Paavo Arhinmäki /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun esittelen tätä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomusta viime vuoden toiminnasta, käsittelemme aihetta, jonka takana on kansalaisten arvostus ja tuki. Jos katsomme mielipidemittauksia ja mielipideilmastoa, niin suomalaisethan suhtautuvat esimerkiksi Euroopan unioniin hyvinkin kriittisesti ja varmasti myös oikeutetusti kriittisesti. Sen sijaan kaikista kansainvälisistä politiikan yhteistyön foorumeista suomalaisten mielipiteen valossa kaikkein suosituinta on nimenomaan pohjoismainen yhteistyö.

Nyt käsiteltävänä oleva Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus koskee viime vuotta, jolloin Suomi toimi neuvoston puheenjohtajamaana. Pohjoismaiden neuvoston presidenttinä oli ed. Tuomioja, ja kuten varmasti monet muistatte, neuvoston 60. istunto pidettiin täällä eduskuntatalossa viime syksynä. Osanottajia oli kaiken kaikkiaan noin 800.

Valtuuskunnan kertomuksesta haluan nostaa esille muutaman kohdan, jotka mielestäni ansaitsevat huomiota.

PN:n toiminnassa tärkeimmät painopistealueet olivat osittain samat kuin aiempina vuosina, eli ensinnäkin globalisaatio mukaan lukien erityisesti ilmastoasiat, toiseksi rajaesteiden poistaminen ja uusien esteiden ehkäiseminen kansalaisten vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi Pohjoismaissa sekä kolmanneksi alueyhteistyö ja lähialueyhteistyö, varsinkin Itämeri-yhteistyö ja pohjoinen ulottuvuus. Se, että nämä samat aiheet ovat agendallamme vuodesta toiseen, kertoo sitä, että me kaikkialla Pohjolassa ja laajemminkin Euroopassa pidämme näitä tärkeinä ja keskeisinä asioina. Toisaalta se kertoo myös siitä, että kysymys on niin ison suuruusluokan asioista, ettei niitä ratkaista yhdessä tai kahdessa vuodessa.

Globalisaatioasiat otettiin PN:ssä puheeksi jo vuonna 2006. Myöhemmin myös Pohjoismaiden pääministerit ovat tehneet globalisaatiosta pohjoismaisen päiväjärjestyksen pääaiheen. Pohjoismaiden osallistuminen ja vaikuttaminen globalisaatiokehitykseen on siten sekä Pohjoismaiden neuvoston että Pohjoismaiden ministerineuvoston tärkeimpiä painopistealueita. Keskeisimpiä globalisaatioasioita olivat viime vuonna Pohjoismaiden kansainvälinen kilpailukyky, ilmastonmuutoksen torjuminen sekä Pohjoismaiden yhteinen panos Kööpenhaminassa tämän vuoden joulukuussa pidettävässä YK:n ilmastohuippukokouksessa. Lisäksi keskusteltiin solidaarisuudesta ja humanitaarisista hankkeista niin kansainvälisesti kuin Pohjoismaidenkin näkökulmasta. Neuvosto ja ministerineuvosto ovat pyrkineet yhdessä määrittelemään globalisaatiotyön yhteispohjoismaisia painopistealueita ja konkretisoimaan ongelmakenttiä.

Arvoisa puhemies! Tämä globalisaatiohanke on myös taloudellisesti isosti rahoitettu, ja se on herättänyt kovasti keskustelua budjetista. Budjetti on jouduttu niistämään pois muilta alueilta. Kun Pohjoismaiden neuvoston budjetti ei ole erityisen suuri, jos sitä vertaa moniin muihin kansainvälisiin parlamentaarisiin järjestöihin, niin tämä globalisaatiohanke on merkinnyt leikkausuhkia, jonka kohteeksi on joutunut erityisesti kulttuuriyhteistyörahoitus. Se sektori on myös Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa laajin, vastaa lähes puolta budjetista. Laajat kansalaispiirit ovat esittäneet oikeutetun huolestuneisuutensa kulttuuriyhteistyön puolesta. Jotta syntyy kuva, minkä kokoinen on Pohjoismaiden neuvoston budjetti, niin todetaan, että se on pikkusen vajaa 900 miljoonaa Tanskan kruunua eli noin 122 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten rajat ylittävän sujuvan työskentelyn, opiskelun, asumisen ja elämisen eteen on vuosikymmeninä noussut monia esteitä. Näitä niin sanottuja rajaesteitä on PN:ssä jo useita vuosia yritetty poistaa tai ainakin lieventää. Työ tuntuu pitkältä ja välillä kovin hankalalta. Suurlähettiläs Ole Norrback johtaa yhteispohjoismaista rajaestefoorumia, joka esittänee ensi syksynä raporttinsa Pohjoismaiden pääministereille ja Pohjoismaiden neuvostolle. Suomen valtuuskunta on jo saanut joitakin ennakkotietoja, joiden perusteella voi todeta, että monien yksinkertaisesti ratkaistavaksi kuviteltavien rajaesteiden purkaminen voi olla yllättävän monimutkaista käytännössä.

Syynä näiden Pohjoismaiden välisten rajaesteiden syntyyn ja olemassaoloon on pääasiassa se, että jokainen Pohjoismaa säätää omat lakinsa eikä tarvitse välttämättä kuulla muita Pohjoismaita. Edelleenkään kansallista lainsäädäntöä valmisteltaessa ei naapurimaiden lainsäädäntöä huomioida riittävästi. Jälkikäteen lainsäädännön yhteensovittaminen on työlästä. Siksi olisi tärkeätä, että niin me täällä eduskunnassa kuin muissa Pohjoismaiden parlamenteissa huomioisimme rajaesteiden välttämisen jo lakeja säädettäessä.

Erilaisista kansallisista lainsäädännöistä ovat joutuneet kärsimään erityisesti suomalaiset paluumuuttajat ja eläkeläiset, jotka saavat osan eläkkeestään esimerkiksi Ruotsista. On syntynyt niin sanottu kaksinkertainen verotus. Tästä pitäisi lopulta päästä irti, sillä eläkkeiden verotus estää pitkän työuran tehneitä palaamasta vanhaan kotimaahansa. Valtuuskunta onkin ylläpitänyt keskustelua Pohjoismaiden välisen verosopimuksen muuttamisesta. Eduskunta muutti tänä keväänä paluumuuttajien eläkkeiden verotusta. Omasta mielestäni muutos kuitenkin vei ojasta allikkoon, sillä pienimpiä eläkkeitä saavien verotus kiristyi itse asiassa entisestään.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna Pohjoismaiden neuvosto edisti yhä aktiivisesti pohjoista ulottuvuutta ja sen parlamentaarisen puolen vahvistamista. Neuvosto järjesti esimerkiksi Helsingin istunnon yhteydessä pohjoismaisesta ulottuvuudesta laajapohjaisen parlamentaarisen keskustelun. Osana pohjoismaista ulottuvuutta Pohjoismaiden neuvosto osallistuu edelleen aktiivisesti Itämeri-yhteistyöhön, jonka parlamentaarisesta toiminnasta neuvostolla on päävastuu. Tämän Bspc:n johdossa on toiminut ed. Christina Gestrin.

Tähän saakka PN:n ulkopoliittinen yhteistyö on painottunut lähinnä kriisinhallintaan ja siviiliturvallisuuteen, mutta viime aikoina on kasvanut joidenkin halu syventää pohjoismaista yhteistyötä myös perinteisen puolustuspolitiikan suuntaan. Islannin ilmatilan turvaaminen muiden Pohjoismaiden toimesta lienee tuoreimpia puheenaiheita. Viime vuoden lopulla neuvoston puheenjohtajisto tapasi Norjan entisen puolustus- ja ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin, joka on selvittänyt Pohjoismaiden ulkoministerien toimeksiannosta maiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämisen mahdollisuuksia. Tältä osin keskustelu jatkuu.

Pohjoismaiden yhteisen puolustuspolitiikan tiivistäminen on hyvin ongelmallista. Viidestä Pohjoismaasta Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia, kun taas Islanti, Norja ja Tanska kuuluvat sotilasliitto Natoon. Liittoutumattoman maan on hankala huolehtia esimerkiksi Nato-jäsenen ilmavalvonnasta. Itse ymmärrän, että suomalaiset Nato-haukat haluavat käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet viedä eteenpäin sotilasliiton jäsenyyttä. Pohjoismaisen yhteistyön kannalta tämä ei ole kuitenkaan kestävä tavoite.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esiin periaatteellisen kysymyksen suomen kielen asemasta pohjoismaisessa yhteistyössä. Pohjoismaiden neuvoston Kööpenhaminan-sihteeristön suunnitelmien mukaan suomenkielistä käännöstoimintaa supistettaisiin vielä nykyisestäkin. Siitä on seurannut valtuuskunnassamme vilkas keskustelu suomen kielen asemasta ja käännöstarpeesta virallisessa pohjoismaisessa yhteistyössä. Lukuisista ponnistuksista huolimatta emme ole onnistuneet saamaan varsinkaan tanskalaisia kollegojamme ja virkamiehiä käsittämään, että tanskan kielen ymmärtäminen on meille suomalaisille äärimmäisen vaikeata, lähes yhtä vaikeata kuin heille suomen kielen ymmärtäminen. Edelleenkin meille lähetetään suuri määrä tanskankielisiä kokousasiakirjoja. Esimerkiksi viime viikon valiokuntakokousten suomenkieliset esityslistat tulivat jäsenille pahimmassa tapauksessa kokousta edeltävänä päivänä. Tämä hankaloittaa ratkaisevasti monien jäsenten osallistumista päätöksentekoon. Olisi kohtuullista, että suomennetut asiakirjat tulisivat viimeistään viisi arkipäivää ennen kokouksia. Muutama viikko sitten Suomessa vieraillut PN:n ruotsalainen presidentti Sinikka Bohlin kertoi kokouksessaan suomen kielellä, että myös ruotsalaisilla on vaikeuksia ymmärtää niin kirjoitettua kuin puhuttuakin tanskaa. Me suomalaiset emme siis ole yksin kielipuolen asemassa. (Ed. Skinnari: Ruotsille se on ihan oikein!) On selvää, että me emme ole tasavertaisia tanskaa äidinkielenään puhuvien kollegoidemme kanssa. Meidän on ilmeisesti vaadittava, että suomenkielisten, kuten myös islanninkielisten, asiakirjojen käännösten toimittaminen valtuuskuntaan riittävän ajoissa ennen kokouksia kirjataan pohjoismaisiin yhteistyösopimuksiin.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Pohjoismaisen yhteiskuntamallin idea on osoittanut toimivuutensa. Suuret globaalit muutokset tai esimerkiksi ajankohtainen maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma osoittaa, että se, mitä me kutsumme pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, on edelleen toimiva ja paras keino ylläpitää kestävää yhteiskuntaa. Kaiken pohjoismaisen toiminnan, myös Pohjoismaiden neuvoston toiminnan, on hyvä nojata tähän perusajatukseen ja sitoutua siihen vahvasti.

Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa on perinteisesti keskitytty pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien sekä pohjoismaisen mallin turvaamiseen ja kehittämiseen. Myös kulttuurinen yhteenkuuluvuus on yhä pohjoismaisen yhteistyön ehkä keskeisin kulmakivi. Tänään yhteistyötä Pohjoismaiden kesken on syytä vahvistaa kaikilla elämänalueilla. Tänään valitettavasti kilpailemme enemmän keskenämme kuin teemme yhteistyötä.

Viime vuosien aikana pohjoismaisen yhteistyön painopisteessä on tapahtunut muutamia merkittäviä muutoksia. Kulttuurisella puolella on nähtävissä valitettavia pyrkimyksiä painopisteen siirtämiseksi pois parlamentarismista ja kansalaisyhteiskuntatoiminnasta. Mielestäni Pohjoismaiden neuvoston tulee jatkossa vielä enemmän painottaa juuri kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen järjestelmän osallisuutta. Tämä merkitsee muun muassa pohjoismaisten huippukokousten järjestelyjen uudelleen arviointia.

Toinen merkittävä viime vuosien muutos on globalisaation hakeminen keskeiseksi painopisteeksi. Ajatus ja päämäärä ovat hyviä. Ministerineuvosto on kuitenkin valinnut globalisaatiohankkeeseen turhan kapean näkökulman, joka keskittyy lähinnä taloudellisiin seikkoihin. Pohjoismaisen yhteiskunnan vahvuudet, sosiaaliset ja poliittiset prosessit, on myös nostettava keskiöön, jotta globalisaation hyödyt saataisiin jaettua entistä tasavertaisemmin. Jatkossa globalisaatiohankkeen tavoitteet, keinot ja tulokset tulee määritellä nykyistä paremmin ja globalisaation merkitystä kansalaisten kannalta tulee korostaa.

Perinteisen toiminnan ja globalisaatiohankkeen ohella Pohjoismaiden neuvoston kannalta yksi merkittävimmistä hankkeista toimikaudella on rajaestetyön käynnistäminen. Työllä on kaksi merkittävää tavoitetta: toisaalta poistaa olemassa olevia kansalaisten tai organisaatioiden arkea hankaloittavia rajaesteitä, toisaalta ennalta ehkäistä uusien rajaesteiden syntymistä. Tämä rajaestetyö on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta konkreettiset tulokset ovat edelleen saavuttamatta, ja täällä Suomessa ne riippuvat meistä kansanedustajista riippumatta siitä, olemmeko Pohjoismaiden neuvoston jäseniä vai emme.

