Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Tänään on iloinen päivä, kun hallituksen valmistelemasta isosta kansallispuistoselvitystyöstä on ensimmäinen esitys uudesta kansallispuistosta tänään eduskunnassa lähetekeskustelussa. Elikkä tämä esitys eduskunnalle laiksi Etelä-Konneveden kansallispuistosta on toinen niistä, jotka hallitus on periaatteessa linjannut tänä keväänä eduskuntaan tuotaviksi. Toinen esitys on Teijon kansallispuisto Salon kaupungin alueella.

Etelä-Konneveden kansallispuiston valmistelu on koko prosessin aikana nauttinut hyvin laajaa alueellista tukea molemmissa maakunnissa, joihin tämä sijoittuu, elikkä Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Tällä kansallispuistolla suojeltaisiin Rautalammin reitin keskusjärven Konneveden monimuotoista ranta-, saaristo- ja metsäluontoa sekä kalliomuodostumia ja reitti- ja vesistömaisemaa. Eli arvokas osa jylhiä rantakallioita ja sen pirstaleista luontoa tulee mukaan Järvi-Suomen alueella kansallispuistoverkkoon. Alueella sijaitsee useita sellaisia arvokkaita lajeja, jotka siten täydentävät merkittävästi kansallispuistoverkkokonaisuutta. Näin ollen kansallispuisto täyttää luonnonsuojelulainsäädännön vaatimukset ja on arvokas lisä meidän kansallispuistoverkkoon.

Kansallispuiston lajisto onkin erittäin monipuolista, ja siellä tavataan suuri joukko silmällä pidettäviä ja uhanalaisia lajeja. Alueella esiintyy muun muassa neljä erityisesti suojeltavaa lahopuuhyönteistä: jalavan lahokärsäkäs, karvakukkajäärä, aarnipuukärpänen ja suomenpuukärpänen sekä 25 muuta valtakunnallisesti uhanalaista lajia. Alueella asustavat myös liito-orava, saukko, karhu ja ilves, ja linnustoon kuuluu laajojen selkävesien lajeja, kuten kalasääski, kuikka ja kolonioina pesiviä lokkeja ja sitten vanhojen luonnonmetsien tyyppilajeja, kuten pikkusieppo ja pohjantikka.

Alueella on iso merkitys myös matkailulle. Ei vain kansallispuistoon liittyvään erä- ja luontomatkailuun, vaan myös laajemmin Rautalammin reitin virkistyskalastukseen ja siihen liittyvään matkailuun voidaan linkittää lisää uusia mahdollisuuksia kansallispuiston avulla.

Kansallispuistoon esitettävät maa-alueet on hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin, ja ne ovat jo Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa. Puistoon ei kuulu vesialueita, elikkä se ei muuta vesialueiden käyttöä. Etelä-Konneveden alueella on lisäksi täydentävänä osana yhteensä 77 yksityistä luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria. Ne eivät kuulu tähän ehdotettavaan kansallispuistoon, jonka pinta-ala on siis 1 544 hehtaaria.

Hallitus linjasi jo kehysriihessä — mikä on hyvä saavutus — kun uusia kansallispuistoja on esitetty perustettavaksi, että tähän liittyvät investointi- ja infrarahoitukset on jo varattu kehysriihessä tämän vuoden lisäbudjettiin ja ensi vuoden talousarvioesitykseen sisälle. On arvioitu, että retkeilyä ja matkailua palveleviin rakenteisiin ja puiston opastusviestintään liittyviin investointikustannuksiin aiheutuu vähintään 300 000 euron kustannus. Maanmittaustoimitusten ja rajojen merkitsemiskustannukset olisivat noin 130 000 ja vuotuiset hoito- ja ylläpitokustannukset noin 40 000 euroa. Kehysriihessä on siis varmistettu, että nämä voidaan ottaa mukaan ja näin ollen saada kansallispuisto heti, kun eduskunta on valmis lain hyväksymään, käytännössä nopeasti toimeen ja tukemaan alueen kehittämistä ja molempien maakuntien mahdollisuuksia myös työllistää alueella lisää matkailuun liittyen ihmisiä.

Lopuksi: Sellainen asia, joka tässä on ehkä eniten herättänyt keskustelua, on ollut tämä nimiasia. Voin sanoa, että tästä on nyt käyty hyvää keskustelua. Kansallispuistojen nimet yleensä heijastelevat sen alueen tyypillisiä luontoarvoja, jotain tiettyä luonto-ominaisuutta, ja nimi heijastaa sen alueen kokonaisuutta. Tässä hallituksen esityksessä on nyt pidättäydytty nimessä Etelä-Konneveden kansallispuisto, koska tämä sijaitsee tämän vesistöalueen, Konneveden, eteläisessä osassa, mutta varteenotettavana vaihtoehtona nousi jonkinlainen yhdistelmä, joka sisältäisi myös Rautalammin vesireitin tässä nimessä. Esimerkiksi mahdollisuutta Konneveden—Rautalammin kansallispuisto mietittiin, mutta me emme hallituksessa lähteneet tätä nimeä muuttamaan valmistelun aikana, kun ilmeni, että siihen ei ihan täyttä yhteisymmärrystä eri viiteryhmillä ollut.

Mutta haluan tuoda esille, että valiokunta voi käsittelyssään kuunnella eri maakuntien edustajia, matkailuelinkeinojen edustajia ja muita kuntien toimijoita ja arvioida sitä, olisiko tämä nimi mahdollista muuttaa jonkinlaiseksi toiseksi. Se hallitukselle kyllä hyvin käy, jos sellainen yhteisymmärrys löytyy. Myös matkailun edistämisen näkökulmasta tietynlainen yksinkertainen ja selkeä nimi on matkailun kannalta perusteltu, ja myös sellainen nimi, joka kestää vuosia ja vuosikymmeniä ja vuosisatoja, niin kuin tämän kansallispuiston ja sen arvokkaan luonnon on tarkoitus kestää ja palvella seudun asukkaita, Suomen luontoa ja matkailusta tulevia tuloja.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Harvoin hankkeelle on niin suurta yksituumaisuutta kuin tälle Etelä-Konneveden kansallispuistohankkeelle on ollut, ja sitä on useankin maakunnan taholta haluttu edistää.

Yksi asia on kuitenkin, mikä huolestuttaa paikallisia ihmisiä, ja se on metsästyksen rajoitukset. Haluaisin kysyä ministeriltä: miten näiden asioiden kanssa aiotaan edetä? Mielestäni pitäisi olla niin, että jos ongelmia metsästyksestä ei aiheudu, sitä ei turhaan kannata rajoittaa. Meillähän on päinvastoin murhetta ja kokemusta siitä, että jos esimerkiksi hirvikantaa ei saa vähentää, kuolonkolarit ja muut kolarit teillä sitten lisääntyvät. Metsästyshän on lähtökohtaisesti ihan kestävää toimintaa, ja valtaosan riistanhoidosta tekevät metsästäjät. Pelkään, että jos metsästysoikeus viedään pois, niin se paikallinen sitoutuminen tähän hankkeeseen ei ole enää samaa luokkaa, joten kysyisinkin ministeriltä: miten tässä asiassa aiotaan edetä?

