Sirpa Asko-Seljavaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys 34/2007 käsittää vain yhden pykälän muutoksen kahdessa laissa.

Kotipalvelun palveluseteliä koskevat säännökset tulivat voimaan jo vuoden 2004 alussa. Siinä laissa, joka silloin luotiin, tehtiin yhtenäiset toimintaperiaatteet palvelusetelin käytölle myös muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hallitusohjelman mukaisesti palvelusetelin käyttö tulee laajenemaan tämän hallituksen aikana myös muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Palveluseteliä kotipalveluissa on toistaiseksi käytetty melko vähän. Vain neljäsosa kunnista on ottanut sen käyttöönsä, ja viime vuonna 4 000 suomalaista on saanut palvelusetelin. Palvelusetelin vähäistä käyttöä on rajoittanut se, että asia on varsin uusi kunnille, kuntien taloudellinen tilanne on ollut aika huono ja lisäksi tämän palvelusetelin käyttöä ei ole voitu ulottaa kotisairaanhoitoon. Kuitenkin puolet kunnista on yhdistänyt kotipalvelun ja kotisairaanhoidon ja useimmat asiakkaat tarvitsevat näitä molempia, ja sen takiahan tämä uudistus nyt on tehty.

Nyt uudessa palvelusetelin käytön laajennuksessa setelin arvo ehdotetaan säilytettävän ennallaan ja asiakkaalla on edelleen oikeus kieltäytyä palvelusetelin ottamisesta. Kunta voi hyväksyä palvelun tuottajan tai kilpailuttaa ne. Parasta palvelusetelissä on se, että asiakas saa itse valita, minkä palveluntuottajan hän ottaa. Lisäksi asiakkaalta perittävä maksu voi olla kunnan tuottamista palveluista perittävää asiakasmaksua suurempi tai pienempi. Esimerkiksi meillä Helsingissä monet, jotka ovat ottaneet palvelusetelin, ovat saaneet palvelun halvemmalla ostamalla sen yksityisesti kuin käyttämällä kunnan palveluja, koska kunnan palvelut ovat ansiosidonnaisia.

Valiokunta korostaa, että palveluntuottajan on välttämätöntä saada potilastietoja ja sen takia lupa on pyydettävä asiakkaalta ennen tietojen luovuttamista. Valiokunta korostaa myöskin, että palvelusetelin käyttöä ja vaikutusta tulee seurata ja tarkkailla.

Palvelusetelin käytön lisäys on siis yksi uudistus sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli mietinnössään yksimielinen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Palvelusetelijärjestelmän laajentaminen kotisairaanhoitoon on asianmukaista ja perusteltua. Nykyinen tilanne ei ole johtanut asiakkaan näkökulmasta eikä myöskään talouden näkökulmasta hyvään lopputulokseen.

Palvelusetelin etuna voidaan mainita kansalaisen aito mahdollisuus valita haluamansa palveluntoimittaja, kuten ed. Asko-Seljavaara totesi. Samoin se antaa mahdollisuuden myös pienille palveluyrittäjille päästä markkinoille. Oikeastaan sen avulla voidaan luoda ihan aidostikin markkinoita.

Toisaalta voidaan pohtia, onko kokeilu ostopalveluissa loppujen lopuksi se paras toimintamalli. Ostopalvelujen suurimpia haittoja on muun muassa päivähoidossa ja vanhustenhoidossa kesken kaiken vaihtuva henkilöstö. Henkilöstön päässä oleva tieto katoaa uuden toimittajan tullessa tilalle. Lisäksi palvelun käyttäjälle vaihtuvat toimittajat näyttäytyvät negatiivisesti. Palveluntoimittaja vaihtuu ilman asiakkaan pyyntöä. Lapselle on esimerkiksi kova paikka joutua luopumaan rakkaasta hoitotädistään. Aikuisen on vaikea selittää lapselle, että se johtuu aikuisten luomasta kilpailuttamismallista. Samalla tavalla se on vanhuspalveluiden suhteen. Palvelusetelijärjestelmä voisi olla yksi mahdollisuus, joka voisi jopa osin korvata ostopalveluita kuntien palvelutuotannossa.