Kaikkien lainvalmistelutyössä mukana olevien tulisi nykyistä paremmin kiinnittää asiaan huomiota jo lakien valmisteluvaiheessa. Pohjoismaiden pääministerit ovat kiitettävällä tavalla kiinnittäneet asiaan huomiota. Nyt tarvitsemme selkeitä toimia sektoriministereiltä ja myös vastuuta kaikilta kansanedustajilta.

Uutena pelinavauksena pohjoismaisessa yhteistyössä on ollut edellisen hallituksen meillä käynnistämä keskustelu pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön vahvistamisesta. Thorvald Stoltenbergin laatima aihepiiriä käsittelevä selvitys on arvokas työ ja antaa hyvän lähtökohdan jatkopohdinnalle. Ehdotankin, että pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö otetaan vahvasti neuvoston työlistalle tulevalla syyskaudella.

Arvoisa puhemies! Käsittelemämme toimintakertomus kuvailee mennyttä aikaa ja jo tapahtuneita asioita. Se tarjoaa kuitenkin hyvän pohjan tehdä arviota siitä, mitä tänä vuonna ja tulevina vuosina tulee tehdä. Jatkossa mielestäni Pohjoismaiden neuvostossa on keskityttävä seuraavaan neljään kokonaisuuteen. Ne ovat pohjoismaisen mallin vahvistaminen ja kehittäminen, globalisaation hyötyjen maksimointi ja haittojen minimointi kansalaisten kannalta, yhteisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen rajapinnan hahmottaminen ja toiminnallisten ratkaisujen käsittely sekä rajaestetyön määrätietoinen jatkaminen ja kansallisen tason vaikuttavien käytäntöjen rakentaminen.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston toiminta on laaja-alaista ja kattaa sektorit perinteisestä ruohonjuuritason kulttuuriyhteistyöstä muun muassa ympäristöyhteistyöhön, kuluttajapolitiikkaan ja EU-kysymyksiin sosiaalipolitiikkaa unohtamatta.

Pohjoismaiden neuvostoonhan kuuluvat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti ja näillä alueilla olevat itsehallintoalueet Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti. Suomen eduskunnasta Suomen valtuuskuntaan kuuluu 18 jäsentä ja Ahvenanmaalta 2. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat myöskin edustettuina 20 jäsenellä ja Islanti 7:llä, elikkä yhteensä henkilöjäseniä neuvostossa on 87.

Mielestäni neuvoston tämänhetkinen murhe tai oikeastaan pitkäänkin ollut murhe on se, että meillä on koko ajan kaksi erilaista ohjelmaa ja kaksi puheenjohtajamaata. Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa esimerkiksi tänä vuonna on Islanti, mutta Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaa on Ruotsi. Mielestäni nämä vähän häiriköivät toisiaan, ja olenkin siitä syystä tehnyt aloitteen, että saataisiin tasattua jossakin vaiheessa tämä rotaatio, että puheenjohtajana olisi sekä ministerineuvostossa että neuvostossa sama maa aina vuosittain. Aloitteen on allekirjoittanut 13 Suomen valtuuskunnan jäsentä.

Mitä tulee tuohon, mitä Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Arhinmäkikin otti esille, suuri murhe on tuo suomen kielen asema. Paperit tulevat hyvin usein tanskankielisinä, ja meille on vihjailtu, että meidän pitäisi mennä tanskan kielen kurssille, että niitä ruvettaisiin järjestämään meitä varten täällä eduskunnassa, mutta onkohan mokomampaa kuultu? Mielestäni kyllä tuo asia pitäisi saada järjestykseen. Siitä syystä olenkin ottanut esille viime viikon kokouksessa Kööpenhaminassa, että tehtäisiin aloite siitä, että palautettaisiin Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö sinne, missä se oli vuoteen 1996, eli vain 13 vuotta sitten se sihteeristö siirrettiin Tukholmasta Kööpenhaminaan. Olen vuorenvarma ja olen myöskin kuullut niiltä, jotka ovat sihteeristössä kauan istuneet, että myöskin tulkkausasiat ja suomen kielen asema olivat paremmin ja paperit tulivat huomattavasti paremmin ajoissa kaikkien omilla kielillä, myöskin suomeksi. Suomen kieli on vähän tuolla Pohjoismaiden neuvostossa lapsipuolen asemassa. Omalta osaltani yritän pitää sitä siellä sillä tavalla esillä, että en suostu puhumaan ruotsia vaan puhun aina äidinkieltäni suomea kaikissa kokouksissa.

Kansalaisia lähellä oleviin asioihin yrittää Pohjoismaiden neuvostossa löytää ratkaisuja ainakin pieneltä osin ministeri Ole Norrbackin johtama rajaestefoorumi. Foorumi aloitti työnsä viime vuoden alkupuolella. Tavoitteena on toisaalta pyrkiä estämään uusien rajaesteiden muodostuminen, toisaalta poistamaan jo olemassa olevia esteitä. Työkenttää kyllä riittää, mikä johtuu Pohjoismaiden erilaisista laeista ja käytännöistä. Kun kansalaiset siirtyvät rajan yli maasta toiseen, asiat eivät ota sujuakseen.

Kerronpa teille klassisen esimerkin rajaesteistä. Aikoinaan Tornionlaaksossa Ruotsin puolella rajan tuntumassa syttyi tulipalo, jota lähin Suomen puolella oleva palokunta ei saanut mennä sammuttamaan, ja vaikka rajanylityslupa sille olisikin annettu, niin palopostien ja letkujen liittimet eivät kuitenkaan olisi olleet yhteensopivia. Tämän tyyppisiä rajaesteitä siellä on paljon muitakin.

Viime vuoden aikana on saatu poistettua 29 konkreettista rajaestettä. Pohjoismaat ovat esimerkiksi luoneet yhteisen sosiaaliturvaportaalin, ja ministerineuvoston Haloo Pohjola -tiedotusportaalia on laajennettu. Lisäksi on perustettu rajaestetietokanta työn tehostamiseksi.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto pohti viime vuonna sitä, miten pohjoismaisen yhteistyön kansallista ankkurointia voitaisiin entisestään parantaa. Lähtökohtana oli ja sen ehdotuksena yhteistyön entistä tiiviimpi ankkuroiminen parlamentteihin. Puheenjohtajisto asettui tukemaan ehdotusta, jonka mukaan Pohjoismaiden neuvosto ja sen valiokunnat voisivat Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaiden hallitusten selontekoja käsitellessään lähettää ne tarvittaessa asianomaisiin kansallisiin valiokuntiin lausuntoja varten. Ehdotuksen käsittely jatkuu puheenjohtajistossa vielä tänä vuonna.

Jotta rajaesteitä voitaisiin vähentää, parlamenttien tulisi lainsäädäntötyössä aina tarkistaa, onko tuleva tilanne jo kartoitettu muissa maissa ja onko mahdollisten uusien esteiden syntyminen ennalta ehkäistävissä. Näin me lainsäätäjät olisimme aktiivisia sekä kansallisesti että pohjoismaisesti. Tänä päivänä koordinointi ei vielä toimi kunnolla. Parantamisen varaa on vielä kaikissa Pohjoismaissa.

Ykkösasiaksi rajaesteiden poistamisessa täytyy edelleen nostaa Ruotsista Suomeen halajavien paluumuuttajien kaksoisverotus. Rajaestefoorumin puheenjohtaja, ministeri Ole Norrback totesi muuten eräässä Suomen valtuuskunnan kokouksessa viime syksynä, kun tuli ilmi, että juuri tuolloin tehty uusi Pohjoismaiden verosopimus nostaakin määrättyjen paluumuuttajien verotusta, että kuten huomaatte, rajaestefoorumi toimii mutta väärään suuntaan. (Ed. Kallis: No, Norrback itse kyllä oli ministerinä edistämässä tätä epäkohtaa!)

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisella yhteistyöllä on vielä paljon annettavaa, kunhan tämä yhteistyö seuraa aikaansa eikä jää menneisyyden aikaansaannosten hiilloksille lämmittelemään. Se vaihe, jolloin päähuomio oli ihmisten liikkuvuuden mahdollistamisessa, myös yhteisissä työmarkkinoissa ja kulttuuriyhteistyön uusissa tavoitteissa, on tosiasiassa pitkälti jo saavutettua aikaa, ei niin, ettei sielläkin ole vielä tekemistä. Me tiedämme käytännön vaikeuksia edelleenkin olevan, mutta täytyy katsoa myös uusia aihealueita. Tällöin väistämättä esille nousee myös yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa.

Maailma on muuttunut kylmän sodan ajoista, kovan vastakkainasettelun ajoista, ja se tarjoaa pohjoismaiselle yhteistyölle aivan uusia mahdollisuuksia myös tällä alueella. Ei ole syytä jäädä vanhoihin juoksuhautoihin tuijottamaan eikä nähdä tarpeettomia mörköjä, joita kunnioitetun kollegani ed. Arhinmäen puheenvuoroissa hiukan näin. On siirrytty toiseen aikaan, keskinäisten riippuvuuksien aikaan, ja yhteistyötä pitää ja voikin tapahtua yli perinteisten rajojen, myös sotilasliittoon kuulumattomien ja sotilasliittoon kuuluvien maiden välillä.

Perusteeksi sille, että emme pohtisi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella asioita, ei riitä se, että asiat ovat monimutkaisia tai vaikeita. Mitkään asiat eivät olisi edistyneet, jos ottaisimme lähtökohdaksi sen, että asia ei saa olla vaikea. Päinvastoin puolustus- ja turvallisuuspolitiikan puolella on tapahtunut jo paljon. Meillä on kolmen maan kesken käynnissä puolustusyhteistyön selvittämishankkeita: Norjan, Ruotsin ja Suomen osalta. Annan niille lämpimän tuen ja toivon, että ne menevät eteenpäin, mutta samalla on selvää, että tämä yhteistyö tulee pitää avoimena ja tässä mielessä kaikkien Pohjoismaiden osallistuminen siihen on toivottavaa. Olisi erittäin perusteltua, että ed. Feldt-Rannan ehdotus toteutuisi eli Pohjoismaiden neuvosto voisi ensi syksynä keskustella tästä asiasta niin, että kaikkien maiden parlamentaarikot ovat mukana ja voivat antaa tähän parlamentaarista suuntaa ja hyväksyttävyyttä ja myös sitä tarpeellista opastusta, mikä on kansanedustajan näkökulmasta katsoen kannattavaa ja hyvää ja mistä voi löytyä yhteisiä näkökulmia.

Stoltenbergin raportti tarjoaa tähän keskusteluun aivan erinomaisen aineksen. Se on tärkein puheenvuoro pohjoismaisessa yhteistyössä viime vuosina. On hienoa, että ennakkoluulottomat ulkoministerit ovat antaneet vapaat kädet kokeneelle ulkopoliitikolle tehdä uusia ehdotuksia ja avata keskustelua eteenpäin. Kolmetoista käytännön ehdotusta ansaitsevat tulla huolella arvioiduiksi. Viisainta on aloittaa käytännön asioista, niistä, joissa on yhteisiä käytännöllisiä tarpeita ja mahdollisuuksia, ja jättää hetkeksi aikaan syrjempään nämä suuret filosofiat ja niihin liittyvät julistukselliset tarpeet, kuten vaikkapa ehdotus tästä solidaarisuusjulistuksesta.

Puolustuspuolella nämä yhteistyötarpeet ovat luonteeltaan hyvin käytännönläheisiä, lähtevät siitä, että pärjäämme paremmin ja vähemmällä rahankäytöllä, kun pyrimme tekemään joitakin asioita yhdessä. Ei tämä ole sen kummallisempaa. Tämä liittyy esimerkiksi mahdollisesti hankintoihin, hankintaohjelmiin, se liittyy myös erityiskoulutustehtäviin, ja sitten valvontapuolella sekä meri- että ilmatilan valvontakysymyksissä yhdessä tekeminen tuottaa säästöjä kaikille. (Ed. Kanerva: Mutta ilman puolustusliittoa!) Kaikki maat ovat sen edessä, että materiaalikustannukset kasvavat ja aseteknologia on yhä kalliimpaa, joten pitää miettiä, miten tekisimme asioita järkevämmin huolehtien siitä, että tarpeellinen puolustusvalmius kunkin maan oman puolustusopin mukaisesti voi säilyä. (Ed. Kanerva: Ilman yhteistä pohjoismaista puolustusliittoa!) — Tähän hätään emme tarvitse yhteistä pohjoismaista puolustusliittoa, mutta samalla on selvää, että asioiden tekemisellä yhteistyössä on myös keskinäinen riippuvuusvaikutus, mutta näen sen luonteeltaan positiiviseksi. Se ei tarkoita minkään sotilasliiton luomista vaan käytännönläheistä yhteistyötä Pohjoismaiden veljesperheessä nyt alueella, jolla yhteistyötä ei ole aikaisemmin harjoitettu, mutta silloin tämä alue nousee samanlaiseksi kuin muutkin alueet yhteistyörintamalla, että voimme puhua, mitä teemme yhdessä.

