teknologiaa edistämällä voidaan parantaa meidän terveyttämme, ja jopa sitä, että Sitra tai Tekes tai KTM on näissä asioissa mukana. Esko Aho on tehnyt muuten yliasiamiehenä ehkä paljon enemmän kuin me monet muut täällä suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuuden suhteen nimenomaan sillä, että on ohjattu Sitran kehitysrahoitusta näihin terveydenhuollon tulevaisuutta koskeviin hankkeisiin. On jotenkin aivan outoa mustasukkaisuutta ajatella, että jos joku panostaa, niin se on pois joltakin. Tämä on lisää terveydenhuoltoon, ja nyt katsotaan pitkälti eteenpäin eikä ainoastaan tätä päivää. Tässä suhteessa Aholle kuuluu kyllä kiitos pikemminkin.

Sitten, kun sanotaan vielä siitä, kenellä on vastuu omasta terveydestään, niin kyllähän se viime kädessä jokaisella itsellään on. Perustuslain mukaan tietystikin yhteiskunnan tulee järjestää riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja olla muutoinkin edistämässä kansanterveyttä. Mutta eivät nämäkään ole pois toisiltaan. Sen vuoksi on ihan ihmeellistä, että täällä on vähän semmoinen mustasukkainen henki aina välillä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen voisi olla tässä Paras-hankkeessa aika hyvä asia, (Puhemies: 2 minuuttia!) jotta päästäisiin myös näissä hallinnollisissa asioissa eteenpäin.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu hoitotakuusta, hoivatakuusta, sosiaalitakuusta, omaishoidosta ja sosiaalitoimen eri lainsäädännöistä. Olisi viisasta, jos me samanaikaisesti käsittelisimme valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011. Niiden asiantuntijat eilen valtiovaroissa kertoivat, että kuntien menokehysmenot on painettava 3 prosentin nousutasolle. Tällä hetkellä ne liikkuvat 7:stä 10:een, joissakin jopa enemmän. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että puheet näistä laeista ja kehittämisistä ovat hyvin pehmeitä tässä salissa, kun ei ole rahaa.

Terveisiä, tulen juuri virkamatkalta valtiontilintarkastajien kanssa Torniosta, Kemistä ja Keminmaalta ja voin kertoa, että uudet lait, joita olemme tekemässä, ja edelliset, jotka olemme tehneet, yritetään mahdollisimman hyvin toteuttaa, mutta seinä on tullut vastaan. Toteuttaminen ei ole enää mahdollista. Me olemme laskeneet alas meidän sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen 90-luvun puolessavälissä, minkä jälkeen Niinistö löi raamit kiinni. Me emme palauttaneet laman jälkeen tätä tilannetta. Ei voi kehittää, jos me makaamme taloudellisesti lamanaikaisessa tilanteessa. Toisin teki muun muassa Ruotsi, on palauttanut määrärahoja ja on osittain palauttanut normit. Minusta oli erittäin hyvä kuulla eilen valtiovaroissa myös sisäasiainministeriön kannat siitä, että on kirkastettava normit, resurssit ja informaatio, jotta me selviämme tästä, ja se resurssit tarkoittaa myös rahaa.

Omaishoitajalaki on hyvä esimerkki. Se tuli vuodenvaihteessa voimaan. Siitä valtiontilintarkastajat ovat nyt tekemässä selvitystä. Yli sata kuntaa on käyttänyt sitä säästölakina.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Puisto viittasi Ruotsiin, niin todettakoon nyt, että Ruotsissa bruttoveroaste on noin 7 prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomessa, joka tarkoittaa rahassa yli 10 miljardia euroa. Jos se olisi meillä edes puoli prosenttiyksikköä korkeampi, niin rahat kaikkiin näihin tärkeisiin kohteisiin, joista edustajat tänä päivänä ovat puhuneet, löytyisivät.