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Otin tämän puheenvuoron kiittääkseni hallitusta hyvästä ja kaukonäköisestä päätöksestä. Kansallispuiston perustaminen merkitsee erityisesti sitä, että Konnevesi, Ääneseutu ja koko Keski-Suomi saavat käyttöönsä uuden luontomatkailukohteen. Se myös paikkaa merkittävän puutteen muutoin hyvinkin kattavassa kansallispuistoverkossa.

Alkuvaiheessa noin 15 000 matkailijan odotetaan vuosittain tutustuvan Etelä-Konneveden jylhiin maisemiin. Täysin valmiiseen kansallispuistoon toivotaan 20 000—30 000 matkailijan tutustuvan vuosittain. Se puolestaan hyödyttää myös muuta alueen matkailu-, majoitus- sekä muiden palveluiden ylläpitoa ja kehitystä. On laskettu, että jokainen retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin käytetty euro tuottaa kymmenkertaisesti matkailutuloa, joka hyödyttää nimenomaan kansallispuistojen läheisyydessä toimivia yrittäjiä. Kyseessä on siis, arvoisa puhemies, mitä suurimmassa määrin vihreästä elinkeinoteosta korkeasta työttömyysasteesta kärsivän seutukunnan hyväksi. Isoin kiitos meidän päättäjien pään kääntämisessä oikeaan suuntaan kuuluukin kansallispuiston taustalla toimineille aktiivisille naisille ja miehille.

Toisaalta jokaisessa hyvässäkin asiassa on aina mahdollisuus kiistaan. Niin kuin ministeri tässä totesi, tämän hankkeen osalta isoin kiistely käytiin kansallispuiston nimestä. Tiedän, että erityisesti hankkeessa aktiivisesti olleita savolaisia ystäviämme lopullinen nimivalinta ei miellytä, mutta toivon, että siitä ei jäänyt kenellekään mitään hampaankoloon. (Markku Rossi: Ei sitä lopullista vielä ole tullut!)

Konneveden ja Rautalammin kunnat sekä molempien maakuntien liitot ovat tehneet erinomaista työtä tämän hankkeen edistämiseksi, ja uskon, että näillä kaikilla on vielä paljon annettavaa tämän Suomen nuorimman kansallispuiston muuttamiseksi Suomen parhaimmaksi luontomatkailukohteeksi.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Myös minä haluan aloittaa henkilökohtaisesti kiittäen ministeriä tästä hallituksen esityksestä ja työstä tämän kansallispuiston perustamiseksi ja myös Pohjois-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtajana rohkenen yksimielisen maakunnan kiitoksen välittää.

Tämä on todella merkittävä ratkaisu juuri sen takia, että meiltähän puuttuu tältä alueelta esimerkiksi Pohjois-Savolle hyvin tyypillinen järviluontoa ja sille ominaista jyrkkäpiirteistä kalliomaastoa edustava kansallispuisto. Ylipäänsä Suomessa ei ole sentyyppistä aluetta kansallispuistojen joukossa, ja tällä tavalla se täydentää erittäin paljon tätä kokonaisuutta. Myöskin, kuten täällä on todettu, niin Keski-Suomen kuin Pohjois-Savon maakunnallisista kehittämishankkeista tämä on ollut yksimielisesti kärkihanke, ja sen eteen on todella yksimielisesti myös ponnisteltu.

Tältä osin on myöskin hyvä korostaa sitä, että ydinhän tällä alueella, 1 528 hehtaarin alueella, on nimenomaan Rautalammin puolella, järven itärannalla sijaitseva 685 hehtaarin yhteinen Enonniemen valtion maa-alue, jolla on Konnevesi-järven rantaviivaan 9 kilometriä. Tämä ranta-aluehan on erityisen erämainen ja kallioinen. Myöskin historiallisesti ja myös matkailullisesti pitää nyt osata hyödyntää tämä vetovoimainen kokonaisuus, joka tästä Konneveden Rautalammin reitistä muodostuu. Että nyt on alueen kannalta, olen käsittänyt, kyllä ymmärretty, kun ollaan tässä perustamiskustannusvaiheessa ja markkinointivaiheessa, että on täyttä näpertelyä keskittyä nyt tähän nimikysymykseen. Sen takia on syytä puhua suoraan Konneveden Rautalammin reitin kansallispuistosta, joka ottaa tähän historialliseen Rautalammin reittiin, aina sen virkistyskalastusta ja siihen liittyviä matkailu- ja yleisötapahtumia myöten, liittyvän vetovoiman mukaan tähän Konneveden ainutlaatuiseen kokonaisuuteen. Tältä osin tietysti meillä on synkkiä pilviä näiden suojelualueiden ja kansallispuistojen hoidon ja käytön kustannuksiin liittyen. Valtiovarainvaliokuntahan on tähän saakka ainakin, vaikeassa tilanteessa yrittänyt aina kansallispuiston ja Metsähallituksen luontopalveluiden ynnä muiden puolta muistaa muun muassa budjetin käsittelyn yhteydessä. Ja nyt on kyllä sen verran kovat paineet tuolla kehyksen puolella, että on syytä myöskin ensi vuoden valtion talousarvion myötä varmistella, että esimerkiksi näiden uu-sien ja erityisesti tämän uuden kansallispuiston markkinointi nimenomaan virkistysalueena, luonto- ja ympäristökasvatuskohteena tulee tehokkaasti hyödynnettyä. Eli tässä on sitten eduskunnan paitsi, sanotaan, kastetilaisuuden edellyttämä nimenanto, niin myöskin, sanotaan, myös taloudellinen varmistus tämän uuden kansallispuistolapsen liikkeelle saattamiseen ensi vuoden talousarviolla hoidettava.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä 37/2014, jossa käsittelemme Etelä-Konneveden kansallispuiston perustamista. Perustettava puisto sijaitsee Konneveden ja Rautalammin kunnissa Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakunnissa. Kansallispuiston koko on noin 1 500 hehtaaria. Alue on rakentamatonta ja luonnoltaan monimuotoista: rantoja, saaristoa, kallioita, vesistöjä ja metsäluontoa.

Valmisteluvaiheessa lausunnot pyydettiin laajalla otoksella, ja mikään taho ei vastustanut puiston perustamista. Parannusehdotuksia tuli lähinnä nimiasiasta, mihin tässä on viitattu, sekä metsästyskysymyksistä, mikä sekin tässä tuli esille, eli sangen yksimielisessä ja samaan suuntaan menevässä hengessä asiaa on valmistettu. Alueen kunnat pitävät kansallispuiston perustamista tärkeänä sekä matkailun että yrittäjyyden näkökulmista.