Stoltenbergin ehdotusten lista on aika lailla kattava mutta myös hyvin konkreettinen. Sen aikaansaannoksiin kuuluu se, että hän on vähän miettinyt asioita ja ollut tässä ennakkoluuloton. Monet niistäkin asioista, joilla on puolustuksellisia ulottuvuuksia, ovat sellaisia, että ne ovat mitä suurimmassa määrin myös siviiliyhteiskunnan intressissä. Esimerkiksi merivalvonta on tämän tyyppinen. Hyvä merivalvonta tarkoittaa sitä, että meillä on nopeat valmiudet pelastustehtäviin, ja tällä alueella — etsintä- ja pelastustehtävät — Stoltenbergin ehdotukset ansaitsevat täyden tuen. Samaten Stoltenbergin ehdotusten eteenpäinvienti tietysti mahdollistaa katastrofiavun puolella yhteisen toiminnan ja tähän liittyvän etukäteissuunnittelun.

Meri- ja ilmatilavalvonnasta jo puhuin. Sehän on toimintaa, josta hyötyy mitä suurimmassa määrin siviilipuoli. En näe sillä alueella juurikaan ongelmia, joten ei muuta kuin toimeksi vaan.

Arktinen yhteistyö on sellainen, että Suomen etujen mukaista on olla tässä yhteistyössä mukana. Se tarjoaa suuria taloudellisia mahdollisuuksia, ja on selvää, että meidän koko elinkeinoelämällemme mutta ihan erityisesti Pohjois-Suomen kehitykselle mukanaolo tässä esityksessä on äärimmäisen kannatettavaa.

Samaten Stoltenbergin ehdotukset ulkoministeriöiden yhteistyön tiivistämisestä ja esimerkiksi yhteisistä lähetystötoiminnoista ovat erinomaisen kannatettavia, ja niitähän olemme jo nähneetkin. On selvää, että ei jokaisella Pohjoismaalla ole mahdollisuuksia pitää maailman kaikissa lähes 200 maassa edustustoja, mutta pohjoismaisen lipun näkeminen siellä ja sitä kautta yhteiset palvelut ja yhteinen apu vaikkapa viisumi- ja hätätapauksissa ovat erittäin positiivinen asia, joten toivon, että tälläkin alueella päästään eteenpäin.

Sitten on selvä, että osa ehdotuksista on sellaisia, että ne eivät ole yksinkertaisia, ja voi kysyä, ovatko ne edes mahdollisia tai järkeviä. Epäilen suuresti ajatusta siitä, että Islannin ilmatilan valvonta voisi siirtyä yhteispohjoismaiseksi tehtäväksi. Etäisyys on kovin ja tavattoman suuri esimerkiksi Suomen kannalta. Sitten lisäksi voi tietysti kysyä, että jos Nato ei pysty huolehtimaan Islannin ilmatilan valvonnasta, niin mihin ihmeeseen Natoa tarvitaan. Sittenhän se on varsinainen paperitiikeri, joten luottaisin siihen, että Nato ja Naton jäsenmaat haluavat jo oman kunniansa merkeissä huolehtia Islannin ilmatilan tarpeellisesta valvonnasta ja siihen liittyvistä tehtävistä, ja siinä sitten ovat mukana ne Pohjoismaat, jotka kuuluvat Natoon, kukin omien sitoumustensa mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan siis näen niin, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan puoli, puolustus- ja turvallisuuspolitiikan puoli ovat tulevaisuuden kehittyvää pohjoismaista yhteistyötä. Tälle pitäisi antaa vahva parlamentaarinen tuki, hyväksyntä, kannustaa hallituksia ja ministereitä tällä alueella liikkeelle niin, että jo tämän vuoden aikana voitaisiin saada konkreettisia päätöksiä ensimmäisistä liikkeelle lähtevistä projekteista. Näin elämme tätä päivää ja pohjoismainen yhteistyö kehittyy ja menee eteenpäin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvä ja asiallinen puheenvuoro Norsu-yhteistyöstä, Norjan, Ruotsin, Suomen yhteistyöstä, mutta totean tähän puheenvuoroon aivan olennaisen seikan, jota ehkä epähuomiossa ei tullut siinä kosketeltua, ja se on se, että tätä kolmoisyhteistyötä motivoi se, että kullakin kolmella Pohjoismaalla on merkittävä intressi saada myönteinen yhteistyö ja ilmapiiri eri muodoissaan vietyä eteenpäin suhteessa Venäjään.

Puhuja mainitsi arktisen alueen, mutta myös on aihetta sanoa, että kun Suomi ja Norja ovat rajanaapureina suhteessa Venäjään, niin kyllä sille puolelle asettuu paljon odotuksia myöskin siitä, miten Pohjoismaat saattavat yhteistyössä ennen muuta arktisilla alueilla toimia Venäjän kanssa yhdessä niin, että se edesauttaa yhteiseurooppalaista kehitystä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnostavaa on se, että sosialidemokraatit näyttävät olevan tekemässä Pohjoismaiden neuvostosta sotilas- ja turvallisuuspoliittisen keskustelu- ja ehkäpä sitten vielä päätösfooruminkin. En pidä tätä tavoitetta oikeana. Siinä on sitten kuitenkin heti läsnä asetelma, jossa on kolme Nato-maata ja kaksi liittoutumatonta maata, ja siinä ollaan jo sitten hyvin monimutkaisissa kysymyksissä, joista ei sitten loppujen lopuksi varmaan edes yhteisymmärrystä synny.

Suosittelen, sosialidemokraatit, että me yhdessä pidämme huolta siitä, että Pohjoismaiden neuvosto tehostaa toimintaansa, saa käytännön tuloksia aikaan näitten rajaesteiden mataloittamisessa. Ne ovat esimerkiksi Lapissa todellinen ongelma, kun töissä käydään rajan yli. Otetaan niitä käytännön tehtäviä eikä haaveksita ja höpötetä vaan niissä ylätason jutuissa hienoja, komeita puheita ja vielä uusia agendalle, puolustusta ja turvallisuutta. Hoidetaan näitä käytännön asioita. Se on paljon viisaampaa, ja siellä on työmaata aivan nokko.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus. Minä en ole huomannut, että puolustuspolitiikasta olisi ollut keskustelua Pohjoismaiden neuvostossa oikeastaan juuri koskaan. (Ed. Tennilä: Nämä haluavat tehdä sen!) En pidä huonona sitä, että tämä asia nostetaan esille, koska se on meille erittäin tärkeä, mutta ei se kyllä tähän toimintakertomukseen millään lailla liity.

Olen ed. Tennilän kanssa aivan samaa mieltä. Pohjoismaissa meillä on erittäin paljon rajaesteitä, joihin Suomen valtuuskunnan tulisi yhteistyössä muitten valtuuskuntien kanssa puuttua. Se on myöskin Pohjoismaiden neuvoston päätyö.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin äskeisiä kahta puheenvuoroa, tuntuu siltä, että voisi tulla sieltä menneisyyden, historian juoksuhaudoista pikkasen raittiimpaan ilmaan ja ajatella niin, että Pohjoismaissakin voidaan keskustella avoimesti erilaisista teemoista, jotka ihmisiä kiinnostavat. Ihmisiä kiinnostaa pohjoismaisessa toimintaympäristössä ja yhteistyössä keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Siksi kannatan lämpimästi ed. Eero Heinäluoman tekemää aloitetta asiassa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne sanoi, että ihmisiä kiinnostaa pohjoismaisessa yhteistyössä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Uskallan olla kyllä aika lailla toista mieltä. Ihmisiä kiinnostaa se, miten on kulttuuriyhteistyötä, ihmisiä kiinnostaa se, pystyykö muuttamaan takaisin omaan kotimaahansa pitkän työuran jälkeen, vaikkapa Ruotsissa. Ihmisiä kiinnostavat sellaiset asiat, saadaanko Pohjoismaissa parannettua juomapakkausten kierrätystä, minkälainen on panttijärjestelmä. Näistä käytännön asioista huolehtiminen on Pohjoismaiden neuvostossa äärimmäisen tärkeätä.

Minusta on hyvä, että meillä on tällaisia kansainvälisiä yhteistyöelimiä, joissa keskitytään tavallisten ihmisten tavallisiin asioihin. Ei tarvitse tunkea ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa väkisin kaikille mahdollisille kansainvälisille foorumeille. Eikö ole mahtavaa, että meillä Pohjoismaissa voi olla kansainvälinen foorumi, jolla ei tarvitse vain puhua sodasta ja rauhasta, puolustuksesta ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vaan voidaan puhua kulttuurista, ihmisten liikkumisesta, ihmisten hyvästä elämästä Pohjoismaissa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulostaa siltä, niin kuin nyt olisi ihan ensimmäisen kerran keksitty yhteiset pohjoismaiset puolustuslaitosten hankinnat. Nimittäin tässähän ei ole kauan aikaa sitten, kun käynnistettiin kuljetushelikopterihankinnat, ja siinä koko se ensimmäinen perustyö tehtiin pohjoismaisena yhteistyönä. Mutta sitten se rupesi leviämään kuin kupongit tuuleen sillä tavalla, että huomattiin, että Norjalla oli ihan omat intressinsä, fregateille piti päästä niillä kuljetuskoptereilla laskeutumaan jnp. Sitten se koko projekti meinasi mennä pyllylleen, mutta sitten se kuitenkin jollakin tavalla on tuottanut Suomeen puolenkymmentä kopteria. Kokemuksia on, ja se perusidea silloin aikoinaan oli ihan hyvä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt vähän kummallinen jako tulee, että pohjoismaiseen yhteistyöhön saadaan mennä puhumaan vain siitä, miten liikutaan toiseen maahan ja millainen sosiaaliturva meillä on, ikään kuin ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka olisivat jokin semmoinen omituinen jäänne, johon koskeminen pohjoismaisessa yhteistyössä aiheuttaa tartunnan. Kekkosen aikana oli voimassa se periaate, että Kekkonen hoitaa ulkopolitiikan ja kansanedustajat eivät siihen koske, eivät myöskään pohjoismaisessa yhteistyössä. Mielestäni tämä aika on nyt kuitenkin jäänyt taakse ja elämme tätä päivää.

Ihmettelen myös sitä, että ed. Tennilä menee kyllä tukka putkella Nato-parlamentaarikkojen kokouksiin, mutta kun mennään pohjoismaiseen parlamentaarikkokokoukseen, niin siellä ei saa puhua yhtään mitään turvallisuusasiaa. Sama koskee Euroopan unionia, että kyllä me Euroopan unionissakin käsittelemme sekä näitä liikkuvuuden kysymyksiä että kulttuuria ja montaa muuta asiaa, mutta puhumme myös turvallisuuspolitiikasta. Koko laajan turvallisuuden käsite, joka on se meidän tämän päivän iso oivalluksemme, lähtee tästä, (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) joten kyllä näistä asioista pitää voida puhua, ja muistutan siitä, että monet näistä hankkeista, jotka kulkevat otsikolla puolustus- ja turvallisuusyhteistyö, ovat mitä suurimmassa määrin siviilikysymyksiä, esimerkiksi nämä ... [Puhemies antaa puheenvuoron seuraavalle puhu-jalle.]

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä sitten jatkan tästä, mihin ed. Heinäluoma lopetti.

Ed. Kallis, joka on yleensä aika tarkka mies, täällä ihmetteli sitä, miksi täällä keskustellaan pohjoismaisesta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta yhteistyöstä. Ed. Kallis, tämä oli ehkä merkittävin uusi iso pohjoismaisen yhteistyön kysymys, joka nousi keskusteluun viime toimintakaudella, jota me juuri nyt tässä käsittelemme. Pohjoismaiden neuvosto myös käsitteli tätä asiaa useammassakin kokouksessa. Neuvosto on myös pitkältä aikaväliltä seurannut tätä kehitystä ja hyväksynyt vuosien varrella useita suosituksia myös tästä aihepiiristä. Aivan toimintavuoden loppukaudella puheenjohtajisto tapasi myös selvityksen tehnyttä Thorvald Stoltenbergia ja pohti tämän yhteistyön tiivistämistarpeita. Ja ei kaikkien vähiten, arvoisa puhemies: Tämä asia on jo Pohjoismaiden neuvoston agendalla, koska asiasta on jätetty jäsenaloite, ja sillä tavalla on tärkeää, että me myös keskustelemme etukäteen, miten tulemme tähän suhtautumaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvostolla on minusta tärkeä rooli olla tässä arjessa sillä lailla kiinni, että se kanssakäyminen helpottuu kaikissa eri muodoissaan. Ne ovat todellisia ne rajaesteet, kun katsoo elämää siellä Kalotilla, jossa se on ollut aina perinteistä yhteistä aluetta suorastaan silloin historiassa, mutta nyt on hankaluuksia.

Minä ymmärrän, että kansanedustajilla on halu irrota näistä arkisista ikävistä aina vaan jatkuvista ongelmista, siirtyä sinne korkeampiin sfääreihin puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sitä voidaan puhua, ja siitä ei sen kummempaa seuraa. Varmaan on tämmöistä kaihoa, minä ymmärrän senkin, koska tämä arki on semmoinen työmaa, että se ei aina suuria juhlia puhujilleen anna, koska tehdäkin pitää.