Haittojakin palveluseteleihin liittyy. Rehellinen haittojen tunnistaminen ja niiden estäminen on nyt tarpeen. Palvelusetelijärjestelmän hallinnointi voi osoittautua raskaaksi, mikä näkyy kustannusten kasvuna. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa paras malli, jossa minimoidaan niin sanottuja transaktiokustannuksia. On löydettävä yksinkertainen, ei-byrokratisoitu ja alhaisilla kustannuksilla toimiva malli. Mallia tähän voitaneen ottaa esimerkiksi lounassetelijärjestelmästä ja mahdollisesti myös Kelan korvausjärjestelmistä.

Toinen haitta, joka on noussut esille, on palvelun laatu. En näkisi sitä kuitenkaan suurimpana ongelmana. Laatuun tyytymätön palvelun käyttäjä voi aina valita uuden häntä paremmin palvelevan toimittajan.

Palvelusetelijärjestelmässä palvelun käyttäjän tulee saada mahdollisuus olla kingi. Toisaalta voidaan asettaa tietyt laatunormit palveluntoimittajallekin. Näin ollen on perusteltua kannattaa palvelusetelijärjestelmän ulottamista kotisairaanhoitoon kotipalvelun lisäksi. Toisaalta on syytä arvioida järjestelmää kriittisesti lain tultua voimaan vuoden kuluttua, mitkä ovat sen taloudelliset vaikutukset sekä asiakkaan kokemukset järjestelmästä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan palveluseteliä voitaisiin siis jatkossa käyttää kotisairaanhoidossa samoin perustein kuin sosiaalihuollon kotipalveluissa. Käyttö tarjoaa kunnille vaihtoehtoisen tavan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen.

Vuonna 2004 voimaan tulleiden palvelusetelin käyttöä koskevien lainmuutosten tavoitteena oli kotipalveluja kehittämällä edistää ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä. Nykyinen laki rajaa palvelusetelin käytön kotipalveluun. Palvelusetelijärjestelmään ja lainsäädäntöön liittyvä seuranta- ja arviointitutkimus on osoittanut, että kotipalvelun palvelusetelin käytölle on aiheutunut ongelmia voimassa olevasta rajoituksesta, jonka perusteella kotipalveluun tarkoitettua palveluseteliä ei voi käyttää kotisairaanhoidossa, ja palvelun laajentaminen kotisairaanhoitoon on koettu välttämättömäksi.

Palvelusetelin käyttö on kunnille vaihtoehtoinen tapa tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä painotetaan, on asiakkaan näkökulma palvelusetelistä puhuttaessa otettava tarkoin huomioon. Uudistuksen tavoitteena ei ole eikä saa olla palveluiden käytön omavastuuosuuksien nostaminen. Hallituksen esityksessä ei ehdoteta palvelusetelin käytön edellytyksiä muutettaviksi. Jatkuvien ja säännöllisesti annettavien kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon palvelusetelin arvo säilyisi ennallaan. Uudistuksen jälkeen myös kotisairaanhoidon asiakkaalta perittävä maksu voi olla kunnan tuottamista palveluista perittävää asiakasmaksua suurempi tai pienempi. Valinnanvapaus on asiakkaalla.

Palvelusetelimallissa osapuolina ovat asiakas, kunta ja palvelujen tuottaja. Kyseessä oleva lainmuutos ei tuo muutoksia asiakkaan asemaan. Setelin myöntäminen perustuu edelleen kunnan suorittamaan palvelutarpeen arviointiin, eikä asiakkaalla ole ehdotonta oikeutta vaatia sitä. Seteli lisää asiakkaan valinnanmahdollisuuksia siinä, mistä palvelun haluaa tilata.

Asiakkaalla on myös oikeus kieltäytyä palvelusetelin käytöstä ja vapaus valita kunnan omana toimintanaan tai ostopalveluna järjestämät kotisairaanhoidon palvelut ja niiden mukaiset asiakasmaksut. Tämä on hyvä asia, sillä asiakkaan näkökulmasta palvelusetelin käyttö on ongelmallista juuri silloin, kun asiakas ei kykene toimimaan niin sanottuna kuluttaja-asiakkaana. Asiakkaan pitäisi kyetä arvioimaan palvelujen laatua, etsimään sopiva palvelujen tuottaja, tarkkailemaan sitä, saako hän rahoilleen vastinetta. Seteli ei sovellu myöskään tilanteeseen, jossa asiakas ei halua palvelua. Joissakin tapauksissa esimerkiksi vanhus ei halua ottaa palvelua vastaan, vaikka se nähdään välttämättömänä.