Suomessa on tällä hetkellä 37 kansallispuistoa. Helsinkiä lähimmät kansallispuistot ovat Kirkkonummella Nuuksiossa ja toinen Sipoossa ja Vantaalla oleva Sipoonkorpi, eli ajatus siitä, että kansallispuistot olisivat jossain kovin kaukana ja vain ikään kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa, ei todellakaan pidä paikkaansa, eli erinomaisen hienoja kohteita löytyy läheltä pääkaupunkiseutuakin.

Kansallispuistoverkoston laajentaminen on ollut suunnitteilla ja valmisteilla jo pidempään. Vuonna 2012 ympäristöministeriöön tuli 19 kansallispuistoaloitetta. Niistä 4 pääsi loppusuoralle aivan kalkkiviivoille asti. Mukana kansallispuistoehdokkaina oli myös Kilpisjärven Suurtuntureiden alue, joka ei vielä tällä kertaa valitettavasti toteudu, mutta toivottavasti senkin aika vielä tulee tulevien vuosien tai vuosikymmenten aikana. Haaste erityisesti sillä alueella on saada sovitettua paikallisten matkailuyrittäjien ja muiden toimijoiden intressit yhteneväisiksi niin, että luontoarvot, kansallispuistoajatus sekä yrittäjyys ja paikallinen elämä saadaan sovitettua samoihin raameihin.

Tätä edellä sanomaani ei todellakaan pidä tulkita nyt käsiteltävän esityksen eli Etelä-Konneveden kansallispuiston kritiikiksi, päinvastoin. Tämä esitys on erittäin tervetullut, hyvä ja kannatettava joka suhteessa ja ansaitsee kiitoksen ammattitaitoisesta valmistelusta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Melkein tekee mieli sanoa, että menköön nyt vielä tämän kerran. Siis tarkoitan tätä, että kun on tullut useampaa ministeriä tänään kehuttua, niin kyllä Ville Niinistöä, ministeri Niinistöä, voi kehua muustakin kuin hyvistä jalkapallopelitaidoista, (Naurua) niin että kyllä nyt valinta osui oikeaan.

Alueen aloitteelliset ihmiset ovat olleet tosissaan liikkeellä eivätkä huvikseen. He ovat suunnitelleet ja rakentaneet puitteet, joista on todellakin edellytykset tulla huomattava järvimatkailun keskus, ja tämä on ollut yhtäältä myös kahden maakunnan hanke, jota on haluttukin viedä eteenpäin.

Tällä hankkeella on kaikki edellytykset tulla menestystarinaksi. Sijainti on kohtuumatkan päässä ruuhkaisimmasta Suomesta. Voimme odottaa, että perheet, koululaisryhmät, eri-ikäiset ihmiset ja ryhmät tulevat ihastelemaan järviluonnon kauneutta ja ylipäätänsä ihmettelemään elämän moninaisuutta.

Mutta ei voi olla esittämättä myös kritiikkiä. Täällä on tähän nimikysymykseen jo aivan oikein viitattu. Historiallinen Rautalammin reitti olisi välttämätöntä sisällyttää tähän nimeen, ja yhtäältä, kun tämä on ollut hanke, jota on viety yksissä tuumin eteenpäin, niin tämä metsästyskieltoasia pitäisi kyllä harkita uudelleen, koska tällöin tämä yksimielisyys saattaa vähentyä ja on muistettava, että metsästäjät jos ketkä ovat luonnonsuojelijoita, toimivat kestävän kehityksen puolesta. Mutta kokonaisuutena on oltava tyytyväinen.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Lämmin kiitos ministeri Niinistölle, että hallituksen esitys laiksi Etelä-Konneveden kansallispuistosta on tullut pikavauhtia eduskuntaan. Hieno suoritus, ja eduskunta näyttää sitten lopun, kuinka tästä kuljemme eteenpäin. Kiitos kuuluu myös alueen asukkaille, kunnille, maakuntaliitoille, hyvin monille tahoille, jotka ovat metsästysseuroja myöten olleet tätä valmistelemassa ja etsimässä hyviä puolia ja niitä tiettyjä ongelmiakin, jotka muun muassa tuohon metsästykseen liittyvät. Itsekin kansallispuiston perustamisesta talousarvioaloitteita tehneenä olen erittäin tyytyväinen kansallispuiston perustamisen toteutumiseen. Pakko tämäkin nyt tässä kuitenkin todeta, joskin katson, että ansiot kuuluvat toki aivan toisaalle.

Herra puhemies! Enonniemen ja Etelä-Konneveden alueelle perustettavalle kansallispuistolle on selkeä tarve ja vahva paikallinen tahtotila. Hanketta on viety eteenpäin hyvässä yhteistyössä, kuten täällä on todettu, yli raja-aitojen. Alueen kunnat Rautalampi ja Konnevesi sekä maakunnat Pohjois-Savo ja Keski-Suomi ovat yksiselitteisesti kansallispuiston perustamisen takana ja tehneet kovasti töitä hankkeen eteen. Tämä aluehan on historiallisen Rautalammin reitin keskusjärven Konneveden ympäristössä, joka sisältää sisävesistön, suurjärven, rantoja ja saaristoa mutta myös monipuolista metsäluontoa. Suuri osa alueesta sijoittuu Pohjois-Savon vuorimaalle ja osa Keski-Suomen puolelle. Alueella on yli 1 500 hehtaaria valtion omistamia maa-alueita, ja suurin osa alueesta kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Ainakin itselleni, Rautalammin suunnalta lähtöisin olevana, alueen upea ympäristö on ominaista suomalaista karua mielenmaisemaa. Jylhät erämaisemat kirkkaine vesineen sekä kivisine ja jyrkkine kalliorantoineen ovat kansallismaisemaa, josta suomalaiset nauttivat ja voivat olla ylpeitä. Erityisesti nostaisin esiin Kalajanvuoren näköalat järvenselkien yli Etelä-Konnevedelle ja Hankavedelle. Unohtaa ei sovi Vuori-Kalajan lampea sekä alueen lukuisia koskia, joissa asustaa Rautalammin reitin villi taimen.

Arvoisa puhemies! Etelä-Konneveden ja Enonniemen alueelle tuleva kansallispuisto mahdollistaa monipuolisen virkistyskäytön kansallisesti ja kansainvälisesti mutta erityisesti lähialueiden asukkaille. Täytyy huomioida, että jo 100 kilometrin säteellä asuu noin 300 000 ihmistä, se sisältää Kuopion ja Jyväskylän seudun. Näin myös muodostuu kohde, joka täydentää Jyväskylän, Kuopion ja Tahkon matkailutarjontaa liikenteellisenä runkonaan Ysitien läheisyys.

