Tuulikki  Ukkola  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen pyytänyt tämän puheenvuoron sen takia, että olin eduskunnan virkamatkalla silloin, kun tämä asia oli täällä lähetekeskustelussa. Kysymyshän on nyt tietenkin tästä eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomuksesta, eduskunnan tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta ja kirjanpidosta sekä hallinnosta vuodelta 2006 elikkä viime vuodelta.

Valtiovarainvaliokunta on kuitenkin jostain syystä rajannut mietintönsä ulkopuolelle tämän kertomuksen tärkeimmän asian eli eduskunnan 100-vuotisjuhlien hulvattoman rahankäytön; sana hulvaton tässä asiassa kyllä kuvaa kaikkea sitä, mitä on tapahtunut. Kansliatoimikunta puolestaan antoi viime viikolla asiasta oman päätöksensä, ja voisi tietenkin sanoa, että asia on nyt loppuun käsitelty. Mutta onko se?

En kuitenkaan ymmärrä, miksi valtiovarainvaliokunta ja sen hallinto- ja turvallisuusjaosto ei halunnut käsitellä juhlien rahankäyttöä vaan jätti sen yksinomaan kansliatoimikunnalle. Tähän toivoisin vastausta. Onneksi kansliatoimikunta tällä kertaa ei ole se sama, joka aikanaan hyväksyi menot, yleensä jälkikäteen tapahtuneena tosiasiana, kun tuli laskunmaksun aika.

Tilintarkastajat ansaitsevat kiitoksen siitä, että he ovat ottaneet 100-vuotisjuhlat erityiseen tarkasteluun. Kyse ei ole mistään poikkeuksesta, vaan näin tarkastettiin myös eduskunnan lisärakennuksen menot. Ulkopuolisen ammattitilintarkastajan lausunto juhlaprojekteista on uskomatonta luettavaa maallikolle, saati sitten tiliasioista jotain tietävälle. Ja teille tiedoksi: en ole pelkkä maisteri vaan myös merkonomi, joten minua ei hevin jymäytetä tili- ja raha-asioissa. (Ed. Zyskowicz: Vai vielä merkonomi!)

KHT-tilintarkastajan lausunnon mukaan jokainen juhlaprojekti ylitti reippaasti käyttösuunnitelmaan varatut varat. Kaikkiaan juhlavuoden ylitykset ovat olleet yli 500 000 euroa. Varsinainen 100-vuotisjuhla ja juhlaillallinen ylitti 95 000 eurolla ja maksoi 245 000 euroa. Suurelliseen kuvateokseenkin upposi yhteensä noin 240 000 euroa. Samalla tavalla kiertonäyttelyn kustannukset tuplaantuivat 142 000 euroon. KHT-tilintarkastajan muistion mukaan oopperailtojen kustannukset on aina hyväksytty kansliatoimikunnassa, mutta ei nyt. Edes hankkeen käyttösuunnitelmassa varatun summan ylittävää osuutta elikkä tätä 95 000:ta euroa ei ole hyväksytetty kansliatoimikunnassa.

Kuvakirjan seikkailut olivat yhtä riehakkaat. Kun kansliatoimikunta hyväksyi hankkeen, päätös ei sisältänyt kustannusarviota. Sopimukset kirjan tekijöiden kanssa allekirjoitettiin vasta kirja-aineiston valmistumisen jälkeen. Tuolloin kustannukset olivat alkuperäisestä suunnitelmasta jo paisuneet.

Myöskään 100-vuotiskiertonäyttelyn kustannussopimusta ei hyväksytty kansliatoimikunnassa.

Meno on ollut sellaista, että, arvoisa puhemies, jos tämä olisi tapahtunut yksityisessä yrityksessä, niin joku olisi taatusti saanut jo potkut. Meno eduskunnassa on ollut iloisen riehakasta. Eduskunta on tehnyt tilauksia kysymättä hintaa, ja eduskunta on maksanut laskut perusteita sen enempää utelematta. On yhdistetty oopperaa, seminaaria ja matkustelua suorastaan erinomaisen luovalla tavalla. Tästä voisi suorastaan antaa kiitoksen.

Otetaanpa esimerkki: Savonlinnan Oopperajuhlat teki vierailunäytöksen Bolshoi-teatteriin viime marraskuun lopussa. Samassa yhteydessä järjestettiin pohjoinen ulottuvuus -teemaan liittyvä juhlaseminaari, jonka avasi puhemies Lipponen, joka oli myös 100-vuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtaja, kaksoisrooli siis. Tilaisuus otettiin osaksi eduskuntauudistuksen 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja eduskunta osallistui oopperaesityksistä aiheutuviin kustannuksiin 100 000 eurolla plus arvonlisävero päälle. Kun muita seminaarista aiheutuvia kuluja oli noin 36 000 euroa, eduskunta maksoi kahden taidelaitoksen normaalista vierailuvaihdosta yli 150 000 euroa.

Toisin sanoen kun eduskunnassa ei oltu köyhiä eikä kipeitä, vaan otettiin juhla tuolta, kirja täältä, voikin kysyä, onko eduskunnan hyväntahtoista leväperäisyyttä käytetty hyväksi. Tilintarkastajat moittivat, ja myös valtiovarainvaliokunta mietinnössään, eduskunnan ylibudjetointia. Ylibudjetointihan tarkoittaa sitä, että suuretkin menojen ylitykset voidaan tehdä ilman, että budjetti varsinaisesti ylittyisi. Jos budjetti ylittyisi, niin ylityksiinhän tarvittaisiin aina erillinen lupa, ja ehkä joku ryhtyisi miettimään, mihin se varsinainen budjettiraha on käytetty. Mutta näin jälkiviisaana voisi kysyä, eikö eduskuntaa voisi moittia myös siitä, että se omalla löperöllä menokurillaan on opettanut yhteistyökumppanit ylilaskutukseen. Ehkä vuosien varrella on opittu, että kyllä eduskunta suuretkin laskut maksaa enempiä kyselemättä.

Arvoisa puhemies! 100-vuotisjuhlien rahankäytön oleellinen asia ei olekaan jääviys tai jäävittömyys — jääviys tosin on paha virkavirhe — vaan se, että kukaan ei neuvotellut mistään mitään. Eduskunta on tilannut eli kulkenut ostoksilla, kuten asian ilmaisi eräs toimittaja, ja myyjät ovat laskuttaneet mielensä mukaan, kun mitään budjettia ei ole ollut. Virkamiehillä on oma vastuunsa, mutta ei edellinen kansliatoimikuntakaan voi vastuusta livetä, ei ainakaan minun mielestäni, eikä missään tapauksessa eduskunnan entinen puhemies, joka samalla oli myös juhlatoimikunnan puheenjohtaja.

Jokainen kansanedustaja on saanut valtakirjansa kansalta, joten jokainen on teoistaan myös kansalle vastuussa. On ehkä syytä lainata pääsihteerin sanoja viime torstailta: "Täällä eletään aina kunkin johdon tunnelmissa ja kunkin johdon ohjeiden mukaan. Joskus lennetään vähän korkeammalla ja joskus vähän matalammalla." Aivan niin, edellisen puhemiehen johdolla on tosiaan lennelty, sananmukaisesti.

Aivan lopuksi on puututtava kiistan toiseen osapuoleen eli Kansallisoopperaan. Se laitos elää täysin valtion tuen turvin. Kuitenkin uudella hallituksella ja uuden hallituksen puheenjohtajalla on otsaa salata potkut saaneen johtajan erosopimus. Tällainen on minusta täysin sopimatonta, ja tähän asiaanhan puuttui pääministerikin jo Pääministerin haastattelutunnilla eilettäin. Eduskunta on edellyttänyt, että valtionyhtiöiden johtajien palkat ja bonukset on julkistettava. Minun käsitykseni mukaan sama koskee myös valtion tuen varassa eläviä taidelaitoksia.

