Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee sotilasvammalaissa määriteltyjä asioita ja asiaa, joka on arvokysymyksenä ainakin itselleni ja uskoakseni tässä eduskunnassa myös hyvin monelle — uskoisin, että kaikille — hyvin tärkeä arvokysymys, siis se, millä tavalla me mahdollistamme yhteiskunnassamme veteraaneille ne palvelut, mitkä he omaan elämäänsä tarvitsevat sen jälkeen, kun he ovat tätä isänmaata palvelleet sillä tavalla, että ovat mahdollistaneet paljon hyvää koko yhteiskunnalle. Eli me olemme, tämän ajan ihmiset, paljon heille velkaa.

Sotainvalideille ja veteraaneille korvattavien palvelujen ehtoja on kyllä hiljalleen parannettu, mutta mielestäni tämä tahti ei ole ollut riittävä. Sotiemme veteraanien keski-ikä on jo 90 vuotta, ja heidän joukkonsa vähenee nopeasti, jopa noin 15 prosenttia vuodessa. Tällä hetkellä sodissa palvelleita on tilastojen mukaan jäljellä noin vähän yli 30 000, sotainvalideja vain muutama tuhat. Kun vielä vuonna 2000 rintamalisän saajia oli lähes 150 000, on heitä ensi vuonna arvioitu olevan enää jopa alle 23 000.

Päätöksillä heidän tilanteensa parantamiseksi, palvelujen saamisen parantamiseksi on mielestäni kiire. Tiukassa taloustilanteessakin — valtionvelka on tietysti kova — arvokysymyksenä näen, että meidän tulee huolehtia kaikesta siitä, mitä veteraanit ovat meille tehneet, ja nyt me olemme kiitollisuudenvelassa meidän veteraanejamme kohtaan.

Parhaan hoidon ja huolenpidon takaaminen heidän viimeisille elinvuosilleen on vähintä, mitä voimme tehdä. Erityisesti kotona selviämistä edistäviä palveluja on syytä parantaa. Merkittävä ongelmakohta on ollut se, että kaikki veteraanit eivät ole olleet tietoisia heille tarkoitetuista palveluista eivätkä kunnat toisaalta ole voineet saada Kelalta rintamalisän saajien yhteystietoja tietosuojaan liittyen.

Nyt tilanteeseen on toiveiden mukaan tulossa parannusta, näin olen ainakin saanut tietoja, ja uskon, että se tulee aika nopeallakin aikataululla. Samalla kun tuet tulevaisuudessa toivottavasti tavoittavat kaikki veteraanit, on heidän korvattavien sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelujensa prosenttirajat nostettava arvioinnin kohteeksi. Veteraanipoliittisen ohjelman 2012—2015 tavoitteet, kuten laitoshoidon korvattavuuden laajentaminen, on hallitusohjelman mukaisesti saatava ensi vuoden budjettiin. Veteraanien poistuman tuomat säästöt on käytettävä täysimääräisesti palvelujen kehittämiseen.

Hyviä toimintamuotoja on synnytetty, kuten Sotainvalidien Veljesliiton merkittävältä osin omin voimin kustantama avustajatoimintaprojekti, joka osaltaan paikkaa haitta-asteprosenttijärjestelmän jättämiä aukkoja kuntoutuksessa. Palvelujen perustuminen palvelutarpeen arviointiin, kuten vanhuspalvelulaissakin, on hyvä toimintatapa mutta edellyttää kunnille riittävää rahoitusta palvelujen järjestämiseen. Kunnat voivat tukea kotona asumista vaikkapa ateria-, siivous- ja asioimispalveluin, ja myös näiden mallien kehittämiseen on varattava riittävä rahoitus.

Rintamaveteraanien kotihoitomallin avulla voidaan räätälöidä yksilöllisempää kuntoutusta. Samalla on hyvä muistaa, että vaikka Valtiokonttorin ohjeen mukaan puolet Valtiokonttorin kuntien kautta tukemista kuntoutuksista tulisi järjestää avo- ja päiväkuntoutuksena, on veteraanien oma toive erityisesti yksinäisyyden lisääntyessä päästä nimenomaan laitoskuntoutukseen. Näkisinkin, että veteraanien kohdalla erityisesti huomioitaisiin niin sanotut yksilölliset tarpeet ja niihin vastaaminen, kun palvelumuotoja arvioidaan.

