Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon käsittely osuu erinomaisen tärkeään hetkeen. Isot, globaalit trendit puhuvat sen puolesta, että maaseudun merkitys korostuu monella eri sektorilla. Myöskin viimeaikaiset tapahtumat lentoliikenteen osalta osoittavat sen, että luontoa emme voi hallita vaan se hallitsee meitä. Se osoittaa myöskin sitä, että me ihmiset tarvitsemme nöyryyttä sen tosiasian edessä.

Puhemies! Selonteko käsittelee erinomaisella tavalla maaseudun tämänhetkistä tilaa, ja ennen kaikkea se linjaa niitä tulevaisuuden tarpeita, joita maaseudulla on, jotta se pysyy elinvoimaisena ja jotta se voi tuottaa niitä hyödykkeitä, joita äsken mainitsemieni globaalien trendien mukaan tällä hetkellä toivotaan ja halutaan ja myöskin tarvitaan.

Selonteko mainitsee johdannossaan kolme keskeistä tavoitetta: elämisen laadun parantamisen, maaseudun elinkeinojen kehittämisen ja maaseutupoliittisen järjestelmän kehittämisen. Sanalla sanoen valiokunta voi vetää tämän ja on vetänytkin tämän yhteen yhdellä sanalla: maaseutu tarvitsee yhdenvertaisuutta muuhun suomalaiseen yhteiskuntaan nähden, vain siten se pystyy kehittymään.

Väestökehitys maaseudulla on ollut hyvin erityyppistä eri maaseutualueilla. Väestökehitys on ollut positiivista ja hyvää taajamien ja kaupunkien läheisellä maaseudulla. Ydinmaaseudulla kehityksen kulku on ollut plus miinus nolla tai pienellä miinuksella, ja harvaanasuttu maaseutu on koko ajan ja jatkuvasti menettänyt väestöään. Tämä on se lähtökohta, josta myös valiokunta, niin kuin koko selontekokin, lähti rakentamaan uuden tyyppisiä mahdollisuuksia maaseudun kehittymiseen.

Harvaanasutun maaseudun osalta, johon myös valiokunta sai ihan viime metreillä ministeri Anttilan asettaman harvaanasutun maaseudun työryhmän mietinnön erinomaiseksi välineekseen myöskin tähän selontekotyöhönsä, valiokunta toteaa, että harvaanasutulla maaseudulla tarvitaan välttämättä ja väistämättä erityistoimia, jotta suunta saadaan käännettyä. On löydettävä keinoja, joilla väestön väheneminen saadaan pysäytettyä. Tämä on edellytyksenä palvelujen säilymiselle niillä alueilla ja edellytyksenä myös taloudelliselle toiminnalle.

Kun tällä hetkellä myös viranomaiset vähentävät palveluitaan tuottavuusohjelman vuoksi ja monen muun syyn takia, (Ed. Rajamäki: Miksi ette pysäytä sitä?) ei kyseisiltä alueilta enää tahdo löytää valtion verovaroilla tuotettuja palveluita juuri lainkaan. Tämä ei voi jatkua tällä tavalla. (Ed. Rajamäki: Niin vaan jatkuu!) Siksi me tarvitsemme väistämättä uuden tyyppisiä, räätälöityjä ratkaisuja, ja niitä valiokunta on omassa mietinnössään aika useita maininnut, avannutkin osin ja heittänyt palloja ilmaan jatkovalmistelulle. Toivon, että näihin tartutaan.

En tässä esittelypuheenvuorossa lähde niitä luettelemaan, vaan tyydyn sanomaan, että se, mikä pätee kaupungeissa, mikä pätee taajamissa, ei päde välttämättä maaseudulla. Tämä koskee palveluita, tämä koskee kaavoitusta, tämä koskee järjestämisvastuuta ja myöskin sitä, että jos puhtaasti lähdetään väestöpohjalta arvioimaan palveluiden kehittämistä, se ei voi toimia alueilla, joissa ihmisiä on vähän. Siksi myös muita mittareita palveluiden järjestämiselle täytyy olla kuin puhdas väestöpohjaan perustuva mittari.

Puhemies! Tulevaisuudessa ruuan, veden ja energian omavaraisuus on entistä merkittävämpi niin alueellisesti kuin myöskin kansallisesti ja kansainvälisesti. Se on sitä myös kilpailukyvyn, turvallisuuden ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Paikallinen tuotanto ja kulutus toteuttavat näitä kestävän kehityksen ja muita edellä mainittuja periaatteita. Jotta näitä pystyttäisiin toteuttamaan ja jotta elinkeinoelämällä olisi mahdollisuuksia ja työpaikkoja maaseudulle syntyisi, me tarvitsemme tietoliikenneyhteydet. Tässä pitää tunnustusta antaa tälle hallitukselle, että vihdoin viimein tapahtui se, että valtion taholta määriteltiin julkisen palvelun velvoite, jotta laajakaistan rakentuminen Suomessa kaikkialle toteutuu ja tapahtuu. Tällähän vain ja ainoastaan paikataan entisiä huonoja ja virheellisiä päätöksiä, jotka nyt sitten myöskin maksavat, ja se on vain pakko toteuttaa.

Samoin myös joukkoliikenteen osalta valiokunta kiinnittää aivan erityistä huomiota siihen, että meillä ovat jatkuvasti joukkoliikennepalvelut maaseudulla heikentyneet ja huonontuneet myös tämän hallituksen aikana. Tähän esitämme vaihtoehdoksi sitä, että myös yksityisautoilulle, joka on täysin välttämätöntä maaseudulla, voitaisiin porrastetusti tehdä erillisratkaisuja niiltä osin, missä näitä julkisia liikennepalveluita ei saatavilla ole. Silloin olisi autoverotuksessa ja ehkä myös polttoaineverotuksessa, niin kuin mietinnössä mainitaan, mahdollisuuksia uudenlaiseen maaseutua tukevaan toimintaan ja ratkaisuihin.

Maaseutukuntien ja harvaan asuttujen alueiden erityiskysymyksiä ei kuitenkaan ratkaista vain ja pelkästään rahalla, vaan se vaatii valtiolta myös ennakkoluulotonta suhtautumista muun muassa äsken mainittuihin uudenlaisiin palveluiden järjestämistapoihin. Tämä edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja väljyyttä toimintojen järjestämiseen. Valiokunta painottaa aivan erityisesti tätä tämän tyyppistä asiaa ja sitä, mikä uutena myös tuossa selonteossa mukana oli, eli maaseutuvaikutusten arviointia.

Tämähän tarkoittaa sitä, että koko lainsäädännössä, samalla tavoin kuin ympäristövaikutusten arviointi tehdään, tehdään myös maaseutuvaikutusten arviointi. Se merkitsee sitä, että kaikkien toimijatahojen, kaikkien ministeriöiden, kaikkien virastojen, kaikkien laitosten, poliittista päätöksentekotahoa unohtamatta, täytyy toimia samaan suuntaan ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi valiokunta tervehtii erinomaisen suurella tyydytyksellä tätä uuden tyyppistä toimintatapaa ja toivottaa sille mitä pikaisinta täytäntöönpanoa.

Toivon, että tässä tulevassa keskustelussa tähän asiaan aivan erityisesti huomiota kiinnitetään. Se merkitsee myös sitä, että nuorilla pitää olla mahdollisuus elää, yrittää ja tehdä työtä ja asua maaseudulla ja heille pitää luoda sellaiset edellytykset, että he siellä viihtyvät ja he uskovat myöskin siihen, että maaseudulla on mahdollisuuksia.

Palaan tuohon alkuun, ensimmäiseksi sanomaani asiaan. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että me tavoitamme ne mahdollisuudet, joita globaalitrendit nyt haluavat ja tavoittelevat, jollei ole jatkuvuutta, jollei nuoria saada kiinnostumaan entistä enemmän maaseudun ammateista, maaseudun yrittämisestä ja maaseudulla asumisesta. Tämä vaatii uudenlaista asennoitumista ja uudenlaista toimintatapaa.

Puhemies! Valiokunta myös katsoo, että selonteko käsittelee maaseutupolitiikkaa periaatteellisella ja tavoitteellisella tasolla erittäin kattavasti. Se ei kuitenkaan sinällään riitä elämisen laadun tai yritystoiminnan kehittämisen konkreettiseksi toiminnaksi. Maaseutupolitiikkaa sen kaikilla aloilla tulee tehostaa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että juuri äsken mainittu maaseutuvaikutusten arviointi sisällytetään ennakkotoimena kaikkeen sellaiseen kansalliseen päätöksentekoon ja valmisteluun, jolla on alueellisia vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Tämän maaseutupoliittisen selonteon osalta valiokunta on yleisissä loppupäätelmissään vetänyt yhteen niitä asioita, jota tuo muutamakymmensivuinen mietintö sisällään pitää. Maaseudun kehittäminen ja sen voimavarojen hyödyntäminen on sisällytettävä tiiviiksi osaksi kansallista suunnittelua. Se edellyttää toimivampaa, tiiviimpää ja samaan suuntaan menevää hallinnollista, viranomaisrajat ylittävää toimintaa.

Valiokunta myös esittää neljää kohtaa kannanottonaan tästä selonteosta, ja luen ne nyt seuraavaksi:

"1. Valiokunta hyväksyy selonteon johdosta kannanotot, jossa edellytetään, että hallitus huolehtii maaseudun infrastruktuurin ja palveluiden kehittämisestä asukkaiden ja elinkeinojen tarpeet huomioon ottaen siten, että maaseutu on yhdenvertaisessa asemassa koko maahan nähden.

2. Hallitus edistää maaseudun elinkeinoelämän kehittymistä siten, että perinteisten elinkeinojen rinnalle" — siis maa- ja metsätalouden rinnalle — "kehitetään erityisesti sellaisia aloja, joilla on globaalisten muutosten seurauksena erityisvahvuuksia, esimerkkinä hajautettu uusiutuva energia ja puhdas ruoka.

3. Hallitus huolehtii maaseutua koskevan perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen samoin kuin koulutuksen tarpeista siten, että ne voivat vastata uusiin, muun muassa globaaleista muutoksista johtuviin haasteisiin.

4. Hallitus ottaa valtiontaloudellisessa suunnittelussa huomioon maaseudun kehittämisen edellyttämät voimavaratarpeet ja ryhtyy toimenpiteisiin toimivamman yhteistyön luomiseksi eri hallinnonalojen viranomaisten välille saattaen samalla maaseutuvaikutusten arvioinnin ennakkotoimeksi kaikkeen sellaiseen kansalliseen päätöksentekoon, jolla on alueellista vaikutusta."

Puhemies! Lopuksi haluan kiittää sekä ministeriötä että ministeriä hyvästä selontekopohjasta, jota mielestäni valiokunta vielä paransi ja kohensi. Kiitokset myös valiokunnalle erinomaisen hyvästä työstä tältä osin. Nämä kiitokset menevät myös oppositiolle, joka jätti tähän vastalauseen. Tämä vastalause jätettiin aivan viime metreillä, ja ymmärrän hyvin, että tämä paikka on politiikan tekemisen paikka ja senkin pitää jossain vaiheessa aina kuviin astua, niin kuin se astui. Mutta kaiken kaikkiaan valiokuntakäsittely meni erittäin rakentavassa ja hyvässä hengessä. Kii- tos myös kaikille lausunnonantajavaliokunnille. Lausunnoista oli erittäin paljon maa- ja metsätalousvaliokunnalle hyötyä.

Lopuksi, puhemies, toivon nyt, kun alkaa puheenvuoroissa ryhmäpuheenvuorokierros, että kaikki ryhmät ottavat kantaa omissa puheenvuoroissaan siihen, ovatko ne valmiita ja halukkaita tämän mietinnön ja selonteon linjauksia tukemaan. Jos ne ovat, niin olkaa hyvä ja kertokaa se. Kertokaa myös suoraan, jos ette ole. On rehellistä puhua myös se asia julki. Tosin en usko näin tapahtuvan.

Kun tähän sitoudutaan, merkitsee se sitä, että poliittisen tahon lisäksi koko virkamieskunta, koko viranhaltijakunta kansliapäälliköistä kunnan kesätyöntekijään noudattavat tätä yhteisesti sovittua linjaa eikä ole niin kuin tähän asti on ollut, että siellä liikaa ristivetoa on. Vain näin maaseudun kehittäminen ja elinvoima toteutuvat mietinnön kuvaamalla tavalla.

Lasse Hautala /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön linjauksia ehyen Suomen puolesta. Näkemyksemme mukaan ehyt Suomi perustuu tulevaisuudessakin maaseudun ja kaupunkien aitoon vuorovaikutukseen, jossa hyödynnetään molempien vahvuudet. Pärjätäksemme kansainvälisessä kilpailussa meidän on estettävä vastakkainasettelu ja syvennettävä kumppanuutta.

Keskustan eduskuntaryhmä kiittää hallitusta selonteon valmistelusta sekä kaikkia valiokuntia perinpohjaisesta työstä. Nostan esille muutamia tämän laajan selonteon aihealueita.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Suomi on niitä harvoja maita, joilla on ilmastonmuutoksen oloissa mahdollisuus säilyttää ruuantuotantopotentiaalinsa sekä kasvattaa merkittävästi uusiutuvan energian tuotantoa. Pohjoinen sijaintimme on käännettävissä strategiseksi mahdollisuudeksi. Oikeat poliittiset päätökset varmistavat sen, että saamme Suomen kaikki voimavarat käyttöön.

Maaseudun pitää olla hyvä paikka elää, asua, tehdä työtä ja yrittää. Hyvinvointipalveluiden turvaaminen on keskeinen vaatimus myös maaseudulla asuville. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että erilaisten seutukunnittain räätälöityjen palvelurakennemallien muodostumista on tuettava vahvasti. Maantieteellinen tarkastelu, joka usein vastaa ihmisten asiointisuuntaa, on otettava asukaspohjavaatimusten rinnalle hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksessa. Tulevaisuudessa valtion on otettava nykyistä suurempi rooli harvaan asutun maaseudun palveluiden turvaamisessa. Eri hallinnonalojen on lisättävä yhteistyötä palvelujen tarjoamisessa. Turvallisuuspalveluiden ylläpitäminen on tästä hyvä esimerkki.

Arvoisa puhemies! Maaseudun voimavarojen hyödyntäminen vaatii kattavia ja tasapuolisesti hinnoiteltuja postipalveluja sekä toimivat väylä-, tie- ja tietoverkot. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä hallituksen tekemät lisäpanostukset liikenneväyliin ovat olleet välttämättömiä, mutta tarpeet ovat edelleen suuret. Seuraavan kymmenen vuoden aikana perustieverkoston rapautuminen haittaa elinkeinoelämää maaseudulla, asumisesta puhumattakaan. Perustienpidon määrärahoihin tarvitaan siis merkittävä korotus. Yhdymme myös selonteon näkemykseen kohtuuhintaisten ja nopeiden tietoliikenneyhteyksien välttämättömyydestä elinvoimaiselle maaseudulle. Kiitokset hallitukselle sen hyväksymästä kansallisesta toimintasuunnitelmasta tietoliikenneinfrastruktuurin parantamiseksi.

Maaseudun mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii ajantasaista koulutusta sekä tutkimustoimintaa. Kuntien vastuulla oleva perusopetuksen järjestäminen pitää nähdä budjettivuotta pidempänä ajanjaksona. Hallituksen on toimillaan mahdollistettava ammatillisen ja ammattikorkeakouluopetuksen tarjonta muuallakin kuin maakuntakeskuksissa. Maaseudun kehittämisessä sekä sille elintärkeässä tutkimustoiminnassa on päästävä nykyistä hankepohjaista rahoitusmallia pitkäjänteisempään rahoitus- ja toimintamalliin. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä oikeus uusimpaan tietoon sekä hyvään koulutukseen ei voi olla sidottu asuinpaikkaan.

Maaseudulla työ ja yrittäjyys luovat pohjan elinvoimaisuudelle. Erityisesti harvaan asutetulle maaseudulle tarvitaan helposti toteutettavia taloudellisia kannustimia yrittäjyyden edistämiseksi. Keskustan eduskuntaryhmä näkee oikeina linjauksina päätökset yrittäjien starttirahan laajennuksesta ja yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukemisesta Itä- ja Pohjois-Suomessa. Hyvää tukikokeilua on jatkettava ja kehitettävä nykyistä joustavammaksi siten, että se huomioi esimerkiksi kausiluonteisen työvoiman tarpeen. Myös tukitason nostoa on harkittava. Maaseudun yritystukien hallinnoinnin yksinkertaistaminen oli myös hyvä päätös.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä selonteon linjausta kotimaisen elintarviketuotannon omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamisesta. Suomen oloissa pitkäjänteisellä ja tuotanto-olosuhteemme huomioivalla tukipolitiikalla on aivan keskeinen merkitys. Kannattava maatalous luo pohjan kotimaiselle elintarvikeyrittäjyydelle ja elintarviketeollisuudelle. Viljelijöiden kohtuullisen tulotason turvaaminen on oltava niin kotimaisen kuin EU:n maatalouspolitiikan linja. Luomu- ja lähiruokien ympärille kasvavan yrittäjyyden tukahtuminen ylimitoitettuun byrokratiaan tai kauppojen ketjuohjaukseen on estettävä, tarvittaessa vaikka lainsäädännöllä.

Kuluttajalla on oikeus tietoon. Elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä on parannettava kuluttajatiedon parantamiseksi. Jokaisella ketjun osalla on oltava mahdollisuus saada tuotteistaan ja työstään oikea hinta. Korostamme, että kaikissa, myös ruokapalveluhankinnoissa, on kyettävä arvovalintoihin. Etenkin tieto elintarvikkeiden alkuperästä on oltava jokaisen ruokailijan nähtävillä.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä metsiämme voidaan hyödyntää kestävästi nykyistä enemmän. Metsäsektorin tutkimus ja tuotekehitys ovat avainasemassa puun jalostusasteen nostamisessa. Meidän on laajennettava teollisuuden tuotevalikoimaa ennakkoluulottomasti. Lainsäädännön esteet on raivattava pois monipuolisemman puunkäytön tieltä. Esimerkiksi paloturvallisuusmääräykset on päivitettävä vastaamaan uusinta tietotaitoa, jolloin nykynormeja huomattavasti korkeampien puukerrostalojen rakentaminen olisi mahdollista.

Keskustan eduskuntaryhmä kiittää hallitusta viimeviikkoisesta bioenergiapaketista. Paketti luo työtä ja siten tukee hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Samalla kannamme sukupolvemme vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta. Kotimaisen uusiutuvan energian edistäminen luo vähintään 20 000 uutta työpaikkaa. Uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja syntyy pääosin maaseudulle ja alueille, joilla rakenteellisen työttömyyden ongelmat ovat vakavimpia.

Arvoisa puhemies! Olemme saaneet maaseutupoliittisesta selonteosta eduskuntakäsittelyn myötä erinomaisen käsikirjoituksen jokaisen ministeriön käyttöön. Puheet ja teot on oltava yhtä puuta. Riittävien taloudellisten voimavarojen kautta maaseutumme säilyy elinvoimaisena ja vireänä. Katseet on nyt kohdistettava valtiovarainministeriöön. Siellä vaikutetaan siihen, miten tämä selonteko muuttuu puheista teoiksi. Keskustan eduskuntaryhmä on sitoutunut rakentamaan ehyttä Suomea, jossa on elinvoimainen maaseutu.

Pertti Hemmilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elinvoimainen maaseutu nojaa maa- ja metsätalouteen. Ilman kannattavaa maataloustuotantoa ei ole elävää maaseutua. Elinvoimaisen maaseudun tukijalkoja ovat laadukas elintarviketuotanto, luonnonvarat ja bioenergia. Toisaalta maaseutu on se tukijalka, jolle perustuu niin kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus kuin uusiutuvan energian tuotantokin.

Hallituksen viime viikolla sopima uusiutuvan energian edistämispaketti tulee vaikuttamaan voimakkaasti maaseudun elinkeinojen tulevaisuuteen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on todella tyytyväinen pakettiin. Uusiutuvan energian edistämistoimet luovat uutta työtä ja investointeja joka puolelle Suomea. Sovittujen toimien avulla on mahdollista toteuttaa lähes 10 miljardin euron investoinnit uusiutuvan energian tuotantoon.

Kokoomuksen tavoitteiden mukaisen paketin avulla uusiutuvan energian tuotanto osittain jopa moninkertaistetaan. Metsähakkeen käyttöä lisätään 5 miljoonasta noin 13,5 miljoonaan kuutioon. On huomionarvoista, että tehdyt ratkaisut kannustavat energiapuun tehokkaaseen korjuuseen mutta samalla turvaavat ainespuun saannin metsäteollisuudelle. Tuulivoimaa ja biokaasun tuotantoa lisätään markkinaehtoisen syöttötariffin avulla. Toisen sukupolven biodieseltuotannolla paitsi parannetaan Suomen polttoaineomavaraisuutta on se myös maaseudun etu, kun puuta jalostetaan pidemmälle.

Arvoisa puhemies! Ydinmaaseudulla maataloustuotanto on elämän perusta, ja monialaiset maatalousyrittäjät ovat maaseudun selkäranka. Yrittäjätoiminnan laajentaminen perinteisen maanviljelyn rinnalla on osoitus maaseudun ihmisten aktiivisuudesta ja innovatiivisuudesta. Hallitusohjelmaan kirjattiin maatalouspolitiikalle kunnianhimoiset tavoitteet, mutta kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä näiden tavoitteiden saavuttamisessa olisi voitu onnistua kyllä paremminkin. Erityistä huolta tuleekin kantaa nyt jatkuvuudesta maaseudulla. Tulevaisuudessa ilman suomalaisia maatalousyrittäjiä ei ole kotimaista ruuantuotantoa.

Kansainvälisesti suuntautuva ja kilpailukykyinen kotimainen ruuantuotanto pitää maaseudun elinvoimaisena ja luo työtä suomalaisille. Lähiruuan suosio kasvaa, ja sen saatavuutta tuleekin edistää. Vaikutamme maaseudun tulevaisuuteen ruokakaupassa itse tekemillämme päätöksillä. Suomalaisen työn liiton arvion mukaan nimittäin Suomeen syntyisi vuodessa noin 1 500 uutta työpaikkaa, jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukaudessa edes yhden lisäeuron kotimaassa valmistettuihin elintarvikkeisiin. Kehotankin jokaista suomalaista näyttämään ruokakaupassa isänmaallisuutensa!

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta suuri merkitys on sillä, mikä on etäisyys ja kuinka hyvät ovat liikenneyhteydet kasvukeskuksiin. Keskuksia lähellä sijaitsevalla maaseudulla on hyvät kasvumahdollisuudet, koska suomalaiset arvostavat maalla asumista. Suurin osa maaseudusta ei kuitenkaan sijaitse työssäkäyntietäisyydellä kasvukeskuksista. Siksi maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään esittääkin harkittavaksi autoveron alentamista siellä, missä joukkoliikennemahdollisuuksia ei ole. On tärkeää, että näillä alueilla myös palvelut löytyvät riittävän läheltä, jotta maaseudun autioituminen estetään. Monien maaseudun ihmisten mielestä kaavoituksella pitäisi nykyistä paremmin edistää maaseudun kehittymistä.

Nyt kelirikkoaikana Suomessa tälläkin hetkellä on tuhansia kilometrejä alempiasteisia teitä, jotka tuskin ovat edes liikennöitävässä kunnossa. Teiden heikko kunto voi olla todellinen este maaseudun elinkeinotoiminnalle ja kehitykselle.