Perusongelmahan on tietenkin se, että Pohjoismaiden ratkaisut ovat erilaisia tässä sotilaspoliittisessa mielessä. Kun osa kuuluu Natoon, osa ei kuulu, niin miksi se riita pitäisi viedä sinnekin tästä jo ratkaistusta asiasta? Elellään yhdessä ja hoidetaan niitä käytännön asioita.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arjen turvallisuuspolitiikka on se kaikista paras turvallisuuspolitiikka pitkässä juoksussa. Se muodostuu ihmisten välisestä kanssakäymisestä, jossa kulttuurilla on se keskeinen osuus. Me olemme pitkään Pohjoismaissa väheksyneet lähellä olevia kulttuurin tuotteita, katsottu toistemme yli. Nyt olisi aika taas katsella tänne lähelle, opiskeltava uudelleen toistemme kulttuurin juuret ja tämän päivän kulttuurin tuotteita. Tässä minä näen, että meillä olisi paljon tekemistä vaikkapa kirjallisuuden käännöstoiminnan tehostamisessa ja kulttuuriviennin tiivistämisessä. Se on sitä arjen turvallisuuspolitiikkaa, joka tuo ihmiset lähelle toisiaan ja opettaa ihmiset hyväksymään toisensa, suvaitsemaan toisiaan. Se on sellainen arvaamaton asia, joka liennyttää ja vähentää jännityksiä tällä varsin samalla arvoperustalla yhä vieläkin olevalla alueella.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkäpä 1980-luvun alkuvuosina Reykjavikissa pidetyssä PN:n yleiskokouksessa puhemies keskeytti minut ja pyysi poistumaan pöntöstä, koska koskettelin turvallisuuspolitiikkaa. Jäi pieni trauma sielunmaisemaan, ei kuitenkaan ylittämätön.

Tosiasia on niin, että tämä ei ole joko—tai-kysymys vaan sekä—että-asia ilmiselvästi. Jos me kykenemme luontevasti vuorovaikutukseen ja kykenemme myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittisista, puolustuspoliittisista asioista löytämään yhteistä näkemystä, niin on luonnollista, että se synnyttää myötään luottamusta, jonka varassa on mahdollista päästä myöskin näitä rajakysymyksiä, joihin täällä on ansiokkaasti ja perustellusti viitattu, viemään eteenpäin keskinäisen luottamuksen ja vuorovaikutuksen hengessä. On luonnotonta jakaa ulkopolitiikkaa, eriyttää sitä johonkin omaksi maisemakseen, joka kuuluu vain ikään kuin eliitille. Pohjoismaiden neuvosto on tärkeä foorumi, ja näin ollen sille kuuluvat myöskin nämä elinkysymykset.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmaan totta, että meillä sosialidemokraateilla on erilainen keskusteluperinne ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin äärivasemmistolla, jonka mukaan näistä asioista ei saisi puhua, ne ovat tabuja, ja on keskustelukieltoja, ja pitäisi olla hiljaa kuin huopatossutehtaalla, ettei mikään raksahda. Me luotamme pohjoismaiseen yhteistyöhön ja pohjoismaiseen foorumiin käsitellä asioita. Me pystymme keskustelemaan turvallisesti turvallisuuspolitiikasta ja laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta pohjoismaisten veljiemme kanssa. Joka toinen pohjoismai-nen ihminen on sosialidemokraatti, ja emme me pelkää tätä foorumia. (Naurua — Ed. Kanerva: Tämä oli uutinen!)

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu olevan niin, että sosialidemokraattien mielestä ainoa ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu, joka on hyväksyttävää, on sellainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu, jossa ollaan sosialidemokraattien kanssa samaa mieltä. Jos kritisoi heidän näkemyksiään, niin se ei ole keskustelua, vaan se on vanhoihin juoksuhautoihin kaivautumista.

Minä itse näen vaan niin, että on upeaa, että meillä on kansainvälinen foorumi, Pohjoismaiden yhteinen foorumi, johon ei tarvitse tunkea ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Te haluatte laittaa sen joka paikkaan, jokaiseen keskusteluun käytännön asioista, rajaesteistä, kulttuurista ja ympäristöstä. Miksi nämäkin asiat nyt pitäisi alistaa keskusteluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta? Ehkä juuri siksi ja varmasti juuri siksi pohjoismaisella yhteistyöllä on yli 90 prosentin kannatus suomalaisen kansan keskuudessa mutta EU-yhteistyöllä alle puolen kannatus, että me konkreettisia rajaesteitä ...

... pyrimme purkamaan ja, että me teemme konkreettista kulttuuriyhteistyötä ja että me ... [Puhemies antaa puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minulla on varaa antaa periksi. Kyllä saa puhua puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta PN:ssäkin.

Olen ollut siellä vuodesta 1991, ja kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä on hyvin, hyvin harvoin, milloin joku suomalainen olisi PN:n kokouksessa puhunut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Silloin, kun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitellään Suomen eduskunnassa, niin yllättävän vähän puhutaan pohjoismaisesta yhteistyöstä, yllättävän vähän. Ei ole esimerkiksi meidän selonteossamme kovinkaan paljon pohjoismaisesta yhteistyöstä. Pidän sitä erittäin tärkeänä, mutta se, että reagoin, johtui lähinnä siitä, että se ei ole ollut ykköskysymys PN:n kokouksissa. Toivottavasti suomalaiset edustajat nostavat tämän jatkossa suuremmaksi kysymykseksi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen viimeinen puheenvuoro oli hienoa kuultavaa, koska oikeastaan siihen tämä ajan henki nyt kiteytyykin, että me elämme muutosaikaa. Maailma muuttui tältä osin vuonna 2007, kun syntyi tilanne, jossa Ruotsi ja Norja olivat valmiita käytännönläheiseen yhteistyöhön myös puolustus- ja turvallisuuspolitiikan puolella. En näe mitään syytä, että me ryhtyisimme tätä jotenkin jarruttamaan ja kokemaan tässä olomme vaivalloiseksi. Tämä on ihan samanlaista inhimillistä toimintaa kuin mikä tahansa muukin toiminta.

Ed. Kanerva sanoi aivan oikein, ettei tämä ole joko—tai. Me hoidamme ne arjen turvallisuuden asiat ja hoidamme nämä liikkumiseen liittyvät asiat, mutta samalla me haluamme, että meillä tällä alueella, kun tulee uusia mahdollisuuksia, ne käytetään hyväksi. Se on meille kaikille hyvä asia.

Totean vielä, että jos meillä on vaikkapa merivalvonnassa toimiva järjestelmä, niin se on jokaisen sellaisen ihmisen etu, joka joutuu merillä hätään. Nämä eivät ole keskenään vastakkaisia.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olen aivan uusi Pohjoismaiden neuvoston jäsen, joten puhun nyt sillä asiantuntemuksella, joka siitä lähtee. (Ed. Kanerva: På finska eller på svenska?)

Toimintakertomuksessa sivulla 13 puhutaan neuvoston 60. istunnosta, siinä puhutaan myös Venäjän ja EU:n välisten suhteiden osasta ja puhutaan pohjoismaisesta ulottuvuudesta. Tästä sain inspiraation puhua hetken siitä, mitkä olisivat Pohjoismaiden neuvoston suhteet Euroopan parlamenttiin, mistä on aina silloin tällöin keskusteltu.

Nythän lähtötilanne tälle asialle on huono sikäli, että Pohjoismaat ovat hyvin eri tavalla liittyneet Euroopan unioniin ja lähestyneet sitä. Tanska meni siihen jo vuonna 1972, ja Norjassa silloin kansanäänestys kaatoi hankkeen. Ruotsi ja Suomi menivät vähän eri tahtiakin sinne vuonna 1995. Tanska ja Islanti ovat ulkopuolella. Ennen vanhaan Islanti oli sitä mieltä, ettei koskaan liity, mutta nyt on taas kovasti liittymässä. Sitten ovat vielä Färsaaret ja Grönlanti ilmeisesti pysyvästi ulkopuolella.

Kuitenkin Pohjoismaiden neuvostossa käsitellään hyvin paljon sellaisia asioita, jotka ovat esillä myös EU:ssa. Meillä olisi EU:ssa paljon annettavaa, jos ajatellaan tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, avoimuutta, talouspolitiikkaa ja montaa asiaa, jotka on hyvin täällä järjestetty. Silloin, kun minulla oli tilaisuus seurata europarlamentin työtä hyvin läheltä, huomasin, että pohjoismaisten meppien välillä yhteistyö oli hyvin harvinaista. Sama koski myös hallituksia, vaikka hallitukset nyt ilmeisesti jonkun verran enemmän koordinoivat toimintaansa. Ainoa yhteistyön muoto oli edustaja Väyrysen ja erään Ruotsista olevan keskustalaisen järjestämä aamukahvi joka keskiviikko, jolloin pohjoismaiset mepit aika laajalla pohjalla tapasivat, mutta nekin tilaisuudet ovat tiettävästi loppuneet.

Minusta on kyllä niin, että Pohjoismaiden neuvosto voisi jollain tavalla lisätä pohjoismaisen äänen ja pohjoismaisten ajatusten näkemystä europarlamentissa. Mutta se onkin sitten yllättävän vaikea asia. Siitä on puhuttu monta kertaa ja yleensä siihen suhtaudutaan aika kriittisesti. Nyt siellä on esillä tämmöinen medlemsförslag om nordisk granskning av EU:s grön- och vitböcker om en gemensam EU-strategi, eli ajatus on se, että Pohjoismaiden neuvostossa valmistettaisiin jonkinlaista yhteistä EU-strategiaa. Ajatuksena olisi se, että tutkittaisiin näitä EU:n suunnitelmia joko näissä vihreissä tai valkoisissa kirjoissa ja niiden pohjalta sitten pohdittaisiin, mihin puututaan.

Edellisessä kokouksessa ilmeni, että tarmokkaat nuoret suomalaiset naiset ovat tehneet tämmöisen debattikirjan "Skilda vägar? Nordiska rådet och EU", jossa he pohtivat suhtkoht syvällisesti ja minusta hyvässä hengessä tätä yhteistyötä, yhteistyön mahdollisuuksia EU:n kanssa. Tämä taas johti siihen, että nämä vanhat Pohjoismaiden neuvoston poliitikot olivat hyvin loukkaantuneita, ettei tällaista nyt saa tehdä. No, tässä ehdotuksessa on muutama semmoinen hyvin pitkälle menevä ajatus, että Pohjoismaiden neuvosto avaisi toimiston Brysselissä tai että ruvettaisiin muuttamaan Helsinki-sopimusta, mikä tietysti raivostuttaa tätä vanhaa pro Nordiska rådet -porukkaa.

Mutta minusta tässä on kyllä yksi avainkysymys, jos halutaan elvyttää Pohjoismaiden neuvoston roolia yleensä yhteiskunnassa. Minä en ollenkaan lähtisi siitä, että Pohjoismaiden neuvosto alistuu EU:lle, niin kuin monet pelkäsivät niissä keskusteluissa, joita käytiin. Lähtisin siitä, että Pohjoismaiden neuvosto tarjoaa välikanavan sille, että EU:n parlamentissa nähdään paremmin nämä pohjoismaiset asiat. Toivoisin, että seuraavassa toimintakertomuksessa olisi jotain tuloksia tässä medlemsförslagissa eli että Pohjoismaiden neuvosto kehittäisi jonkun semmoisen strategian, joka olisi käytännöllinen, ei liian pitkälle menevä, mutta jonka koko idea olisi se, että pohjoismaiset ajatukset, pohjoismaiset arvot näkyisivät Euroopan parlamentissa ja EU:n toiminnassa paremmin. Se olisi nimittäin EU:lle hyvä asia.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin koen, että Pohjoismaiden neuvosto on organisaationa tärkeä. Mutta niin kuin täällä on joissakin puheenvuoroissa todettu, maailma sen ympärillä on muuttunut, ja siksi toivon, että Pohjoismaiden neuvostokin päivittäisi toimintaansa esimerkiksi sitä taustaa vasten, että Euroopan unionin merkitys kasvaa, aivan niin kuin kollega Söderman äsken todisteli, ja Pohjoismaiden neuvoston merkitys maailmassa on kevenemään, pienenemään päin, vaikka sitä tarvitaan ja se on tärkeä ja tarpeellinen, mutta sen painoarvo on tässä EU-maailmassa ja globaalissa maailmassa keventynyt aikojen alkuun verrattuna.

Mielestäni pohjoismaista yhteistyötä tulisi voida harjoittaa nykyistä kevyemmällä organisaatiolla ja halvemmalla. Esimerkiksi yhteistyöbudjetti on 122 miljoonaa euroa, mistä Suomen osuus on 22 miljoonaa euroa. Ne ovat aika suuria lukuja. Tai että Pohjoismaiden neuvoston budjetti on 4 miljoonaa euroa; se on aika iso summa keskustelufoorumista, koska varsinaisia päätöksiähän siellä ei tehdä. Mutta etten tulisi väärin ymmärretyksi, korostan, että jos missä, niin nimenomaan Pohjoismaissa tarvitaan tämän kaltaista yhteistä keskustelufoorumia mistä tahansa asiasta. Eihän nykyaikana voi sananvapautta rajoittaa: Jos ihminen puhuu asiallisesti mistä tahansa asiasta ja aiheesta, niin eihän sitä voi säännöillä tai muilla menettelytavoilla tuomita tai rajoittaa. Kyllä se aika on ohi ja sellaiset yhteiskunnat ovat jääneet kovin vähiin, joissa näin vielä tänä päivänä valitettavasti ehkä voidaan menetellä.