Kansallispuiston mahdollistaman matkailu- ja virkistystoiminnan lisäksi merkityksellistä on lasten ja nuorten ympäristökasvatus. Alueen maisema- ja luontoarvot ovat kiistattomat ja siten tutustumisen arvoiset. Lisäksi on huomioitava kulttuuriset ja historialliset arvot. Onhan alueella asutuksen merkkejä kivikaudelta lähtien ja lähellä muun muassa vuonna 1561 perustetun Rautalammin seurakunnan vanha Kosken tila ja pappila. Jo nyt Etelä-Konneveden ja Enonniemen alueilla on hyviä palveluita, kuten muun muassa tuli- ja rantautumispaikkoja, ohjelmapalveluja, risteilyjä sekä runsaasti vuodepaikkoja. Uskon, että kansallispuiston perustamisella palveluiden kehittäminen ja luominen saa uutta vauhtia. Alue tarvitsee investointeja, yhteistyötä ja verkottumista.

Lakiesityksessä mainitut perustamiskustannukset sekä investoinnit on syytä toteuttaa, jotta retkeilylle ja luontomatkailulle tulee riittävät olosuhteet ja opastus on kelvollista. Yhtenä esiin nostettavana tarpeellisena investointina on Konneveden ja Hankaveden vesistöjen välinen pienvenekanava. Se mahdollistaisi Päijänne—Keitele-kanavalla ja Rautalammin reitin järvialueilla kulkevien ja purjehtivien veneiden saavuttaa Rautalammin kuntakeskuksen palvelut. Tärkeää olisi myös mahdollistaa Konnekosken säilyttäminen luonnon muokkaamana, merkittävänä koskikalastuskohteena sekä hallita Hankaveden tulvimista.

Arvoisa herra puhemies! Kuten rakkaalla lapsella, myös tällä perustettavalla kansallispuistolla on monta nimeä työn alla, ja kuten ministeri totesi, eduskunnalla on mahdollisuus valiokuntatyöskentelyssä tuota asiaa käydä läpi. Nyt lakiesitykseen on päätynyt Etelä-Konnevesi-nimitys perusteena alueen vesistö eli eteläinen Konnevesi-järvi. Se toimii keskusjärvenä alueen keskeisille piirteille eli Rautalammin reitille. Näin ollen yleisesti käytössä on ollut myös nimitys Rautalammin—Konneveden kansallispuisto muistuttaen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti siitä, että alue sijoittuu kahden eri kunnan ja kahden eri maakunnan raja-alueille. Edellä olevien lisäksi on puhuttu muun muassa Savupirttien kansallispuistosta ja Enonniemi—Etelä-Konneveden alueesta sekä Kalajan—Enonniemen alueesta. Tärkeitä kohteita alueella on Kalajanvuori, jota kiertävä reitti on ollut suosittu jo pitkään, sekä sukeltajien suosiossa oleva Vuori-Kalajan lampi. Näin ollen nimeksi on myös ehdotettu Kalajanvuoren tai Kalajan kansallispuistoa. Lausunnoissa on esitetty erilaisia nimivaihtoehtoja, ja Pohjois-Savon maakunta on esittänyt Rautalammin mukaan ottamista nimeen. Fakta kuitenkin on, että merkittävä osa kansallispuistosta sijoittuisi Pohjois-Savon puolelle Rautalammin kunnan alueelle.

Nimeämisestä näyttäisi tulevan haastava tehtävä, onhan nimen oltava informatiivinen ja paikasta lähtevä mutta myös iskevä ja kansainvälisestikin markkinoitavissa. On tietysti hyvä myös muistaa se, että Rautalammin emäpitäjä, joka syntyi siis 1561, ulottui entisen Kuopion läänin alueelta aina Keski-Pohjanmaalle ja Keski-Suomen läänin alueelle aina Jyväskylää myöten, joten Rautalampi tavallaan, itse asiassa vanha emäpitäjä, on tuota suuraluetta, joka pitää myös tämän kansallispuistoesityksenkin sisällään. Rautalammin alueesta on sittemmin muodostunut ja luovutettu alueita 27 eri kunnalle. Tämä ihan pienenä historian kertauksena.

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan on syytä keskustella ja arvioida, mikä nimi uudelle kansallispuistolle sopii. Kiistaa siitä ei tarvitse tehdä, koska kyseessä on luontoarvo, josta meidän pitää kaikkien olla ylpeitä. Hanke on edennyt kaikkien osapuolten hyvässä yhteistyössä ja hyvässä hengessä, ja tämän tilanteen jatkuminen ei kaipaa nimikiistaa, joten asiaan on löydettävä ratkaisu, joka sitten tyydyttää kaikkia. Täytyy muistaa, että eduskunnalla on tässä viimeinen sananvalta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin voin yhtyä näihin moninaisiin kiitoksiin, joita täällä on osoitettu ministeri Niinistölle, tosin eräin kohta tulevin rajoituksin. Pitää paikkansa, että paikalliset ihmiset ovat suhtautuneet myönteisesti niin tähän Etelä-Konneveden kansallispuistohankkeeseen kuin kohta tänne käsittelyyn tulevaan Teijon kansallispuistohankkeeseen. Osittain tämä myönteisyys varmaan johtuu siitä, että ne ovat tulossa valtion maille.

Ainoa ongelma on tämä seikka, että kansallispuistot ovat metsästyksen kannalta vaikutuksiltaan kielteisiä. Yhdyn tähän huoleen, mitä täällä ovat esittäneet edustaja Kalmari ja edustaja Kivelä. Metsästys loppuu alueella kansallispuiston perustamisen myötä, ja minusta kansallispuistojen metsästysrajoitukset eivät ole järkeviä. Riistakannan hoidon kannalta olisi perusteltua säilyttää metsästysoikeus mahdollisimman laajana, eikä tuo riistanhoitotarve yhtään vähäisempi ole kansallispuistoalueella kuin muillakaan alueilla.

Tässä on sanottu, että Etelä-Konneveden tulevan kansallispuiston alueella toimii kymmenkunta metsästysseuraa, mutta mikään näistä metsästysseuroista ei ole riippuvainen valtion maiden metsästyskäytöstä. Toisin on tuolla Teijolla. Siellä metsästää kaksi metsästysseuraa, joiden toiminta-alueesta suurin osa kuuluu kansallispuistoalueeseen, ja käytännössä ainakin toinen näistä metsästysseuroista joutuu lopettamaan toimintansa, kun Teijon kansallispuisto perustetaan. Toivoisin, että valtioneuvosto ja ministeri Niinistö vielä uudelleen hiukan harkitsisivat ainakin tätä Teijon kohtaa metsästyksen suhteen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutamissa puheenvuoroissa on jo viitattu metsästykseen ja metsästyksen merkitykseen kansallispuistossa, ja sydämen kyllyydestä suu puhuu. Myöskin minä käytän puheenvuoroni pohtimalla tätä metsästyksen ongelmallisuutta nimenomaan kansallispuistossa.

