2) Kunnallisten lähipalvelujen turvaaminen
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävä asiakokonaisuus
koskee ihmisten asumista, lähipalveluja ja paikallista
vaikuttamista, siis meidän suomalaisten jokapäiväistä arkea.
Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata
laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti
koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle
ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa
kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Tämän
varmistamiseksi hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen,
jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen
kuntarakenne. Vain vahvat, elinvoimaiset kunnat pystyvät
pitämään huolta omista kuntalaisistaan
ja tarjoamaan heille tarpeelliset palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa
demokratian keinoin oman kotikuntansa asioihin ja myös
omaan elinpiiriinsä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus on ajallisesti ja
osaksi myös toiminnallisesti suoraa jatkoa keskustan käynnistämän
kunta- ja palvelurakennehankkeen jo kuuden vuoden mittaiselle työlle.
On hyvä muistaa, että myös Paras-uudistuksen
lähtökohdaksi valittiin aikoinaan vahvat peruskunnat.
Kuntauudistuksen tavoitteet löytyvät myös
Paras-puitelain tavoitteista.
Tunnistimme hyvin laajasti jo vuonna 2005, että olemme
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa pahasti myöhässä.
Kun keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen viisi vuotta sitten
tässä salissa esitteli hallituksen esityksen kunta-
ja palvelurakenteen uudistamiseksi, hänen mukaansa uudistuksen
motoksi sopivat hyvin tunnetun laulun sanat "Aika entinen ei koskaan
enää palaa". Tuota mottoa voimme hyvin käyttää edelleen.
Tosin Manninen totesi jo lain esitellessään, ettei
puitelaki ole hänenkään mielestään
riittävä, mutta hän katsoi sen riittävän
uudistuksen käynnistämiseen, mikä oli
tuolloin tärkeintä.
Puitelain seurauksena kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen
käynnistyikin ensi alkuun rivakasti, mutta aivan viime
vuosina muutostahti on hiipunut. Kuntarakenteiden uudistumisen hidastumista
kuvaa konkreettisesti se, että kun viime valtuustokauden
vaihteessa, vuonna 2009, toteutui 32 kuntaliitosta, niin tulevan
valtuustokauden vaihteeseen, vuodelle 2013, on varmistunut tähän
mennessä vain kaksi liitosta.
Tiivistetysti voi sanoa, että Paras-hankkeen aikana
otettiin askeleita aivan oikeaan suuntaan, mutta alueelliset erot
tässä ovat huomattavia. Joillakin alueilla on
todella otettu iso harppaus ja uudistettu rakenteet siten, että niillä voidaan
vastata 2020-luvun tarpeisiin. Osalla alueista puolestaan on edetty
aivan tipuaskelin, ja onhan meillä myös alueita,
joilla ei ole edetty asiassa vielä lainkaan. Siksi hallitus
pitää tärkeänä nyt uudelleen
vauhdittaa tätä muutosta ja arvioida kehitystä ja
uudistustarpeita koko valtakunnan näkökulmasta,
alueita kokonaisuuksina tarkastellen. Uudistus on välttämätön,
jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän
vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista,
kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden
kestävyyden asettamista paineista sekä siitä,
että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien
hoidettavaksi.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi kuntauudistus
on pakko tehdä. Mutta sitä ei tehdä pakolla,
se tehdään yhteistyöllä. Hallitusohjelman
mukaisesti tänä syksynä laaditaan selvitys
kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta.
Tämä työ on parhaillaan meneillään.
Tässä hyödynnetään
kaikkea sitä tietoa, työtä, kokemusta
ja tutkimustuloksia, joita kuuden vuoden aikana on Paras-hankkeesta
saatu. Selvityksen valmistuttua ensi vuoden alussa hallitus käynnistää laajan alueellisen
kuulemiskierroksen, jossa kerätään kuntien,
alueiden ja eri sidosryhmien näkemyksiä esitettyihin
vaihtoehtoihin.
Nyt laadittava selvitys tuottaa siis pohja-aineiston tuolle
kuntakierrokselle: hahmotuksen vahvan peruskunnan kriteereistä ja
niiden pohjalta alustavasti hahmottuvasta kuntakartasta, joka pitää sisällään
myös vaihtoehtoja. Vasta tämän kuntakierroksen
ja alueilta saadun palautteen pohjalta laaditaan hallituksen esitys
puitelain korvaavaksi rakennelaiksi.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esitetty
väittämä, että kuntakarttaa
ollaan piirtämässä pakolla, herättää vastakysymyksen
siitä, mihin tuo väite perustuu. Hallitusohjelmassa
ei ole mainintaa siitä, mikä olisi kuntien lukumäärä jatkossa,
puhumattakaan siitä, että kuntauudistus olisi kirjattu
perustuvan kuntien pakottamiseen. On ymmärrettävää,
että kuntauudistuksen vastustajat antavat uudistukselle
ensin sellaisen hahmon, jota on mahdollisimman helppo vastustaa.
Mikä olisikaan sen helpompi vastus kuin pakolla määrätty
Suomen kuntakartta!
Hallitus tiedostaa erittäin hyvin sen, että hyvät
strategiset kuntaliitokset tarvitsevat onnistuakseen vahvaa yhteistä tahtotilaa
ja henkilöstön ja luottamushenkilöiden
sitoutumista uuden kunnan rakentamiseen. Mitä vahvempi
on yhteinen tahtotila, sitä nopeammin päästään
uuden kunnan todelliseen kehittämiseen. Tässä vaiheessa
ei ole vielä edes ajankohtaista pohtia sitä kannustamisen,
ohjaamisen, rajoittamisen ja määräämisen
keinovalikoimaa, jota uudistuksessa tultaisiin tarvitsemaan. Nykyisin
voimassa olevassa, edustaja Kiviniemen tänne esittelemässä kuntajakolaissa
nuo kaikki keinot ovat käytössä, mutta
mikä on niiden sisältö ja keskinäinen
suhde, se konkretisoituu paremmin ensi kevään
aikana, kun rakennelakia ryhdytään valmistelemaan kuntien
kuulemisen jälkeen.
On todennäköistä, että jo
pelkän selvityksen kautta kuntien nykyisen ja tulevan tilanteen konkretisointi
tulee rohkaisemaan kuntia selvittämään
yhdistymisen mahdollisuuksia. Ja itse asiassa näin on jo
tapahtunut. Monin paikoin pitkin Suomenmaata on käynnissä uusia
selvityksiä kuntarakenteen eheyttämiseksi, ja
tähän omaan aktiivisuuteen hallitus haluaa kaikkia
kuntia kannustaa. Jo käynnissä olevia uudistuksia
tullaan entisestään rohkaisemaan, jotta muutokset
olisivat sekä määrällisesti
että laadullisesti riittäviä.
Pakkoliitoskeskusteluun uppoutumalla me harhaudumme yhdestä uudistuksen
keskeisestä ydinkysymyksestä eli siitä,
miten turvaamme palvelut jatkossa. Kuntarakennekeskustelussa eivät
ole keskiössä vain sosiaali- ja terveyspalvelut
vaan myös perusopetus. Mikä on kunnan asema silloin,
kun kunta ei enää kykene järjestämään
perusopetusta? Kuinka pieneksi itsehallinnollisen kunnan peruspalveluvalikoima
voi ylipäätään mennä?
Tällaisten kysymysten äärellä olemme
jo nyt vuonna 2011. Eivätkä nämä itse
asiassa aivan uusia pohdintoja ole. Jo vuonna 1965 pienkuntakomitea
katsoi, että sen ajan palveluiden järjestämiseksi
olisi kunnassa pitänyt olla vähintään
8 000 asukasta. Tämän 50 vuoden aikana
haasteet eivät tältä osin ole vähentyneet,
pikemminkin kasvaneet.
On myös hyvä huomata, että uudistuksessa
ei ole kyse siitä, mikä yksittäinen kunta
lakkaisi tai mikä liitettäisiin toiseen. Olemme
nyt luomassa Suomeen kokonaan uudet kunnat, jotka ovat niin vahvoja
ja elinvoimaisia, että ne pystyvät järjestämään
asukkaidensa palvelut, kehittämään omaa
aluettaan ja vastamaan yhdyskuntarakenteen hajautumisen haasteisiin.
Välikysymyksessä väitetään,
että kuntaliitoksissa olisi kyse vain yleishallinnon kustannusten säästämismahdollisuudesta,
ja todetaan sen olevan kuntatalouden kokonaismenoista vajaat 3 prosenttia.
On hyvä tiedostaa, että kuntaliitosten taloudelliset
hyödyt eivät kerry pelkästään
hallinnon päällekkäisyyksien purkamisesta.
Esimerkiksi uuden, suuremman kunnan asema työnantajana
yleensä vahvistuu, toiminta elinkeinoelämän
suuntaan aktivoituu, yhdyskuntarakenne eheytyy, sisärajojen
häiritsevät esteet saadaan poistettua, epäterveeseen
kilpailuun liittyvää osaoptimointia saadaan vähennettyä,
ja myös kuntien riskien hallinta paranee. Näillä kaikilla tekijöillä on
suorat kytkennät kuntatalouteen ja ennen kaikkea paikallistalouteen.
Kukaan tuskin kiistää, että esimerkiksi
yhteisellä maankäytöllä, asumisella
ja liikenteen suunnittelulla on mahdollisuus saada mittavia taloudellisia
hyötyjä. Erityisen suuria vaikutuksia tällä on
kaupunkiseuduilla, joilla yhteisellä maankäytön,
liikenteen ja asumisen suunnittelulla voidaan rakentaa eheämpiä ja
ekologisempia kaupunkeja.
Kuntaliitoksissa taloudelliset ja toiminnalliset hyödyt
toteutuvat erityisesti pitkällä tähtäimellä. Mitä myöhemmin
rakenneuudistus käynnistetään, sitä kauemmaksi
nämä hyödyt siirtyvät tai vaarana
on, että ne jopa menetetään. Hyvä on muistaa
myös se, että epäterveessä rakenteessa kunta
voi joutua säästämään
itsensä hengiltä.
Arvoisa puhemies! Keskusta väittää välikysymyksessään,
että kunnissa olisi keskeytetty laajoja rakenteellisia
uudistuksia ja alettu hätäisesti investoida kuntaliitosten
pelossa. Tuo kuulostaa vakavalta syytökseltä kuntakentän
suuntaan. Pitääkö keskusta kuntia todella
näin holtittomina ja vastuuttomina? Hallitus luottaa kuntien
viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuunkantoon
siinä, että kunnissa ei tehdä turhia investointeja
vaan kuntalaisten verovaroja käytetään
jatkossakin vastuullisesti. Kunnissa ei ole mitään
syytä hidastaa omia rakenteellisia uudistuksia.
Kuntaliitos ei merkitse samaa kuin lähipalvelujen keskittäminen.
Kuntaliitospäätös ei lakkauta suoraan
yhtään lähipalvelun toimipistettä.
Sen sijaan kuntaliitos merkitsee usein taloudellisesti heikossa
asemassa olevan kunnan asukkaille palvelujen parempaa turvaamista.
(Sirkka-Liisa Anttila: Keskittämistä!) Tämän
saman seikan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja
edustaja Mari Kiviniemi itse vahvisti viimeksi 8. syyskuuta tässä salissa
käydyssä keskustelussa. Te kerroitte silloin,
edustaja Kiviniemi, että te kannustatte kuntaliitoksiin,
kannustatte rakenneuudistuksiin ja että kuntaliitoksia
tehtiin teidän kuntaministerikaudellanne poikkeuksellisen
paljon, koska keskustalaiset ovat nähneet kuntaliitokset
parhaana tapana turvata lähipalvelut. Tästä meillä ei
ole siis erimielisyyttä.
Arvoisa puhemies! Kun keskusta nyt ilmoittaa esittävänsä lähipalvelulain
säätämistä, herättää se
kysymään, ollaanko kuntien ohjausta jälleen
lisäämässä ja itsehallintoa
kaventamassa. Valtiovalta on luottanut kuntien kykyyn tehdä päätöksiä ja
kunnioittanut kunnallisen itsehallinnon ydintä päättää itse
hallintonsa ja taloutensa järjestämisestä.
Keskustan linja olisi paluuta vanhaan ohjausjärjestelmään,
jossa valtio sitoo entistä vahvemmin kuntien paikallista
toimintaa. Sen sijaan selkeät ja vahvat rakenteet, joilla
pystytään turvaamaan peruspalvelut yhdenvertaisesti,
vähentävät tarvetta kuntien toiminnan
sääntelyyn.
Keskusta väittää, että palveluiden
keskittämisellä on vaikutusta kuntien työntekijöihin
ja uhkana ovat työpaikkojen menetykset tai kohtuuttoman
pitkät työmatkat. Kun tiedämme, että vuoteen
2020 mennessä kuntatyöntekijöistä joka kolmas
eläköityy, paljon suurempi kysymys on se, mistä kunnat
saavat riittävästi uutta työvoimaa, kuin
se, että uhkana olisi työvoiman ylitarjonta. (Mauri
Pekkarinen: Mitä tämä ratkaisee?) Uusien
kuntien avulla halutaan varmistaa työvoiman ja sitä kautta
palvelujen saatavuus myös niille kunnille, joissa työvoima
seuraavan vuosikymmenen aikana loppuu käytännössä lähes
kokonaan.
Hallituksen kuntauudistuksen keskeinen lähtökohta
on kuntien itsehallinnon ja paikallisdemokratian vahvistaminen.
Tämän johdosta osana kuntauudistusta uudistetaan
myös kuntalaki, jossa erityinen paino on juuri paikallisen
vaikuttamisen vahvistamisessa. Uusissa kunnissa on rakennettava
uudenlaisia malleja lähidemokratian toteuttamiseksi ja
kannustettava kuntalaisia näin mukaan kuntansa kehittämiseen
ja osallistumiseen. Tässä yhteydessä kannattaa
muistaa, että keskustan johtamassa Paras-hankkeessa kaikki alle
20 000 asukkaan kunnat, joita on yli 80 prosenttia Suomen
kunnista, käytännössä pakotettiin
lailla siirtämään sosiaali- ja terveyspalvelut pois
itseltään. Se merkitsi samalla, että valtuuston
päätösvallasta 60 prosenttia siirtyi
muualle.
Tämän kehityksen hallitus haluaa nyt kääntää takaisin
oikeille raiteilleen. Meidän mielestämme kunta
on kaikkein paras, tehokkain ja demokraattisin tapa järjestää asukkaiden
palvelut. On syytä koota palveluiden rahoitus ja järjestäminen
samoihin käsiin.
Arvoisa puhemies! Tässä salissa tiedämme kaikki,
että kunnallista itsehallintoa ja vaikuttamisen todellisia
mahdollisuuksia on vain silloin, kun kunnilla on omassa taloudessaan
todellista liikkumavaraa. Jos me emme tällä vuosikymmenellä toteuta
mittavaa valtakunnallista kuntauudistusta, on ilmeisenä vaarana,
että meitä odottaa kuntasektorin rapautuminen
ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme asteittainen alasajo. Teemme
suuren virheen, jos tuijotamme vain nykyhetkeä ja korkeintaan
yhtä vaalikautta. Meidän pitää rohjeta
katsoa vähintään kahdenkymmenen vuoden
päähän ja toimia nykyhetkessä tekemällä sellaiset
vahvojen peruskuntien kuntarakenteet, joilla selviämme
tulevasta 2020-luvusta.
Siteeraan lopuksi hieman lyhentäen erästä kuntarakenteiden
tutkijaa kymmenen vuoden takaa. Dosentti Pihlajaniemi kirjoitti
vuonna 2002 Kunnallistieteen aikakauskirjassa seuraavasti: "Nyt
saattaisi olla syytä pohtia toisenlaista kuntauudistusta — sellaista,
jonka tähtäys suuntautuisi aina seuraaville vuosikymmenille
ja joka koskisi kuntien kaikkia rakenteellisia toimintaedellytyksiä yhtä aikaa.
- - Jos kokonaisuudistusta ei yritetä tai se ei
onnistu, on vaihtoehtona pieniä paikkauksia, näennäisiä ratkaisuja,
umpikuja ja hyvinvointivaltion purku. Siinä vaihtoehdossa voidaan
vaikuttaa vain järjestykseen, jossa purku alkaa, ja tapaan,
jolla se etenee."
Arvoisa puhemies! Se, että Kataisen hallitus lähtee
uudistamaan hallitusohjelmansa mukaisesti sekä kuntarakenteita,
kuntalakia että valtionosuuslakia, tarkoittaa tarttumista
haasteeseen, jonka tärkeimpänä tavoitteena
on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen myös
tuleville sukupolville. Kuntien on vastattava ihmisten elämää ja
tarpeita. Aikoinaan kyse oli kirkkomatkasta. Nyt kyse on lähipalveluista,
vanhusten hyvästä hoidosta, viihtyisästä asuinympäristöstä,
turvallisesta päivähoidosta, laadukkaasta perusopetuksesta
ja toimivista terveyskeskuksista. Nämä hallitus
haluaa jatkossa varmistaa kaikkialla Suomessa. Siitä kuntauudistuksessa
on kyse.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Moni äiti ja isä miettii
parhaillaan, saako hän lapselleen varmasti hoitopaikan
läheltä kotia, kun työt hoitovapaan jälkeen
alkavat. Eläkeläistä puolestaan askarruttaa,
kuinka pitkään hän joutuu odottamaan
lääkärin tai terveydenhoitajan puheille
pääsyä, kun terveys taas reistailee.
Moni työssä käyvä viettää unettomia öitä,
kun ikääntyvät vanhemmat eivät
vielä ole saaneet palvelukotipaikkaa kotikunnassaan satojen
kilometrien päässä.
Näistä ihmisten arkipäivän
huolista kumpuaa keskustan tekemä välikysymys.
Mitä hallitus vastaa näille ihmisille? Miten hallitus
turvaa, postinumerosta riippumatta, kaikille suomalaisille tasavertaiset
ja laadukkaat palvelut? Välikysymys on oikeutettu ja aiheellinen
juuri nyt, kun sinipunahallitus kaavaillulla kuntauudistuksellaan on
lietsomassa epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta.
(Erkki Virtanen: Kukahan lietsoo mitäkin?) Vaarassa ovat
paitsi palvelujen saatavuus ja laatu myös kansalaisten
vaikutusmahdollisuudet.
Meillä on kunnallisten palveluiden järjestämisessä ilman
muuta parantamisen varaa. Kukaan ei, ei ainakaan keskusta, yritäkään
väittää, ettei uudistuksia tarvittaisi.
Ne pitää kuitenkin aina suunnitella huolella.
Niiden pohjana on käytettävä paitsi tutkimustietoa
myös käytännön kokemuksia ja
alueellista sekä paikallista asiantuntemusta. Uudistuksissa
on kunnioitettava demokratiaa, kuntien itsemääräämisoikeutta
ja kansalaisten kuulemista. Niissä on huomioitava myös laajan
maamme ja kuntiemme erilaiset olosuhteet, ja olennaista on rakentaa
uudistukset jatkumoksi aikaisemmin toteutetulle.
Hallituksen kuntauudistuksessa on unohdettu nämä kaikki.
(Martti Korhonen: No, missä se on se kuntauudistus, edustaja
Kiviniemi?) Ja mitä silloin jää jäljelle?
Jäljelle jäävät pakottaminen, ideologinen
keskittäminen ja ihmisten tyhminä pitäminen.
Vaasan yliopiston professori Hannu Katajamäki sanoi sen
suoraan: "Tämä on suorastaan kansanvallan halveksuntaa."
Tällaisena Kataisen ja Urpilaisen sinipunahallituksen kuntauudistus
siis näyttäytyy kaikessa karuudessaan. Ei siis
ihme, että kuntakapina on käynnistynyt tässä maassa.
Tutkijat ja asiantuntijat tyrmäävät hallituksen
linjan suorasanaisesti, ja erityisen uhatuiksi tuntevat itsensä suurten
kaupunkien kehyskuntien sekä pienten kuntien päättäjät
ja asukkaat. Vastarintaan on nyt noussut myös moni hallituspuolueen
edustaja. Tervetuloa yhteiseen rintamaan!
Sinipunan linjauksissa arvostelua ansaitsee kovakorvaisuus ja
piittaamattomuus kansalaisten mielipiteistä, enkä ymmärrä,
miksi hallitus pelkää keskustelua. Kuntalaisia
ja kuntapäättäjiä kuullaan vasta
näennäisdemokratian hengessä jälkikäteen,
jos silloinkaan. Tällöin hankkeesta puuttuu sitouttaminen
ja motivointi, ja sen myötä onnistumisen edellytykset.
Pääministeri Kataisen viime sunnuntainen huoli
mustavalkoistumisen ja ehdottomuuden lisääntymisestä Suomessa kalahtaa
eniten juuri hänen oman hallituksensa nilkkaan. Hallitus
sivuuttaa näin toimien myös paikallisen asiantuntemuksen,
joka on kunnallisen itsehallinnon keskeinen voimavara. Samalla hallitus
kertoo, ettei se arvosta kuntapäättäjiä.
Arvoisa puhemies! Palveluiden ja kuntalaisten vaikuttamisen
turvaaminen on keskustalle ideologinen kysymys. Vastustamme keskittävää pakkosanelun
linjaa. Vastustamme palveluiden, päätöksenteon,
työpaikkojen ja lopulta ihmisten keskittämistä vastoin
omaa tahtoaan vain suuriin keskuksiin. (Sari Sarkomaa: Kuka sitä on
esittänyt?) Suomalaisten pitää saada
itse valita asuinpaikkansa, on se sitten kaupungissa tai maalla, kehyskunnassa
tai keskuksessa. Keskusta ei kerro ihmisille, missä hänen
on paras asua. Keskusta ei myöskään luo
vastakkainasetteluja eri kuntien ja alueiden välille.
Haluamme tukea ja vahvistaa myös lähiyhteisöistä kumpuavaa
välittämistä ja omaehtoisuutta. Kotiseutu
on ihmiselle arvokas asia. Vahva paikallisuus on tässä kiihtyvän
globalisaation maailmassa Suomen etu, ja juuri siksi kuntaliitoksista
puhuttaessa on aina mukana myös tunnetta. Tätä varsinkin
kokoomus on irvaillut kunnanvaakunoiden rakastamisena, mutta kyllä minä sanon,
että vaakunaa ja kotiseutuaan saa rakastaa siinä missä Suomen
lippua. Ei kunnantalo ole vaihtoehto päivähoidolle,
kuten pääministeri Katainen on väittänyt.
Molemmat ovat kunnan asukkaiden puolella.
Kuntauudistuksen keskeiseksi työkaluksi hallitus on
selvästi valinnut kuntien pakkoliitokset. Suoraan tätä termiä ei
kuitenkaan ole pääministerin tai kuntaministerin
suusta kuultu. Puheet perälaudasta ja valtion vahvasta
ohjauksesta lainsäädännön ja
rahoituksen keinoin ovat tälle hallitukselle tyypillistä sanoilla
kikkailua. Sanotaan yhtä ja tarkoitetaan jotain aivan muuta.
Sanokaa nyt kuitenkin suoraan, millä keinoin aiotte uudistuksen
toteuttaa vuoteen 2015 mennessä, jos ette turvaudu kuntien
pakkoliitoksiin.
Kansalaiset tyrmäävät pakkoliitokset.
Vain reilu kolmannes suomalaisista hyväksyy pakkotoimenpiteet
kuntaliitosten aikaansaamiseksi. Pakolla toteutettuna kuntauudistus
ei ole myöskään perustuslain kannalta
ongelmaton. Keskusta on vastustanut pakkoliitoksia aina, eikä se
kantaansa tule muuttamaan. Vapaaehtoiselta pohjalta tehtyjä liitoksia
toki kannatamme.
Viime päivien keskustelua seuratessa on ollut kyllä hienoa
huomata, että järki palailee ja kuntapuolen vaalilupaukset
muistuvat mieleen hallituspuolueille. Hallitus on perääntymässä hallitusohjelmakirjauksistaan,
ja pahin uho on laantumassa. Keskustan välikysymys on alkanut
purra varsin nopeasti, jo ennen kuin asiasta päästään tässä salissa äänestämään.
Niin se vain on, että oppositiossakin voi palvella isänmaata.
(Välihuutoja)
Arvoisa puhemies! Pakottamisen ja sanelun lisäksi toinen
keskeinen virhe hallituksen toimissa on se, etteivät nämä hallituksen
kaavailut oikein perustu mihinkään, siis selvityksiin
tai tutkimuksiin, jotka osoittaisivat, että hallituksen
suunnittelema työssäkäyntialueisiin perustuva
mekaaninen kuntarakenne turvaisi palvelut tässä maassa parhaiten.
Hallitus ei ole pystynyt esittämään uudistuksensa
tueksi muuta kuin tämän Tilastokeskuksen kokoaman
työssäkäyntialuekartan, siis kartan,
joka kuvaa suomalaisten pendelöintiä vuonna 2008.
En muista, milloin minkään hallituksen iso uudistushanke
olisi keikkunut näin huteralla pohjalla. Lapin yliopiston
professori Jari Stenvall toteaakin: "Koko kuntauudistuksella ollaan
ratkomassa väärää ongelmaa.
Hallitus puhuu kuntaliitoksesta niin kuin se olisi uudistuksen päämäärä,
vaikka itse asiassa se on keino. Siinä mielessä tämä on
todella pöljä keskustelu, koska meillä on
koko joukko vaihtoehtoisia keinoja ratkoa kuntien ongelmia."
Hallitus perustelee uudistustaan palveluiden turvaamisella,
mutta todellisuudessa reformin kärki kohdistuu juuri kuntarakenteeseen.
Taustalla lymyää todellisuudelle vieras ajatus,
että kuntakokoa suurentamalla aina ja automaattisesti tulee
hyvä lopputulos palvelujen osalta. Hallituksen kuntauudistuksella
ei myöskään hoideta julkisen talouden
kestävyysvajetta neljällä miljardilla
eurolla, kuten pääministeri Katainen on väittänyt.
Menot kunnissa aiheutuvat lähes kokonaan ihmisten tarvitsemien
palveluiden tuottamisesta. Ja kuten peruspalveluiden tuottavuus-
ja tehokkuustutkimuksista voidaan lukea, on kuntakoon vaikutus tehokkuuteen
pieni ja kuntakoon yhä kasvaessa se muuttuu negatiiviseksi.
Yleishallinnon osuus kuntatalouden kokonaismenoista on vain vajaa
kolme prosenttia, eikä niistä säästämällä kuntataloutta
vakauteta ja palveluja pelasteta. Suurimmat säästömahdollisuudet
löytyvät, niin kuin kaikki tiedämme,
suurimmista kaupungeista. Kaiken demokraattisen vaikuttamisen sivuuttava,
epärealistisen aikataulun puitteissa ja keskusjohtoisesti
toteutettu kuntarakenneuudistus nostaa kuntien toimintamenoja. Tuottavuutta
se ei nosta, vaan heikentää sitä, ja
tämä tulee olemaan tällaisten laatikkoleikkien
ja mielikuvapolitikointien hinta.
Hallitus hyvä, laittakaa hötölle
pohjautuvan kuntaremontin sijasta vanhuspalvelulaki kuntoon. Se
turvaa vanhusten arvokkaan kohtelun ja hoivan sata kertaa paremmin
kuin Liedon yhdistäminen Turkuun tai Siilinjärven
pakkoliitos Kuopioon. Niitähän hallitus tässä taustalla
kaavailee. Oletteko samaa mieltä, edustaja Anne-Mari Virolainen
tai edustaja Tuula Väätäinen? (Ben Zyskowicz:
Miksi te ette turvanneet vanhuspalveluja?)
Hallitus tarjoaa palveluiden turvaamisen tärkeimmäksi
lääkkeeksi todellakin vain tuota yhtä keinoa
eli kuntaliitoksia. Työssäkäyntialueiden ulkopuoliset
kunnat se on jättämässä heitteille vastuukuntamallin
varaan, ja niin tehdessään hallitus ei tunnusta
tosiasioita eli sitä, että myös kuntien
välisellä yhteistyöllä pystytään
tässä maassa palvelut järjestämään
tehokkaasti ja laadukkaasti. Hallitusohjelmassa jopa lähdetään
siitä, että jatkossa meillä olisi vain
kaksi hallinnon tasoa: valtio ja kunta. Metropolialueen ja sen palveluiden
osalta hallituksella näyttää olevan vähän
keinoja, sen verran löysää tekstiä oli
asiasta hallitusohjelmassa.
Samanlainen tietynlainen asiantuntemattomuus ja välinpitämättömyys
juuri faktoja kohtaan näkyy tämän kuntauudistuksen
lisäksi myöskin hallituksen leikkauksissa ja valtionosuusjärjestelmän
muuttamisessa. Verotulojen tasausjärjestelmähän
luotiin edellisellä sinipunakaudella valtionosuusjärjestelmän
perustamisen yhteydessä, ja sitä on vuosien myötä useaan
otteeseen paranneltu. Järjestelmän robinhood -luonnetta,
eli sitä, että valtion rahanjaossa rikkailta otetaan
ja köyhille annetaan, ei ole kuitenkaan tähän
mennessä juurikaan kyseenalaistettu. Toki Pääkaupunkiseudun
kokoomuslaiset, sosialidemokraatit ja jopa perussuomalaiset olisivat
jo aikaisemminkin leikanneet köyhiltä kunnilta
ja siirtäneet rahat parempituloisille.
Nyt hallitus ottaa askeleita epäoikeudenmukaiseen suuntaan.
Esimerkiksi kiinteistöverotuksen irrottaminen valtionosuusjärjestelmästä lisää nyt
vaikkapa Kauniaisten tuloja 85 euroa per asukas, ja Merijärvi
puolestaan menettää 109 euroa per asukas. Siis
rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Samalla veronkorotuspaineet kasvavat jo ennestään
korkean veroprosentin kunnissa. Hallitusohjelmassa hallitus lupaa
oikeudenmukaisuutta ja eheyttä, mutta toisin käy.
Erot kuntien ja kuntalaisten välillä kasvavat.
Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpiteet vaarantavat pitkäjänteisen
palvelujen kehittämisen. Kuntapolitiikan pitää olla
selkeää ja ennakoitavaa hallituksen kokoonpanosta
riippumatta. Kaupunkien ja kuntien päättäjät
ovat pyytäneet, ja syystäkin, työrauhaa
viedä loppuun kunta- ja palvelurakenteissa käynnissä olevia
uudistuksia. Keskusta on samaa mieltä. Nyt kunnissa on
todellakin keskeytetty hallituksen toimesta ja käskyllä laajoja
palvelurakenteisiin kohdistuvia uudistuksia ja alettu jopa hätäisesti
investoida kuntaliitosten pelossa. Ministeri Virkkunen, hallituksen
kuntapolitiikka luo kaaosta kuntakentälle.
Hallituksen suhtautuminen Paras-hankkeeseen on myös
ollut ristiriitaista ja poukkoilevaa. Ensin kuntauudistuksen lanseerauksen
yhteydessä vedettiin ruksit päälle kaikille
Paras-hankkeen myötä syntyneille rakenteille,
niin kuntaliitoksille kuin yhteistoiminta-alueillekin. Ministeri
Virkkunen totesi, että kaikki jo toteutuneet kuntaliitokset
arvioidaan uudelleen. Tämän jälkeen kuntapäättäjille
lähettämässään liennytyskirjeessä ministeri
Virkkunen korosti, että Paras-hankkeen myötä tehty
työ pyritään hyödyntämään
mahdollisimman hyvin. Nyt olisi vihdoin hyvä saada, tuon äskeisenkin
puheenvuoron jälkeen, se lopullinen totuus. Oletteko todellakin
jo päättänyt, mitä mieltä tästä Paras-hankkeesta
oikein ollaan?
Paras-hankkeen saavutuksilla leikkiminen on todella vastuutonta
kuntien pompottelua, varsinkin kun puolueet hallitus—oppositio-rajan
yli ovat yhdessä aikanaan hyväksyneet hankkeen linjaukset.
Hankkeen myötä Suomessa on tehty toistasataa kuntaliitosta
nimenomaan vapaaehtoisesti, ja myös kuntayhtymien määrä on
vähentynyt selvästi. Sosiaali- ja terveyspalveluita
järjestäviä tahoja on nyt vain puolet
siitä määrästä kuin
neljä vuotta aikaisemmin. Paras-hanke siis puolitti näiden
niin sanottujen himmeleiden määrän, ei
lisännyt niitä. (Ben Zyskowicz: Siis pakolla,
hirveätä!) Lisäksi on syytä muistaa,
että Paras-hanke ei ollut kuntaliitoshanke, vaan laaja-alainen
kunta- ja palvelurakenne- sekä kehittämishanke.
Ehkäpä onnistunein on laissa määritelty
niin sanottu kriisikuntamenettely.
Hankkeen yksi tärkeimpiä saavutuksia on ollut
kuntatalouden syöksykierteen oikaisu, joka jäi
perinnöksi edelliseltä sinipunalta. Paras-hankkeen
alussa tavoite oli saada kuntien menokasvu alle neljään
prosenttiin. Toissa vuonna siihen melkein päästiin,
viime vuonna se onnistui. Paras-hankkeelle asetetut tavoitteet on
pääosin saavutettu. Jos sen kuluessa on tehty
virheitä tai heikkoja ratkaisuja, ne täytyy toki
korjata, mutta onnistumisiakin on paljon. Esimerkiksi kokemukset
uusista yhteistoiminta-alueista ovat pääosin hyviä.
Budjeteissa on pysytty ja tulostavoitteet saavutettu ja sen lisäksi
on pystytty parantamaan monessa kunnassa palveluiden saatavuutta ja
laatua. (Ben Zyskowicz: Ja kaikki tämä tehtiin pakolla!)
Arvoisa puhemies! Keskustalle tärkeintä on laadukkaiden
palveluiden turvaaminen suomalaisille postinumerosta riippumatta.
Siksi meidänkin mielestämme rakenteita pitää uudistaa, mutta
ei pakolla eikä sanelemalla, vaan yhteistyössä kuntalaisten
ja kuntapäättäjien kanssa. Tätä maata
pitää rakentaa yhdessä, ja varsinkin näinä epävarmoina
aikoina koko Suomeen pitäisi luoda tekemisen paloa ja myönteistä uskoa
tulevaisuuteen. Politiikalla pitäisi rakentaa siltoja eikä syventää railoja
eri alueiden ja ihmisryhmien välillä. (Ben Zyskowicz:
Siihen tämä välikysymys tähtää!)
Juuri nyt niissä kunnissa, joissa uudet rakenteet on saatu
valmiiksi, tarvitaan sitä työrauhaa, ei kokonaan
uutta ylhäältä käskytettyä uudistusta.
Kuntien työntekijöiden on saatava keskittyä olennaiseen
eli vanhusten ja lasten hoitamiseen sekä koululaisten opettamiseen
ainaisen rakennepuuhastelun sijaan.
Keskusta haluaa tarjota kunnille vaihtoehtoja. Meidän
mallissamme kunnat voisivat vastata edelleenkin lähipalveluista
ja tulevaisuudessa maakunnallisella tasolla järjestettäisiin
suurempaa väestöpohjaa vaativat palvelut. Tästä on
hyviä kokemuksia Kainuusta. Kunnallisalan kehittämissäätiön
tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista kannattaa palvelujen järjestämistä maakunnallisesti
kuntien yhteistyöllä.
Keskusta haluaa turvata palvelut riittävän
lähellä, ja tämän vuoksi haluamme
säätää lähipalvelulain.
Laissa määriteltäisiin, mitkä palvelut ovat
lähipalveluita sekä millä aikataululla
ja etäisyydeltä ne täytyy kansalaisten
saada. Lasten päiväkodin ja koulun, terveyskeskuksen
ja vanhainkodin pitää olla riittävän
lähellä ihmistä, ja kyseessä ei
olisi laki siitä, miten palvelut pitää järjestää.
Me haluamme turvata kuntalaisten kuulemisen ja vaikuttamismahdollisuudet,
ja me haluamme varmistaa laadukkaan terveydenhuollon kaikille suomalaisille.
Me haluamme vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja
niiden mahdollisuuksia rakentaa ihmisille hyvää elämää.
Siksi myös kuntien välistä yhteistyötä on
kannustettava ja tuettava vapaaehtoisuuteen perustuvien kuntaliitosten rinnalla.
Keskustan mielestä parhaat ratkaisut palveluiden turvaamiseksi
löydetään yhteistyöllä ja
kuntien itsehallintoa kunnioittamalla. Tarvitaan paitsi valtakunnan
tason näkemystä ja vahvaa linjaa myös
kuntapäättäjien paikallistuntemusta ja
sitoutumista.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan
epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta edellyttää,
että hallitus luopuu palveluja keskittävästä ja
saneluun perustuvasta kuntapolitiikasta. Eduskunta katsoo, että hallituksen toimet
heikentävät kansanvaltaa ja luovat eriarvoisuutta,
ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! "Tarvitsemme palveluille vahvemman
järjestämisperustan. Samalla tarvitsemme palvelurakenteiden
uudistuksia ja tuottavuuden parantamista. Vain siten kunnallisen
itsehallinnon olemassaolo ja kuntalaisten palvelut voidaan turvata
tulevinakin vuosikymmeninä." Näin totesi ministeri
Mari Kiviniemi puhuessaan Paras-hankkeesta huhtikuussa 2008. Tämä kertoo,
ettei kuntauudistus todellakaan ole mikään uusi
keksintö. Kuusi vuotta sitten aloitettiin keskustan johdolla,
ja tulostakin tuli. Kuntien määrä väheni
lähes sadalla. (Sirkka-Liisa Anttila: Tehtiin vapaaehtoisesti!)
Tässä kuntauudistuksessa on nyt kyse tämän saman
hankkeen jatkamisesta. Nyt uudistusta vain tehdään
uudella otteella ja korkeammalla kunnianhimotasolla. Tätä ennen
kahdeksan vuotta kuntaministerin pallilla ovat istuneet keskustalaiset
ministerit Manninen, Kiviniemi ja Tölli, joten onhan tämä välikysymys
vähän niin kuin itseltänne kysyisitte.
(Välihuutoja keskustasta)
Arvoisa herra puhemies! Keskusta kantaa huolta lähipalveluista
ja lähidemokratiasta. Siten ihmettelen: miksi kritisoida
näin vahvasti uudistusta, jonka tavoite nimenomaan on lähipalveluiden
turvaaminen sekä kuntalaisten itsehallinnon vahvistaminen?
Hallituksen päämääränä ovat vahvat
ja elinvoimaiset kunnat, jotka itsenäisesti päättävät
ja huolehtivat lähipalveluista. Kuntayhtymät eivät
ole tähän oikea ratkaisu ja tapa. Me haluammekin
palauttaa päätösvallan ja verorahat vahvan
kunnan ja niiden demokraattisesti valittujen valtuustojen päätettäväksi.
Nythän suuressa osassa kuntia lakisääteiset
sosiaali- ja terveystoimen palvelut on siirretty kuntayhtymille, joten
valtuuston päätösvalta rajoittuu usein
siihen, että päätetään,
minkä pankin tililtä kuntayhtymän maksut
maksetaan.
Kuntatalouden kehitystrendi on ollut vuosia se, että osalla
kunnista menee hyvin, mutta koko ajan kasvavalla joukolla menee
valitettavasti huonosti. Edessämme on myös aika,
jolloin yhä useampi meistä jää eläkkeelle
ja työssä käyviä veronmaksajia
eli niitä, joiden työllä maksetaan hyvinvointipalvelut,
on suhteessa paljon vähemmän. Pidemmällä aikavälillä nämä kehitystrendit
siis johtavat siihen, ettei palveluita enää saada
järjestettyä tasapuolisesti koko maassa. Jos nyt
ei tehdä siis mitään, me voimme unohtaa
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Sitä ei pelasteta
lähipalvelulakeja säätämällä tai
tulevien sukupolvien maksettavaksi lankeavalla velkarahalla. (Sanna
Lauslahti: Rakennelaillako?)
Kuntauudistus herättää tunteita kovasti,
niin kuin huomataan, ja herättää myös
vastustusta. Kuitenkaan me päättäjät
kunnissa ja täällä eduskunnassa emme
voi toimia niin, että estäisimme kansalaisten
kannalta välttämättömät
uudistukset turvataksemme niin omat asemamme. Kokoomus ja hallitus
kantavat huolta siitä, että rahat riittävät
ja palvelut pelaavat. Toivotankin ministeri Virkkuselle voimia tähän
tärkeään työhön. Tämä on
raskas ja välttämätön tehtävä,
ja onnistuakseen se vaatii kaikilta hallituspuolueilta vahvaa sitoutumista.
(Sirkka-Liisa Anttila: Ei tule onnistumaan!) Kuntauudistus on koko
Suomen asia, ei vain kulloisenkin hallituksen. Siksi olisi erittäin
tärkeää, että vahva kuntapuolue
keskusta jättäisi politikoinnin tässä asiassa
vähemmälle ja olisi mukana rakentavassa hengessä.
Arvoisa herra puhemies! Haluan korostaa, että kuntauudistus
ei ole epäluottamuslause kuntien isille ja äideille,
jotka tekevät joka päivä hartiavoimin
töitä oman kuntansa puolesta. Tiedän, että on
paljon pieniä kuntia, joissa on onnistuttu ja saavutettu
hyviä tuloksia. Mutta kokonaisuus ei toimi, ja kokonaisuus
nimenomaan on se, joka tämän homman ratkaisee.
Loppujen lopuksi valtiolla ja hallituksella on vastuu kaikkien kansalaistensa
hyvinvoinnista riippumatta siitä, missä kunnassa
he asuvat.
Yhteistyöllä kuntakentän kanssa saamme
aikaan hyviä tuloksia. Kokoomuksen eduskuntaryhmä korostaa,
että kunnilla ja kuntalaisilla pitää aidosti
olla mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua tähän
hankkeeseen. Kuulemiskierrokset ja keskustelulle varattu aika ovat äärimmäisen
tärkeitä uudistuksen onnistumisen kannalta. Kunnissa
kannattaa jatkaa aktiivista työtä paikallisten
ratkaisujen löytämiseksi. Nyt on aika ideoida ja
pohtia omalle alueelle parhaita ratkaisuja. Toisaalta hallituksella
on velvollisuus mutta myös oikeus tehdä kokonaisesitys
keskustelun pohjaksi. Mutta haluamme edelleen korostaa, että kuntien
ja kuntalaisten kuuntelua ei tulla unohtamaan.
Meillä on eri puolilla Suomea kokemusta hyvistä kuntaliitoksista
ja myös huonoista kuntaliitoksista. Kokemuksista on osattava
ottaa opiksi. Resurssit on ohjattava kuntaliitostapauksissa palveluihin
ja hallintoa on karsittava, ei toisin päin. On parempi
luoda uutta kuin laittaa liuta kuntia yhteen vanhoine järjestelmineen.
Uusien kuntien perustaminen on valmisteltava hyvin, siten, että kuntalaiset
näkevät vahvan peruskunnan edut jo varhaisessa
vaiheessa. Myös kuntien työntekijöiden
asema turvataan liitosten yhteydessä, näin sanotaan
hallitusohjelmassakin.
Arvoisa herra puhemies! Suomi on erilaisten alueiden maa, ja
tämä otetaan huomioon myös uudistuksessa.
Esimerkiksi syrjäisillä seuduilla palvelut voidaan
hoitaa vastuukuntamallilla, ja on hyvä myös muistaa,
että työssäkäynti- ja asiointialue
on vain yksi vahvan peruskunnan kriteeri, ei sen lopputulema. Yhdestä työssäkäyntialueesta
voi aivan hyvin muodostua usean vahvan peruskunnan muodostama kokonaisuus.
On myös luontevaa, että kuntauudistuksen yhteydessä aluehallinnon
rakenteita tarkastellaan uudelleen. Alueellinen kehittämistehtävä on
jatkossakin säilytettävä jollakin tasolla.
Mutta jos ja kun kuntien määrä vähenee,
luonnollista olisi, että niin maakuntahallinnossa kuin
valtion aluehallinnossakin aluejaossa tapahtuisi vastaavaa yksikkökoon
kasvua. (Mauri Pekkarinen: Tämä tiedoksi maakunnille!)
Arvoisa puhemies! Vuoteen 2020 mennessä yli kolmasosa
ja vuoteen 2025 mennessä noin puolet kunta-alan työntekijöistä siirtyy
eläkkeelle. (Mauri Pekkarinen: Tämä oli
uutinen!) On myös laskettu, että väestön
ikääntymisen takia vuoteen 2020 mennessä tarvitaan
kuntapalveluihin yli 40 000 uutta työntekijää.
Vuoteen 2030 lisätarve kasvaa jopa 90 000 uuteen
työntekijään. Näiden lukujen äärellä meidän
jokaisen tulee ymmärtää, että tarvitsemme
uudenlaisia ratkaisuja. Tähän tilanteeseen ei
sovi keskustan viljelemä retoriikka pakkoliitoksista. Se
tappaa rakentavan keskustelun tässä tilanteessa,
jossa ajatukset tulisi kohdentaa uuden etsimiseen. Kuulitte varmasti,
kun ministeri Virkkunen kertoi, että tämä uudistus
ei tule perustumaan pakkoon. Voiko tätä sen selvemmin
sanoa? Toivon, että tämä jankuttaminen
pakkoliitoksista nyt voidaan lopettaa.
Oppositio kritisoi myös kuntien valtionosuuksiin kohdistuvia
leikkauksia. Tässä taloudellisessa tilanteessa,
jossa tänään olemme, leikkaukset ja veronkorotukset
ovat välttämättömiä,
ja ne kirpaisevat kaikkia ja kaikkialla. Jos huonon taloustilanteen
syynä on ylivelkaantuminen, niin sitä ei varmaan
korjata sillä, että ylivelkaannutaan lisää.
Peräänkuuluttaisin siis myös oppositiolta
pelottelun sijaan realismia ja vastuullisuutta tähän keskusteluun.
Arvoisa herra puhemies! Keskustan välikysymyksen kärki
on lähipalveluiden turvaamisessa. Keskustalaisten kuntaministerien
aikana terveyskeskusten määrä on koko
ajan vähentynyt. Peruskoulujen määrä on
pienentynyt noin sadalla koululla per vuosi koko 2000-luvun ajan.
Varmasti olette parhaanne yrittäneet, mutta tällä rakenteella
kehitystä on mahdotonta pysäyttää.
Jos mitään ei tehdä, jäljelle
jäävät hallinnon rakenteet ja huonot
palvelut. (Timo Soini: EU:kaan ei jää jäljelle!)
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä nyt tulee
tehdä oikeita asioita: keskittyä siihen, että terveyskeskuksissa
on lääkäreitä ja hoitajia tarpeeksi
ja että ekaluokkalaisen koulu on mahdollisimman lähellä.
Kuntauudistus toteutetaan sen vuoksi, että tämä olisi
mahdollista myös pidemmällä aikavälillä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä seisoo kuntauudistuksen takana
vahvempien kuntien ja parempien peruspalveluiden puolesta.
Maarit Feldt-Ranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, herr talman! Kuntauudistus ei ole uusi asia.
Paras-hanke lähti aikanaan liikkeelle keskustalaisen ministerin
toimesta ohi hallitusohjelman. Nyt tähän seuraavaan vaiheeseen
on lähdetty avoimesti ja tavoitteet on läpinäkyvästi
kirjattu hallitusohjelmaan. Tavoitteet ovat entiset: elinvoimainen
ja eheä kuntarakenne sekä taloudellinen ja kattava
palvelurakenne, joka turvaa laadukkaat palvelut koko maassa. Paras-hankkeen
lähtökohta työssäkäyntialueisiin
perustuvista vahvoista peruskunnista oli oikea, ja siihen oli vahva
yhteinen sitoutuminen yli puoluerajojen. Uudistus oli ja on tarpeellinen, mutta
on myös tunnustettava, että monin paikoin uudistus
on ajautunut väärille urille ja synnyttänyt
keinotekoisia rakenteita. Vahvan peruskunnan sijaan on syntynyt
monimutkaisia rakennelmia, jotka hämärtävät
palvelutavoitteita ja ovat vieneet päätösvaltaa
vaaleilla valituilta valtuutetuilta mitä erilaisimmille
yhteenliittymille.
Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä,
että hyvinvointiyhteiskunnan perusta rakentuu vahvan peruskunnan
varaan. Jo voimassa olevan lain hyväksymisen yhteydessä olemme yhdessä hyväksyneet
keskeiseksi kriteeriksi luonnolliset työssäkäynti-
ja asioimisalueet. Kuntien etujärjestössä linjasimme
keväällä yhdessä, että uudistusta
on ohjattava lailla, joka valmistellaan ensi vuoden loppuun mennessä.
Laissa määriteltäisiin rakenteelliset
vaihtoehdot ja kriteerit niiden soveltamiseksi eri alueilla. Myös toteuttamisen
aikataulusta sekä valtioneuvoston toimivallasta tavoitteen
toteuttamiseksi vallitsee yksimielisyys.
Unkarin parlamentin puhemiehen László Kövérin
vierailu
Puhemies Eero Heinäluoma:
Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Unkarin parlamentin
puhemies László Kövér seurueineen
on saapunut seuraamaan eduskunnan täysistuntoa. Eduskunnan
puolesta lausun teidät, arvoisa puhemies, lämpimästi
tervetulleeksi Suomen eduskuntaan. (Suosionosoituksia)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Edustaja Feldt-Ranta, olkaa hyvä. Tätä taukoa
ei lasketa puheaikaan.
Puhemies! Arvoisat edustajat! Kuntauudistuksen lähtökohdista
on siis jo pidempään oltu kovin samanmielisiä.
Kuntauudistusta tuleekin viedä eteenpäin näiden
yhdessä sovittujen kriteerien pohjalta. Toivomme jatkossakin
vahvaa yhteistä sitoutumista ja eri puolueiden edustajien
kykyä katsoa kulloistenkin poliittisten asetelmien yli
pitäen suomalaisten oikeutta laadukkaisiin kuntapalveluihin
ja demokraattisiin vaikutusmahdollisuuksiin keskiössä.
Yhtä lailla on tärkeää käydä avointa
ja hyvää vuoropuhelua valtion ja kuntakentän
kesken.
Elämme aikaa, jossa on paljon epävarmuutta ja
epäluottamusta ilmassa. Tätä epävarmuuden ilmapiiriä on
valitettavasti lietsottu myös kuntauudistuksen tiimoilta.
Sanoja pakko, pelko, uhka ja lakkautus on viime aikoina käytetty
taajaan. Vanhusten ja lapsiperheiden pelottelu hoivapalvelujen,
koulujen ja muiden lähipalvelujen lakkauttamisella lisää monien
haavoittuvien ihmisryhmien turvattomuutta entisestään.
Tällaiseen pelotteluun ei kenelläkään
ole syytä, sillä kuntauudistuksen päämääristä vallitsee
laaja yksimielisyys ja lähipalveluista kunnat voivat päättää itse.
Näkemyserot kuntauudistuksen tiimoilta liittyvät
rakenteisiin ja hallintoon. Ne ovat toki tärkeitä osia,
mutta eivät missään määrin
kuntalaisten kannalta pelottavia.
Herr talman! Kommunreformen har redan en längre tid
haft målsättningar som vi har varit eniga om över
partigränserna. Vi har under tidigare riksdagsperioder
och i kommunernas intresseorganisation tillsammans kommit till att
en stark primärkommun bäst kan garantera servicen
för sina invånare. Vi har varit eniga om att strukturerna
bör förändras för att vi ska
nå målsättningarna om tryggad service
och ökad demokrati. Läser man den ikraftvarande
lagstiftningen parallellt med regeringsprogrammet kan man konstatera
att kärnmålsättningen inte har ändrat
ett dugg.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tärkeimmät
tavoitteet ovat auttaa kuntia taloudellisesti ja toiminnallisesti
selviytymään paremmin tehtävistään
sekä vahvistaa demokraattista päätöksentekoa.
Kunnan päätehtävä on järjestää kuntalaisille
kuntapalvelut. Palveluvelvoitteista selviytyminen ei kuitenkaan
riitä; kunnan on edistettävä myös
alueensa elinvoimaa. Ei voi olla niin, että jokin kunta
huolehtii vain palveluvelvoitteesta ja jättää elinvoiman,
työpaikkojen ja yrittämisen edellytysten rakentamisen
naapureille ja nauttii siten näistä hedelmistä ilman
merkittävää omaa panostaan.
Lähidemokratian vahvistaminen on olennainen osa kuntauudistusta.
Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella suuri osa monen
kunnan päätöksenteosta on siirretty omasta
kunnasta monimutkaisten yhteistyörakenteiden taakse ja
naapurikuntien käsiin. Tällaisessa ylikunnallisessa päätöksentekoviidakossa
kuntalaisten ja jopa kuntapäättäjien
mahdollisuudet seurata ja vaikuttaa omiin asioihinsa ovat hankalia,
etäisiä ja monimutkaisia. (Ben Zyskowicz: Se on
keskustan käsitys lähidemokratiasta!)
Puhemies! Uudistus koskee koko maata, ja niin pitääkin.
Joka alueella on omat erityispiirteensä, ja ne ovat vahvuuksia,
jotka tulee huomioida. Suurilla kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen on tärkeää, ja
esimerkiksi Pääkaupunkiseutua on järkevää tarkastella
kokonaisuutena. Haja-asutusalueilla tai esimerkiksi saaristossa
on erilaiset olosuhteet kuin kaupungeissa, ja ne on tietysti huomioitava.
Koko julkinen taloutemme on suurten haasteiden edessä,
myös kuntatalous. Siksi myös kunnissa on mietittävä,
miten kaikista velvoitteista selvitään. Rakenteita
ja ratkaisuja on voitava miettiä, sillä kuntalaisilla
on oikeus heille kuuluviin palveluihin, eikä tätä voi
alistaa taloudelliselle tilanteelle tai olemassa olevalle hallintorakenteelle.
Sama elinvoiman synnyttämisen tarve, mikä on edellytys
valtiontalouden tilan kohenemiselle, on edellytys myös
kuntatalouden vahvistumiselle.
Me sosialidemokraatit haluamme nostaa kunnat 2000-luvun palveluntarjoajiksi.
Haluamme säilyttää kaupunginosat, taajamat,
paikkakunnat ja kylät sekä niiden ominaispiirteet.
Haluamme kehittää lähipalveluita — ne
eivät ole riippuvaisia siitä, missä kunnantalo
tai kunnanraja sijaitsee. Paikallinen identiteetti eri puolella
Suomea on valtava voimavara. Sitä ei pidä missään
tapauksessa murentaa, vaan sitä tulee vahvistaa lisäämällä lähidemokratiaa,
ja tämä edellyttää meiltä myös
uusia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä uudistuksen
yhteydessä.
Vahva peruskunta on hyvä ja luotettava työnantaja
ja saa myös siksi kuntatyöntekijöiden
tuen. Vahva peruskunta kykenee hallitsemaan palvelumarkkinoita paremmin
kuin sellainen kunta, joka pakon sanelemana joutuu markkinavoimien armoille.
Osa kunnistamme on yli 500-vuotiaita. Suomalainen tasa-arvoon
perustuva hyvinvointiyhteiskunta on korkeintaan 50-vuotias. Ikävertailussa
kuntia paljon nuorempaa hyvinvointiyhteiskuntaa kannattaa kuitenkin
vaalia, koska se on suomalaisten kannalta tärkeämpää kuin
hallinto tai satojen vuosien aikana syntynyt kuntarakenne.
Eräs pohjanmaalainen kunnanjohtaja totesi jokin aika
sitten lehtihaastattelussa, että kaupunkioikeuksista on
vaikea luopua, kun ne on 1600-luvulla saatu Ruotsin kuninkaalta.
Perinteet ovat tietysti tärkeitä, mutta meidän
mielestämme on tärkeämpää huolehtia
siitä, että 2000-luvun perheet saavat hyvää päivähoitoa,
laadukasta koulutusta, inhimillistä vanhustenhuoltoa ja
että alueille syntyy työtä ja elinvoimaa.
(Keskustan ryhmästä: Keskittämällä!)
Vanhoihin rakenteisiin takertuminen ei paranna yhdenkään
lapsen, perheen, vanhuksen tai yrittäjän elämää.
Siksi ihmiset ja palvelut tulevat meidän ajattelussamme
ensin.
Herr talman! Reformen berör hela landet. Regeringsprogrammet
signalerar klart att olika regionala förhållanden
som storstads-, skärgårds- och språkförhållanden
beaktas i reformen. Fokus bör hållas på invånarnas
rätt att få service i hela landet. Kommuninvånarnas
behov tillgodoses bäst i starka och naturligt formade kommuner som
klarar av både serviceutmaningen och sin andra uppgift,
som är att skapa livskraft i regionen.
En del av våra kommuner är över
500 år gamla. Välfärdssamhället är
högst 50 år gammalt och ännu inte färdigt.
För en hållbar samhällsutveckling måste
vi satsa på utvecklandet av välfärdssamhället,
inte på att hålla fast vid gamla strukturer. I
vår viktighetsordning kommer människorna och servicen
först.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset arvostavat korkealle
Suomen kuntien itsehallintoa. Me haluamme kunnioittaa ja myös toteuttaa
perustuslain 121 §:ää, joka
julkilausuu kunnallisen itsehallinnon periaatteen. Kymmenientuhansien
kansalaisten toiminta satojen kuntiemme valtuustoissa, lautakunnissa
ja muissa hallintoelimissä on ollut ja on edelleen aivan olennainen
peruskoulu Suomen demokratian kehittymiselle ja säilymiselle.
(Timo Soini: Oikein!) Perussuomalaiset vaativat, että perustuslain
julistamaa kunnallista itsehallintoa arvostetaan myös valtiovallan
ja valtioneuvoston taholta, ei vain sanoissa vaan myös
todellisuudessa.
Ikävä kyllä pääministeri
Kataisen hallitus ei halua kunnioittaa kunnallista itsehallintoamme
ja demokratiamme peruskoulua. (Mauri Pekkarinen: Tätähän
me olemme yrittäneet sanoa!) Jos hallitus sitä haluaisi
ja oivaltaisi sen kansanvaltaisen perusolemuksen, se ei nyt olisi
kuviteltujen hallinnollisten kustannussäästöjen
toivossa hautaamassa puolia Suomen kunnista ylhäältä saneltavalla
pakkoliitospolitiikalla, siis sellaisilla pakkoliitoksilla, joita
jossakin korkealla valtiokoneiston yläkerrassa tammipöytiensä ääressä teknokraattiset
hallintostrategit ja erehtyväiset ekonomistit suosittelevat
ministerillemme. (Välihuutoja)
Arvoisa puhemies! Suomen kuntien joukossa on hyvin erilaisia
kuntia, mitä tulee kuntakokoon, kunnan taloudelliseen tilaan
ja siihen, missä määrin, jos ollenkaan,
kunta hyötyy tai kärsii suhteessa johonkin niin
sanotun työssäkäyntialueensa lähikuntaan.
On pieniä, keskikokoisia ja suuria kuntia, on taloudellisesti
hyvin hoidettuja kuntia, on kohtalaisesti hoidettuja kuntia, ja
on taloudellisessa ahdingossa olevia kuntia. Ahdingossa olevien
joukossa on vielä erikseen joitakin kuntia, joiden taloudellinen
tila ja näkymät ovat niin huonoja, että niiden
kohdalla tarvitaan valtiovallan taholta erityistoimenpiteitä.
Kataisen hallitus on nyt aikeissa pakkolopettaa hyvin suuren
määrän aivan elinkelpoisia ja elämänhaluisia
kuntia. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa virkeä 21 000
asukkaan Siilinjärvi. Koska Siilinjärvi selkeästi
kuuluu Kuopion työssäkäyntialueeseen,
sen päivät lienevät luetut, sanoivatpa
Siilinjärven kokoomuslaiset tai sosialidemokraatit mitä tahansa.
(Mauri Pekkarinen: Me puolustamme Siilinjärveä!)
Todella huonoa kuntapolitiikkaa, ministerit Katainen, Virkkunen
ja Urpilainen!
Arvoisa puhemies! Kokoomusvetoisen kuntahankkeen taustalla on
selvästi nähtävissä kokoomuksen
perinteinen perusluonne varakkaiden, erityisesti kaupunkilaisten
ihmisten sekä suuryritysten, pankkien ja ison rahan liike-elämän
puolueena. Vain raha ratkaisee, vain suuri on kaunista, kun taas
pieni ihminen on vain tilastonumero ja pelinappula.
Huonoa kuntapolitiikkaa on viime vuosina tehnyt myös
edellinen pääministeri- ja kuntaministeripuolue
keskusta Paras-puitelakeineen ja epädemokraattisine hallintohimmeleineen, (Martti
Korhonen: Se oli kyllä järkyttävää!)
joissa rakennelmissa kuntalaisten päätäntävalta
on ohentunut pois omista käsistä.
