Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kauppa on maamme keskeisiä elinkeinoja. Sen bruttokansantuoteosuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut 10 ja 11 prosentin välillä. Vastaavasti kaupan toimiala työllistää noin 12 prosenttia. Kaupan 46 000 yrityksestä noin puolet kuuluu vähittäiskauppaan, neljännes tukkukauppaan, viidennes autokauppaan ja loput agentuuritoiminnan yrityksiin.

Kaupan työllisyys ja menestys on monin tavoin sidoksissa yleiseen talouden ja työllisyyden kehitykseen. Vanhasen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on tuottanut hyvää tulosta. (Hälinää)

Kotimaista kysyntää on vahvistettu ja työntekoa kannustettu keventämällä verotusta noin 3,5 miljardilla eurolla. Työllisyys onkin kääntynyt selvään kasvuun, ja hallituksen asettamaa vaativaa 100 000 uuden työpaikan tavoitetta lähestytään. Myös yrittäjyys on kehittynyt Suomessa hyvin.

Erityisen suotuisana tämä yleisen kehityksen kuva näyttäytyy kaupan alalla. Sinne on syntynyt tämän vaalikauden aikana 19 200 uutta työpaikkaa. Kauppa työllisti kaiken kaikkinensa noin 300 000 henkilöä keskimäärin kuukaudessa viime vuonna. Kysymys alkaa olla ammattitaitoisen työvoiman pulasta ainakin maamme kasvukeskuksissa kaupan alalla. Kaupan liikevaihto on vastaavasti kasvanut vaalikauden aikana hyvin, noin 7,3 miljardia, 18,8 prosentilla muutaman vuoden aikana. Tänä vuonna 2006 sen kasvun arvioidaan olevan noin 4,5 prosenttia.

Vähittäiskaupassa kansainvälistymisen läpimurto on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikaan. Ulkomaiset yritykset ovat etabloituneet maahamme erityisesti erikoistavarakaupan ja jossain määrin myös päivittäistavarakaupan markkinoille. Suomalaiset kauppaketjut ovat puolestaan laajentaneet toimintaansa ulkomaille. Suomalaisen kaupan lähialueiden myynti on noin 4—5 miljardia euroa, ja suomalaisen kaupan palveluksessa on sekä vähittäis- että tukkukaupassa ulkomailla tällä hetkellä noin 14 000—15 000 ihmistä. Kauppa on siten vahva palveluiden viejä, ja sen varmaan kannattaisi nyt entistä tehokkaammin harkita menemistä erityisesti Venäjälle.

Päivittäistavarakauppa on perinteisesti ollut keskittynyttä kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa kolmen suurimman toimijan markkinaosuus on viimeisen yrityskaupan jälkeen laskennallisesti varsin korkea, noin 90 prosenttia. Korkealla keskittymisasteella saattaa olla vaikutuksia päivittäistavaramarkkinoiden toimintaan ja teollisuuden ja vähittäiskaupan markkinatasapainoon. Kaupan, niin kuin koko elintarvikesektorin, keskittymisen seurantaa onkin jatkettava ja mahdollisiin epäkohtiin puututtava kilpailulainsäädännön keinoin.

Kaupan rakenteessa näkyviä ja myynnillisesti hallitsevia ovat erilaiset suuryksiköt ja myymäläkeskittymät, kuten tavaratalot, hypermarketit, isot supermarketit ja kauppakeskukset. Suurimpien kauppakeskuksiemme myyntipinta-ala on Pohjoismaiden ehdotonta kärkeä, ilmeisesti Helsingin Itäkeskus on Pohjoismaiden suurin, ja Espoon Sello ja Vantaan Jumbo ovat nekin koko Pohjolan kolmen neljän suurimman kauppakeskuksen johdossa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemien tutkimusten mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista kuluttajista asuu kuitenkin kohtuullisena pidetyn matkan päässä ruokakaupan palveluista ja yli 90 prosenttia suomalaisista on palveluihin tyytyväisiä. Voisi ajatella, että tämä äsken kuvattu keskittyminen näkyy siinä, että tyytyväisyys kauppaan olisi jollakin tavalla laskenut, mutta näin ei ole käynyt eri syistä viimeisten vuosien aikaan. Kaupan saavutettavuus kuitenkin vaihtelee suuresti, ja se on syytä muistaa, eri haja-asutusalueiden välillä, ja keskittyminen vaikuttaa kaupan rakenteeseen taajamissa. Alueiden eriytymistä on havaittavissa erilaisissa tutkimuksissa. Ongelman laajuutta on kuitenkin vähän vaikea arvioida.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kiinnittänyt huomiota haja-asutusalueiden kauppapalvelujen saatavuuteen ja ottanut käyttöön erityisen investointituen. Tähän on käytetty tähän mennessä 3,8 miljoonaa euroa, ja myönteisiä päätöksiä kyläkaupoille on tehty noin 300 kappaletta. Näkemykseni on, että kyläkauppaverkosta huolehtiminen on tärkeää myös tulevien vuosien aikana.

Kotimaisten kaupan toimijoiden keskeisenä tulevaisuuden haasteena on alan tuottavuuden nopeasta kasvusta huolehtiminen. Tuottavuuskehityksen kannalta on tärkeää, ettei markkinoiden sääntely maassamme ole vanhojen EU-maiden, ainakaan EU15-maiden, sääntelyä ankarampaa.

Kaavoituksella on merkittäviä vaikutuksia kauppaan elinkeinona, myös muutenkin kuin suuryksiköiden sääntelyn osalta. Kunnallisella maankäyttöpolitiikalla on vaikutuksia kaupan kilpailuolosuhteisiin. Selonteon mukaan sijainnin ohjauksessa tulisi huomioida toimijoiden yhdenvertainen kohtelu, toimivan kilpailun turvaaminen ja kaupan palveluverkoston tasapuolinen kehittäminen. Ympäristöministeriö asettaakin aivan lähiaikoina työryhmän selvittämään sääntelyn vaikutuksia ja kaupan rakenteen monipuolisuuden turvaamista erilaisissa asuinympäristöissä.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 aukioloaikalaissa pienten päivittäistavarakauppojen sunnuntaiaukioloaika sallittiin. Samalla mahdollistettiin kaikille kaupoille sunnuntaiaukioloaika myös toukokuussa ja marraskuussa. Autokaupalle sallittiin täysin vapaa aukioloaika.

Aukioloaikalain tavoite parantaa lähikaupan kannattavuutta ja kilpailuasemaa suhteessa suuriin myymälöihin on toteutunut. 200—400 neliön päivittäistavarakauppojen määrä on vuosina 2001—2005 lisääntynyt 175:llä kappaleella lähinnä taajamissa, nimenomaan tämän tyyppisten kauppojen, ja se kai tarkoitus suurin piirtein olikin. Nimenomaan tämän tyyppiset valintamyymälät, 200—400 neliötä pinta-alaltaan, niiden määrä on erittäin merkittävästi lisääntynyt näiden vuosien aikana.

Työvoiman löytäminen sunnuntaiaukioloja varten ei päivittäistavarakaupan mukaan ole ollut ongelmallista. Työntekijöiden kokemat suurimmat hankaluudet sunnuntaityöskentelyn osalta vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi yhden hengen talouksissa suurimmat hankaluudet liittyvät sosiaalisen elämän ja vastaavasti lapsiperheissä perheen yhteisen ajan järjestämiseen.

Eri tahojen kannat vaihtelevat aukioloaikojen vapauttamisesta nykyisten aukioloaikojen supistamiseen tai sitten niiden laajentamiseen; mielipiteet ovat aika lailla hajallaan tässä asiassa. Erikoiskaupan piirissä nykyisiä sunnuntaiaukioloaikoja pidetään riittävinä, kun taas päivittäistavarakaupan piirissä nähdään, että sunnuntaikaupan laajentaminen olisi perusteltua nykyisestään. Kuluttajien keskuudessa tutkimuksia on tehty, Kuluttajatutkimuskeskus on tehnyt ja VTT on tehnyt ja monet muutkin tutkijat ovat niitä tehneet. Aukioloaikojen laajentamiselle on jonkun verran kannatusta. Lähes kaikki tahot pitävät kauppojen aukioloaikajärjestelmää kuitenkin vaikeaselkoisena, ja ehkä osa siitä tahdonilmauksesta, joka gallupeissa näkyy, selittyy juuri äsken sanotulla asialla.

Arvoisa puhemies! Tämän asian valmistelun yhteydessä on ollut esillä mahdollisuus ottaa rajoitetun sunnuntaiaukioloajan piiriin rautakauppa, huonekalukauppa, antiikkiliikkeet sekä osto- ja myyntiliikkeet. Selonteko ei kuitenkaan luonteensa mukaisesti ota aktiivisesti kantaa siihen, miten tässä suhteessa pitäisi menetellä. Henkilökohtaisesti voi tietysti sanoa, että vähän erikoista on, että auton voi ostaa minä päivänä tahansa, melkein minä kellonaikana tahansa ympäri vuoden ja vuorokauden, mutta jos sitten sattuisi olemaan sunnuntaina vähän asiaa rautakauppaan, niin se ei sitten ole tällä hetkellä mahdollista.

Arvoisa puhemies! Lääkelain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta sekä varmistaa niiden asianmukainen valmistus ja kuluttajille lääkkeiden saatavuus koko maassa. Lääkkeet luokitellaan reseptilääkkeisiin ja itsehoitolääkkeisiin. Itsehoitolääkkeiden myynti on eräissä maissa, muun muassa Norjassa ja Tanskassa, sallittu apteekkien lisäksi osittain myös vähittäiskaupan piirissä.

Pääasiassa kyläkauppojen yhteydessä meillä Suomessa on tällä hetkellä noin 150 apteekkien alaisuudessa toimivaa lääkekaappia. Näistä on saatu hyviä kokemuksia. Selonteossa todetaan, että itsehoitolääkkeiden saatavuutta voi olla tarpeen parantaa juuri tällä lääkekaappijärjestelmällä, sitä kehittämällä sellaisilla alueilla, joilla ei ole apteekkia tai sivuapteekkia. Näitä kehittämistarpeita, voisiko lääkekaappijärjestelmän laajentaminen olla yksi vaihtoehto paremman saatavuuden edistämiseksi nimenomaan itsehoitolääkkeissä, tätä selvitetään sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä.

Vuonna 2004 toteutuneen alkoholijuomaverotuksen alennuksen sekä EU:n matkustajatuonnin vapauttamisen jälkeen alkoholin kulutus on merkittävästi noussut ja alkoholipolitiikka on määrätynlaisessa muutosvaiheessa. Kun kuva on selkiytynyt ja jos alkoholipolitiikassa mahdollisesti tehdään uusia linjauksia vähittäismyyntiä koskevaan lainsäädäntöön, tulisi selonteon mukaan mahdolliset tarkistukset tehdä ensi sijassa kansanterveydellisistä syistä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä: Kaupan kansainvälistyminen ja kilpailun ainakin joltakin osin tapahtunut lisääntyminen ovat hillinneet hintatason nousua Suomessa. Hintavertailujen tekeminen esimerkiksi Euroopan unionin muihin maihin on kuitenkin vaikea ja haasteellinen tehtävä. Se kuitenkin tiedetään, että muun muassa välillisellä verotuksella ja sen tasolla on merkitystä päivittäistavaroiden hintoihin. Selonteko tuo esille muun muassa sen tosiasian, että Suomessa arvonlisävero on lähes kaikkia muita maita korkeammalla tasolla.

Arvoisa puhemies! Kauppa on siis edelleen tärkeä elinkeino. Se on tavattoman nopeassa kasvussa sekä liikevaihdolla että työllisyydellä mitaten. Se modernisoituu, se kansainvälistyy, se hankkii uusia markkinoita Suomen rajojen ulkopuolella ja näin toimiessaan sen tuottavuus paranee, ja tuottavuuden paraneminen, toivon mukaan ja näin uskon, näkyy myöskin kuluttajien pussissa, sillä tavalla kuluttajien pussissa, että samalla rahalla toivon mukaan saa jatkossa entistä enemmän.

Ministeri Pekkarisen puhe on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Handeln är en av vårt lands mest centrala näringar. Dess andel av bruttonationalprodukten har under de tio senaste åren varierat mellan tio och femton procent. I motsvarande grad är branschens andel av de sysselsatta omkring 12 procent. Av de 46 000 företagen inom handelsbranschen hör cirka hälften till minuthandeln, en fjärdedel till partihandeln och en femtedel till bilhandeln och de övriga till företag inom agenturverksamheten.

Handelns sysselsättning och framgång har på många sätt en anknytning till den allmänna utvecklingen av ekonomin och sysselsättningen. Den ekonomi- och sysselsättningspolitik som Vanhanens regering bedrivit har medfört resultat. Den inhemska efterfrågan har förstärkts och arbetandet har uppmuntrats genom att beskattningen sänkts med cirka tre och en halv miljarder euro. Inom sysselsättningen har sker ett klart uppsving och vi närmar oss den målsättning på 100 000 nya jobb som regeringen uppsatt. Även företagandet har under de senaste åren utvecklats på ett gynnsamt sätt i Finland.

Särskilt gynnsam har denna allmänna utveckling varit inom handeln. Branschen har under denna regeringsperiod gett upphov till 19 200 arbetsplatser. Handeln sysselsatte i medeltal cirka 300 000 personer per månad under år 2005. Det börjar snarare vara fråga om en brist på yrkeskunnig arbetskraft, särskilt i tillväxtcentrumen i vårt land. Handelns omsättning har under motsvarande period ökat med cirka 7,3 miljarder euro (18,8 procent) och den beräknas öka med 4,5 procent under år 2006.

Det internationella genombrottet för minuthandeln har ägt rum under de tio senaste åren. Utländska företag har etablerat sig i vårt land, särskilt inom marknaden för minuthandel och i viss mån även dagligvaruhandeln. Finländska affärskedjor har i sin tur utvidgat sin verksamhet utomlands. Den finländska handelns försäljning i närområdena är 4—5 miljarder euro/år och i den finländska handelns tjänst utomlands är både inom minut- och partihandeln 14 000—15 000 personer. Handeln är på så sätt en stark exportör av tjänster och det skulle antagligen löna sig att allt modigare överväga att bege sig speciellt till Ryssland.

Dagligvaruhandeln har av tradition varit koncentrerad i alla nordiska länder. I Finland uppgår marknadsandelen för de tre största aktörerna till cirka 90 procent efter det senaste företagsköpet. Den höga koncentrationsgraden kan ha en inverkan på dagligvaruhandelns verksamhet och industrins och minuthandelns marknadsbalans. Uppföljningen av såväl handelns som hela livsmedelssektorns koncentration bör fortgå och eventuella missförhållanden åtgärdas genom konkurrenslagstiftningens medel.

I handelns struktur är det olika slags storbolag och handelskoncentrationer som är synliga och försäljningsmässigt dominerande. Till denna kategori hör bland annat varuhus, hypermarketar, stora supermarketar och köpcentra. Om man räknar handelsarealen är vårt största köpcentrum Östra centrum i Helsingfors av allt att döma det största och Sello i Esbo och Jumbo i Vanda bland de tre fyra största köpcentrumen i Norden.

Enligt undersökningar som gjorts av konsumentforskningscentralen bor cirka 80 procent av konsumenterna på vad som anses vara ett överkomligt avstånd från mataffärernas tjänster och över 90 procent är tillfredsställda med tjänsterna. Det kunde tänkas att den nämnda koncentrationen skulle komma fram i en sjunkande kundnöjhet, men av olika orsaker har detta inte varit fallet under de senaste åren. Tillgången till affärer varierar mycket mellan olika glesbygder, det är en sak som det är skäl att komma ihåg, och koncentrationen inverkar på handelns struktur i tätorten. I undersökningarna har man upptäckt en segregation av områdena. Problemets omfattning är dock svårt att bedöma.

Regeringen har lagt märke till tillgången till affärstjänster i glesbygderna och tagit ett investeringsstöd i bruk. Cirka 3,8 miljoner euro har använts för detta ändamål och cirka 300 positiva beslut har fattats. Min åsikt är att det är viktigt att ta hand om nätverket av bybutiker också under kommande år.

Den främsta framtida utmaningen för aktörerna inom den inhemska handeln är att sörja för den snabba tillväxten inom branschens produktivitet. Med tanke på produktivitetsutvecklingen är det viktigt att marknadsregleringarna i vårt land inte är strängare än regleringarna i de gamla EU-länderna, det vill säga EU 15-länderna.

Planläggningen har en betydande inverkan på handeln som näring, också på andra sätt än när det gäller regleringen av storenheter. Den kommunala markanvändningspolitiken har inflytande på affärernas konkurrensförhållanden. Enligt redogörelsen bör man vid lägesbestämningen se till att aktörerna blir jämlikt behandlade, att säkra en fungerande konkurrens och att handelns tjänstenätverk utvecklas jämnt. Miljöministeriet tillsätter inom den närmaste tiden en arbetsgrupp som skall utreda effekterna av regleringen och tryggandet av handelns mångsidiga struktur i olika slags boendemiljöer.

I och med lagen om öppettider, som trädde i kraft 2001, blev det möjligt för små dagligvaruhandlar att hålla söndagsöppet. Samtidigt blev det möjligt för alla affärer att hålla öppet på söndagar också i maj och november. Bilaffärerna berättigades fria öppettider. Syftet med lagen om öppettider, att förbättra närbutikernas lönsamhet och konkurrensposition i förhållande till stora affärer, har uppnåtts. Antalet stora snabbköp, det vill säga dagligvaruhandlar på 200—400 kvadratmeter, har under åren 2001—2005 ökat med 175, främst i tätorterna, och det var väl i princip också avsikten. Speciellt i fråga om antalet snabbköp av denna typ på 200—400 kvadratmeter har ökningen varit markant under dessa år.

Att hitta arbetskraft för söndagarna har enligt dagligvaruhandlarna inte ställt till med några problem. Vad arbetstagarna upplevde att var det största problemet med öppethållning på söndagar varierade enligt livssituationen. I exempelvis enpersonshushåll hade de största problemen med det sociala livet att göra och på motsvarande sätt uppstod i barnfamiljer problem med att organisera gemensam tid.

De olika parternas synpunkter varierar mellan en total avreglering av öppettiderna och en inskränkning av öppettiderna. Bland dem som arbetar i specialvaruaffärerna anses den nuvarande öppethållningen på söndagar vara tillräcklig medan de som arbetar i dagligvaruhandeln anser en utvidgning av öppettiderna vara befogad. Bland konsumenterna vinner en utvidgning av öppettiderna understöd. Nästan alla parter anser att butikernas öppethållningssystem är svårtolkat.

I samband med framställningen av denna fråga har man tagit upp möjligheten att inkludera järnaffärer, möbelaffärer, antikvitetsaffärer samt andrahandsaffärer i gruppen med begränsad öppethållning på söndagar. Redogörelsen tar dock i enlighet med sin natur inte aktivt ställning i frågan. Personligen kan jag säga att det är lite speciellt med att kunna köpa bil vilken dag som helst, nästan vid vilket klockslag som helst året och dygnet runt, men om man sedan skulle råka ha ärende till en järnaffär på en söndag så är det inte möjligt i dagens läge.

Syftet med läkemedelslagen är att upprätthålla och främja säkerheten hos läkemedlen och användningen av dem samt försäkra att de framställs på ett ändamålsenligt sätt och att de finns tillgängliga för konsumenterna inom landet. Läkemedlen klassificeras i receptläkemedel och läkemedel för egenvård. Försäljningen av läkemedel för egenvård är i vissa länder, bland annat Norge och Danmark, tillåten förutom i apoteken även i minuthandeln.

Huvudsakligen i samband med bybutikerna finns cirka 150 medicinskåp som är underställda apoteken och erfarenheterna har varit goda. I redogörelsen konstateras att det kan finnas skäl att förbättra tillgången till läkemedel för egenvård genom att utveckla medicinskåpen inom områden som varken har apotek eller filialapotek. Behovet av en utveckling kommer att utredas inom social- och hälsovårdsministeriets arbetsgrupp.

Efter sänkningen av alkoholskatten som genomfördes år 2004 samt införandet av EU:s obegränsade passagerarimport har alkoholkonsumtionen stigit märkbart och alkoholpolitiken befinner sig i något slags förändringsskede. Då bilden har klarnat och ifall man eventuellt gör nya linjedragningar i lagstiftningen som gäller detaljhandeln bör eventuella justeringar enligt redogörelsen i första hand genomföras med folkhälsan som utgångsläge.

Handelns internationalisering och den åtminstone på vissa punkter tilltagande konkurrensen har dämpat utvecklingen av prisnivån. Att genomföra prisnivåjämförelser mellan exempelvis Europeiska unionen och andra länder är svårt och utmanande. Man vet åtminstone att den indirekta beskattningen och nivån på den har betydelse för priserna på dagligvarorna. Redogörelsen påpekar bland annat det faktum att mervärdesskatten i Finland ligger på en högre nivå än i nästan alla andra länder.

Handeln är fortsättningsvis en viktig näring som utvecklas ytterst snabbt med avseende på omsättningen och sysselsättningen. Den moderniseras, internationaliseras och expanderar till nya marknadssektorer utanför Finlands gränser och höjer därmed produktiviteten, vilket förhoppningsvis också kommer att synas i konsumentens börs så att han i fortsättningen får mera för samma pengar.

Jari Leppä /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä hallituksen tehokkaat toimet talouden ja työllisyyden edistämiseksi ovat näkyneet erinomaisena kaupan alan kehityksenä viime vuosina. Veronkevennykset ovat luoneet kansalaisille ostovoimaa ja kaupan toimialalle uusia työpaikkoja. Viimeisen kolmen vuoden aikana kaupan alalle on syntynyt ja luotu 20 000 uutta työpaikkaa. (Ed. Zyskowicz: Miksi te sitten vaaleissa vastustitte veronkevennyksiä?) — Veronkevennysten ja verotuksen dynamiikka, ed. Zyskowicz, on osoittanut kaupan viime vuosien kehityksen myötä toimivuutensa. (Ed. Zyskowicz: No, miksi te vastustitte vaaleissa?)

Kaupan toimiala ja etenkin palveluala on silti alikehittynyttä Suomessa. Palveluala vaatii kehittyäkseen toimia. Kaupan rakenne on kehittynyt entistä kansainvälisemmäksi ja kilpailu on lisääntynyt merkittävästi. Kaupan sääntely vaatii yhä edelleen hallittua purkamista, jotta ala voisi kehittyä ja luoda uusia palveluita kuluttajille. Palvelusektorin kehitys ja kaupan sääntelyn purkaminen on aina viime kädessä kuluttajan etu. Se näkyy kuluttajille parempina ja laadukkaampina tuotteina ja palveluina sekä edullisempina hintoina.

Koveneva kilpailu globaaleilla markkinoilla edellyttää kaupalta ja koko teollisuuden haaralta, alan haaralta, kilpailukyvyn ylläpitämistä ja vahvistamista. Kaupalta ja kaikilta sen ketjuilta kokonaisuudessaan odotetaan satsauksia uuteen teknologiaan, tuotekehitykseen ja uusien innovaatioiden kehittämiseen. Kuluttajat ovat tänä päivänä vaativampia, mikä edellyttää entistä erikoistuneempia tuotteita ja palveluita. Suomalainen kaupan ala voi hyvin pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpailussa vain erikoistumalla, innovatiivisuudella, eri toimijoiden välisellä hyvällä yhteistyöllä sekä tuotteiden ja palveluiden korkealla laadulla. Myös kaavoituksen kehittämisellä voidaan merkittävästi vaikuttaa kaupan ja koko elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti toimiva verotus on monen asian yhdistelmä. Verotus voi kannustaa työhön ja yrittämiseen, uuden vaurauden ja taloudellisen kasvun luomiseen. Verotus jakaa hyvinvointia. Se kaventaa tuloeroja ja huomioi elämänkaaren eri vaiheet.

Hyväksi havaittua Vanhasen hallituksen veronkevennyslinjaa on jatkettava. Jatkossa veronkevennykset tulee kohdistaa myös niin, että niistä pääsevät osalliseksi kaikki väestöryhmät. Keskustan eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan ruuan arvonlisäveroa tulisi laskea ensi vaalikaudella 10—12 prosenttiin. (Ed. Pulliainen: Kaupalle lisää rahaa! — Ed. Zyskowicz: Näin te lupasitte vaalien alla!) Ruuan arvonlisäveron alennus, ed. Zyskowicz, kuunnelkaa, lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, (Ed. Zyskowicz: Miksi ette ole toteuttaneet sitä?) sillä tämä veronkevennys koskisi kaikkia suomalaisia ja siitä hyötyisivät erityisesti pienituloiset. (Välihuutoja. — Puhemies koputtaa.)

Suomen nykyinen 17 prosentin verokanta on huomattavan korkea verrattuna EU-maiden noin 8 prosentin keskiarvoon. 5 prosenttiyksikön veronalennus elintarvikkeiden arvonlisäveroon laskisi suomalaisen ruuan hintaa lähemmäs muiden EU-maiden tasoa. Arvonlisäveroa laskemalla voitaisiin parantaa ennen kaikkea pienituloisten ihmisten, kuten eläkeläisten, lapsiperheiden ja opiskelijoiden, toimeentuloa. (Ed. Huotari: Kovasti on lupauksia taas tulossa!)

Olisi tarpeellista myös selvittää, voidaanko terveysvaikutteisia elintarvikkeita suosia muita elintarvikkeita alhaisemmalla arvonlisäverolla. Tällä ratkaisulla voitaisiin kansanterveyden lisäksi tukea Suomen jo saavuttamaa edelläkävijän asemaa terveysvaikutteisten elintarvikkeiden edelläkävijänä.

Alustavien tutkimuksien ja arvioiden mukaan noin kaksi kolmasosaa ruuan arvonlisäveron alennuksesta siirtyisi hintoihin. Kaupan järjestöt ovat viestittäneet, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus siirretään kokonaisuudessaan hintoihin. Alennuksen ehdoksi tulisikin asettaa se, että näin todella tapahtuu. (Välihuutoja) Viranomaisten tuleekin seurata elintarvikkeiden hintakehitystä ja sitä, ettei niiden hintoja koroteta alennuksen jälkeen perusteettomasti. (Ed. Pulliaisen välihuuto)

Suomessa elintarvikkeiden arvonlisäverotusta on lähestytty lähinnä sen merkityksestä valtiontaloudelle, eikä sen yhteiskunnallista ja sosiaalista merkitystä ole juurikaan pohdittu. Elintarvikkeet muodostavat arvolisäveron bruttokertymästä noin 11 prosenttia eli yhteensä noin 1,4 miljardia euroa. Staattisesti arvioiden 5 prosenttiyksikön alennus elintarvikkeiden arvonlisäveroon vähentäisi valtion verotuloja noin 400 miljoonaa euroa. Kun vastaavasti arvioidaan laskun dynaamiset vaikutukset, arvonlisäveron 5 prosenttiyksikön laskeminen leikkaisi verokertymää noin 250 miljoonaa euroa. (Välihuutoja)

Ruuan arvonlisäveron laskulla on kiistattomia hyviä vaikutuksia, (Ed. Zyskowicz: Kertokaa Vanhaselle!) muun muassa elintarvikealan työllisyyden parantuminen ja kulutuksen lisääntyminen muilla sektoreilla korkeamman arvonlisäveron kannan tuotteissa sekä ennen kaikkea se, että alentuneiden elintarvikkeiden hinnat kohdentuisivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tilanteeseen. (Ed. Pulliainen: Ostokortit, ostokortit!)

Arvoisa puhemies! Kyläkaupoille myönnetty tuki on luonut työpaikkoja, säilyttänyt ja parantanut syrjäseutujen palveluita. Kyläkauppojen tuki mahdollistaa ja parantaa myös ison joukon kesäasukkaiden palveluita. Kyläkauppojen investointituki on hyvä esimerkki oikein alueellisesti kohdennetusta tuesta, joka on saanut laajan hyväksynnän yhteiskunnassa. Nyt tuki on tällä hetkellä väliaikainen. Jatkossa kyläkauppojen tuen pitää olla pysyvä. Pysyvä investointituki mahdollistaa syrjäseuduilla yrittävien kauppiaiden toiminnan pitkäjänteisemmän suunnittelun. Pysyvä tuki mahdollistaisi osaltaan pysyvämmät ja pitkäjänteisemmät palvelut ja niiden kehittymisen.

Samoin myymäläautojen toiminta on hyödyllistä maaseudun asukkaille ja kesäasukkaille, etenkin vanhuksille. Myymäläautotoiminta on myös kallista, mutta sen merkittävyyden johdosta sen turvaamisen mahdollisuudet pitää selvittää mahdollisimman pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Itsehoitolääkkeiden hallittu vapauttaminen on myös merkittävä keino lisätä kauppojen valikoimaa. Merkittäväksi asian tekee muun muassa se, että noin 150 lääkekaappia on yli 20 kilometrin päässä taajamista sijaitsevissa kyläkaupoissa. Nämä lääkekaapit ovat apteekkien valvonnassa ja lisäävät merkittävästi haja-asutusalueiden palvelutarjontaa. Samaa hallittua säätelyä on vähennettävä päivittäistavarakauppojen osalta. Itsehoitolääkkeiden tarjoaminen muun päivittäistavaran ohella ei vähennä apteekkien myyntiä, vaan pikemminkin tervehdyttää kilpailua osaltaan ja laskee hintoja, mikä entisestään palvelee kuluttajaa. Tässä hallitussa sääntelyn purussa täytyy luonnollisesti tehdä hyvää yhteistyötä ministeriöiden välillä.

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministerin esittelemä selonteko pohjautuu vuonna 2000 eduskunnan yksimielisesti hyväksymään lausumaan ja hallitusohjelman vaateisiin. Selonteon yhtenä tarkoituksena oli alun perin selkiyttää kauppojen aukioloa.

Nykyisestä aukiolomääritelmästä selville ottaakseen on oltava kyllä melkoisen oppinut, sen verran sekava järjestelmä on. Kaupat saavat olla auki sunnuntaisin touko—elokuussa ja marras—joulukuussa, lukuun ottamatta eräitä pyhiä. Autokauppojen aukioloja ei juuri säädellä, kun puolestaan rautakaupat eivät saa olla sunnuntaisin auki. Lisäksi alle 400 neliömetrin kaupat saavat olla auki joka päivä, minkä lisäksi huoltoasemilla kuluttaja saa tehdä ostoksia vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta. Ei ole ihme, että liian moni kuluttaja käy kääntymässä kiinni olevan kaupan ovelta.

Sunnuntaiaukioloajasta on käyty vuosien mittaan myös vilkasta eettistä keskustelua. Esimerkiksi kirkko on korostanut lepopäivän tärkeyttä ihmisten kaikinpuoliselle hyvinvoinnille. Työntekijöiden puolelta on tuotu esiin huoli siitä, miten perheiden yhdessäolosta ja hyvinvoinnista voidaan huolehtia, jos isä tai äiti joutuu olemaan töissä myös sunnuntaina. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia, jotka on otettava huomioon, kun muutoksia aukioloaikoihin harkitaan.

Yhteiskuntamme järjestelmät ovat kuitenkin kehittymässä muun muassa kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymisen vuoksi kohti 7/24-periaatetta, jonka mukaan toimintaa on 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Kauppakin joutuu mukautumaan realiteettina tähän kehitykseen. Keskustan eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan seuraava askel voisi olla kauppojen sunnuntaiaukiolojen selkeämpi vapauttaminen ja sunnuntaisen aukiolon lyhentäminen kello 20:een. Nämä toimenpiteet palvelisivat sekä kuluttajaa että kaupan alan työntekijöitä.

Miapetra Kumpula-Natri  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähittäiskauppa on ollut voimakkaan muutoksen kohteena Suomessa EU-jäseneksi liittymisen jälkeen. Suomeen on tullut ulkomaisia yrityksiä, ja kotimaiset kauppaketjut ovat laajentuneet lähinnä Itämeren alueelle. Ulkomaisten toimijoiden tulo markkinoille on kiristänyt kilpailua, synnyttänyt paineita vähittäishintoihin, uudistanut kaupan toimintatapoja sekä monipuolistanut kaupan tuotevalikoimaa. Kuluttajat ovat pääsääntöisesti hyötyneet tilanteesta.

