Opetus- ja viestintäministeri  Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minä pääsin ensimmäisellä kerralla aika pitkälle, ennen kuin silloin puhemies Heinäluoma huomautti, että me vaihdoimme nämä kokouslistan asiat toisinpäin, ja en valitettavasti ollut saanut tuota tietoa ja tiesin, että se oli näin alun perin päätetty järjestys, ja sitä oli sitten tänään vissiin vaihdettu. Että näin sitä mennään.

Asia on tärkeä tämäkin, ja kiitos siitä, että saan sen esitellä. Eli kysymyksessä on käytännössä nyt se, miten me käytämme Suomen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lähes 2 miljardia euroa, millä tavalla tuo pottijako tehdään jatkossa ja kuinka paljon me pystyisimme hyödyntämään tuota jakoa mahdollisimman strategisesti. Tämän kautta ollaan tilanteessa, jossa käytännössä opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä yliopistojen kanssa — käytännössä siis meidän OKM:n hallintoala, korkeakoulut ja Akatemia — käyttävät yli puolet tuosta rahasta ja toinen puoli menee sitten Akatemian ja Tekesin kautta, kilpailurahoituksen kautta, eli noin 43 prosenttia siitä 2 miljardista, käyttöön, ja nyt noin 3 prosenttia eli käytännössä 57 miljoonaa euroa on päätetty keskittää tällaisen strategisen, tutkitun tiedon hankintaan.

Kysymys on siis strategisen tutkimuksen rahoitusvälineen perustamisesta, jotta julkisessa päätöksenteossa tuolla 3 prosentilla voitaisiin tukea sellaisia tutkittuun tietoon perustuvia vaihtoehtoja, jotka sitten tulisivat asiakokonaisuuden osaksi aina, kun tehdään poliittisia päätöksiä. Tästä on käytännössä tehty jo kehyspäätös aikoinaan, ja nyt on kysymys sitten tämän kehyspäätöksen toimeenpanosta. Eli vaikka rahoitus on euromääräisesti pieni osa koko tätä isoa pottia, niin kyllä sillä tavoitellaan hyvin tiivistä yhteistyötä eri sektorirajojen yli, jotta saamme kerätä mahdollisimman laajan osaamisen meidän isänmaamme hyväksi.

No, tämä perustuu myös siihen, mitä arvioita Suomen Akatemiasta on annettu. Eli Tieteen tila 2012 -työtä varten tutkittiin ylipäänsäkin sitä, miten meillä menee, ja huomattiin tuon tutkimuksen yhteydessä, että kyllä meillä merkittävin osa Suomen Akatemian rahoituksella toteutettavista hankkeista liittyy näihin isoihin, ihmiskunnan suuriin, visaisiin ongelmiin, ja käytännössä ei ole oikeastaan sellaista tutkimusta, joka ei pyrkisi niin tieteellisesti kuin tutkimuksellisestikin tarjoamaan sellaisia lähtökohtia, jotka myöskin poliittista päätöksentekoa kiinnostaisivat. Eli siltä osin kyllä nämä suuret haasteet ovat meillä fokuksessa ja yhä monimutkaisemmiksi käyvät kysymykset ovat niitä, joista myöskin poliittisessa päätöksenteossa pitää saada tutkimuksellista tukea, ja siksi sitten tällainen ongelmakeskeinen ja pitkäjänteinen strateginen tutkimus on myöskin tärkeää ottaa yhteiskuntaa palvelevaan käyttöön, eli saataisiin yhä enemmän oikeaa tietoa valtavan visaisista ongelmistamme.

Ja näin sitten syntyy strateginen tutkimuksen rahoitus, ja se kanavoidaan Suomen Akatemian yhteyteen, jonne perustetaan strategisen tutkimuksen neuvosto, ja käytännössä tämä uusi neuvosto tulee sitten tätä rahoitusta hallinnoimaan. Lähdetään liikkeelle siitä, että myös muita päätöksiä tehdään tämän lakiesityksen pohjalta, eli saimme myöskin palautetta. Tämä kansainvälinen arviointiryhmä, joka sitten Suomen Akatemiaa arvioi, otti muutamiin asioihin kantaa, ja tehdään myöskin nämä muutokset samassa yh-teydessä tähän lakiin.