Arvoisa herra puhemies! Kuten koko yhteiskunta myös maaseutu nojaa ihmisten yritteliäisyyteen ja aktiivisuuteen. Maaseudulla, kuten muutenkaan yhteiskunnassa, ei yritystoiminnan tule perustua pelkästään tukiaisiin. Sen sijaan tarvitsemme toimia, jotka oikeasti kannustavat ja luovat pohjan menestyvän ja jatkuvan yritystoiminnan syntymiseen. Monet elinkeinotoiminnan kehittämisen mahdollisuudet, kuten esimerkiksi Tekesin tuet, ovat kuitenkin maaseudun pienen yritystoiminnan ulottumattomissa. Toisaalta hetkellisten yrityshankkeiden tukeminen ilman tulevaisuuden näkymiä ei olekaan viisasta politiikkaa. Erilaisilla toimintaryhmillä EU-kaudella on yritetty luoda uutta toimintaa perusmaatalouden tilalle. Toisin on käynyt. Kokemukset eivät ole tyydyttäviä maaseudun kehittämisen näkökulmasta. Uutta yritystoimintaa ei ole ohjelmista huolimatta paljoa jäänyt. Maaseutua ei pidetä elinvoimaisena katteettomilla lupauksilla ja lyhytnäköisillä kehittämisohjelmilla, eikä kannettu vesi kaivossa pysy!

Esimerkiksi palveluiden tuotannossa on mahdollisuuksia uuteen yritystoimintaan, sillä harvaan asuttujen seutujen palveluiden järjestämiseen tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja. Myös matkailulla on erityinen rooli maaseudun elinkeinona. Se vaikuttaa välillisesti monien muiden elinkeinojen kannattavuuteen ja mahdollistaa monipuolisempien palveluiden säilymisen myös vakituisten asukkaitten ulottuvilla. On kuitenkin selvää, että maanviljelijän on saatava tilaltaan kannattavuus. Suomen maataloutta ei voida rakentaa pelkkien sivuelinkeinojen varaan.

Arvoisa puhemies! Kuten alussa totesin, ilman kannattavaa maataloustuotantoa ei voi olla elävää maaseutua. Maatalousyrittäjien, kuin myös muiden maaseudulla toimivien yrittäjien, aktiivisuus ja yritteliäisyys ovat maaseudun elinvoimaisena säilymisen edellytys. Tätä yritteliäisyyttä ei saa lannistaa turhalla byrokratialla.

Lauri Kähkönen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudennäkymät eivät ole maaseutualueilla kovin valoisia. Työpaikat katoavat, suuret ikäluokat jäävät pois työelämästä, ja huoltosuhde heikkenee erityisesti syrjäisillä maaseutualueilla. Harvaanasuttujen alueiden turvallisuustilannetta kuvaavan raportin mukaan ihmisten kokema turvallisuudentunne on laskenut viimeisten vuosien aikana. Turvattomuutta herättää erityisesti pelko palvelujen katoamisesta.

Sosialidemokraattien mielestä maaseutupolitiikan tavoitteena pitää olla maaseudun elinvoimistaminen, rakenneongelmien lievittäminen, asukkaiden toimeentulon, palveluiden ja yhdyskuntien toimivuuden parantaminen sekä maaseudun kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden vahvistaminen asumisen ja yrittämisen sijaintipaikkana.

Nykyinen hallitus ei ole onnistunut aluepoliittisissa tavoitteissaan, mikä näkyy myös alueella asuvien ihmisten hätänä. Kajaanin opettajankoulutuksen ja Heinolan reumasairaalan lopetukset sekä hätäkeskusten määrän puolittaminen ovat tämän hallituksen aluepolitiikan viimeaikaisia konkreettisia käytännön toimenpiteitä. Ei ole ihme, että usko porvarihallitukseen alkaa maaseudulla loppua.

Maaseutupoliittinen selonteko on lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan hyvä, mutta ympäripyöreä ja vailla konkreettisia ja sitovia toimenpide-esityksiä. Selonteossa ei ole haluttu linjata tai onnistuttu linjaamaan tarkemmin harvaanasutuille alueille kohdennettavia erityistoimia. Toimenpiteet jäävät niin selonteossa kuin maa- ja metsätalousministeriön asettaman harvaanasutun maaseudun ongelmia selvittävän työryhmän raportissakin suurelta osin selvityksen tasolle. Maaseutu ei selviä pelkillä selvityksillä. Esityksien muuttamisilla päätöksiksi on todella kiire, mikäli harvaanasutun maaseudun tyhjentämistä halutaan edes hidastaa, ja tietysti päätökset tarvitsevat useimmiten myös rahaa.

Liikenneyhteyksillä on edelleenkin erittäin tärkeä merkitys alueiden kehittymiselle. Paikkakunnan saavutettavuus on yksi keskeinen kriteeri elinkeinoelämän toimintaedellytysten mutta myös yksityisten kansalaisten kannalta. Hallituksen lupaus varautua kaikkien tieluokkien jatkuvaan kohentamiseen ja uusien yhteyksien lisärakentamiseen ei ole uskottava, sillä perustienpidon ja muuan alemmanasteisen tieverkon nykyinen rahoitus ei riitä edes niiden säilyttämiseen nykytasolla. Mikä on maamme raideliikenteen tulevaisuus? Nykyinen rahoitustaso ei riitä pitämään rataverkkoamme edes tyydyttävässä, saati turvallisessa kunnossa. Myös kaukoliikenteen valtion ostoja ollaan leikkaamassa ensi vuoden osalta ja erittäin voimakkaasti seuraavalta vuodelta.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspalvelujen säilymisen varmistamista pidetään maaseutupoliittisen selonteon mukaan yhtenä keskeisenä tavoitteena. Ministeri Holmlundin päätös hätäkeskusalueiden karsimisesta kuuteen ei lisää turvallisuudentunnetta. Hätäkeskusalueiden laajetessa maantieteellisesti hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemus heikkenee ja nopea avunsaanti vaarantuu. (Ed. Lahtela: Ihmisten hätä kasvaa!) Hätäkeskusten väheneminen ja henkilöstön vajaus aiheuttavat yhteiskunnan keskeiselle turvallisuuspalvelulle hallitsemattoman riskin. Tämä merkitsee, ettei avuntarvitsija saa poliisin, pelastustoimen ja sairaankuljetuksen palveluita riittävän nopeasti.

Tuottavuusohjelman tavoitteita on kiristetty, ja tämä on aiheuttanut ongelmia poliisille ja Rajavartiolaitokselle. Poliisipartioiden alueet suurenevat, kun poliisilaitoksia yhdistetään. Syrjäseutujen palvelupisteitä on lakkautettu. Poliisin työajasta entistä suurempi osa menee byrokratian pyörittämiseen ja asiakkaiden kuljettamiseen paikkakunnalta toiselle. Niinpä poliisin toimintavalmiusajat ovat kasvaneet yksittäisillä paikkakunnilla huolestuttavan pitkiksi. Rajavartiolaitoksen tuottavuusohjelmasta johtuen henkilökunnan väheneminen niin sanotuilla ei-painopistealueilla heikentää perusvalvontaa ja mahdollisuutta reagoida eri valvontatilanteisiin. Sekä poliisissa että Rajavartiolaitoksessa tekniikan käyttö on hyvä apuväline, mutta silläkään ei voida korvata ihmistyötä.

Koko Suomen tulevan hyvinvoinnin ja talouden nousun perusta on kansallisesti ja alueellisesti keskeisen metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa. Tällä vaalikaudella kärjistyneen tilanteen korjaamiseksi hallitus ei ole tehnyt riittäviä toimia.

Suomi on suhteellisesti Euroopan suurimpia saaristomaita. Saaristo on kiistatta tärkeä osa suomalaista maaseutua. Saaristo-olosuhteiden kehittäminen on kuitenkin jätetty tästä selonteosta täysin pois. Sitä on pidettävä vakavana puutteena.

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa siirtää palveluiden tuottamista yhä enemmän yritysten ja kansalaisjärjestöjen vastuulle. Henkilöstön riittävyys, kuntien taloudellinen tila sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus edellyttävät palvelutuotannon tehostamista. Myös järjestöt voivat tuottaa palveluita siellä, missä yritysten palveluita ei ole, mutta palvelutuotannon päävastuuta ei voida siirtää vapaaehtoistyön varaan. (Ed. Lahtela: Ei se talkoilla hoidu!) Naapuriapu on hyvästä, mutta sen varaan ei voi jättää keskeisiä palveluja.

Riittämätön kuntien valtionosuus vaikuttaa erityisesti harvaanasutun maaseudun palvelujen järjestämismahdollisuuksiin. Kuntien on vaikea selvitä palveluvelvoitteista ja turvata lähipalvelut ilman valtion lisäpanostuksia. Selonteossa korostetaan hallituksen tavoitteen olevan kansalaisten julkisten palveluiden saatavuudesta huolehtiminen. Erityisesti on ihmeteltävä sitä, että keskusta on ollut keskeisesti myötävaikuttamassa niiden heikkenemiseen.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, on valitettavaa, että paikalla on ainoastaan ministeri Anttila. Olisi ehdottomasti toivonut, että täällä vähintään liikenneministeri Vehviläinen ja sisäministeri Holmlund olisivat olleet vastaamassa kysymyksiin ja ottamassa vastaan myös edustajien terveisiä. (Ed. Lahtela: Ei näytä kiinnostavan!)

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan parantaa maaseutuelinkeinojen mahdollisuuksia ja tukea maaseudun palveluja, turvallisuutta, työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä etätyötä. Myös toimivasta infrastruktuurista aiotaan huolehtia. Maaseutuselonteko on laaja asiakirja, jossa esitellään joukko yleisesti hyväksyttäviä ja tavoiteltavia asioita. Maa- ja metsätalousvaliokunta tulee mietinnössään astetta konkreettisemmalle tasolle, mutta ongelma hallitusohjelmassa, selonteossa ja mietinnössä on sama: rahaa ei löydy mistään.

Valtion kehysmenettelyssä vahvat valtiovarainministeriön virkamiehet ovat ottaneet niskalenkin heikoista poliittisista johtajista niin, että näivettävät ja kuristavat kehykset siirretään perintönä hallitukselta toiselle. Vielä ei ole löytynyt niin vahvaa pää- tai valtiovarainministeriä, joka haluaisi ja uskaltaisi repiä kehykset auki ja katsoa niiden taakse. (Ed. Satonen: Edustaja, nyt puhutaan maataloudesta!) Kehyslinjaukset tarkoittavat, että liikenneyhteydet rapistuvat, työllisyystoimiin ei osoiteta riittävästi rahaa ja isosta aluepolitiikasta — sellaisista panostuksesta, joka hyödyttäisi koko Suomea — ei voi edes puhua.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä on neljä lausumaa, jotka ovat oikeansuuntaisia ja tunnistavat keskeisiä tekijöitä maaseudun elinvoiman turvaamiseksi. Ensimmäisessä edellytetään, että hallitus huolehtii yhdenvertaisesti maaseudun infrastruktuurin ja palveluitten kehittämisestä. Toisessa vaaditaan, että kehitetään sellaisia aloja, joilla on erityisvahvuuksia, kuten hajautettu uusiutuvan energian tuotanto ja puhdas ruoka. Valiokunta haluaa myös huolehtia perus- ja soveltavasta tutkimuksesta samoin kuin koulutuksesta ylipäätään. Neljännessä lausumassa muistutetaan toimivamman yhteistyön tarpeesta eri hallinnonalojen ja viranomaisten välillä.

Niinköhän hallituksen ratkaisut tukevat näitä tavoitteita? Liikenneverkko rapistuu, tuottavuusohjelma karsii palveluita, ydinvoimaratkaisu ei tue vaihtoehtoisen, hajautetun energiatuotannon läpimurtoa, Kajaanin opettajankoulutus lopetetaan ja aluehallintouudistus uhkaa luoda uuden, keskittävän putkihallinnon, sellaisen hallinnon, jossa paikallinen asiantuntemus ja aloitteellisuus jäävät jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Selonteon lähetekeskustelussa muistutin, että perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus myös turvallisuuteen, niin kuin valiokunta mietinnössä aivan oikein korostaa. Mutta mikä on tilanne maaseudulla? Valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkeva leikkauslista karsii ne viimeisetkin valtion palvelut sieltä, missä niitä kyetään vähiten puolustamaan eli pienistä ja keskisuurista kunnista.

Näin on myös turvallisuuteen liittyvien palveluiden kanssa. Poliisi, Tulli ja Rajavartiosto kamppailevat tehtävien ja henkilöstön riittävyyden välillä. Kun työntekijöitä on auttamatta liian vähän, ministeriössä on keksitty lääkkeeksi viranomaisten tehtävien sekoittaminen. Sekapartioista uhkaa tulla sekopartioita, jos eri viranomaisten perustehtävät ja toimivaltuudet sotketaan. Eikä hallituksen hätäkeskusratkaisu ainakaan lisää turvallisuutta maaseudulla, jos ei missään muuallakaan. Turvallisuuteen liittyvissä asioissa hallitusohjelma ja maaseutupoliittinen selonteko ovat kauimpana reaalimaailmasta.

Arvoisa puhemies! Mitä hullummaksi maailma menee, sitä arvokkaammaksi nousee maaseutu ja sen elämänpiiri. Maaseudulla on myös paljon mahdollisuuksia. Perusajatus niiden hyödyntämiseksi on, että paikalliset ihmiset voivat vaikuttaa omiin asioihinsa mahdollisimman paljon. Jos valtio kerran vetäytyy näiltä alueilta, niin voisihan se vetäytyä myös turhasta säätelystä, ylhäältä alas käskyttämisestä ja antaa omaehtoiselle kehittämiselle aidosti elintilaa. Vastuuhan joka tapauksessa kannetaan aina paikallisella tasolla.

Ikävä esimerkki hallituksen toimista on työvoimapalvelulain muutos, koska se kaventaa kolmannen sektorin työllistämisedellytyksiä. Myös riittämättömiä työhallinnon määrärahoja hallinnoidaan tiukasti ministeriöstä käsin, ja vieläpä niin että viime vuonnakin rahoja jäi käyttämättä yli 30 miljoonaa euroa.

Maaseudulla tulee luopua myös isojen, yksittäisten hankkeiden harhasta. Vaikka ne, kuten esimerkiksi kaivokset, tärkeitä ovatkin, ei maaseudun tulevaisuutta voi kestävästi rakentaa muun kuin oman näkemyksen, sitoutumisen ja aloitteellisuuden varaan. Se tarkoittaa myös paikallisen kulttuurin kunnioittamista yhtälailla ruotsinkielisillä kuin pohjoisilla kolmen eri saamenkielen alueilla. Kulttuurinen erilaisuus on myös valtava voimavara, jota ei ole hyödynnetty edes matkailussa riittävästi. Aineellisen panostuksen rinnalla täytyy muistaa myös panostus henkiseen ja sosiaaliseen pääomaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Se selonteossa ja mietinnössä jää valitettavasti jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Monet maaseutumaiset seutukunnat ja niiden keskuspaikat ovat kokeneet kovia rakennemuutoksen myötä. Ne työpaikat, joita viime vuosien aikana on suljettu, eivät enää avaudu. Jos valita saisi, niin sata kymmenen työntekijän yritystä olisi aina parempi kuin yksi tuhannen hengen yritys. Monipuolinen pienyritysrakenne antaa paremman turvan kausi- ja suhdannevaihteluita sekä taloudellista taantumaa vastaan. Siksi pienyritysten toimintaedellytyksistä tulisi huolehtia erityisesti. Tällaisia toimia voisivat olla muun muassa vapaan poisto-oikeuden käyttöönotto, yrittäjän perheenjäsenten työttömyysturvaoikeuden selkeyttäminen sekä viranomaisten hankintaosaamisen parantaminen. Omalla paikka- ja seutukunnalla annettava koulutus muun muassa lukioissa ja ammattikouluissa on tärkeää niin työnantajille kuin -tekijöillekin.

Jos uusiutuva energia, metsätalous ja kehittyvä puuosaaminen ovat maaseudun parhainta pääomaa, niin miksi avata esimerkiksi Metsähallituksen kausitöitä sellaiselle kilpailulle, joka mahdollistaa urakoiden karkaamisen ulkomaiselle työvoimalle? Jos maaseudulla ei ole työtä, ei siellä ole toimeentuloakaan. Se tarkoittaa valikoivaa muuttoliikettä, ikärakenteen vinoutumaa ja heikompaa huoltosuhdetta, jatkuvaa negatiivisen kehityksen kierrettä. Siksi tarvitaan viesti siitä, että mietinnössäkin mainitut toimet muuttuvat todeksi pikimmiten.

Tärkeintä on vakauttaa valtio—kunta-suhde ja huolehtia riittävistä työllisyyspoliittisista toimista. Se antaa aikaa ja elintilaa uudelle aluepoliittiselle kasvustrategian tielle, jossa heikosti menestyneet alueet saadaan hyödyntämään omat resurssinsa täysimääräisesti. Silloin kaikki alueet kohottavat kansantalouden kantokykyä ja vähentävät tarvetta alueellisille tulonsiirroille.

Arvoisa puhemies! Paheksun, niin kuin sosialidemokraattienkin ryhmäpuhuja, sitä, että ministeriaitiossa ei ole useampaa ministeriä vastaamassa ja osallistumassa näin tärkeään asiakeskusteluun.

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on pienten kaupunkien ja laajan maaseudun maa. Vihreiden mielestä on pidettävä huolta myös syrjäisten alueiden ihmisistä. Se on yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden edellytys.

Ilmastonsuojelu antaa maaseudulle mahdollisuuksia. Tavoite hajautetusta uusiutuvasta energiasta on hyvin toteutettavissa maaseudulla, missä riittää puuhaketta sähkön- ja lämmöntuotantoon sekä materiaalia biokaasutukseen ja tuulisia paikkoja tuulimyllyille.

Palveluiden tuottamiseen on löydettävä uusia keinoja valtion, kuntien, kolmannen sektorin ja yksityisten tahojen yhteistyöllä. Syrjäseuduille esimerkiksi terveys- ja kirjastopalveluja voi tuoda kumipyörilläkin. Hallintorakenteiden mullistuksessa on oleellista tukea yhteisöllistä kylä- ja paikallistoimintaa. Kyläyhteisölle on tärkeää, että sen kohtaamispaikat säilyvät, ja siinä kyläkoulut ovat avainasemassa. Niitä voidaan käyttää nykyistä enemmän monen palvelun kylätaloina.

Suomen ikääntyminen kohdataan vahvimmin maaseudulla. Vanhuksia on hoidettava hyvin ja inhimillisesti. On tärkeää, että ikääntymisen tuomat kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti kuntien kesken ja valtion kanssa.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian tuotanto tarjoaa tulomahdollisuuksia raaka-aineiden tuotannolla, energian myyntituloina sekä maanvuokratuloina.

Maaseutu tarvitsee monimuotoista yrittäjyyttä. Pienille yrityksille neuvonta-, rahoitus- ja kehittämispalvelut ovat tärkeitä, ja niiden toimintaa helpottaisi hallinnollisten velvoitteiden keventäminen. Nopeat laajakaistayhteydet ovat keskeisiä, ja on huolehdittava myös osaavan työvoiman saatavuudesta. Kaupan suuryksiköiden sijoittuminen taajamien ulkopuolelle on estettävä, sillä se heikentää pienten kyläkauppojen kannattavuutta ja on ympäristölle haitallista.

Raideliikenteeseen tarvitaan uusi visio, jossa siirrytään ratojen rapisuttamisesta niiden nopeutettuun kunnostukseen. Pääradat on pidettävä kunnossa ja uusia sivuyhteyksiä luotava ja kunnostettava. Meillä on lukuisia rataosuuksia, joissa on parinkymmenen vuoden sisään luovuttu henkilöliikenteestä. Tarvitaan toimintastrategia, jossa suunnitelmallisesti palautetaan ratoja henkilöliikenteelle. Vihreä ryhmä korostaa raideliikenteen tärkeyttä.

Vihreiden mielestä eläinten kohtelun vähimmäisvaatimusten tulee perustua kunkin eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen. Vihreät vaativat eettistä eläinten kohtelua ja kestävää tuotantoa. Sioilla pitää olla mahdollisuus tonkimiseen, liikkumiseen ja päivänvaloon. Turkistarhauksesta siirtymistä muille aloille, kuten bioenergian tuottoon ja maaseutumatkailuun, pitää kannustaa. (Ed. Lahtela: Entä lehmät?)

Luomutuotannossa ja gmo-vapaudessa meillä on mahdollisuus, jota ei pidä hukata. Gmo-vapaat alueet lisäävät kuluttajan luottamusta ja turvaavat tulevaisuudessa eettisen tuotannon. Luomutuotantoon panostamisessa on petrattava ja toteutettava viivyttelemättä luomumarkkinoiden kehittämisen strategiatyöryhmän jo vuonna 2006 esittämät toimenpiteet. Vihreät tavoittelevat luomulle 20 prosentin osuutta vuoteen 2015 mennessä.

Maataloudessa on jatkettava työtä ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Sisävesien ja Itämeren tilan kannalta ravinteiden parempi hyödyntäminen ja lannoituksen vähentäminen on tarpeellista. Ylilannoitettuja, vesistöjen varsilla sijaitsevia peltoja pitäisi poistaa viljelystä ja kunnostaa laidunnuksella. Maataloustukijärjestelmä on uudistettava siten, että byrokratiaa vähennetään ja tuettavat ympäristötoimenpiteet ovat aidosti vaikuttavia.

Maaseutumatkailuun liittyy maaseutumaisemien säilyttäminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen. Perinteiset laidunnustavat, pehmeä metsien käsittely, peltojen säilyminen viljeltyinä sekä vanhojen rakennusten kunnossapito ja kulttuuritarjonta ovat tärkeitä tekijöitä matkailun vetovoimaisuudelle. Maaseudun perinnemaisemien hoito onkin jäänyt liian vähälle huomiolle. Iso osa Suomen uhanalaisista eliöstöistä on ketolajeja, kuten perhosia ja ketokukkia.

Turpeen energiakäyttöä on ilmastosyistä vähennettävä, sillä turve ei ole uusiutuva luonnonvara ja tuottaa kivihiiltäkin suuremmat ilmastopäästöt. Tarvitaan kansallinen strategia vähittäiselle turpeesta luopumiselle. Vihreät yhtyvät tutkijoiden vaatimukseen, että nykyinen turvetuotanto on suunnattava ojitetuille, jo luontoarvonsa menettäneille soille.

Metsäteollisuudella on edelleen merkittävä rooli Suomessa, vaikka maailmanmarkkinoiden muutokset muuttavatkin alaa. Kasvun mahdollisuuksia on uusissa tuotteissa, kuten biomuovit, lääkeaineet ja muut puubiokemian tuotteet. Bioenergiassa ja sahateollisuudessa on paljon kasvupotentiaalia. Puurakentamista on lisättävä merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Metsätalouden vaikutus on hyvin monitahoinen. Voimakas metsien muokkaus ja yksilajisten puupeltojen suosiminen köyhdyttää metsäluontoa. Metsien käyttö täytyy sovittaa yhteen luonnonympäristöjen turvaamisen kanssa. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää metsien suojelun tuntuvaa lisäämistä ja uusien luonnonmukaisten kasvatusmenetelmien edistämistä. Vihreät vaativat metsälain uudistusta, joka tunnustaa jatkuvan kasvatuksen menetelmän hyvänä ja kestävänä vaihtoehtona.

Maaseutupolitiikka on valtava kirjo, johon liittyvät ihmiselämän tärkeät elementit: elanto, työpaikka, turvallisuus, ruokatalouden omavaraisuus, virkistys ja luonto. Elävän maaseudun ylläpito maksaa mutta ehdottomasti kannattaa. Maaseutuvaikutusten arviointia tarvitaan poliittisten päätösten tueksi. Hyvinvoiva maaseutu on myös kaupunkien etu.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Världens livsmedelsförsörjning måste tryggas, klimatförändringen tyglas och biodiversiteten säkras. De här stora utmaningarna kommer att förändra, ja, lyfta landsbygdens samhälleliga och globala roll. För att vi, jordens befolkning, ska kunna svara på de här utmaningarna måste de resurser som landsbygden och dess invånare förfogar över tas tillvara på bästa möjliga sätt.