Rouva puhemies! Minusta tämä tulevaisuusvaliokunnan kannanotto, niin kuin myöskin Sosiaalibarometri 2006, joka jaettiin meille joitakin viikkoja sitten, antavat meille edustajille erittäin paljon tietoa. Itse kiinnitin huomiota muutamiin lukuihin. Ennen kaikkea yllätyin, että 700 000 suomalaista syö psyykenlääkkeitä, 700 000! Joka seitsemäs suomalainen syö psyykenlääkkeitä. Siinä samassa yhteydessä todettiin, että niistä sairauksista, joista maksetaan sairauspäivärahaa, 25 prosenttia on psyyken sairauksia. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista peräti 45 prosenttia on työkyvyttömyyseläkkeellä psyyken sairauden takia.

Tämä vastaus, minkä takia näin on, saadaan oikeastaan tuosta Sosiaalibarometrista, missä johtavat sosiaalialan ja terveysalan viranomaiset ovat lausunnon antaneet. Sen perusteella on vedetty johtopäätös, että suurin riski tulla psyykkisesti sairaaksi on pitkäaikaistyöttömillä. Minusta hallituksen pitäisi nyt kiinnittää niin näihin pitkäaikaistyöttömiin kuin myöskin psyykepotilaisiin (Puhemies: 2 minuuttia!) erityisen suurta huomiota.

Maija Rask /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan mietinnöstä näkyy, kuinka vaikea on kiteyttää terveydenhuollon kokonaisuus, organisaatio-ongelmat ja ihmislähtöisyys yhteen raporttiin. Raporttihan vilisee erilaisia käsitteitä. On lanseerattu jopa uusi käsite peruserikoissairaanhoito. Mutta yksi tästä puuttuu. Missä on kansanterveystyö? Nythän on kysymys kansasta ja terveydestä ja työstä, ja tästä nyt pitäisi mielestäni puhua.

Arvoisa rouva puhemies! Haastattelin kaksi vuotta sitten opiskelunsa alkuvaiheessa olevia lääketieteen opiskelijoita ja kysyin heiltä, mikä heidän mielestään on pahin terveysuhka tämän päivän Suomessa. Yksi vastaus oli: vanhuus. Siis tällainen asenne pitää ehdottomasti kitkeä pois terveydenhuollosta. Vanhuus ei ole mikään sairaus. Toinen tulos, jonka sain, oli se, ja se säikähdytti oikeastaan aika tavalla, että lääketieteen opiskelijoiden suhtautuminen huumeisiin on sitä luokkaa, että 10 prosenttia vastaajista hyväksyi huumeiden kokeilun ja joku jopa huumeiden käytön.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Oitis pitäisi ensinnäkin jokaisessa kunnassa täyttää kaikki terveydenhoitajien virat ja niin, että heillä olisi myös mahdollisuus tehdä kotikäyntejä, ja hoitohenkilökunnan palkkaus tulisi korjata.

Toinen asia, mikä pitäisi tehdä, on se, että lääkärinkoulutuksen valintaperusteet pitäisi muuttaa luonnontiedepainotteisuudesta ihmistä kokonaisuudessaan ymmärtävään suuntaan ja yhtenä valintaperusteena pitäisi olla opiskelijoiden savuttomuus.

Kolmas asia, mikä pitäisi tehdä: eduskunnalle pitää tuoda 90-luvun alussa käytäntönä ollut kansanterveyskertomus, jossa jokainen ministeriö selittää, mitä ministeriöt ovat tehneet kansanterveyden eteen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Koska aikaa puheenvuorolle on vain 2 minuuttia, niin keskityn erääseen mielestäni hyvin tärkeään asiaan: Miksi terveydenhuollossa hoitohenkilökunnasta juuri parhaillaan on huutava puute? Miksi työssä oleva henkilökunta toimii voimiensa äärirajoilla? Vastaus on mielestäni yksiselitteisen selvä: suomalaiset sairaanhoitajat ja heihin rinnastettavissa oleva henkilökunta ovat räikeästi alipalkattuja siihen vaativaan työhön nähden, jota he tekevät.

Arvoisa puhemies! Olemme saaneet ministeriaitiosta vastauksen, että palkka-asiat kuuluvat järjestöille eivätkä hallitukselle. Näin asia luonnollisesti kirjaimellisesti tulkiten myös on, mutta kyllä maan hallituksella on keinot vaikuttaa koulutettavien määrään terveyspuolella niin kuin muillakin sektoreilla sekä työntekijöitten palkkatasoon. Vai luuleeko hallitus tosiaan niin, että järjestöt vastustavat palkankorotuksia, jos hallitus haluaa olla niiden takana? Minusta tämä on käsittämätöntä, näin se ei voi olla.

