Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on niin tärkeä asia Suomelle, että siitä on syytä vielä muutama sana sanoa.

Tässä selonteossa on, aivan oikein, laaja turvallisuus- ja puolustuspoliittinen näkökulma. Niin se pitää pienellä maalla ollakin. Tämä näkökulma ja yhteinen tahtotila ovat tienneet vuosikymmenten aikana sitä, että meidän asemamme kansainvälisessä yhteisössä on sellainen, niin kuin se tällä hetkellä on, elikkä vakaa ja ennustettava. Siksi onkin hyvä, että tämä selonteko ei tuo mitään yllättävää eikä käänteentekevää, koska vakaus on se päällimmäinen ja tärkein asia siltä osin, mikä koskee meidän turvallisuuttamme ja puolustustamme, maanpuolustustamme.

Mutta laajaan turvallisuusnäkökulmaan kuuluu erittäin monta seikkaa. Yksi perusseikka on kuitenkin se, että meidän puolustushallinnollamme, Puolustusvoimillamme täytyy olla riittävät määrärahat, jotta ne pystyvät uskottavalla ja tehokkaalla tavalla huolehtimaan tehtävistään. Siksi ihmettelen kyllä sitä, että meillä kahdesta pääluokasta valtion budjetissa hallituksen myötävaikutuksella on leikattu kaksinkertainen määrä suhteessa muihin pääluokkiin, ja ne ovat puolustusministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Molemmat ministeriöt ovat keskeisessä asemassa meidän laajassa maanpuolustuksessamme ja meidän laajassa turvallisuuspolitiikassamme. Siksi osin ristiriitaiselta vaikuttaa selonteko tältä osin, ja toivonkin, että tähän pikaisesti muutos tulee. Vain riittävällä resursoinnilla pystymme meidän turvallisuutemme takaamaan, koko maata puolustamaan ja pitämään kiinni myöskin yleisestä asevelvollisuudestamme.

Herra puhemies! Laajaan turvallisuuskäsitykseen, turvallisuusnäkökulmaan kuuluu ruoka, siihen kuuluu sähkönsiirto, siihen kuuluu muu infra, siihen kuuluu meidän energiamme. Kaikkein eniten tässä luettelossa meillä on korjattavaa ja parannettavaa energian osalta. Valtaosa Suomessa käytettävästä energiasta on tuontienergiaa, ja meillä kuitenkin itsellämme on valtavat raaka-ainevarat tässä maassa, erilaisia energiapotentiaaleja. Niitä on meidän pystyttävä käyttämään hyväksemme paremmin kuin tällä hetkellä. Se on yksi tae sille, että me pystymme pitämään tästä laajasta turvallisuusnäkökulmastamme huolta.

Sen lisäksi, että se on turvallisuusnäkökulma, huoltovarmuusnäkökulma, se on myöskin erittäin merkittävä taloudellinen näkökulma. Energian osalta on päivänselvää, että myös sen kotimaisuuden lisääminen on selkeästi nopein keino kohentaa meidän vaihtotasettamme, elikkä sen vaikutukset ovat moninkertaiset. Ne eivät vielä rajoitu näihin kolmeen tekijään, vaan siihen mukaan tulee myöskin tuotekehitys ja tutkimus, joka tuo uutta voimavaraa ja mahdollisuuksia ja yrittämisen ja työnteon paikkoja, ja ilmastovaikutukset. Elikkä se on hyvin monialainen asia ja ratkaisevan tärkeä siinä tilanteessa, jossa meillä ei apua ole tulossa muualta tai energiatoimitukset syystä taikka toisesta häiriintyvät, olkoon se syy sitten mikä tahansa, sillä ei ole väliä, pääasia, että me pystymme huolehtimaan omasta energiantarpeestamme mahdollisimman pitkälle omin voimavaroin, omin raaka-ainein ja omalla työllämme.

Tähän ei sovi se suunnitelma, mitä Fortum on nyt julkisuuteen kertonut, että se harkitsee sähkönsiirtonsa myymistä, varsinkin tilanteessa, jos se myytäisiin ulkomaiseen omistukseen. Tätä ei pidä missään tapauksessa sallia, vaan hallituksen on määrätietoisesti estettävä tällaiset hankkeet. Tällainen tärkeä infra, joka meillä käytössämme on, joka on kaikelle toiminnalle täysin välttämätöntä, pitää olla meidän omissa käsissämme. Samoin myöskin muiden keskeisten toimijoiden osalta kyllä omistamisella on väliä, ja mitä enemmän omistajuutta on meillä itsellämme ja omissa käsissämme, sen varmempaa se on ja sen vähemmän siihen pystyvät vaikuttamaan täällä olevat omistajatahot joillain muilla kriteereillä.