Ensinnäkin tulemme vakiinnuttamaan jo nyt olemassa olevan kansallisen ja kansainvälisen tutkimusinfrastruktuurin suunnittelun ja toiminnan. Laki meillä on olemassa jo tälläkin hetkellä, porukka, joka tätä tekee, mutta pannaan se nyt lain tasolle ja muutetaan sanan loppuun sitten komitea. Lisätään myöskin Suomen Akatemian hallituksen ulkopuolisten jäsenten määrää, tehdään pääjohtajasta hallituksen jäsenen sijasta hallituksen esittelijä ja pidetään porukka vielä pöydässä niin, että tieteellisten toimikuntien puheenjohtajat, vaikka eivät olisikaan enää hallituksen jäseniä, saisivat kuitenkin läsnäolo- ja puheoikeuden hallituksen kokouksiin. Yksi ongelma on vielä se, että kun tänä päivänä meillä on varsin mahtavia tieteenharjoittajia Suomessa, volyymi on kova ja tutkijoiden määrä iso, niin tällä hetkellä akateemikon nimen voi saada vain 12 kotimaista tieteenharjoittajaa kerralla, joten pistetään nyt tuo luku 16:een, ja ne ovat niitä muutoksia.

Lähtökohta on se, että asialla on kiire, ja siltä osin toivon tietenkin, että täällä eduskunnassa voitaisiin nämä muutokset hyväksyttää niin, että 1.7.2014 laki voisi tulla voimaan ja keväällä sitten 2015 päästäisiin tekemään ensimmäisiä päätöksiä tähän asiaan liittyen.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri selvittää ihan hyvin tämän asian, tulee selväksi. Kuitenkaan ne perustelut, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, eivät ihan vaikuta kovin vahvoilta. Minä kiinnitän huomiota siihen, että meillä on tällä hetkellä tiede- ja innovaationeuvosto, jonka rooli on nimenomaan koordinoida ja myöskin linjoittaa julkista ja myöskin yksityistä tutkimus- ja kehittämistyötä, tutkimus- ja innovaatiotyötä. Siellä on sekä tiedepuoli että soveltavampi puoli erikseen ja sitten vielä sen alla tieteenalakohtaiset toiminnot ja niin poispäin. Nyt se, että tämmöinen uusi strateginen tutkimusväline otetaan käyttöön ja sille oma neuvostonsa sitten vielä, tuntuu vähän, että on torta på torta, ja joutuu kysymään, eikö tiede- ja teknologianeuvoston — tai nykyäänhän se on tiede- ja innovaationeuvosto — puitteissa tämä sama koordinaatiotehtävä ilman, että tämä strateginen puoli karkaa, eriytyy pois käsistä, olisi ollut mahdollista suorittaa.