Arvoisa puhemies! Keskeinen viestini on siis, että sairaanhoitohenkilökunnan palkkaus tulee saada sille tasolle, jota tehtävän vaativuusaste ja koulutus tänä päivänä edellyttävät.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta on merkittävä kysymys, miten aiomme hoitaa yleistyvät mielenterveyden ongelmat ja ennen kaikkea miten pyrimme ehkäisemään niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Tässä tulevaisuusvaliokunnan kannanotossa on onneksi tuotu esiin mielenterveysongelmien vakavuus, vaikka muuten yhteiskunnallisella tasolla keskustelu terveydenhuollon tulevaisuudesta painottuu somaattisiin sairauksiin. Mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin kansantauti siinä missä sydän- ja verisuonitauditkin. Ero tosin on siinä, että sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on panostettu niin, että nähtävissä on kehitystä parempaan. Mielenterveyden ongelmien suhteen tilanne on päinvastainen. Tilastoissa luvut ovat huimia, eikä kehitys ole menossa parempaan suuntaan. Psyykenlääkkeitä käyttää yli 700 000 suomalaista, sairauspäivärahoista jo 25 prosenttia maksettiin mielenterveyssyistä, ja Stakesin mukaan mielenterveyden ongelmat aiheuttavat ylivoimaisesti suurimmat kokonaiskustannukset.

Toivon, että täällä otetaan vakavasti valiokunnan kannanotto siitä, miten mielenterveyden hoitoon panostaminen tulee nostaa psyyken sairauksien kansantaloudellista ja inhimillistä merkitystä vastaavalle tasolle. Se vaatii merkittävästi lisää resursseja.

Mielenterveyshoidon ongelmiin vaaditaan nykyistä kokonaisvaltaisempaa otetta. Koko hoitojärjestelmä on arvioitava uudelleen. Tähän kenties on polttavampi tarve kuin muualla terveydenhuollossa, sillä mielenterveyden hoidon järjestelmä kärsii edelleenkin laman seurauksista.

Erillisillä toimenpiteillä on pyritty lisäämään hoitojärjestelmän tehokkuutta mielenterveyspuolella, mutta ne ovat olleet reagoivia. On pyritty korjaamaan järjestelmän yksittäisiä ongelmia sen sijaan, että mielenterveyden järjestelmää olisi tarkasteltu kokonaisuutena. Tätä varten tarvitaan kansallinen mielenterveysohjelma, jossa ulotetaan laaja-alainen tarkastelu yli hallinnonalojen. Siinä tulisi tarkastella koko mielenterveyshoidon kenttä ja selvittää, miten kaikki mielenterveysongelmista kärsivät saisivat tarvitsemansa hoidon.

Tein tästä vuonna 2004 toimenpidealoitteen, jota kannatti eduskunnan enemmistö. Saimme siihen ministeriöstä periaatteessa hyvän vastauksen, joka on ymmärrettävissä niin, (Puhemies: 2 minuuttia!) että tällaista ohjelmaa ryhdytään valmistelemaan vuonna 2007, onneksi, mutta liian myöhään. Tällä asialla on todella kiire.

Pekka Vilkuna /kesk:

Rouva puhemies! On todella valitettavaa, että ministerit eivät ole paikalla tämän yhteiskunnan kannalta, nimenomaan hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tärkeimmän asian käsittelyn yhteydessä. Minulla on semmoinen ajatus, että tämän terveydenhuollon pulman hoitamisessa me voimme joko menettää hyvinvointiyhteiskunnan tai pitää sen.

