Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa herra puhemies! Teen seuraavan sisältöisen lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin opintotuen kokonaisuudistuksen valmistelemiseksi pitäen tavoitteena, että vanhempien tulorajoista alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa luovutaan, että opintoraha sidotaan indeksiin ja että opiskelijoiden asumislisä ympärivuotistetaan."

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Muistelin tässä, että noin neljä vuotta sitten sain ensimmäistä debattiharjoitusta ed. Zyskowiczilta. Puolen tunnin keskustelu tässä salissa, kaksintaistelu, käytiin aiheesta, onko opiskelijoilla oikeus itsenäiseen elämään ja itsemääräämisoikeuteen sen jälkeen, kun he ovat aloittaneet opiskelun. Silloin olimme ehkä vähän eri linjoillakin, koska kyse oli lainapainotteisesta tuesta ja ylipäätänsä vanhempien osallistumispakosta lastensa elämään.

Tässä ed. Paavo Arhinmäen tekemässä lausumaehdotuksessa mielestäni kyse on kuitenkin aika perustavan laatuisesta kysymyksestä, olemmeko sitä mieltä, että ihminen, joka asuu ja elää itsenäistä elämää, on myös oikeutettu itse määrittämään elintasonsa ja siihen liittyvät asiat vai onko todellakin niin, että vanhempien, jotka välttämättä eivät osallistu millään lailla tähän itsenäiseen elämään, tulot vaikuttavat siihen, saako nuori opiskelija opintorahaa ylipäätänsä tai minkä suuruista opintorahaa.

Siksi kannatan ed. Paavo Arhinmäen tekemää lausumaesitystä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan, sillä parannettavaa nuorten elinolosuhteissa valitettavasti edelleen riittää. On varmasti lama-ajan jäänne, että alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden oikeus opintotukeen on sidottu vanhempien varallisuuteen. Erityisen epäoikeudenmukaiseksi sen tekee se, ettei näin ole korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Opiskelijat ovat siis eriarvoisessa asemassa eri koulutusasteilla.

Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä esitti omassa vastalauseessaan ja myös eduskuntaryhmä, että vanhempien tulosidonnaisuus poistuisi myös toisen asteen opiskelijoiden kohdalla.

Haluan tässä yhteydessä todeta ed. Laxellille, joka täällä ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tulkitsi väärin vastalausettamme, että meidän tarkoituksenamme nimenomaan oli poistaa toisen asteen opiskelijoilta vanhempien tulosidonnaisuus. Valitettavasti äänestyksessä tuon hävisimme ensimmäisen käsittelyn yhteydessä ja nyt sitten tuemme hallituksen esitystä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Myönnän, että nykytilanteessa lainsäädäntö on erilainen toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat 18 vuotta täyttäneitä ja alle 20-vuotiaita ja asuvat kodin ulkopuolella, ja korkeakouluopiskelijoiden, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Tällaista erilaista kohtelua en minäkään, kuten ei tässä talossa varmaan kukaan muukaan, pidä sinänsä perusteltuna.

Periaatteellinen kantani asiaan on kuitenkin edelleen se, että vanhempien tulojen tulisi vaikuttaa opiskelijoiden opintotukeen, vaikka nämä olisivat täyttäneet 18 vuotta ja vaikka asuisivat kodin ulkopuolella, esimerkiksi siihen saakka, kun opiskelijat ovat täyttäneet 24 vuotta tai ovat perustaneet jo oman perheensä. Ne, jotka vastustavat tätä periaatteellista kantaani, perustelevat sitä yleensä kahdella tavalla.

Ehkä menen puhujapönttöön jatkamaan.

Herra puhemies! Ensimmäinen argumentti, joka on täälläkin salissa moneen kertaan kuulunut, on se, että kun nuori on täyttänyt 18 vuotta ja on tullut täysi-ikäiseksi, on sen vuoksi muka perusteetonta, että vanhempien tulot vaikuttaisivat tällaisen nuoren mahdollisuuteen saada opintorahaa. Tätä näkökohtaa perustellaan edelleen sillä, että on tärkeätä, että 18 vuotta täyttänyt nuori, joka ei enää asu vanhempiensa kodissa, saa mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja tätä itsenäistä elämää ja nuoren vastuuta itsestään tietyllä tavalla rajoittaisi se, että vanhempien tulot vaikuttaisivat opintotukeen.