Kilpailun lisääntymisestä huolimatta Suomen vähittäiskauppa on hyvin keskittynyt. Kolmella suurimmalla kaupparyhmällä on selonteon aikaan 80 prosentin markkinaosuus elintarvikkeiden vähittäiskaupassa. Vain Pohjoismaissa on näin keskittynyt kaupan rakenne. Markkinoiden keskittyminen harvojen vahvojen toimijoiden käsiin saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen. Kilpailuviranomaisten pitää seurata tilannetta tarkasti, ja kilpailulainsäädännön ajanmukaisuudesta pitää huolehtia sekä pyrkiä poistamaan mahdolliset kilpailua estävät tekijät.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa kuluttajanäkökulmaa puhuttaessa kauppapalveluista. Kuluttajien kannalta asioiminen kaupassa ja kauppapalveluiden läheisyys ovat yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi terveyspalveluiden ja pankkipalveluiden saatavuus. Lähikauppapalvelut on turvattava niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Eläkeläisten, lapsiperheiden ja autottomien kauppa-asioiden hoidon on oltava mahdollisimman vaivatonta.

Nykyinen liikeaikalaki tuli voimaan vuoden 2001 alussa. Tavoitteena oli parantaa lähikaupan eli pienten ja isojen valintamyymälöiden kilpailukykyä ja kannattavuutta päivittäistavarakaupassa monipuolisen kauppaverkon turvaamiseksi. Lähikauppojen kilpailuaseman piti parantua kioskeista ja huoltoasemilta tapahtuvaan myyntiin nähden. Lähtökohtana oli myös se, että lähikaupoissa sunnuntaikauppa hidastaisi kaupan keskittymistä suurmyymälöihin. Eduskunta edellytti asiasta tehtäväksi perusteellisen selonteon, kun laki on ollut voimassa kolme—viisi vuotta. Lisäksi piti seurata lain vaikutusta työntekijöiden asemaan.

Selonteko on laaja ja monelta osin varsin perusteellinen. Osin se on kuitenkin puutteellinen eikä anna vastauksia lain perusteluissa olleisiin tavoitteisiin. Talousvaliokunta joutunee asiantuntijakuulemisen perusteella täydentämään selontekoa ja sen johtopäätöksiä. Työasiainvaliokunta täydentänee selvitystä lausunnolla työntekijöiden aseman osalta.

Selonteossa ei käsitellä juurikaan lain keskeistä tavoitetta eli lähikaupan kannattavuuden kohentamistavoitteita. Vaikka valintamyymälöiden myynti kasvoi lain voimassaolon kahtena ensimmäisenä vuonna, niin koko tarkasteluajanjakson aikainen lähikaupan kannattavuuskehitys jää vähemmälle huomiolle. Kahden vuoden myynnin suotuisa kehitys ei vielä kerro lähikauppojen koko viiden vuoden todellisesta kannattavuuskehityksestä. Lähikauppojen määrän vähentyminen on selonteosta luettavissa.

Aukioloaikoja ei säädellä taajamien ulkopuolella. Seurauksena on ollut huoltoasemien yhteyteen rakennettavien liikenneasemien myynnin vahva kasvu. Tämä on vaikeuttanut ja vaikuttanut heikentävästi lähitaajamien kauppojen ja ravintoloiden myyntiin. Lisäksi kaupunkeihin on syntynyt alle 100 neliön päivittäistavarakauppoja, jotka toimivat kioski-määritelmän turvin. Kioskeja aukiolosäädökset eivät koske, joten näiden kioskikauppojen avulla on voitu kiertää aukiolosäännöksiä.

Sunnuntaiaukiolo on sallittu myyntipinta-alaltaan alle 400 neliön myymälöille joka sunnuntai. Selonteossa päivittäistavaroita myyvien liikkeiden määrän kehitystä ei ole lainmuutoksen näkökulmasta riittävän selvästi kyetty analysoimaan. Suurempien markettien määrä on ollut edelleen kasvussa ja pienempien kauppojen määrä laskussa.

Verkkokauppa eli sähköinen kaupankäynti on viime vuosina lisännyt suosiotaan. Erityisesti nuoret ovat osittaneet innokkuutta erityistavarakaupan tiettyihin tuotteisiin. Elintarvikehankinnoissa sähköinen kaupankäynti on käynnistynyt huomattavasti hitaammin. Nuorten käyttötottumusten yleistyminen vauhdittanee verkkokaupan kasvua tulevaisuudessa. Verkkokauppakin lisää saatavuutta ja kuluttajan vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Arvonlisäveron nostaminen selontekoon ja keskusteluun nyt on hieman yllättävää. Ruoan arvonlisäveron alennusmahdollisuus pitää tutkia hyvin. Sen hintavaikutus ruokaan on meille oleellisin kysymys. Näin ollen vaikutukset pienituloisten käytettävissä oleviin tuloihin on myös tärkeää selvittää. On vaara, että kevennys jää ulko- ja kotimaisten kauppaketjujen katteisiin eikä hinnanalennus ulotu kuluttajiin. (Ed. Pulliainen: Juuri näin!) Lisäksi on pelättävissä, että veronalennusten työllisyysvaikutukset olisivat vähäisiä. Asian selvittämiseksi on käynnistetty tutkimus, jonka arvioidaan valmistuvan tänä kesänä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää edullista ruokaa peruslähtökohtana. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen ruoan hinta on laskenut Suomessa aluksi jyrkästi, ja sen jälkeen lasku jatkuu edelleen. Arvonlisäveron yleinen verokanta on meillä nyt 22 prosenttia. Elintarvikkeisiin ja rehuihin sovelletaan alennettua, 17 prosentin verokantaa.

Vain kommenttina vilkaisu lähinaapureihin. Pohjoismaissa on eurooppalaisittain korkeampi verotaso myös tässä alvissa: Tanskassa 25 prosenttia, Norjassa ruoan arvonlisäveroa nostettiin tänä vuonna, ja Ruotsi on harkitsemassa nostoa.

Elintarvikkeiden ja rehun arvonlisäveron alentaminen 17 prosentista esimerkiksi 12 prosenttiin merkitsisi arviolta noin 455 miljoonan euron verotuottomenetystä vuoden 2007 tasolla. Jos viiden prosenttiyksikön laskusta vaikka puoletkin siirtyisi elintarvikkeiden hintoihin, laskisi maitolitran hinta 2 senttiä ja 20 euron ostoskassin hinta 50 senttiä. (Välihuuto) — No, varmaan sinne kauppaketjuille.

Nykyinen hallitus on keventänyt verotusta varsin tuntuvasti. Erityisesti on kevennetty työhön kohdistuvaa verotusta, ja painopiste on kohdistunut ansiotuloihin. Näin siis Lipposen, Jäätteenmäen ja Vanhasen hallituksissa. Lisäksi kevennyksiä on kohdistettu matalien palkkojen työnantajamaksuihin ja yritysten arvonlisäveron muuttamiseen liukuvaksi. Suomi on toiminut EU:ssa niin, että ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden verokanta alennettaisiin elintarvikkeiden verokannan tasolle. Lisäksi osallistumme vihdoin pienten työvaltaisten palvelualojen alennetun verokannan kokeiluun. Näillä muutoksilla on pyritty ensisijaisesti tukemaan talouskasvua ja kohentamaan työllisyystilannetta, missä onkin onnistuttu niin hyvin, että hallituksen tavoitteet ovat toteutumassa.

Jatkossa hankalaan verokilpailuun liittyvät tekijät aiheuttavat erityisesti välittömän verotuksen alueella voimakkaita veronalennuspaineita. Tämä edellyttää veropohjan turvaamista niillä verotuksen osa-alueilla, joilla alennuspaineet eivät ole ulkoa yhtä suuret.

Selonteossa käsitellään eräitä vähittäiskauppaan liittyviä erityiskysymyksiä. Itsehoitolääkkeiden ja mietojen alkoholijuomien vähittäismyynnin laajentamisen kanssa pitää olla huolellinen.

Itsehoitolääkkeiden osalta lääkelakia muutettiin siten, että nikotiinikorvaushoitoon kuuluvia itsehoitovalmisteita saa myydä myös vähittäiskaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Kun seuranta laajennuksen vaikutuksista ja toimivuudesta saadaan valmiiksi, voidaan muiden itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista tarkastella. Sen sijaan seuduilla, joissa apteekkipalvelut ovat kaukana, voidaan itsehoitolääkkeiden saatavuutta parantaa esimerkiksi lääkekaappijärjestelmän avulla.

Selonteon linjaus on myös mietojen alkoholijuomien myynnin nykytilan säilyttämisen osalta perusteltu ja kannatettava. Alkoholijuomaveron alennuksen ja EU:n matkustajatuonnin vapauttamisen seurauksena alkoholin kulutus on kasvanut selkeästi. Alkoholipolitiikka on tienhaarassa, ja nyt pitää katsoa aiemmin tehtyjen merkittävien muutosten vaikutusta, ennen kuin ryhdytään tekemään muutoksia. Esitetyistä ideoista, muun muassa sisäänheittohinnoittelun ja paljousalennusten kieltämisestä, tulisi tehdä totta.

Maankäyttö- ja rakennuslailla voidaan tehokkaasti ohjata maankäyttöä. Lähtökohdan tulee olla, että kauppojen palvelut kuuluvat oleellisena osana hyvin toimivaan yhteiskuntaan ja hyvään elinympäristöön. Ekologisesti ja sosiaalisesti toimiva yhdyskunta edellyttää lähikaupan palveluiden riittävää turvaamista. Kaavoituksessa on käytettävä entistä enemmän mahdollisuutta tehdä kuntien yhteisiäkin yleiskaavoja toimivan kauppapalveluverkoston aikaansaamiseksi. Tätä edellytti talousvaliokuntakin lausunnossaan jo vuonna 2000.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää oikeana ratkaisuna, että nykyinen kauppojen aukiololainsäädäntö pidetään nyt voimassa. Sopivalla säätelyllä voidaan rytmittää niin myyjien kuin kuluttajienkin elämää.

Työntekijöiden asema pitää ottaa jatkossa huomioon, kun mietitään uusia ratkaisuja sunnuntaiaukioloon, aivan kuten 2001 lain perusteluissa vaadittiin. Hyvä henkilöstöhallinto edellyttää, että sunnuntaityövuorojen tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja tasapuolisuuteen. Osa-aikaiset työsuhteet ja työntekijöiden tekemät tuntimäärät ovat nykyisen lain aikana jonkin verran kasvaneet. Osa-aikaiset työsuhteet vähittäiskaupassa tulisi rajata vain välttämättömiin tapauksiin.

Kauppojen aukioloaikoja koskevien erilaisten näkökohtien vuoksi olisi tärkeää, että vähittäiskaupan eri osapuolet hakisivat myös yhdessä sellaista mallia, jossa voitaisiin selkeyttää ja yksinkertaistaa kauppojen sunnuntaiaukioloa ja sopia kaupan henkilökunnan sunnuntaityön työehdoista ja pelisäännöistä.

Lähikaupan toimintaedellytyksistä, kilpailukyvystä ja kannattavuudesta on pidettävä huolta. Näin voidaan turvata eri väestöryhmien kauppapalvelut, hillitä liikenteen kasvupaineita ja vahvistaa keskustojen elinvoimaisuutta. Laadukkaat tuotteet, hyvä palvelu sekä kohtuullinen hintataso edellyttävät alan kilpailukyvyn turvaamista. Näin voidaan turvata parhaiten myös alan mahdollisuus työllistää uusia kokoaikaisia työntekijöitä tulevinakin vuosina.

Jere Lahti /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Kauppa on tosi mielenkiintoinen asia ja aihe. Siitähän voi puhua mitä vaan, aina se kuitenkin kannattaa. (Ed. Zyskowicz: Puhuminen vai kauppa?)

Kauppa on kehittynyt viime vuosikymmeninä, voi sanoa, hyppäyksittäin. — Muuallakin pärjää kuin täällä eduskunnassa puhumalla, myöskin kaupassa. — Erityisesti voidaan nähdä, että kaupan voimakkaaseen kehitykseen on vaikuttanut kahdessa ulottuvuudessa voimakkaasti ensinnäkin teknologian kehittyminen, soveltuminen kaupan käyttöön ja tarkoituksiin, ja toisaalta kansainvälinen kilpailu taikka sen uhka. Suomalainen kauppa onkin siirtynyt tehokkaasti ohjattuihin ketjuihin ja yhä suurempiin yksiköihin. Samaan aikaan kauppojen lukumäärä on vähentynyt voimakkaasti. Mutta tämä ei ole kuitenkaan merkinnyt tarjonnan vähentymistä, vaan pikemminkin päinvastoin: kuluttajien valinnanvara on lisääntynyt laajentuneitten valikoimien myötä, jotka ovat taas mahdollistuneet suurempien yksiköitten tuottamina. Oikealla elinkeinopolitiikalla saadaan hyödynnettyä kaupan työllistämismahdollisuuksia, sillä kaupalla on edelleenkin paljon kehittämisvaraa ja monipuolistamisvaraa toiminnassaan. Viime vuonna siis saatiin aikaan 9 000 uutta työpaikkaa kaupan alalla.

Täällä on todettu jo aikaisemmissa puheenvuoroissa tämä päivittäistavarakaupan voimakas keskittyminen maassamme. On totta, että nyt meneillään olevan järjestelyn tulemana kaupasta on peräti 90 prosenttia kolmen ryhmittymän hallinnassa. Tällainen oligopolitilanne, markkinoitten keskittyminen, ei tietenkään ole toivottavaa. Pidemmän päälle se aiheuttaa todella kotimaiselle elintarviketeollisuudelle ainakin, mutta myöskin pienkaupalle, suuria ongelmia. Se on vahinko, sillä pienten kauppojen merkitys ja rooli tulevat jatkossa kasvamaan. Kaupan kehitys on edelleenkin aaltoliikettä, jossa nyt on menty parikymmentä vuotta isoihin yksiköihin, ja veikkaan, että kohta tullaan menemään kohti pienempiä, inhimillisempiä yksiköitä, ja jo sekin siitä syystä, että meidän väestömme ikääntyy ja ikääntyneet ihmiset mieluummin käyttävät sellaisia palveluja, jotka saavat läheltä ja joissa ei tarvitse nähdä suurta vaivaa pienten ostosten keräämisessä.

Merkittävä muutos kaupan roolissa on tapahtunut sen asemassa ohjata tavaravirtoja. Teollisuus on aikaisemmin pitänyt tätä asetta kädessään ja työntänyt tavaraa tukku- ja vähittäiskaupan kautta loppukuluttajalle omien suunnitelmien ja arvioitten mukaan. Kaupasta on nyt tullut kuitenkin asiakkaitten ja heidän tarpeidensa tulkki. Sen on mahdollistanut tietojärjestelmien kehittyminen ja sitä kautta kuluttajien ostokäyttäytymisen seuraaminen. Kauppa hallitsee tarjonnan kokonaisuutta solmimalla erilaisia kumppanuuksia tavaran tuottajien, toimittajien ja suunnittelijoiden jne. kanssa tietäen, mikä se kokonaisuus ja lopputulos on ja miten sillä parhaiten asiakkaita palvellaan.

Suomalainen kauppa onkin maailman edistyksellisimpiä. Sen on erityisesti asiakkaan edustajana ja asioitten ajajana ollut mahdollista tehostaa asiakaslähtöisesti toimintaansa, pitää laatua yllä ja samalla myöskin tavaroiden edullisuutta. Kaupan tuottavuus on tässä samalla parantunut merkittävästi, ja voidaan sanoa, että tällä hetkellä kauppa on historiansa parhaassa kunnossa, mitä tulee tuloksentekoon ja varallisuuteen.

Arvoisa puhemies! Selonteon pääkysymykset ja kaupan tärkeimmät toiveet kohdistuvat neljään a:han elikkä aukioloaikoihin, apteekkitavaroitten jakeluun, mietojen alkoholijuomien jakeluun sekä täällä jo esillä olleeseen arvonlisäverokysymykseen. (Ed. Huotari: Ja viides on arvomaailma!) Näistä aukioloaika on ylivoimaisesti tärkein kuluttajille ja kaupan omalle kehitykselle.

Kaupan aukioloaikoja on avattu varovaisesti viime vuosikymmenen aikana. Kaikki ratkaisut eivät ole olleet onnellisia eivätkä kuluttajien edun mukaisia. Vaihtelevat aukioloaikakuukaudet ovat aiheuttaneet sekaannusta ja nämä keinotekoiset neliörajoitukset jopa hintojen nousua, kun vaiheessa, jossa 100 neliötä oli rajana, kauppaa siirtyi kioskeihin ja huoltoasemille, jotka ovat kalliimpia paikkoja asioida. Asiakkaan kannalta nykytilanne on kuitenkin ollut hankala juuri näitten poikkeuksien takia, mutta tästä huolimatta kokemukset aukioloaikojen vapautumisesta ovat olleet myönteisiä niin asiakkaille kuin myöskin kaupan toimijoille.

Kaupan sisällä aukioloaikojen vapautumiseen suhtaudutaan selkeän kaksijakoisesti. Suuremmat liikkeet ovat vapauttamisen puolella ja pienet taas sitä vastaan sekä erikoiskauppa mukana. Tämän ymmärtää hyvin pelkästään katselemalla lauantai- ja sunnuntaituntien kustannuksia. Lauantaisin yhden jälkeen työtunnin hinta on kaksinkertainen, ja sunnuntaina se on jopa eräinä tunteina kolminkertainen. On selvää, että näillä työvoimarasituksilla ja -kustannuksilla pienen yrittäjän talous ei toimi eikä riitä ja suurillekin se on elinehto, jotta he saavat katettua nämä korkeat kustannukset. Yhtälö ei siis ei ole helppo.

Päätös aukiolon vapauttamisesta ei kuitenkaan yksinään pelasta tai kaada lähi- tai kyläkauppoja. Kyse on todella laajemmasta keinovalikoimasta. On aivan selvää, että jatkossa tullaan yhä enemmän suosimaan ihmisen kokoisia kauppoja, jotka voivat toteuttaa palvelua läheltä. Lähi- ja kyläkauppojen ongelmien ratkaisemiseksi on löydettävä lisää keinoja. Ei riitä pelkät investointituet. Samaan aikaan myöskin suurissa kauppakeskuksissa pieni kauppias saattaa kärsiä siitä, että sen on sitouduttava täyteen aukioloaikavelvoitteeseen niillä kustannuksilla, joihin äsken viittasin.

Suomalaisen, kansainvälisesti korkeatasoisen kaupan edelleen kehittäminen vaatii seuraavaksi ehdottomasti näitä aukioloaikojen vapauttamisia. Se on vaan sellainen pyörä, joka pyörii, ja sen alle on turhaa jäädä. Kuluttajien selvä enemmistö on aukioloaikojen puolella, ja tämä ei ole mitenkään yllättävää. Tuo työn ja arjen yhteensovittaminen erityisesti lapsiperheissä on helpompaa, kun voidaan asioida myöskin sunnuntaina eikä ole välttämätöntä olla lauantain kiireisinä tunteina siellä joukossa. (Ed. Huotari: Entäs ne, jotka ovat töissä siellä sunnuntaina?) — Monet ihmiset ovat töissä kaikkina aikoina vuorokaudesta riippumatta siitä, minkälaisesta toimialasta on kysymys. — Kun työtä nykypäivänä tehdään näinä kaikkina vuorokauden aikoina, on kaupan siis oltava auki silloin, kun siellä on mahdollista käydä näitten, jotka ovat näinä epämukavina aikoina töissä eivätkä voi käyttää päivällä kauppaa. (Ed. Huotari: Pitääkö kaikkien kauppojen olla sitten auki?) Ministeri Pekkarisen hallitukselle esittelemä puolivälin ratkaisu — sunnuntaiaukiolon salliminen syys—lokakuussa — olisi jatkanut nykyistä epäselvää tilannetta. Se olisi kuitenkin ollut oikean suuntainen toimenpide, mikäli vaaleihin valmistautuvalta hallitukselta ei olisi loppunut rohkeus kesken.

Vapaammilla aukioloajoilla olisi ollut vaikutusta koko kansantaloudelle. Kauppa edustaa 10:tä prosenttia kokonaistuotannosta, ja 12 prosenttia työllisyydestä on kaupan työllisyyttä. Kauppa arvioi tarvitsevansa lähivuosina noin 15 000—20 000 uutta työntekijää.

Mielenkiintoista on sitten kaupan työntekijöiden suhtautuminen, niin kuin täällä jo välihuudoistakin voidaan päätellä, ja se, miten näihin suhtaudutaan, on jonkin verran muuttunut viime vuosina. Kuitenkin edelleen melkein puolet vastustaa aukioloa sunnuntaisin, ja nämä huolet ovat samat, mutta vähän eri näkökulmasta, tiskin molemmin puolin.

Mitä tulee osa-aikaisiin ja kokoaikaisiin, niin tuo suhde on nyt kaksi kolmasosaa osa-aikaisia ja yksi kolmasosa kokoaikaisia. Minusta se pitäisi kääntää toisinpäin. Siitä hyötyisi kauppakin, (Ed. Huotari: No, miksi se käyttää sitten niin paljon osa-aikaisia?) koska sen perehdyttämis- ja koulutuskustannukset vähenisivät, ja tuo jousto, jota tarvitaan välttämättä, niillä osa-aikaisilla tulisi varmasti hoidettua.

Arvoisa puhemies! Näin vaalien lähestyessä näyttää siltä, että vähän kaikissa asioissa on vaarana, että lipsahdetaan katteettomien lupausten linjalle. Pelailu arvonlisäverolla tässä kohtaa on mielestäni vastuutonta. En jaksa uskoa siihen, että dynaamiset vaikutukset olisivat 250 miljoonaa euroa siitä 400 miljoonan euron potista. Ei ihminen syö määräänsä enempää eikä osta yhtään enempää berbereitä kuin tarvitsee. Ne dynaamiset vaikutukset on näin ollen haettava muualta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä käsittely tulee olemaan täällä asiallinen, ja ennen kaikkea, että se perustuu pitkäjänteisiin asioitten tarkasteluihin ja hyvään tutkimukseen.

Minna Sirnö /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Tuntuu siltä, että kokoomuksen ja suuren rahan pyörittäjien pitkäaikaisena haaveena on ollut edetä kohti 24 tuntia auki olevaa yhteiskuntaa, (Ed. Sasi: Kuluttajien haaveena, kansan haaveena!) jossa pyhä ja lepo on pyhitetty kulutukselle, jossa peltinen kauppakassi alkaa olla ainoa tapa saavuttaa peruselintarvikkeet ja jossa isoimmat yritykset syövät pienempien mahdollisuudet ylläpitää lähipalveluita ja kivijalkakauppoja. Tämä haave ei kumpua yrittäjien välisestä solidaarisuudesta tai halusta työllistää. Tämä haave kumpuaa ainoastaan ja vain ahneudesta sekä halusta tehdä suurista vielä suurempia.

Kaupan alalle on syntynyt viime vuosina työpaikkoja, mutta ne ovat pääosin määräaikaisia, osa-aikaisia, pätkittyjä ja kutsutaan kun tarvitaan -töitä eivätkä ne yleensä takaa leipää edes yksineläjän pöytään. Kaupan alan työntekijän näkökulmasta kauppojen aukioloaikojen laajeneminen näkyykin jo nyt vakituisen työn vähenemisenä, työmäärän lisääntymisenä, palkanmaksuperusteena olevan työajan vähenemisenä sekä siinä, että kodille ja perheelle jää entistä vähemmän aikaa. Ilta- ja sunnuntaitöitä ei ole huomioitu riittävästi, kun on kyse työmaaliikennöinnistä, terveyspalveluista, lasten päivähoidoista. Kun koko Suomi pysähtyy heinäkuuksi, kaupan alan ammattilaisten on keksittävä lapsilleen ilta- ja sunnuntaihoitajia sekä mietittävä, miten joukkoliikenteen kesätaukojen aikana työmatkat onnistuvat.

Ihmisten työllä tuotetaan myös kaupalliset palvelut. Ja kaikille ihmisille on oltava yhtäläinen oikeus perheen ja työn yhteensovittamiseen, riittävään toimeentuloon ja työhyvinvointiin. Kirjaus näistä oikeuksista löytyy myös pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmasta. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa, että tämän selonteon käsittelyn yhteydessä pureudutaan myös siihen, miten epävarmoja ja epätyypillisiä töitä voidaan kaupan alalla vähentää ja työaikoja inhimillistää. Etenkin, kun lisääntyneitä aukioloaikoja pyöritetään tällä hetkellä pitkälti epätyypillisiin työsuhteisiin sidotuilla kertakäyttötyöntekijöillä.

On hyvä muistaa, että pääministeri Vanhasen hallituksen aikana osa-aikatyö on erityisesti palvelualoilla lisääntynyt räjähdysmäisesti. Määrällisesti osa-aikaisia palkansaajia oli vuonna 2005 jo 275 000. Eli kaikista palkansaajista vuonna 2005 teki osa-aikatyötä runsas 13 prosenttia. Luku on suurin sitten vuoden 1989, jolloin osa-aikatyötä teki vain vajaa 9 prosenttia työvoimasta.

Yleisintä osa-aikatyö pääministeri Vanhasen hallituskaudella on juuri vähittäiskaupassa, jossa osa-aikaisia oli viime vuonna lähes 40 prosenttia eli yli kolminkertainen määrä muihin aloihin nähden. Vasemmistoliiton mielestä se on yksinkertaisesti liikaa ja kaukana hallituksen itse itselleen asettamista tavoitteista. (Ed. M. Salo: Pitäisikö olla työttömänä?)

Tasa-arvon edistämiseen sitoutuneen hallituksemme on myös hyvä huomata, että osa-aikatyön teettäminen ruokkii erityisesti työssä käyvien naisten köyhyyttä. Niinpä esimerkiksi vähittäiskaupan palkansaajista osa-aikaisia ja sitä kautta erittäin matalapalkkaisia naisia oli kaksi kertaa enemmän kuin miehiä.

Osa-aikatyön yleistymisen ohella myös yksintyöskentely on kaupan aukioloaikojen pitenemisen myötä tullut osaksi yhä useamman kaupan alan ammattilaisen arkea. Samalla se on tuonut työhön lisää riskejä, kun kaupoista on tullut jatkojen jatkojen jatkopaikkoja ja kun tappouhkauksista ja väkivallalla uhkaamisista on tullut osa yksinään työskentelevän myyjän ilta- ja pyhävuoroa. Niinpä kassamyyjän työpäivään saattaakin kuulua näpistelijöiden vahtaamista, huumehörhöjen pakoilua, riehujien rauhoittelua ja ryöstäjien kohtaamista. Siis kaiken muun työn ohessa. Paniikkinapista on tullut osa työnantajan suomaa työturvallisuutta — joskin paniikkinappiin liittyy hintalappu ja pahimmillaan vartijoiden paikalle tulon viulut maksaa ahdisteltu työntekijä itse.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttääkin, että jo voimassa olevien aukioloaikojen osalta tarkastellaan aukioloaikojen ehtoja siten, että lopputuloksena on vähintäänkin työturvallisuuden takaavat työvoimaresurssit ilta- ja sunnuntaityövuoroissakin. Lisäksi vasemmistoliitto edellyttää, että tasapuolisesti käytettävissä olevien pitkien viikonloppuvapaiden mahdollisuutta kaupan ammattilaisten keskuudessa lisätään ja että sunnuntaivuoroja todellakin tarjotaan tulevaisuudessa vapaaehtoisuuden pohjalta ensisijaisesti jo olemassa olevalle vakituiselle henkilökunnalle ja silloinkin kokonaisina työvuoroina eikä pätkittyinä päivätöinä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei näe syytä laajentaa aukioloaikoja nykyisestä. Päinvastoin, katsomme, että nykyisiäkin laajennettuja aukioloaikoja on syytä tarkastella erittäin kriittisesti. Keskustan, kokoomuksen ja ison rahan ahneudesta kumpuava aukioloaikojen laajentamishaave ei ole uusi, ja on muistettava, että sille on jo aiemmin annettu myönnytyksiä. Nämä myönnytykset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että suurten kauppojen aukioloaikojen laajentaminen vaikeuttaa pienten ja suurten kauppojen selviämismahdollisuuksia. Sunnuntaimyyntiä koskevien aukiolorajoitusten aiemmat lievennykset ovat selvästi siirtäneet myyntiä pienistä lähipalvelua tuottavista kaupoista keskusliikeohjatuille suurille yksiköille ja kauppakeskuksille.

Toisaalta pienille ja keskisuurille kauppiaille aukioloaikojen laajennus on osoittautunut kannattamattomaksi myyntiin nähden. Kaupan kokonaismarkkinat eivät aukiolomahdollisuuksien lisäämisestä ole kasvaneet, vaan sunnuntaisin tehdyt ostokset ovat olleet pois arkipäivien myynnistä.

Suomen Yrittäjissä on jäsenenä kaikkiaan noin 15 000 kaupan alan yritystä. Suomen Yrittäjien tuore jäsenkysely osoittaa, että valtaosa kauppiaista työntekijöiden tapaan on haluton laajentamaan nykyisiä kauppojen aukioloaikoja. Samoin Erikoiskaupan Liitto vastustaa sunnuntaiaukioloaikojen laajentamista nykyisestä. Kaupan pienyritykset eivät yksinkertaisesti kykene jatkuvaan sunnuntaiaukioloaikaan, koska sunnuntaimyynti on pääsääntöisesti tappiollista pienen kysynnän takia. Erityisen vaikeaksi sunnuntaiaukiolon kokevat suurten kauppakeskusten pienet kauppaliikkeet, jotka on velvoitettu, suorastaan pakotettu, aukioloon myynnin tappiollisuudesta huolimatta.

Erikoiskaupan yrittäjien mielestä myös kuluttajan valintavaihtoehdot vähenevät, koska aukiolon laajentamisesta hyötyvät vain itsepalveluun perustuvat isot hypermarketit. Kuluttajille taas erikoiskaupan toimintamahdollisuuksien heikkeneminen tarkoittaa tarjonnan pienenemistä ja henkilökohtaisen palvelun sekä asiantuntevan neuvonnan vähenemistä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vastustaa ahneudesta kumpuavaa kehitystä, jolla ruokitaan entisestään kaupan keskittymistä kauemmaksi kuluttajista. Vasemmistoliiton mielestä ihmisillä on oltava tulevaisuudessakin oikeus saada palvelua kodin läheltä.

Lähipalveluiden — korttelikaupan, kulman parturin ja naapurin rautakaupan — suosiminen on otettava päätöksenteon lähtökohdaksi, koska kovassa kaupallisessa kilpailussa ne eivät muutoin pärjää. Lähipalveluiden suosiminen on otettava lähtökohdaksi myös kuntien kaavoituksessa.

Perusteita lähipalvelujen suosimiselle on lukuisia. Lähipalvelut ovat merkittävä yrittäjyyden laji, joka työllistää etenkin naisia. Terve elinkeinopolitiikka vaatii kaikkien — siis isojen, keskikokoisten ja pienten — yritysten toimintaedellytysten vahvistamista. Suurelle osalle suomalaisista kauppakassi on edelleen kangasta eikä bensaa syövää peltiä. Siksi lähipalveluiden katoaminen ja automarkettien vahvistuminen jättäisi suuren osan ihmisistä ilman tarvitsemiaan palveluita.

Me haluamme, että pienillä ja keskisuurilla yrittäjillä on mahdollisuus tuottaa vähintään yhtä hyviä kaupallisia palveluita kuin superhyperjättien. Ja me haluamme, että tulevaisuudessakin pienillä ja keskisuurilla kaupan yrityksillä on kyky työllistää ja tuottaa oikeita palveluita. Emme yksinkertaisesti tyydy vain superhyperkauppakeskittymäjättien olemattomasti työllistäviin vakuumipakattuihin itsepalveluihin. Tällä hetkellä K- ja S-ryhmän ketjut hallitsevat 70-prosenttisesti päivittäistavarakauppaa. Sillä on ollut selvästi vaikutusta tuotteiden hintoihin sekä Suomessa ylipäätään tarjolla oleviin tavaroihin. Näin suurta keskittymistä olisi voitu hallita kilpailulainsäädännöllä, mutta syystä tai toisesta näin ei ole tehty.