Tulimme juuri Kemistä ja Tornion alueelta valtiontilintarkastajien matkalta. Siellä selvisi yksi asia, joka täytyy vakavasti ottaa huomioon, joka myös tässä tulevaisuusvaliokunnan raportissa on esillä: tämä tietotekniikka, miten huonosti Suomi sitä hoitaa, miten paljon sillä asialla voidaan pelastaa, ja nyt nimenomaan olisi ministerienkin oltava paikalla kuulemassa. Nyt nämä Paras-hankkeeseen liittyvät yhteistyömuodot, joista mitä erilaisimpia virityksiä tuolla tehdään, lähtevät yleensä siitä, että tietokoneet eivät pelaa yhteen. Nyt olisi se aika, että ministeriössä ohjattaisiin, mihin järjestelmään suomalaiset lähtevät liikkeelle, ettei taas tehdä uusia erilaisia järjestelmiä maa täyteen ja sitten taas huomata, että ne eivät puhu keskenään. Se on loppujen lopuksi se asia, millä tätä voidaan teknisesti kaikkein parhaiten hallinnoida ja kustannuksia säästää.

Poikkihallinnollinen homma on erittäin tärkeä, koska sosiaalipuoli ja terveyspuoli kulkevat niin käsi kädessä. Jos lasten kohdalta sosiaalipuoli pettää, se näkyy sairautena. Samoin vanhuspuolella jos sosiaalipuoli pettää, niin se tulee aikaisemmin sairautena vastaan. Tällä lailla ministeriöitten ja eri hallinnonalojen yhteistyö saumattomasti nykytekniikalla on yksi avainkysymys tässä meidän vakavassa asiassa.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy oikeastaan ihmetellä, mitenkä maahamme on voitu aikaansaada periaatteessa tasa-arvoinen ja alueellisesti tasapuolinen terveydenhuoltojärjestelmä, kun ottaa huomioon, minkälaisella bkt-osuudella on kaikki aikaansaatu. Verorahoitteinen järjestelmä on myös todettu kokonaisyhteiskunnallisesti halvemmaksi kuin vakuutuspohjainen järjestelmä, vertailukohteina Saksa, Sveitsi, USA. Tällaisen verorahoitteisen järjestelmän kehittäminen ja ennen kaikkea jatkossa sen toimivuuden turvaaminen on keskeistä.

Verorahoitteisen palvelujärjestelmän kehittämisen lisäksi on kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kansalaisten omavastuuseenkin. Kyllä jokaiselta kansalaiselta voi jonkinlaista omavastuuta omasta terveydestään edellyttää. Terveyttä edistävää yhteiskuntapolitiikkaa, muun muassa liikunnan edellytyksiä ja yhdyskuntarakennetta, on tuettava valtion ja kuntien muillakin kuin suoraan terveydenhuoltojärjestelmää koskevilla päätöksillä. Ikääntyvien erilaisia kotipalveluja ja muita kotona selviytymisen keinoja on lisättävä. Vain laitoshoitopainotteinen reagoiminen tulevaisuuteen olisi liian kallista Suomen veroasteelle ja myös epäinhimillistä.

Henkilökunnan saatavuus: Täällä on todettu, ja yhdyn siihen, että hoitohenkilökunnan selkänahasta revitään liiaksi, palkkataso ei kestä vertailua sen paremmin Pohjoismaihin kuin Länsi-Eurooppaan, saatikka Pohjois-Amerikkaan. Lääkärikoulutuksen määrää on ylläpidettävä vähintään nykyisellä tasolla ja julkisen sektorin houkuttelevuutta ja kilpailukykyä yksityiseen sektoriin verrattuna on parannettava.

Eräänä ongelmana on rahoituksen monikanavaisuus, ja ehkä seuraavan kansallisen terveysprojektin, kakkosen, pääteemana voisi olla (Puhemies: 2 minuuttia!) monikanavaisesta rahoituksesta yhtenäiseen järjestelmään ja hallintaan siirtyminen.

Yhdyn tulevaisuusvaliokunnan näkökulmaan kaiken kaikkiaan. Erinomaisen hyvä esitys. Ministerien poissaolo kuvaa koko hallituksen asennetta eduskuntaa kohtaan.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Täällä on keskusteltu aika laaja-alaisesti tästä asiasta, mutta minusta yksi asia täältä on jäänyt vähälle keskustelulle: tämä kansainvälistyminen elikkä Euroopan kehityksen ja globalisaation haasteet terveydenhoidolle. Se on minusta aika merkittävä tekijä kumminkin nyt ja tulevaisuudessa. Ei meillä ikään kuin suotta näitä lääkärifirmoja ostella nyt kansainvälisiin käsiin, vaan ne ostetaan sitä varten, että meille tulee myöskin sieltä uudenlaiset isännät tänne kilpailemaan julkisen sektorin terveydenhuollosta. Minusta sen asian avaaminen olisi saanut tässäkin paperissa olla hiukan voimakkaampaa. Se on erittäin tärkeä asia siinä mielessä, että suuret rahat liikkuvat terveydenhoidossa, olivat ne sitten julkista rahaa tai yksityistä rahaa.