Vielä toinen, lyhyt kommentti liittyy aikaisemmin täällä käytyyn keskusteluun: Kun melkein 2 miljardia on julkinen t&k-panostus, se on erittäin tärkeätä, että kansanedustajat huomaavat sen, että alle 300 miljoonaa euroa (Puhemies koputtaa) tästä suuntautuu yritysten tai yrityksiä jollakin tavalla palvelevaan t&k-toimintaan ja lähes 1,7 miljardia käytetään näitten julkisten yhteisöjen piirissä tehtävään tutkimus- ja kehittämistyöhön.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että me pyrimme jälleen elvyttämään yliopistoja ja akateemisen maailman niin sanottua kolmatta tehtävää. Me tarvitsemme meidän päätöksentekomme tueksi sellaista yhteiskuntapoliittista huolellista ajattelua ja tutkimusta, jota tällä hetkellä on varsin vähän saatavilla sen vuoksi, että tiedemaailma ja päätöksenteko kohtaavat huonosti. Mutta sitä uudistusta ei voi toteuttaa sillä lailla kuin tässä esityksessä nyt ollaan tehty. Tässä jotenkin oletetaan, että hallitus voisi tilata ongelmanasetteluja, ja näinhän ei tapahdu. Yliopistojen kolmannen tehtävän panoksen pitäisi olla nimenomaan se, että se omaehtoisesti tunnistaa, näkee ja muokkaa sellaisia ongelmia ja niiden ratkaisuja, joita me emme vielä näe. Näin me jähmetämme tätä muutenkin vaikeuksissa olevaa järjestelmää entisestään.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin on näin, niin kuin ministeri sanoi, että ihmiskunnan ja luomakunnan suurten kysymysten ratkaisemiseksi tarvitsemme parempaa tiedettä ja enemmän tiedettä. Mutta samoja kysymyksiä tein itsekin: ovatko nämä perustettavat rakenteet tarkoituksenmukaisia, ettei tulevaisuudessa keskitytä vain niiden ympärille, ettei käy niin, että kaikki muu sitten kärsii. Kun tiede syntyy, se vaatii ilmaa, hengittävää ilmaa, pitää turvata tieteen vapaus, tieteen autonomia, akateeminen vapaus. Tieteellinen työskentely ei voi koskaan demokratioissa olla alisteista poliittiselle päätöksentekomekanismille.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin en ylläty siitä, että tämän esityksen yhteydessä nostetaan esille tämä tieteen ja tutkimuksen vapaus ja mahdollisuus valita aiheet. Tässä ei suinkaan ole tarkoituksena varmastikaan vangita millään tavalla tutkimusta ja tutkimuksen vapautta edelleenkään vaan ennemminkin se, että jos poliitikot eivät pysty tässä ajassa seuraamaan, mikä millekin ajalle on ominaista, tärkeää, mikä eteenpäin vietävää, niin on hyvä, että tiedemaailma siihen pystyy, ja poliitikkojen on hyvä tukeutua tiedemaailmaan ja sen antiin. Tästä tässä on kysymys, ei niinkään siitä, että me pakottaisimme johonkin tiettyyn tutkimussuuntaan.

Meillä on Tekesiä, niin kuin edustaja Pekkarinen täällä mainosti, ja niin edelleen, mutta siitä huolimatta tälle strategisen tutkimuksen neuvostolle on oma tilauksensa. Kun me nyt kokonaisuudistusta teemme valtion tutkimuslaitosten kesken, niin tähän yhtenä osana kuuluu tämän neuvoston osuus. Tämä neuvosto on olennainen tekijä juuri siinä, kun me yhteiskunnallisesti katsomme näitä teema-alueita, aihealueita, missä me tarvitsemme sitä tutkimusta, mitkä ovat niitä aihealueita, joista me haluamme enemmän saada tutkimustietoa, oikeata, puhdasta tutkimustietoa. Se on meille tärkeätä, ja minä näen, että tässä olisi hyvä mahdollisuus.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samalla kun nämä torta på torta -kritiikit otetaan riittävällä vakavuudella huomioon, uudistusten yksityiskohtien hionnassa olisi tärkeää muistaa se, kuinka suuri tutkimusraha strategisen tutkimuksen neuvoston alle on nyt tarkoitus sijoittaa. Alkuvaiheessa strategiseen tutkimukseen varattaisiin 70 miljoonaa euroa vuosittain. Summa vastaa noin prosenttia koko Suomessa käytetyistä vuosittaisista t&k&i-menoista. On selvää, että vain prosentin osuuden siirrolla valtioneuvoston alaisuuteen ei vielä vapaata akateemista tutkimusta tästä maasta lopeteta. Kyse on pohjimmiltaan suomalaisen tieteen ja tutkimuksen monipuolistamisesta koko yhteiskunnan hyvinvoinnin tarpeisiin paremmin sopivaksi.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Wallinheimolle toteaisin, että nämä prosentit ovat kuitenkin nykyisen tutkimusrahoituksen kokonaismäärästä, josta niin sanottua vapaata akateemista tutkimusta on kuitenkin vain osa. Silloin jos me laskisimme sitä suhteessa siihen, paljonko akateeminen vapaa tutkimus menettää, prosentit olisivat aivan eri luokkaa. Muistaakseni Akatemian rahoituksesta nyt noin kymmenisen prosenttia siirtyisi tämän järjestelmän piiriin.

