Valto Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Koetan lyhyesti käydä lävitse, mitä valiokunta kannanotossaan on tästä hallituksen esityksestä sanonut.

Ensinnäkin täytyy tyydytyksellä todeta, että hallitus on aikaansaanut tällaisen esityksen, jolla voidaan edistää nimenomaan osasairauspäivärahan kautta ihmisten elämäntilannetta silloin, kun ei työkyky ole kuitenkaan täysimääräinen. Näistä hallituksen esityksen kohdista on kirjoitettu tänne omat tekstinsä, jotenka siihen en sen enempää puutu. Totean vain valiokunnan kannanottona, että sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti jo vuonna 2003 kuntoutuslainsäädännön hyväksymisen yhteydessä hallituksen selvittävän edellytykset muuttaa lainsäädäntöä siten, että sairauspäiväraha tai kuntoutusraha voitaisiin myöntää osittaisena silloin, kun työntekijän työkyky ei mahdollista kokoaikaista työskentelyä — sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 48/2002 vp —ja nyt on edetty siihen pisteeseen, että sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä huhtikuussa 2003 on asian valmistellut ja se on eduskunnan käsittelyssä.

On syytä vielä todeta, että valiokunta pitää uudistusta erittäin tarpeellisena ja puoltaa sen hyväksymistä. Valiokunta pitää myönteisenä, että uudistus koskee työntekijöiden ohella myös yrittäjiä. Järjestelmän rajauksista haluan todeta, että on perusteltua, että niissä tilanteissa, jolloin työntekijä omaehtoisesti haluaa kokeilla työhön paluuta osa-aikatyön kautta, lainsäädäntö mahdollistaa asiasta sopimisen työpaikalla, jos lääketieteellinen selvitys puoltaa paluuta työhön. Lähtökohtaisesti tässä on siis kysymys työntekijän omaehtoisuudesta ja sitten lääketieteellisen selvityksen kautta puollosta osallistua tällä tavoin työelämään.

Valiokuntakäsittelyssä monet tahot ovat pitäneet tarpeellisena, että osasairauspäivärahaan olisi oikeus jo sairastamisen aikaisemmassa vaiheessa. Nythän lakiesitys pitää sisällään sen, että sairausloma on jatkunut 60 päivää, jonka jälkeen vasta tulee kysymykseen tämän lain käytäntöön saattaminen.

Valiokunta pitää sinänsä kiistattomana, että eri sairausryhmissä sairastuneen toimintakyvyn palautuminen vaihtelee siinä määrin, ettei yhtä tiettyä aikamäärää voida pitää lääketieteellisesti perusteltuna ajankohtana osittaiselle työhön paluulle. Monissa tapauksissa paranemista voisi edistää jo aiemmin aloitettu osa-aikainen työskentely tai työskentely jopa heti sairausloman alusta alkaen.

Hallituksen esityksessä ehdotettu 60 päivän ajanjakso perustuu lähinnä siihen, että Kansaneläkelaitoksen velvollisuus potilaan kuntoutustarpeen arviointiin alkaa nykylain mukaan viimeistään 60 sairauspäivärahan jälkeen ja työnantajan palkanmaksun velvollisuus jatkuu useilla aloilla suunnilleen samaan ajankohtaan. Lisäksi 60 päivän aikaraja on katsottu järjestelmän käynnistämisvaiheessa tarpeelliseksi.

Valiokunta katsookin, että on perusteltua aloittaa järjestelmä hallituksen esittämällä tavalla rajoitettuun ryhmään kohdistuvana ja vakiinnuttaa sen käyttö työpaikoilla. Työelämässä ei ole valmistauduttu laajamittaiseen osa-aikaiseen työskentelyyn ja sijaisjärjestelyihin. Mikäli lyhyetkin sairauslomat voisi pitää osa-aikaisena, merkitsisi uudistus suuria muutoksia järjestelyihin työpaikoilla. Sen takia on syytä edetä tätä tietä.