Täällä on Lahden terveyspiirihankkeita ja Lahden yksityistämishankkeita kehuttu. Tämän keskustelun aikana sain eräältä vanhalta pariskunnalta soiton: kun meillä on yksityistetty terveyskeskus, niin ei päässyt akuuttiajoille ollenkaan ja sanottiin, että kahden viikon päästä, ja sama tilanne oli sitten paikallisessa yksityislääkärissä elikkä Hemossa tai nykyisessä Mehiläisessä. Täytyy muistaa, että tämä kansainvälistyminen ja muut Euroopan mallit ovat tulossa meillekin, haluttiin tai ei.

Siinä mielessä en nyt moiti tätä paperia ollenkaan, etteikö tämä olisi aika lailla raapaissut kaikkia sektoreita eikä pelkästään vastustanut jotakin tai ollut jonkun puolesta. Minä näen tämän hyvänä paperina sinänsä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kansallinen terveyshanke on nostanut esiin ongelmia, joiden korjaaminen olisi ollut välttämätöntä jo pitkään. Se on pakottanut ja pakottaa muuttamaan toimintatapoja sekä lisäämään yhteistyötä ja työnjakoa potilaan parhaaksi.

Toimiva perusterveydenhuolto ja ennalta ehkäisevä työ ovat terveydenhuollon kivijalka. Ne ovat olleet terveyshankkeen lähtökohtana. Viime vuoden maaliskuun alussa tulivat voimaan terveydenhuollon lainsäädännön muutokset eli niin sanottu hoitotakuu, joka lähtee asiakkaan ja kansalaisen oikeuksista ja niiden turvaamisesta. Hoitotakuulla edistetään terveyspalveluiden saatavuutta ja myös niiden riittävyyttä. Kyseessä ei ollut mikään terveydenhuollon vallankumous, vaan sellaisten asioiden korjaaminen, joiden muutostarve on ollut tiedossa jo vuosikausia. Riippumatta siitä, missä ihminen asuu, hänen täytyy voida luottaa siihen, että hän saa hoitoa samoilla perusteilla kuin muuallakin saadaan. Samoin hänen on voitava luottaa siihen, että hänelle tarjottu hoito on vaikuttavaa eli siitä on hyötyä.

Rouva puhemies! Hoitoonpääsyn turvaaminen on ollut ydinasia ja suuri haaste, kun Kansallista terveysprojektia on käynnistetty. Ennen aikarajojen voimaantuloa pitkistä jonoista, ruuhkautuneista puhelinkeskuksista ja vastaanottoaikojen odottelusta tuli viestejä eri puolilta Suomea. Selvitysten mukaan tilanne on korjaantunut merkittävästi. Hyvä uutinen on se, että eteenpäin on menty ja kansalaisten palvelut ovat selvästi parantuneet. Tämä kertoo siitä, että on työskennelty hartiavoimin ja haettu parannuksia hoitoonpääsyn pullonkauloihin.

Perusterveydenhuollon jatkokehittämisessä on kuitenkin tärkeää työn sisältöön paneutuminen. On kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millä tavoin kullakin alueella on tarvetta tehostaa kansalaisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävää toimintaa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuutta tulisi pohtia kaikissa yhteyksissä kokonaisuutena ja painottaa ennen kaikkea toimintakyvyn ylläpitoa ja ennalta ehkäisevää toimintaa. Ihmisen huomioiminen kokonaisuutena on välttämätöntä, minkä vuoksi tarkastelun painopisteen ei tulisi olla pelkästään terveydenhuollossa.