Svenska riksdagsgruppen betonar att landsbygdens resurser kan tillvaratas och tjäna samhället endast om landsbygden är befolkad och livskraftig. Ett lönsamt lantbruk med binäringar är en absolut men ändå inte tillräcklig förutsättning för en levande landsbygd. Landsbygden behöver en mångsidig näringsstruktur, vilket i sin tur förutsätter en fungerande infrastruktur. Grundläggande service och fungerande kommunikationer måste garanteras i hela landet. Fungerande trafik-, informations- och sociala förbindelser samt tillräcklig grundläggande offentlig service såsom en kvalitativt högtstående skola, hälsovård och postgång samt privat service som butik och bank måste finnas tillhanda för att landsbygden ska hållas befolkad.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa maaseudun osuus maan kokonaispinta-alasta on EU:n suurin, ja asukastiheytemme pienimpien joukossa. Alle kymmenesosa Suomen väestöstä asuttaa kiinteästi yli puolta maamme kokonaispinta-alasta, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia kunta- ja palvelurakenteelle ja julkisen vallan vastuulla oleville palveluille.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomessa ei voi, eikä tulekaan, erottaa kaupunkeja ja maaseutua toisistaan, koska on kyse kokonaisuudesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy tähän näkemykseen ja muistuttaa, että jonkin alueen marginalisoinnilla voi olla suuria kielteisiä vaikutuksia koko maalle. Kapeakatseinen väestöpohja-ajattelu ei sovellu Suomen kaltaiseen maahan, jonka pinta-ala on suuri, mutta väestö verraten pieni.

Julkisten peruspalveluiden tarve ja oikeus niihin on sama asuinpaikasta riippumatta. Yhtälö ei ole helppo ja erilaiset, alueellisista erityispiirteistä johtuvat palveluratkaisut on löydettävä ja myös sallittava. Alueelliset erityispiirteet tulee aina huomioida päätöksenteossa. Valtiolla on tässä suuri vastuu myös sen tarkistaessa toimintamuotojaan.

Arvoisa puhemies! Laajojen poliittisten, maaseutua suoraan tai välillisesti koskevien päätösten yhteydessä tulee tehdä maaseutupoliittisten vaikutusten arviointi samalla tavalla kuin nykyisin tehdään ympäristövaikutusten arvioinnit. Maaseutuvaikutusten arvioinnin suorittamisella voidaan etukäteen ennakoida ja arvioida eri päätösten vaikutukset maaseutuun, erityisesti koskien päätöksiä, jotka vaikuttavat eri tavoin kaupunkiin ja maaseutuun.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä yhteispalvelupisteet ovat hyvin toimiva konsepti. Asukkaiden tulee voida saada yhteys sekä kuntaan että valtion palvelujen järjestäjiin samassa paikassa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä myös julkisen sektorin yhteistyömahdollisuuksia kolmannen sektorin kanssa tulee kehittää maaseudulla. Painotamme kuitenkin sitä, että vastuu julkisista palveluista säilyy kuitenkin nimenomaan julkisella sektorilla.

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen poängterar att den tredje sektorns verksamhetsförutsättningar på landsbygden inte får försvåras av den byråkrati och de krav som åläggs dem och som ofta är utarbetade för stora enheter. På bland annat den här punkten måste myndihetspraxisen utvecklas. I takt med att kommunerna blir snarare regionala än lokala enheter måste större utrymme också ges för lokala byagemenskapers autonomi och inflytande över sin framtid.

Tre övergripande målsättningar ingår i redogörelsen: Förbättring av livskvaliteten på landsbygden, utveckling av landsbygdsnäringarna samt utveckling av ett landsbygdspolitiskt system. De prioriterade områdena är omfattande, men de konkreta åtgärderna i redogörelsen kunde ha varit flera. Vad gäller landsbygdsnäringar ligger grunden för tillväxt på landsbygden i de personer som tillvaratar landsbygdens möjligheter och förverkligar dess potential. Svenska riksdagsgruppen poängterar myndigheternas roll och funktion i att skapa goda förutsättningar för landsbygdsföretagande.

Jordbruket och lantbruksgårdarna har en central roll som livsmedelsproducenter, markägare, skogsägare och i dag även som serviceproducenter utanför det traditionella jordbruket. De utgör också grunden för hela livsmedelskedjan som sysselsätter hundratusentals människor i olika branscher i dag. De är också centrala för att den ökade användningen av förnyelsebara energikällor på landsbygden ska kunna förverkligas och för att det öppna kulturlandskapet ska kunna bevaras.

Också fiskerinäringen är en av de traditionella kustnäringarna och dess betydelse för tillgången på inhemska livsmedel kan inte understrykas tillräckligt. Dess framtid måste säkerställas med tanke på såväl livsmedelsproduktion, självförsörjning, sysselsättning som kultur. I det här sammanhanget vill jag också lyfta fram att pälsdjursnäringen åtminstone lokalt har en stor ekonomisk betydelse och är en viktig sysselsättare på landsbygden.

Primärlivsmedelsförädlingen och produktionen av närmat och ekologisk mat stöder småföretagandet och besöksnäringen på landsbygden. För att främja användningen av närmat bör upphandlingskriterierna och distributionskanalerna för närproducerad mat förändras så att också små leverantörer ges rättvisa konkurrensmöjligheter. Svenska riksdagsgruppen efterlyser flexibilitet i myndighetsförfaranden gällande exempelvis verksamhetsförutsättningarna för gårdsslakterier och annan primär livsmedelsproduktion.

Arvoisa puhemies! Maatalous on maaseudun moottori. Samalla elinkeinorakenteet muuttuvat jatkuvasti. Maaseudun elinkeinorakenteen monipuolisuus on tärkeä tulevaisuuden lähtökohta. Maaseudun elinkeinoelämä tarvitsee entistä useampia kivijalkoja, ja siksi politiikassa tulee jättää tilaa uusille ajatuksille ja innovaatioille, jotka kehittävät maaseudun elinkeinorakennetta. On syytä nähdä paikallisiin, alueellisiin, kansallisiin ja globaaleihin haasteisiin liittyvät paikalliset mahdollisuudet, ei vähiten ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyen. Sen takia juuri viimeviikkoinen hallituksen uusiutuvan energian paketti oli Suomen maaseudun kannalta ehkä paras yksittäinen uutinen pitkään pitkään aikaan.

Allt fler unga kvinnor flyttar från landsbygden till tillväxtcentra och det behövs attraktiva arbeten för att hålla dem kvar. Inte minst här utgör distansarbete en möjlighet som bör understödas och utvecklas i offentliga organisationers, den privata sektorns och den tredje sektorns verksamhetsplanering. Distansarbete bör målmedvetet underlättas och stödjas med skatterelaterade åtgärder och genom att distansarbete accepteras som en naturlig del av arbetslivet.

Värderade herr talman! Svenska riksdagsgruppen stöder linjedragningarna i redogörelsen och de slutsatser som jord- och skogsbruksutskottet kommit fram till i sitt betänkande, och understryker samtidigt att långsiktiga, hållbara lösningar och en alltjämt livskraftig landsbygd, som utgör en resurs för hela landet, skapas och upprätthålls endast om sociala och naturmässiga kapital beaktas när såväl politiska som ekonomiska beslut görs. Traditionellt centrum- och periferitänkandet är inte längre gångbart i nätverkssamhället. Landsbygden med dess byar befinner sig i flera avseenden i utvecklingens centrum mera än i periferin.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksella on ollut itseironiaa, kun se on keksinyt selonteolle nimen: Maaseutu — ja hyvinvoiva Suomi. Meillä on todella laaja taantuva maaseutu ja erikseen hyvinvoiva Suomi tänä päivänä.

Laajat maaseutualueet elävät jälleen vaikeita aikoja. Muistamme, kuinka vuonna 1966 alkoi ensimmäinen maaseudun raju alasajo sosialidemokraattien, maalaisliitto-keskustapuolueen ja kommunistien toimesta. Silloin Paasion hallitus laati ensimmäisen niin sanotun paras-hankkeen eli maaseutukuntien tappolistan ja sai maaseudulla rajun alasajon. Se kuitenkin sammui kansan ja Veikko Vennamon vastustukseen. Nyt toteutetaan historian toista, Vanhasen hallituksen Paras-hanketta, joka monissa maaseutukunnissa koetaan hyvin kipeänä. Onpa meillä uusi Vennamokin, joka tosin viihtyy Brysselin lihapatojen ääressä kaukana maaseudun murheista.

Näinä välivuosikymmeninä 1970- ja 1980-luvuilla harjoitettiin aluepolitiikkaa. Maaseutu pysyi kohtuullisesti hengissä. Peruspalvelut säilyivät ja kuntia vahvistettiin valtionosuuksilla. Perheviljelmät menestyivät, yrityksiä syntyi ja maaseudun väestöllä oli uskoa tulevaisuuteen.

1990-luvulla Euroopan unioni ja raaka markkinatalous toivat uuden maaseudun alasajoaallon. Maatalous- ja aluepolitiikka luovutettiin EU:n päätösvaltaan. EU saneli tiukat säädökset ja loi ylimitoitetun valvontabyrokratian. Kuuluisa EU-raha on Brysselin kautta kalliisti kierrätettyä omaa rahaamme, ei mitään muuta.

Arvoisa puhemies! Vanhasen kahden hallituksen aikana vuodesta 2003 alkaen maataloustulo on romahtanut neljänneksen. Maatilojen lukumäärä on lähes puolittunut. Monet suomalaiset syövät brasilialaisia pihvejä ja puolalaisia perunoita. Kyläkauppa- ja koulukuolemat ovat kiihtyneet. Valtio ei pidä tiestöäkään kunnossa. Laajakaistan rakentaminen jää liian suurelta osin kuntien kustannettavaksi. Maaseudun postipalveluitakin uhkaa raju heikkeneminen.

Hallitus on keskittänyt poliisin, verottajan, oikeuslaitoksen sekä työ- ja elinkeinoalan palveluita maakuntakeskuksiin. Hätäkeskusuudistuksen myötä jopa ihmisten turvallisuus vaarantuu. Maaseudun väki maksaa kyllä täydet verot, mutta palvelut ovat usein kymmenien kilometrien päässä.

Maatalous on maaseudun perusta. Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti kuitenkin 19.4.2010, siis viime viikolla, seuraavasti: "Matti Vanhasen - - toinen hallitus on ollut maanviljelijöille pettymys. Hallitusneuvotteluiden jälkeen odotukset olivat korkealla, sillä viljelijöille luvattiin vaikka mitä." MTK:n toinen puheenjohtaja Mauno Ylinen totesi, että "kaikki asiat ovat hautautuneet työryhmiin". Pelkästään maatalouden osalta maa- ja metsätalousministeriö on asettanut 17 työryhmää. Missä ovat tulokset? Maanviljelijä Arto Ojakoski Orivedellä totesikin, että "päättäjät ovat epäonnistuneet kaikessa 2000-luvulla". Näin kovaa tekstiä tulee maatalous- ja maaseutuväestöltä tänä päivänä.

Omaatuntoaan rauhoittaakseen Vanhasen hallitus antoi Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi -nimisen maaseutupoliittisen selonteon. Valiokunnat ovat siihen ansiokkaasti paneutuneet. Tämä työ ei saada jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.

Arvoisa puhemies! Selonteko sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö lausuntoliitteineen sisältää monenlaisia erittäin hyviä ajatuksia ja tavoitteita. Suurin toivo on pantu uusiutuvaan kotimaiseen energiaan, jonka taannoin odotettiin luovan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja maaseudulle. Hallitus ilmoitti kuitenkin viime viikolla miljardien panostuksen tuloksena syntyvän kymmenessä vuodessa vain noin 6 000 maaseututyöpaikkaa. Eilisessä Maaseudun Tulevaisuudessa asiantuntijat tyrmäsivät tämänkin luvun liian suurena. Bioenergia on todella tärkeää, mutta maaseudun alasajoa se ei pysäytä. Tarvitaan paljon muita toimenpiteitä sen rinnalla.

Maaseudulla tarvitaan ihmisiä, työtä, palveluita ja toimiva infrastruktuuri. Perusasioita ovat tie- ja tietoliikenneyhteydet. Alemman asteista tiestöä tulee parantaa. Laajakaistaohjelma on toteutettava maaseudulla valtion varoin. Postipalvelujen alasajo on estettävä. Ilman näitä ei ole elävää maaseutua.

Niin sanottu kouluverkkokerroin tulee palauttaa kuntien valtionosuuksiin, jotta maaseudun kyläkoulujen joukkokuolema voidaan katkaista. Kyläkauppojen toimintatukeen tarvitaan panostuksia. Valtavat ideaparkit, joita pääministeri on voimallisesti puolustanut ja ministeri Vapaavuori rahamiesten painostuksesta huolimatta vastustanut, vievät kannattavuuden pienkaupoilta noin 100 kilometrin säteellä. Hypermarketit vapaine aukioloaikoineen ovat siis tehokas keino maaseudun alasajossa. Niitä ei tule suosia.

Maaseudun elinkeinopolitiikassa muun muassa Helsingin yliopiston Mikkelin Ruralia-yksiköllä on monenlaisia mainioita ehdotuksia. Tarkemmin niihin menemättä totean, että ne tulee toteuttaa.

Yhdymme myös siihen, että maaseutu tulee ottaa kaikessa päätöksenteossa niin kunta-, palvelu- ja elinkeinoasioissa kuin aina eläkepolitiikkaan asti vahvasti huomioon. Jokaisen ratkaisun maaseutuvaikutukset tulee arvioida.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy kaikkiin selonteossa ja siitä laadituissa lausunnoissa ja mietinnössä esitettyihin tavoitteisiin ja lupauksiin. Maaseudulla asuu Suomen kansalaisia, jotka odottavat katetta näille lupauksille. Toivo on pantava kuitenkin seuraavaan hallitukseen.

Arvoisa puhemies! Jotta maaseutu olisi myös hyvinvoivaa Suomea, tulee siellä vahvistaa peruspalveluita ja monipuolista elinkeinotoimintaa. Jotta hallituksen politiikka tulevaisuudessa olisi nykyistä tuloksellisempaa, ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lausuman mietinnössä esitettyjen lisäksi:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus parantaa kyläkoulujen ja -kauppojen toimintaedellytyksiä, estää postipalveluiden heikkenemisen ja lisää valtion rahoitusta alemman asteisen tiestön sekä nopeiden tietoliikenneyhteyksien kehittämiseen ja muutoinkin tehostaa maaseutupolitiikkaa."

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman maaseutua ei olisi Suomea. Harvassa ovat ne suomalaiset suurkaupungeissa, joilla ei ole juuria maaseudun muhevassa mullassa, korpikuusten juurella. Tämä osoittaa suomalaisten muuttoliikkeen suunnan viime vuosikymmeninä: pois maalta suuriin kaupunkeihin ja kyläkeskuksiin. Nykyhallituksen politiikka on jatkanut vanhaa maaseudun ja talonpojan tappolinjaa. Kaupunkilaistuneet porvaripuolueet ovat unohtaneet luonnonsuojeluväen painostuksesta juurensa ja pyrkineet kaikin tavoin hankaloittamaan maalla asumista tarkoituksenaan tappaa maaseutu lopullisesti ja tehdä siitä suuri vihreiden ulkoilmamuseo. Perussuomalaiset eivät pakon edessäkään suostu tähän. (Ed. Salo: Ne pakenee Brysseliin!)

Nyt käsittelyssä olevassa selonteossa ei ole otettu tarpeeksi huomioon alempiasteisen tiestön suorastaan kurjaa tilaa, (Ed. Pulliainen: Sieltäkö ne persut löytyy?) joka on suuri uhka maaseudulla asumiselle. Meille perussuomalaisille jokainen kunnossa oleva tie, maalattu maatalo ja asukas kertovat elävästä maaseudusta. Kyläyhdistykset ja erilaiset seurat tuovat eloa ja virikkeellisyyttä, joiden tukemiseen tarvitaan valtion toimenpiteitä. Myös kyläkoulujen säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää lapsiperheiden maalla-asumisen mahdollistamiseksi.

Hallitus päätti äskettäin maaseutua koskevasta laajakaistahankkeesta. Sen mukaan asukas joutuu pulittamaan omasta kukkarostaan enintään kahdelta viimeiseltä kilometriltä aiheutuvat kaapelinvetokustannukset. Tässäkin voittajia ovat asutuskeskukset ja häviäjiä maaseudun asukkaat. Perussuomalaiset eivät hyväksy maaseudun ja kylien asukkaiden eriarvoistamista. Tietoliikennekaapelin tulisi ulottua korvauksetta jokaisen asukkaan kotiovelle asti. Vain tämä takaisi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden Suomen kansalaisten välillä. Tämä edistäisi uusien asukkaiden tuloa pieniin kuntiin, joissa veronmaksajia kipeimmin kaivattaisiin.

Arvoisa puhemies! Entäpä sitten jätevesiasetus, tuo ympäristöministeriön ja hallituksen suuri typeryys? Täyttä roskaa koko asetus. Jopa 10 000 euron arvoiset jätevesien käsittelylaitosinvestoinnit jäävät taatusti tekemättä tuhansilta mökin mummoilta ja vaareilta nuorista lapsiperheistä puhumattakaan. Vika ei ole maaseudun asukkaissa, vaan vika on tämän hallituksen politiikassa. Erityisesti kokoomukselle EU on nyt koti, uskonto ja isänmaa. Niellään kaikki teesit, tekstit ja ajatelmat, mitä Brysselin virkamiehet keksivät tuottaa, (Ed. Kankaanniemi: Soini niitä tekee!) ja sovelletaan niitä käytäntöön miettimättä yhtään sitä, miten se vaikuttaa Suomeen ja suomalaisiin.

On ollut maaseudun kansanedustajana surullista huomata, että viimeisen kolmen vuoden aikana on säädetty useita lakeja, joilla on poljettu surutta maaseudun asukkaiden oikeuksia ja etuja. Tätä on keskustan johtaman hallituksen maaseutupolitiikka. (Ed. Pulliainen: Nyt on keskustan vuoro saada turpiinsa!)

Maaseutupolitiikkaan kuuluu oleellisena osana turvallisuus ja palvelut. Hallituksen päätös niputtaa hätäkeskuksia muutamiin suuriin yksiköihin tulee olemaan käytännössä katastrofi. Työntekijät eivät jaksa, ja ihmiset jäävät ilman apua. Syy ei ole pelastushenkilökunnan, vaan hallituksen keskittämispolitiikan. Rajavartiosto rajojemme turvana on tällä tahdilla kohta vaan kaunis muisto, puhumattakaan poliiseista, joiden resurssit eivät riitä kohta kuin vain kaupungeissa partioimiseen. Entäpä posti ja muut elämään kuuluvat peruspalvelut, kuten pankit, apteekit, ruokakaupat ja lääkärit? Poissa ovat.

Maaseutua alennetaan parhaillaan kakkosluokkaan, ja siitä osoituksena on ehdotus postinjakelun siirtämisestä hitaammaksi kakkosluokan palveluksi. Postin saapuminen perille maaseudulla viivästyisi vuorokaudella ja samalla kohotettaisiin reuna-alueiden postimaksuja korkeammiksi verrattuna keskustaajamiin.

Työpaikkoja, niitä maaseutu tarvitsee. Ja niitä maaseutu myös tuottaa, jos niin halutaan ja siihen annetaan mahdollisuus. On ilahduttavaa huomata, että hallitus on vihdoinkin tullut perussuomalaisten linjalle, mitä tulee maaseudun työpaikkojen lisäämisen suhteen. Niin sanotun risupaketin teko osana pitkän tähtäimen energiapoliittisia linjauksia luo maaseudulle uutta työtä ja hidastaa autioitumista. Toivottavasti tämä energiapäätös risupaketteineen ei jää vaali- ja ydinvoimapropagandaksi, jolla ostetaan ääniä paitsi eduskuntasalissa ydinvoiman taakse myös kansalaisten ääniä tulevissa eduskuntavaaleissa.

Viime aikojen hallitukset ovat harjoittaneet lähinnä maaseudun autioittamisprojekteja onnistuen siinä valitettavan hyvin. Osoituksena siitä on esimerkiksi Kemera-rahoitus, jonka jatkuva alimitoitus osaltaan syö edellytyksiä maaseudulla asumiselta. Tällekin vuodelle suunnatut Kemera-rahat ovat loppumassa jo nyt.

Arvoisa puhemies! Maaseutupolitiikkamme on oltava suomalaisten käsissä, ei Brysselin byrokraattien. Ja ihmettelen lisäksi, missä muut ministerit ovat täältä aitiosta. Pahoittelen sitä.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa, sen puheenjohtajaa ja koko valiokuntaa, erittäin hyvästä ja kattavasta mietinnöstä. Samoin kiitokset muille valiokunnille, jotka ovat tästä selonteosta oman lausuntonsa antaneet. Yhdyn mietinnössä esitettyihin valiokunnan päätelmiin ja päätösehdotuksiin. Ne antavat hyvän pohjan jatkotyölle.

Maaseutupoliittisessa selonteossa korostuu selkeästi se, että elinvoimaisen ja hyvinvoivan maaseudun on oltava koko kansakunnan yhteinen intressi, etu ja voimavara. Tästä on lähdettävä, että se on meidän kaikkien yhteinen asia, ja tämä korostuu erittäin hyvin valiokunnan mietinnössä.

Samalla on hyvä muistaa, että Suomi on Irlannin kanssa Euroopan unionin maaseutumaisin maa ja pääosin pienten keskusten, kylien ja haja-asutuksen aluetta. Eli meille, jos kelle, maaseutu on erinomainen voimavara. Kun nämä globaalit trendit ja erityisesti ennustettavissa oleva ruokakriisi, ruokapula, varmasti lähestyvät, silloin maaseudun mahdollisuudet, voimavarat, nousevat erittäin tärkeään rooliin.

Sitten täällä valiokunnan puheenjohtaja korosti, aivan oikein, tätä maaseutuvaikutusten arviointia ja nimenomaan sen tekemistä etukäteen, ja se on asia, johon jatkossa pitää ehdottomasti panostaa. Tämä on sen takia tärkeää, että jos tämän maaseudun kehittämisessä onnistutaan, niin sen pitää olla poikkihallinnollisesti hoidettu homma — niin kuin täällä on nyt todettu, muitakin ministereitä tässä keskustelussa olisi kaivattu, mutta kyllä heitä varmaan sitten vuorollaan sopivassa tilanteessa tulee, eli yhteistyötähän me hallituksessa teemme.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, muutama sana ryhmäpuheenvuoroissa esiin nostetuista asioista.

Se, mikä itseäni nyt tässä kun näitä puheenvuoroja kuuntelin, vähän jäi puhuttelemaan, on se, että täällä erittäin monessa kohdassa, ihan oikein, korostetaan, että viljelijät tarvitsevat kohtuullisen tulotason. Se pitää turvata niin kotimaisen kuin EU:nkin maatalouspolitiikan toimin. Nyt on vaan niin, että me emme markkinoihin pysty vaikuttamaan, ja se puoli on näissä puheenvuoroissa jäänyt äärettömän vähälle, sen pohtiminen, mikä merkitys suomalaisen maatalouden tulonmuodostuksessa ja viljelijän toimeentulon turvaamisessa on sillä, mitä tapahtuu markkinoilla. Siihen toivoisin, että enemmän paneuduttaisiin, koska niitä markkinoita me emme pysty käskemään.