Arvoisa puhemies! Eduskunta määrää itse menonsa. Se myös valvoo itse omaa rahankäyttöään. Siksi varojen käytön on oltava tarkkaa ja läpinäkyvää. Tämän talon, niin edustajien kuin virkamiestenkin, on kestettävä kriittistä tarkastelua. Onhan kysymys loppujen lopuksi kansanvallan uskottavuudesta ja arvostuksesta. Tätähän me juhlimme näissä 100-vuotisjuhlissa. Yleisten varojen käytön on siis oltava järkevää.

Ja kun kerrankin olen puhumaan päässyt, niin kysynpä yhtä toistakin asiaa: Onko virkamiesten ylenpalttinen lisäys ollut pakon sanelemaa, vai tultaisiinko toimeen hieman vähemmällä väellä? Tästä ehkä kannattaisi teettää selvitys ulkopuolisella asiantuntijalla.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta tässä yhteydessä, että valtiovarainvaliokunta on rajannut tämän muistion ulkopuolelle siksi, että muistio on osoitettu kansliatoimikunnalle ja yleisen hallinnollisen käytännön mukaan tapauksissa, joita nyt kymmeniä vuosia olen tehnyt, tilintarkastusmuistion käsittelee se, kenelle se on osoitettu, ja tavallisesti kunnissa esimerkiksi se osoitetaan kaupunginhallitukselle. Tämä on normaali käytäntö ja hyvän hallintotavan mukainen, että asia käsitellään ainoastaan yhdessä toimivaltaisessa elimessä, ja valtiovarainvaliokunta on käsitellyt vain yleisiä periaatteita tässä omassa mietinnössään.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin tapahtui, ja vielä muistutan siitä, että tämän muistion käsittely oli kansliatoimikunnassa alkanut silloin, kun tilintarkastus tuli valtiovarainvaliokuntaan. Oli johdonmukaista, että, juuri niin kuin ed. Manninen sanoi, sitä jatkettiin siellä.

Mutta kun sen muistion lukee, niin kyllä ne kaikki asiat, poisluettuna mahdollinen jääviyskysymys, myöskin tulevat esiin tässä mietinnössä, jonka valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto valmisteli ja jonka johdosta sitten valtiovarainvaliokunta huomautti. Kyllä siinä puututaan kaikkiin niihin seikkoihin, ed. Ukkola. Mikään ei jäänyt sieltä. Me emme rupea numerotarkastuksiin, ne kuuluvat kaikille muillekin, ja kiinnitettiin huomiota ylibudjetointiin, tarkkaan varojen käyttöön ja esimerkillisyyteen jne.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Hyvät kollegat! Hyvää tässä asiassa on esimerkiksi se, että kerrankin keskustellaan tästä aiheesta. Olen monena vuotena esitellyt tilintarkastuskertomuksen ja osallistunut myöskin sitten tähän keskusteluun siinä vaiheessa, kun mietintö on valmistunut, ja sali on ollut varsin tyhjä ja aihe ei ole herättänyt keskustelua. (Eduskunnasta: Toisin on nyt!) Eli on äärettömän hyvä, että edustajat keskustelevat eduskunnan tileistä ja hallinnosta, koska tämä on erikoinen organisaatio. Tämä ei myönnä tili- ja vastuuvapautta kenellekään. Emmehän me voi sitä itsellemme täällä myöntää. (Ed. Manninen: Eihän koko valtiolla ole sitä!) Siinä mielessä olemme niin kuin kansakunnan kaapin päällä.

Hyvää on myöskin se, että kaikki aineisto, mikä liittyy eduskunnan taloushallintoon ja hallintoon ylipäänsä, on julkista. Tässä on läpivalaistu kaikki. Tässä on hyvin paljon tilintarkastusaineistoa. Siihenkin, että Suomen eduskunnan asioitten hoito herättää aina suurta julkista mielenkiintoa, pitää lähtökohtaisesti suhtautua myönteisesti. Sen vuoksi — se on yleinen ilmiö — kaikkien asioiden, jotka julkisuuteen täältä nostetaan — mehän emme tiedä, mikä mediaa kiinnostaa, mutta media ratkaisee sen — painoarvo myös julkisuudessa kasvaa. Ne nousevat, urheilutermeillä sanottuna, ylempiin sarjoihin, että kärpässarjan ja höyhensarjan asiatkin voivat olla yhtäkkiä superraskaassa sarjassa. Riippuu vähän, miten niitä uutisoidaan. Tässä on tätä samaa ilmiötä. En vähättele mitään siitä aineistosta, mihin täällä on viitattu. Ed. Ukkolakin oli erinomaisen hyvin perehtynyt siihen tausta-aineistoon, joka on siis kaikkien, kenen tahansa, luettavissa, ja suosittelen, että jos aikaa ja energiaa on, niin lukekaa, se on julkista tietoa.

Sitten myös tämän muistion osalta, joka tässä pikkasen nousee painoarvoaan raskaampaan sarjaluokkaan, käsitelläänkö vai ei, asia on pitkälti niin kuin täällä jaoston puheenjohtaja Nepponen ja myöskin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Manninen totesivat, että se on ensinnäkin ollut julkisuudessa, se on kenen tahansa luettavissa ja ne asiat on tähän mietintöön suurimmaksi osaksi kirjattu, ja hyvä niin. Sitä tervehdin ilolla, että tällaisessa muistiossa, mihin tässä viitataan, ei ole mitään yhtymäkohtia mihinkään sellaisiin muistioihin tai listoihin, joita sanotaan joissakin kassakaapeissa olevan.

Tilintarkastuksen luonteesta jotain. Julkisuudessa on esitetty väitteitä, että tässä olisi esimerkiksi jotenkin henkilökohtaista ajojahtia tai syynätään jotain. On esitetty tilintarkastustoiminta negatiivisessa valossa. Oudoksun tällaisen pääkirjoittajan näkökulmaa. Ajatelkaa, jos julkisessa hallinnossa ei olisi tilintarkastusjärjestelmää eikä tilintarkastusinstituutiota, mitä sitten tapahtuisi. Eli tilintarkastuksen merkittävin vaikutus on ennalta vaikuttava, ennalta ehkäisevä, kun jokainen tietää, että mitä tahansa voidaan tarkastaa, ja näin tietysti pitää olla. Vaikka tämä on itsestäänselvyys, se on hyvä joskus todeta.

Tilintarkastusinstituutio ei ole tietenkään mikään tuomioistuin. Se tekee havaintoja, että meidän tarkastuksessamme on tämmöisiä asioita tullut esiin. Me ikään kuin käännämme joitakin mielestämme tärkeitä asioita oikein päin pöydälle ja annamme ne havainnot talon johdon käyttöön. Talon johto suhtautuu niihin sitten ihan niin kuin haluaa, ja tässä tapauksessa talon johto on halunnut reagoida muun muassa meidän tilintarkastushavaintoihimme äärettömän nopeasti, äärettömän positiivisella tavalla ja myöskin tehokkaalla tavalla.

Asioihin on puututtu. Viittaan esimerkiksi projektien hallintaan. On myöskin alettu tutkailla vähän varainkäyttöä, miten voitaisiin taloudellisemmin toimia. Asioihin on siis monelta kantilta jo puututtu, koska tilintarkastajathan tulevat rastille iltajunassa, se on jälkikäteistarkastusta, ja vaikuttavin osa oli se ennaltaehkäisy. Ja mitä tällaisessa jälkikäteistarkastuksessa voidaan sitten tehdä? Pitkälti tutkaillaan ja luotaillaan menettelytapoja, prosesseja, onko noudatettu sääntöjä, lakeja, ohjesääntöjä, ja tehdään muuta tämmöistä hallintoa luotaavaa. Kun puhutaan tilien ja hallinnon tarkastuksesta, niin nykyaikoina painopiste on täysin hallinnon suunnalla, koska lähtökohtaisesti kirjanpito pitää osata jokaisessa organisaatiossa. Ei tilejä tarvitse laskea, niin kuin ennen vanhaan jossain koulussa tumma puku päällä laskettiin lusikoita ja lautasia ja se oli tilintarkastajien hommaa kuulemma.