Suuri osa veteraaneista on pienituloisia, eikä heillä ole varaa palvelujen omavastuuosuuksiin. Heille on turvattava mahdollisuus näihin palveluihin omavastuuosuuksia pienentämällä siltä osin kuin veteraanilisä ei riitä palvelujen saantiin.

Arvoisa puhemies! Kysymys on siis tämän haitta-asteprosentin laskemisesta vain 5 prosenttia. Mielelläni jo tässä olisin esittämässä siitä haitta-asteesta kokonaan luopumista, mutta tietoisena sen summan suuruudesta ja valtion taloudellisen tilanteen kovuudesta esitän tällaista astetta, että nyt tämä haitta-aste alennettaisiin 10 prosenttiin, ja näin päästäisiin edes vähän vastaamaan heidän tarpeeseensa.

Veteraanien tuen tarve lisääntyy, vaikka heidän määränsä vähenee. Siis nimenomaan heidän terveydentilansa usein jo ikääntymisenkin myötä on heikentymässä. Siksi sotaveteraanien ja -invalidien tukia on kiireesti parannettava ja laajennettava.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan antaa tukeni edustaja Rauhalan lakialoitteelle. Maassamme on edelleen noin 6 000 sotainvalidia, joiden keski-ikä on noin 90 vuotta, niin kuin edustaja Rauhala esille toi. Yhteiskunnallamme on siis käsillä viimeiset vuodet tukea heidän vanhushuoltoaan ja -hoitoaan ja osaltamme osoittaa heille kiitollisuutta siitä uhrauksesta, jonka he ovat aikanaan isänmaamme eteen tehneet.

Sotainvalideista suurin osa asuu edelleen kotona, ja tämän ovat mahdollistaneet yhteiskunnan tarjoamat palvelut sekä riittävä tuki. Kotona asumista tukee kattava yhteiskunnan tarjoama palveluverkko, josta erityisesti sotainvalidien ja heidän puolisoidensa sekä leskiensä osalta kuntoutus on merkittävä tekijä. Lisäksi kiireellinen uudistustarve koskee sotilasvammalain nojalla korvattavien sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluiden prosenttirajan poistamista. Tälle siis tukeni.

Sotainvalidit ovat saaneet valtion tukemia palveluita sotainvalidin työkyvyttömyysasteesta riippuen. Järjestelmässä on nähty nyt ongelmaksi moniportainen asteikko, joka asettaa sotainvalidit sekä heidän leskensä täysin eriarvoiseen asemaan. Suurimmaksi ongelmaksi arjessa on koettu 10 prosentin sekä 15 prosentin haitta-asteen sotainvalidisuus, joka vaikuttaa merkittävästi työkykyyn ja elämänlaatuun mutta ei kuitenkaan oikeuta palveluihin. Pienimmillä invalidin haittaprosenteilla olevia on noin 2 000 elossa olevista 6 000 sotainvalidista. Nämä 2 000 sotainvalidia eivät pääse myöskään niiden noin 30 000 jäljellä olevan sotaveteraanin etuuksien piiriin. He ovat täydellisesti väliinputoajia. He ovat siis nykyjärjestelmässämme täydellisiä väliinputoajia.

Tämän lisäksi vaikeavammaisten sotainvalidien puolisot ja lesket joutuvat jonottamaan kuntoutukseen pääsyä keskimäärin yli vuoden, minkä vuoksi tarkoitukseen varattua määrärahaa tulisikin korottaa. Sotainvalidien vuotuinen poistuma supistaa sotilasvammakorvauksien määrärahaa, ja tästä koituvilla säästöillä voitaisiin rahoittaa useita edellä mainittuja palveluja.

Olen jättänyt kirjallisen kysymyksen, jossa olen esittänyt, että pienimmistä haitta-asterajoista luovuttaisiin ja tähän ryhmään kuuluvat liitettäisiin 20 prosentin haitta-asteen korvaustason piiriin. Tämä takaisi sen, että saisimme sotainvalideista myös nämä väliinputoajat näiden palveluiden piiriin. Olen tästä jättänyt joulukuussa viime vuonna kirjallisen kysymyksen ministerille ja toivon, että tämä asia nyt etenee.