Jos tämän selonteon jälkitoimien kirjoittamattomana tavoitteena on kuitenkin tukea kaupan nykyistä laajempaa keskittymistä, on hyvä pitää mielessä, millä hinnalla se on tapahtunut tähän asti ja miten se tapahtuu myös tulevaisuudessa. Ainakin tähän asti kaupan keskittyminen on tapahtunut työtä osa-aikaistamalla, osaavasta asiakaspalvelusta luopumalla ja pakottamalla kuluttajat vakuumipakattujen ruokien kuluttajiksi. Kaupan keskittäminen on johtanut ketjujen ulkopuolisten kauppojen ennenaikaisiin kuolemiin, ja kuluttajien kannalta kaupan keskittyminen on myös johtanut kauppamatkojen pitkittymiseen kävelymatkaetäisyydeltä automarketteihin sekä tuotevalikoimien kaventumiseen. Tälle kehitykselle vasemmistoliitto haluaa asettaa pisteen. Mutta vasemmistoliitossa tervehdimme ilolla keskustan avausta ruuan arvonlisäveron alennuksesta. Toivomme vain, että hallituspuolueilta kerrankin löytyisi rohkeutta itse toteuttaa lupauksensa eikä siirtää sitä seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, poikkeuksellisesti tänä vuonna sekä kuluttajilla että kaupan alan työntekijöillä on harvinainen mahdollisuus viettää jouluaatto jouluvalmistelujen ja perheen parissa sekä hiljentyä joulun viettoon. Moinen poikkeus sääntöön on vain joka seitsemäs vuosi, kun jouluaatto osuu sunnuntaille.

Tätä joulurauhaa ei Suomen Kaupan Liitto sallisi, vaan se on hakenut lääninhallituksilta yleistä poikkeuslupaa, (Puhemies koputtaa) joka sallisi vähittäiskaupan harjoittamisen jouluaattona nykyisin voimassa olevaa lakia laajemmin. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Haetulle poikkeusluvalle ei ole nykylain edellyttämiä perusteita, ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää, ettei tulevaankaan lakiin sellaisia perusteita kirjoiteta. Ei, koska tämän vuoden joulukuussa kaupat ovat joka tapauksessa auki 29 päivää ja koska kaupan alan työntekijöiden lapsillakin on oikeus edes joka seitsemäs vuosi perhejouluun.

Merikukka Forsius /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä haluaa nostaa esille kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta kielteisiä piirteitä kaupan kehityksessä. Tällaisia ovat selonteon toteamukset siitä, että kaupassa käydään entistä useammin autolla ja suurten yksiköiden määrä ja osuus myynnistä on kasvamassa. Se, miten kaupat sijoittuvat, vaikuttaa merkittävästi liikenteen määrään ja sitä kautta hiilidioksidipäästöihin. Keskustojen ulkopuolelle sijoitettujen automarkettien ja kauppakeskusten rakentaminen pakottaa ihmiset käyttämään omaa autoa. Pienet, lähellä sijaitsevat kaupat puolestaan tukevat kiinteää yhdyskuntarakennetta ja vähentävät autoilun tarvetta.

Suuriin yksiköihin liittyy myös sosiaalisesti kestämättömiä piirteitä. Lähellä sijaitseva kauppa on tärkeä edellytys ikääntyvän väestön itsenäiselle kotona pärjäämiselle. Jo nyt automarkettien aiheuttama lähikauppojen väheneminen lisää kuntien kustannuksia, sillä monet vanhukset eivät enää selviä ruokaostoksista ilman apua. Näin kaupan suuret yksiköt siirtävät aiheuttamiaan kustannuksia julkiselle taloudelle. Lähikaupat ovat monille ihmisille, erityisesti vanhuksille, tärkeitä myös kohtauspaikkoina, joissa he tapaavat naapureitaan. Näin automarketit lisäävät ihmisten yksinäisyyttä.

Hallitus on toimettomana seurannut automarkettien ja kauppakeskusten lisääntymistä, vaikka ongelmat ovat tiedossa ja hallituksella olisi mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen. Muutamia tehokkaita puuttumiskeinoja esitetään vihreän liiton uunituoreessa liikennepoliittisessa ohjelmassa. Vihreiden mielestä kuntien on ryhdyttävä perimään suurilta kaupoilta niiden suoraan aiheuttamat ylimääräiset kulut, kuten markettien liittymäjärjestelyjen kustannukset. (Ed. Vielma: Ne peritään nytkin, on peritty monet kerrat!) Lisäksi kaupan suuryksiköiden kiinteistöveroa tulee korottaa korvaamaan kunnille aiheutuneita epäsuoria kustannuksia.

Vähittäiskauppaselonteossa todetaan suoraan, että kuntien keskinäinen kilpailu uusista myymälöistä on johtanut myös yhdyskuntarakennetta hajauttaviin ratkaisuihin. Tällaisen kilpailun välttämiseksi maankäyttö- ja rakennuslakia tulee muuttaa niin, että automarkettien rakentaminen edellyttää ympäristöministeriön erityislupaa. Selonteosta käy ilmi, että perinteistä kauppaa korvaava sähköinen kaupankäynti odottelee elintarvikkeiden osalta vielä todellista läpimurtoaan. Se, että verkosta tilatut tuotteet kuljetettaisiin keskitetysti asiakkaille, vähentäisi päästöjä verrattuna siihen, että jokainen asiakas käy autolla hakemassa ostoksensa. Verkkokaupan työllistävää potentiaalia voi arvioida sen valossa, että suomalaisten kaupassakäyntiajan arvo on 10 miljardia euroa, kun se lasketaan kansantuotteen laskentatavan mukaisesti. Olisi järkevää, että osa tuosta työstä tehtäisiin palvelutyönä.

Kotitalouksien kaupassakäyntiaika on muutamassa vuosikymmenessä kaksinkertaistunut. Samanaikaisesti vapaa-ajan arvostus on lisääntynyt. Monet olisivat varmasti valmiita maksamaan muutaman euron ruokien kotiinkuljetuksesta, kun he voisivat käyttää säästyneen ajan muihin asioihin. Rationaalisinta olisi viikonlopun suurten, usein erikseen automarketeista haettavien ostosten tilaaminen verkosta. Viikollahan työmatkan varrelle sattuu useimmiten lähikauppa. Tutkimusten mukaan säännöllisesti verkkokauppaa elintarvikkeiden ostamiseen käyttävät toimivat näin. Ihmisten ajankäyttöä ohjaavat myös kauppojen aukioloajat. Meidän olisi syytä pohtia, kuinka paljon kulutusyhteiskunnan toimintojen annetaan rytmittää ihmisten elämää.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tarkastellaan henkilökunnan turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä pohdiskeltaessa aukioloaikoja ja alkoholin myynnin vapauttamista. Väkivallan uhka on vakava asia, joka on syytä ottaa huomioon kauppaa koskevissa päätöksissä, mutta monen kaupassa työskentelevän arjen turvallisuutta jäytävät paljon enemmän työsuhteeseen liittyvät asiat: osa-aikaisuus ja pätkätyöt. Vähittäiskaupassa on kaikista aloista vähiten vakituisia ja kokoaikaisia työsuhteita.

Vähittäiskaupan piirissä osa-aikatyön osuus oli viime vuonna 38 prosenttia. Osa työntekijöistä on osa-aikaisia vapaaehtoisesti, mutta viime vuonna lähes 40 prosenttia vähittäiskaupan osa-aikaisista teki lyhyttä työaikaa siksi, ettei kokoaikatyötä ollut tarjolla. Osa-aikaistuminen ei tarkoita vain vähäisempiä työtunteja vaan myös työpäivien pirstoutumista tai sitä, että työhön tullaan vain kutsuttaessa. Pienemmän tulotason ohella juuri pirstaleisuus vaikeuttaa osa-aikaisen työntekijän elämänhallintaa, esimerkiksi perheen kanssa vietettävän ajan ja lastenhoidon järjestämistä. Pirstaleisuus yhdessä aukioloaikojen laajennusten kanssa on lisännyt lasten ilta-, yö- ja vuorohoidon tarvetta. Osa-aikaistumiseen liittyy usein sukupuolten välinen tasa-arvoulottuvuus. Vähittäiskaupan alallakin miehistä osa-aikaisia on reilu viidennes, kun taas naisista 44 prosenttia. Pätkätöissä on noin 10 prosenttia kaupan alan henkilöstöstä. Pätkätyöläisenä on vaikea suunnitella elämää pidemmälle. Pätkätyöläinen ei useinkaan voi ajatella ostavansa asuntoa tai suunnitella lasten hankintaa. Myös vuokratyö ja töiden ulkoistaminen on tuonut kaupan alalle epävarmuutta.

Ala on jakautunut kahden kerroksen väkeen, mutta laaja osa-aikaisten ja pätkätyöläisten joukko määrittää koko alan työehtojen suuntaa. Tämä olisi syytä muistaa, kun vedotaan siihen, että epätyypillisissä työsuhteissa työskentelee nuoria ja opiskelijoita, joille joustava työaika ja pätkittäinen työskentely sopii. Vakituisesti alalla työskentelevien, esimerkiksi yksinhuoltajien ja iäkkäämpien työntekijöiden, kannalta aukioloaikojen laajentaminen entisestään olisi kielteinen ratkaisu. Työaikojen ja -tehtävien tehostaminen tietotekniikkaa hyödyntäen on myös kiristänyt työtahtia alalla, ja monin paikoin se uhkaa johtaa työntekijöiden uupumiseen. Ilmeistä onkin, että kaupan työn tuottavuuden kasvu, jota selonteossa kehutaan, on revitty työntekijöiden selkänahasta. Ulkomaisen halpaketjun tulo markkinoille ei ole ainakaan parantanut tilannetta.

Hallitus ei ole todellisella tarmolla pyrkinyt ratkaisemaan niin kaupan kuin muidenkaan alojen epätyypillisiin työsuhteisiin liittyviä ongelmia. Keinoja kyllä olisi. Lainsäädännössä tulisi vahvistaa kustannusneutraaliuden periaatetta, jonka mukaan työn hinta on työnantajalle sama riippumatta siitä, palkkaako hän jatkuvan kokoaikaisen työntekijän vai määrä- tai osa-aikaisen työntekijän. Ammattiliitolle pitäisi antaa pätkätyötä koskeva kanneoikeus eli oikeus valvoa, onko työsuhde perustellusti määräaikainen. Käyttöön tulisi myös ottaa työaikapankkeja, joilla on jo saavutettu hyviä tuloksia pätkätyön vähentämisessä. Kaupan alallekin täytyisi luoda varallaoloajan korvauskäytäntöjä. Laajemmassa mielessä epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa parantaisi perustulon käyttöön ottaminen.

Arvoisa puhemies! Edellä kuvattu työntekijöiden aseman heikkeneminen johtuu osaltaan taloudellisen globalisaation vaikutuksesta suomalaiseen vähittäiskauppaan. Suomalaisella vähittäiskaupalla voi olla merkittävä rooli taloudellisen globalisaation kaikkein nurjimpien puolien ehkäisijänä. Vihreät edellyttävät, että kaupat selvittävät kehitysmaista tuotavien tuotteiden alkuperän ja tuotanto-olosuhteet. Ympäristön tai työntekijöiden oikeuksien kannalta haitallisimpien tuotteiden ei tulisi lainkaan päätyä kaupan hyllyille.

Vähittäiskaupalla on mahdollisuus edistää kaupan reiluutta kehitysmaita kohtaan. Valikoimiin voitaisiin helposti ottaa yli sata Reilun kaupan merkkijärjestelmään kuuluvaa tuotetta yli viidestäkymmenestä tuoteryhmästä. Reilun kaupan tuotteiden kysyntä on Suomessa myös voimakkaassa kasvussa: viime vuonna Reilun kaupan merkkituotteiden myynti kaksinkertaistui. Varaa kasvuun tosin on, sillä keskimäärin suomalainen osti Reilun kaupan tuotteita 2,50 eurolla.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä ei kannata kauppaa koskevien rajoitusten purkamista. Pari vuotta sitten tehtyjen veroratkaisujen seurauksena alkoholihaitat ovat merkittävästi kasvaneet. Ei olekaan mitään järkeä lähteä pahentamaan tilannetta laajentamalla mietojen alkoholijuomien myyntiä vähittäiskauppoihin. Alkon palveluiden saatavuus tilauspalvelupisteet huomioiden on aivan riittävä. Alkon monopolia puolustaa esimerkiksi ikärajojen paremmin toimiva valvonta. Vihreät eivät kannata itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista. Itsehoitolääkkeiden myynti on syytä pitää apteekkien asiantuntevissa käsissä. Haja-asutusalueiden osalta tulee lääkekaappijärjestelmää kehittää.

Lopuksi tuon esiin pari vihreiden näkemystä kaupan tilakysymyksistä. Lainsäädännönkin edellyttämää kauppojen esteettömyyttä tulee edelleen edistää. Esteettömyys on välttämätöntä vammaisten kannalta, mutta se helpottaa myös muiden tilojen käyttäjien toimintaa. Lisäksi kauppakeskusten yleiset tilat on määriteltävä julkisiksi tiloiksi, joissa oleskeluoikeus ei saa perustua ostamiseen ja joissa kansalaisilla on samat oikeudet kuin kaduilla ja toreilla.

Roger Jansson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Det är rätt vanligt att folk idag beklagar sig över både internationaliseringen och globaliseringen också inom handeln. Ofta framställs dessa som nya och obehagliga fenomen för Finland. Jag frågar mig om man då har glömt sitt eget lands historia och bakgrund.

Suomi sai nauttia globalisaation myönteisistä eduista jo satoja vuosia sitten, kun ulkomaiset kauppiaat ja yrittäjät Suomeen tullessaan toivat mukanaan tietonsa, käytännön taitonsa ja uutta pääomaa. Kansainvälistymisaallot toivat Suomeen uusia maahan asettuvia yrittäjiä ja yrityksiä, kuten Fazer, Stockmann, Finlayson, Hackman, Paulig, vain joitakin mainitakseni.

Haluankin sanoa, että menestyksekäs kauppa ja kansainvälistyminen ovat toistensa synonyymejä. Tämän vuoksi meidän on syytä olla varovaisia, kun valitamme kansainvälistä kilpailua kaupan piirissä. Tälläkin kertaa meidän on hyödynnettävä sitä ja annettava sen kehittää maatamme ja elinkeinoelämäämme.

Vad är det då som håller på att ske inom finsk handel? Ja, främst att de inhemska grupperingarna utmanas av utländsk konkurrens. De två inhemska giganterna inom grossist- och dagligvaruhandeln täcker 70 procent av dagligvarumarknaden i Finland. 70 procent! Man behöver inte ens vara nyliberal för att inse att den finska marknaden och de finska konsumenterna skulle må bra av lite större konkurrens. Finland har idag Västeuropas högsta prispåslag i grossistledet. Det här ger onödigt höga priser i butikerna, särskilt på dagligvaror.

Den ökade konkurrensen har ändå vissa följder som måste pareras. Det blir allt vanligare att anlita utländska råvaruproducenter vilket kan hota åtminstone delar av den inhemska livsmedelsproduktionen. Det betyder att konkurrenskraften inom hela vår inhemska livsmedelssektor måste höjas, vi måste ständigt slipa vår konkurrenskraft oberoende av vad som händer i övrigt inom den inhemska dagligvaruhandeln. Erfarenheterna har redan visat att också de finska företagen bra kan konkurrera med de nya aktörerna på marknaden.

Tiedämme myös, että Suomen työmarkkinoiden rakenneuudistukset tulevat jatkumaan kovaa vauhtia. Työpaikkoja häviää tuotannosta, ja ne siirtyvät palvelusektorille. Hallituksen selonteko kiinnittää huomiota mielenkiintoiseen tulevaisuuden haasteeseen. Suuren 40-luvun sukupolven siirtyessä eläkkeelle muutamien vuosien kuluessa kulutuskäyttäytyminen tulee muuttumaan Suomessa. Eläkeläiset ovat aktiivisempia ja kaikkien toimialojen kannalta yhä kiinnostavampi kohderyhmä. Uusien palvelumuotojen kehittäminen tulee ajankohtaiseksi. Tähän sisältyy mielenkiintoinen haaste ja kehityspotentiaali.

Tutkimukset osoittavat suomalaisten kuluttajien olevan melko tyytyväisiä nykyiseen palveluverkkoon. Kuluttajista 82 prosentilla on ruokakauppa asuinalueellaan. Tämä kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta tosiasia on, että kaupat ja näin ollen myös muut palvelut siirtyvät väestöä nopeammin syrjäseuduilta taajamiin.

Butiken är hjärtat i byn. Så har det alltid varit. Ännu på 1970-talet kunde det finnas flera mindre butiker i landsbygdsbyarna men idag är det bra om det finns en. Den enda bybutiken är också vanligen garanten för att byborna får sina postpaket och till och med leveranser från Alkobutiken i tätorten.

Regeringen har redan infört en rad instrument som lyckats bryta vågen av butiksindragningar. Genom att ge friare händer vad gäller öppethållningstiderna på helger har de mindre affärerna kunnat hävda sig i konkurrensen med de stora. Regeringens ekonomiska reparationsbidrag till bybutikerna har också utnyttjats av över hälften av butikerna. En hel del nya jobb har skapats, men framför allt har man räddat de gamla. Förordningen som går ut i slutet av 2006 var visat sig vara behövlig och måste få en förlängning.

Samtidigt måste vi akta oss för att bygga ett så urbant samhälle att det förutsätter att man med bil tvingas åka ut till storhallar för att handla. Affärerna måste fortsättningsvis ingå som en harmonisk del av bostadsområdena som alla här har framhållit.

Herr talman! Det har länge diskuterats om att sänka mervärdesskatten på livsmedel. Momsen ligger idag på 17 procent, dvs. 5 procent lägre än den allmänna momsnivån. Svenska riksdagsgruppen har intagit en avvaktande inställning eftersom vi tvivlar på att skattesänkningen skulle synas fullt ut i konsumentens börs. Med största sannolikhet skulle priserna inte sjunka i motsvarande grad som skattesänkningen. Det såg vi till exempel i samband med sänkningen av spritskatten. Restaurangpriserna sjönk inte över huvudtaget.

Ifall man vill öka de disponibla inkomsterna för konsumenterna tror vi att man skall fortsätta att sänka inkomstskatterna. Nåväl, det är bra att regeringen har satt forskare att räkna ut saken så att partierna kan ta ställning till frågan inför den kommande valrörelsen.

Keskustelu aukioloajoista ei onneksi ole enää yhtä herkkää eikä ideologisesti värittynyttä kuin vielä 1990-luvun lopussa. Ehkä tämä on merkkinä yhteiskunnan muuttumisesta ja modernisoitumisesta. On todella mielenkiintoista panna merkille selonteossa, että vuoteen 1946 saakka sunnuntaiaukiolo oli luonnollinen osa kaupunkikuvaa.

Vuoden 2001 uusi laki aukioloajoista on toiminut kohtuullisesti. Pienemmät ruokakaupat voivat olla sunnuntaina auki halutessaan, mikä on tasoittanut pienten ja suurten kauppojen välistä kilpailua. Samanaikaisesti paikalliset palvelut ovat parantuneet tuntuvasti.

Man kommer ändå inte ifrån att dagens regelverk inte är särskilt lätt att överse. Det kan inte vara många konsumenter som vet vilka månader i året samtliga affärer har söndagsöppet. På dessa punkter hade det varit bra om regeringen hade kunnat presentera nya modeller för framtiden, för någon form av reform behövs. Och det är naturligtvis också så att alltmer som Finland europeiseras, ju större frihet måste vi tillåta oss i olika affärsverksamheters öppethållingstider. Det blir en naturlig utveckling också i vårt land. På Åland har vi, som i redogörelsen nämns, fria öppethållningstider. Det fungerar bra både för konsumenterna, för de anställda och för butiksägarna.

Avslutningsvis, herr talman! Debatten om att liberalisera alkoholförsäljningen och tillåta matbutiker att sälja vin har blivit en långkörare. Frågan verkar inte få någon lösning inom överskådlig framtid. Finländarna dricker tyvärr mera alkohol än någonsin tidigare, över tio liter absolut alkohol per invånare, vilket är en mycket hög siffra i europeisk jämförelse. Dessutom stiger kurvorna för varje år som går, stiger från en hög nivå till en högre.

All tillgänglig forskning visar att ökad tillgänglighet till alkohol ökar konsumtionen. Ifall vinerna fick samma försäljningsnät som mellanölet skulle antalet försäljningsplatser stiga från dagens 320 alkobutiker till cirka 7 000 försäljningsställen. Vi får tyvärr utgå ifrån att konsumtionen på sikt skulle öka med fler alkoholrelaterade sjukdomar och dödsfall som följd.

Alkoholmonopolet kommer att begränsas och försäljningen kommer att liberaliseras med tiden. Men det är uppenbart så att vi medborgare i dagens Finland inte skulle klara ens rimligare former med folkhälsan i behåll, tyvärr. Detta är egentligen orimligt.

Hur har vi så missat i vår alkoholpolitik att vi inte kan sköta vårt förhållande till alkohol på likartat sätt som i största delen av Västeuropa? Det kan vara värre att sälja alla de här starka spritsorterna i 320 affärer än att sälja vin i 7 000 affärer, och det kan vara värre att sälja öl i 7 000 butiker än vin i 7 000 butiker.

Problemet är helt enkelt av kulturell art. Den finska spritkulturen behöver naturligtvis nya grepp. Ett sådant grepp kan vara en ny syn på statsmonopolets och den inhemska sprittillverkningens starka, fortsatta fokusering på god service för de starka spritsorterna. Ett sådant grepp är en ny syn på vinet som en bättre kulturdryck än andra alkoholhaltiga drycker. I den nya synen har Finlands detaljhandelsbutiker en plats. Låt oss utveckla vårt tänkande och vår kultur på den här punkten.

Det är inte upp till statsmakten eller regeringen utan till de finländska konsumenterna att bevisa när tiden är inne för att omforma och delvis liberalisera vinförsäljningen i Finland.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailman vanhin työaikasäädös löytyy 2. Mooseksen kirjan 20. luvusta. Siinä säädetään viikon seitsemäs päivä lepopäiväksi. Rippikoulussa, jonka nykyisinkin käy noin 90 prosenttia nuorista, tämä opetetaan. Oppi vain on laajasti unohtunut. Lukuisissa maissa Euroopassa, muun muassa Saksassa, tätä säädöstä yhä noudatetaan muun muassa kaupan osalta. Nuo kansat taitavat voida paremmin kuin ne, jotka ovat taipuneet ahneiden markkinavoimien alati kasvavien vaatimusten alle ja luopuneet lepopäivän vietosta.

Pääministeri Vanhasen hallitus painii tämän saman ongelman kimpussa, jonka kanssa monet edelliset hallitukset ovat häärineet. Peruskysymys näyttää yhä olevan se, miten raha saadaan liikkumaan ja käymään pyydyksiin. Ihmiset ja perheet ovat unohtuneet tässä taistelussa. Valitettavasti raha on ihmistä tärkeämpi.

Tavallinen ihminen ja perhe eivät tarvitse kauppapalveluja kaikkina seitsemänä päivänä viikossa. Varmasti jokainen kotitalous pärjäisi noin 40 tunnin jakson kerran viikossa lauantai-illasta maanantaiaamuun ilman kaupassa asiointia. Pidämmehän huippukalliilla sähköllä ruokaa jäässä pakastimissa viikkoja, jopa kuukausia, ja jääkaappi on keksitty.

On selvää, että sellaiset työt ja tehtävät, joissa on kysymys ihmisten tai eläinten terveydestä ja hoidosta ja yhteiskunnan turvallisuudesta, tulee tehdä myös sunnuntaisin ja kaikkina vuoden päivinä. Niissä töissä kysymys on ensi sijassa kuitenkin muusta kuin taloudellisista arvoista.

Hallitus ei ole löytänyt mitään uutta selonteossa kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen puolesta. Nykyinen käytäntö neliörajoituksineen ja vuodenaikaeroineen on kuitenkin käsittämätön ja sekava. Lisäongelman muodostavat kioskit ja huoltoasemat. Selkeyttämistä siis tarvitaan.

Niin asiakas, kauppias kuin kaupan henkilökuntakin ansaitsevat yhden aidon ja yhteisen vapaapäivän viikossa. Se olisi, jos tahtoa olisi, yksinkertaista järjestää, jos rohkenisimme palauttaa sunnuntain yhteiseksi lepopäiväksi. Arkipäivinä nykyistä vapaampaa aukiolomahdollisuutta voidaan selvittää ja harkita.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen tulisi selvittää, miten sunnuntain säätäminen lepopäiväksi vaikuttaisi kansan jaksamiseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Tulos saattaisi olla yllättävä. Ihminen ei ole kone. Meille säännöllinen lepo on tarpeen. Perheille yhteinen vapaapäivä olisi varmasti tärkeä. Nykyisin liian moni vanhempi joutuu lähtemään sunnuntaisin joko koko päiväksi tai osa-ajaksi töihin, jolloin perhe kokonaisuudessaan kärsii. (Ed. Vielma: Miten tehtaat?)

Arvoisa puhemies! Kauppa työllistää yli 12 prosenttia työvoimasta. Valitettavasti uusista alan työpaikoista merkittävä määrä on osa-aikaisia, vaikka työntekijät usein haluaisivat kokoaikaista työtä. Osa-aikatyö sitoo, mutta ei anna riittävää toimeentuloa. Aukioloaikojen lisääminen ei kasvata ostovoimaa. Se vain jakaa työtä yhä enemmän ja luo matalapalkkaisia osa-aikatöitä, joita valtio keinotekoisilla palkkatukimalleilla yrittää paikata. Toisaalta sunnuntaityöstä maksetaan korotettuja palkkoja, joten se lisää kaupan kustannuksia. Nämä siirtyvät hintoihin, jolloin asiakkaat lopulta maksavat senkin. Sunnuntaikauppa on asiakkaillekin kallista.

Pienten kauppojen omistajat ja erikoiskauppiaat lähes yksimielisesti vastustavat sunnuntaiaukioloa tai ainakin sen laajentamista. Nämä ovat kilpailusyistä pakotettuja pitämään kauppojaan auki suurten kilpailijoiden määräämin ehdoin. He tekevät ylipitkiä työpäiviä ympäri viikon. Se on epäinhimillistä. Uupuminen ja ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen on yleistä. Myös Palvelualojen ammattiliitto on vahvoin perustein kriittinen sunnuntaiaukiolon laajentamiseen.

Aukioloajan laajentamisen sijasta kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Vanhasen hallituksen on lopultakin tuotava eduskuntaan esitys ruuan arvonlisäveron alentamisesta. Siitä ministerit taas vaalien lähestyessä puhuvat lämpimästi, mutta eivät käytä asiassa sitä valtaa, joka heillä nyt on. On varmaa, että kova kilpailu pitää huolen alennuksen siirtymisestä pääosin kuluttajien hyväksi. (Ed. Pulliainen: Höpö, höpö!) Kasvavien tuloerojen Suomessa jokapäiväinen ruoka on poikkeuksellisen kallista ja varsinkin niille yli 600 000 ihmiselle, jotka elävät köyhyysriskirajan alapuolella. Pitenevät leipäjonot kertovat karua kieltä suomalaisesta arjesta 2000-luvulla.

Arvoisa puhemies! Kaupan rakenne on mittavien muutosten kohteena. Maassamme harjoitettu maatalous- ja aluepolitiikka kiihdyttää maaseudun autioitumista. Useimmat kunnat eivät kykene talousahdingossaan tukemaan palveluitaan. Valtion tuet kauppojen investointeihin tuleekin vakinaistaa ja niiden taso turvata, jos niille on enää jatkossa edes hakijoita. Nyt suomalainen maaseutu on saamassa lopullisen kuoliniskun. Kauppakuolemat ovat tästä murheellisin esimerkki kyläkoulujen rinnalla.

Maankäytön suunnittelu on tällä hetkellä lähinnä kuntien keskinäistä kilpailua kaupan suuryksiköistä. Naapurikunnan rajan pintaan kaavoitetaan mieluusti tällaisia alueita. Seurauksena on lähikauppojen joukkokuolema, palvelujen etääntyminen ja keskittyminen. Ne ihmiset ja perheet, joilla ei ole varaa tai halua muuttaa suuriin keskuksiin tai niiden lähelle, joutuvat yhä epäoikeudenmukaisempaan asemaan. Huippukorkea polttoaineiden hinta vaikeuttaa pitkiä päivittäisiä asiointimatkoja.

Kylä- ja muiden lähikauppojen toiminta pitää turvata ja niitä tulee kehittää. Väestön ikääntyminen korostaa tätä tarvetta. Tähän hallitus ei selonteossa esitä mitään muuta kuin uusia selvityksiä.

Hallitus pohtii selonteossa myös itsehoitolääkkeiden ja mietojen alkoholijuomien myyntioikeuden laajentamista. Hallituksen oma kanta näihin asioihin ei tule selväksi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei kannata lääkekaupan vapauttamista. Lääkkeisiin liittyy aina tarve asiantuntevaan neuvontaan ja osin valvontaankin. Tämä tapahtuu parhaiten niin, että lääkkeiden myynti pidetään apteekeissa. Lääkekaappijärjestelmää on syytä kehittää siellä, missä apteekin toiminnalle ei ole edellytyksiä. Hallituksen tulee varmistaa se, että apteekkitoiminta turvataan koko maassa. Lääkekauppaan liittyy myös monia muita tekijöitä, jotka puoltavat lääkkeiden pitämistä apteekkien hyllyillä.

Vanhasen hallitus uhkaa jäädä historiaan lähinnä vain yhdestä asiasta. Se romautti alkoholijuomien hinnat niin alas, että koulupojan ja -tytönkin viikkorahat riittävät jokaviikkoisen humalan hankkimiseen. Näin yhä useampi myös tekee. Ikävät ja kalliit terveydelliset, sosiaaliset ja muut seuraukset alkavat näkyä. Alkoholin hintoja pitää korottaa ainakin 20 prosentilla viipymättä. Ministeri Liisa Hyssälä mainostaa joitakin varoitusmerkki- ja vastaavia näennäistoimenpiteitä, mutta ei saa hintaa kohdalleen. Vastuullisuutta tarvitaan!

Täysin vastuutonta olisi tuoda miedot alkoholijuomat ruokakauppoihin. Miksi hallitus on ottanut tämän asian esille selonteossa? Onko hallituksella jokin salainen tavoite ajaa Alkon vähittäismyyntimonopoli alas ja siirtää alkoholikin yksityisen voiton saalistuksen välineeksi? Onko ääriliberaalin EU-komission pelko taustalla? Alkoholikaupassa liikkuvat miljardit kelpaavat luonnollisesti yksityiselle vähittäiskaupalle, mutta se ei halua osallistua alkoholin aiheuttamien mittavien kustannusten maksuun. Kasvava lasku jätetään kunnille ja valtiolle.

Mietojen alkoholijuomien kaupan vapauttamista ei tule toteuttaa eikä ole syytä edes suunnitella. Alkoholin kulutusta voidaan tehokkaimmin hillitä hinnalla ja saatavuudella. Kun hallitus on romuttanut hinta-aseen käytön, tulee edes saatavuutta pitää hallinnassa. Hallituksen selonteossa kaavailemaa selkiytymistä ei nykypolitiikalla tapahdu, joten Alkon nykyinen vähittäismyyntimonopoli tulee turvata ja viinan hintaa nostaa.