Nyt hallinnon tarkastuksessa viittaan esimerkiksi vaikkapa matkustusohjesääntöön. Meillä on tässä talossa hyväksytty matkustusohjesääntö, ja sitä kaikki noudattakoot. Tiedän, että sitä kohtaan on jonkinlaista painetta, ja jos on tarve muuttaa matkustuskäytäntöjä, niin muutetaan sitten. Kun julkisesta hallinnosta on kysymys, niin muutetaan niitä normeja, johtosääntöjä ja matkustusohjesääntöjä, jos ja kun tilanne niin vaatii. Mutta jos toimitaan ristiriidassa niiden kanssa, niin silloin tilintarkastajien velvollisuus on kertoa talon johdolle, että täällä on toimittu näin, ja talon johto reagoi siihen sitten haluamallaan tavalla.

Kehun tätä mietintöä siltä osin, että tämä tosiaan käy niillä pinnoilla ja käsittelee hyvin rakentavassa hengessä niitä asioita, joita tässä tilintarkastajien tarkastushavaintomuistiossa on mainittu. Korostan myös sitä, että virallinen tilintarkastuskertomus on ollut lähtökohtaisesti alusta alkaen täysin puhdas kertomus. Ei siellä ole moitteita mistään eikä ketään kohtaan. Sen sijaan alemman asteisissa havainnoissa, jotka ovat tämän virallisen tarkastuskertomuksen liitteinä, olemme kiinnittäneet sitten huomiota erinäisiin asioihin, jotka lähtevät esimerkiksi siitä, että on kaikkien edun mukaista, että taloussuunnittelu toimii mahdollisimman hyvin, että siinä onnistutaan mahdollisimman hyvin — eduskunnassa emme viime aikoina ole tässä ihan parhaimmillamme olleet, puhutaan ylibudjetoinnista — ja että säästäväisyyttä on syytä noudattaa. Kuitenkin meidän pitää muistaa, että me olemme eduskunnassa ja että eduskunnalla on tietyt velvoitteensa, ettemme nyt vieraillekaan voi ihan luusoppaa syöttää, mutta, miten sanoisi, tolkun miehiä ja tolkun naisia on syytä olla sitten jatkossakin.

Sitten sillä on, niin kuin ed. Kalli totesi, valtava ero, sillä on valtava merkitys myöskin signaalin ja suunnan antajana. Tätä taloa tarkkaillaan. Me olemme Suomen suurimman luupin alla, mitä täällä tehdään, miten tehdään, millä asenteella rahaa käytetään, sillä on kyllä esimerkin voimaa. Tätä ei pidä yleistää, että siltä osin kuin tarkastusmuistiossa on tarkastushavaintoja, jotka vaativat pieniä fiilauksia, pieniä kurssimuutoksia, sitä ei pidä yleistää koko organisaatioon niin, että jokainen eduskunnan työntekijä kokisi jollakin lailla synnintuskia siitä, että nyt täällä puhutaan eduskunnan taloushallinnosta ja talouden käytöstä, että kaikki toimisivat jotenkin moitittavalla tavalla. Ei siitä ole kysymys. Mutta on selvää, että näin ison laivan ohjaamisessa on silloin tällöin tarvetta inventoida vähän toimintatapoja ja käytäntöjä, voisiko jotain tehdä jollakin lailla taloudellisemmin ja onnistuneemmin, ja sillä rastilla nyt ollaan.

Tämä on talon johdon hanskassa, ja todella olen siitä tyytyväinen, miten talon johto on myönteisessä hengessä suhtautunut myös tilintarkastajien havaintoihin, vaikka tilintarkastajat eivät ole tietenkään mikään päätöksentekoelin, ei alkuunkaan. Talolla on oma johtonsa, joka tekee päätöksiä. Voitaisiin sanoa tilintarkastuksen näkökulmasta raa’asti pelkistäen, että tilintarkastajilla ei ole kovin paljon keinoja esimerkiksi varainkäytön arviointiin, jos rahaa on käytetty. Minä sanon nyt sen hyvin karkeasti, että jos tyhmyyksiä tehdään laillisesti, niin tilintarkastajilla ei ole siihen kovin paljon nokan koputtamista. Se on niin kuin kunnanvaltuustossa, että se voi tehdä aika ihmeellisiä päätöksiä, kunhan tekee laillisesti. Sitten jos joku valittaa, niin sitä tutkitaan pääasiassa siltä pohjalta, onko päätös syntynyt laillisessa järjestyksessä. On hirveän vaikea sanoa, että joku päätös on ollut tyhmä tai epätarkoituksenmukainen, jos sillä on laillisuuden suoja.

Aivan lopuksi, herra puhemies, (Puhemies: 10 minuuttia!) ihan loppuhenkosena sanon, että tässä mietinnössä ihan lopussa kiinnitetään huomiota, että on välttämätöntä selkeyttää meidän kansanedustajien avustajajärjestelmän palkkausjärjestelyjä siten, että varmistetaan varojen käyttö kansanedustajien eduskuntatyön tukemiseen. Tämä on herkkä, vaikea, monitahoinen asia, mutta tästä kiitän erityisesti valiokuntaa, että olette nostaneet myös tämän asian julkiseenkin keskusteluun. Tämä on asiallisesti ottaen hyvin tärkeä asia hoitaa niin, että tämä kestää joka hetki tutkailun ja päivänvalon ja julkisen käsittelyn.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen eduskunnan tilintarkastajana toimineen — anteeksi, en muista teidän nimeänne — (Ed. Saarinen: Saarinen Matti!) — ed, Saarisen esittelemä tilintarkastuskertomushan sinänsä oli erittäin hyvä, minä luin sen kyllä kannesta kanteen. Minä olen siitä erittäin tyytyväinen, että näin on kyetty puuttumaan tämmöisessä mammuttilaitoksessa niihin ongelmiin, jotka ihan oikeasti ovat ongelmia. Ei rahaa voi noin vaan, vaikka ollaan tämmöinen laitos, syytää eikä tuhlata. Siitähän tässä lähinnä on kysymys, ei niinkään "varomattomuudesta liikenteessä". Todennäköisesti ei ole tajuttu, missä mennään ja miten suuriksi kustannukset voivat paisua. Mutta tärkeintä minusta nyt olisi, kuten ed. Saarinenkin totesi, että näistä pitää ottaa oppia, ja näin varmasti nyt jatkossa otetaan oppia, ja minusta se on hyvä asia.

Minä en uskaltanut puuttua tähän avustajahommaan, koska minä en siitä tiedä riittävästi. Minä ajattelin, että olisin puuttunut, mutta en puutu, koska minä en yksinkertaisesti ole siitä perillä, miten se toimii.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on antanut mietinnön eduskunnan tilintarkastajien kertomuksesta vuodelta 2006. Aivan kuten jo tämän asian lähetekeskustelussa yleisesti todettiin, tarkastus on tehty hyvän tilintarkastustavan mukaisesti ja mitään huomautettavaa tarkastuksessa ei ole ollut.

Tilintarkastuksen ohessa on syntynyt tilintarkastajien sisäiseen käyttöön tarkoittama muistio kehittämistoimista. Tämä kehittämisaspekti on yrityksissä ja yhteisöissäkin suhteellisen yleinen käytäntö. Valiokunta on rajannut tämän muistion sellaisenaan tarkastelun ulkopuolelle, mutta kuitenkin melko laajasti tarkastellut aihepiiriä kertomuksessaan. Tähän sisäiseen muistioon ovat sisältyneet kaiken kaikkiaan esteellisyyskysymykset, budjetointi, projektien hallinta, kiinteistöjen hoito sekä yleinen taloudenhoito ja varainkäyttö. Aihepiirit ovat laajoja taloudenpitoa ja hallintoa käsitteleviä kysymyksiä.