Arvoisa herra puhemies! Minun on erittäin vaikea ymmärtää, että näissä kansallispuistoissa on metsästys kielletty. Nyt puheena olevassa lakiesityksessä todetaan, että sallittua olisi hirvenajo. Mielestäni pelkkä hirvenajo on kaukana metsästyksestä. Metsästykseen kuuluu oleellisesti oikeus kaataa jahdin kohteena oleva eläin. Tämän lakiesityksen mukaan "metsästäjällä olisi oikeus vain ajaa eläintä, mutta ei ottaa eläintä eräksi." Sen sijaan vierasperäisten lajien poistopyynti sallitaan.

Moni metsästäjä on ottanut minuun yhteyttä ja sanonut, että kaikki taikka ei mitään: jos kansallispuiston alueella kielletään hirven ja kanalintujen metsästys, niin he eivät aio myöskään poistaa vieraslajien eläimiä. Jos metsästäjät toteuttavat lupauksensa, muodostuu näihin kansallispuistoihin villiminkki- ja supikoiralaumoja, jotka tuhoavat muita Suomen luontoon kuuluvia eläimiä ja linnustoa tehokkaasti. Pahimmassa tapauksessa voi vielä käydä niin, että vieraslaji syrjäyttää alueella vuosisatoja eläneet lajit. Mielestäni on kyllä perusteltua syytä kysyä, tämäkö on kansallispuiston perustamisen tarkoitus: tulokaslaji syrjäyttää alueella vuosisatoja olleen lajin. Mielestäni näin ei saa mennä.

Metsästyksestä puheen ollen tietämäni mukaan Suomi on ainoa EU-maa, joka järjestelmällisesti kieltää metsästyksen kansallispuistojen alueella taikka ainakin rajoittaa sitä hyvin voimakkaasti. Jälleen on perusteltua syytä kysyä, miksi näin on. Ainoa maa EU:ssa on Suomi. Mikä on syy ja mikä on peruste siihen, että muiden EU-maiden kansallispuistoissa saa metsästää ja niissä metsästystä pidetään aivan normaalina riistanhoitotoimena mutta meillä Suomessa metsästystä rajoitetaan voimakkaasti? Kenen ajatus tämä on, ja kuka tätä ajaa eteenpäin?

Juhlapuheissa korostetaan monesti ihmisten yhdenvertaista kohtelua. Yhdenvertaisuutta pidetään tärkeänä, ja aivan perustellusti. Minä olen metsästänyt noin 40 vuotta, enkä ole kertaakaan ajanut metsästysmailtani pois siellä retkeilevää taikka marjastavaa henkilöä. Minulle on ollut aivan itsestään selvää, että marjastajilla ja sienestäjillä, muista suunnistajista puhumattakaan, on aivan samanlainen oikeus liikkua alueella kuin minulla metsästäjänä.

Tuntuukin perin oudolta, että me metsästäjät sallimme mielellämme muiden liikkumisen omilla harrastusmaillamme — sen sijaan valtio on veronmaksajien varoin perustamassa erityisiä alueita, joilla harrastaminen kielletään meiltä metsästäjiltä. Muut saavat harrastaa metsästäjien mailla, mutta metsästäjät eivät saa harrastaa muille erikseen varatuilla mailla. Perin erikoinen tilanne.

Minä ymmärrän sen, jos joku yksityinen henkilö omilla varoillaan hankkii alueen, jolla liikkumisen hän kieltää metsästäjiltä. Mutta minä en ymmärrä sitä, että tällaisia alueita hankitaan myös metsästäjiltä kerätyin verovaroin, ja kaiken kukkuraksi metsästäjien liikkuminen kielletään näillä alueilla.

Tulee mieleeni vaikutelma kahden kerroksen väestä. Parempiosaisille hankitaan harrastealueita verovaroin, ja me metsästäjät joudumme hankkimaan harrastealueemme omilla varoilla, eikä meillä ole oikeutta kieltää muiden liikkumista niillä alueilla. Kysyn: onko tämä oikeudenmukaista ja tasa-arvoista ihmisten kohtelua?

Arvoisa herra puhemies! Minä suhtaudun erittäin kriittisesti kaikkiin uusiin kansallispuistohankkeisiin, sillä mielestäni nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tällaiseen toimintaan. Sisäiseen turvallisuuteemme varatut varat alkavat olla lopussa, säästöpaineita on tulevana vuotena pelkästään poliisin puolelle miljoonatolkulla. Sama linja on myös muilla turvallisuusviranomaisilla. Tuntuu siltä, että kun hallituksen kova kokoomussiipi säästää, leikkaa ja nostaa veroja, niin samaan aikaan toisaalla valutetaan rahaa kansallispuistoihin.

Arvoisa herra puhemies! Tavallinen peruskansalainen ei tätä ymmärrä eikä tätä hyväksy. Tavallisen peruskansalaisen mielestä hallituksemme on hoidettava ensin kuntoon yhteiskuntamme ydintoimintojen rahoitukset. Ja vasta sen jälkeen, jos rahaa jää, kohdennetaan se vapaa-ajan harrasteisiin ja kansallispuistoihin. — Kiitoksia.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys Etelä-Konneveden kansallispuiston muodostamiseksi on kannatettava ja hyvä. Ja tietenkin, niin kuin ministeri fiksusti mainitsi, tämä nimikysymys sitten jää sinne valiokuntaan, ja on aivan oikein, että siellä voidaan vielä pohtia, onko kahden maakunnan alueella olevalle kansallispuistolle syytä löytää myös nimi, joka viittaa näihin molempiin maakuntiin.

Tämmöisen kansallispuiston muodostaminen täytyy nähdä myös siinä valossa, että se vahvistaa ja antaa arvon paikalliselle itsehallinnolle, koska sieltähän tämä hanke on lähtöisin, ja nämä ihmiset ovat olleet aktiivisia, ja minun mielestäni myös kansallisen hallinnon pitää tukea näitä ihmisiä ja tavallaan tehdä asia heidän mieleisekseen, ellei ole erityistä syytä olla tekemättä.

Itse suhtaudun erittäin myönteisesti luontoarvoihin ja valitettavasti tulen alueelta, missä tämä surullisen kuuluisa Talvivaaran kaivos sitten on toiminut, ja ei ole ollut kiva katsoa sitä jälkeä, mitä se on sitten valitettavasti tuonut tullessaan. Toki se on tuonut työpaikkoja mutta pääsääntöisesti esillä ollut näitten negatiivisten luontoarvojen takia. Luontoarvot ovat tänä päivänä kiireisille ihmisille entistä tärkeämpiä, ja sen takia näitten kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden muodostaminen on tärkeää, ja erityisesti tässä tapauksessa, missä nämä luontoarvot ovat poik- keuksellisen kauniita, tämä hanke on paikallaan, ja se on hyvä, että se on edennyt nopeasti.

