Pauliina Viitamies /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen rikoslain 24 luvun muuttamisesta. Lakialoite käsittelee vainoamisen kriminalisointia.

Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi ja koskemattomuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Fyysinen koskemattomuus on suojattu hyvin Suomen rikoslainsäädännössä. Sen sijaan psyykkinen hyvinvointi ja koskemattomuus eivät toistaiseksi ole saaneet saman kaltaista lain suojaa.

Vainoamisella tarkoitetaan tarkoituksenmukaista toiseen henkilöön toistuvasti kohdistuvaa ei-toivottua käyttäytymistä, joka aiheuttaa pelkoa tai jota perustellusti voidaan pitää pelottavana. Kun vainoaminen heikentää olennaisesti uhrin psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, se rikkoo tätä perusoikeutta. Monet vainoamiseen liittyvät teot ovat Suomessa jo nykyisin rangaistavia. Vaikka uhkaaminen tai kotirauhan rikkominen on erikseen kielletty laissa, se ei anna uhrille riittävää suojaa.

Suomessa on vuodesta 1999 lähtien ollut käytössä myös uhria suojaava lähestymiskielto. Uusien lähestymiskieltojen määrä on merkittävä. Lähestymiskielloista 80 prosenttia liittyy parisuhteeseen. Nykyinen lähestymiskielto ei aina riitä pitämään uhkaajaa loitolla. Vaikka lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä, ottaa häneen yhteyttä, seurata tai tarkkailla häntä, kieltoa rikotaan yli kolmanneksessa tapauksista. Häirintä kestää tutkimusten mukaan keskimäärin kaksi vuotta.

Suuri osa vainoamisista liittyykin parisuhteeseen, missä ne myös jatkuvat pisimmän aikaa. Muita vainoamistapauksia ovat esimerkiksi vanhempien ja lasten väliset ongelmat tai ammatin tuomat tilanteet.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on pakko todeta, että myös tässä talossa monet kollegat ovat kokeneet joutuneensa tietyn tyyppisen pitkäkestoisen vainon kohteeksi, ja siksi ihmettelenkin, että tämä asia ei tässä vaiheessa käsittelyä nyt kollegoita kiinnostanut tämän enempää, kun sali näyttää kovin tyhjältä.

Arvoisa puhemies! Vainon kohteeksi joutuminen on uhrille erittäin stressaavaa, ja useimmat saavat sen johdosta psyykkisiä oireita. Yli puolelle vainoamisen kohteeksi joutuneista henkilöistä kehittyy posttraumaattiseen stressireaktioon kuuluvia oireita. Australialaisessa väestöpohjaisessa kyselytutkimuksessa pitkäkestoiselle vainoamiselle altistuneista henkilöistä 36 prosentilla todettiin elämänlaatua olennaisesti rajoittavia psyykkisiä oireita ja 12 prosenttia ajatteli toistuvasti itsemurhaa.

Tällä hetkellä avun hakeminen vainoamiseen lähestymiskieltoa hakemalla on uhrin oman aktiivisuuden varassa. Lähestymiskielto ei rankaise juridisesti uhkaajaa. Vainoamisen kriminalisointi osoittaisi, että sitä pidetään vääränä ja tuomittavana käytöksenä.

Vainoamisesta koituu uhrille yleensä huomattavia taloudellisia kuluja, muun muassa puhelinliittymän vaihtaminen, asuinpaikan muutos, lähestymiskiellon hakeminen, turvajärjestelmien hankkiminen, terveydenhuoltokulut. Vainoamisen kriminalisointi mahdollistaisi vahingonkorvauslain mukaisesti korvauksen hakemisen aiheutuneista kuluista.

Arvoisa puhemies! Vainoaminen aiheuttaa kuluja myös yhteiskunnalle. Uhri tarvitsee terapiaa, muita terveyspalveluja, turvakotia, sosiaalitoimen ja poliisin apua.

Ruotsissa vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen tulosten pohjalta Suomessa arvioidaan yli 100 000 ihmisen altistuvan vuosittain vainoamiselle. Muut ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että väestöstä satunnaisesti valituista naisista 12—16 prosenttia ja miehistä 4—7 prosenttia on altistunut vainoamiselle elämänsä aikana.