Näitä epäonnistuneita hallintohimmeleitä olemme
nyt ministeri Virkkusen suurkuntarakenteissa vaarassa saada lisää.
Otan taas kuntakohtaisen esimerkin, Suur-Kouvolan, joka puristettiin
yhteen kolmesta kaupungista ja kolmesta maalaiskunnasta. Ennen itsenäisen
Valkealan aikana koulun rehtorin ja kunnanjohtajan välillä oli vain
yksi virkaporras, nyt Suur-Kouvolassa niitä on kolme. Suur-Kouvolan
ensimmäisenä toimintavuonna palkkakustannukset
nousivat 6 prosenttia, kun ne muissa kunnissa kasvoivat keskimäärin
vain 2 prosenttia. Tällaiset ikävät tosiasiat
pitää Kataisen hallituksenkin ajoissa havaita
ja tajuta.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy
kuntien pakkoliitoksia. Kuntauudistuksessa ei oteta huomioon ihmistä.
Kun palvelut keskitetään suuriin asutuskeskuksiin,
ne käytännössä karkaavat kymmenien
kilometrien päähän niitä tarvitsevilta
kansalaisilta. Työssäkäyntimatkat pitenevät
ja lisäksi kallistuvat, kiitos hallituksen ajaman polttoaineveron.
(Timo Soini: Oho!) Lähidemokratia häviää.
Välikysymyksessään keskusta markkinoi
uutta lähipalvelulakia sanomatta mitään
sellaisen hankkeen rahoittamisesta. Tosiasiassa kyseessä olisi
niin suuren luokan lisärahoitustarve, että tehtävä on
mahdoton, ellemme sitten Suomessa tahdo Kreikan tapaan ylivelkaantua
holtittomasti. Keskustan välikysymyksessä on toki
joitakin hyviä huomioita, mutta kokonaisuutena keskustan
kuntapolitiikka kuitenkin saa perussuomalaisilta heikon arvosanan.
(Martti Korhonen: No se oli kyllä heikkoa!) Siksi emme
ole yhtymässä keskustan ponsiehdotukseen. (Mauri
Pekkarinen: Te kannatitte kuitenkin meidän linjauksia!)
Arvoisa puhemies! Korvaamattoman arvokkaan kunnallisen itsehallintomme
syntyvuosi oli 1865, jolloin kirkollisesta seurakuntahallinnosta erillinen
maallinen kuntahallinto käynnistettiin. Siitä kehkeytynyt
ihmisläheinen, demokraattinen kuntahallinto on ollut kansanvaltamme
henkivakuutus. Vuosi 2015 tulee olemaan kunnallisen itsehallintomme
sadasviideskymmenes syntymävuosi, siis juhlavuosi. Nyt
näyttää pahasti siltä, että Kataisen
hallituksen uhkaavat kuntasuunnitelmat tekevät tuosta kuntaitsehallinnon juhlavuodesta
todellisuudessa sen kuolinvuoden. (Mauri Pekkarinen: Ei saa antautua!)
Arvoisa puhemies! Teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:
"Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,
sillä hallituksen suunnittelemat kunnallisen itsehallintomme
perusteiden olennainen heikentäminen ja kuntalaisten palvelujen
siirtäminen yhä kauemmaksi kuntalaisista eivät
perustu kuntalaisten tahtoon eivätkä tutkimustiedon
antamiin tuloksiin."
Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sain kirjeen naapurikunnan nuorelta naiselta.
Hän on juuri valmistumassa opettajaksi Jyväskylästä.
"Haluaisin muuttaa takaisin kotiseudulle, missä vanhempanikin
elävät. Palveluita ei kuitenkaan näytä jäävän
edes nykyiseen kuntakeskukseen. Uutta kuntakeskusta kaavaillaan
120 kilometrin päähän. Siskokin joutuu
muuttamaan sinne peruskoulun jälkeen, kuusitoistavuotiaana."
(Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä)
Tämä on vain pieni riipaisu siitä epävarmuudesta,
jota Kataisen hallituksen kuntauudistus aiheuttaa. Yhteydenottoja
on paljon, ja me keskustassa jaamme ihmisten huolen tulevaisuudesta.
Keskusta teki tämän välikysymyksen,
koska me haluamme pitää kunnalliset palvelut lähellä ihmisiä asuinpaikasta
riippumatta. (Martti Korhonen: Te haluatte pitää gallupluvut
yli 10:n!) Me edellytämme lähipalvelulakia, jolla
turvataan neuvolat, päiväkodit, koulut, terveyden-
ja vanhustenhoito kaikille Suomessa asuville järkevän
etäisyyden päässä. Emme usko
ylhäältäpäin saneltuihin rakenteisiin.
Arvoisa puhemies! Pääministerin haastattelutunnilla
Jyrki Katainen oli huolissaan politiikan mustavalkoistumisesta ja
ehdottomuudesta. Hän piti Suomen vahvuutena kykyä tehdä sopimuksia
ja sovintoja. Kuntauudistuksen näkökulmasta pääministerin
sanat ovat hurskastelua. Hallitus ei nyt kuuntele ketään,
ei kunnissa asuvia ihmisiä, ei kunnallisalan asiantuntijoita,
ei oppositiota. Ei se kuuntele edes eri puolella Suomea asuvia omia
kuntapäättäjiään, jotka
kauhistuvat sanelupolitiikkaa. (Rakel Hiltunen: Ei ole vielä saneltu
mitään!) Vai miltä näyttää kokoomuksen edustaja
Heinosesta Lopen kohtalo? Entä edustaja Holmlundista Ulvilan?
Kuinka tässä rytäkässä mahtaa
käydä Orimattilan, edustaja Jokinen? (Kokoomuksen
ryhmästä: Hyvin käy!) SDP:n suunnasta
kuulisin mielelläni, millaista tulevaisuutta edustaja Kuusisto
ennustaa Tuusulalle tai edustaja Kymäläinen Ruokolahdelle.
(Suna Kymäläisen välihuuto)
Hallituksen riveistä onkin jo alettu epäillä ministereiden
Katainen ja Virkkunen kuntapolitiikan viisautta. Vain kaksi päivää sitten
kokoomusta lukuun ottamatta muut hallituspuolueet ovat sanoutuneet
irti näistä hallintoratkaisuiksi naamioiduista
pakkoliitoksista. Ilmeisesti eri puolilla Suomea roihuava kuntakapina
on palauttamassa tervettä järkeä ja arvostelukykyä ainakin
osaan hallitusta. (Rakel Hiltunen: Keskustajohtoinen kapina!)
Arvoisa puhemies! Suomessa keskeiset palvelut kuuluvat kuntien
ja kaupunkien vastuulle. Kuntien määrä tai
koko ei ratkaise vaan se, miten palvelut järjestetään.
Kunnallishallinnon asiantuntijat ovatkin harvinaisen yksiäänisesti
tyrmänneet hallituksen hankkeen. Asiantuntijoiden mukaan
kansalaiset unohdetaan, uudistuksessa edetään
rakenteiden ehdolla ja päämääränä ovat suurkunnat.
Lisäksi asiantuntijat korostavat, että työssäkäyntialueet
eivät yksinomaan ja mekaanisesti sovi uuden kuntajaon pohjaksi.
Pakkoliitoksia ei voida Suomen kaltaisessa maassa hyväksyä. (Martti
Korhonen: Kuka niitä nyt on tekemässä?)
Hallitus tuntuu unohtavan, ketkä julkisia palveluja eniten
tarvitsevat: lapset, nuoret ja vanhukset, ne, joita työssäkäyntialueet
eivät koske, koska he eivät käy töissä!
Vapiseva mummu suuren keskusviraston käytävillä ja
pihassa raksuttava taksi on tuttu näky jatkossa. (Kari
Rajamäki: Ihan niin kuin lääninhallituksissa
aikoinaan!)
Sitä paitsi suoriutuuko suuri kunta palveluistaan pieniä kuntia
tehokkaammin? Ei suoriudu. Onko kuntaliitos ainoa tapa tehostaa
palveluita? Ei ole. Syntyykö kuntaliitoksista miljardisäästöt?
Ei synny, siitä on olemassa tutkittua tietoa. Sinipunahallitus
on tekemässä miljardileikkaukset palveluihin.
Kuntia ei pidä pakottaa yhteen millään
tavalla, ei pakkoliitoksin eikä taloudellisesti pakottamalla.
Pääministeri Katainen, vaikka te ette haluaisi kuunnella
keskustaa tässä asiassa, kuunnelkaa edes näitä asiantuntijoita!
Lopettakaa ylimielisyys. Vai onko korvapuolueiden ministereiltä mennyt
kuulo? (Ben Zyskowicz: Nyt on vihapuhetta!)
Arvoisa puhemies! Hallituksen hankkeessa pelottavat myös
sen lisävaikutukset. Suurkuntauudistuksesta hyötyvät
keskuskaupunkien ympärille rakentamaan hamuavat grynderit,
kun rakennetaan tiet ja talot, koulut ja päiväkodit
uudelleen. Ensin keskitetään päätöksenteko
ja palvelut ja niiden perässä ihmiset pakotetaan
muuttamaan.
Hallitus purkaa myös sairaanhoitopiirit. Se merkitsee
erikoissairaanhoidon hajaantumista. Tämä tuo mukanaan
kilpavarustelua ja julkisen terveydenhuollon rajua yksityistämistä.
Se on kansainvälistä miljardibisnestä veronmaksajien rahoilla.
Jättiuudistusta valmistellaan pienessä sisäpiirissä ja
se tuodaan kunnille jälkikäteistä kuulemista
varten. Tehtävään määrätyt
virkamiehet kirjoittavat jo täyttä häkää uutta
rakennelakia, joka piirtää kuntakartan kokonaan
uusiksi.
Hallitus väittää kuntauudistuksen
vahvistavan demokratiaa ja yhdenvertaisuutta. Pääministeri Katainen,
kuntaministeri Virkkunen, onko se demokratiaa, että päätöksenteko
kunnissa ja kaupungeissa keskittyy yhä harvempien käsiin? Onko
se yhdenvertaisuutta, että pakotatte suuren joukon kuntia
orjakunniksi, jotka eivät voi vaikuttaa muualta ostettavien
palveluiden hintaan eivätkä laatuun? (Jouni Backman:
Se on nykymalli!)
Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä sinipunahallitus
on nyt surutta tuhoamassa kunnallishallinnon ytimen: kuntien itsehallinnon
ja kunnan ihmisten yhteisönä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla
tulee olemaan iso työ pohtia, miten pitkälle kunnallista
päätöksentekovaltaa oikein voidaan riisua.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kunnille
pitää jättää erilaisia
vaihtoehtoja vapaaehtoisia kuntaliitoksia poissulkematta. Kunta
voi järjestää palvelut kokonaan itse
tai sitten valitsemallaan yhteistyöllä muiden
kanssa. Lähipalvelulailla palvelut määritellään
lähelle käyttäjiä. Lähellä asiakasta
tiedetään parhaiten, kuinka kauas kurahaalareissa
oleva lapsi kannattaa kuljettaa. Keskusta haluaa nyt antaa kunnille
työrauhan.
Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan
edustaja Kiviniemen hallitukselle ehdottamaa epäluottamuslausetta.
Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan syysistuntokauden alkuviikkojen
perusteella voimme hyvin huomata, että oppositiopuolueet
ovat löytäneet omat teemansa hallituksen haastamiseen. Perussuomalaiset
satsaavat EU-kritiikkiin, ja he löytävät
syyllisen kaikkeen pahaan Brysselistä. Keskustan syke taas
nousee kuntauudistuksen myötä, kun koetaan, että keskustalaisten
pikkukuntien itsenäinen asema on uhattuna. (Markku Rossi:
Kysymys on lähipalveluista!)
Kuntarakenteen uudistamisen lisäksi keskustelua aiheuttaa
kuntatalouden tilanne ja kaavailtu valtionosuuksien leikkaaminen.
Tämä on myös välikysymystekstissä nostettu
esille. Valtionosuuksia lasketaan erilaisilla matemaattisilla kaavoilla,
ja opposition laskutikku ennustaa aina katastrofaalista talouskuuria
kunnille, kun taas muiden ynnäilyssä saadaan kuntatalous
näyttämään valoisammalta.
Mutta joitain faktojakin tämän propagandasodan
keskellä tarvitaan. Aloitetaan vaikka taloudesta. Kuntaliiton
eli kuntien yhteisen etujärjestön tekemän
laskelman mukaan kunnat saavat valtiolta tänä vuonna
rahaa yhteensä 7 578 miljoonaa euroa, ja ensi
vuonna tuo raha tulee olemaan 7 994 miljoonaa. Eli kuntien
valtiolta saama rahamäärä lisääntyy
416 miljoonaa euroa. (Mauri Pekkarinen: Olisiko nyt paikallaan,
että puhuja kertoo, mihin tämä perustuu?)
Yhteisöveron tilapäinen jako-osuus tosin laskee
5 prosenttia (Mauri Pekkarinen: Uskomaton tarina!) eli 262 miljoonaa
kuntien tappioksi, mutta silti laskelma jää 154
miljoonaa euroa plussalle verrattuna tähän vuoteen.
Ja tämä siis ei ole hallituspuolueen laskelma,
vaan tämä on Kuntaliiton ekonomistien taloustietoa,
johon sisältyvät myös hallitusohjelmassa
sovitut ikävät menosäästöt.
Ja jos oppositiopuolueita ihmetyttää nyt, mihin
nämä perustuvat, niin voitte pyytää vaikka
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston omilta jäseniltänne
materiaalin, joka on jaettu jaostossa 13.9.2011, josta nämä luvut
on suoraan poimittu. (Mauri Pekkarinen: Onko puhuja ihan tosissaan?)
Arvoisa puhemies! Vasemmiston käsitys on, että hallitus
tavoittelee kuntauudistuksellaan sitä, että kunta
kykenisi huolehtimaan kuntalaisten peruspalveluista eli turvaamaan
ihmisten arjen sujumisen kehdosta hautaan. Kuntarakenneuudistuksesta
liikkuva tieto on vielä ollut epätäsmällistä,
ja se on aiheuttanut myös hämmennystä.
Työssäkäyntialueisiin perustuvat kuntakartat eivät
ole mitään hallituksen esityksiä, ne
ovat tilastoja, ja ne ovat myös toimittajien spekulointia tulevaisuudesta.
Myös keskusta on erehtynyt luulemaan näitä Tilastokeskuksen
karttoja tulevaksi kuntamalliksi, ja nyt maalataan kauhukuvia autioituvasta
Suomesta, jossa kaikki lähipalvelut on lakkautettu ja keskitetty
uusiin, epäinhimillisen kaukana sijaitseviin palvelukeskuksiin. Välikysymysteksti
ja äskeinen ryhmäpuheenvuoro ovat täynnä juuri
tätä vastuutonta kauhukuvien maalailua.
Faktaa on, että kuntauudistusta valmistelevaa parlamentaarista
seurantaryhmää ei ole vielä edes nimetty
ja eduskunnassa kunta-asioista vastaava hallintovaliokunta ei ole
asiaa vielä käsitellyt mitenkään.
Poliittinen ohjausryhmä nimettiin vasta kaksi viikkoa sitten,
eikä mitään hallituksen esitystä tulevaksi
kuntarakenteeksi ole vielä edes olemassa.
Silti keskusta on tehnyt asiasta jo välikysymyksen
eli haluaa kaataa hallituksen sen vuoksi, että hallitus
suunnittelee aloittavansa kuntarakenteen uusimisen. Eli tämän
koko hienon hallituksen, joka saatiin viimein tähän
maahan perustettua, joka uskalsi ottaa vaikeina aikoina vastuun
Suomesta, pitäisi kaatua sen vuoksi, että se suunnittelee
kuntauudistusta. (Välihuutoja — Ilkka Kanerva:
Hyvä, Kalliorinne!) Ei kyllä vaikuta kovin dynaamiselta,
että vastustetaan kuntauudistuksen suunnittelua. Tämä välikysymys
on varsinainen oppositiopolitiikan varaslähtö,
ja tämä syö keskustan todellisia vaikutusmahdollisuuksia
kuntauudistuksen varsinaisesti alkaessa, sillä usko (Pia
Viitanen: Puhumattakaan uskottavuudesta!) perinteisen vahvan kuntapuolueen asiantuntemukseen
ja yhteistyökykyyn murenee tämän välikysymysfarssin
myötä.
Arvoisa puhemies! Vasemmisto on hyväksynyt kuntauudistuksen
peruslinjaukset jo vuonna 2006. (Timo Kalli: Se tiedetään!)
Tuolloin maaliskuussa puoluehallitus linjasi evästyksenään eduskunnan
Paras-työryhmälle: "Muodostetaan riittävän
vahvoja peruskuntia, joilla on kykyä suunnitella ja rahoittaa
palveluja tulevaisuudessakin asukkaille. Näemme ongelmallisena
palvelupiirimallin sekä demokratian että kuntatalouden
pitkäjänteisen suunnittelun näkökulmasta." Vuonna
2010 vahvistimme puoluekokouksessa vielä puoluekokouspäätöksellä kantaamme,
jolloin linjasimme: "Vasemmistoliitto haluaa luoda luonnollisiin
palvelu- ja työssäkäyntialueisiin perustuvan
hallinnon".
Kuntarakenteen eheytyessä ja vahvistuessa tarve kuntien
välisille yhteistoimintarakenteille tulee vähenemään.
Paras-hanke sortui juuri siihen, että aivan liian monet
kunnat rakentelivat erilaisia keinotekoisia ja jopa näennäisiä yhteistoimintajärjestelyjä
täyttääkseen
puitelain muodolliset kriteerit. Nämä Paras-hankkeen
synnyttämät yhteistoimintahimmelit etäännyttivät
päätöksenteon eivätkä suinkaan
pitäneet niitä peruskunnissa.
Vahvaan peruskuntaan tähtäävä uudistus
selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa ja vahvistaa paikallista
demokratiaa. Nyt kuntauudistuksella luodaan palvelurakenne, jossa
valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja
rahoituksesta ovat yhdellä, riittävän
laajaan asukas- ja osaamispohjaan perustuvalla taholla. Vahva peruskunta poistaa
myös kuntien välisen kilpailun hyvistä veronmaksajista.
Kun kunta on riittävän iso, se voi panostaa myös
vuokra-asuntoihin tarvitsematta pelätä hyvien
veronmaksajien luikkimisesta rajan yli. Näin saamme myös
sosiaalisesti tasapainoisemman tuloksen, ja se on kaikkien suomalaisten
etu.
Vuonna 2011 Säätytalolla sovitut kuntauudistuksen
peruslinjaukset vastaavat siis jo oppositioaikana tekemiämme
linjauksia tulevaisuuden kuntarakenteeksi. Vasemmisto haluaa osaltaan viedä kuntauudistusta
eteenpäin hyvässä yhteistyössä koko
kuntakentän ja kaikkien muiden puolueiden kanssa. Toimimme
näin, koska meille vasemmistossa kuntalaisten palvelujen
turvaaminen on kunnanjohtajien virkojen turvaamista tärkeämpää.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tukee
hallitusta ja kannattaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen
siirtymistä.
Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä ongelmaa ratkaisemme, kun uudistamme
reippaalla kädellä kuntarakennetta?
Ongelmia on kaksi.
Arvoisat keskustalaiset, näistä ongelmista
selvästi vakavin koskee kasvavia kaupunkiseutuja, jotka
ovat pirstoutuneet keskenään kilpaileviksi kuntayksiköiksi.
(Ilkka Kanerva: Pitää paikkansa!) Voisi ajatella,
että kilpailu kirittäisi parempiin suorituksiin,
mutta kaupunkiseutujen sisäinen kilpailu on miinussummakilpailua,
jossa ei toteudu reilu peli ja joka ei edistä vastuullista
toimintaa. Kilpailu kannustaa valikoimaan asukkaiksi varakkaita
ja terveitä ja sysimään sairaat ja köyhät
muualle. Tällainen peli on vaan lopetettava.
Kilpailu johtaa myös huonoon yhdyskuntarakenteeseen.
Kehyskunnat rakentavat lähiöitä mitä kummallisimpiin
paikkoihin vain, jotta ne olisivat oikealla puolella kunnan rajaa,
ja keskuskaupungit vastaavat tähän kaavoittamalla
pientaloja alueille, joille olisi ehdottomasti luontevinta rakentaa
kerrostaloja, tai kaavoittamalla asumiseen arvokkaita rantoja saadakseen
niitä hyviä veronmaksajia, sellaisia rantoja,
jotka pitäisi ehdottomasti jättää kaikkien
vapaasti käytettäviksi. Tämä johtaa
yksinkertaisesti huonoon kaavoitukseen.
Olisi vastuullista ja kokonaistaloudellisesti järkevää pyrkiä välttämään
erillisiä rikkaiden ja köyhien alueita. Vastuullisuus
tulee kuitenkin kunnalle kalliiksi, jos naapurit sitten kalastelevat hyviä veronmaksajia
kultahammasrannikoillaan. Kuntien välinen kilpailu kiihdyttää sosiaalista
segregaatiota, mistä joudumme maksamaan vielä kalliisti.
Eräs segregaation hinta käy ilmi kaupunkitutkijoiden
Mari Vaattovaaran ja Matti Kortteisen tutkimuksesta. Sen mukaan
työttömyyden vaivaamilla alueilla työttömyys
pyrkii pitkittymään verrattuna samanlaisiin työttömiin
muualla. Kun naapuritkin ovat työttöminä,
työtön ikään kuin sopeutuu ja
siten juuttuu työttömyyteen helpommin kuin henkilö,
jonka naapurit käyvät töissä.
Arvoisa puhemies! Liikenne vie suomalaisissa kaupungeissa kaksi
kertaa niin paljon energiaa kuin keskieurooppalaisissa kaupungeissa. Tämä meidän
kilpailumme nimittäin tuottaa myös hyvin hajanaista
yhdyskuntarakennetta. Pitkät matkat haaskaavat paitsi ympäristöä,
myös aikaa ja rahaa.
Myös elinkeinot kärsivät. Monet tuotannonalat
vaativat menestyäkseen suurta työmarkkina-aluetta.
Esimerkiksi Turun seudulla on kyllä 300 000 asukasta,
mutta alue ei hajanaisen rakenteensa ja pitkien etäisyyksien
vuoksi toimi yhtenäisenä työssäkäyntialueena,
jossa työpaikan vaihtaminen olisi helppoa. (Ilkka Kanerva: Aika
lailla näin on!) Yksityiset palvelut eivät menesty
hajanaisessa rakenteessa, koska riittävää väestöpohjaa
ei löydy riittävän läheltä.
Rakennemuutos teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi sujuu
Suomessa juuri tämän takia kangerrellen.
Suomalaisten kasvavien kaupunkien huono kehitys on surullista,
koska me joudumme kärsimään tästä pitkään.
Näiden virheiden kanssa joudumme elämään
vuosisatoja.
Toinen tärkeä, mutta pienempi peruste kuntauudistukselle
ovat huonot kokemukset Paras-hankkeen tuottamista sekavista, epädemokraattisista
ja kalliista hallinnollisista pakkohimmeleistä. Meneekö sitten
Paras-hankkeen eteen tehty työ hukkaan? Kyllä siitä osa
menee hukkaan, mutta ei kaikki. On kuitenkin hyvä tunnustaa
virheet ajoissa eikä jatkaa niitä pitemmälle.
Välikysymyksessä kysytään
kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien perään,
mutta mitä demokratiaa se on, että valtaosa kuntien
päätösvallasta on siirretty etäisiin,
epädemokraattisiin, ylikunnallisiin organisaatioihin? Se
on myös kallista. Niistä uhkaa tulla sairaanhoitopiirien
kaltaisia menonlisäysautomaatteja, sillä virkamiesten budjettihaaveita
ei ole valvomassa kuin harvakseltaan kokoontuva heikko luottamusmiesorganisaatio.
(Mauri Pekkarinen: Mikä niissä on epädemokraattista,
voisiko puhuja kertoa?)
Jotkut haja-asutusalueiden kunnista — ja nyt, keskusta,
tätä kannattaa kuunnella — eivät
kuulu oikein mihinkään työssäkäyntialueeseen.
Kaupunkiseuduilla kunnat tekevät haittaa toisilleen. Haja-asutusalueilla
ne voivat korkeintaan tehdä haittaa itselleen, mutta näiden
haja-asutuskuntien liittäminen maakunnan keskuskaupunkiin
ei tuota säästöjä. Minusta se
on aivan kiistaton asia. Näiden Sysmien ja Padasjokien
hallinto on kevyttä ja ketterää. Jos
ne haluavat selvitä omin nokkinensa, se ei todellakaan
ole muilta pois. On tietysti vaikeata selvitä omin nokkinensa,
jos väestön mediaani-ikä pyrkii nousemaan
selvästi yli 60:n, mutta se ei ole muitten ongelma. Mutta nämä kunnat
ovat aivan liian pieniä vastaamaan terveydenhuollosta ja
osasta sosiaalitoimintaa. (Mauri Pekkarinen: Totta kai!)
Voisiko siis Suomessa olla kahdentasoisia kuntia, kuten esimerkiksi
Saksassa on ja kuten Suomessa oli aikaisemmin? (Mauri Pekkarinen: Ja
Ranskassa ja kaikissa Euroopan maissa!) Pienet syrjäiset
maalaiskunnat voisivat jatkaa itsenäisinä, jos
terveydenhuolto otettaisiin pois niiden vastuulta. Maakunnan keskuskunta
tuottakoon terveydenhuoltopalvelut, mutta ei minkään hallinnollisen
himmelin takana, vaan suoraan kunnan omana toimintana ja kunnanjohtajan alaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Vihreät vaativat kuntakoon kasvaessa
toimivaa lähidemokratiaa. Kyse ei ole myönnytyksestä keskittymistä vastustaville
vaan aidosta voimavarasta. Suurkuntien ei kannata luopua paikallisten
asukkaiden asiantuntemuksesta. Kunta toimii paljon paremmin, kun sillä on
omien asukkaidensa luottamus.
Toimivan lähidemokratiamallin luominen on erittäin
hankalaa. Siksi onkin sallittava ja edistettävä erilaisia
ratkaisuja. Käytäntö sitten seuloo aikanaan
parhaat. Käyttäjädemokratia voi olla merkittävä lähidemokratian
muoto. Siis tällaisia ovat esimerkiksi koulujen johtokunnat.
Se ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös aluepohjaista lähidemokratiaa.
Mutta mikä silloin on oikea aluejako? Pitäisikö sen
olla entinen kunta vai pitäisikö sen olla kylä ja
kaupunginosa, siis paljon pienempi yksikkö, tai kuten Salossa,
jossa lähidemokratian yksiköksi otettiin tiensuunta
nimenomaisesti tarkoituksena rikkoa vanhat kuntarajat. Päätettäköön
tästä todella paikallisesti.
Olkoon ratkaisu mikä hyvänsä, neljä vaatimusta
tulee täyttää: Kunnallislakiin tarvitaan
taas mahdollisuus valita kunnanosavaltuustoja suorilla vaaleilla.
Sehän poistettiin parikymmentä vuotta sitten.
(Mauri Pekkarinen: Kvasidemokratiaa, viimeisen päälle!)
Lähidemokratialla tulee olla merkittävä rooli
myös maankäytössä, vaikka kunnanvaltuusto
sanoisikin asiasta viimeisen sanan. Lähidemokratialla on
oltava rahaa käytettävissään,
ja tarvitaan myös alueellisia virkamiehiä, joiden
tehtävänä on koordinoida kunnan toimintaa
alueellaan ja pitää yhteyttä asukkaiden
ja kunnan hallintoelinten välillä.
Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutu muodostaa
oman erilliskysymyksensä, ja muistettakoon, että Pääkaupunkiseudun
näistä kuntarajoista johtuvat haitat ovat kaikista
suurimmat. Alueella tarvitaan erikseen seudullinen taso ja erikseen
kuntataso. Tarvitaan myös kuntaliitoksia, mutta yhtä kuntaa
ei Uudestamaasta voi tehdä.
Erityisesti Helsingin seudulla on syytä hillitä kuntien
välistä kilpailua. Kerättäköön
täällä siis kunnallisverot seudulla yhteen
kassaan ja jaettakoon vaikka asukasluvun suhteessa kunnille ja maksettakoon
terveydenhuolto ja eräät kalliit sosiaalitoimen
menot suoraan tästä yhteisestä kassasta.
Silloin ei enää kannata valikoida asukkaita, ja
silloin on toimivalle yhteistyölle myös edellytyksiä.
Arvoisa puhemies! Jotkut kunnat myös hyötyvät
nykyisistä kuntien välisestä kärjistyvästä eriarvoisuudesta.
Ne tuskin haluavat tilanteeseen muutosta. Ei aatelistokaan halunnut
luopua erioikeuksistaan. On kuitenkin tärkeätä uutta
kuntaa perustettaessa, että enemmistö sen tulevista asukkaista
tukee hanketta. Tämä voidaan ratkaista kansanäänestyksellä perustettavassa
kunnassa.
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä toivottaa
kuntaministeri Virkkuselle rohkeutta ja voimia haastavassa tehtävässään.
Kannatamme puhemiehen ehdotusta yksinkertaiseen päiväjärjestykseen
siirtymisestä.
Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade talman! Det finländska välfärdssamhället
står inför det faktum att kommunstrukturen i vårt
land är i behov av en förbättring. Servicen
som utgör en av grunderna för välfärden
förverkligas inte i dagsläget på ett
för alla rättvist sätt. Jyrki Katainens
regering har i sitt program förbundit sig till att bygga
vidare på det arbete som faktiskt startat med kommun- och
servicestrukturreformen, uttryckligen för att skapa en välfungerande
kommunstruktur som tillgodoser människans behov. Regeringen
har för sin del förbundit sig till att förändringarna
ska ske rättvist, demokratiskt och med beaktande av de språkliga
förhållandena. Likaså kommer långa avstånd
och skärgårdsförhållanden att
ha betydelse.
Svenska riksdagsgruppen har konsekvent arbetat, och kommer
konsekvent att arbeta, för en hållbar kommunstruktur.
Regeringen för sin del arbetar uttryckligen för
att trygga servicen och påverkningsmöjligheterna
för alla medborgare, i hela landet.
Arvoisa puhemies! Keskeistä on niiden palvelujen turvaaminen,
joita kuntalaiset tarvitsevat elämän kaikissa
vaiheissa, lapsina, nuorina, aikuisina ja vanhuksina. Lähtökohtana
ovat kuntalaiset ja heidän tarpeensa. Uudistuksen kehittämisen
myötä meillä on mahdollisuus tehdä tämä, minkä välikysyjät
pidemmällä tähtäimellä vaarantavat
asettamalla muutoksen tarpeen kyseenalaiseksi.
Kunnat sinänsä, niiden lukumäärä ja
koko kuntarakenne eivät ole itsetarkoitus vaan väline, jonka
avulla kuntalaisten ja kansalaisten tarpeisiin vastataan. Nykyisessä tilanteessa
palvelut eivät ole kaikkien osalta toimivia. Asuinpaikka vaikuttaa
aivan liian paljon kuntalaisten saamien palvelujen tasoon. Meidän
vastuullamme on huolehtia ihmisten tarvitsemien ja heille kuuluvien
laadukkaiden palvelujen saatavuudesta asuinpaikasta riippumatta.
Asuinpaikka ei saa määrätä peruspalvelujen
tasoa — hyvinvoinnin on oltava kaikille tarjolla.
Suuremmat kuntayksiköt voivat myös luoda edellytyksiä joustavalle
henkilöstöpolitiikalle, jonka tavoitteena ei tule
olla henkilöstön vähentäminen
mutta kylläkin sen tehokkaampi ja joustavampi käyttö.
Tällä tavoin voidaan myös hillitä kustannusten
kasvua.
Herr talman! Kommunernas storlek och antal har ändå sin
betydelse på en viktig punkt: närdemokratin. Just
på den punkten kunde man tala om kommunerna som ett, om
inte självändamål, så gott ändamål,
eller närmare bestämt alltjämt som ett
medel, men ett viktigt sådant, för att trygga
invånarnas inflytande.
Det är uppenbart att påverkningsmöjligheterna är
större i en mindre kommun än i en stor kommun.
Vi har redan nu många kommuner där avståndet
mellan medborgare och beslutsfattare är för långt.
Men vad är det som säger att inflytandet ska fungera
bara just på kommunnivå?
Finland är faktiskt ett land med aktiva medborgare
som tar del av beslutsfattandet i samhället. Vi måste
nu faktiskt vara innovativa och bereda möjligheten att
bättre ta till vara denna resurs i kommunerna. Vi måste
helt enkelt hitta nya metoder i takt med att kommunerna blir större.
Arvoisa puhemies! Nuorisolaissa nuorten edellytetään
osallistuvan kunnalliseen päätöksentekoon.
Noin 70 prosentissa maamme kunnista on jo nuorisovaltuusto, ja puutteita
paikataan toivottavasti ajan mittaan. Yhtenä mahdollisuutena
nuorten kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi
voisi olla oikeuden antaminen nuorisovaltuustoille olla edustettuina
kuntien lautakunnissa ja valmistelevissa työryhmissä. Yhdessä myös
vanhusneuvostoille tarjottavien vaikutusmahdollisuuksien kanssa
tällä voitaisiin vahvistaa paikallista vaikuttamista
myös suuremmissa kunnissa.
Kaupunginosa-, kunnanosa- ja kyläneuvostot ovat muita
hyviä esimerkkejä toimivasta lähidemokratiasta.
Kuntien yhdistyessä on luonnollista tarjota vanhoille peruskunnille
tällaista asemaa, ja jo nykyisellään
suurissa kunnissa tarvitaan päätöksenteon
paikallista täydentämistä. Ruotsalainen
eduskuntaryhmä on vakuuttunut siitä, että yksilön
osallisuudella päätöksentekoon rakennamme
sekä yhteisöllisyyttä että raivaamme
tietä hyville päätöksille.
Samtidigt som kommunerna är medel och inga självändamål är
det viktigt att understryka att kommunerna bör vara aktörer,
subjekt och inte objekt, i den fortsatta reformprocessen. Vi är övertygade
om att man lokalt har kapacitet att avgöra sin egen framtid.
Vi tror på en reformprocess som inkluderar kommunerna och
deras beslutsfattare. Vi anser att ett tecken på respekt är att
presentera olika alternativ åt kommuninvånarna
att ta ställning till.
All den energi som hittills har ägnats KSSR-processen
har ingalunda varit bortkastad, utan tvärtom ytterst värdefull.
Reformerna har fått kommunerna att se över, rationalisera
och effektivera sina servicestrukturer, och framför allt
att prioritera och prioritera rätt. De kommuner som har
valt samgång har gjort klokt, men de som i stället
har sökt effektivt samarbete med grannkommuner har gjort
lika klokt. De lokala förhållandena har alltså fått
avgöra.
Där kommungränserna finns, och kvarstår, bör
de vara flexibla i förhållande till den service som
erbjuds. Det måste gå an att utnyttja grannkommunens
tjänster om de ligger närmare än den egna
kommunens.
Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on oikeilla raiteilla sitoutuessaan
uudistuksen kehittämiseen. Työn lähtökohtana
on hallitusohjelma. Haluamme korostaa kolmea tärkeää seikkaa,
joiden huomioon ottamiseen hallitus on sitoutunut uudistustyön
jatkossa: maantieteelliset etäisyydet, saaristo-olot ja
kieliolot. On syytä havaita, että nämä kriteerit
eivät muodosta automaattisia ja yleisiä poikkeuksia
rakenteiden tarkistamistarpeista ylipäänsä,
vaan ne on otettava huomioon johtopäätöksiä tehtäessä.
Lapissa tai saaristossa sijaitsevalta kunnalta ei voida vaatia
samaa väestöpohjaa kuin kunnilta yleensä,
ja erilaisia kuntia ja yhteistoiminta-alueita muodostettaessa palvelut
molemmilla kansalliskielillä — ja saamelaisalueilla
saamen kielellä — on turvattava vähintään
nykyisellä tasolla. (Markus Mustajärvi: Kaikilla
kolmella kielellä!) — Kyllä, varmasti. — Ruotsalainen
eduskuntaryhmä lähtee siitä, että todellisuudessa
palvelut paranevat. Maan kaksikielisyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä on
yhtä tärkeää, että tulevaisuudessakin
on kuntia, joiden enemmistö- ja hallintokieli on ruotsi.
Det är också viktigt att se till, herr talman, metropolområdets
framtid. Samma lösningsmodeller som fungerar för
det övriga Finland fungerar inte i metropolen. I huvudstadsregionens fyra
städer bor det 65 000 svenskspråkiga
och otaliga tvåspråkiga. Det är en stor
befolkningsgrupp vars service på sitt modersmål
man bättre kunde garantera med hjälp av bättre
koordinering i huvudstadsregionen.
Svenska riksdagsgruppen anser att tvångsfusioner av
kommuner vore ett bevis på misslyckande från både
kommunernas och statens sida. I stället litar vi på att
kommunerna själva agerar, med invånarnas bästa
för ögonen.
Förvisso behöver kommunerna arbetsro. Men just
därför är det viktigt att de nu förekommer och
inte låter sig förekommas, och har blicken fäst
tillräckligt långt in i framtiden. Då strukturerna
byggs upp, inte bara för stundens behov, utan för
en överskådlig framtid, då kan kommunerna
räkna med arbetsro i fortsättningen. Halvmesyrer
ger ingen arbetsro.
Arvoisa puhemies! Tavoitteena tulee olla kielellisesti kestävän
kuntauudistuksen toteuttaminen, jolla parannetaan maamme väestön
arkipäivää. Tässä uudistuksessa
demokratian, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin tulee olla perusperiaatteina.
Yhdessä kuntien kanssa aktiivisina prosessiin osallistujina
tulemme rakentamaan kestävän rakenteen tulevaisuuden
varalle.
Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuo- ro):
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee
ratkaisuja, jotka turvaavat jokaiselle suomalaiselle laadukkaat
palvelut asuinpaikkakunnasta riippumatta. Katsomme, että kuntaliitokset
itsessään eivät paranna tai huononna
kuntalaisten palveluita, mutta mikäli samalla kevennetään
hallintoa ja toimintoja järkeistetään,
on mahdollista lisätä resursseja palvelutuotantoon.
Toisin kuin keskusta välikysymyksessään
antaa ymmärtää, kuntaliitokset mahdollistavat
todelliset säästöt myös muualta
kuin yleishallinnosta. Se, että palvelut tuotetaan kalliisti,
ei välttämättä tarkoita, että ne
ovat laadukkaita.
Keskusta esittää huolensa lähipalveluiden kohtalosta
kuntarakenteen muuttuessa. Myös me pidämme ehdottoman
tärkeänä lähipalveluiden saavutettavuutta
asuinpaikasta riippumatta. Näkemyksemme eroavat kuitenkin
siinä, että me emme näe nykymuotoisten
keskelle metsää piirrettyjen hallinnollisten rajojen
takaavan lähipalveluja sivukylillä. Sen sijaan
suuremmat, järkevästi rajatut kokonaisuudet voivat
tuoda uusia mahdollisuuksia palveluiden järjestämiseen
asukaspohjan kasvaessa. Pitämällä jääräpäisesti kiinni
vanhoista kuntarajoista ja -rakenteista, emme pysty kehittämään
maatamme niin, että se kestää tulevaisuuden
haasteet.
Välikysymyksessä esitetään
huoli kuntalaisten passivoitumisesta ja demokratian kohtalosta kuntakentän
uudistuessa. Todellista apatiaa ja passivoitumista aiheuttaa kuitenkin
nykyisten kuntien palvelujen tason ja laadun heikkeneminen. Lisäksi
sopii kysyä, onko nykyinen rakenne niin demokraattinen
kuin keskusta väittää. Kuntalaista koskeva
päätöksenteko on monissa tärkeissä palveluissa
siirretty kuntarajat ylittäville kuntayhtymille, joiden
kohdalla ei enää voi rehellisesti puhua edustuksellisesta
demokratiasta. Rakentamalla elinvoimaisia kuntia saamme päätöksenteon
takaisin kuntalaisille. Pitää myös huomata,
että ilman toimivia ja elinvoimaisia kuntia ei kuntalaisella
ole, mistä päättää.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää mahdollisena
päätöksenteon jakamista osittain myös
kaupunginosaneuvoston kaltaisille elimille. Kansalaisten näkökulmasta
oleellisinta on, että he voivat jatkossakin valita asuinpaikkansa ja
osallistua paikalliseen päätöksentekoon
elinvoimaisissa ja toimivissa kunnissa.
Arvoisa puhemies! Elinvoimaisten kuntien rakentamisessa tulee
lähtökohtana olla vapaaehtoisuus. Kristillisdemokraattinen
eduskuntaryhmä uskoo, että avoin dialogi hallituksen
ja kuntakentän välillä johtaa ratkaisuun,
jossa voimme kehittää maatamme alueelliset erityispiirteet
huomioiden. Tämä on myös hallituksen
tahtotila, toisin kuin keskusta antaa välikysymyksessään
ymmärtää. Hallituksen ja kuntien välisen
yhteistyön tuloksena voidaan kunta- ja palvelurakenteen
uudistuksessa huomioida alueiden väliset eroavaisuudet.
Erilaiset elinympäristöt ovat rikkaus, jonka maamme
tarjoaa kansalaisilleen. Samalla pitää kuitenkin
tunnustaa se tosiasia, että syrjäisten seutujen
ja etelän suurten kaupunkien taloudelliset realiteetit
ovat erilaiset. Huoltosuhde kaupungeissa ja maaseudulla on hyvin
erilainen väestön vanhenemisen ja jo pitkään
jatkuneen suurimpiin kaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi.
Kuntauudistuksella pystytään turvaamaan se, että voimme
jatkossakin pitää kiinni alueellisesta rikkaudestamme
ja että jokaisella on aito mahdollisuus valita asuinpaikkansa
ilman pelkoa palveluiden puutteesta, halusivatpa he sitten asua
Ruuhka-Suomen kaupunkikeskuksissa tai maaseudun rauhassa. Hallituksen
toimenpiteet kuntarakenteen uudistamiseksi palvelevat tätä tavoitetta.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet ovat
hyviä, rakentavia ja kuntien erilaiset toimintaedellytykset
huomioivia. Olemme sitoutuneet näihin tavoitteisiin. Kuntarakenteen uudistamisessa
avainsana on "avoimuus". On kriittisellä ja rakentavalla
tavalla tarkasteltava kaikkia mahdollisuuksia ja ehdotuksia kuntarakenteen
uudistamiseksi. Elinvoimainen ja taloudellisesti vahva kuntakenttä sekä laadukkaat
lähipalvelut koko maassa — nämä ovat
tavoitteemme.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa
olla mukana päätöksissä, jotka
takaavat laadukkaat palvelut myös tulevaisuudessa. Oikealla
kuntapolitiikalla luodaan myös edellytyksiä julkisen
talouden kestävyysvajeen kaventamiselle ja varaudutaan
ikääntymisen aiheuttamaan palvelujen kasvavaan
kysyntään. Pitäytyminen nykyiseen kuntarakenteeseen ei
näitä mahdollisuuksia tarjoa. Tästä syystä tuemme
hallitusta yhteisessä työssämme kuntarakenteen
maltilliseksi ja yhteistyöhakuiseksi uudistamiseksi.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraava puheenvuoro on ministeri Virkkusella, ja ministeri Virkkusen
puheenvuoron jälkeen debatti. Pyydän niitä edustajia,
jotka haluavat varata puheenvuoron debattiin, painamaan V- niin
kuin vastauspainiketta. Ministeri Virkkunen, 5 minuuttia.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Kiitän näistä kaikista
rakentavista ja myös vähemmän rakentavista puheenvuoroista!
Hallituksen lähtökohtana ja tavoitteena on
se, että Suomeen muodostettaisiin vahvat, elinvoimaiset
kunnat, ja jos oikein ymmärsin, niin keskusta ei sinänsä vastusta
tätä tavoitetta. Käsittääkseni
vahva, elinvoimainen kunta on sellainen tavoite, jonka varsin laajasti
tämä eduskunta voi jakaa.
Sen sijaan keskusta kyseenalaisti vahvasti sen, että kunnat
perustuisivat työssäkäyntialueisiin,
ja edustaja Kiviniemi totesi, että tämä ei
perustu mihinkään. On hiukan yllättävää,
kuinka tästä määritelmästä ja
lähtökohdasta pillastutaan, kun katsoo kuitenkin
nykyistä kuntajakolakia ja sen tavoitteita. Edustaja Kiviniemihän
ministerinä ollessaan on tämän lain eduskunnalle
esitellyt eikä siinä yhteydessä muuttanut
tätä lähtökohtaa, minkä mukaisesti
kuntajaon kehittämisen tavoitteena on se, että kunnat
muodostuvat työssäkäyntialueista tai
muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset
ja henkilöstön voimavaroihin perustuvat edellytykset
vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja
rahoituksesta.
Tätä tavoitetta kohti nyt ollaan menossa,
koska tiedämme, että tämänhetkinen
Suomen kuntajako ei vastaa näihin tavoitteisiin: kunnat
eivät muodostu työssäkäyntialueista,
kun yli kolmannes ihmisistä käy työssä muualla
kuin kotikunnassaan, kaupunkiseuduilla tyypillisesti yli puolet.
Toisaalta yli 80 prosenttia kunnista on sellaisia, joilla ei ole
siis edellytyksiä järjestää itse enää kaikkia
palveluitaan, ei ole henkilöstövoimavaroihin tai
taloudellisiin voimavaroihin liittyviä edellytyksiä.
Tämän johdosta on syytä käydä läpi
koko Suomen kuntakentän kokonaisuus, käydä läpi
jokainen alue sen omista lähtökohdista.
On selvää, että nyt ollaan siinä mielessä erilaisessa
tilanteessa, että meillä on takana noin kuuden
vuoden Paras-rupeama, ja sen aikana osalla alueista on edistytty
varsin hyvin, mutta on myös alueita, joilla ei ole tapahtunut
oikeastaan mitään, ja myös noilla alueilla,
millä kunnat ovat yhdistyneet, usein tilanne on se, että kaikki
alueen kunnat, joiden tulisi olla mukana tuossa uudessa muodostetussa
kunnassa, eivät välttämättä siinä vielä ole.
Tältä osin syytä käydä kaikki
ratkaisut läpi alue alueelta ja katsoa, riittävätkö ne rakenteelliset
toimet, joita on tehty, sen varmistamiseksi, että tulevaisuudessa
voidaan palvelut näin turvata.
Käsittääkseni tästä ei
kovin suurta erimielisyyttä voi olla, koska kuntaministerinä ollessaan Kiviniemi
kaksi vuotta sitten toi eduskuntaan Paras-selonteon, missä hän
itse toi esiin hallituksen linjan siitä, että kuntarakenteen
kehittämistä on syytä jatkaa, koska toteutuneista
liitoksista huolimatta kuntarakenne ei vielä ole riittävän
yhtenäinen ja kestävä. Tässä kahden
vuoden aikana ei kuntarakenteen osalta ole tapahtunut muutoksia, joten
siltä osin on todellakin syytä käydä nyt
alue alueelta tilanne läpi ja tehdä myös
selvityksiä, ehdotuksia siitä, miten näillä alueilla
kannattaisi ja tulisi nyt edetä.
Tässä tuli kritiikkiä siitä,
että hallitus on julkistanut Tilastokeskuksen aineistoja
omilla nettisivuillaan. Mielestäni edustaja Kiviniemen
ei kannata nyt pelihousujaan repiä näistä pendelöintikartoista.
Tässä Kataisen hallituksessa voi keskustella myös
keskeneräisistä asioista, ja se on ihan reilua,
että kun valmistelua tehdään, niin voidaan
internetissä julkaista erilaista tausta-aineistoa, johon
kuntapäättäjät, toimittajat
voivat tutustua (Timo Kalli: Mekin voimme ottaa kantaa!) ja näkevät
tältä pohjalta, minkä tyyppisiä asioita
käsitellään ja minkä tyyppisiä aineistoja hyödynnetään.
Hallitusohjelmassahan ei otettu lähtökohdaksi
sitä, että muodostettaisiin mekaanisesti työssäkäyntialueista
kuntia, vaan pyritään siihen, että kunnat
muodostuisivat mahdollisimman luonnollisista työssäkäyntialueista,
mutta lisäksihän linjaksi oli otettu myös
se, että kuntien tulisi pystyä järjestämään
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pääsääntöisesti
itse, pystyä kehittämään alueen
elinkeinoja ja vastata yhdyskuntarakenteen hajautumisen haasteisiin.
(Mauri Pekkarinen: Missään Euroopassa ei ole tällainen
tilanne, ei yhdessäkään maassa!) Kaikista
näistä lähtökohdista katsottuna
käydään läpi sitä,
miten nykyiset kunnat pystyvät eri kriteereillä arvioituna huolehtimaan
näistä tehtävistä. Näin
ollen ne kunnat, jotka eivät selvästi kuulu millekään
työssäkäyntialueelle, eivät
siis ole millään tavalla heitteillä,
vaan mahdollisimman laajasti pyritään löytämään
kriteerejä, joiden pohjalta voitaisiin muodostaa nykyistä elinvoimaisempia
kuntia, mutta lisäksi hallitusohjelmassa on otettu todella vaihtoehto
siitä, että jos näin ei kaikilla alueilla kyetä tekemään,
voidaan tukeutua myös niin sanottuun vastuukuntamalliin,
jotta voidaan palvelut kuitenkin järjestää.
Tässä tuli kritiikkiä myös
valmistelun osalta, että tätä valmistellaan
väärin. Tässä kannattaa nyt
muistella tuota Paras-hankkeen valmistelua ja sen aloitusta. Aivan
samalla tavalla virkatyönä ensin tehtiin asiantuntijavoimin
erilaisia selvityksiä keskustelun pohjaksi (Eduskunnasta:
Ne tehtiin väärin!) ja sen jälkeen lähdettiin
kuntakierrokselle, aluekierrokselle, esittelemään
näitä ja pyydettiin alueiden kannanottoja. Siinä mielessä se
työ, mitä tehdään, on nyt aivan
perusteltua ja tärkeää tämän
pohjaksi, se että käydään läpi
nykyinen tilanne ja tehdään selvityksiä eri alueiden
edustajille siitä, mitä vielä tulisi
alueilla tehdä, jotta saataisiin rakenteet entistä parempaan
kuntoon ja voitaisiin vastata myös tulevaisuudessa ihmisten
palveluista kaikkialla Suomessa. Sehän tässä on
se kaikkein tärkein tavoite.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat
osallistua debattiin, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tärkeä viesti kuntien suuntaan
täältä on se, että uudistus
jatkuu ja kuntien kannattaa itse olla aktiivisia ja hakea niitä paikallisia
ratkaisuja ja tuoda niitä keskustelupöytiin, koska
tässä voi aidosti vaikuttaa.
Hyvät keskustalaiset! Koska teidän alulle
panemanne uudistus jatkuu, niin odottaisin edelleen sitä,
että toisitte oman kuntaosaamisenne, kun sitä varmasti
on jäljellä vielä, tähän
hankkeeseen mukaan, koska tiedätte varmasti sisimmässänne
sen, että perusteet kuntauudistukselle eivät ole
hävinneet mihinkään. Jos mitään
ei tehdä, kunnista loppuvat rahat, työntekijöitä on
vaikea löytää ja se vuosia kestänyt
kehitys, teidänkin kaudellanne käynyt kehitys,
jossa lähipalvelut vähenevät, jatkuu
ja jäljelle jää hallinto. Tähän
työhön todella tarvitaan myöskin keskustalaista
osaamista sen sijaan, että te syyttelette ja pelottelette
täällä hallituksella ja sillä,
että tehdään salassa jotakin, kun tässä ei
tehdä mitään salassa vaan tämä tulee
olemaan avoin, vastavuoroinen prosessi.
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi sanoi puheessaan hallituksen
jo perääntyneen joistakin hallitusohjelman kirjauksista.
Tämä on ainakin minulle uusi tieto, vastahan uudistuksen suunnittelu
on käynnistynyt. Minusta olisikin reilua, että edustaja
Kiviniemi tarkentaisi ja sanoisi suoraan, mistä hallitusohjelman
kirjauksista hänen mielestään on vetäydytty.
(Markku Rossi: Aikataulut!) Se olisi myös linjassa sen
kanssa, että olette sanonut olevanne huolissanne siitä, miten
kuntapäättäjät pysyvät
tässä uudistuksessa mukana.
Minulla on ollut ilo olla tässä kuntauudistuksessa
mukana alusta lähtien välillä hallituspuolueen
edustajana, sitten oppositiopuolueen edustajana ja taas hallituspuolueen
edustajana. Näin iso, kaikkia suomalaisia koskeva, pitkäaikainen uudistus
edellyttää yhteistä sitoutumista ja kykyä katsoa
kulloistenkin poliittisten asetelmien yli. Hyvät keskustalaiset, älkää ulkoistako
oppositioahdistuksessanne itseänne tästä kaikkia
suomalaisia koskevasta tärkeästä uudistuksesta. (Anne
Kalmari: Missä on parlamentaarinen työryhmä?)
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eilen illalla katselin TV2:n ajankohtaisohjelmaa,
kuntaohjelmaa, jossa kokoomuksen ja SDP:n kuntapamput vastustivat
kiivaasti kuntaministeri Virkkusen viisauksia. (Erkki Virtanen:
Ei ne sitä vastustaneet!) Samassa ohjelmassa näytettiin
pätkä oppositioedustaja Urpilaisen ja ministeri
Kataisen vaalikeskustelusta eli 16.3.2011 pidetystä veroillasta,
veropaneelista. Siinä oppositioedustaja Urpilainen erittäin
selväsanaisesti ja voimakkaasti sanoi, että SDP
ei tule hyväksymään eikä ajamaan
kuntien pakkoliitoksia, (Välihuutoja) mihin ministeri Katainen
heti perään, että ei myöskään
kokoomus. (Välihuutoja)
Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kielenkäytön
osalta sääntönä, että ei
käytetä kansanedustajakollegoiden kohdalla verbiä "valehdella".
Siksi kysyn ministereiltä Urpilainen ja Katainen, (Puhemies:
Ja nyt on toinen sääntö, minuutti, täynnä!)
miksi te tuossa julkisessa vaalikeskustelussa maaliskuussa 2011
johditte Suomen kansaa harhaan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Arvoisa puhuja, minuutin raja on nyt ehdoton, koska on paljon puheenvuoroja,
joten pyritään noudattamaan tätä minuuttia.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on viitattu useasti
Paras-hankkeeseen, että tämä olisi sen
jatkoa — ei ole, yksiselitteisesti. Paras-hankkeella ja
teidän keskittämispolitiikallanne on ero kuin
yöllä ja päivällä.
Itse asiassa niillä on eroa kuin diktatuurilla ja demokratialla.
(Hälinää)
Paras-hanketta lähdettiin valmistelemaan alhaalta ylöspäin.
Kunnat saivat itse valita alueensa. Toki sielläkin on virheitä tehty
ja paljon on lastentauteja vielä käynnissä,
mutta tätä hanketta olisi voitu parantaa. Nyt
kysynkin ministeriltä: Miksi ajattelette niin, että haluatte
naamioida kuntien pakkoliitokset ja keskittämisen muka palveluiden
turvaamiseksi? Miksi ette kannata meidän lähipalvelulakiamme,
jos haluatte ne palvelut oikeasti turvata?
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuoroni aikana huomasin,
että kun paljastin Kuntaliiton talousluvut, jotka valtiovarainvaliokunnassa
esiteltiin, niin keskustan joukosta tuli ikään
kuin tuskan parahduksia, että voi ei, eikö tämä olekaan
totta, eikö kuntatalous hallituksen toimesta nyt romahdakaan.
Haluaisin lisätä tähän tilanteeseen
sen, että jos tutkitaan vielä muitakin asioita, esimerkiksi
sitä, miten kunnat ovat hakeneet harkinnanvaraisia valtionosuuksia,
niin tänä vuonna kuntien harkinnanvaraisia valtionosuuksia haki
64 kuntaa, mikä on vähemmän kuin koskaan.
Ja tämä Kuntaliiton mukaan johtuu siitä, että kuntien
tilinpäätökset ovat "- - olleet
suhteellisen hyviä vuonna 2010". Myös todistettiin
valtiovarainvaliokunnassa, että tänä vuonna
ne tulevat olemaan hieman parempia kuin viime vuonna.
Arvoisa keskustan ryhmä, ettekö voisi jo lopettaa
tämän valtionosuuksilla meuhkaamisen ja todeta
tämän kuntatalouden todellisen tilan?
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Havaitsin, että tuossa puheenvuoroni
aivan alussa keskustalaiset huutelivat, että miksi kuntajakoselvitteen
esitin lähes maakunnan kokoista kuntaa, Päijät-Hämettä,
koskien. Se johtui siitä, että kuntaministeri Mari
Kiviniemi oli palkannut minut tämmöistä tekemään.
(Naurua)
Arvoisat keskustalaiset! Kun te tunnutte myöntävän,
että kuntajaossa ja kuntien välisissä voimasuhteissa
on jotakin vikaa kasvavilla kaupunkiseuduilla, niin voisittekos
te joskus esittää, mitä sille asialle
pitäisi tehdä? (Martti Korhonen: Se olisi rehellistä!)
Se, että ikään kuin vapaaehtoisesti Kauniainen
vaan luopuu omista erioikeuksistaan, on aavistuksen verran naiivia. Meillä on
menossa monella kaupunkiseudulla tämmöinen tilanne,
että keskuskaupunkien ympärille tulee varakkaan
keskiluokan kermankuorijakunta, ja jos tätä kehitystä ei
saada katkaistuksi, niin se johtaa erittäin eriarvoiseen
ja epäsosiaaliseen kehitykseen, joka vaarantaa koko hyvinvointiyhteiskunnan.
Jos te arvostelette niitä ehdotuksia, mitä nyt
tehdään, niin esittäkää joku oma.
Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että Paras-hanke
saatiin silloin aikanaan aikaiseksi, ja on todella hyvä,
että nyt on saatu hyvä jatko sille. Mikä olisi
nimittäin vaihtoehto? — Suuri kysymysmerkki. — Olla
tekemättä mitään ja odottaa mitä tapahtuu.
Meidän mielestämme se ei ole mikään
hyvä vaihtoehto tai ei vaihtoehto ollenkaan. Nyt pitää olla
aktiivinen ja miettiä ja tehdä se, mitä on
tarpeellista tehdä kunnissa. Tämä koskee
sekä hallitusta että kuntakenttää.
Ja keskeistä on, aivan niin kuin kuntaministeri Virkkunen
on myöskin kertonut ja ilmoittanut, että tässä työssä keskeistä on
palvelujen turvaaminen. Kai se nyt on kaikkien intressissä.
Ei tämä varmasti helppo projekti tule olemaan,
mutta se on enemmän kuin tarpeellinen.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun on elänyt 25 ensimmäistä vuotta
pienessä kunnassa Länsi-Euroopan harvimmin asutulla
alueella, niin oppii varmasti arvostamaan lähipalveluita,
kuten peruskoulua ja terveyspalveluita. Ja minun näkökulmani
tulee aina olemaan se perimmäinen kylä ja kauimmainen
mökki.
Kuntauudistukselle on annettu raamit hallitusohjelmassa ja kehyksessä,
vaikka eivät kaikki hallituspuolueitten kansanedustajat
eivätkä edes ryhmät ole vielä sitä ymmärtäneet.
Ei hallitusohjelmaan ole kirjattu, että tehdään
pakkoliitoksia, vaan siellä on, että uudistetaan
lainsäädäntö perin pohjin ja
että käytetään resurssiohjausta,
ja tästä syntyy se käytännön
pakko. Ensin keskitetään hallinto, sitten palvelut
ja sitten ihmiset. Eikä se mökin mummo tai pappa
hakiessaan ne palvelut entistä kauempaa vaihda sitä vanhaa
Ladaansa hybridiautoon ainoastaan siitä riemusta, että hallitus
niin odottaa, vaan kyllä hänellä on edessä pakkomuutto.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi edustaja Kiviniemi, ja tässä on
mainittu nimi sen verran monta kertaa, että sillä ansaitsee
2 minuuttia. Olkaa hyvä.
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan aluksi edustaja Soininvaaralle: Olisi
hyvä puhua se koko totuus. Nimenomaan Lahden alueen kunnat
halusivat, että te teette sen selvityksen, ja sen myötä kuntaministeri
aina sitten toimii, kuntien halun mukaisesti.
Ministeri Virkkuselle toteaisin sen, että hallitus
ihan järjestelmällisesti unohtaa sen kuntalaissa
sanotun toisen puolen. Ei ole kyse pelkästään työssäkäyntialueesta
vaan myös muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Hallitus
puhuu nyt pelkästään työssäkäyntialueesta,
ja tässä on se hallituksen suurin virhe. (Välihuutoja)
Ja toinen suuri virhe on se, että keskitytte jälleen
kerran pelkästään kuntarakenteeseen.