Arvoisa puhemies! Tiivistetysti totean, että tavoitteeksi tulisi määritellä useiden EU-maiden tapaan kauppojen pitäminen suljettuina sunnuntaisin, jolloin voidaan asettaa asiakkaiden, yrittäjien ja kaupan henkilökunnan jaksaminen ja heidän perheidensä hyvinvointi tärkeimmäksi arvoksi. Lähi- ja kyläkauppojen toimintaedellytyksiä tulee vahvistaa ja kauppapalvelujen keskittymistä rajoittaa nykyistä voimakkaammin. Lääkkeet, myös itsehoitolääkkeet, tulee pitää myynnissä apteekeissa ja lääkekaapeissa ja nämä palvelut tulee turvata kattavasti koko maassa. Alkoholijuomat, myös miedot, tulee pitää Alkon vähittäismyyntimonopolin piirissä.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunta vuonna 2000 hyväksyi lain vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloajoista, se edellytti muun muassa, että lain vaikutuksia työntekijöiden asemaan ja päivittäistavarakaupan jakautumiseen erityyppisissä liikkeissä seurataan sekä eduskunnalle annetaan perusteellinen selonteko vähittäiskaupan kehityksestä, kun laki on ollut voimassa 3—5 vuotta. Nyt annettu selonteko kuvaa ainakin perussuomalaisten mielestä varsin hyvin ja perusteellisesti vähittäiskaupan kehitystä, kuten eduskunta edellyttikin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että Suomen päivittäistavarakaupan ketjumainen toiminta on lisääntynyt viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Nopea ketjuuntuminen ja isojen myyntiyksikköjen, super- ja hypermarkettien, määrän kasvu on samalla merkinnyt tavarahankintojen keskittymistä. Kun Suomessa on EU-kaudella kaupan asema suhteessa kotimaiseen raaka-ainetuotantoon ja elintarviketeollisuuteen elintarvikeketjussa vahvistunut, on se valitettavasti merkinnyt paikallisten elintarvikkeiden ostamisen vähenemistä. Tutkimusten mukaan nykyään noin 80 prosenttia elintarvikkeista ostetaan keskitetysti isoilta toimittajilta ja jaetaan valtakunnallisten logistiikkaketjujen välityksellä ja vain 20 prosenttia hankitaan paikallisesti.

Valitettavasti kotimaisten tuotteiden osuus ylipäänsä on kaupan valikoimista vähenemässä. Näyttää melkeinpä siltä, että ainoastaan tuoretavaroissa on niiden luonteen vuoksi mahdollista jatkossakin säilyttää etulyöntiasema tuontitavaroihin nähden. Kuten selonteossakin todetaan, kotimaisuuslisää ei hankinnoissa juuri enää ole.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan on todennäköistä, että omien tuotemerkkien osuus tulee suomalaisissa päivittäistavarakaupoissa kasvamaan nykyisestä selvästi. Tästä kehityksestä, jossa yhä suuremmat yksiköt hankkivat yhä suuremmalla tehokkuudella myymänsä tuotteet, on seurauksena se, että kauppojen omien tuotemerkkien määrän kasvu syrjäyttää enenevässä määrin muut tuotteet, jolloin lukumäärältään harvenevista vähittäistavarakaupoista voi ostaa yhä harvempia tuotteita. Perussuomalaisten pelkona onkin se, jääkö ainoastaan suurten kauppakeskusten läheisyydessä asuville asiakkaille, jotka voivat samalla asioida kauppakeskuksen erikoisliikkeissä, mahdollisuus hakea ruokakauppaketjujen omien tuotemerkkivalikoimien ulkopuolelta lisäksi ostoskassiinsa jotain vaihtelua.

Arvoisa puhemies! Erilaisten palveluiden, siis myös erilaisten kauppojen, säilyminen harvemminasutetuilla syrjäseuduilla ja pienemmillä paikkakunnilla on perussuomalaisten mielestä ja koko Suomen elinvoimaisuuden säilyttämisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Vähittäiskaupan tulevaisuudennäkymiä on arvioitu siten, että erikoiskaupan keskittyminen asutuskeskuksiin tulee jatkumaan edelleen ja myymäläverkosto harvenee.

Tätä kehitystä vain edesauttaisi ja nopeuttaisi se, jos nykyisiä kauppojen aukiolorajoituksia edelleen lievennettäisiin. Pienillä liikkeillä ei nimittäin olisi nykyisiäkään mahdollisuuksia kilpailla suurten markettien kanssa, jos myös marketit saisivat olla auki sunnuntaisin ympäri vuoden. Jos pienemmät, varsinkin yhden yrittäjän omistamat kaupat pakotettaisiin kilpailemaan suurten ketjujen kanssa myös kaikkina sunnuntaipäivinä, joutuisivat nämä yrittäjät luopumaan viimeisestäkin viikoittaisesta vapaapäivästään tai teettämään työt perheenjäseniensä avulla talkoilla, koska pienillä kaupoilla ei ole taloudellisia resursseja pitää palkattua työvoimaa töissä sunnuntaisin.

Suomen Yrittäjät ry onkin suhtautunut kriittisesti sunnuntaiaukiolon laajentamiseen ja todennut, että nykyinen aukiolosääntely on turvannut kaupan rakenteen monipuolisuutta ja palvelujen saatavuutta sekä toiminut alue- ja rakennepoliittisesti hyvin. Kaupan alan yrittäjistä 72 prosenttia haluaakin pitää nykyiset rajoitukset voimassa tai tiukentaa niitä. Perussuomalaiset yhtyvät Erikoiskaupan Liiton näkemyksiin muun muassa siitä, että erikoiskauppojen osalta sunnuntaiaukiolo ei ole kasvattanut kokonaismyyntiä, vaan sunnuntaimyynti on ollut pois muiden päivien myynnistä. Pienyrittäjien ei tulisikaan pelkän kilpailutilanteen pakottamina tai kauppakeskusten maksimiaukioloaikoihin sidottuina joutua pitämään liikettään auki yhtenäkään lisäsunnuntaina.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä myös vähittäiskauppojen henkilökunnan näkökulmasta ajateltuna kauppojen aukiolosääntelyä tulee jatkaa. Selonteon mukaan kaupan myymälätehtävissä toimivista Palvelualojen ammattiliiton jäsenistä lähes puolet haluaisi pitää kauppojen aukioloajat nykyisellään ja lähes puolet haluaisi supistaa nykyisiäkin aukioloaikoja. Sunnuntaityöstä saatava lisäansio on kaupan palveluksessa oleville merkittävä palkanosa, mikä taitaakin olla suurimmalle osalle työntekijöistä ainoa hyväksyttävä syy sunnuntaisin työskentelylle. Jos kauppojen sunnuntaiaukiolosta tehtäisiin vapaata, voisivat tulevaisuudessa nämä sunnuntailisätkin olla vaarassa, mikä on herättänyt kauppojen henkilökunnassa perusteltua huolta. Työntekijöiden kannalta ongelmia aiheutuu muun muassa siitä, ettei aikaa jää riittävästi perheelle eikä lastenhoidon järjestäminen sunnuntaille aina ole helppoa, ainakaan tuolla maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään mielenkiintoisesti elintarvikkeiden hinnan muutosta, jos arvonlisäverotusta niiden osalta kevennettäisiin. Selonteossa tuodaan esiin epäilys siitä, että veronalennukset jäisivät elintarvikeketjuun eivätkä kuluttajahinnat välttämättä laskisi. Kuitenkin toisaalta selonteossa esitetään kansainvälistymisen ja sitä kautta lisääntyneen kilpailun muun muassa laskevan hintoja. Kysymmekin, eikö kilpailu hoitaisi myös ruuan arvonlisäveron alennuksen kaupan hintoihin. Hallitus on myös lähtenyt mukaan muun muassa partureiden ja kampaamoiden arvonlisäveroa laskevaan kokeiluun, ja tätä päätöstä tehtäessä nimenomaan perusteltiin veron laskun alentavan kilpailun kautta myös kuluttajahintoja.

Suomen yleinen korkea arvonlisäverokanta, joka myös mainitaan selonteossa, sekä ruuan korkea arvonlisävero ovat omiaan meidän mielestämme pitämään ruuan hinnan Suomessa selvästi korkeammalla kuin suurimmassa osassa muita EU-maita. Yleistä arvonlisäverotusta on uudistettu muuttamalla arvonlisäveron alaraja liukuvaksi, mutta merkittävämpiin tuloksiin päästäisiin kuitenkin perussuomalaisten mielestä muuttamalla lakia sillä tavoin, että alaraja nousisi eli liukuva alue olisi suurempi, jolloin pienemmän liikevaihdon yritykset säästyisivät raskaimmalta arvonlisäverotukselta ja pystyisivät työllistämään uusia työntekijöitä. Tämä yhdessä ruuan arvonlisäveron laskemisen kanssa tukisi erityisesti pienten kauppojen ja jalostusyksiköiden toimintaedellytyksiä sekä ruuan hinnan laskun myötä toimisi sosiaalisena tukimuotona heikommassa taloudellisessa asemassa oleville.

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntavaalien alla keskustapuolueen ehdokkaiden yksi tärkeimmistä vaalilupauksista ainakin Pohjanmaalla oli ruuan arvonlisäveron alennus. Mitään ei ole tapahtunut, ja taitaa olla vaalit tulossa, kun keskustapuolueen ministerit ja kansanedustajat sekä eduskuntaryhmän asettama työryhmä esittävät ruuan alv:n alentamista seuraavalla vaalikaudella, kuten myös keskustan äsken kuullussa ryhmäpuheenvuorossa korostettiin. Täytyy vain kysyä, miksi asialle ei ole tehty mitään nyt, kun on oltu vallan kahvassa. Arvoisa puhemies! Herääkin kysymys, ei kait vain tässä ole kyse politiikasta ja mahdollisesta uudesta vaalilupauksesta? (Välihuutoja)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä ja erittäin analyyttisista puheenvuoroista. Mikään uutinen ei varmasti ole se, että eri eduskuntapuolueiden, eduskuntaryhmien, välillä on edelleenkin näkemyseroja eräistä kauppaan liittyvistä asioista. Aukioloaikakysymys on tietysti tällainen, joka jonkun verran edelleenkin, ja se on ihan hyvin ymmärrettävää, jakaa näkemyksiä tässä salissa.

Mielestäni kuitenkin ainakin minun korviini tämän tähän asti käydyn keskustelun ehkä merkittävin asia on se, että liki kutakuinkin kaikkien eduskuntaryhmien piirissä vissinlainen nostalgia lähi- ja kyläkauppojen merkityksestä ja tärkeydestä on nostanut päätään. (Ed. Pulliainen: Kyllä! Aiheesta!) Kuuntelin tarkalla korvalla, ja kutakuinkin jokaisessa puheenvuorossa pidettiin todella tärkeänä sitä, että eri toimin huolehdittaisiin siitä, että Suomessa säilyy elävä ja toimiva ja kilpailukykyinen lähi- ja kyläkauppaverkko. Onko tässä kysymys nostalgiasta, jota on kiva helliä, mutta jonka edessä tiukan paikan tullen, jos tarjolla on niitä lähi- ja kyläkauppoja ja suuria hypereitä ja supereita, me kuitenkin sitten valitsisimme ne suuret hyperit ja superit? (Ed. Pulliainen: Ei myö valita!)

Aika näyttää, miten tässä mielessä käy, mutta jonkun verran tietysti meidän erilaisten poliittisten päättäjienkin on toimittava. Jos tahtotila on tämän suuntainen laajalti, niin kuin tässä nyt on selvästi tunnistettavissa, niin joitakin keinoja, totta kai, myös sitten siihen on, että tähän suuntaan voitaisiin toimia. Näistä toimista tietysti tärkeät ovat ne, mitä on kaavoituksellisesti käytettävissä. Kaavoituksella kuitenkin jonkun verran voidaan ohjata sitä, minkälainen kaupan rakenne jatkossa ja tulevina aikoina on. En tällä ole panemassa varsinaisesti suitsia tavallaan sille kehitykselle, mikä on tapahtunut, en sen tielle, mutta ehkä kannattaa nyt siinä työssä, mikä ympäristöministeriön johdolla yhteistyössä meidän kanssamme ollaan panemassa liikkeelle, tarkkaan katsoa, miten kaavoituksen kautta voitaisiin hallitulla tavalla kehittää kaupan rakennetta ja kaupan palveluja asiakkaiden kannalta ja kaupan kannalta, koko yhteiskunnan kannalta, mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Voi olla, että on kivaa se, että Suomessa on koko pohjoisen Euroopan, koko Pohjolan, sanotaan nyt, viidestä suurimmasta kauppakeskuksesta ainakin kolme täällä meillä, ja suurin on joka tapauksessa täällä Suomessa. Minä en ole ihan varma, olemmeko me tässä muita Pohjoismaita viisaampia, että me olemme tähän suuntaan tätä juttua kehittäneet. Minusta on nyt erittäin tärkeää, että tämän kaavoituksen kautta ... Se on yksi keino kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä jatkossa tässä suhteessa tapahtuu.

Toinen on tietysti eri keinoin huolehtia siitä, että näiden kylä- ja lähikauppojen, sanoisiko, toimitilat ja toimintaedellytykset ovat siinä kunnossa, että ne pystyvät tarjoamaan nykyaikaisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti ja myöskin sitten vielä kilpailukykyisellä tavalla ne palvelut, mitä niissä tarjolla on. Lainsäädännöllä viittaan muun muassa elintarvikelainsäädäntöön, siitä sälyttyviin velvollisuuksiin koskien kyläkauppoja. Me olemme nyt myöntäneet muutaman vuoden ajan tällaista kyläkaupan tukea yhteensä noin 300 kyläkaupalle, ja sillä on todella ollut, niin kuin täällä on kiitosta siitä tullutkin eri eduskuntaryhmien puheenvuoroissa, sillä on ollut ... (Ed. Pulliainen: Se on isänmaallinen teko ollut!) — No joo, kiitoksia, ed. Pulliainen. Voidaan sanoa, että se on jopa kohtuullisessa mitassa isänmaallinenkin ratkaisu. Hyvä!

Arvoisa puhemies! Tunnistin tällaisen, kutsun sitä nyt tietyllä tavalla nostalgiseksi, tahtotilan nimenomaan lähi- ja kyläkauppojen merkityksen puolesta. Minä haluan tässä yhteydessä todeta, että tällaisten lähikauppojen, jotka ovat 200—400 neliön suuruisia, kohdallahan kehitys on ollutkin aika myönteinen tämän uudistuksen jälkeen. Se ongelmatiikka liittyy sitten näihin pienempiin kauppoihin ja sitten ehkä vähän äsken sanottua suurempiin kauppoihin.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa tuli kaupan keskittymisen, myös muun rakenteellisen keskittymisen, osalta esille vissi huoli. Noin 90 prosenttia kolmella suurimmalla on kieltämättä aika paljon, ja tässä suhteessa kuuntelin tarkalla korvalla viestejä ja terveisiä siitä, että kilpailuviranomaisen on jatkossakin tarkalla silmällä seurattava, että kilpailu vähittäiskaupan piirissä, ja miksei myös tukkukaupan, mutta ennen kaikkea vähittäiskaupan piirissä, jatkossakin säilyy. Tämä on aiheellinen huoli, ja yritetään kaikin tavoin pitää huolta siitä, että käytännössä tämä ajatus, mikä täällä on kirkkaana esillä, myöskin sitten toteutuu, että aito kilpailu siis kaupan alalla säilyy.

Kaupan keskittymiseen liittyen vielä kannattaa huomata se seikka, että tämä tutkimus, mikä tuon selonteon pohjaksi tehtiin, todistaa selvästi, että Suomessa kauppa keskittyy alueellisesti selvästi nopeammin kuin suomalaiset. Siis tämä juttu ei tapahdu niinpäin, että ensiksi suomalaiset muuttavat entistä enemmän keskuksiin ja kauppa tulee perässä, vaan niinpäin, että kauppa keskittyy kiivaampaa vauhtia ja tavallaan sitten näin palveluiden keskittyminen osaltaan jonkun verran ainakin vaikuttaa siihen, että ihmiset menevät perässä. (Ed. Pulliainen: Tuntuuko siltä, että valta olisi luiskahtanut väärään suuntaan?) — Arvoisa puhemies! En ota nyt kantaa siihen, onko valta väärissä käsissä, ed. Pulliainen.

Mitä sitten tulee muutamaan muuhun yksityiskohtaan, jotka nousivat täällä useammassa puheenvuorossa esille: osa-aikainen työvoima ja kaupan luonne nimenomaan osa-aikatoimialana. Taitaa olla, että kaikkiallakin, ainakin läntisessä Euroopassa ja nyt jo myöskin itäisessä Euroopassa, kauppa on nyt vaan luonteeltaan tämän tyyppinen toimiala. 38 prosenttia, täällä on aivan oikea luku pyörinyt useissa puheenvuoroissa, on koko kaupan henkilöstöstä nimenomaan osa-aikaisia. Kun kaupan henkilöstömäärä on lisääntynyt muutamassa vuodessa 19 200 henkilöllä, me halusimme nimenomaan selvittää, onko tämä lisääntyminen tapahtunut enemmän osa-aikaisina vaiko kokopäiväisinä. Oli mielenkiintoista havaita, että myös tämä lisäys on noudattanut aika tarkkaan tätä samaa kaavaa: noin 38 prosenttia osa-aikaisia ja tämä loppu yli 60 prosenttia sitten kokoaikaisia työpaikkoja. Eli se, että kauppa työllistää enemmän, ei tarkoita sitä, että se siirtyisi ainakaan tämän selvityksen mukaan entistä enemmässä määrin kohti osa-aikaista työvoimaa.

Itsehoitolääkkeet: Se oli monesta syystä tässä selvityksessä vahvasti esillä. Täällä on aika monessa puheenvuorossa suhtauduttu aika kriittisesti siihen, että itsehoitolääkkeet tulisivat vapaaseen myyntiin. Tässä selonteossahan ei indikoida, ei kerrota, mitään sellaista, että hallitus mitään tällaista varsinaisesti kaavailisi, ei ollenkaan. Se, mikä tahtotilana sieltä tulee mielestäni esille, on nimenomaan lääkekaappijärjestelmän avulla viedä myös näitä apteekissa olevia itsehoitopalveluja entistä lähemmäksi asiakkaita, kansalaisia. Tässä mielestäni on kyllä kohentamisen tarvetta. Lääkelakia muutettiin pitkälti kai perustuslain muutokseen nojautuen 2003 niin, että itse asiassa lääkekaappien määrää vähennettiin tai sen seurauksena, kun kriteerit muuttuivat, lääkekaappien määrä vähentyi. Minusta se ei ole, ja kyllä koko hallituksenkin sanoma tässä on se, että se ei välttämättä ole ollenkaan oikea suunta, ja tästäkin syystä nyt sitten sosiaali- ja terveysministeriö on asettamassa tätä asiaa varten erillisen selvitystyön.

Mitä sitten tulee vielä näihin aukioloaikakysymyksiin, niin pari sanaa vielä ehkä niistä. Mitä työvoimaan tulee ja sen saatavuuteen, on mielenkiintoista nähdä, että sunnuntaikauppaa varten työvoimaa löytyy. Siitä ei ole pula, vaikkakin muutoin vähittäiskaupan piirissä alkaa olla saatavuusongelmia jo selvästi. No, tämä tietysti johtuu siitä, että on tämä kaksinkertaisuus, osin kolminkertaisuus, palkkauksessa ja ikään kuin kansakunnan ammatillinen ja taustapohjainen rakenne on sellainen, että se nyt sitten sattuu sopimaan joillekin näköjään. Tässä mielessä voidaan sanoa, että mahdollinen laajentaminen jossakin vaiheessa sunnuntaiaukiolon osalta ei välttämättä tästä työvoimasta ole nyt sitten kiinni. Mutta hallitus ei tässä ota kantaa, miten tässä suhteessa jatkossa tehdä pitäisi. Hallitus kuuntelee tarkalla korvalla varmasti eduskunnan näkemyksiä.

Mitä toimialakohtaiseen aukioloaikaan tulee, niin en malta olla vielä toistamiseen kertomatta sitä, että kyllä minä toivon, että siinä voitaisiin olla luovia. Autokauppaa voit käydä milloin tahansa missä tahansa yltympäri koko vuoden ja vuorokauden, mutta jos sitten tosiaankin sunnuntain aikana tulee tarve käydä rautakaupassa, niin ei ei, rautakauppaa ei saa pitää auki. (Ed. Zyskowicz: Mikä estää hallitusta olemasta luova?) — Ed. Zyskowicz on tässä kannustavuudessaan kerta kaikkiaan ihan liikuttava, ja otan tämän hyvin vahvasti vastaan.

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt minulle suodun kymmenen minuuttia tässä hyväkseni. Minä ehkä sen vielä, jos puhemies sallii, sanon, kun täällä ed. Kankaanniemen puheenvuorossa jotenkin pohdittiin tätä alkoholikysymystä, että hallitus olisi nyt tuomassa sitä jotenkin aktiivisesti esille, että niinhän nimenomaan ei, ed. Kankaanniemi, ole. Täällä selonteossa sanotaan, että niin paljon turbulenssia on muuten tällä sektorilla paraikaa meneillään, että hallitus ei siinä toimi nyt millään tavalla, ja jos jossakin vaiheessa tulee aihe tarkistaa tätä kysymystä, niin se, ed. Kankaanniemi, pitää tehdä nimenomaan kansanterveydellisistä lähtökohdista, ei kaupan erilaisten intressien lähtökohdista, vaan nimenomaan kansanterveydellisistä lähtökohdista.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa oli puolenkymmentä vuotta sitten, silloin kun edellisen kerran käytiin näitä keskusteluja, semmoinen reipasotteinen oppositiojohtaja nimeltään ed. Pekkarinen, joka kiinnitti aivan erikoisesti huomiota siihen, että kun muutamalla pennillä dieselpolttoaineen hinta kohosi, niin silloin oli välikysymyksiä parin viikon väliajoin. Nyt kun meillä on näin merkittävä asiakirja kuin vähittäiskauppaa koskeva selonteko ja tämän menneen viiden kuuden vuoden aikana kaksinkertaiseksi on polttonesteitten hinta muodostunut suurin piirtein, pätkääkään ei mainita tästä ilmiöstä ja sen jatkovaikutuksista kaupan sijoitteluun ja siihen hintaan, minkä tosiasiallisesti marketeista tavaransa noutava ihminen joutuu maksamaan lisää kuljetuskustannuksina. Miksi näin?

Toinen asia: Kun täällä puhutaan väestön ikääntymisestä, aivan oikein, siinä nähdään vain myönteisiä piirteitä, siihen sisältyy kuulemma ostovoiman lisäys jnp., mutta ei ollenkaan niistä Stakesin tilastoista oteta sitä huomioon, että samalla on tapahtunut ikääntyneen väestön keskimääräistä köyhtymistä. Miksi?

Jere Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ministeri kiinnitti muun muassa huomiota kaupan tavallaan ohjautuvuuteen ja totesi, että kauppa on tietyllä tavalla niin kuin mennyt edeltä, mennyt karkuun, tätä väestön muuttoliikettä ja sijoittunut sinne, minne väestö muuttaa. Yksinkertaisesti vastaus on se, että kaupalla ei ole ollut varaa lähteä investoimaan ilman tutkimusta siitä, mihinkä väestö tulee sijoittumaan, minkälaisia kaupallisia alueita syntyy. Siinä mielessä kysyisin vielä: Mitä tarkoititte, kun viittasitte kaavoitukseen ja sillä ohjaamiseen? Ei kai vain ole kysymys siitä, että ryhdytään tekemään kaavoitusta ilman, että kaupan toimintaedellytyksiä olisi järkevästi selvitetty?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko hallitus jo sitoutunut laajentamaan kauppojen aukioloaikoja vastoin Suomen Yrittäjien ja Erikoiskaupan Liiton sekä työntekijöitten tahtoa, vai sooloileeko ministeri haaveillessaan autokauppojen laajentamista koskemaan koko muutakin kauppaketjua, kuten hän ihan tuossa viimeisessä vastauspuheenvuoronsa lauselmassa esitti ihanaisena toiveunelmana?

Merikukka Forsius /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen puhui lämpimästi äsken kyläkauppojen puolesta, mutta mitä konkreettista ministeri aikoo tehdä, että kehitys kulkisi siihen suuntaan, että mahdollisimman moni kyläkaupoista säilyisi? Automarketithan ovat muuttoliikkeen ja kauppiaiden ikääntymisen ohella osasyy kyläkauppojen määrän vähenemiseen. Puhuitte kaavoituksesta. Täällä siitä kysyttiinkin, mitä tarkoititte sillä. Mutta mitä muuta sitten tämän lisäksi?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyläkaupoille on annettu ymmärtääkseni vain investointitukia viime aikoina. Näkisikö ministeri mahdollisena, että kun nyt erilaisia palkkatukia annetaan muutoin tässä meidän järjestelmässämme, että kyläkaupoille voitaisiin joillain ehdoilla antaa erityistä palkkatukea, jolloin niiden toimintakin tulisi kannattavaksi eivätkä vain investoinnit?

Sitten tämä kaavoituskysymys. Otan meidän yhteisestä kotiseudustamme esimerkin. Meille nämä toimenpiteet Uuraisille eivät tuo yhtään kyläkauppaa, mitä hallitus on suunnitellut taikka ei ole edes suunnitellut kovin paljon. Mutta meiltä kuolevat loputkin kyläkaupat, kun naapurikunta Kirriin, Palokkaan rakentaa näitä suuria marketteja ja kauppakeskuksia, ja me annamme ehkä Uuraisilta lausunnon niistä, mutta emme voi mitenkään siihen vaikuttaa. Onko tässä nyt ministerin mielestä mahdollista todella tehdä myös yva-arvioinnin ohella pva- eli palvelujen vaikutusarviointi?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Eräs asia, joka myöskin hallituksen päätöksistä on auttanut kaupan alaa merkittävästi, on matalan tuottavuuden työn tuki, joka on kaupan alalla otettu myönteisesti vastaan. Se on vielä mainitsematta ainakin näistä hyvistä teoista, mitä hallitus on tähän mennessä saanut aikaan. Mutta, ministeri Pekkarinen, kyläkaupoille on hyvä tuki ja se tulee saada pysyväksi. Miten suhtaudutte tähän myymäläautoasiaan ja niihin muutamiin kymmeniin, mitä vielä jäljellä on? Olisiko sinne mahdollista jonkunlaista porkkanaa saada, jotta nämäkin pystyttäisiin säilyttämään?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin omasta puolestani ollut kannustamassa ministeri Pekkarista nimenomaan kylä- ja lähikauppojen tukemisessa. Silloin kun kyläkauppa on esimerkiksi lakannut ja sitten sinne on nopeasti saatu uusi kyläkauppa ja näitten uusien toimenpiteitten ansiosta se on pystynyt toimimaan, niin sen jälkeen siellä kylässä on ryhdytty arvostamaan sitä ja lähdetty ottamaan niitä palveluja. Kun kauppa kerran on mennyt pois ja se on havaittu konkreettisesti, niin sen jälkeen sitä osataan arvostaa. Toivoisin, että se tuki myös jatkuisi.

Siltä osin, mitä ed. Leppä viittasi näihin myymäläautoihin, niin kalustouudistuksen yhteydessä kyllä pitäisi saada jonkinlaista tukea.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen yksimielinen selonteko antaa hyvän pohjan tämän asian jatkokäsittelylle talossa. Aukiolon vapauttaminen ja selkiyttäminen ovat kaksi eri asiaa. Keskustan eduskuntaryhmä nyt haluaisi tulevaisuudessa selkeämpää vapauttamista, mutta viimeksi vastalauseessa oli tuttuja keskustalaisia nimiä, jotka eivät olisi halunneet ollenkaan tätä vapautumista. Sen takia korostan kyllä nyt hallituksen saavuttamaa yksimielisyyttä ja tavoitetta siihen, että edelleenkin nämä merkittävät asiat, kuten työturvallisuus ja lepopäivät ja työllisyysvaikutukset, eivät ole kovinkaan muuttuneet. Ruotsi, jossa asia on täysin avoin, viikkotuntiaika kauppojen aukioloissa on suurin piirtein samanlainen kuin Suomessa, ja sen takia tämmöistä selkiyttämistä voidaan tulevaisuudessa sitten tarkastella, kun siihen asti mennään. Tärkeää on ruuan osuuden hinta kulutusmenoista, ja se on onneksi pudonnut parinkymmenen vuoden aikana yli 20 prosentista 13 prosenttiin. Tämä suunta on meille tärkeä, ruuan hinta on se tärkeämpi kuin ruuan ja rehujen arvonlisäverokanta. Näitä keinoja voidaan myös kilpailun (Puhemies: Minuutti!) kasvamisella lisätä ja jo tehostetulla kauppaketjujen toiminnalla, jota suomalaisetkin ovat menestyksekkäästi harjoittaneet.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän, että kauppojen aukioloaika-asiasta voidaan olla monta mieltä. Itse olen tässä suhteessa täydellisen vapauden kannalla. Mielestäni lainsäätäjän ei tulisi lainkaan säädellä kauppojen aukioloaikaa. Emme me säädä myöskään tehtaiden tai konttoreiden aukioloajoista. Siinä tilanteessa asiakkaat päättävät, kauppiaat päättävät, työntekijät päättävät, viime kädessä markkinat päättävät, miten kaupat ovat auki. Nykytilanne on keinotekoinen. Voin sanoa omilta kotikulmiltani Lassilasta: Alepa on alle 400 neliötä — se saa olla sunnuntaisin auki. Tien toisella puolella on K-kauppias, 580 neliötä — joutuu panemaan sunnuntaisin kesä- ja joulukuuta lukuun ottamatta kiinni. Ei voi olla oikea tämä tilanne. Olen pettynyt, ministeri Pekkarinen, te olette tunnettu voimakastahtoisena, peräänantamattomana pikku jättiläisenä, mutta tässä asiassa teidän vaatimatonkin kompromissinne jäi hallituksessa demareitten jalkoihin.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tämän esityksen suurin ongelma on se, että se muistuttaa pikemminkin taustamuistiota kuin selontekoa, jossa otettaisiin poliittisia linjauksia. Täällä kyllä esitellään argumentteja puolesta ja vastaan moniin tärkeisiin kysymyksiin, mutta ei pystytä ottamaan kantaa. Pääministeripuolueen ryhmäpuheenvuorossa voimakkaasti puolustettiin elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista, jonka toki olisin toivonut olevan kannanottona myös tässä selonteossa, mutta ihmetyttää se, että suurin puolue ei ole hallituksessa saanut mitään tässä suhteessa aikaan. Ihmettelen myös sitäkin, miksi sosialidemokraatteja ei kiinnosta sosiaalisesti oikeudenmukainen verotus.

Sitten totean vielä, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen vähittäiskauppaan ei vähennä apteekkien myyntiä. Onko keskustan tarkoitus siis lisätä lääkkeiden kulutusta ja lääkkeiden myyntiä? (Puhemies: Minuutti, ed. Räsänen!) Eihän tässä muuten mitään järkeä ole.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjät on suhtautunut kriittisesti kauppojen sunnuntaiaukiolon lisäämispyrkimyksiin, ja tätä on myös hallitus kunnioittanut, sen mielipidettä. Kaupan alan yrittäjistä reilu enemmistö, 72 prosenttia, ja päivittäistavarakauppiaista 78 prosenttia haluaa pitää nykyiset rajoitukset voimassa tai jopa tiukentaa niitä. Kaikilla toimialoilla on todettu sunnuntaiaukiolon nakertavan kannattavuutta. Sunnuntaina tapahtuva myynti kun on käytännössä poissa muiden päivien myynnistä.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä kauppojen tuotevalikoimasta olen sitä mieltä, että alkoholijuomat Alkoon ja asperiinit apteekkiin ja nämä kaupat lähelle toisiaan. Näin vältytään ja hoidetaan monet päänsäryt.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin tässä ed. Lahdelta, kun hän kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kovasti piti tätä viikonlopputyötä kannattamattomana suhteessa normaalipäivään: Aikooko kokoomus tehdä esityksiä, että nämä niin sanotut ylityöprosentit otetaan kaupan myyjiltä pois, vai millä tavalla yritetään kehittää sitten tätä kaupan kannattavuutta?