Minusta tässä tapahtuvaa poliittista ohjausta, tai ehkä pikemminkin virkamiesohjausta, mitä se ehkä todellisuudessa tulisi sitten olemaan, ei pidä lainkaan vähätellä. Se tapahtuu sekä nimityspolitiikan kautta että myös lakiin kirjoitettuna valtioneuvoston kannan kautta. Jo tässä lain esittelytekstissä olevat esimerkit siitä, mitkä olisivat keskeisiä tutkimusteemoja, ovat laadultaan sellaisia, että jos me kysyisimme yliopistomaailmasta, ne teemat olisivat jotakin muuta. Me emme näe tulevaisuuteen. Me näemme tämän hetken tässä talossa. Jos me haluamme hyödyntää oikeasti yliopistoja, meidän täytyy antaa sinne riittävästi vapautta, jotta ne voivat auttaa meitä katsomaan pidemmälle.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nimenomaan vapauden ilmapiirissä syntyy hengittävää tiedettä, sellaista tiedettä, mikä palvelee myös poliittista päätöksentekokoneistoa. Edustaja Peltonen tietää varmasti hyvin Keski-Suomesta tulevana kansanedustajana, että esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa muun muassa yhteiskuntatieteissä tällaista tutkimusta tuotetaan paljon. Se on sitten eri asia, miksi tämmöinen laadukas tutkimus ei saavuta poliittisia päätöksentekijöitä riittävässä määrin. Nämä kysymykset, joita täällä salissa nyt esitetään, ovat oikeutettuja. Ei voi välttyä ajatukselta, että tällä mallilla tehdään poliittisesti tarkoitushakuisia tilaustutkimuksia.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Olette tänään hyvin reilulla päällä.

Haluaisin sanoa nyt ihan alkuun, että nyt tietenkin pitää päättää, mitä halutaan. Samaan aikaan me haluamme sitä, että päätöksentekijöitä evästettäisiin oikea-aikaisella, tämän hetken ongelmiin liittyvällä tutkimustiedolla, mutta samaan aikaan kuitenkin lähdetään siitä, että se ei olisi mahdollista. Minusta tämä Euroopan unionin kehitys, jossa on jo menty siihen, että tosiasiallisesti myöskin komissiota todella evästetään tämän ajan tutkimustiedolla, on se tie, johon nykymaailmassa ollaan menossa. Minusta se on valitettavaa, että pannaan pää pensaaseen. Emme me enää pysty panemaan päätä pensaaseen. Kyllä tämä tie on jo menty siihen suuntaan, että minusta ennemminkin on tullut jäädäkseen se, että kyllä hallituksia pitää myöskin evästää tämänaikaisella reaalitiedolla.

Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, mistä edustaja Kontula puhui, mikä on sitten vapaa tiede. Jos minulla olisi ollut enemmän rahaa, niin tietenkin mielelläni olisin lypsänyt kaiken sen tähän. Mutta nyt kun tämän verran on rahaa käytettävissä, niin tuo 3 prosenttia kuitenkin tähän tuli, ja lähden siitä, että se oli se poliittinen kompromissi, jolla silloin mentiin.