Arvoisa puhemies! Käytännössä palvelusetelin käyttö edellyttää, että kunnan alueella on riittävästi palvelujen tuottajia, jotka täyttävät asetetut laatuvaatimukset. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa palvelujen tuottajien puute on osaltaan hidastanut palvelusetelin käyttöönottoa. Setelin toimivuus kunnan ja asiakkaan kannalta edellyttää ensi sijassa toimivia markkinoita.

Palvelusetelin käyttöönotto on tuonut myös kunnalle haasteita ja velvoitteita. Palvelusetelin käyttöönotto on lisännyt kunnissa raportointi-, tilastointi- ja kaavakkeidentäyttötyötä, ja muun muassa yrittäjien tilitykset aiheuttavat melkoista hallintotyötä, kuten tuossa edellisessä puheenvuorossa todettiin. Myös kuntalaisten neuvonta on työllistänyt ihmisiä. Kunnan velvollisuus on myös seurata palvelujen tuottajien toimintaa ja palvelujen laatua, sillä kunta joutuu ennen setelimalliin siirtymistä myös laatimaan kriteerit palvelujen tuottajille ja heidän palveluilleen. Samalla kunta joutuu väistämättä arvioimaan omaa palvelutuotantoaan, mikä toki on hyväkin asia.

Kunnan tulisi myös aina arvioida, mikä on järkevin tapa tarjota palvelua asiakkaalle. Myös kuntien välinen yhteistyö palveluiden tuottamiseksi on lähes välttämätöntä varsinkin pienissä kunnissa. Ongelmana on ollut määrärahojen niukkuus, tukipalveluseteleitä on voitu myöntää muutamissa kunnissa muun muassa vain kaksi seteliä per kuukausi.

Suurin ongelma monessa kunnassa on kuitenkin palveluntuottajien määrä. Alueella on esimerkiksi vain kaksi yritystä, jotka voivat tuottaa kotisairaanhoidon palveluita. Perimmiltään palvelusetelin ongelma on myös se, etteivät sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävät asiakkaat useinkaan ole verrattavissa markkinoilla ostopäätöksiä tekeviin kuluttajiin.

Palvelusetelin käyttö ja tämä tarpeellinen laajennus antavat kunnille uusia mahdollisuuksia tuottaa palveluita. Se ei kuitenkaan poista kuntien vastuuta palveluiden saatavuuden ja laadun takaajina tai velvollisuutta ohjata asiakas tälle sopivimman palvelun piiriin.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Palvelusetelin laajentamista kotisairaanhoitoon on pidetty pitkään välttämättömänä. Nyt säännökseen ollaankin lisäämässä mahdollisuus käyttää palveluseteliä jatkuvan ja säännöllisesti annettavan kotisairaanhoidon hankkimiseksi yhdessä tai erikseen kotipalvelujen kanssa. Palvelusetelit ovat minusta yleisesti ottaenkin hyvin suositeltava vaihtoehtoinen tapa palveluiden tarjoamiseen. Ne ovat käyttäjille ennen muuta joustavia.

Tällä uudistuksella puretaan nykyinen erikoinen tilanne, missä vanhukselle ei ole voitu tarjota samalla käynnillä kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa. Nyt tehtävä uudistus mahdollistaa jo monen kunnan käyttöön ottaman kotihoidon aitona kokonaisuutena. Vuonna 2004 voimaan astunut laki ei tätä ole mahdollistanut, ja sen rajoitukset ovat jarruttaneet joustavaa ja järkevää käyttöä. Palveluseteliä ei siis tällöin ulotettu koskemaan kotisairaanhoitoa. Silloin hallitus halusi nimenomaan rajata palvelusetelin ulkopuolelle juuri kotisairaanhoidon. Tähän asti setelillä on voinut siis hankkia vain sosiaalihuollon kotipalveluita, mutta nyt kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja asia ollaan saattamassa laajemminkin kuntoon.