Maija-Liisa Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on asetettu monessa puheenvuorossa aivan kuin vastakkain suuret kaupan yksiköt ja lähikaupat. Näinhän ei todellakaan ole, vaan ihmisten tarpeet ovat elämäntilanteesta riippuen aivan erilaiset ja meistä monet käyttävät näitä molempia. Sen tähden mielestäni lainsäätäjän tulee mahdollistaa myös tulevaisuudessa kaupan kehittyminen niin, että se vastaa selkeästi ihmisten palvelutarpeeseen. Vain suuret yksiköt kykenevät tarjoamaan keskittämällä edullisemmat hinnat, ja sillä tavalla myös suomalaiset yritykset pystyvät kilpailemaan ulkomaisen tuotannon kanssa. Suomalaiset yritykset käyttävät paljon suomalaisia tuotteita, niin elintarvikkeissa kuin muutenkin.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä kyläkauppanostalgia ei kyllä vastaa todellista kehitystä tänä päivänä lainkaan. Kuluttajat haluavat halpoja hintoja, (Ed. Pulliainen: Te haluatte!) laajaa valikoimaa, ja tämä tosiasia ohjaa kehitystä. Mutta täällä on henkilöitä, jotka ovat Tradekan hallinnossa. Kysyn nyt demareilta ja vasemmistoliitolta, ettekö te voi hoitaa, että Tradeka luopuu kaikista hypermarketeista ja supermarketeista eikä myöskään pidä kauppoja sunnuntaina auki. Osoittakaa, että te todella haluatte seistä omien periaatteidenne takana myöskin käytännön kauppatoiminnassa.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että se muutos, joka tehtiin joitakin vuosia sitten, oli sillä tavalla hyvä, että sillä suosittiin pieniä kauppoja ja edistettiin niitten toimintaa. Mutta kehityksen täytyy mennä eteenpäin ja järjestelmä ei ole selkeä, sitä on pakko selkeyttää. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että ministeri Pekkarisen esitys oli erittäin hyvä askel eteenpäin. On valitettavaa, että suurin hallituspuolue ei saanut tahtoaan tässä lävitse ja myöskin hallituksen uudistusmieliset hävisivät tässä suhteessa taistelun hallituksen sisällä. Täytyy sanoa, että on käsittämätöntä, että eduskunta haluaa estää (Puhemies: Minuutti!) ihmisten työnteon sunnuntaisin. Ed. Pekkarinen, annatteko esityksen vielä tälle eduskunnalle, jos saatte myönteisen signaalin uudistuksille? (Ed. Zyskowicz: Taantumus jyräsi hallituksessa!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Pekkarinen esitellessään selontekoa puhui siitä, että on yhä suurempia yksiköitä ja myynti keskittyy. Näin kuvasitte tilannetta, ja niin tässä selonteossakin tietysti asia kuvataankin, mutta haluaisin painottaa sitä, että kansalaisella tulee olla muu rooli kuin olla kuluttajana. Elämää pitää olla muuallakin kuin näissä maksi- ja megamarketeissa, malls, ja nimenomaan pitää tehdä sellainen ympäristö, että ihmisten arvot ovat muutakin kuin vain kuluttamista ja tavaran perässä juoksemista. Tämä planeetta ei kestä sitä, että aina enemmän ja enemmän kulutetaan myös turhakkeita. Tässä mielessä meidän oma lainsäädäntömme, joka on pyrkinyt kestävästi hajauttamaan kaupan rakennetta, ei ole oikein onnistunut. Viittaan maankäyttö- ja rakennuslaista käytyyn keskusteluun muutama vuosi takaperin.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vanhasen hallitus on merkittävällä tavalla alentanut ansiotuloverotusta ja yritysverotusta mukaan lukien sukupolvenvaihdokset. Tällä on saatu erittäin voimakas kasvusysäys tälle maalle, talous kuntoon, työllisyys nousuun. Nyt on sen aika, että myöskin ne, jotka eivät ole päässeet nauttimaan näistä veronalennuksista, pääsevät veronalennusten piiriin (Välihuuto) — nimenomaan — ja siksi on tärkeää, että ruuan arvonlisäveroa alennetaan. Se on myös dynaaminen veronalennusmuoto siksi, että silloin hankitaan pitemmälle jalostettuja tuotteita, joissa on työtä enemmän, hankitaan ehkä hiukan enemmän tuotteita ja sitten se säästyvä raha käytetään korkeamman arvonlisäveron ostoksiin, jolloin arvonlisäverotuloa kertyy enemmän. Siinä mielessä me olemme arvioineet, että se on noin 150 miljoonaa, jota tällä dynaamisia vaikutuksia saa.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nykyinen kauppojen aukioloajan säätely on asiakkaan kannalta suurta salatiedettä. Jos ulkolainen sattuisi kysymään, millä perusteella kaupat ovat täällä Suomessa auki sunnuntaisin, niin menisi tovi ja toinenkin, jotta tuo selittäminen tulisi hänelle ymmärrettäväksi. On alueellisia eroja, erikoislupia, kaksoispyhiä, tiettyjä neliömääräsäännöksiä, kuukausia koskevia poikkeuksia jne. Minusta aukioloajoista pitää säätää yksinkertaisemmin. Parhaana mallina pidän sitä, että kaupat saavat olla auki sovittuina tunteina kaikkina viikonpäivinä pois luettuna juhlapyhät.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kahteen asiaan kiinnitän vaan huomiota. Pidän hyvin propagandistisena sitä keskustapuolueen avausta koskien arvonlisäveron alentamista tällaisen asian käsittelyn yhteydessä. Se on niin iso asia, että mielestäni se pitäisi muussa yhteydessä neuvotella ja keskustella, mutta varmaan keskustan edustajat täällä sitä perustelevat edelleen.

Kauppojen aukioloaikojen osalta toteaisin, että kyllä ne ovat ihan riittäviä. Jokainen, joka asioitaan haluaa hoitaa, kyllä varmaan nykyisillä aukioloajoilla pystyy kauppa-asiansa hoitamaan.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä varmaan puheenvuorollani osoitan sen, että tiettyjen ryhmien sisälläkin on eri näkemyksiä, koska olen avoimesti eri mieltä kuin ed. Sasi. On minusta aivan oikein puhua myöskin kyläkauppojen puolesta. Minusta olisi erittäin hyvä, että tästä lähtien otettaisiin termi "kaupunginosakauppa", niiden puolesta puhuminen myöskin. Se, mitä ministeri Pekkarinen kertoi, mitä ed. Lahti kertoi, että ollaan menemässä kohti aikakautta, että tulee pienempiä yksiköitä, minusta on erittäin hyvää vanhusten, liikuntavammaisten, muitten kannalta katsottuna. Ja kun on työryhmä tarkoitus asettaa tai asetettu, minä kiirehtisin, ministeri Pekkarinen, sitä, että ei työryhmä istu nyt muutaman vuoden ja sama kehitys jatku koko ajan, että kyläkauppoja häviää ja kaupunginosakauppoja häviää. Se ei ole minun mielestäni nyt jatkossa hyvä keino.

Sitten kysyisin, mikä estää teitä tekemästä arvonlisäveron alennuksen jo tämän vuoden aikana. Miksi se pitää siirtää ensi vuodelle ja tulevalle vaalikaudelle?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellä oli niin hyvä kysymys, että häkellyin hetkeksi.

Voimassa olevan lain ja asetuksen tarkoituksena on ollut turvata pienten kauppojen tulevaisuus. Voimassaolon aikana on ollut nähtävissä, että kuluttajien keskuudessa lisääntynyt aukioloaika ei ole aiheuttanut kulutusjuhlaa, vaan se on käytännössä ollut pussista toiseen siirtämistä kauppiaiden keskuudessa. Näkee näistä puheenvuoroista, mitä täällä on käytetty lukuun ottamatta juuri edeltävää puheenvuoroa, kenen leipää kokoomuslaiset syövät, sillä ed. Zyskowicz unohti mainita siinä pitkähkössä listassansa, keitä hänen edellyttämänsä täydellinen vapaus kannustaa hyviin suorituksiin, että sen seurauksena todennäköisesti iso joukko pienyrittäjiä menettää mahdollisuuden toimia ja kuluttajat eriarvoistuvat. Itse pidän erittäin arveluttavana sitä, että koko elämä tapahtuu kaupan ehdoilla. Suurten ostoskeskusten yhteyteen (Puhemies koputtaa) pykätään jo tällä hetkellä vanhusten palvelutaloja. Mielestäni se on erittäin väärä suuntaus.

Jere Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kauppila kiinnitti huomiota — todella terävästi seurattu — puheenvuoroon, johon ei ole kovin paljon aikaa. Haluaisin vastata siihen, että ihan vakavasti tarkoitan sitä, että meillä pitää saada ihmisille kokoaikaisia, vakituisia työsuhteita aivan toiseen mittakaavaan kuin tällä hetkellä, saada aikaan turvallisuutta, sitoutumista, halua palvella ja samalla katsoa sitten niitä palvelujen hintoja, eli kaksin- tai kolminkertainen hinta joiltakin tunneilta on suhteetonta. Siihen on jollain aikavälillä puututtava. Meidän pitää lähteä vaan siitä, että ihmisten tarvitsee sunnuntaisin asioida ja kaupan tehtävänä on järjestää palveluja silloin, kun ihmiset niitä tarvitsevat. Mutta hintojen täytyy olla kohdallaan. Ei voida periä erikseen hintaa sunnuntailisällä, vaan sen on oltava sama kuin arkenakin.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri Pekkarinen otti aivan oikein kantaa siihen, että nykyinen lääkekaappisysteemi on ihan hyvä apteekkien jatkopalvelumuoto. Varmasti jatkossa asiaa tulee kehittää, koska myynti on niin pieni, apteekkien ja kauppojen yhteisillä päätöksillä ja kehityssuunnitelmilla. Ehkä sähköinenkin kauppa on mahdollista.

Mielestäni on tärkeätä myös se, niin kuin ed. Forsius otti esille, että kauppojen esteettömyys ja helppokäyttöisyys huomioidaan ajatellen ihan lapsiperheitä, ikäihmisiä jne. Aukiolot mielestäni saavat olla vapaita, mutta haluan myös sanoa, että vaikka keskitetään kauppoja isoihin kauppoihin, niin kyllä kyläkaupoillakin on omat tarvitsijansa. Monimuotoisuutta kauppojen valikoimissa pitää olla siis kauppojen kokojenkin suhteen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mahdollisimman lyhyesti muutama kommentti.

Lähden ed. Lahden kysymyksestä, minkä hän esitti, mitä kaavoituksella haetaan, sillä työllä, mikä nyt on lähtemässä liikkeelle. Sillä haetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisia kaavallisia välineitä myös kaupan palveluiden järjestämiseksi ja organisoimiseksi Suomessa. Ehkä liki kliseemäisesti sanottu, mutta suurin piirtein minun mielestäni se sisältö, mitä haetaan, on tämä. Tällöin mielestäni tulee tarkastella ja tulee tarkasteltavaksi muun muassa se, sallitaanko vielä suurempia vapauksia vielä suurempien yksiköitten rakentamiseksi sekä keskuksiin tai näiden välittömään tuntumaan, mikä se trendi mahtaa olla, tai haetaanko kaavoituksella ja onko sieltä löydettävissä kaavoituksen välinein sellaisia keinoja, joilla erityisesti niihin ongelmiin, mitä tässä yhteisesti on todettu liittyen tämmöiseen lähi- ja kyläkauppaan, niihin haasteisiin voidaan vastata. En osaa tämän tarkemmin nyt määritellä. Kaiken lisäksi se on ympäristöministeri Enestamin viimekätisessä toimivallassa tämän toimeksiannon kirjoittaminen, mutta se tahtotila, mikä näkyy myös tuosta paperista, tuosta liitteenä olevasta selvityksestä, kertoo tästä.

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Räsänen mielestäni kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, mikä on tämän selonteon luonne. Nyt minä joudun myöntämään sen, tai en joudu, vaan haluan myöntää, että tämä ... Ensinnäkin kannattaa muistaa, että on vasta muutama vuosi aikaa, kun keskeiset lainsäädännöt, jotka ovat voimassa, jotka vaikuttavat kauppaan, säädettiin. Silloin haluttiin aika nopeasti ensiarvio siitä, miltä näyttää. Nyt tässä selonteossa nimenomaan enemmänkin kerrotaan, kuvataan, selvitys siitä, miltä näyttää, eikä vielä vedetä suuria, uusia johtopäätöksiä sen suhteen, miten jatkossa pitäisi menetellä. Tässä mielessä tämän ambitiotaso, myönnän, ei ole kovin korkea. Se on enemmänkin sitä, minkä ymmärsin olleen eduskunnan tahdon silloin, kun se tällaista odotti: selvitys siitä, mitä lyhyet — korostan, ed. Räsänen — aika lyhyet ensikokemukset kertovat.

Tämä on osin vastaus myöskin siihen ed. Zyskowiczin kysymykseen Pekkarisen heikkotahtoisuudesta, että kun tämän luonne on todellakin se, että tämä ei määrittele mitään suuria, uusia linjauksia, näin ollen myöskään tästä kaupan aukioloaikakysymyksestä ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi ja aiheelliseksi hallituksen sisällä alkaa nyt minkäänlaiseen merkittävämpään kädenvääntöön. Kaiken lisäksi minä ymmärsin niin, että hallituksen sisällä ei tosiasiassa merkittäviä, olennaisia näkemyseroja tästä asiasta ollut. Ehkä muistin virkistämiseksi kannattaa nyt se sanoa, että se, mikä vaihtoehto oli jollakin tavalla esillä, ei sekään olisi merkinnyt kaupan aukiolotuntien, vuosittaisten sunnuntaituntien juurikaan lisääntymistä. Siinä olisi vaan otettu tämä minunkin mielestäni kieltämättä vähän epäselvä systeemi pois, se olisi hävitetty, ja ne kaksi kuukautta syksystä, niille olisi avattu tätä sunnuntaiaukioloaikaa, mutta samalla kajottu siihen minun ja monien muidenkin mielestä kummajaisuuteen, että ympäri vuoden nämä pienemmät kaupat saavat olla sunnuntai-iltanakin kello 21 saakka auki. Se on aika pitkä jakso se. Jos näissä asioissa ajattelee nimenomaan lapsiperheitä, isää tai äitiä, lapsiperheäitiä, joka sunnuntaina joutuu olemaan kello 21:een, niin minusta se on aika pitkä aika.

Tässä vaihtoehtona on ollut esillä se mahdollisuus, että lyhennettäisiin tätä sunnuntaiaukioloaikaa. Ja kun tällaista keskustelua, ed. Kumpula-Natri, on käyty, niin tässä on ollut mukana myöskin PAM hyvin aktiivisesti. Minä haluan sanoa nyt tässä, jos se ei ole vielä tullut selväksi, että tässä keskustelussa tästä mahdollisuudesta on ollut myöskin mukana PAMin johto, eikä niin, että minä olisi kutsunut PAMin johtoa luokseni tästä asiasta keskustelemaan, vaan niin, että PAMin johto halusi tulla keskustelemaan minun kanssani näistä asioista. Ei se ollut heidän ehdotuksensa sitten, minkä mukaan asiassa pitäisi mennä eduskuntaan, mutta tämä problematisointi tähän tapaan kuvattuna kuin tässä tein, niin minä luulen, että se on myöskin ammattiyhdistysväen keskuudessa ollut tässä esillä.

Sitten mitä, ed. Pulliainen, tulee nyt tähän polttonesteitten hintaan, niin no, ehkä se on vähän vanha teema tähän yhteyteen esille nostaa. Ehkä nyt voi todeta, että ... (Ed. Pulliainen: Se on realiteetti tulevaisuudessa!) — Joo. Minä vaan nyt vielä muistutan ja muistutan kymmenennen kerran siitä, että silloin, kun aikanaan välikysymyksiä tehtiin, niin silloin kun muutenkin hinnat nousivat ja sitten vielä verotuksella sitä nostettiin, niin meistä silloisesta oppositiosta se nyt ei oikein ollut ihan paikallaan, ja siitä syystä me vähän ärhenneltiin jnp. (Ed. Zyskowicz: Kai korjasitte asian, kun tulitte hallitukseen?) — No, hinta on sen jälkeen onneksi laskenut, eikä vieläkään taida olla paljon sen korkeammalla, ainakaan reaalisesti ei ole edes sillä tasolla, millä se kävi silloisten ratkaisujen jälkeen, mihinkä ed. Pulliainen tässä viittasi. Saattaa olla, että tämän päivän hinta ... (Ed. Pulliainen: Nykyisin hinta on korkeampi kuin koskaan!) — No, en ole käynyt tämän päivän hintaa katsomassa. Reaalisesti ainakaan eilinen hinta, ed. Pulliainen, ei ollut sitä, mutta se siitä.

Ed. Pulliainen kiinnitti muutoin tärkeään asiaan huomiota. Väestö ikääntyy. Onko tämä palvelutarjonta kaupassa, huomioiko se esimerkiksi sen, että kaikki eivät pääse sinne kauppaan ihan yhtä hyvin kuin jotkut muut jnp.? Minä sanon suoraan, että minulle ainakin näitten tutkimusten sanoma tässä mielessä on vähän paradoksaalinen. Tutkimus kertoo, että asiakkaat ovat aika tyytyväisiä palveluiden saavutettavuuteen, mutta sitten siellä on semmoinen parikymmentä prosenttia, vähän yli 20 prosenttia, jotka eivät sitä ole. Onko tämä väki juuri sitä, joka itse asiassa tarvitsisi lähemmäksi ja vähän pienempiä yksiköitä jnp.? Ehkä monet meistäkin tarvitsevat, kun mennään suureen hyperiin tai superiin, niin minun täytyy myöntää, että minä tarvitsen ainakin oppaan, jonka kanssa siellä selviytyy. Kyllä se vähän siihen on mennyt, jos kauppaan sattuu joutumaan ja joskus sinne joutuu.

Eli niin kuin nämä selvitykset osoittavat, kaupan tuottavuus on tärkeä asia. Sitä voidaan parantaa monin eri keinoin. Yksi osa sen tuottavuuden parantamisesta taitaa olla tapahtunut sillä, että asiakkaat itse joutuvat tekemään kaupassa tänään entistä suuremman työn hankkiakseen ne palvelut sieltä, ne ostokset, mitä sieltä koriinsa kassalle asti hankkivat. Aikaisemmin se oli vähän niin kuin lähempänä ja siellä saattoi olla vähän kauppiaitakin ja myyjiäkin, mutta nyt normaali hyper ja super tässä mielessä entistä enemmän sälyttävät sitä taakkaa tavallaan sen asiakkaan itsensä hoidettavaksi, ja silloin, kun on kysymys vähän iäkkäämmästä mummusta tai papasta, niin se voi olla haasteellinen juttu.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ruuan arvonlisäveroon, kun tavallaan tässä esitettiin kysymyksiä minun suuntaani, minä sanon aivan lyhyesti, että minulla on siihen asiaan selvä oma näkemys, mutta minä esiinnyn täällä hallituksen ministerinä ja minä puolustan hallituksen tahtoa. Siitä syystä yritän pitää pakahtumaisillaan olevan mieleni kurissa ja pitäytyä tarkasti siihen, mitä hallitus selonteossaan asiasta sanoo.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa monessa puheenvuorossa on annettu ymmärtää vähän sitä, että nykyiset kauppojen aukioloajat olisivat ihan kohdallaan, ja perusteluna ovat pienet kaupat, mutta näin ei kuitenkaan ole. Jos ajatellaan semmoista tilannetta, että pieni kauppa sijaitsee suuressa kauppakeskuksessa ja kun se kauppakeskus on auki, niin tämän pienenkin kaupan on pakko olla auki huolimatta siitä, onko siellä yhtään asiakasta vai ei. Jos kauppa saisi olla vapaasti auki, niin se voisi olla myös vapaasti kiinni. Se voisi itse päättää, milloin se on ja milloin ei. (Ed. Pulliainen: Onpas teillä hieno kauppalogiikka, kerta kaikkiaan!)

Kun kuitenkaan täällä valtioneuvosto selonteossaan ei ole näin isoon asiaan halunnut ottaa mitään kantaa, mikä on varsin outoa — ministeri juuri sanoi, että nyt he miettivät, miten jatkossa menetellään — ja koska nykytilannekin on varsin heikko ja huono ja vaatisi korjaamista, (Puhemies koputtaa) niin miten tässä jatkossa nyt menetellään, ministeri Pekkarinen? Kello käy kauppojen osalta. Miten tässä menetellään?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Lahti totesi täällä, että kaupan alalla on työvoimapulaa. Minun mielestäni se johtuu siitä, että pätkätöihin ei ole ihmisiä tulossa, he eivät tule sillä palkalla toimeen. Mutta sen sijaan PAM kertoo, että kokoaikaiseen myyntityöhön on ihmisiä tulossa niin paljon kuin halutaan. Samahan koskee hoitoalaa, että sairaanhoitajakaan ei tule pätkätöihin mutta kokoaikatöihin kaikki virat on täytetty.

Sanoisin markettien pikkukauppiaista, oliko se Isossa Omenassa vai missä, että kun pikkukauppiaat kertoivat, että he eivät halua pitää auki, niin tämä tavaratalo ilmoitti, että te olette entisiä kauppiaita, jos ette pidä auki samaan aikaan kun tavaratalo on auki. Kyllä se heillä on, että se viimeinen vapaapäivä menee.

Ruoan arvonlisäverosta. Se olisi oikeudenmukainen, se kohtelisi varakkaita ja köyhiä vähän samalla lailla. Ihmettelen, (Puhemies koputtaa) että sitä ei ole johtava hallituspuolue, keskusta, ajanut lävitse vaan nyt kertoo, että tulevan hallituksen (Puhemies: Minuutti!) pitäisi se tehdä. Kyllä minun mielestäni nyt pitäisi se tehdä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu sunnuntaiaukioloajasta, mutta siitä ei ole vielä puhuttu ollenkaan, että 43 prosenttia kaupan työntekijöistä olisi valmiita tekemään töitä sunnuntaina, jos siitä saa työehtosopimuksen mukaisen palkan eli 100 prosentin korotuksen. Miksei anneta heille tätä mahdollisuutta tehdä sitä työtä?

Nyt, kun ministeri on jo ilmeisesti lähdössä, kysyisin vielä ministeriltä: Kun kaupan suuryksikön koko on tänä päivänä 2 000 neliötä, se on monessa suhteessa täysin riittämätön, jos ajatellaan jätehuoltojärjestelmien kannalta järkevästi tai kierrätysjärjestelmien kannalta tai monessa muussa suhteessa. Tämä nykyinen säännös aiheuttaa sen, että näitä isoja kauppoja tehdään keskuksiin, kun ne paljon luontevammin tulisivat sinne keskuksen ulkopuolelle ohikulkuteiden varteen. Onko aikomus nostaa tätä suuryksikkörajan kokoa, kuten on esitetty?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen tässä myös hämmästellyt sitä, kun Kaupan Keskusliitto ja PAMin edustajat olivat päässeet ihan hyvään yhteisymmärrykseen, jolla olisi selkiytetty hiukan näitä aukioloaikoja, miten on mahdollista, että tässä talossa tai hallituksessa ei siihen sitten yhteistä tahtoa kuitenkaan löytynyt eli ei kuunneltu edes ammattiyhdistysliikkeen ja Kaupan Keskusliiton tekemää sopimusta.

Samoin hämmästelen tätä epäluuloa, joka on jatkuvasti elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista kohtaan, jossa väitetään, että se siirtyy kauppaliikkeille. Meillä on Kuluttajavirasto, joka voi jatkuvasti selvittää ja katsoa, että se todella pidetään täysin. (Ed. Pulliainen: Muistatteko, mitä tapahtui vuonna 1995?) — Muistetaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tämä todellakin on vaan selonteko nyt siitä tilanteesta, mikä vuodesta 2001 alkaen vähittäiskaupassa on näitten lakimuutosten jälkeen tapahtunut. Niin kuin ministeri Pekkarinen täällä äsken todisti, ei ollut hallituksella edes tarkoitustakaan tehdä mitään poliittisia linjanvetoja.

Mutta nyt tässä eduskuntakäsittelyssä olisi syytä ottaa hyvinkin tarkasteluun eräs asia, mikä tästä selonteosta oikeastaan on jäänyt kokonaan pois, ja se on tukkukaupan rooli. Nimittäin kyllä tällä vuosituhannella näitten vuosien kuluessa on erittäin dramaattinen muutos tapahtunut kaupassa ja nimenomaan keskittymistä on tapahtunut. Tukkureita Suomessa on todella vähän, ja niitten merkitys niin kuluttajien näkökulmasta kuin erityisesti sitten tuotteiden valmistajien näkökulmasta on äärimmäisen tärkeä kyllä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu ruoan hinnasta, tai itse asiassa tuntuu, että itse puhun ruoan hinnasta ja muut vain arvonlisäverosta. Mutta keskusteluun lie syytä tuoda esille uudelleen hinta-arvio, joka keskustan ryhmäpuheenvuorossa oli nelisensataa, itselläni on 50 miljoonaa euroa suurempi summa. En tiedä, pitikö keskustan lukema myös rehun arvonlisäveron alentamisen hintaa koskevan seurauksen tässä mukana, koska ne kaksi tuotetta ovat tässä alennetussa 17 prosentissa, ja jos 12:een tai 10:een alennettaisiin, niin näitä luokkia EU:ssa on vain kolme käytössä, joten samassa syssyssä menisi myös se.

Ruoan hinta on se tärkein, ja kun katselemme kansainvälisistä vertailuista myös toista lukua eli verottomia ruoan hintoja, niin nekin ovat Suomessa 7 prosenttia korkeammalla tasolla, joten ei ole aivan hihasta vedeltyä puhua sitten koko hinnasta myöskin näiden muiden tekijöiden osalta, mitä on esiin tuotu täällä, eikä pelkästä arvonlisäverosta ruoalle ja rehulle.

Aukiolosäännöksistä aivan lyhyesti, puhemies, että meillä on maita — Norja, (Puhemies: Minuutti!) Tanska, Itävalta, Saksa, pitkä luettelo, yli puolet näistä vanhoista EU-maista — joissa sääntelyä sunnuntaisin on ja (Puhemies: Ed. Kumpula-Natri!) sen lisäksi arvonlisävero- ja aukiolosäännökset ovat samat niin kotimaisille kuin kansainvälisillekin toimijoille.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ihmettelen sitä, miten nuo saksalaiset pärjäävät, kun heitä on yli 80 miljoonaa ja siellä kaupat ovat sunnuntaisin kiinni ja arkipäivisin ja lauantaisin ovat 14 tuntia auki eli viikossa 84 tuntia on heillä ostosaikaa ja työaika on varmaan suunnilleen se sama 40 tuntia viikossa kuin meillä eli työajan ohella heille jää 44 tuntia aikaa tehdä ostoksia. Siellä vaan on ilmeisesti kristillisdemokraateilla sen verran vahva valta ja asema, että on muitakin arvoja olemassa kuin rahan palvonta ja markkinavoimille kumartaminen. Silloin on lepopäivä haluttu pyhittää ja pitää se yhteisenä perheille. Sillä on varmasti suuri merkitys myös ihmisten jaksamiselle ja muulle.

Toivon, että talousvaliokunta erityisesti paneutuisi tähän Saksan ja Italian ja monien muiden Keski-Euroopan maiden järjestelmään, joka todellakin on ihmisarvoinen järjestelmä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu rouva puhemies! Ministeri Pekkarinen puhui selonteon luonteesta. Selonteon luonne on pää pensaaseen.

Ed. Leppä, ennen viime vaaleja keskusta vastusti tuloveron alentamista ja kannatti ruuan arvonlisäveron alentamista. Vaalien jälkeen käytännössä keskusta on kannattanut tuloveron alentamista ja vastustanut ruuan arvonlisäveron alentamista. Eräänlaista johdonmukaisuutta se on tuokin.

Viimeksi, ed. Sirnö, puhuitte pienyrittäjästä. Ei se ole ihan näin mustavalkoinen asia. Siellä Lassilan auki oleva liike, tämä Alepa, kuuluu valtavaan Helsingin Osuuskauppa Elantoon, kun taas tien toisella puolella on pienyrittäjä, K-kauppias, joka ei saa pitää kauppaansa auki.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ministeriä hänen yrityksestään rajoittaa kauppojen laajennettuja aukioloaikoja. Tosin tämä rajoitus sunnuntaina 21:stä 20:een on lähinnä naurettava kädenojennus sen takia, että se ei takaisi vielä mahdollisuutta kokopäivätyöhön vaan ruokkisi edelleenkin sitä tällä hetkellä voimassa olevaa käytäntöä, jossa päivä pätkitään siten, että kauppa saadaan auki kello 12:ksi ja saataisiin myös kiinni kello 20:n jälkeen, minkä molempien pitää tapahtua myös työajan puitteissa.

Toveri Vahasalolle muistuttaisin vielä kerran, että pienillä kaupoilla on jo nyt vapaus valita. Kyse on vain siitä, että heidät pakotetaan tällä hetkellä pitämään kauppansa auki siitä vapaudesta huolimatta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut näitä vastauspuheenvuoroja ja sitten erikoisesti välihuutoja ed. Sasin taholta tässä asiassa, niin täytyy sanoa, että kyllä Suomen kansalla on ollut onni ja autuus, että kauppa- ja palveluasioitten ministerinä ei ole ed. Sasi. Täällä olisi kaaos ja kauheus vallalla.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos lisätään vapautta kauppojen aukioloon, tämä on perheyrityskauppiaille kyllä kova juttu, koska he ovat ongelmissa siinä hommassa.

Toisena kävin miettimään tässä sitä, kun jääkaapitkin on keksitty, ajattelevatko nämä ihmiset, jotka ajavat rajatonta kauppojen aukioloaikaa, että sekin lokero saataisiin johonkin muuhun käyttöön, kun voi kantaa ulos, kun voi hakea kaupasta joka päivä tavarat, (Ed. Pulliainen: Siellä pidetään matopurkkeja, ettekö sitä tiedä?) ei tarvitse suunnitella mitään. Mutta toisaalta se osoittaa kyllä sitä, että me menemme aika huonoon tämmöiseen uusavuttomaan suuntaan, kun minusta pitäisi kuitenkin ihmisille sen verran opettaa, jotta pitää sen verran osata suunnitella elämäänsä, jotta maitopurkin tietää ostaa jo päivää ennen mahdollisesti, kun jääkaappi on olemassa, ja tietää ostaa makkaranpätkänsä, jotta se varmaan riittää yhdeksi päiväksi. Sen takia minusta olisi ihan riittävä, vaikka sunnuntait olisi täysin kiinni, niin kuin alun perin äänestinkin aikanaan. Annetaan niille ihmisille sentään yksi lepopäivä. Silloin myös kirkko vastusti sitä ja olin ihan samaa mieltä, mitä kirkon edustajat aikanaan olivat.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olin näistä aukioloajoista vastaava ministeri, silloin tehtiinkin uudistuksia ja avattiin kaupan aukioloa (Ed. Pulliainen: Ne olivat kaikki negatiivisia!) ja vihreät olivat siinä intomielisesti mukana samassa hallituksessa tekemässä näitä samoja päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Se, että kuluttaja päättää ajan, jolloin hän menee kauppaan, ja paikan, minne hän menee kauppaan, on demokratiaa. Ihminen saa itse päättää. Ihmettelen sitä, että ed. Esa Lahtela täällä sanoi, että pitää hankaloittaa ihmisten asemaa ja elämää, pitää tehdä siitä vaikeaa ja että se on vain pikkuisen vaikeaa. Mikä oikeus eduskunnalla on tällä tavalla rajoittaa ihmisten elämää?

Näin se on, että kaupat ovat siellä, missä asiakkaat ovat, minne asiakkaat menevät, ja ainakin itse käytän lähikauppaa, pientä lähikauppaa. Jokaisen pitää näyttää tässä suhteessa esimerkkiä, silloin ne pienet kaupat säilyvät siellä, ei valtiovallan päätöksillä.

Haluan vielä sanoa, että nyt pieni askel eteenpäin olisi ollut ihan hyvä. Pienet kaupat ovat saaneet sen edun, jolla ne ovatkin parantaneet kilpailuasemaansa. Ajan jonkin verran lisääminen olisi ollut erittäin hyvä.

Vielä lopuksi sanon, puhemies, sen että Eka-Tradekassa demarit ja vasemmistoliitto hallitsevat. Ettekö voi tehdä ryhmäpäätöstä, jossa velvoitatte Ekan hallintoneuvoston jäsenet pitämään Tradekan kaupat (Puhemies koputtaa) kiinni sunnuntaisin ja myöskin pitämään huolta siitä, että suuria hyper- ja supermarketteja ei ole? Silloin seisoisitte aidosti sanojenne takana.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille muistutan, että tämän selonteon tai taustamuistion mukaan kaupan alan yrittäjistä 72 prosenttia haluaa pitää nykyiset rajoitukset voimassa tai tiukentaa niitä. Toivoisinkin, että Suomen Yrittäjät huomaisi sen, että kokoomus ei ole tässä yrittäjien eikä heidän jaksamisensa asialla. (Ed. Zyskowicz: Me olemme vapauden ja kuluttajan kannalla!) Rajoittamattomat aukioloajat merkitsevät käytännön kilpailutilanteessa monelle pienyrittäjälle itse asiassa pakkotyötä sunnuntaisin.