Te unohdatte sen, että myös kuntien välisellä yhteistyöllä pystytään
tässä maassa hyvin laadukkaasti ja tehokkaasti
palvelut järjestämään. Itse
asiassa yksikään kunta tässä maassa
ei tule toimeen ilman kuntien välistä yhteistyötä,
ei edes Helsinki. Sen vuoksi nämä kuvitelmat siitä,
että voitaisiin Suomessa ainoana maana maailmassa mennä sellaiseen
järjestelmään, että meillä on
pelkästään valtio ja kunnat, ovat täysin
mahdottomia. Sellainen ei onnistu varsinkaan Suomessa, joka on laaja maa.
Mitä tulee tähän pelotteluun, niin
kyllähän tämän pelottelun on
nimenomaan aloittanut hallitus ja myöskin kuntaministeri
näillä puheillaan, joissa hän on kertonut,
että pakkoa käytetään, ei ole
irtisanoutunut pakkoliitoksista ja on halunnut myllätä kuntakentän
kokonaan. Monessa kunnassa on tehty pitkään töitä,
saatu uudet rakenteet valmiiksi, ja nyt sanotaan, että sama
hullunmylly pitää käynnistää uudestaan.
Kyllä Paras-hankkeenkin tuloksista pitää odottaa
ensin sitä, että ne rakenteet toimivat.
On selvää, että uudistuksia jatkossakin
tarvitaan. Koskaan en ole irtisanoutunut niistä, en äskeisessä puheessani,
niin kuin en aikaisemminkaan. Se on selvää, että jatkossakin
rakenteita pitää kehittää, jotta
me pystymme palvelut parhaalla mahdollisella tavalla järjestämään,
(Puhemies: Nyt on 2 minuuttia täynnä!) ja nimenomaan
siten, että se tapahtuu kuntalähtöisesti.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta nyt vannoo tämän palvelurakenneuudistuksen
perään. Ensinnäkin hallitus edistää sekä kuntarakenteen
että palvelurakenteen uudistamista. Te sen sijaan lopetitte kuntarakenteen
uudistamisen, koska pelkäsitte valta-asemianne. Keskityitte
palvelurakenteen uudistamiseen. Sosiaalibarometri 2010 toteaa aivan
selvästi, että palvelurakenneuudistukset eivät
ole tuoneet toivottua tulosta. Eli nämä yhteisvastuualueet
eivät ole tuoneet sitä tulosta, mitä on
toivottu, siis taloudellisessa mielessä ja palveluiden
osalta. Sen sijaan niillä alueilla, joilla tähän
on yhdistynyt kuntarakenteen uudistus, on menty eteenpäin,
saavutettu sekä taloudellisia tuloksia että palvelutasossa
parempia tuloksia.
Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä edustaja
Kalliorinne kaipasi faktoja ja esitteli sitten Kuntaliiton kylmiä lukemia.
Minulla on tässä Kuluttajatutkimuskeskuksen tuore,
tänään julkistettu tutkimus, jonka mukaan
ihmiset — elikkä sanotaan nyt "ihmiset" yhtä kuin
"kuntalaiset" ja "kaupunkilaiset", ei tule kenellekään
mitään epäselvyyksiä — haluavat
lähipalvelut kilometrin kävelyetäisyyden päähän
korkeintaan. Ja tähänastiset kuntaliitokset ovat
lähes poikkeuksetta osoittaneet, että palvelut
ovat siirtyneet liitoskuntien reuna-alueilta näihin kasvukeskuksiin
ja samalla ovat siirtyneet myös näistä liitoskunnista
virkamiehet näitten käsittämättömien
viiden vuoden irtisanomissuojien turvin. Elikkä jos joku
erakko haluaa asua erämaassa, se hänelle suotakoon,
mutta toimiva maaseutu ja sitä myöten edes jonkinlainen omavaraisuus
elintarviketuotannossa edellyttävät kohtuullisen
matkan päässä olevia palveluita.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi syytti hallitusta välinpitämättömyydestä faktoja
kohtaan. Tämän jälkeen edustaja Kiviniemi
totesi, että Paras-hanke ei ollut kuntaliitoshanke. Tarkistetaan
tältä osin faktat saman tien.
Tässä on johtamanne Paras-hankkeen laki kunta-
ja palvelurakenneuudistuksesta 9.2.2007: "Lain tavoitteena on elinvoimainen
ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne." Siis
kuntarakenne. Toinen luku Uudistuksen toteuttamisen keinot: "Kuntarakennetta
vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia
kunnista toisiin kuntiin." Toistan: kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia
ja liittämällä osia kunnista toisiin
kuntiin. Tämä on faktaa johtamastanne Paras-hankkeesta.
Retorisesti kysyn, koska tuskin saan vastausta, muuttuiko keskustan
linja tältä osin vaaliyönä vai
vasta siinä vaiheessa, kun havaitsitte, että ette
ole enää hallitusvastuussa.
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sanoin, että Paras-hanke ei ollut
pelkästään kuntarakennehanke vaan se oli
myös paljon muuta. Siihen sisältyi myös
se, että kunnat voivat tehdä yhteistyötä,
ja siihen sisältyi myös muun muassa tämä kriisikuntamenettely.
Ja Paras-hankkeen itse asiassa parhaimpia saavutuksia on se, että kun
meillä oli näitä negatiivisen vuosikatteen
kuntia 134 kappaletta vuonna 2005, niin niitä oli vuonna
2010 enää 7 kappaletta. Eli sillä saavutettiin
juuri sitä, mitä lähdettiin hakemaan.
Kuntatalous parani, ja se oli itse asiassa yksi niitä keskeisimpiä tavoitteita. Minusta
on täysin hämmästyttävää,
miten edustaja Backman voi edes käyttää tuollaista
puheenvuoroa. Kävin omassa puheenvuorossani läpi
tasan tarkkaan sen, kuinka paljon kuntaliitoksia tehtiin. Mutta
olennaista on se, että Paras-hankkeessa oli kyse paljosta
muustakin. Se ei ollut pelkkä kuntaliitoshanke.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymyksen kärki
on lähipalveluitten turvaamisessa, ja oppositiojohtaja
Kiviniemen retorinen kärki on keskittämisessä ja
keskittymisessä. Rehellisyyden nimissä lienee
kai todettava, että edellisen kahdeksan vuoden aikana,
jolloin Suomessa on ollut keskustalainen pääministeri,
keskustalainen lähipalveluista vastaava kuntaministeri
ja keskustalainen aluepolitiikasta vastaava ministeri, meillä ovat
lähipalvelut olennaisesti vähentyneet. Terveyskeskuksia
ja kouluja on suljettu, ja samaan aikaan keskittyminen kaupunkeihin
on vahvasti edistynyt.
En yritä väittää, että tämä olisi
keskustan vika, mutta yritän väittää,
että maailma muuttuu ja maailman muuttuessa myös
kuntarakenteitten pitää uudistua. Itse asiassa
vahvemmat peruskunnat, vahvemmat seudulliset peruskunnat ovat ehkä paras
tae sen puolesta, että pysytään lähipalvelut
turvaamaan jatkossa siitä huolimatta, että ihmiset
muuttavat keskustoihin.
Tämän lisäksi toivoisin kyllä keskustelulta hieman
johdonmukaisuutta, että jos on niin, kuten, edustaja Kiviniemi,
ilmeisesti on, että te kannatatte kuntaliitoksia, kunhan
ne ovat vapaaehtoisia, mutta ette kannata pakkokuntaliitoksia, ja sitten
kuitenkin kaikki kuntaliitokset johtavat siihen (Puhemies: Ja nyt
tulee aika!) että keskittyy ja lähipalvelut vähenevät,
niin eihän näin voi olla asian laita, koska silloinhan
tapahtuisi näin (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika on nyt
täynnä!) myös vapaaehtoisissa kuntaliitoksissa.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista ja mieluisaa huomata se,
että kuntaministerin puheenvuorot ovat pehmenneet tai lientyneet
siitä ajasta, kun hallitusohjelma on kirjoitettu ja hän
siitä kertoi. Hallitusohjelmassa todetaan, että peruskunta
muodostuu työssäkäyntialueista, yksiselitteisesti.
Mutta sitten asia, minkä halusin ottaa esille: Puolitoista
vuotta sitten kokoomus erityisesti vaatimalla vaati ja esitti voimakkaasti,
että asetetaan parlamentaarinen komitea kuntalainsäädännön
kokonaisuudistamiseksi. Ne vaatimukset eivät olleet ihan
vähäisiä. Käynnistin valmistelutyön,
jotta parlamentaarisesti kaikki oppositioryhmät pienintä myöten
ovat valmistelussa mukana, ja asetin työryhmän
valmistelemaan, ja se valmistelu oli perusteellinen. Ja lähtökohta,
miten se työ käynnistetään:
yksi työryhmä on kuntahallinnon rakennetyöryhmä,
joka ottaa huomioon erilaiset vaihtoehdot. Miksi te, (Puhemies: Nyt,
aika!) pääministeri Katainen, kaadoitte tämän
hankkeen? Sanoitte, ettei kokoomus hyväksy tätä,
(Puhemies: Arvoisa puhuja, nyt on aika täynnä!)
ja sanoitte, että vaalien jälkeen tämä niitetään.
Ei ole kuulunut. Olen syvästi pettynyt.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Arvoisa puhuja! Pyydän kunnioittamaan myös
muiden tulossa olevien puheenvuoronpitäjien puheoikeutta.
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksi alkuun totean, että minä en
hyväksy kuntien pakkoliitoksia, vapaaehtoiset liitokset
minä kyllä hyväksyn. Kun tässä useissa
puheenvuoroissa on viitattu siihen, että näitä pakkoliitoksia
ei nyt tule, niin minä kysyn arvoisalta kuntaministeriltä:
Voitteko te, arvoisa ministeri, näitten todistajien läsnä ollessa
luvata meille, että kuntien pakkoliitoksia ei tulla näkemään
tässä kuntauudistuksen yhteydessä?
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En minäkään kyllä ymmärrä alkuunkaan
näitä pakkoliitossyytöksiä,
pakkoliitospuheita. Hallitus ei kerta kaikkiaan esitä pakkoliitoksia.
Ainoa kuntarakenteessa tapahtuva pakkoliitos viime vuosina on ollut
se, kun osa Sipoosta liitettiin pakolla Helsinkiin, ja sen teki keskustalainen
kuntaministeri Hannes Manninen.
Kyllä tässä nyt, arvoisa keskusta,
teidän takkinne kääntyy todella nopeaa
tahtia, se kääntyy nopeaa tahtia niin kunta-asiassa
kuin Kreikka-asiassakin. Tämä vauhti on niin hirvittävän
nopea, että kohta olisi varmasti parempi, että te
ette pukisi päällenne takkia ollenkaan.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sitä olen tässä vaan
ihmetellyt tämän keskustelun ja hallitusohjelman valmistumisen
jälkeen, että miten te, kuntaministeri, suhtaudutte
kuntapäättäjiin. Pidättekö te
heitä aivan tyhminä, näitä tuhansia
suomalaisia eri puolilla, jotka hoitavat kuntansa asioita, antavat aikaansa
ja omaa päätöksentekokykyään
kuntalaisten parhaaksi? Te sivuutatte heidät tästä uudistuksesta
kokonaan. Mitä te ajattelette, kuntaministeri, kuntapäättäjistä,
mikä on heidän roolinsa tässä uudistuksessa?
Arvoisa kuntaministeri, mitä te ajattelette niistä kuntien
työntekijöistä, niistä sadoistatuhansista
suomalaisista, jotka ovat käyttäneet viime vuodet
uudistuksiin ja palavereihin, ja nyt te ilmoitatte heille, että tämä on
ollut turhaa, aloitetaan uusi uudistus? Miten te motivoitte heitä?
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minua hirvittää erityisesti
tämän edellisen puheenvuoron jälkeen
se, että mitähän ne tavalliset asukkaat,
jotka ovat oikeasti kiinnostuneet niistä lastensa opettajista
tai äitiensä ja isiensä hoitajista, ajattelevat,
kun kuuntelevat tätä käsittämätöntä byrokratian
puolustusta ja homeisista kuntarajoista kiinni pitämistä.
Eikö meidän täällä pidä keskustella
siitä, mikä on kaikkein tärkeintä,
eli että millä tavalla saamme turvattua ne palvelut
ja erityisesti turvattua ne lähipalvelut? Keskustakin aloitti
näistä asioista, mutta sitten olette päässeet
siihen varsinaiseen huoleenne eli siihen, miten pystytte pitämään
ne vanhat rajat kiinni, ja minusta sen ei kuulu olla tämän
keskustelun aihe. Ja kun puhutte yhteistyöstä,
niin siinähän se demokratia vasta on kauas mennyt,
kun on rakennettu ylikunnallisia laitoksia ja ylikunnallisia rakennelmia,
joihin kunnanvaltuutetutkaan, eli ne kunnalliset päättäjät, eivät
pysty mitenkään vaikuttamaan. (Puhemies: Ja nyt
tuli aika!) Eli kuntademokratia ja lähipalvelut on hallituksen
tavoite.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen pyrkimys kuntarakenteen
uudistamiseksi on oikea ja välttämätön,
mutta hallituksen lokaliteettimaantieteilijät ymmärtävät
kunnan väärin, kapea-alaisesti, vain työssäkäynti-
ja työmarkkina-alueeksi. Ihmettelen tätä hoppua.
Kysyn: Onko pohdittu seurausvaikutuksia? Pysyvätkö muut
koneistot vauhdissa mukana? Tuleeko tämän seurauksena
esimerkiksi Kelan tietojärjestelmiin sotkuja, tai hätäkeskuksiin,
kun suurentuvat? Entä postipalvelut? Minun kotiseudullani
posti on ollut puolitoista vuotta 50 kilometrin päässä.
Ja taksipalvelut. Entä seurakunnat (Puhemies: Arvoisa edustaja,
nyt tulee aika vastaan!), ovatko ne mukana tässä vauhdissa?
Ja sanon vielä, että myös paikallislehdet
joutuvat vaikeuksiin, (Puhemies: No niin, nyt ei pidä sanoa
enää mitään!) kun arvonlisäveroa
suunnitellaan.
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tiukkuutta on pohjustettu jo
hallitusohjelmassa, ja talouden tiukkuus on realisoitumassa ensi
vuoden budjettiesityksessä. Hallituksen tehtävänä on
pitää kiinni velvoitteista ja sitoumuksista. Ja
yksi tärkeä sitoumus oli vuoden 2007 Tehyn sovitteluratkaisu,
jolla estettiin työtaistelu. Tuolloin luvattiin, että valtio
korvaa kunnille niin sanotun tehokkuuden, ja kysynkin nyt valtiovarainministeriltä:
Teidän ministeriössänne on laskettu,
että valtio on velkaa kunnille 111 miljoonaa euroa. Tiedän,
että tästä on keskusteltu hallitusneuvotteluissa,
mutta budjettiesityksessä tästä ei liene merkintääkään.
Aiotteko nyt pyyhkiä pois sovitteluratkaisun linjaukset
ja jättää kunnat vaille tätä 111
miljoonan euron rahasummaa?
Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikuttaa nyt siltä, että keskusta
pakkosyöttää myös kannattajilleen
tätä kuntauudistuskapinaa. Ex-kuntaministeri on
nyt tehnyt tästä eksästään
mörön, jolla pelottelemalla keskusta luo kaaosta
kuntakentälle? Te tiedätte, että uudistus
on väistämätön, ja te tiedätte,
että muutoksen tavoite ja lähtökohta
on juuri palveluiden turvaaminen. Miksi te nyt vedätte
liinat kiinni ja vedätte maton alta myös niiltä,
teidän omilta kannattajiltanne, jotka näkevät
tämän uudistuksen tarpeen omassa arjessaan?
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mikä pelottaa kuntauudistuksissa,
kuntarakenteiden muutoksessa? Yleensä ottaen niitä pienemmän
kunnan kuntalaisia, asukkaita, pelottaa, miten heidän palveluilleen
käy. Kerron esimerkin Kuopion kaupungin valtuustosta maanantaina:
Karttula liittyi Kuopioon. Onneksi keskustan, vihreiden, perussuomalaisten
ja muutamien hajaäänten kautta saimme 32—32-tasatuloksen,
jonka puheenjohtajan ääni ratkaisi niin, että Syvänniemellä viiden
vuoden päästä jatkuu koulu ja rakennetaan uusi:
esikoulu, päivähoito, 80 oppilasta. Kokoomus ja
demarit olivat valmiita ajamaan sen alas. Sanoivat: ei ole kuntaliitossopimuksessa.
— Eihän
näin voi olla. Ja tämä pelottaa, arvoisa
hallitus. Miten te turvaatte niissä kunnissa, jotka te
todennäköisesti tulette joko talouden kautta yhdistämään
tai muuten, että palvelut sitten kuitenkin pystyvät
jatkumaan?
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksessa ei ole kyse keskittämisestä,
vaan kyse on, että luodaan vahvoja peruskuntia. Paras-hanke
oli kieltämättä lähtölaukaus
kuntarakenteen uudistukselle, ja Kataisen hallituksen tavoite on
jatkojalostaa nimenomaan keskustajohtoisen hallituksen kuntarakenneuudistusta,
joka käynnistettiin edellisellä kaudella. Keskusta
väittää tässä välikysymyksen
perustelutekstiosiossa, että muutos aikaisempaan hallituksen
politiikassa on se, että kuntakarttaa ollaan piirtämässä uudelleen
pakolla, siis pakolla. Kysyisinkin edustaja Kiviniemeltä:
Mihin tämä väite perustuu, että se
suoritetaan pakolla?
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se perustuu siihen, että kun olen
kuunnellut hallituksen, erityisesti kuntaministerin puheita, hän
on tehnyt selväksi sen, että hallitus vie tämän
tavoitteen läpi, vähän samaan tyyliin
kuin aikaisemmin sinipunan aikaan oli Lipposen ja Niinistön
linja, että teette tai itkette ja teette. Se on ollut selkeä viesti
ministeri Virkkuselta.
On hyvä, että edustaja Tölli vastasi
tuohon edustaja Feldt-Rannan kysymykseen siitä, miten hallitus
on onneksi nyt vähän muuttanut linjaansa, kun
hallitusohjelmassa totesivat, että peruskunnat muodostuvat
työssäkäyntialueista. Niin nyt ymmärsin
ministeri Virkkusen puheista, että hiukan ollaan tässä todellakin
lieventämässä kantaa, että otetaan
se kirjaus totena, mikä laissa on, että myös
muusta vastaavasta alueesta. Ja se on keskustalle erittäin
tärkeää.
Ovat myös erittäin loukkaavia ne puheenvuorot,
joita täällä jotkut edustajat on käyttäneet
siitä, että tässä olisi kyse
keskustalla, jostain valtapolitiikasta. Siitä tästä ei
ole kyse, vaan kyse on siitä, että me haluamme
turvata kaikille suomalaisille palvelut, juuri siellä Karttulassakin
(Puhemies: Arvoisa edustaja, nyt on aika täysi!), mistä edustaja
Rossi puhui. Ja sitä paitsi myös muiden puolueiden
edustajat ovat tätä kuntakapinaa käynnistäneet.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Esittäisin, että keskityttäisiin
tähän pakkoliitoskysymykseen, että mikä se
hallituksen linja oli, niin tulisi se nyt selväksi. Jos
kuntaministeri Virkkunen aloittaa, hetken päästä tulee
pääministeri, ja siinä välissä vielä pari
muuta puheenvuoroa.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Tietysti tärkeintä on keskustella
siitä, mikä tämän uudistuksen
perimmäinen syy ja tarkoitus on, että miksi tätä tehdään.
Kyllähän se näkemys on se, että meillä eivät
yksinkertaisesti resurssit riitä nykyrakenteilla varmistamaan
ihmisten palveluja, kun siirrymme 2020-luvulle, taloudelliset ja
myös inhimilliset resurssit. Kun ihmiset eläköityvät,
työssä käyvää väkeä on
yhä vähemmän ja muuttoliike näkyy
isoina rakennemuutoksina alueilla, se tarkoittaa sitä,
että meidän on uudistettava myös näitä kuntarakenteitamme
niin, että pystymme varmistamaan ihmisten palvelut jatkossa.
Siitähän tässä on kyse.
Tämä hallitus lähtee siitä,
että me haluamme, että kunnilla on jatkossakin
palveluiden järjestäjän tehtävä.
Kunnathan ovat myös alueensa asukkaiden identiteettiyhteisöjä,
ja niillä on palveluiden järjestämisen
lisäksi myös tärkeä velvoite
ja tehtävä kehittää omaa aluettaan
ja sen elinkeinoja, kehittää omaa paikallistalouttaan.
Mutta hallituksen lähtökohta on se, että me
haluamme pitää tämän edelleen
peruskuntien käsissä. Me emme halua keskittää tätä maakunnalliselle
tasolle niin kuin keskusta haluaa. Meidän mielestämme nämä ovat
liian suuria alueita. Me emme halua, että palveluita keskitetään
maakunnallisesti, vaan haluamme, että peruskunnat pystyvät
järjestämään palvelut lähellä ihmisiä.
Tässä vaiheessa valmistelussa keskitytään
ennen kaikkea siihen, miten eri puolille Suomea saadaan alueiden
omista lähtökohdista muodostettua mahdollisimman
vahvoja, elinvoimaisia kuntia, jotka pystyvät järjestämään
nämä ihmisten palvelut. Vasta tämän
jälkeen on aika pohtia sitä keinovalikoimaa, miten
voimme edistää sitä, että myös
alueilla pystytään tekemään
ratkaisuja, jotka edistävät sitä, että rakenteita
saadaan uudistettua. On tärkeää, että alueen
asukkaat ja päättäjät ovat sitoutuneet
niihin muutoksiin ja ovat mukana niitä tekemässä,
ja sen johdosta nimenomaan alueellisen, paikallisen, vuorovaikutuksen
osuus on hyvin tärkeää.
Syksyn aikana siis tehdään selvitykset kullekin
alueelle tarkoituksenmukaisesta rakenteesta alueiden omista lähtökohdista
käsin, ja tämän jälkeen käynnistetään
alueen asukkaiden, päättäjien kanssa
keskustelut siitä, miten näitä tavoitteita
voitaisiin edistää, (Puhemies: Nyt on kaksi minuuttia
täynnä!) ja tämän pohjalta tullaan
eduskuntaan tuomaan rakennelaki vuoden kuluttua syksyllä.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Täällä edustaja
Ruohonen-Lerner käytti kohtuullisen kovaa kieltä,
ja edustajalle voisin todeta, että sosialidemokraattien
kanta ennen eduskuntavaaleja ja eduskuntavaalien jälkeen
liittyen pakkoliitoksiin on täysin sama. Pakkoavioliitot
harvoin toimivat, sama koskee myöskin pakkokuntaliitoksia,
ja juuri tästä syystä tämän
hallituksen kuntauudistus ei pohjaudu pakkoon.
Sen sijaan on välttämätöntä uudistaa
kuntarakennetta, jotta me saamme myöskin tulevaisuudessa
entistä parempia palveluita kuntalaisille. Nimittäin
siitähän tässä kaikessa on kysymys: paremmista
terveyspalveluista, päivähoidosta, vanhustenhuollosta,
peruskoulusta, niistä arjen palveluista, joita ihmiset
omassa elämässään käyttävät,
turvallisemmasta arjesta tavallisille suomalaisille. Se on se perusajatus
ollut tämän kuntauudistuksen osalta. Pelottelu,
hyvät edustajakollegat, ei ihmisiä auta, vaan
paremmat palvelut.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni Paras-hankkeen paras
asia oli se, että siinä rakennettiin kuntien välille
eri puolilla maata luottamusta. Keskustapuolueen edustajat olivat
vahvasti siinä mukana, erityisesti minä kyllä kunnioitan
ministeri Mannista ja ministeri Tölliä, jotka
tätä luottamusta hyvin rakenteellisesti vahvistivat.
Nyt minä toivon, että se luottamus palautuu, että tämä keskustelu,
joka on epäluottamuksen sävyttämä keskustan
suunnalta, unohtuu ja lähdetään rakentamaan
sitä eheää Suomea, jonka nyt hallitus
rakentaa työssäkäyntialueisiin, koska
työssäkäyntialueet muodostuvat ihmisten
tekemistä valinnoista, miten he asuvat, käyvät
työssä, lapset harrastavat, opiskelevat ja käyvät
kaupoissa. Hallitus nyt rakentaa eheän Suomen, joka noudattaa ihmisten
arjen valintoja.
Kysyn vielä hallituksen edustajilta, (Puhemies: Arvoisa
puhuja, aika on tullut täyteen!) kuinka sosiaalisen eriarvoisuuden
kasvaminen Pääkaupunkiseudulla voidaan tällä hankkeella estää.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan kysyä hallitukselta, aiotteko
pitää rikkomatta tämän viiden
vuoden suojan jokaiselle johtavallekin viranhaltijalle. Esimerkiksi
sellaisessa tapauksessa, jos Kauniainen tulisi vaikkapa järkiinsä ja
liittyisi vapaaehtoisesti Espooseen, koska reikäleipäkunnista
on muutenkin päästy eroon, merkitseekö se
todella sitä, kun te haette säästöjä,
että joka ikisen isopalkkaisen herran homma pelastetaan
viideksi vuodeksi? Kyllä vai ei?
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soinille totean, että kyllä niitä pienipalkkaisia
virkamiehiä on paljon enemmän kuin isopalkkaisia
virkamiehiä, että siinä mielessä on
ihan hyvä, että ne työpaikat pelastetaan
tältä osin.
Edustaja Hiltusta ja hänen puheenvuoroaan kun kuuntelin,
niin juuri niin, aivan kuten olen ajatellutkin, hän on
erittäin arvostettu ja arvostettava kansanedustaja, ja
edellinen puheenvuoro hänellä oli juuri sitä parasta
Hiltusta.
Mutta, arvoisa puhemies, edustaja Saarikon puheenvuoroon siltä osin,
kun hän puhui siitä, miten hallitus suhtautuu
kuntapäättäjään. Kyllä minun
mielestäni, kuten edustaja Lapintienkin mielestä,
se kuntalainen on kuitenkin keskiössä, se, miten
kuntalainen tämän asian ajattelee. Sen takia on
tärkeätä puhua niin, että kuntalainen myöskin
ymmärtää, mistä on kysymys,
ja nyt on kysymys nimenomaan kuntalaisten palveluista eikä kuntapäättäjien
määrästä ja roolista.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni on ollut todella outoa,
kun keskusta on väittänyt, että erilaiset
väliportaan hallinnot ja erilaiset kuntien yhteenliittymät
turvaisivat paremmin lähipalvelut kuin vahva ja elinvoimainen
peruskunta. Näin on valitettavasti tapahtunut kotikaupungissani
Lappeenrannassa. Lappeenrantalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut
on ulkoistettu maakunnalliselle piirille ja kuntalaisten palveluita
koskeva päätöksenteko ja vastuu on siirretty
kunnanvaltuuston ulkopuolelle. Kaupunginvaltuutettuna minulla ei ole
tällä hetkellä mahdollista vaikuttaa
niihin palveluihin, joita lappeenrantalaiset kuntalaisina tarvitsisivat.
Tässä on hyvänä esimerkkinä se, että kun
tällä viikolla käsittelimme piirin toimintaa,
niin siellä todettiin muun muassa se, että meiltä vanhusten
palveluiden laatua tullaan heikentämään,
ruuan laatua tullaan heikentämään, ja juuri
tästä syystä on äärettömän
tärkeätä, että me lähdemme
kehittämään ja vahvistamaan peruskuntamallia,
jotta se päätöksenteko ja vastuu ovat
(Puhemies: Arvoisa puhuja, aika on tullut täyteen!) samassa
paikassa elikkä omassa kunnassa.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edellä edustaja Outi Mäkelä syytti
keskustaa siitä, että keskustalaiset pelottelevat
kuntakapinaan omat kannattajansa. Mielenkiintoistahan tässä kuntataistossa
on nimenomaan se, että kuntakapinaan ei todellakaan ole tarvinnut
pelotella vaan nimenomaan hallituspuolueen omista riveistä on
se suurin kapina noussut. Sen pitäisi, hyvä ministeri
Virkkunen, teidätkin jo herättää siihen
todellisuuteen, että nyt on todellakin kysymys siitä,
että ihmiset ja keskustalaiset, me olemme huolissamme siitä, että ihmiset
todella saavat joka puolelle Suomea ne peruspalvelut, jotka jo meidän
oikeustajumme määrää kaikille
ihmisille. Itse asiassa suurin kysymys on se arvokysymys, mikä tämän
hallituksen arvomaailma on. Onko se enää se, että joka
puolella Suomea ihmiset voivat asua, elää ja yrittää?
Tähän peruskysymykseen tahtoisin vastauksen.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä niksahtaa aivan
väärille urille kyllä, itse asiassa tämä lähtökohta
jo, että oppositio esittää välikysymyksen siitä,
että suunnitellaan jotakin. Onhan se ensimmäinen
kerta, kun minä 20 vuoden aikana tämmöisen
välikysymyksen eteen joudun, mutta jostakinhan sitä pitää yrittää riemu
teidänkin repiä. Te keskustalaiset olette siirtyneet
nyt sitten edistyksen etujoukoista sinne perunakuoppaan entisen
puoluesihteerinne kanssa. Siellä te nyt mourotatte ja yritätte
keksiä kaikkea mahdollista, te demonisoitte hankkeen, jossa
itse asiassa ei ole kyse siitä, että pystytään
syrjäkylillä asumaan. Kysehän on siitä,
että pystytään isojen kaupunkien ympärillä saamaan
rakenteellisia muutoksia. Älkää puhuko
joistakin syrjäkylistä ja siitä ongelmakehästä.
Ongelmat ja palvelut ja mahdollisuudet ovat isojen kaupunkien ympärillä.
Minä mielelläni sieltä Oulusta annan
teille esimerkkiä, jos te esimerkkiä jostakin
haette. Yhteistyöllä on tehty ratkaisut, yhdessä haettu
ja saatu syntymään, ja näin on tässäkin
tarkoitus menetellä.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei ole syytä pelätä kuntaliitoksia,
mutta on syytä pelätä sitä,
että nykymeno jatkuu. Minä tulen itse sellaiselta
alueelta, jolla on tehty vapaaehtoinen kuntaliitos, ja ei se ole
poistanut sitä tuskaa, että meillä palvelun
tarve kasvaa nopeammin kuin resurssit, mutta se on helpottanut sitä tilannetta,
koska se on tuonut riittävän väestöpohjan,
että palveluita voidaan järjestää järkevämmin.
Siinä mielessä työssäkäyntialue
on yksi järkevä kriteeri vahvalle peruskunnalle,
koska juuri niin kuin Rakel Hiltunen sanoi, se on ihmisten luonteva
työssäkäyntialue, se on se, missä liikutaan,
missä asioidaan ja mistä palvelut helposti haetaan.
Hallitus ei ole tuonut pakkoa tähän keskusteluun,
se pakko tulee taloudesta, ja se pakko tulee siitä, että meidän
väestömme ikääntyy, ja jos me emme
tee muutoksia, niin ne lähipalvelut katoavat aivan varmasti.
Niitä ei turvaa laki, vaan se, että me teemme
asioita fiksummin, me teemme niitä paremmin ja me teemme
niitä järkevämmin ja ennen muuta kuntatasolla
yhteistyössä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Vielä edustaja Sirkka-Liisa Anttila ja sen jälkeen
pääministeri 5 minuuttia, ja sitten jatketaan
debattia.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Virkkunen
on ihmetellyt, mistä tulee tämä käsitys
siitä, että tätä tehdään
pakolla. Sanon vaan lyhyesti, että te olette omissa puheenvuoroissanne, kun
tämän asian aloititte, kertoneet, että tämä koskee
jokaista kuntaa, ja vähän sillä tyylillä,
että täältä tulee, täältä pesee,
sen kun vaan tottelette. Tästähän syntyi
tämä kapina tuolla kentällä,
ihan teidän omien viestienne kautta.
Mutta sitten teidän vastauksessanne ihmetellään
tai kysellään sitä, mihin perustuu se,
että tämä olisi keskeyttänyt
laajoja rakenteellisia uudistuksia ja olisi alettu hätäisesti
tehdä investointeja kuntaliitosten pelossa. Minulla on
yksi esimerkki: Forssan seudulla piti 2013 tehdä sosiaali-
ja terveydenhuollon yhteinen kuntayhtymä, sen kuuluisan
Forssan mallin kylkeen, joka terveydenhuollossa on toiminut erinomaisesti. Tämä hanke
pysäytti sen, te olette sen saaneet aikaan. Me olisimme
erinomaisen mallin saaneet kokeilemalla, ja Forssan malli olisi
sosiaali- ja terveydenhuollossa osoittanut kyntensä. Ei
siihen tarvita suuria kuntia, siihen tarvitaan oikeita tapoja toimia,
niin kuin me olemme tehneet, ja olemme kolmanneksi tehokkain kuntayhtymä terveydenhuollon
alalla Suomessa. Meillä on näyttöä,
mistä puhun!
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntauudistus
toteutetaan, sitä ei kannata epäillä.
Se toteutetaan ja se toteutetaan yhdessä kaikkien suomalaisten
kuntien kesken. Tämä kuntauudistus ei ole semmoinen, että me
merkitsemme muutaman kunnan, joka siirretään johonkin
toiseen kuntaan, vaan joka ikinen suomalainen kunta joutuu keskenään
toisten naapureittensa kanssa arvioimaan oman elinkelpoisuutensa,
oman taloudellisen vastuunsa ja ne hartiat, pystyvätkö he
suoriutumaan tulevien vuosien palvelutarpeesta, onko heidän
taloutensa riittävän vahva, ja sitten me yhdessä etsimme sen
elinvoimaisemman, vahvemman kuntakentän.
Täällä ovat monet edustajat kertoneet
esimerkkejä omilta kotiseuduiltaan. Pienten kuntien asukkaat,
edustajat ovat kertoneet, että nyt jo palvelut ovat 50
kilometrin päässä, ja suurten kuntien
edustajat ovat sanoneet, että ei pysty vaikuttamaan riittävästi
sosiaali- ja terveyspalveluihin, kun niistä ei enää kunnanvaltuustoissa
päätetä. Tämähän
se ongelma juuri nyt on. Palvelut ovat karanneet monilta seuduilta
sen takia, että kunta ei ole ollut elinvoimainen, ja toisaalta
kuntien valtuustoissa ei ole päätösvaltaa,
kun iso osa päätöksistä tehdään
kuntayhtymissä, näissä hallintohimmeleissä.
Osa niistä voi olla aivan perusteltuja ja hyviä,
mutta suunta ei ole oikea, jos päätösvalta
siirretään peruskunnasta kansalaisten ja valtuutettujen
ulottumattomiin kuntayhtymiin.
Meidän täytyy miettiä, miksi tämä kuntauudistus
on niin tärkeä. Siksi, että meillä olisi
palkanmaksuvaraa ammattilaisille, jotka tuottavat ja tekevät
palveluja, terveyspalveluja, koulupalveluja, suomalaisille; siksi,
että me pystymme kehittämään
palveluja; siksi, että me pääsisimme pois
siitä kehitystrendistä, joka on viime vuosien aikana
ollut vallalla, että pikkuhiljaa nyrhitään resursseja
pois, kun niitä ei ole riittävästi, ja
samaan aikaan heikennetään palvelujen laatua. Näin
ollen me tarvitsemme kokonaan uudenlaisen, elinvoimaisemman kentän,
joka kykenee tuottamaan niitä palveluja paremmin myös
tulevina vuosina.
Taloustilanne ja laadukas palvelutuotanto vaihtelee kunnan koosta
riippumatta. Monissa tapauksissa isompi keskuskaupunki joutuu opettelemaan
kuntaliitostilanteessa kehyskuntansa kaltaista tehokasta päätöksentekoa.
Minä tiedän sen hyvin omakohtaisesti, että keskuskaupunki
joutuisi keskittymään oman päätöksentekonsa
ja palvelurakenteensa tehostamiseen, mikäli kuntaliitos
toteutuisi.
On myös olemassa esimerkkejä, joissa keskuskaupunki
ja ympäristökunta ovat ikään
kuin tämmöisessä erittäin epäterveessä kehityspiirteessä,
missä kehyskunta oikeastaan niistää kaiken
elinvoiman keskuskaupungilta ja keskuskaupunki alkaa näivettyä,
vaikka he elävät samassa yhteydessä,
hengittävät aivan samaa ilmaa. Kehyskunnat hyötyvät
kaupungin palveluista, mutta keskuskaupunki voi kärsiä siitä,
että kehityksen maantieteelliset rajat tulevat vastaan
eli että kaupunki ei pysty enää kaavoittamaan
tonttimaata yrityksille eikä asukkaille, kaupungin keski-ikä nousee,
tapahtuu niin, että keskuskaupungissa on entistä vähemmän
palkansaajia, jotka maksavat veroja, entistä enemmän
eläkkeensaajia, jotka maksavat vähän
vähemmän veroja kuin palkansaajat, ja taas kehyskunnissa
tilanne on positiivisempi tältä osin. Mutta kun
se kohtalonyhteys on kuitenkin yhteen nivoutuva, me tarvitsemme
tästä syystä sitä kokonaisvaltaista
uudelleenharkintaa, mikä olisi se keino ja se uusi kuntarakenne,
joka palvelisi kaikkia, sekä nykyisiä keskuskuntia
että kehyskuntia.
Tässä kuntauudistuksessa ei ole tarkoitus
etsiä syyllisiä tai sanoa, että tämän
ja tämän seudun tai maakunnan päättäjät
ovat toimineet väärin. Maailma vaan on muuttunut,
työpaikat ovat muuttuneet, kun elinkeinorakenne on muuttunut. Näin
ollen se on vaikuttanut verotuloihin, ja meidän vain pitää hyväksyä tämä muutos.
Ei se ole välttämättä kenenkään
syy. Me etsimme nyt uudenlaista pohjaa uudenlaiselle Suomelle, ja
kuntarakenne on palvelujen kannalta se kaikkein olennaisin. Pieniä syrjäisiä,
kaukaisia kuntia on toisinaan hyvin vaikea tai ei ole mitään
syytäkään yhdistää mihinkään,
koska siitä ei saada mitään hyötyä.
Sen sijaan kaupunkiseuduilla on paljonkin mahdollisuuksia yhdistymisten
kautta.
On olemassa kuntia, jotka todellakaan eivät etäisyyksiensä vuoksi
hyödy kuntaliitoksista, mutta jotenkin erikoista on se,
että Paras-hankkeen aikana, kun kuntapäättäjillä,
meillä kaikilla, jotka olemme olleet valtuustoissa, oli
kaksi vaihtoehtoa, joko valita se, että poistamme kuntarajan
ja saamme laajemman kuntakokonaisuuden, tai sitten, että annamme
itseltämme pois mahdollisuuden tuottaa vaikkapa sosiaali-
ja terveyspalveluja, niin 200 kuntaa valitsi tämän
jälkimmäisen eli he poistivat itseltään
mahdollisuuden vastata sosiaali- ja terveyspalveluista sen sijaan,
että olisivat poistaneet kuntarajan. Hallituksen tavoitteena
on nimenomaan se, että meillä on eheämmät,
vahvemmat kunnat, ja tämä koko prosessi tehdään
yhteistyössä kuntapäättäjien kanssa,
jotta se omistajuus ja se kehittymisvastuu säilyisi siellä,
missä sen pitääkin olla, siellä kuntatasolla.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Seuraavaksi ministeri Kiuru, ja sen jälkeen siirrymme
varsinaisiin puheenvuoroihin.
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana myös osoitettiin
minulle suora kysymys, joten vastaan siihen. Eli kysymys eriytymisestä ja
asuinalueiden eriarvoistumisesta on selkeästi myös
nähtävissä meidän omassa kaupunkikehityksessämme.
Tiedämme kansainvälisiä esimerkkejä siitä, kuinka
huono-osaisuus kasautuu selkeästi tietyille alueille, ja
myös sekä kuntauudistuksessa, metropolipolitiikassa
että ylipäänsäkin kaupunkipolitiikassa
on tärkeää, että me osaamme
ennakoida tätä kehitystä ja muistaa,
että tämä ikkuna ei ole enää kauan
auki, jolloin me voimme vielä näihin asioihin
puuttua.
Hallituksella on suunnitteilla poikkihallinnollinen ohjelma,
jossa me kaikki ministerit omalta osaltamme sitten vastaamme siihen,
ettei tämä eriytyskehitys pääse
Suomessa valtoihinsa. Kysymys on pitkälti ei vain asuntopolitiikasta
ja tällaisista asioista vaan myös ihan koulutuskysymyksistä,
sosiaaliturvasta. Voi sanoa, että yhtä lailla
myös kotouttamisasiat ja työllisyys ovat niitä kysymyksiä,
jotka näyttelevät tässä merkittävää roolia.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Varsinainen puheenvuoro, edustaja Yrttiaho. Debattia on kyllä käyty
jo riittävästi.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Kun kuuden puolueen hallitus syntyi,
kiersivät kesätapahtumissa puolueiden edustajat
kerskumassa näytöillään ja hallituksen
ohjelmaan kirjatuilla lausumilla. Paljon ohjelma lupaa kehittää ja selvittää,
mutta vasta nyt on käsillä konkretiaa, Jyrki Kataisen
hallituksen sopima budjettiesitys, joka on näyttö siitä politiikasta
ja myös kuntapolitiikasta, jota hallitus on keskuudessaan
sopinut noudattavansa. Se ei tuo odotettuja vastalääkkeitä työttömyyden,
taantuman ja eurokriisin uhkiin. Päinvastoin hallitus pahentaa
kriisiä leikkaamalla muun muassa kuntien palvelujen, työllisyyden
ja koulutuksen määrärahoja yli miljardilla
eurolla. Vaikutukset tuntuvat raskaina kuntien taloudessa ja palvelujen
saatavuudessa ja laadussa. Rajuimmat menoleikkaukset kohdistuvat
kuntien palveluihin ja samalla näiden naisvaltaisten alojen
työntekijöihin. Valtionosuuksista leikataan 631
miljoonaa, yhteisövero-osuus alenee tämänvuotisesta
270 miljoonaa, ja lisäksi supistetaan kuntien ammatilliseen
koulutukseen ja oppilaitosten perustamiseen saamaa rahoitusta ja
ajetaan kuntia karsimaan lukioverkkojaan. Samaan aikaan kuntien
tehtävät ja palvelujen tarpeet kasvavat.
Valtion osuus kuntien rahoituksesta supistuu rajusti, mutta
sitä yritetään täälläkin
peitellä esittämällä kustannustason
nousua osittain korvaavat indeksikorotukset, veromuutosten kunnille aiheuttamien
menojen korvaaminen ja kuntaverotuksen kiristäminen harhaanjohtavasti
tilanteen paranemiseksi. Kuntien rahoituksen kiristämisellä valtiovarainministeriö
ajaa
kuntien yhdistämistä suuriksi yksiköiksi,
joissa asukkaiden ääni kuuluu huonommin ja palveluja
on helpompi keskittää, kilpailuttaa ja yksityistää.
Se on ollut jo pitkään suurten yksityisten palveluntuottajien
toive. Ne kärkkyvät kuntien veromiljardeja. Tämä markkinameno
on täydessä vauhdissa.
Puhemies! Uusien työpaikkojen luomisen sijasta hallitus
jatkaa valtion ja kuntien työpaikkojen vähentämistä ja
leikkaa tänä vuonnakin jo kesken loppuneita työllisyysrahoja
50 miljoonalla. Myös vuorotteluvapaata leikataan. Näillä on suoria
vaikutuksia kuntien palveluissa ja henkilöstön
jaksamisessa. Muun muassa vuorotteluvapaan käyttäjistä ehdottomasti
suurimmat ryhmät ovat hoiva-alan työntekijät
ja opettajat.
Työ- ja elinkeinoministeriö käyttää työttömien
työllistämiseen eurooppalaisessa vertailussa hämmästyttävän
vähän. Työttömien määrään suhteutettuna
15 EU-maan vertailussa Suomi on kolmanneksi heikoin. Vähemmän
työttömien työllistämiseen käytetään
resursseja vain Irlannissa ja Englannissa, ja nyt näitä määrärahoja edelleen
leikataan 50 miljoonalla. Miten tämä on sopusoinnussa
hallituksen työllisyysjulistusten kanssa?
Puhemies! Joka tapauksessa pitkäaikaistyöttömyys
jatkaa kasvuaan keskeytyksettä tuosta syksyn 2008 taitekohdasta.
Toimeentulotuen tarve on räjähtänyt kunnissa.
Kotikaupungissani Raisiossa puolen vuoden aikana suurin osa tälle
vuodelle tukeen budjetoiduista varoista on jo käytetty.
Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen luvattu 60 miljoonaa on
todella enemmän kuin tarpeen nuorten syrjäytymiskierteen
katkaisemiseksi.
Eläkeläisille, opiskelijoille ja muille perusturvaa
tarvitseville on luvassa lisää kunnallisia ja välillisiä veroja.
Suurituloisia suosiva tuloveron alennus nostettiin 3,3 prosenttiin,
ja teollisuus saa energiaverotukseen 100 miljoonan lisäkevennyksiä.
Suurituloiset hyötyvät eniten verotaulukoihin
kaikille tulotasoille luvatusta kevennyksestä. Hallituksen
tasaverolinja kohdistuu raskaimmin pieni- ja keskituloisiin, vaikka
kunnallisverotuksen perus- ja työtulovähennystä nostetaankin
hivenen.
SDP:n ja vasemmistoliiton lupaukset tasaverosuuntauksen torjumisesta
on unohdettu. Budjettiesitys ajaa kuntia palvelujen karsimisen lisäksi
nostamaan kuntaveroa, kiinteistöveroja, useita välillisiä veroja
sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja.
Euroopassa vasemmisto yhdessä ay-liikkeen kanssa taistelee
työpaikkojen ja julkisten palvelujen leikkaamista vastaan,
mutta Suomessa SDP ja vasemmistoliitto ovat mukana kokoomuksen rinnalla
toteuttamassa yli miljardin leikkauslistoja. Tässä menossa
me emme vasenryhmänä ole mukana. Me kamppailemme
yhdessä kuntalaisten ja ay-liikkeen kanssa leikkauksia
vastaan.
Vastaus välikysymykseen ei todellakaan tyydytä meitä.
Sen vuoksi tuemme hallitukselle ehdotettua epäluottamusta.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa puhemies! On ihan pakko ihmetellä keskustan
hurjasti heiluvaa linjaa. Edustaja Kiviniemi, te nyt vastustatte
välikysymyksellä kunta- ja palvelurakenneuudistusta,
jota olette itse kunta- ja pääministerinä ollut
viemässä eteenpäin. (Mari Kiviniemi:
Pakkoliitoksia!) Tarjoatte vaihtoehdoksi lähipalvelulakia.
On pakko kysyä, miksi te kaivatte tämän
lähipalvelulakiesityksen taskustanne vasta nyt, kun te
olette oppositiossa. Puhuitteko te siitä silloin, kun te
olitte pääministeri? Ette tainnut puhua. Miksi
te ette valmistellut sitä silloin, kun te olitte kuntaministeri?
Varmasti siksi, että jos jokaisen suomalaisen palvelut
saataisiin yhdellä lailla aikaiseksi, niin tuo lähipalvelulaki
olisi varmasti jo säädetty. En ole nähnyt
tuon lain luonnosta, mutta mielelläni lukisin, jos sen
saisin teiltä, edustaja Kiviniemi.
On, puhemies, ihan pakko sanoa, että ei tämä kunta-
ja palvelurakenneuudistus tullut pyytämättä eikä yllätyksenä,
vaikka te keskustalaiset niin väitätte. Kyllähän
tämä työ on suora jatkumo edellisten
hallitusten ja etenkin keskustalaisten kuntaministereiden työlle,
sille työlle, jonka tavoitteena on todellakin ollut turvata
lähipalvelut ja kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen. Aivan
kuten kuntaministeri on täällä useaan
otteeseen sanonut, onkin perin kummallista, että keskusta
on nyt oppositioon siirryttyään yhtäkkiä vastaan
omaa työtänsä.
Mielestäni on hyvä, että uusi hallitus
on pyrkinyt ottamaan oppia tehdyistä virheistä.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen on oltava jatkossa joka suhteessa
parempi kuin se, mitä tähän asti on tehty.
Keskustankin mielestäni pitäisi myöntää se,
että ilman uutta vauhtia ja Paras-hanketta parempaa otetta
emme onnistu peruspalveluiden turvaamisessa. Vaikka täällä Paras-hanketta
on kehuttu, niin kyllä itse haluan sanoa, että se
oli ainakin joiltain osilta melkoisen kehno. Sen tulokset ovat olleet
tulevaisuuden tarpeita ajatellen liian laihoja. Kuntakenttä on
edelleen hyvin pirstaleinen, pienkuntavaltainen, ja palvelutarjonta on
eriarvoistumassa. Syynä tähän on se,
että kaikki kuntapäättäjät
eivät ole halunneet ryhtyä välttämättömiin
uudistuksiin, ja osin siksi, että valtiovallan ohjaus ei
ole ollut riittävän laadukasta. Tuoreimmassa Valtiontalouden
tarkastusviraston kertomuksessa todetaankin, että Paras-lain yleisluonteisuus
ja ohjauksen ongelmat ovat johtaneet hyvin hajanaisiin käytäntöihin
ja eriarvoisuuteen palveluiden saatavuudessa.
Aivan kuten kuntaministeri on sanonut, hallitus ei ole vielä päättänyt
uudistuksen vauhdittamiskeinoista, mutta kyllä ne ovat
pakollisia ja välttämättömiä.
Mielestäni ilman lisäporkkanaa ja lisäkeppiäkin
kunnille ei tämä palvelurakenneuudistus onnistu,
ja aivan välttämätöntä on
se, mikä tässä salissa on useaan otteeseen
todettu, että uudistusta valmistellaan aidossa yhteistyössä kuntakentän
ja kuntalaisten kanssa. Näinhän Kataisen hallitus
ja tämän hallituksen kuntaministeri ovat linjanneet.
Paras-hankkeen hankaluuksien osasyynä on tarkastusvirastonkin
mukaan se, että palveluita ohjaavat lainsäädäntöratkaisut
ovat olleet osin avoinna. Keskustahan kampitti harmillisesti edellisen
hallituksen yrityksen sopia terveydenhuollon rakenteista. Tämän
hallituksen onkin linjattava ripeästi ja selkeästi
sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista, rahoituksesta ja järjestämisvastuista.
Yhtä tärkeää on, että kunnat
tekevät saumatonta yhteistyötä yrittäjien
ja järjestöjen kanssa. Se onkin toinen palvelurakenneuudistuksen
onnistumisen perusehdoista, ja se on hallitusohjelmaan selkeästi
kirjattu. Se on peruspalveluministerin syytä erityisen
tarkkaan lukea.
Keskustan hellimälle ajatukselle kunnollisen kuntaremontin
sijaan luoda uutta väliportaan hallintoa on kyllä ehdottomasti
sanottava ei. Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa,
eivät varmasti lisää veroja, vaan parempia
palveluita nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Vaikka
täällä edustaja Kiviniemi sanoi, että kuntien vaakunoita
ja kunnantaloja saa rakastaa (Mari Kiviniemi: En sanonut kunnantaloja,
vaan vaakunoita!) — vaakunoita saa rakastaa, näin
varmasti saa rakastaa, mutta rakkaus ei saa olla niin syvää,
että se estää sen, että kuntalaisten
palveluiden tuottamisen kannalta estetään ne toimenpiteet,
joita tarvitaan. On ihan selvä, että kun ihminen
tarvitsee palveluita, niin silloin on tärkeämpää se,
että palvelun saa, kuin missä se kuntaraja menee.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että metropolialueella
tehtävät uudistukset ovat aivan erityisen tärkeitä,
eivätkä vain metropolialueen ihmisille, asukkaille,
vaan myös koko Suomelle. Elinvoimainen metropoli toimii
globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina. Itse olen munkkiniemeläisenä iloinen,
että aikoinaan valtiovalta liitti Munkkiniemen, Lauttasaaren
ja monet muut alueet Helsinkiin, ja uskon, että tulevat sukupolvet
ovat erittäin tyytyväisiä siitä,
että kuntarakenne uudistetaan vastaamaan ihmisten tarpeita.
Siinä kyllä tarvitaan valtiovallan vahvaa ja viisasta
panostusta ja ohjausta. Ilman sitä uudistus ei varmasti
onnistu. Mutta kyllä metropolialueen perustan pitää olla
vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus
vaikuttaa elinympäristöönsä.
Puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että Helsingin
seudun kuntien ei pidä taistella keskenään,
vaan kyllä meidän on täällä Pääkaupunkiseudulla
yhdistettävä voimat. Me emme tosiaankaan tarvitse
niitä hallintotasoja, veroja emmekä virkamiehiä lisää,
vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän
elämän mahdollisuudet kaikille. Toivon, että erityisesti
tästä metropolialueen uudistamisesta kuntaministeri
vielä tässä keskustelussa sanoisi muutaman
sanan ja että sen lähipalvelulakiluonnoksen saisi
luettavaksi, edustaja Kiviniemi.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. Olin tuossa jo pakkaamassa
tavaroita — nimittäin lento Lissaboniin lähtee
tuossa vähän kuuden jälkeen — ja
ajattelin, että en puheenvuoroa saa, mutta upeaa, että sain
sen tässä nyt käyttää.
Tämä keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoista
kaiken kaikkiaan. Täällä on useaan otteeseen
kysytty, miksi tarvitaan niitä vahvoja peruskuntia, minkä takia
nimenomaan peruskunnat ovat niitä, joilla pystytään
turvaamaan myöskin lähipalvelut. Kyllä se
näin on, että meillä on tällä hetkellä pienempiä kuntia,
jotka eivät pysty houkuttelemaan esimerkiksi yhden yhtäkään
lääkäriä tai sosiaalityöntekijää tai
monia muita erityisosaajia paikkakunnalle eivätkä pysty
siis turvaamaan näitä lähipalveluita.
(Välihuutoja) Kun taas katsotaan, että jos meillä on
riittävän kokoisia vastuunkantajia, niin niillä on
mahdollisuus käyttää sitten erilaisia
keinoja lähipalvelujen järjestämiseen
ja keskitetympien palvelujen saavuttavuuden parantamiseen. Kun sieltä muutama huuteli,
että sano yksikin kunta, niin esimerkiksi Rääkkylän
kunta joutui ulkoistamaan top tykkänään
sosiaalitoimensa, koska sinne ei saatu kunnan palkkalistoille asiantuntevia,
osaavia ihmisiä.
Lähipalvelujen turvaamiseksi kunnan on oltava riittävän
vahva pystyäkseen aidosti valitsemaan, missä ja
miten ne palvelut tuotetaan. Tällä hetkellä meille
on kuntakenttään kyllä rakentunut erilaisia
malleja, joissa nimenomaan demokraattinen päätöksenteko,
siis se kuntapäättäjien mahdollisuus
vaikuttaa niihin omiin palveluihinsa, on kaventunut huomattavasti.
Edustaja Kiljunen kertoi oman alueensa tilanteesta, ja kun samaan
aikaan täällä edustaja Saarikko peräänkuulutti
sitä, mitä ne kunnan päättäjät
sitten tekevät tässä uudistuksessa, niin
tässä nykyisessä tilanteessahan kuntien
päättäjiltä on viety valtaa.
Ja kun mietitään, kuinka paljon esimerkiksi sosiaali-
ja terveystoimi vie kuntien budjetista, niin kuntien päättäjillä on
tänä päivänä monessa
kunnassa vain ja ainoastaan maksumiehen paikka. Tämä ei
kyllä ole sitä demokratiaa, mitä minä ainakin äänestäjänä toivoisin
olevan, että omassa kunnassa minä voisin vaikuttaa
niihin ihmisiin, jotka siellä kunnassa niitä päätöksiä tekevät
ja pystyvät vaikuttamaan siihen esimerkiksi, millä tavalla
päivähoitopalvelut on järjestetty tai
millä tavalla se lähiterveyskeskus toimii. Nyt
kun tämä järjestäminen on ulkoistettu
toisaalle, niin ei sitä lähidemokratiaa siellä aidosti
ole olemassa.
Mietin tässä, kun kuuntelin edustaja Kiviniemen
puhetta — katsotaan, löydänkö sen
nyt täältä papereiden seasta. Siinä oli
alussa hyvin koskettava, hyvin liikuttava osio, jossa pohdittiin seuraavasti:
"Moni äiti ja isä miettii parhaillaan, saako hän
lapselleen varmasti hoitopaikan läheltä kotia,
kun työt hoitovapaan jälkeen alkavat. Eläkeläistä puolestaan
askarruttaa, kuinka pitkään hän joutuu
odottamaan lääkärin tai terveydenhoitajan
puheille pääsyä, kun terveys taas reistailee.
Moni työssä käyvä viettää unettomia öitä,
kun ikääntyvät vanhemmat eivät
vielä ole saaneet palvelukotipaikkaa kotikunnassaan satojen
kilometrien päässä." Tämä oli
siis ote edustaja Kiviniemen puheesta, viime hallituksen pääministerin
puheesta.
Todellakin tämä on tämä nykytilanne,
joka meillä Suomessa vallitsee. Tämä on
vakava asia (naurua) — siis, hyvät edustajat,
minä en nyt ymmärrä, mikä teitä naurattaa
siellä takarivillä — siis se, että meillä on
kuntia, joissa peruspalvelut eivät toimi. Ja täällä ihmeteltiin,
minkä takia te ette vain säädä sitä vanhuspalvelulakia.
No, tiedättekö mitä? Minulla peruspalveluministerinä on
suuri pelko, että jos se vanhuspalvelulaki säädetään
tähän hajanaiseen, heikkoon kuntakenttään,
joka paikoin on kuin heikoilla jäillä lilluva, niin
tämä laki olisi sama kuin heittäisi tulisia
hiiliä sinne heikon jään päälle.
Mitä silloin tapahtuu? Se jää sulaa sieltä alta
pois.
Minkä takia kuntakenttä tänä päivänä vastustaa
niin voimakkaasti esimerkiksi tätä tuiki tärkeää lakia,
ja te puhutte lähipalvelulaista? Nyt minun täytyy
kysyä, millä tavalla se lähipalvelulaki turvaisi
aidosti kuntalaisten aseman, kun nämä kunnat eivät
pysty saamaan edes vakituista henkilökuntaa kunnan palkkalistoille.
Siksi me tarvitsemme tätä kuntauudistusta ja siksi
me tarvitsemme myöskin palvelurakenneuudistuksen, joka
kulkee käsi kädessä tämän
kuntauudistuksen kanssa. (Juha Rehula: Sanotteko, ettei vanhuspalvelulaki
tule eduskuntaan?) Tämä hallitus haluaa turvata
lähipalvelut, ja tämä hallitus haluaa,
että vanhuspalvelulaki on sitova ja vaikuttava. Ja kun
tänä päivänä — kuntapuolueeksihan keskustapuoluetta
edelleen kutsutaan, Suomen keskustaa edelleen kutsutaan tänä päivänä kuntapuolueeksi,
teillä kun niitä kunnanjohtajia riittää todella
paljon ja Kuntaliitossakin teillä on iso edustus — (Puhemies:
No niin, 5 minuuttia!) Kuntaliitto vastustaa ja kunnat vastustavat
sitä, että vanhuspalvelulaki astuisi voimaan nopealla aikataululla,
niin minä nyt sitten ihmettelen, miten tämä teidän
lähipalvelulakinne sitten muuttaisi tätä tilannetta,
(Puhemies: No niin, 5 minuuttia!) koska ihan varmasti kunnissa sitäkin vastustettaisiin.
Siksi me tarvitsemme isompia kokonaisuuksia, ja siksi me tarvitsemme
niin kunta- kuin palvelurakenteen uudistuksen.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Kaksi vastauspuheenvuoroa, edustajat Rossi ja Kiviniemi.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Lähipalveluilla turvataan nimenomaan
kuntalaisten, asukkaiden, tarpeet, ne palvelut. Nyt tällä hetkellä,
kun syntyy suuria kuntia, ei ole sitä varmuutta, miten
ne palvelut pystytään turvaamaan. Se olisi tietyllä lailla
perälauta sille, miten valtionhallinnon palvelut, ne mitkä tulevat
valtion lainsäädännön kautta,
pystytään jatkossakin hoitamaan. Sitä kautta varmasti
kuntalaisilla olisi valmiuksia myös kuntaliitoksiin, ja
näin ollen tästä tietyntyyppisestä väittelytilanteesta
myös päästäisiin pois.
Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Sarkomaa aiemmin puhui tästä Paras-lain
ohjaavuuskysymyksestä. Kokoomushan oli juuri se puolue,
joka esti tämän lain valmistelun yhteydessä sen,
että maakuntaliitot olisivat toimineet ohjaavana tekijänä oman
maakuntansa alueella Paras-lain eteenpäin viemisessä.
Ja kun se poistettiin tuosta laista, niin näin ollen kunnat
olivat vähän niin kuin omillaan, että kuka
neuvottelee kenenkin kanssa, ja monessa tapauksessa kävi
niin, että ystävät löytyivät
kauempaa ja viholliset siitä läheltä.
Näin ollen tämä Paras-laki jäi
kieltämättä keskeneräiseksi.
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaa ei ollut kuunnellut minun
puheenvuoroani, ja ministeri Guzenina-Richardson oli ilmeisesti
ymmärtänyt sen vähän väärin.
Keskustalle on kaikkein tärkeintä se, että me
pystymme nämä peruspalvelut turvaamaan, ja me
ymmärrämme ja tiedämme sen, että se
ei onnistu millään yksittäisellä keinolla.
Hallitus tarjoaa nyt näitä kuntaliitoksia, pakkoliitoksia,
ainoaksi keinoksi palveluiden turvaamiseen, mutta me tiedämme,
että hyvät palvelut voidaan turvata sekä kuntien
yhteistyöllä että myöskin sitten
kuntaliitosten avulla. Kaikkia keinoja tarvitaan, ja keskusta on
valmis uudistuksiin. Mutta me emme halua pakkoa ja sanelua ja sitä ylenkatsetta
kuntapäättäjiä kohtaan, mikä hallituksesta
heijastuu, vaan me haluamme, että näitä uudistuksia
viedään eteenpäin sillä tavalla,
että kansalaisia kuunnellaan, myös niitä palveluiden
käyttäjiä kuunnellaan ja kuntapäättäjiä kuunnellaan.
Se oli henki tuossa Paras-hankkeessa, johon muuten sitoutuivat kaikki
puolueet. Samanlaisella asenteella, yhteistyöllä,
pitäisi uudistusta viedä eteenpäin, mutta
hallitus on valinnut sanelun ja pakon linjan.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuossa totesin, mitä Valtiontalouden
tarkastusvirasto on Paras-hankkeesta todennut. Aivan viisasta on
se, että uusi hallitus on arvioinut sitä, millä tavalla
on onnistuttu, ja on otettu vähän uutta, vahvempaa
otetta ja uutta menoa tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen,
ja sitähän te keskustalaiset täällä juuri
vastustatte. Tässä on hyvin vaikea saada selvää,
mitä te kannatatte, mitä te vastustatte. (Mauri
Pekkarinen: Pakkoliitoksia vastustamme!)
Tuossa huomasin, että vieressäni edustaja
oli kirjoittanut Facebookiin, että tuntuu, että täällä pääministeri
Kiviniemi ja oppositiojohtaja Kiviniemi väittelevät
keskenään. Mutta kysyn nyt, edustaja Kiviniemi,
teiltä, missä on se lakiesitys lähipalvelulaista.
En muista, että pääministerinä olisitte
siitä puhuneet tai kuntaministerinä sitä vaatineet
valmisteltavaksi. Olisi todella hyvä nyt, kun se on täällä keskustelun
keskiössä, nähdä, mitä siihen
lakiesitykseen on kirjattu, kun täällä on
sanottu, että se pelastaisi palvelut sitten joka kunnassa.
On hyvä, että täällä on
myös peruspalveluministeri paikalla. Tämähän
ei ole todellakaan pelkkä kuntauudistus, tämä on
mitä suurimmassa määrin palvelurakenneuudistus.
Olisi hyvä kuulla peruspalveluministeriltä myöskin
linjauksia siitä, miten näiden palveluiden kanssa
mennään eteenpäin, koska erinomaisesti
kuntaministeri on tältä kuntapuolelta jo selvityksen
eduskunnalle antanut.
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta tulee esittelemään
tämän lähipalvelulakiesityksensä syksyllä. Sitä valmistellaan,
ja se tullaan esittelemään niin, että edustaja
Sarkomaakin siihen pääsee tutustumaan. Sen tavoitteena
on nimenomaan se, että me voisimme myöskin kuntaliitoskunnissa
mutta myös muissa kunnissa huolehtia siitä, että palvelut
ovat riittävän lähellä.
Mitä tulee sitten keskustan linjauksiin noin muuten,
niin meidän linjamme on ollut hyvin selkeä. Ja
mitä tähän lähipalvelulakiin
tulee, niin ei kokoomukselle käynyt viime kaudella tällaisesta edes
keskusteleminen. Päinvastoin kokoomus teki sen virheen,
että asetti Paras-hankkeen rattaisiin kapuloita tuomalla
omia sote-piirimalleja, Risikon malleja, eikä ollut mukana
tässä yhteisessä hankkeessa. Sen vuoksi
ne tulokset eivät olleet riittävän hyviä.
Kun kompromisseja tehdään, niin kuin Paras-hankkeessa
tehtiin, niin silloin pitäisi kaikkien puolueiden tehdä töitä samaan
maaliin, mutta kokoomus ei sitä halunnut. Eli tässä on
kyllä se, että tuloksia ei ole sillä tavalla
saavutettu kuin kokoomus halusi, hyvin paljon myös kokoomuksen
oman toiminnan syytä.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Se, että kokoomus toi viime
kaudella vaihtoehtoisia malleja keskusteluun, oli minusta vastuullista
politiikkaa, koska me emme uskoneet siihen, että tämä Paras-hankkeen
väestövastuumalli yksistään
tuo ratkaisuja, niin kuin nyt on nähtykin sitten tehtyjen
tutkimusten tulosten perusteella.
Mutta mitä tulee tähän lähipalvelulakiin,
niin minä todella toivon, että kun te keskustassa
nyt sitä alatte kuulemma valmistelemaan, niin siihen sisältyy
myöskin sen lähipalvelulain aiheuttamat kustannusvaikutukset
kunnille. Se tulee tekemään ja aiheuttamaan kunnille
merkittäviä lisävelvoitteita, siihen
tarvitaan lisää resursseja. Mistä ne
tässä taloustilanteessa otetaan, kun rahaa ei
yksinkertaisesti ole, ei valtiolla ja tuskin myöskään
kunnilla, sen enempää kuin nytkään? Eli
taas me päädymme siihen, että jos me
haluamme turvata lähipalveluita, meidän täytyy
puuttua rakenteisiin määrätietoisesti.
Ja edelleen toivon, että keskusta on siinä mukana.
Jouni Backman /sd:
Arvoisa puhemies! Äskeistä debattia sivusta
seuranneena voi todeta, että on mielenkiintoista kuulla,
ettei keskustan ja kokoomuksen yhteistyö ollut aivan niin
auvoista kuin viime kaudella annettiin ymmärtää.
Mutta, arvoisa puhemies, ettei tulisi sellaista kuvaa, että keskustan
puolelta oltaisiin pelkästään tätä hallituksen
linjausta vastaan, on syytä antaa tunnustusta niille kentän
keskustan edustajille, jotka ovat hyvin vahvasti tukemassa hallitusta.
Lainaan muutaman viikon takaa Itä-Savo-lehdestä Sulkavan,
tuon tunnetun soutupitäjän, kunnanvaltuuston keskustalaista
puheenjohtajaa Asmo Ikosta, joka kirjoitti näin: "Suhtaudun kriittisesti
tapaan, jolla keskustassa pyritään aatteellisuuden
nimissä puolustamaan satoja vuosia vanhoja kuntarakenteita,
jotka eivät enää toimi 2010-luvulla."
Tätä lainausta ennen hän toteaa: "Keskustan
kuntarakennetta koskevasta välikysymyksestä huolimatta
en katso näkemysteni olevan millään tavoin
aatteellisessa ristiriidassa keskustan periaatteiden kanssa." Olen
samaa mieltä.
Olen aina pitänyt keskustaa, edustaja Pekkarinen, hyvin
aatteellisena periaatteen puolueena. (Mauri Pekkarinen: Nyt minä liikutun!)
Te olette puolustaneet kunnallista itsehallintoa. Olette olleet
hyvin vahva kuntapuolue, jonka varsinkin entinen kuntaministeri
Pekkarinen tietää. Tältä osin
olisi keskustalle etu, jos noudattaisitte puoluetoverinne... Tässä yhteydessä voin
käyttää toveri-sanaa. (Mauri Pekkarinen:
Ilman muuta!) Asmo Ikonen kirjoittaa näin: "Nyt olisi päätoimittajan
kolumnin (IS 4.9.) viestin mukaisella tavalla noustava esiin poteroista
ja ryhdyttävä toimiin yhteisen uuden Savonlinnan
kaupungin puolesta."
Kun täällä peräänkuulutettiin,
mikä on tilanne tuolla kentällä, ja kyseltiin
monen kunnan kohtaloa, niin omalla seudullani, Savonlinnan seudulla,
Puumala haluaa pikaisesti kuntaliitosta Savonlinnan kanssa, Punkaharju
haluaa pikaisesti tällä hetkellä kuntaliitosta
Savonlinnan kanssa, Kerimäki, tosin tässä vaiheessa
kunnan hallituksen päätöksellä,
haluaa pikaisesti kuntaliitosta Savonlinnan kanssa. Ja annan tunnustusta
julkisesti sikäläisille keskustalaisille valtuutetuille. He
ovat varsinaisia valtiomiehiä kuntatasolla, kun he ovat
olleet edistämässä näitä hankkeita.
Tosin tämä tapahtui vasta sen jälkeen,
kun keskustalainen Kuntaliiton valtuuston puheenjohtaja, entinen
kunnanjohtaja Pekka Nousiainen oli jättänyt kunnanjohtajan
tehtävät ja sinne oli saatu uusi keskustalainen
kunnanjohtaja Sami Sulkko, joka oli tällä uudella,
modernilla keskustalaisella kuntapolitiikan linjalla. (Mauri Pekkarinen:
20 vuotta sitten minä kannatin Jyväskylän kuntaliitosta,
kun demarit vastustivat sitä!)
Kuntarakenteita on uudistettu usealla vaalikaudella, ja tältä osin
linja on ollut hyvin johdonmukainen. Tässä keskustelussa
ei mielestäni ole ollut enää vallalla
se periaate, joka on ollut kahdella edellisellä vaalikaudella,
että nämä uudistukset eivät
ole noudattaneet hallitus—oppositio-rajaa vaan on tehty
yhteistyötä yli tämän rajan. Kun
katsoo hallitusohjelmaan kirjattua linjausta, jota keskusta ja yllättäen
myös perussuomalaiset täällä kritisoivat,
se on sikäli yllättävää,
että se on lähes yksi yhteen sama linjaus, jonka
Kuntaliiton hallitus on yksimielisesti Kuntaliiton linjauksena ennen
eduskuntavaaleja ja myös hallitusohjelman hyväksymisen
jälkeen todennut. Toivon, että keskusta ja perussuomalaiset
noudattavat Kuntaliiton linjauksia tältä osin
ja jättävät vähemmälle
oppositiopolitikoinnin asian osalta.
Itse uudistuksessa on kolme keskeistä asiaa: palvelut,
itsehallinto ja vahva peruskunta. Näiden kolmen asian välillä on
suuri keskinäinen riippuvuus. Palvelujen saatavuutta ja
laatua ei voida enää jatkossa turvata ilman vahvoja
peruskuntia. Aidosta itsehallinnosta ei voida puhua ilman mahdollisuutta
päättää ja vastata omista palveluista,
ja kyky päättää itsenäisesti
omista palveluista on vain vahvan peruskunnan valtuutetuilla.
Tältä osin joudun viittaamaan jälleen
edustaja Pekkarisen välihuutoon, jossa hän totesi,
että missään päin maailmaa ei
ole sellaista rakennetta, jossa kunnat vastaisivat näistä kaikista
asioista. (Mauri Pekkarinen: Aivan oikein!) Juuri tässä suhteessa
Suomi onkin poikkeus. Meillä on maailman pisimmälle
viety kunnallinen itsehallinto. Meillä on kaikkein pisimmälle
viety tehtäviä lähelle kansalaisia kunnalliseen
itsehallintoon. Nyt on kysymys siitä, että tuo
itsehallinto on murentumassa, koska se päätösvalta
on viety pois kuntalaisten valitsemilta valtuutetuilta erilaisiin
yhteistoimintarakenteisiin.
Tämä on se ydin, ydin koko tässä uudistuksessa,
jota hallitus nyt tekee. Nyt palautetaan valta ja vastuu sinne,
mihin ne kuuluvat, kuntien valitsemille valtuutetuille, ja se tarkoittaa
vahvoja peruskuntia. Toivon, että keskusta, mukaan lukien myös
perussuomalaiset, ovat tässä hankkeessa periaatteellisistakin
syistä mukana.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä tuli oikeastaan nyt
esille tämmöinen perustavaa laatua oleva näkemysero
hallituksen ja keskustan välillä. Ajatus siitä,
että kunnan pitäisi olla niin iso, että se
pystyy erikoissairaanhoidosta (Rakel Hiltunen: Ei!) lasten päivähoitoon
saakka (Rakel Hiltunen: Ei!) palvelut hoitamaan, yksi ainoa kunta,
on kerta kaikkiaan hölmö ajatus. Sellaista maata
maailmassa ei ole, jossa on tällainen kuntajärjestelmä, ei
kerta kaikkiaan, sellaista ei ole.
Mitä taas tulee ajatukseen siitä, että nämä yhteistoiminta-alueet
ovat se huono juttu, ettei niihin pidä mennä:
mitä huonoa ne ovat? Niiden hallinto on rakentunut niin,
että eri kunnista poliittisten voimasuhteitten mukaan päättäjät
ovat siellä mukana. Eivät ne välttämättä aina
parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Mutta miten se juttu silloin
toimii, jos, niin kuin tilanne on tällä hetkellä,
Jyväskylän kaupunki järjestää ne
palvelut, ei vain jyväskyläläisille,
mutta siinä ympärillä olevat kunnat eivät
pääse millään tavalla vaikuttamaan
niiden palveluiden sisältöön? Me kaupunkilaiset
järjestämme ne, ja ne joutuvat meiltä ostamaan.
Mitä demokratiaa se on hankasalmelaisille tai uuraislaisille
tai muuramelaisille tai muille vastaaville, tämä malli?
(Rakel Hiltunen: Pitää kehittää sitä!)
Tämäkään ei ole hyvä,
ja tästä syystä on paikallaan hyväksyä se
tosiasia, että on kuntia ja kuntia. On pienempiä kuntia,
jotka hoitavat niitä ihmisiä lähellä olevia
palveluita, ja on suurempia kuntia, jotka selviävät
isommista. Ja sitten niihin vaativimpiin tehtäviin kunnat
voivat hakeutua yhteistoiminta-alueeksi (Puhemies: No niin, on puolitoista
minuuttiakin mennyt!) kuntayhtymiin tai vastaaviin. Se on minusta
oikea tie.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus,
todettiin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa. Kansanvalta
ei tosiaankaan tule toimeen ilman aitoa kuntademokratiaa. Kunnallinen
itsehallinto antaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa oman kuntansa
ja sen palveluiden kehittämiseen.
Hallitus haluaa yhä suurempia kuntia. Suurkuntakaavailuiden
yhtenä merkittävänä ongelmana
on, kuten välikysymyksessä todetaan, ihmisten
vieraantuminen kunnallisesta päätöksenteosta.
Kuntalaisen pitää voida saada kokea, että hän
voi aikuisten oikeasti vaikuttaa siihen, mitä yhteisillä verovaroilla
tehdään. Paikallinen päätöksenteko
eli lähidemokratia on palveluiden tuottamisen ohella kuntien
peruskauraa. Samalla kuntalainen saa välillisesti ottaa
kantaa myös siihen, minkälaista politiikkaa Suomessa
harjoitetaan valtakunnan tasolla.
Arvoisa puhemies! Puhutaan pakkoliitoksista tai resurssiohjauksesta.
Huhut kulkevat. Kuntia ollaan joka tapauksessa yhdistämässä vielä tämän
vaalikauden aikana. On kiire. Osaavatko kirjoituspöytiensä takaa
operoivat virkamiehet ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet?
Sivuutetaanko kaavamaisissa karttaharjoituksissa paikallinen asiantuntemus?
Mitä järkeä olisi esimerkiksi Uudellamaalla liittää pakolla
yhteen Nurmijärvi ja Hyvinkää, kuten
julkisuuteen tihkuneen tiedon mukaan on kaavailtu? Nurmijärvi
on alueellisesti selkeä, kolmesta päätaajamasta
rakentuva kokonaisuus ja 40 000 asukkaan väestöpohjallaan
suorastaan ideaalikokoinen kunta. Osana Helsingin työssäkäyntialuetta
se pystyy järjestämään palvelunsa varsin
kustannustehokkaasti itse ja kuntarajat ylittävän
yhteistyön avulla. Nurmijärvellä on toimiva
lähidemokratia. Sen olen kunnanvaltuutettuna saanut kokea.
Päättäjät on mahdollista tavata,
ja yhteydenotto on mutkatonta.
Miksi siis hyvin toimiva, ihmisen kokoinen kunta pitäisi
hävittää? Ei ole kyse mistään
kermankuorijakunnasta, kuten edustaja Soininvaara debatissa kehityskuntia
kutsui. Ei ole todistettu, että jättikunta olisi
automaattisesti edullisempi ja parempi palvelujen tarjoaja kuin
pienempi kunta. Onko hallituksen kuntauudistuksessa kyse siitä,
että kehyskunnissa asuvien verotulot haluttaisiin käyttää kaupunkikeskusten
kehittämiseen kehyskuntien palvelujen kustannuksella? Kyllä hyvin
hoidetuilla, Nurmijärveä pienemmilläkin kunnilla
eri puolilla Suomea on edellytykset olla vahva peruskunta.
Kuntaliitoksiin ja myös kuntien pilkkomisiin voidaan
mennä siellä, missä tulos on tutkitusti järkevä.
Toisaalta on tärkeä ymmärtää säilyttää vanha
rakenne, jos se on toimiva. Nyt tarvitaan malttia ja asialinjaa,
ei suuruuden ihannointia sen itsensä vuoksi. Kuntakenttää on
kuunneltava, kuntalaisia on kuultava ja tarvittaessa on äänestettävä.
Vapaaehtoisuuden pohjalta kannattaa lähteä liikkeelle,
koska silloin tulos on kestävämpi kuin pakolla
runnattu.
Arvoisa puhemies! Kuntaremontti on varmasti sikäli
tarpeellinen, että byrokratiaa on karsittava ja toimintaa
tehostettava. Vaan hallituksen linja ei vakuuta. Kuntakoon kasvattaminen
ei automaattisesti paranna tuottavuutta ja tehokkuutta. Toimiiko
suuruuden ekonomia hallinnossa? Epäilen. Mitä isompi
kunta, sitä enemmän byrokratiaa.
Suomi on Euroopan harvimmin asuttuja maita. Miksi meillä pitäisi
olla väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Euroopan suurimmat
kunnat? Se merkitsisi kansanvallan kaventumista ja palveluiden karkaamista
reuna-alueilta. Yhä harvempi olisi päättämässä yhteisistä asioista.
Kuntalaisten olisi pakko muuttaa keskuksiin saadakseen palveluita.
Keskittämispolitiikka eriarvoistaisi Suomea. Koko maa ei
säilyisi asuttuna.
Kuten keskustelussa tänään on käynyt
ilmi, ovat kunnalliset lähipalvelut turvaamisen arvoisia,
samoin toimiva lähidemokratia. Kuntakentän suuri
ongelma tällä hetkellä kuitenkin on lakisääteisten
velvoitteiden ja taloudellisten voimavarojen epätasapaino.
Mitkä ovat kuntien, mitkä valtion tehtävät,
ja miten ne rahoitetaan, sekä mikä on kansalaisen
oma vastuu? Näitä kysymyksiä olisi syytä enemmän
pohtia karttaharjoitusten sijaan.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Ruohonen-Lernerin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun puheenvuorojen pituus on 5 minuuttia,
niin tulen käyttämään asiasta
toisenkin puheenvuoron.
Tämä asia on hyvin tärkeä.
Se on vakava asia. Tässä on paljon enemmästä kysymys
kuin keskustan politiikasta. Tässä on kysymyksessä yksi suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan ydinasia, ja se on kunnallishallinto. Miten
se organisoidaan ja miten se tapahtuu, se on meille kaikille hyvin
tärkeä asia.
Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallituksen
kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset
kunnalliset palvelut asukaslähtöisesti koko maassa.
Olen vahvasti tämän tavoitteen takana. Ja tämän
tavoitteen takana oltiin, kun Paras-lainsäädäntö säädettiin. Hyvin
paljon samaa mieltä olen myös siitä tilanneanalyysistä,
mikä yhteiskunnassamme on väestörakenteen
muutoksesta ja muista muutostarpeista.
Mutta sitten kun lähdetään menemään
eteenpäin siinä, millä keinoilla nämä palvelut
turvataan, niin olen hallituksen kanssa selkeästi eri mieltä.
Jos hallitus toteuttaa kuntauudistuksensa aikomallaan tavalla, lopputuloksena
eivät ole menosäästöt vaan menojen
kasvaminen, ja kunnallishallinto monilta osin murentuu. Seurausvaikutuksina
puututaan melko tavalla hyvinvointiyhteiskunnan perusteisiin. Tällä tavalla
toteutettuna aiheutetaan korjaamatonta vahinkoa, jos tämä tehdään
hallitsemattomalla tavalla. Tästä ovat monet tutkijat
varoittaneet. Kannattaisi nyt kuunnella, mitä kunta-alan
tutkijat ja yliopistoihmiset tästä asiasta sanovat.
Kun tätä hallituksen suurta kuntauudistusta on
arvioitu ja kun sen perusteita haetaan, niin mihin tämä ratkaisu
perustuu niin paljon muuhun kuin mielikuviin?
Ennen kuin menemme tarkemmin tähän sisältöön,
niin sanon pari sanaa toimintatavasta, kun aivan perustellusti tässä keskustelussa
on noussut esille yhteistyö, rakentava yhteistyö,
yhteiset tavoitteet ja niiden merkitys. Ja olen joutunut näiden
perusteella pohtimaan myös, mitä tarkoittaa luottamus.
Puolitoista vuotta sitten sekä kokoomus että SDP
voimakkaasti esittivät, että lähetään
yhdessä rakentamaan — silloin SDP oli oppositiossa — parlamentaarinen
kuntalainsäädännön uudistusta
eteenpäin vievä komitea, jossa ovat mukana kaikki
poliittiset eduskuntapuolueet, ja tämä esitys
ei ollut ihan vähäinen. Se oli hyvin vahva, ja
eduskunta tämän asian selonteon yhteydessä myös
linjasi.
Omalta osaltani käynnistin valmistelutyön, hyvin
perusteellisen, että tämä asia otetaan
vakavasti ja tässä ovat kaikki tahot mukana. Ja
kun tämä valmistelutyö oli valmis ja
esittelin sen, siinä yhtenä osana oli se, että tarkastellaan
kuntahallintoa, kunnallishallintoa, hallintorakennetta, ei vain
kuntarakennetta vaan myös sitä, millä tavalla
eri puolilla maata nämä asiat järjestetään, mikä mahdollistaa
esimerkiksi sen, miten Kainuussa asiat on järjestetty tai
miten yhteistoiminta-alueita lainsäädäntö parhaiten
tukee ja tietysti miten se on nykyisen kunta-käsitteen
mukaista.
Kun tätä asiaa esittelin, kokoomus sanoi,
että tämä ei käy meille, ei
onnistu nyt parlamentaarinen komitea. Hain perusteita, ei niitä löytynyt. Vein
asian hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokuntaan, jotta asiasta
tehdään päätös, ja
se tehtiin. Sitten kokoomus ilmoitti selkeästi, etteivät
he vastustakaan sitä, mutta heti vaalien jälkeen
se nimitetään.
Nyt vaaleista on aika monta kuukautta. Ei ole näkynyt
eikä kuulunut, että se siitä yhteisestä rakentamisesta.
Ja haluan tämän todeta, koska minulle tämä asia
oli aikamoinen pettymys, koska minä luotin erityisesti
siihen, mitä ministeri Katainen oli luvannut ja tahtonut,
mutta näin ei ollut näköjään.
Kun sitten tämä työ käynnistyi,
tässä on tämä rakennetyöryhmä,
jossa on poliittinen ohjausryhmä. Ja sitten kun tämä asia
on linjattu, sen jälkeen sitten vasta myöhemmin
katsotaan kuntalain uudistus, ja sitten siinä on tämmöinen
tarkkailuryhmä, jossa mahdollisesti on muitakin. Silloin
on linjaukset tehty.
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kunta-asioita
uudistetaan. Se on välttämätöntä.
Mutta tästä kuntauudistuksesta puuttuu realismi.
Tästä puuttuvat perusteet. Tarvitaan kunnon perusteet. Puhutaan
elinvoimaisesta kuntarakenteesta. Milloin rakenne on elinvoimainen?
En ole kuullutkaan, että rakenne on elinvoimainen. Kunta
on ihmisten yhteisö, ja se on elinvoimainen, jos se on,
mutta ei rakenne ole elinvoimainen. Se osoittaa jo tietynlaisen
harhan tässä asiassa.
Tässä on tullut työkalu pääasiaksi.
Tämä rakentuu mielikuville. Meille kaikille on
helppo sanoa, että on siirryttävä hevoskärryajasta
nykyaikaan. Leimataan se. Kaikkihan tuomitsevat himmelit, mutta
katsotaan, mikä se himmeli on, toimiiko se vai ei. Mutta
jos yhteistoiminta-alue lähtökohtaisesti tuomitaan
himmeliksi, niin eihän sitä tarvitse edes miettiä,
toimiiko se. Kaikki me olemme innokkaita karsimaan byrokratiaa. Kaikki
lähdemme niihin talkoisiin mukaan. Joku asia tuomitaan
byrokraattiseksi perehtymättä asiaan.
Nämä tavoitteet ovat varmasti yhteisiä,
mutta käyttäkää hyväksi
tutkittua tietoa, kansainvälistä vertailua jne.
Englannissa tehtiin valtava remontti, ja nyt siellä haetaan
yhteisöllisyyttä.
Arvoisa puhemies! Tulen jatkamaan myöhemmin.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Historiallinen henkilökohtainen
katsaus kuntauudistuksiin: sen jälkeen, kun Jämsänkoski
ja Jämsä yhdistyivät Jämsän
kaupungiksi, kuten Jämsän valtuuston puheenjohtaja,
joka istuu täällä salissa, hyvin tietää,
on ollut täysin vakuuttunut siitä, että mitkä tahansa
kunnat tässä maassa voivat yhdistyä,
ja minusta se voisi olla ihan hyvä lähtökohta
tälle uudistukselle.
Arvoisa puhemies! Minä vastustan edustaja Kiviniemen
ja edustaja Kalmarin tapaan ankarasti kaikkia niitä kauheuksia,
jotka he luettelivat omassa kuntauudistusmallissaan täällä,
vastustan ehdottomasti. Toisaalta, arvoisa puhemies, kannatan tämän
hallituksen hallitusohjelmaan kirjatun kuntauudistuksen tavoitteita
ja periaatteita. Onko sisälläni siis joku syvä ristiriita
tässä kuntauudistusasiassa? (Markku Rossi: Talous!) Omasta
mielestäni ei ole, koska edustajat Kiviniemi ja Kalmari
kuntauudistusmallissaan eivät kuvailleet hallituksen mallia.
Se edustaja Kiviniemen ja edustaja Kalmarin kuvailema malli, jossa
ministeri Virkkunen syö viattomia hankasalmelaislapsia
ja -kunnanjohtajia, ei ole hallituksen malli. Hallituksen
ja sen myötä myöskin siinä hallituksessa
mukana olevan vasemmiston malli perustuu kuntien talouden vahvistamiseen, kuntien
ja kuntalaisten palvelujen saatavuuden turvaamiseen ja ennen kaikkea
kuntalaisten omien, aitojen vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen.
Siitä pitää olla kysymys tämän
hallituksen uudistuksessa, ja se uudistus ei tapahdu pakolla. Se
on vasemmiston yksiselitteinen ja selkeä näkemys.
Mutta miksi se uudistus sitten kuitenkin tarvitaan? Sitä on
kuvailtu täällä varsin laajasti. Olen jopa
huomannut, että sitäkin on paheksuttu, että ministeri
Virkkunen on jakanut tuolla internetissä kalvoja, joissa
hän kuvailee näitä perusteluja tälle
tarpeelle. Yksi niistä kalvoista on varsin kuvaava. Siinä kuvataan
Suomen nykyisten kuntien yli 60-vuotiaitten asukkaitten osuuksia
koko väkiluvusta ja sitten samaa tilannetta vuonna 2030.
Ne kaksi karttaa muodostavat varsin dramaattisen kokonaisuuden.
Esimerkiksi Pohjois-Savossa tällä hetkellä taitaa
olla kaksi kuntaa, joissa asukkaista kolmasosa on yli 60-vuotiaita. Vuonna
2030 nykyisillä rajoilla muunlaisia kuntia ovat enää Kuopio
ja Siilinjärvi; kaikissa muissa Pohjois-Savon nykyisissä kunnissa
kolmasosa asukkaista on yli 60-vuotiaita. Minä luulen, että kovin
paljon vahvempia perusteluita ei tarvita.
Tähän liittyy se huoli, joka minulla on tämän uudistuksen
suhteen, ja se on nimenomaan terveydenhuollon rakenneuudistus.
Se on nyt kytketty tähän ratkaisuun. En ollut
Säätytalolla enkä ole vieläkään
täysin vakuuttunut, että se on täysin
oikea ratkaisu, koska — kun täällä edustaja Pekkarinen
kyseli, missä Euroopan maassa mitäkin — yhdessäkään
Euroopan maassa Suomen ja Luxemburgin lisäksi ei terveydenhuoltoa
järjestetä alle 500 000 asukkaan väestöpohjalle.
Se johtuu siitä, että terveydenhuollon järjestäminen on
niin kallista, että sen rahoituspohjan pitää olla riittävän
vahva ja laaja. Muuten niitä kuitenkin meidän
kaikkien haluamia erikoissairaanhoidon palveluita, vaikka vain itse
perusterveydenhuolto on keskeisintä, ei pystytä riittävän
hyvin tuottamaan. Ja tästä syystä meidän
on — vaikka sosiaali- ja terveysministeri ja peruspalveluministeri
poistuivat täältä — pidettävä huoli
siitä, kannustan koko hallitusta siihen, että rakenneuudistus
käynnistetään pian ja se tehdään
niin, että kaikkien suomalaisten terveydenhuollon palvelut
perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon vaativimpiin hoitoihin
pystytään turvaamaan. Jos siinä onnistutaan,
niin tämä kuntauudistus on täyttänyt
tehtävänsä. Jos ei, niin sitten se on
yhtä tyhjän kanssa.
Thomas Blomqvist /r:
Värderade herr talman! Med tanke på hur
viktiga kommunerna, och framförallt den service de erbjuder, är
för invånarna och deras vardag, är det
glädjande att kunna konstatera att ett av de viktigaste
målen med regeringens kommunreform är att kunna
garantera en grundläggande service åt alla medborgare oberoende
av i vilken kommun de råkar vara bosatta. För
att kommunerna ska klara av det här också i framtiden
måste de vara tillräckligt starka. Endast då kan
de erbjuda sina invånare en mångfald av kvalitativt
högtstående tjänster och bedriva en aktiv
näringspolitik som gynnar alla kommuninvånare.
Herra puhemies! Oppositio on huolissaan kuntalaisten oikeudesta
palveluihin. Välikysymyksessä kiinnitetään
huomiota hyvin tärkeään asiaan. Olipa
kyse terveydenhuollosta, päivähoidosta tai ympäristönsuojelusta,
kunta on usein kansalaisen ensimmäinen ja monesti ainoa
kosketuspinta suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Todellisuus
tänä päivänä on kuitenkin
kovin erilainen eri puolilla maata. Meillä on jopa samalla
alueella kuntia, joiden palvelutarjonnassa on suuria eroja, samoin
kuin veroprosentissa ja kuntatalouden tilassa. Kuntalaisilla on
oikeus odottaa peruspalvelujen saamista samanlaisin perustein maan
kaikissa kunnissa.
Hallituksen tavoite onkin elinvoimaisten peruskuntien luominen
ja oikeudenmukaisen palvelutarjonnan turvaaminen koko maassa. Yhteistoiminta-alueet
ja kuntayhtymät voivat olla toimivia, mutta demokratiavaje
niissä on huomattava, kun suuri osa kunnan budjetista ja
päätösvallasta siirretään
pois kuntalaisten valitsemilta luottamushenkilöiltä.
Yleisratkaisuna tämä ei ole oikea etenemistapa,
mutta se voi olla ainoa toimiva vaihtoehto poikkeustapauksissa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yhteistyö kunnan sisällä toimii
paljon paremmin kuin kuntien välinen yhteistyö.
Ett sätt att närma sig frågan om
hurudana kommuner vi ska ha i framtiden är att, liksom
regeringen, beakta existerande pendlingsområden. Liksom
i de flesta andra fall, är det ändå skäl
att inte stirra sig blind på siffror. Det viktigaste är under
alla förhållanden, att kvaliteten på servicen
kan garanteras, och att man beaktar att varje område har
sina egna speciella egenskaper som bör beaktas. Det är
därför bra att regeringen redan i regeringsprogrammet
konstaterar att det finns särdrag som långa avstånd,
skärgårdsmiljöer och språkliga
förhållanden som ska beaktas under reformen. I
ett tvåspråkigt land är det ytterst viktigt
att de språkliga aspekterna beaktas redan nu i planeringsskedet
och också i varje annat steg genom hela processen.
Herra puhemies! Tunne yhteiskunnallisesta osallisuudesta saa
osallistumaan ja kiinnostumaan asioista. Tämän
vuoksi on tärkeää, että hallitus
nostaa esiin demokratia-aspektin kuntauudistuksessa. Kun kuntalakia
uudistetaan, on syytä tarkastella paikallisdemokratiaa
uusin silmin ja luoda sellainen päätöksentekojärjestelmä,
jossa kaikki voivat tuntea osallisuutta. Pienten kuntien vahvuutena
on vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Tämä on suunnaton
voimavara ja rikkaus, josta meidän on pidettävä huolta
etenkin kuntaliitosten yhteydessä.
Ett sätt att förankra och förbättra
närdemokratin i de nya större kommunerna är
att ta i bruk nya arbetssätt i beslutsprocessen. Jag stöder
varmt de tankar som fördes fram i svenska riksdagsgruppens
gruppanförande om att ge ungdomsfullmäktige en
större roll, att utnyttja stadsdels-, kommundels- och byaråd
i beslutsfattandet. Ett annat sätt att trygga den lokala
förankringen och representationen kunde vara att, liksom
vissa kommuner i Sverige har gjort, indela kommunen i olika så kallade
valkretsar, så att alla delar av den nya kommunen har sin
representantion tryggad i fullmäktige.
Då kommunerna blir större blir pressen också större
på de förtroendevalda och arbetsbördan allt
tyngre. Också i den här frågan kan det
vara skäl att se på vad som gjorts och vilka modeller man
använder i de andra nordiska länderna.
Herr talman! Avslutningsvis vill jag poängtera att
regeringen ska lyssna på de kommunala beslutsfattarna och
framför allt på kommuninvånarna när
processen går vidare. Det bästa slutresultatet
når vi om man i kommunerna tar egna initiativ för
att uppnå en struktur som tryggar det demokratiska inflytandet
och tillgången på service i livskraftiga kommuner.
Regering och riksdag kan ändå inte fly sitt ansvar.
Tillsammans kan vi skapa tillräckligt starka primärkommuner
som klarar av också morgondagens utmaningar.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho kävi meidän
ryhmämme kannat läpi ryhmämme puheenvuorossa,
ja niissä oli varmaan siinäkin mielessä yhtäläisyyksiä,
että hän on samalta seutukunnalta lähtöisin
kuin itse, naapurikunnasta, ja meillä varmasti siltä osin myöskin
on yhteinen näkökanta. Ja haluan kiittää edustaja
Tölliä siitä, että ammattimies
on aina ammattimies. Edustaja Tölliä ei saa koskaan kiinni
siitä, että hän puhuisi jotain sellaista,
mikä ei pidä paikkaansa.
Otan esimerkin omalta seutukunnaltani Itä-Lapista.
Siellä on viisi kuntaa. Kemijärvi on kokenut sellaisen
rakennemuutoksen, ettei varmaan yksikään suomalainen
paikkakunta. Neljän eri toimialan kärkiyritykset
kaatuivat lyhyen ajan sisällä: tekstiilitehdas,
lääketehdas, Salcomp ja viimeisenä Stora
Enso. Savukoskella, syntymäkunnassani, kiinteistöveron
irrottaminen tarkoittaa sitä, että jo yksistään
se muutos tekee veroprosenttiin yli 2 prosenttiyksikön
korotuspaineen. Pelkosenniemi yritettiin joku aika sitten pakkoliittää naapurikuntaan
Kemijärvelle, ja minä yhtenä Kemijärven
valtuutetuista vastustin raivokkaasti sitä. Nyt Pelkosenniemen
kuntatalous on parempi kuin yhdelläkään
naapurilla. Jatkossakin talouden suhteen näkymät
ovat hyvät. Pelkosenniemi on mökkikunta niin kuin
ovat esimerkiksi Kolari ja Kittilä Lapissa. Salla on kärsinyt
pitkään valtavasta työttömyydestä,
se on ollut Suomen vaikein työttömyyskunta, ja
tällä hetkellä hallitus aikoo vähentää työllisyysmäärärahoja
yli 50 miljoonaa euroa. Posio on kuntataloudeltaan ollut pitkään
vakaimpia kuntia jopa Suomen mittakaavassa, mutta ei ole enää.
Eli tällaisista lähtökohdista kunnat
lähtevät kohtaamaan tämän kuntauudistuksen,
viisi erilaista kuntaa, joille yhteistä ovat myöskin
pitkät etäisyydet. Kuntakeskusten välillä on
matkaa vähintään 40 kilometriä.
Työssäkäyntialueet ovat mitä ovat:
joku käy Norjassa töissä, joku Ahvenanmaalla,
joku Venäjällä, joku naapurikunnassa,
onpa jollekin löytynyt työpaikka omastakin kunnasta.
Mikä silloin on luontainen työssäkäyntialue?
Ja näille kaikille kunnille on yhteistä harva
asutus.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistus näyttäytyy aivan
toisena valtakunnallisissa kasvukeskuksissa ja niiden lähikunnissa
kuin alueella, jonka juuri äsken kuvasin. Hallitusohjelmassa
ei ole sanaa "pakkoliitos", mutta pakko tulee laajan lakiuudistuspaketin
kautta ja resurssijaon kautta, se on kiistaton tosiasia. Ja ennustanpa
kyllä, että täällä vielä ruoditaan
läpi ne luvut, joita esitettiin lisäyksenä kuntatalouteen
mutta jotka eivät ole totta. Kaavahan menee niin, että ensin
keskitetään päätösvalta,
sitten palvelut ja lopuksi ihmiset, ja oleellista on se — ei
pelkästään kuntatalouden kannalta — kuinka
kansalainen voi sopeutua. Tarvitaan laajaa alue-, kunta- ja liikennepolitiikkaa
ja vieläpä semmoista yhteistä politiikkaa, joka
vaikuttaa samansuuntaisesti. Nyt kuitenkin käy niin, että kulkeminen
kallistuu, esimerkiksi polttoaine ja autot, ja niiden vähäistenkin
palveluitten hakeminen tulee entistä kalliimmaksi. Julkinen
liikenne supistuu, jolloinka on aivan selvää,
että oma auto on pakko olla.
Ja kuntatalous — sitä ei ainakaan ole täällä kiistetty,
vaikka näistä luvuista on keskusteltu — tulee
erilaistumaan. Nämä muutokset, jotka jo nyt ovat
nähtävissä, tulevat kohtelemaan eri maakuntia,
seutukuntia, kuntia hyvin eri tavalla. Ja niissä raameissa,
jotka hallitusohjelmaan ja kehyksiin on kirjattu, tätä muutosta
runnotaan ylhäältä alas, ei alhaalta
ylös, ja toteutuu aluekehityksen kauhukuva: valta ilman
paikallisuutta ja paikallisuus ilman valtaa.
Arvoisa puhemies! Sanon vielä lopuksi, vaikka tällainen
puhe ei näinä päivinä olekaan
muotia, että vanha SKDL oli sentään työn
puolue. Se oli aluepolitiikan puolue, kuntalaisten puolue, ja se
oli kapitalismikriittinen puolue. Valitettavasti meillä ei
enää ole puoluetta, joka olisi arvoiltaan ja arkirealismiltaan
samanlainen.
Lasse Männistö /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen kuntakartta on pysynyt viime vuosisadan
verraten muuttumattomana. Toki kuntien yhteenliittymisiä on
tapahtunut, mutta läpileikkaavaa uudistusta, jolla turvattaisiin
kunnille edellytykset hoitaa itse niille lainsäädännössä annetut velvoitteet,
ei ole saatu aikaan. Maailma on kuitenkin muuttunut paljon viimeisessä vuosisadassa
ja Suomi sen mukana. Voi jopa sanoa, että on vaikea keksiä viimeiset
sata vuotta yhtä paikallaan pysynyttä asiaa kuin
kuntarakenne. Tämän johdosta jo edelliset 2000-luvun
alkupuolen hallitukset ovat nähneet tärkeänä kunta-
ja palvelurakenteiden uudistamisen. Keskustan kuntaministeri Hannes
Mannisen esittelemän kuntajakolain muutoksen myötä lakiin
kirjattiin, että kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta
tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on edellytykset
vastata palveluiden järjestämisestä ja
rahoituksesta.
Kuntajakolakia seuranneen niin ikään keskustalaisesta
kynästä lähteneen kuntarakenteiden uudistamiseen
tähdänneen Paras-lain tavoitteena oli elinvoimainen
ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne, aivan
samoin kuin nyt hallituksen toteuttaman kuntarakenteiden uudistamisen.
Tavoitteet ovat siis olleet kohdallaan, ja täytyykin lausua
kiitokset aiemmille kuntaministereille vahvasta tahtotilasta kuntaliitosten
aikaansaamiseksi. Silloinen kuntaministeri Kiviniemi puolusti työssäkäynti-
ja asiointialueiden varaan nojaavia kuntaliitoksia laajalti, jopa
keskustan äänenkannattaja Lallissa vähän
joulun alla 2008. Tulokset eivät kuitenkaan jaetusta tahtotilasta huolimatta
ole olleet merkittäviä. Kuten sanottu, joitain
kuntaliitoksia on syntynyt, mutta nyttemmin tahti on hiipunut. Etenkään
kaupunkiseuduilla, jotka ovat nyt toteutettavassa reformissa avainroolissa,
ei ole tapahtunut tarpeeksi.
Valitettavan usein kunnat ovat tyytyneet ulkoistamaan oman päätäntävaltansa
esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tai opetuksen järjestämisestä ylikunnallisille
kuntayhtymille. Kuntayhtymät ovat edelleen johtaneet moninkertaiseen
hallintoon, kustannusten nousuun sekä demokratian heikkenemiseen,
kun yksittäisellä valtuutetulla ei ole ollut tosiasiassa
mahdollisuutta vaikuttaa kuntien perustehtäviin kuuluviin
päätöksiin.
Arvoisa puhemies! Keskusta asetti lakiin hyvän tavoitteen
työssäkäyntialueisiin perustuvista kunnista.
Kuntarakenteiden uudistamista tukivat myös perussuomalaiset
ainakin vaaliohjelmassaan. Onkin hienoa, että hallitusohjelmassa
kuntarakenteiden uudistaminen on asetettu yhdeksi kärkitavoitteista,
jolla turvataan kansalaisten lähipalvelut, ehkäistään
kuntien välistä kestämätöntä kilpailua,
karsitaan päällekkäistä hallintoa ja
palautetaan kunnille itselleen mahdollisuus hoitaa niille kuuluvat
tehtävät. Kyse ei — ihan oikeasti — ole
mistään muutoksesta 2000-luvun hallitusten rintamassa.
Tavoitehan on yhteinen. Kyse on siitä, että nyt
on päätetty laittaa uusi vaihde silmään,
jotta hajanaisen ja toimimattoman kuntarakenteen reformi todella
saadaan aikaan vihdoinkin.
Aluksi on tärkeää selvittää,
millainen olisi toimiva kuntarakenne, jossa kunta muodostuisi mahdollisimman
usein asukkaan luontaisesta elinalueesta. Tämän
jälkeen kuullaan eri tahoja ja käydään
keskustelua. Annettava rakennelaki korvaa aikanaan Paras-puitelain.
Kaikki keinot eivät varmasti vielä ole edes selvillä,
mutta hallitus ei missään vaiheessa ole sopinut
kuntien liittämisestä yhteen valtioneuvoston päätöksin.
Opposition pelottelupuheet pakkoliitoksista ovat siis täysin
vailla perää.
Arvoisa puhemies! Vanhakantainen kuntarakenne aiheuttaa asukkaan
näkökulmasta monia ongelmia. Pienet kunnat näivettyvät
ja lähipalvelut pakenevat, ellei kunnalla ole riittävän
suurta kokoa palveluiden järjestämiseksi ja rahoittamiseksi.
Toisaalta kuntayhtymien ongelmista olemme tänään
jo paljon kuulleet. Kaupunkiseuduilla nykyinen kuntarakenne johtaa
asukkaan näkökulmasta ongelmiin kuntarajojen määrittäessä päätöksentekoa
asukkaan yhtenäisen elinalueen sisällä.
Päivähoitoon tai kouluun on vieläkin
vaikea järjestää pääsy
yli kuntarajan, eikä kuntaraja bussilipun hinnan perusteena
tunnu järkevältä. Hajanainen kuntarakenne
johtaa myös epäterveeseen kilpailuun hyvistä veronmaksajista
ja yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, kuten täälläkin
on tänään monta kertaa todettu. Katsoipa asiaa
siis haja-asutusalueen kunnan tai kaupunkiseudun näkökulmasta
ja ottipa tarkasteluun asukkaan, hallinnon tai vaikkapa ilmaston
näkökulman, on kuntarakenteiden reformi enemmän kuin
perusteltu.
Lopetan siteeraamalla kuntarakenteiden uudistamisen iskulausetta,
kuten alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen sitä aikoinaan
käytti: "Jos haluat muutosta, löydät
aina keinot — jollet halua muutosta, löydät
aina selitykset."
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä äskeinen puheenvuoro keskittyi
vain kuntarakenteeseen. Ydinasia on ihminen ja palvelut. Mutta kuntarakenteesta
hän totesi, että tämä kuntarakenne
on ollut paikoillaan pitkän aikaa. Vuonna 1967 meillä oli
537 kuntaa, vuonna 2004 oli 444, nyt on 336. Kyllä kuntarakenteessa
on tapahtunut muutoksia, mutta ei se rakennemuutos ole itsetarkoitus,
vaan itsetarkoitus on palvelut ja ihminen. Jos mennään rakenne
edellä ja toimitaan näin, niin kuin edustaja Männistö kuvaili,
ei tule hyvää tulosta.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoro keskittyy
palveluihin ja ihmisiin.
Keskusta kysyy, miten hallitus aikoo turvata lähipalvelut
ja paikallisen vaikuttamisen mahdollisuudet kaikille ihmisille koko
maassa. Tämä kysymys on ollut hyvin oleellinen
kysymys maassamme jo vuosia, ja se todellakin ansaitsee vihdoin
tulla ratkaistuksi. Asiaa pitää pystyä kuitenkin
tarkastelemaan täällä eduskunnassa kaikista
näkökulmista ilman, että keskustelun
suuntaa ohjaavat ennakkoluulot, pelot ja muutosvastarinta.
Tässä salissa istuvista kansanedustajista
valtaosa on myös kuntapäättäjiä.
Kuntapäättäjän tuskana on jo
vuosia ollut vaikean yhtälön ratkaiseminen, jossa
kunnan tulot pienenevät, menot kasvavat ja väestö sekä elinkeinorakenne
muuttuvat hallitsemattomasti. Osalla nykyisistä kunnista
on vaikeuksia vastata niille kuuluvista perustehtävistä ja
ihmisille tärkeiden palvelujen tuottamisesta. Varsin usein
kuntapäättäjät joutuvat nykyisin
myös tilanteeseen, jossa kotikaupungille tärkeistä asioista
päätetään kuntayhtymissä.
Näistä peruskunnan ulkopuolisista himmeleistä on
valitettavasti tullut isäntiä renkien sijaan.
Kuntapäättäjät ovatkin huomanneet
olevansa kaikkein tärkeimmissä asioissa, kuten
esimerkiksi terveydenhuollossa, sanelupolitiikan kohteena ja ainoastaan
maksajan asemassa. Vahvat peruskunnat edistävät
demokraattista päätöksentekoa vähentämällä tällaisia
ylikunnallisia elimiä, joissa päätöksenteko
viedään vain kauemmas kuntalaisista. Erityisesti
palvelujen näkökulmasta on tärkeää vahvistaa
niiden järjestämistä ja rahoitusta.
Sosiaalialalla työskennellessäni näin,
että väestöpohjaltaan pienissä kunnissa
on joskus esimerkiksi lastensuojelullisten toimenpiteiden aloittamiselle
korkeampi kynnys kuin isommissa kunnissa. Pahimmillaan kunnan taloudellinen tilanne
voi siirtää jopa lasten huostaanottoa kunnan taloudelle
sopivampaan ajankohtaan, koska toimenpiteestä aiheutuvat
kustannukset voivat vaarantaa koko kunnan budjetin. Nämä kustannuksethan
tulevat lähes aina yllättäen, eikä niitä voida
täsmällisesti ennakoida talousarviota tehtäessä.
Joissain tapauksissa nykyinen rakenteemme ajaa siis kunnan edun
yksilön edun edelle. Tämä ei ole oikein.
Kuntien pitää olla toimintakyvyltään
ja taloudeltaan niin vahvoja, että lapsen turvallisuudelle
välttämättömien äärimmäisten
ja kalliidenkin sosiaalipalvelujen tarjoaminen on mahdollista.
On tärkeää tässä yhteydessä nostaa
esille myös kuntatyöntekijöiden nykyinen
tilanne. Pienissä kunnissa suorittavan portaan työntekijöistä monella
on nykyisellään kohtuuttoman laaja työnkuva.
Kunnassa voi esimerkiksi työskennellä yksi ainoa
sosiaalityöntekijä, jonka vastuulla on vammaispalvelu,
lastensuojelu, vanhustenhuolto, päivähoito, sosiaalityö ja
toimeentulotuki, kaikki tämä yhden työntekijän
vastuulla. Jokainen näistä sosiaalipalvelujen
osa-alueesta on jo yksistään lainsäädännöltäänkin
niin laaja, että se vaatii työntekijältä erityistä erikoistumista
asiaan. Työntekijä kokee tällaisissa
kunnissa usein riittämättömyyttä ja
ahdistusta liian suuresta yksittäiseen työntekijään
kohdistuvasta vastuusta. Juuri tämän vuoksi pienten
kuntien on vaikeampi saada päteviä sosiaalityöntekijöitä virkaa
hoitamaan. Tällaisissa kunnissa tilanne on kohtuuton työntekijälle,
mutta sitä se on myös asiakkaalle. Palvelua tarvitsevan
asiakkaan edun mukaista on kohdata asiantunteva ja pätevä työntekijä.
Arvoisa puhemies! Tässä muutama syy siihen,
minkä vuoksi meidän on tärkeää toteuttaa ensin
kuntauudistus ja sen jälkeen tarttua sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämistä ja kehittämistä sisältävään
lakiin. Nykyisen rakenteemme ongelmat ovat meidän kaikkien
tiedossa. Nyt keskitytään löytämään
niihin paras mahdollinen ratkaisu. Valmistelu on alkanut, mutta
työ ei ole vielä valmis. Varmaa kuitenkin on,
että hallitus tavoittelee uudistuksella juuri laadukkaiden
ja yhdenvertaisten kunnallisten palvelujen turvaamista koko maassa
ja haluaa samalla vahvistaa paikallista demokratiaa.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Me olemme
tänään täällä kuulleet
hyvää debattia tästä kuntien
yhdistämisasiasta, ja paljon olisi ollut sanottavaa, mutta
kun sitä ei silloin saanut sanottua, niin yritän
tässä tuoda esille pääkohdat,
jos aika riittää.
Kuntarakenteiden uusiminen on tärkeää ja välttämätöntä monilta
osin. Vapaamatkustajakunnat ja taloutensa rapakuntoon saattaneet
kunnat ovat asioita, joihin on syytä puuttua. On kuntia,
jotka eivät selviä taloudellisesti tai tee riittävästi
yhteistyötä naapureidensa kanssa palveluiden saatavuuden
kehittämiseksi.
Hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen mainitsi avauspuheessaan,
että kuntayhdistymistä lähdetään
valmistelemaan vasta kuntien kuulemisen jälkeen. Pakkoyhdistämisiä ei
siis ole luvassa, sitähän myös kokoomus
tänään täällä vakuutteli.
Pakkoavioliitot eivät toimi, ja siksi vapaaehtoisuus on
demokraattisessa maassa tärkeä lähtökohta.
Pakkoliitoksiin ei tule ryhtyä, vaan tarvittavat yhdistymiset
on saatava toteutumaan porkkanalla kepin sijasta, tai niihin ei
tule ryhtyä lainkaan.
Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa on käynyt
ilmi, että myös Pääkaupunkiseudun kunnilla
olisi tarvetta yhdistyä. Pääministerikin on
kovasti maininnut sitä, että suurissa kunnissa ne
suuret rakenteelliset säästöt ovat ja
hallitus haluaa ennen kaikkea niitä yhdistää.
Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisessä tulisi
kuitenkin edetä kieli keskellä suuta, sillä kaikkia
ei voi yhdistää vain yhdistämisen vuoksi.
Esimerkiksi vuosi sitten Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvityksen
lopputulos osoitti, että Vantaa ei halua yhdistyä Helsingin
kanssa, sillä se ei tuo niitä kaivattuja rakenteellisia
säästöjä, saati paranna palvelujen
saatavuutta. Selvitys päinvastoin osoitti sen, että mikäli
Helsinki ja Vantaa yhdistyisivät, tulisi siitä veronmaksajille
satojen miljoonien lisäkulut vuosiksi, eikä siitä huolimatta oltaisi
varmoja, että yhdistyminen rakenteiden osalta onnistuisi.
Liikenne-, elinkeino-, ja maankäyttökysymyksissä Vantaalla
on tehty yhteistyötä kaikkien Pääkaupunkiseudun
kuntien kanssa, ja tehdään edelleenkin, joten
silläkään syyllä yhdistymisvaatimusta
ei voida perustella. Mielestäni tärkein syy kuntien
yhdistymiseen ei aina taida olla rakenteiden uudistamisen välttämättömyys,
vaan joidenkin puolueiden poliittisen päätösvallan
keskittäminen harvojen käsiin. Näin ainakin
Pääkaupunkiseudulla.
Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla jäänkin seuraamaan,
aikooko hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen millään
tavoin pakottaa tai painostaa Vantaata yhdistymään
Helsingin kanssa. Pahinta pelkään, koska miksi
Vantaan ja Helsingin yhdistymistä nostetaan esille aika
ajoin, vaikka asiasta on jo päätetty.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ryhdyttäessä tekemään
uudistusta edesauttaa uudistuksen onnistumista selkeästi
asetettavissa oleva tavoite. Me olemme tilanteessa, missä ei
liene mitään epäselvää siitä,
että huoli peruspalvelujen, kuntien palvelujen, järjestämisestä tulevaisuudessa
on meillä kaikilla, se on aito. On kyse keskeisesti kahdesta
asiasta: rahasta ja, mitä pidän vielä tärkeämpänä,
on tarve löytää tavat, joilla on riittävä määrä osaavaa
henkilöstöä, kun niitä palveluja
tuotetaan.
Emme me myöskään mitä todennäköisimmin löydä kovin
paljon eriäviä näkemyksiä siitä,
että me haluamme turvata laadukkaat palvelut, aivan niin
kuin hallitus sanoo. Emme me löydä eriäviä näkemyksiä siitä,
että pitää yrittää löytää keinot, joilla
kunnilla on riittävä ja turvaava taloudellinen
pohja. Ja kyllä me varmaan kaikkikin haemme keinoja sille,
miten demokratia, miten paikallinen vaikuttaminen toimisi mahdollisimman
hyvin. Me olemme tavoitteista minun käsitykseni mukaan
hyvin pitkälle samaa mieltä. Mutta sitten tulee
täydellinen törmäys, törmäys
siinä, millä keinoilla näihin tavoitteisiin
halutaan mennä, miten ollaan menossa eteenpäin.
Mikä on hallituksen tavoite? Voi kunpa sillä samalla
energialla, jolla tänäänkin on käyty
keskustan kimppuun, hallitus miettisi ihan oikeasti, miten palvelut
järjestetään. Jos tässä hallitusohjelmakirjauksessa,
josta nyt keskustellaan ja johon on yritetty tänäänkin
saada vastausta, eräänlaisen piilotavoitteena
on keskustan nujertaminen, niin käy muuten niin, että hallitus
erehtyy pahemman kerran. Syntyy kaksi perustavaa laatua olevaa virhettä:
keskustaa ei tällä keinolla nujerreta, siitä löytyy
riittävästi esimerkkejä, ja se suurempi
ongelma on se aito huoli meillä kaikilla siitä,
mitä tuolla kuntakentällä on ihan oikeasti tapahtunut.
Oli todella miellyttävää kuunnella
esimerkiksi edustaja Männistön puheenvuoroa — kun
ennakoin, että hän oli täältä kipin
kapin menossa 5 minuutin päästä alkavaan
Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukseen — että miten
se demokratia esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä toimii
tällaisessa Helsingin kokoisessa kaupungissa. No, täällä ei
aiheudu sitä hämmennystä, mitä on
aiheutunut hyvin monella paikkakunnalla Suomessa: mitä on
tapahtunut, miten keskuskaupungit täysin määrätietoisesti jarruttavat
niitä kehityspolkuja, joita on oltu eteenpäin
menossa. Nyt on pistetty hetkeksi aikaa hanskat tiskiin ja katsotaan,
riittääkö voima vai ei.
Arvoisa puhemies! Hallituksella on paha mittakaavavirhe. Pääministeri
Katainen on julistanut useita kertoja, miten kestävyysvajeen
täyttämiseksi pitää etsiä rakenteellisia
uudistuksia tässä maassa. Me olemme aivan samaa
mieltä siitäkin, että pitää etsiä niitä rakenteellisia
uudistuksia ja tehdä muutoksia. Mutta minä en
ainakaan ole kuullut vielä mistään muusta
kuin tästä kuntarakenneuudistuksesta, ja kun on
tiedossa, että 100 pienintä kuntaa kattaa kuntapalveluista,
kuntien menoista, 3 prosenttia, 200 pienintä kuntaa kattaa
vajaa 14 prosenttia, niin se valuvika, joka meillä on miljardiluokkaa,
ei muuten korjaannu sillä, että tehdään
kuntarakenneuudistus. On paha mittakaavavirhe.
Toinen asia: Eihän hallinto ole kenellekään mikään
itseisarvo, mutta sekin kannattaa muistaa, että tietty
määrä hallintoa on välttämätöntä, jotta
ne palvelut toimivat. Paras-hanketta, joka muuten, tämä nyt
menossa oleva yritys ja viritys, ei missään mielessä ole
jatkoa sille, mitä tähän asti on tehty...
Siinä varmasti oli ja on ollut virheitä, joita
pitää korjata. Mutta ne paljon puhutut hallinnolliset
himmelit: Tavoitteena on nyt tehdä kaksi tasoa, valtio
ja kunnat. Missään päin Eurooppaa tällaista
tilannetta ei ole, ja toisekseen, kysynpä vaan, kuinka
monta hallinnollista porrasta on Helsingissä, Vantaalla,
Espoossa, Tampereella, Turussa, kaikissa suurissa kaupungeissa,
jos niitä verrataan näihin parjattuihin hallinnon
himmeleihin.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Kuntaministeri Virkkunen moitti
keskustaa siitä, että me haluamme lisää ohjausta
siihen, mitä kunnat tekevät, valtiovallan ohjausta.
Hän sanoi, että tämä hallitus
toimii toisilla periaatteilla. Ministeri Guzenina-Richardson kävi
pöntössä, eikä muuten sanonut
sitä, että tuoko hän vanhuspalvelulain
tähän saliin vai ei, vaan hän spekuloi
tällä samalla asialla. Kysymys kuuluu: Eikö esimerkiksi
vanhuspalvelulaki säädetä juuri sen takia,
ja me olemme vaatimassa sitä sen takia, että kuntia
ohjataan toimimaan oikeaan suuntaan?
