Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Muutamia kannanottoja tähän hallituksen esitykseen koskien vuorotteluvapaalain muuttamista.

Suomessa vuorotteluvapaa otettiin kokeiluluontoisesti käyttöön vuoden 1996 alussa voimaan tulleella määräaikaisella lailla ja vuonna 2003 vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistettiin. Nyt kyseessä olevaan esitykseen tulisi muutamia tiukennuksia. Vuorotteluvapaan edellytyksenä on 16 vuoden työssäoloaika nykyisen 10 vuoden sijaan, ja työajan on oltava siis yli 75 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän työajasta. Työssäoloaikaan lasketaan aika, jonka henkilö on ollut vakuutettuna EU:n talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai Sveitsissä. Myös Norjassa ja Islannissa tehty työ lasketaan mukaan työssäoloaikaan, siis näissä maissa. Alle nelikymppisen on melko mahdotonta päästä vuorotteluvapaalle, koska monikaan ei ole siihen mennessä työskennellyt tarvittavaa 16:ta vuotta.

Vuorotteluvapaan kesto on yhtämittaisesti vähintään 100 päivää ja yhteensä 360 kalenteripäivää, ja päivät on pidettävä 2 vuoden kuluessa. Lakiin ehdotetaan myös vuorottelijan yläikärajaa koskevaa pykälää. Vuorotteluvapaata ei voi aloittaa sen kalenterikuukauden päättymisen jälkeen, jonka aikana vuorottelija täyttää iän, joka vastaa työntekijän eläkelain mukaista vanhuuseläkkeen alkamisen alaikärajaa vähennettynä 3 vuodella.

Vuorotteluvapaa pienentää luonnollisesti eläkettä, koska eläkettä karttuu vuorotteluvapaan ajalta vähemmän kuin työssäolojaksolta, ja vuosilomaa ei tietystikään kerry. Korvaustaso on 70 prosenttia ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, ja jos työura on ollut vähintään 25 vuotta, korvaus nousee 80 prosenttiin.

Esityksen mukaan sijaiseksi olisi palkattava työtön työnhakija, joka on ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 päivää vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. Alle 25-vuotiailla, alle 30-vuotiailla vastavalmistuneilla sekä yli 55-vuotiailla on mahdollisuus sijaisuuteen. Näillä sijaisuuteen riittää yksikin työttömyyspäivä.

Vuorotteluvapaata on käyttänyt vuosittain noin 20 000 henkilöä, sen molemmin puolin. Naiset jäävät useammin vuorotteluvapaalle kuin miehet, ja näitä on yleensä terveys-, sosiaali-, opetus-, sihteeri- ja toimistoalalla, mutta käytännössä pienipalkkaiset, joita tämän päivän Suomessa on paljon ja varsinkin naisia, eivät juurikaan pysty käyttämään vuorotteluvapaata. Palkka on jo pieni, ja vuorotteluvapaa entisestään kaventaisi tuloja. Vuorotteluvapaata ovat eniten käyttäneet hallituksen esityksen mukaan 50—59-vuotiaat.

Vuorottelemisessa on sopimuskynnys työntekijän ja työnantajan välillä. Vuorotteluvapaaseen ei ole siis ehdotonta oikeutta, ja vuorotteluvapaan vähentymisillä budjettisäästöä tulisi vuosittain noin 20 miljoonaa, mutta tämän lakiesityksen taustalla on se, että jatkossakin edistetään työssäjaksamista, kunhan aina joskus saisi pitää tätä vuorotteluvapaata. Mutta kuten mainitsin, yksi epäkohta on se, että kaikilla pienituloisilla ei ole mahdollisuutta rahallisesti vuorotteluvapaan pitämiseen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että vuorotteluvapaa on ollut hyvä innovaatio, vaikka kenties sen merkitys työttömyyden torjunnassa ei ole ollut niin merkittävä kuin mitä siihen alkujaan asetettiin toiveita. Toki työttömyyden torjunnassa sillä on ollut se merkitys, että työtön on saanut ainakin hetkeksi töitä ollessaan vuorotteluvapaalla olevan sijaisena. Mutta yhtä lailla nimenomaan ikääntyvien työntekijöiden kohdalla vuorotteluvapaa on palvellut työhyvinvoinnin asiassa. Itsellänikin on tästä kokemuksia lähes 20 vuoden takaa, kun tämä järjestelmä luotiin tai oli silloin vielä kokeiluvaiheessa. Se vapaa hyödytti minua ainakin myöhemmässä viranhoidossani ja yhtäältä myös siinä, että omat lapseni, jotka tuolloin olivat pieniä, oppivat isästään uuden piirteen, että isä onkin vapaalla viikonloput eikä työssä.