Haluan vielä todeta työkykyisyyden arvioinnista, että valiokunta tähdentää, että osittaisen työskentelyn sairausloman aikana tulee aina perustua potilaan hoitoon ja kuntoutukseen liittyviin näkökohtiin eikä esimerkiksi potilaan työtehtävien hoitoon liittyviin syihin. Näin sairauslomalla tehtäväksi sovittujen työaikajärjestelyjen tulee ensisijaisesti tukea potilaan kuntoutumista. Valiokunta tähdentää myös työnantajapuolen vastuuta siitä, ettei osa-aikaisesti työskentelevältä edellytetä sovittua suurempaa työpanosta. Valiokunta korostaa työterveyshuollon asiantuntemuksen merkitystä sen arvioinnissa, pystyykö työntekijä terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Potilaan itse tai työnantajan on vaikea objektiivisesti tunnistaa työntekijän todellista työkykyä, jolloin epäonnistuminen liian varhaisessa tai epärealistiseen terveydentilan arvioon perustuvassa työn aloittamisessa johtaa helposti vain sairauden pitkittymiseen.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen toteutus vaatii valiokunnan mukaan erityisesti työterveyshuollon henkilöstön kouluttamista, mutta koulutusta on annettava myös muille kuin työterveyslääkäreille. Pitkiä sairauslomia määräävät yleisesti myös psykiatrit, mielenterveystoimistojen lääkärit sekä ortopedit. Sairauslomien myöntökäytäntöjen arviointi ja lääketieteellisten kriteereiden kehittäminen siihen, milloin eri tyyppisissä sairauksissa ja kiputiloissa osa-aikaista työtä voidaan soveltaa, voisi auttaa löytämään potilas- ja työntekijäryhmät, joille osa-aikaisuussairauspäivärahajärjestelmä parhaiten soveltuu. Uudistusta koskevassa lääkäreiden koulutuksessa tulisikin erityisesti kiinnittää huomiota osasairauspäivärahan hakemiseen vaadittavan lausunnon laatimiseen.

Eläke-etuuksien kertymisestä vielä. Hallituksen esitykseen ei sisälly ehdotusta siitä, miten osasairauspäivärahan ajalta karttuvia etuuksia, kuten eläkettä, lasketaan. Yksityisten alojen työeläkelainsäädäntö uudistuu vuoden 2007 alusta. Osasairauspäivärahajärjestelmä aiheuttaa tarpeen muuttaa muun muassa eläkkeen karttumista koskevia säännöksiä. Eläkelakeihin tarvittavat muutokset on tarkoitus antaa erillisellä hallituksen esityksellä, ja valiokunta pitää tärkeänä, että nyt hyväksyttyjä työsopimuslain muutoksia vastaavat järjestelyt toteutetaan myös valtion virkamiesten osalta.

Arvoisa puhemies! Tähän on esitetty vastalauseet 1 ja 2, joita en käy tarkemmin kommentoimaan. Uskon, että vastalauseen esittäjät pitävät omalta osaltaan siitä huolen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä nyt sitten ryhdyn pitämään huolta siitä, mitä valiokunnan puheenjohtaja tuossa äsken esitti, eli olen jättänyt tähän esitykseen vastalauseen siltä osin kuin kysymys on siitä, että tämä osasairauspäivä ei kartuta työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa. Se, kuten erityisesti työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat todenneet, johtaa tämän nyt kyseessä olevan lainsäädännön ymmärrettävyyden ja selkeyden kannalta vähän arveluttaviin tilanteisiin.

Hallitus ei nimittäin ole omassa esityksessään perustellut loogisesti ja johdonmukaisesti sitä, miksi näin tehdään. Pikemminkin tuntuu siltä, että tämä on ikään kuin tiputettu jostain erityisestä, vähän käsittämättömästäkin syystä tähän. Sinänsä sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnossa että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on kyllä perusteltu tätä sillä, että nyt voimassa olevan lainsäädännön vallitessa tämä käytäntö joissain tilanteissa, tai siis se, että tämä karttumaehto olisi voimassa, saattaisi johtaa itse asiassa tämän työttömän osalta, jos hän olisi oikeutettu tähän osapäivärahaan, huonompaan kokonaislopputulokseen, ja tämä sinänsä pitää paikkansa.

Mutta kuten sekä ed. Mustajärven työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausuntoon jättämässä eriävässä mielipiteessä että omassa vastalauseessani todetaan, niin samanaikaisesti tietenkin pitäisi saattaa voimaan työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä osa-aikatyöjärjestelmiä koskeva erityissäännös, jonka mukaan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy esimerkiksi osa-aikaeläkkeellä, osittaisella hoitovapaalla taikka osa-aikalisällä olevan osalta eläkkeen tai muun etuuden alkamishetkellä vallinneen tilanteen mukaan, jolloin tämä potentiaalinen edun menetysmahdollisuus poistuisi. Tällä tavalla päästäisiin tilanteeseen, jossa nyt tämä karttumaehdon puuttuminen ei saattaisi työttömiä eriarvoiseen asemaan, johon he kiistatta tässä tilanteessa joutuvat, mitä ei tietenkään voi pitää oikeudenmukaisena, koska ei ole olemassa sellaisia syitä, joiden vuoksi työttömiä pitäisi kohdella huonommin kuin työssä olevia, mikä olisi perustuslainkin vastaista. He kyllä joutuvat sen huonommuuden, lainausmerkeissä tai ilman, kohtaamaan ihan ilman tämmöisiä erityisiä säännöksiäkin.