Minusta tärkeämpi on se kysymys, jonka edustaja Kivelä tässä heitti ilmaan: ketä varten tätä tutkimusta tehdään. Sitähän tehdään päättäjiä varten, mutta sitä ei voi tehdä niin, että tilataan sopivanlainen tutkimustulos. Sen takia opetusministerinä katson, että tämän vapaan tieteen ensimmäinen oletus on tietenkin se, että se on riippumatonta. Silloin lähtökohdaksi pitää tulla juuri se, meidän täytyy lähteä vain siitä, että valtioneuvosto päättää nämä tutkimuksen teema-alueet ja painopisteet. Sen jälkeen sitten pitää olla jokin taho, joka ei ole millään tavalla riippuvainen tästä muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka istuu ja jonka tehtävä on katsoa, miten nämä painopisteet ja teemat sitten jalkautetaan niille, jotka haluavat tätä rahaa hakea. Ei ketään pakoteta hakemaan omaa tutkimusaihettaan tältä puolelta. Sitä kautta sitten strategisen tutkimuksen neuvosto tekee nämä lopulliset päätökset siitä, miten rahaa osoitetaan yksittäisille tutkimushankkeille ja -ohjelmille.

Sen takia, edustaja Pekkarinen, en ole itse pitänyt sitä hyvänä, että tutkimus- ja innovaationeuvosto lähtisi sitä rahaa jakamaan, koska siellä on aika reilu porukka istumassa, jolla on isompi evästystehtävä valtioneuvoston tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, ja se ei ole rahanjakokone. Minusta on tärkeätä, että siellä istuvat asiantuntijat tätä tekemässä.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys Suomen Akatemiasta annetun lain muuttamisesta. Yksi esityksen keskeisistä sisällöistä liittyy strategisesti suunnatun tutkimuksen neuvoston ja uuden strategisen tutkimuksen rahoitusvälineen perustamiseen.

Tällä esityksellä on merkittävä vaikutus suomalaisen tutkimus- ja innovaatioympäristön toimintaedellytysten vahvistamiseen ja kansantalouden osaamisperusteiseen kasvuun. Se vahvistaa koulutus- ja tutkimusjärjestelmämme kansainvälistä asemaa. Esityksen tavoitteet palvelevat julkisen tutkimusjärjestelmän ohella myös yritysten toimintaa, ja sillä voi olla vaikutuksia kokonaisten toimialojen toimintaedellytyksiin ja liiketoimintaan. Rahoitusta on tarkoitus kohdentaa tutkimukseen, joka etsii ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja joka palvelee yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnan toimintojen kehittämistä.

Esitys on tarpeellinen, ja se on hyvä. Näinä vaikeina aikoina juuri tutkimus- ja kehitystyön kautta syntyvät uudet toimintamallit ja innovaatiot ovat niitä vetureita, jotka pitkällä tähtäyksellä nostavat Suomen yli hankalien aikojen. Aiempi kokemuksemme vahvistaa tätä ajatusta. Suomi nousi 90-luvun lamasta nimenomaan tutkimus- ja kehitystyöhön panostamalla.

Arvoisa puhemies! Vaikka ajat ovat vaikeat ja vyötä kiristetään monella saralla, tutkimus- ja kehitystyöhön on jatkossakin panostettava. Tämä esitys nimenomaan panostaa tutkimus- ja kehitystoimintaan ja sitä kautta Suomen ja meidän kaikkien tulevaisuuteen.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen nykyinen hyvinvointi on rakennettu aiempien sukupolvien työllä, niiden kaukonäköisyydellä usein vaikeidenkin tosiasioiden vallitessa. Korkeakoulutus, tutkimus ja tiede — niitä vaalivat instituutiot ovat olleet tämän tarinan rakentamisessa ratkaisevan tärkeässä roolissa. Niiden avulla Suomi on opittu tuntemaan kokoaan isompana ja usein myös muita ketterämpänä yhteiskuntana.