Ja sitten kun tässä toimintakertomuksessa sivulla 12 oikein suurella väliotsikolla noteerataan suomen kielen asema, niin tämän täytyy olla suuri kysymys, kun meidän valtuuskuntamme toimesta tällainen asia nostetaan näin suurella otsikolla pintaan ja siihen kiinnitetään huomiota. Tämä ei ole voinut olla hetken ilmiö, tämä kumpuaa jostakin syvemmältä. Kun en ole valtuuskunnan jäsen enkä edes sen varajäsen, niin jotenkin tuntuu, että on varaa vähän objektiivisemmin sanoa, että on tämä perin outo kuvio, että meidän rahamme kelpaavat Pohjoismaiden neuvostoon, mutta meidän kielemme ei sinne kelpaa.

Kyllä toivotan voimia valtuuskunnan jäsenille, pitäkää meidän puoltamme. Kertokaa vaikka esimerkiksi, miten Euroopan unionissa menetellään. Sieltä ei tule tämän kaltaista viestiä, siellä ollaan tasa-arvoisia, siellä jokainen puhuu äidinkieltään ja hommat toimivat erinomaisen hyvin. Toivoisin, että sellainen herttainen pohjoismainen yhteistyö ei kompastelisi kielikysymyksiin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarisen puheenvuoroon: Kyllä siellä itse kokouspaikalla kaikki voivat käyttää äidinkieltään ja tulkkaus toimii hyvin. Ongelma ovat nimenomaan Kööpenhaminan sihteeristön toimittamat asiakirjat, mihin olemme erittäin vahvasti puuttuneet, ja olemme myös pääsihteeri Enestamille viestittäneet, että me vaadimme sitä, että saamme ajoissa suomenkielisen materiaalin. Tästä on kysymys. Ei ole niin, että siellä itse kokouksessa ei olisi yhteisymmärrystä siitä, että voimme käyttää omia äidinkieliämme.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitän ed. Arhinmäkeä tästä selvityksestä, mutta kyllä kai lähtökohta on se, että äidinkieltä voi sitten käyttää rajoituksetta kaikissa yhteyksissä kaikissa tilaisuuksissa. Hyvä, jos se toimii kokouksissa. Mutta aivan niin kuin ed. Arhinmäki todisteli ja täältä toimintakertomuksestakin ilmi käy, asia ei ole kunnossa, kun se on tänne näin kirjattu, ja aivan niin kuin äsken kuultiin, jos se ei täällä pääkonttorissa toimi, niin emme me voi olla siihen tyytyväisiä. Meidän pitää siihen reagoida, ja toivotaan, että tämä viesti eduskunnasta menee nyt Kööpenhaminaan perille. Meillä on ollut viestien perillemenon kanssa ongelmia täällä kotimaassa, mutta ehkä Kööpenhaminaan menee paremmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen harrastuksenani pitänyt lueskella näitä Pohjoismaiden neuvoston vuosikertomuksia. Niin tein nytkin. Mutta viime kerralla, kun olin käyttänyt vähän kriittisen puheenvuoron täällä isossa salissa, minä päätin osallistua eräällä tavalla viime lokakuiseen Pohjoismaiden neuvoston istuntoon tässä samassa salissa kuuntelemalla työhuoneestani pidetyt puheenvuorot, ja niistä minulle jäi mieleen ainoastaan ed. Arhinmäen puheenvuoro. Se oli retorisesti loistava, joka suhteessa mainio. Tosin sisällöstä en muista mitään, mutta sekin oli varmasti yhtä hyvä kuin kaikki muukin. Muuten ne olivat sellaisia, että jokainen, joka niitä täällä asiantuntijana ja jäsenenä kuunteli, varmastikin oli sisällä niissä asioissa, mutta kun ne olivat oikein lyhyitä pätkiä, niin ei siitä kyllä ulkopuolinen mitään irti saanut.

Niinpä sitten minä lueskelin tämän asiakirjan, joka nyt on pöydällä, sillä tavalla, viestittyykö tästä kertomuksesta se, mitenkä nämä asiat sitten oikein ovat edistyneet ja minkälaisen kuvan muutoin saan, kun tässä jonkun verran aktiivisena olen mukana. Tämä viesti on erikoisesti ed. Arhinmäelle tarkoitettu, kun hän esitteli tätä, mutta on sallittu muillekin kuunteleminen.

Otan muutaman esimerkin. Minä otan ihan vaan muutamia otsikoita valiokunnissa olleista asioista.

Paljon huomiota ovat saaneet vahingolliset transrasvahapot, joista on sitten saatu joku suositus ministerineuvostollekin. Nämä ovat tainneet vähän olla aikaisemminkin esillä. Sitten kuitenkin se tarina päättyy siihen, että on saatu, useampi valiokunta on käsitellyt, on kuluttajapoliittisesti, on niin ja näin ja noin, mutta mitä sitten tapahtuu? (Ed. Kallis: Ei mitään!) Se häipyy ihan niin kuin ilmoihin vaan. Silloin asetetaan, niin kuin tässä tapauksessa, kyseenalaiseksi, onko tässä mitään järkeä.

Suurpetokantojen hoidosta. Nyt on hienoa, kun on tullut hoito-sana, ja se varmasti johtuu Suomen valtuuskunnasta, koska Suomi on edelläkävijänä saanut eri suurpetokannoille hoitosuunnitelmat, joten nyt puhutaan siitä. Mutta siitä olennaisesta asiasta, mistä siinä on kysymys, mikä on siis biologisesti ja luonnonmaantieteellisesti relevanttia, siitä ei sanaakaan.

Sitten siellä puhutaan, arvoisa puhemies, kalastuspolitiikasta, joka on meille kaikille oikein tuttua Suomen lehdistöstä. Riittää aivan hyvin, että Hesaria seuraa, niin pysyy hyvin up to date. Mutta jos jossakin, niin tässä asiassa sitä kuvaa, minkä saa ruotsalaisten politiikasta täällä Suomessa ja tuolla Brysselissä, ei kyllä saa tästä asiakirjasta pätkänkään vertaa, ei todellakaan. Siis ruotsalaiset ovat valmiita viimeisen lohenkin pyytämään eivätkä silmää paljon räpäytä, kun ne lähtevät lätkimään tuolta merestä pois. Elikkä siis toisin sanoen se kuva on aika outo.

Yksi asia, mikä tähän rinnalle sopii oikein hyvin, kun ollaan tässä samassa talossa eri paikassa, ollaan maatalousvaliokunnassa tai täällä isossa salissa lukemassa tätä kertomusta: Maatalousvaliokunnassa pelätään — suoraan sanottuna pelätään — sitä, että Ruotsista tulee EU-puheenjohtajamaa jälkipuoleksi vuotta sen takia, että Ruotsin harjoittama maatalouspolitiikka EU:ssa poikkeaa täydellisesti siitä, mikä on ollut Suomen politiikka. (Ed. Heinäluoma: Ei, ei!) Siis ei millään voi olla niin paljon eroa kuin on näillä kahdella politiikalla. Elikkä siis toisin sanoen tämä toiminta ei ole lähentänyt tässä katsannossa näiden kahden naapurivaltion politiikkoja pätkänkään vertaa.

Sitten vielä yksi esimerkki Itämeri-politiikasta. Jos jossakin, niin siinä asiassa pitäisi edetä. Täällä todetaan aivan hyvin, että Helcom on saanut hyvän suunnitelman, jota suurlähettiläs Ole Norrback on käynyt esittelemässä, mutta Ole Norrbackkin on todennut, että muuten hyvä, mutta ei tahdo edetä yhtään mitään, minkään vertaa. Tällöin tullaan siihen kysymykseen tietysti, että kun tälle eduskunnalle ollaan juuri nyt tekemässä Itämeri-selontekoa, niin olisi ollut erinomaisen hyvä saada sen tueksi jotakin täältä. Ei yhtään mitään!

Elikkä, arvoisa puhemies, minä tulen siihen tulokseen, että näitä varoja voisi käyttää paljon tehokkaammin ja paremminkin esimerkiksi niin, että Itämeri-yhteistyön tehostamiseen, jossa todella on hätä tällä kertaa ja tällä hetkellä, käytettäisiin nämä rahat ja vähän jätettäisiin tämmöinen seurusteluklubi, ja se ei tarvitse 4:ää miljoonaa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tähän meidän kertomukseemme tutustuvat myös ne, jotka eivät ole Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa mukana, ja myös tulee näitä kriittisiä näkemyksiä. Se on erittäin arvokasta.

Toteaisin vain tähän ed. Pulliaisen puheenvuoroon sen, että eivät nämä suositukset jää vain leijumaan ilmaan, vaan kyllä vuosittain PN seuraa, mitä ministerineuvosto ja mitä hallitukset ovat tehneet näille suositusasioille, onko niihin puututtu, ja jos toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä, niin se kyllä huomioidaan.

Esimerkiksi tämä transrasvakysymys, joka on tärkeä ja joka oli iso kysymys täällä eduskunnassa meidän 60. istunnossa, jossa tuli suositus siitä, että tähän asiaan puututaan, niin kyllä Pohjoismaiden neuvosto tulee seuraamaan, toimiiko ministerineuvosto ja toimivatko hallitukset sen mukaisesti kuin pohjoismaiset parlamentaarikot edellyttävät.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jottei ed. Pulliaisen puheenvuorosta jäisi täysin väärää kuvaa Pohjoismaiden neuvoston toiminnasta, niin on syytä todeta muun muassa tästä hänen mainitsemastaan lokakuun istunnosta täällä Helsingissä, että tämän kokouksen merkittävin anti oli pohjoismainen huippukokous, joka kokoontui sikäli erittäin tärkeänä hetkenä, että tämä maailmanlaajuinen, globaali, taloustaantuma oli juuri rantautunut Pohjolaan. Täällä Pohjoismaiden neuvosto, pohjoismaiset pääministerit, pohjoismaisten oppositiopuolueitten johtajat keskustelivat juuri tästä globaalista talouskriisistä ja finanssikriisistä. Pohjoismaiden neuvosto oli siis edellä aikaansa. On hyvä muistaa, että tämä keskustelu käytiin samalla viikolla, kun maamme hallituksen valtiovarainministeri totesi, että tämä taloudellinen taantuma ei tule Suomen asemaa horjuttamaan lainkaan. Pohjoismaiden neuvoston istunnossa käytiin täysin toisen sävyinen keskustelu asiasta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulos oli juuri se, mitä minä toivoinkin, elikkä tulisiko mieleen, että tämmöisistä asioista voisi viestinnällisesti vähän parantaa asiakirjan laatua; jos on jotakin kerrottavaa, niin kertoo nyt ihmeessä sen kerrottavan. Muutenhan tämä on ihan jonninjoutavaa meidän käsitellä tämmöistä kertomusta, jossa ei sanota tämän mukaan yhtään mitään.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on kritisoitu monelta osalta Pohjoismaiden neuvoston toimintakertomusta ja myös sitten toimintaa osittain. Itse olen jäsenenä valtuuskunnassa ja hyvinvointivaliokunnassa ja olen ollut koko eduskunnassaoloaikani tässä työssä mukana. Olen kyllä nähnyt sen ihan tarpeelliseksi ja tärkeäksi pohjoismaisen yhteistyön kannalta, että suomalaiset kansanedustajat ovat siinä työssä vahvasti mukana. Toimintakertomuksen sisällöstä ja sen riittävyydestä voidaan tietysti esittää kritiikkiä, ja sitä tuleekin mielestäni edelleenkin kehittää myös ulkoasullisesti ja muodollisesti, sisällöllisesti yhtä lailla. Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomion muutamaan vuoden aikana käsiteltyyn asiaan.

Tuossa nimenomaisessa Helsingin täysistunnossa itse esitin huoleni muun muassa pohjoismaisten koulujen kosteus- ja homevaurioista, mikä on todellinen ongelma Pohjoismaissa. On edelleen hälyttävän paljon kosteus- ja homevaurioista kärsiviä koulurakennuksia. Suomi tietysti pelkästään jo noin 6 000 koulurakennuksella on tässä ikävässä asiassa mukana. Koulujen oppilaiden ja henkilökunnan terveyden pitäisi olla kyllä ykkössijalla myös pohjoismaisesti näissä asioissa, ja sillä tavalla olisin tällä puheenvuorollani halunnut hakea tätä yhteistyötä Pohjoismaiden kesken puuttua tähän asiaan mahdollisimman tehokkaasti. Mielestäni Pohjoismaiden neuvosto voi toimia yhteistyön välineenä myös tämän kaltaisissa asioissa.

Olinkin sitä mieltä, että Pohjoismaiden neuvoston tulisi perustaa homekoulujen korjaamiseksi yhteinen ohjelma. Esimerkkejä tästä yhteistyöstä on jo toki olemassa. Esimerkiksi Utsjoen Karigasniemen koululaiset kävivät syyslukukaudesta 2006 alkaen Norjan Karasjoen Grensenin koululla koulua, koska oma koulu oli remontissa ja Grensen oli jäänyt tyhjäksi. Eli yhteinen pohjoismainen ohjelma ja sen rahoitus voisi olla keino, sillä ongelmat ovat usein sen kaltaisia, että samankaltaisuuksia ja näitä rajapintoja on hyvinkin laajalti. Ennen kaikkea tuki korjaamisen aloittamiseen on tärkeä, ja PN voisi sillä tavalla olla mukana myös huolehtimassa tästä rahoituksesta.