Eduskunnan 100-vuotisjuhlaprojektin tarkastelu ja viime vuoden muut isot kysymykset, muun muassa arvokiinteistömme kunnostus, nostivat nämä aiheet esille. Pitkähkö lista ei tarkoita sitä, että toiminnot tai hallinto olisivat retuperällä. Käytännöt hallinnossamme ovat kehittyneet vuosien saatossa sellaisiksi, etteivät säätämämme lainsäädännön yksityiskohdat ja henki kaikilta osin ole yhteisössämme toteutuneet. Hallinto kaipaa tarkennusta ja jopa virtaviivaistamista. Ulkopuolisen asiantuntijan näkemys voisi olla paikallaan hallintoa kehitettäessä. Tässä yhdyn ryhmämme puheenjohtajan Timo Kallin tämän asian lähetekeskustelussa tekemään aloitteeseen ulkopuolisesta asiantuntijasta.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan lisäksi eduskunnan kansliatoimikunta on käsitellyt tilintarkastajien kertomusta ja pureutunut sisäisen muistion yksityiskohtiin. Muistion missiota on toteutettu valmisteltaessa eduskunnan ensi vuoden talousarviota. Myös projektihallintoa on tarkennettu muistion periaatteiden mukaisesti, joten tämä henki, jota tuolla muistiolla on tavoiteltu, on lähtenyt jo hyvin toteutumaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kuten ed. Saarinen totesi, eduskuntatyön pitää kestää ja myös varojenkäytön pitää kestää kriittinen käsittely. Puutuin jo lähetekeskustelussa siihen, että eduskuntatyön ja kansanvallan hyväksyttävyyden näkökulmasta on ehdottomasti varmistettava, että avustajien palkkaukseen tarkoitettuja määrärahoja ei käytetä edustajan vaalityöhön tai vaalimainosten maksuun, epäasialliseen kierrätykseen, mistä julkisuudessa varsin perustellusti on esitetty epäilyksiä. Minusta on erittäin tärkeätä, että sen lisäksi, mitä valtiovarainvaliokunnassa keskustelun jälkeen todettiin, on selkeytettävä ja varmistettava varojenkäyttö oikealla tavalla eduskuntatyön tukemiseen, selvitetään myös eduskunnan itsensä takia epäilyt epäasiallisesta, tuomittavasta menettelystä. Se on erittäin tärkeää tämän järjestelmän ja kansanvallan hyväksyttävyyden näkökulmasta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että tämä avustajarahojen käyttäminen on nostettu esille, koska se on, voidaan sanoa jopa, törkeää meidän yhteiskuntamme varojen käyttämistä, todella väärinkäyttämistä. Toivon, että me saamme tälle lopun tämän vaalikauden aikana. Samoin mielestäni on hirveän tärkeätä, että meillä on tämmöinen kriittinen arviointi siitä, mitkä kulut ovat meidän toiminnassamme olennaisia ja mitkä ovat epäolennaisia, eli aina tulisi pohtia sitä, mitä me todella tarvitsemme tässä työssämme ja mistä me saamme tosiasiassa lisäarvoa.

Meidän, eduskunnan, tulee toimia etunenässä tässä kustannusten alentamisjahdissa. Ei voida olettaa muiden toimivan etunenässä, vaan me, jokainen, esimerkillämme näytämme, mihin suuntaan pitää mennä. Jos ajatellaan sitä, että meillä on tuottavuusohjelma, ja jos katson papereita tarkkaan, tuottavuusohjelmassa ei ole kohtaa "eduskunta" lainkaan. Voidaan kysyä toisten virastojen puolelta, miksi. Ja näitä hyviä kysymyksiä, joita on noussut, on myöskin se, kuinka paljon me tarvitsemme esimerkiksi itse avustajia tässä työssämme: onko niin, että jokainen meistä tarvitsee yhden avustajan, vai voidaanko jopa lähteä siitä, että puolikas avustaja jokaiselle riittää. Eli lähdetään ensin omasta toiminnasta säästämään ja näytetään sillä omalla esimerkillä muille, jotta sitten päästään tässä kulujahdissa eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olen samaa mieltä ed. Saarisen kanssa siitä, että on erinomainen asia, että aika ajoin täällä salissa keskustellaan eduskunnan varainkäytöstä ja eduskunnan talouteen liittyvistä kysymyksistä. Oma puheenvuoroni ei liity sinänsä paljon esillä olleeseen juhlatilaisuuteen Oopperassa. Sen olen keskustelusta ymmärtänyt, että eduskunnan puolelta niistä kustannuksista ei ollut erityisesti kukaan neuvottelemassa, ja olenkin päätynyt siihen käsitykseen, että eduskunnan puolesta neuvottelut ilmeisesti hoiti se kuuluisa oopperan kummitus.

Herra puhemies! Oma puheenvuoroni liittyy asiaan, jolla on taloudellisesti kauaskantoisempi merkitys kuin tällä eduskunnan juhlavuoden varainkäytöllä, ja tämä taloudellisesti kauaskantoisempi merkitys johtuu sekä siitä, että henkilöstökulut muodostavat valtaosan eduskunnan kuluista, että siitä, että puhun ongelmasta ja asiasta, joka jatkuu vuodesta toiseen ja joka ei ole tässä mielessä kertaluontoinen kuten tämän juhlavuoden vieton kustannukset. Puhun nimittäin eduskunnan virkamiesten työajasta, joka kertomusvuonnakin on taas elänyt monella tavalla, ja tähän työaikaan liittyvistä kompensaatiokysymyksistä.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan mielestäni kaksi merkittävää seikkaa, joiden minun mielestäni pitäisi vaikuttaa myös eduskunnan virkamiesten työaikakysymyksiin. Ensimmäinen näkökohta on se, että "Valiokunta korostaa, että eduskunnan tulee näyttää hyvää esimerkkiä muulle valtionhallinnolle", ja toinen kohta on se, että "Taloudenhoidossa ja varainkäytössä on myös noudatettava säästäväisyyttä". Näitä kumpaakaan periaatetta ei ole missään muodoin noudatettu eduskunnan virkamiesten työaikakysymyksissä ja niiden kompensoimisessa. Ei ole noudatettu säästäväisyyttä, ei ole näytetty esimerkkiä, muuta kuin huonoa esimerkkiä, muulle valtionhallinnolle, eikä tietystikään veronmaksajan näkökulma ole millään tavoin ollut edustettuna niissä pöydissä, missä eduskunnan virkamiesten työajoista ja työaikakompensaatioista on neuvoteltu ja joissa pöydän molemmin puolin on ollut henkilöitä, jotka itse ovat näistä kompensaatioratkaisuista hyötyneet. Viimeistään työtuomioistuimen äskettäin antaman ratkaisun jälkeen nämä työaika-asiat on saatu kyllä aika täydellisesti solmuun tässä talossa.

Olen puhunut näistä asioista aikaisemminkin ja haluan nytkin eduskunnan pöytäkirjoihin oman kantani lausua. Olen tässä asiassa tyytymätön lähes kaikkeen. Olen tyytymätön eduskunnan vanhoihin työaikoihin. Olen tyytymätön tapaan, jolla työaikoja lähdettiin yhdenmukaistamaan ja työaikojen pidennyksiä kompensoimaan. Olen tyytymätön niihin eduskunnan oikeusasiamiehen virkamiehiin, jotka tulivat töihin tietäen, että heille maksetaan normaalista työajasta normaali palkka, mutta jotka siitä huolimatta oltuaan vähän aikaa talossa töissä valittivat siitä, että heille maksetaan normaalista työajasta normaali palkka. Ja olen erityisen tyytymätön tähän työtuomioistuimen päätökseen, jolla asiaa nyt pitäisi sitten hoitaa.

Mitä tulee tähän ensimmäiseen kohtaan eli eduskunnan työaikoihin, niin johtuen erilaisista historiallisista syistä eduskunnassa on ollut hyvin kirjavat työajat, eri talon toiminnoissa erilaiset työajat, alkaen jostain 6 tunnista ja päätyen 6 tuntiin 45 minuuttiin. Yhteistä kaikille näille työajoille on ollut se, että ne ovat olleet lyhyemmät kuin muilla valtion virkamiehillä. Siis yhteistä kaikille eduskunnan aiemmille työajoille on ollut se, että tässä talossa, jossa palkat ovat paremmat kuin yleensä valtionhallinnossa, työajat ovat olleet lyhyemmät kuin yleensä valtiolla. Ja rusinana pullassa on ollut sitten aikanaan tämä erityinen kesätyöaika noin 5 tuntia, jota olen aikaisemminkin kutsunut tällaiseksi mikkihiiri-työajaksi.