Aloitteen eräänä tavoitteena on ikääntymisen haasteisiin vastaaminen. Siinä tarvitaan yhtä vahvasti sosiaalipolitiikan toimialaa kuin terveydenhuoltoa. Pääsääntöisestihän ennaltaehkäisy tapahtuu monien muidenkin sektoreiden toimialalla, kuten vaikkapa liikunnan alueella. Sosiaali- ja terveydenhuollonkin ennalta ehkäisevä työ lähtee jo neuvolatyöstä ja ulottuu perhetyöhön, päivähoitoon, lastensuojeluun, kouluterveydenhuoltoon jne. Kyse on siis perusturvan laajemmasta palveluverkosta. Yleensä nimenomaan ennalta ehkäisevät palvelut sijoittuvat sosiaalipolitiikan puolelle.

Muuten ennaltaehkäisyn kokonaisuutta käsitellään kannanotossa ja tausta-asiakirjassa kuitenkin oikealla tavalla. Ennaltaehkäisyyn ja toimintakyvyn ylläpitämiseen satsaaminen onkin ainoa keino hillitä sosiaali- ja terveystoimen kustannusten nousua. Siinä tarvitaan tulevaisuusvaliokunnankin esiin ottamia toimia, kuten neuvoloiden kehittämistä koko perhettä entistä vahvemmin tukeviksi hyvinvointineuvoloiksi, kouluterveydenhuollon vahvistamista ja terveysneuvoloita myös aikuisväestölle.

Terveydenhuollon omavastuu tulee nähdä niin, että jokaiselle tulisi antaa mahdollisuudet huolehtia itsestään esimerkiksi ohjaamalla terveiden elämäntapojen puoleen. Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin yksittäisenä esimerkkinä ravitsemusterapian lisäämisen mahdollisuudet. Nythän ravitsemusterapian palveluja on hyvin niukasti tarjolla ja tämän sektorin ennalta ehkäisevän työn mahdollisuudet ovat edelleen lähes täysin käyttämättä.

Arvoisa puhemies! Palveluiden organisoinnissa tulee toteuttaa ennemminkin sosiaali- ja terveyspiirejä, joissa hyvinvointipalveluja todella tarkastellaan laajasti, kuin esitettyjä terveyspiirejä. Myös palveluiden sisältöä tulee kehittää. Ellei painopistettä siirretä ennaltaehkäisyn organisointia uudistettaessa, (Puhemies: 2 minuuttia!) käy juuri päinvastoin kuin odotetaan eli erikoissairaanhoito vahvistuu ja kustannukset nousevat ja seula vuotaa edelleen, tässä yhteydessä kun olisi nyt mahdollisuus ja välttämätöntä vihdoinkin paikata näitä seulan vuotokohtia.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Jotta tässä keskustelussa voitaisiin oikeasti, konkreettisesti, puhua terveydenhuollosta, terveyden edistämisestä tai kansanterveyslain toteutumisesta, on näkökulmaa myös käännettävä rakenteisiin ja palkkaukseen, niin että ei keskustella pelkästään lääkemäärien, toimenpiteiden, ovien avauskertojen ym. tilastoinnista, vaan siirryttäisiin terveyden lisääntymisen arviointiin. Jos meillä oikeasti on kerran tavoitteena entistä terveempi väestö, on siihen myös luotava mahdollisuuksia. Tähän tarvitaan sitä ohjausta, jotta ihmiset henkilökohtaisesti voisivat paremmin hoitaa omaa terveyttään. Tästä hyvänä esimerkkinä tässä raportissa oli tämä terveysneuvola-ajatus. Se on yksi osa, mutta olisin toivonut tähän ajatusta koko terveyden edistämisen rakenteen järjestämisestä, millä tavalla se järjestetään, koska nyt se on vaan kuitattu sinne perustasolle yhtenä sanana.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus, jota tällä hetkellä ollaan tekemässä, on tässä mahdollisuus, jotta voitaisiin nykyisten epämääräisten, hankemaailmaan tukeutuvien järjestelmien paikalle luoda tämmöinen yhtenäinen malli. Jos terveydenhuolto erotetaan, niin kuin nyt pahasti näyttää, yksittäiseksi saarekkeeksi muista toiminnoista, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, niin kuin tässä terveyspiirimallissa tuntuu henki olevan, ollaan taas keskittymässä pelkkään sairaanhoitoon. Sitä vastoin kunnissa on jo pitkälle tehty hyviä hankkeita, hyvinvointisuunnitelmia, joissa ovat laaja-alaisesti olleet mukana sosiaali-, terveystoimi, nuorisotoimi, liikuntatoimi, tekninen toimi, kaavoitus yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja elinkeinotoiminnan kanssa. Jos tämä yhteistyö puretaan, joudutaan aloittamaan alusta. (Puhemies: 2 minuuttia!) Tässä suunnitelmassa tarvitaan siis terveyden edistämisen rakenteita.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puolesta myös kiitoksia hyvin elävästä keskustelusta. Toivottavasti se myös jatkuu tämän tilaisuuden jälkeen. Muutama kommentti käydystä keskustelusta.