Siksi maanpuolustus, turvallisuuskysymykset on hyvä pitää mielessä näin laaja-alaisella tavalla, niin kuin hallitus on omassa selonteossaan tehnyt. Mutta se miinuspuoli, jonka jo mainitsin, on se, että määrärahat eivät ole oikeassa suhteessa siihen tahtotilaan, jota selonteossa esitetään ja asetetaan. Siksi niitä on väistämätöntä kohentaa.

Timo V. Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelin selontekoa jo eilen puheenvuorossani, mutta kun tilaisuus tuli, niin vielä ihan lyhyesti pariin asiaan.

Tämä selontekohan huomioi tietyllä tavalla myös sen, että tällaisen turvallisuustermin alle ei kuulu pelkästään niin sanottu sotilaallinen turvallisuus, vaan se arvioi myös niin sanottua laajaa turvallisuuskäsitettä, joka pitää sisällään luonnonkatastrofit, tautiepidemiat, eriasteisen terrorismin jnp. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kuuluvat vahvasti yhteen, josta syystä niitä koskevat peruslinjaukset on muodostettava saman kokonaisarvion pohjalta. Tähän edellisen selonteon yhteydessä muun muassa hallintovaliokunnassa puututtiin hyvin vahvasti, ja esitimme silloin, että sisäisen turvallisuuden asiakokonaisuus tulee käsitellä vastaisuudessa selontekomenettelyssä tasaveroisena suhteessa puolustuspolitiikkaan.

Eilisessä keskustelussa useammassakin puheenvuorossa nostettiin esille tämä laaja turvallisuuskäsite siinä muodossa, että selonteko käsittelee tätä laajaa turvallisuuskäsitettä erinomaisen hyvin. Rohkenen olla hiukan eri mieltä siltä pohjalta, mitä hallintovaliokunta edellisen selonteon käsittelyn yhteydessä kaiken kaikkiaan lausui.

Puhemies! Sitten ihan lyhyesti toinen, itse asiassa varsinainen asia, minkä takia halusin vielä jotain sanoa. Se liittyy yleiseen asevelvollisuuteen. On selvää, että nykyisen reservin määrä laskee, mutta määrän laskemisessa on syytä kuitenkin olla maltillinen. Reservihän kertoo ulospäin myös sen tärkeän viestin, että Suomi on päättänyt puolustaa itsenäisyyttään koko kansan voimalla.

Jos puhemies sallii, ihan puoli minuuttia tästä vielä. — Itse näen niin, että on syytä toimia sillä tavalla, että koko kenttäkelpoinen miespuolinen ikäluokka koulutetaan puolustamaan isänmaata kaikissa tilanteissa. Asevelvollisuuden sisältöä pitää jatkuvasti kehittää, jotta motivaatio uusien ja muuttuvien ikäluokkien keskuudessa säilyy korkealla. Palveluskelpoisuutta arvioitaessa tulee lähteä siitä, että varusmiespalvelu kuuluu kaikille nuorille miehille, niillekin, joiden fyysiset tai psyykkiset edellytykset eivät ole parhaimmasta päästä. Heillekin tulee luoda sopiva palvelusmuoto. Näin toimittaessa paitsi varmistetaan laaja ja monipuolinen reservi sotilaallisten ja muiden kriisien varalle myös ehkäistään syrjäytymistä, parannetaan nuorten miesten fyysistä kuntoa ja, mikä ehkä tärkeintä, vahvistetaan kansallista yhteenkuuluvuutta.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon paras puoli on se, että se on täysin yllätyksetön ja omalla tavallaan ennalta arvattu.

Monesti meidän puolustuksessa puhutaan uhkakuvista, ja ne ovat varmaan vuosien saatossa aika lailla muuttuneet sen takia, että Venäjä on tänä päivänä meidän merkittävä kauppakumppani ja Venäjän intressit Eurooppaan ja maailmalle ovat kauppapoliittisia, ja näin ollen Itämeri on tänä päivänä enemmänkin kauppameri kuin se olisi jonkinlainen uhka, mikä entisinä aikoina sen todettiin olevan.

Joskus entisinä aikoina puhuttiin Tanskan salmien sulkemisesta, ja jotkut niitä ovat vieläkin julkisuudessa nostaneet esille. Mutta kaiken todennäköisyyden ja järjen mukaan tämä ei voi olla minkään näköinen uhka, sillä kenenkä intresseihin voi tänä päivänä enää liittyä Tanskan salmien sulkeminen? Sen takia kauppapolitiikka ja laajentunut kauppa maailmassa on yksi suurimpia rauhan takeita isojen merkittävien valtioiden kohdalla, ja toivotaan, että tämä kehitys jatkuisi, ja sitähän Euroopan unioni on mitä merkittävimmässä määrin ollut eteenpäin viemässä. Tämä on rauhanjärjestö, ja tämä on kauppapoliittinen järjestö.