Astrid Thors /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag tycker att
mycket klokt har sagts i den här debatten, bland annat
att en stark kommunal självstyrelse är en väsentlig
del av välfärdssamhället, men också av
demokratin. Till exempel får avståndet till beslutsfattandet
inte vara för långt. Kommunerna är alltså mera än service,
som också Thomas Blomqvist konstaterade i dag. Det må dock
också sägas att han representerar en stark SFP-region
där mycket av det som behöver göras i
kommunreformen de kommande åren faktiskt redan har gjorts.
Jag tycker att det därför är skäl
att lyssna på honom.
Tänään on viitattu hyvin monentasoiseen
tutkimukseen ja, hyvät ystävät, minä kyllä rupean vähän
miettimään, minkä tason kunnallista tutkimusta
meillä on tämän päivän
Suomessa, koska ilmeisesti kaikkien mielipiteiden tueksi löytyy jonkinlaista
tutkijaa, ehkä tutkimustakin, joka tukee sitä omaa
mielipidettä. Elikkä tutkimuksesta emme välttämättä löydä aina
oikeata vastausta.
Mutta, hyvät ystävät, hyvä kunnallinen
itsehallinto ei aina tarkoita sitä, että palvelut
toimivat hyvin. Kunnallisen itsehallinnon luonteeseen kuuluu myöskin,
että voi tapahtua, että kunnat epäonnistuvat
toimissaan. Minun täytyy sanoa, että yksi valaisevimmista
esimerkeistä oli silloin, kun jaettiin sikainfluenssarokotetta,
miten se pystyttiin järjestämään
hyvällä ja huonolla tavalla. Anteeksi, kaikki
kuopiolaiset, mutta Kuopiossa räntäsäässä joutuivat
odottamaan jopa sairaat ihmiset, ne, joiden piti saada rokotetta
ensimmäiseksi, mutta parjatussa Kauniaisissa se järjestettiin
hyvin joustavasti kouluja ja muita laitoksia hyväksi käyttäen.
Voidaan siis järjestää sama asia hyvin
erilaisella tavalla. Se, minkälainen rakenne meillä on,
ei vielä kerro, miten palvelu toimii.
Ei myöskään mielestäni ole
mitään parasta suuruusluokkaa kunnalle, vaan päivähoidossa voi
yksi kokoluokka olla hyvä, ja niin kuin tiedämme,
sairaanhoidossa toinen. Tulee olemaan erittäin tärkeätä se,
miten me määrittelemme, mitä kaikkea
sairaanhoitoa yhdessä kunnassa pitää tarjota.
Mutta, arvoisa ministeri Virkkunen, koska asioita voidaan järjestää hyvin
erilaisilla tavoilla, niin toivon todellakin, että jatketaan
sitä parhaiden käytäntöjen vertailua,
että autetaan kuntia lisäämään
tuottavuutta, koska se säästää meillä hyvin,
hyvin paljon. Mutta voi olla myöskin niin, että väärä hallinto
johtaa kalliisiin palveluihin. Helsinki—Vantaa-selvitys
osoitti sen, että meillä on enemmän hallintotasoja
Helsingissä, mikä johtaa siihen, että myöskin
palvelutuotanto on kalliimpaa. Tämä on myös
myönnettävä.
Minä kuulun myöskin niihin, joka kysyn sitten,
kunnioitetaanko itsehallintoa, samalla tavalla kuin ministeri Virkkunen,
jos halutaan säätää lähipalvelulaki,
niin kuin keskusta edellyttää. Silloinhan ei uskota
siihen, että kunnissa päätetään
viisaasti.
Ministeri Virkkunen, tänään on ollut
tärkeätä, että te olette määritellyt,
että pakkoa ei käytetä, ja tietysti saman
pitää koskea myöskin Pääkaupunkiseutua.
Itse olen jyrkästi eri mieltä kuin Hesari pari
päivää sitten, joka katsoi, että rakenne
Pääkaupunkiseudulla olisi toisaalta läntinen
Helsinki, Espoo, Kauniainen jne., ja toisaalta sitten itäinen
seutu, Helsinki, Vantaa. Se ei millään tavalla auttaisi
siihen segregaatioon, joka monessa puheessa on tullut esille.
Meillä on ongelmia, kuten me tiedämme, kuntien
sisällä jo tällä hetkellä,
ja siihen pitää, niin kuin ministeri Kiuru totesi,
puuttua monella tavalla, asuntopolitiikalla, sosiaalipolitiikalla
jne. Mutta jos katsoo vähän peiliin, en ollut
silloin Helsingin valtuustossa päättämässä,
mutta kyllä oli mahdollisesti erehdys hajauttaa Ytv—Sad, koska
niin kuin Jussi-Pekka Alanen muutama vuosi sitten kirjoitti Kunnallisalan
kehittämissäätiön julkaisussa,
siinä voisi olla seutuhallinto, jonka nojalla voisi rakentaa
toimivaa hallintoa, joka hoitaisi liikennettä, kaavoitusta
jne. Sen kautta esimerkiksi tasaamalla kustannuksia liikenteen hoitamisesta
voitaisiin myöskin tasata eroja kuntien välillä taloudellisia
eroja.
Sitten lopuksi, arvoisa ministeri Virkkunen, värderade
minister Virkkunen:
Jag tror att det skulle vara klokt att beredningen av kommunallagen åtminstone
till vissa delar skulle kunna påbörjas tidigare.
Jag tror att det skulle vara till fördel för den
här reformen. De delar som innehåller just beslutsfattandet,
demokratin, byaråden, alla förtroendevaldas påverkningsmöjligheter,
såsom Wideroos och Blomqvist tidigare här i talarstolen
har föreslagit. Jag tror att det faktiskt skulle vara till
fördel för den här reformen om man samtidigt
också kunde ha de här ingredienserna på bordet.
Siinä mielessä olen vanhan hallituksen tyttöjä,
jos näin voi sanoa, että minä koen, että tätä osaa
kunnallislakia olisi tärkeää nyt edistää nopeasti.
Silloin on myöskin muistettava, että luottamushenkilöiden
asemaa on myös vahvistettava. Jos kunnista tulee liian
suuria, on mahdollista, että vain kunnanjohtajien ja virkamiesten
asemaa parannetaan, ei tavallisten valtuutettujen ja luottamushenkilöiden
mahdollisuuksia hoitaa järkevästi tehtäviä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Arvoisat edustajat! Meillä on hyvin runsaasti puheenvuoroja.
Pääsääntöisesti mennään
tämän puhujajärjestyksen mukaan, mutta
aina muutama vastauspuheenvuoro on mahdollista. Tällä kertaa
vastauspuheenvuoron saa edustaja Vehviläinen.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Thors otti tässä esille
ja kiitteli ministeri Virkkusta siitä, että pakkoliitokset
on täällä nyt moneen kertaan myös ministerin
suulla torjuttu, ja minulle jäi vielä tuosta debatista
kyllä epäselväksi se, että jos
nyt täällä kaikki, koko hallitus, hallituspuolueitten edustajat,
vannovat sitä, että pakkoliitoksia ei haluta,
mutta erityisesti ministeri Virkkunen omissa puheissaan on koko
ajan tuonut viime viikkoina esille, että tarvitaan taloudellista,
vahvaa ohjausta, tarvitaan perälautaa, tarvitaan keppiä,
niin kysyn nyt vielä, ministeri Virkkunen, teiltä:
mikä ero on todellisuudessa näitten keppien ja
perälautojen ja pakkoliitoksien välillä?
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole vielä käynyt
oikeastaan pohdintaa näistä keinoista, miten tätä kuntauudistusta
käytännössä lähdetään
sitten toteuttamaan, vaan enemmänkin tällä hetkellä kyllä huomio keskittyy
siihen, miten voisimme muodostaa mahdollisimman vahvoja, elinvoimaisia
kuntia. Haasteet kaupunkiseudulla ja maaseutumaisilla, harvaan asutuilla
alueilla ovat erilaisia, mutta kaikkialla yhtä tärkeää on
se, että saamme kokonaisuuden, Suomen kuntarakenteen kokonaisuuden
ja rahoitusjärjestelmän, niin toimimaan, että pystymme
järjestämään ihmisten palvelut
tulevaisuudessa.
On otettava oppia Paras-hankkeesta myös tältä osin.
Siinähän ongelmaksi muodostui se, että siinä ei
alun perin ollut minkäänlaista perälautaa määriteltynä ja
se perälauta tuli tänne vasta vuonna 2011 eduskunnalle
annetun selonteon jälkeen, ja se vasta sai kunnat toimimaan.
Toisaalta Paras-hankkeesta tehdyssä tutkimuksessa käy myös
ilmi se, että kunnat kokivat ongelmaksi sen, että valtio
ei ollut ohjaamassa näitä ratkaisuja alueella
silloin, jos kunnissa ajauduttiin ongelmiin eikä alueella
löytynyt yhteistä näkemystä. Paras-hankkeessahan
ei ollut mitenkään määritelty
sitä, miten kuntien pitäisi nämä yhteistyökumppaninsa
valita, ja niihin vaikuttivat hyvin monenlaiset asiat. Vaikka tavoitteena
oli, että tulisi muodostaa toiminnallisia kokonaisuuksia, niin
kuntien väliset jännitteet, ristiriidat, jopa henkilösuhteet
vaikuttivat joillain alueilla siihen, kuinka näitä yhteistoimintarakenteita
muodostettiin. Toki monilla alueilla edettiin erittäin hyvin,
saatiin kuntarakenneuudistuksia ja saatiin myös hyvin toimivia
yhteistoimintamalleja. (Puhemies: Kiitoksia, ministeri!) Mutta tältä osin vielä on
mielestäni ennenaikaista hirveästi nyt käydä sitä läpi,
mitä kaikkia keinoja on käytettävissä.
Kyllä ne kaikki ovat jo tämän hetken
kuntajakolaissa olemassa. Nyt on tärkeintä keskittyä siihen,
miten saisimme muodostettua mahdollisimman vahvoja, elinvoimaisia
kuntia, ja näitä keinoja, ohjauskeinoja, kyllä ehditään
pohtia sitten talven mittaan tarkemmin.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia! Yritetään pitäytyä niissä minuutin
rajoissa näissä vastauspuheenvuoroissa. — Sitten
takaisin listaan.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Keskustan esittämässä välikysymyksessä väitetään,
että suunniteltu kuntarakenneuudistus heikentää lähipalveluita
ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Välikysymyksestä saa
sellaisen käsityksen, että keskustan mielestä pienissä kunnissa
lähipalvelut toimivat ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet
ovat hyvät ja suurissa kunnissa lähipalvelut eivät
toimi ja kansalaiset ovat passiivisia. Keskusta syyttää hallitusta
suuruuden ihannoinnista, mutta samalla itse syyllistyy epärealistiseen
pienuuden ihannointiin.
Kuntauudistuksen tarkoituksena on löytää palvelujen
järjestämisen kannalta optimaaliset olosuhteet.
Optimaalisten olosuhteiden määrittäminen
alkaa kriteereiden luomisesta ja alueiden erityispiirteiden tunnistamisesta.
Uudistus ei lähde rakenteista, kuten keskusta väittää,
vaan kansalaisista ja heidän tarvitsemistaan palveluista.
Keskustan viime hallituskaudella ajama Paras-hanke lähtee
samasta ajatuksesta: isommissa kokonaisuuksissa on helpompi järjestää laadukkaita
palveluita. Paras-hankkeen lähtökohtana oleva
kuntien yhteistyömalli ei kuitenkaan ole kaikilta osin
toimiva ja riittävä tämän hetken
ja tulevaisuuden haasteisiin. Paras-hankkeen aikana hallitsematon
yksityistäminen esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa
on lisääntynyt. Syynä siihen on muun
muassa ollut se, että pieniin kuntiin ei lisääntyneestä toimijoiden
välisestä yhteistyöstä huolimatta
ole saatu pätevää henkilöstöä ja
lääkäripulan takia monissa kunnissa on
jouduttu terveyspalvelujen yksityistämisen tielle. Esimerkiksi
nuoret lääkärit eivät lähde
sellaisiin kuntiin, joissa ei ole vertaistukea ja mahdollisuutta
konsultoida kokeneempia kollegoita. Esimerkiksi suuret yksityislääkärifirmat
voivat luvata työntekijöilleen urakehityksen kannalta mielekkäitä tehtäviä ja
hallittua työaikaa, ja sen takia lääkärit
ovat paenneet yksityisiin firmoihin. Väitän, että suurissa
peruskunnissa saadaan aikaan laadukkaampia sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluita, koska sinne saadaan pätevää henkilöstöä ja
monipuolista osaamista.
Terveydenhuollon kustannusten kannalta tällä hetkellä suurimpia
ongelmia on erikoissairaanhoidon kustannusten nousu. Tähän
nousuun on hyvin vaikea vaikuttaa nykyisissä kuntayhtymissä.
Vaikka kunnassa perusterveydenhuoltoa kehitettäisiin miten
paljon tahansa ja potilaita hoidettaisiin oikeissa paikoissa, niin
erikoissairaanhoidossa potilaiden vähetessä kuntayhtymässä nostetaan
hintoja ja kuntien on vain pakko maksaa. Jos perustason erikoissairaanhoito
olisi riittävän suurien peruskuntien vastuulla,
voitaisiin eheät hoitoketjut järjestää paremmin
ja kustannukset saataisiin kuriin.
Kuntarakenneuudistuksen onnistumisen kannalta on tärkeä kytkeä siihen
valtionosuusuudistus. Valtionosuuksien jakamiselle erilaisille alueille
tulee luoda oikeudenmukaiset kriteerit. Eräs toimiva ja
keskeinen kriteeri voisi olla esimerkiksi huoltosuhde, jolloin ikääntyvien
kuntien erityispiirteet tulevat riittävästi huomioiduiksi. Toinen
käyttökelpoinen kriteeri olisi pitkät
välimatkat ja harva asutus kunnan sisällä.
Myös positiivisia kriteereitä kannattaisi
käyttää valtionosuuksien jakamisen perustana.
Kuntia voisi palkita hyvistä ja innovatiivisista uudistuksista.
Eräs järkevä innovaatio, jota jo nyt
tiedän tällä hetkellä joissakin
pitkien etäisyyksien kunnissa käytettävän,
on tekniikan hyödyntäminen erikoislääkäripalveluissa.
Potilas on sairaanhoitajan kanssa omassa kodissaan tai palvelutalossa,
ja erikoislääkärin vastaanotto tapahtuu
videoyhteyden avulla. Potilaan tai lääkärin
ei tarvitse matkustaa minnekään. Tämä on
todellista lähipalvelua.
Välikysymyksessä esitetty väite siitä,
että kunnan koko vaikuttaisi kuntalaisten aktiivisuuteen
ja osallistumiseen, on mielestäni perusteeton. Jo nykyisessä kuntarakenteessa
meidän on mietittävä keinoja kansalaisten
osallistumisen lisäämiseen. Kaupunginosa- ja kyläyhdistykset ovat
muun muassa niitä tulevaisuuden lähidemokratian
muotoja, joiden avulla kansalaisten ääni saadaan
kuuluviin. Kunnan koko ei ole ratkaiseva tekijä.
Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus on nyt vasta alkutekijöissään,
eikä sen sisältöä ole vielä konkretisoitu.
Siksi kaikki keskustan esittämät argumentaatiot
ovat mutuilua ja turhaa pelottelua. Esimerkki tällaisesta
pelottelusta on väite, että kuntarakenneuudistuksen
takia lopetetaan kaikki kyläkoulut. Kyläkoulujen
kohtalo ei ole riippuvainen kunnan koosta, eikä niitä lopeteta
suurissa kunnissa sen enempää kuin pienissäkään
kunnissa. Kyläkoulut loppuvat, jos kylällä ei
ole lapsia. Näin käy sekä pienissä että isoissa
kunnissa.
Muutokseen voi suhtautua joko uhkana tai mahdollisuutena. Keskusta
haluaa nyt nähdä pelkkiä uhkakuvia. Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa
tilanteessa kuntarakenneuudistus on kuitenkin nähtävä mahdollisuutena
järjestää lähipalveluita kaikille
kansalaisille myöskin tulevaisuudessa. Muutokseen liittyvästä ahdistuksesta huolimatta
asioista pitäisi pystyä keskustelemaan (Puhemies
koputtaa) asiallisesti, ilman että luodaan turhia, kansalaisia
tai kuntien työntekijöitä pelottavia
mörköjä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Hyvät edustajat! Ensinnäkin vielä kerran
muistutan siitä, että yritetään
pysyä näissä itse hyväksymissämme
aikarajoissa ja suosituksissa. Tähän väliin
on ilmiselvää tarvetta pieneen debattikierrokseen.
Myönnän tähän jaksoon seuraavat
vastauspuheenvuorot: edustaja Jalonen, edustaja Timo Korhonen, edustaja
Kalmari, edustaja Rehula. Ja sen jälkeen mennään
sitten kyllä jonkin aikaa pelkästään
tämän puhujalistan mukaan.
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa tuli väite:
suuressa toiminnot tuotetaan tehokkaammin. Tähän
on pakko puuttua. En ole nähnyt yhtään
laskelmaa, jossa olisi todettu tämän Paras-hankkeen
tuotto ja tehostettu toiminto tai kuntaliitoksien paremmat tehokkuusmäärät.
Esimerkkinä ammattialani, pelastuslaitosten yhdistäminen.
Useissa kunnissa ovat kustannukset nousseet ja samalla palvelutaso
pienentynyt, koska hallinto on kasvanut, ja hallinto on kasvanut
siitä syystä, koska neuvotteluja ei ole käyty perusteellisesti.
Jos niin sanotut kuntaliitokset tehdään edes jotenkin
ohjaavasti, pakosti, tulee olemaan sama tie tässäkin.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaikella ystävyydellä, edustaja
Mäkisalo-Ropponen, te olette ymmärtänyt
aika paljon nyt keskustan välikysymyksestä ja
tämän päivän keskustelusta väärin,
jos te tulette täällä väittämään,
että keskusta lähtee välikysymyksessään
liikkeelle rakenteesta. Keskusta nimenomaan ei lähde rakenteesta
liikkeelle. Meidän välikysymyksemme lähtee
siitä huolesta, miten ihmisten palvelut, ihmisten tarvitsemat
palvelut, pystytään turvaamaan. Me lähdemme
nimenomaan siitä, että meidän pitää löytää kuntasektorin
uudistusten pääpaino nimenomaan palveluitten,
palvelurakenteitten ja palvelutapojen uudistamiseen. Toivon, että edustaja perehtyy
hiukan tarkemmin keskustan tekemään välikysymykseen.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä jälleen kerran
tuli väite siitä, että demokratia jotenkin
paremmin toteutuisi tämmöisessä valtavassa,
vahvassa peruskunnassa. Se demokratia siellä on itse asiassa harvainvaltaa.
Jos ajatellaan, niin meidänkin piiskuisesta kunnastamme
tulevassa Äänekosken kaupungissa ehkä saisimme
yhden valtuutetun sinne. No, sitten voisimme tehdä Kivijärven kyläyhdistyksen,
joka toki voisi tilata uimarannalle vähän hiekkaa
ja suorittaa tällaisia surutehtäviä.
Professori Hannu Katajamäki onkin sanonut osuvasti näitä ryhmiä sururyhmiksi.
Elikkä jälkeenpäin voisimme päivitellä,
että taas tuo ja tuo palvelu meiltä vietiin. Siinä se
demokratian toteutuminen sitten loppujen lopuksi olisi.
Toivoisin, että edustaja Rehula vielä vähän
lisää palaisi tähän väitteeseen
siitä, miten yksityistäminen tässä uudessa
mallissa nyt sitten menee toiseen suuntaan. Minä näen
nimenomaan asian juuri päinvastoin, että yksityistäminen
ja ylikansallisten yhtiöitten tulo terveysbisnekseen mahdollistuu
tämän teidän uudistuksenne myötä.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron edustaja Mäkisalo-Ropposen
puheenvuoron siinä kohtaa, kun hän totesi, jokseenkin
suora lainaus: peruserikoissairaanhoidon siirtäminen tai
sen tuottaminen vahvoissa peruskunnissa helpottaisi palveluketjujen
järjestämistä. Tämä on
yksi esimerkki siitä ongelmasta, joka tätä keskustelua häiritsee,
vaivaa. Ensinnäkin meillä on ihka tuore terveydenhuoltolaki.
Siellä ei puhuta peruserikoissairaanhoidosta mitään.
Toisekseen tämä sana "peruserikoissairaanhoito"
on konkreettinen esimerkki siitä, miten yksi ainoa malli
koko Suomeen ei sovi. Se jäi tuossa aikaisemmassa debatissakin
käsittelemättä koko aihe. Koko maahan
yksi ainoa malli ei sovi. Peruserikoissairaanhoito vahvalle peruskunnalle
sopii Saloon, Kouvolaan ja muutamalle muulle paikkakunnalle, mutta
esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on täysin väärä suunta
edetä, jos näin toimittaisiin.
Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä tuntuu,
että kumpi ja kampi tappelee ja kumpi voittaa, kun tätä keskustelua
on kuunneltu, koska tunnumme olevan yhtä mieltä siitä,
että meitä yhdistävä ajatus on,
että lapsilla on lähikouluja, äiti sekä lapset saavat
ne neuvolapalvelut siitä läheltä tai
että vanhukset saavat yhtä hyvää hoitoa
asuinpaikasta riippumatta.
Keskusta on kova esittämään kysymyksiä.
Nyt tulee välikysymys tästä kuntauudistuksesta, vaikka
se on vasta valmistelussa ja sellaista ei olekaan. Itse sain kysymyksen
edustaja Kalmarilta kuntauudistuksen vaikutuksista omaan kuntaani.
Vastaan, että — toisin kuin keskusta — itse
en ennusta. Vastaan siinä vaiheessa, kun on sitten nämä kriteerit
luotu, joita tässä ollaan hakemassa.
Puolestani voisin kysyä, kun Pohjois-Kymenlaaksossa
on kuusi kuntaa tehnyt kuntaliitoksen ja Kouvola on nykyisin tämän
suuren kunnan nimi: Väittääkö keskusta,
ettei uudessa (Puhemies: Edustaja Kymäläinen,
minuutti!) suurkaupungissa Kouvolassa huolehdita enää ihmisten
palveluista? Minkälaisen viestin keskusta tai perussuomalaiset
lähettävät kouvolalaisille?
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Nyt, kun ministeri Risikkokin on paikalla, haluaisin häneltä kysyä seuraavanlaista
asiaa: Viime vuosiin saakka teidän ministeriönne
on pitänyt alle 150 000 asukkaan sairaanhoitopiiriä liian pienenä,
ja nyt sitten kaavaillaan tuollaisia noin 60 000—70 000
asukkaan sote-piirejä, että ne antaisivat sitten
erikoissairaanhoitoa. Näettekö itse, että tämmöinen
ratkaisu olisi käynnistämässä terveydenhuollon
kilpavarustelua, toisi lisää mahdollisuuksia ylikansallisille
yhtiöille, jotka sitten pärjäisivät
ehkä hyvinkin näissä kilpailuissa suomalaisia
toimijoita vastaan? Entä miten tämä parantaisi
sitä tavoitetta, että demokratian pitäisi
tulevaisuudessa vielä parantua?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt tähän debattiin vielä yksi vastauspuheenvuoro, sen
jälkeen ministeri Risikolle 2 minuutin vastauspuheenvuoro
ja sen jälkeen puhujalistaan.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vastaisin ensinnäkin edustaja
Rehulalle, että täällä ei todellakaan
haeta yhtä ainutta mallia, vaan kuten täällä on
useamman kerran tänäänkin selvitetty,
selvitystyö lähtee eri kuntien ja alueiden omista
tarpeista ja sieltä kumpuaa sitten se, millä tavalla
esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto lähdetään
tekemään. Yleiset linjaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta
tulevat järjestämislain osalta myöhemmin.
Paras-puitelain yhteydessä me edellytimme määrättyä kuntakokoa
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, määrättyä kokoa
palveluitten järjestämiselle. Tässä yhteydessä syntyivät nämä niin
sanotut himmelit. Nyt esimerkkinä otan jälleen
kerran tämän eteläkarjalaisen mallin.
Kun siellä on yksi vahva kunta, peruskunta Lappeenranta,
siinä ympärillä on useita pieniä kuntia,
niin kun olen kiertänyt eri kunnissa kyselemässä erilaisia
asioita, niin on ollut täysi yllätys pienten kuntien
kuntalaisille se, että heillä ei ole todellista
päätösvaltaa kunnanvaltuustossa suhteessa
tähän palveluitten (Puhemies: Edustaja Kiljunen,
kiitoksia!) järjestämiseen. Tästä syystä nämä ratkaisut
pitää purkaa ja palauttaa se päätöksenteko
sinne peruskuntaan.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka
Ravi:
Ja sitten ministeri Risikko, 2 minuuttia.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta!
Kunta- ja palvelurakenneuudistus on todella tärkeä,
ja minä katson näitä nyt nimenomaan sote-palvelujen
näkökulmasta. Se, että palvelut ovat
vetovoimaisia, on tärkeää: jos palvelut
häviävät, niin kunta saa sammuttaa valot.
Haluammeko me sitä? Emme halua. Me haluamme, että meillä on
kuntademokratia, meillä on päätöksenteko
kunnissa ja että meillä on vahvat peruskunnat.
Nyt on liian monessa pienessä kunnassa ja monessa vähän
suuremmassakin, jos ajattelee väestöpohjaisesti,
ongelmia palvelujen järjestämisessä,
ja se meidän on tunnistettava.
Viime kaudella meillä oli Paras-hanke, ja siinä on
paljon, paljon hyviä asioita, mutta se on ollut riittämätön
tämän palvelurakenteen uudistamiseen. Meille tuli
näitä yhteistoiminta-alueita, joita myös
himmeleiksi kutsutaan. Pitää muistaa, että ne
kaikki eivät ole hankalia himmeleitä, vaan osa
niistä on myös taidokkaita himmeleitä, jotka
myös toimivat. Mutta kun me teimme 2009 tutkimuksen siitä,
miten nämä yhteistoiminta-alueet ovat muodostuneet,
niin siellä oli sitä kompleksisuutta, ja nyt painamaton — tämä on nyt
vielä julkaisematon juttu — loppuraportti ilmestyy
näillä viikoilla, ja se todistaa sen, että nämä yhteistoiminta-alueet
eivät ole onnistuneet, ainakaan niin hyvin kuin oli tavoiteltu,
ja tulevaisuus näyttää entistä pahemmalta.
Elikkä hallitusohjelmassa me luotasimme sen, että on
vahvat peruskunnat, ja ellei tule niitä, niin erillissopimuksella
ja -luvalla sote-alueet. Nyt täällä on
tullut aivan vääriä ymmärryksiä siitä, miten
esimerkiksi sairaanhoitopiirien käy. Kyllä sitä sairaanhoitoa
tulee olemaan jatkossakin ja ne samat sairaalat tarvitaan, mutta
se hallinnollinen järjestelmä ei tulevaisuudessa
enää ole sairaanhoitopiiri. Mutta sairaalat tarvitaan.
En ole koskaan sanonut, että sairaanhoitopiirejä pitäisi
yhdistää. Minä olen jopa ollut sitä vastustamassa, että sairaanhoitopiirejä pitää
yhdistää,
koska minä näen, että tärkeää on
se sosiaali- ja terveydenhuollon hyvä yhteistyö,
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulisi tehdä enemmän
yhteistyötä, ja siitä muodostuu näitä sosiaali-
ja terveydenhuollon alueita.
Vielä sanon, arvoisa puhemies, että olen Rehulan
kanssa ihan samaa mieltä, että ei sovi sama malli
kaikkialle, eikä tässäkään
ole tarkoitus sitä tehdä. Meillä on Eksote,
meillä on Kainuun malli, meillä on Oulussa muodostumassa,
jos lähtee pelkkien palvelujen näkökulmasta,
sote-alueita.
Vielä sanon sen, että kyllä se on
kuulkaa niin, että jotain on pakko tehdä. Miettikääpä sähköisiä järjestelmiä:
ne ovat odottaneet kaksikymmentä vuotta sitä,
että ne pääsisivät eteenpäin,
ja rahaa vaan palaa koko ajan, kun meillä ei ole kuntakenttä kunnossa
niin että tiedettäisiin, miten ne sähköiset
järjestelmät sinne luodaan. (Puhemies: Kiitoksia!)
Nyt me luomme siltoja niiden järjestelmien välille,
ja se vasta maksaa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri! Ja nyt mennään puhujalistaan.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Koetan vastata samalla edustaja Kymäläisen
esittämään kysymykseen.
Kunnan perustehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluja.
Osa näistä palveluista on lakisääteisiä, eli
ne on tuotettava joka tapauksessa. Näiden lakisääteisten
velvoitteiden määrän ja laatuvaatimusten
kasvaessa on käynyt usein niin, että kunta ei
selviäkään näiden tehtävien
hoidosta.
Erääksi lääkkeeksi tähän
on keksitty suuruuden ekonomia. Elinvoimaisen kunnan määreenä on
käytetty muun muassa kunnan kokoa eli väestöpohjaa.
Tällä perusteella on sitten tehty ratkaisuja,
joilla pieniä kuntia ja suurempiakin on liitetty yhteen
kuntaliitoksilla. Onpa rakennettu suuriakin kuntia, joiden väestömäärä on
yli tai alle 100 000 ihmisen. Onko tämä sitten
ollut onnistunut ratkaisu? Jospa kerron mielipiteeni oman kokemukseni
kautta vastauksena tähän kysymykseen:
Kouvolan liitos vuonna 2009 muodostui kuuden kunnan tekemällä päätöksellä,
jossa Kouvola, Kuusankoski, Anjalankoski, Valkeala, Elimäki
ja Jaala muodostivat uuden, noin 90 000 asukkaan kaupungin,
jonka nimeksi tuli Kouvola. Osa kunnista liittyi siihen ilman äänestämistä, Elimäki
äänesti
kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei
tullut toivottua tulosta.
Kouvolan laaja maantieteellinen koko yhdistettynä vanhojen
peruskuntien keskustaajamiin on tehnyt siitä vaikeasti
hahmotettavan kaupungin. Kuuden erilaisen päätöksentekokulttuurin yhtenäistäminen
ei ole ollut helppoa, itse asiassa sitä ei ole vieläkään
saatu aikaiseksi. Tästä osoituksena on Ratamo-keskus-päätös,
joka on todella vaikea. Kun lisäksi päätöksien
on koettu kohtelevan eriarvoisesti kunnan eri alueilla asuvia, ei ole
mikään ihme, että vaikeuksia on. Keskittämisestä onkin
haettu ratkaisuja talouden ongelmiin, esimerkkinä vaikkapa
peruskoulujen lakkauttaminen erityisesti uuden Kouvolan reuna-alueilla.
Myös lukio- ja ammattikouluverkkoa on laitettu uuteen kuosiin
ja sitä ollaan keskittämässä yhä enemmän
ydinkeskustaan. Hintojen ja taksojen harmonisointi on myös
koettu ongelmalliseksi ja taas erityisesti kunnan reuna-alueilla.
Arvoisa puhemies! Kuntaliitos ei tuo onnea ja autuutta. Sillä voidaan
turvata palveluja, mutta kysyä sopii, kenelle: kaikille
kuntalaisille yhtäläisesti vai ainoastaan sopivan
matkan päässä asuville. Useita palveluja
joutuu hakemaan matkojen päästä. Lähipalveluista
onkin aivan turha puhua. Myös julkinen liikenne on Kehä kolmosen
ulkopuolella aivan jotain muuta, sitä ei välttämättä ole
ollenkaan. Ilmeisesti tällä kaikella halutaan
ajaa ihmisiä pakolla kohti kasvukeskuksia. Se tehdään
naamioituna vapaaehtoisuuteen ja tätä kehitystä vauhditetaan
kepillä eli lisäämällä kuntien
velvoitteita. Vaikka Suomessa olisi vain yksi kunta, se ei meidän
ongelmiamme ratkaise. Kuntalaiset kokevat, että suuressa
yksikössä päätöksenteko
etääntyy, ja tämä onkin eräs suurista
ongelmista kuntaliitoskunnissa. Onpa joissain mielipiteissä väläytelty
jopa kunnan tai kaupunginosan valtuustoja. Se kertoo siitä huolesta,
jota demokratian toteutumisesta kannetaan.
Arvoisa puhemies! Suhtaudun kuntaliitoksiin kriittisen epäilevästi.
En vastusta vapaaehtoisia liitoksia, jos ne ovat perusteltuja ja
kuntalaisten enemmistö niitä haluaa. Pakkoliitoksille
sanon ehdottomasti "ei". Kun kuntatalouteen ja -rakenteisiin
ei voida viiden vuoden irtisanomissuojan vuoksi puuttua, jäävät
keinoiksi leikkaukset, omaisuuden myynti, taksojen korotukset, verotuksen
kiristäminen. Viidessä vuodessa onkin monen kuntalaisen
kuppi mennyt yli, ja he vaihtavat maisemaa. Tosin tällä tahdilla
sekään ei enää auta, kun ei
ole sitä toista kuntaa, johon muuttaa.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomen hyvinvoinnin kulmakivi on aina ollut
palveluiden tasapuolinen saatavuus koko maassa. Keskusta kannattaa
valinnanvapautta myös kuntapalvelujen järjestämistavoissa.
Olenkin yllättynyt siitä, että kokoomuskin
on lähtenyt sanelupolitiikan tielle näin vahvasti.
Pakkoliitoslaista tässä kuitenkin on kysymys.
Emme pitkästä keskustelusta huolimatta tämän
päivän aikana ole saaneet ministeri Virkkuselta
vastausta siihen, onko työssäkäyntipohjaiselle
kuntarakenteelle mitään taloudellista perustetta.
Vielä ennen vaaleja monet nykyisen hallituksen jäsenet,
ministerit, vastasivat vaalikoneeseen, että eivät
aja pakkoliitoksia, kuntapäättäjät
tekevät nämä ratkaisut. Onko tässä nyt
tullut käyneeksi niin, että on harhautettu ne
oman puolueen kuntapäättäjät,
jotka luottivat teidän pitävän sananne
ministereinä? Eilen ajankohtaisohjelmassa kokoomuslainen
ja demarivaikuttaja jo itse asiassa antoivat kysymykseen tyhjentävän vastauksen,
ja hekin nimenomaan pyysivät ministereitä ja hallitusta
kuuntelemaan kuntalaisten ja kuntapäättäjien ääntä.
Aiemmin keskustelussa edustaja Orpo toivoi keskustalaista kuntaosaamista
mukaan kuntauudistukseen. Suomessa on ollut tapana, että yhteiskunnallisesti
merkittävät ja kauaskantoiset uudistukset, kuten
kuntauudistus, linjataan parlamentaarisissa komiteoissa. Hyödyntäen
huhtikuun vaaleja ja niitten tulosta hallitus päätti
kuitenkin linjata kuntaremontin omassa sisäpiirissään
nimittämällä hankkeelle projektipäällikön. Parlamentaariselle
sopimiselle viitataan kintaalla. Hallitus käyttää valtaa
aika mielivaltaisin ottein, mutta kuka kantaa vastuun? Tästä kuntareformista
päättää lopullisesti hallitus,
kun aiemmin keskustavetoisessa Paras-hankkeessa mukana olivat kaikki
eduskuntapuolueet.
Arvoisa puhemies! Eniten kuitenkin huolestuttaa nykyhallituksen
arvomaailma ja peruskysymys siitä, halutaanko edes pitää Suomi
kokonaan asuttuna. Onko hallitus todella valmis murentamaan maaseudun
elinehdot, sen nuorison kouluttautumismahdollisuudet, työssäkäynti-
ja yrittämisen mahdollisuudet? Epäilen, onko keskittämisen
vaikutusta kuntien yrittäjyyteen edes mietitty. Haudataanko
kunnissa jo ensi vuoden alussa liikkeelle lähtevät
yhteistoiminta-aluehankkeet tällä päätöksellä?
Hallituksen pitää jo vihdoin selkeyttää aikeensa
tässä kuluttavassa epätietoisuudessa
eläville kunnille ja maakuntien ihmisille.
Hallituksen keskittämispolitiikka luo työssäkäyntialueiden
vastapainoksi tyhjäkäyntialueita syventäen
entisestään maan jakautumista kahtia. Paikallistuntemus
ja kuntalaisten ote oman alueensa elämään
heikkenee keskittävän otteen kiristyessä.
Täytyy muistaa, että jokainen kunta on tuonut
panoksensa alueelleen ja on siten pitänyt yllä sen
elinvoimaisuutta. Rahaan ja rakenteisiin tuijottaminen vie katseen
pois ihmisestä, palveluiden saatavuudesta ja lähidemokratian
toteutumisesta.
Keskusta ajoi jo ennen vaaleja lähipalveluiden turvaamiseksi
lähipalvelulakia. Tuon lain läpivieminen näyttää olevan
entistäkin ajankohtaisempaa. Olisi hyvä tietää,
joko arvoisalla kuntaministerillä tai virkamiehillä on
näkemys siitä, mitä tapahtuu työssäkäyntialueiden
ulkopuolisille kunnille ja ennen kaikkea niissä asuvien
ihmisten palvelujen saatavuudelle. Mikä mahtaa olla isäntäkuntina
toimivien kuntien mielenkiinto kehittää maakuntien
reuna-alueiden palveluja? Hallitus on piirtämässä kuntakarttaa
uusiksi pelkästään sen ihmisjoukon perusteella,
joka käy työssä toisessa kunnassa, joka
on noin parikymmentä prosenttia koko väestä.
Loppu 80 prosenttia sekä se joukko, joka ei käy
töissä, eivät vaikuta näihin
karttaharjoituksiin. Mihin tämä perustuu?
Mielenkiintoinen piirre tässä koko kuntataistelussa
on se, että koko maassa virinnyt kuntakapina on lähtöisin
päähallituspuolueiden omista riveistä.
Toivottavasti tämä tosiasia on herättänyt
kaikki huomaamaan sen todellisuuden, että kyse on ympäri
Suomea asuvien ihmisten aidosta huolesta terveys- ja koulupalvelujen
puolesta, lasten ja vanhusten kohtelusta tässä yhteiskunnassa.
Kuntavaalit tai puoluepolitiikka ei tähän taistoon
motivoi, vaan ihmisten turva palvelujen suhteen sekä se,
että ihmiset saavat päättää omaan
kotiseutuunsa liittyvistä asioista.
Johannes Koskinen /sd:
Herra puhemies! Lukuisat keskustan edustajat ovat käyneet
vähän myöhäsyntyistä kampanjaa
itse piirrettyjä mörkökuvia vastaan.
Hallitushan teki jo korjausliikkeen. Viime viikolla oli iltakoulu,
ministeri Virkkunen on pitänyt tiedotustilaisuuksia ja
tänään linjannut uudella tavalla tätä kuntauudistuksen jatkotyötä,
ja lukuisat hallituspuolueiden edustajat varsinkin sosialidemokraattien
puolelta ovat todistaneet, mitä hallitusohjelmaan on kirjoitettu ja
miten tätä uudistusprosessia lähdetään
viemään liikkeelle, että siinä ei
ole kysymys pakkoliitoksesta eikä runttaamisesta vaan huolella eteenpäin
vietävästä uudistuksesta. Määrätietoisuuttahan
osoittaa tuo hallitusohjelman kirjaus ja se, että kyse
on jatkosta jo kaksi vaalikautta harjoitellulle Paras-hankkeelle.
(Juha Rehula: Ei ole!) — Paras ykkösen aikaan
itse olin käynnistämässä sitä.
Edustaja Rehula voi ehkä luottaa, että minulla
on jonkinlaista arviointikykyä siihen, miten silloin sitä suunnattiin.
Silloinhan jäivät jatkotoimet auki tuossa Vanhasen
ykköshallituksessa. Sitten voidaan varmaan objektiivisestikin
sanoa, että Paras kakkonen oli sitten lepsumpi kuin oli
aikoinaan ajateltu, että edellisellä vaalikaudella
oli aika sekavaa se eteneminen, mutta toki samassa prosessissa ollaan
edelleen mukana.
Samoin tämä kuntakentän yli viritetty
kuntakapina on myöskin vähän harhaanjohdettu.
Näistä ensimmäisistä iskuista
on tavallaan vedetty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä,
ja nyt toivoisi, että tämä tasapainoisempi
kuva leviää myös kuntapäättäjien
keskuudessa.
Valtiovalta ei voi sanella kuntalaisten itsehallinnon toimipiirejä.
Lainsäädännöllä voidaan kuitenkin
asettaa selvät raamit kuntien kehittämiselle.
Itse kuntarajat eivät nauti perustuslain suojaa, mutta
itsehallinto sitä selvemmin. Suomi jakautuu perustuslain
mukaan kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden
itsehallintoon. Kuntajaon perusteista säädetään
perustuslain 122 §:n mukaan lailla. Eduskunnan
yksinkertaisen enemmistön valtaa säätää kuntarajoista
rajoittaa juuri tuo kuntalaisten itsehallinnon periaate ja sen vuosikymmenten
tulkintakäytäntö. Laajamittaiset pakkoliitokset
eivät istuisi itsehallinnon perustuslain suojaan, mutta
asiallisesti perusteltu ja asukkaita kuunnellen tapahtuva kuntarakenteen
kehittäminen on ohjaavalla lainsäädännöllä mahdollista.
Minusta on jo tässä vaiheessa kaavailuja sanottava
selvästi, että tähtäimessä ei
ole mikään pakkoliitosohjelma. Alusta alkaen on
kuunneltava kuntien ja maakuntien näkemyksiä mielekkäämmän
kuntarakenteen pohjaksi. Jos suunnitelmat aiotaan sanella kirjoituspöytätyönä Helsingin
virastoista, niin metsään menee. On päivänselvää,
että nykyistä mielekkäämpi kuntarakenne
osuu paremmin yksiin luontaisten työssäkäynti-
ja talousalueiden seutukuntien kanssa. Suuressa osassa maata tällaiset
elinkeino- ja väestöpohjaltaan riittävän
vahvat seutukunnat erottuvat niin kartalla kuin ihmisten arkisessa
asioimisessakin.
Yhtä selvää on, että työssäkäyntialueet
eivät käy kaavamaisesti ratkaisuksi koko maassa.
Helsingin suppeammalla metropolialueella on miljoona, laajemmalla
kaksi miljoonaa asukasta. Vastaavasti Pirkanmaalla pitäisi
runtata kasaan laajasta maakunnasta yli 350 000 asukkaan
kaupunki, jos tuijotetaan pelkästään
työssäkäyntiä. Toisaalta toisaalla
on maaseutualueita, joissa tasakokoisten pienten kuntakeskusten
verkkoa riittää joka ilmansuuntaan eikä selviä keskuskuntia ole.
Kuntaliiton ideoima piirikuntamalli voisi toimia tällaisessa
aluerakenteessa.
Suurten kasvukeskusten ympärillä, joihin viittasin
metropolialueen ja Tampereen osalta, järkevä kuntaverkko
voi rakentua esimerkiksi säteittäin kehityskäytäviin
ja satelliittikaupunkien varaan, että ei tehdä sitä monen
sadan tuhannen asukkaan möhkälettä vaan
muodostetaan luontaisia, lähellä toisiaan olevia,
vähän nykyistä reilumpaa kuntakokoa.
Helsingin metropolialueella maankäytön, asumisen
ja liikenteen ylikunnalliset kehittämistarpeet vaativat
joka tapauksessa oman hallintomallinsa.
Minusta kiireellisintä on edetä sosiaali-
ja terveyspalveluissa riittävän väestöpohjan
turvattuihin peruspalveluihin, niin edellä ministeri Risikkokin
viittasi. Toisessa vaiheessa, valtionosuuksissa ja veron tasauksissa,
miksei myöskin itse kuntalakia kehitettäessä,
on päästävä eroon vanhentunutta
kuntajakoa liiaksi suosivista erityissäännöksistä.
Kunnat ja maakunnat on patistettava rakentamaan tulevaisuuden kuntia
tosimielellä, ja siinä on pidettävä huolta
myös toimivasta kuntalaisten kansanvallasta.
On myöskin se muistettava, että näissä kovin suurissa
kunnissa kuntademokratia uhkaa toisella tavalla murentua. Jos me
liikelaitostamme, ulkoistamme kovasti toimintoja, niin se johtaa
siihen, että tämä kuntalaisten ja luottamushenkilöiden
kautta välittyvä kansan ääni
ei mene perille. Ja kyllä himmeleitä pystytään
yhden kunnankin sisään rakentamaan, se on myöskin
muistettava varoituksen sanana. Kaikki nämä eri
suuntaan vaikuttavat tekijät on otettava huomioon samanaikaisesti,
kun toimivaa kunnon kuntaverkkoa rakennetaan.
Aikoinaan olin idean isänä tälle
Paras-nimelle, kun siitä työnimenä puhuttiin
Kupruna: kunta- ja palvelurakenteenuudistus. Nyt kun tälle
uudelle hankkeelle ei ole vielä lyhennettä nimetty, niin
täytyy ottaa tässä tekijänoikeudet
käsiin, ja kun tässä on kysymys tulevaisuuden
turvallisten palvelujen kuntien rakentamisesta, niin minä tekisin
näille tämmöisen maanläheisen
lyhenteen kuin Tupa. Se yhdistäisi myös tätä ideologista taustaa,
voisi ehkä keskustaakin, alkiolaisia perinteitä ja
sosialidemokraattien vanhoja mäkitupalaistorppariperinteitä kunnioittaa.
Mutta se kuvaa myös sitä, että kun on
turvallinen, riittävän iso kuntakoko, niin se
myös pystyy lähelle ne hyvät ja turvallisesti
tuotetut palvelut toimittamaan.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täytyy todeta,
että tämä työssäkäyntialue
näiden mahdollisten uusien kuntien perustana ei todellakaan
sovellu koko maahan. Sinänsä vahva peruskunta
on mielestäni hyvä tavoite, mutta sekään
ei välttämättä toimi aivan joka
paikassa.
Mutta jos otetaan tuollainen esimerkki tämän viime
Paras-hankkeen seurauksena olleesta yhteistoiminta-alueesta, esimerkiksi
tuollainen 10 000—15 000 asukkaan kunta,
joka on lähtenyt vastaamaan tähän 20 000
hengen väestöpohjavelvoitteeseen muodostamalla
parin muun kunnan kanssa peruspalvelukuntayhtymän, niin kyllä siinä demokratia
on todella karannut valtuustolta hyvin kauaksi. Se on se fakta,
ja se on sääli, koska on kuitenkin kyse kohtuullisen
isosta kuntayksiköstä. 10 000—15 000,
se on paljon se, siinä on paljon vallattomia valtuutettuja.
Miksi he ovat vallattomia ja miksi tämä nyt tuleva hanke
on kyllä jatkoa tälle Paras-hankkeelle, vaikka
täällä toisin väitetään?
Paras-hankkeessa oli tavoitteena myös näillä yhteistoiminta-alueilla
asukasperustainen maksuperuste palveluissa. Eli kuntia, jotka ovat
kuntayhtymän jäseniä, laskutetaan. Pitkässä juoksussa
on tavoite päästä asukasperustaiseen
laskutukseen, ei suoriteperustaiseen laskutukseen. Näin ollen
seuraa yhtenäiset palvelut kaikille näiden eri
kuntien asukkaille, ja kun on yhtenäiset palvelut, yhtenäinen
laskutusperuste, ja se on asukasperustainen, niin enääpä valtuutetut
eivät voikaan vaatia vaikkapa parempia palveluita tai vaikkapa
huonompia palveluita, jos ei ole rahaa, vaan se on kaikille sama.
Sitten kun tähän rakenteeseen liittyy myös
tilaajalautakuntia tai tilaajaorganisaatioita, niin nämäpä organisaatiot
toimivat tällä hetkellä niin, että niille
ei anneta edes kunnanhallitusten toimesta kirjallisia evästyksiä,
vaan ne evästykset ovat korkeintaan suullisia, ne eivät
velvoita mihinkään, ne ovat täysin kabinettipolitiikkaan
perustuvia. Tietysti ymmärtää sen, että keskusta näitä vahvasti
on täällä puolustanut, koska kyllähän
siellä paljolti Kehä kolmosen ulkopuolella keskustalaiset
kabinettipäättäjät ovatkin.
Mutta kyllä pitäisi ajatella sitä kuntademokratiaa
ja sen arvoa myös tälle yhteiskunnalle, kun sieltä nousee
ruohonjuuritasolta se viisaus, joka toivon mukaan myös
sitten päätyy tänne eduskuntaan. Eli
vaikka kunnissa on kyse palveluista, on ehdottomasti kyse myös
demokratian ruohonjuuritasosta, siitä kasvualustasta, josta
nousee valtakunnan politiikkaan uusia ideoita, ja sitä ei
saa hallinto himmelöidä.
Mutta sitten, jos on kyse alueesta, jolla on vahva, iso, pärjäävä kunta
ja siinä sitten ehkä ikärakenteeltaan
haasteellisempia pieniä kuntia, niin on aivan ymmärrettävää,
että siinä voidaan ajatella tällaista
himmelimalliakin. Mutta siinäkin silloin on tämä asukasperustainen
laskutus sitten toisaalta ainut, joka pelastaa nämä pienet
kunnat. Suoriteperustaisella laskutuksellahan ei näitten kuntien
tilanne parane yhtään, koska ne joutuvat tilaamaan
näitä suoritteita aika paljon enemmän kuin
ehkä ikärakenteeltaan nuoremmat kunnat.
Tuolla kuntapuolella sitten nämä esimerkit
siitä, mitenkä esimerkiksi keskusta on kuntalaisia kuullut,
ovat karuja. Siellä on jätetty järjestämättä kuntaliitostilanteissa
neuvoa-antavat kansanäänestykset monin paikoin,
kuntalaiskyselyjä ei ole suoritettu. Ja kun niitä kyläkoulujakin
on puolustettu, niin olenpa nähnyt sellaistakin, että on
ryhmäpäätöksiä ollut,
että se on joko kaikki kyläkoulut kiinni tai kaikki
pidetään auki. Mitään muuta
siltä väliltä ei ole voitu harkita, koska kyliä ei
ole saanut asetella vastakkain. Se nyt on tietysti demokratiaa sekin,
mutta tämmöistä on se arki siellä kunnissa
sitten vähän muusta näkökulmasta
tarkasteltuna kuin siitä kuntakentän suurimman
puolueen eli keskustan näkökulmasta.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Mukava päästä puhumaan,
kun edustaja Hiltunen myös saapuu saliin.
Välikysymyksessä me allekirjoittaneet kysymme,
miten hallitus aikoo turvata kunnalliset lähipalvelut ja
paikallisen vaikuttamisen mahdollisuudet kaikille ihmisille koko
maassa. Henkilökohtaisesti olen allekirjoittanut tämän
välikysymyksen saadakseni vastauksia juuri noihin kysymyksiin,
saadakseni vastauksia siihen, kuinka vahvalla ja perustellulla tiedolla
hallitus hallitusohjelmansa mukaista kuntapolitiikkaa tekee ja suunnittelee.
Ei kysymys ole keskustan kannatuksen kasvattamisesta tai ihmisten
pelottelusta, kuntapäättäjien pelottelusta
vaan siitä, millä tavalla ihmisten palvelut pystytään
järjestämään ja aiotaan järjestää.
Henkilökohtaisesti tiedostan erittäin hyvin
ne haasteet, jotka kuntakenttään kohdistuvat tulevina
vuosina. On aivan selvää, että turvataksemme ihmisten
tarvitsemat palvelut, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutuksen
jne., tarvitaan toimenpiteitä, mutta ymmärtäen,
että Suomessa on erilaisia alueita ja osin tarpeitakin
asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden,
taloustilanteen ja etäisyyksien osalta.
Arvoisa puhemies! Hallitus ja hallitusohjelma näkevät
kuntakentän ja kuntapalvelut lähinnä rakennekysymyksenä keskittyen
hallinnollisiin kuntarakennekuvioihin unohtaen sen, että kunta on
ihmisiä, asukkaitaan varten. Kyllä hallituskin puhuu
palveluista ja palvelujen turvaamisesta, mutta koko hallituksen
kuntatoimet lähtevät siitä ajatuksesta,
että kun kunnat liitetään suuremmiksi
eri keinoin, niin silloin kaikki on kunnossa, ja näinhän
se ei mene.
Minä ymmärrän sillä tavalla,
että hallituksen kuntauudistuksen lähtökohta
on valitettavasti hallintokeskeinen. Huomion kiinnittäminen
puhtaasti kuntarakenteeseen jättää kohtalokkaasti taustalle
kuntapalvelujen tuotantotapojen, palvelurakenteitten uudistamisen,
kansalaisten palvelujen saavutettavuuden ja kansalaisten lähivaikuttamisen.
Kuntasektorin uudistusten pääpainon pitää olla
nimenomaan palveluiden, palvelurakenteitten ja palvelujen tuotantotapojen
uudistamisessa, niin että ihmiset ja heidän tarvitsemansa
palvelut ovat uudistusten keskiössä. On syytä ymmärtää,
että juuri ihmisten palveluista ne kuntien menot syntyvät
97-prosenttisesti, ei niinkään kuntien määrästä.
Hallitusohjelman peräänkuuluttama valtiojohtoinen
ylhäältä saneltava kuntarakenneratkaisu työssäkäyntialuepohjaisista
kunnista, sen hallituksen väittämä erinomaisuus,
ei perustu vahvaan analyysiin vaan ainoastaan mielikuviin, tunteisiin
ja väittämiin. On ymmärrettävä,
että kuntapalvelujen tuottavuus ei kasva automaattisesti
kuntakoon kasvaessa. Ymmärrän niin, että työssäkäyntialuepohjainen
kuntamalli sopinee monelle Suomen kaupunkiseudulle, mutta pyrkimys
koko maassa samaan sabluunaan jättää suuren
joukon kuntia oman onnensa varaan ja pakottaisi niiden osalta ylläpitämään
monimutkaisia, epädemokraattisia kuntien yhteistyöjärjestelyjä muun
muassa isäntäkuntamallin pohjalta johtaen tietynlaiseen
orjakuntamalliin. Näen niin, että yksioikoisen
peruskunnan tavoittelemisen sijaan maassa tulee voida olla erilaisia
kuntarakenteita, kuten esimerkiksi Kainuun malli, jolla kuntalaisten
tarvitsemat palvelut voidaan tuottaa ja järjestää mahdollisimman
tehokkaasti. Näiden yhteistyörakenteitten, totta
kai, pitää olla hallinnon osalta avoimia, demokraattisia
rakenteita, ei niitä paljon puhuttuja himmeleitä.
Hallitusohjelman hellimää kaksiportaista hallintojärjestelmää,
kunta ja valtio, ei ole muualla kuin kaupunki- ja lilliputtivaltioissa.
Siksikin hallituksen on syytä suhtautua ennakkoluulottomasti
siihen, että myös maakuntapohjalta tapahtuvalla
yhteistoiminnalla voidaan palvelut turvata ja rakentaa demokraattisesti.
Ennen uusia toimenpiteitä olisi myös syytä katsoa,
kuinka palvelut ovat kehittyneet jo liittyneissä kunnissa,
ja hyvä olisi myös selvittää kuntaliitosten
todellinen taloudellinen hyöty, eli kuntakenttä tarvitsisi
myös säännöllisin väliajoin
tuotettua reaaliaikaista seuranta- ja arviointitietoa kuntaliitosten
toimivuudesta.
Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula totesi jo aiemmassa puheenvuorossaan,
että hallituksella on tietynlainen mittakaavavirhe, kun
pääministeri Katainen linjasi taloustilannepuheessaan
täällä salissa jokin aika taaksepäin,
että kuntauudistus on tällä vaalikaudella
keskeisin niistä rakenteellisista keinoista, joilla julkista
taloutta voidaan vahvistaa. Kuntien taloustilanne ja talousluvut eivät
tätä todista.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että aika
on mennyt ylitse, mutta totean loppuun yhden virkkeen. Totean selkeästi
sen, että mikäli hallitus todella jääräpäisesti
ajaa lävitse esittämänsä kuntamallin,
kysymys on ainoastaan politiikasta ja kaikella ystävyydellä sanottuna
myös älyllisestä laiskuudesta.
Sanni Grahn-Laasonen /kok:
Arvoisa puhemies! Loputtomasti ei ole varaa lykätä vaikeita
päätöksiä, ja tosiasia on, että tämä kuntauudistus
olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, ehkä 20—30
vuotta takaperin. Kunnissa voi tällä hetkellä tuntua
siltä, että hyvin tässä pärjätään
ja mitään paniikkia ei ole. Näin voi
ollakin nyt, mutta tulevaisuus voi olla kokonaan toinen juttu. Talouden kehitys
on epävarmaa, me ennustamme hitaan kasvun vuosia, kitkuttamista
ja sumeita näkymiä, jopa taantumaa. Velkaantumiskehitys
on saatava pysähtymään, ja niistä menojen
nousupaineista, jotka aiheutuvat väestön ikääntymisestä,
puolet kohdistuu nimenomaan kuntien vastuulla oleviin hoito- ja
hoivapalveluihin.
Väestön ikääntyminen on
siis vakava haaste ennen kaikkea kunnille ja kuntien taloudelle.
Jos kunnat eivät ole nämä haasteet kohdatessaan
tarpeeksi vahvoilla, kansalaisten tasavertaisuus palvelujen saannissa
vaarantuu vakavasti. Rumasti voisi sanoa, että tämä uudistus
tavallaan pelastaa tavalliset ihmiset, hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen
käyttäjät, joidenkin kunnanisien, kuntapäättäjien
ja keskustapoliitikkojen muutosvastarinnalta. Joissain kunnissa
on varjeltu reviirejä tämän Paras-hankkeen
aikana, etsitty pakoreittejä, luikittu karkuun ja haettu
oikeutta poikkeuksien poikkeuksiin, enkä tarkoita tällä sitä,
että kuntapäättäjät
tekisivät tahallaan hallaa omalle seudulleen, joskus vaan
läheltä on vaikea nähdä kauas.
Tässä uudistuksessa laitetaan kuntalaisten arki
ja palvelut etusijalle, jotta saamme päivitettyä kuntarajat
tälle vuosituhannelle, tälle vuosikymmenelle.
Hallinto on tarkoitettu palvelemaan ihmistä eikä toisinpäin.
Nykyiset kuntarajat eivät perustu suureen yliluonnolliseen
viisauteen, vaan ne ovat muodostuneet ihmisten arjen ympärille
pääsääntöisesti aikana,
jolloin täällä köröteltiin
vielä kylältä toisille hevoskärryillä.
Sen jälkeen Suomessa ja ihmisten elämässä on
tapahtunut paljon. Tästä kertoo jo sekin, että useampi
kuin joka kolmas käy töissä muualla kuin
kotikunnassaan, jonne maksaa veroja, aivan kuten ministeri Virkkunen
aiemmin tänään totesi. Suomi muuttuu,
ihmisten elämäntapa ja tarpeet muuttuvat, ja siinä samassa
muuttuvat kunnat, tai ainakin niiden pitäisi. Kysynkin,
mitä pyhää on rajoissa, jotka ovat ihmisen
piirtämiä. Kuntien tarkka lukumäärä tämän
uudistuksen jälkeen ei ole uudistuksen kannalta se keskeinen
kysymys. Tärkeintä on pohtia, millaiset alueet,
uudet kunnat pystyvät tuottamaan palvelut asukkailleen
lähitulevaisuudessa ja kauempanakin.
Tässä uudistuksessa puhutaan elinvoimaisista ja
taloudellisesti vahvoista peruskunnista, jotka perustuvat ihmisten
luonnolliseen liikkumiseen, työssäkäyntiin
ja kauppareissuihin. Eikö ole kaikin puolin parempi kehittää vahvoja
kuntia kuin vahvoja liikelaitoksia, kuntayhtymiä, yhteistoiminta-alueita
ja muita ihmisen elämän kannalta täysin
hämäriä hallintorakennelmia? Kyllä ihmisen
on helppo rakastaa kotikuntaansa mutta erittäin vaikea
rakastua kuntayhtymäänsä, vai kuinka?
Täällä entinen ministeri Sirkka-Liisa
Anttila, samasta kotikaupungista kuin minäkin, puhui Forssan
mallista, joka onkin ollut erinomainen esimerkki yhteistyön
rakentamisesta Lounais-Hämeessä. Mutta jos mietin
sitä Lounais-Hämettä siellä,
niin jos nämä viisi kuntaa toteuttavat jo ylikunnallisesti
sosiaali- ja terveyspalvelut, on seudullinen lukiokoulutus, yhteinen
jätehuolto ja pian maankäyttö, niin mitä tarkoitusta
varten me tarvitsemme viisi kunnanjohtajaa, viisi valtuustoa, viisi
kunnanhallitusta, viisi kunnantaloa, viisinkertaisen määrän
paperinpyöritystä? Mitä päätettävää kuntalaisten
valitsemille valtuutetuille enää jää?