Mutta jos ministeriä kiitetään, niin kyllä täytyy edustaja Hongistoa kiittää hyvästä puheenvuorosta. Siellä oli monia kohtia, mitkä kannattaa kyllä nostaa esille muidenkin puheenvuoroissa. Kun itse korostin tätä paikallisen itsehallinnon ja ihmisten oman tahdon merkitystä ja hallinnon mukautumista siihen, ellei ole erityistä syytä olla noudattamatta heidän tahtoaan, niin kyllähän nämä metsästys ja kalastus ovat olleet Rautalamminkin asutushistoriassa aivan merkittävässä roolissa, ja sanoisin melkein, että metsästys jopa on ollut elinehto sille, että siellä yleensä on aikanaan ihmisiä asettunut asumaan. Tänä päivänä metsästys on aivan muuta kuin sitä, mitä tämä sana metsästys antaa ymmärtää, sillä se on hyvin pitkälle luonnonsuojelua, riistanhoitotyötä, huolenpitoa niistä edellytyksistä, että siellä yleensä riistaeläimet voivat lisääntyä, ja kantojen pitämistä sellaisina, että niitä voidaan metsästää. Sen takia minun mielestäni pitäisi myös näitä luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja muodostettaessa ottaa huomioon sen ihmisosan tarpeet, joka siellä on asunut sukujensa kautta kenties satoja vuosia ja jolla on ehkä muun rajoitetun virkistyskäytön niukkuudesta johtuen juuri tämä metsästysharrastus semmoinen olki ja tavallaan niin kuin tarttumapinta, mistä he ammentavat sitä henkistä hyvinvointia.

Jossakin määrin minun täytyy, arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, hieman ihmetellä tätä Suomessa vallitsevaa tilannetta, jossa kohtalaisen jyrkästi me sitten lähdemme metsästystä kieltämään, koska kansainväliset esimerkit osoittavat, että me voimme aivan hyvin määritellä alueen normaaliksi virkistyskäyttöalueeksi, matkailuelinkeinoa siellä voidaan edistää mutta samalla kertaa voidaan aivan normaalisti myös siellä metsästää kanalintuja, näitä pienpetoja, vieraita lajeja, hirviä. Se vaatii ehkä joissakin tapauksissa hieman suunnittelua ajankäytön suhteen, jotta me katsomme, mikä aika on se, milloin siellä voidaan metsästää.

Kyllä minä laajemmin näkisin tämän sellaisena, että tämä ei ole ihan sitä vain, että puolustetaan metsästäjiä ja metsästystä. Tähän sisältyy vähän suurempi näkökulma, että jos me Etelä-Suomessa jatkuvasti luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa kiellämme metsästyksen ja rajoitamme eteläsuomalaisten metsästäjien oi-keutta metsästää, samanaikaisesti tämän kehityksen siivittämänä metsästysmaat vähenevät ja metsästyksen luvat nousevat, maanvuokrat nousevat ja samanaikaisesti pohjoisessa ihmisillä on oikeus metsästää valtion mailla ilman minkäännäköistä maksua. Kun pohjoiseen muodostetaan kansallispuistoja, paikallisilla asukkailla tämä metsästysoikeus kaikkine muotoineen säilyy mutta etelän miehillä ei näihin kansallispuistoihin ole asiaa. Jos tämä kehitys kovin pitkälle viedään näillä kahdella elementillä Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, väistämättä jollakin aikajänteellä tähän tulee erittäin suuri vastakkainasettelu, ja ainakaan kansanedustajana minä en kannata sellaista politiikkaa, jolla tämä vastakkainasettelu edistyy ja sitä viedään siihen pisteeseen, että asetetaan sillä tavalla ihmiset vastakkain, että he joutuvat tappelemaan ja pitämään oikeuksistaan kiinni ja sillä tavalla sitten ikään kuin osoittamaan, että he eivät hyväksy sitä vallitsevaa käytäntöä, mikä Suomessa tällä hetkellä vallitsee.

Itse tulen tuolta alueelta Pohjois-Savosta, ja tilanne siellä on kanakoiraharrastajien ja metsästyskoiraharrastajien osalta semmoinen, että he eivät voi enää harrastaa kenneltoimintaa, johon metsästys jopa vähemmistöosana kuuluu. Kun tällaisia alueita sitten on jossakin päin, esimerkiksi täällä Rautalammilla ja Konnevedellä, missä ei ole susia, niin se saattaisi olla aivan oivallinen alue samoilla metsissä ja niillä alueilla koiran kanssa ja harrastaa sitten koiran kanssa metsästystä ja ikään kuin sitä kennelharrastusta viedä eteenpäin ja jalostustoimintaa.

Sen takia nämä asiat ovat monimutkaisia ja ovat hyvin monesta eri asiasta kiinni, ja monta kertaa tämä virkistyminen ja metsästys käyvät käsi kädessä niin, että sen metsästyksen osuus todellisuudessa on äärimmäisen pieni. Minä toivoisin ministeriltä myös huomion kiinnittämistä näihin asioihin ja myös niiden ihmisten oikeuksiin, jotka selvästi nyt jäävät näillä alueilla kuten tässäkin kansallispuiston muodostamisessa vähemmistöön, ja metsästysseurojen ääni ei todennäköisesti ole kuulunut siinä laajuudessa kuin sen olisi pitänyt kuulua.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan kun tässä tuli tuota Rautalammin historiaakin jo useammassakin puheenvuorossa sivuttua ja kerrottiin, että Rautalampi on luovuttanut alueita muille kunnille, niin anekdoottina ajattelin, että kerronpa näinkin päin, että Kivijärvi sen sijaan on luovuttanut Rautalammille kunnanjohtaja Risto Niemelän, ja Risto Niemelä tutustui aikanaan tähän Salamajärven luonnonpuistoon, joka siellä Kivijärvellä siis on, ja siitä varmaan tätä ideaa on Etelä-Konneveden kansallispuistoon saanut.

Halusin pyytää puheenvuoron tästä nimiasiasta. Nimenomaan tämäkin kansallispuisto, joka siellä Salamajärvellä on, on kolmen kunnan alueella. Se on Kivijärven, Kinnulan ja Perhon alueella, usean maakunnan alueella, mutta ei se nimi koskaan ole vaikuttanut sen käyttöön. Tärkeintä olisi se, että silloin kun kansallispuisto perustetaan, huolehditaan myös jatkossa sen rahoituksesta niin, että siellä toiminnot säilyvät ja yrittäjät saavat asialliset sopimukset, ne yrittäjät, jotka niitä palveluita hoitavat.

Markku Rossi /kesk:

Puhemies! Toki olen aina tiennyt, että Kivijärveltä tulee pelkästään hyvää, kuten myös edustaja Kalmarin mainitsema kunnanjohtaja Rautalammille. Risto Niemelä on hyvin tormakka johtaja.