Kunnissa tämä tilanne tiedetään parhaiten. On hyvä, että uusi hallituksemme on avannut korvansa myös kunnista kuuluvalle huudolle. Aiemmin palveluseteleiden piirissä olleita kotipalveluita saavat yleensä juuri ne huonokuntoiset kuntalaiset, jotka tarvitsevat myös yleensä kotisairaanhoitoakin. Tässä arkipäivän todellisuudessa nykytilanne on ollut kankea ja toimimaton. Uskon, että moni edelleen kotonaan asuva vanhus tai myös vammainen, joita tämä koskee, valitsee mielellään itse palveluntarjoajansa lähipiirinsä kanssa. Tähän palveluseteli antaa minusta parhaat mahdollisuudet.

Palvelusetelin käyttö tarjoaa myös kunnille toimivan ja myös kustannustehokkaan mutta ennen muuta yhden vaihtoehtoisen ja inhimillisen tavan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen. Hyviä kokemuksia palveluseteleistä on maamme pullollaan, vaikka käyttö ei vielä kovin runsasta olekaan. Viime vuonna kunnat olivat myöntäneet palveluseteleitä runsaalle 4 000 suomalaiselle, mutta niin ikään viime vuosina palvelusetelien käyttö on kunnissa myös yleistynyt. Esimerkiksi Jyväskylässä harkitaan parhaillaan seteleiden käyttöönottoa myös parisuhdeterapiassa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että asia etenee kuntalaisten näkökulmasta ripeästi. Kokemukset ovat rohkaisevia, ja asiassa on aika ottaa seuraava askel eteenpäin. Peruspalveluministeri Risikko totesi täällä tämän asian lähetekeskustelussa 12. päivä kesäkuuta, että "kunta hyväksyy aina palveluntuottajat, joilta palvelua voi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelillä ostaa". Villiksi ei siis meno mene vaan vain joustavaksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin kiittää ed. Kähköstä — sääli, että hän on poistunut — positiivisesta suhtautumisesta tähän palvelusetelin laajentamiseen. Todellakin, meillä ainakin Helsingissä sosiaalivirasto tekee jokaiselle henkilölle, joka palvelua tarvitsee, tämmöisen palvelusuunnitelman, ja siellä sitten mietitään tarkasti, mikä on edullisinta tälle henkilölle, käyttääkö hän näitä kunnallisia palveluja, seteliä vai mahdollisesti esimerkiksi kotitalousvähennystä.

Tämä palveluntuottaja tulee olemaan ongelma, sillä syrjäseuduilla todella näitä tuottajia ei ole. Vaikka me kaikki toivoisimme, että ne tuottajat olisivat suomalaisia pienyrittäjiä, niin saattaa olla niin, että muutaman vuoden päästä täällä on suuret kansainväliset ketjut tarjoamassa näitä palveluja.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin jatkanut näitä kiitoksia eli haluan kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa siitä ripeydestä, jolla se käsitteli tämän hallituksen hyvän esityksen. Tällä esityksellähän korjataan edellisen eduskunnan säätämään palveluseteliin jäänyt ilmiselvä virhe, eli tämän esityksen hyväksymisen jälkeen tämä palveluseteli on käytettävissä laajasti kotihoitoon, ei pelkästään kotipalveluun vaan myös kotisairaanhoitoon.

Olisin myös ilmaissut tyytyväisyyteni — ja tämä ei ole mitään provosoimista — siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta oli yksituumainen eli vasemmistossakin on nähty, että palvelusetelijärjestelmä ainakin tältä osin on tarkoituksenmukainen ja tämä laajennus on tarkoituksenmukainen.

Haluaisin, herra puhemies, lopuksi kannustaa vasemmistoa, sekä sosialidemokraatteja että vasemmistoliittoa, muutoinkin suhtautumaan ennakkoluulottomammin palvelusetelijärjestelmään ja vähentämään sitä ehkä ideologista allergiaa, jota tätä järjestelmää kohtaan tunnette. Sosiaali- ja terveysministeriöhän on asettanut äskettäin työryhmän selvittämään palvelusetelijärjestelmän kehittämistä, ja odotan innolla, että tuon työryhmän työn perusteella saamme vielä tämän vaalikauden aikana eduskuntaan esityksiä palvelusetelijärjestelmän edelleen kehittämiseksi.