Hallituksen toimet ovat ainoastaan tukipolitiikka ja veropolitiikka, ja mehän olemme tällä vaalikaudella kyllä merkittävästi panostaneet — toisin kuin täällä eräissä puheenvuoroissa väitettiin — esimerkiksi Maatilatalouden kehittämisrahastossa on 270 miljoonaa euroa rahaa tällä vaalikaudella, (Ed. Rajamäki: Paljonko puuttuu?) viime vaalikaudella oli 64 miljoonaa euroa, niin onhan siinä nyt vallan valtava ero. Sitten on panostettu biokaasulaitoksiin, polttoaineen, sähköveron palautusta on korotettu, pakollisen pääomaosuuden poisto verotuksessa toteutui tämän vuoden alussa, valtion lainojen korkotukea tullaan yhdenmukaistamaan, eli vuoteen 2007 mennessä otetuille korkotukilainoille viljelijöiden omavastuu tulee olemaan yksi prosentti jne. jne. En lähde luettelemaan, mutta tämä on minusta tärkeä asia huomata, että mikä on markkinoiden merkitys.

Kokoomuksen puheenvuorossa todetaan: "Hallitusohjelmaan kirjattiin maatalouspolitiikalle kunnianhimoiset tavoitteet, mutta kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä näiden tavoitteiden saavuttamisessa olisi voitu onnistua paremminkin. Erityistä huolta tuleekin kantaa jatkuvuudesta maaseudulla." Siitä jatkuvuudesta ollaan samaa mieltä, mutta kyllä pikkuisen heitän nyt pallon takaisinpäin: kyllä siellä valtiovarainministeriön suunnallakin olisi tiettyjä veroasioita voitu ymmärtää paremmin kuin on nyt ymmärretty, sanon ihan rehellisesti, koska se verotus on tukien ohella ainoa, jolla voidaan tätä kannattavuutta politiikan toimesta parantaa.

Sitten täällä on puhuttu alemmanasteisesta tieverkosta, joka on maaseudulle erittäin tärkeä. Nyt muistutan vaan siitä, että silloin kun puusta tuli pulaa, hallitus teki metsäpaketin, jonka arvo oli 190 miljoonaa euroa, ja siitä 20 miljoonaa euroa kohdennettiin suoraan alemmanasteiselle tieverkolle. Se meni silloin nimenomaan näitten puutavarayhtiöitten yhteistyössä sinne verkolle, josta puu kulkee, mutta se palvelee samalla maaseutua.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin samaan asiaan huomiota, ja viittaisin tähän metsäpakettiin ja siinä olleeseen alemmanasteisen tieverkon rahaan. Se ei riitä, en ollenkaan väitä sitä, mutta on muistettava, että sekin on yksi toteutettu kehittämistoimi.

Sitten täällä on puhuttu Kajaanin opettajankoulutuslaitoksesta. Sitä päätöstä ei ainakaan valtioneuvosto ole tehnyt. Sen päätöksen on tehnyt Oulun yliopisto. Kannattaa nyt muistaa, mitkä asiat sälytetään hallituksen niskaan. Niitä ei kannata silloin sälyttää, jos hallitus ei ole toimijana, osapuolena, siinä mukana, niin kuin tässä tilanteessa ei ole. (Ed. Rajamäki: Yliopistolaki on hallituksen antama!)

Sitten kysymys tästä metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisesta. Tämä on ministeri Pekkarisen sektoria, mutta tiedän, että siellä on tehty erittäin mittava määrä toimenpiteitä. On tehty metsäalan strateginen ohjelma, jossa kaikkien tavoitteena on löytää Suomen metsäteollisuudelle uusia innovaatioita, ideoita ja kehittämismahdollisuuksia, joten siinä on tehty todella paljon töitä, joiden tulokset varmasti ihan lähiaikoina ovat näkyvissä.

Sitten vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota myöskin sekä liikenneverkkoon että Kajaanin opettajankoulutuslaitokseen. Siihen jo vastasinkin.

Sitten tämä kysymys Metsähallituksen kausitöistä. Muistutan vaan siitä, että Metsähallitus on toistaiseksi ainoa, jolla on 900 metsuria palveluksessaan ja joka hoitaa metsiä tietyillä alueilla kestävällä tavalla, ja sen takia siellä on metsurit olemassa, koska otetaan samalla luonnon monimuotoisuus huomioon. Tämäkin kannattaa pitää mielessä.

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa korostettiin, aivan oikein, luomutuotantoon panostamista, ja voin kertoa nyt, että meillä on lähdössä hanke, jossa on tarkoitus nimenomaan näitä vihreiden ryhmäpuheenvuorossa vaadittuja toimenpiteitä käytännössä toteuttaa. Minä olen itse tavannut luomusektorin ihmisiä kahteenkin otteeseen aika lyhyen ajan sisällä ja olen heille viestittänyt, että kun heillä on hyvät esitykset, niin me haemme kyllä niihin tiettyä rahoitusta sitten — että suhtautuminen on täysin perusmyönteinen.

Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa korostettiin lähiruokaa. Olen aivan samaa mieltä siitä, mitä siinä ryhmäpuheenvuorossa todettiin. Me tarvitsemme jatkossa entistä enemmän panostamista lähiruokaan, koska se on myöskin ruokaa, joka työllistää aluetaloudessa paljon enemmän kuin tänä päivänä tiedostetaankaan tai osataan arvioida. Yleensä vaan lasketaan tarjouskilpailuja, eikä mietitä, mitä se tarjouksen valinta sitten käytännössä aluetaloudelle merkitsee.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenvuorossa puhuttiin laajakaistasta. Oliko ryhmäpuheenvuoron käyttäjältä jäänyt huomioon ottamatta se, että siellähän on kuitenkin valtionosuutta? Siis tämä maksuosuusprosentti on jopa 8 alimmillaan. 22 prosentin maksuosuuksissa tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta laajakaistatukea ja 33 prosentin osuuksissa sitten liikenne- ja viestintäministeriön kautta tulevaa tukea. Eli tämä on ilmeisesti jäänyt huomaamatta. Tiedän, että siellä on se enintään kahden kilometrin omavastuu, joka saattaa osalle olla aika kohtuuton.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vaan totean perussuomalaisten puheenvuoroon, että on säädetty useita lakeja, joilla on poljettu surutta maaseudun asukkaiden oikeuksia. Tämmöinen heitto on aivan turha, kun ei sitä yksilöitä. Siihen on mahdoton vastata.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli mainiota kuulla, että lähes kaikissa puheenvuoroissa todettiin se tarve, joka maaseudun ihmisillä ja maaseudulla yleensäkin on, ja se on yhdenvertaisuus kaikkeen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Se myös korostuu tässä selonteossa ja myöskin mietinnössä. Jotta tämä paperi nyt ei jäisi pölyttymään eikä jäisi vain paperiksi, niin kuin Suomessa valitettavasti aika moni asia jää, niin toivon, että hallitus ottaa aika pikaisesti nyt käsittelyynsä tämän.

Kysynkin ministeri Anttilalta: Minkälainen aikataulu on sille, että tämä viedään hallituksen käsittelyyn ja nimenomaan tämä maaseutuvaikutusten arviointi otetaan aidoksi keinoksi hallinnoida ja myöskin tehdä lainsäädäntöä ja muita säädösuudistuksia? Toivon, että se on mahdollisimman pian ja että nimenomaan jo tämä hallitus sen tekee ja ottaa sen käytännön omakseen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa havaita, että jälleen kerran eduskunta on aivan yksimielinen siitä, että maaseutu on Suomelle tärkeä ja maataloustuotanto, ruuan tuotanto on myöskin suomalaisille äärimmäisen tärkeä. Nyt uskon, että tästä eteenpäin keskustelu kääntyy myös yhä enemmän siihen, että maaseudulla on muutenkin kuin ruuan tuottajana merkitystä, eli tämä bioenergiapaketti, mikä nyt on hallituksessa hyväksytty ja tullaan eduskunnassa vielä käsittelemään ja hyväksymään, tulee vahvistamaan varmasti meidän kaikkien käsitystä ja myös kaikkien suomalaisten käsitystä siitä, että maaseudulla on paljon paljon merkitystä tulevaisuudessa, ja syytä onkin. Nimittäin Suomi on saarivaltio, ja tällaisessa asemassa kuin me olemme maailmalla, niin mikä tahansa kriisi voi järkyttää meidän mahdollisuuksiamme ruuantuotannossa ja myöskin energiaomavaraisuuden osalta. Sen vuoksi ne tavoitteet, jotka nyt on asetettu ja joihin kaikki yhdessä olemme sitoutuneet, ovat erittäin kannatettavia.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että suurin osa selontekoa toteutettavista toimenpiteistä ei vaadi uusia varoja, vaan muun muassa varojen uudelleenkohdentaminen on yksi keino. Arvoisa ministeri, tämä herättää kysymyksen, kuinka ja millä aloilla tätä uudelleensuuntautumista sitten tehtäisiin.

Sitten hallituspuolueitten edustajille ja myös ed. Lepälle, joka peräänkuulutti tätä sitoutumista: Tämän kolmen M:n työryhmän esityksiähän täällä on hyvin paljon. En kerkeä ajanpuutteen vuoksi enempää ottaa kuin yhden, eli tehostetaan raideliikennettä. Erittäin hyvä, mutta nyt kaukoliikenteen valtion ostoista puuttuu tältä vuodelta 3 miljoonaa, ja ensi kuussa, ellei rahoja tule, junavuoroja lakkaa. Eli päinvastoin, alueitten saavutettavuus entisestään huonontuu. Eli rahaa myös ja tekoja.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsähallituksen metsänviljelytöistä 10 prosenttia ja taimikonhoitotöistä 20 prosenttia kilpailutetaan ensi kesänä, ja olisi äärimmäisen tärkeää, että tämä kilpailutus toteutetaan niin, että siitä kilpailusta hyötyvät poronhoitajat, metsäpalveluyrittäjät, maaseutuyrittäjät. Se on aivan mahdollista hoitaa niin, että ulkomaalaiset firmat eivät tule osingoille, jos ne urakat pidetään tarpeeksi pieninä, ja se olisi nimenomaan oleellinen tekijä sen takia, että paikalliset yrittäjät pärjäisivät siinä kilpailussa. On aivan järjetöntä, jos nekin urakat annetaan pois. Tuota työvoimaa ja sen alan yrittäjiä maaseutualueella on aivan tarpeeksi.

Mutta sitten semmoinen asia, mikä ei ole tullut esille vielä ja koskettaa yli kolmasosaa Suomea, on poronhoidon tilanne. Tällä hetkellä poronhoitoalueen raja on siirtymässä käytännössä pohjoiseen, ja mihin se pysähtyy, sitä ei tiedä kukaan. Ja syy on aivan hallitsematon petotilanne. On ikävä lukea niitä uutisia salakaadoista, mutta on vielä ikävämpää, kun tietää, miksi niitä tehdään. Eli poronhoitajat ovat todella selkä seinää vasten. Mitä olette ajatelleet tehdä tälle hyvin akuutille ja syvenevälle ongelmalle?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuinpaikkaa valitsevat nuoret perheet arvostavat sitä, että paikkakunnalla on pienten lasten kouluja. Kyläkoulu nousikin tässä monen puhujan puheessa esiin. Kysyisin ministeriltä, mitä ajatuksia teillä on kyläkoulujen säästämiseksi.

Toiseksi myös energiapoliittiset linjaukset ja bioenergiapaketti nousivat täällä hyvin vahvasti esiin. Hajautettu uusiutuva energia tuokin maaseudulle paljon mahdollisuuksia, mutta toisaalta kaksi ydinvoimalaa ja ylenmääräinen sähköntuotanto voi heikentää koko paketin toteutumista koko laajuudessaan, ja nimenomaan nämä energiapoliittiset päätökset olisivatkin sellaisia, että olisi hyvä miettiä myös maaseutuvaikutusten arviointia.

Maaseutuun liittyvät myös luontoarvot: metsät ja vesistöt. Kysyisin ministeriltä Itämeren valuma-alueeseen liittyen, mitä toimenpiteitä kohdistetaan ravinnepäästöjen vähentämiseksi.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Tässä on ollut hyvä kuulla, että maaseudun merkityksestä ollaan samaa mieltä, koski se sitten ruokatuotantoa, metsätaloutta tai uusiutuvan energian tuotantoa, ja koko maan kehitykselle se on tärkeä. Mutta kysyisin ministeriltä — olen aivan samaa mieltä siitä, että maatalouden osalta pitää saada parempi hinta markkinoilta — mitä voitaisiin tehdä, että pienimuotoisen toiminnan, esimerkiksi leipomo-, teurastamotoiminnan toimintaedellytyksiä parannettaisiin. Sillä tavalla ehkä voitaisiin saada myös parempi hinta markkinoilta. Sitten vielä: Mitä muita toimenpiteitä voisi ajatella, joilla edistetään monipuolisempaa elinkeinorakennetta maaseudulla?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvin tarkkaan tiedän sen, miten laajakaistaohjelma on laadittu ja sen kustannusten jaon. Ongelma vain on nyt monissa haja-asutusvaltaisissa kunnissa, että operaattorit eivät ole tehneet ollenkaan tarjousta laajakaistaverkon rakentamisesta ja silloin on todettu, että kunnan pitää se rakentaa ja etsiä jostakin rahoitus sen operaattorin osalta. Tämä on täysin kohtuutonta, kun ajatellaan, että suurissa taajamissa se toteutuu täysin ilman kunnallista rahoitusta, markkinaehtoisesti. Tämä laajakaistaohjelma on hyvin epäoikeudenmukainen maaseutua ja haja-asutusalueita kohtaan. Samaten tämä tiestön kunnossapito on kyllä suuri huolenaihe tuolla haja-asutusalueilla, ja on siinä mielessä todella ikävää, että liikenneministeri ei ole kuuntelemassa tätä keskustelua, joka olisi hänelle todella tarpeen. Toki hän sen tietää, mutta hallitus ei vain saa aikaiseksi asiassa kuin sen 20 miljoonaa muutama vuosi sitten.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Risupaketin valmistumisen myötä on selvää, että maaseudun alempiasteinen perustiestö tulee olemaan kovilla. Hallitus on vuodesta toiseen alimitoittanut perustienpitoon tarkoitetut määrärahat todellista tarvetta alemmaksi suunnaten vain 20 miljoonaa euroa käytettäväksi puun kuljetuksen turvaamiseen. Valitettavasti tuo rahamäärä ei ole riittänyt edes tyydyttävän tiestön kunnossapitoon. Kysyisin ministeriltä: Millä tavalla maa- ja metsätalousministeri on ottanut tai ottaa omassa toiminnassaan huomioon perustieverkon parantamistarpeet nyt syntyneen risupaketin myötä, ja olitteko te mukana kuulemassa, että valtiovarainministeriöstä ne rahat tiestöön tulisivat?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä tässä yleviä näkemyksiä on. Hallitus "huolehtii" ja "ottaa huomioon". Mitään konkretiaa ei kuitenkaan näy aluehallinnon, aluekehityksen, alue- ja rakennepolitiikan erityispanostuksessa, alueiden saavutettavuudessa, infrassa. Päärataverkko rapistuu turvallisuudenkin uhalla. Metsäteollisuuden toimintaedellytyksis-tä ei kunnolla kanneta huolta puuhuollon, puun saatavuuden, kilpailukyvyn osalta, ja silloin maaseutu kärsii, kun metsäteollisuuden perustan annetaan rämettyä. On MTK:n lyhytnäköinen edunvalvonta ja Venäjän puutullirämpiminen. Nyt tämä energiaratkaisukin vie koivukuitua todennäköisesti vähän väärään suuntaan. Maaseudun päätoimisten tuottajien, nuorten tuottajien, työvaltaisen maatalouden etuja ei ole valvottu, he jäävät sivuun.

Ja sitten mikä on vakavinta: Tuottavuusohjelma on negatiivista alueellistamista. Poliisi, Raja, hätäkeskusjärjestelmän alasajo, nämä ovat erittäin vakavia kysymyksiä. Eli täytyy sanoa, että kyllä täällä vaali- ja tupakulutukseen on taas paperia tuotettu. Missä on konkretia? Kuka teitä uskoo, kun te menette näitten lausumienne kanssa Pohjanmaalle tai Etelä-Savoon?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin tyytyväinen siitä, että kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota näihin tien kunnossapitorahoihin. Esimerkkinä voi todeta, että Vaasan tiepiirissä vuoden 1990-luvun alussa käytettiin 120 miljoonaa euroa perustienpitoon. Tällä hetkellä käytetään 48 miljoonaa euroa eli yli 70 miljoonaa euroa vähempi kuin tuolloin. On totta se, mitä ministeri Anttila sanoi siitä, että 20 miljoonaa euroa käytettiin nyt sitten puuhuollon turvaamiseen, mutta sillä määrärahalla ei kyetty päällystystyötä tekemään.

Ed. Oinonen on useampaan otteeseen nyt nostanut esille tämän risupaketin. Kyseessä ei missään tapauksessa ole risupaketti. Kun metsäenergian, metsähakkeen käyttö yli kolminkertaistuu, niin Suomen metsissä eivät enää risut riitä. Siksi tämän termin käyttäminen on kyllä äärimmäisen harhaanjohtavaa.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eri puolilla maata on omat vahvuutensa ja niiden elinvoimaisuutta on tuettava. Pohjois-Suomessa poroelinkeino on yksi elinkeino muiden joukossa. Ed. Mustajärvi tiedustelikin petoeläintilanteen hoitamisesta yleisesti, mutta kysyisin arvoisalta ministeriltä, mikä on tilanne ja missä vaiheessa ovat petoeläinkorvaukset viime vuoden osalta. Ilmeisesti ne vielä laahaavat perässä, ja suuri ongelma onkin poronhoidon harjoittajille, että aina joudutaan odottamaan näitä korvauksia.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko antaa todella liian ruusuisen kuvan maaseudun tilanteesta tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Mutta näistä työryhmän esityksistä, jonka työryhmän ministeri asetti, tietyllä tavalla uskottavuus puuttuu. Kysynkin ministeriltä, miten hän näitä aikoo viedä eteenpäin.

Otan tässä toisen esimerkin eli ensivastetoiminnan — poliisin, Rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen yhteistyön. Tämä kokeilu on toista vuotta jatkunut. Vieläkään ei ole ensivastevälineisiin mitään rahaa. Tästä yhteistyöstähän on muuten hyviä kokemuksia, mutta jos ei ole välineitä, niin miten toimit esimerkiksi liikenneonnettomuustilanteissa tai jossakin muussa hätätilanteessa? Ei vieläkään rahaa ole ollenkaan annettu.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Viimeisestä aloitan. Ed. Kähkönen: Tämä kysymys pitää kohdistaa ministeri Holmlundille. Yritän pitää tästä rajasta kuitenkin tiukasti kiinni, etten lähde kommentoimaan suoraan sellaista, joka kuuluu toisen ministerin sektorille.

Ed. Karvo samoin kuin ed. Mustajärvi kysyivät poroelinkeinosta, joka on tärkeä elinkeino, ja tiedän, että siellä eletään erittäin suurissa vaikeuksissa. Petoeläinkorvaukset ovat lähdössä maksuun. Meiltä puuttuu vain 2 miljoonaa euroa rahaa, ja se pitää nyt pystyä ensin tässä hoitamaan, ja jälkeen sitten se pannaan täytäntöön, mutta niin pian kuin mahdollista.

Ed. Rajamäki puhui siitä, että ajetaan näitä järjestelmiä alas. Ed. Rajamäki, voin muistuttaa teille, että aivan samaa tehtiin silloin, kun sosialidemokraatit olivat hallituksessa. (Ed. Rajamäki: Ei kyllä muuten tehty!) Tiettyjä toimintoja yhdenmukaistettiin ja keskitettiin, mutta totta kai siinä pitää pitää huoli, ettei mennä liian pitkälle, jotta peruspalvelut voidaan turvata.

Ed. Oinonen peräsi rahaa perustieverkolle. Se kysymys pitää esittää liikenne- ja viestintäministerille eli Anu Vehviläiselle. Perustienpitoon on kyllä tällä vaalikaudella mittavasti saatu rahaa, mutta myönnän, että siitä aika iso osa on mennyt näitten suurten moottoritiehankkeiden ja raidehankkeiden toteuttamiseen.

Sitten ed. Leppä kysyi ihan oikein, että milloin tätä ohjelmaa työstetään eteenpäin. Voin vastata, että olen juuri hakemassa almanakasta aikaa, jolloin me saisimme maaseutuministeriryhmän koolle, ja siellä on tarkoitus sitten paaluttaa tätä asiaa eteenpäin. Tarkoitus on tässä kuukauden — 6 viikon aikana tällainen kokous vielä ennen kesälomia pitää ja paaluttaa näitä asioita eteenpäin.

Ed. Hemmilän puheenvuoroon on siltä osin helppo yhtyä, että Suomi on todella saarivaltio. Jos jotain tapahtuu, niin meidän pitää pystyä omasta huoltovarmuudestamme pitämään kaikissa tilanteissa huolta mukaan lukien energia, ruoka, vesi jne.

Sitten ed. Kähkösen kysymys siitä, miten varoja uudelleen kohdennetaan. EU:ssahan muun muassa tämän modulaation kautta tietyllä tavalla varoja uudelleen kohdennetaan juuri maaseudun kehittämiseen. Se on yksi esimerkki tästä.

Sitten ed. Karimäki kysyi kyläkouluista. Minä olen lämmin kyläkoulujen kannattaja, lapsenlapsenikin käyvät kyläkoulussa, enkä mistään hinnasta olisi kyläkouluja lakkauttamassa, sanon ihan suoraan. Se on suurin virhe, mitä kylällä voidaan tehdä, jos silloin, kun koululle on riittävä oppilaspohja olemassa, sitä lähdetään lakkauttamaan. Silloin säästetään aivan väärästä päästä. Mutta nämä päätöksethän ovat kuntien päätettävissä.

Sitten ed. Blomqvistille vielä viimeisenä. Pienimuotoisen toiminnan edellytyksiähän on nyt selvitetty. Minulla on ollut työryhmä. Kaksitoista pientä elintarvike- ja jatkojalostajaa on ollut siinä mukana, ja meillä on nyt kahden viikon sisällä kokoontuminen. Tiettyjä toimenpiteitä on jo nyt tehty, mutta muun muassa selvityshenkilö Marjatta Rahkion esitykset valmistuvat nyt viikon — puolentoista sisällä, ja me käymme niitä läpi. Siellä yksi keskeisimpiä on se, että voitaisiin nämä kustannukset, muun muassa lihantarkastusmaksut, saada jokaiselle lihakilolle Suomessa samaksi, ettei pienyrityksillä olisi kohtuuttoman korkeita.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muutama arvio maatalousjaoston näkökulmasta tähän mietintöön. Valiokunta on tehnyt erinomaista työtä ja on avannut ongelmakohtia erittäin hienosti.

Kyllä tämä energiapaketti, joka nyt on julkisuuteen tullut, luo maaseudulle merkittävästi uusia työpaikkoja. On tärkeätä, että viemme sitä yhdessä tuumin eteenpäin.

Nostan esille yhden asian, joka ei täällä ole keskustelussa tullut, ja se on kolmannen sektorin merkitys maaseudulle. Se on erityisen tärkeä tänä päivänä. Meillä on toimivia kyläyhteisöjä, kylätoimikuntia, meillä on kylillä vesiosuuskuntia, jotka hoitavat kylien asioita. Sitten siellä metsästysseurat pitää nostaa ehdottomasti esille. Kaiken kaikkiaan tässä on eräs ongelma tällä hetkellä, tämä hankeperusteisen kehittämistyön byrokratia, joka on erittäin laajaa. Toivon, että myös ministeri ottaa tähän kantaa. Varmaan on töitäkin tehty sen eteen, että kun nämä ovat hyvin pitkälti EU-rahoitteisia, niin on monesti niin, että se raha tulee kovin jälkijunassa ja se aiheuttaa omat ongelmansa tähän työhön. Mutta kaiken kaikkiaan näen tärkeänä, että tämän kolmannen sektorin — joka tekee hyvin paljon talkootyötä — toimintaa tuettaisiin hyvin vahvasti, ja myös maatalousjaosto omassa lausunnossaan on nostanut tämän asian esille.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun olen asunut pian 51 vuotta maaseudulla, niin kyllä siihen vaikuttaa vähän psykologisetkin asiat. Jos miettisin sitä, että kyläpäällikkönä olisi ed. Rajamäen tyyppinen henkilö ja hän kertoisi, kuinka kurjaa ja ikävää siellä maaseudulla on asua, niin en kyllä siellä jaksaisi. Ei siellä olisi minkäänlaista uskoa ja toivoa enää elämään, kun elämä olisi muuttunut niin huonoksi kuin ed. Rajamäki äsken maalaili.