Toinen merkittävä kysymys, mistä täällä on myös jo käyty keskustelua, on ollut tänäkin vuonna rajaesteiden poisto. Valtuuskunta on kuullut useissa kokouksissa rajaestetyön etenemisestä, ja pohjoismaisten yhteistyöministerien asettama pohjoismainen rajaestefoorumi aloitti toimintansa. Foorumin työ on kaksijakoinen. Toisaalta pyritään estämään uusien rajaesteiden muodostumista ja toisaalta poistamaan olemassa olevia esteitä. Parlamenttien lainsäädäntötyössä tulisi tarkistaa aina, ovatko mahdolliset uudet esteet torjuttavissa. Näin lainsäätäjät olisivat aktiivisia sekä kansallisesti että pohjoismaisesti. Yhtenä suurena esteenä on edelleenkin verotussopimus ja sen muuttaminen. Valtuuskunnassa pelättiin muutoksen aiheuttavan vaikeuksia erityisesti suomalaisille paluumuuttajille ja eläkeläisille, jotka saavat osan eläkkeestään Ruotsista, ja todellakin tuo muutoksen vaikutus oli eläkeläisiä ajatellen kyllä viime muutoksen yhteydessä negatiivinen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin vielä painottaa hyvinvointivaliokunnan esiin nostamaa kysymystä, joka täällä äskenkin jo mainittiin, eli nämä transrasvat. Käsittelyn perustanahan oli transrasvojen kieltämisestä tehty neuvoston sosialidemokraattisen ryhmän jäsenehdotus A 1411. Valiokuntien yhteisessä äänestyksessä tuo ehdotus sai enemmistön tuen, ja sen ehdotuksesta hyväksyttiin istunnossa ministerineuvostolle kohdistettu suositus numero 20, jonka mukaan vahingollisten transrasvahappojen määrää elintarvikkeissa tulisi Tanskan esimerkin mukaisesti rajoittaa ja tuottajia tulisi kehottaa merkitsemään elintarvikkeet, jotka eivät sisällä transrasvaa. Se, mihin tämä asia sitten tästä etenee, täällä esitettiin siitä kritiikkiä, onko näillä linjauksilla ja kirjauksilla sitten merkitystä. Todellakin nyt täytyy toivoa sitten, että ennen pitkää Pohjolan esimerkki vaikuttaisi myös muihin maihin. Meidän tavoitteenamme tietysti tulee olla, että saamme vietyä nämä tiukat transrasvasäädökset myös EU-tasolla läpi.

Pohjoismaiden neuvoston asemasta on myös EU-poliittisesti käyty kriittistä keskustelua. Viimeisimmäksi tuolla Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Kööpenhaminassa s-ryhmä otti kantaa ja kovasti ihmetteli tätä keskiryhmän EU-selvitystä, jossa viitattiin itse asiassa Pohjoismaiden neuvoston mielekkyyteen ylipäätänsä. On tietysti perin kummallista, jos pohjoismaisten poliitikkojen toimesta näinkin voimakkaasti kyseenalaistetaan Pohjoismaiden yhteistyön merkitys.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti Pohjoismaiden neuvoston työ on tärkeää ja keskinäisten suhteiden ylläpitäminen ja erilaisiin yhteisiin ongelmiin paneutuminen vahvistavat pohjoismaista yhteistyötä. On syytä korostaa yhteistä arvopohjaa, joka Pohjoismaissa vallitsee. Tiiviillä kanssakäymisellä voimme ottaa toisistamme oppia ja hakea parhaita käytäntöjä omiin tarkoituksiimme. Vaikka Pohjoismaat mielletään varsin yhtenäiseksi hyvinvointialueeksi, niin myös monet erot kulttuureissamme ja lainsäädännöissämme aiheuttavat ongelmia.

Pohjoismaiden neuvoston yksi painopistealueista oli vuonna 2008 rajaesteiden poistaminen ja uusien esteiden ehkäiseminen kansalaisten ja yritysten vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi Pohjoismaissa. Mikäli konkreettiset rajaesteet ovat Pohjoismaiden muodostaman jokseenkin yhtenäisen alueen puitteissa huomattavat, voidaan vain ihmetellä yhteisen Euroopan unionin sisällä ratkottavien ongelmien laajuutta. Ongelmia meillä lisää myös se, että kaikki Pohjoismaat eivät ole unionin jäseniä. Suomen EU-selonteossa viime viikolla asetettiin tavoitetilaksi kaikkien Pohjoismaiden EU-jäsenyys, ja tämä varmaan myös helpottaisi pohjoismaista yhteistyötä. Lisäksi se lisäisi Pohjoismaiden merkitystä myös globaalina toimijana.

Rajaesteisiin pureutuva rajaestefoorumi aloitti toimintansa vuonna 2008, ja sen toiminnalle on asetettu paljon odotuksia. Täällä on paljon nostettu konkreettisia rajaesteitä esille, ja yksi raja-alueiden yhteistyöhön liittyvä asia on myös petoeläinkannat. Petoeläimet ja niiden aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet, ja jo vuonna 2007 perustettu työryhmä on jättänyt esityksensä Norjan, Ruotsin ja Suomen hallituksille. Painopiste esityksessä tuntuu olevan enemmän kantojen ja lajien suojelussa kuin vahinkojen estämisessä, kuten ed. Pulliainen täällä totesi.

Neuvoston painopisteistä alueyhteistyöhön ja lähialueyhteistyöhön liittyvät Itämeri-yhteistyö ja pohjoinen ulottuvuus. Viimeksi mainittu, pohjoinen ulottuvuus, on jäänyt monien muiden asioiden jalkoihin. Se on tärkeä osa lähialueyhteistyötä, ja sen merkitystä tulisi korostaa enemmän.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa. Monet muutkin täällä ovat todenneet kieliongelman, ja täytyy todeta, että suomen kielen asema asettaa suomalaiset eriarvoiseen asemaan muiden Pohjoismaiden kanssa. Koska Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö sijaitsee Tanskassa, on ongelma vain entisestään korostunut. Sihteeristöön rekrytoidaan eniten tanskalaisia ja suunnitelmia suomenkielisen käännöstoiminnan supistamisesta on nostettu esille. Suomen valtuuskunta on todennut käännösten puutteen haitanneen jo pitkään suomalaisten jäsenten toimintaa. Lisäksi ongelmana on ollut se, että käännökset tulevat niin myöhäisessä vaiheessa, että täysipainoinen asioihin perehtyminen vaarantuu. Mikäli halutaan yhteistyön kitkatonta jatkuvuutta, olisi syytä saada norjan- ja tanskankieliset asiakirjat edes ruotsiksi käännettyinä.

Lopuksi totean, että täällä on jonkun verran käytetty puheenvuoroja ja kriittisiä puheenvuoroja varojen käytöstä, ja se on varmasti paikallaan. Varojen käytössä tulee aina olla tarkkana ja niiden käyttöä täytyy tarkasti seurata. Konservatiivinen ryhmä onkin useaan otteeseen esittänyt leikkauksia budjettiin.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on ollut Suomelle ikkuna länteen. Meillä on samat arvot, meillä on sama yhteiskuntanäkemys, ja me olemme yhdessä luoneet yhteiskunnan, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan, jota kaikkialla maailmassa ihannoidaan.

Valitettavasti pohjoismaista yhteistyötä ei tänä päivänä tunneta riittävästi. Miksi ei tunneta? Siihen en osaa vastata. Luulen, että se johtuu osittain siitä, että toiminta on niin paljon laajentunut. Pohjoismaisessa yhteistyössä ja Pohjoismaiden neuvostolla ei ole päätösvaltaa. Se tekee vain suosituksia, ja nämä suositukset jäävät usein leijumaan ilmaan. Kun suositukset on hyväksytty, ne unohdetaan aika pian ja ei tapahdu minkäänlaista seurantaa, ryhtyvätkö asianomaiset hallitukset näissä eri maissa niihin toimenpiteisiin, mitä toivotaan — ei voi sanoa edellytetään, vaan mitä toivotaan — siinä suosituksessa.

Mutta kyllä pohjoismainen yhteistyö Poh-joismaiden neuvostossa edelleen toimii ja tuottaa meille hyötyä. Erittäin tärkeä on esimerkik- si Nordplus opiskelijoille, Nordjobb nuorille. Nordplus tarkoittaa sitä, että suomalainen voi mennä Norjaan opiskelemaan, saa stipendin ja opiskelee siellä tai islantilainen tulee Suomeen opiskelemaan stipendin avulla. Nordjobb: Suomalaiset voivat mennä Tanskaan töihin, tanskalaiset, norjalaiset tulevat Suomeen töihin, ja näin tämä yhteistyö tiivistyy. Tämä on erittäin tärkeää.

Sanoin tuossa aikaisemmin, että toiminta on laajentunut ja se on johtanut siihen, että hyväntahtoiset poliitikot Pohjoismaiden neuvostossa hyväksyvät liian herkästi ja liian helposti kaikenlaisia projekteja. Niitä on kaiken kaikkiaan tänä päivänä noin 2 000. Jos minun pitäisi luetella, minunhan pitäisi tuntea jos ei nyt näitä kaikkia projekteja niin ainakin kymmenen, mutta kyllä minun on vaikea luetella edes kymmentä projektia, ja se johtuu juuri siitä, että niitä on niin tavattoman paljon. Kun näitä projekteja käynnistetään, niin silloin tulisi aina kysyä, mikä on pohjoismainen hyöty tästä projektista. Mitä lisäarvoa tämä projekti antaa Pohjoismaille? Siihen pitäisi aina vastata, ja jos ei siihen osaa vastata, silloin sitä ei pidä käynnistää.

Hyvänä esimerkkinä voisi olla, tai projekti, jota ei pitäisi käynnistää on toimiston perustaminen Minskiin, Valko-Venäjän Minskiin. Minä en ymmärrä, minkä takia Pohjoismaiden neuvosto perustaa toimiston Valko-Venäjän Minskiin. Perustelut ovat, että näin halutaan edistää demokratiaa Valko-Venäjällä. Onko Pohjoismaiden neuvoston tehtävä lähteä edistämään demokratiaa Pohjoismaitten ulkopuolelle? Minkä takia me emme mene Zimbabween, minkä takia me emme mene Kuubaan, missä se raja kulkee? Minusta meidän pitäisi pysyä Pohjoismaissa ja Pohjoismaissa harjoittaa sellaista toimintaa, josta on Pohjoismaille hyötyä.

Mielestäni toimintaa tulisi muuttaa selvästi kapeammaksi ja terävämmäksi. Silloin myöskin kansanedustajat eri parlamenteissa tietäisivät, mitä asioita Pohjoismaiden neuvostossa käsitellään, mitä tuloksia siellä on saatu aikaan ja varsinkin silloin, kun tavoitteena on aina tuo pohjoismainen hyöty. En tiedä, onko Pohjoismaiden neuvostolla ollut ratkaiseva vaikutus siihen, että suomen kieli sai virallisen aseman Ruotsissa. Ainakin Pohjoismaiden neuvosto oli aloitteentekijänä siinä, ja me suomalaiset valistimme kyllä kollegoitamme näissä muissa Pohjoismaissa, mitä tämä virallisen aseman saaminen merkitsisi, ja se johti siihen, että suomen kieli sai sitten loppujen lopuksi virallisen aseman. Eli kyllä me aina silloin tällöin saamme jotakin aikaan, mutta niin kuin tuossa totesin, toiminta saisi olla selvästi kapeampaa ja terävämpää.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan asialistaan on erittäin helppo Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä yhtyä. Varsinkin tämä viimeinen osa tästä toiminnan järkeistämisestä ja kaventamisesta on todella kannatettava. Mutta sosiaali- ja terveyssektorilla pohjoismainen yhteistyö antaa itse asiassa mahdollisuuksia yhteisten toimintamallien kehittämiseen ja tutkimiseen. Lasten hyvinvointi, ikääntyvä kansa, työelämän ja asumismallien tutkiminen sekä perusterveydenhuollon ratkaisut ja lisäksi erikoislääketieteen tutkimus, lääkehankinnat, koulutus ja erilaiset toteuttamismallit ovat muun muassa niitä alueita, joissa yhteistyö tuo paitsi ymmärtämystä ja osaamista myös kustannussäästöjä.

Pohjoismaisten parlamenttien aktiivinen puuttuminen rajojen ylikin, ainakin asenteilla, muun muassa lasten asemaan olisi tänä päivänä aiheellista. Grönlanti ja Färsaaret, molemmat, ovat alueita, missä lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö ja insesti on aivan arkipäivää ja prosentuaalisesti mitattuna ihan eri tasolla kuin meidän muiden maiden kohdalla, ja jotenkin luulisi, että Pohjoismaiden neuvosto voisi ottaa kantaa myöskin tähän asiaan nykyistä topakammin ja järjestää valtiollisten hallintoelinten yhteistyönä jonkinlaista kuria ja järjestystä tähän asiaan.