Tämä on ehkä julmasti sanottu, ja en
tarkoita sillä tehdä kenenkään
arvokasta työtä arvottomaksi, mutta näin
se menee muuttuvassa maailmassa.
Arvoisa puhemies! Olemme ulkoistaneet kuntien talouden kuntayhtymille.
Kuka niitä oikein seuraa, kuka niissä käyttää valtaa?
Perustetaan mieluummin uusi kunta ja palautetaan valta kansan valitsemille
eli valtuutetuille, sinne missä on myös vastuu.
Suurempi ja vahvempi peruskunta ei tarkoita sitä, että palvelut
katoavat keskuksiin, päinvastoin. Jos onnistumme luomaan
vahvoja kuntia, joilla on talous kunnossa myös tulevaisuudessa,
niillä on paremmin varaa pitää palvelut,
esimerkiksi juuri koulut ja terveyskeskukset, lähellä ihmistä.
Kaikki tietävät täällä,
että koulujen lakkautuksia tarvitaan vähemmän,
jos talous on kunnossa. Kyläkoulujen säilyminen
on aina tärkeämpää kuin se,
onko kunnanjohtajilla virkoja ja kuinka monta.
Jotkut sanovat, että tämä uudistus
etenee liian nopeasti, ja jotkut taas vaativat nopeammin askelmerkkejä ja
karttoja ministeri Virkkuselta. Kuntauudistuksen aikataulukin on
tässä yhteydessä ikään
kuin katsojasta riippuen alistettu kulloisenkin puheenvuoron käyttäjän
tavoitteille joko säilyttää tai uudistaa.
On ihan turha syytellä täällä pakkoliittämisestä.
Tämän uudistuksen tarkoituksena on rakentaa uusi
kuntakenttä, perustaa siis uusia kuntia. Tässä työssä erittäin
tärkeää on tammi—helmikuussa
järjestettävä aluekierros, jossa jokainen
kunta ja monet muut tahot saavat äänensä kuuluville. Tämä uudistus
tehdään yhdessä, mutta niin, että kokonaiskuva
pysyy kirkkaana. (Puhemies koputtaa)
Eiköhän tänään
ole tullut todistetuksi jo sekin, että keskustan puheenjohtaja
Mari Kiviniemen johdolla tehdyllä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella
oli täsmälleen samat tavoitteet kuin tämän
hallituksen kuntauudistuksella: turvata palveluille vahvempi järjestämisperusta?
Keinot eivät siihen vain riittäneet. — Hetki
vielä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Grahn-Laasonen, suosituksemme alkaa olla jo aika lailla
takarajoilla.
Tehdään niin, että sanon vielä tämän ajatuksen
loppuun.
Ensimmäinen varapuhemies :
No näin me teemme.
Kyllä. — On todettu, että liitoksia
on tehty ja on tehty hyviä ja huonoja liitoksia ja on rakenneltu
sirpaleisia yhteistyökuvioita ja muuta, ja varmasti kunnissa
koetaan nyt myöskin turnausväsymystä,
kun on paljon tehty. Nyt onkin tärkeää välittää kuntiin
se viesti, että tämä uudistus tehdään
nyt niin perusteellisesti ja hyvin harkiten, että tämän
jälkeen palvelujen järjestämispohja on
selvillä ja voidaan keskittyä siihen pääasiaan,
joka on palvelujen tuottaminen ja ihmisten hyvän arjen
turvaaminen. Perimmiltään kysymys on siitä,
saako terveyskeskuksesta ajan, kun tarvitsee, millaista hoitoa suuret
ikääntyvät ikäluokat saavat
vanhuksina, saadaanko kouluihin päteviä opettajia
ja pääseekö lapsi päiväkotiin,
kun sen aika tulee.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa puhemies! Kun Paras-hanke vuonna 2006 käynnistettiin,
odotukset olivat suuria. Muistan itsekin, kuinka valtuuston puheenjohtajana
olin käynnistämässä näitä aloitustilaisuuksia.
Paras-hankkeen piti uudistaa kunta- ja palvelurakenteita ja vastata
tältä osin tulevaisuuden haasteisiin palvelutuotannossa. Mutta
kuinka kävi? Kuntarakenteita uudistettiin, noin sata kuntaa
väheni Suomen kartalta, perusterveydenhoidon järjestämiseksi
muodostettiin 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita, ja
edelleen jotkut kunnat tekevät laskuharjoituksia ja etsivät
sitä riittävän kokoista kumppania.
Saldona voidaan todeta, että villoja tuli kuitenkin
aika vähän, eli palvelurakenteet eivät
juurikaan uudistuneet. Sen sijaan monet kunnat menettivät
osan päätösvallastaan uusille hallintorakenteille.
Kunnallinen demokratia otti siis askeleen taaksepäin. Tämä tuskin
oli alkuperäinen tarkoitus ja tuli monelle ehkä yllätyksenä.
Nyt kunnat kamppailevat suurissa haasteissa. Kasvava vanhusten
määrä haastaa palvelutuotannon, ja samaan
aikaan veronmaksajat kaikkoavat kasvukeskuksiin. Lääkäreitä ja
osaajia ei saada syrjäisimmille seuduille, ja monet osaajat
eläköityvät lähivuosina. Hädissään
jotkut kunnat ovat ulkoistaneet terveyspalveluitaan, jopa koko sosiaali-
ja terveystoimensa, kuten Rääkkylä. Jälleen karkaa
demokraattinen päätöksenteko kauemmaksi.
Vastuullisena päättäjänä tätä kehitystä ei voi
seurata mitään tekemättä.
Hallitusohjelmassa on kirjattu, että Suomen tulee koostua
vahvoista peruskunnista ja peruskunnat muodostuvat pääosin
työssäkäyntialueista, mutta on muitakin
kriteereitä, muun muassa kunnan elinkeinorakenne. Selvää on
myös, ettei koko maahan sovi samanlainen kuntamalli ja
peruskunnan kriteeritkin varmasti tulevat poikkeamaan maan eri osissa.
Kunnan on oltava siis riittävän suuri ja elinvoimainen,
jotta se pystyy keräämään riittävästi verotuloja,
jolla se järjestää tai tuottaa palvelunsa.
Jos kunta elää pääosin valtionavun
tai verotuen tasausjärjestelmän varassa, se ei
voi toimia minun nähdäkseni itsenäisenä kuntana.
Kun taloudelliset hartiat kantavat, kunnanvaltuusto — ei
siis mikään hallintohimmeliyhtymä tai
monikansallinen yhtiö — päättää demokraattisesti
siitä, mitä ja minkälaisia palveluita
kuntalaiset saavat.
Tanska teki vuoden 2007 alusta suuren kuntauudistuksen, jossa
se karsi kuntamääränsä kolmannekseen.
Sielläkin tulevia suurempia kuntia vastustettiin sillä,
että nyt demokratia katoaa kauaksi kuntalaisista. Mutta
yllättäen tutkimuksissa onkin todettu, että näin
ei ole käynyt. Alle 50 000 asukkaan kunnissa vaikuttaminen
tapahtuu niin kuin ennenkin suoraan, ja taas yli 50 000 asukkaan
kunnissa vaikutetaan puolueiden kautta, mutta kuntalaiset kokevat,
että heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat entiset.
Suomessa suurilla kaupunkiseuduilla on kokeiltu seutuhallinto-organisaation
kautta tapahtuvaa yhteistyötä, jonka sanotaan
olevan vaihtoehto kuntaliitoksille. Näin ei kuitenkaan
ole: yhteistyö ei ole kuntaliitoksen vaihtoehto. Näillä kaupunkiseuduilla
yhteistyö on usein hankalaa: se on hidasta ja päätökset
vaativat jokaisen kunnallishallituksen tai -valtuuston
hyväksynnän. Usein käykin niin, että se
kunta, joka kokee saavansa yhteisestä pullasta vähemmän
rusinoita, kaataa koko hankkeen. Tämä ei ole järkevä ja kestävä tie.
Arvoisa puhemies! Kansalaisilla kuntiin liittyy paljon tunteita,
kuten tuttuutta ja turvallisuutta, sekä paljon historiallisia
perinteitä ja juuria. Jos kansalaisia pelotellaan sillä,
että meillä on edessämme pakkoliitoksia
ja nämä kaikki tärkeät asiat
katoavat, silloin tarkoitushakuisesti johdetaan keskustelu pois
oleellisista asioista, kuten palveluiden turvaamisesta. Asiat siis
saadaan näyttämään siltä,
miltä ne halutaan. Oleellista on, että meillä on
vahvat kunnat, joiden asukkaat saavat verorahojensa vastineeksi
kunnastaan hyvän elämän edellytykset
laadukkaasti, kattavasti ja tasapuolisesti heidän elämäntilanteensa
huomioiden, ja että palveluista päättää demokraattisesti
vaaleilla valittu valtuusto. Nyt ei näin ole jokaisessa
suomalaisessa kunnassa, ja meidän velvollisuutemme vastuullisina
päättäjinä on puuttua tähän.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Suomessa tulisi päättäjienkin
ymmärtää, että niin kuin me
ihmiset olemme erilaisia, niin myös kunnat ja kuntien toimintakulttuuri.
Ei kuntia voida yhtäkkiä niputtaa mihinkään
kaavamaisiin toimintamalleihin. Se, mikä toimii, jos toimii, Kehä kolmosen
sisällä, ei välttämättä toimi
Lapissa, Pohjois-Savossa, Pohjanmaalla tai edes meillä Pirkanmaalla.
Suomea ollaan viemässä mahdollisilla kuntaliitospakotteilla
kohti virkamiesvaltaista yhteiskuntaa, jossa kansalaisvaikuttaminen
heikkenee. Useissa kunnissa varsinkin liitosten jälkeen
kuntaorganisaatio on kasvatettu hallinnoltaan liian suureksi. On
olemassa tutkimuksia, että kuntien menot ja hallinto kasvavat
suhteellisesti nopeammin kuin kuntakoko. Varsinaisen työntekijäportaan
työmäärä ei siitä vähene,
vaikka yksiköistä tehtäisiin kuinka suuria.
Vain työpaikkojen väliset matkat pitenevät.
Lähes jokaisen puolueen eduskuntavaaliohjelmassa kerrotaan
puolueen tavoitteena olevan koko maan asuttuna pitäminen.
Nykyisen hallituksen kuntarakenteiden muuttamiskaavailut lyövät
pahasti korvalle tätä tavoitetta.
Kuntayhteistyössä ilman mitään
lakisääteisiä pakotteita on vielä paljon
tekemistä. Useissa kunnissa on purettava monien vuosien
aikana muodostuneita hallintorakenteita, joissa erilaiset hyvä veli
-järjestelmät ruokkivat toinen toistaan. Palvelujen
saatavuus ei ole missään parantunut rakenteita
suurentamalla. Toimintoja tehostamalla pystytään
palvelut säilyttämään. Palvelujen
laatu säilyy niin kauan kuin niitä pystytään tuottamaan
selkeästi valvotulla organisaatiolla. Jos liiaksi mennään
kasvottomaan, pääosin ulkomaisten omistajien tuottamaan
palvelutarjontaan, silloin myöskin laatu kärsii.
Kuntauudistuksen osalta me näemme, että vapaaehtoiset
kuntaliitokset ovat hyväksyttäviä, kuitenkin
niin, että kuntalaisten ääntä on
aina kuultava. Pakkoliitoksia myöskään
taloudellisin pakottein emme hyväksy.
Ministeri Virkkusen vetämä kuntarakennetyöryhmä hyökkää voimakkaasti
erityisesti maaseutuelinkeinoissa kiinni olevia suurkaupunkien kehyskuntia
vastaan. Työssäkäyntialue on jonkun virkamiehen
hatusta vetämä käsite. Mihin se perustuu?
Meillä on useissa kunnissa ristikkäistä työssäkäyntiä.
Mikä siinä muuttuu, jos näitä kuntia
yhdistetään? Maankäyttö on harvojen
suurkuntien ongelma. Miksi asiansa ja taloutensa hyvin hoitaneet
kehyskunnat pitäisi pakottaa näiden kuntien kasvureservaateiksi
ja samalla pikkuhiljaa näivettää omaa
palvelutarjontaansa?
Kuntien lukumäärä ei voi eikä saa
olla mikään tärkeä tekijä palvelujen
turvaamisessa koko maassa. Jos kunta toimii tehottomasti, se joutuu verotuksella
paikkaamaan tehottomuuttaan tai tekee vapaaehtoisen kuntaliitoksen.
Suomen kunnissa on merkittävä määrä pien- ja
pk-yrityksiä, jotka kantavat verotuloina jytkyn määrän
rahaa silloinkin, kun pörssiyritykset yskivät.
Nämä yritykset ovat investoineet niihin kuntiin,
joissa sijaitsevat, työllistäen merkittävän
määrän alueiden ja kehyskuntien ihmisiä. Myöskin
yrittäjät arvostavat työvoiman saatavuuden
lisäksi mahdollisuutta elää lähellä luontoa,
asua ja elää siellä, missä ihminen
viihtyy.
Perustuslaki ei sallisi kansalaisten asettamista eriarvoiseen
asemaan minkään syyn perusteella. Kuntarakenneuudistus
on palveluiden osalta näin tekemässä.
Jatkossa demokratia mitataan kilometreissä: mitä kauemmas
keskuksista siirryt, sitä kauemmas demokratia sinusta loittonee.
Arvoisa puhemies! Täällä on monta
kertaa puhuttu vahvoista kunnista, ja uskallan väittää,
että välttämättä suuret
kunnat ja kaupungit eivät ole tuottavia. Puhun omasta,
Kihniön, kunnastani, josta kunnanhallitus puolueista riippumatta
käski tuoda terveisiä. Meillä on 2 200
asukkaan kunta. Meillä ulkoiset puitteet eivät
ole raflaavia, mutta meillä on esimerkiksi vuosi sitten
laitettu ja sanottu, että meillä on maan tehokkain
terveyskeskus. Me olemme Pirkanmaalla lähes onnellisia
ihmisiä, niin kuin minäkin tähän
saakka, ja me olemme aika turvallisesti eläviä ihmisiä. Meillä on
niin sanottu välittämisen meininki. Meillä jokainen
lapsi pääsee päivähoitoon. Meillä on
erittäin hyvä lääkäripariskunta,
joka käy joskus Taysissakin suorittamassa operaatioita. Samoin
vanhuksemme saavat hoidon, mutta tietysti erikoissairaanhoitoa näin
pieni kunta ei pysty järjestämään.
Eli minä toivoisin, että kunnioitettaisiin
myös tämmöisiä pieniä kuntia,
joiden päättäjät ovat yhteisestä sopimuksesta
yrittäneet tehdä niitä asioita, että meidän
jokainen kuntalaisemme tuntee sillä lailla, että me
päättäjät olemme tehneet heidän,
kuntalaisten, parhaaksi näitä asioita.
Myös kunnanhallitus pyysi oikein viestittämään,
että kun nyt niin kuin kaikki lyödään
maton alta, annettaisiin tämmöinen mahdollisuus näille
pienille kunnille. Uskallan väittää,
että tänä päivänä meidän
pieni Kihniön kunta on vahva kunta. Ja jos näin
joskus menee, niin tietysti me sitten yhdessä keskustelemme,
pitääkö joskus liittyä johonkin
kuntaan, mutta ei saisi olla tämmöistä pakkomentaliteettia,
niin kuin tänäkin päivänä monista
puheenvuoroista on kuultu. Mutta minä nyt luotan ainakin,
että myös meille pienille kunnille annetaan mahdollisuus
olla olemassa, ja olen erittäin kova itsenäisen
kunnan kannattaja. Toivon, että hallitus tekee viisaita
ratkaisuja. Sitähän me jokainen täällä toivomme.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi totean, että välikysymyskeskustelun
ensimmäisessä keskusteluosuudessa esitin valtiovarainministeri
Urpilaiselle kysymyksen siitä, aikooko hallitus maksaa
kunnille kuuluvan, vuoden 2007 Tehyn sovitteluratkaisun mukaisen
111 miljoonaa euroa. Hän ei tähän kysymykseen
vastannut, ja huomionarvoista on myös se, että Kuntaliiton
hallituksen puheenjohtaja, edustaja Hiltunen on esittänyt
kirjallisesti tämän kysymyksen Kuntaliiton puolesta
Urpilaiselle, mutta ratkaisua tähän asiaan ei
ole tullut.
Herra puhemies! Välikysymys ajoittuu oikeaan aikaan.
Hallituksella on viimein mahdollisuus avata silmänsä ja
höristää korvansa kuntakentän äänelle.
Kuntakentän ääni on kuulunut vahvasti
tämän päivän keskustelussa.
Se on kuulunut myös kuntakentällä leviävän
kuntakapinan kautta. Luulisi hallituspuolueiden antavan arvoa edes
omista puolueistaan tuleville viesteille. Se viesti on ollut vahva.
Viestin merkitystä korostaa myös se, että se
tulee kokeneelta kuntapäättäjäjoukolta.
Suomen jokaisen kunnan- ja kaupunginhallituksen pöydän
ympäriltä löytyy enemmän kuntapuolen
kokemusta kuin on maan hallituksen ministereiden yhteenlaskettu
kuntakokemus.
Kunnissa ei pidetä kuntien lukumäärää ensisijaisena
kysymyksenä lakisääteisistä velvoitteista selviytymisessä ja
hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Suurin ongelma on palveluja
ohjaavien lakisääteisten velvoitteiden ja taloudellisten
voimavarojen välinen epätasapaino, jonka aiheuttajaksi
on nousemassa valtio siksi, että se leikkaa merkittävästi
rahoitusosuuttaan ja on enimmäkseen kiinnostunut vain kuntien
rajapyykkien siirtelystä.
Hallitus ja erityisesti hallituspuolueiden edustajat ovat eri
yhteyksissä todenneet, että hallitusohjelman kuntaosuus
on sama kuin Kuntaliiton kanta ja että siihen olisi myös
keskusta sitoutunut Kuntaliiton kautta. Väite on väärä.
Kuntaliiton yksimielinen kuntalinjaus on ollut kolmijakoinen, toisin
kuin Kataisen hallituksen ohjelma. Ensinnäkin Pääkaupunkiseutu,
Helsinki ja sen ympäristö, tulee käsitellä erilliskysymyksenä,
toiseksi kehittyvät kaupunkiseudut, jotka voivat perustua
työssäkäyntialueisiin, ja kolmanneksi
yhteistoimintaan nojautuvat niin sanotut piirikunnat alueilla, joilla
vahvaa peruskuntaa ei voida muodostaa. Kuntaliitto on pitänyt
keskeisenä lähtökohtana alueellisen eriarvoisuuden tunnustamista.
Kuntaliiton kannanotoissa kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, ei
pakkoon ja pakkoliitoksiin, kuten hallitus ohjelmassaan linjaa.
Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut ohjelmaansa, jossa
vahva peruskunta määritellään kunnaksi,
joka muodostuu työssäkäyntialueesta ja
on riittävän suuri pystyäkseen vastaamaan
peruspalveluistaan vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativaa sosiaalihuoltoa
lukuun ottamatta. Tämän mukaan vaatimattomampi
erikoissairaanhoito siirtyisi kuntiin. Pidän hämmästyttävänä sitä,
että sairaanhoitopiirejä ja niiden tehtäviä oltaisiin
pilkkomassa.
Suomessa on jokaiseen sairaanhoitopiiriin ja keskussairaalaan
investoitu satoja miljoonia euroja niin rakennuksiin kuin henkilöstöönkin.
Nyt niitä oltaisiin tämän mukaan nujertamassa.
Tämä aiheuttaisi suuren investointitarpeen kunnissa tehdä uusia
tiloja uusia tehtäviä varten. Iso kysymys on myös
se, mitä tehtäviä kuntiin sitten siirrettäisiin.
Riittäisivätkö korvapoliklinikat hallituksen
tarpeiden vuoksi, vai mitä muita tehtäviä siirrettäisiin?
Arvoisa puhemies! Kunnissa viranhaltijat ja päättäjät
elävät nyt suuren epävarmuuden tilassa.
Normaalisti kunnissa on viimeistään elokuussa
annettu hallintokunnille budjettiraamit, joiden myötä lautakunnillakin
on ollut mahdollisuus ennen hallitusta ja valtuustoa vaikuttaa ja
sitoutua seuraavan vuoden talousarvioon. Nyt tilanne on toinen.
Hallitus on ohjelmansa julkistamisen jälkeen vetäytynyt
perunakuoppaan ja lähes täydelliseen tiedottamattomuuteen
tulevasta. Valtiovarainministeriön budjettiesitys käsiteltiin
ennätysajassa, ja todennäköisesti kutakuinkin
muuttamattomana. Nyt odotellaan lähes kuukausi ennen kuin
budjettiesitys julkaistaan. Kunnat pääsevät
tekemään omia budjettejaan vasta loka-kuun puolenvälin
jälkeen. Linja eli leikkauksien linja kyllä tiedetään,
mutta monet yksityiskohdat puuttuvat.
Herra puhemies! Kunnissa tarvitaan ja kaivataan nyt työrauhaa.
Lähes kaikissa kunnissa Paras-hankkeen myötä ovat
liitosasiat sisäänajovaiheessa ja yhteistoiminta-alueilla
vasta ensimmäiset vuodet menossa. Nyt ei ole valtion aika
käynnistää uusia uudistuksia vaan antaa
ihmisten palveluille työrauha.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! On ihan pakko nyt hieman valaista edustaja
Hautalalle tätä asiaa. Elikkä terveydenhuoltolaissa, joka
sattui tulemaan voimaan 1.5., jo todetaan se, että kuntien
on autettava terveyskeskuksia nimenomaan järjestämään
niitä palveluja, niitä peruserikoissairaanhoidon
palveluja. On tehty kuulkaa jo aikoja sitten tällainen
päätös, että terveyskeskuksia
vahvistetaan. Lähtökohtana tässä uudessa
asiassa on se, että meillä olisi niin vahvat kunnat,
että ne pystyvät hoitamaan sekä erikoissairaanhoidon
että perusterveydenhuollon kunnissa ja kuntien toimesta.
Eihän se tarkoita sitä, että joka ikisessä kunnassa
on keskussairaala, ei tietenkään, vaan sitä,
että se hallinnoidaan sieltä kunnasta käsin.
Kyllä me sen tiedämme, että eivät
välttämättä kaikki ole niin
vahvoja peruskuntia, että ne pystyvät sitä tekemään,
mutta kyllä nyt on aivan väärää tietoa
se, että pilkotaan joitakin palveluja. Päinvastoin,
nythän halutaan kokonaisvaltaista hoitoa.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Tähän kritiikkiin, mitä Hautala
esitti sen osalta, että kuntien budjettivalmistelut viivästyvät:
On totta, että nyt kun vaalit pidettiin myöhemmin
ja hallituksen budjettiriihi oli myös tavallista myöhemmin,
niin se tulee eduskuntaan myös normaalista aikataulusta
poiketen. Mutta toisaalta kyllä mitä tulee noihin
ennakkotietoihin ja toisaalta siihen, mitä hallitus budjettiriihessään
päätti, niin tiedotteessa on jo kunnille kuvattu
tuo kokonaisuus ja toisaalta kuntakohtaiset laskelmat tästä ovat
pitkään olleet tuolla VM:n nettisivuilla, eli
kuntien pitäisi kyllä olla varsin hyvin tietoisia
siitä, minkä tyyppisiä esityksiä hallituksen
budjettiesityksessä on. Mutta ainahan kunnilla on se tilanne,
että eduskunta vasta joulukuussa lopullisesti päättää budjetin
ja varmistaa ne summat sitten viimeisen päälle.
Aikaisemmin jo tuolla edustaja Hautala kysyi tästä niin
sanotusta Tehy-rahasta, että onko se ensi vuoden talousarviossa.
Se ei ole ensi vuoden talousarviossa, vaan se on siinä lisäbudjetissa,
mikä eduskunnalle tietääkseni eilen jo
annettiin, tämän vuoden viimeinen lisätalousarvio.
Siinä on tuo niin sanottu tuloksellisuusraha.
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hienoa, että tämä sopimusraha
sitten on tulossa kunnille.
Ministeri Risikolle sen verran, että en ole koskaan
luullutkaan, että jokaiseen kuntaan keskussairaala oltaisiin
perustamassa, mutta kyllä kunnilta vaaditaan aika paljon,
mikäli joitakin tehtäviä erikoissairaanhoidosta
siirtyy kuntiin. Mielestäni siinä rajoittavaksi
tekijäksi muodostuu lääkäripula,
joka vaivaa lähes kaikkia terveyskeskuksia, erityisesti
terveyskeskuksia, joissa lääkärimäärä on
alle kymmenen. Siinä mielessä on aika vaikea ottaa
hoitaakseen tehtäviä, jotka ennestään
ovat kuuluneet erikoissairaanhoidon piiriin.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä vähän
aikaa sitten edustaja Johannes Koskinen käytti erittäin
analyyttisen puheenvuoron, ja olen samaa mieltä monista
asioista, joita hän sanoi.
Haluan todeta kuitenkin, että tämä hallituksen kuntauudistus
on tavoitteiltaan sama kuin Paras-hanke mutta toimintatavoiltaan
aivan erilainen. On erittäin hyvä, niin kuin Johannes
Koskinen totesi, että tässä on tapahtunut
nyt lyhyessä ajassa linjanmuutos. Hallitusohjelmaa ei ole
muutettu, vaan tämä tulkinta siitä. Tässä keskustelun
aikana ainakin kolmesti on kielletty se, että toteutettaisiin
pakkoliitoksia, ja minusta se on hyvä asia, erittäin
hyvä asia.
Mutta mitä sitten tapahtuu? Hallitusohjelmassa on kirjattu,
että hallitus toteuttaa kuntauudistuksen, toteuttaa, ja
sitten on määritelty, mikä on vahva peruskunta.
Kuntarakennetyöryhmä valmistelee kuntarakennelain,
ja olen ymmärtänyt, että tässä määritellään
Suomeen kuntarakenne. Miten se pannaan toimeen, jos ette käytä pakkoa?
Tämä on mielenkiintoista asiaa.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko, viime vuosiin saakka teidän
ministeriönne on pitänyt alle 150 000
asukkaan sairaanhoitopiirejä liian pieninä. Nyt
olen ymmärtänyt, että kaavaillaan 60 000,
70 000 asukkaan sote-piirejä, jotka antaisivat
erikoissairaanhoitoa myös. Huomaatteko te, että te
olette käynnistämässä terveydenhuollon
kilpavarustelun? Mistä riittävät voimavarat uudelleen
perustettavien kaupunginsairaaloiden ja aluesairaaloiden erityisosaajiksi,
kun heitä ei riitä edes nykyisiin sairaanhoitopiireihin?
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mietin aivan samaa asiaa kuin edustaja Tölli
ja tulin siihen tulokseen, että kun ministeri on luvannut,
että kuntien pakkoliitoksia ei tehdä, niin silloin
täytyy olla hyviä porkkanoita, jotta saadaan kuntia
yhdistymään vapaaehtoisesti.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä nyt edustaja Paloniemen ja edustaja
Hautalan kannattaisi vähän rauhoittua. Ei missään
ole määritelty kymmenentuhannen tarkkuudella sitä,
minkä kokoisia tulee näistä peruskunnista
tai niistä alueista, jotka terveydenhuollosta tulevat vastaamaan.
On aivan selvää, että terveydenhuollon
rahoitukseen tarvitaan riittävän laaja väestöpohja. Minä sanoin
puheenvuorossani, että Euroopassa ei yhdessäkään
maassa Luxemburgin lisäksi alle 500 000 asukkaan
alueella järjestetä terveydenhuoltoa. Se on vaan
tosiasia. Ei se tarkoita, että Suomessa pitäisi
siihen mennä, mutta niitten alueitten on oltava riittävän
vahvoja, että pystytään tarjoamaan myöskin
sitä vaativinta erikoissairaanhoitoa. Kun perustuslaissa
sanotaan, että se valta on kuitenkin eduskunnalla, niin
vaikka Säätytalolla istui kauhean viisaita ihmisiä runsaasti, niin
ei nyt kaikki viisaus ollut siellä, ja ei niitä kirjoituksia
pidä tulkita kuin pyhiä hieroglyfejä, että kun
tähän nyt on näin kirjoitettu, niin tässä on
se lopullinen totuus. Totta kai valmistelussa käydään
läpi, mikä on järkevintä nimenomaan terveydenhuollon
osalta.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Hautala, Suomessa tavattoman monen
terveyskeskuksen ongelma on se, että siellä ei
ole riittävää erityisosaamista, vaan
potilaat käyvät yleensä yleislääketieteeseen erikoistuneen
lääkärin vastaanotolla. He joutuvat lähtemään
silmälääkäriin, korvalääkäriin, lastenlääkäriin,
gynekologille jne. joko yksityiselle sektorille tai sitten nykyisille
erva-alueille erikoissairaanhoitoon, mikä tarkoittaa silloin
sitä, että se tuo lisäkustannuksia.
Nyt on hyvin perusteltua ja tarkoituksenmukaista se, että meillä tulee
jatkossa olemaan sen verran suuria ja vahvoja terveyskeskuksia,
että ne pystyvät tarjoamaan tämän
arkipäivän erikoissairaanhoidon lähellä ihmisiä,
lähellä siinä samassa yksikössä,
missä he asioivat muutenkin. Niin kuin ministeri sanoi,
meillä tulee olemaan sellaisia alueita, joissa on puutetta
henkilökunnasta, on väestöpohja liian
pieni. Sinne me joudumme tarjoamaan erva-alueitten tukemana sitten
niitä palveluja, mitä kuntalaiset tarvitsevat, jotta
ihmiset olisivat tasavertaisesti palvelujen piirissä koko
maassa. Minusta tämä on ehdoton tarve tulevaisuudessa
vahvistaa meidän terveyskeskuksiamme, jotta ihmisten ammattitaito
siellä säilyisi ja potilasmäärät
olisivat riittävät.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tähän debattijaksoon vielä yksi vastauspuheenvuoro,
edustaja Kiljunen, ja sitten ministerin 2 minuutin vastaus, ja sitten
mennään puhujalistaan.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan edustajat Tölli
ja Hautala toivat sen perussyyn tähän, minkä takia
me tätä keskustelua käymme muun muassa
kuntarakenteen takia. Elikkä yksi syy, minkä takia
nämä vahvat peruskunnat tarvitaan, on se, että me
pystyisimme vahvistamaan meidän olkapäitämme,
saisimme riittävän vahvan väestöpohjan
vahvemmille kunnille. Tarkoituksena tätä kautta
on myös vahvistaa meidän perusterveydenhuoltoamme,
sosiaalitoimeamme ja tuoda sitten, kuten täällä on
sanottu, arkierikoissairaanhoito lähemmäksi perusterveydenhuoltoa. Tätä kautta
me pystymme vahvistamaan ennen kaikkea ihmisten palveluitten saatavuutta
ja vahvistamaan myös palveluitten laatua, ja tavoitteena
on myös se, että me saisimme tämän
turvattu kaikkialla, eri puolilla Suomea.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Todellakin meillä on sellaisia kuntia,
joissa on hyvin haavoittuvainen tilanne. Siellä saattaa
olla yksi lääkäri terveyskeskuksessa,
ja se on erittäin haavoittuvaista, jos se lääkäri
päättääkin lähteä sieltä pois
tai sitten hän on sairaana. Me haluamme nimenomaan vahvistaa
sitä hallintoa. Me haluamme keskittää hallintoa,
me emme halua keskittää palveluja. Ja me tällä varmistamme,
että meillä on isommat yksiköt. Se on
vetovoimaisempi, kun se ei ole niin, että se on yhden harteilla
tämä asia.
Meillä on nyt jo lähestymiskulma se, että perusterveydenhuoltoa
vahvistetaan erikoissairaanhoidon avulla. Me tulemme tarvitsemaan
jatkossakin näitä erva-alueita erityisen vaativan
erikoissairaanhoidon vuoksi, mutta eivät meillä tulevaisuudessakaan
ervat ole enää terveydenhuolto-ervoja, vaan meillä sosiaali-
ja terveydenhuolto rakentaa yhdessä sekä perustason
hallinnon että sen erityisen vaativan palveluhallinnon.
Meillä on tällä hetkellä jopa
nelitasoinen hallinto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nyt otan esimerkin
terveydenhuollosta — kunta, yhteistoiminta-alue, sairaanhoitopiiri
ja erva — mihin ihmeeseen me tarvitsemme nelitasoista hallintoa näin
pienessä maassa, kun me voimme hoitaa sen jopa kahdella,
että on kunta ja sitten erva, tai sitten joillakin alueilla,
että meillä on kunta, sote-alue ja sitten erva?
Näin me menemme eteenpäin. Meillä ei
ole samanlaisia alueita, ei missään nimessä,
vaan me tarvitsemme erilaisia ratkaisuja, ja lähdetään
niistä hyvistä, mitä on jo tehty. Olen
aivan samaa mieltä, mitä edustaja Anttila on,
että Forssan malli on kunnon malli ja sitä pitää tukea,
että se lähtee roihahtamaan ja saa vauhtia siitä,
ja siitä lähdetään liikkeelle.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka
Ravi:
Ja puhujalistaan.
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa puhemies! Euroopan velkakriisin ohella toinen tämän syksyn
kestopuheenaihe on hallituksen ohjelmaansa kirjaama kuntauudistushanke.
Kuten aiempienkin kuntauudistusehdotusten kohdalla, ovat nytkin
julkinen sana ja media olleet pullollaan jos jonkinlaisia analyyseja
siitä, mitä kuntakentällä on
luvassa tulevina vuosina. On puhuttu siitä, että hallituksen
kuntauudistus vaarantaa lähipalvelut, milloin sillä heikennetään
kuntien itsehallintoa tai jopa pakotetaan maaseudulla asuvat vanhukset
muuttamaan kasvukeskuksiin. Keskustan pelottelulista tässä asiassa
on loputon. Siksi tässä yhteydessä pitää kiittää keskustaa
välikysymyksen jättämisestä ja
siitä, että vihdoin tässä salissa
on päästy keskustelemaan siitä, mistä tässä hankkeessa
on oikein kyse. (Mauri Pekkarinen: Paljon te joudutte vielä kiittelemään
meitä!) Ehkäpä tämän
keskustelun myötä tähän hankkeeseen
liitetyt möröt ja pelot saadaan uudistuksesta
eniten pelästyneiden ihmisten mielistä viimein
poistettua.
Miksi sitten, arvoisa puhemies, kuntakenttää tulee
uudistaa näinkin radikaalisti kuin hallitus esittää?
Vastaus on lyhyt ja tyhjentävä: ilman sitä kansantaloutemme
ja erityisesti julkinen taloutemme ei tule selviämään
tulevien vuosikymmenien haasteista. Suuret ikäluokat ovat
parhaillaan siirtymässä ansaitulle eläkkeelle,
joka tulee vaikeuttamaan entisestään kuntien taloustilannetta.
Kun arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä ikäihmisten
määrä nousee yli 1,5 miljoonan, on selvää,
että nykyisillä rakenteilla kuntien talous ajaa
seinään, ja kovaa.
Me tarvitsemmekin siis nopealla tahdilla radikaaleja uudistuksia
meitä uhkaavan julkisen talouden kriisin ja siitä seuraavan
holtittoman velkaantumisen, eli voisimmeko jopa brutaalisti sanoa,
Kreikan tien, katkaisemiseksi. Siksi hallitus on ryhtynyt tähän
työhön nopealla tahdilla, jotta meidän
kuntamme olisivat nykyistä paremmin varautuneita kohtaamaan
tulevat haastavat ajat. Tässä mielessä hallituksen
kuntauudistus on vastuullista ylisukupolvista talouspolitiikkaa
eikä ilkeyttään tehty uudistus. Vain
vahvalla julkisella taloudella voimme jatkossakin taata kansalaisillemme
hyvät ja laadukkaat lähipalvelut, turvata uusien,
isompien kuntien itsehallinnon sekä kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet
omiin tärkeinä pitämiinsä asioihin.
Arvoisa puhemies! Keskustan asettamassa välikysymyksessä vaihtoehdoksi
ehdotetulle kuntauudistukselle esitetään paitsi
edellisten hallitusten käynnistämän Paras-hankkeen
jatkamista myös erillisen lähipalvelulain säätämistä turvaamaan
kansalaisten lähipalvelut. Paras-hanke on tosiaan tuonut
mukanaan useita kuntaliitoksia, mutta kaikilta osiltaan sille asetetut
tavoitteet eivät ole toteutuneet. Suomen kuntakenttä on
edelleen, Paras-hankkeesta huolimatta, erittäin pirstaleinen.
Siksi Paras-hankkeen myötä kuntalaiset ovat ajautuneet
eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuinka aktiivisesti
Paras-hankkeeseen on sitouduttu kuntien valtuustoissa. Nyt käynnistyvässä kuntauudistuksessa
juuri tähän epäkohtaan saadaan viimein
muutosta.
Mitä sitten tulee tähän keskustan
ehdotukseen lähipalvelulaista, täytyy vain todeta
sen olevan rohkea veto puolueelta, joka on julistanut tässä maassa
olevansa kuntien itsehallinnon suurin tukija. Asettamalla määräaikoja
palveluiden saamiselle valtio tulisi käytännössä määrittelemään sen,
miten kunnat omat palvelunsa järjestäisivät. Toinen
kysymys on se, miten tällainen lähipalvelulaki
käytännössä parantaisi kuntalaisten
palveluiden saamista. Palveluiden toteuttaminen lain vaatimalla
tavalla edellyttäisi nykyistä mittavampaa resursointia
ja rahoitusta, mikä nykyisessä epävarmassa
taloustilanteessa on erittäin vaikea toteuttaa. Mutta tähän
varmasti keskustalla on hyvät esitykset, ja toivottavasti
tulevienkin puheenvuorojen aikana me muutkin tässä salissa pääsisimme
niitä ehdotuksia kuulemaan.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu nyt kyllä, ministeri
Virkkunen, että sillä hallituksen esityksellä on
kiire, koska koko tämän päivän
me olemme keskustelleet asiasta, josta harva tietää,
mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa käytännössä.
Eli me käymme osittain varjonyrkkeilyä itsemme
kanssa siitä syystä, että etenkin nämä pelot
ja ennakkoluulot ja semmoinen epäluottamus tulevat sellaisista
oletuksista, jotka eivät pidä paikkaansa, kun
hallituksen esitys sitten saadaan. Hallituksen kirjaukset ovat hyvät
ja selkeät, mutta nyt epävarmuus vallitsee siitä,
mitenkä niitä toteutetaan, niin että oikein hyvä,
että tämän vuoden puolella tämä hallituksen
perusesitys tulee. Ja sitten minä haluaisin vielä todeta,
että minä olen ymmärtänyt niin,
että se ei ole lakiehdotus, vaan se on suunnitelma, ehdotus,
joka menee laajalle kuntakenttälausuntokierrokselle ja
myös tällaisiin foorumeihin keskusteluun eri alueilla,
mikä on erittäin demokraattinen ja hyvä menettelytapa.
Kun täällä on keskusta nyt tehnyt
tämän välikysymyksen ja tätä keskustelua
olen kuunnellut, niin minä haluaisin kyllä haastaa
vastuulliset keskustan kuntaosaajat kuitenkin kaikesta huolimatta
mukaan tähän kuntauudistustyöhön.
(Sirkka-Liisa Anttila: Se pitää aloittaa ihan
toisella tavalla!) — Mutta eikö niin, edustaja
Anttila, että mikään ei ole lopullista
ja huonon käytöksen voi aina korjata paremmalla?
(Sirkka-Liisa Anttila: Kun alku on ollut huono, niin siitä ei
saa enää hyvää!) Eli nyt pitää lähteä rakentamaan
eteenpäin. Kun Paras-hanke käynnistettiin, niin
silloin ajateltiin, että rakennetaan Suomea 30 vuoden päähän,
ja nyt meidän täytyy myös nähdä näin.
Ja se tarkoittaa sitä, että kaikkien etu on, että mahdollisimman
laaja sitoutuminen tapahtuu tähän hankkeeseen.
Minä haluan kerrata vielä nämä sosiaali-
ja terveydenhoidon periaatteet, jotka olivat Paras-puitelaissa.
Silloin päädyttiin 20 000 asukkaan väestöpohjaan.
Se oli vähän hakuammuntaa, mutta lähdettiin
siitä, että jokaisella alueella pitäisi
olla 20 000:n väestöpohja, jotta saadaan noin
13—14 lääkärin virat toteutettua.
Ja tämä ei vielä toteudu 70 kunnassa
tällä hetkellä, ja siinä mielessä mietin,
oliko Paras-puitelain perälauta sittenkin liian löysä,
että sellaista ei tullut. Mutta toisaalta uusi hallitus
on tehnyt ihan hyvän, sanotaanko, sillan, rakentaa nyt
Paras-hanketta ja tätä uutta kuntarakennetta yhteen,
niin että sitä työtä, mikä ehkä on
kesken, ei väkisellä viedä johonkin teoreettiseen
päätökseen, vaan rakennetaan nyt uutta
siltä entiseltä pohjalta.
Vielä sanoisin keskustapuolueen suuntaan, että sen
luottamuksen rakentaminen, totta kai, se on hallituspuolueiden edustajien
ja kuntapäättäjien asia myös,
mutta keskustapuolue on ollut sitä luottamusta rakentamassa,
enkä haluaisi tulkita, että se on nyt tästä poikki,
vaan elämä jatkuu, ja mitä paremmin me
kuuntelemme itse kukin niitä kuntalaisten tarpeita, niin
sitä varmempia olemme, että meidän täytyy
katsoa ohi tämän hetken närkästysten
ja ehkä näitten linjariitojen.
Kun miettii sitten, mitkä ovat ne suurimmat ongelmat,
niin minä haluan kyllä omasta puolestani nostaa
myös tämän metropolialueen esille, koska
se ei ole tullut täällä aikaisemmin.
Minusta kuntarakenneuudistuksen pitäisi vastata täällä puolentoista
miljoonan asukkaan alueella siihen, mitenkä me estämme
tämän sosiaalisen ja alueellisen eriarvoistumisen.
Mikä on se ratkaisu?
Itse kannatan sitä, että metropolialuetta
käsitellään erillisenä, mutta
sitten toisaalta täällä pitää myös
samat kriteerit käydä läpi kuin muidenkin
kuntien. Meidän pitää olla valmiit katsomaan
vaikeita liitoskysymyksiä, olisiko niistä ratkaisua
ja mikä ratkaisu sitten löydetään
sille, että saadaan tätä yhdyskuntarakenteen
eheyttämistä maankäyttöön,
liikenteeseen ja asumiseen. Sama ehkä on kaikilla kaupunkiseuduilla.
Suomen Kuntaliiton hallitus, johonka edustaja Hautala viittasi,
otti keväällä kannan, joka oli yksimielinen
silloin, ja siinä lähdettiin siitä, että on
tämä peruskuntarakenne, sitten on metropolialue
ja sitten poikkeuksena on vielä jonkun tietyn alueen erityisolosuhteet
ja ehkä ne hyvät mallit ja se menestyminen, joka
on olemassa. Ei niitä ole tarkoitus rikkoa. Siitä syystä sanoin,
että hallituksella on nyt kiirekin tuoda tämä esitys. Minä en
usko, että hallitus lähtee kumoamaan kaikkea hyvää,
mikä tässä maassa on luottamuksella rakennettu.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntauudistushanke
puhuttaa ja tulee todennäköisesti niin tekemään
vielä kauan tämänkin illan jälkeen.
Olen saanut useita yhteydenottoja puhelimitse ja sähköpostitse
sekä tavannut paljon ihmisiä Päijät-Hämeen
ja Kanta-Hämeen erilaisilla markkinoilla ja tapahtumissa. Ihmiset
ovat olleet kuntauudistushankkeesta erittäin tuohtuneita.
Suorastaan verisuonet ovat useammassa otsassa tykyttäneet
niin pulleina, että hanke näyttää uhkaavan
jo kansanterveyttä kohonneina verenpainelukuina. (Mauri
Pekkarinen: Eikä ihme!) Kansalaiset ovat menettäneet luottamuksen
päättäjien kykyyn taata peruspalvelut
myös kuntakeskusten ulkopuolella. Jos sijoitusmarkkinoille
on saatu luottamus palautettua, niin kansalaisilla on nyt luottamuspula
päättäjien tahtotilaan.
Meillä Päijät-Hämeessä kuntaliitosta
kaavailtiin vuosi sitten yhdeksän kunnan kesken. Selvitys
ei kaikilta osin mennyt hukkaan, vaan asioita pohdittiin monelta
kantilta, ja hyvä niin. Selvitystyöstä kuitenkin
unohdettiin ihmisten vahva kotiseuturakkaus ja sitoutuneisuus omaan
kotikuntaan. Vain keskuskunta Lahti oli lopulta valmis yhdeksän
kunnan liitokseen. Tämä kuntaliitoshanke oli niin
veret seisauttava, että Nastolassa tässä äänestystilanteessa
olivat paikalla jopa turvamiehet, koska tämä kuntaliitosasia
kävi tosi kuumana siellä meillä Päijät-Hämeessä.
Näin mittavaa ja pitkälle selvitettyä kuntaliitoshanketta
ei Suomessa ole ennen kaadettu.
Me kyselimme myös Hämeenlinnassa kuntaliitoksen
kadonneiden kuntien asukkaiden mielipiteitä palveluiden
saatavuudesta ajalta ennen ja jälkeen kuntaliitoksen. Kuulemani
palaute palveluiden tasosta ei ollut aina ihan lasten korville sopivaa
kuultavaa. Monissa pakkoliitetyissä kunnissa palvelut vietiin
kauas kuntakeskuksiin ja syrjäseutujen asukkaat jätettiin
oman onnensa nojaan. Pian kuntaliitoksen jälkeen palvelut
hävisivät ja niiden myötä myös
koulut, kaupat, pankit, postit ja kaikki muut palvelut. Lisäksi
palveluiden ulkoistamisen jälkeen myös kuntien
aikaisemmin omistamat kerho- ja kokoontumistilat siirtyivät
ulkopuolisten tahojen omistukseen tai hallintaan. Vapaaehtoisvoimin
toimivilla järjestöillä ei ollut enää varaa
vuokrata markkinahintaisiksi muuttuneita toimitiloja — seurauksena jälleen
mahdollisia uusia syrjäytyneitä nuoria ja yksinäisiä vanhuksia,
koska vapaaehtoistoiminta ja seurojen toiminta loppui.
Arvoisa puhemies! Tärkeää ei ole
kuntien lukumäärä. Se ei voi eikä se
saa olla itseisarvo. Kuntien oma talous ja kyky hoitaa palvelut
ovat tärkein kriteeri. Kuntien välistä yhteistyötä voidaan
lisätä ja myös alueellista kilpailukykyä voidaan
lisätä hyvällä yhteistyöllä.
Luodaan yrityksille tehokkaat ja toimivat toimintaedellytykset yrityksen
elinkaaren kaikissa vaiheissa. Tässä toiminnassa
puolestaan tärkeitä linkkejä ovat kuntaliitot,
kauppakamarit, ely-keskukset ja muut järjestöt,
joiden välillä toimiva yhteistyö on erittäin
tärkeää. Yhteistyö onnistuu,
jos muutoksilla on paikallinen tuki ja paikallisten ongelmien ymmärrys.
Kuntien välisellä yhteistyöllä mahdollistetaan monipuolisten
palveluiden tehokas tuottaminen ja saatavuus. Näin paikallinen
näkemys säilyy ja päätöksenteko
perustuu tosiasioihin, ei olettamuksiin. Asioiden tekemisestä tehokkaasti
ei ole hyötyä, mikäli tehdään
vääriä asioita.
Kuntaliitos itsessään ei tuo säästöjä,
kuten on todettu. Päinvastoin palkkojen harmonisointi ja virkojen
viiden vuoden takuuaika eivät todellakaan vähennä kunnan
kuluja. Ja koska palkkakuluja ei voida leikata, joudutaan palvelutasosta säästämään.
Hallituksen nyt kaavailema kuntauudistus yhdistettynä polttoaine-
ja energiaveron korotuksiin tyhjentää maaseudun
tehokkaasti. Torpat tyhjenevät, maaseudun liikenteessä joudutaan
lopettamaan vuoroja kannattamattomina, maaseutu autioituu, ja kuka
meille kohta tuottaa paljon puhuttua ja haluttua lähiruokaa?
Kuntaliitoksia on perusteltu myös solidaarisella vastuulla.
Vakavaraisimpien kuntien pitäisi ottaa heikommin hoidetut
kunnat velkoineen hoidettavikseen. Tätä samaa
solidaarisuusmantraa on hoettu myös Euroopan taloustilanteen
hoidossa. Nyt kansalaiset valitettavasti kokevat, että rahat
eivät tule riittämään suomalaisten
peruspalveluiden järjestämiseksi. Koko kevään,
kesän ja syksyn on hallituksen päähuolenaihe
ollut kreikkalaisten peruspalveluiden takaaminen. Kansalaisten kärsivällisyys
on tullut pisteeseen, jossa he haluavat mahdollisuuden ajatella
myös omaa ja läheistensä tulevaisuutta
ja tehdä töitä suomalaisten hyvinvoinnin
eteen. Onko se itsekästä? Ehkä olisi
jo aikakin.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni jakaantuu kahteen osaan:
kiittävään ja vähän
kriittisempään. Myönnän, että aikamitalla
mitaten nämä eivät nyt ole ihan yhtä pitkiä.
Se kiittävä osa: olen tavattoman tyytyväinen
ja iloinen siitä, että ministeri on täällä paikalla.
(Naurua)
Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan maaseutumaisin maa. Suomi
on Euroopan harvimmin asuttu maa. Tällaiseen maahan hallitus
aikoo rakentaa rakenteeltaan ja keskikooltaan Euroopan suurimmat
kunnat. Tähän ainakin päätyy sen
perusteella, kun seuraa, minkälaista keskustelua on käyty.
Minun oman maakuntani Keskisuomalainen-lehden palstoilla käytiin
keskustelua, johonka ministerikin osallistui, ja sain sen käsityksen,
että hallitus tähtää 50:een,
ehkä 100:aan, vähän yli, pahimmillaan,
mutta ihan joihinkin toisiin lukemiin kuin ne runsaat 300 kuntaa,
mitkä meillä tällä hetkellä on.
Yleensä on niin, että jos maassa asukastiheys on
tavattoman suuri, niin siellä kunnat voivat olla suurempia.
Vielä kertaalleen: edes tiheimmin, tiheimmin asutuissa
eurooppalaisissa maissa eivät kunnat ole niin suuria kuin
mihin kokoon hallitus nyt tällä esityksellä tähtää noista
lähtökohdista, mitä äsken tässä sanoin.
Ja me keskustalaiset katsomme, että ei se koko ole tärkeintä tässä.
Ei kunnan asukasluku määrää sitä,
miten kuntarakenteen on syytä ja tarkoituksenmukaista jäsentyä.
Ei se koko tässä asiassa ratkaise. Yhdyskuntarakenne
ratkaisee.
Jyväskylän maalaiskunta oli aikanaan Suomen
suurin maalaiskunta asukasluvulla laskien, mutta kun se ympäröi
Jyväskylän kaupunkia joka puolelta, kerrostaloalueitten
välillä meni raja, se oli toiminnallisesti, taloudellisesti
organisoitunut palvelurakenteen osalta yhdeksi yhdyskunnaksi. Jo
yli 20 vuotta sitten olin sitä mieltä, että tällaiset
kunnat pitää panna yhteen ilman muuta. Silloin
sosialidemokraatit vahvasti vastustivat Jyväskylän
maalaiskunnassa ja silloinkin, kun päätös
tehtiin, vielä vastustivat, mutta me keskustalaiset kokoomuslaisten
kanssa teimme nämä liitokset silloin aikanaan
meillä kaupungissa. Näin oli tällä tavalla
tilanne. (Rakel Hiltunen: Sellaista henkeä edelleen!)
Vastaavasti Suomessa on maaseutumaisia aika pieniä kuntia,
niitä pihtiputaita ja karstuloita ja hankasalmia ja perhoja
ja muita vastaavia kuntia, joiden väkimäärä on
pieni, joiden kuntakeskukset ovat 30:n ja 50:nkin kilometrin päässä toinen
toisistaan, joiden kuntakeskusten välillä on silkkaa
erämaata, joiden palvelurakenne on totaalisesti ja täydellisesti
eriytynyt toisistaan. Näiden kuntakeskusten palvelurakenteitten
yhteen lynttäämisestä on äärimmäisen
vaikea löytää sellaisia synergiaetuja,
jotka tuottaisivat taloudellisessa mielessä tai
toiminnallisessa mielessä sellaista lisäarvoa — toiminnallisessa
siinä mielessä, että se palvelisi sitä kuntalaista,
joka kaiketi tässä kuitenkin kaikista tärkein
on — minkä ilman muuta nimenomaan se seikka tuottaisi,
että nämä kunnat pantaisiin yhteen. Nämä kunnat
vastaavat lasten päivähoidosta, peruskoulusta,
monta kertaa lukiostakin, kunnan teknisestä toiminnasta,
kunnan kaikkinaisesta edun vaalimisesta ja elinkeinoelämästä jnp.
Siinä on paikallinen aktiviteetti: Kun me olemme pihtputtaalaisia,
niin me olemme pihtputtaalaisia ja me pidämme huolta tästä omasta
kunnasta. Taikka me olemme hankasalmelaisia, kun ministeri sattuu tuntemaan
Hankasalmen hyvin, ja me pidämme huolta tästä Hankasalmesta
jnp. Nyt ajatus siitä, että nämä kunnat
nyt ikään kuin lyntätään
jollakin tavalla, se Pihtipudas Äänekoskeen tai
Hankasalmi Jyväskylään jnp., sekä toiminnallisesti että taloudellisesti
se lisäarvo siitä kaikesta, mitä tämä tuottaisi,
ei kerta kaikkiaan ole minkään arvoinen.
No, ajatus siitä, että sitten kuitenkin pitäisi olla
tämmöinen yksi suurkunta-ajatus ja että kunnan
koon pitäisi olla niin suuri, että se yksi kunta pystyy
aina järjestämään kaikki palvelut:
Niin kuin äsken täällä vastauspuheenvuorona
kertaalleen sanoin, en minä Euroopassa tiedä sellaista maata,
jossa näin on asianlaita, että yhden kunnan pitäisi
aina yksin pystyä ratkaisemaan taikka vastaamaan kaikista
palvelutehtävistä — ei ole. On kuntia
ja kuntia, ja on palveluita ja palveluita. On niitä lähipalveluja,
joita tällä hetkellä hoitavat monessa
tapauksessa aika pienetkin kunnat silloin, kun yhdyskuntarakenne
puhuu pienen puolesta, ja on sellaisia palveluja, joita kerta kaikkiaan
yksi pienempi kunta ei väestömääränsä vähäisyyden
vuoksi pysty hoitamaan vaan joiden palveluiden, ylemmänasteisten
palvelujen, hoitoa varten tarvitaan huomattavasti laajempi väestöpohja.
Täällä edustaja Virtanen puhui, että terveydenhuollossa
500 000 asukasta. Emme me keskustassa ihan niin paljon
ajattele. Me ajattelemme, että maakuntalaajuisuus voisi
olla esimerkiksi perusterveydenhoidon osalta ihan oikea, ihan käypäinen
ratkaisu monessa nimenomaisessa tapauksessa. Silloin, kun on kysymys
siis tämmöisestä ikään
kuin vaativampaa, laajempaa väestöpohjaa vaativasta
alueesta, ei keskusta ole sitä mieltä, että ne
pitää hoitaa 3 000 tai 4 000 asukkaan
kunnissa, ei ollenkaan. Siihen tarvitaan huomattavasti laajempaa
väestöpohjaa, ja näissä tarvitaan
kuntien yhteistyötä. Ja jos se on kuntayhtymä tai
joku vastaava yhteisö, mikä paha se on? Se on
paljon parempi kuin on järjestely, jossa on isäntäkunta,
joka päättää ympärillä olevien
kuntien asioista.
Minä olen jyväskyläläinen.
Me jyväskyläläiset päätämme,
mitä me tarjoamme ympärillä oleville
kunnille. Ne ostavat meiltä palveluja, eivät ne
ole niistä päättämässä.
Me olemme päättämässä,
ne ostavat. Monta kertaa ne ovat tilanteessa, että niillä ei
ole asiallisesti ottaen muuta vaihtoehtoa, niitten on pakko ottaa
siitä omasta kunnasta.
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä, jos puhemies
sallii, [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytystöiden
jyrinää] — kun tuolla jyriseekin — edustaja
Kalliorinteelle. Aivan lyhyesti, edustaja Kalliorinne: Te yritätte
täällä kertoa, että ne rahat,
mitä tulee kunnan kassaan lisää enemmän ensi
vuonna kuin mitä tänä vuonna tulee, ovat
jotenkin ikään kuin ekstraa noitten kuntien kannalta.
Muut ryhmäpuheenvuorot eivät täällä kehdanneet
sellaista sanoa. Teidän pitää tietää,
että laki säätää sen,
että silloin kun kuntien palvelut lisääntyvät,
silloin kun kuntien palvelutuotannon kustannukset lisääntyvät,
silloin kun valtio verotuksella ottaa kunnilta tulopohjaa pois,
laki määrää, että kuntien
on hoidettava nämä tietyssä järjestyksessä vuositarkistuksina
ja nelivuotistarkistuksina. Taisin olla silloin ministeri, kun tämä asia
ensimmäisen kerran otettiin nykymuotoon, nimenomaan kunta-asioista
vastaava ministeri, jos oikein muistan. Nyt on kysymys nimenomaan
näistä rahoista, ja te laskette ikään
kuin nämä olisivat jotain ekstraa kunnille. Eivät
ole. Se, mitä tapahtuu, on se, että sen 631 miljoonaa per
vuosi neljänä vuonna, 2,5 miljardia, te nyt leikkaatte
siitä, mitä te ennen vaaleja puhuitte. Tämä on
kaiketi se oikea lasku, mikä tässä tapahtuu.
Ensi vuonna annatte siitä 5 prosentin yhteisöverokohennuksen
kylläkin, mutta ne isot leikkaukset ovat sitä,
mitä äsken kerroin.
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pekkariselle vastauksena, että en
väittänyt mitään muuta kuin
sitä, mitä Kuntaliiton pääekonomisti
Juhani Turkkila ja apulaisjohtaja Reijo Vuorento esittelivät
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostolle, eli kokonaissummia
niistä rahaliikkeistä, mitä kuntien ja
valtion välillä tulee tapahtumaan kokonaisuudessaan
kaikkien ynnäilyiden ja plussien jälkeen. Se näyttää kiistatta,
että kunnille rahavirta on ensi vuonna suurempi kuin se
on tänä vuonna. Se oli se kiistaton fakta, joka
näistä papereista löytyy. Siitä oli
kysymys, enkä väitä vääristeleväni
mitenkään, vaan ainoastaan siteerasin Kuntaliiton
eduskunnassa esittelemiä talouslukuja.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ihan ryhdikästä puolustaa.
Varmaan numerot, joita kerrotte tässä — en
nyt niitä tarkkaan muista, mitä äsken
kerroitte, mutta minä luotan siihen, että te olette
kertonut ihan oikeita numeroita. Mutta kun kertoo nämä numerot,
kuinka paljon kuntien kassaan tulee rahaa, ja kun vielä televisioitiin
Suomen kansalle se lähetys, niin kyllä teidän
olisi pitänyt kertoa, minkä takia tämä kassavirran
lisäys, mistä se tulee, että ihan oikein
siellä ovat ne syyt, jotka säädettyjen
lakien perusteella määräävät
valtion maksamaan kunnille näitten ja näitten
lisäkustannusten katteeksi tämän määrän,
ja että sen jälkeen te sitten leikkaatte sen.
Vaikka ette ole sitä edes kertonut, että te leikkaatte,
me olisimme voineet kertoa sen. Mutta pelkästään
se, mikä on tämän kassavirran kasvun
taustalla, se olisi ollut mielestäni korrektia.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Kalliorinteelle täytyy
sanoa, että kun sinä esittelit täällä Kuntaliiton
papereita, niin minä esittelen myös, 14.9., ilmeisesti
päivän tuoreempi. Kuntaliitto toteaa tässä ihan
selkeästi sen, että Kuntaliitto pitää valitettavana,
että maan hallitus budjettiriihessään hyväksyi
kuntien valtionosuuksiin 631 miljoonan leikkauksen. Budjettiesitys
merkitsee sitä, että valtion osuus kunnallisten
palvelujen rahoituksesta vuodeksi vähenee 2,7 prosenttiyksikköä,
ja koko vaalikaudella se tarkoittaa 2,6 miljardia. Tämä on
Kuntaliiton tieto.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yksi osa sitä kunta—valtio-suhdetta
on verotulojen vähennysten kompensointi. Jos kunnallisveroon
kohdistuu verovähennys, niin se kompensoidaan valtionosuuksissa. Se
näkyy juuri lisäsummana siinä. Eli se
pitää katsoa, mistä on kysymys, eikä antaa
sitä kuvaa, että nyt on hallitus päättänyt
lisätä kuntien resursseja. Kustannusjakotarkistus
on lakiin perustuva, se tulee joka neljän vuoden välein,
ja indeksitarkistus on se, minkä pitää tulla.