Mutta on meillä puhdasta ilmaa, on meillä vettä, on meillä isot tontit. Meillä on ihan oikeasti yrittäjiä siellä maaseudulla, jotka ovat sitä mieltä, että asiat ovat kohtuullisen hyvin. Siellä on mahdollisuus yrittää, siellä on mahdollisuus pärjätä, siellä on mahdollisuus laajentaa, siellä on mahdollisuus kehittää. Mutta jos poliittinen keskustelu on tässäkin salissa jatkuvasti sen tyyppistä, että siellä ei ole minkäänlaista uskoa ja toivoa, niin miettikää nyt, hyvät veljet ja siskot, minkälaista viestiä te haluatte sinne maaseudun ihmisille antaa. Me olemme ihan elämäämme tyytyväisiä, ed. Rajamäki.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Suomessa on harvinaisen laaja saaristo, sekä rannikkosaaristoalue että Sisä-Suomen saaristo. Saaristossa on hyvin poikkeukselliset luonnonolosuhteet, viljelyolosuhteet, liikenneolosuhteet ja sääolosuhteet. Perinteisesti silloin kun on keskusteltu maaseudun kehittämisestä, saaristo-olosuhteet on otettu huomioon ja on kehitetty omia toimenpiteitä niiden kehittämiseksi. Nyt tästä mietinnöstä puuttuu koko saaristoajatus kokonaan ja ilmeisesti myös selonteosta. Sitten kävi vielä niin tämän hallituksen kohdalla, että saaristo unohdettiin täysin silloin, kun säädettiin laajakaistalaki koskien maaseutua. Mikä tässä on tarkoitus, kun unohdetaan saaristo, vai voidaanko tämä korjata jollain tavalla?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittinen selonteko on erittäin laaja ja sisältää hyvin kattavasti maaseudun elämään ja toimeentuloon liittyvät asiat. Maaseudun kannalta keskeistä on ihmisten toimeentulo maaseudulla, ja elinkeinojen merkityshän tässä on aivan keskeinen, mutta selonteossa nousee myös hyvin keskeisesti esille maaseudulla tarjottavat palvelut. Nimenomaan tieverkko on noussut monissa puheenvuoroissa täällä esille, ja se on välttämätön nykyisen kuljetustarpeen kannalta, mutta myös maaseudun uusien elinkeinojen ja matkailunkin kannalta. Se on tärkeä kysymys.

Viljelijöiden tulotaso on ratkaisevan tärkeä asia. Ministeri on tässä asiassa kyllä tehnyt parhaansa, mutta niin kuin hän totesi, markkinat ovat tässä keskeisessä asemassa. Kun tätä keskustelua on kuulostellut, oikein ihmettelee, minkä takia maaseudulla sitten menee hyvin, kun jokainen puolue ajaa vahvasti maaseudun asiaa ja jopa vastalausekin on aiheesta tehty. Siinä mielessä tuntuu, että kyllä ystäviä maaseudulla pitäisi olla. Jostakin pitäisi vaan ne rahat löytyä, millä tätä ympäristöä hoidetaan.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle voisi todeta, että itse olen asunut jo 61 vuotta maaseudulla. Ainut ongelma siellä nyt on viime aikoina ollut, että auton iskarit joutuu vaihtamaan vähän tiheämmin. Tänäkin keväänä joutui molemmat vaihtamaan, kun katsastusmies sanoi, että ei mene läpi, että ei kun uudet iskarit vaan. Se kuvastaa sitä tasoa, mikä siellä on. Sinällään siellä on muuten hyvä ilmapiiri.

Mutta tämä on vähän kuin Kiteen valtuusto, olin ennen valtuuston puheenjohtaja. Siellähän puheet ovat ihan mahdottomia, mutta kun mentiin äänestykseen, niin yllättäen siellä sitten teot olivat ihan toisenlaisia. Tässä on hallituspuolueilla vähän samanlainen tilanne.

Ed. Leppä kysyi, sitoutuuko tämä porukka tähän. Kun tulisi semmoisia esityksiä eikä ympäripyöreyksiä, niin kuin tässä nyt on olemassa, ei ole mitään kunnon esitystä olemassa, niin mihin täällä voi sitoutua? Kun tuottaisitte semmoisia esityksiä, että tiestöt paranevat ja maaseudun olot ja ihmisten elinolot siellä paranevat, palvelut säilytetään, niin ei kun vaan. Nyt niitä ajetaan alas.

Ministeri Anttilalle voisi todeta kyläkouluista, että kyllähän siinä silleen käy, että kunnat ovat olleet pakotettuja tekemään niitä ratkaisuita siellä.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli todella hyvä, että saatiin tehdä mietintö tähän selontekoon. Ed. Rajamäki väitti, että tässä ei ole ollenkaan konkretiaa. Kyllähän tässä mietinnössä jotain konkretiaa on suhteessa selontekoon. Selontekohan ei ollut yhtään mitään muuta kuin pelkkää ilmakuplaa ja sivistyssanojen sekamelskaa.

Ed. Hemmilä otti esille tärkeän asian, jota ei selonteossa ollenkaan mainittu, elintarviketuotannon. Elävä maaseutu on olemassa nimenomaan ja pysyy pystyssä ainoastaan hyvinvoivan talonpojan vuoksi ja takia. Kyllä ruuantuotanto on se, joka pitää maaseudun elävänä. Kaikki muu, mitä se tuo tullessaan, on ilman muuta tervetullutta ja hyvää.

Ed. Oinonen otti erittäin tärkeän asian myös esille, tämän jätevesiasian. Se on todella ihmeellistä, että maaseutua sillä lailla kurmuutetaan, että vaaditaan useimpien tuhansien eurojen laitteet semmoisen fosforimäärän poistamiseen, josta kaupunkilaisia kiitetään, kun he kylvävät sen etupihalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi oli maaseutupoliittinen selonteko, sitten eri valiokunnat ryhtyivät antamaan siitä lausuntojaan ja sitten maa- ja metsätalousvaliokunta valmistelemaan mietintöä, joka nyt on täällä. Mutta siinä viime metreillä tapahtuikin niin, että kun kaikki oli suurin piirtein kirjattu tuohon mietintöön ylös, niin valtioneuvosto teki keskuudessaan jonkinlaisen periaatteellisen kannanoton bioenergiapaketista. Jos se otetaan vakavasti, jos se tuodaan tänne saliin vakavasti otettavana asiakirjana, se muuttaa tämän koko tarinan aivan kokonaan toisenlaiseksi, niin perustavaa laatua olevalla tavalla, että tuossa sinänsä hyvässä mietinnössä ei jää yhtään kiveä paikalleen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi totean, että tein lausumaesityksen, jossa on kyläkoulut, kaupat, postipalvelut ja tiestö muun muassa todettu, eli päästään yksityiskohdista äänestämään varmasti huomenna.

Tähän biopakettiin, jonka ed. Pulliainen viimeksi nosti esille, liittyy tämä eilisen Maaseudun Tulevaisuuden etusivun pääotsikko: Metsäala ei usko tuhansiin uusiin työpaikkoihin. Tästä olisin mielelläni kuullut ministeri Anttilan mielipiteen. Työ- ja elinkeinoministeriö lupaa maaseudulle 6 000:ta työpaikkaa. Tässä jutussa asiantuntijat väittävät, että utopiaa niin suuri määrä.

Ed. Hemmilä ryhmäpuheenvuorossa puhui 20 000 uudesta työpaikasta maaseudulle bioenergian tuotantoon. (Ed. Hemmilä: En puhunut!) — No, voi olla, että puhuitte epäselvästi, että siinä oli sitten mahdollisesti jo ydinvoimalatkin mukana. — Mutta tämä on aikamoinen sekamelska. Toivoisin, että varmasti maa- ja metsätalousministeriössä on selvyys siitä, mikä on se todellinen arvio uusien maaseudulle tulevien työpaikkojen määrästä. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Koneyrittäjien liitto tyrmää tämän lähes täysin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin, ed. Pulliainen nosti esille tämän hallituksen viime viikolla tekemän bioenergiapaketin, ja olin yllättynyt, etteivät juuri muut eduskuntaryhmät kuin kokoomuksen eduskuntaryhmä sitä keskeisenä ottaneet esille ryhmäpuheenvuoroissa.

Mutta mitä tulee sitten ruuantuotantoon ja kotimaisuuteen ja sen merkitykseen, ed. Kankaanniemi taisi muistella äskeisessä puheenvuorossaan sitä, että kun puhuin suomalaisista työpaikoista, niin todellakin mainitsin, että mikäli suomalaiset ruokaostoksilla valitsisivat kotimaisia tuotteita, niin voitaisiin jopa 1 500 uutta työpaikkaa saada lisää pelkästään sillä, että käytettäisiin 1 euro kuukaudessa kotimaisten elintarvikkeiden hankintaan. Ajatelkaa, vain 1 euro kuukaudessa per suomalainen, siitä saataisiin jo 1 500 työpaikkaa. Tästä voi vaan laskea, minkä verran niitä työpaikkoja voitaisiin kaikkiaan saada.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala puuttui puheenvuorooni, jossa mainitsin energiapakettia risupaketiksi. Kun katsoin viime viikolla tv:tä, ministeri Pekkarinen mainitsi myös energiapakettia risupaketiksi. Ed. Hautalalle sanoisin: Miksi ette ojenna ministeri Pekkarista? Ettekö uskalla, vai muutenko ujostuttaa?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo bioenergiapaketti on todella erinomainen paketti, ja se tulee parantamaan työllisyyttä maaseudulla ja energiantuotantoa myös paikallisesti. Tuo paketti laukaisee useita voimalaitosinvestointeja, ja olenkin perännyt sitä, että tässä samassa yhteydessä olisi tullut käsitellä hevosenlannan ja oljen polton mahdollistaminen näissä bioenergiahaketta käyttävissä voimalaitoksissa nyt, kun suunnitellaan niitä investointeja. Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa ja Itävallassa hevosenlannan poltto on mahdollista, ja ihmettelenkin, miksei Suomessa ole edetty siihen suuntaan. Samoin oljen käyttö lämpövoiman tuotantoon on valtava voimavara paikallisesti kiinteistökohtaisesti maaseudulla. Kysyisinkin ministeri Anttilalta: Mitä aiotaan tehdä, jotta oljen ja hevosenlannan poltto mahdollistettaisiin?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeriltä kysyisin, vaikka liikenneministeri ei olekaan paikalla, että jos tiedätte, kun tuossa selonteon linjauksessa todetaan yhteiskyytien ja kyytitakuun käyttöönotto, mikä on erittäin hyvä asia, niin tiedättekö, onko siinä jotain konkreettista jo, mitä ollaan tekemässä.

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen merkitys kasvaa, ja tämä lupaa maaseudulle hyvää tulevaisuutta. Olen samaa mieltä kuin ed. Vilkuna aiemmin, että runkoasutuksen säilyminen on se edellytys maaseudun elävyydelle, ja tämän toteuttaa vaan kannattava ja laadukas maataloustuotanto joka puolella Suomea ja tietenkin hyvin hoidetut metsät. Sieltä riittää tavaraa niin energiaksi kuin paljon paljon moneen muuhunkin. Näin on etenkin Etelä-Savossa metsien keskellä.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin yhden toimijan, joka edistää maaseudun ehkä tärkeimmän voimavaran, naisten, elinmahdollisuuksia: puhun Maa- ja kotitalousnaisten yrittäjyysneuvontapalveluista. Potentiaalia nimittäin maaseudulla riittää erittäin paljon.

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon toimeenpano-osassa Budjettivaikutukset-kohdassa todetaan, että suurin osa selontekoa toteuttavista toimenpiteistä ei vaadi uusia varoja. (Ed. Rajamäki: Siinäpä se!) Seuraavassa virkkeessä kuitenkin puhutaan uusista resurssitarpeista peruspalveluiden turvaamiseksi maaseudulla, hieman ristiriitaista. Haluaisinkin kysyä ministeriltä, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa, kun valiokunnan puheenjohtaja ed. Leppäkin puhui voimavarojen suuntaamisesta maaseudulle. Käsittääkseni maaseudun peruspalveluita ei voi turvata ja parantaa ilman kustannusvaikutuksia, siis rahaa.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 2008 lopulla liikenne- ja viestintäministeriöstä tuli avaus haja-asutusalueiden asukkaiden kyytitakuusta, josta äsken ed. Komikin mainitsi. Tällähän lähdettiin turvaamaan julkista liikennettä myös haja-asutusalueille. Takuun ajatus oli, että syrjäkyliltäkin pääsisi vähintään kaksi kertaa viikossa asioimaan taajamaan tai kuntakeskukseen julkisen liikenteen lipun hinnalla. Idea nojasi kutsuliikenteen ideaan, eli matkustajia noudettaisiin tarpeen mukaan. Palvelun kertamaksuksi hahmoteltiin 2:ta—5:tä euroa. Tälle takuulle oli myös hintalappu, jonka 11 miljoonasta valtion osuudeksi kaavailtiin noin puolta.

Takuu oli tarkoitus toteuttaa jo tämän vuoden alusta, ja kysynkin nyt tässä kohdin ministeri Anttilalta, mihin tämä uudistus on jäänyt. Tiedostan varsin hyvin, että tämä asia kuuluu varsinaisesti ministeri Vehviläiselle, mutta edellä kuvattu on äärimmäisen tärkeä maaseudun ihmisten liikkumisen kannalta.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tähän maaseutupoliittiseen selontekoon on saatu kaikki ne merkittävät kannanotot, ja näistä kannanotoista käy selkeästi ilmi, että kaikki tulevaisuuden uudet kasvumahdollisuudet ovat suomalaisessa maaseutuympäristössä. Meillä on puu, meillä on yleensä biomassa, pellon tuotteet, sitten meillä on kaivannaispuolen rikkaudet, sitten meillä on puhdas vesi, pohjavesi, meillä on maaperä. Meillä on kaikki ne kasvun edellytykset, mitkä tulevaisuuden maailmassa ovat varmasti menestystekijöitä.

Kun katsotaan sitten tätä suomalaista toimintaa viime vuosina, niin on ollut sinänsä huolestuttavaa, että olemme tietyissä asioissa epäonnistuneet. Esimerkiksi tieverkko on päässyt kohtuullisen huonoon kuntoon. Toivottavasti lähivuosina päästään parempiin määrärahoihin tulevissa budjeteissa, että tämä asia voidaan laittaa kuntoon.

Mutta kysyn arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä, että kun nyt maataloudessa Euroopan unionin rahastokausi on vaihtumassa, niin miten te näette tämän tilanteen, kun on puhuttu siitä, että suomalaisen maatalouden menestymismahdollisuudet (Puhemies: Minuutti!) ovat tulevaisuudessa Euroopan unionin maatalouspolitiikan muuttuessa kohtuullisen heikot. Mikä on teidän näkemyksenne?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun luki maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön, niin vaikka tässä on 23 sivua valiokunnan mietintöä, niin jäin kyllä odottamaan, että jätevesiasia olisi otettu hieman enemmän kuin yhdellä rivillä. Minun mielestäni on aika erikoista, että tältä osin ei ole huomioitu ympäristövaliokunnan lausuntoa, jossa minun mielestäni on hyvin otettu esiin niitä ongelmia, joita tällä hetkellä on. Keskustapuolueen ryhmäpuhuja ed. Hautalakin viime lauantaina, muistaakseni, maakuntalehdessä arvosteli valtioneuvoston asetusta tältä osin jyrkästi. Mutta, arvoisa puhemies, minua hämmästyttää kyllä se, että minä en kyllä löytänyt maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöstä muuta kuin sivulta 7 viittauksen tähän jätevesiasiaan.

Arvoisa puhemies! Kun luki myöskin lausunnon valtiovarainvaliokunnalta, siellähän korostettiin nimenomaan sitä, että maa- ja metsätalousministeriön tulisi yhdessä ympäristöministeriön kanssa pyrkiä saamaan riittäviä määrärahoja juuri jäteveteen. (Puhemies: Minuutti!)

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi olisin kysynyt, että kun muutamassa kohdassa puhutaan byrokratian lisääntymisestä ohjelma- ja hankeperusteista kehittämistyötä kohtaan, niin missä vaiheessa ovat ne byrokratiatalkoot, joista ministeri aikoinaan puhui, ja muistamani mukaan Kai Suomela oli selvitysmies asiassa.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luontoa emme voi hallita ja nöyryyttä sen edessä joudumme välillä tuntemaan. Niin sanoi valiokunnan puheenjohtaja Leppä tuossa puheenvuorossaan. Ja totta: senhän viime päivinä olemme saaneet Islannin tulivuorenpurkauksen edessä todetakin.

Elämisen laatu on kuitenkin maaseudulla monesta muustakin asiasta kiinni kuin luonnonvoimista, ja kiinnittäisin samaan huomiota kuin ed. Vistbacka, että jätevesiasioiden kuntoon saattaminen nostaa laatua, maaseudun väen elintasoa. Jotta väestökehitys pysyisi hyvänä ja positiivisena maaseudulla, myös puhtaan veden saanti olisi syytä turvata, joten kysyisinkin ministeri Anttilalta: Onko maa- ja metsätalousministeriöllä tähän mitään lääkettä, jotta vesiongelmilta maaseudulla vältytään?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on erinomainen, se on sekä optimistinen että lisäksi realistinen. Mutta eräs asia, jota halusin kysyä ministeriltä tai valiokunnan puheenjohtajalta, on tämä massiivinen energiapaketti, joka julkistettiin viime viikolla ja josta on vihje myöskin tässä mietinnössä. Mitä tapahtuu metsille, jos todella näin massiivisesti korjataan ja poltetaan puuta valtion tuella? Millä tavalla valvotte sen, ettei metsäluonto heikkene ja kasvu pysähdy niillä alueilla, missä tämä korjuu tapahtuu?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole elänyt maaseudulla niin kauan kuin edustajat Lahtela ja Salo, mutta minä olen elämäni ensimmäiset 25 vuotta elänyt Länsi-Euroopan harvimmin asutulla alueella Savukosken kunnassa. Siellä tätä nykyä asukkaita on peräti 0,2 asukasta neliökilometriä kohden, ja nuoruudesta muistan sen, että kun palveluiden perään kaipasin, niin viinakauppaankin oli matkaa 100 kilometriä, meni suuntaan mihin hyvänsä. Siinä ympäristössä oppii arvostamaan muitakin palveluita.

Mutta muistutan siitä, että vahva julkinen sektori ei suinkaan ole yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin vihollinen vaan tärkein tuki. Jos julkinen sektori ei kykene huolehtimaan liikenneyhteyksistä, tietoliikenneyhteydet mukaan lukien, peruspalveluista, turvallisuuspalvelut mukaan lukien, tai vaikka postipalveluista, niin ei sillä seudulla ole elinmahdollisuuksia ei kolmannella sektorilla eikä yksityisellä sektorilla eikä kohta kenelläkään.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen mainitsi täällä ministeri Pekkarisen sanomisia televisiossa. Itse en ole televisiota katsonut, mutta olen kuullut useasti ministeri Pekkarisen puhuvan siitä, että kyse ei missään tapauksessa ole risupaketista, vaan tämä on paljon enemmän. Keskustan eduskuntaryhmä kiittää hallitusta tästä energiapaketista. Se on keskustan näköinen. Siinä tehdään todellisia toimenpiteitä metsähakkeen hyödyntämiseen.

Mitä tulee tähän haja-asutusalueiden jätevesiasiaan, niin Lipposen toinen hallitus vuonna 2000 teki lain ja Anneli Jäätteenmäen hallitus teki asetuksen, ministeri Enestam oli silloin ministerinä. (Ed. Salo: Ei pidä paikkaansa!) Se on kallis paketti, 2,5 miljardia euroa, Suomen maaseudulle. En usko tähän aikataulun toteutumiseen. Kyseiset järjestelyt pitäisi tehdä 250 000 talouteen, ja 210 000 taloutta on vielä tekemättä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää joskus myönteisellä tavalla siepata näitä perussuomalaisten puheita, railakkaita kannanottoja. Tällä kertaa kiinnitän huomiota kahteen asiaan, joissa olen ilmiselvästi samaa mieltä, ja niissä esiintyvät luvut 2 kilometriä ja 5 senttiä.

Se 2 kilometriä tarkoittaa sitä, että siinä laajakaistaverkostossa se viimeinen 2 kilometriä on seuraavien hallitusneuvottelujen konkreettisimpia asioita. Tuleva hallitus joutuu ja tuleva eduskunta siinä tekemään rakentavahenkisen ratkaisun. Ei ole mitään epäilystä, etteikö näin käy.

Toinen asia, mikä tulee aivan samalla tavalla esille, on tämä ykkösluokan kirjeitten maksu, onko se sama koko maassa vai ei. Se 5 senttiä ratkeaa varmuudella sillä tavalla, että kukaan ei uskalla mennä muuttamaan sitä nykyistä mihinkään.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuus sosialidemokraattien mukaan edellyttää vahvempaa viranomaisten poikkihallinnollista otetta. Se tarkoittaa nimenomaan alempiasteisen infran näkökulmaa, se edellyttää tätä vesihuoltoa, jätevesihuollon järjestämistä niin, että maaseudun elinolot pidetään kunnossa, mutta se edellyttää myöskin itse tämän maatalouden osalta toisenlaista asennetta. Meillä on koko ajan ollut tällainen bulkkituotantoajattelu laadullisen ruokaturvallisuuden näkökulman sijasta. Hallitus tarjoaa gmo-viljelyä koskevaa esitystä tervetulleena. Tämän tyyppisiä lähestymistapaeroja me haluamme korostaa, mitä hallitukseen on.

Sitten hyvin vakava kysymys on tämä metsäteollisuuden tilanne. Jos meidän metsäteollisuutemme romahtaa, niin se tulee aluetaloutta viemään alas. Sen takia tämän hallituksen energiaratkaisun perusta murenee, mikäli kaksi paperikonetta tässä yhteydessä ajetaan Stora Enson johdolla alas.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan minäkin kiinnittää huomiota tähän laajakaistan saamiseen myös maaseututaloihin, kaikkiin niihin. Hanke on olemassa, mutta todellakin 2 kilometriä jää itselle maksettavaksi, tälle talolle tai asukkaille, ja se on kallis lasku. Eivät siihen kaikki kykene. Kyllä se pitää nyt, eikä niin, ed. Pulliainen, kuin te lähditte siitä, että seuraava hallitus, kyllä tässä pitää hakea ratkaisuja pian. Se laajakaista on minusta tämän päivän perusoikeus jokaiselle, ja siinä pitää nyt vaan satsata siihen.