Sen verran haluaisin kuitenkin arvioida tätä tilannetta, kun haemme pohjoismaista yhteistyötä monessa eri mielessä, että se on strategisesti tärkeä linjaus, ja koska kuulumme Eurooppaan ja Euroopan unioniin, niin aina kun me puhumme yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, me väistämättä törmäämme silloin Natoon ja Nato-järjestelmiin ja Nato-yhteensopiviin järjestelmiin.

Ensi kesänä Euroopan unionin 28 jäsenmaasta 22 on Nato-maita, ja jos me puhumme missään määrin yhteisestä puolustuslinjauksesta tai yhteisistä materiaalihankinnoista tai järjestelmistä, niin väistämättä törmäämme Natoon. Ja se on täysin ymmärrettävää, että meidän suhtautumisemme Natoon on ristiriitainen, koska suurin osa suomalaisista vastustaa Natoon liittymistä, enkä itsekään kuulu Nato-intoilijoihin, eikä tämä puhe tarkoita sitä, että meidän pitäisi suoraan liittyä Natoon, mutta aivan oikein tämänkin mahdollisuuden pitää ainakin keskusteluissa olla esillä, vaikka tämä hallitusohjelma ei sitä tule eteenpäin millään tavoin viemään.

Sen verran vain tästä Natosta, että kun sitä pidetään huonona monessa mielessä ja joka kerta nähdään uhkakuva, mennäänpä sitten harjoittamaan yhteistä ilmavalvontaa Islantiin, mitä tahansa, niin joskus voisi arvioida ja julkisesti puhua myös jostakin positiivisesta, mitä Nato tuo tullessaan. Se on taannut monella tavalla erinäköisiä rauhanprojekteja, ja siinähän Suomen pitää olla mukana sekä EU:n että YK:n kanssa Nato-yhteensopivien koulutusten ja harjoitusten myötä.

Ihan pieni esimerkki vain siitä, mitä tämä saattaa pienille, ehkä muuttotappioista kärsiville maakunnille merkitä, on Rissalassa alkava Nato-joukkojen NRF-toimintaan liittyvä koulutus. Sitaatti täältä lehdestä: "Ensimmäisen kerran ilmavoimien historiassa kansainvälisiin tehtäviin koulutetaan henkilöstöä jo varusmiespalveluksen yhteydessä. Tämä koulutus koskee Karjalan lennostossa tammikuussa aloittaneita varusmiehiä. — Heillä on mahdollisuus saada nyt ensimmäisen kerran kansainvälisesti yhteensopiva koulutus."

Minusta tämä on hyvin positiivinen ja iloinen uutinen Itä-Suomelle, että tällaistakin tapahtuu, ja Nato on tietyllä tavalla osasyyllinen siihen, että Karjalan Lennosto johtaa ja suunnittelee valmiusyksikön koulutuksen. Asian valmistelu tosin on vielä kesken. Valmiusyksikköön tulee neljä Hornet-hävittäjää. Henkilöstön vahvuus on 200—250. Karjalan Lennosto, Siilinjärvi ja Pohjois-Savo kiittävät.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Puolustuspoliittinen selonteko on hyvin rakentunut, ja se on laajapohjaisesti valmisteltu. Sen lukemisesta ja sen esittelystä voidaan olla tavallaan montaa mieltä. Ehkä siinä, mitä itse raportti ja selonteko sinällään tuo esille, rauta on kuitenkin päällimmäisessä. Erityisen tärkeäksi turvallisuuspoliittisessa selonteossa tuotiin esille niitä muita suomalaisen turvallisuuden kannalta tärkeitä asioita. Tässä jo edellisessä edustaja Korhosen puheenvuorossa tuotiin taudit, terroristit, tietoverkot, mutta erityisesti ympäristö, ja näihin oikeastaan haluaisin keskittyä, ja tietysti tässä, jos yli menee, niin pieni vastine maatalousvaliokunnan arvostamalleni jäsenelle Eestilälle.