Kun näitä aikanaan oli katseltu, että joka virastossa talossa oli vähän oma työaika ja yhteistä kaikille oli se, että se oli lyhyempi kuin muissa valtion virastoissa ja laitoksissa ja valtiolla yleensä, niin päätettiin sitten lähteä näitä työaikoja yhdenmukaistamaan. Vuonna 2001 asetettiin toimikunta, jonka tarkoituksena oli yhtenäistää eduskunnan työaikoja ja — näin minä ainakin ymmärsin — tarkoituksena oli myös saattaa eduskunnan työajat vastaaviksi kuin valtiolla yleensäkin on.

Sanoin, että toinen, mihin olen erityisen tyytymätön, on tapa, jolla sitten näitä vanhoja, vanhentuneita työaikoja lähdettiin korjaamaan. Miten tämä toimikunta esitti niitä korjattavaksi? Se esitti, että eräissä virastoissa — Oikeusasiamiehen kansliassa ja Valtiontilintarkastajissa — joissa oli aiemmin tehty 6 tunnin työpäivää, tulisi normaali, valtiolla noudatettava 7 tunnin 15 minuutin työpäivä. Mutta kaikkialle muualle talossa se esitti, että työaika olisi edelleen puolta tuntia lyhyempi kuin muualla valtiolla. Joka tapauksessa vielä oleellisempaa oli se, että tämä toimikunta yksimielisesti esitti, että kaikki ne eduskunnan työntekijät, jotka milloinkaan olivat päässeet näiden edullisten työaikojen piiriin, säilyttäisivät kaikki tämän edullisen työaikansa, tämän lyhennetyn työajan, josta kuitenkin maksetaan täyttä palkkaa, ja että jos he vapaaehtoisesti sitten suostuisivat pidentämään työaikaansa, niin se täysimääräisesti rahassa kompensoitaisiin.

Vastustin silloin tätä esitettyä ratkaisua ja olin sitä mieltä, että kohtuullisen siirtymäajan kuluessa, oli se sitten 10 vuotta, 15 vuotta, tulisi kaikkien, jotka ovat päässeet tällaisen privilegion piiriin, luopua siitä ja tämän kohtuullisen siirtymäajan kuluessa eduskunnassa kaikki tekisivät normaalia työaikaa saaden siitä normaalin palkan. Tätä esittämääni ratkaisua myös eduskunnan kansliatoimikunta ja virkamiesjohto vastustivat. Muistan hyvin, kun kansliatoimikunnan silloinen jäsen Sirkka-Liisa Anttila eräässä neuvottelussa selitti minulle, että Suomi on sopimusyhteiskunta eikä täällä voida näin tehdä, että edes pitkän, kohtuullisen siirtymäajan kuluessa näihin saavutettuihin etuihin puututtaisiin.

Tämä johti sitten siihen, että todella sovittiin — tämähän on tämmöinen paikallisen sopimisen paratiisi, tämä eduskunta — että kaikki säilyttävät vanhat työaikansa ja jos he pidentävät työaikaansa, ei sellaiseksi kuin on muualla valtiolla, mutta pikkasen pidentävät, niin se korvataan täysimääräisesti rahassa, sillä seurauksella, että kun esimerkiksi Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, jossa aikaisemmin oli tehty 6 tunnin päivää, suostuttiin pidentämään päivä 6 tuntiin 45 minuuttiin, niin se suostuttiin korvaamaan 12,5 prosentin palkankorotuksella. Eli lopputulos: kun teet normaalia lyhyempää työpäivää, saat normaalia paremman palkan. Näin käytetään veronmaksajien rahoja tässä talossa. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian miehille ja naisille sanottiin, että tehkää puolta tuntia lyhyempää työpäivää kuin muut, niin saatte 12,5 prosenttia paremman palkan kuin muut.

Näin sitten elettiin ja tähän päädyttiin, ja pikkuhiljaa eduskunnassa virkamiehet siirtyivät sitten vähän pitempään työaikaan, ei tietysti kuitenkaan normaalipituiseen, ja saivat siitä sitten korotettua palkkaa. Samalla oli kuitenkin päädytty siihen, mitä pidin ihan luonnollisena, että edes siihen päädyttiin, että ne, jotka tulevat tämän jälkeen töihin eduskuntaan, sen eri laitoksiin ja virastoihin täällä, toimistoihin, saavat normaalin työajan ja normaalin palkan. Eli tehtiin tämmöinen ratkaisu, että sitä ennen olleet saavat säilyttää nämä vanhat privilegionsa ja jos vähän pidentävät työaikaansa, saavat lisää palkkaa — normaalia lyhyempi työaika, normaalia parempi palkka, se on tämän talon tapa. Mutta niille, jotka tulivat uusina, sanottiin, että teillä on normaali työaika ja teillä on normaali palkka, kuitenkin muistuttaen, että normaalikin työaika oli puoli tuntia lyhyempi kuin valtiolla yleensä, paitsi parissa virastossa.

No, nyt tullaan sitten tähän tilanteeseen, missä tänä päivänä ollaan. Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan tuli uusia ihmisiä töihin. Heille sanottiin, että normaali työaika, normaali palkka, ja nämä ihmiset, viisi juristia, totesivat, että hyvä niin, sehän on ihan luonnollista, normaali työaika, normaali palkka. Mutta kun he olivat olleet vähän aikaa töissä, niin se ei ollutkaan enää luonnollista. Heidän mielestään oli niin väärin, niin väärin, että samassa talossa oli vanhoja työntekijöitä, jotka tekivät lyhyempää työpäivää ja saivat parempaa palkkaa, vaikka tekivät samoja töitä. He valittivat siitä työtuomioistuimeen.

Ja nyt tullaan tähän viimeiseen asiaan eli työtuomioistuimen päätökseen — valitettavasti aika rupeaa loppumaan. Työtuomioistuimen päätös oli lyhyesti sanottuna se, että uusille työntekijöille ei saa samasta työstä maksaa huonompaa palkkaa kuin vanhoille työntekijöille. Työtuomioistuin katsoi, että kun nämä tekevät samaa työtä kuin nämä muutkin, vaikka ovat tulleet näiden päätösten jälkeen, niin heille pitää maksaa sama palkka samasta työstä.

Tämän työtuomioistuimen päätöksen perustelut ovat kyllä sellaiset, että jos en olisi jo aikoja sitten oppinut, että tuomioistuimia ei saa kovin reippaasti arvostella, niin sanoisin kyllä, mitä mieltä olen tästä päätöksestä. Täällä on muun muassa tämmöinen sitaatti: "Hyväksyttävänä keinona työaikojen pidentämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi olisi eduskunnan kaikille virkamiehille suoritettava palkkojen tasokorotus. Tähän eduskunnalla olisi mahdollisuus ainutlaatuisen taloudellisen itsesääntelyoikeutensa turvin." Eli koska täällä oli ollut virkamiehiä, joilla oli lyhyt työaika, jotka olivat sitä pidentäneet, saaneet parempaa palkkaa, niin työtuomioistuin toteaa, että ratkaisuna tähän olisi se, että kaikki, myös nämä uudet, saavat tasokorotuksen, ja eduskunnalla on siihen loistava mahdollisuus, koska, kuten työtuomioistuin sanoo, sillä on taloudellinen itsesääntelyoikeus, veronmaksajien intressistä viis.