Sitten kokoomuksen suuntaan tästä energiapuun liikakäytöstä. Siitä ei ole mitään huolta. (Ed. Asko-Seljavaara: Eikö?) Lapissa vain kymmenisen prosenttia energiapuusta on käytössä esimerkiksi. Huolihan on siitä, että nyt kun sähkömarkkinat täytetään ydinvoimalla, niin lähtevätkö ne liikkeelle ne uusiutuvan energian hankkeet, koska se on myös markkinaehtoista. Kun jättihankkeella täytetään markkinat, niin lähtevätkö ne liikkeelle? Minä epäilen suuresti, etteivät lähde. Jää puheeksi.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka kirvestä metsässä säästää, se metsäänsä vihaa, että kyllä metsä kasvaa, kun sitä hoidetaan, sitä hakataan. Näin se vaan on. Ed. Asko-Seljavaaran ihan asialliseen kysymykseen perusteltuna vastauksena, että meillä on kuitenkin Suomen metsien hakkuumahdollisuuksista nyt esimerkiksi viime vuonna hyödynnetty vain noin puolet, että kyllä meillä on varaa (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) metsissä vielä hyödyntää hakkuumahdollisuuksia.

Mitä tulee sitten tähän, kun täällä on näköjään erityisesti keskustan ja eräitten muittenkin edustajien taholta nostettu esiin tämä jätevesiasetus, niin kyllä tämä oli murheellinen asia. Jäätteenmäen lyhyeksi jääneen hallituskauden aikanahan tämä jätevesiasetus annettiin, ministerinä toimi silloin Rkp:n Enestam. Nyt tähän on mahdollisuus täällä eduskunnassa puuttua, koska täällä on kyseisen jätevesiasetuksen kumoamista koskeva lakialoite nyt siellä valiokuntakäsittelyssä, (Puhemies: Minuutti!) että teidän on mahdollisuus puuttua tähän.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan niin kuin ed. Hemmilä tässä totesi ed. Asko-Seljavaaran kysymykseen siitä, miten tämä on mahdollista saada näin iso määrä puuta, niin meillä hyödynnetään vuosittaisesta kasvusta vain noin 60 prosenttia puuta, ja sitä on huomattavan paljon mahdollisuus lisätä, ja siitä se tulee. Se myös luo erittäin paljon työpaikkoja, erittäin paljon työpaikkoja, kun se oikein hoidetaan, eikä, niin kuin äsken tuossa kuultiin, että vaarojakin siinä on tarjolla, mutta se pitää hoitaa kunnolla.

Puhemies! Ed. Forsius kysyi, miksi täällä ensin sanotaan, että ei vaadi varoja ja sitten vaatii varoja. Se johtuu toimintatapojen muutoksesta, siitä, että uudistukset eivät tarvitse rahoja, kun uudistetaan, virtaviivaistetaan ja poikkihallinnollisuutta lisätään. Sitä tässä nimenomaan on tässä selonteossa peräänkuulutettu, mutta tarvitaan myöskin lisävaroja vaikkapa sinne tässä esillä olleisiin tiemäärärahoihin jne. Mutta myös tällä toimintatapojen muutoksella saadaan paljon, paljon enemmän aikaan kuin nyt.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kiitos erittäin monista hyvistä kysymyksistä.

Ensinnäkin ed. Jokinen puhui tästä oljen poltosta ja hevosenlannan poltosta. Tämä on nyt ympäristöministeriön sektoria, mutta siellähän on valmisteltavana parhaillaan tämä jätelakiehdotus, johon tämä osittain liittyy, Ja meidän ministeriömme on siihen liittyen reagoinut ja toivoo, että jatkossa olki, samoin kuin muut maa-, puutarha- ja metsätaloudessa syntyvät vaarattomat luonnonmukaiset ainekset voidaan sitä kautta hyödyntää.

Sitten edustajat Komi ja Taimela puuttuivat näihin yhteiskyyteihin, kyytitakuuseen, niin sanon ihan rehellisesti, että minulla ei aika riitä seuraamaan, miksi tämä on ja missä tämä on siellä liikenne- ja viestintäministeriössä. Tässä on vaan ihan omassa sektorissa riittävästi tätä selvitettävää, että palataan siihen ja pyydetään selvitys liikenne- ja viestintäministeri Vehviläiseltä.

Sitten ed. Forsius puuttui tähän rahakysymykseen. Yleensä nämä selonteot, joita tänne annetaan, se on rehellisyyden nimissä todettava, että niissä ei paaluteta resursseja. Ja jotta ne yleensä on saatu yhteisesti hyväksyttyinä valtiovarainministeriö mukaan luettuna, niin silloin niissä ei suoraan uusia resursseja osoiteta. Se resurssipuoli käydään sitten läpi budjetin yhteydessä.

Sitten ed. Hoskonen kysyi, onko suomalaisella maataloudella menestymisen mahdollisuuksia ja mitkä ne ovat. Suomalaisella maataloudella on kaikki menestymisen mahdollisuudet, jos me pidämme meidän vahvuuksistamme kiinni. Ja silloin ydinkysymys on se, että meillä on huipputurvallinen, puhdas tuotanto, gmo-vapaa tuotanto ja tuotanto, johon kuluttajat luottavat. Ilman kuluttajien luottamusta Suomessa ei ole elintarviketaloutta jatkossa, nimenomaan omaa elintarviketaloutta. Sitten tähän tarvitaan sen lisäksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen, joka turvaa pohjoisessa, maailman pohjoisimmassa maassa, Suomessa, maatalouden harjoittamisen edellytykset. Me tarvitsemme 141 ja 142 artiklat ja sen mukaiset kansalliset tuet jatkoon. Niistä pitää huolehtia, ja niistä pitää neuvotella niin, että ne jatkuvat. Kaikki mahdollisuudet on jatkaa 141:lläkin, sitä ei ole sovittu missään nimessä, että se loppuisi.

Eli kaikki mahdollisuudet on, ja tähän liittyen vielä maapallon ruokapula tulee nostamaan nämä luonnonresurssit, joista me nyt puhumme, 20—30 vuoden kuluttua semmoiseen arvoon, että me emme tänä päivänä sitä osaa arvata. Olen ed. Pulliaisen kanssa tismalleen samaa mieltä siitä, että viime viikon päätökset bioenergian osalta muuttavat kokonaan sen toimintakehikon, missä me olemme, kerta kaikkiaan muuttavat ja myönteisellä tavalla.

Ed. Vistbacka kysyy byrokratiatalkoista. Kai Suomelan raportista on erittäin monta asiaa toteutunut, muun muassa sähköinen tukihaku ja siihen liittyvät palvelut, mutta edelleen niitä viedään eteenpäin. Ja meillä on sitten osa sellaisia asioita, joita täytyy hoitaa EU:n kautta, jotka eivät hoidu sitten niin, että meillä olisi Suomessa niissä toimivaltaa, mutta se työ on käynnissä.

Sitten ed. Pakkanen kysyi puhtaan veden saannista maaseudulla. Siinä meillä on se tuki olemassa näille vesihankkeille, mutta siihen tietysti rahaa tarvittaisiin enemmän.

Ed. Mustajärvi puuttui tähän julkiseen sektoriin, ja nyt nostaisin vaan esille sen, että meidän pitää kyllä varautua sekin selvittämään ja varsin nopeasti, että mitkä ovat maaseudun kannalta sellaisia yhteiskunnallisesti merkittäviä palveluita, joissa todellista kilpailua ei ole eikä edes ole mahdollista aikaansaada, ja mitkä palvelut olisi sitten järkevää ja mahdollista hakea EU:n niin sanotuiksi sgei-palveluiksi. Ja tämä puoli pitää tässä nyt jatkossa selvittää, että mitä me saamme aikaan näiden sgei-palvelujen kautta ja maaseudun mahdollisuuksia ajatellen.

Sitten mennään eteenpäin. Ed. Reijonen puuttui tähän EU-rahoitteiseen hankebyrokratiaan. Se on todella työn alla. Kari Kivikon johtama ryhmä löysi 33 vai 34 erilaista toimenpidettä, joilla hankebyrokratiaa ollaan poistamassa. Niistä on ensimmäiset olleet jo valtioneuvostossa viime viikolla, ja jatkoa on tulossa. Eli ne on tarkoitus kaikki käytännössä toteuttaa, ja tiedän, että valiokunta on näistä saanut tarkan selvityksen, ja minä lupaa paimentaa, että niin myöskin käytännössä sitten tapahtuu. (Ed. Zyskowicz: Kunhan eivät juuttuisi byrokratiaan!) — Eivät juutu.

Ed. Salon viestiin siitä, että jos me ed. Rajamäen tyyppisesti maalaamme hyvin masentavalla tavalla maaseudun mahdollisuuksista, niin kohta ihmisetkin masentuvat siellä. Eli suomalainen maaseutu on suomalaisille todella suuri mahdollisuus, kun me vaan yhdessä sen tiedostamme. Ja siitä olen iloinen, että pääsääntöisesti kuitenkin tämä keskustelu on ollut sitä, että se tiedostetaan.

Sitten ed. Söderman kantoi huolta saariston poikkeuksellisista olosuhteista. Se on aivan totta. Sinne pitää panostaa, mutta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta me panostamme sinne. Siellä on ihan omat toimenpiteet, jotka liittyvät saaristoon.

Sitten ed. Kankaanniemi puhui 6 000 uudesta työpaikasta ja kysyi, uskooko ministeri siihen. Minä uskon jopa suurempaan määrään työpaikkoja, kunhan me saamme sen bioenergiapaketin kaikki toimenpiteet käytännössä kunnolla täytäntöön. Eli se on täysin mahdollista, kun vaan huolehditaan siitä, että se pistetään tehokkaasti täytäntöön.

Sitten tämä bulkkituotantoajattelu. Siitä olen aivan samaa mieltä, että meidän pitää perehtyä ja paneutua jatkossa tuottamaan laatua, vastuullista tuotantoa, gmo-viljelystä vapaata tuotantoa. Sillä me pystymme pärjäämään. Kuluttajalla pitää olla oikeus ja mahdollisuus valita aina halutessaan gmo-vapaa tuotanto.

Sitten ed. Lepän vastaus ed. Asko-Seljavaaralle, siihen en enää puutu. Se oli ihan oikea, että metsässä on puuta, ei se lopu, kunhan vaan huolehditaan siitä, että se otetaan talousmetsistä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltani puutun hieman tuohon haja-asutusalueiden jätevesikeskusteluun siltä osin, että tein kantelun oikeuskanslerille haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toimeenpanosta. Haluan sanoa sen, että mielestäni nykyisen perustuslain olosuhteissa on aivan käsittämätöntä, että pelkällä asetuksella toimeenpannaan niin merkittäviä oikeudellisia ja taloudellisia toimia ilman, että lainsäädännössä on siinä selvää merkintää. Siinä on tämä oikeudellinen heikkous, mihin jätevesiasetuksen täytäntöönpano oikeastaan kohdistuu ja kärjistyy.

Toinen asia on tietenkin näiden laitteistojen toimivuus, joka on todettu erilaisissa tutkimuksissa täysin onnettomaksi. Siksi toiseksi kustannukset ovat kohtuuttomat, ja sitten kun samaan aikaan sallitaan esimerkiksi jätevesipuhdistamoista valtavat ylipäästömäärät vesistöihin näin kevään aikana, kun ne laitteet eivät kuitenkaan kestä kaikkea käsitellä, niin päästetään suoraan raakaa jätevettä vesistöihin, samoin merillä päästetään laivoista jätevedet esimerkiksi Itämereen täysin suoraan, ilman että se on kenellekään ongelma, niin kyllä mielestäni kysymys on lähinnä ihmisoikeus- ja perusoikeusongelmasta silloin, mikä on syytä tutkia.

Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisesta selonteosta itsestään haluan sanoa muutaman sanan.

Muuttoliike käy maassamme edelleen vilkkaana, sillä viime vuoden aikana väkiluku kasvoi 141 kunnassa ja väheni 199 kunnassa. Nykyinen kehitys on pysäytettävä, jotta saamme turvattua koko Suomen säilymisen elinvoimaisena ja hyvässä kunnossa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään, että kaupunkeja ja maaseutua ei voi eikä pidä erottaa toisistaan. Kyse on kokonaisuudesta. Linjaus on täysin oikea. Meidän ei tule asettaa maaseutua ja kaupunkeja vastakkain, vaan niitä tulee kehittää tasavertaisina omien vahvuuksiensa pohjalta.

Maaseutu tarjoaa suuria mahdollisuuksia. Merkittävin mahdollisuus on uusiutuvassa energiassa, erityisesti puussa ja myös turpeessa. Hallituksen viime viikolla tekemä päätös uusiutuvan energian lisäämisestä on kunnianhimoinen ja toteutuu vain maaseudun vahvuuksia hyödyntämällä. Mietinnön linjaus uusiutuvan energian hyödyntämisestä erityisesti lähienergiana on erittäin kannatettava. Olennaista on kehittää energiantuotantoa hajautettuna, sillä se luo uusia työpaikkoja ja on erittäin ympäristöystävällistä.

Myös kaivannaisalan mahdollisuudet ovat mittavia maaseutuolosuhteissa. Kaivannaisteollisuuden toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta kaivosalueiden uudistamisen yhteydessä ja pohdittaessa alan kannattavuutta yleensä. On muistettava myös, että kaivannaistoimintaan liittyy olennaisesti vahva metalliteollisuuden kehittäminen, joka myös maaseutuolosuhteissa onnistuu. Jokaisella paikkakunnalla löytyy metalliteollisuuden osaamista.

Maatalouden merkitys osana maaseutua nousee jatkossa arvoon arvaamattomaan, koska ruoka ei ole itsestäänselvyys maapallon väkimäärän kasvaessa. Hallitus painottaa selonteossa kotimaisen elintarviketuotannon turvaamista omavaraisuuden sekä huoltovarmuuden säilyttämiseksi. Tämä edellyttää, että maatalous on taloudellisesti kannattavaa. Maamme hyvinvoinnin kannalta on tärkeää säilyttää ruuantuotanto omavaraisena kaikissa olosuhteissa ottaen huomioon maailmalla vallitsevat ajoittain ilmenevät ruokakriisit ja myös merkittävät suhdannevaihtelut, mitkä elintarvikekaupassa ovat.

Maatalouden toimintaedellytykset on turvattava myös uudella Euroopan unionin rahoituskaudella vuoden 2013 jälkeen. Myös ruokaturvallisuus on tässä yhteydessä tärkeää, kuten elintarviketurvallisuutta koskevassa selonteossa nostettiin ansiokkaasti esille. On muistettava myös, että gmo-vapaa tuotanto, aivan kuten ministeri Anttila oivallisesti äsken mainitsi, on meille äärimmäisen tärkeä asia puhtaissa olosuhteissa ruokaa tuottaessamme.

Arvoisa puhemies! Maaseutuun kohdistuu myös haasteita johtuen maaseudun väestötappiosta, ihmisten ikääntymisestä ja palveluiden saatavuudesta. Kansalaisten tasa-arvo edellyttää, että julkiset palvelut on turvattava alueen väestötiheydestä ja etäisyyksistä huolimatta koko maan alueella laadukkaasti. Harvaanasutulle maaseudulle erityistoimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta negatiivinen kehitys saadaan pysäytettyä. Yhteispalvelupisteet ja monipalvelukeskukset ovat hyviä esimerkkejä, joilla palvelut on mahdollisuus säilyttää lähellä ja vahvistaa näin ollen myös yhteisöllisyyttä.

Paras-hankkeen tavoitteet tulee pitää kirkkaana mielessä ja nimenomaan niin, että ne myös toteutetaan.

Nopeat tietoliikenneyhteydet ja toimiva liikenneverkko ovat välttämättömiä maaseudun kehityksen kannalta. Maaseudulle on mahdotonta houkutella uusia asukkaita ja yritystoimintaa, mikäli alueen infrastruktuuri ei ole kunnossa. Valtion on tuettava harvaanasuttuja alueita, mutta lisäksi tarvitaan palvelujen uudenlaisia järjestämistapoja. Postipalveluiden uudistamisen yhteydessä eduskunnan on varmistettava, että postipalvelut säilyvät laadukkaina ja samanhintaisina koko maan alueella.

Lopuksi, arvoisa puhemies, korkeakoulutuksella on suuri merkitys myös maaseudulle. Valmistuttuaan opiskelijat jäävät usein asumaan ja työskentelemään opiskelupaikkakunnalleen tai sen läheisyyteen, (Puhemies: 5 minuuttia!) mikäli työpaikkoja on tarjolla. Ammatillisella koulutuksella on vahva yhteys alueelliseen kehittämiseen. Koulutustaso ja koulutusmahdollisuudet on säilytettävä maaseudulla erittäin vahvoina, sillä se on alueellisen kehityksen ainoa todellinen takuu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean sen, että viime viikkoina ja viime kuukausina sivistyspuolella tapahtuneet ikävät päätökset, esimerkkinä voi mainita Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisen, eivät saa toistua, vaan koko maassa on säilytettävä koulutusverkko mahdollisimman hyvänä ja toimivana, jotta Suomen kehitys pystytään takaamaan ja maaseutupoliittisen selonteon tavoitteet toteutuvat.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa maaseutu on perinteisesti koettu vähempiarvoiseksi kuin kaupungit. Tätä asennetta kuvaa hyvin maaseudun asukkaiden nimittäminen negatiiviseksi tarkoitetulla nimikkeellä maalaisiksi. Tämä asenne poikkeaa vahvasti yleiseurooppalaisesta linjasta. Keski-Euroopassa maaseudun arvostus on aivan toisella tasolla kuin meillä. Kuitenkin myös Suomi tulisi käsittää yhtenä kokonaisuutena, joka koostuu niin kaupungeista kuin maaseudustakin. Tämä edellyttää maaseudun elinvoimaisuuden tukemista. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki kansalaiset ahdetaan kaupunkeihin. Ihmisillä tulee olla aidosti valinnan mahdollisuus, asuako maalla vai kaupungissa.

Perusedellytys maaseudun asuttuna pitämiseen on palvelujen saatavuus. Tämän lisäksi on syytä vahvistaa maaseudun voimavaroihin perustuvaa yritystoimintaa sekä kehittää työskentelymahdollisuuksia. Tämän vaalikauden yksi tärkeimmistä päätöksistä maaseudun elinvoimaisuuden kannalta on ollut laajakaistaa koskeva linjaus ja tuki kunnille. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien saavutettavuus kaikille on perusedellytys maaseudun kehittymisessä. Niiden avulla voidaan niin taata palveluja kuin myös mahdollistaa etätyön lisääntyminen.

Selonteossa on asetettu kolme keskeistä tavoitetta: elämisen laadun parantaminen, maaseudun elinkeinojen kehittäminen ja maaseutupoliittisen järjestelmän kehittäminen. Näihin tavoitteisiin pääsemisessä auttaa Suomen maaseutualueiden monipuolisuus, ja tärkeää onkin keskittyä kunkin alueen omiin vahvuuksiin. Erikoistumisen avulla pystytään saavuttamaan tasapuolista kehitystä.

Suurimman huolen kohteena on tänä päivänä harvaanasuttu maaseutu. Nämä alueet ovat olleet menettäjän asemassa väestökehityksessä, ja samalla seurauksena on palvelujen karsiminen, joka edelleen kiihdyttää väestökatoa. Erityistoimenpiteet ovat tarpeen, jotta muun muassa vinoutunut huoltosuhde on hoidettavissa. Nopeat tietoliikenneyhteydet, toimiva joukkoliikenne ja hyvä tiestö sekä rautatiet edellyttävät valtion rahoitusvastuuta, jotta maaseututyyppiset kunnat ja erityisesti harvaanasutut alueet pystytään pitämään asuttuina. Lähipalveluiden takaaminen edellyttää uudenlaista ajattelua ja innovatiivisuutta järjestelyissä. Näiden palveluiden avulla voidaan taata myös vapaa-ajan asukkaiden tarpeet ja toisaalta näiden vapaa-ajan asukkaiden avulla palveluita voidaan osittain pitää myös yllä. Palveluiden saatavuudella on suuri merkitys elämisen laadulle.

Haasteellisinta on löytää sopivat keinot erityyppisten maaseutualueiden tarpeisiin. Keinot ovat erilaisia kaupunkien läheisillä maaseutualueilla kuin harvaanasutuilla maaseutualueilla. Viimeksi mainitulla alueella suurin ongelma on pitkät välimatkat. Ei ole järkevää pyrkiä esimerkiksi vähentämään yksityisautoilua siellä, missä se jo muutoinkin on vähäisempää, vaan on syytä keskittyä tällaisiin keinoihin kaupungeissa, missä se on oikeasti helpompaa. Kuitenkaan kaikkia ei voida edellyttää yksityisauton käyttöön maaseudullakaan, ja tärkeää onkin estää maaseudun joukkoliikenteen heikentäminen.

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuuden takaa saavutettavuus. Esimerkiksi pohjoisimman Suomen kehittyminen ja elinvoimaisuuden kasvattaminen edellyttävät toimivia liikenneyhteyksiä. Matkailuelinkeino on yksi vahvasti kasvavista elinkeinosektoreista, ja sen edellytyksiä on entisestään parannettava. Kaikkien edun mukaista on, että alueet kehittyvät omien vahvuuksiensa pohjalta. Väärien mielikuvien oikaiseminen on myös tarpeen, jotta asenteet olisivat myönteisempiä maaseudun kehittämiseksi. Monesti kuulee Etelä-Suomessa, että vain valtion tuet ovat mahdollistaneet Lapin matkailukeskusten kehittämisen. Tosiasiassa esimerkiksi Levin matkailukeskukseen on viimeisen kymmenen vuoden aikana investoitu noin 600 miljoonaa euroa ja tästä yksityisen rahan osuus on noin 96 prosenttia. Siis paljon tehdään itse ja omin voimin, mutta yhteiskunnan panos on tärkeää ennen kaikkea palvelujen ylläpitämisessä.

Maaseudun kehittämiseksi on monenlaisia keinoja. Erilaisia elinvoimaisia elinkeinoja löytyy runsaasti. Vahvasti kehittyvistä ja työllistävistä elinkeinoista voidaan mainita vielä kaivannaisteollisuus. Myös tähän tarvitaan yhteiskunnan osallistumista, mutta vastaavasti se lisää varsinkin harvaanasuttujen alueiden elinvoimaisuutta.

Selonteossa nostetaan uudeksi keinoksi maaseutupolitiikan tehostamisessa niin sanottu maaseutuvaikutusten arviointi, joka tulisi sisällyttää ennakkotoimena kaikkeen sellaiseen kansalliseen päätöksentekoon, jolla on alueellisia vaikutuksia. Tämä ajatus on erinomaisen kannatettava.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittisessa selonteossa eduskunnalle on monia asioita, joita on tärkeä edistää. Haluan omassa puheenvuorossani keskittyä kuitenkin muutamaan asiaan, kuten vapaa-ajan asumiseen ja siihen liittyvään niin sanottuun kaksoiskuntalaisuuteen.

Asukkaan mahdollisuus olla samanaikaisesti kuntalaisena kahdessa kunnassa on ollut esillä jo pitkään. Keskustelun taustalla on kesämökkien suuri suosio ja ympärivuotiseen käyttöön soveltuvien mökkien määrän kasvu. Kesämökkejä Suomessa on puoli miljoonaa, ja 9 000 mökillä asutaan pysyvästi. Järvi-Suomen ohella Lappi on suosittua mökkialuetta. Ulkopaikkakuntalaisten omistamien mökkien määrä on Lapissa vajaassa 20 vuodessa kaksinkertaistunut. Ulkopaikkakuntalaisten mökkiläisten määräksi Lapissa on arvioitu jopa noin 26 000 henkilöä.

Toinen, vähemmän esillä ollut peruste kaksoiskuntalaisuudelle on matkailun työpaikkojen sesonkiluontoisuus Lapissa. Matkailu on yksi Lapin kärkitoimialoista, ja työvoimavaltaisena alana sen aluetaloudellinen merkitys on suuri. Matkailun työllistävä vaikutus vuonna 2005 oli 4 000 henkilötyövuotta. Majoitus- ja ravitsemusalan osuus työpaikoista on Lapissa selvästi muuta maata suurempi.