Tämä on ollut erikoinen päivä, että tässä on tullut useampaa ministeriä kehuttua näin opposition kansanedustajien suulla, ja kyllä mielellään olisin kehunut ministeri Ihalaistakin, jos hän olisi ollut paikalla, että on toki valitettavaa, että tähän tulee nyt heikennyksiä, se on ikävää mutta toisaalta ymmärrettävää, kun valtio on tällaisessa taloudellisessa jamassa, että leikata pitää ja leikkauksia pitää tehdä. Mutta kuitenkin näen hyvänä asiana sen, että ne kaavailut, mitä alkujaan oli, että luovutaan kokonaan vuorotteluvapaajärjestelmästä, saatiin torjuttua ja näin ei käynyt, koska tämä on kuitenkin edelleen hyvä ja ennen kaikkea hyvä asia on se, että vuorotteluvapaa on mahdollista myös tulevaisuudessa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Joo, tämä tiukennettu vuorotteluvapaa on tietysti heikennys, mutta se on parempi vaihtoehto kuin se, niin kuin joskus olen jopa sellaisiakin ajatuksia lukenut, että joku olisi halunnut luopua koko vuorotteluvapaajärjestelmästä. Itse olen kyllä eri mieltä, koska ne ihmiset, jotka minä tunnen, jotka ovat tätä kokeilleet, jotka ovat olleet vuorotteluvapaalla, ovat kehuneet, että se on ollut hyvä asia. Senhän voi käyttää vaikka lepäilyyn, mutta voi käyttää myös hyödyksi tämän vuorotteluvapaan, ja siinä voi vaikka opiskella.

Sen takia olen itse miettinyt ihan noin ajatuksena vain semmoista, että tämä vuorotteluvapaa voi olla tämmöisenä, kuin tämä esitys on, eli 16 vuoden palveluksen jälkeen saa sitten sen 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta ja 25 vuotta antaisi sen 80 prosenttia. Jos olisi tämän lisäksi tämmöinen aktiivinen vuorotteluvapaa, että kehittäisi itseään vuorotteluvapaalla, voisiko silloin saada vähän vieläkin näitä korkeampaa korvausta, vaikka 90 prosenttia tai jopa 100, niin että kehittäisi itseään sen vuorotteluvapaan aikana ja tämä palkittaisiin sitten korkeammalla korvauksella? Tämmöistä olen pohdiskellut. En sitä kyllä esitä, ja vaikka esittäisin, niin eihän se tässä mihinkään eteenpäin mene. (Naurua)

Yksi asia, minkä tässä vielä tuon esille, on tämän esityksen vaikutusten arviointi tai seuranta, joka täällä on otettu esille. Täällähän puhutaan siitä, että kahden vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta tätä nyt sitten mietitään, mitä tämä on vaikuttanut, ja se on äärimmäisen hyvä, että se on tuonne laitettu, ja todella mielenkiinnolla odotan, mitä tämä uusi, tiukennettu vuorotteluvapaasysteemi tuo mukanaan, minkälaisia kokemuksia.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Teki mieli sanoa edustaja Lindströmille, että aina kannattaa yrittää, kyllä teillä aika hyvä menestys on ollut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa esitystenne suhteen. Niistä on moni tullut ihan mietintöihin asti.

Jos ajatellaan vuorotteluvapaata, sen ideahan on nimenomaan se, että sille voi jäädä ilman syytä. Vuorotteluvapaa on ollut joustava keino jäädä pois määrätyksi ajaksi töistä, olipa syy sitten opiskelu tai itsensä kehittäminen, mihin tässä äsken viitattiin, tai vaikkapa ikääntyneiden vanhempien hoiva, oma jaksaminen tai jonkinlaisten omien unelmien toteuttaminen. Nyt lakiin tulee tiukennuksia, joiden arvioidaan vähentävän vuorotteluvapaan käyttöä, ja tämä tuntuu sinänsä hieman oudolta, koska elämme aikaa, jolloin työttömyys on nousussa. Mielestäni on parempi, että ihminen on vapaaehtoisesti pois työstä ja siihen tilalle palkataan työtön ihminen kuin että ihminen on työstä pois työn puutteen vuoksi.

Mutta tämä ei olekaan tehty pelkästään tähän aikaan, vaan taustalla ovat pidempiaikaiset vaikutukset ja hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteet, ja tälläkin uudistuksella pyritään lisäämään työn tarjontaa. Jos katsoo näitä rakennepoliittisen ohjelman linjauksia, niissä on ajateltu, että vuorotteluvapaauudistus toteutetaan kolmikantaisen esityksen ja hallituksen linjausten pohjalta ja erityisesti tarkastellaan sijaisuuden ehtojen tiukentamista. Minusta on hyvä, että hallitus on valinnut tämän sijaisuuden ehtojen tiukentamisen linjan mieluummin kuin sen linjan, että vuorotteluvapaalle olisi pitänyt olla joku peruste, koska se on joustava väline juuri sen vuoksi, että siinä ei tarvitse tuota perustetta olla, vaan se vastaa ihmisen elämän monenlaisiin tarpeisiin, ja useimmiten sen paras tulos on se, että se lisää jaksamista työelämässä.

