Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa
todetaan heti aluksi, että valtion tuottavuusohjelman aikaansaamien
laskennallisten säästöjen osuus valtion
budjetista on suuruusluokaltaan 1,5 prosenttia. Tästä laskennallisesta
säästöstä suuri osa jää hallinnonalojen
käyttöön. Tuottavuusohjelman piirissä oleva
valtion henkilötyövuosimäärä on
vähentynyt vuodesta 2005 vuoteen 2010 noin 5 600
henkilötyövuotta. Tuottavuusohjelmaa onkin paljon
arvosteltu muun muassa siitä, että se näyttäytyy
pelkkänä henkilöstön vähentämisohjelmana.
Kun tuottavuutta yritetään kasvattaa vain
vähentämällä väkeä mutta
samalla pidetään hallinnon hoidettavat tehtävät
entisessä laajuudessaan tai jopa lisätään
niitä, on selvää, että ongelmia
tulee henkilöstön jaksamisessa ja mahdollinen
todellinen tuottavuushyötykin pienenee.
Kun tiedetään, että ensi vuonnakin
valtio joutunee ottamaan yli 7 miljardin lisävelan,
on tuottavuusohjelman kritiikki otettava vakavasti myös tästä näkökulmasta.
Ei voi olla kestävää, että valtio
ei luovu mistään tehtävistään,
päinvastoin ottaa niitä itselleen jopa lisää,
samaan aikaan kun joka seitsemäs euro budjetissa on velkaa.
Arvoisa puhemies! Yhdeksi uudeksi tehtäväksi
Suomen valtio on ottamassa laajassa mittakaavassa tuulimyllyjen
pyörittämisen. Tuulivoiman syöttötariffikustannukset
olisivat Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan jopa
200 miljoonaa euroa vuonna 2020. Onkohan tämä nyt tässä taloustilanteessa
todella tarpeellinen valtion kontolle otettava tehtävä?
Tuulivoima ei energiantuotantomuotona ole lähellekään
imagonsa veroinen, jos tarkastellaan ympäristöystävällisyyttä.
Suhteessa tuotetun sähkön määrään,
joka on noin kolmasosa kunkin laitoksen nimellisestä kapasiteetista,
tuulivoiman tuotanto vaatii moninkertaisen määrän
erilaisia uusiutumattomia luonnonvaroja. Tuotettua energiayksikköä kohti
esimerkiksi ydinvoiman hiilidioksidipäästöt
ovat selvästi tuulivoimaa alhaisemmat. Sama koskee laitoksiin
tarvittavien erikoisteräksien ja muiden materiaalien määrää.
Laitosten vaatima ylläpito ja huolto ovat nekin tuulivoiman
tapauksessa huomattavasti kalliimpia kuin esimerkiksi ydinvoimassa.
Tällaisessa haastavassa taloustilanteessa olisikin
syytä miettiä, onko tuulivoimaan panostaminen
todella parasta mahdollista käyttöä näille
varoille. Kotimaassa olisi runsaasti muitakin uusiutuvan energian
vaihtoehtoja, joilla on todellisia edellytyksiä myös
liiketaloudelliseen kannattavuuteen, mistä tuulivoiman
kohdalla voidaan tosiasiassa toistaiseksi vain uneksia. Esimerkiksi Lapissa
on lähdössä liikkeelle erittäin
merkittäviä biotalouden energiainvestointeja,
kun Rovaniemen Energia ja Oulun Energia toteuttavat yhteistyössä uuden
biovoimalaitoksen Rovaniemelle. Vapon ja Metsäliiton tulevan
biodieseltehtaan osalta on jo saatu sijoituspaikkapäätös Kemiin.
Näiden investointien osalta tulisi nyt kaikin tavoin
varmistaa, että energiapuuhuollon ketju toimii
niin, että oikeanlainen puu, jonka kasvun edistämiseen
valtio on huomattavasti tuolla pohjoisessakin satsannut,
metsänparannustöihin, päätyy
oikeaan paikkaan. Erityisen tärkeää on,
että energiapuu lähtee metsistä liikkeelle
eikä polttoon päädy muuhun jalostukseen
kelpaavaa puuta. Tällaisen kehityksen varmistamiseen tulisi
nyt ohjata myös valtion resursseja, koska väärän
puun päätyminen väärään
paikkaan olisi huomattava menetys koko kansantaloudelle.
Arvoisa puhemies! Energia, ja sen osana sähkö,
on yhteiskunnan muita toimintoja, kuten asumista, liikkumista, elinkeinotoimintaa,
mahdollistava perustuotannontekijä. Taloudellisesti ajatellen
se kannattaisi hankkia mahdollisimman edullisesti. Ei kannata sitoa
niukkoja voimavaroja muiden tuotannontekijöiden muodossa
yhden tuotannontekijän valmistukseen. Tuulienergia on tuotokseltaan
niin tehotonta suhteessa vaadittaviin panoksiin, että siihen
panostaminen kovin massiivisessa mitassa ei yksinkertaisesti ole
kansantaloudellisesti järkevää. Sen sijaan
tuulivoiman osalta voi olla aivan realistisiakin mahdollisuuksia
päästä Suomessa kansainväliselle
huipputasolle tuotantoteknologisten keksintöjen ja niiden
sovellutusten kehittämisessä. Jos edes osa tuulivoiman
syöttötariffiin pantavasta rahasta voitaisiin
ottaa erilleen ja vaikkapa rahastoida uusiutuvan energian tuotantomenetelmien
kehittämiseen, olisi paljon realistisempaa odottaa tästä alasta
uusia viennin vetureita. Ei Suomen peliteollisuuskaan ole saavuttanut
kansainvälisiä läpimurtojaan sillä,
että valtio sponsoroi veronmaksajien rahoilla jonkin kännykkäpelin
kaikkien kotimaisten operaattorien liittymien kylkiäiseksi.
Pitää keksiä tapoja tehdä asiat
fiksummin, kaupallistaa ne — markkinat ovat kyllä maailmanlaajuiset.
Suomen rannikko- ja tunturimaisemilla on parempaakin käyttöä kuin
valjastaa ne tuulipuistoiksi.
Arvoisa puhemies! Tämän ajatuksen halusin tuoda
esiin Valtiontalouden tarkastusviraston raportin pohjalta.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa puhemies! Olen havainnut, että valtionhallinnossa
monet suunnitelmat ja hankkeet perustuvat puutteellisiin tai jopa
tarkoitushakuisiin laskelmiin, yhtenä esimerkkinä parhaillaan
vireillä oleva hanke Kouvolan ja Kuopion hovi- ja hallinto-oikeuksien
yhdistämisestä. Etukäteen päätettiin,
että hovi- ja hallinto-oikeuksien määriä supistetaan
1—2:lla. Laadittiin selvitys, joka palvelee asetettua päämäärää.
Selvitys osoittaa, että toimitilojen osalta säästetään
270 000 euroa, mutta samalla unohtui se, että myös
kustannukset lisääntyvät: erilaiset palkka-,
päiväraha- ja avustajapalkkiot lisääntyvät
540 000 euroa. Tämä kustannuserä puuttuu
täysin näistä laskelmista. Tämä osoittaa sen,
että etukäteinen harkinta ei ole riittävän
hyvä. Pitäisi olla semmoinen puolueeton taho,
joka tutkii asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat. Mikä se
elin sitten olisi? Mielestäni Valtiontalouden tarkastusvirasto
voisi selvittää myös etukäteen
hankkeiden järkevyyden ja taloudellisuuden, ei vain jälkikäteen.
Keskustelu päättyi.