Mutta, herra puhemies, edustaja Hongisto käytti puheenvuoron, jossa hän kritisoi tätä kansallispuistohanketta aika voimakkaasti, tai hyvinkin voimakkaasti, näin voi sanoa. Tätä metsästyskohtaa, sitä sopii ihan oikeasti kyllä arvioida ja miettiä, mikä on tulevaisuudessa se tapa, millä metsästys pystyttäisiin kansallispuistoalueella turvaamaan, mitkä ovat ne pelisäännöt ja miten myös muut liikkujat tuntevat siellä olonsa turvalliseksi. Mutta se kohta, mihin edustaja Hongisto viittasi, että ensin täytyy panna kotimaan asiat kuntoon, ennen kuin lähdetään uusia kansallispuistoja perustamaan, niin se kieltämättä kyllä ontuu aika vahvasti, koska tämähän ei ole itse asiassa valtiontalouden kannalta juuri minkään kokoinen asia. Jos kaikki nämä perustamiskustannukset ja eri investoinnit lasketaan, niin puhutaan puolen miljoonan euron budjettivaikutuksesta tuonne ensi vuodelle. Ja kun ajatellaan myös aluetalouden vaikutusta, niin tällä on positiivinen merkitys, elikkä tässä on tietyllä lailla tämmöinen pieni kasvurahasto luonnonsiemenen mukana. Tässä suhteessa kyllä se perustelu, että pitäisi ensin käyttää rahat johonkin muuhun kuin kansallispuistohankkeisiin, ei ole mielestäni kestävä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri saa kyllä nyt kiitoksia ja tunnustuksen, on vienyt hyvin tätä asiaa eteenpäin. Haluan tässä sitten vähän toisessakin roolissa, Keski-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajana, myös siinä ominaisuudessa, täällä kansanedustajana samalla, todeta vain ääneen, että Keski-Suomen maakunta on ollut erittäin — liittyen tähän edustaja Hongiston puheenvuoroon — erittäin yksimielinen kaikissa niissä ratkaisuissa, niissä kaavallisissa ratkaisuissa, mitä on päätetty: maakuntakaavassa, joka vahvistettiin 14.4.2009, ja nyt myöskin tässä tuoreessa Keski-Suomen neljännessä vaihekaavassa. Molemmissa näissä kaavallisissa ratkaisuissa nämä statustasot ja ne pyrkimykset, mihin tällä tähdätään, ovat saaneet Keski-Suomen maakunnan erittäin erittäin vahvan tuen. Tämä lisää nyt tuon alueen, jota käytetään jo aika runsaasti, houkuttavuutta ja vetovoimaa monella tavalla.

Haluan aivan erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että siellä Konnevedellä on Jyväskylän yliopiston biologinen tutkimusasema, ja myöskin tämän aseman käytön ja siellä tehtävän työn kannalta tämä kansallispuisto tulee olemaan tärkeä muun ohessa siksi, että tämmöistä verrokkitietoa sellaisesta alueesta, jossa ei normaaleja metsätaloudellisia toimintoja suoriteta, verrattuna alueeseen, jossa niitä suoritetaan, saadaan ajan mittaan näissä erilaisissa tutkimushankkeissa. Ne eivät liity vain metsänkasvuun, vaan monimuotoiseen tämmöiseen luontobiologiaan ja siihen liittyviin asioihin. Myös tämän tutkimustoiminnan kannalta tämä kansallispuisto on hyvä hanke, puhumattakaan siitä ensisijaisesta tarkoituksesta, suojelusta, ja sitten myöskin kansalaisten käyttömahdollisuudesta, kun sitä hyvin hoidetaan, kun se hyvin rakennetaan. Kaikissa näissä suhteissa tämä on hyvä ja kannatettava hanke. Kiitoksia siitä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kansallispuiston perustaminen on perusteltua varsinkin silloin, kun sillä luontoarvojen lisäksi on vankka alueellinen ja paikallinen kannatus, niin kuin tällä Konneveden kansallispuistolla on. Kuitenkin kansallispuistoa muodostettaessa, niin kuin on esille tullut tässä keskustelussa, metsästys loppuu siihen paikkaan. Ainoastaan erityisluvilla Metsähallitus voi sitten metsästystä rajoitetusti siellä puistossa sallia. Kysynkin, kun ministeri Niinistö on täällä paikalla, että kun lain yleisperusteluihin on kirjattu näin — kun siis metsästysoikeus siellä loppuu ja tämä on ollut jo aikaisemmin tiedossa ja vuokraehdoissa: "...jolloin kansallispuiston perustamisen vaikutuksiin on ollut mahdollisuus ennakolta varautua." Miten, ministeri Niinistö, metsästysseurat ennakolta varautuvat kansallispuiston perustamiseen? Metsästys loppuu, uusia metsästysmaita ei ole saatavilla — mikä on se varautuminen, mitä te tällä esityksellänne ja tällä kirjauksella tarkoitatte?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Kiitos paljon tästä keskustelusta, harvoin näen tällaista suurta yhteisymmärrystä, kun tulee lyyrisiä puheenvuoroja luonnon ja matkailun puolesta edustajilta Rossi, Pekkarinen ja Kivelä ja Rajamäki, muutamia mainitakseni. (Mauri Pekkarinen: Me muutamme tapojamme kyllä kohta!) Eli erittäin hienoa nähdä tämä laaja kannatus tälle kansallispuistolle.

Tässä tuli joitain erityiskysymyksiä, joihin kuitenkin kiinnitän huomiota. Hiukan olen harmissani siitä edustaja Hongiston tavasta luoda vastakkainasettelua siinä, että luontoarvot ja metsästys ja ihmisten erilainen luonnossa liikkuminen olisivat jotenkin keskenään kilpailevaa. Kyllä meidän lähtökohtamme ympäristöministeriössä on ollut se, että metsästys on tärkeätä työtä myös luonnonhoidon kannalta, ja monet metsästysseurat ja metsästäjät ovat aktiivisia luonnossa kulkijoita ja luonnon tarkkailijoita muutenkin, ja riistanhoitotyö on tärkeää, mutta meidän lainsäädäntömme, tämän Suomen tasavallan ja eduskunnan hyväksymä luonnonsuojelulainsäädäntö lähtee siitä, ja kansallispuistot vielä sen korkeimpana asteena, että metsästys on näillä luonnonsuojelualueilla rajatumpaa. Mutta itse olen ajatellut niin, että Etelä-Suomessa pyritään sitten näissä luonnonsuojelualueiden perustamisissa olemaan mahdollisimman joustava.

Mutta kansallispuistoissa, kun siellä pyritään mahdollisimman laajaan ympärivuotiseen kävijämäärään ja monille lajeille tavallaan se on sitten se avainalue, jossa on lisääntymisrauha ja pesimisrauha ja lajien esiintymisrauha laajempaa myös syksyisin, ja myös pitempi käyttö muille virkistyskäyttäjille, niin siellä tämä metsästyskäyttö on ollut huomattavasti rajatumpaa. Tämä on kyllä aika yleinen käytäntö muissakin Euroopan maissa, niin että edustaja Hongiston puhe siitä, että Suomi olisi jotenkin ainoa, joka rajoittaa kansallispuistoissa metsästystä, ei pidä paikkaansa.