Rouva puhemies! Vaikka tämä selonteko onkin jäänyt erilaisia näkemyksiä esitteleväksi paperiksi, niin toivoisin, että tästä jäisi edes joku poliittinen ratkaisu käteen, ja ehdottaisin, että tämä lääkekaappien lupaehtoja koskevan lain joustavoittaminen olisi sellainen. Nyt on itse asiassa viime vuosina jouduttu sulkemaan hyvin toimivia ja palvelleita lääkekaappeja juuri näiden tiukkojen lain ehtojen vuoksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä, mitä ed. Sasi sanoi Tradekan Siwoista, olen sikäli samaa mieltä, että Tradekan Siwojen ei pitäisi olla esimerkiksi kello 20:n jälkeen illalla auki, jos siellä ei ole kunnon turvallisuutta. Esimerkiksi Kotkassa se oli kuukausittainen uutinen, kuinka Siwa on ryöstetty. Siellä oli yksi ihminen yksin, ja se ei ole oikein. Tämä ei ole millään lailla niin, ettei tätä ongelmaa olisi sen mukaan, onko Tradeka tai joku muu pieni kauppa, jossa on muutama myyjä tai yksi myyjä.

Mutta toinen asia on, mikä on ihmisten valinta, menevätkö he todella vapaaehtoisesti omalla autolla ostamaan silloin, kun pieniä kauppoja ei ole, supermarketista, joka on kaukana, samalla kun polttonesteet kallistuvat, ja joutuvat tähän käyttämään todella paljon aikaa. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta mennä lähikauppaan, niin kuin ed. Sasilla on.

Jere Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä tilanteessa pikkuisen häiritsee se, että me olemme kovin historiassa kiinni ja tuijottelemme peruutuspeiliin. Nyt pitäisi katsoa, minkälaisia meidän rakenteelliset kuluttajamme ovat, minkälaisia palveluja tarvitsevat. Täällä puhutaan perinteisestä lähikaupasta. Ei sillä ole mitään tulevaisuutta. Se on uuden polven lähikauppa, jolla on tulevaisuutta, joka on rakennettu uusista lähtökohdista.

Ihan lyhyesti tähän aukioloaikakeskusteluun. Kun verkkokauppa lähtee kunnolla käyntiin, niin täältä salista ei millään hallita sitä, milloin se on auki. Se on joka päivä ympäri vuorokauden auki. Tätä vastaavaa kilpailua tulee nyt, johon meidän pitää vastata, ja mieluummin aikaisin kuin myöhään. Olen ed. Kankaan kanssa todennäköisesti aivan samaa mieltä siitä, että me haluamme kokoaikaisia, pysyviä työpaikkoja myöskin kauppaan lisää.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä täällä keskitytään liikaa tämmöisiin aika, ei nyt pieniin, mutta yksinkertaisiin asioihin siinä mielessä, että eri valiokunnissa varmasti törmätään kauppaan monella tavalla. Ainakin maa- ja metsätalousvaliokunnassa kaupan merkitys on aika suuri. Yhteiskunnan rakentamisessa, kaavoituksessa törmätään kaupan asioihin tämän tästä. Täällä on aika paljon kunnallispolitiikkoja, ja ainakin varttuneemmat muistavat kaupan merkityksen hyvinkin voimakkaana kaavoituksen suhteen. Itse asiassa alkoholipolitiikka on merkittävä, sitä on sivuttu täällä jonkin verran, mutta minusta kaupan merkitys yhteiskunnalle ei ole pelkkää aukioloaikaa. Olen myös vähän sitä mieltä, että paluuta ei ole, elikkä kauppa sanelee aika paljon yhteiskunnassa erilaisia ehtoja.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanedustajasisar Sirnölle minä haluaisin toistaa sen, että kauppakeskus voi velvoittaa kaupan olemaan siellä kauppakeskuksessa auki. Mielestäni kyllä on niin, että yrittäjän pitää voida itse päättää omista aukioloistaan. Hän tietää, milloin asiakkaita on ja milloin niitä ei ole.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnölle haluan myös sanoa Suomen Yrittäjien hallituksen jäsenenä kuuden vuoden ajalta, että tätä keskustelua kauppojen aukioloajoista on siellä käyty ja se ei ollenkaan ole yksimielinen. Erikoistavarakauppa on se, joka on saanut vielä tämän päätöksen Suomen Yrittäjien taholta pysymään tällaisena, (Ed. Pulliainen: Se on hieno asia, että näin on!) mutta päivittäistavarakauppa vastustaa kovasti tätä. Tuntuu, että ed. Sirnö melkein kieltää työnteon kaupan alalla. Minusta ministeri Pekkarinen toi erinomaisesti esiin, miten kauppa on kuitenkin lisännyt niin kokopäiväistä henkilöstöään kuin osa-aikaista henkilöstöään.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä kaupan pitää saada muodostua vapaasti ja varsinkin nyt, kun seuraa mihin suuntaan maailma on kehittynyt, emme voi jäädä siitä jälkijunaan. Ed. Lahti otti täällä jo esille tämän verkkokaupan, joka varmasti tulee kasvattamaan osuuttaan ja nostamaan päätään. Meidän tulee siihen tämmöisenä it-yhteiskuntana valmistautua riittävän nopeasti. Siinä varmasti löytyy perheille helpotustakin.

Ongelma tietenkin on varsinkin erikoistavarakauppa ja oman perheen voimin ylläpidetyt liikkeet, mitenkä ne pysyvät kilpailussa mukana, mikäli kauppojen aukiolo vapautetaan, mutta uskon, että siihenkin löytyy sitten ratkaisu. Mutta haluaisin kuitenkin, että me muistamme täällä, että tämä on yhä enemmässä määrin palveluyhteiskunta ja asiakas on aina oikeassa sekä myös sen, että jos me haluamme tänne liiketoimintaa, niin kauppa ja merenkulku kannattavat eikä kaupan toimintaa ei voi estää.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä tunnustan, että automarkettejakin pitää olla. Ihmiset käyvät ja haluavat käydä siellä, mutta pitää olla näitä pikkukauppojakin.

Kaavoittamisella on suuri merkitys. En näe siinä kyllä mitään mieltä, että voi olla kolme neljäkin automarkettia, niin että räystäät on kiinni toisissaan, ja sitten on isoja alueita jollakin seutukunnalla, että ei ole kauppoja ollenkaan. Pitäisi olla sillä lailla, että joka puolelle, eri puolille, seutukuntaa rakennetaan kauppoja, eikä sillä lailla, että niitä keskitetään, että siellä kolme neljä, niin kuin sanoin, räystäät kiinni toisissaan suuria automarketteja. Ei tässä ole mitään mieltä. Turhaa ajamista on ja ruuhkauttaa. Muun muassa kotikaupungissani Jyväskylässä on tämmöinen keskittymä. Siellä on suuria alueita, missä ei ole kauppoja eikä palveluita, edes niitä lähikauppoja tai rautakauppoja, vaan pitää ajaa kilometrikaupalla ja ruuhkat on melkoisia.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kaupan keskittyminen on tosiasia, ja sitä mukaa kuin näitä automarketteja on rakennettu, sitä mukaa myöskin näitä pieniä todellisia lähikauppoja sieltä kaupungin keskustaajamasta on sitten, ja kyliltä, poistunut.

Mitä lainsäätäjä voi tälle asialle? Minusta tämän selonteon käsittelyn yhteydessä valiokunnan pitää erittäin tarkkaan ja perusteellisesti paneutua nyt juuri siihen, mitä me täällä voimme, mitä eduskunta voi lainsäädännöllä vaikuttaa ylipäätään näihin kehityssuuntiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut siinä suhteessa ihan hyvä, että se on kyllä kartoittanut sen, mitkä ovat ne alueet, joilla tarvitaan yhteiskunnan säätelyä, sillä viime kädessä siellä sote-puolella me maksamme sitten ne kaikki isot laskut. Me muistamme Koukkuniemi-keskustelun, onko siitä nyt pari päivää aikaa jnp., ja kunnanvaltuutetturaukat ovat yhtenä päivänä todella pulassa, jos juostaan suurten markettiketjujen ehdoilla tässä asiassa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malttanut olla tulematta työhuoneesta tänne, kun kuuntelin ystävieni kokoomuksen edustajien puheenvuoroja. Satun nimittäin tuntemaan pienellä paikkakunnalla, mikä vaikutus on vajaan sadan kilometrin päässä olevilla kauppakeskuksilla, mitä se vaikuttaa nimenomaan pieniin erikoismyymälöihin. Siellä on hyvin paljon kokoomuksenkin jäseniä niissä yrittäjissä, ja ei ole kehuttava se tilanne. Sehän vaikuttaa sen, että siltä pieneltä alueelta, maaseutupaikkakunnilta, kaikki pienet yritykset, erikoismyymälät, loppuvat. Se on varma juttu näin. Minä tiedän sen meidän omalta alueeltamme.

Ed. Paajanen totesi, että hän on mukana järjestön hallituksessa ja erikoiskauppojen painoarvo on suuri Suomen Yrittäjissä tämän lausunnon puitteissa. Minä toivon, että sillä olisi jotakin merkitystä ja selvittäisitte sen tilanteen. Minä toivon sitä, mitä ministeri Pekkarinen täällä totesi, että me olemme (Puhemies koputtaa) menossa takaisinpäin pienempiin yksiköihin. Sitä minä todella toivon.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Paajasen maailmassa kanta muodostuu ilmeisesti jollakin mielenkiintoisella tavalla, sillä Suomen Yrittäjien itse antaman tiedotteen mukaan yrittäjien jäseninä olevista päivittäistavarakauppiaista lähes 80 prosenttia vastustaa aukioloaikojen vapauttamista nykyisestä ja vain runsas 10 prosenttia heistä uskoo aukioloaikojen vapauttamisen parantavan yrityksen kannattavuutta. Minun käsittääkseni tämä tarkoittaa, että Suomen Yrittäjillä on, ainakin enemmistöllä 80-prosenttisesti, vastustava kanta.

Mitä tulee työllistämiseen, minä en vastusta työllistämistä. Minä vastustan orjatyön teettämistä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan näin. Kun ympäristövaliokuntakin silloin vuonna 99 kuuli näitä kauppaketjuja, niin nimenomaan suuret ketjut Kesko, S-ryhmä ja Tradeka olivat sitä vastaan, että yleensä säänneltäisiin kaupan aukioloa, ne kaikki, ja se siitä.

Mutta silloin vuonna 99, kun maankäyttö- ja rakennuslakia laadittiin, niin sen valmistumista hidastettiin ympäristövaliokunnassa sen takia, että "eräässä pohjoisessa kaupungissa" saatiin Sokoksen tietty projekti menemään eteenpäin.

Tähän liittyy ongelma, että ennen vuoden 99 lainsäädännön voimaantuloa oli aloitettu satoja erilaisia kohteita. Ne menevät vanhan lainsäädännön mukaan, jolloinka ei ole sitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyä naapurikuntien mahdollisuutta sanoa kantaansa siihen, mihin suuryksikkö perustetaan. Tämä suuryksikköongelma on oleellinen ja nimenomaan myös silloin, kun erityiskaupan tavarataloja (Puhemies koputtaa) perustetaan, johonka täällä äsken juuri viitattiin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää hallitusta siitä, että se on tuonut eduskuntaan tämän selonteon. Kauppa on erittäin tärkeää kansantaloutemme ja kansalaistemme kannalta.

Suomalaisten vähittäiskauppakenttä on kokenut viime aikoina merkittäviä muutoksia. Kaupan toimintaympäristö on muuttunut markkinoiden avautumisen seurauksena. Suomen markkinoille on tullut suuria kansainvälisiä yrityksiä, joista jotkut ovat saavuttaneet merkittävän aseman. Kansainvälisten yritysten tunkeutuminen markkinoillemme on vaikuttanut kotimaisen kaupan kehittämiseen ja uusiin strategisiin valintoihin. Myös rohkeita kansainvälistymishankkeita on toteutettu. Erityisesti suomalaisen kaupan kansainvälistyminen Itä-Eurooppaan on ollut merkittävää. Yhtenäiseen konseptiin perustuva ja keskitetysti ketjutettu päivittäistavarakauppa on Suomessa yleistynyt. Suuret kaupparyhmät panostavat tehokkaasti ketjuliiketoimintaan kannattavuuden säilymiseksi kilpailun koventuessa ja voittomarginaalien pienetessä.

Suomalaisen kaupan tuottavuus on eurooppalaisessa katsantokannassa huippua. Tuottavuuden myönteiseen kehitykseen on ollut useita syitä, joista tärkeimpiä ovat sääntelyn purkaminen ja kilpailun lisääntyminen. Kaupan hyvästä tuottavuudesta huolimatta Suomi on erittäin kallis maa. Korkeaa hintatasoa voidaan perustella Suomen syrjäisellä sijainnilla, pitkillä sisäisillä etäisyyksillä ja korkealla arvonlisäverotuksella. Nämä tekijät tuovat lisäkustannuksia ja nostavat hintoja kiristyvänkin kilpailun olosuhteissa.

Arvoisa puhemies! Maan syrjäisen sijainnin ja pitkien sisäisten etäisyyksien takia vähittäiskaupan kehittyminen vaatii laadukasta logistiikkaa, kapasiteetiltaan riittävää ja nopeaa tie- ja rataverkkoa, hyviä lento- ja vesiyhteyksiä sekä kattavaa tieverkkoa. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää liikenne- ja viestintäministerin toimintaa, jolla vaikeutetaan kuljetusyritysten toimintaa ja lisätään kuljetusten kustannuksia. Logistiikkaa eivät paranna myöskään hallituksen olemattomat tie- ja ratainvestoinnit. Miten Suomi ylipäätään voi kehittää kilpailukykyään, kun se ei sijoita logistiikan kehittämiseen?

Suomen korkeaan hintatasoon voidaan vaikuttaa alentamalla yleistä arvonlisäverokantaa EU:n keskimääräiselle tasolle sekä alentamalla ruuan arvonlisäverokantaa merkittävästi.

Vähittäiskaupan kilpailun toimivuudessa on isoja puutteita, joihin ovat syynä yritysten ketjuuntuminen sekä yritysten toimintaa rajoittava julkinen sääntely. Siksi pidän tärkeänä, että kauppa- ja teollisuusministeriö arvioi julkisen sääntelyn vaikutukset kaupan kilpailuun ja hintatasoon. Kilpailua rajoittavaa sääntelyä ovat esimerkiksi rakentamiseen liittyvät rajoitukset.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli. Kaavoituksella vaikutetaan merkittävästi kaupan toimintaedellytyksiin. Kaavajärjestelmän kankeus on usein kaupan sijoittumista haittaava tekijä. Mitä vaikeammaksi rakentaminen tehdään, sitä tehokkaammin estetään uusien yritysten pääsy markkinoille. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa pitäisikin kiinnittää huomiota yritysten sijainnin ohjausvälineiden kehittämiseen. Sijainninohjauksessa tärkeintä on yritysten yhdenvertainen kohtelu, toimivan kilpailun turvaaminen sekä optimaalisen sijainnin löytäminen eri toimialojen yrityksille. Erityisesti sijainnin ohjauksella on merkitystä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamisessa, kun on todennäköistä, että kaupan keskittyminen jatkuu tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Kilpailuvaikutusten arviointi tulee sisällyttää osaksi kaavoitusta ja yritysten sijaintiohjausta. Lisäksi kaavoituksessa ja sijainninohjauksessa tulee huomioida kaupan koko palveluverkon tasapainoinen kehittäminen, kuten selonteossa todetaankin.

Kaupan Keskusliiton pääteemana on, että kaupat saisivat vapaasti päättää aukioloaikansa. Olen toiminut erikoistavarakauppiaana yli 30 vuotta ja voin sanoa kokemuksesta, että vaatimus on ylimitoitettu ja -korostettu, korostan, etenkin erikoistavarakaupan alalla, joka edustaa yhtä kolmasosaa koko vähittäiskaupan myynnistä. Jo nyt aukiolot ovat niin joustavat, että ne tekevät kansalaisille mahdolliseksi tehdä ostoksensa silloin, kun se heille sopii. Tätä vahvistaa yleinen mielipidekin, niin kuluttajien kuin kaupan liittojenkin. Aukiolojen rajoitusten poistaminen lisäisi kaupan kustannuksia, jotka puolestaan näkyisivät korkeampina tuotteiden hintoina. Vaarana on myös, että vapaammat aukiolorajat vääristäisivät kilpailua suurten kauppojen eduksi pienten erikoisliikkeiden kustannuksella. Lisäksi vaarana on, että kaupat vähenevät erityisesti haja-asutusalueilla. Kaupan alan työllisyys vähenisi kaupan keskittyessä suuriin (Puhemies: 5 minuuttia!) yksiköihin. Lisäksi monessa perheessä, jossa on nuorisoa tai lapsia, voi olla ... (Puhemies: Ed. Laxell, 5 minuuttia on täynnä!) — Anteeksi! — Rouva puhemies! Voiko tätä jatkaa myöhemmin?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta vielä tähän keskusteluun.

Ensinnäkin totean, että ministeri Pekkarinen oli aivan oikeassa siinä havainnossaan, että nämä kolme kauppaketjua ovat päivittäistavarakauppa-asioissa vieneet yhteiskunnallista kehitystä haluamaansa suuntaan, ja siitähän huippu oli Oulussa, jossa Prisma-ketju rakensi ikiomin luvin, toimitusjohtajan henkilökohtaisella luvalla, sinne Äimärautiolle palvelukeskuksen. No, sitten hän itsekin ulosti itsensä näistä hommista, kun huomasi, että tämä yhteiskunnallinen asema alkaa olla jo turhan polttava. Siis voimme puhua todella marketisoitumisesta markettiketjujen ehdoilla. Tähän liittyy muutamia hyvin mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Ensinnäkin tämä kehitys on johtanut jo siihen, että osassa meidän kaupunkiemme taajama-alueista ihmiset ovat joutuneet täsmälleen samanlaiseen asemaan kuin syrjäseutujen ihmiset, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen asia. Siis toisin sanoen yhtä aikaa joudutaan ydinkaupungeissa ja syrjäseuduilla ihmisiä pelastamaan kaupan palveluitten piiriin samanlaisista syistä, ja tämähän ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin siihen, että lähikaupat palaavat. Ne tulevat vääjäämättömästi, kun tähän samaan asiaan laitetaan energian hinnannousu, jossa paluuta ei raakaöljykautena ole olemassa. Siis me olemme nyt hyvin pian siinä tilanteessa, jossa pohjahinta raakaöljylle on 100 US-dollaria 159 litralta, ja se kyllä rassaa luita, ja se vaikuttaa jo nykyisellä tulotasolla monen meidänkin naapurimme ratkaisuihin, mitä kauppaa yritetään käyttää päivittäistavarahankinnoissa.

Hyvin mielenkiintoinen asia on se, että meillä on koko yhteiskunnallinen kulttuuri muuttunut siinä, että perheitten olohuone on siirtynyt näihin isoihin marketteihin. Tämä on mielenkiintoinen asia sillä tavalla, että kun lähikaupassa yksinäisyyttä mennään myöskin purkamaan tuttujen kesken, niin isossa marketissa ollaan tuhansien ihmisten keskellä ja ollaan yksin edelleen. Siis vain näkökokemus toisista samanlaisista, mutta ilman sanoja, on anti omalle sielulle.

Sitten kaupan osuus johtuen kaikesta tästä rahavirrasta on noussut räjähdysmäisesti tuottajien ja jalostajien kustannuksella, mikä on erittäin dramaattinen muutos. Tämähän ei voi olla mihinkään muuhun johtamassa kuin siihen, että me joudumme siis kuluttajan vaatimuksesta, kun tämä kaikki koskee satojatuhansia ja kohta miljoonia asukkaita, muuttamaan koko kulttuuria toiseen suuntaan. Nyt onkin kysymys siitä, mitenkä kalliiksi loppujen lopuksi tulevat nämä lähikaupat, niitten luominen, kun ihmiset eivät voi sinne marketteihin mennä, kun ei ole olemassa joukkoliikennettä edes sillä tavalla, että sinne kaikista kaupunginosista ja pisteistä pääsisi. Siis toisin sanoen joudutaan suorastaan, niin kuin meidän perheessäkin on tehty, että Tampereelle saakka ohjataan sitä, että äitini huushollin päivittäistavarahuoltoa hoidetaan Tampereen kaupungin keskustasta, koska hän ei pysty liikkumaan sillä tavalla. Siis tämä on aika mielenkiintoinen yhteiskunnalta, ja markettien johtajat ovat tästä täydellisesti ulkopuolella. Ne ovat pihalla kuin lumiukot siitä todellisuudesta, ja täällä puhutaan vuorineuvosten suulla aivan kokonaan muuta tarinaa, joka ei ole siitä ihmisten arkipäivästä kantamassa huolta millään tavalla.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kaupalliset palvelut ovat vaativaa yritystoimintaa, jossa jatkuvasti ollaan asiakkaiden, kuluttajien, arvioinnin kohteena. Kaupan palveluja ohjaakin asiakaslähtöisyys, miten kauppa voi palveluillaan helpottaa ihmisten arkea, millaisia palveluja odotamme. Suomalaiset kaupat ovat kehittäneet toimintojaan esimerkiksi elintarvikeketjun ja tavarantoimittajien kanssa yhteistyössä kehittääkseen tuotteita, pakkauksia, logistisia ratkaisuja ym. Kauppa joutuu olemaan todella tehokas saadakseen suomalaisten ruokakorin hinnan edes lähelle EU:n keskiarvoa, onhan meillä edelleen korkea elintarvikkeiden arvonlisävero, 17 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on noin 8 prosenttia. Meidän on välttämättä laskettava ruuan arvonlisäveroa lähemmäksi vastaamaan EU:n keskiarvoa.

Kaupallisissa palveluissa tarvitsemme monimuotoisia ratkaisuja. Tarvitsemme lähikauppoja, mutta myös suuria kauppakeskuksia, joissa valikoimat ovat laajempia ja hinnat edullisempia ja joissa muun muassa määrä ja logistiikka luovat tehokkuutta. Näissä suurissa yksiköissä asioidaan usein yksi tai kaksi kertaa viikossa, ja monet käyttävät lähikauppoja päivittäiseen asiointiin.

Kaupan alalla työskentelee suuri joukko osa-aikaisina johtuen omista toiveista. Esimerkiksi opiskelu tai halu viettää enemmän aikaa lasten ja perheen parissa on monen oma ratkaisu. Tämän olen todennut lukemattomissa keskusteluissa kaupan alan henkilöstön kanssa. Tietysti kokoaikaiseen työhön tulee olla mahdollista siirtyä halutessaan ja kaupan tulee luoda siihen edellytykset.

Samoin olen saanut tietoja, joiden mukaan sunnuntaityöhön on riittänyt vapaaehtoisia. Jotkut pitävät mielellään arkipäivinä vapaita. Myös kaupan henkilöstö on pääsääntöisesti erittäin ammattitaitoista, vaikka täällä on esitetty epäilyjä jopa siitä.

Arvoisa puhemies! Vähittäiskaupat ovat kehittäneet toimintojaan, työllistäneet merkittävästi ja osaltaan hoitaneet suurta palvelutehtävää.

Tässä lopussa haluan vielä todeta veropolitiikasta, joka on keskustan osalta ollut hyvin suhdanteisiin nojautuvaa, että verohelpotuksia on tuloverotukseen tullut silloin, kun suhdanteet ovat olleet siihen sopivat, ja sillä on edesautettu muun muassa kysyntää palveluiden osalta ja luotu dynaamisia vaikutuksia. Arvonlisäveron helpotus elintarvikkeiden osalta luo oikeudenmukaista veropolitiikkaa, ja se on luontainen jatkumo. Toivon, että siihen löytyy hyvää yhteistyötä, onhan esimerkiksi Elintarviketyöläisten Liitto jo pitkään vaatinut sitä luodakseen kilpailukykyä kotimaisille elintarvikkeille. Mitä enemmän meillä esiintyy maailmalla ja myös Suomessa eläinperäisiä tai muita sairauksia, sitä tärkeämmäksi terveelliset elintarvikkeet tulevat ja lähiruuan tuottaminen ja koko elintarvikeketjun toimivuus. Se, että kaupan ala on yhteistyössä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittänyt näitä toimintoja, on avain siihen, että tulevaisuudessakin meillä on mahdollista saada terveellistä ja puhdasta ruokaa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa päivittäistavarakaupan aukioloaikojen osalta on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana suuria muutoksia. On jatkettu lauantain ja arki-iltojen aukioloaikoja, aikaistettu aamujen aukioloja sekä avattu mahdollisuus sunnuntaikaupalle. Nämä muutokset ovat saaneet kuluttajilta positiivisen vastaanoton. Suomessa on minun ja monen mielestä takaperoinen sääntely. Meidän pitäisi enemmän säännellä sitä, että kauppojen pitäisi olla auki vähintään tietyn verran tunteja viikossa. Nyt meillä kielletään kaupan liiallinen auki pitäminen. Miten tämmöinen rajoittaminen tukee yrittäjien halua parantaa palveluitaan, saati helpottaa asiakkaiden käyntiä kaupoissa? Moni sanoo, ettei kauppoja pidä pakottaa jatkuvaan aukioloon, mutta kovin usein ei ole kyse pakosta. Jos ei halua pitää liikettään auki sunnuntaisin, niin sitten pitäköön sen kiinni. Nuo liikekeskukset ovat tulleet täällä esiin ja se, että kauppiaitten on pakko pitää kauppa siellä auki, mutta kauppias on tiennyt sinne mennessään, että hänen on pidettävä auki. Sinnekään ei ole pakko mennä.

Meillä on minusta syytä siirtyä rajoitusten aikakaudesta jo vihdoin kaupan vapauden ja markkinatalouden aikakaudelle. Kauppojen aukioloaikojen sekavuudesta kärsivät eniten kuitenkin asiakkaat, joita varten yksistään ja ainoastaan kauppoja ylipäänsä pidetään auki. Usein kuulee rajoitusten purkamista vastustettavan työntekijöiden mielipiteeseen vetoamalla. Itse pitkäaikaisena yrittäjänä koin sunnuntaivuorojen päinvastoin olevan haluttuja työvuoroja. Ne sopivat myös monasti erityisesti opiskelijoille esimerkiksi lisätienesteiksi. Joka tapauksessa aukioloaikojen laajentaminen toisi parannusta asiakkaalle. Me saisimme lisää kaivattuja työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja yhteiskunnalle. Mutta tuo nykyinen kauppojen säätely on asiakkaan kannalta suurta salatiedettä, niin kuin jo tuossa aikaisemmin totesin. Meillä on alueellisia eroja, erikoislupia, kaksoispyhiä jne. Varsinainen sekametelisoppa!

Täällä Pääkaupunkiseudulla voi moni kauppa olla auki lähes miten sattuu. Keskustassa on useita kauppoja, jotka ovat auki vuoden lähes jokaisena päivänä aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja asiakkaita riittää. Meillä tuolla Etelä-Karjalassa ei sellaisia kauppoja ole.

Arvoisa rouva puhemies! Selonteossa todettiin, että ihmiset kokevat tärkeimmäksi palveluksi ruokakaupan ja pankkipalvelut, joten ihmiset menevät sinne, missä on työtä ja monipuoliset palvelut mahdollisimman lähellä asutuksia. Etelä-Karjala ja monet muut maakunnat eivät voi kilpailla Pääkaupunkiseudun kanssa asukkaista ja veronmaksajista, kun jo välttämättömien peruspalveluiden osalta ollaan täysin epätasa-arvoisessa asemassa. Nuo kauppojen aukioloajat pitäisi päättää mahdollisimman yksiselitteisesti. Tilanne on pitkään kaivannut ratkaisua, mutta valitettavasti vuodesta toiseen säätelyä on vain entisestään vaikeutettu. Pitäisin parhaana sellaista mallia, jossa olisi selkeät aukioloajat kaikille ja kauppaa saisi tehdä kaikkina seitsemänä päivänä viikossa, mutta ei juhlapyhinä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tästä selvityksestä ovat aika pienelle osalle jääneet nämä kaupan omistusrakenteet. Meillähän nyt vasta oikeastaan ensimmäinen elikkä Lidl on tullut tänne Suomeen. Tässä on jo toistakymmentä vuotta ennusteltu, milloin näistä kolmesta suuresta joku lähtee tosissaan ulkomaiseen omistukseen. Mitä me sitten sanomme tässä kaupan rakennemuutoksessa, jos yksi näistä suurista toimijoista olisikin jonkun suuren kansainvälisen, joko sijoittajien taikka muitten, omistuksessa, millä tavalla se vaikuttaisi sitten tähän meidän rakennepolitiikkaamme? Elikkä tämä kansainvälistymispuoli tästä minusta on vähän ehkä vajaalla.

Sitten näihin kaupan rakenteisiin muutenkin. Ainakin Lahdessa kaupunginvaltuustossa ja teknisissä lautakunnissa ym. puhutaan paljon siitä, että kun nyt kouluja lakkautetaan, päiväkoteja lakkautetaan, terveyskeskuksia lakkautetaan, niin sitten samaan hengenvetoon on puhuttu just tästä kaupan kehityksestä. Olen vähän kuin vitsinä sanonut, että nyt pitäisi nämä kauppojen suurhallit rakentaa niin, että niistä saataisiin tämmöisiä monitoimipalvelukeskuksia, joissa olisi vaikka keskitettyjä palveluja, sosiaalipalveluja, kouluja, urheiluhalleja ym. sitten siinä rakennemuutoksen vaiheessa, kun kauppa rupeaa hylkimään näitä, koska jostakin päin nyt aika vahvasti markkinoidaan tätä lähikaupan tuloa, vaikka uskon, että se on vielä aika kaukana.

Näistä kaupan rajoituksista, mistä luopumista päivittäistavarakauppa on esittänyt, täällä nyt on puhuttu näistä itsehoitolääkkeitten myynnistä, mietojen alkoholijuomien myynnistä, kaupan rakentamisesta sinänsä, sitten kilpailulainsäädännön jäykkyyksistä — ja olutvero on minusta ihan oman asiansa väärti — ja sitten tästä arvonlisäverotuksesta. Minulla on tässä, olen jostakin saanut, kaupan laskelmia näistä asioista. Sääntelyn vapauttamisen vaikutukset euroina ovat seuraavat — tämä on nyt vuoden vanhaa tietoa: aukioloaikojen laajentaminen päivittäistavaramyymälöissä olisi 29 miljoonaa euroa kuluttajien kannalta säästöä, itsehoitolääkkeet 33, miedot alkoholijuomat päivittäistavaravalikoimissa 46, ja päivittäistavarakaupan rakentamisen esteiden poistaminen 57 elikkä 165 miljoonaa pyöreästi.

Sitten välillisen verotuksen harmonisointi: Olutveron alentaminen 32 prosentilla antaisi 200 miljoonaa euroa. Jos mietitään meidän alkoholipoliittisia keskustelujamme, niin olisiko meillä nyt varaa antaa ihmisille suoraan 200 miljoonaa, että ottakaa koirat mukaan useammin? Elikkä minusta se on aika lailla enemmän, olutveron laskeminen, alkoholipoliittinen kysymys kuin kaupan esteiden helpottamista. Sitten tämä elintarvikkeiden alvin alentaminen 17:stä 12 prosenttiin: minulla on täällä semmoinen luku kuin 425 miljoonaa. En tiedä, täällä aika monenlaisia lukuja on. (Ed. Kumpula-Natri: Siitä puolestavälistä löytyy!) — Puhutaan, mutta näiden pitäisi olla kaupan lukuja.