Tässä uudistuksessa työhistoriaedellytys muuttuu nykyisestä 10 vuodesta 16 vuodeksi, ja jonkin verran tulee joustoja siihen, miten näitä kalenteripäiviä voidaan määritellä, ja samaan aikaan vuorotteluvapaalle tulee yläikäraja. Tämä on hieman hankala, koska periaatteessa me pyrimme työurien pidentämiseen, ja silloin pitäisi ajatella, että myös siellä 60 ikävuoden yläpuolella voisi olla niin paljon uusia työvuosia, että vuorotteluvapaa olisi tarpeen.

Jos ajatellaan näitä sijaisen kriteereitä, jotka tässä nyt tiukentuvat, on hyvä, että ne eivät ole aivan absoluuttisia vaan niissä on kuitenkin tietyllä tavalla joustoa ja kaikki ne ryhmät, jotka on määritelty — esimerkiksi alle 25-vuotias työtön työnhakija tai yli 55-vuotias työtön työnhakija tai alle 30-vuotias työtön työnhakija, jonka ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään vuosi, elikkä hän ei ole työtä saanut — ovat niitä ryhmiä, joita toki pitää priorisoida joka tapauksessa.

Positiivista on se, että tässä uudessa järjestelmässä esimerkiksi vuorotteluvapaajakson ajankohtaa voidaan muuttaa — nykytilassahan se ei ole mahdollista — ja on tiettyjä muitakin joustoja: jos vaikkapa sijaisen työsopimus tulee myöhässä te-toimistoon, se ei estä korvauksen maksamista. Tällaisia järkevöittämisiä tässä on aika paljon. Myös takaisinperintään tulee järkevyyttä.

Mutta mistä antaisin kyllä pyyhkeitä hallitukselle tässä tilanteessa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana, niin siitä, että tätä lakia käyttävät paljon enemmän naiset kuin miehet. Elikkä jos meillä on noin 20 000 vuosittaista käyttäjää ja 6 000 käyttäjistä on miehiä ja noin 14 000 on naisia, niin tästä laista puuttuvat sukupuolivaikutusarvioinnit kokonaan, ja mielestäni se kertoo siitä, että lakia on valmisteltu nopeasti ja näitä vaikutuksia ei ole ehditty tehdä, mutta se edellyttää sitä, että meillä on valiokunnassa aikaa näitä vaikutuksia tehdä, ja jos siitä jotakin seuraa, se aidosti ja oikeasti otetaan huomioon, ja myös kolmikannassa katsotaan, edellyttääkö se joitakin muutoksia.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vääjäämättä nämä heikentämiset kuitenkin vähentävät tämän vuorotteluvapaan käyttöä. Se on erittäin sääli, että monen sellaisen, joka haluaisi esimerkiksi omaishoitajana toimia vähän iäkkäämpänäkin, ei nyt sitten ole välttämättä mahdollista tälle vuorotteluvapaalle enää päästä. Tämä taas saattaa lisätä yhteiskunnan kustannuksia, kun toisaalta sitä apua ei sitten omilta lähimmäisiltä pysty saamaan. Myös se on valitettavaa, että sijaisten kriteerit heikkenevät. Se on työnantajan näkökulmasta vaikeaa, että se kriteeri kiristyy. Työnantajalle olisi tietysti edullista saada valita mahdollisimman hyvin toimeen sopiva ihminen, eikä niin, että sitä kriteereillä erityisesti hankaloitettaisiin.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, kun edustaja Kalmari otti huomioon tämän, että jos on vaikka kyse hoivavastuusta tai ikääntyneiden vanhempien hoivasta ja sen vuoksi on jäämässä vuorotteluvapaalle, niin mielestäni se on erittäin tärkeä pointti. Ja kun tähän kokonaisuuteen on kirjattu se, että lain vaikutusta arvioidaan, niin mielestäni sitä pitäisi arvioida myös tästä kokonaisuuden näkökulmasta, ei pelkästään siitä näkökulmasta, mitä se tarkoittaa niille työnantajille tai työntekijöille tai työttömille, jotka tässä ovat mukana, vaan siitä, mitä se tarkoittaa meidän yhteiskuntamme hoivavastuulle ja esimerkiksi tällaiselle ei viralliselle omais-hoitajuudelle.