Ja vielä parempi, herra puhemies, työtuomioistuimen päätöksen kohta on mielestäni seuraava: "Työaikauudistuksessa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan alun perin varauduttu siihen, että henkilöstö siirtyy pidennettyyn yhtenäiseen työaikaan ja saa siitä taloudellisen korvauksen." Aivan oikein. "Vastauksessa" — siis eduskunnan vastauksessa tuomioistuimelle — "ei kerrota, miksei samaa korvausta voitaisi maksaa myös uuteen henkilöstöön kuuluville kantajille." Korvausta mistä? Kun he eivät siirry mistään lyhyemmästä työajasta mihinkään pitempään työaikaan, niin miten heille voitaisiin maksaa korvausta siitä, että he siirtyvät lyhyemmästä työajasta pitempään työaikaan, kun eivät siirry. He tulevat kadulta, muusta valtionhallinnosta, ovat tottuneet työaikaan, joka on 7 tuntia 15 minuuttia. Työtuomioistuin katsoo, että kun näille, jotka siirtyvät 6 tunnista vähän pitempään, pitää maksaa lisää liksaa, niin kyllä näillekin, jotka eivät siirry mistään mihinkään pitempään, pitää maksaa lisää liksaa.

Lopputulos tästä kaikesta on se, että työtuomioistuimen päätöksen mukaan — jossa todetaan laittomaksi se menettely, jonka olen kuvitellut olevan työmarkkinoilla yleinen, eli että jos tehdään jotain huononnuksia, ne koskevat uusia mutteivät vanhoja työntekijöitä — eduskunnassa pitää maailman tappiin, iankaikkisesti, maksaa korkeampaa palkkaa Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian juristeille. Jos ei näitä uusia saa nyt syrjiä näihin vanhoihin verrattuna, joilla on parempi palkka, koska silloin on ollut se työaikakompensaatio, niin miten niitä, jotka tulevat viiden vuoden päästä, saisi syrjiä niihin nähden, jotka ovat tulleet tänä päivänä, ja miten niitä, jotka tulevat kymmenen vuoden päästä, saisi syrjiä taas näihin nähden? Eli työtuomioistuin on päättänyt, että maailman tappiin Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa palkkojen pitää olla korotettuja, ei normaaleja.

Herra puhemies! Tämä on niin käsittämätön vyyhti, että olen sitä mieltä, että jos ei voimassa olevan lainsäädännön varassa tähän ole mitään järjestystä saatavissa, niin sitten lakia pitää muuttaa. Ei voi olla niin, että eduskunta on paikka, josta työtuomioistuin toteaa, että rahaahan löytyy, ja jossa virkamiehille pitää maksaa lyhyemmästä päivästä parempi palkka tai ainakin uudemmille virkamiehille normaalista päivästä parempi palkka.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästähän tässä nyt on kysymys. Eduskunta on sitä varten, että se maksaa kaikille, jotka vaan tajuavat pyytää. Eihän tästä tämmöisestä tule mitään. Me tässä ed. Lauslahden kanssa ideoimme, että tästä ei pääse eroon muuta kuin ulkoistamalla koko Oikeusasiamiehen kanslia. Sielläpähän sitten riitelevät omine nokkinensa. Ulkoistetaan Oikeusasiamiehen kanslia.

Toinen asia on, että jos ei tämä onnistu, niin sitten täytyy muuttaa lakia. Tehdään, ed. Zyskowicz, lakialoite tästä asiasta.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan ensinnäkin sitä, että tämä mietintö menee kansliatoimikunnalle tiedoksi ja se mahdollisesti tekee tarvittavia toimenpiteitä.

On valtava ero, ed. Saarinen, siinä, jos puhutaan juhlatoimikunnan menoista ennen juhlia tai juhlien jälkeen. Kansanvalta on aika kova asia. Puutun tässä ainoastaan tähän 100-vuotisjuhlaan, koska koen itse olleeni siinä aika syvällä. Olin mukana juhlatoimikunnassa, jossa olivat kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Sen lisäksi tähän projektiin on sitoutunut kansliatoimikunta ja osaltaan puhemiesneuvosto, ja me kaikki olemme saaneet valtuutuksen 200 kansanedustajalta. Olen sitä mieltä, että keskustelu on ollut hyvää ja on hyvä, että keskustellaan, mutta keskustelulla ei saa leimata ketään erikseen, vaan meidän pitää kantaa hyvässä ja pahassa vastuuta laajalla rintamalla.

On syytä muistaa, että päätettiin, että pidetään kansanvallan 100-vuotisjuhlan johdosta näkyvät ja näyttävät juhlallisuudet ja niitä pidetään eri alueilla, ja tiedostettiin se, että se jopa saattaa maksaa. Sekin oli tiedossa, että Norjassa 2005 pidettiin vastaavat juhlat, jotka maksoivat kymmenen kertaa enemmän kuin nämä Suomessa pidetyt juhlat. En tiedä, olivatko ne sitten kymmenen kertaa paremmat, ilmeisesti.

Eli minun kertomani on se, ettei välttämättä katsomalla enää taaksepäin tämä asia kovinkaan paljon korjaannu, vaan pitää katsoa eteenpäin. Tästäkin asiasta pitää oppia. Jokaisessa jutussa on oma tarina, ja se tarina on syytä selvittää ja tietenkin tehdä parannus.

Niin kuin jo lähetekeskustelussa totesin, pitäisi katsoa eteenpäin, ja olen edelleen samaa mieltä, että eduskunnan hallinnosta ja toimintatavoista pitäisi jonkun ulkopuolisen uskottavan, merkittävän toimijan tehdä selvitys, onko tämä instituutio, ovatko sen hallinto- ja toimintatavat sen kaltaiset kuin ne ovat olleet silloin, kun täällä on ollut viisi kertaa vähemmän ihmisiä, kun ei ole ollut avustajajärjestelmää, kun ei ole oltu Euroopan unionin jäseniä ja kun joku kirjasto tai joku muu eduskunnan ulkopuolinen laitos ei ole ollut näin merkittävä kuin tällä hetkellä on.

Jos joku osoittaa, että on olemassa toimintatapa, jolla pienemmällä ja vähemmällä henkilöstöllä hallintoa pyritään hoitamaan tehokkaammin ja paremmin, niin meidän kansanedustajien on siitä otettava oppia ja yritettävä toimia näin. Mutta varjonyrkkeily täällä ja sellaisten epäilyjen esittäminen, että kaikki ei ole kunnossa, ei tätä asiaa vie eteenpäin. Sen tähden innostaisin teitä kaikkia vaatimaan sitä, että lähdemme etenemään asiassa niin, että eduskunnan hallinnointi selvitetään, varmistetaan se, onko olemassa oleva toimintatapa tämän päivän ja tämän ajan mukainen tilanteessa, jossa henkilöstömäärä on kasvanut, pystytäänkö tulevaisuuden haasteet hoitamaan nykyisellä tai jopa pienemmällä henkilöstöllä vai tarvitaanko tulevaisuudessakin ihmisiä entistä enemmän. Tässä tiedostetaan ja otetaan huomioon ne haasteet, jotka ovat olemassa, ja yritetään keskustella enemmälti sitten siitä, mitä pitäisi tehdä, eikä välttämättä siitä, miten viisi vuotta tai kaksi vuotta tai vuosi sitten olisi pitänyt tehdä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallilla oli erittäin viisas puheenvuoro. Ehdotankin, että eduskunnalle tulee oma tuottavuusohjelma, jossa sitten katsotaan, mitä toimintoja tarvitaan ja mitkä ovat niitä lisäarvoa tuottavia toimintoja, jotka on ehdottomasti oltava, ja mitkä eivät ole niitä lisäarvoa tuottavia, joita ei sitten tarvita.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallin puheenvuoroon on helppo yhtyä. Näin myöskin valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto halusi katsoa eteenpäin, vaikka se myöskin tietenkin kuuli sekä tilintarkastajia että virkamiehiä siitä, mitä on tapahtunut, ja halusi kirjata asiat niin, että niiden perusteella tapahtuisi sitten parannuksia. Kun lisäksi olimme jo kuulleet, että kansliatoimikunnassa oli tehty muistiota ja ehdotuksia muun muassa tämän muistion perusteella, niin oli paikallaan, että emme lähteneet sitä enää penkomaan, ja toisaalta, ei siinä muistiossa nyt ollut sellaisia asioita, mitä siellä pelättiin olevan. Se oli julkinen asiakirja, joka puuttui eräisiin asioihin, ja niihin valtiovarainvaliokunta halusi antaa vastauksen. Emme ole mikään tilintarkastajan tilintarkastaja, joka penkoo lukuja, kun täällä ed. Ukkola nosti kaikenlaisia lukuja. Tällaisia lukuja ei ole edes täällä tilintarkastuskertomuksessakaan. Ne löytyvät tietenkin jostakin tuolta virkamiehiltä, mutta selkeästi on todettu, että mitään vääryyksiä ei ole tehty. Sen sijaan ehkä jotain budjetoinnissa ja muissa on ollut. Ja rahoja on säästynyt, se on vielä muistettava tässä asiassa.