Sen myös toisin esille, että nämä aluetaloudelliset hyödythän kansallispuistoissa ovat hyvin mittavia, että kysymys ei ole siitä, että luonnonsuojelu maksaa, vaan tässä tapauksessa luonnonsuojelu juuri kansallispuistoissa, kun siihen liitetään ihmisten virkistyskäyttöä, erilaisten suomalaisten mahdollisuuksia päästä luontoon, on ihmisten terveydelle, hyvinvoinnille, valistukselle tärkeätä, mutta myös suoraan aluetaloudelliset hyödyt ovat mittavia. Meidän kansallispuistoissamme käy 2 miljoonaa ihmistä vuosittain, ja keskimäärin on arvioitu, että luonnonsuojeluinfraan laitettava raha tuo 10 kertaa enemmän itsensä takaisin aluetaloudellisina hyötyinä. Tälläkin seudulla on arvioitu, että nämä hyödyt ovat hyvin mittavia, ja Metsähallitus on kansallispuistojen ylläpidossaan kiinnittänyt erityistä huomiota yhteistyöhön paikallisten yrittäjien kanssa. Se tulee olemaan aivan keskeistä tälläkin alueella, että saadaan alueen yrittäjille mahdollisuuksia kehittää sitä matkailutoimintaa monipuolisesti, ja siinä me olemme ympäristöhallinnon puolesta aktiivisia kumppaneita ja otamme heiltä ideoita vastaan.

Mutta tästä metsästyksestä erityisesti vielä nyt sitten tämän Konneveden osalta sanoisin näin, että tässä tapauksessa, ja nyt viittaan siihen, mitä edustaja Leppä sanoi, on totta, että se sana "varautua" oli ehkä vähän huono sana, mutta oli tiedossa, että tulee rajoituksia, mutta näillä seuroilla eivät tosiasiallisesti toimintaedellytykset poistu, vaan sen hirven voi ajaa sen kansallispuiston ulkopuolelle ja hoitaa sitten se varsinainen metsästysammunta siellä, ja näin esimerkiksi hirven metsästyksen kannalta se on mahdollista. Sitten tämä Enonniemen alue, joka on yhtenäisin alue näistä, jossa on ehkä eniten sitä metsästystä tapahtunut aikaisemmin, on kuitenkin hyvin jylhää, tiivistä, vanhaa metsää, jossa metsästysolosuhteet muutenkin ovat aika rajattuja. Näitä kun arvioidaan sitten tapauskohtaisesti, niin voidaan havaita, että riistakannan hoito on näillä metsästysseuroilla mahdollista heidän nykyisellä toiminta-alueellaan, vaikka kansallispuisto rajoittaa sitten sen kansallispuiston alueella tätä metsästystä.

Mutta yleisesti luonnonsuojelualueilla, kun näitä luonnonsuojelualueita Etelä-Suomessa perustetaan, niin me pyrimme ministeriössä tulkitsemaan tätä eduskunnan hyväksymää luonnonsuojelulakia niin joustavasti kuin mahdollista, jotta aina metsästysseuroilla säilyvät toimintaedellytykset. Eli pyritään tasapainoilemaan sen kanssa, tämän yleisen pääsäännön ja toimintaedellytysten välillä.

Mutta tässä tapauksessa me olemme koko ajan tehneet selväksi, että meidän mielestämme tällä alueella pitäisi toteuttaa tämä puisto näin, ja kunnat ovat tiedostaneet sen, maakuntaliitot ovat tiedostaneet sen ja myös metsästysseurat ovat tiedostaneet sen, ja siitä ei ole tullut minun mielestäni isoa kritiikkiä juuri johtuen siitä, että näitten seurojen toimintaedellytykset jatkuvat.

Salon Teijon osalta palataan asiaan sitten myöhemmin, voidaan sen lakiesityksen valmistuessa sitten analysoida siellä vaikutuksia.

Mutta kaiken kaikkiaan, poistomahdollisuus kun on olemassa, niin se poistaa ne huolet siitä, että jotenkin lajisto muuttuisi vierasperäiseksi, vaan luonnonsuojelulain mukainen poistomahdollisuus jatkossakin säilyy.

Lopuksi, arvoisa puhemies, todellakin tarkoitus olisi nyt sitten varmistaa, että eduskuntakäsittelyn jälkeen, jos lakiesitys saadaan tässä nopealla aikataululla vielä hyväksyttyä, perustaminen olisi mahdollisimman nopeasti mahdollista, ja meillä on siis lisätalousarvioon ne infrarahat saatavilla jo tälle vuodelle, elikkä voidaan mahdollisimman nopeasti saada se matkailupanostus ja se toiminnan kehittäminen siellä pystyyn. Se on tärkeätä, että heti alusta saakka tulee se, että ei vain tule status, vaan tapahtuu heti asioita, saadaan ne yrittäjät ja paikalliset toimijat innostumaan. Tämä on se, mitä me haluamme nyt sitten yhteistyössä eduskunnan kanssa tehdä, ja toivon, että tämä asia voisi edetä täälläkin ripeästi, että se perustaminen olisi sitten mahdollista muodollisestikin nopeasti. — Kiitos.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen mielissäni ministeri Niinistön puheenvuorosta muilta osin, paitsi siltä osin, että tämä metsästysdilemma sinne kansallispuistoalueelle edelleenkin jää. Ja kun ministeri nosti tämän pesimärauhan, niin meillähän esimerkiksi Leivonmäen kansallispuistossa on juuri sellainen tilanne, että kun metsoa yritetään muuten saada elpymään, sen kantoja, niin pienpetoja, jotka tuhoavat sen metsokannan siellä Leivonmäellä, haluttaisiin vähentää mutta ei voida. Minun mielestäni näitä asioita ei kannattaisi todellakaan laittaa vastakkain, niin kuin tuossa edustaja Hongisto teki. Itse asiassa olin patikoimassa siellä Koirasalmessa Salamajärvellä, ja siellä oli vimpeliläisiä patikoijia, hänen kotikunnastaan, jotka olivat mielissään, että tämmöinen kansallispuisto on. Mutta todellakin tämä asia tulisi ratkaista ihan yleisellä tasollakin.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhe... [Puhuja kääntyy katsomaan taakseen salista pois kävelevää ministeriä.]

Ministeri hyökkää tuolta selän takaa. — Vielä tähän metsästykseen. Yhdyn siihen, mitä tässä edustaja Kalmari muun muassa toi esille. Tässä on vielä sellainen pieni paradoksi, että nämä vesistöalueethan täällä kansallispuiston sisällä eivät kuulu varsinaisesti tähän kansallispuistoon. Minä vain en ole mikään niin suuri metsästyksen harjoittaja, mutta ymmärtääkseni se ei ole ihan helppoa, kun ne eivät kuulu, ja siellä periaatteessa vesistöalueella kuitenkin metsästetään. Tätäkin taustaa vasten toivon, että järki ja joustavuus voittavat tämän kysymyksen ratkaisussa.