Joka tapauksessa tässä meillä on hirvittävän suuri potentiaali kehittää meidän omaa itsenäistä puolustustamme, ja tässä on myös se, että me tuomme siviilipalveluksen lähemmäksi meidän maamme puolustusta. Meidän siviilipalvelusmiehemme tällä hetkellä tekevät enemmänkin jotakin muuta kuin maanpuolustuksellista työtä. Meidän pitää huomioida se, että meillä tämä turvallisuuskenttä on huomattavasti enemmän uhattuna eri sektoreilta. Meidän pitää tarjota siviilipalvelusihmisille mahdollisuus olla isänmaallisia ja tuoda heidät tähän meidän omaan Suomen turvallisuuspolitiikkaamme puolustamaan maatamme, avata linjoja, kanavia. Kunnioitettavaa on vanhustenhuolto-, terveydenhuoltopisteissä toimiminen, mutta kyllä näen henkilökohtaisesti paljon tärkeämpänä sen, että meillä jokainen suomalainen osallistuu maanpuolustuksellisesti maan puolustamiseen. Se, että ei tartu aseeseen, ei tarkoita, etteikö olisi isänmaallinen, ja sitä kautta olisi tosi tärkeää, että luodaan ne kanavat.

Samoin meidän pitää asepalvelusta kehittää siten, että meillä tämä työurakeskustelu lähtee jo sieltä. Eli meidän asepalveluksemme voi edistää työssäoppimista. Meillä ammatillisen suuntautumisen takia voidaan ja on mahdollisempaa valita sellaisia aselajeja ja sellaisia toimintamuotoja, jotka tukevat sen ammatillisen kehittymisen, mutta samalla Puolustusvoimien tarpeita, jolloin mahdolliset kertausharjoitukset tulevat tämän henkilön suuntautumisen kautta huomattavasti tehokkaampaan ja keskittyneempään ja ammattiosaavampaan toimintaan. Miksi hitsarin tarvitsisi olla tykistössä, kun hänellä olisi muuta annettavaa? Eli meidän pitää niin kuin kokonaisvaltaisesti katsoa. Nämä ovat pieniä osia puolustuspoliittisessa selonteossa, mutta tämän kokonaisturvallisuuden kannalta meidän pitää uskaltaa purkaa tätä normaalia ajattelua ja katsoa, että me voimme niin kuin tuottaa... No, en tiedä siitä kuntoutuksesta ja muusta, mutta hyvä on sekin osapuoli, että jos ajatellaan, että asepalvelus tuo todellakin ihmisille myös jatkoelämälle hyvinvointia. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että vielä kerran hengitin syvään. Toivon kuitenkin saavani pienen mahdollisuuden. Pohjoismainen yhteistyö on hyvästä, mutta on huomattava, että teemme Nato-maiden kanssa yhteistyötä. Meidän tulee tarkasti harkita, mihinkä se miljoona laitetaan, joko tässä lähempänä tehokkaammin, enemmän lentotunteja, vai ajaa tyhjänä Islantiin ja harjoitella siellä. Tehokkuus, meidän omien sotilaidemme ammattiosaaminen ja puolustuskyvyn ylläpitäminen on tärkeämpi kuin se, että me harjoittelemme jossakin muualla, ellei se ole sitten itsestään selvästi Nato-yhteensopivaa, (Puhemies koputtaa) mikä siellä sitten pitää olla johtolankana, mutta sitä en hyväksy.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan vielä tästä turvallisuudesta: luulisin, että suomalaisen yhteiskunnan ja ehkä laajemminkin Euroopan unionin suurimpia turvallisuusuhkia tällä hetkellä ovat syrjäytyminen, terrorismi ja sähköverkkojen totaalinen alas romahtaminen.

Täällä on puhuttu tästä Fortumin myynnistä ja omavaraisuudesta energian suhteen, elintarvikkeiden suhteen, jotka ovat tärkeitä asioita, mutta ellen aivan pahasti ole väärässä, niin me olemme peruuttamattomalla tavalla sitoneet verkkomme jo nyt kansainväliseen järjestelmään. Jos Suomen rajat suljettaisiin sähköverkkojen osalta tänä päivänä ja meidän ydinvoimalat ovat käynnissä niin kuin niiden pitääkin olla, niin tämä koko järjestelmä romahtaa. Suomi ei ole enää yksin, ja sen takia on tärkeätä huoltovarmuuden kannalta, kuka tahansa sähköverkot omistaa, että noudatetaan ehdottomasti sähkömarkkinalakia, jossa on kovat velvoitteet verkon kunnossapidon suhteen ja monen muun suhteen.

Aina on tietenkin parempi, että omistus olisi sinivalkoista, mutta me emme voi unohtaa sitä tosiasiaa, että Suomi ei ole tässäkään mielessä yksin, vaan me olemme erittäin vahvalla tavalla linkittyneet ulkomaailmaan ja ulkovaltoihin, ja sen takia se pitää myös turvallisuuspolitiikassa ottaa huomioon.