Tähän esitän vasta-argumenttina sen näkökohdan, että en voi pitää kovin itsenäisenä elämänä ja kovin suurena itsenäistymisenä sitä, että tällainen nuori itsenäistyy veronmaksajien piikkiin. Siitähän on kyse, kun te korostatte tätä nuoren omaa itsenäistä elämää. Sitä itsenäistä elämää, jota te korostatte, rajoittaisi vain vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen. Tietystikään vanhempien tulot eivät vaikuta esimerkiksi tällaisen nuoren itse ansiotyöllään ansaitsemiin tuloihin.

Jos halutaan keskustelussa korostaa näiden nuorten itsenäisyyttä ja itsenäistymistä ja omaehtoista elämää, niin minun mielestäni se sopisi mielestäni paremmin siihen yhteyteen, että puhuttaisiin näiden nuorten työssäkäymisestä ja siitä, että nämä todella itse tienaavat oman elantonsa ja näin itsenäisesti elävät oman elantonsa varassa. Mutta on mielestäni jotenkin nurinkurista perustella vanhempien tulojen poissuljentaa tällä nuorten itsenäistymisellä ja itsenäisellä elämällä, jos tällä itsenäistymisellä ja itsenäisellä elämällä tarkoitetaan, kuten tässä keskustelussakin ja yleensä tätä koskevassa keskustelussa tarkoitetaan, nuoren itsenäistä oikeutta yhteiskunnan veronmaksajien rahoista maksamiin tukiin.

Herra puhemies! Toinen argumentti, jolla tätä vanhempien tulojen vaikutusta opintotukeen vastustetaan, on sitten se, että kaikki vanhemmat, vaikka olisivat hyvätuloisia, varakkaita, eivät ole valmiita omien lastensa elämää taloudellisesti tukemaan. Tällaisia tilanteita varmasti elävässä elämässä on, ja suhteet lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa välillä voivat olla sillä tavoin tulehtuneita, että vanhemmat eivät todella anna taloudellista tukea omille lapsilleen. Mutta kuten hyvin elävästä elämästä tiedämme, niin aivan valtaosa kaikista hyvätuloisista, varakkaista vanhemmista on valmiita tukemaan ja myös käytännössä hyvin monet tukevat omien lastensa ja nuortensa opiskeluaikaista elämää.

Kysymys kuuluu: Pitääkö tästä poikkeuksesta tehdä eräänlainen pääsääntö, siis siitä, että vanhemmat eivät suostu tukemaan, vaikka heillä olisi hyvät taloudelliset edellytykset? Minun mielestäni ei pidä, ja nämä poikkeustilanteet voitaisiin hoitaa toki erikseen, jos palattaisiin siihen tilanteeseen, että vanhempien tuloilla on vaikutusta ja että hyvätuloisten varakkaiden vanhempien lapset eivät saisi opintotukea samassa määrin kuin köyhien ja pienituloisten vanhempien lapset.

Arvoisa herra puhemies! Vielä vasta-argumenttina omaan ajatteluuni on viitattu siihen, että kun lapsi täyttää 18 vuotta, hän on täysi-ikäinen ja kun lapsi on täysi-ikäinen, niin on se niin väärin, että vanhempien tulot sitten vaikuttaisivat. Jos olette johdonmukaisesti tätä mieltä, niin silloinhan teidän pitäisi olla sitä mieltä, että 18-vuotiaiden kohdalla vanhempien tulot eivät vaikuttaisi opintotukeen, vaikka lapset asuisivat kotona. Kuitenkin te hyväksytte nyt sen, että vanhempien tulot vaikuttavat 18 vuotta täyttäneidenkin lasten ja nuorten opintotukeen, jos nämä lapset asuvat edelleen vanhempiensa taloudessa. Eli jos tämä täysi-ikäisyys on keskeinen argumentti, niin silloinhan sillä, asuuko lapsi vanhempiensa kotona vai ei asu, ei pitäisi olla merkitystä. Mutta tämä täysi-ikäisyys, jota usein korostetaan, ei tässä valossa sitten olekaan keskeinen argumentti.