Nyt kuitenkin 2010-luvulle tultaessa Suomen kyky ennakoida tai edes seurata muun maailman muutosta on haastettu vakavasti. Kansalaisten hyvinvointiin keskeisesti vaikuttavissa asioissa ja niihin liittyvissä muutoksissa me olemme päässeet hakemaan oppia muista maista. Toisaalta monilla sellaisilla aloilla, joilla meillä pitäisi olla poikkeuksellisen hyvät etenemismahdollisuudet, kuten vaikkapa digi- ja biotalous- tai cleantech-alalla, meillä on ollut käynnistymisvaikeuksia. Edellisessä ja erityisesti nykyisessä hallituksessa nämä ikävät tosiasiat tiedetään, ja niihin on haluttu myös reagoida. Sen yhtenä päätepisteenä on tänään lähetekeskusteluun saatettu hallituksen esitys Suomen Akatemiaa koskevan lain muuttamisesta.

Merkittävin muutos nykytilaan olisi se, että Suomen Akatemian yhteyteen perustettaisiin uusi strategisen tutkimuksen neuvosto. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisen tiedeyhteisön reagointikykyä ja tehtyjen tutkimuksien vaikuttavuutta suhteessa yhä nopeammin muuttuvan maailman haasteisiin. Käytännössä siis nykyistä Suomen Akatemian ja innovaatiokeskus Tekesin varassa toimivaa kotimaisen tieteen ja tutkimuksen rahoitusmallia täydennettäisiin kolmannella, strategisemmalla rahoitusvälineellä.

Arvoisa herra puhemies! Suhtaudun myös itse esitettyyn muutokseen kohtalaisen myönteisesti. Esityksellä voi kaikkien tavoitteiden toteutuessa olla vaikutus suomalaisen tutkimus- ja innovaatioympäristön toimintaedellytysten vahvistamiseen ja kansantalouden osaamisperustaiseen kasvuun. Tutkimuksen kansallisen suunnittelun ja hallinnoinnin lisäksi on mielestäni koko ajan entistä välttämättömämpää pystyä osallistumaan ja vaikuttamaan myös kansainvälisen infrastruktuurin kehitykseen. Muutoksen myötä koulutus- ja tutkimusjärjestelmän on mahdollista kukoistaa kansainvälisessä eturintamassa tai sen tuntumassa vain ajantasaisessa ympäristössä.

Julkisen tutkimusjärjestelmän lisäksi esityksen tavoitteella toteutuessaan on myönteisiä vaikutuksia myös yritysten toimintaan. Jos strategisen tutkimuksen neuvoston teema-alat ja painopisteet onnistutaan valitsemaan sopivasti, voi suhteellisen pienellä rahoituksella olla vaikutusta kokonaisen toimialan toimintaedellytyksiin tai liiketoimintaan. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitus kohdennettaisiin tutkimukseen, jonka tarkoituksena on etsiä ratkaisuja merkittävimpiin yhteiskunnan haasteisiin.

Totta kai, arvoisa puhemies, tätä hallituksen esitystä on myös arvosteltu. Huolta niin tiede-, tutkija- kuin elinkeinoelämänkin puolella on herättänyt poliittisen ohjauksen kasvu tutkimuksen aiheissa ja rahoituksessa. Myös uuden neuvoston myötä syntyvä lisäbyrokratia on nähty uhkana tieteelliselle vapaudelle. Arvoisa puhemies, tätä täytyy nyt kaikissa olosuhteissa välttää.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa laissa ehdotetaan muutoksia Akatemian hallintoon sekä tutkimusrahoituksen suuntaamista uudelleen siten, että osa siitä varattaisiin niin sanotun strategisen tutkimuksen tarpeisiin. Tieteellisen tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusvälineiden rinnalle tulisi uusi rahoitusväline, jonka tarkoituksena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ongelmiin.