Arvoisa puhemies! Tässä sanotuista syistä johtuen tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään vastalauseessa n:o 2 esitetyt muutosesitykset.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoro, minkä ed. Virtanen käytti — ja hän viittasi myös ed. Mustajärven eriävään mielipiteeseen — on hyvin perusteltu tämän lain sisällön kohdalta. Muuten viitaten myös juuri käytyyn laajaan keskusteluun, jossa valitettavasti kansanedustajan puheenvuorot oli typistetty kolmeen tai kahteen minuuttiin, tuli ilmi, että sairauspäivärahalla oleminen on oleellinen kokonaisyhteiskunnallinen menoerä, jolla on myös se luonne, että se on usein tarpeettoman pitkä aika, jonka henkilö joutuu olemaan päivärahan varassa joko ennen toimenpidettä tai sen jälkeen. Kaikkein kalleinta terveyden- ja sairaanhoitoahan on odottaminen. Sen on muun muassa Kuopiossa professori Vohlonen aikoinaan Kuntaliiton toimesta tekemissään tutkimuksissa osoittanut, ja näin ollen tämä sairauspäivärahan kehittäminen esimerkiksi tähän suuntaan, että on mahdollisuus madalluttaa kynnystä sairauspäivärahan ja työssäolon välillä, on positiivista.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Puhun tästä asiasta lähinnä vastalause 1:n kannalta. En omien matkojeni takia voinut olla mukana tässä valiokunnan kokouksessa, mutta olen samaa mieltä tässä vastalauseessa esitetyistä asioista ja tulen sen mukaisen pykälämuutoksen sitten varsinaisessa pykäläkäsittelyssä tekemään pykäliin 11 ja 12.

Mutta muutama havainto nyt tästä vielä ehkä sitten aikaisempien, sinänsä aivan asiallisten puheenvuorojen lisäksi. Tässä on sillä lailla mielenkiintoinen tilanne, että ellei nyt aivan idean äiti niin yksi ainakin voimakkaasti tähän äitinä osaa ottanut edustaja istuu tässä salissa, eli ed. Perho on laittanut ministeriaikanaan käsittääkseni liikkeelle tämän asian, ja se osoittaa, miten huolellista valmistelua tässä nyt sitten on tehty, kun se vasta nyt tämän hallituskauden lopulla tulee meille tänne.

Ainoa kiistanalainen kohta, tai ei edes kiistanalainen, vaan kohta, josta eriäviä mielipiteitä esitettiin, on se, mistä vaiheesta eteenpäin voitaisiin tätä osasairauspäivärahaa ruveta katsomaan, miten se toimii. Hallituksen esityshän on 60 sairauspäivää, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtaja kertoi, siihen on tietyt hallinnolliset syyt, toisaalta Kelan kuntoutusarvio, jossa täytyy pitempien sairauslomien tarve siinä vaiheessa viimeistään tarkastella potilaskohtaisesti, ja toinen on sitten työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden muuttuminen. Tämä on tietysti hallinnollinen kriteeri ja sillä lailla ymmärrettävä, mutta kyllä minusta olisi ollut syytä ottaa huomioon vähän paremmin se, mitä valiokuntakuulemisessa sanoivat Kuntoutussäätiön edustajat, Työterveyslaitoksen edustajat ja elinkeinoelämä, siis EK. On tiedettävissä vielä muukin medisiininen kokemus, että jos asia pitkittyy, niin se mutkistuu, ja tämä kolme kuukautta näkyy olevan semmoinen kummallinen maaginen raja hyvin monissa asioissa.

Amerikassa valmistui jo 20 vuotta sitten tutkimus, jossa todettiin, että jos sepelvaltimotautipotilas oli kolme kuukautta sairauslomalla, niin ei hän oikeastaan sen jälkeen enää töihinsä tullutkaan takaisin. Hän hospitalisoitui, vaikka sinänsä tauti olisi hoidettu. Ihminen ottaa uuden roolin ajan kanssa ja tottuu voimassa olevaan tilanteeseen, vaikka se ei olisi hänelle eduksi pitkässä juoksussa, ja työntekijän ja potilaan omasta edustahan tässä ensisijaisesti on kysymys ilman muuta.