Lapin matkailun vahva painottuminen jouluun ja talvikauteen näkyy siinä, että iso osa työpaikoista on sesonkiluonteisia. Monet sesonkityöläisistä tulevat Lapin ulkopuolelta. Vuoden 2005 lopussa Lapissa oli kaikkiaan lähes 3 000 työntekijää, joiden kotikunta oli muualla kuin Lapissa. Pelkästään Tunturi-Lapin alueelle matkailun sesonkityöläisiä tulee lähes 1 000 henkilöä alueen ulkopuolelta.

Yleinen mielikuva näistä sesonkityöläisistä on nuori sinkku, joka ei liiemmälti palveluita tarvitse. Tunturi-Lapin sesonkityöläisistä kuitenkin vain kolmannes on alle 30-vuotiaita. Yli 50-vuotiaita on reilu kymmenesosa. Siten joukossa on paljon perheellisiä, jotka tarvitsevat työskentelykunnaltaan paljon erilaisia palveluita päivähoidosta koulupalveluihin ja terveydenhuoltoon. Matkailun sesonkikauden pidentyessä voi sesonkityöläisten työrupeama Lapissa venyä kuuteen tai seitsemäänkin kuukauteen. Siitä huolimatta he maksavat kunnallisveroa pelkästään vakituiseen asuinkuntaansa.

Sekä mökkien suuren määrän että Lapin matkailun ulkopaikkakuntalaisten sesonkityöntekijöiden määrän vuoksi tulisi mahdollistaa kaksoiskuntalaisuus. Kunnallisvero tulisi voida jakaa loma-asunnon omistajan tai haltijan kotikunnan ja loma-asunnon sijaintikunnan kesken sekä vastaavasti sesonkityöläisten kummankin asuinpaikkakunnan kesken. Tähän varmasti nykyinen tietotekniikka antaa osaltaan mahdollisuuden.

Tällaisen kaksoiskuntalaisuuden vaikutukset tulisi lisäksi huomioida nykyistä paremmin kunnan saamien valtionosuuksien määräytymisessä. Vastaavasti mökkiläisen ja sesonkityöläisen vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia kakkoskunnan päätöksentekoon tulee parantaa. Selonteossa huomioidaan lisääntynyt kakkosasuminen ja palveluiden tarvetta korostetaan, mutta käytännön toteutusmallit puuttuvat täysin. Sananhelinän sijasta toivon hallitukselta kunnianhimoisempaa otetta asian ratkaisemiseksi.

Lopuksi nostan esille poronhoidon merkityksen lappilaisille ja erityisesti saamelaisille, koska se on selonteossa kovin vähäisellä huomiolla. Porotalous on osa Euroopan unionin maataloutta ja porotalouden rahoitus siten osa EU:n maatalouden rahoitusta. EU:n maatalouden tukijärjestelmällä on ollut erittäin paljon merkitystä saamelaisten poronhoidossa, eikä yksin tukijärjestelmällä vaan laajemminkin EU:n määräyksillä. Eduskunnan valiokunnat ovat lausuneet useita kertoja ja esittäneet saamelaisten kulttuurin ja poronhoidon turvaamisen huomioimista. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla tällaista toimintaa ei ole ollut kuitenkaan havaittavissa. Tukijärjestelmiä olisi kehitettävä sellaisiksi, että ne tukevat saamelaisten poroelinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia harjoittaa kulttuurimuotoonsa kuuluvaa poronhoitoa ja saada siitä riittävä toimeentulo sekä mahdollistaa koko perheen mukanaolo elinkeinonharjoittamisessa. Erityistä huolta on kannettava nuorten mahdollisuuksista jäädä harjoittamaan poronhoitoa tarvitsematta muuttaa pois saamelaisalueelta.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi -maaseutupoliittinen selonteko on käsittelyssä. Mielestäni täällä ministeri Sirkka-Liisa Anttila totesi aivan oikein, että ei pidä luoda maaseudun tulevaisuudennäkymiä kovin synkiksi, koska ne helposti ruokkivat itse itseään, vaan pitää nähdä niitä monia myönteisiä mahdollisuuksia ja pyrkiä kaikin keinoin vahvistamaan maaseudun toimintaedellytyksiä. Itse näen, että suomalaisella maaseudulla on hyvät tulevaisuudennäkymät. Monet kansainväliset trendit ja näkymät puolustavat sitä, että meillä maaseudulla on paljon myönteisiä tulevaisuudennäkymiä.

Mitä tulee ensinnäkin ruokakysymyksiin, niin maailman väestön nopea kasvu erityisesti Aasiassa merkitsee sitä, että ruuan kysyntä lisääntyy todella merkittävästi, ja se kyllä antaa tilaa myöskin suomalaiselle puhtaalle elintarviketuotannolle ja -ketjulle kaikessa laajuudessaan. Elikkä suomalaisia ruuantuottajia tarvitaan tulevaisuudessakin koko maan alueella.

Energia muodostaa erittäin suuren tulevaisuuden mahdollisuuden Suomen maaseudulle. Viime viikolla hallituksen sopima keskustan aloitteesta toteutettu uusiutuvan energian todella historiallinen lisäyspaketti merkitsee seuraavan 10 vuoden aikana noin 10 000:ta uutta työpaikkaa, joista merkittävin osa tulee Suomen maaseudulle, 10:tä miljardia euroa investointeja. Elikkä voi sanoa, että tällaista jättipakettia, kokonaisuutta, ei ole taloushistoriassa tehty, kun siihen vielä liitetään tämä perusvoimaratkaisu, ydinvoimaratkaisu, joka on mittasuhteiltaan investointina samaa luokkaa ja tulee merkitsemään myöskin hyvin vahvasti aluekehitykseen vaikuttavaa pa- nostusta, kun toinen näistä yksiköistä sijoittuu Pohjois-Suomeen. Eli tämä energiakokonaisuus merkitsee paljon työtä ja toimeentuloa ja maaseudun toimintaedellytysten vahvistamista.

Muitten luonnonvarojen merkitys on myöskin lisääntynyt merkittävästi, tässä erityisesti kaivannaisteollisuuden rooli tulevaisuudessa. Tuhansia uusia työpaikkoja voidaan synnyttää suoraan meidän kaivoksiimme, joita kaivoshankkeita on vireillä kymmeniä koko maan alueella, mutta erityisesti Väli- ja Pohjois-Suomessa. Tässäkin mielessä työpaikkoja kohdistuu työllisyyden kannalta vaikeimmille alueille. Eli nämä tekijät merkitsevät sitä, että suomalaisella maaseudulla on uusi tuleminen ja uusi myönteinen kehitysnäkymä edessä.

Toki se edellyttää sitä, että yhteiskunnallisilla päätöksillä myöskin edistetään tätä kehitystä. Yksi tärkeä asia on varmistaa palveluitten saatavuus maan eri osissa, niin kuntapalveluitten, peruspalveluitten kuin myöskin valtionhallinnon palveluitten. Kuntien palvelutuotannon osalta on tärkeää, että meillä on sellainen rahoitusjärjestelmä, valtionosuusjärjestelmä, joka huomioi kuntien erilaisuuksia ja eroja ja ottaa ne riittävällä tavalla rahoitusperusteena huomioon. Valtion palveluitten osalta me tarvitsemme jokaiseen kuntaan valtion paikallishallintopalveluyksiköitä, esimerkiksi kunnanvirastojen yhteyteen, jossa turvataan erilaisten lupahallinnon prosessien liikkeellelähtö jokaisessa kunnassa.

Infran merkitys korostuu myöskin. Täällä on puhuttu aivan oikein tietoliikenneyhteyksistä ja niitten merkityksestä. Se on tärkeä saattaa kuntoon yhtä lailla kuin perinteinen liikenneverkosto ja sen kunto.

Osaamisverkosto on myöskin sitä peruskysymystä, jonka täytyy olla sellaisessa kunnossa, että se palvelee ja edistää aluekehitystä. Tässä pitää varoa sitä kehityssuuntaa, mitä opetusministeriön puolella osittain on ajettu, joka voi merkitä sitä, että meillä korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluverkoston keskittämispyrkimykset ovat aika tuntuvia ja mittavia. Niitä pitää aidosti vastustaa ja pyrkiä hakemaan enempi hajautettuja ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Muutama sana sitten täällä käytettyihin puheenvuoroihin, erityisesti perussuomalaisten ja SDP:n. Tässä en nyt vedä yhtäläisyysmerkkejä, vaikka ainakin osassa noita puheenvuoroja oli vähän sen kaltaista sanomaa, jossa maalattiin tulevaisuudenkuvaa hyvin synkäksi ja näkymää aivan toivottomaksi, aivan mahdottoman toivottomaksi. Tämä vain kertoo Suomen kansalle ja erityisesti maaseudulle, että ääni perussuomalaiselle on ääni toivottomuuden ja pessimismin ja apatian puolesta, ja ei näin pidä toimia. Meidän pitää katsoa ne myönteiset mahdollisuudet ja kaikella tavalla edistää sitä, että positiivisia, tulevaisuuden kannalta myönteisiä asioita viedään eteenpäin. On hienoa, että täällä salissa on tällä hetkellä SDP:n maaseudun puolustajat, valitettavan vähän, mutta kuitenkin on kartalla myös SDP tässä. Me tarvitsemme toki yli puoluerajojen laajaa tukea suomalaiselle maaseudulle ja sen kehitykselle sekä oppositiosta että hallituksesta. Tämä on yhteinen tahtomme, yhteinen asiamme.

Jacob Söderman /sd:

Herr talman! Statsrådets landsbygdspolitiska redogörelse lider av ett mycket viktigt strukturellt problem. Skärgårdspolitiken har nämligen helt ignorerats i redogörelsen. Då statsrådet inte ger riksdagen någon skärgårdspolitisk redogörelse borde dessa frågor på ett lämpligt sätt ha beaktats i den landsbygdspolitiska redogörelsen.

Skärgården och vattendragen är kännetecknande för en stor del av Finlands landsbygd. Finland är ett av Europas mest skärgårdsrika länder. Skärgård finns både i havet och i sjöområden. Skärgårdens säregna geografiska förhållanden orsakar visserligen tilläggskostnader för staten, kommunerna och näringslivet, men skärgården är en unik tillgång för både fast bosatta, fritidsboende, näringsidkare och turister.

För att denna tillgång ska tillvaratas har vi en skärgårdslag som är i kraft sedan 1981. Lagen förpliktar staten att trygga skärgårdens livskraftighet. Tyvärr har regeringen på senare tid glömt bort denna viktiga lag. Med en skärgårdspolitik kan man avhjälpa de utmaningar som de geografiska förhållandena ställer men också utnyttja de möjligheter som skärgården erbjuder. En stor del av landsbygdsturismen bygger på ett hållbart utnyttjande av skärgårds- och kustområdet.

Paras-projektet har påverkat skärgårdens kommunstruktur betydligt. Många traditionella skärgårdskommuner har nyligen slagits samman med större kommuncentra. I Åboland har antalet skärgårdskommuner minskat från 13 till 8 i och med att de mindre kommunerna förenats med Pargas och Kimito. För invånarna i Iniö, Houtskär, Korpo och Nagu och den tidigare Hitis kommunen kan det betyda att servicen flyttar allt längre från kommunerna. Till följd av detta har de större kommunerna ett ökat ansvar för skärgården och bör få mera resurser att sköta det.

Herr talman! För att förbli livskraftig behöver skärgården ett positivt bemötande av regeringen och riksdagen. Det krävs tydligt inriktade insatser för att stöda skärgårdens utveckling. Regeringens satsning på nya färjor och förbindelsefartyg har varit positiv men i vissa fall har regeringen helt glömt bort skärgården.

Till exempel i bredbandsreformen har regeringen inte visat någon förståelse för skärgårdens förhållanden. Att belasta skärgårdskommunerna med oskäligt höga betalningsandelar äventyrar deras livskraftighet. Lagen om stöd för byggande av bredband i glesbygdsområden borde därför ändras så att skärgårdsförhållanden direkt skulle inverka på kommunernas stödnivå. Detta är motiverat eftersom skärgårdsområden och glesbygdsområden vanligen har likställts i lagstiftning av denna typ.

Fritidsboende, turism och näringsverksamhet ställer ökade krav på trafikförbindelserna. Regeringen bör fortsätta med förnyandet av färjorna och förbindelsefartygen. Tillräckliga anslag för nyanskaffningar måste göras tillgängliga även kommande år.

Herr talman! För att skärgården i fortsättningen ska få den uppmärksamhet som den behöver föreslår jag att statsrådet övervakar att det en gång, till exempel i början av varje valperiod, också avges en skärgårdspolitisk redogörelse till riksdagen.

Herr talman! Jag skulle också berätta att jag inte kommer att föreslå den här klämmen som har utdelats.

Herra puhemies! En tule esittämään tätä pontta, joka on jaettu minun nimissäni.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että nykyisillä toimintamalleilla palvelujen ylläpito harvaanasutulla maaseudulla kallistuu ja palvelujen laatu kärsii jopa siinä määrin, että niiden tuottaminen nykytavoin käy mahdottomaksi. Sen vuoksi palvelut tulee järjestää uudella tavalla ja myös uutta teknologiaa käyttäen. Useiden toimijoiden yhteisten liikkuvien palvelujen lisäämisellä, yhteispalvelutoimistoilla ja sähköisillä asioimispalveluilla voidaan turvata palvelujen saatavuutta. Tavoitteet ovat hyviä.

Valiokunta viittaa myös kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen muttei tuo esiin tosiasioita eli sitä, että toistaiseksi kuntien koko on kasvanut vain 800 asukkaalla, ja sitä, että puolessa Suomen kuntia väkiluku on edelleen alle 6 000 asukasta. Maaseudun kehittämisen kannalta onkin elintärkeätä, että kuntarakennetta kehitetään maaseutukunnissa. Tämä on välttämätöntä, koska köyhenevän valtion kannalta olisi edesvastuutonta tukea kuntia, jotka eivät ole valmiita yhdistymällä kantamaan vastuuta eivätkä järjestämään palveluja uudella tavalla.

On tärkeätä, että maaseutukunnat yhdistyvät riittävän isoiksi kokonaisuuksiksi. Yhtä tärkeätä on, että palveluprosessit muokataan täysin uusiksi. Asiointipalveluja siirretään internetiin ja liikkuvia palveluja hyödynnetään. Jos näin ei tehdä, kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia ja kuntavero nousee reippaastikin yli 20 prosentin. Ei voi aina lähteä siitä, että valtio tulee apuun. Kuntien poliittisten päättäjien on itse tunnustettava, kuinka radikaalisti kunta- ja palvelurakennetta pitää uudistaa.

Arvoisa puhemies! Maaseudun tieto- ja viestintäpalvelut eivät ole vielä kunnossa. Viestintäpalveluiden saatavuus on teleyritysten näkökulmasta kaupallinen asia, mutta maaseudun kannalta kysymys on tasa-arvosta. Hallituksen uusi laajakaistapolitiikka ei vielä varmista, että tieto- ja viestintäliikenteen peruspalvelut olisivat riittäviä. Yhden megawatin yhteys ei oikeastaan ole vielä minkäänlainen laajakaista. Mielestäni hallituksen pitäisi tehdä itselleen selväksi, kuinka vaativa hanke langattoman laajakaistan ja puhelinyhteyden aikaansaaminen maaseudulle on, ja huolehtia hankkeen riittävästä rahoituksesta.

Hallituksen päättämä uusiutuvan energian paketti tuo työtä ja lisätuloja maaseudulle. Vuosittain se tarkoittaa 13,5:tä miljoonaa kuutiometriä puuta. Tärkeintä on turvata, että oikea puu menee oikeaan paikkaan: jätepuu, metsäteollisuuden puu ja tuotteeksi jalostettava puu on erotettava toisistaan. Myös logistiikkaan on syytä kiinnittää huomiota. Energian tuotantolaitoksiin menevän hakkeen pitää tulla läheltä. Ei siinä ole mitään järkeä, että tuomme, kuten nyt, haketta Venäjältä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on aivan erinomainen, ja sitä on todella mukava lukea, koska se on sekä positiivinen että realistinen. Voi vain onnitella valiokunnan puheenjohtaja ed. Jari Leppää ja valiokunnan jäseniä.

Sosialidemokraattien vastalause puolestaan on ihan käsittämätön. Siinä otetaan esille sellaista yleisvalitusta kuin kelamaksun poisto, Kajaanin opettajankoulutuksen lopettaminen, Reuman sairaalan lopettaminen, hätäkeskusten vähentäminen, jotka eivät millään tavalla edusta maaseutupolitiikkaa. Onneksi huomenna keskustelemme pitkään Reuman sairaalan lopettamisesta. Kyseessähän on yksityisen säätiön omistama sairaala, joka ei ole maalla vaan kaupungissa, eikä reuman hoito mitenkään liity maaseutupolitiikkaan.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että maaseutu tulee säilyttää elävänä, ja syömme mielellämme lähiruokaa ja suomalaista puhdasta ja terveellistä ruokaa.

Suomessa on yhdeksän maaseutuprofessorin tehtävää, jotka tulevat palvelemaan maaseudun kehittämistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olimme huolissamme palveluverkosta harvaanasutulla maaseudulla. Itse olen sitä mieltä, että terveyskeskusten lukumäärää pitää vähentää ja terveyskeskusten tulee sijaita siten, että siellä on täydet palvelut, kuten laboratorio ja röntgen ja useiden erikoisalojen ja asiantuntijoiden verkosto. Perusterveydenhuolto ei toimi oikein, jos se on vain lähetteenkirjoittamisautomaatti.

Harvaanasutuilla seuduilla terveyspalvelut tulee järjestää sähköisesti, puhelimitse tai pyörittämällä vaikka terveyspalveluautoja. Myös apteekkipalvelujen tulee olla kaikkien saatavilla, joten lääkekaappeja voidaan kehittää ja lisätä lääkkeiden saantia esimerkiksi postista tai vaikka R-kioskista, siis tilata lääkkeitä, ei ostaa lääkkeitä, vaan tilata lääkkeitä niiden kautta.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä sanotaan, että Suomi muodostaa lähes ainoan alueen Euroopassa, jossa on tulevaisuuden tuotantopotentiaalia uusiutuvalle energialle ja ruualle. Puun massiiviseen polttamiseen tulee kuitenkin suhtautua varauksellisesti. Valiokuntakin toteaa omassa mietinnössään, että hakkuujätteen nykyistä voimaperäisempi korjuu köyhdyttää maaperän ravintoarvoja ja heikentää metsänkasvua. Kun puun korjuuta ja polttamista massiivisesti tuetaan valtion varoin, on mahdollista, että metsät köyhtyvät ja niiden arvo hiilinieluina vähenee. Tässä on paljon työsarkaa näille maaseutuprofessoreille selvittää, millä tavalla tätä puunpolttoa ei tehdä niin suureksi, että se todella köyhdyttää meidän metsävarojamme.

Me kaupunkilaiset kannatamme lähiruokaa ja puhdasta suomalaista maataloutta. Suhtaudun kuitenkin todella varauksellisesti massiiviseen puun polttamiseen, koska puun poltto aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiili ja kaksi kertaa niin paljon kuin maakaasu. Vaikka Ipcc julistaa, että puun polttamisen nettohiilidioksidipäästö on nolla, se on kyllä varsin teoreettinen näkemys.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle sosialidemokraattien vastalauseesta haluan todeta ensinnäkin, miksi siellä esimerkiksi kelamaksun poistaminen on mainittu. Sitä kelamaksun poistamista maksetaan energia- ja ympäristöverojen nostolla, ja se tietää sitä, että liikkuminen kallistuu vuodenvaihteen jälkeen, sähkövero ja nämä polttoaineverot kaksinkertaistuvat ja maaseudulla, harvaanasutulla alueella, missä on pitkät etäisyydet, maksetaan suhteellisesti enemmän liikkumisesta. Toki tämän hallituksen aikana muun muassa sitten matkakulujen omavastuuta on nostettu.

Sitten tuottavuusohjelma: Poliisissa, Rajavartiolaitoksessa, turvallisuudessa henkilömäärärahoja on vähennetty, ja siellä on todettu, että menee tavallaan hallintoon ja muuhun sitä aikaa ja asiakkaitten kuljettamiseen. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Toimintavalmiusajat ovat noin 50 minuuttia muun muassa joillakin Pohjois-Karjalan alueilla, siis 50 minuuttia ennen kuin poliisi kerkiää paikalle.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myöskin me kaikki suomalaiset joudumme maksamaan siitä puun polttamisesta todella erittäin paljon.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kilpailukykyinen Suomi tarvitsee paitsi menestyviä kaupunkeja yhtä lailla myös elinvoimaista maaseutua. Kaupunkien ja maaseudun keinotekoinen vastakkainasettelu on aikansa elänyttä, ja molempien roolit suomalaisen yhteiskunnan kasvutarinassa on kirjoitettava samaan lukuun toisiaan täydentäen. Maaseutua ei voi edelleenkään tuoda, eikä sen voimavaroja voi myöskään yhteiskunnassamme ohittaa. Maaseutu ei ole harvaanasuttu kuluerä, vaan siellä on meidän rikkautemme niin luonnonvarojen kuin myös asumisen ja elämisen vaihtoehtojen suhteen.

Politiikalla joko kehitetään alueita tai näivetetään niitä. Esimerkiksi joukkoliikenneratkaisuilla, lähipalveluiden tarjonnalla tai jätevesiasetuksilla vaikutetaan maaseudun elinvoimaisuuteen ja siihen, annetaanko ihmisille aidosti mahdollisuus asua ja tehdä työtä ja yrittää siellä, missä haluaa, vai ajautuvatko ihmiset kasvukeskuksiin. Merkitystä on sillä, onko mummonmökin asukkaalla mahdollisuus viettää elämänsä ehtoo omassa kodissaan itsenäisesti joukkoliikenteen turvin ja riittääkö kunnan kotiavun avustus siihen, että hän pystyy olemaan kotonaan mahdollisimman pitkään ehkä pitkällisenkin laitoshoidon välttäen. Lapsiperheet puntaroivat muun muassa sitä, miten turvallinen tai miten pitkä lasten koulutie on ja mitkä harrastemahdollisuudet ovat. Nämä ovat tavallisia arkisia asioita, jotka todella vaikuttavat siihen, onko monipuolinen maaseutumme elinvoimainen myös tulevaisuudessa.

Palvelujen turvaaminen kiertää voimakkaan linkin tietoliikenneyhteyksiin, sillä verkon kautta monia palveluja pystytään hoitamaan, mikä tukee juuri harvaanasuttua maaseutua ja houkuttelee muuttajia niille alueille. Tällaisten verkkopalveluiden kautta esimerkiksi monien valtionhallinnon palvelujen saatavuus voidaan turvata. Näin palvelutasokaan ei vaihtele asuinpaikan mukaan, kohtuuttomasti ainakaan. Nopeiden laajakaistayhteyksien turvaaminen on edelleen myös yrittäjyyden elinehto.

Arvoisa puhemies! Viime viikon hallituksen esitys uusiutuvan energian velvoitepaketista luo työtä etenkin sinne, missä raaka-aineetkin sijaitsevat, eli maaseudulle. 10 000 uutta työpaikkaa, ja yksin puun hankinnan lisääntyminen tuo 7 000 uutta työpaikkaa. Puu on edelleen vihreää kultaamme, ja ministeri Pekkarisen johdolla sen hyödyntäminen on aluillaan, vahvassa alussa.