Suurin kysymys tässä lienee nyt: kuka päättää, mitkä haasteet ja ongelmat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä? Esityksen mukaan rahoitusta olisi tarkoitus kohdentaa esimerkiksi sellaiseen tutkimukseen, joka palvelee elinkeinoelämän uudistumista ja kilpailukykyä, työelämän ja julkisen sektorin kehittämistä. Kärkiteemojen muotoilussa valtioneuvostolla olisi keskeinen asema. Poliitikkojen ja virkamiesten valta kasvaisi välillisesti myös itse rahanjaossa.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys kuuluu: mihin erillistä strategista tutkimusrahoitusta tarvitaan? Konkreettisen päätöksenteon tarpeisiin orientoitunutta yhteiskuntatutkimusta tehdään nyt jo varsin paljon esimerkiksi Sitran, Kelan ja Työterveyslaitoksen alla. Työmarkkinaosapuolilla on omat tutkimuslaitoksensa, joiden ääni kaikuu painavana eduskunnan käytävillä. Edelleen monilla tutkimusrahoitusta jakavilla säätiöillä on jakoperusteissaan myös yhteiskunnallisia kriteerejä. Vielä suoremmin päättäjien käytettävissä ovat ministeriöiden selvitysmäärärahat sekä tietysti puolueiden ajatuspajat, vaikka niissä harvoin tehdäänkään varsinaista akateemista tutkimusta. Kansainvälisesti Suomen heikkoutena onkin pidetty soveltavan tutkimuksen suhteettoman suurta osuutta tutkimusrahoituksessa.

Arvoisa puhemies! Yliopistomaailmalla on perinteisesti katsottu olevan kolme tehtävää: tutkiminen, opettaminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen. On totta, että näistä kolmas on viime vuosina jäänyt selvästi kahden edellisen jalkoihin. Tämän päivän yliopistoissa harva tutkija ehtii ja viitsii pohtia työnsä suoraa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Alun perin vieraantuminen kolmannesta tehtävästä ehkä juontaa 1970-luvun ylipolitisoitumiseen ja sen jälkeiseen krapulaan. 1990-luvun yhteiskuntatieteet suosivat teemoja ja metodeja, jotka olisivat mahdollisimman kaukana yhteiskuntapolitiikasta.

Keskeisin syy kolmannen tehtävän laiminlyöntiin on kuitenkin nykyinen yliopistolaki, joka ohjaa vain kahteen ensimmäiseen. Kun kilpailu rahoituksesta on kovaa ja vain tiedeyhteisön vertaisarvioimasta tekstistä saa pisteitä, ei aikaa jää populääreihin tai edes suomenkielisiin julkaisuihin. Kun opiskelijoita on yhä enemmän suhteessa opettajiin, jäävät yhteiskunta-analyysit odottamaan eläkepäiviä. Kun yliopistomaailmassa juuri kukaan ei selviä työstään normaalityöajassa, vain todella vakaumukselliset tutkijat jaksavat tämän päälle miettiä vielä kolmatta tehtävää. Onneksi heitäkin toki on.

Ilmeinen tosiasia siis on, että tällä hetkellä akateeminen maailma laiminlyö yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se on todella sääli, sillä juuri tutkijoiden pitäisi vastata sellaisesta tosiasiapohjaisesta huolellisesta ajattelusta, epäkohtien analysoinnista ja rakenteellisten ratkaisujen kehittelystä, johon meillä poliitikoilla ei ole mahdollisuutta. Kun tämä maa aikoinaan rakennettiin, oli yliopistoväellä siinä työssä merkittävä rooli. Nykypolitiikan neuvottomuus ja lyhytjänteisyys kielii siitä, että vastaavalle tuelle olisi edelleen tarvetta.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys ei kuitenkaan vastaa tähän ongelmaan. Miksi ei? Koska kaiken akateemisen toiminnan, myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen, ytimessä tulee olla akateeminen vapaus, vapaus valita teemat, menetelmät ja varsinkin tutkimuskysymykset ilman poliittista tarveharkintaa, vapaus muuttaa näitä uuden tiedon valossa. Vain vapauttaan vaaliva tutkija kykenee avaamaan uusia näkökulmia, murtamaan ajattelumme luutumia, kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä ja kääntämään oletukset nurin päin. Hyvä tutkimus ei voi olla mittatilaustyötä tässä hetkessä jumittaville poliitikoille ja virkamiehille. Todennäköisesti varsin harva historiallisesti merkittävä tutkimus olisi voinut syntyä sellaisen järjestelmän kautta, jota tässä nyt parhaillaan kaavaillaan. Tällä tuotamme vain koko joukon papereita todistamaan siitä, minkä jo tiesimmekin.