Silloin luulisi, että tässä kaikella tällä tiedolla ja muulla vastaavalla esimerkiksi 30 vuorokautta olisi voinut olla tämä raja. Yksikään asiantuntijoista ei ehdottanut tarkkaa rajaa, mutta nämä edellä mainitut kyllä ilmoittivat, että lyhyempi aika varmaan olisi kannatettava ja sen takana on kuntoutuksellinen näkökohta, ei tämä 60 vuorokauden pakollinen kuntoutusarviorajakohta vaan potilaskohtainen kuntoutusarvio, jossa lähdetään siitä, että yksilökohtaisesti hoitava lääkäri miettii potilaansa kanssa, josko tässä olisi mahdollista turvallisesti yrittää entisiin töihin oloutua niin pian kuin se nyt terveyden puolesta antaisi periksi. Se olisi tämmöistä kokeilua, sparrausta, oikeastaan aika modernia medisiinaa. Tiedän kollegoita ja itse olen joskus tätä potilaitteni kanssa harrastanut. Se toimii motivoitujen potilaiden kanssa aivan hyvin, ja sen takia on vähän sääli, että hallitus ei tässä sitten rohjennut lähteä vähän reippaampaan hallinnolliseen leikkaukseen, ja sikälikin tämä on vähän ehkä noloa potilaiden kannalta, että tässä hallitus on kyllä perustellut asian nyt selvästi niin, että se olisi ollut hallinnollisesti vaikea muutos. Se olisi ollut iso muutos korvausjärjestelmän sisällä.

Kysynpä vaan, miten se nyt niin vaikea tämmöisenä atk-aikana voi olla? Kyllä kaikkien näiden seikkojen pitäisi olla potilaslähtöisiä pro primo ja vasta järjestelmä tulisi sitten perässä. Tässä on ihan avoimesti myönnetty, että kolmikanta on näin päättänyt ja järjestelmän kannalta tämä on helpompi versio. Tässä ei ole mitään riskiä, vaikka se olisi ollut puolet vähemmän, 30 vuorokautta. Sen takia kokoomuksen valiokuntaryhmä on ihan yksimielisesti sillä kannalla, että ainakin tässä salissa äänestytetään nyt sitten näistä rajoista ja jääpähän se pöytäkirjoihin. Minä luulen, että kun vähän aikaa menee eteenpäin, niin jos hallinto hyvin toimii, niin tämä automaattisesti muuttuu alemmaksi.

Puhemies! Tähän loppuun sanoisin sen, että jos ei se jollain juoksulla muutu alemmaksi, niin silloin tässä on ihan vääristä ajatuksista kysymys. Silloin näistä hallinnon rajoista, mitkä tätä 60:ta sairauspäivää tässä koskevat, on tullut joku itsetarkoitus, ja silloin sillä ei ole mitään kuntoutuksellista aspektia sen potilaan henkilökohtaiseen tarpeeseen ja joskus aika nopeaankin toipumiseen takaisin työkykyiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön liittyy pari lausuntoa, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon taas liittyy eriäviä mielipiteitä, ja niistä ykkösessä todetaan sitten näin: "- -työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan olisi tullut esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta harkitsisi vakavasti osasairauspäivärahan myöntämisedellytyksenä olevan 60 sairauspäivärahapäivän vähimmäismääräajan lyhentämistä."

Sitten kun mennään tänne itse mietintöön, niin sieltä käy selville sitten, että tämä harras toivomus ei nyt sitten ole kuitenkaan toteutunut itse tässä mietinnössä, ja sitten siihen toteamattomuuteen ovat kolme kansanedustajaa reagoineet sillä tavalla, että ovat jättäneet vastalauseen 1, jossa tämä lyhentäminen on ehdotettu tapahtuvaksi 30 arkipäivän kuluttua sairausloman alkamisesta. Tätä esitystä on erittäin hyvin perusteltu, niin kuin aina perustella pitääkin, ja todetaan, että kysymys on työntekijän ja työnantajan yhteisestä edusta, ja on pohdiskeltu tätä 60 päivän, kolmen kuukauden, jakson merkitystä yksilön kannalta ja kummankin kannalta, siis työnantajan ja työntekijän kannalta.