Väestöltään pienten pohjoisten valtioiden yhteinen ja raikas, jopa muutaman maan suhteen samaan lainperustaan pohjautuva yhteiskuntamalli muodostaa myös yhteisen brändin, jonka alla on näkyvämpää edustaa paitsi EU:ssa myös maailmanlaajuisesti.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisuus on arvo sinänsä, ja muutaman vuoden ajan suomalaisessa koulujärjestelmässä pohjoismaisen historiallisen perustan opettaminen on jätetty lähes täysin pois. Kuitenkin kulttuurin ja tapojen, sosiaali- ja terveysjärjestelmien ja lainsäädännön ymmärtämiselle olisi eduksi tietää, mistä kaikki nämä asiat kumpuavat.

Samaa historian ja kulttuurin ymmärtämistä vahvistaa myös ruotsin kielen asema Pohjoismaissa. Suomen kaksikielisyys ja sen mukanaan tuomat kielitaidon vaatimukset ovat oikeastaan kautta vuosisatojen kärjistäneet tunteita. Väittelyn sijaan pitäisi lisätä ja aikaistaa hauskalla tavalla toteutettavaa ruotsin kielen oppimisen mahdollisuutta varsinkin näillä rannikkoalueilla, missä kieli on läsnä arkipäivässä ja arkielämässä. Tähän Pohjoismaiden neuvosto onkin puuttunut kieliohjelmilla, monikielisillä tv-ohjelmilla, kirjastoilla, kulttuurin, oppilasvaihdon ja leirien keinoin. Toki Suomessa — suomen kieli on ymmärrettävästä syystä aika vähän osattu kieli maailmalla — kaikki kieliopetus ja sen tehostaminen pitäisi aloittaa nykypäivänä aikaisemmin ja olla osana ihan normaalielämää.

Pohjoismaiden yhteistyö vahvistaa Suomen asemaa myös Pohjoismaiden itärajana suhteessa Venäjään. Pohjoismaiden neuvostolla onkin useita hankkeita yhteistyössä Raja-Karjalan ja Venäjän ja, kuten ed. Kallis sanoi, myöskin Valko-Venäjän suhteen, ja se on aika monessa suhteessa myös pohjoismaisen kansanterveyden etu, varsinkin kun ajatellaan tuberkuloosin ja tarttuvien tautien leviämistä rajojen yli. Mutta kuitenkin pitäisi tämän toiminnan olla sellaista, että se vaikuttaa myöskin Venäjän omaan haluun hoitaa myöskin omalla kustannuksellaan ja omalla toiminnallaan näitä ongelmia. Pohjoismaat eivät saisi ottaa siellä tällaisen hyvän tahdon enkelin roolia vaan mieluumminkin ohjaavan ja käytäntöihin perustuvan opettajan roolin.

Ja kuten joku viisas on joskus sanonut, sanoisin itse kääntäen, että venäläisiä emme ole ja ruotsalaisiksi emme tahdo tulla, joten voimme olla ylpeästi suomalaisia siinä pohjoismaisessa perheessä. Saisimmepa vielä tanskalaiset kääntämään osan papereista myöskin suomeksi niille, jotka eivät ruotsia tai tanskaa ymmärrä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on erittäin tärkeää kaikille Pohjoismaille. On tavallaan ihme, että meidän yhteistyömme taso Pohjoismaiden neuvostossa ei ole edennyt nykyistä pitemmälle, koska meillä on kuitenkin loistavat edellytykset yhteistyölle. Onhan meillä vakiintuneet yhteiskuntajärjestelmät, kulttuurimme näissä valtioissa on käytännöllisesti katsoen sama, kauppayh-teydet toimivat, ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä ei ole voinut pitkään, pitkään aikaan puhua enää mitään. Kulkeminen ja yhteistyö on ollut aivan luontevaa, ja esimerkiksi rajan ylittäminen on käynyt ihan huomaamatta monessa paikassa. Tätä taustaa vasten tarkastellen nykyisen yhteistyön taso on tavallaan ihme, että se ei tämän aktiivisempaa kuitenkaan ole Pohjoismaiden neuvoston kannalta ajatellen.

Uusia mahdollisuuksia yhteistyölle meillä on valtavasti tulevaisuudessa edessä. Puolustusasioista on puhuttu paljon, ja mielestäni yksi yh-teistyön muoto olisi siinä hankintojen saattaminen aika pitkälti tarjousmenettelyllä yhteen. Siinä voitaisiin saada suurta taloudellista hyötyä ja ennen kaikkea hankkia kokemuksia suurin piirtein samanlaisissa ilmasto-olosuhteissa elävillä mailla. Esimerkiksi puolustuspolitiikan kannalta tiedonvälitys on aivan välttämätöntä, ja on puhuttu myös siitä, että ilmavalvonta- ja rajavalvontapuolella pystyttäisiin tehostamaan yhteistyötä, jotta saataisiin tulevaisuuden uhkiin varautuminen paljon nykyistä paremmalle tasolle. Ymmärrän toki sen, että puolustusasiat ovat arkoja asioita kaikille valtioille, mutta ellei aloitteentekijää asiassa löydy, niin se sitten jää tulevaisuudessa yhä enemmän hartaan toiveen varaan. Nimenomaan puolustusasioissa pohjoisilla alueilla, joiden poliittinen sekä sotilaallinen ja taloudellinen painoarvo nousee koko ajan, uudet yhteistyömuodot ovat aivan välttämättömiä.

Uutena seikkana pohjoismaisessa yhteistyössä Euroopan unioni tarjoaa aivan loistavan mahdollisuuden nykyistä parempaan yhteistyöhön. On omalla laillaan surkuhupaisaa ja jopa vahingollista, että maatalouspolitiikassa Euroopan unionissa eivät Suomi, Ruotsi ja Tanska ole pystyneet sen parempaan yhteistyöhön. Kaikki tietävät, että nämä kolme maata tarvitsevat välttämättä yhteistä näkemystä, miten hoidetaan maatalouspolitiikan suuret kiemurat kuntoon, ja tiedämme vallan hyvin myös sen, että elintarvikkeiden tuotannossa tulevaisuudessa tulee olemaan suuria vaikeuksia, vaikka esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia.

Ei käy oikein laatuun sekään, että Euroopan unionin maatalouspoliittisissa neuvotteluissa Pohjoismaiden eri maat vetävät ihan eri suuntaan, vaikka kaikilla näillä olisi paljon yhteisiä tavoitteita. Kannattaisiko Pohjoismaiden neuvostossa nostaa tämä asia esille, jotta saataisiin uusi yhteistyömuoto auki? Euroopan unionin toinen pääala maatalouspolitiikan rinnalla, aluepolitiikka, on myös alue, jolla kannattaisi yhteistyötä parantaa. Meillä on pohjoiset alueet, joilla talouskehitys viime vuosina on mennyt koko ajan alaspäin. Totta kai valtioilla itsellään on paljon tehtävää tällä toiminta-alalla, mutta ennen kaikkea Euroopan unionin määrärahat lisääntyvät rakennekehittämisen tukemisessa ja aluepolitiikan alalla. Sen takia olisi välttämätöntä saada lisää määrärahoja Euroopan unionista näiden pohjoisten alueiden tukemiseen.

Itämeri-asia on meille kaikille läheinen, Pohjoismaille erityisesti, koska pohjoismaisia ihmisiä asuu tämän jo vahvasti likaantumistilassa olevan suuren meren rannalla valtavan paljon, ja siinä on meillä kaikilla parannettavaa omalta osaltamme.

Lopuksi, arvoisa puhemies, Pohjoismaiden suurin mahdollisuus, Pohjoismaiden neuvosto, on jäänyt aivan liian pienelle käytölle. Kuitenkaan ei kannata asiaa haudata ollenkaan historian sivuille, vaan kannattaa katsoa valoisasti tulevaisuuteen ja Pohjoismaiden yhteistyön tiivistäminen pitää ottaa myös meillä parlamenteissa paljon nykyistä vakavammin. Ainoa keino poistaa kansakuntien väliltä ennakkoluuloja ja ristiriitoja on elävä keskustelu ja sitä kautta paljon, paljon pitemmälle pääsy verrattuna nykyiseen päivään. Pohjoismaiden neuvosto voi olla meille kaikille elävä foorumi, joka parantaa Pohjoismaiden taloustilannetta ja ihmisten elämänlaatua paljon nykyistä paremmin. Tämä mahdollisuus on valitettavasti jäänyt hyvin pitkälti käyttämättä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna juhlimme vuotta 1809. On nimittäin kulunut 200 vuotta siitä, kun Suomi ja Ruotsi erkaantuivat toisistaan Ruotsista ja Suomesta riippumatta suurvaltapoliittisella sopimuksella, jonka Venäjän tsaari ja Ranskan keisari Tilsitissä sopivat. Kun muistetaan, että ennen vuotta 1809 Suomi on ollut 600 vuotta Ruotsin valtakunnan osa, se antaa ehkä meille jossain määrin historiallista perspektiiviä, koska Suomi ei ole tähän päivään mennessä ollut vielä sitten vuoden 1917 jälkeen edes sataa vuotta itsenäinen.

Jos me katsomme suomalaista yhteiskuntaa, voidaan sanoa, että suomalainen yhteiskunta on perusteiltaan vahvasti pohjoismainen yhteiskunta ja se leimaa sitä, ja siitä voimme olla erittäin tyytyväisiä. Taistelua on oikeastaan aina käyty siitä, kuuluuko Suomi länteen vai itään ja missä lännen ja idän raja menee mahdollisesti Suomen alueen sisällä. Olennaista on muistaa se, että Ruotsin kuninkaat aikoinaan valittiin jo Moran kivillä, kun siellä opittiin tekemään itsenäisiä, demokraattisia päätöksiä. Suomesta on kehittynyt tämän perinnön ansiosta demokraattinen kansalaisyhteiskunta.

Myöskin jo laillisuusperiaate Ruotsin vallan aikana oli erittäin vahva. Lakeja noudatettiin, ei niin, että käytetään vahvemman oikeutta, vaan tuomioistuimilla oli keskeinen rooli, ja se laillisuusperiaate on heijastunut tämän päivän yhteiskuntaan ja antaa Suomelle vahvaa vakautta. Tietysti Venäjän vallan aikana laillisuusperiaate oli Suomelle erittäin tärkeä. Se oli yksi tapa säilyttää suomalainen identiteetti.

Mutta todellakin siinä, miten Suomesta tuli itsenäinen, 1809 oli ensimmäinen vaihe. Sitten Venäjän vallan aikana tietysti sortopolitiikka vaikutti keskeisesti siihen, että Suomi todellakin halusi irrottautua. Mutta pitää muistaa se, että meillä olivat Ruotsin lait voimassa Venäjän vallan aikana, mutta sen lisäksi myöskin pohjoismainen aate syntyi 1800-luvun puolivälin jälkeen eli syntyi kaipuu yhtenäiseen Pohjolaan, millä on ollut myöskin kansallisuusaatteen heräämisen lisäksi merkittävä vaikutus siinä suhteessa, että Suomi on itsenäistynyt ja Suomi on ankkuroitunut nimenomaan Pohjoismaihin.

Toisen maailmansodan jälkeinen tilanne oli Suomelle erittäin hankala. Solmimme Venäjän kanssa yya-sopimuksen mutta halusimme toisen jalan, jolla olimme samanaikaisesti lännessä, ja se oli juuri nimenomaan Pohjoismaiden neuvosto ja pohjoismainen yhteistyö. Se oli Suomelle tietyllä tavalla legitiimiä, hyväksyttävää, ja sillä tavalla Suomi saattoi antaa vahvan aseman omalle puolueettomuudelleen ja perustella sitä. Myöskin Moskovan silmissä yhteistyö Pohjoismaiden kanssa oli suhteellisen helppoa, ja siksi sitä oli syytä vahvistaa.

Tärkeätä ja mielenkiintoista oli se, että jos katsomme 1960-lukua, 1970-lukua ja eurooppalaista näyttämöä, niin tuohon aikaan pohjoismainen yhteistyö oli kaikkein pisimmälle mennyttä yhteistyötä. Oli passivapaus, yhteistyömarkkinat, oli kielisopimus, yhteinen sosiaaliturva. Mutta jos katsomme historiallisessa perspektiivissä, sen jälkeen on tapahtunut merkittävä muutos. Benelux-maat ovat menneet pitkälle, mutta kaiken kaikkiaan Euroopan unionin yhteistyö on syventynyt niin pitkälle, että se on selvästi pitemmälle menevää yhteistyötä kuin pohjoismainen yhteistyö tänä päivänä. Oikeastaan pohjoismaisessa yhteistyössä se on hajautunut.

Jos me katsomme turvallisuuspolitiikkaa, kolme maata on Nato-jäseniä, kaksi on liittoutumattomia. Mitä tulee valuuttaan, vain yksi on yhteisvaluutta eurossa, ja viidestä Pohjoismaasta vain kolme on Euroopan unionissa. Oikeastaan pohjoismaisessa yhteistyössä pitäisi ottaa kunnianhimoiset tavoitteet tälle yhteistyölle vihdoinkin, ei sitä, että tehdään pieniä raportteja joistakin vähäisistä asioista. Sinänsä on tärkeätä, että tehdään homekoulujen suhteen kaikissa Pohjoismaissa työtä ja voimme antaa hyviä käytäntöjä toisille maille. Mutta oikeastaan näihin suuriin kysymyksiin pitäisi puuttua. Pohjoismaat pitäisi vihdoinkin yhdistää uudelleen, mikä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi ottaa yhteinen turvallisuuspoliittinen linja. Kaikkien viiden Pohjoismaan pitäisi olla Naton jäseniä. Silloin kaikkien Pohjoismaiden yhteinen puolustaminen olisi selvästi helpompaa, mutkattomampaa. Viisi Pohjoismaata Natossa olisivat myöskin merkittävä toimija, merkittävä vaikuttaja niille päätöksille, mitä Naton puitteissa tehdään, vaikka siellä kaikki päätökset viime kädessä kuitenkin tehdään yksimielisesti.