Tosiasia on se, että valtionosuusprosentti pienenee
2,7 prosenttiyksikköä, ja se on leikkaus. Ei kannata
antaa sitä kuvaa, että nyt hallitus päätti lisätä kuntien
resursseja. Minäkin olen vanha päätoiminen
tilastomies ja pystyn tilastoilla näyttämään
yhtä sun toista, mutta kannattaa kertoa tausta, mistä tässä on
kysymys.
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä tuo 7 minuutin ryhmäpuheenvuoro
ei anna mahdollisuutta kaivaa kaikkia taustoja esille, joten pitäydyin
siinä kokonaissummien tarkastelussa, mikä on rahaliikenne
valtiolta kunnille tänä vuonna ja mikä se on
ensi vuonna. Samaisessa Kuntaliiton paperissa sanotaan myös,
että kun kaikki vaihtoehdot otetaan huomioon, saadaan 12
erilaista tapaa esittää samoja lukuja ilman, että yksikään
näistä 12 vaihtoehtoisesta muutosvaikutusten laskentatavasta
olisi väärin. Eli siinä meillä on
tilastotietoa. Minun lyhyen matematiikan opintoni riittävät
parhaiten tarkastelemaan näitä kokonaissummia,
ja ne ovat sellaiset kuin ne pöntöstä suorassa
tv-lähetyksessä sanoin.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Näin aluksi totean, mistä tässä on
koko päivä keskusteltu ja juupas—eipäs-keskustelua
käyty kuntauudistuksessa eli pakosta, pakkoliitoksista,
ei palveluista ja alueitten kehittämisestä elinkeinomielessä.
Arvuutellaan vaan, mitä sieltä ministeriöstä on
tulossa, ja tulossa on, näin ministeri Virkkunen on luvannut.
Malttakaa hieman mielenne vielä.
Edellisen hallituksen aikana rakennettiin hallintorakenteita.
Minä en nimitä niitä himmeleiksi, koska
minun mielestäni himmelit kuuluvat jouluun ja se on rauhan
aikaa ja nyt ei suinkaan ihan sitä vietetä. Mutta
joka tapauksessa näitä rakenteita luomalla luovutettiin
monessa tapauksessa kuntien päätösvallasta
yli puolet organisaatiolle, jossa demokraattisesti valittujen valtuustojen
sana ei todellakaan ole kuulunut. Miksi? Siksi, että tällä järjestelyllä saatiin
säilytettyä valtuustopaikkoja ja näennäisesti
itsenäisiä kuntia, vaikka yli puolet rahapäätöksistä tekee
joku muu. Viis siitä, kuka tekee päätöksiä,
kunhan lumevalta säilyy. On toki toimivia, suuria hallintorakenteita
olemassa.
Tulokulma asiaan on oppositiolla siis väärä. Ei
pidä rakastaa tänäkin päivän
paljon esillä olleita vaakunoita vaan keskittyä siihen,
että me tavalliset kansalaiset saamme laadukkaat palvelut ja
alueen elinkeinojen kehittämisen, joista sitten voimme
myöskin nauttia. Kuntauudistuksen myötä siihen
on mielestäni mahdollisuus, kunhan pidämme mielessä yhden
asian, sen, että kunta on ihmistä varten, ei kunta
vallanpitäjiä varten.
Monesti kuulee väitteen, että kuntaliitoksen myötä ihmisten
kyky vaikuttaa elinympäristöönsä heikkenee.
Mielestäni tämä on edelleen opposition
ja oman asemansa puolesta pelkäävien ja samojen
puolueitten kunnallispäättäjien sanelemaa
höpöhöpöä, jonka he
tarjoilevat heinäsirkkaparvien ja luonnonmullistusten kera.
Niin huono on hallituksen kaavailema kuntauudistus opposition ja
byrokraattien mielestä, kuullut olen.
Todellisuudessa kuntaliitoksella on mahdollista olla demokratiaa
vahvistava vaikutus. Kuten edellä totesin, monet kunnat
ovat luopuneet omasta päätösvallastaan
hallintoelimille, joihin kuntalaiset eivät pääse
vaikuttamaan. Tällöin tietysti julkisuus ja päätösten
läpinäkyväisyys on heikompaa kuin jos
päätöksen olisi tehnyt kunta itse. Kuntaliitosten
myötä tällaiset ongelmat osittain ainakin
poistuvat, sillä yhtyneet kunnat voivat luopua turhista
hallintorakenteista ja tuottaa palvelut itse. Vahvassa peruskunnassa
kunnan itsemääräämisoikeus on
vahva ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat paremmat.
Kuntaliitos vaatii usein hikeä ja varmasti kyyneleitäkin,
sillä tunteet ovat pinnassa, kun keskustelut yhden tai
useamman kunnan liittämisestä toisiinsa aloitetaan.
Kunnan nimi, kotipaikkaromantiikka, saattaa muodostua tärkeimmäksi asiaksi
sekä se, mitkä ovat puolueiden väliset voimasuhteet,
ajattelematta hetkeäkään kuntalaisen
todellisia tarpeita eli palveluita ja mahdollisuuksia vaikuttaa
omaan elinympäristöönsä. Rakkaus
omiin kotikulmiin todella säilyy, tiedän muutamista
kuntaliitoksista; ei se identiteetti sieltä minnekään
häviä.
Vaikeiden kuntaliitosten varalta kunnalla tuleekin olla asioitten
niin vaatiessa mahdollisuus siirtää koko liitosasian
selvittäminen ulkopuoliselle selvitysnaiselle tai -miehelle.
Selvitysmies kykenee todennäköisesti laittamaan
tunteet ja turhan vastakkaisasettelun sivuun ja arvioimaan kuntien
taloudellista tilannetta sekä palveluiden laatua ja niiden
riittävyyttä meille tavallisille kuntalaisille
kuntalaisia kuunnellen. Kunnanvaltuustot tietenkin viime kädessä päättävät,
hyväksyvätkö ne selvitysmiehen esitykset.
Uskon ja toivon, että seuraavina vuosina tulemme näkemään
suuria muutoksia suomalaisessa kuntakentässä.
Hyvin suunniteltu kuntauudistus säilyttää palveluiden
laadun ja mahdollistaa jopa sen, ettei sitä kunnallisveroa
jatkuvasti nosteta. Jos takerrumme täysin turhiin kysymyksiin kuntien
nimistä, vaakunoista ja määrästä,
voin taata, että ainoa todellinen häviäjä on
kuntalainen itse.
Lopuksi totean, että erittäin vaikea kysymys kuuluu,
kuka ottaa vastaan ne kunnat, joita kukaan ei taloussyistä enää huoli.
Valtioko? Esimerkkejä tästä on jo nyt.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa kunnioitettu herra puhemies! Mennään
aluksi perusteisiin, miten tullaan kunnan jäseniksi. Jokainen
ihminen on kunnan jäsen sen vuoksi, että on kerran syntynyt
tänne. Minulla on edustajatoverina paloesimies, joka voi
kertoa tarkemmin, miten tullaan palokunnan jäseniksi. Osuuskunnan
jäseniksi tullaan sillä tavoin, että maksetaan
osuuspääoma. Itse pappina tiedän sen
myös, miten tullaan seurakunnan jäseniksi: se
tapahtuu kasteen kautta. Mutta kunnan jäseniksi tullaan
sillä, että on kerran synnytty. Eli ollaan ihmisoikeuksien äärellä,
ollaan myös hyvin lähellä perussuomalaisen
ajattelun ydintä: jokainen ihminen, jokainen ihmiselämä on
arvokas, jokaista ihmiselämää tulee aina
ja jokaisen ihmisen ihmisoikeutta aina tinkimättömästi
puolustaa. Ja kun näin on, niin tiedämme hyvin,
että ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa.
Monessa puheenvuorossa täällä on jo puhuttu
siitä, että kunta on ihmisiä varten eivätkä ihmiset
kuntaa varten. Minä selvennän, ettei tule väärinkäsityksiä jostakin
aggressiopuheesta, kun käytän termiä "Humen
giljotiini": Hän oli filosofi, David Hume. Hän
tarkoitti sitä, että on jyrkkä ero sillä,
miten asiat ovat, ja sillä, miten niiden pitäisi
olla. Ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa.
Meillä on hyvä kuntalainsäädäntö,
mutta kunnat monessa tapauksessa eivät selviä velvoitteistaan,
ja sen vuoksi, niin kuin jo päivällä sanoin, kuntauudistus
on välttämätön, mutta sitä ei
saa toteuttaa pakolla. Perussuomalainen ajattelu lähtee
siitä, että on tärkeää,
että on terveitä kuntia, joilla on selkeä identiteetti,
terveesti ylpeä identiteetti, mutta jotka ennen kaikkea
tarjoavat kuntalaisille välttämättömät
palvelut tinkimättä, jokaisen ihmisen ihmisarvoa
kunnioittaen. Tässä meidän ajattelumme
poikkeaa jyrkästi keskustasta. Aivan oikein on täällä sanottu,
että keskustalle on tärkeää,
että valta säilyy ja herrapaikkoja on riittävästi.
Minä tiedän: kotikuntani lakkautettiin kuusi vuotta
sitten. Päivällä, kun kerroin tästä tilanteesta
vähän, niin arroganssia, ylpeyttä täällä vain kohtasin
puheissa. Meiltä ovat hävinneet taksipalvelut
sen vuoksi, että yhden kunnan alueella on taksi. Meillä ei
siellä Vehmersalmen taajamassa ole taksia. Meillä oli
yli vuoden posti poissa. Tämä on todellisuutta
laajalti Suomessa. Siinä mielessä on hyvä,
että keskusta teki tämän välikysymyksen,
jotta nämä asiat, jotka ihmisen kannalta koskettelevat
jokapäiväistä elämää ja ovat
myös ihmisarvokysymyksiä, koska jokaisella täytyy
olla oikeus vapaasti valita asuinpaikkansa, tulevat esiin. Mutta
tässä ei saa olla poliittinen tendenssi sellainen,
että halutaan tällä keskusteluun nostamisella
vain varmistaa omat asemat. Se on sellaista tyypillistä brezhneviläistä vallankäyttöä.
Elintärkeää on — jääköön
tästä keskustelusta siemeneksi itämään
meille se — että todellakin muistamme, että jokainen
ihminen, jokainen ihmiselämä on arvokas, kunnat ovat
kuntalaisia varten palvelemaan, toteuttamaan jokaisen ihmisen ihmisarvoista
elämää.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Edelliselle puhujalle täytyy
kyllä sanoa, että meidän täytyy
varmasti, kaikkien päättäjien, miettiä sitä ensimmäistä porrasta,
kun menemme päättäjän paikalle,
hakeudumme ehdokkaaksi valtuustoon ja mietimme sen jälkeen,
mikä meidän tehtävänkuvamme
on. Mahtaakohan se kaikilla olla vaan se valta? Veikkaan, että vastuukysymykset
ovat tärkeimpiä ja kuntalaisten asioista huolehtiminen
on se tärkein tehtävä kaikilla valtuutetuilla,
jotka kunnallispolitiikassa toimivat. En usko, että se
valta on se ensimmäinen ohjain, minkä vuoksi toimitaan.
Arvoisa puhemies! Kuuntelin ilolla tuossa edellä edustaja
Koskisen puheenvuoroa. Minusta hän toi esille inhimillisen
puolen tästä laista, nimenomaan sen inhimillisen,
ihmistä lähellä olevan puolen. Jaksan
luottaa siihen, että jos hallituspuolueissa on enemmän
tällaisia edustaja Koskisen kaltaisia kansanedustajia,
niin tähän lakiin löytyy vähän
pehmeämpääkin puolta.
Käytäväkeskustelu kuntauudistuksesta
ei mielestäni ole termistöltään
oikea. Mielestäni pitäisi puhua kuntahaipakasta
ennemmin kuin kuntauudistuksesta. Tämä haipakka
kuvaa mielestäni hyvin sitä tunnelmaa, mikä kuntakentällä tänä päivänä on
sekä kuntapäättäjien keskuudessa
että kuntalaisten keskuudessa.
Kuntalaisten selkeä viesti tämän
uudistusesityksen alla, mistä heille on tullut viestiä tiedotusvälineistä,
on selkeästi se, että palveluista, lähipalveluista,
ja kuntaliitoksista pitäisi kyetä keskustelemaan
lähempänä ihmistä. Kauas viedyt palvelut
liian suurissa yksiköissä eivät saa kenenkään
tukea. Päätöksentekoon lähellä kuntalaista
ei myöskään uudistuksen myötä uskota,
ja näin ollen onkin mielestäni turha haikailla
nuorten päättäjien perään,
jos vanhemmat, pitempään valtaa pitäneet
henkilöt eivät kykene näyttämään mallia
tässä päätöksenteossa,
toisin sanoen ajattelevat, että päätöksenteko
etääntyy yhä kauemmas.
Keskustan kuntamalli tunnistaa tosiasiat, jotka näkyvät
tämän päivän kuntalaisen elämässä: asukaspohja,
ikärakenne, väestötiheys ja etäisyydet.
Tästä seuraa suoraan se johtopäätös,
että emme voi tehdä Suomeen minkään
palvelun, kuntarakenteesta puhumattakaan, pohjalta yhtä ainutta
mallia. Väestörakenne, mitä on käytetty esimerkkinä hyvässä ja
pahassa, määrää erittäin pitkälle
koko kunnan elämisen mahdollisuudet. Ennakoinkin siksi
jo tulevaa valtionosuusuudistuksen vaihetta — sehän
on tulevina vuosina edessämme. Toivon, että nyt
jo pannaan painoarvoa ennalta ehkäiseviin toimiin jälkiseuraamusten
hoidon sijaan. Eduskunta on tästä asiasta lausunut
useaan kertaan eri mietinnöissään, ja
toivon, että tämä on myös eduskunnan
yhteinen kanta tulevaisuudessa.
Suurten kuntien lanseerauksen myötä suurin epätietoisuus
liittyy siihen, mitkä ovat ne ohjauskeinot, millä kuntia
saatetaan yhteen tämän hallituksen uuden mallin
myötä. Hallitus perustelee ratkaisuaan kuntauudistuksesta
palvelujen turvaamisella. Myös taloudelliset perusteet
ovat tulleet monessa puheessa esille. Meistä jokainen ymmärtää kuunneltuaan
kuntaministeri Virkkusen puhetta, että rahoitus on näistä vahvin
käytettävä keino. On turha vähätellä rahoituksen
merkityksettömyyttä suhteessa kuntien yhteenliittämiseen.
Esimerkiksi tämä reilun 630 miljoonan paine kuntiin
päin tällä hetkellä jo aiheuttaa
sen, että monilla kunnilla on neuvot vähissä.
Viittaan myös lisääntyviin tehtäviin,
esimerkiksi nuorisotyöttömyyden hoitoon, josta
tulevat velvoitteet ja vastuut lankeavat kuntien hoidettavaksi.
Yksi vaikuttavimmista viesteistä tässä keskustelussa
liittyen kuntarakenteeseen on ollut, että yksikään
kunta ei säästy kuntarakenneuudistuksen aallolta
tai sen jälkimainingeilta. Tästä herää kuitenkin
kysymys, kun pohjana on työssäkäyntialue,
kuka tai mikä taho ratkaisee ristikkäinvedon työssäkäyntialueen,
koulutussuuntautuneisuuden ja esimerkiksi terveydenhuollon välillä. Nämä palvelurakenteet
eivät suinkaan ole tänä päivänä yhteneväiset.
Millä muulla kuin taloudellisella ohjauskeinolla, siis
pakolla, saadaan aikaan sellainen palvelualue, joka toimisi jollakin tavalla?
Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella ongelmakohdaksi kulminoitui
terveydenhuollossa järjestämisvastuu ja rahoitus.
Mielestäni tämäntyyppisiä asioita
tulisi ratkaista ennen tätä kuntauudistusta. Kehittämishankkeille
yleensä eduskunnassa suodaan ennakkoon jo lisärahoitusta, mutta
tässä tapauksessa voi todeta, että rahoitusta
on viety jo ennalta kunnilta pois, leikkuria on käytetty.
Näin ollen toivoisinkin johtopäätöksenä sitä,
että kun hallituksella on nyt kädessään kartta
ja sillä on maasto, niin esimerkiksi Britannian malliin,
jossa mennään päinvastaiseen suuntaan,
hallitus käyttäisi mieluummin tätä maastoa kuin
sitä karttaa. Johtopäätös saattaisi
olla toisentyyppinen.
Antti Lindtman /sd:
Arvoisa puhemies! Ilta on tässä jo kovin pitkällä,
mutta niin kuin usein tässä salissa käy,
jos jaksaa täällä kuunnella, keskustelun
taso on illan mittaan noussut ja tullut ehkä vähän
analyyttisemmäksi.
Kun tämä keskustelu iltapäivällä kahden
aikaan alkoi ja kuuntelin edustajien Kiviniemi ja Kalmari puheet,
niin tuli vähän sellainen tunne, että nyt
olen joutunut keskustan tupailtaan, tupailtaan, jonka aiheena on
kunnallisvaalikampanjan aloitus. Ja silloin ajattelin — vielä silloin ajattelin —
että mikäli
näin on, niin kyllä eväät ovat
vähissä, koska eihän täällä pakosta
ole enää puhunut oikeastaan juuri kukaan muu kuin
keskusta, ja se on ehkä nyt tämän keskustelun
kuluessa tullut selväksi, eli pakkoliitoksia ei tule.
Oikeastaan ainoa, joka tässä salissa enää tuntuu
uskovan ylhäältä annettuihin ratkaisuihin,
on keskusta, joka tarjoaa nyt vaihtoehdoksi lähipalvelulakia,
jossa siis käytännössä viedään
esimerkiksi Inarin kunnalta sen valtuuston suvereeni oikeus päättää siitä,
minkä tyyppinen palveluverkko siellä on niihin
paikallisiin olosuhteisiin. Täällä hyvä ystäväni
edustaja Saarikko puhui siitä, kuinka kuntapäättäjiä pitää arvostaa.
No, onko kuntapäättäjien arvostamista
se, että annetaan täältä ylhäältä laki
ja sanotaan, että tämän ja tämän
etäisyyden päässä pitää olla
nämä ja nämä palvelut? Emmekö me
luota kuntiin tässä, hyvät edustajakollegat?
Sitten on tosin kysymys siitä — esimerkiksi korkeasti
kunnioittamani edustaja Tölli täällä tätä kysyi — että kun
on nyt tullut selväksi, että hallitus ei tee pakkoliitoksia,
niin mikä se pakko sitten tulee tässä olemaan,
se tässä tuntuu olevan vähän
epäselvää. Jonkinnäköistä ohjausta
tarvitaan, ja kun tämä on epäselvää,
niin tuntuu todella ihmeelliseltä, että siitä,
että hallitus suunnittelee jonkinnäköistä uudistusta,
se ansaitsisi kaatua. Tässä suhteessa voi sanoa,
että tuntuu siltä, että tämä välikysymys
on tehty sen perusteella, että valtiovarainministeriön
nettisivuille on laitettu pari Tilastokeskuksen karttaa, siltä pohjalta on
välikysymys tehty. Jos tällä pohjalla
lähdetään loppuhallituskausi menemään,
niin siellä Tilastokeskuksessa on kyllä niin paljon
aineistoa, että meillä täällä istumista
riittää, mutta eiköhän meillä lihakset
kestä.
Tässä uudistuksessa alueet otetaan eri tavalla huomioon.
Täällä on kaupunkiseudut, sitten on nämä haja-asutusalueet,
jotka vaativat erilaisen mallin, ja sitten on tämä metropolialue,
joka vaatii ihan omanlaisensa mallin. Eikä tässä prosessuaalisestikaan,
mitä tulee kuntien kuulemiseen, ole eroa siihen, mitä Paras-hankkeessa
tehtiin. Silloinkin oli malleja — joskin paljon erilaisia malleja,
jotka nyt ovat synnyttäneet näitä erilaisia
rakennelmia — silloisella hallituksella oli malleja, ja
sen jälkeen lähdettiin kuntakierrokselle. Niin
tehdään, ja toivon tietysti, että siinä kuntia
kuunnellaan.
Kun edustaja Rehula täällä ihmetteli,
miksi tavoitellaan elinvoimaista kuntarakennetta, että eihän
kuntarakenne voi olla elinvoimainen, niin en tiedä, mitä ne
puolueet, jotka ovat silloin istuneet hallituksessa, kun Paras-lakia
ovat tehneet, ovat ajatelleet, kun ovat ensimmäiseen pykälään laittaneet,
että lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen
ja eheä kuntarakenne, siis että lain tavoitteena
on elinvoimainen kuntarakenne. Tuntuu siltä, että nyt
sen jälkeen, kun vaalit on käyty, tätä kohta
ehkä vanhaa lakia katsotaan eri silmin.
Arvoisa puhemies! Edustaja Thors täällä puhui
asiaa siitä, millä tavalla tätä metropoliseudun erityisaluetta
pitäisi vähän erityyppisesti lähestyä.
Minun terveiseni ministerille on se, että sitä pitäisi
lähestyä nimenomaan tämän yhdyskuntarakenteen
eheyden ja segregaation näkökulmasta, eli kun
se on niin iso työssäkäyntialue, että sinne
ei sama malli päde kuin muualle Suomeen, niin kun niitä periaatteita
mietitään, niin yritettäisiin edistää niitä ratkaisuja,
jotka eivät edistä segregaatiota, ja toisaalta
yritettäisiin edistää niitä ratkaisuja
nimenomaan, jotka sitä purkaisivat, ja toisaalta myöskin
sitä, että yhdyskuntarakenne ei leviäisi.
Senpä takia juuri metropoliseutu tarvitsee ihan oman ajattelunsa,
ja tässä ajattelussa en sulkisi mitään
malleja pois.
Jaana Pelkonen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kuntien velvollisuutena on huolehtia
siitä, että niiden asukkaille tarjotaan kaikki
lakisääteiset palvelut. Nykyisellään
osa kunnista ei kuitenkaan pysty näitä velvoitteita
täyttämään, vaikka haluaisikin,
eikä tilanne tule tästä tulevaisuudessa
helpottumaan, päinvastoin. Esimerkiksi väestön
ikääntyminen aiheuttaa kunnille menojen nousupaineita,
joista noin puolet kohdistuu kuntien järjestämisvastuulla
oleviin hoito- ja hoivapalveluihin.
On aivan selvää, että kansalaisten
lähipalvelut voidaan taata ainoastaan muodostamalla vahvoja
ja taloudellisesti elinvoimaisia kuntia, jotka pystyvät
itse tuottamaan suurimman osan peruspalveluistaan. Siksi hallituksen
ajama kuntauudistus on aivan välttämätön.
Vaihtoehtoja ei ole. Tilanteessa, jossa julkista taloutta uhkaa
lisäksi niin maailmantalouden kriisi kuin kestävyysvajekin,
ei esimerkiksi teidän keskustalaisten ajama lähipalvelulaki
ole realistinen vaihtoehto. Säätämällä vain
uusi laki ei itse asiaa eli palveluiden turvaamista hoideta mitenkään,
sillä ylimääräistä rahaa
ei löydy kunnilta eikä sitä löydy myöskään
valtiolta. Kaiken lisäksi lähipalvelulaki kaventaisi
kuntien itsehallintoa, kun valtio määrittäisi,
miten palvelut tulisi järjestää.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ja
siihen vaikuttavat taustatekijät ovat olleet esillä jo
vuosia. Vasta nyt on kuitenkin ryhdytty tositoimiin. Uudistuksen
vauhdittamiseksi hallitus on muun muassa sitoutunut poistamaan lainsäädännöstä kuntaliitoksia
vaikeuttavia tekijöitä sekä uudistamaan
valtionosuusjärjestelmää nykyistä kannattavammaksi.
Ja uudistukset tulevat todella tarpeeseen.
Nykyisellään pidämme keinotekoisesti
kuntia pystyssä siirtämällä veroeuroja
kuntien kesken vauraammista kunnista köyhemmille kunnille. Järjestelmän
suurimpia maksajia ovat Helsinki, Espoo ja Vantaa, joista Helsinki
maksaa tänäkin vuonna verontasausta eniten eli
peräti 303 miljoonaa euroa. Asukasta kohden laskettuna
tämä on noin 527 euroa per helsinkiläinen,
ja helsinkiläisenä veronmaksajana pidän
tätä täysin kohtuuttomana. Jo tällä hetkellä Pääkaupunkiseudulle
kasaantuu hyvin erityyppisiä haasteita kuin muihin kuntiin.
Helsingissä esimerkiksi tukipalveluita ja kotoutumisapua
tarvitsevien maahanmuuttajien suhteellinen väestönosuus
on huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Lisäksi
monet sosiaaliset ongelmat kasautuvat tyypillisesti suurkaupunkeihin,
eikä Helsinki ole tässä mikään
poikkeus.
Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei huomioi näitä metropolialueen
erityispiirteitä. Metropolialueen ihmisten eli yli miljoonan
suomalaisen tarpeet tuntuvat unohtuvan myös keskustalaisilta.
Te esitätte välikysymyksessä yhtenä pääargumenttina,
kuinka hallitus heikentää kuntien taloutta muuttamalla
verotulojen tasausjärjestelmää. Haluankin
kysyä paikalla olevilta keskustalaisilta, onko teidän
mielestänne oikein maksattaa helsinkiläisten rahoilla
syrjäseutujen kuntahallintokuluja tilanteessa, jossa Helsingin
nykyisillä verotuloilla pystytään tuskin
edes turvaamaan kaupunkilaisten omia palveluita.
Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme Suomessa nyt todellista yhteen
hiileen puhaltamista. On selvää, ettei maamme
selviä kirkonkyliin perustuvalla kuntarakenteella nykypäivän
haasteista. Sen sijaan tarvitsemme kuntarakenteen vastuullista kehittämistä kohti
työssäkäyntialueisiin perustuvia peruskuntia
ja oikeudenmukaista verotusjärjestelmää.
Tässä työssä meidän
kaikkien on pystyttävä jättämään
taaksemme kaikenlainen kotiinpäin vetäminen ja
ajateltava isänmaan etua. Tämä tarkoittaa
avointa mieltä ja yhteistyötä maamme
jokaisessa kolkassa aina täältä Pääkaupunkiseudulta
lähtien.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Pelkonen, minusta tuntuu, että te
ette tainnut tietää, mitä te puhuitte. Minusta
se on vakava asia. (Aila Paloniemi: Samaa mieltä!) Vielä vakavampi
asia, jos tiesitte, mitä puhuitte.
Kuntien rahoitusjärjestelmä on kokonaisuus. Sillä rahoitetaan
palveluita. Me emme saa tähän maahan rakennettua
sellaista järjestelmää, jos meillä on
enemmän kuin yksi kunta, jossa ei ole verotulojen tasausta.
Siinä on kysymyksessä kuntien palveluiden rahoittaminen.
Ja meille on yhteinen etu, että meillä on toimiva
pääkaupunki ja sinne keskittyy tiettyjä asioita,
jotka maksavat veroja. Täällä on keskushallinto,
monien yritysten pääkonttorit, ja se on meidän
yhteinen etumme. Ne maksavat veroja, jotka tulevat kaupungille,
mutta jos emme pysty ajattelemaan sitä, että resursseja
tasataan, niin ei tässä sitten pystytä palveluita
koko maassa järjestämään. Tämä on erittäin
kylmää puhetta. Minä toivon, että tämän tyyppisiä puheenvuoroja
ei tarvitse kuunnella.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on
monta kertaa todettu jo, kunta on asukkaita varten. Tämä tosiasia
tahtoo välillä unohtua, kun rakenteet ja valta
alkavat ohjata keskustelua. Demokratiassa jokaisella kuntalaisella
on yksi ääni, jolla hän voi vaikuttaa
siihen, miten yhteiset palvelut kunnassa järjestetään.
Parhaimmillaan kuntademokratia toimii suorana, avoimena, läpinäkyvänä ja
tehokkaana, vallan ja vastuun välinen yhteys on kaikille
osapuolille selvä ja kontrolli pysyy kuntalaisten käsissä.
Jotta ihminen todella voi vaikuttaa päivähoidon,
koulun, hammashoidon, terveyskeskuksen tai vanhuspalveluiden laatuun
ja toimivuuteen, on päätöksenteko pidettävä lähellä kuntalaisia.
Siksi me tarvitsemme lisää vahvoja peruskuntia
ja vähemmän kuntayhtymiä, vähemmän ylikunnallisia
himmeleitä, vähemmän välillisiä hallintorakenteita,
joissa päätöksenteko on karannut pois
kuntalaisen eli palveluiden rahoittajan ja käyttäjän
ulottuvilta.
Välikysymyksessä keskusta on huolissaan lähipalveluiden
tulevaisuudesta ja epäilee, että lähipalveluiden
saanti vaikeutuu. Tätä ajatusjuoksua on vaikea
ymmärtää. Kuntauudistus nimenomaan takaa
lähipalvelut. Vahvempi kunta ja vahvempi rahoituspohja
ei tarkoita ihmisten arkisten palveluiden keskittämistä.
Kuntauudistuksen tavoite on yksinkertaisesti se, että saamme palveluiden
järjestämiselle ja rahoittamiselle vahvan ja vakaan
pohjan, peruskunnan, jossa on riittävä väestöpohja
ja ennustettava tulokertymä. Jos kunnan rahoituspohja on
vahva ja kunnan asukkaat voivat itse tehdä päätökset
palveluiden järjestämisestä, silloin
me saamme myös palveluiden tuotantoon ennustettavuutta
ja luotettavuutta. Silloin lähipalvelut voidaan järjestää kuntalaisille
sopivalla tavalla, käyttäjien mielipiteitä kuunnellen
ja jokaisen kunnan omat erityispiirteet huomioiden.
Arvoisa puhemies! On selvää, että vahvempi yksikkö pystyy
kehittämään palveluita paremmin. Se pystyy
takaamaan sujuvasti toimivat palvelut ja varmistamaan myös
sen, että palveluiden kokonaisuus toimii ihmisten näkökulmasta järkevästi
ja vaikuttavasti. Käytännössä esimerkiksi
riittävän kokoisessa terveyskeskuksessa henkilöstöä koskevat
järjestelyt saadaan toimimaan ja jonot vähenemään,
kun vaikkapa sijaisuuksia voidaan järjestää joustavasti.
Myös henkilöstön ammattiosaaminen saadaan
parhaaseen käyttöön ja osaamista voidaan
kehittää.
Silloin kun kunta voi työnantajana esimerkiksi tässä terveyskeskuksessa
tarjota työntekijälle arkiseen työhön
tukea ja joustoa, terveyskeskus on myös selkeästi
houkuttelevampi työnantaja. Tämä on todella
tärkeää, kun tiedämme, että tällä hetkellä monissa
kunnissa on erittäin vakavia puutteita riittävän
henkilöstön saamisessa. Henkilökuntavajeet
johtavat siihen, että kuntalaiset joutuvat hyvin eriarvoiseen
asemaan riippuen siitä, onko palvelu tarjolla vahvassa
kunnassa vai jossakin hallintohimmelin syrjäisessä nurkassa.
Arvoisa puhemies! Kunnan on oltava riittävän
vahva, jotta se voi turvata palvelut ihmisten lähellä.
Vahvassa kunnassa voidaan aidosti päättää,
miten ja missä palvelut kuntalaisille tarjotaan. Esimerkiksi
perusterveydenhuoltoa voidaan jalkauttaa syrjäisemmillekin
perukoille, kun vaikkapa terveysbussit otetaan käyttöön. Tällä hetkellä tilanne
on se, että syrjäseudulta tullaan kuntakeskukseen
palvelun perässä.
Toisin sanoen nimenomaan tällä hetkellä ja nykyisellä kuntarakenteella
suurella osalla kunnista ei ole edellytyksiä järjestää palveluita
aidosti lähipalveluina. Kaiken ratkaisee se, asuuko kuntalainen
kuntakeskuksessa vai jopa maakuntakeskuksessa. Eli huoli, jonka
keskustapuolue esittää, on todellinen, jos jatkamme
nykymenolla yhteistyöalueisiin ja hallintohimmeleihin tukeutuen.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan kuntauudistus mahdollistaa
aivan uudella tavalla etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden
laadun parantamisen. Näen tämän suurena
mahdollisuutena.
Lopuksi on todettava, että jokainen rakenteellinen,
hallinnollinen tai toiminnallinen uudistus edellyttää myös
yhteistyötä kuntapäättäjien
ja henkilöstön kanssa ja ennen kaikkea hyvää johtamista
niin kunnissa kuin valtiollakin. Ylhäältä päin
käskytetyt hallintouudistukset eivät kuulu tähän
päivään. Vain jos toimimme yhteistyössä ja
avoimesti, voimme saada aikaan kestäviä tuloksia.
Haluan esittää hallitukselle täyttä luottamusta,
kun tätä työtä nyt lähdetään
tosissaan kunnissa ja kuntalaisten kanssa tekemään.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tänään varsinkin
hallituspuolueen edustajat ovat kysyneet, miksi välikysymys
kuntapolitiikasta. Itseäni ainakin opposition kansanedustajana
ja myöskin varmasti useita kuntalaisia ja varmasti useita
kuntien ja maakuntien luottamushenkilöitä kylmäävät
hallituksen kaavaillut kuntauudistukset. On tarpeen nostaa kissa
pöydälle silloin, kun siihen on tarvetta, ja nyt
tämä välikysymys kuntauudistuksesta on
tarpeen.
Mikä on todellinen pohja vahvoille peruskunnille, työssäkäyntialueille,
kuntien pakkoliitoksille? Erityisesti hämmentää ministeri
Risikon uusi sote-piiri-malli. Te puhutte siitä, että himmeleitä täytyy
karsia ja hallintoa myöskin. Keskittäminen on
tämän hallituksen pohja.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistuksen toteuttamiskeino
kuvaa hyvin ehdottomuuden ilmapiiriä. Hallitus haluaa runnoa
kuntarajat uusiksi hyödyntämättä kuntapäättäjien
ainutlaatuista tietämystä ja tuntemusta paikallisoloista.
Ovatko yli 10 000 luottamushenkilöä, siis
useiden puolueiden luottamushenkilöt, tässä asiassa
nyt väärässä? Kun kuntarajat
piirretään Helsingistä käsin
työssäkäyntialueiden mukaan, keskuskuntien
reunamille jäävät lakkautettavat kunnat
voivat alkaa sammutella valojaan. Kyllä suuret kaupungit,
kaupunkiseudut tälläkin hetkellä pärjäävät,
mutta mitä tapahtuu näiden alueiden ulkopuolella?
On kohtuutonta kuntapäättäjiä ja
kuntatyöntekijöitä kohtaan, että vuosien
työ kuntaliitos- tai yhteistoiminta-alueen suunnittelussa
valuu täysin hukkaan. Epävarmuus tulevasta vaikeuttaa väistämättä kuntien
toimintakykyä. Kuntien omaa aktiivisuutta uusien ratkaisujen
tuottamiseksi on turha odottaa, kun tähän mennessä tehty arvokas
työ lakaistaan nyt maton alle.
On sanottu, että Paras-lakia ei tarvitse nyt enää tästä lähtien
toteuttaa. Mutta, arvoisa kuntaministeri, laki on voimassa. Yllytättekö te
kuntia ja kuntalaisia lain rikkomiseen tässä vaiheessa?
Kun kuntarajat piirretään työssäkäyntialueiden
mukaan, seuraavaksi hallituksen on helppo perustella, että myös
palvelut kannattaa tuottaa siellä, missä ihmiset
päivittäin kulkevat, eli suurten kaupunkikeskusten
alueilla. Näin lähipalvelut voidaan vähitellen
lakkauttaa reuna-alueilla. Lakihan ei määrää,
miten kaukana lähipalvelut voidaan tuottaa. Kuntapalveluiden
mukana kaikkoavat myös yritysten tarjoavat palvelut. Kaupunkilainen
ei tule ajatelleeksi, kuinka hankalaksi arki käy, kun esimerkiksi
lähin pankkiautomaatti ja bensa-asema sijaitsevat monen
kymmenen kilometrin päässä.
Miten kuntauudistuksessa käy paikallisen vaikuttamisen?
Kun kuntien koko rajataan työssäkäyntialueiden
mukaan, lähenee kuntakoko nykyisten maakuntien kokoa. Mitä kauemmaksi päätöksenteko
kuntalaisesta viedään, sen pienemmiksi koetaan
vaikutusmahdollisuudet oman kunnan asioihin.
Keskustaa syytetään jatkuvasti siitä,
että kuntatalojen valoja ei saa sammuttaa, vaikka kunnilla
menisi kuinka huonosti. Tämä syytös on
vailla perusteita. Keskustan saadessa kuntaministerin salkun vuonna
2003 kuntia oli 444. Lukumäärä on 8 vuoden
aikana tippunut 336:een, ja jo tehdyt kuntaliitospäätökset
pienentävät kuntien määrää edelleen.
Keskustalaiset kunnat ovat olleet suunnannäyttäjiä vapaaehtoisissa
kuntaliitoksissa, ja tähän vapaaehtoisuuteen myöskin minä haluan
tulevaisuudessa uskoa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että me olemme keskustassa
esittäneet lähipalvelulakia, jonka eteen teemme
töitä, sillä haluamme todellakin palvella
suomalaisia niin, että päiväkodin, koulun,
terveyskeskuksen ja vanhainkodin tulee olla siellä, missä ihmiset
myöskin asuvat ja tekevät töitä.
Janne Sankelo /kok:
Arvoisa puhemies! Eduskunnalle esitetyssä välikysymyksessä Suomen
Keskusta kysyy, miten hallitus aikoo turvata palvelut ja vaikuttamisen
mahdollisuudet koko maassa. Kysymyksen asettelu on itse asiassa
paikallaan ja aihe ajankohtainen. Kysymyksessä ei ole vikaa.
Eduskunta on oikea paikka puhua kansalaisille tärkeistä peruspalveluista
ja niiden järjestämisestä. Tämän
päivän keskustelu luo hallituksen työlle
pohjaa. Jokaisella suomalaisella on oikeus laadukkaisiin palveluihin
asuinkunnastaan riippumatta. Suomalaiset perheet tarvitsevat hyvää päivähoitoa,
laadukkaita kouluja, luotettavaa terveydenhoitoa ja turvallisia
vanhuspalveluja joka päivä.
Kun välikysymyksen tarkoituksena on kuitenkin ilmeisesti
kyseenalaistaa hallitusohjelmaan kirjattu tarpeellinen tavoite koko
maassa toteutettavasta kuntauudistuksesta ja pyrkiä kaatamaan
maan hallitus, asia muuttuukin hankalammaksi. On aiheellista tuoda
esiin oikeaa uudistuksen tarkoitusta.
Tietoisuus siitä, että Suomen kuntarakenne
ei vastaa nykyajan asettamia vaatimuksia, ei ole uusi asia. Kuntauudistusta
kaavailtiin jo 1960-luvulla ja tuumasta päästiin
silloin jo toimeenkin. Kuntaliitoksia tehtiin esimerkiksi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla
useita jo 1970-luvun alkupuolella. Jälkikäteen
arvioituina ne ovat olleetkin erittäin onnistuneita — och
samma på svenska. Sen jälkeen vedettiin pidempi
henkonen, kunnes Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus aloitti
niin sanotun Paras-hankkeen, jonka seurauksena suomalaista kuntarakennetta
ryhdyttiin muokkaamaan.
Arvoisa puhemies! On asian johdonmukaista jatkoa, että Jyrki
Kataisen ensimmäinen hallitus haluaa jatkaa keskeneräistä työtä.
Oma käsitykseni on, että Suomeen sopii jatkossakin
erikokoisia kuntia mutta niiden taloudellisen vahvuuden ja kilpailukyvyn
tulee olla riittävällä tasolla.
Tällä hetkellä maastamme löytyy
useita esimerkkejä kunnista, jotka ovat taloudellisten
vaikeuksien johdosta joutuneet järjestämään
lähipalvelunsa uudelleen. Tällöin kuntalaisilla
on usein vaikeuksia tietää, mikä taho
heidän palvelunsa järjestää ja
keneen tulee olla yhteydessä, jos kuntalaisella on palveluun
liittyviä kysymyksiä. Tarkoitan tällä sekavia
hallintohimmeleitä, joita on rakennettu, kun tarpeeksi
vahvaa tahtotilaa muodostaa uutta peruskuntaa ei ole ollut.
Usein väitetään, että poliitikoilta
puuttuu kokemusta käytännön työstä.
Kuntarakenteen osalta olen tehnyt mittavan työn virkamiehenä kuntaliitoksen
organisoimiseksi Etelä-Pohjanmaalla. Ylistaron koulutoimenjohtajana
neuvottelin kunnan liittämisestä uuteen Seinäjokeen
vuosina 2007—2008. Liitos tapahtui vuoden 2009 alusta.
Alueella toteutettiin monikuntaliitos. Samaan aikaan Seinäjokeen
liittyi myös Nurmon kunta. Mielestäni Ylistaro
ja Nurmo tekivät oikeat ratkaisut. Koulutoimen määrärahat
olivat huvenneet ainakin Ylistarossa kunnan taloushaasteiden edessä,
ja tarvittiin oikeasti uutta, vahvaa peruskuntaa tuottamaan perusopetuspalvelut
ylistarolaisille. Mielestäni tuossa kuntaliitoksessa toteutui
se henki, jota tarvitaan myös tulevassa kuntarakennelaissa
ja kuntauudistuksessa. Poliittisen kähminnän sijaan
haluttiin rakentaa uusi kilpailukykyinen ja taloudellisesti vahva
kaupunki. Myös Vaasan ja Vähänkyrön
tuleva kuntaliitos luo pohjaa alueen kilpailukyvylle.
On hyvä, että työssäkäyntialue
on otettu yhdeksi kriteeriksi, jonka pohjalta kuntarakennetta arvioidaan.
Aiemmassa työssäni havaitsin, että toimivien
palvelujen järjestämisessä myös
oikeat etäisyydet ovat huomioon otettava asia. Mikäli
ryhdyttäisiin rakentamaan monikuntaliitosta, jossa olisi
useampia erikokoisia, eri etäisyyksillä toisistaan
olevia kuntia, voivat asiat mennä hankalaksi. Rajahyöty
taloudellisista säästöistä saattaa
tulla vastaan. Vaikka hyväksynkin jo Paras-hankkeessa mukana
olleen ohjailun tarpeen, ei uuden kuntarakennelain pidä olla
pakkolaki. Kuntalaiselle kaikkein tärkeimpiä asioita
on palvelujen laatu ja saatavuus. Kannatan vahvasti taloudellisesti
terveitä peruskuntia tätä työtä tekemään.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama näkökulma tähän
keskusteluun. Ensinnäkin totean sen, että kun
täällä toistuvasti sanotaan, että keskusta
pelottelee tällä kuntauudistuksella, niin se ei
kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Te kaikki olette
huomanneet, minkälaista viestiä tulee tuolta kuntakentältä tämän
kuntakapinan muodossa, mitä asiantuntijat, kunnallis- ja aluetutkijat
ja professorit ovat sanoneet, ja sitäkään
ei pitäisi kyllä väheksyä, mitä kuntalaiset itse
ajattelevat tästä asiasta. Ei ole kovinkaan pitkä aika,
kun Kunnallisalan kehittämissäätiö julkisti
tutkimuksen ja selvityksen, jonka mukaan oman kunnan liittäminen
toiseen kuntaan saa vain noin kolmanneksen kannatuksen.
Sitten totean tähän pakkokeskusteluun vielä sen,
että valitettavasti minun on vaikea nähdä siinä suurta
eroa, onko kysymys pakkoliitoksesta vai sitten siitä, että käytetään
valtiovallan puolelta taloudellisia ohjauskeinoja, keppiä ja
muuta sellaista ohjausta, jolla pakotetaan kunnat liittymään
yhteen. En näe siinä kovin suurta eroa.
Mutta sitten totean sen, joka täällä on
keskustan muutamissa puheenvuoroissa ollut esillä, että kun
käytiin debattia, niin olisi ollut ehkä hyvä saada
pääministeri vastaamaan siihen, mitä hän sanoi
kolme viikkoa sitten tässä salissa, että kuntauudistus
on tällä vaalikaudella keskeisin niistä keinoista,
jolla julkista taloutta voidaan tervehdyttää.
Silloin ei käyty keskustelua siitä, mitä hän oikeasti
sillä tarkoitti, eikä sitä ole avattu
tänäänkään täällä.
Minusta olisi hyvä, että tämä avattaisiin,
kerrottaisiin, miten, millä tavalla ja millä aikavälillä sitten
sitä julkista taloutta tervehdytetään
tällä kuntarakenneuudistuksella, jos se kerran
on tämän hallituksen keskeisin keino.
Sitten kolmantena asiana haluan ottaa kyllä edelleenkin
esille tämän hallituksen ja myös ministeri
Virkkusenkin paljon puhumat ja vähän paheksuvatkin
sanonnat ja lausumat kuntayhtymistä ja himmeleistä.
Ensinnäkin himmeleitähän on ollut paljon
jo aikaisemmin ilman tätä Paras-hankettakin. On
otettu monta kertaa esille, että ne ovat demokratian kannalta
todella huonoja. No, minä tiedän myös,
sen verran aikaa olen itsekin saanut kuntapolitiikassa olla mukana,
että tiedän niitten epädemokraattiset
elementit, ettei valita suoralla vaalilla sinne luottamushenkilöitä.
Mutta jos vaihtoehtona sitten on suurkunta, jossa laitetaan lukuisa
joukko kuntia yhteen ja myös sieltä pitkistä matkoista,
harvaan asutuilta alueilta kuntia siihen keskuskaupungin kylkeen,
niin ei se demokratia parhaiten kyllä siinäkään
toteudu. Sinne valitaan esimerkiksi — meillä on
neljä kuntaa liittynyt Joensuuhun — 59 luottamushenkilön
valtuusto eikä niistä vanhoista kunnista kauhean
paljon suorallakaan kansanvaalilla pystytä valtuutettuja
saamaan, puhumattakaan sitten muihin elimiin. Minusta tämä demokratiapuoli
ei ole näin mustavalkoinen, mitä on annettu ymmärtää.
Kuntayhtymistä haluan kyllä sen toistaa, onko hallitus
toden totta lopettamassa esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestämisen
koulutuskuntayhtymien kautta, joka on minusta erittäin järkevä tapa
järjestää ammatillista koulutusta, tai mitä tehdään
todellakin nykyisille yleensä maakuntapohjaisille sairaanhoitopiireille.
Tämä keskustelu ja ne vastaukset, joita täällä on
muun muassa ministeri Risikolta tästä saatu, ovat
olleet kyllä vähän ristiriitaisia.
Sitten totean vielä hallituksen ja hallituspuolueitten
edustajien, viimeksi edustaja Kiljusen, sanontaan siitä,
että nyt tarvitaan ne vahvat seudulliset peruskunnat, sitä kautta
tulee hyvä. En ole kyllä kuullut hallituspuolueitten
edustajien kovin paljon kantavan huolta niistä ulkopuolisista alueista,
harvaan asutuista pitkien matkojen kunnista, mitä siellä tapahtuu.
Tiedän sen, että on kaavailu siitä, että isäntäkuntamallilla
hoidetaan niitä palveluita, mutta se on jäänyt
tässä keskustelussa aivan tyystin vähälle.
Viimeisenä asiana totean myös sen, että minusta
on erittäin huonoa, että jos tässä salissa meistä 200:sta
noin 160 lienee kunnanvaltuutettuja, niin me epäilemme
ensimmäisenä toistemme valtapoliittisia motiiveja,
että kun tekin olette lähteneet ehdokkaiksi, hallituspuolueitten edustajat
ja kaikki muutkin, niin ei kai teilläkään ensimmäinen
asia ole mielessä, että pääsee
käyttämään valtaa. Kai meillä jokaisella,
kun lähdetään suoriin kansanvaaleihin
mukaan, on ensimmäisenä motiivina se, että halutaan
vaikuttaa asioihin, halutaan tehdä parempaa yhteiskuntaa.
Tapani Mäkinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ihmetellen olen kuunnellut tänään
opposition edustajien puheita, ja mietin, kuinka hallituksen aikomus
pelastaa hyvinvointiyhteiskunta nähdään
aivan väärässä valossa. Tahallaanko
vai tahattomasti, kuka tietää. Hallitus aikoo
nyt turvata kuntien elinvoimaisuuden, itsemääräämisoikeuden
ja kuntapalvelut, eikä yhtään liian aikaisin.
Päinvastoin, olisin toivonut, että jo edellisen hallituksen
aikana olisi päästy sopuun kunnille aivan välttämättömistä uudistuksista.
Nyt on ehdottomasti viimeinen tilaisuus uudistaa järjestelmä niin,
että kunnilla on mahdollisuus vastata tuleviin taloudellisiin
ja demokraattisiin haasteisiin kuntalaisille itselleen mielekkäällä tavalla.
Hallituksen suunnitelma lähteä uudistamaan kuntakarttaa
asiakaslähtöisesti on mielestäni ainoa
oikea tapa tehdä näin mittavia muutoksia. Keskustapuolueen
esittämä ajatus lakisääteisistä palvelujen
etäisyystavoitteista vastauksena laadukkaiden palvelujen
saatavuuden haasteeseen on aivan yhtä tehokas kuin suositukset
koululuokkien maksimikoosta tai välikysymyksessäkin
esitetty laki koulumatkojen ajallisesta pituudesta. Maksimista tulee
normi, kun se lakiin kirjataan. Se on valitettavasti nähty,
ja se tie on loppuun käyty.
Hyvä puhemies! Hallituksen kaavailema kuntauudistus
turvaa kunnalliset lähipalvelut. Nykyistä suuremmilla
kunnilla on mahdollisuus tuoda palvelut lähelle ja turvata
yksilölliset palvelut elämäntilanteesta
riippumatta. Monissa kunnissa on aivan lähiaikoina edessä väen
eläköitymisen aiheuttaman kustannuspaineen lisäksi
vanhuspalvelujen järjestäminen. Eläköityminen
aiheuttaa paineita kunnille myös työnantajana.
Pienten maaseutukuntien huoli osaavan työvoiman houkuttelemisesta
paikkakunnalle toivottavasti hälvenee uusien, aiempaa suurempien ja
houkuttelevampien kuntien myötä.
Sain juuri tänään kansalaispalautetta,
joka meni suurin piirtein näin: "Tuntuu siltä,
että suuri osa muutoksista lakeihin, asetuksiin ja ohjeisiin
tehdään vanhan päälle paikkaamaan
kiireellisimmät puutteet tai suurimmat virheet. Vähitellen
ollaan aikamoisessa viidakossa. Olisi syytä selvittää,
voitaisiinko asioita hoitaa vähemmällä byrokratialla."
Juuri tästä kuntauudistuksessakin on kysymys.
Jossain vaiheessa on vihellettävä peli poikki
ja ryhdyttävä etsimään uutta
ratkaisua uusille haasteille. Suomen nykyinen kuntarakenne on pitkän
historian ja politiikan tulos. Nykyiset kunnat eivät enää vastaa
ihmisten elinpiiriä, ja tämän vuoksi
on tärkeää lähteä pohtimaan — sillä tätähän
hallitus juuri tässä vaiheessa on tekemässä,
pohtii uudistusta niille ihmisille luontaisten työssäkäyntialueiden
pohjalta: palvelut tuodaan sinne, missä ihmiset ovat.
Kuntauudistus tulee vähentämään
byrokratiaa. Samalla vastuu palveluista kuitenkin jää kunnille,
mikä osaltaan turvaa demokratian ja kuntien itsemääräämisoikeuden.
Peruspalveluiden järjestämisvastuun tulee säilyä kunnilla,
mutta vastuun palveluista tulee olla riittävän
leveillä harteilla. Tarpeeksi suuri kunta takaa toimivat
markkinat ja kilpailutusosaamisen. Kunnan tulee myös toimia
innovatiivisesti tavassa tuottaa palveluita. Tällä hetkellä valitettavasti
kaikkien kuntien osaaminen ei riitä lainmukaiseen kilpailuttamiseen.
Vain toimivat markkinat takaavat sen, että palveluita voidaan
ostaa, jos palvelujen ostaminen on se tapa, jolla saadaan riittävät,
laadukkaat palvelut kaikkien saataville, lähelle ja kauas.
Kuntauudistuksen tavoitteena on luoda Suomeen uusia, toimintakykyisiä ja
kilpailukykyisiä kuntia. On kaikkien etu, etteivät
saman työssäkäyntialueen kunnat kilpaile
keskenään asukkaista, yrityksistä, veronmaksajista
ja työvoimasta. Rakentamisen, maankäytön
ja liikenteen suunnittelu helpottuu huomattavasti, kun alueita voidaan
käsitellä kokonaisuuksina aiempien yksittäisten,
pienten kuntayksiköiden sijaan. Näin asuminen
voidaan suunnitella kestävälle pohjalle sekä järjestää käyttäjä-
ja ympäristöystävällisesti kaikille
kuuluvat palvelut.
Arvoisa puhemies! Itse suhtaudun erittäin avoimesti
tähän kuntauudistustilanteeseen. Nyt on aika kuunnella
ja keskustella.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Aiemmin tässä päivällä,
ja myös illalla uudestaan, edustaja Kalliorinne kertoi
joistain Kuntaliiton laskelmista ja kertoi, että ensi vuonna
valtion rahoitus kunnille kasvaa.
Minulla on kuitenkin tässä Kuntaliiton tiedote,
jossa sanatarkasti kerrotaan näin: "Kuntaliitto pitää valitettavana,
että maan hallitus budjettiriihessään
hyväksyi kuntien valtionosuuksiin 631 miljoonan euron leikkauksen
jo ensi vuodeksi. Budjettiesitys merkitsee sitä, että valtion
osuus kunnallisten palvelujen rahoituksesta vähenee 2,7
prosenttiyksikköä, ja kuntien vastuu nousee vastaavasti.
Hallitus on samalla lisäämässä kuntien
tehtäviä. Tämä tuo kunnille
merkittäviä vaikeuksia talouden ja palvelujen
hoitamisessa. Koko eduskuntavaalikaudella tämä valtionosuuksien
leikkaus merkitsee yhteensä 2,6 miljardin euron vähennystä peruspalvelujen
rahoituksesta samalla, kun lisävelvoitteet ja väestön ikääntyminen
lisäävät palvelujen järjestämisen kustannuksia.
Valtionosuuksia alentavat lisäksi muun muassa oppilaitosten
perustamiskustannuksiin ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat
säästöt. Budjettiriihen päätöksen
mukaan vanhuspalvelulaki astuu voimaan vuoden 2013 aikana." Tämä oli
siis Kuntaliiton tiedote, ja edustaja Kalliorinnekin vetosi Kuntaliittoon tuossa
omassa ilmoituksessaan.
Hallitus pakottaa kuntia yhteen leikkaamalla rahoitusta. Tämä kuntien
pakkoliitosstrategia, jota toteutetaan sillä, että pyritään
ajamaan kuntien talousresurssit alas, ei ole hyväksyttävä. Kuntaliitosten
pitää perustua kuntalaisten aitoon kuulemiseen
ja vapaaehtoisuuteen, varsinkin kun suuret yksiköt eivät
sinällään tuo mitään
kustannussäästöjä. Tällä menettelyllä hallitus
lisäksi vaarantaa merkittävällä tavalla
lähidemokratian toteutumisen maassamme. Edelleen hallituksen toimet
pakottavat lähes kaikki kunnat korottamaan kunnallisveroa,
joka tunnetusti on myös tasavero.
Ennen vaaleja sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto vastustivat
kiihkeästi tasaveroja niiden epäoikeudenmukaisuuden
vuoksi. Mikä nyt on noista epäoikeudenmukaisista
tasaveroista tehnyt niinkin hyväksyttäviä,
että budjettiesityksessä tasaveroja on yli 90
prosenttia kaikista veroista? Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi ennen
vaaleja, että demarit lopettavat tasaverokehityksen. Tasaverolle
sanotaan ei, mutta kuinkas kävikään?
Vaalien jälkeen lupauksilla ei ole ollut enää mitään
merkitystä, päinvastoin. Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja
Pauli K. Mattila on sanonut, että hänen aikanaan
ei ole koskaan otettu näin suurta askelta tasaverojen suuntaan.
Verotuksen progressiivisuuden lisätuoton on arvioitu olevan
90 miljoonaa euroa ja tasaverojen korotusten lähes 1,1
miljardia, että se lupauksista.
Kun hallitus vie kuntarakenneuudistusta läpi keppiperiaatteella,
on kuitenkin muistettava, että kun hallitus kurittaa kuntia,
se kurittaa silloin niitä ihmisiä, jotka eniten
tukea tarvitsevat, ja kun hallitus kieltäytyy osuudestaan
rahoittaa kuntien tuottamia palveluja, kärsivät
siitä eniten ne, jotka eniten palveluja tarvitsevat.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Kataisen—Urpilaisen-hallituksella
on kunnianhimoinen ja tärkeä tavoite uudistaa
suomalainen kuntarakenne. Hallitusohjelmaan kirjattu kuntalain uudistus
on tarpeellinen toimi kuntien ahdingon liennyttämiseksi.
Uudistuksen tärkein tavoite on turvata suomalaisen hyvinvointivaltion kova
ydin eli kuntalaisten peruspalvelut.
Arvoisa puhemies! Tällä kuntauudistuksella on
tarkoitus tarttua kuntien kannalta olennaisimpiin ongelmiin. Kuntien
harteilla olevaa taakkaa, muun muassa vaativan ja kalliin erikoissairaanhoidon
sekä vaativan sosiaalihuollon osalta, halutaan tasoittaa.
Nykyisellä kuntarakenteella ei kyetä turvaamaan
kansalaisille tasavertaisia ja laadukkaita palveluja. Vaikka suomalaisella
kunnallisella itsehallinnolla on tunnetusti pitkä historian
kaari, se ei tarkoita, että kuntarakenne pitäisi itsetarkoituksellisesti
säilyttää ennallaan.
Tärkeä kriteeri ja lähtökohta
on vahva peruskunta. Vahvalla peruskunnalla on edellytykset omalle
palvelutuotannolle ilman ulkoistamistarvetta sekä kyky
hallita palvelumarkkinoita. Vahvojen peruskuntien edellytykset turvaamalla
hallitus pyrkii vahvistamaan kunnallista itsehallintoa, eli aivan
toisin kuin täällä on tänään
joissakin puheissa väitetty. Myös päätökset
kuntarakenteesta tekevät kunnat itse, ei kukaan muu. Sekin
on virheellisesti sanottu pakolla tehtäväksi. Valta
ja vastuu päinvastoin palautetaan kunnille. Nykytilanteessa
kunnilla on osanaan monta kertaa lähinnä mahdoton
yhtälö: erilaisilla palvelujen järjestämiskirjoilla
vastuuta on paljon moneen suuntaan mutta vallasta ei aina tietoa.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite kuntalain
uudistuksesta on kokonaisvaltainen uudistus, jolla pyritään
luomaan kullekin alueelle tarkoituksenmukainen ja elinvoimainen kuntarakenne.
Kuntauudistuksessa otetaan huomioon alueiden erilaisuus, kuten harva
asutus, pitkät etäisyydet, saaristoisuus sekä kielelliset olosuhteet.
Uudistus koskee koko maata, mutta alueelliset erityispiirteet huomioidaan
laajasti. Ja toisin kuin Paras-hankkeessa, tähän
uudistukseen ei ole luvassa toimimattomia, kaavamaisia, keinotekoisia
tai asukasmäärään perustuvia
kriteerejä. Nyt tehtävät kuntarakenteen
uudistukset ovat vastuullista varautumista väestön
ikääntymistä seuraavaan palveluiden kasvun
kysyntään sekä välttämätön
toimi julkisen talouden kohentamiseksi.
Kuntarakenneuudistuksen osana on luontevaa ja tarpeellista uudistaa
myös valtionosuusjärjestelmä. Järjestelmää yksinkertaistetaan
ja selkeytetään, kuntien tulopohjaa myös
vahvistetaan. Kuntien kykyä selvitä tehtävistään
ja velvoitteistaan pääosin omalla verotulorahoituksellaan
halutaan edistää. Tämä mahdollistaa
kunnille sen arvon ja vallan, joka niille työstään
kuuluu. Uudistuksen osana on luontevaa selvittää myös mahdollisuudet
vähentää kuntien velvoitetaakkaa.
Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu
paljon, ja on ollut välillä ikävää ja
surullista kuunnella, että näinkin hyvässä keskustelunaiheessa,
joka on hyvin tärkeä ja aina ajankohtainen, on
ollut hyvin vääränlaista tietoa ja ymmärrystä liikkeellä.
Kun nyt halutaan edelleen niin sanotulla parannetulla Paras-hankkeen
viitoittamalla tiellä jatkaa, niin se ei nyt tunnu sitten
keskustalle enää kelpaavan. Jos muistellaan keskustan
kunta- ja alueministeri Mannisen aikoinaan puhumaa, niin hän
puhui jopa 20 kunnasta Suomenmaassa. Nyt keskusta haluaa nostaa
kädet pystyyn koko asialle.
Nyt nimenomaan pitäisi kaikkien kantaa kuntapalvelujen
osalta vastuuta, myös opposition, ja olla mukana luomassa
riittävän vahvoja peruskuntia. Silloin tarvitaan
kuntarakenteen muutoksia, kuntatalouden vahvistamista ja päätöksenteon
pitämistä siellä kunnassa. Nyt halutaan
nimenomaan myös kunnat mukaan tähän työhön, tätäkin
on toisin väitetty, ja silloin tarvitaan niitä jo
olemassa olevia hyviä malleja, muun muassa edustaja Anttilan
täällä mainitsemaa Forssan mallia. Minä voin
kyllä sitten tuoda myös Jämsän
mallit esille.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Kataisen—Urpilaisen hallitus on
tekemässä fataalin virheen viemällä härkäpäisesti
eteenpäin rakennelakiaan, jolla kuntakenttä myllätään
taas uuteen uskoon ilman minkäänlaista tutkittua
tietoa sen hyödyistä. Vahvat peruskunnat — mitä ne
ovat? Köyhiä kuntia kymmenen yhteen — siitäkö syntyy
vahva peruskunta? Niitä on 102 kuntaa, jotka jäävät
näitten niin sanottujen työssäkäyntialueitten
ulkopuolelle, edustaja Peltonen.
Juuri, kun Paras-hankkeen puitelain mukaiset 20 000
asukkaan järjestämisalueet on saatu kovalla työllä rakennettua,
hallitus aikoo kylmästi purkaa ne. Ministeri Virkkusen
korva ei ilmeisesti kuule tai välitä kuulla sitä,
että jo yli puolet Suomen kunnista on noussut kapinaan
tätä järjetöntä hanketta
vastaan. Kapinaliikkeen keulahahmot ovat kaiken lisäksi
kokoomuslaisia ja sosialidemokraattisia päättäjiä ja
virkamiehiä, kuten muun muassa televisio-ohjelmista olemme
saaneet kuulla ja nähdä.
Unelmapestiään hoitava kuntaministeri Virkkunen
antaa pontevia mutta täysin ilmaan jääviä lausuntoja
siitä, kuinka nyt luodaan näitä kuuluisia
vahvoja peruskuntia Suomeen. Koko maasta pitää löytyä yhtenäisiä työssäkäyntialueita,
joiden sisään nämä vahvat peruskunnat
runnotaan vaikka väkisin. Viis siitä, että koko
maassa ei todellakaan kaikkialla ole yhtenäisiä työssäkäyntialueita.
Viis siitä, että maan parhaat kunta-alan ja myös
terveydenhuollon asiantuntijat tyrmäävät mallinne.
Se on myös melko varmasti perustuslain vastainen. Ainakin
siinä on kovasti ongelmia, sillä kuntia suurempien
alueiden hallinnosta säädetään
laissa. Kunta ei siis voi olla jopa maakunnan kokoinen, kuten hallitus
esittää.
Hallitusohjelman mukaan hallitus lähtee kahdesta hallinnon
tasosta: valtio ja kunta. Tietääkö hallitus,
että sellaista mallia ei todellakaan ole käytössä muualla
kuin lilliputti- ja kaupunkivaltioissa? Kokoomuksen ja sosialidemokraattien vahva
peruskunta -idea perustuu siihen lapsenomaiseen uskoon, että suuremmat
kuntakoot johtavat automaattisesti tehokkaampiin kuntiin, laadukkaampiin
palveluihin ja kaikkeen muuhunkin hyvään. Kuntaministeri
Virkkunen, olemassa olevan tutkimustiedon mukaan näin ei
ole käynyt missään, on käynyt
päinvastoin. Eikä mistään Euroopassa
löydy sellaista kuntarakennetta, jota hallitus nyt härkäpäisesti
ajaa. Sokea Reettakin on tajunnut jo aikapäivää sitten,
että muun muassa erikoissairaanhoito ja ammatillinen koulutus
edellyttävät vahvempia harteita, suurempaa väestöpohjaa,
mutta ei sen vuoksi koko kuntakenttää tarvitse
kuuden vuoden välein sekoittaa. Kuntien yhteistyö riittää siihen
aivan mainiosti.
Arvoisa puhemies! Usko suuruuden ekonomiaan palvelujen parantamiseksi
johtaa täysin harhaan. Tämän todistaa
esimerkiksi jyväskyläläisen Riitta Räsäsen
tuore väitöstutkimus, jossa tarkastellaan johtamisen
laadun merkitystä hyvän elämän
kokemukselle. Matalampi organisaatiorakenne sekä laadun
ja johtamisjärjestelmän käytännönläheisyys
olivat erittäin vahvasti yhteyksissä parempaan
elämänlaatuun. Eli peruspalveluja pitäisi
juuri tällä tavalla rakentaa. Tästä huolimatta,
kuntaministeri Virkkunen ja hallitus, te olette viemässä kuntapalveluita
aivan toiseen suuntaan eli entistä suurempiin ja tehottomampiin
yksiköihin. Palvelut karkaavat yhä kauemmas keskusten
ulkopuolella maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvilta ihmisiltä.
Karkaa myös kuntien ja kuntalaisten demokraattinen päätösvalta.
Nyt puhutaan harvainvallasta ja uhkaillaan pakolla. Toimintalinja
on kuin suoraan entisestä Neuvostoliitosta, jossa keskusvalta
tuomitsi alueita perspektiivittömiksi ja politiikallaan
tyhjensi ne.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa Demos Helsingin tutkija
Aleksi Neuvonen totesi erinomaisessa kirjoituksessaan, että menestysresepti
ihmisten ja elämänlaadun kehittämiseen
ei ole sama kuin ennen. Autoritäärisesti sanelluilla ratkaisuilla
on yhä huonompi tehdä hyvää jälkeä ja
saada tehoa. Ihmisten omilla kokemuksilla on yhteiskunnassamme yhä enemmän
merkitystä. Tästä ei hallituksen lakikaavailuissa
näy nyt jälkeäkään.
Ja ministeri Urpilainen avustaa Virkkusta ajamalla läpi
yli 630 miljoonan euron leikkaukset kuntien valtionosuuksiin heti.
Rajut leikkaukset tuntuvat erittäin kipeinä tavallisten
kuntalaisten elämässä, ja tämä tosiasia
ei selittelyillä muuksi muutu.
Ministeri Virkkunen, olette sanonut Verkkouutisissa 3.9.2011,
että kuntia voi olla alle 100. Kuulostaa siltä,
että kuntakarttanne on jo valmis. Miksi pimitätte
sitä?
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuntademokratia on kuntien itsemääräämisoikeuden
perusta. Mutta kysyä voi, toteutuuko se, jos yli 70 prosenttia
kunnan budjetin loppusummasta päätetään — ei
vaaleilla valitussa — väliportaan hallinnossa.
Kysyä voi myös, toteutuuko itsehallinto, jos kunnan
ainoa tehtävä on olla maksajana suuressa kuntayhtymässä tai
palveluiden ostajana toisista kunnista. Onko tämä oikeata
itsehallintoa?
Sivustolta Kansanvalta löytyy määritelmä itsehallinnosta.
Sen mukaan kunnallisella tasolla päätetään
monista asioista, jotka koskettavat suoraan ihmisten arkea. Suomessa
niistä tärkeimmät liittyvät
koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä teknisen
infrastruktuurin ylläpitoon. Päiväkodit,
koulut, terveydenhuoltopalvelut, sosiaalipalvelut ovat tärkeimpiä kuntien
palveluita, itsemääräämisoikeuden
parissa siis.
Olen sitä mieltä, että kunnan koolla
ei ole merkitystä ihmisten lähipalveluiden järjestämiseen, sillä meillä on
hyviä esimerkkejä suurista liitoksen tehneistä kunnista,
kun taas toisinpäin pienistä kunnista, joissa
tilanne on heikko. Hyviä joustavia malleja on luotu vaikkapa
niin, että lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon toimipisteet ovat
yhdessä. Suurissakin kunnissa lähipalvelut voidaan
näin turvata.
Toisaalta olen meidänkin alueeltamme saanut palautetta
perheiltä, jotka eivät ole saaneet muun muassa
lapsen koulunkäynnin helpottamista tai turvaamista turvaavia
aputoimia — vaikkapa kuraattorin, puheterapeutin ja muitten — sen
vuoksi, että kunta on ollut liian pieni ja niitä ei
ole ollut mahdollisuutta saada. Sitä vastoin tänään
käytetty Kouvola-esimerkki, toinen sieltä samalta suunnalta,
on se, että ne nuoret sillä alueella valitsivat
sen kaupungin lukion jo ennen kuntaliitosta siitä syystä,
että se laatu ja se valinnan mahdollisuus siellä suuremmassa
kaupungin lukiossa oli huomattavasti parempi kuin siinä aikuisten väkisin
kiinni pitämässä omassa pienessä lukiossa.
Kunnan tehtävä on kuitenkin palveluiden tuottamisen
lisäksi huolehtia alueensa elinvoimaisuudesta ja elinkeinojen
edistämisestä, ja tämä vaatii
suurempia hartioita. Jos ajattelen erilaisia yrityspuistoja, osaamiskeskittymiä,
elikkä kaikkea muutakin kuin pelkkää tontin
paikan tarjoamista yrityksille, niin siinä vaaditaan osaamista ja
enemmän kuin yksi ihminen kunnassa sitä tekemään,
ja valitettavasti ehkä suuntaus on tämä, että tähän
puoleen kunnat joutuvat ja satsaavat yhä entistä enemmän.
Kuntien ja valtion välillä työnjaon
on oltava kohtuullinen. Nykyisessä hallitusohjelmassa onkin
kirjattu niin, että samalla kun ja jos tulee lisää velvollisuuksia,
niin myöskin valtionosuudet lisääntyvät.
Mutta emmehän me halua ajatella sellaista kuntaa, jonka
valtionosuudet per asukas kasvavat jatkuvasti samalla, kun sen verotulot pienenevät.
Ei tämä tällainen ole elinvoimainen kunta.
Siksi ajattelenkin niin, että miksipä tämä verotulojen
osuus kunnan palveluiden tuottamisesta ei voisi olla yksi kriteeri
määriteltäessä elinvoimaista
kuntaa. Se voisi olla yksi hyvä kriteeri.
Kuntakentän mietintä ei ole tämän
päivän asia, kun kuulimme ministerinkin sanoneen
jo vuonna 1965, että pitää olla vähintään
8 000 asukasta. No, meillä on yli puolet kunnissa,
jossa ei ole 6 000:takaan tällä hetkellä.
Sen takia meillä asukasmääräkriteereitä huomattavasti
tärkeämpää on määritellä kriteereiksi,
mikä on sen kunnan mahdollisuus oikeasti tuottaa palveluita,
niitä, mitä on meille määrätty,
mikä on se mahdollisuus pitää päätöksenteko
sillä samalla kunnanvaltuustotasolla, joka kerää myöskin
verotulot, ja mikä on se kunnan mahdollisuus päättää niistä elinvoimaisuutta
ja elinkeinoa tukevista ratkaisuista yhdessä paikallisen
yritysmaailman kanssa. Nämä ovat mielestäni
niitä kriteereitä, joilla elinvoimaista kuntaa
määritellään.
Kysymys syrjäseuduista on myös kirjoitettu hallitusohjelmakirjauksiin
niin, että ei tietenkään yhdistetä kaikkia
kuntia vaan että näiltä osin palvelut
kootaan ohjatusti riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi
vahvojen peruskuntien palvelurakenteeseen vastuukuntamallilla, jotenka
syrjäseutuja ei hyljätä eikä jätetä yksin.
Onkin tuntunut tässä jopa varjonyrkkeilyltä ja toisaalta
myös kannustavalta se, että meillä (Puhemies
koputtaa) — yksi asia — kaikki ovat sitä mieltä,
että Paras-hanketta on jatkettava. Kuntaliitto kuntien
edunvalvojana on sitä mieltä yksimielisesti lausunnoissaan,
että tämä on hyvä asia. Kuntien
suuri työntekijäjärjestö JHL
on sitä mieltä, että tämä on
oivallinen tapa jatkaa kuntien palvelutuotannon parantamista. Mikä tässä sitten
on niin vaikeata, kun me kaikki olemme jo tästä samaa
mieltä?
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitän edustaja Vehviläistä.
Hän avoimesti toi julki, että nykyinen keskusta
ei ole enää Itä-Suomen keskusta eli Joensuuta
lisää laajentamassa, ja toivon, että siellä myös
laajemmin ymmärretään se asia, koska
osa niin sanotuista citykeskustalaisista ovat kyllä sillä kannalla,
mutta reuna-alueiden keskustalaiset ovat taas vastaan näitä liitoksia.
Me perussuomalaiset vastustamme jyrkästi kuntien pakkoliitoksia.
Meillä ei ole mitään vapaaehtoisuuteen
perustuvia kuntaliitoksia vastaan, kunhan kunnille vaan annetaan
tarpeeksi aikaa valmistella päätöksiä huolellisesti.
Mutta tällainen runsaan kolmen vuoden kuntauudistusrutistus,
jonka pitäisi olla toiminnassa jo vuonna 2015, ei ole millään
muotoa järkevää ja kauaskantoista suunniteltua
toimintaa. Eivätkö nämä tällaiset
kaikkia meitä ja meidän palveluitamme koskevat
päätökset ole sellaisia asioita, joita
tulisi valmistella huolella ilman, että kuntia ja kuntalaisia
ajetaan liian ahtaalle? Mikään ei ole niin typerää kuin
se, että myöhemmin joudutaan korjailemaan aiemmin
tehtyjä huonoja päätöksiä.
Se ei todellakaan ole taloudellisesti tehokasta toimintaa.
Ministeri Virkkunen on perustellut kuntauudistusta siten, että sillä turvataan
kuntapalvelut ja kansalaisten yhdenvertaisuus koko maassa. Tämä lause
on täysin ristiriidassa kuntauudistussuunnitelman kanssa,
jossa palveluita nimenomaan keskitetään eikä pidetä kaikkien
ulottuvilla.
Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Pohjois-Karjalasta
kotoisin olevana kannan erityisen huoleni reuna-alueiden asukkaista.
Suurimmassa osassa Pohjois-Karjalan reuna-alueiden kunnista eli
Juuassa, Lieksassa, Ilomantsissa, Tohmajärvellä ja
Rääkkylässä joka kolmas asukas
on täyttänyt 60 vuotta. Näiden kuntien
keskuksista matkaa Joensuuhun on noin 55 kilometristä yli 100:aan
ja reuna-alueilta vielä enemmän. Pitääkö hallitus
huolen siitä, että nämä tulevat
vanhukset saavat tarvitsemansa palvelut kotiseudultaan vielä vuonna
2015 ja sen jälkeenkin?
Meillä on myös maakunnassa hyvin asiansa hoitaneita
pieniä kuntia. Kun aina ollaan isoa ihannoimassa, niin
voin ottaa Valtimon ja Polvijärven esimerkiksi kunnista,
jotka ovat pärjänneet hyvin itsenäisinä ja
pystyneet tuottamaan tehokkaasti palvelunsa. Valtimo on muun muassa moneen
kertaan alentanut jopa veroprosenttiansakin.
Kyllä hirvittää työssä käyvän
väestön ja kaikkien muidenkin puolesta, miten
maaseudulla asuvien käy, kun työpaikat ja peruspalvelut
keskitetään kaupunkikeskittymiin. Edellinen hallitus
leikkasi julkisen liikenteen varoja myös Pohjois-Karjalan
osalta, minkä seurauksena julkisen liikenteen tarjonta
Pohjois-Karjalassa on entistä surkeampaa. Jos yhteyksiä edes
on, ne kulkevat aivan liian harvoin, ja monella ei ole mitään muuta
vaihtoehtoa kuin käydä omilla kulkuneuvoillaan
töissä. Esimerkiksi jos työmatka on 50 kilometriä yhteen
suuntaan, niin kyllä siitä kustannuksia kertyy,
kun vielä huomioidaan, että ollaan polttoaineverojen
suhteen nostamassa polttoaineiden hintoja. Kyllä tämä hieman
oudolta politiikalta minusta vaikuttaa. Maksajana lienevät
vain ja ainoastaan kaikki kuntalaiset.
Hallitus yrittää nyt väkisin vieraannuttaa
suomalaisia siitä, mikä on meidän voimavaramme
ja rikkautemme: meidän monimuotoinen ja rikas luontomme.
Jos maalla asumisesta tehdään täyttä tuskaa,
kuka siellä pystyy enää asumaan? Muutetaan
kaikki vaan kaupunkeihin, koska siellähän niitä ongelmia
riittää. Haluammeko me olla rakentamassa maaseudulta
autioitettua Suomea? Me perussuomalaiset emme ainakaan ole. Me kannatamme
todella, että maa on asuttuna reunasta reunaan ja myös
palvelut pystytään tarjoamaan sinne.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Useimmissa tilaisuuksissa Varsinais-Suomessa
viime kuukausien aikana hallitusohjelman jälkeen on toteutettu
kuntalaisille, markkina- ja messukävijöille, kyselyitä siitä,
miten he suhtautuvat oman kotikuntansa itsenäisyyteen. Kaikissa
näissä kyselyissä tulos on ollut murskaavan
selvä. Yli 90 prosenttia sadoista vastaajista eri tilaisuuksissa
on halunnut säilyttää kotikuntansa itsenäisenä.
Täällä tänään
väiteltiin salissa pitkät tunnit, useat puheenvuorot
siitä, mitä tarkoittaa pakkoliitos, tuleeko niitä vai
eikö tule. Hallituksen suulla on vakuutettu, että pakkoliitoksia
ei tulla tekemään. Jollain tavalla nyt kuitenkin
pitäisi vääntää rautalangasta,
mitä sitten on tapahtumassa. Jos vähänkään
tulkitsee ajan merkkejä ja on malttia kuunnella ihmisiä,
joita tämä uudistus hallituksen toimesta koskisi,
havaitsee aivan selvästi yli puoluerajojen, että tällä uudistuksella
ei ole kannatusta. Millä tämä sitten
voi toteutua, jollei pakolla? En kertakaikkisesti käsitä,
millä voi toteutua uudistus, jota kuntapäättäjät,
asiasta vastuulliset tahot, asiantuntijat, valtakunnalliset päättäjät
ja Kuntaliitostakin merkittävä osa vastustavat.
Millä toteutuu liitos muuten kuin pakolla, jos vahva yleinen
mielipide on sitä vastaan? Tämä hallituksen
pitäisi jo myöntää.
Olen myös erittäin huolissani siitä,
että tämä uudistus, kuntia koskeva pakkotoimenpide
ja keskittämisen vimma lähtee vahvasta ylhäältä päin
ohjailusta. Kuka meistä tässä salissa
voi väittää, että tietäisi
paremmin kuntien ja maakuntien asiat kuin paikalliset päättäjät?
Tämä on pilkantekoa lähidemokratialle.
Olen myös erittäin huolissani siitä,
että tämän uudistuksen taustalla on vahva
keskittämisen halu. Tämä on syvä ideologinen
kysymys, ja on toisaalta ilahduttavaa, että tässä ajassa
erot puolueiden välillä kirkastuvat: kenelle merkitsee
koko Suomi ja kaikki ihmiset tasavertaisina, kenelle tehokkuus,
kenelle ihmiset tietyn kotiseudun perusteella. Me emme kannata keskittämistä vaan
asumisen
valinnanvapautta. Mikä muu on ihmiselle niin merkityksellistä kuin
oikeus saada valita kotinsa ja saada palvelut sen lähelle?
En myöskään ymmärrä,
miten hallitus voi väittää, että tämä uudistus
olisi perusteltavissa tilastoilla ja faktoilla — kaikki
me olemme lukeneet ne samat luvut, jotka osoittavat, että tehokkaimpia
palveluntuottajia eivät välttämättä ole suuret
yksiköt, pikemminkin päinvastoin — ja että näitä pieniä kuntia
yhteen liittämällä me saisimme Suomen
talouden kuntoon. Luodaan jotain hämmentävää harhaa
siitä, että Suomen julkisen talouden vaje laitetaan
kuntoon sillä, että laitetaan pienet kunnat yhteen.
Ei viitsisi sumuttaa ihmisiä.
Olen itse tullut Varsinais-Suomesta tähän
saliin ja kuullut hämmentyneellä mielellä puheenvuoroja
Suur-Turusta. Minun on vaikea ymmärtää,
miten tasavertaisesti palvelut toteutuisivat Turussa, joka on useamman
kilometrin, 10 kilometrin laajuinen. Miten muka reuna-alueilla voitaisiin
yhtä hyvin kuin Turun keskustassa — kiinnostaisivatkokaan
enää ne alueet? Miten voisimme turvata, että siellä Pöytyän
rajamailla olisi ääni kuuluvilla myös
Turun kaupunginvaltuustossa? Sitten hallitus tarjoaa vastaukseksi
kaupunginosahallintoa, joka on aivan yhtä tyhjän kanssa,
kun meillähän on olemassa hallinto nykyisissä kunnissa.
Nostin päivällä esiin kuntapäättäjien
arvostuksen. Voin tehdä sen hyvillä mielin, koska
en itse ole kuntapäättäjä, mutta
kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka antavat vapaaehtoistyönään
luottamustoimen sitoumuksen useaksi vaalikaudeksi, perehtyvät
kuntansa asioihin ja huolehtivat yhteisistä asioista. Onko
hallitukselle mitään merkitystä näillä ihmisillä?
Ja lopuksi, mutta ei kuitenkaan vähäisimpänä, kysymys
on identiteetistä, siitä, mistä ihminen
on kotoisin, missä ovat juuret. Kyllä kunta on
yksi keskeinen osa ihmisen identiteettiä, kotiseutu, jolla
on nimi, jolla on paikka, ja siitä on lupa pitää kiinni
ja sitä puolustaa.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kaavailema kuntauudistus
on herättänyt jo tässä vaiheessa
suurta huomiota sekä täällä eduskunnassa
että paikoitellen eduskunnan ulkopuolella kuntalaisten
keskuudessa. Hallitus onkin lähtenyt kuntauudistuksen kanssa
kiireellä liikkeelle. Henkilökohtaisesti peräänkuuluttaisin
kuitenkin nyt malttia sekä kuntauudistuksen kannattajien
että vastustajien suuntaan.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen mukaan
kuntauudistus on tärkein keino julkisen talouden tasapainottamisessa.
On kuitenkin syytä huomauttaa, että kuntauudistuksista
saatu mahdollinen hyöty näkyy vasta useiden vuosien
kuluttua. Tähän asti uudistusten aiheuttamat kulut ovat
lähinnä nousseet. Kuntauudistuksista ei voidakaan
odottaa nopeaa ratkaisua julkisen talouden ongelmiin. Siispä ratkaisuja
on haettava aktiivisesti myös muualta. Olen vahvasti sitä mieltä,
että kuntien turhaa hallintobyrokratiaa on karsittava selvästi
ja erilaisista kuntien tarjoamista suojatyöpaikoista ja
puoluepoliittisista virkanimityksistä on päästävä eroon.
Vastustan kuitenkin kuntien pakkoliitoksia. Mielestäni
kuntauudistukset on toteutettava vapaaehtoisesti kuntalaisten omilla
ehdoilla. Kuten tiedämme, kokemukset pakkoliitoksista eivät
ole olleet hyviä. Siksi onkin syytä valita toinen
tie. Kuntauudistuksella tavoitellaan nimenomaan tuottavuuden nousua.
Tuottavuuden nousu taas varmistetaan parhaiten vapaaehtoisilla kuntauudistuksilla.
Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti kannatan suoraa
demokratiaa edustuksellisen demokratian tueksi eli kansanäänestysten
järjestämistä tärkeistä ja
merkittävistä asioista. Siksi näenkin,
että valtion olisi kannustettava enemmän kuntia
järjestämään kansanäänestyksiä kuntauudistuksista.
Kuntalaiset ovat oman kuntansa parhaita asiantuntijoita. Heillä on
valtionjohtoa parempi tietämys ja käytännön
kokemus siitä, onko kunnassa tarpeellista ryhtyä jossakin
vaiheessa uudistamistoimenpiteisiin.
Arvoisa herra puhemies! Esitin Oulun kaupunginvaltuustossa vuoden
2010 huhtikuussa kansanäänestyksen järjestämistä Oulun
seudun monikuntaliitoksesta. Tuolloin keskusta sekä kaikki
muut vanhat valtuustoryhmät olivat niin vahvasti liitoksen
kannalla, että tyrmäsivät esitykseni
välittömästi. Ainoastaan perussuomalaisten
valtuustoryhmä kannatti kuntalaisten äänen kuulemista
kansanäänestyksen muodossa. Valitettavasti tämän
ja useiden muiden esimerkkien valossa keskustan välikysymys
vaikuttaa osittain puhtaalta oppositiopolitikoinnilta ilman vakavia
tarkoitusperiä.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoroa lähinnä edustaja
Saarikon puheenvuoron johdosta, kun hän vahvasti toi esiin,
että kuntalaisille Varsinais-Suomessa torikyselyjen perusteella
kaikkein tärkeintä on kunnan itsenäisyys.
Kuitenkin yleisesti ottaen näyttää siltä,
että kyllä suomalaisille kaikkein tärkeimpiä ovat
palvelut. Näin ainakin Kuntaliiton tuoreen tutkimuksen
mukaan, joka kaksi viikkoa sitten julkaistiin osana Paras-hankkeen tutkimusta.
Tässä kävi vahvasti esiin se, että vain runsas
viidennes ihmisistä olisi valmis tinkimään
palveluista tai hyväksymään verojen korotuksen
kuntansa itsenäisyyden säilyttämiseksi. Enemmistö piti
kaikkein tärkeimpänä sitä, että palvelut
toimivat. Uskon, että näin suurin osa suomalaisista
kokee. Se on tärkeintä, että palvelut
saadaan toimimaan. Tämän kyselyn perusteella suomalaisille
tärkeimmät kunnalliset palvelut ovat nimenomaan
peruskoulu ja oman terveyskeskuksen lääkärivastaanotto,
että nämä toimivat. Niitä pidettiin
aivan ykkösasiana.
Siitähän tässä kuntauudistuksessa
on kyse, että saisimme palvelut toimimaan. On totta, että kuntapäättäjillä,
paikallisilla päättäjillä, on
todella suuri alueellinen tuntemus. Heillä on suuri merkitys
siinä, kuinka näitä uudistuksia voidaan paikallisesti
tehdä ja toteuttaa, mutta valtiovallalla on myös
velvollisuus arvioida tätä koko järjestelmää,
koko kuntarakenteen toimivuutta, ja me näemme, että tämä nykyinen
rakenne ei ole kaikin osin toimiva ja sitä on syytä kokonaisuutena arvioiden
suunnitelmallisesti uudistaa.
Edustaja Saarikko toi esiin myös sen, että kunta
on ennen kaikkea identiteettikysymys. Tässä Kuntaliiton
mielenkiintoisessa ja hyvässä tutkimuksessa arvioitiin
ja kysyttiin myös tätä käsitystä.
Tässä on merkittäviä eroja alueellisesti
ja ikäluokittain, muun muassa Pohjanmaalla usein koettiin
pienissä kunnissa, että kunta on merkittävä osa
paikallisidentiteettiä. Mutta mielenkiintoista on, että kuntaliitostilanteissa
tuo paikallisidentiteetti ei ollut suinkaan hävinnyt,
päinvastoin se oli usein kasvanut. Tätä samaa
kyllä puhui puolestaan tänään
se, kun tapasin Seinäjoen edustajia. Seinäjokeen
yhdistyivät muutama vuosi sitten Nurmo, Ylistaro, Peräseinäjoki, kaikki
hyvin vahvoja alueellisen identiteetin paikkakuntia. Kyllä siellä vahva
tuntemus on, että tuo paikallinen identiteetti on entisestään vahvistunut
sen jälkeen, kun on yhdistytty. Eli ei se ihmisten oma
identiteetti ja paikallisuus ole siitä kuntarajasta kiinni.
Tärkeämpää on se, että voimme
uudistaa rakenteet niin, että palvelut toimivat ja se kotipaikka
säilyy ja jokainen ihminen voi jatkossakin asua siellä rakkaassa
kotipaikassaan.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kommentti myös edeltävälle
edustajalle, Immoselle, joka ehti poistua salista. Kiinnitin hänen
puheenvuorossaan kahteen seikkaan huomiota:
Ensinnäkin hän totesi, että tämä välikysymys on
keskustalta puhdasta oppositiopolitiikkaa. No, kieltämättä sitä se
totisesti on, jos puolue on oppositiossa, niin ainut mahdollisuus
toimia niitten arvojen puolesta, joiden vuoksi tämä joukko on
tänne valittu, on tehdä välikysymys hallitukselle.
Myönnän auliisti, että tämä on
oppositiopolitiikkaa.
Mitä tulee myös edustaja Immosen puheenvuorossaan
nostamaan aiheeseen kuntien työntekijöistä,
niin aika härskiksi luonnehtisin arviota, jonka mukaan
kunnat pitävät ihmisiä suojatyöpaikoissa.
Kunnat työllistävät Suomessa 400 000 ihmistä:
siivoojia, toimistotyöntekijöitä, opettajia
ja lääkäreitä, erilaisia kuntien
virkamiehiä. Arvostaisi heitä vähän
korkeammalle kuin toteaisi heidän tekevän suojatöitä!
Sitten ministeri Virkkuselle: Jaan ajatuksenne aivan täysin
siitä, että identiteetti ei välttämättä ole
yksiselitteisesti kiinni kuntien rajoista. Olen ymmärtänyt
ja kokenut samoin, että kuntaliitoksissa näin
on voinut käydä myös, että identiteetti on
vahvistunut. Mutta ehkä kysymys on nyt siitä,
että teidän puheissanne kaavaillaan uudistuksia,
jotka ovat aivan toista kokoluokkaa vielä kuin nyt tapahtuneet
kuntaliitokset suurimmalta osalta. Tunnen myös hyvin tarkkaan
tuon seudun, jonka nostitte esimerkkinä esiin, ja tiedän, että sieltä on
hyviä kokemuksia. Mutta esimerkiksi vastaava esimerkki
Suur-Turusta on aivan toista kokoluokkaa kuin tuo liitos, josta
mainitsitte ja josta on hyviä tuloksia myös identiteetin osalta.
(Puhemies: No niin, minuutti!) Tuntuu siltä, että ette
tuo esiin riittävästi sitä, että Paras-hankkeen
ja tämän välillä keskeinen ero
on se, (Puhemies koputtaa) että se perustui kahteen v:hen:
vapaaehtoisuuteen ja vaihtoehtoihin.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus aikoo toteuttaa koko maan
laajuisen kuntauudistuksen. Hallitusohjelman mukaan jatkossa valta
ja vastuu palveluiden järjestämisessä ja
rahoituksessa on yhdellä taholla. Hallitus piirtää kuntakarttaa
uusiksi käytännössä pakkoliitoksin
tai niihin johtavin toimenpitein leikkaamalla rajusti valtionosuuksia
ja suunnittelemalla kuntarakennetta työssäkäyntialueiden
mukaan. Keskusta ei hyväksy kuntien pakkoliitoksia, vaan
mahdollisten liitosten tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
Miksi hallitus ei aloita uudistuksia palveluja ja perusturvallisuutta
parantaen vaan nostaa päällimmäiseksi
rakenteet? Työssäkäyntialue ei ole kestävä kuntajaotuksen
perusta. Miten työssäkäyntialue voidaan
oikeastaan tarkasti määrittää, ja
onko se toimiva ratkaisu lähipalvelujen turvaamiseen, ja
mikä oikeastaan on taas 5—10 vuoden päästä työssäkäyntialue
eri puolella Suomea?
Paras-hankkeen kautta on tapahtunut lukuisia vapaaehtoisia kuntaliitoksia.
Kunnat ovat tehneet paljon myös uutta yhteistyötä keskenään. Kataisen
hallituksen mielestä se työ on ollut turhaa ja
epäonnistunutta. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa
on tehty paljon muutoksia. Kunnat ovat muun muassa mukana maakunnallisessa
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa. Onko
se työ, sen perustaminen, ollut turhaa? Ja kun on oiva
tilaisuus — lämpimästi kiitän,
että kaksi ministeriä on paikalla — niin
oikeastaan haluaisin myöskin kysyä molemmilta
ministereiltä näkökannan tähän,
voiko jatkossa maakunnallinen Etelä-Karjalan sosiaali-
ja terveyspiiri jatkaa toimintaansa.
Hallituksen ministerit ja kansanedustajat ovat kertoneet uudistuksista
julkisuuteen keskenään hieman ristiriitaisia tietoja.
Sosiaali-, vanhus- ja terveydenhuollon sekä päivähoidon
ja koulutuksen suunta aiheuttaa epävarmuutta kaikille osapuolille
ympäri Suomea. Epävarmuus ei voi olla heijastumatta
tavallisiin apua, koulutusta ja hoitoa tarvitseviin suomalaisiin.
Eivätkö palvelut ja niiden saatavuus ole tärkeintä,
ei kuntarakenteiden muuttaminen? Kuntarajojen siirtäminen
ei tosiasiassa paranna ketään, vaan ihmiset sairastavat,
tarvitsevat päivähoitoa ja opetusta sekä vanhenevat
samalla tavalla kunnasta riippumatta.
Hallitus haluaa lopettaa myös taloudellisesti hyvin
pärjääviä kuntia — esimerkkinä Etelä-Karjalasta
vaikkapa täysin velaton Luumäki — tuijottaen
ainoastaan asukaslukua ja työssäkäyntialueita.
Paras-hankkeen myötä kunnat ovat vapaaehtoisesti
muuttaneet kuntarakenteitaan, ja nyt pitää antaa
kuntien ja maakuntien luottamus- ja virkamiehille työrauha.
Muutosten purkaminen ja taas uuden rakentaminen vie vuosia aikaa ja
energiaa heikentäen kuntatyöntekijöiden
ja päättäjien motivaatiota.
Hallitus ei toimillaan arvosta kuntapäättäjien ja
virkamiesten kykyä tehdä oikeita valintoja. Lisäksi
hallitus toimii suorastaan perustuslain hengen vastaisesti sanelemalla
yksipuolisesti, miten asiat tulee tehdä. Katsooko hallitus
kuntalaisia ja kuntakarttaa ainoastaan pelinappuloina, vaikka todellisuudessa
jokainen kunta on oman alueensa kehittämiskeskus ja kuntalaiset
alueensa parhaita asiantuntijoita?
Arvoisa puhemies! Kuntaliitosten seurauksena palvelut ja päätöksenteko
loittonevat liittyvän kunnan asukkaista. Tämä on
tosiasia. Keskittämisen ideologia on sokeuttanut hallituksen
ihmisten tarpeille. Eivät yli 170 kunnan edustajat huvikseen
ole nousseet kapinaan, vaan puolustaakseen ihmisten palveluja ja
vaikuttamismahdollisuuksia. Onko hallitus ummistanut kokonaan silmänsä näiltä asioilta?
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mielenkiintoinen
ilta, joka on avartanut aika paljon näkemystä siitä,
minkälainen tilanne Suomessa eri puolilla Suomea on kuntien osalta,
ja täytyy sanoa, että se on myös vahvistanut
sitä käsitystä, että tämä kuntarakenneuudistus
on aivan välttämätön.
Tuossa päivällä, kun eduskuntaryhmät
pitivät omia puheenvuorojaan, niin keskustan varapuheenjohtaja
Anne Kalmari puheensa yhteydessä esitti minulle kysymyksen,
miten minä aion hoitaa Tuusulan alueella tämän
kunta- ja rakenneuudistuksen. Voin pitää oikeastaan
vähän pitemmänkin selvityksen siitä,
miten Tuusulan kunnassa asia on hoidettu. Me olemme olleet aina edistyksellisiä.
Jo ennen Paras-hanketta me loimme kuntien välistä yhteistyötä 5
kunnan kanssa. Tällä hetkellä me olemme
laajentaneet yhteistyötä, niin että meitä on
niin sanottuja Kuuma-kuntia jo 10 ja asukaspohja on yli 200 000
asukasta. Sen lisäksi teemme myös Helsingin, Espoon, Vantaan
ja Kauniaisten kanssa kiinteätä yhteistyötä lähinnä MALin
eli maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta.
Tämä on hyvä tämä alku,
että me saamme nyt keskustella tästä tulevasta
uudistuksesta ja tuoda sitten näkemyksiä laajalta
koko Suomen alueelta. Mutta minä pidän erittäin
tärkeänä myös sitä, että ihmiset
saavat todella kuntapalveluja: saavat sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluita, koulupalveluita ym. Tällä hetkellä monissa
kunnissa on ilmiselvästi puutetta siinä, että eivät
ihmiset saa aikaa lääkäriin, eivät
saa lääkäripalveluita. Se ei monesti
ole kiinni siitä, että kunnan koko olisi liian
pieni. Esimerkiksi Tuusulassa on 37 000 asukasta, mutta
yksinkertaisesti vain emme saa riittävästi lääkäreitä tuottamaan
niitä palveluita. Mutta emme ole jääneet
toimettomiksi vaan yritämme löytää siihenkin
ratkaisun, eli kehittämällä niitä terveyskeskuksen
palveluja niin, että sairaanhoitajille siirretään
enemmän työtehtäviä, he ottavat
myös pitkäaikaispotilaista vastuuta ja siten kevennetään
sitä lääkärien työtaakkaa.
Haluan korostaa vielä sitä, että näissä kaikissa 6
kunnassa on suurin piirtein 30 000, 40 000 asukasta.
Me olemme vahvoja peruskuntia, mutta emme täytä sitä kriteeriä,
että olisi yhtenäinen työssäkäyntialue.
Se on vain niin, että Keski-Uudeltamaalta työssäkäyntialue
suuntautuu Espooseen, Vantaalle, Helsinkiin, jonkun verran sitten Hyvinkäälle
ja pohjoiseen.
Mutta minä toivon, että siinä vaiheessa,
kun ministeri saa nyt tätä lakiesitystä vähän
pitemmälle, niin todella kuullaan kuntia ja käydään
sitten keskusteluja siitä, miten kunnat näkisivät
parhaiten tämän kuntarakenneuudistuksen, että pystyttäisiin
takaamaan kuntalaisille riittävät palvelut.
Tässä on paljon puhuttu, että monilla
kunnilla on näitä erilaisia himmeleitä.
Me olemme tähänkin pystyneet kyllä tässä kuntien
yhteistyössä vastaamaan. Kun meitä on
monta eri kuntaa, 10 eri kuntaa, niin me olemme jakaneet sitten
sitä omistajaohjausta ja vastuuta siitä aina tietylle kunnalle.
Joku hoitaa terveydenhuollon sektorin, joku opiskelukuntayhtymät
jne. Me olemme pystyneet myös vaikuttamaan sitten niiden
palveluihin ja ennen muuta siihen rahoitukseen.
Pidän erittäin tärkeänä tässä Pääkaupunkiseudulla
tätä MALia eli maankäyttöä,
asumista ja rakentamista. Toivon, että pystytään
vastaamaan tähän asuntojen rakentamistarpeeseen,
pystytään vastaamaan liikenneväylien
lisärakentamiseen ja yleensä järkevään
maankäyttöön. Suurin ongelma on, että liikenneverkko
on heikko ja samoin sitten joukkoliikenne ei toimi. Ne ovat varmasti sitten
enemmänkin budjettiasioita, mutta vaikuttavat hyvin paljon
siihen, miten se kunta pystyy sitten tarjoamaan ihmisille erilaisia
mahdollisuuksia liikkumiseen ja elämiseen.
Pidän myös erittäin tärkeänä sitä identiteettiä, että ihmiset
tuntevat kuuluvansa johonkin (Puhemies: 5 minuuttia!) kuntaan tai
johonkin alueeseen, ja se on kyllä Keski-Uudellamaalla
vahvana, että ihmiset sitoutuvat kulttuurikuntiin.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa panna kuntakentän
uuteen järjestykseen. Se käyttää termiä vahva
peruskunta. Tämä merkitsee jättikuntien
muodostamista ja käytännössä paikallishallinnon
romuttamista. Kuntarajoja piirtelee valtiosihteeriryhmä,
jota ainakaan kunnallinen kokemus ei rasita. Hallitus tarjoaa suuruuden
ekonomiaa, sokeaa luottamusta suureen kuntakokoon.
Todellisuudessa on kysymys maaseutukuntien verovarojen ottamisesta
keskuskaupungin tarpeisiin. Maaseudun asukkaat joutuisivat hakemaan
yhä useammat palvelut keskuskaupungista. Lähipalvelut
jäisivät pikkuhiljaa historiaan. Keskuskaupungin
ympärille rakentuva niin sanottu vahva peruskunta muistuttaisi
käytännössä orjajärjestelmää.
Ennen vaaleja kokoomus ja sosialidemokraatit vakuuttivat kansalaisille,
että pakkoliitoksiin ei tulla turvautumaan. Välittömästi
vaalien jälkeen nämä puolueet näyttivät
taas oikean karvansa. Uutta kuntakarttaa toteuttaessaan ne mitä ilmeisimmin
ovat valmiita käyttämään järeintä asetta,
kuntien pakkoliitoksia. Tämä käy ilmi
siitä, että hallituksen julistuksen mukaan kuntauudistus
tulee voimaan vuonna 2015, ja sillä siisti.
Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo harjoittaa käskytyspolitiikkaa.
Valtiovalta sanelee kuntarakenteen. Tällainen käskyttämiseen
ja pakkoon perustuva politiikka on väärää politiikkaa.
Pakko vie kaiken pohjan uudistuksen onnistumiselta. Kunta on paikallisten
ihmisten yhteisö. Jokainen kunta on oman alueensa kehittämiskeskus. Kuntapäättäjien
tulee itse saada päättää kunnan asioista.
Kuntauudistus rakentuu ajatukselle, jonka mukaan kuntakoon kasvattaminen
parantaa kunnan toiminnan tuottavuutta. Näin ei kuitenkaan ole.
Tilastoja tutkimalla voidaan todeta, että suuri kuntakoko
ei takaa mainittavia säästöjä kuntataloudessa
eikä tuottavuuden kasvua. Sen lisäksi on merkille
pantavaa, että kuntaliitosten toteuttaminen jo itsessään
kasvattaa liitoskuntien menoja moniksi vuosiksi eteenpäin.
Hallitus kurittaa kuntia joka tavalla. Hallitus leikkaa kuntien
valtionosuuksia ensi vuonna kylmäverisesti. Kuntien valtionosuuksien
leikkaukset tietävät kunnille ja erityisesti maaseudun
kunnille varmaa taloudellista ahdinkoa. Hallituksen veropoliittiset
ratkaisut kurittavat pieniä kuntia ja suosivat suuria kaupunkeja.
Kuntien yhteisövero-osuuden korotusta jatketaan ja se maksetaan
5 prosentilla korotettuna vuosina 2012 ja 2013. Tästä ratkaisusta
hyötyvät eniten suuret kaupungit, joissa on teollisuutta
ja muuta yritystoimintaa. Kiinteistövero siirretään
verotulojen tasauksen ulkopuolelle. Tästäkin hyötyvät
valtaosin suuret kaupungit. Hallituksen veroratkaisujen suhteen
pienet kunnat joutuvat tyytymään häviäjän
rooliin.
Arvoisa puhemies! Uusia kuntalinjauksia ei valmistella parlamentaarisessa
työryhmässä, kuten aikaisemmin on tehty,
vaan kuntauudistus laaditaan hallituspuolueiden kesken. Hallitus piirtää kuntakartat
yksipuolisesti. Oudoksun tätä valittua toimintatapaa.
Uudistusta valvovan seurantaryhmän kokoonpano on kyllä parlamentaarinen,
mutta se ei tässä tilanteessa mitään
pelasta. Yhteiskuntaa rajusti muokkaava kuntauudistus tulisi valmistella
parlamentaarisesti ja yhteistyössä kuntien kanssa
siten, että myös kuntalaiset saisivat asiassa äänensä kuuluville.
Ei ihme, että kunnissa on nousemassa laajapohjainen kuntauudistuksen
vastustus. Uudistuksen kiivas aikataulu vielä lisää hämmennystä ja
suoranaista hermostuneisuutta kunnissa. Kunnista on viety työrauha.
Kuntarakenteen uudistamisen asemesta huomio tulee kiinnittää palvelujen
järjestämiseen. Kunnan tehtävänä on
järjestää kuntalaisille näiden
tarvitsemat peruspalvelut. Kuntalaisen kannalta olennaista on, että palvelut
saa läheltä ja helposti.
Kuntakoon kasvattaminen hallituksen suunnittelemalla tavalla
merkitsee paikallishallinnon rapauttamista ja jopa katoamista. Liian
suuri kuntakoko kaventaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja
vieraannuttaa kuntalaisia päätöksenteosta.
Palvelut ja päätöksenteko katoavat suuriin
keskuksiin. Tällä menolla haja-asutusalueiden
palvelut katoavat kokonaan ja reuna-alueilla asuvien kuntalaisten
on haettava tarvitsemansa palvelut pitkien matkojen päästä kaupunkikeskuksen
ytimestä. Kun palvelut keskitetään pelkästään
kuntakeskukseen, asettaa se keskuksen ulkopuolella asuvat kuntalaiset
syrjittyyn asemaan.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme kuntauudistusta, jotta palveluiden
saatavuus turvattaisiin. Palveluiden tuottaminen ei ole tehostunut
nykyisellä puitelailla. Se ei ole monipuolistunut, vaikka
sitä odotimmekin. Hyvin toimeentulevat ja koulutetut kansalaiset
ovat meillä nykyisin, ja heidän tarpeensa ovat hyvin
moninaiset ja yksilölliset, mutta usein kunnissa ei ole
mahdollisuutta vastata näihin tarpeisiin. Pitää siis
saada monipuolisempaa palvelutuotantoa. Kuntakenttä ei
ole myöskään pystynyt riittävästi
levittämään niitä hyviä käytäntöjä koko
valtakunnan tasolle. Tarvitsemme siis uudistusta ja muutosta.
Isommat kunnat kuitenkaan eivät ole ratkaisu, jos ei
samalla sitten katsota juuri tätä palveluiden
järjestämistä uudestaan ja pidetä huolta myös
siitä, että reuna-alueiden palveluista pidetään
huolta. Nyt monissa kuntaliitoksissa on se ongelma, että reuna-alueilla
on kyläkoulut lakkautettu tai terveysasemat lakkautettu.
Mielenkiintoista on nyt nähdä, kuinka nämä uudet
kunnat tulevat muodostumaan. Tulevatko ne nykyisten kuntarajojen
mukaan vai kartoitetaanko ihan ensin pelkästään
palvelut eri alueilla ja sitten myöhemmin piirretään
kuntarajat niiden ympärille? Tärkeätä on,
että uusia kuntia tehdään yhteistyössä nykyisten
kuntien kanssa, ja hyvä olisi, että jo nyt heti
syksyllä kuultaisiin kuntia, kun tämä virkamiestyöryhmä tekee
työtään, eikä sitten vasta vuodenvaihteessa.
Usein meiltä päättäjiltä unohtuu,
että kunta on olemassa vain kuntalaisten palvelujen järjestämistä varten
eikä itseämme varten.
Eeva Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Onko nyt kyse kuntauudistuksesta vai kuntamyllerryksestä?
Kuntauudistus on herättänyt paljon keskustelua
viime kuukausina. Keskustan joutuminen pois hallituksesta näyttää johtavan kuntakentän
ennennäkemättömään
myllerrykseen.
Kokoomuslaisen ministerin vetämän kuntauudistuksen
johtavana periaatteena näyttää olevan ylhäältä päin
sanelu ja pakkoliitokset. Tämä ei voinut tosiaankaan
olla äänestäjien tahto.
Meillä Lapissa on pitkät maantieteelliset
välimatkat, ja ne aiheuttavat sen, että muut keinot kuin
kuntien yhteenliittäminen ovat varmasti parempi keino palvelujen
turvaamiseksi. Kaikkialla maassa taitaa olla todellinen uhka se,
että lähipalvelut tulevat katoamaan uusien jättikuntien reuna-alueilta,
varsinkin jos entiset pienet kunnat yhdistetään
yhteen suureen.
Kuntasektorin todelliset säästöt
olisivat kuitenkin saavutettavissa suuremmista kaupungeistamme.
Monissa kaupungeissa olisi palvelujen kehittämisen tarve
todellakin ajankohtainen. Siellä niitä palveluja
tulisi kehittää ja siellä saisi eniten
tuloksia aikaiseksi, jos halutaan nähdä totuutta
silmiin. Miksi näistä ei sitten puhuta mitään?
Miksi puhutaan vain syrjäisemmistä kunnista?
Pohjimmainen ratkaisu pohjoisen kuntien ongelmiin olisi koko
maan tasapuolinen kohtelu. Jos elämisen mahdollisuudet
pohjoisessa turvattaisiin, jos lappilaiset saisivat töitä ja
toimeentuloa kotiseudullaan, nousisi siellä väkiluku
ja sen jälkeen voitaisiin tarjotakin palveluita näille
ihmisille ja lapsettomista kunnista ei sen jälkeen tarvitsisi
puhua enää mitään. Eli keskityttäisiin siihen
palvelujen tarjoamiseen ja autettaisiin ihmisiä saamaan
töitä omalta kotiseudultaan.
Mutta nyt hallituksen toimet vain näyttävät siltä,
että alueitamme yritetään ajaa alas pakolla eli
rahattomuudella. Nyt näyttää siltä,
että hallituksen suunnittelemat leikkaukset kohdistuvat ihmisiin,
jotka eniten tarvitsevat yhteiskuntamme tukea. Palvelut ja työpaikat
aiotaan keskittää muutamaan suureen kaupunkiin.
Jos ei niitä ole ennestään, niin tehdään
lisää isoja kaupunkeja. Siltähän
se näyttää.
Kun nyt kuitenkin ollaan tässä tilanteessa, meidän
on ymmärrettävä, että joitakin
ratkaisuja on tehtävä, mutta kuntien pakkoliitokset
eivät tosiaankaan ole oikea ratkaisu. Kuntien tulee neuvotella
ratkaisut yhdessä. Paras-hankkeella me saimme nämä hommat
hyvin liikkeelle, ja hyvä oli kuulla se, että Paras-hankkeen
asioita ei ollakaan laittamassa romukoppaan, vaikka aluksi niitä oltiin
laittamassa romukoppaan.
Se, että kuntien tulee neuvotella ratkaisut yhdessä,
ei ole helppoa, mutta me olemme pienissä kunnissa tottuneet
kyllä kantamaan vastuumme ja me teemme sen eteen töitä.
Mutta sitten kuntaministeri Virkkunen on käyttänyt
termiä "niskuroivat kunnat" ja että valtio patistaa
niskuroijat kuriin. Sanat "niskuroivat kunnat" — minusta
tällainen puhe todella pahasti aliarvioi kuntademokratiaamme.
Ihmisiä, jotka asuvat siellä, haluavat tehdä töitä oman
alueen eteen, oman alueensa ihmisten puolesta, syytetään
niskuroiviksi. Siis hyvänen aika! Kyllä mekin
oppositiossa olemme niskuroivia, okei, mutta meillä on
oikeus elää ja puhua. Ei meitä voi hävittää sen
takia pois, että me satumme olemaan vastaan hallitusta.
Jos hallitus ei halua kuunnella suomalaisia kuntauudistuksen
toteuttamisessa, on palveluistaan ja paikallisen vaikuttamisen tulevaisuudesta huolta
kantavien ihmisten noustava vaatimaan oikeuksiaan, ja onneksi tämä on
lähtenyt liikkeelle. Myös monet hallituspuolueisiin
lukeutuvat päättäjät ympäri
maata ovat onneksi lähteneet siihen matkaan.
Kysyn, onko nykyisessä kuntauudistuksessa perimmäinen
tavoite turvata palvelut vai saattaa ihmiset asumaan entistä tiiviimmin
ja vähitellen hävittää maaseutumainen
elämänmuoto maastamme. Hallitus on viemässä suomalaista
kuntakenttää kohti vahvaa valtionohjausta. Tällainen ei
sovi maahan, jonka hallinto on perustunut aina itsenäiseen,
vapaaseen talonpoikaan ja paikalliseen päätöksentekoon.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Tämän päivän
keskustelua kuunneltuani olen entistä vakuuttuneempi, että vanhat
puolueet ovat unohtaneet täysin, että elämää on
Kehä kolmosen ulkopuolellakin. Samoin on unohdettu, että kaikki
eivät suinkaan halua asua kaupungeissa. On ihmisiä,
jotka haluavat elinympäristönsä olevan
maaseudulla. Perussuomalaisten mielestä tämän
oikeuden valita itse asuinpaikkansa ja elää siellä kokonaisvaltaisesti
hyvää elämää kaikissa elämänkaaren
vaiheissa tulee olla oikeus, jota ei saa polkea, toisin kuin vanhat
puolueet nyt tekevät.
Keskusta pontevasti on pyrkinyt tänään
osoittamaan, kuinka sen hallitustaipaleella ja Paras-hankkeen myötä kunnat
ovat tulleet vain onnellisiksi. Voin kertoa, että tämä ei
pidä paikkaansa. On pöyristyttävää,
kuinka oma toiminta unohtuu heti, kun paikka on oppositiossa ja
vaaleja on lähestymässä. Suomen kansa
ei kuitenkaan unohda, se tullaan näkemään.
Tällä kuntalaisia pilkkaavalla tiellä myös
nykyinen hallitus on jatkamassa. Olisiko kuntaministeri itse, tai
muu hallitus, valmis hakemaan terveyskeskuspalvelut 100 kilometrin
päästä tai hammaslääkäripäivystyksen äärimmillään
lähes 400 kilometrin päästä?
Tämä on jo nyt arkipäivää meillä Lapissa.
Lapsemme käyvät peruskoulua kymmenien kilometrien
päässä kotoa, ja koulupäivät
venyvät matkoineen pidemmiksi kuin monen aikuisen työpäivä.
Nuoremme joutuvat muuttamaan 15—16-vuotiaina pois kotoa,
koska jatko-opiskelupaikkoja ei kotiseudulla ole. Suuri osa virastopalveluista
on hoidettava lähes 200 kilometrin päässä.
Miten ikääntyvä väestö voi
jatkaa asumista kotona mahdollisimman pitkään, jos
palveluita ei ole edes inhimillisen matkan päässä?
Postipalvelut siirretään kymmenien kilometrien
päähän, julkista liikennettä ei
ole, eikä sitä kehitetä. On hyvin vaikea
nähdä, miten kuntauudistus auttaa edellä kuvattuun
tilanteeseen.
Edellä mainitut asiat eivät hallitusta kiinnosta.
Syrjä- ja maaseutujen väestö onkin keinolla millä hyvänsä saatava
kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Tämä onnistuu
karsimalla lähipalvelut pois ja näin pakottamalla
ihmiset muuttamaan palveluiden lähelle. Sillä ei
ole tälle hallitukselle väliä, joutuvatko
ihmiset hylkäämään kotinsa ja kotiseutunsa.
Eikä tälle hallitukselle merkitse edes se, että heidän
oma väkensä on tätä uudistusta
vastaan. Ei myöskään se, että ihmiset,
työntekijät, pakotetaan jatkuviin uudistusprosesseihin
aikana, jolloin työhyvinvointia ja työssäjaksamista
pitäisi kaikin tavoin tukea. Näyttää myös siltä,
että esimerkiksi Lapin ainoa tehtävä tulee olemaan
tulevaisuudessa olla raaka-ainereservaatti paitsi muulle Suomelle
myös Euroopalle.
Arvoisa puhemies! Vanhat puolueet ovat yksi kerrallaan vieneet
kunnat ahdinkoon lisäämällä jatkuvasti
velvoitteita ja samalla karsimalla kuntien valtionapuja. Kun kunnat
eivät ole alistuneet, vaan kunnat ovat kaikin tavoin koettaneet löytää uusia
toimintatapoja kunnissa olevaa asiantuntijuutta hyödyntäen,
lyödään viimeiset keinot käyttöön,
eli pakkoliitokset. Seuraava vaihe onkin pakkoliittää kunnat,
koska pakkoliitoksista tässä on kyse, eikä se
muuksi muutu, vaikka sanamuotoja koetetaan toiseksi vääntää.
Kuntaministeri Virkkunen ei tänään vastannut
hänelle esitettyyn kysymykseen, jonka perussuomalaisten
kansanedustaja Hongisto kysyi: lupaako kuntaministeri, että pakkoliitoksia
ei tule? Emme saaneet vastausta, koska kuntaministeri ei voi tällaista
lupausta antaa, ja me tiedämme varsin hyvin, miksi.
Hallitus jatkaakin kaikkineen epätoivoista salailun
linjaa tässäkin asiassa, samoin kuin sitä, että asioista
ei neuvotella, vaan ne runnotaan läpi ilman demokraattista
keskustelua niiden kanssa, joita päätökset
koskevat. Tämähän on vanhojen puolueiden
tavallinen käytäntö. Vaihtoehtoja ei anneta,
kuten tänään kuulimme. Tämän
hallituksen linjalla ei mitenkään voida saada
hyvää kuntauudistusta aikaan. Perussuomalaiset
vastustavat ankarasti tällaista sanelupolitiikkaa ja demokratian
pilkkaamista. Meille kunnat ja kuntalaiset ovat voimavara, eivät
rasite. Me katsomme, että kuntalaisille kuuluvat paitsi
oikeus valita itse asuinpaikkansa myös asianmukaiset palvelut
lähellä kotia kaikkialla Suomessa sekä oikeus
vaikuttaa kuntalaisia koskevaan päätöksentekoon. Me
kannatamme aitoa demokratiaa.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Identiteetti on tärkeä asia.
Täällä on esitetty, että identiteetti
kiinnittyy erityisesti kuntarajoihin. Kun itse olen syntynyt Kuopiossa,
asunut nuoruuden Vantaalla, Järvenpäässä ja
Helsingissä ja täällä Helsingin
suurkaupungissakin asunut viidellä eri alueella, niin kyllä tässä herää tämmöinen
huolestunut kysymys, että olenko nyt aivan ilman identiteettiä.
Ihmisen identiteetti rakentuu mielestäni niin kulttuurista,
kotiseudusta, koulutuksesta, perheestä kuin ammatista,
ja identiteetti on erittäin tärkeä asia
tämän päivän globaalissa maailmassa.
Se ei kuitenkaan missään nimessä kytkeydy
kuntarajoihin.
Miksi me tarvitsemme tätä uudistusta, jota
nyt käsitellään parhaillaan hallituksen
piirissä? Yksinkertaisesti: peruspalvelut on turvattava
kaikkialla Suomessa, ja nykyisellä rakenteella on hyvin
vaikea jatkaa siten, että peruspalvelut olisivat kaikkien
arkea helpottamassa. Myös perheet tarvitsevat hyvin eri
tavalla näitä peruspalveluita. Täällä on
puhuttu lähipalveluista. Joillekin perheille päiväkotipaikka
lähellä kotia on merkityksellinen ja tärkeä asia
arjen sujumiselle, mutta toiselle voi olla myös päiväkotipaikka
lähellä omaa työpaikkaa merkityksellinen
ja tärkeä asia, jotta se arki sujuu hyvin.
Opposition välikysymysepisodi on totisesti merkillinen,
ja kyllä ovat sympatiat ministereiden puolella, kun he
ovat näin pitkään jaksaneet täällä tätä keskustelua
kuunnella. Hallitus ei ole vielä tehnyt mitään
esitystä. Sen voidaan katsoa jatkaneen edellisten keskustaministerien
aloittamaa työtä kuntien peruspalveluiden turvaamisessa.
Hallitus ei ole vaatinut kuntien pakkoliitoksia. Silti asiasta
käy valtava parku erityisesti keskustapuolueessa. Ja tällä kokemuksella
nyt voisi sanoa, että on tulossa aika merkillinen oppositiokausi,
kun on päädytty uhkien osoittelulla politikointiin.
Toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Asian käsittely keskeytetään.