Arvoisa puhemies! Jos kolmatta tehtävää oikeasti halutaan vaalia ja vahvistaa, olisi jo uudistuksen suunnittelu annettava yliopistoväen itsensä tehtäväksi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Presidentti Urho Kaleva Kekkosen ärähdys muutti myrskyisän 1960-luvun lopulla vanhamuotoisen Akatemian, ja se oli hieno liike: seisovat vedet saatiin liikkeelle. Suomen Akatemia on hieno osa sivistyskulttuuriamme. Voi vain kuvitella, miten paljon niin henkisesti kuin taloudellisesti köyhempiä olisimme ilman nykymuotoista Suomen Akatemiaa.

Mutta minun on sanottava, että tässä lakiehdotuksessa on havaittavissa sellaisia ideologisia korostuksia, jotka ovat vieraita vapaalle tieteen harjoittamiselle ja tieteen autonomialle. Kokonaisuutena näen tässä esityksessä myös hyvää. Joustavampaan suuntaan ollaan joka tapauksessa menossa, ja myös tämän näen hyväksi, että akateemikkojen määrä nostetaan 12:sta 16:een. Voi vain toivoa, että jatkossa tästä 16 henkilön joukosta, viisaista miehistä ja naisista, löytyy ärähtäjiä, jotka elämänkokemuksensa tuomalla varmuudella uskaltavat tuoda esiin asioita, jotka tarvitsevat uudistumista ja uudistamista.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän tämän hallituksen esityksen ansiokkaimpana kohtana sitä, että tällä esityksellä halutaan mahdollistaa tutkimuksen suuntaamista yhteiskunnan muuttuviin tietotarpeisiin ja myös niille alueille, missä ehkä vähemmän on tutkimusta tehty. Näiden teema-alueiden sekä rahoitettavien hankkeiden valinta tapahtuu kolmiportaisella menettelyllä, jossa päätöksentekijöinä toimivat nimenomaan strategisen tutkimuksen neuvosto, valtioneuvosto ja korkeakoulut sekä tutkimuslaitosten edustajat sitä kautta. Teemoissa halutaan liikkua monialaisissa, monitieteisissä ja pitkäjänteisissä hankkeissa, ja arviointia hankkeista tehtäisiin koko matkan aikana. Tärkeänä kriteerinä olisi yhteiskunnallinen merkitys, vaikuttavuus ja tutkimuksen laatu. Eli tämä ei siis tarkoita millään tavalla tutkimuksen vapauden menetystä, vaan tutkimuksen avaamista myös alueille, jotka ovat jääneet ehkä vähemmälle ja ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minusta on käyty hyvä keskustelu siitä, tarvitaanko Suomessa päätöksentekoon evästystä myöskin tieteellisen tiedon kautta. Minusta lähtökohta on se, että kun vastaus on kyllä, niin meidän pitää pitää huolta siitä, että se tehdään mahdollisimman riippumattomalla tavalla. Koska ajan henki on sellainen, että tähän suuntaan mennään, niin kiitän myöskin siitä, että edustajat ovat panneet merkille, että tässä on tehty aika kova työ, jotta tämä riippumattomuus todella myös säilytetään. Minusta tässä on tämän esityksen ansiokkaimmat piirteet, että todella voimme pitää huolta, että poliittisessa päätöksenteossa katsotaan vain ne painopistealueet, joihin tarvitaan tietoa, ja sitten todelliset päätökset tehdään puolueettomissa käsissä.