Ministeri Hyssälä oli varmaan hyvin kiireessä perehtynyt tähän meidän lausuntoomme. Niin käy kiireiselle ihmiselle joskus. Hän oli tulkinnut muutamia asioita aika lailla väärin tai toisella tavalla kuin mitä tulevaisuusvaliokunta on tarkoittanut.

Esimerkiksi tämä moniportainen hallinto, jota hän kritisoi: Hän totesi, että me esitämme viisiportaista hallintoa. Kun lukee tämän raportin, niin ehkä minimissään tämä meidän esittämämme malli, siis pienimmillään, voisi tarkoittaa yksiportaista tai puolitoistaportaista hallintoa. Ajatellaan, että on suuri kunta, joka yksin muodostaa terveyspiirin, tämä kunta hoitaa kaiken sosiaali-, perusterveydenhuollosta vähemmän vaativaan erikoissairaanhoitoon itse ja sitten tilaa tilaajaorganisaatiolta sen, mitä ei itse kykene tekemään, elikkä siis vaativampaa sairaanhoitoa. Se, että meillä on olemassa hyvinvointipiiri, miljoonapiiri, joka on tilaajaorganisaatio, ei tokikaan tarkoita mitään yksityistämistä, eli se on tilaajaorganisaatio, joka voi kilpailuttaa myös julkisia palveluntuottajia, ja näin se pääsääntöisesti kyllä tapahtuisikin, koska erikoissairaanhoito on keskittynyt yliopistosairaaloihin, jotka ovat julkisia. Vaikka niitten muoto muuttuisi yhtiömuotoisiksi, ne ovat kuitenkin julkisia yhtiöitä. Ei tällä ole kaupallistamisen kanssa mitään tekemistä. (Ed. Tennilä: Yksityinenhän voi voittaa sen kilpailun tietenkin!)

Minulla itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jos terveydenhuollossa tai sosiaalipuolella otetaan mukaan entistä vahvemmin myös yksityisiä palveluntuottajia tai kolmannen sektorin palveluntuottajia. Se varmasti lisäisi innovatiivisuutta, tuottavuutta ja uusia toimintamuotoja myös terveydenhuoltoon. Mutta tässä raportissa lähdetään siitä, että nykyinen järjestelmä kutakuinkin säilyy, mutta myös tukeudutaan tarvittaessa yksityisiin ja kolmannen sektorin palveluntuottajiin, mikä on hyvä asia. Tämä ei ole enää ideologinen asia monelle muullekaan kuin kokoomuslaisille. Muun muassa Kotkassa terveydenhuolto on ilmeisesti aika pitkälti ulkoistettu, ja siellä päättäjinä ovat olleet myös muut kuin meikäläiset.

Terveydenhuoltoon käytettävistä rahoista: Suomi käyttää rahaa bruttokansantuoteosuudella mitattuna vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin johtuen hoitajien alhaisista palkoista. Jos me haluamme nämä palkat nostaa, niin siihen menee rahaa. Niitä on varmasti perusteltua nostaa, jotta me pystymme pätevän henkilökunnan säilyttämään myös tulevaisuudessa, mutta sitten näihin muihin haasteisiin tarvitaan vielä lisää rahaa.

Pidin erityisen paljon ed. Urpilaisen mainitsemasta yhteisöllisyyden, sosiaalisen pääoman kasvattamisesta, ja tätä myös valiokunta esitti, elikkä annetaan vastuuta järjestöille niissä kysymyksissä, joissa voidaan terveyttä edistää yhteisöllisyyttä vahvistamalla.