Erikoisesti olen kiinnostunut siitä, että tässä on kannettu huolta pienyrittäjien tilanteesta, joka on erittäin vakava tilanne tällä hetkellä juuri ja nyt sen takia, että 70 000—80 000 pienyritystä on tällä hetkellä eräällä tavalla sukupolvenvaihdoksen kohteina ja siihen liittyvät juuri nämä asiat, joilla voi olla aivan ratkaiseva osuus kokonaisuuden kannalta. Meidän edustajamme Osmo Soininvaara on ollut tässä kokoomuksen ilmiselvästi liikkeelle panemassa vastalauseessa mukana, ja olen lämpimästi samaa mieltä kuin Osmo Soininvaara.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kyllä lämpimästi tämän lyhyemmän vuorokausimäärän kannalla, jota täällä ed. Akaan-Penttilä esitti, ja siihen on lukuisia perusteluita. Ajatellaanpa nyt esimerkiksi, niin kuin täällä ed. Kauppila sanoi, että ei Lahdessa, vaikka siellä on yksityistetty näitä lääkäripalveluita, pääse lääkäriin. Luin juuri tänään näitä erilaisia terveysjulkaisuja, Lääkärilehteä ym., ja siellä oli uutinen, jossa oli, että edelleenkään hoitoonpääsy lääkäriin ei 20 prosentissa Suomen alueita toteudu. Eli nähtävästi ainakin allekirjoittaneen saamien tietojen mukaan tämä pitää täysin paikkansa, että ei Lahdessakaan kahdessa viikossa lääkäriin pääse. Jos ajattelee tällaista osasairauspäivärahaa, joka sinänsä on erittäin hieno ajatus, jonka koen erittäin järkevänä, niin tässäkin tapauksessa, kun lääkäriin ei aluksi heti edes nykypäivänä pääse, niin pitkittyy tämä koko hoitoketju, ja se on myös tuotannollistaloudellisesti erittäin heikko asia. Toinen pitkittyminen on sitten tietenkin se, että ei pääse perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon.

Toinen asia, mitä kritisoin tässä esityksessä, on se, että ei ole ennakoitu eläkekertymää ja sen määräytymistä. Vastahan näitä lakeja on uusittu, ja on varmasti ollut tiedossa — siirryn puhujakorokkeelle — ministeriössä ja valtioneuvostossakin, että tällainen esitys on tulossa, niin että mielestäni se olisi pitänyt yhtäaikaisesti hoitaa, ja tämä on mielestäni huonoa hallintoa. Tulee vähän mieleen se, että kun Puolustusvoimien erikoissairaanhoito lakkautettiin, niin asiantuntijat jo totesivat kaksi vuotta aiemmin, että tarvitaan lainsäädäntöuudistus. Sitä ei kuitenkaan uskottu ja tämä kyseinen lainsäädäntö tehtiin sitten jo myöhemmin, kun Puolustusvoimat ja sairaanhoitopiirit olivat tehneet laittomia sopimuksia, ja vasta tämän vuoden puolella kyseinen lainsäädäntö sitten vahvistettiin. Mielestäni tällaista toimintaa ei tule sallia ja ajantasaisuus pitää turvata, kun asioista päätetään. Tietenkin tämä nopea toiminta päätöksenteossa on tyypillistä edustukselliselle demokratialle, mikä on sinänsä hyvä, toisin kuin Sveitsissä, jossa on suora demokratia. Mutta kyllä hyvää hallintoa pitää kuitenkin noudattaa.

Jos me joudumme nyt purkamaan sitten tätä eläkelainsäädäntöä, niin voisi miettiä myös samalla, että me voisimme harkita uudelleen, mitenkä kertyy kotivanhemmuudesta, siis kotiäidille ja koti-isälle, eläketurvaa. Nythän se kertyy siihen saakka, kun lapsi on 3-vuotias. Mutta olisiko siinä samalla eläkelainsäädännön avaamisen ja uudistamisen mahdollisuus, koska kerran sitä nyt jo ruvetaan rukkaamaan? Toivoisin myös, että lakialoitteeni, joka hautautui rinnakkaisaloitteena näihin eläkelakeihin, kaivettaisiin esille ja korjattaisiin se epäkohta, mikä on niillä henkilöillä, jotka opiskeluaikana sairastuvat ja jäävät sitten eläkkeelle tai pois työelämästä: heidän eläkekarttumansa on sitten aivan kohtuuttoman pieni.

Mutta kaiken kaikkiaan uskon kuitenkin, että tästä kritiikistä huolimatta tämä ajatus osasairauspäivärahasta on varsin tervetullut ja varmasti saa hyvän vastaanoton ja tulee kehittymään ajan saatossa toimivaksi. Mutta haluan vielä toistaa, että tulen sitten toisessa käsittelyssä kannattamaan ed. Akaan-Penttilän tekemää esitystä.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Yleensä miehet tunnustavat isyyden, mutta ed. Akaan-Penttilä tunnusti täällä allekirjoittaneen äitiyden, ja kiitos hänelle siitä. Todellakin ehdin kymmenen päivää ennen hallituksen vaihtumista asettaa tätä asiaa valmistelevan työryhmän, ja nyt on ilo havaita, että tämä tärkeä asia vihdoin viimein toteutuu. Sysäyksen tähän antoivat erityisesti keskustelut mielenterveysjärjestöjä edustavien ihmisten kanssa, jotka itse toivoivat sitä mahdollisuutta, että he voisivat palata pikkuhiljaa työelämään, kokeilla, joko siivet alkavat kantaa, eli heidän keskuudessaan nähtiin tämä mahdollisuus osana kuntoutumista. Toki oli jo kokemuksia esimerkiksi Ruotsista, jossa tämä mahdollisuus on ollut erittäin tervetullut ja käytetty.