Se, miten nostimme esiin tämän avustajakysymyksen: Emme siinäkään kuulleet ketään asiantuntijoita, mutta koska asia oli nostettu julkiseen keskusteluun, sen perusteella kirjasimme tuon lausuman sinne, joka toivottavasti johtaa siihen, että sitten mahdolliset epäilyt väärinkäytöksistä tulevaisuudessa voidaan poistaa ja näin päästään hyvään lopputulokseen. Mielestäni on edetty ihan oikeaan suuntaan ja kun vielä näitä asioita, mitä ed. Kalli tässä nosti esiin, kehitetään, niin varmasti täällä myöskin käytäntö paranee. Näinhän on kaikissa hallinnon portaissa tarpeen aina aika ajoin katsella pitkälle tulevaisuuteen ja muuttaa toimintatapoja vastaamaan tätä aikaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että eduskunnan taloudenhoidosta käydään keskustelua. Ja totuus on se, että eduskunnan pitää näyttää hyvää esimerkkiä siinä, miten maassa viranomaisten pitää hoitaa taloutta, ja taloudenhoidon pitää olla erityisen tiukkaa eduskunnan osalta. Pidän myöskin hyvänä sitä, että valtiovarainvaliokunta on tehnyt lausuman, jossa todetaan, että avustajien palkkausjärjestelmän selkiyttämistä pitää kehittää niin, että varmistetaan varojen käyttö kansanedustajien eduskuntatyön tukemiseen. Kun on esitetty epäilyjä siitä, että rahoja käytetään väärin, niin tältä osin sääntöjen pitää olla ehdottoman tiukkoja ja tarvittavat selvitykset on myöskin tehtävä, että niitä rahoja ei ole käytetty väärin.

Ed. Zyskowicz otti täällä hyvin esille työtuomioistuimen roolin eduskunnan henkilöstön palkkauksessa, ja tältä osin täytyy sanoa, että ehkä olisi syytä tarkemmin keskustella työtuomioistuimesta, sen tulevaisuudesta ja sen asemasta. Voidaan ehkä todeta se, että työtuomioistuin ei ole aivan aito tuomioistuin, siellä on oikeastaan osapuolten edustajat ja puolueeton puheenjohtaja, ja tällainen ei kovin hyvin oikeastaan sovi enää tämänpäiväiseen ihmisoikeuskäsitykseen tuomioistuimesta. Myöskin tavoitteena on ollut se, että pyritään luopumaan erityistuomioistuimista, ja siinä suhteessa voitaisiin hyvinkin ajatella, että työtuomioistuinasiat käsiteltäisiin tavallisissa tuomioistuimissa, ensi kädessä alioikeuksissa.

Täytyy vielä sanoa, että kun ed. Zyskowiczin laittamattomia perusteluita tuossa eduskuntaa koskevassa tapauksessa niistä perusteluista, joita työtuomioistuin on käyttänyt, käy lävitse, niin eivät kuulosta kovin hyviltä nuo perustelut. Ja täytyy sanoa, että silloin varsinkin, kun on erityistuomioistuin, jonka osaaminen keskittyy vain tietylle osaamisalueelle, ja mennään soveltamaan perustuslakia ohi muitten säännösten, niin työtuomioistuin on ottanut kyllä varsin pitkän loikan, jota täytyy kriittisesti arvioida.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana myöskin tästä eduskunnan tilintarkastuksesta ja hallinnon tarkastamisesta. Olen mielenkiinnolla seurannut koko tätä keskustelua ja pannut merkille, että oli monta hyvin viisastakin puheenvuoroa. Yksi niistä oli ed. Kallin puheenvuoro. Ed. Kalli totesi sen, että varmasti aika ajoin meidän olisi syytä tämän sadan vuoden historian aikana tarkastella myöskin itse oikeasti omia toimintatapojamme, ovatko ne sadan vuoden aikana muotoutuneet, sinä aikana, kun maailma on kansainvälistynyt. Esimerkiksi EU:n jäsenyys, täysjäsenyys, toi suuren muutoksen eduskuntaan. Meillä on paljon kansainvälisiä toimintoja, kansainvälinen yksikkö.

Meitä kansanedustajia palvellaan edelleen hyvin kahdella kielellä, mutta myös monella monella muulla kielellä silloin, kun tarvetta siihen on. Ja on niin tehokas tapa, että kun tämän puheenvuoron käytän ja menen tunnin päästä tuonne ulko-ovelle ja katson kaappiini, niin huomaan, että oma puheeni on kirjoitettu jo, luonnosmallia voin tarkastella ja tehdä siihen korjauksia. Se osoittaa tämän talon tehokkuutta. Kaiken kaikkiaanhan talo toimii erinomaisesti. Palvelu on hyvä, virkamiehet ovat hyvät, ja me saamme riittävästi tietoa päätöksen pohjalle. Totta kai tällaisessa talossa, joka on ollut kovan muutoksen kourissa, on myöskin käytäntöjä, jotka eivät välttämättä ole järkeviä, eivät taloudellisesti järkeviä eivätkä hallinnollisestikaan järkeviä.

Olen kannattamassa ed. Kallin esittämää näkemystä, että voitaisiin ottaa ulkopuolinen tarkastelija, joka miettisi ja ravistelisi meitä sen suhteen, voisimmeko tehdä jotkut asiat vielä paremmin. Korostan tässä eduskunnan tilintarkastajien kertomuksessa kuitenkin sitä, että mitään laittomuuksia ja sitä kautta moitittavuutta ei ole ollut ja yksikään euro ei ole tästä talosta kadoksissa. Sellaista väärinkäyttöä ei tässä talossa ole, vaan niitä varoja hoidetaan oikein, joskin ne summat ovat joskus vähän karanneet käsistä.

Tässä on kaikki julkinen keskustelu nyt keskittynyt näihin 100-vuotisjuhlallisuuksiin, jotka eduskunnan tilintarkastajat ottivat tällaisena painopistealueena tarkasteltaviksi, koska julkisuudessa oli käyty jo pitkään ennen näitä juhlallisuuksia hyvin kriittistä keskustelua varsinkin iltapäivälehdistössä siitä, että nämä kaikki järjestelyt eivät ole tarpeellisia tai tarkoituksenmukaisia, ja vihjattiin siihen suuntaan, että meidän täytyisi sinne syvemmälle mennä. Me myöskin menimme ja olemme siitä oman raporttimme kansliatoimikunnalle antaneet. Yhdyn eduskunnan tilintarkastajien puheenjohtajaan, että se on saanut nopean, asianmukaisen ja asiallisen käsittelyn ja osaltaan tekee sitä tehtävää, mikä on tilintarkastuksen keskeinen tehtävä.

Haluan myöskin kertoa, että edellisen kerran painopisteenä meillä oli eduskunnan lisärakennuksen rakentamisprojektin toteuttaminen. Hyvin merkittävä, suuri projekti. Silloin me sanoimme, eduskunnan tilintarkastajat, että se eduskunnan lisärakennuksen rakentaminen ja toteuttaminen hoidettiin erinomaisesti, lähes kympin arvoisesti. Tämä tietenkään positiivisena uutisena ei ole uutinen kenellekään, jos joku asia hoidetaan hyvin. Mutta silloin kun moitittavaa löytyy, niin silloin niistä nousee näitä määrättyjä otsikoita, kuten hyvin tiedämme.