Herra puhemies! Totean vielä lopuksi, että tämä on tällaista periaatteellista keskustelua, jota aika ajoin täällä olen yrittänyt virittää silloin, kun näistä asioista on kyse. Mutta toisin kuin ed. Urpilainen arveli, tämä nyt esillä oleva asia ei ole laman jälkiä niinkään, vaan tässä asiassa, vanhempien tulojen vaikutuksissa, on koko ajan menty siihen suuntaan, että on etäännytetty opintotukijärjestelmää vanhempien tulojen vaikutuksesta. Tässä nyt lähinnä tulorajoja korjataan, mutta ehkä otetaan askel askeleelta näitä askeleita, ja lopputuloksena varmasti on se, että kaikkien opiskelijoiden, ainakin 18 vuotta täyttäneiden kodin ulkopuolella asuvien, kohdalla vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen kokonaan loppujen lopuksi tullaan poistamaan.

Minun mielestäni tämä ei ole hyvää kehitystä. Minun mielestäni yhteiskunta antaa silloin sen väärän signaalin, että edes hyvätuloisten varakkaiden vanhempien ei pitäisi kantaa taloudellista vastuuta omista lapsistaan, jos lapset ovat jo 18 vuotta täyttäneitä ja asuvat kodin ulkopuolella. Minun mielestäni päinvastoin yhteiskunnan, lainsäätäjän ja eduskunnan pitäisi antaa sellaista signaalia, että on hyvin luonnollinen asia, ja siitä myös yhteiskunnan tukijärjestelmät voisivat lähteä, että hyvätuloiset varakkaat vanhemmat tukevat omia lapsiaan näiden opiskellessa, vaikka lapset olisivat jo täysi-ikäisiä ja asuisivat kodin ulkopuolella, ainakin muutaman vuoden siitä täysi-ikäisyydestä eteenpäin.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan ed. Zyskowiczille tiedoksi, että jos hän kantaa huolta siitä, että varakkaitten perheitten lapset sekä nostavat opintotukea että saavat samanaikaisesti vanhemmiltaan rahaa, niin toki tietysti on aina olemassa se moraalinen vaihtoehto, että sitä opintotukea ei haeta. Kaikilla tätä ylellisyyttä vaan valitettavasti ei ole, ja toisaalta aika pienetkin vanhempien tulot vaikuttavat jo heikentävästi opintotuen suuruuteen, jolloin kyse ei ole vain varakkaitten lasten vanhemmista, vaan aika keskituloisten ja pienituloistenkin vanhempien lapsista.

Mielestäni ed. Zyskowiczin logiikka edustaa kahdessa asiassa aika ikävää puolta. Ensinnäkin hän ensiksi myöntää, että yhdenvertaisuuden osalta tässä on iso moka, että korkeakoulupuolella samassa asemassa olevien samanikäisten kohdalla vanhempien tuloja ei oteta huomioon, mutta hänen mielestään on kuitenkin samanaikaisesti ok, että ammatillisen koulutuksen puolella näin jatkossakin tapahtuu, ainakin niistä perusteluista päätellen, mitä hän äsken tuossa puheenvuorossansa totesi.

Toinen ontuva seikka on se, että taas osoittautuu se kokoomuksen kupla ammatillisen koulutuksen arvostuksesta käytännössä. Eli mielestäni, kun kyse on erityisesti nyt juuri niistä tulevaisuuden tekijöistä, joista meillä on iso pula, niin yksi syy, minkä takia ammatillista koulutusta aikuistuvat, itsenäistyvät ihmiset vierastavat, on juuri tämä meidän nurinkurinen opintotukijärjestelmämme, joka on joiltakin osin este silloin, kun ei ole koulutusta sellaisella paikkakunnalla, jolla sitä opiskelun ohessa tapahtuvaa työskentelymahdollisuutta on, eikä ole niitä rikkaita, varakkaita vanhempia ja silti vanhempien tulot vaikuttavat tähän saatavaan opintotukeen. (Ed. Zyskowicz: Eivät ne pienituloisilla vaikuta!)

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi totean ed. Zyskowiczille, että opetusministeriön virkamies kyllä totesi sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa, että tämä vanhempien tulosidonnaisuus on laman jäänne, se on silloin luotu, mutta en tiedä, ehkä edustajalla on parempaa tietoa asiasta.