Täällä ed. Pulliainen viittasi yksityisyrittäjiin, joiden kohdalla tilanne on usein se, että roikutaan väkisin puolikuntoisena töissä tai tullaan aivan liian aikaisin toipilaana työpaikalle, ja siitähän voi seurata sitten hyvinkin ikäviä komplikaatioita tai sairauden pitkittymistä tai uusiutumista.

Sairauspäivärahamenot ovat jatkuvassa kasvussa, eli tämä uudistus toivottavasti myös osaltaan hieman hillitsee sairauspäivärahamenojen kasvua, eli tällä esityksellä mielestäni voidaan ajaa sekä työntekijän, työnantajan että myöskin valtiontalouden etua, ja siinä mielessä on todella hienoa asia, että tämä esitys on tänne vihdoinkin saatu.

Vastalauseista huolimatta tämä pääasia toteutuu. Itsekin olisi mielelläni nähnyt, että tämä mahdollisuus palata osa-aikaisesti työhön osa-aikaisella sairauspäivärahalla olisi voinut toteutua jo 30 päivän kuluttua, kuten tässä kokoomuksen vastalauseessa, johon vihreät ovat yhtyneet, on esitetty.

Nämä yhteensovittamiset sitten eläkelainsäädäntöön ja työttömyysturvalainsäädäntöön on tarpeen ja välttämätöntä tehdä niin pian kuin mahdollista ja vähintäänkin, kuten valiokunta täällä on esittänyt, seurata tämän uudistuksen toimivuutta. Joka tapauksessa uskon, että tämä monen toipilaan kohdalla, on se sairaus sitten mikä hyvänsä, otetaan mielihyvin vastaan.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on oikeastaan kaksi mielenkiintoista vastalausetta, molemmat ovat hyviä ja sinänsä kannatettavia. Ed. Mustajärven vastalauseesta voi sanoa, että se on kumminkin sillä lailla asiantuntijoittenkin mukaan aika lailla harvinainen tapahtuma, jos niin käy, että ei tämä tavoite toteudu.

Mutta sitten tämä yrittäjäpuoli: Täytyy muistaa, että kelakorvauksethan pyörivät pitkissä sairauslomissa työantajan pussiin, niin että on tässä nyt sitten jotakin porkkanaa sinnekinpäin. Ymmärrän hyvin tämän puolen, että niin yrittäjille kuin sitten pienten työnantajien kustannuksissa kaikki raha on tervetullutta. Mutta kyllä minä ymmärrän niin, että nämä vastalauseet laajentaisivat aika lailla, vaikkei nyt mitään hirvittäviä summia, mutta kumminkin, Kelan menoja nimenomaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on minusta kuitenkin yksi hyvä avaus. Tämä hallituksen esityshän lähtee siitä näkökulmasta, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan, jotta annetaan mahdollisuus 60 päivän jälkeen pitkällä sairauslomalla olleelle henkilölle, siis sopien työnantajan kanssa ja tietysti lääkärin kanssa siitä, pystyykö mahdollisesti kokeilemaan työntekoa, palata sitten osapäiväiseen työhön ja saada sitten tämmöistä osa-aikaista sairauspäivärahaa.

Tässä itsekin alussa silloin, kun tätä lähdettiin käsittelemään, olin vähän samoilla linjoilla kuin ed. Mustajärvi tuossa vastalauseessaan, mutta sitten kyllä tulin vakuuttuneeksi, että kuitenkin tämä perusjuju tässä on suhteellisen hyvä ja looginen. Ajattelin käydä läpi tässä, koska ainakin ed. Kauppila on tuolta työelämän puolelta ja hallitsee nämä kuviot, muutaman näkökulman, miksi tässä hallituksen esityksessä on päädytty määrättyyn asiaan.