Elikkä tuommoinen vajaa 800 miljoonaa euroa olisi kuluttajan hyöty näistä vapautumisista, mitä nyt kauppa vaatii. Jos mietitään sitä rahaa, mihinkä se todellisuudessa menee, niin minä pelkään aika pitkälle tämän alvin alentamisen menevän kyllä johonkin matkan välille, elikkä se ei kuluttajalle saakka kyllä ylety. Korkeintaan voidaan puhua siitä, että noin suhteellisesti meillä hinnat halpenevat, kun eivät ne nouse niin paljon kuin ne nyt nousisivat. Elikkä toistan sen, että minusta nämä alkoholipolitiikan kysymykset elikkä olutveron ym. vapauttamiset sillä rintamalla eivät sovi nyt tähän entiseen viinan alennusmyyntiin, mitä nyt täällä eduskunnassa on päätetty väkevien viinojen ja muitten kohdalla, eivät sovi kyllä kuvioon.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On erinomainen asia, että olemme päässeet keskustelemaan vähittäiskaupan tilanteesta valtioneuvoston selonteon pohjalta. Vähittäiskaupan rakenne on muuttunut rajusti viimeisen parin vuosikymmenen aikana, ja vaikka muutos on ollut pääosiltaan positiivista kehitystä, on se tuonut mukanaan myös ongelmia, niin kuin täällä on jo monessa puheenvuorossa todettu.

Jälleen kerran pitää muistuttaa siitä, että vähittäiskauppa, niin kuin kauppa yleensä, on tarkoitettu palvelemaan kaikkia ihmisiä, ja sen vuoksi on tehtävä avoimesti kysymys, toteutuuko tuo keskeinen periaate tänä päivänä. Toinen tärkeä kysymys on, johon täällä on myöskin puututtu, onko tilanne tasapuolinen kaikkia yrittäjiä kohtaan.

Vähittäiskauppa on keskittynyt suomalaisittain tarkasteltuna suuriin yksiköihin todella nopeasti. Tuolla kehityksellä on ollut toki monet erittäin hyvät puolensa. Tosiasiallinen syy on ollut se, että väestö on keskittynyt kaupunkeihin ja muihin taajamiin, jolloin ostovoima on hävinnyt pienten yksiköitten ympäriltä etenkin maaseudulla. Vastaavasti kaupunkikeskuksissa pienet yksiköt ovat hävinneet reunakaupunginosista ja suuret yksiköt ovat keskustoissa entistäkin suuremmat. Kun samaan aikaan henkilöautokanta on kasvanut voimakkaasti, ei keskittyminen ole kohtuuttomasti haitannut autoilevia asiakkaita.

Aivan liian monet vanhukset, muutoin liikuntarajoitteiset tai sairaat ovat joutuneet kuitenkin jopa ylivoimaisten vaikeuksien eteen. Lähipalvelujen katoaminen saattaa johtaa kodin jättämiseen, uuden asuinpaikan etsimiseen ja jopa yhteiskunnan tuen hakemiseen, vaikka kyseessä oleva ihminen tai ihmiset tulisivat muutoin aivan hyvin toimeen omassa kodissaan. Tämä on hyvin keskeinen yhteiskunnallinen ongelma. Sitä ei kannata meidän kenenkään yrittää kiistää, ja tuolta meidän ei tule sulkea silmiämme minkään asian osalta, ei myöskään vähittäiskaupan rakennemuutoksen keskellä.

Mikä tällaisessa tilanteessa on yhteiskunnan rooli? On luonnollista, että vapaan markkinatalouden ja voimassa olevien lakien puitteissa ei ole mahdollisuuksia eikä syytä ryhtyä johtamaan tilannetta liikaa rajoituksin ja määräyksin, joita täällä on tarjoiltu erittäin paljon. Aivan keskeinen merkitys palveluverkoston muodostumiseen on kuitenkin sillä yhdyskuntasuunnittelulla, jota alueella tai paikkakunnalla harjoitetaan. Jo yleiskaavatasoisessa tarkastelussa tulee olla mielessä asiakasnäkökulma eli se, miten ihmiset pääsevät mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti heille päivittäisiä palveluja tarjoavaan kauppaan tai kauppakeskukseen. Turvallisen jalankulkuverkoston luominen on vähintäänkin yhtä tärkeä asia kuin ajoväylien ja parkkipaikkojen rakentaminen. Meillä pienessä maassa ei saa käydä kuten jossakin Amerikan mantereella, että ilman autoa kauppaan ei ole mitään mahdollisuuksia päästä.

Viime aikoina maahamme on syntynyt lyhyessä ajassa runsaasti tien varsille suuryksiköitä, joilla kiistattomien etujen lisäksi on myös selviä kielteisiä vaikutuksia ympäröivään muuhun kauppaverkostoon. Monet lähikaupat ihmisten läheltä ovat lopettaneet, jolloin vanhukset ja liikuntarajoitteiset ovat joutuneet vaikeuksiin palveluja hakiessaan. Tällaisessa tilanteessa vähittäiskauppaa harjoittavan yrityksen tulisi tuntea myös oma vastuunsa tavalla tai toisella. Kun vanhusväen osuus kasvaa maassamme voimakkaasti, on pystyttävä ratkaisemaan lähi- ja kyläkauppojemme ongelmallinen tilanne.

Hiukan ravistellakseni meitä kaikkia totean, että suurilla yksiköillä on enemmän vaikutusvaltaa ja voimaa kuin pienillä, mutta se ei saa olla ainoa lähtökohta asioita ratkottaessa. Hyvällä tahdolla on löydettävissä ratkaisumalleja, joiden turvin myös pienemmät yksiköt voivat toimia taloudellisesti ja lähellä asiakkaita. Tähänhän meitä on innostanut myöskin ministeri Pekkarinen.

Arvoisa puhemies! Olen markkinatalouden suuri kannattaja, mutta mielestäni on hyvää ja huonoa markkinataloutta. Meillä on maassamme parhaillaan tilanne, jossa olemme monen asian osalta tavallaan kulminaatiopisteessä, menemmekö edelleen hyvään suuntaan vai huononeeko tilanne kansalaisten eli asiakkaitten ja yrittäjien näkökulmasta tarkasteltuna. Jos osaamme hoitaa asiamme oikein, niin markkinataloutemme menee jatkossakin hyvään suuntaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vähittäiskaupan kehitystä kuvaavassa selonteossa on tuotu ilmi selkeästi alan nykytilanne ja nykylainsäädännön aiheuttamat ongelmat. Peruslinjana tulevaisuuteen tulisi olla, että markkinatalouden annetaan toimia vapaammin niin kaupan sijoittumisen kuin aukioloaikojenkin suhteen.

Nykylainsäädännössä on keinotekoisia rajoja, jotka selonteon mukaan selkeästi vaikuttavat kaupan rakenteeseen. Esimerkiksi alle 400 neliön valintamyymälöiden mahdollisuus olla auki sunnuntaina, on selvästi lisännyt juuri tämän kokoluokan kauppojen määrää suhteessa pieniin supermarketteihin, joiden määrä on selvästi vähentynyt. Tämä 400 neliön raja on täysin keinotekoinen. Yhtä hyvin raja voisi olla esimerkiksi 300 neliötä, ja jos näin olisi aikoinaan päätetty, niin nyt olisi paljon alle 300 neliön kauppoja. Yhtä lailla huoltoasemien yhteydessä olevista niin sanotuista kioskeista on tosiasiassa tullut ruokakauppoja, joiden aukioloaikaa ei ole säädelty. Hyvä niin, mutta näillä rakenteisilla säännöksillä kuitenkin vaikutetaan siihen, minkä tyyppinen liike menestyy, kun toinen vaihtoehto olisi antaa asiakkaan itse päättää, mistä hän ostoksensa tekee.

Kaupan suuriyksikön koon rajoittaminen 2 000 neliöön on merkinnyt suuria vaikeuksia monille investoinneille. Kuten päivittäistavarakaupan näkökulmasta selonteosta ilmenee, tämä koko on nykyaikaan riittämätön valikoimien, kierrätysjärjestelmien, jätehuollon ja talotekniikan tilatarpeiden takia. Suuryksikkökoon nostaminen 3 500 neliöön pikaisesti on siten järkevää, ja jatkossakin tätä rajoitusta on viisasta muuttaa yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten myötä.

Voin kertoa esimerkkinä omasta kunnastani Vammalasta, että juuri tästä säännöstä johtuen uuden supermarketin tulo paikkakunnalle on viivästynyt vuosia. Kun nykyään lainsäädäntö pakottaa kaupan suuriyksikön rakentumaan keskustaan, merkitsee se Vammalassa sitä, että kaupan tulisi rakentua ahtaisiin tiloihin kaupunkikeskustaan, vaikka ohikulkutien varressa olisi parempi liikepaikka ja enemmän tilaa käytettävissä. Nyt sitten ollaan siellä supistamassa kaupungin keskustasta liikunta- ja ulkoilualuetta, jotta supermarket pääsisi sinne rakentumaan. On täysin inhimillistä, että tällainen kaavamuutos aiheuttaa massavalituksen, joka vähintäänkin viivästyttää hanketta vuosikausia, kuten on käynytkin. Kaikki tämä taisto ja pitkä oikeusprosessi on käyty vain sen takia, että 2 000 neliön keinotekoinen raja on estänyt kaupan rakentumisen sille luonnolliseen paikkaan. Kyse ei ole edes siitä, että turvattaisiin kauppojen säilyminen keskustassa, koska Vammalassa jää joka tapauksessa päivittäistavarakauppoja myös keskustaan.

Vaikka esimerkkini on vain yhdeltä paikkakunnalta, jonka erittäin hyvin tunnen, niin uskon, että useimmilla paikkakunnilla Suomessa, ainakin saman kokoisilla paikkakunnilla, tilanne on hyvin samanlainen. En itse ole ollut tätä lakia aikanaan säätämässä ja tahdon uskoa, että silloin luultiin tehtävän oikeasti hyvää, mutta tosiasiassa tästä säännöstä tuli täysi susi, ja se asia tulee pikaisesti korjata.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan muutamalla sanalla ottaa kantaa kauppojen aukioloaikojen vapauttamiseen.

Ymmärrän hyvin pienten erikoisliikeyrittäjien pelon siitä, että sunnuntain aukiolojen vapauttaminen pakottaa heitä pitämään liikkeensä auki myös sunnuntaisin, ja toisaalta, että he myös pelkäävät aiheellisesti myynnin keskittyvän hypermarketteihin. Näin varmasti on, mutta sen rinnalle on nostettava kysymys asiakkaan oikeudesta valita aika ja paikka ostoksilleen sekä kauppojen tasavertainen kohtelu.

Palvelualan ammattiliiton kielteistä näkemystä sunnuntaiaukioloaikaan on vaikea ymmärtää, sillä selonteon mukaan 43 prosenttia kaupan työntekijöistä olisi valmiita tekemään töitä sunnuntaina, jos siitä saa työehtosopimuksen mukaisen palkan eli 100 prosentin korotuksen, kuten siitä kuuluukin. Olen itse ollut aikoinaan grillikioskiyrittäjänä, jolloin oli välttämätöntä tehdä töitä lauantai-illat ja sunnuntaipäivät. Tiedän, että se ei aina ole herkkua, mutta kun on olemassa henkilöitä, jotka sen ovat rahaa vastaan valmiita tekemään, niin en näe, miksi sitä mahdollisuutta ei voitaisi antaa. Lisäksi, jos henkilöitä ei riittävästi löydy vakituisista työntekijöistä, niin tiedän, että monet opiskelijat suorastaan jonottavat sitä mahdollisuutta, että he pääsisivät sunnuntaina tekemään töitä kauppaan. Se tietysti johtuu siitä, että hallitus ei ole pystynyt takaamaan riittävää opintososiaalista etuutta opiskelijoille. Mutta kuitenkin, halukkaita työntekijöitä olisi, ja olisi hyvä antaa heille mahdollisuus tehdä töitä ja antaa niille mahdollisuus pitää vapaata, jotka sen katsovat itselleen järkevämmäksi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän selonteon käsittely eduskunnassa varmasti etenee ripeästi, ja todennäköisesti vielä nyt kevätistuntokaudella saamme käsiteltäväksi valiokunnan mietinnön. Näin uskon.

Viisi vuotta sitten tammikuussa, kun tämä laki kaupan ja parturiliikkeiden aukioloajoista tuli voimaan, eduskunta edellytti, että tällainen selonteko saadaan tänne. Tämän selonteon käsittely ei saa jäädä pelkästään samanlaisen toteamisen asteelle, kuin hallituksen esitys on jäänyt. Ministeri Pekkarinenhan täällä on jo moneen kertaan tuonut esiin, että hallituksella ei ollut edes tarkoituksenaankaan muuta kuin tuoda selonteko tällaisena eräänlaisena selvityspaperina ja nykytilan toteamisena eduskunnan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Nykyisen lain tavoitteena on parantaa lähikaupan kannattavuutta ja kilpailuasemaa suhteessa suuriin myymälöihin ja kioskeihin. No, onko se sitten toteutunut? Tämän selonteon mukaan saatujen selvitysten mukaan tämä olisi toteutunut, mutta kuten edellinen puhuja, ed. Satonen, tältä paikalta totesi, niin kyllä nämä neliömäärät, neliörajat ovat hyvin keinotekoisia. Miksei se raja voisi olla 400 neliön sijasta vaikkapa 300 neliötä taikka 500 neliötä tai vielä joku muu? Sen vuoksi valiokunnalla on nyt mietintöä kirjoittaessaan erittäin tärkeä paikka katsoa, pitääkö tätä lakia ja näitä neliörajoituksia muuttaa, vai mitä pitäisi tehdä.

Toinen asia, mikä tässä selonteossa on nostettu aika keskeisesti esille, on lääkelain tarkoitus ja se, miten lääkkeiden käyttö ja niiden turvallisuus varmistetaan. Luin tässä hiljattain juuri erään amerikkalaisen, siis yhdysvaltalaisen, toimijan kertomuksen siitä, miten yllättynyt hän oli Suomessa vallitsevasta lääkkeitten hintapolitiikasta. Hän kertoi, että hän saa Suomessa Buranaa vastaavaa särkylääkettä noin 50-kertaisen määrän Yhdysvalloissa suunnilleen mistä tahansa kauppaliikkeestä, mistä voi ostaa vaikkapa elintarvikkeita. Tämä jäi minulle erityisesti mieleen, ja ihmetyttää, millä tavalla kilpailu Suomessa sitten toimii. Meillä kuitenkin on lääkkeitten osaltakin sitä korostettu.

Arvoisa puhemies! Vielä yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota, ja se on alkoholijuomien kaupan mahdollinen vapauttaminen ja viinien tuominen esimerkiksi ruokakauppojen hyllyille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että alkoholilakia ja sen tavoitetta tulee tässä tarkasti seurata. Alkoholilain tavoitteenahan on alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Sen vuoksi nykytilanne, alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli, on tutkitusti tehokas keino vähentää näitä haittoja.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Flunssa tässä vähän vaivaa, että toivon mukaan mitään yskänpuuskaa ei tule nyt tässä. (Ed. Kangas: Buranaa vaan!) — Buranaa pitäisi ottaa, joo.

Kuten selonteossa todetaan, keskittyminen kuuluu jatkossakin vähittäiskaupan keskeisiin näkymiin. Maan sisäinen muuttoliike vaikuttaa myös tulevina vuosina voimakkaasti vähittäiskauppojen tarjoamien palvelujen kysyntään, niin määrälliseen kuin laadulliseen. Väestön keskittyessä yhä suurempiin taajamiin niin isojen markettien kuin toisaalta myymäläautojen tarjoamille palveluille on kysyntää. Väestörakenteen muuttuessa on tärkeää, että kauppapalvelujen saavutettavuus kuluttajille pystytään turvaamaan asuinpaikasta riippumatta. Keskeisenä ongelmakohtana päivittäistavarakaupan saavutettavuutta kehitettäessä ovat paikoin jopa suuret erot eri asutusalueiden välillä. Palvelujen saavutettavuutta kehitettäessä onkin tärkeää ottaa huomioon paikkakunnalle ominaiset väestön asumistottumukset sekä ikärakenne. Pitkät etäisyydet heikentävät kauppapalveluiden saavutettavuutta entisestään.

Haja-asutusalueiden vähittäiskauppaa tuleekin kehittää enenevissä määrin kyläkauppojen sekä myymäläautojen osalta. Kyläkauppojen investointituki onkin erinomainen esimerkki halusta tarjota kyläkauppiaalle mahdollisuutta kehittää yhä monipuolisempia palveluita. Kyläkauppojen roolia pienten kylien matkailussa tulisi kehittää liittämällä kyläkauppojen palvelujen yhteyteen matkailua edistäviä toimintoja ja muun muassa asiamiesposti ja kalastuslupien myöntämisoikeuksia jne. Tämä lisäisi myös kyläkauppojen päivittäistavarakaupan osuutta matkailijoiden ja mökkiläisten keskuudessa sekä muokkaisi heidän kulutustottumuksiaan.

Ikääntyneiden ihmisten kotona asuminen niin pitkään kuin terveys antaa myöten on tärkeä tavoite paitsi vanhushuollon järjestämisen myös mielekkään vanhuuden turvaamisen kannalta. Väestön ikääntyessä onkin tarpeellista pohtia myös myymäläautojen osuutta haja-asutusalueiden vähittäismyynnissä kyläkauppojen rinnalla tai ohella. Erityisesti kotitiloillaan asuville autottomille vanhuksille myymäläautojen palvelut ovat elinehto. Myymäläautojen reittien ylläpitäminen sekä säilyttäminen kysyntää vastaavina on vastaisuudessakin turvattava. Myymäläautopalveluiden tarjoaminen ei aina ole yrittäjänäkökulmasta tarpeeksi kannattavaa ja vaatii tästä syystä mitä todennäköisimmin myymäläautoille kohdistuvan tuen lisäämistä, erityisesti niihin hankintoihin, investointeihin, että uusia yrittäjiä hakeutuisi alueelle ja myymäläautokantaa voitaisiin uudistaa.

Arvoisa rouva puhemies! Toinen selonteossa myös esille nostettu huomionarvoinen seikka on kauppojen aukioloajat. Nykyinen lainsäädäntö parantaa lähikauppojen kannattavuutta ja kilpailuasemaa suhteessa suuriin myymälöihin ja kioskeihin eikä tästä syystä mielestäni kaipaakaan muutoksia aukioloaikojen laajemman vapauttamisen osalta. Lähikauppaa tuossa Pikkuparlamentin vieressä seurasin, ja siinä oli 90 tuntia kauppa auki viikottain. Minusta se on riittävä aika kyllä.

Kuten selonteossa mainitaan, työllisyyskehitys on ollut erittäin positiivista erityisesti kaupan sektorilla. Vähittäiskaupan henkilöstön määrä on vuosina 2001—2004 kasvanut noin 9 000 henkilötyövuodella. Lisääntynyt työmäärä on kuitenkin valitettavasti tullut nyt tilanteeseen, jossa kokopäiväisten työsuhteiden suomimisen sijasta on lisätty osa-aikaisten työntekijöiden määrää. Osa työntekijöistä työskentelee osa-aikaisesti, toki omasta halustaan, ja erityisesti sunnuntain aukioloajat ovat lisänneet niin sanottujen viikonlopputyöntekijöiden tarvetta. Mutta ennen uusien osa-aikaistyöntekijöiden palkkaamista tulisi tiedustella jo työsuhteessa olevien halukkuutta työskennellä kokopäiväisesti. Kokopäiväisten työsuhteitten ylläpitäminen ja lisääminen mahdollisuuksien rajoissa sekä sunnuntaityövuorojen vapaaehtoisuuteen ja tasapuolisuuteen perustuva jakautuminen on hyvän henkilöstöhallinnon periaatteita.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vähittäiskaupan kehitys näkyy muun muassa elintarvikkeiden hinnoissa aika tavalla. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, silloin tietenkin elintarvikkeiden hinnat laskivat ja tuottajien, kotimaisen teollisuuden ja kaupan oli pakko vastata kilpailuun, mikä oli myös Euroopan unionin maissa.

Tämä johti sitten siihen, että hinnat laskivat, ja tässä on ollut aika kova sopeutuminen tähän uuteen tilanteeseen. Se näkyy meidän maataloudessamme ja kaupan rakenteessa. Toisaalta alentuneet elintarvikkeiden hinnat ovat tietenkin kuluttajille ja perheille mukava asia. Varmasti on näin, että on helpompi ostaa terveellistä ruokaa, kun se on edullisempaa, mutta en usko, että sekään on kuitenkaan kynnyskysymys.

Mutta kun kaupan rakenteesta puhutaan, en voi olla sanomatta vielä, että puhuttiinpa minkälaisesta kaupasta tahansa, niin kun uutta rakennetaan tai vanhaa korjataan, aina pitäisi muistaa esteettömyyden takaaminen. Se on ystävällistä ikääntyvälle väestölle, vammaisille ja sitten tietenkin myös lapsiperheille. Tietenkin, kun näkee, että kaupat ovat helppokulkuisia, oli sitten kysymys mistä tahansa kaupasta, niin tietenkin myös sitten asuminen siinä lähistöllä eri-ikäisille on mukavampaa. Tietenkin on haasteellista meidän oloissamme rakentaa esteettömästi ja turvallisesti.

Tänään Hartolan kunta oli esittelemässä pestuumarkkinoilla niin sanotusti. Hartolan kunta oli lähtenyt markkinoimaan kuntaa asuinalueena ja yrittäjien mahdollisena toimialueena. Siinä tuli esille, että kyllä sielläkin tarvitaan isompia ja pienempiä kauppoja, mutta varsin tärkeänä pidettiin, että myös kyläkaupoille annetaan mahdollisuus, jotenka on hyvin tärkeää, että tämä haja-asutusalueiden kyläkauppojen investointituki jatkuisi, ja vielä, että se olisi riittävän kokoinen. Toki isompiakin yksikköjä tarvitaan.

Erikoista on, että kun kolmen suurimman toimijan osuus kaupasta on 80 prosenttia, niin tietenkin on niin, että kun pieneen kauppaan hankitaan tavaraa, se on helposti niin, että isommasta liikkeestä saa edullisemmin tavaran kuin tukusta, josta sitten tämä kyläkauppias tai pienemmän liikkeen omistaja joutuu hakemaan tavaransa. Mielestäni tämä on jotenkin aika hurja tilanne. On täysin ymmärrettävää, että se ei ole kestävää kehitystä eikä kestä kilpailua.

Aukioloajoista puhuttaessa mielestäni tietenkin on hankalaa olla vuorotyössä ja viikonlopputyössä, mutta kun siitä maksetaan asianmukaisesti korotettu palkka, niin mielestäni se on täysin asianmukainen tilanne. Tietenkin myös asiakkaille ja lapsiperheille ja työssä käyville on mukava, kun pystyy asioimaan vapaasti eikä tarvitse katsoa niin tarkkaan kelloon, koska käy asioilla.

Henkilökohtaisesti on kokemusta ihan isoista automarketeista, lähinnä käytän lähikauppaa, mutta myös ihan 24 tunnin kauppaa, ja täytyy sanoa, että kaikkia näitä tarvitaan eri tilanteissa eri lailla. On mielestäni hienoa, että eri vaihtoehtoja on.

Lisäksi haluaisin tässä sanoa vielä, että toivon, että ministeri pitää vielä tämän linjansa näitten lääkkeiden pitämisestä apteekkien valvonnassa, koska lääketurvallisuuden vuoksi — kuitenkin särkylääkkeet aiheuttavat komplikaatioita — on syytä pitää lääkkeet apteekkien toimialalla. Kun täällä hallituspuolueen edustajan suulla sanottiin, että hallitus on saanut maan talouden kuntoon, niin toivoisin sitten, että kun maan talous on saatu kuntoon, niin kuntien talous saatettaisiin valtion toimesta seuraavaksi kuntoon.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kaupan palvelut ovat olennainen osa toimivaa yhdyskuntaa ja hyvää elinympäristöä. Sääntelyä aukioloaikojen ja suurimpien liikkeiden sijainnin suhteen tarvitaan edelleen, jotta turvattaisiin toimiva yhdyskuntarakenne: elinvoimaiset keskustat, kaupan peruspalvelujen säilyminen asuntoalueilla sekä palvelujen saatavuus kaikille, myös niille, joilla ei ole omaa autoa. Sääntelyä tarvitaan myös, jotta kaupan alan työntekijöiden ja yrittäjien työajat ja työolosuhteet eivät hankaloidu entisestään. Jokaisella tulee olla oikeus yhteiseen vapaa-aikaan perheensä kanssa.

Huomioni kiinnittyy myös kaupan keskittymiseen. Jo perinteisesti vähittäistavarakauppa on ollut kaikissa Pohjoismaissa hyvin keskittynyttä. Suomessa kolmen suurimman toimijan markkinaosuus on lähes 85 prosenttia ja viimeisen yrityskaupan jälkeen laskennallisesti noin 90 prosenttia, kuten ministeri Pekkarinenkin puheessaan totesi. Se on paljon. Niin kaupan kuin koko elintarvikesektorin keskittymisen seurantaa on jatkettava ja mahdollisiin epäkohtiin puututtava.

Myymälöiden keskikoko on yhä kasvamassa ja kokonaislukumäärä hupenemassa. Pienmyymälöiden lukumäärän kasvu tällä vuosituhannella on vaikuttanut asuinalueiden lähipalveluihin myönteisesti. Kehitykseen on vaikuttanut paitsi suuryksiköiden sijainninohjaus myös myymälöiden aukioloaikoja koskeva laki, joka suosii pieniä myymälöitä.

Kuluttajanäkökulmasta arvioituna kauppaan kohdistuvan sääntelyn vaikutukset ovat ristiriitaisia. Ostajan valinnanvapauden turvaaminen puhuisi sääntelyn purkamisen puolesta. Kuluttajanäkökulma on keskeisiltä osin sama kun kilpailunäkökulma. Tehokkuuden lisääminen siirtyy kuluttajien eduksi hintojen laskiessa. Palvelujen tasapuolinen saatavuus on siis turvattava. Vaikka hinnat olisivat miten alhaiset tahansa, kuluttajaa se ei lohduta, jos bensakulut ylittävät erotuksen. Harvenevaa verkkoa on korvannut muun muassa se, että yhä useammalla on käytössään oma auto, ja se, että jäljelle jääneet myymälät ovat suurempia ja monipuolisemmin varustettuja kuin katukuvasta kadonneet lähikaupat. Mutta väestön ikääntyessä tarve lähikauppoihin voi kuitenkin kasvaa. Autoton lapsiperhe ja kortiton eläkeläinen ei hyödy valtateiden varsille rakennetuista jumbomarketeista.

Työntekijöiden näkökulmasta kaupan rakentamista koskeva sääntely on toiminut kohtuullisesti. Kauppapaikkoja kaavoitettaessa on tehtävä vaikuttavuusarviointi, jossa huomioidaan myös uuden liikepaikan vaikutus koko alueen kaupan rakenteeseen, palvelujen saatavuuteen ja kaupan työllisyyteen. Tätä sääntelyä on syytä jatkaa.

Sunnuntaiaukiolon sääntelystä ei ole syytä luopua. Nykyinen käytäntö mahdollistaa pienten päivittäistavarakauppojen yleisen ja muiden kauppojen rajoitetun sunnuntaiaukiolon. Lain tavoitteena oli parantaa lähikaupan kannattavuutta ja kilpailuasemaa suhteessa suuriin myymälöihin sekä kioskeihin ja huoltoasemamyymälöihin. Tavoitteet ovat pitkälti myös toteutuneet.

Kuten jo debatissa totesin, Suomen Yrittäjät on suhtautunut kriittisesti kauppojen sunnuntaiaukiolon lisäämispyrkimyksiin. Mielipidettä on myös mielestäni kuunneltava. Kaupan alan yrittäjistä reilu enemmistö, 72 prosenttia, ja päivittäistavarakauppiaista 78 prosenttia haluaa pitää nykyiset rajoitukset voimassa tai jopa tiukentaa niitä. Tämä kertoo sunnuntaiaukiolon vaikutuksista yrittäjäperheiden elämään. Kaikilla toimialoilla ja erikokoisissa yrityksissä on todettu sunnuntaiaukiolon nakertavan kannattavuutta. Mielestäni ei ole mitään syytä viedä tällä tavoin leipää yrittäjiltä. Sunnuntaiaukiolon laajentaminen ei juurikaan lisäisi kaupan kokonaismyyntiä, sillä sunnuntaina tapahtuva myynti on käytännössä poissa muiden päivien myynnistä.

Arvoisa puhemies! Vastustusta sunnuntaiaukiolojen lisäämiseen on myös työntekijäpuolella. Vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen perusteella kaupan myyjistä 56 prosenttia vastusti täysin sunnuntaityöskentelyä ja 15 prosenttia vastusti osittain. Työntekijöistä vajaa puolet oli kuitenkin valmis työskentelemään sunnuntaisin työehtosopimuksen mukaisella korotetulla palkalla. Aukioloaikojen vapauttamisessa suurimpana huolenaiheena työntekijäpuolella pidetäänkin sitä mahdollisuutta, että sääntelemättömyys voisi johtaa ja todennäköisesti johtaisikin sunnuntaityöstä saatavan kaksinkertaisen palkan poistumiseen. Sunnuntain työstä saatava lisäansio on varsinkin kaupan palveluksessa vakituiselle työntekijälle, pienipalkkaiselle osa-aikatyöntekijälle merkittävä palkanosa. Jos korvaus poistettaisiin, vain 14 prosenttia vastaajista olisi halukkaita työskentelemään sunnuntaina.

Myyjät ja esimiehet ovat erityisen tyytymättömiä aukioloaikalaajennuksen myötä tulleisiin myöhäisiin aukioloaikoihin sekä sunnuntaityöhön. Viimeiset aukiolotunnit eivät ole kaupan henkilöstön mielestä myöskään liiketaloudellisesti kannattavia. Henkilökunnan vähäinen määrä kauppojen aukiolon viimeisinä tunteina ja myöhään tapahtuvat kotimatkat ovat lisänneet myös turvattomuuden tunnetta myyjien keskuudessa.

Sunnuntaityön ikävimpiä puolia on kyselyjen mukaan sosiaalisen elämän, harrastusten ja perheen yhteisen ajanvieton hankaloituminen. Lapsiperheellisestä myymälähenkilöstöstä 33 prosenttia koki sunnuntaityöskentelyn aiheuttavan hankaluuksia jonkin verran tai paljon lastenhoitotehtävissä.

Kauppojen sunnuntaiaukiolon tarpeelliseksi kokeminen on kuitenkin yleistynyt, ja niiden ihmisten määrä, jotka kannattavat sunnuntaiaukiolon laajentamista ympärivuotiseksi, on kasvanut. Tämä kertoo mielestäni lähinnä tottumuksen voimasta. Kun kauppojen sunnuntaiaukioloon totutaan, sitä aletaan pitää myös tarpeellisena ja lopulta itsestäänselvänä kokonaan riippumatta siitä, onko aukiolo todellisuudessa missään mielessä tarpeellista. Onhan se toki mukavaa, ettei tarvitse miettiä sunnuntain sapuskoja etukäteen. Toinen juttu on sitten se, onko mukavuus sen vaivan väärti, että kaupan työntekijät menettävät yhteisen vapaapäivän perheen kanssa ja yrittäjän elinkeinon kannattavuus kärsii.

Rouva puhemies! Aukioloaikojen laajentaminen vaikeuttaisi entisestään erityisesti erikoiskaupan mahdollisuuksia selvitä kiristyvässä kilpailussa. Kuluttajillekin erikoiskauppojen lopettaminen merkitsisi valintavaihtoehtojen ja asiantuntevan palvelun vähenemistä. Sunnuntaiaukiolon vapauttamisella ei näytä olevan merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Kun laitetaan tosiasiat jonoon, ei aukioloaikojen vapauttamiselle näytä löytyvän muuta todellista syytä kuin sääntelystä luopuminen sääntelystä luopumisen vuoksi. Vastaan ovat niin yrittäjät kuin työntekijätkin. Nyt kun puhutaan muutenkin perheiden ja lasten pahoinvoinnista, pitäisikö sitä lisätä vielä näinkin? Mielestäni meillä on nyt sopiva tasapaino vapauden ja sääntelyn välillä. Nykyjärjestelmä tukee pikkukauppoja, joiden hengissä säilyminen on sekä työllisyyden että palvelujen kannalta enemmän kuin toivottavaa. Tällä linjalla kannattaa jatkaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta kauppojen aukioloajat pitää säilyttää ennallaan. Kyllä näitten aukioloaikojen pitää piisata. Tällä keskustelulla halutaan siirtää huomio pois kaupan alan ongelmista. Meidän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten henkilöstö voi. Kaupan alalla on enemmistö työntekijöistä pätkätyöläisiä ja pienipalkkaisia naisia. Viime vuonna Suomessa kasvoi pätkätyöläisten määrä yli 13 000. Kaiken kaikkiaan on pätkätöissä noin 350 000 työntekijää, ja he ovat pitkälti näillä palvelualoilla.