Sitten kysyisin ed. Zyskowiczilta, mikä teidän mielestänne on hyvätuloinen ja varakas perhe, koska tällä hetkellä tuo opintotuki nuoren kohdalla alkaa leikkaantua, jos vanhemmat ovat alle keskituloisia, eli tällä hetkellä se koskettaa kyllä hyvin pienituloisiakin perheitä. Mihin te vedätte rajan hyväosaisen ja varakkaan henkilön tulojen osalta?

Sitten toteaisin myös ed. Zyskowiczille, että perhetilanteet ovat hyvin erilaisia. Miten te kohtelisitte esimerkiksi seitsenlapsista perhettä, jossa vanhemmat ovat kohtuullisen hyvätuloisia, mutta heillä on seitsemän opiskelijaa perheessä? Näettekö sitten, että jollain lailla lapsilukumäärä otettaisiin huomioon opintotukia määriteltäessä?

Sitten myös edustajan logiikalla ajateltuna kaikkien muidenkin sosiaalietuuksien tulisi ilmeisesti teidän mielestänne olla vanhempien tuloihin sidottuja. Eli jos on 18—19-vuotias työtön, tulisiko hänenkin työttömyysturvansa olla sidoksissa vanhempien tuloihin?

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Zyskowiczille toteaisin, kun hän puheenvuorossaan totesi, ettei tämä olisi laman jäänne, että kyllä näin on. Vuonna 95 korkeakouluopiskelijoiden osalta tämä korjattiin, ja tarkoitus oli, että sama rata olisi jatkunut myös toisen asteen opiskelijoiden osalta. Eli tämä on kyllä selkeä jäänne, ja tämä on opetusministeriön silloisen kulttuuriministerin, joka vastasi opintotuesta, näkemys, ja kaikki tietävät tämän, joten tältä osin on ehkä vähän vanhentunutta tietoa. Muilta osin en nyt lähde käymään sitä keskustelua uudestaan, jonka me hyvin värikkäästi ja monipolvisesti ed. Zyskowiczin kanssa kävimme jo ensimmäisen käsittelyn osalta tästä asiasta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnön argumentti siitä, että eihän sitä ilmaista rahaa, joka on tarjolla, ole pakko hakea, nyt on hyvin ontuva argumentti. Kaikki tiedämme, että juuri sellaista moraalista ryhtiä harvoin löytyy kansanedustajan lapsista tai muistakaan, jotka eivät sitä opintorahaa nostaisi, kun opintorahaa on tarjolla. Mitä tulee sitten tulorajoihin, miten ne asettuvat, miten otetaan huomioon monilapsiset perheet, nämähän ovat ihan käytännön asioita. Niitä tulorajoja voidaan säätää eri kohtiin, lapsista voidaan antaa erilaisia vähennyksiä, kuten annetaan monissa muissakin järjestelmissä. Ja kolmanneksi, jos luullaan, että tämä kertoisi jotain suhtautumisestamme nimenomaan ammatilliseen koulutukseen, niin näin, ed. Sirnö, nimenomaan ei ole, vaan toin esiin sen, että haluaisin kohdeltavan samalla tavalla sekä ammatillisissa toisen asteen oppilaitoksissa että korkeakouluissa opiskelevia, mutta tapa, jolla kohtelisin heitä samalla tavalla, jos minä yksin saisin päättää, olisi eri kuin se tapa, jolla te kohtelisitte molemmissa oppilaitoksissa olevia.

Ja sitten ed. Urpilaiselle lopuksi, herra puhemies: Ehkä on ed. Urpilaiselle yllätys, mutta meillä todella on järjestelmiä, esimerkiksi toimeentulotuki, joissa opiskelevan nuoren, vaikka hän on 18 vuotta täyttänyt, toimeentulotuen kohdalla otetaan vanhempien tulot huomioon. Eli ei tämä nyt niin aivan tavatonta ole kuin tästä keskustelusta voisi kuvitella.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ajatuksena: Eivätkö opiskelijat turvallisemmalla mielellä lähtisi opiskelemaan, kun tietävät, että siellä on vanhemmat semmoisena turvana ja lukkona takana?