Tässähän on erotettu täydellisesti sairauspäivärahajärjestelmästä ja samaten työttömyysturvajärjestelmästä se aika, kun tämä ihminen on sitten osasairauspäivärahalla. Se on siis täydellisesti erotettu. Se tarkoittaa sitä, jotta jos tämä osasairauspäivärahalla oleva henkilö on sillä sen määrätyn ajan, mitä täällä aikoja puhutaan, niin sairauspäivärahan enimmäislaskuriin se ei vaikuta mitään. Niitä korvauksia ei lasketa siihen, se on siis ulkopuolella siitä. Sitten työttömyysturvan osalta sehän on siten, jotta se ei kerrytä työssäoloehtoa, mutta se ei myöskään vaikuta, jos ihminen jäisi työttömäksi tämän jälkeen, päivärahan suuruuteen. Sehän pienentäisi nimittäin päivärahoja, jos se otettaisiin siinä huomioon.

Se loogisuus, mikä tässä tulee, oikeastaan laukeaa siinä, että jos kuvitellaan tilanne, jotta henkilö on mennyt 60 päivän jälkeen osasairauspäivärahalla töihin — hän saa tietysti sitä päivärahaa ja sitten vähän palkkaa sieltä — ja hänen työnsä sattuisi loppumaankin sitten vaikka 20 päivän päästä, niin hänen sairauslomansa jatkuisi siitä huolimatta. Hän ei olisi siis työkykyinen. Minusta se kuvaa sen tilanteen, että hän onkin ikään kuin sairaana. Silloin tämä ei petä tätä logiikkaa siinä, jotta minkä takia se ei vaikuta tähän sairauspäivärahan enimmäiskestoon eikä myöskään työttömyysturvajärjestelmään. Se on täysin erotettu näistä molemmista. Elikkä hän onkin sairaana oleva henkilö. Sen takia minusta tämä aika hyvin kuvaa sen tilanteen, jotta tässä onkin logiikka olemassa.

Sitten kokoomus ainakin työelämävaliokunnassa — en niin tarkkaan niitä muita ole lukenut — jätti vastalauseen siitä, jotta tämä osasairauspäivärahajuttu pitäisi siirtää aikaisempaan vaiheeseen, kun tässä on otettu 60 päivän raja. Tämä on enstäinkin tietysti, kun tämä on kolmikannassa sovittu, pitkään hiottu systeemi, ja nyt tietysti seuranta tulee päälle siinä. Tämä lähtee siitä, jotta useimmissa työehtosopimuksissa maksetaan 56 päivän ajanjakso, jos on pitempään ollut töissä, ja silloin annettaisiin tämän olla ennallaan ja sitten sen 60 päivän jälkeen olisi mahdollista sitten lähteä tähän. Niin kuin nämä asiantuntijat väittivät, niin noin keskimäärin katsotaan, että jos ihminen on yli 60 päivää poissa työelämästä, niin sitten alkaa tapahtua semmoista ikään kuin jonkin tyyppistä vieraantumista. Silloin on hyvä, että on mahdollisuus, että annetaan paluu siihen, ja sehän riippuu vielä työnantajasta, laskeeko tulemaan, onko mahdollista järjestää semmoista osapäivätyötä. Voi olla, että monessa paikassa se ei ole mahdollista.

Tämä on monen asian yhteissumma, ja toisaalta tässä on se logiikka aina, että se ihminen voi itse sen valita. Ei ole pakko lähteä töihin, vaan työnantaja voi kyllä esittää sen ajatuksen, että "oot ollunna jo 60 päevee tuossa, että ois mahollista tulla, jos haluat"; tätä ei ole kielletty. Mutta sitten työntekijä voi sanoa, että "onpahan niin kipiä olo, että enpähän lähe". Jotta se on kokonaan tästä henkilöstä itsestään kiinni, lähteekö tähän juttuun. Sen takia minusta nämä vastalauseet ovat minusta turhia tähän logiikkaan verrattuna ja tähän koko juttuun verrattuna, koska kyse on kuitenkin hyvästä, eteenpäinmenevästä edistysaskeleesta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vaan tarkistaa ja täsmentää äskeistä puheenvuoroani. STM ja Stakes tekivät terveyskeskusten johtaville lääkäreille kyselyn hoitotakuun toteutumisesta helmikuussa, ja siitä oli tämä tulos, että joka kolmas suomalainen saa terveyskeskuslääkäriajan viikossa, noin 20 prosenttia suomalaisista asuu alueilla, joilla lääkärin vastaanotolle pääsy venyy yli kahden viikon. Valitettavasti, ed. Kauppila, meillä on vielä tekemistä Lahdessa.