Vainoamiseen liittyvää eurooppalaista lainsäädäntöä on selvitetty kahdessa EU-hankkeessa vuosina 2005 ja 2006. Keväällä 2007 julkaistun komission raportin ja sitä vuonna 2009 seuranneen tiedeartikkelin mukaan vainoaminen on kriminalisoitu kahdeksassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa — Itävallassa, Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Maltalla, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa — sekä kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa ja Kiinassa. Näiden maiden lisäksi laki vainoamisesta on valmisteilla ainakin Ruotsissa, Islannissa ja Etelä-Afrikassa. Kaikissa näissä edellä mainituissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on myös laki lähestymiskiellosta. Käytännössä on havaittu, että lait lähestymiskiellosta ja vainoamisen kriminalisoinnista tukevat toisiaan. Vainoamisen kriminalisointi on todettu toimivaksi, vainoamisen määrittelyä ei ole koettu vaikeaksi, ja laki on vaikuttanut myös ennalta ehkäisevästi.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin siis, että muutetaan rikoslain 24 lukua siten, että siihen lisätään uusi 2 a § seuraavalla tekstillä yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta: "Joka harjoittaa toista henkilöä kohtaan vainoa ja epäasiallisesti ja toistuvasti seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai yrittää sellaista ei-toivottua käyttäytymistä, joka aiheuttaa pelkoa tai jota perustellusti voidaan pitää pelottavana, on tuomittava vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä oleva ed. Viitamiehen ehdotus rikoslain 24 luvun muuttamiseksi on hyvin tärkeä. Kuten ed. Viitamies tässä totesi, niin psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä koskemattomuus ovat jokaisen kansalaisen perusoikeus. Fyysisen koskemattomuuden puolesta on tehty toimenpiteitä Suomen rikoslainsäädännössä, sen sijaan nimenomaan tämä psyykkinen hyvinvointi ja koskemattomuus eivät ole saaneet saman kaltaista suojaa.

Tänä päivänä naisiin kohdistuva väkivalta on erityisen vakava ongelma. Yleisimmin naiset joutuvat väkivallan kohteeksi pari-, lähi- tai tuttavuussuhteissa. Perhe- tai parisuhdeväkivalta on hyvinkin moniulotteista, fyysistä, seksuaalista, henkistä, taloudellista tai uskonnollista. Väkivallan tekijä voi olla mies tai nainen tai molemmat, ja väkivalta saattaa kohdistua puolisoon tai lapseen. Kyse on kuitenkin samasta asiasta, väkivallasta, joka on rikos myös perheen sisällä.

Kun vainoaminen heikentää olennaisesti uhrin psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, se rikkoo perusoikeutta. Tällä vainoamisella tarkoitetaan tarkoituksenmukaisesta toiseen henkilöön toistuvasti kohdistuvaa ei-toivottua käyttäytymistä, joka aiheuttaa pelkoa tai jota perustellusti voidaan pitää pelottavana. Vainon kohteeksi joutuminen on uhrille erittäin stressaavaa, ja tästä monet saavat psyykkisiä oireita.

Monet vainoamiseen liittyvät teot ovat Suomessa nykyisin rangaistavia. Vaikka uhkaaminen tai kotirauhan rikkominen on erikseen kielletty laissa, se ei anna kuitenkaan uhrille riittävää suojaa. Myöskään lähestymiskielto ei aina riitä pitämään uhkaajaa loitolla. Vaikka lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojeltavaa henkilöä, ottaa häneen yhteyttä tai seurata tai tarkkailla häntä, niin siitä huolimatta tämä ei toimi.

Arvoisa puhemies! Kuten aloitteessakin todetaan, lähestymiskieltoa todella rikotaan yli kolmanneksessa tapauksista ja häirintä kestää keskimäärin kaksi vuotta. Tämä heikentää ihmisen elämänlaatua huomattavasti. Suomessa arvioidaan yli 100 000 ihmisen altistuvan vuosittain vainoamiselle. Lapsiin ja naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailman laajimmista ja vaikeimmista ongelmista, ja Suomessa kuolee vuosittain yli 20 naista puolisonsa, miesystävänsä tai entisen puolisonsa surmaamina.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä avun hakeminen vainoamiseen lähestymiskieltoa hakemalla on täysin uhrin oman aktiivisuuden varassa. Lähestymiskielto ei rankaise juridisesti uhkaajaa. Vainoamisen kriminalisointi osoittaisi, että sitä pidetään vääränä ja tuomittavana käytöksenä. Vainoamisen kriminalisointi mahdollistaisi myös vahingonkorvauslain mukaisesti korvauksen hakemisen aiheutuneista kuluista. Näin on tehty monissa EU-maissa, kuten ed. Viitamies täällä kertoi.