Lopuksi tähän valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston laatimaan mietintöön avustajajärjestelmästä: Tämä on tietenkin asia, joka on hieman monimutkaisempi. Meillä oli sellaista harrastusta jokin aika sitten eduskunnassa, että avustajajärjestelmä olisi pitänyt luoda sellaiseksi, että kaikki avustajat olisivat toimineet eduskunnasta käsin. Mutta sen jälkeen ne kansanedustajat varsinkin, jotka asuvat kaukana Helsingistä tuolla maaseudulla, muualla, halusivat kuitenkin, että heillä edelleen täytyy olla mahdollisuus palkata avustaja myöskin maakuntaan palvelemaan niitä tehtäviä, joissa heidän omat intressinsä ovat. Tilanne olisi hieman erilainen, jos kaikki kansanedustajat olisivat Helsingin vaalipiiristä tai Uudeltamaalta. Täältä olevat kansanedustajat monesti käyvät joka päivä esimerkiksi kotonaan ja toimivat sitä kautta hieman eri lailla kuin ne edustajat, jotka matkustavat jopa tuhat kilometriä tullessaan töihin jne.

Tasapuolisuuden vuoksi täytyy tietenkin sanoa, että ratkaisevaa on se, minkälaisia palveluja edustaja saa, kun hän hyväksyy ulkopuolisen palvelun ja siitä oletettavan laskun. Jokainen lasku kuukausittain täytyy omalla nimellä hyväksyä ja katsoa, onko saanut ne riittävät palvelut, mitkä eduskunta on tarjonnut kansanedustajan työn tekemistä ja teettämistä varten. Suosio on edelleen kova, että maakunta-avustajajärjestelmää täytyisi jatkaa. Viitisenkymmentä edustajaa käyttää sitä joko kokoaikaisesti tai puolipäivätoimisesti, ja osa ostaa palvelun suoraan yrityksiltä. Tietenkään eduskunnalla ja eduskunnan tilintarkastajilla ja muilla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi tunkeutua yrityksen tai jonkun yhteisön tiliin ja lähteä katsomaan, mitä he ovat omilla rahoillaan tehneet. Se on jo hieman vaikeampi keissi lähteä yrityksen kirjanpitoa selaamaan ja katsoa, mihin tätä rahaa on käytetty. Yritys käyttää sitä siihen, mihinkä se tarkoituksenmukaiseksi katsoo.

Mutta olennaista on se, että jokainen kansanedustaja saa ne palvelut, joita varten tämä ulkopuolinen palvelunostojärjestelmä on luotu, se on se kaikkein olennaisin. Toisekseen sitten avustajajärjestelmä toimii myöskin täällä eduskunnan sisällä, ja lähtökohtanahan monesti on varoiteltu sitä, että avustajajärjestelmä ei saa olla kansanedustajan niin sanottua vaalityötä.

Anteeksi vaan, hyvät edustajat, mutta oman avustajani kanssa en voi tehdä kovinkaan monta sellaista työtehtävää, joka ei jollakin lailla olisi vaalityötä. Kyllä minä katson, että jokainen kirjallinen kysymys, lakialoite tai maakuntamatkakin omien kannattajien joukkoon on vaalityötä. Tämä on tietenkin asia, joka on hyvin vaikeaa rajanvetoa, mikä on kansanedustajan lainsäädäntötyötä ja mikä on vaalityötä. Hyvin tehty lainsäädäntötyö on aina myöskin kansanedustajan vaalityötä. Minun mielestäni näitä on hyvin vaikea erottaa toisistaan, varsinkin jos käytetään eduskunnan tietojärjestelmiä, puhelimia ym. hyväksi, ja myöskin osa Helsingissä päin toimivien kansanedustajien avustajien matkoista korvataan eduskunnan toimesta, silloin kun avustajat käyvät kansanedustajan kotivaalipiirissä hoitamassa mitä erilaisimpia tehtäviä ym.

Eli tämä avustajajärjestelmän läpivalaisu eduskunnan tilintarkastajienkin osalta on hieman vaikeampaa toteuttaa käytännössä. Ratkaisevaa on se, että kun kansanedustaja hyväksyy sen laskun, niin se täyttää ne kriteerit, että hän on saanut ne riittävät palvelut, joita hän tähän lainsäädäntötyöhön tarvitsee.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo otti tässä esille tämän avustaja-asian, jota uutena nuorena kansanedustajana seurasin mielenkiinnolla eduskuntavaalikampanjaa tehtäessä ja vielä suuremmalla mielenkiinnolla, kun nämä selvitykset jätettiin vaalirahoituksesta, ja minun mielestäni siinä löytyy epäilyttävä yhteys näiden ostettujen yhdistysten taikka yritysten sekä vaalirahoitusilmoitusten väliltä. Itse näkisin niin, että on oikein, että henkilö voi toimia myös maakunnassa. On aivan reilua, että rovaniemeläisellä taikka lieksalaisella on avustajapalveluita myös siellä, mutta minun mielestäni olisi tärkeää, että tämä palkanmaksu tapahtuisi aidosti eduskunnan kautta. He olisivat eduskunnan palkkalistoilla, ja näin siihen tulisi aito läpinäkyvä toiminta niin, että raha menee avustajan palkkaan ja avustajan tekemään työhön eikä yritykselle eikä yhdistykselle saatikka sitten kiertäen vaalityöhön.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vielä edelliseen puheenvuorooni liittyen haluan selvyyden vuoksi todeta, että pidän eduskunnan virkamiehiä erittäin pätevinä, hyvinä, palveluhenkisinä, joustavina, osaavina ja mukavina työtovereina. Tähän kritiikkiin, jota olen esittänyt näitä työaikoja kohtaan, kun veronmaksajien piikistä vaan maksetaan täyttä palkkaa lyhyemmistä työpäivistä ja korotettua palkkaa normaalipituisista työpäivistä, ei liity minkäänlaista moitetta virkamiehiä, työtovereitani, kohtaan, joihin kaikilta osin olen ollut hyvin tyytyväinen.

Toiseksi ymmärrän hyvin, että tilintarkastajien painopisteenä oli nyt tämä 100-vuotisjuhlapuoli, kun tämä oli herättänyt paljon keskustelua, mutta toivoisin, että tilintarkastajat voisivat jatkossa ottaa kirjavat työajat ja niiden kirjavan kompensoinnin myös tarkastelun kohteeksi. On helppo olla täällä kansanedustajien mukavia työnantajia veronmaksajien rahoilla, mutta minun mielestäni se peruskysymys kuuluu, mikä oikeus meillä on täällä pitää lyhyempiä työaikoja kuin muualla valtiolla. Ja jos ei meillä ole siihen jotain hyvää oikeutta, niin minun mielestäni eduskunnassa pitää olla normaalit työajat ja normaalista työajasta maksettakoon normaali palkka.

Vielä haluan lopuksi sanoa, että se ratkaisu, johon kansliatoimikunta päätyi 2005 näissä työaikakysymyksissä, on nyt työtuomioistuimen kummallisen päätöksen valossa laiton ja työtuomioistuimen kummallisen päätöksen valossa se on johtamassa huikeisiin veronmaksajien kukkarosta suoritettaviin lisäkorvauksiin eduskunnan virkamiehille, joita siis, kun työaika on lyhyempi, 6 tuntia 45 minuuttia, esimerkiksi Oikeusasiamiehen kansliassa maksetaan 12,5 prosenttia korvausta työaikakompensaationa, ja jos työaika olisikin 7 tuntia 15 minuuttia, niin korvaus olisi siis vielä suurempi ...

Herra puhemies! Kun puheaika on loppunut, niin lopetan tähän ja toivon, että asiaan paneudutaan ja tarvittaessa säädöksiä muutetaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan vahvistaa puoluetoverieni sanoman siitä, että Suomen eduskunnassa on erinomaisen osaava ja ahkera virkamieskunta. Olen havainnut, että monet työskentelevät paljon paljon pitempään kuin heidän virka-aikansa vaatii.

Pääsihteeri Tiitisen puolustukseksi haluaisin kysyä, että kun kerran Suomessa on vain yksi valtion ooppera, niin kenen kanssa te olisitte sitten voinut kilpailuttaa tämän esityksen.