Täällä puhutaan paljon köyhyydestä ja varsinkin työssä käyvien ihmisten köyhyydestä. Ollaan huolissaan lapsista ja perheitten hyvinvoinnista. Samaan aikaan ollaan lisäämässä ihmisten viikonlopputöitä ja vähennetään perheen parissa vietettyä aikaa. Kun ala on naisvaltainen, usein on kyse perheenäideistä, jotka joutuvat töihin lasten vapaapäivinä ja viikonloppuina. Kuten hallituksen Vähittäiskaupan kehitys -selonteostakin käy ilmi, kaupan työntekijät pitävät sunnuntaityöskentelyssä pahimpina asioina sosiaalisen elämän, harrastusten ja perheen yhteisen ajanvieton, vähentymistä. Näihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota. Lisäksi pitäisi puhua kauppojen kotimaisuudesta, lähiruuasta, Reilun kaupan tuotteista. Kehittämistä tällä alalla piisaa.

Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että kauppojen aukioleminen kuutena päivänä viikossa riittää. Sen pitää riittää. Nykyään huoltoasematkin ovat kauppoja, joista saa perustarvikkeet, maidon ja leivän, jos tarvitsee. Kukaan ei kuole nälkään sen takia, että kaupat ovat kiinni päivän viikossa.

Minuun ovat sähköpostissa monet pikkukauppiaat, jotka ovat näitten suurten markettien yhteydessä taikka muualla, ottaneet yhteyttä ja sanoneet, että älkää viekö sitä viimeistä vapaapäivää heiltä pois. Nämä ovat näitä perheyrittäjiä ja pikkuyrittäjiä. Suuret kauppaketjut menevät ja lobbaavat, ne pärjäävät, mutta minun mielestäni eduskunnan pitäisi olla sellaisena perälautana, puolustaa vähän pienempiä yrittäjiä eikä tappaa heidän yrityksiään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhumme kaupasta ja vähittäiskaupan kehityksestä, on tietysti hyvä samalla todeta se, että länsimaisen ihmisen muottiin asettaminen kuluttajaksi, jona olosta tehdään hänen jaloin toimintansa ja velvollisuutensa ja elämäntehtävänsä, on tietysti kaikkea muuta kuin oikein ja kaikkea muuta kuin kestävää. Se ei ole mahdollista. Jos kaikki kuluttaisivat niin kuin suomalaiset, niin tämän planeetan väki tarvitsisi kolme maapallollista raaka-aineita. Se ei ole pitkällä tähtäimellä oikein mahdollista. Kaikenlainen mainonta lisää turhaa kuluttamista, ja aito tarpeellinen kuluttaminen ja kaupassa käyminen toisaalta, paradoksaalisesti, saattaa olla entistä vaikeampaa. On ainoastaan supermarketti, jonneka pääsee yksityisautolla, ei julkista liikennettä, ja tällä tavalla myöskin sellaisen asian kannalta kuin Suomen ilmastopolitiikka, hiilidioksidin vähentäminen, tilanne on kestämätön.

Tämä Keskisen kyläkauppa on juuri siitä yksi esimerkki, että ympäri Suomea ajetaan sitten vaikka bussilla satoja kilometrejä tekemään kauppaa, ei järkevää. Se myös maksaa. Myöskään kauppaketjut eivät kovin paljon toisistaan tässä millään lailla eroa. Aivan samalla tavalla sekä suuri S-ketju kuin pienempi Tradekakin ovat keskittämisen kannalla. Se, että Sokos hankki Spar-kaupan omistukseensa — siitä sitten tuli kylläkin myöskin Kilpailuvirastosta rajoittava päätös — osoittaa tätä keskittymistä.

Siitä, mikä liittyy tässä asiassa kaavoitukseen, haluaisin todeta, että maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö on erittäin tärkeä. Vuonna 99, kun lakia varsinaisesti tässä talossa säädettiin, eri tilanteista johtuen lain täytäntöönpano viivästyi ja varsin monta aloitettua projektia pääsi silloin eteenpäin vanhan lainsäädännön voimassa ollessa. Yhteiskunnallisesti järkevä päivittäistavaroiden suuryksiköiden sijoittaminen on lainsäädännön tehtävä. Tässä on katsottava yhdyskuntarakennetta, sen kiinteyttä, julkista liikennettä ja huomioitava sen tarpeet.

Lopuksi muutama sana lääkemyynnistä. Arvoisa ministeri, joka hienolla tavalla on läsnä vielä tässä vaiheessakin, toteaisin, että ministeri jakaa lääkemyynnin reseptilääkkeisiin ja sitten itsekäyttölääkkeisiin, lääkkeisiin, joita saa ilman reseptiä. Käytännössä kuitenkin nämä itsehoitolääkkeet ovat molekyyleiltään samanlaisia kuin reseptilääkkeet. Niiden erilainen pakkauskoko, näiden itsehoitolääkkeiden pienempi pakkauskoko, sitten tekee niistä usein reseptittömiä. Ei niistä myöskään saa silloin Kela-korvausta. Jos vapautetaan lääkkeiden myyntiä päivittäistavarakaupan suuntaan, se lisää käsitykseni mukaan ehdottomasti lääkkeiden kokonaismyyntiä eikä ole järkevää. Lääkkeiden käyttö Suomessa muutenkin on kasvanut kritiikittömästi ja perusteettomasti monilta osin, muun muassa juuri kipulääkkeiden ja anti-inflammatoristen lääkkeiden ryhmässä ja myöskin psyykenlääkkeiden kohdalla. Tätä kehitystä en kannata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Pitääkö kaupan aukioloja säädellä tai rajoittaa, miksi sitä nyt sanotaankin? Minusta tässä on kyse siitä, jotta eri säännöksien, mitä eduskunnassa tehdään ja yhteiskunnassa on, pääsääntöinen tarkoitus on suojata ihmistä, ja tässä tilanteessa kanssa tätä voi tarkastella myös siltä näkökulmalta näiden säännösten osalta, suojaavatko nämä ihmistä. Jotkut on kailottaneet ja vaatineet sitä, jotta pitää kaikki olla vapaata, antaa rahanvallan, markkinoiden, hoitaa kaikki tehtävät. Sehän tiedetään, mitä tarkoittaa, kun raha lasketaan valloilleen, mitä se tarkoittaa sen ihmisen näkökulmasta, inhimillisyyden näkökulmasta.

Sen takia olen sitä mieltä, jotta tämä lainsäädäntö, mitä Suomessa on, on ollut sillä tavalla hyvä, että sillä on pyritty suojaamaan ensinnäkin niitä työntekijöitä siellä, katsomaan vähän heidän asemaansa, viime aikoina väljentäen, mutta sinällään myös niitä kuluttajia. Nimittäin kyllä minusta yksi lepopäivä pitäisi olla ihan oikeasti, jota tänä päivänä ei ole, myös sen kulutuksen osalta. Pitäisi olla semmoinen päivä, jotta yhtenä päivänä siihen kirkkoon, jota kaupaksi kutsutaan, ei tarvitsisi ihmisten mennä, vaan se kirkko voisi olla toisenkin näköinen. Se voisi olla vaikka kotona. Se voisi olla luonnossa. Se voisi olla vaikka jäällä, jos sattuu vielä kestämään, pilkillä. Yleisesti tästä on tullut semmoinen pakkomielle, tämmöisestä shoppailusta, jotta kauppaan pitää lähteä joka päivä, ja vaikka siellä ei mitään ostaisikaan, niin tavaroita siellä hypistellään ja kopistellaan ja katsellaan. Minusta se on jotenkin semmoinen ilmiö, jota ei enää lisää tarvitsisi ruokkia.

Itse minä peräänkuulutan semmoista ajatusta, jotta jo tuolta peruskoulutasolta, ehkä jo päiväkodistakin, tietysti kodista ennen kaikkea, pitäisi lähteä siitä, jotta tämmöiseen suunnitelmallisuuteen kasvatettaisiin ihmisiä siitä, jotta pitää nyt osata sen verran suunnitella eteenpäin päivä tai kaksikin jopa, mitä ihminen tarvitsee, että ei tulitikut lopu kesken, jotta saa syttymään saunan uunin, jos sattuu vielä puu-uuni olemaan, tai maitopurkin tai leipäkakkaran ostaa sen verran reilun, että se riittää päiväksi varmasti. Minusta tämä yhteiskunta on mennyt aika lyhytjänteiseen suuntaan, jos puhutaan siitä, jotta pitää olla yötä päivää viikonloputkin auki näiden elintarvikeputiikkien. Se hätävara on olemassa, koska meillä on sinällään huoltoasemat, joilla pystyy jo olemaan näitä tuotteita, jotkut kitskat, mistä voi ottaa, jos sattuu oikein hengenhätä tulemaan ja tupakat loppumaan.

Sen takia minusta se keskustelu, mikä tässä ollaan käyty — nyt tässä ei puututa tähän aukiolokysymykseen, se mahdollisesti tulee myöhemmin joskus — on hyvä. Päinvastoin jopa olen sitä mieltä, että voisi katsoa — tässä vähän puututaan, mutta tämä on hyvin minimaalinen, että tällä ei ole merkitystä — voisi jopa pohtia niinpäin, onko paluuta entiseen. Voi välttää tämä nykyinenkin, tämänhetkinen tilanne. Sitten ottaen huomioon tekniikan kehityksen meillä se suunnitelmallisuus toteutuu vielä, kun on olemassa jääkaapit ja pakastearkut useammassa taloudessa. Kyllä se yhden päivän säilyy, vaikka millainen kesähelle olisi; ei se happane se maito. Jos se happanee, niin syödään viilinä sitten. Ei kai sekään niin paha ole, kun sitä mennään kaupasta ostamaan viiliäkin.

Mutta on oikeastaan kolmas kanta, ihmistä suojaava kanta minusta kuitenkin se kauppias. Kyllä minä tiedän ihan läheltä, minulla on velimies ollut kauppias, ja minä olin itse siellä apupoikana nuorena pojankollikkana. Kuvittelen vaan, millä tavalla pärjää semmoinen perheyritys, joka on tuolla syrjäkylällä. Siellä asiakkaita ei hirveän paljon ole olemassa ja paine tulee siihen kuitenkin, että pitää kauppaa auki, jotta he eivät karkaa sitten hakemaan niitä viikonloppukaljojaan ja maitopurkkejaan sieltä muualta. Se pitää pitää kauppa auki, jolloin vierasta ei kannata palkata, mutta kuitenkin paine on siitä, jotta pidetään asiakkaasta huolta, niin että kyllä ne aika lopussa ne ihmiset siinä kaupassa ovat, jotka pyörittävät sitä toimintaa siinä. Sen takia minusta tässä on se ihmistä suojaava näkemys kanssa, jotta nythän tässä on sillä tavalla, jotta pikkukaupat saavat olla auki, jos haluavat, mutta nämä isot marketit eivät ole sitten ryöväämässä niitä markkinoita sieltä sillä tavalla kuin jotkut haluavat.

Oikeastaan ed. Pulliainen käytti osin jo vähän samanlaista näkemystä, mutta minä katson vähän toisesta näkökulmasta. Nyt, kun me tuemme kyläkauppoja, investointituki on olemassa ja se paine näyttää olevan jatkossakin, että niitä pitää tukea, niin minusta se on hyvä asia. Mutta tämähän on syntynyt siitä, kun nämä isot marketit ovat vieneet ne markkinat sieltä. Ne rimpuilevat siinä niukkuuden oravanpyörässä, pärjääkö vai ei pärjää, ja sitten joudutaan yhteiskunnan varoin tukemaan sitä armotonta markkinavoimien myllerrystä. Ostetaan isot erät kumisaappaita, mitä hyvänsä tuotteita, niin saadaan niin edullisesti, että nämä pikkukaupat eivät edes tukusta saa samalla hinnalla, mitä marketista myydään jo ulos. Tämä on se ongelma siinä, jotta sitten kellä auto on, niin sitten mennään ja ostetaan reippaammin ja haetaan vähän kauempaakin, vaikka ei se välttämättä kokonaistaloudellisesti hirveän edullista ole, mutta saatiinpahan jo kahvipaketti kuitenkin puoleentoista euroon, kun se kyläkaupassa maksaa 2 euroa, näin se tahtoo olla, tai vaippapaketti 50 senttiä halvemmalla kuin siitä lähikaupasta. Näin se vaan toteutuu, vaikka bensaan sattui menemäänkin vähän reippaasti rahaa, niin saatiinpahan vähän turistiajelua siinä viikonloppuna.

Ed. Pulliainen on erittäin arvostettu kansanedustaja, ja arvostan hänen puheitaan tänäkin iltana ja ihmettelen vaan vihreiden kantaa, kun ed. Cronberg, joka on vihreiden puheenjohtaja, julisti tuolla Pohjois-Karjalassa, jotta kaikki pitää sallia vapaaksi, ei mitään rajoitteita. Mikähän mahtaa olla vihreiden kanta loppujen lopuksi sitten, kun ovat tulevaan hallitukseen hallitusohjelmaneuvotteluja käymässä ja vaatimuksia jättämässä? Ainakin kahta linjaa ajetaan sielläkin, vaikka on suhteellisen pieni puolue. Varmaan meilläkin demareissa on useampaa linjaa, mutta minun linjani on tullut tässä esille tämän illan aikana.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen asettama tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutumassa, ja niin kuin tuossa erinomaisessa selonteossa todetaan, uusia työpaikkoja kaupan alalle on syntynyt jo yli 19 000 tällä vaalikaudella. Hallituksen veronkevennyspolitiikka tuottaa siis tulosta.

Kauppa on merkittävä työllistäjä, ja on tärkeää, että kaupalle annetaan mahdollisuus kehittää toimintaansa asiakkaittensa tarpeet huomioiden. Pidän tärkeänä, että kaupan säätelyä kehitetään tavalla, joka huomioi tapahtuvan kehityksen ja vahvistaa kotimaisten kaupan ja tavaran toimittajien ja valmistajien kilpailukykyä kansainvälisen kilpailun lisääntyessä. Suuret ulkolaiset kauppaketjut ovat erityisesti erikoistavarakaupan alalla vallanneet asemia markkinoillamme, ja kyllä tämä kehitys on tulossa myös päivittäistavarakaupan puolelle. Myös suomalaisten kauppaketjujen on ollut pakko alkaa laajentaa toimintaansa erityisesti Itämeren alueella. Tavaran hankinta keskittyy, ja tavaran toimittajat joutuvat yhä kovemman kilpailutuksen kohteeksi. Kehitys heijastuu myös tuottajahintoihin.

Täällä käydyssä keskustelussa on noussut vahvasti esille ruuan arvonlisäveron alentaminen. Pidän itsekin tärkeänä, että ruuan arvonlisäveroa alennetaan mahdollisimman pian, mutta viimeistään ensi vaalikaudella 10—12 prosenttiin. Tällä parannettaisiin erityisesti pienituloisten ja lapsiperheiden sekä eläkeläisten asemaa. Arvonlisävero on erityisesti työn ja työvoimakustannusten verottamista, ja sitä alentamalla parannettaisiin erityisesti kotimaisten elintarvikkeiden ja jatkojalosteiden kilpailuasemaa, nimenomaan sellaisten tuotteiden, joissa työn osuus on merkittävä.

Harvaanasuttujen haja-asutusalueiden kannalta on tärkeää huolehtia kyläkaupoista, ja siten investointitukien käyttö jatkossakin on perusteltua. Lääkekaappijärjestelmän avulla voidaan parantaa itsehoitolääkkeiden saatavuutta harvaanasutuilla seuduilla. Selonteossa luvattu selvitys onkin tältä osin tarpeen. Kauppa toki haluaa itsehoitolääkkeitä valikoimiinsa, mutta on tarkoin selvitettävä sitten tämän kehityksen vaikutus apteekkiverkostoon.

Sekavaa kauppojen aukioloaikasäätelyä olisi mielestäni tarpeen selkiinnyttää ja huomioida asiakaskäyttäytymisessä tapahtuneet muutokset. Niin kuin täällä on todettu, tuntuu erikoiselta, että autokauppa on sunnuntaisin sallittua, mutta rautakauppa ei, ja maitokaupasta ei oikein tiedä, koska se saa olla auki ja koska ei.

Täällä käydyssä keskustelussa on epäilty työntekijöiden halua tehdä sunnuntaityötä. Tiedän kokemuksesta muun muassa Pirkanmaalla, että erityisesti opiskelijoiden osalta työnhakijoita on ollut oleellisesti enemmän, kuin kauppa on pystynyt ottamaan.

Ed. Satonen otti esille kaupan myymäläpinta-alojen keinotekoiset rajat. Totean siltä osin, että myymälän neliöillä on vaikutus tuotevalikoimiin ja siten myös kotimaisten tuotteiden tarjolle pääsyyn. Näköpiirissä on, että kuluttajat haluavat entistä suurempia valikoimia ja einesten ja valmisruokien myynti on kasvussa, ja siinäkin mielessä myymäläpinta-aloilla on vaikutusta kotimaisten tuotteiden kauppaan pääsyyn. Elikkä myymäläneliöitä säädellessä on myös tämä näkökulma mielestäni syytä huomioida.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloajat ovat virittäneet täällä monenlaista näkökantaa, mutta yhteistä kaikille keskusteluun osallistuneille tuntuu olevan näkemys siitä, että nykyinen järjestelmä ei ole selkein mahdollinen. Totuus aukioloajoista on, ettei monikaan kuluttaja ole niistä täysin selvillä. Lähtökohdaksi olisikin aukioloajoissa otettava kuluttajan näkemys. Aukioloaikoja olisi sekä selkiytettävä että kohdennettava vastaamaan paremmin kysyntää. Nykyisen aukioloaikasääntelyn vaikeaselkoisuus hankaloittaa turhaan kuluttajien jokapäiväisten ostosten hoitamista. Kuluttajan kannalta olisikin tarpeen yhdenmukaistaa aukioloaikoja laajentamalla pienikokoisille päivittäistavarakaupoille sallittua sunnuntaiaukioloa koskemaan ympärivuotisesti myös muuta päivittäistavarakauppaa. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin syytä ottaa harkittavaksi sunnuntaisulkemisen ehkä merkittäväkin aikaistaminen.

Selkeiden ja kattavien aukioloaikojen lisäksi on kuluttajien edun mukaista taata alueellisesti kattavat palvelut. Tästä näkökulmasta tulisi huomiota kiinnittää Suomessa tapahtuvaan kaupan keskittymiseen yhä suurempiin marketteihin. Suomesta löytyvät jo nyt Pohjoismaiden suurimmat kauppakeskukset ja automarketit, joihin tullaan kaukaakin tekemään isoja kertaostoksia. Tämän kaltaista kehitystä voidaan pitää ongelmallisena niiden kuluttajien osalta, jotka eivät elämäntilanteensa vuoksi pysty laajalti liikkumaan ja joille paikalliset palvelut ovat näin ollen elintärkeitä. Aukioloaikoja selkiytettäessä tulisikin samanaikaisesti huolehtia kauppapalveluiden alueellisesta saatavuudesta. Kyläkaupoille myönnetty tuki on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Nykyisellään ainoastaan väliaikaisena myönnettävän investointituen vakiinnuttaminen mahdollistaisi syrjäseudun kauppiaille pitkäjänteisemmän suunnittelun, mikä osaltaan mahdollistaisi pysyvämmät ja pitkäjänteisemmät palvelut.

Aukioloaikojen selkeyttämisessä tulee toki huomioitavaksi myös muita tekijöitä kuin kuluttajan etu. Kaupan työntekijöiden osalta on turvattava ennen kaikkea sunnuntaityöstä maksettava lisä. Sunnuntaityöstä maksettava kaksinkertainen palkka muodostaa varsinkin osa-aikaisesti työskentelevien kokonaispalkasta merkittävän osan. Sunnuntailisä on myös avaintekijä sille, että sunnuntaityön tekemiseen on ollut riittävästi halukkaita saatavilla. Aukioloaikoja vapautettaessa voi kyllä tuntua kohtuuttomalta, että perheelliset kaupan työntekijät saattaisivat olla töissä iltamyöhäiseen sunnuntaisin ympäri vuoden. Aukioloaikojen yhdenmukaistamisen yhteydessä tulisikin mahdollisesti harkita samanaikaisesti kaupan sunnuntaisulkemisen aikaistamista esimerkiksi yhdellä tunnilla tai kahdella tai jopa kolmella tunnilla.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan yhtenäisemmät ja keskimääräisesti vapaammat aukioloajat yhdistettynä sunnuntaityökorvauksiin tuntuisivat tarjoavan hyvän pohjan kaupan sääntelylle. Tällaiseen yhdistelmään on päädytty myös Ruotsissa, josta saatuja kokemuksia voidaan pitää positiivisina. Sääntelyn puutteesta huolimatta kauppojen aukioloajat eivät ole karanneet käsistä, vaan kaupat ovat auki viikkoa kohden suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessakin. Sitä vastoin aukioloajat kohdentuvat kyllä eri tavalla huomioiden kuluttajien tarpeen ja kysynnän Suomen tilannetta paremmin. Suomessa Ruotsissa valittua mallia voisi kuitenkin tarvittaessa rajata iltamyöhäisten sunnuntaiaukiolojen suhteen, mikäli kaupan työntekijöiden etu sitä vaatii.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Monenlaista kauppaa on tässä selonteon yhteydessä tässä salissa tänään käyty ja paljon on jäänyt käymättäkin sen takia, kun kaupat eivät ole olleet aina auki. Useaan puheenvuoroon on helppo yhtyä, muun muassa yksi parhaista mielestäni oli ed. Pulliaisen varsinainen puheenvuoro. Siinä käytiin läpi tämä todellinen ongelma, mikä on tullut — tai en tiedä, kenelle se on ongelma, mutta ainakin useat kokevat sen — tämä jättimarkettien tulo eri puolille ohitusteitten varsiin. Se on aivan käsittämätöntä. Monessa taajamassa nyt sitten ikkunat ovat aukinaisina taikka sanotaan autioina, näin myöskin Karkkilassa, jossa tuli viime sunnuntaina vierailtua. Valitettiin siellä, että keskustassa ei enää kauppoja tahdo olla. Kaupat ovat siirtyneet sinne Kakkostien varteen kauppakeskukseen, jossa lähellä ei muuten asutusta näkynyt.

Aukioloajat ovat melkoista sekasotkua, mutta niin ovat kauppiaitten mielipiteetkin ja mahdollisuudet pitää niitä kauppoja auki tai kiinni. Työntekijöitä sunnuntaisin auki pidettäviin kauppoihin löytyy varmasti, se on aivan selvä asia, kun väki pidetään osa-aikaisena eikä heitä halutakaan vakinaistaa tai kokopäiväistää. Kaikki lisätunnit ovat tervetulleita, jos näillä pienillä palkoilla meinaa elää. Lisäksi apuun voidaan sitten tarvittaessa kutsua orjia vuokrafirmojen listoilta. Sunnuntailisien maksamisessakin varmaan monenlaista käyttäytymistä löytyy.

Se, mikä tässä ihmetyttää, on hallituskumppani keskustan linja. Ryhmäpuheenvuorossa ed. Leppä täällä peräänkuulutti ja huusi veronalennusten ihanuutta ja sen kaiken hyväksi tekevää voimaa. Kuten on todettu, nämä alennuksethan menevät hyvätuloisille ihmisille, siitä heikommassa asemassa olevat eivät saa mitään, eläkeläiset, työttömät ym. jäävät osattomiksi näistä veronalennuksista. Te ajatte meidät perikatoon näillä puheillanne. Ruuan arvonlisäveron alennus toisi meille 400 miljoonan euron laskun, eikä se valitettavasti kohdistu köyhiin vaan tasaisesti kaikkiin tuloryhmiin. Mistä nämä rahat sitten otetaan ja mitä leikataan? Eläkkeistä, työttömyyskorvauksista, sairailta, vai mistä palveluista otetaan? Rikkaathan ovat jo tänä vuonna saaneet 70 miljoonan euron alennuksen veroihinsa. Se on jo tältä hallitukselta tehty.

Me käytämme ravintoon noin 13 prosenttia tuloistamme kaikissa tuloryhmissä, sillä rikkaat syövät vähän kalliimpaa ruokaa kuin köyhät. Pienituloisten ja lapsiperheitten tukemiseen on varmasti tehokkaampiakin keinoja, jotka kohdistuvat nimenomaan näihin ryhmiin. Tanskassa ruuan arvonlisävero on 25 prosenttia, ja siellä on todettu tutkimuksella, että vero kohdistuu tasaisesti kaikkiin tuloryhmiin. Norja on nostanut tänä vuonna ruuan arvonlisäveroa, ja Ruotsissakin pohditaan tuntuvaa korotusta.

Sitten elintarviketeollisuuden pyyntö arvonlisäveronalennuksen kohdentamisesta kotimaisiin tuotteisiin, sitähän on mahdoton toteuttaa. Me olemme EU:ssa, vaikka emme kaikki haluaisikaan olla, eikä siellä tämmöinen onnistu, se menee kaikkiin läpi, oli sitten tuontitavara tai kotimainen tavara.

Kun ministeri on paikalla, mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamassa tutkimuksessa on niin ikään todettu, ettei ruuan arvonlisäveron alentaminen ole taloudellisen tehokkuuden kannalta perusteltua. Kysyntään tällä arvonlisäveron alennuksella tuskin voidaan vaikuttaa. Tällaisia vatsakkaita miehiä kuin olen itsekin löytyy tästä maasta ihan riittävästi, ja luulen, että ei kysyntä kovin paljon nouse, vaikka ruuan arvonlisäveroa alennetaan. Kyllä meillä konsteja on heikompiosaisia auttaa muitakin ja parempia kuin ruuan arvonlisäveron alentaminen.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko kuvaa onnistuneesti vähittäiskaupan kehityksen. Kaupan ala keskittyy, markkinat kansainvälistyvät, ja kilpailu kiristyy. Tämä tiedostaen meidän tulisi olla huolissamme myös erikoiskaupoista. Miten voimme turvata niiden pienien erikoiskauppojen tulevaisuuden, joiden taustalla eivät toimi vahvat ketjut ja jotka eivät millään pysty kilpailemaan myyntipinta-alalla tai aukioloajoilla?

Selonteossa todetaan, että suurin osa erikoiskaupoista on omistajiensa vetämiä itsenäisiä yhden myymälän yrityksiä. Olen itsekin työskennellyt usean vuoden ajan erikoiskaupan alalla perheyrityksessä. Voin vakuuttaa, että pienet erikoiskaupat kamppailevat aivan toisenlaisten ongelmien parissa kuin suuret ja vahvat ketjumyymälät. Olisinkin toivonut selonteon sisältöön monipuolisemman kuvauksen erikoiskauppojen asemasta. Olisin myöskin toivonut, että selonteon johtopäätöksiin olisi kirjattu ne keinot, joilla erikoiskauppojen toiminta voisi jatkua. Tuossa listassa voisi olla esimerkiksi verotukselliset ja kaavoitukseen liittyvät toimenpiteet.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla jäi aikaisemmin kesken, tein vähän ylipitkän selonteon, ja jos sopii, jatkan nyt siitä, mihin se loppui silloin. Se lähtee tästä.

Päivittäistavarakaupan mielestä itsehoitolääkkeet pitäisi saada kaupan valikoimiin. En ole aivan vakuuttunut tästä. Itsehoitolääkkeiden rajaton myynti vähittäismyyntiliikkeissä saattaisi johtaa lääkkeiden laajaan väärinkäyttöön. Apteekeissa itsehoitolääkkeiden myynti on kontrollissa.

Päivittäistavarakauppa haluaa miedot alkoholijuomat kauppoihin. Olen varauksellinen asialle vielä tällä hetkellä, ovatko ne sopivat kaupan hyllylle. Lisäksi, alkoholijuomien myynnin valvonta tulisi nykyistä vaikeammaksi.

Kaupan hintakilpailun tuomat paineet kustannustehokkuuteen ja mittavaan kasvattamiseen ovat keskittyneet ja tulevat jatkossakin keskittämään markkinoita entisestään. Tämän seurauksena sekä ryhmittymien että myymäläkonseptien lukumäärä pienenee ja siten vähentää kuluttajien valinnanvapautta.

Suomessa pitäisi miettiä, miten kuluttajien valinnanvapautta voidaan lisätä kaupan keskittyessä ja miten voidaan luoda markkinoita mikrokokoisille pienille ja keskikokoisille ketjuuntumattomille erikois- ja vähittäiskaupoille.

Arvoisa herra puhemies! Tietotekniikan merkitys tuottavuudelle ja elintason kehitykselle on tulevaisuudessakin suuri. Suomi ei ole niin pitkällä kaupan tietotekniikan käyttöönotossa ja hyödyntämisessä kuin yleisesti usein ajatellaan. Tietotekniikalla on potentiaalisesti merkittävä rooli kaupan tehokkuuden ja tuottavuuden kehittymisessä. Siksi myös Tekesin ja Sitran tulisi kohdistaa tutkimus- ja kehittämisresursseja kaupan tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen, vaikka ala ei välttämättä näytäkään seksikkäältä.

Suomalaisten kotitalouksien ostovoima ei ole Länsi-Euroopan maihin verrattuna korkea, mikä heijastuu myös kotitalouksien kulutukseen ja tätä kautta kaupan myyntiin. Kotitalouksien rajallisesta ostovoimasta ja Suomen vähäisestä asukasmäärästä johtuen myös Suomen kokonaismarkkinat ovat Länsi-Euroopan maihin verrattuna pienet. Ostovoiman lisääntymiseksi tarvitaan edelleen hyvin kohdennettuja veronalennuksia kulutuksen ja säästämisen lisäämiseksi.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta olla kommentoimatta ed. Rönnin äskeistä puheenvuoroa, jonka hän kyllä selvästikin piti vastoin parempaa tietoaan, tai puhui vastoin parempaa tietoaan. Hän sanoi, että elintarvikkeitten arvonlisäveron alentaminen on vaikutukseltaan samanlainen kaikille tulonsaajaryhmille. Kyllä se on selvästi vaikuttavampi ja tärkeämpi, suhteellisesti vaikuttavampi, pienituloisille lapsiperheille, eläkkeensaajille, muille, joille ruoka on merkittävä osa kulutusrakenteesta. Uskon, että tämä elintarvikkeitten arvonlisäveron alentaminen on keskeisiä kysymyksiä, kun seuraavan kerran hallitusta muodostetaan, ensi vuonna. Itse asiassa meillähän on jo kerran alennettu EU-jäsenyyden alussa korottunutta arvonlisäveroa. Ihan lailla säädettiin, että se olisi alentunut 12 prosenttiin vuoden 1998 alusta, mutta sehän sitten kumottiin pääministeri Paavo Lipposen hallituksen aikana.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan samalla lailla tähän ed. Rönnin puheenvuoroon haluan puuttua ja olen samaa mieltä kuin ed. Kiviranta, että nimenomaan pienituloisten ihmisten kohdalla ruuan arvonlisäveron merkitys on suurempi. Kun hän totesi, että kotimaisten tuotteiden osalta ei voida käyttää alempaa arvonlisäverokantaa kuin ulkolaisten tuotteitten osalta, niin jos hän viittasi puheenvuorooni, niin nimenomaan näen niin, että kotimaisissa tuotteissa, joissa työn osuus on korkeampi kuin halvempien työvoimakustannusten maista tuoduissa tuotteissa, niin tällä arvonlisäverolla on merkittävä vaikutus hintaan. Tiedän kokemuksesta, että muun muassa kotimaisten marjojen ja myös vihannestenkin osalta jo sadonkorjuukustannukset ovat merkittävästi korkeammat kuin muun muassa Baltian maissa ja monissa entisissä itäblokin maista tuoduissa tuotteissa. Tämä korkea arvonlisävero on osaltaan vaikuttanut, että tuotanto on siirtynyt näihin maihin, ja siinäkin mielessä pidän pelkästään jo alkutuotannonkin kannalta merkittävänä, että ruuan arvonlisäveroa voitaisiin alentaa.