Samalla haluan tässä keskustelussa nostaa esille myös sen, että toivon todella, että hallitus ei ensi vuoden budjettia tehdessään jälleen tee samaa, minun mielestäni jopa surullista näytelmää, että ensin poistetaan hieman veteraanien kuntoutusrahoja ja sitten eduskunnassa muka ollaan laupeita ja hyvää tahtovia ja lisätään tuo sama leikattu summa takaisin. Minun mielestäni sen summan pitää olla ensi vuoden budjetissa automaattisesti ja tästä siihen hetkeen asti, kunnes tämä kunniavelka on maksettu.

Meillä on veteraaneja enää noin 30 000 jäljellä ja heistä sotainvalideja 6 000, ja näistä 6 000:sta siis 2 000 sotainvalidia on sellaisia, jotka eivät ole oikeutettuja ei sotaveteraanien etuuksiin, ei myöskään sotainvalidien etuuksiin. Toivon, että tämä korjaus tehtäisiin ja luovuttaisiin näistä pienimmistä haitta-asteprosenteista ja liitettäisiin heidät tuon 20 prosentin haitta-asteen korvaustason piirin, ja hekin pääsisivät sitten elämänsä viimeisinä vuosina nauttimaan näistä kuntoutuspalveluista. Uskoisin, että siitä olisi myös heidän jaksamisen ja kotona asumisenkin kannalta merkittävää hyötyä.

Arvoisa puhemies! Annan lämpimän tukeni edustaja Rauhalan lakialoitteelle.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rauhala on tehnyt erinomaisen aloitteen, ja hän totesi tuossa aloitteen esittelyssä, että tässä on kysymys todellakin arvokysymyksestä, jota periaatteessa pitäisi kaikkien kansanedustajien kyllä tukea.

Omalla kohdallani: on asioita, joissa edustaja on sitoutunut tietyn linjan mukaiseen toimintaan täällä eduskunnassa, ja kysymys veteraaneista ja heidän elinolosuhteittensa kohentamisesta on juuri tällainen. Erityisesti tässä tapauksessa on syytä ottaa tämä aloite vakavasti. Tässä on kysymys vielä sotainvalideista ja heidän elämäntilanteensa parantamisesta. Tuen siis lämpimästi tätä edustaja Rauhalan tekemää aloitetta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia näistä ajatuksista, olin nähnytkin, että tässä salissa eri puolueista varmasti tähän tulee kannatusta. Tässä ovat molemmat puheenvuorot erittäin hyvin nostaneet esiin vielä enemmän sellaisia asioita, mitä en itse puheenvuorossani maininnut.

Mikä tässä erityisesti huolestuttaa — jos ajatellaan, että ikääntynyt, sairas, vammainen joutuu kuntoutukseen odottamaan, ja joukko on pieni, ja meillä kuitenkin on näitä palvelulaitoksia ja -paikkoja, joissa kuntoutusta annetaan — on nimenomaan se etusija, että he pääsisivät kuntoutukseen. Tässä on se kysymys, etteivät esteeksi kuntoutukseen pääsemiselle ainakaan tulisi tämmöiset mitkään haitta-asteprosentit ja yleensäkin, että me voisimme puhua 90-vuotiaankin ihmisen kohdalla siitä, että kaikki se hoito on samalla kuntoutusta. Sitä, jos jotain, erityisesti nämä sotainvalidit, sotaveteraanit tarvitsevat, sitä, että heidän kuntonsa pysyisi edes sillä, voisi sanoa, inhimillisellä tasolla. He vaativat vielä entistä enemmän kuntoutusta kuin nuoremmat ja sitten vielä niitten omien vammojensa suhteen, jotka ovat hyvin rankkoja fyysisiä vammoja ja tietenkin henkisiä vammoja, joten sitä kuntoutusta tulee erityisesti korostaa.

Mutta mielelläni näkisin sen saman ajatuksen, minkä edustaja Heinonen nostatti ja mikä on näitten eri järjestöjenkin kohdalta tullut, että tässä löydettäisiin ratkaisu, miten nämä pienemmillä haitoilla olevat nostettaisiin esiin niin, että heille saisi nämä samat palvelumuodot toteutumaan. Tietysti se on rahakysymys, mutta jospa tässä kohdin ei lähtisi määrittelemään se raha pelkästään vaan se, miten me hoidamme näitä ihmisiä.