Sitten toinen asia: Kun täällä puhutaan karenssiajasta, milloin pääsee osasairauspäivärahalle, ja kun puhutaan, että siinä ovat mielenterveyssyyt ja ortopediset syyt, niin Lääkärilehdessä oli artikkeli, jossa esimerkiksi vakava työuupumus, sen vallitsevuus, oli suomalaisessa aineistossa suurin korkeintaan 20-tuntisia tai 45—49-tuntisia työviikkoja tekevillä ja pienin yli 50—54-tuntisia työviikkoja tekevillä. Tulos selittynee sillä, että työmäärän lisäksi työuupumukseen vaikuttavat muutkin työn vaatimukset ja voimavaratekijät.

Asia on varmasti ihan niin, kun voi katsoa asia kumminkin puolin, niin kuin asiantuntijat valiokunnassa ovat kertoneet, että työntekijä saa päättää, koska tulee töihin ja miten byrokratia pyörii. Mutta kyllä koen myös sen, että helposti syrjäytyminen alkaa, jos kuunnellaan pelkästään potilasta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti toteaisin sen, että tämä on sillä lailla mielenkiintoinen asia, että kun miettii näitä tulopoliittisia sopimuksia, missä näitä sitten haarukoidaan, niin tämähän ennakoi nyt sitten lyhyitä työsuhteita. Minusta tämä on perusviesti, että nyt aletaan valmistautua.

Olen aivan varma, että muutaman vuoden sisään riippuen siitä tämä asia täytyy perata ihan kokonaisuudessaan, ja se on aikamoinen lakivyyhti, kun ruvetaan yhdistelemään. Liian usein ainakin minun työhistoriassani oli niin, että kun ihminen oli pitkällä sairauslomalla eikä kelvannut töihin, siis ei pystynyt tekemään, niin pitikin sopia lääkärin kanssa, että loma keskeytetään ja menee työkkäriin ilmoittautumaan työttömäksi, ja sitä kautta ruvetaan puljaamaan ihmistä sitten vähän niin kuin koulutukseen ja työvoimatoimiston kautta toiseen ammattiin esimerkiksi. Ennustan, että tämä laki nyt on hyvinkin väliaikainen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun äsken sanoin, että on kuunneltava muutakin tahoa kuin työntekijää, myös työnantajaa ja tietenkin kuntoutushenkilökuntaa ja lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa, se perustuu siihen ihan käytännön kokemukseen, että on kynnys tietyn ajan jälkeen palata töihin, kun on sairastellut, ja saattaa olla, että muut siinä työympäristössä eivät sulata sitä erilaisuutta, joka sillä palaajalla on. Kynnys suvaita erilaisuutta on kuitenkin aika korkea, valitettavasti. Asia, johon haluan kiinnittää vielä huomiota, on myös sitten se, kun näitä lääkärinlausuntoja tullaan tekemään. Jo tällä hetkellä lääkärit pakenevat työpaikoilta liiallista byrokratiaa, ja tiedän, että jotkut vain osaavat tehdä parempia lausuntoja kuin toiset. On mielenkiintoista nähdä, mitenkä tämä sitten turhauttaa työntekijöitä ja kuinka onnistuu tämä työtilanteen kuvaaminen niin, että tämä ei lisää esimerkiksi lääkärikunnan katoa tietyistä työpisteistä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilalle voisi todeta, että minun käsittääkseni tämä voi vähentää sitä tilannetta, joka tänä päivänä seuraa, että kun on pitkäaikaisella sairauslomalla, niin siinä käy juuri niin kuin ed. Kauppila kuvasi, että henkilö pikkuhiljaa kyllä potkitaan jollakin tavalla ulos firmasta. Tänä päivänä ei edes semmosta suojaa ole olemassa, koska siinä on ennakkopäätöksiä ollut, että jos on pitkäänkin kykenemätön työhön, niin pikkuhiljaa savustetaan ulos sieltä tai irtisanotaan. Välttämättä syy ei ole se sairausloma. Tämä antaa mahdollisuuden kokeilla kuntoa, pystyykö siihen työtehtävään, ja ainakin luulisi, että se mahdollisesti parantaa sen ihmisen asemaa. En tiedä, mutta aikanaan se nähdään, mitä tulee tapahtumaan.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Ed. Lahtelalle totean vaan, että mietin, mikä on osasairauspäivärahan suuruus suhteessa esimerkiksi ansiosidonnaiseen päivärahaan. Tässä tulee se valintatilanne jossakin kohtaa ihmisen kannalta, ja ilmeisesti lähes aina ongelmatapaukset ovat kuitenkin paljon sairastavia henkilöitä, elikkä heillä on joku vika taikka vamma, jonka takia he ovat usein pois, jonka takia tapahtuu tietty prosessi. Silloin tulee tämä valinta, joka saattaa olla työntekijän kannalta huonompi vaihtoehto, tämä osasairauspäiväraha. Näinkinpäin se voi olla.