Euroopan unionissa olisi mielestäni tärkeätä, että vihdoinkin Norja ja Islanti tekisivät päätöksen siitä, että ne hakeutuisivat Euroopan unioniin. On täysin käsittämätöntä, että kehittyneet Pohjoismaat, joilla olisi paljon annettavaa unionille, ja jotka kuitenkin joutuvat maksamaan maksuja Eta-jäsenyyden johdosta unionille, eivät ole jäseniä. Toivottavasti se finanssikriisi, jota nyt koemme, johtaa tiettyyn ilmiöön, jossa ensin Islannissa tänä keväänä tehdään arvio, että halutaan liittyä Euroopan unionin jäseneksi, ja turvatakseen kalastusoikeutensa sen jälkeen Norja tekisi päätöksen, että he vihdoinkin haluavat koettaa vielä yhden kerran kansanäänestystä ja kansanäänestyksen kautta liittyä Euroopan unionin jäseneksi.

Mielestäni tärkeätä on se, että suomalaiset poliitikot asettaisivat tämän kunnianhimoisen vision itselleen Pohjoismaiden neuvostossa ja että tätä ajatusta vietäisiin eteenpäin sekä kotimaisilla foorumeilla turvallisuuspolitiikan suhteen että muilta osin myöskin Pohjoismaiden neuvostossa ja pyrittäisiin tällä tavalla vihdoinkin todelliseen pohjoismaiseen yhteistyöhön ja yhteiseen platformiin.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että pohjoismaisessa yhteistyössä tärkeätä on myös se, että se on hyvin paljon kansalaisten välistä yhteistyötä. Kansalaisjärjestötoiminta muodostaa erittäin vahvan pohjan pohjoismaiselle yhteistyölle, mikä johtuu siitä, että 350 000 suomalaista muutti Ruotsiin. On sukulaisyhteyksiä erityisesti tietysti Ruotsin ja Norjan ja miksei Ruotsin ja Tanskankin kesken, mutta kansalaiset ovat paljon tekemisissä keskenään. Tietysti tärkeätä on se, että me poliitikot hyödynnämme tätä kansalaisyhteistyötä mutta myöskin annamme tälle kansalaisyhteistyölle merkittäviä resursseja.

Tärkeätä on myöskin se, että vaikka meillä on näitä suuria haasteita, niin kuten tässä raportissakin todetaan, rajaesteet ja niiden poistaminen ovat erittäin tärkeitä. On edelleen pieniä, täysin tarpeettomia ongelmia, kun asutaan raja-alueella, ja jos asuu toisessa maassa, toiminta toisessa maassa saattaa olla suhteellisen vaikeata yksittäistapauksissa. Kaikki tämän tyyppiset rajaesteet on hyvä kartoittaa ja pyrkiä tehokkaasti poistamaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että merkittävä kysymys myöskin pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuuden kannalta on se, että Itämeren alue on erittäin tärkeä ja meillä Itämerenmaiden neuvosto. Siellä tehdään yhteistyötä. Sitten meillä on Pohjoismaiden neuvosto, jolla on oma historiallinen pohjansa. Tietysti täytyy keskustella siitä, pitäisikö nämä kenties yhdistää vai millä tavalla yhteistyötä näitten orgaanien välillä pitäisi tehdä, koska sinänsä tärkeätä on se, että kykenisimme kokoamaan suhteellisen laajat joukot Itämeren alueen ympärillä varsinkin silloin, kun pyritään vaikuttamaan Euroopan unionin päätöksentekoon. Yhteistyötä on, se toimii sinänsä suhteellisen hyvin, mutta ehkä pitäisi jollakin tavalla miettiä, pitäisikö olla pysyviä yhteisiä rakenteita näille järjestöille. En esitä niiden yhteen laittamista mutta kuitenkin pysyvämpiä rakenteita, joissa pyrittäisiin hyödyntämään kummankin vahvuuksia ja myöskin kummankin vaikutusvaltaa erilaissa eurooppalaisissa organisaatioissa.

Herra puhemies! Ei se tanskan kieli luettuna niin kauhean vaikeata ole. Suosittelenkin, että ne, jotka haluavat oppia tanskaa, ottavat lyhyitä kursseja tanskan kielessä, niin sen jälkeen ainakin lukemisen pitäisi suhteellisen hyvin onnistua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen saanut työskennellä muutamia periodeja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenenä. Viime viikolla torstaina ja perjantaina olin mukana Pohjoismaiden neuvoston valiokuntakokouksessa sen elinkeinovaliokunnan jäsenenä Kööpenhaminassa ja täällä toin voimakkaasti esille Keskipohjolan liikenneinfran parantamista niin maantie- kuin rautatieyhteyksinä. Keskipohjola—Mittnorden-visio liikennerakenteen osalta on ollut vahvasti esillä jo eri vuosikymmenten aikana.

Silloin kun meillä oli aikoinaan ne läänit, mitkä olivat 1990-luvun loppuun saakka, maaherrat hyvin voimakkaasti ajoivat juuri Keskipohjola-käytävää, ja tästä käytäväajatuksesta liikenne-infrarakenteen käytävänä olen tehnyt myöskin jäsenaloitteen, jonka johdosta Pohjoismaiden neuvoston elinkeinovaliokunta päätti selvittää, minkä verran olisi kuljetuksia, minkä verran olisi liikennettä aina laajan Venäjänmaan läpi Suomen keskisten maakuntien, Etelä-Savon ja Keski-Suomen, siis Jyväskylän, Keuruun ja Haapamäen, kautta Vaasaan ja edelleen yli Merenkurkun, yli Pohjanlahden, Ruotsin vastaaville kohdille, Trondheimin seuduille Atlantille ja sieltä edelleen eteenpäin. Tämä Keskipohjola-käytävä tutkitaan ja selvitetään, ja toivon, että selvitetään perusteellisesti myös ne potentiaaliset mahdollisuudet, mitä kuljetuksille on. Jos tuossa selvityksessä tyydytään siihen, minkä verran nyt on liikennettä, minkä verran nyt on liikennekäyttöä, niin silloin tuo ei anna totuutta, koska tällä hetkellä Merenkurkun ylittävä laivaliikenne koki suuren tappion tax-freen loppuessa muutama vuosi sitten. Kymmenkunta vuotta on jo tuosta vierähtänyt, ja näin ollen siitä ei ole ollut sillä tavalla markkinoitua käytävää yli Merenkurkun kuin on aikoinaan ollut.

Toivon, että tätä ennakkoluulottomasti selvitetään ja nähtäisiin potentiaaliset mahdollisuudet. Rautatietähän on, poikkirataa Huutokoski—Savonlinna-välillä on kunnostettu, Vaasa—Seinäjoki-rata sähköistetään, Haapamäen kautta kulkevia ratoja on haluttu kunnostaa, siis tarkoitan Jyväskylä—Haapamäki—Seinäjoki tässä yhteydessä, ja nämä tulisi edelleen sähköistää, kuten maakunnallinen Keski-Suomen liitto esitti. Silloin luotaisiin rautatieverkko Suomen puolelta. Vastaavasti tulisi selvittää mahdollinen rajanylityspaikka Parikkalasta Elisenvaaraan entiseen Karjalaan ja edelleen tulisi selvittää maantien parannus. Siellähän pahin väli tökkii Multia—Ähtäri-välillä, muitakin osuuksia on. Silloin saataisiin Valtatie 18 yhdessä Valtatie 23:n kanssa Mittnorden—Keskipohjola-käytävään. Ruotsin puolella on suunnitelmia tiettyjen rataosuuksien parantamisesta ja sähköistämisestä, ja näin ollen tuo Keskipohjola-käytävä on vahvasti esille tuotava vaihtoehto. Pääkaupunkien kautta liikennekolmiot on suunniteltu, samoin Kalottialueella ovat hyvät suunnitelmat menossa, tarvitaan tätä Keskipohjola-käytävän vauhdittamista. Sillä on myöskin kotimaan liikenteen ja myöskin huoltovarmuuden kannalta erittäin vankka tehtävänsä.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa muutaman periodin työskennelleenä olen havainnut, että meille eivät puolustuspoliittiset kysymykset kuulu. Ne eivät ole olleet lainkaan esillä, eivätkä meille ole kuuluneet myöskään neuvomiset siitä, minkä maan tulisi kuulua mihinkä sotilasliittoon taikka EU:hun tai johonkin muuhun. Nämä kysymykset on haluttu tietoisesti Pohjoismaitten välisessä Pohjoismaiden neuvoston yhteistyössä jättää kunkin maan omiksi asioiksi.

Kun täällä kuitenkin on vilahtanut kysymys pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä, niin täytyy muistaa, että se voi koskea vain ilma- ja merivalvontatietojen jakamista siten, että se on hyödyllistä myöskin siviiliturvallisuuden, meriliikenteen pelastusvalmiuden kannalta. Tässä on parannettavaa.

Samoin kysymys voi koskea puolustusmateriaalihankintoja puolin ja toisin, joissa muun muassa suomalaisella puolustusteollisuudella olisi paljon mahdollisuuksia antaa ja tarjota markkinoille suomalaisia hyviä, täällä hyviksi koettuja tuotteita ja vastaavasti vuorovaikutuksessa. Mutta tällöin on tärkeää turvata huoltovarmuus.

Sitä vastoin meillä ei varmasti ole — tämä nyt menee sivuun käsiteltävänä olevasta asiasta jonkin verran, mutta todettakoon, kun on keskustelua käyty — mitään intoa siihen, että lähtisimme Islannin ilmapuolustusta turvaamaan. Tämä ei ole Suomen vähien puolustusvoimavarojen mukaista.

Arvoisa puhemies! Näen pohjoismaisen yhteistyön Pohjoismaiden neuvostossa tärkeäksi. Jotkut ovat katsoneet, että kun olemme nyt EU:ssa, emme enää tarvitse Pohjoismaiden neuvostoa. Näen kuitenkin kokemukseni pohjalta, että tällä on oma tehtävänsä ja nimenomaan oma tehtävä on laajentunut myöskin hyvään yhteistyöhön Baltian maitten kanssa. Pohjolan alue on laaja, jos ajatellaan vaikkapa vain Suomen itärajalta Grönlannin läntisille merialueille, laajasta alueesta on kysymys, tai Etelä-Tanskasta Huippuvuorien seuduille. Laaja alue maapallolla on, ja meillä on paljon yhteisiä kysymyksiä, joissa on hyvä kokoontua tämän toimielimen merkeissä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan minä pyysin puheenvuoron ed. Sasin puheenvuoron vuoksi, mutta hän lähti nyt pois. Ajattelin sanoa oikeastaan kaksi asiaa.

Hän puhui siitä, kun liityimme Pohjoismaiden neuvostoon. Sehän oli ulkopoliittisesti aikoinaan varsin merkittävä askel. Suurin piirtein samoihin aikoihin Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon ja venäläiset joukot jättivät Porkkalan ja meillä ei enää ollut vieraita joukkoja oman maan päällä, että silloin Suomi todella astui pitkälle lähemmäksi Eurooppaa. Siinä oli syynä Paasikiven erittäin menestyksellinen ulkopolitiikka, jota silloinen pääministeri Kekkonen tuki, ja sitten nämä pohjoismaiset persoonallisuudet, joista ehkä K. A. Fagerholm oli tärkein.

Se osuus, jossa ed. Sasi puhui EU:sta, on hyvin merkittävä, koska silloin taas, kun me liityimme EU:hun, Pohjoismaiden neuvoston työn merkitys heikkeni, ja Pohjoismaiden neuvostohan on hirveän paljon ollut hakoteillä sen jälkeen. Minusta se, että jollain tavalla Pohjoismaiden neuvosto saisi luontevan roolin ja yhteyden EU:hun, olisi hyvin tärkeää. Siinä vaan on minusta ongelma se, että Pohjoismaiden neuvostossa on aika paljon semmoisia politiikkoja, jotka eivät ollenkaan ole EU:sta kovin kiinnostuneita. He pitävät sitä pahana byrokratiana. No, sen pahempaa byrokratiaa, kuin Pohjoismaiden neuvoston byrokratia on, nyt tuskin missään pystyy rakentamaan, mutta joka tapauksessa minä hyvin mielelläni toimisin yhteistyössä ed. Sasin kanssa sen puolesta, että tämmöiset järkevät puheenvuorot yhteistyöstä EU:n kanssa vahvistuisivat ja saataisiin maat edes tässä suhteessa samalle linjalle.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston jäsen ed. Peltonen mainitsi puheessaan siitä, että hän on ollut aktiivinen toimija, jotta homekouluongelmaa voidaan ratkoa neuvoston yhteistyönä. Ed. Peltosen esitystä kannattaa pohtia myös hallituksen perustamassa hometyöryhmässä, ja toivon, että tämä viesti kantaa työryhmän jäsenille. Tämä on aivan uudenlaista yhteistyötä, mitä kannattaa pohtia, onko sillä tulevaisuudessa myös mahdollisuus onnistua.