Arvoisa puhemies! Meidän on nyt huolehdittava, että sekä väkivallan uhreille että tekijöille järjestetään kriisiapua, neuvontaa ja ohjausta jokaisessa kunnassa. Eduskunnan enemmistö on allekirjoittanut julistuksen, jonka vaatimuksiin kuuluvat muun muassa, että kaikkien väkivaltarikoksien tulee olla virallisen syytteen alaisia ja että väkivallan uhreille suunnatut kunnalliset auttamispalvelut kirjataan lakiin. Julistuksessa vaaditaan lisäksi, että väkivaltaa ei sovitella, että turvakotipalvelut nostetaan kansainvälisten vaatimusten tasolle ja että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toimintaohjelman toteuttamiseen varataan riittävät resurssit. Tässä lakialoitteessa puututaan myös siihen henkiseen puoleen, joka vetoomuksesta yhä puuttuu.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun vainoista puhutaan, niin omaan mieleeni nousevat lähinnä kansanryhmiin kohdistuvat vainot. Mutta tässä aloitteessa käsitellään nyt lähinnä yksilöllistä, yksilöön kohdistuvaa vainotilannetta, ja kun ed. Viitamies puheessaan ehkä leikillisesti viittasi joidenkin kansanedustajien kokemaan vainoon ymmärtääkseni lähinnä median taholta, mieleeni nousi se, miten tässä lopulta tämä vainoaminen määritellään ihan vakavasti puhuen, että tätä ei käytettäisi väärin.

Ymmärtääkseni vaino ei tässä aloitteessa edellytä väkivaltaa tai edes välttämättä väkivallalla uhkaamista vaan seuraamista, tarkkailua, yhteydenottoa ja sellaista ei-toivottua käyttäytymistä, joka aiheuttaa pelkoa. Kysymys on hyvin pitkälti silloin yksilön omasta kokemuksesta, mikä käyttäytyminen aiheuttaa pelkoa. Ehkä lainsäädännössä voi olla aika vaikea sitten vetää niitä rajoja, mikä on lopulta tämän pykälän mukaan vainoa.

Sinänsä ymmärrän kyllä sen, että varmasti lainsäädännössä tässä suhteessa on aukko. On tilanteita, joissa ihmiset todellakin joutuvat pelottavissa olosuhteissa elämään ja ovat epätoivoisia siitä, että siihen tilanteeseen ei saada apua eikä tukea. Jotakin tämäntapaista varmasti tarvittaisiin lainsäädännössämme.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle: Olin aivan tosissani tässä asiassa enkä viitannut ilmeelläkään siihen, että kysymyksessä olisi vaino median suunnasta, kenenkään.

Tällä vainolla siis tarkoitetaan sitä, että kuka tahansa meistä vaikkapa ammattinsa vuoksi voi joutua ihmisen kiusanteon kohteeksi vuosikausiksi. Tätä tarkoitin sillä, kun sanoin, että myös meidän kollegoillamme on ikäviä kokemuksia siitä, että joku seisoo viikkotolkulla ulko-oven pielessä kyttäämässä, vainoamassa, tekemässä kiusaa. Se on nimenomaan pitkäkestoista, on se sitten yhteydenottoa joko puhelimitse, tekstiviesteillä tai sähköpostitse, epäasiallista ja nimenomaan sellaista, että se ihminen, uhri, kokee pelkoa.

Se vainoamistermi on näissä muissa maissa, mitä luettelin, käytetty termi nimenomaan tällaisesta toiminnasta, joka on epäasiallista ja tarkoituksenmukaista, tietyllä tavalla tahallista ihmisen kiusaamista, siitä on tässä kysymys.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että ed. Pauliina Viitamies on puuttunut tähän vaikeaan asiaan. Mielestäni kiusaaminen on ihan selkeästi henkistä väkivaltaa. Ehdin työhuoneessani etsimään internetistä yhden artikkelin, joka on ilmestynyt Suomen Kuvalehdessä 16. päivä tammikuuta tänä vuonna. Siinä todetaan, että useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia väestöstä altistuu elämänsä aikana vainolle, siis joka kymmenes. Minusta se on aika paljon.

Eilen juuri kuuntelin erään ihmisen huolia puhelimitse, kuinka hän on tullut kiusatuksi ja kuinka nämä, jotka häntä ovat kohdelleet väärin, ovat liittoutuneet häntä vastaan ja kuinka siinä voidaan toimia oikein. Se on hyvin vaikea asia, mutta siitä huolimatta mielestäni siihen tulee puuttua. Työpaikkakiusaaminen ja koulukiusaaminen mielestäni kuuluvat eräällä tavalla ihan tähän samaan aihepiiriin. Niin kuin täällä todettiin, EU-maista jo kahdeksan on kriminalisoinut tämän vainoamisen: Tanska, Saksa, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Itävalta ja Malta.

En yleensä luota Wikipediaan, mutta senkin ehdin katsoa, ja mielestäni siellä oli aika hyvä määritelmä: Vaino on määrätietoista ja usein pitkäaikaista väärinkohtelua yhtä henkilöä tai ryhmää kohtaan. Vainoa voidaan harjoittaa useista syistä kuten uskonnon, etniseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen perusteella, ja yhtenä esimerkkinä otettiin sitten natsismi.