Myös lähiruuan käytön lisääminen on maaseudun kehittämistä. Keskustavetoinen hallituksemme on linjannut suomalaisen ruuan edistämisohjelman päätavoitteeksi suomalaisen ruuan arvostuksen nostamisen. Huomio kiinnitetään etenkin päättäjiin ja kuluttajiin, mutta myös lapsiin ja nuoriin. Ohjelman avulla halutaan edistää lähiruokaa ja myös luomuruokaa, ohjata ravitsemuskäyttäytymistä sekä kehittää laatua ja kansainvälistymistä. Tutkimusten mukaan oma maakunta on merkittävin lähituotteiden päämarkkina-alue, joten lähiruualla on jo olemassa hyvät lähtökohdat. Viime vuonna lähiruokaa tuottavia yrityksiä oli Suomessa noin 3 000, näistä pienyrityksiä 2 500, jotka kukin työllistivät noin kolme henkeä yrityksessään. Omilla valinnoillaan niin suuria määriä elintarvikkeita hankkivat julkiset laitokset kuin myös yksittäiset kuluttajat voivat kantaa kortensa kekoon maaseudun kehittämisen puolesta juuri lähiruuan valinnalla. Tämä edellyttää muun muassa kuntien ja tuotteita tarjoavien yrittäjien hankintaosaamista. Hankintaosaamisen koulutus on maassamme niin hankkijoille kuin myös yrittäjille puutteellisesti järjestettyä vielä ainakin toistaiseksi, ja se olisi lähiruuan ja paikallisen yrittäjyyden tukemiseksi pian saatettava kuntoon.

Arvoisa puhemies! Monella suomalaisella on toinen koti maalla. Suomessa on kesämökkejä noin 480 000 kappaletta. Monet suomalaiset viettävät opiskelujen, työnteon, loma-asumisen ja muidenkin syiden johdosta aikaansa kahdella eri paikkakunnalla. Kuitenkin nämä sadattuhannet kahden kunnan alueella aikaansa viettävät ihmiset ovat oikeutettuja käyttämään merkittävää osaa kuntapalveluista vain virallisessa kotikunnassaan. Niinpä tarvitaankin kunnallisverotuksen uudistus, joka avaisi kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuuden.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on kautensa alussa linjannut tavoitteekseen maaseudun säilyttämisen asuttuna ja elävänä. Vuoden 2020 visio on toiveikas, mutta nähtäväksi jää, miten se toteutuu. Visiossa puhutaan maaseudun elinvoimaisuudesta. Elinvoimaisuus kumpuaa mielestäni nuorista. Ikääntymisen ja huoltosuhteen heikkenemisen seurauksena etenkin nuoria täytyy saada jäämään tai palaamaan kotiseuduilleen asukkaiksi ja yrittäjiksi. Parhaiten tämä onnistuu, jos alueen peruspalvelut ovat kunnossa.

Selonteossa toistetaan kerta toisensa perään maaseudun elinvoimaisuuden ja palveluiden turvaamisen merkitystä. Jos peruspalveluiden saatavuus halutaan turvata kaikille, tulisi myös poliittisten päätösten olla tätä tukevia. Kuntien taloudellinen ahdinko on nimittäin monin paikoin johtanut juuri peruspalveluista karsimiseen. Mielestäni esimerkiksi Paras-hankkeen tuottavuustavoitteet ovat suurelta osin ristiriidassa pienten kylien elinvoimaisuuden ja maaseudun asuttuna pitämisen kanssa. Olisi paikallaan tehdä suunnitelma, miten peruspalveluiden saatavuus todella taataan kaikille ja miten rahoitus siihen järjestetään.

Monissa kunnissa nyt tehtävät päätökset lopettaa kyläkouluja ovat mielestäni vääriä. Alakouluverkon ylläpitämisessä ja kehittämisessä pitäisi huomioida se, että alueellinen väestönkehitys maakunnissa näyttää varsin myönteiseltä kaikkein nuorimpien oppilasikäluokkien, esi- ja alakouluikäisten, osalta. Pienet koulut ovat myös kyliensä keskuksia, joissa järjestetään tapahtumia sekä pidetään yllä sosiaalisia siteitä. Kouluilla järjestetään kansalaisopiston toimintaa, erilaisia kerhoja, ja koulu ympäristöineen tarjoaa usein mahdollisuuden liikunnan monipuoliseen harrastamiseen. Kyläkouluilla on myös ratkaiseva merkitys osaavan työvoiman saamisessa maaseudulle, koska usein työntekijän mukana muuttaa myös perhe ja avainasemassa muuttopäätöksessä on koulu- ja päivähoitopalveluiden sijainti omalla kylällä.

Onko pohdittu sitä, että kylien monipalvelukeskukset voitaisiin perustaa jo olemassa olevien kyläkoulujen yhteyteen. Saataisiin kyläkoulut säilymään, eikä tarvitsisi rakentaa niin paljon uutta. Ja jos kyläkouluissa on vapaita oppilaspaikkoja, miksi ei voitaisi normaalikäytännöstä poiketen eli kyläkoulun lakkauttamisen sijasta luoda ihmisille edellytykset muuttaa maaseudulle kyläkoulun lähelle? Mielestäni tähän aiheeseen oli selonteossa esitetty erinomaisia avauksia, kuten esimerkiksi toimet, joilla kehitetään uusia kyläasumisen muotoja osayleiskaavan avulla, niin sanotulla kyläkaavoituksella; haja-asutusalueiden saattaminen nopeammin kunnan vesihuoltoverkoston piiriin; tai kotitalousvähennyksen käytön selvittäminen kiinteistöjen jätevesi- ja lämmitysjärjestelmien suunnitteluun; ja määrärahan lisäys yhdysvesijohtojen rakentamiseen.

Mielestäni on merkillistä, että samaan aikaan kun halutaan houkutella nuoria yrittäjiksi ja edistää maaseudun yrittäjyyttä, vähennetään toisen asteen koulutusmahdollisuuksia maaseudulla. Ammattikouluista valmistuvat nuoret käytännön osaajat olisivat juuri niitä potentiaalisia uusia yrittäjiä, jotka jatkaisivat ja ylläpitäisivät maaseutumme kehittymistä. On todettu, että juuri toisen asteen koulutuksella on suuri välillinen merkitys maaseudulla asumiseen. Koulutuspolun katkeaminen kotipaikkakunnalla peruskoulun jälkeen vähentää maaseudun vetovoimaa tulomuuttajien silmissä ja saa aikaan lapsiperheiden poismuuttoa. Koulun säilyminen omassa ympäristössä edistää juurtumista ja oman identiteetin rakentumista sekä kuulumista maaseutuympäristöön ja -yhteisöön. Mielestäni pienten lukioiden tuki on hyvä esimerkki oikean suuntaisesta taloudellisesta satsauksesta koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamiseksi maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa ja jo tänäkin päivänä ekologisuus, eettisyys ja tuotantoeläinten hyvinvointi nousevat vahvasti esiin kuluttajien valinnoissa. Ruuan alkuperä halutaan myös varmistaa. Tämä onnistuu parhaiten valitsemalla suomalaisilla tiloilla tuotettua kotimaista lähi- ja luomuruokaa. Olen huolestunut, että tilakoot Suomessa ovat viime aikoina kasvaneet. Tämä on huolestuttava suuntaus erityisesti elintarviketurvallisuuden kannalta. Pienten tilojen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tarvitaan erikoistumista esimerkiksi luomutuotantoon, jonka osuus kasvaa jatkuvasti kuluttajien vaatiessa tuotantotavaltaan varmennettuja elintarvikkeita. Myös energian tuotannossa tulisi suosia hajautettua, paikallisiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa pientuotantoa, jolla on työllistävä vaikutus maaseudulla.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä maalaistyttö on matkalla kaupunkiin; minusta tuli yhdessä illassa eilen kuntaliitoksen myötä city-ihminen, ja sitä roolia yritän kantaa. Ehkä siitäkin syystä minulla on sanottavaa maaseutupolitiikasta.

Harvaanasutut alueet tarvitsevat erilaisia ratkaisuja ja kehittämistoimia kuin muu Suomi. Tämä on asennekysymys, jonka täytyy näkyä politiikassa. Harvaanasutun maaseudun vahvuus on luontoon ja elinympäristöön liittyvissä aineettomissa sekä luonnonvarojen aineellisissa voimavaroissa. Me elämme rikkaiden luonnonvarojen keskellä, joita pitää saada käyttää kestävällä tavalla. Harvaanasutun maaseudun elinvoimaisuus edellyttää infrastruktuurin ja tietoliikenneyhteyksien toimivuutta, alueen kytkeytymistä kehittämiseen ja oppimisen verkostoihin sekä paikallisiin ratkaisuihin perustuvaan monipuoliseen elinkeino- ja palvelurakenteeseen.

Totuushan on se, että maaseutukunnissa väestö vähenee ja vanhenee, minkä vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja meillähän on Paras-puitelaki vielä pahasti kesken. Kuntien mahdollisuuksia ja keinoja maaseudun palvelujen järjestämiseksi voidaan vahvistaa lisäämällä yhteispalvelutoimistoja ja niiden palveluvalikkoa kehittämällä sähköisiä palveluja ja uusia työnjaon muotoja esimerkiksi yhdistysten kanssa. Keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten päivähoito, esiopetus, peruskoulun alaluokkien opetus sekä kirjastopalvelut, tulee pystyä tuottamaan lähipalveluna myös tulevaisuudessa. Täällä on paljon puhuttu myöskin pienten kyläkoulujen puolesta, ja yhdyn niihin ylistäviin puheenvuoroihin, joissa kyläkoulut nähdään lasten kasvuympäristönä parhaaksi.

Arvoisa puhemies! Maaseutu tarvitsee todellakin toimivia liikennejärjestelmiä. Ne ovat elinehto maaseudulla asumiselle, matkailuelinkeinolle, joka kasvaa meidänkin seudulla vahvasti, sekä maa- ja metsätaloudelle sekä myöskin kaivostoiminnalle etenkin pohjoisessa Suomessa. Raideliikennettä on tulevaisuudessa kehitettävä ympäristösyistä palvelemaan erityisesti työmatkaliikennettä myös tämän Pääkaupunkiseudun ulkopuolella sekä vastaamaan teollisuuden kuljetustarpeisiin, ja tässä viittaan edelleenkin tähän kaivosteollisuuteen, joka on nouseva ala. Kansalaiset ja yritykset asuin- ja sijaintipaikasta riippumatta tarvitsevat nopeita ja tehokkaita tietoliikenneyhteyksiä tasapuolisesti koko maassa. Toimivat yhteydet palvelevat paitsi maaseudun asukkaita ja elinkeinoelämää myös vapaa-ajan asujia. Enimmillään Suomessahan on jopa 3 miljoonaa vapaa-ajan asujaa tälläkin hetkellä.

Uusiutuvasta energiasta vain muutama sana. Tässä hallituksen käsittelyssä olevassa energiapaketissa on paljon hyvää maaseudun kannalta. Me olemme sitoutuneet uusiutuvien energiaosuuksien lisäämiseen lähelle tuota 40:tä prosenttia, ja maaseudulla meidän tulee hyödyntää hajautettua, paikallisiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiatuotantoa ja osallistua näin koko maan energian huoltovarmuuden lisäämiseen sekä tietysti erittäin tärkeään ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, jotka ovat Euroopan unionin laajuisia. Bioenergiasta kehitetään merkittävä maaseudun elinkeino, johon kytkeytyy uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja ja uusia innovaatioita. Hallituksen bioenergian tukipaketti on erinomainen askel tälle tielle.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä maaseutupoliittinen selonteko on monella tavalla hyvin, voisiko sanoa, monipuolinen maaseudun kehittämisasiakirja, mutta jälleen kerran on pakko todeta se, että tuo maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö itse asiassa on vielä merkittävästi parempi asiakirja. Tuossa mietinnössä on kyllä kohtuullisen monipuolisesti arvioitu maaseudun tulevaisuutta, maaseudun tarpeita, huomioiden se, että näissä hallituksen asiakirjoissa nyt sitten maatalouspolitiikka ja maaseutupolitiikka on ikään kuin erotettu monella tavalla toisistaan.

Muutama kommentti ihan näihin sisältöihin.

Ehkä tästä mietinnöstä ja myös selonteosta on luettavissa monella tavalla myös se viesti, että maaseutu on kaikkien hallinnonalojen yhteinen asia. Se on kaikkien ministeriöitten yhteinen asia. Tässä mietintö ottaa hyvin esille muun muassa maaseutuvaikutusten arvioinnin näissä päätösehdotuksissa, kun siellä todetaan: "eri hallinnonalojen viranomaisten välille saattaen samalla maaseutuvaikutusten arvioinnin ennakkotoimeksi kaikkeen sellaiseen kansalliseen päätöksentekoon, jolla on alueellisia vaikutuksia." Jos tämä toteutuu, niin se on aivan erinomainen asia myös poliittisen päätöksenteon vaikutusten arvioinnin pohjalle.

Maaseutumme on myös meidän kaikkien suomalaisten asia monella tavalla. Kotimaisia luonnonvaroja hyödyntävät maaseudun elinkeinot — eli maatalous, metsätalous, maaseutuyrittäjyys — antavat työtä lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle, ja meidän pitää muistaa se tosiasia, että nämä työpaikat syntyvät tai pysyvät — no, syntyvätkin, mutta pysyvät — kun kuluttajat ostavat kotimaista ruokaa ja yritykset käyttävät kotimaisia raaka-aineita.

Vuosikymmenien saatossa maaseutu on muuttunut rajusti. Muutoksessa yrittäjyys on vienyt maaseutua eteenpäin. Maaseudulla on monella tavalla erittäin hyvät edellytykset yrittäjyydelle. Siellä on resursseja, on osaamista jne., mutta tarvitaan myös, totta kai, henkistä kannustamista. Pakko todeta, että salin tämänpäiväistä keskustelua tietyiltä osin hiukan huolestuneena ja jopa harmistuneena kuuntelin. Meidän on muistettava se tosiasia, että meidän on kannustettava myös henkisesti maaseudun yrittäjiä ja yrittäjyyttä.

2000-luvulla niin maatilakytkentäinen kuin muukin maaseudun yritystoiminta on kasvanut nopeasti. Toki perusmaatalous on edelleen perusrunko maaseudun yritystoiminnalle, mutta monialaista yritystoimintaa harjoittaa jo kolmannes maatiloista, ja toki tähän kehityssuuntaan on syytä maaseudun yrityksiä kannustaa.

Maaseutuyrittämisen erityisongelmat ovat harvaanasutulla maaseudulla. On erittäin hyvä, että niin selonteko kuin valiokunnan mietintö nostavat esille uusia keinoja harvaanasutun maaseudun yritystoiminnan kehittämiseksi. Yrittämisen esteitä on purettava, ja esille on nostettu monella tavalla aivan mielenkiintoisia esityksiä uusiksi maaseutuyrittäjyyden verotulkinnoiksi ja myös starttirahamuodoiksi, joita myös sitten maa- ja metsätalousministeriön eräs työryhmä on aivan äskettäin esittänyt.

Selonteko ja valiokunnan mietintö peilaavat erittäin hyvin maaseudun kehittämistarpeita ja osin myös keinoja. Tämän puheajan niukkuuden vuoksi voisi itse asiassa kiteyttää tämän kokonaisuuden siihen, että jos toteutetaan ja avataan toimenpiteiksi maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotuksen neljä kirjoitettua kohtaa, on päästy suomalaisen maaseudun kehittämisessä jo todella pitkälle. Jos ottaa esimerkiksi täältä tämän ensimmäisen, eli "hallitus huolehtii maaseudun infrastruktuurin ja palvelujen kehittämisestä asukkaiden ja elinkeinojen tarpeet huomioon ottaen siten, että maaseutu on yhdenvertaisessa asemassa koko maahan nähden": äärettömän laaja ja kattava kokonaistavoite, pitää infran osalta sisällään tietoliikennettä, teitä jnp. Tämän osalta on myös syytä huomioida selonteon sivun 13 kohdalta hallituksen tavoite: "Hallituksen tavoitteena on kansalaisten julkisten palvelujen saatavuudesta huolehtiminen (Puhemies: 5 minuuttia!) alueen väestötiheydestä ja etäisyyksistä riippumatta olosuhteet huomioon ottaen". Äärettömän kova tavoite. On kyllä syytä kannustaa meitä poliittisia päättäjiä tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ensi töikseni kannatan ed. Toimi Kankaanniemen ryhmäpuheessa ehdottamaa lausumaa, jossa kiinnitetään erityisesti huomio kyläkouluihin, kyläkauppoihin, niiden toimintaedellytyksiin, postipalveluihin ja alempaan tiestöön, samoin kuin sitten vielä tieliikenneyhteyksiin ja ylipäätänsä maaseutupolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskustelussa kaivattu positiivisuutta puheisiin. Vahinko on kuitenkin tapahtunut, ja kiinnitän nyt ainoastaan yhteen asiaan tässä esiintulossani huomiota. Nostan esille lähikoulut perusopetuksessa eli nämä kyläkoulut. Tilastollisesti ei ole kuin surullista kerrottavaa, katsoo sitten mitä tahansa tilastoa, mistä tahansa näkökulmasta. Vuoden 1990, jolloin itse valmistuin opettajaksi, jälkeen on alle 50 oppilaan kouluja lopetettu 65 prosenttia, 1 395 kappaletta tällaisia pieniä kouluja. Esimerkiksi itse sain vielä luokanopettajakoulutuksessa pätevyyden opettaa pieniä ryhmiä ja eri-ikäisiä oppilaita, ja tässä jos missä myös tutkijoita kannattaisi kuunnella. Jyväskylän yliopiston professori Eira Korpinen toteaa, että parhaimman oppimistuloksen voi saavuttaa pienessä, noin 15 oppilaan ryhmässä, jossa kaiken lisäksi voi olla mukana eri-ikäisiä ja eritasoisiakin oppijoita.

Jos palaan nyt muistoissani tänne 1990-luvulle, josta tämä tilastoni kertoo ja on lähtenyt liikkeelle, niin siihen aikaan esimerkiksi itse olin sekä sijaisena että harjoittelijana maaseudulla kouluissa, joihin silloin taksi toi sitten sellaisia lapsia kouluun, jotka tarvitsevat pientä ryhmää ja erityistä huomiota opetuksessa. Erittäin kuntouttava tapa tarjota opetusta. Nyt meillä sitten taksi kasaa maalta, kylistä lapset ja roudaa nämä pitkälle isoihin kouluihin ja erityisopetuksen tarve lisääntyy samaa tahtia. Esimerkiksi, jos ajatellaan sitä, mitä 2000-luvulla tapahtui, kun jatkettiin tätä pienten koulujen lopettamista, niin yhtä aikaa kun ajanjaksossa lopetettiin 315 alle 50 oppilaan koulua, niin samaan aikaan perusopetuksen kustannukset ovat nousseet kuitenkin neljänneksellä, 24,5 prosenttia, eli ei tämä maaseudun sydänten sammuttaminen, kyläkoulujen lakkauttaminen, ole kyllä lääke esimerkiksi koulutalouden hoitoon.

Valiokunta mietinnössään toteaa, että harvaanasutulla maaseudulla koulujen lakkauttaminen vaikuttaa eniten kylien tulevaisuususkoon. Itse näen näin, että kyläkoulun lakkauttaminen on sen sydämen sammuttamista, ja kyllä tässä kyläkoulupolitiikassa on kunnat jätetty siinä mielessä kurjaan asemaan, että kunnat tekevät nyt sen likaisen työn. Kun valtionosuusjärjestelmän muutoksen jälkeen rahoitus perustuu asukaslukuun, niin silloin kunnille jää se lahtarin tehtävä. Tämä on perin surullista.

Ennen kuin päätän, niin haluaisin nostaa esiin, että tämä ei ole yksin minun huoleni tai kristillisdemokraattien tai muun opposition huoli, tämä kyläkoulutematiikka, vaan Kuntaliiton Anneli Kangasvieri Maaseudun Tulevaisuudessa tammikuussa suree sitä, miten kuntien taloustilanne on ajettu ahtaalle koulutuksen tarjoajan asemassa. Ikäluokkien muutokset vaikuttavat siihen, että rahoitus koulupalvelujen järjestämiselle on mahdoton. Hän pohtii sitä, onko perusopetus enää edes tasa-arvoista tässä maassa riippuen asuinpaikasta tai asuinkunnasta ja koulutuksen järjestämisestä. Kyllä itsekin olen sitä mieltä, että meidän tulisi vahvasti selvittää, saako niin sanottu maalaislapsi kylän perukalla yhtä tasa-arvoisen koulutuksen kuin stadilainen täällä Helsingissä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Vaikka hallituksen maaseutupoliittisen selonteon tekstiin on varsin vähän vastaan sanomista, vastaukset vaikeimpiin kysymyksiin loistavat pitkälti poissaolollaan ja samaa voi sanoa konkretian suhteen. Kuinka säilytämme maaseutumaisen elämänmuodon, kun valtion palveluja keskitetään voimakkaasti? Aivan olennaista kuitenkin elinvoimaisen maaseudun kannalta on se, että maaseudulla on työmahdollisuuksia, joista saadaan toimeentulo. Tämän suhteen on keskeistä, että esimerkiksi elintarviketuotannon tulonjako saadaan oikeudenmukaiseksi. Tärkeää on, että kaikille osapuolille taataan tasavertainen neuvotteluasetelma tulonjaosta neuvoteltaessa.

Toimeentulon lisäksi maaseudulla asumisen toinen peruslähtökohta on, että asuinseudulta saadaan keskeiset palvelut. Valtion tiukka kuntapolitiikka eriarvoistaa tällä hetkellä kuntia. Taloudellisen laman myötä meillä on todellisia talouden kriisikuntia. Hyvin usein ne ovat maaseutupaikkakuntia. Lähipalveluista ei monin paikoin voida puhua tärkeimpien peruspalvelujenkaan kohdalla.

Oma lukunsa on tämä hallituksen aluepolitiikan kova kärki, jonka ovat saaneet kokea muun muassa Kajaanin opettajankoulutus ja Reuman sairaala Heinolassa. Tuleva postipalvelulakikin uhkaa maaseutua, mistä postipalveluja karsitaan aivan varmasti ensimmäisenä. Samoin EU-lähtöinen jätevesiasetus hankaloittaa elämää maaseudulla kohtuuttomasti. Ympäristön suojeleminen on tietysti arvokasta, mutta tällainen hyvin epäselvä päätöksenteko, joka velvoittaa suuriin investointeihin, olisi tehtävä selkeämmin ja pitkäjänteisemmin. Pienituloisille on maksettu tukia valtion korjausavustusmäärärahasta pienpuhdistamojen rakentamiseen. Nyt onkin syytä huolehtia, että näiden määrärahojen riittävyys on kunnossa.

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin mainittujen lakkautusten lisäksi hätäkeskusverkkoakin on leikattu rankalla kädellä. Hätäkeskusten vähentäminen ja resurssien leikkaus aiheuttavat ongelmia ja riskejä. Kuinka voidaan taata näiden leikkausten jälkeen, että hädän hetkellä saa poliisin, pelastustoimen ja sairaankuljetuksen palveluita riittävän nopeasti?

Tämän hallituksen linjaukset tuottavuusohjelman suhteen ovat aiheuttaneet maaseudun ihmisissä turvattomuuden tunnetta. Poliisin partiointialueet suurenevat, kun poliisilaitoksia yhdistetään. Samalla syrjäseutujen palvelupisteitä joudutaan myös lakkauttamaan. On myös hyvä muistaa, että vaikka väki vähenee maaseudulla, poliisin tehtävät ja ensivastetehtävät eivät ole harvaanasutuilla alueilla vähentyneet samassa suhteessa. Pelastustoimen hälytystehtävien hoitaminen harvaanasutuilla alueilla on myös pitkälti vapaaehtoisen palokuntatoimen ja sopimuspalokuntien varassa. Tähän liittyy myös useita haasteita väestön ikääntyessä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maaseutupolitiikkaa koskevan selonteon käsittely ajoittuu luonnonmullistusten, kunnon talven sekä toisaalta alkavan kasvukauden katveeseen. Luonnon kulkua ei voida lainsäädännöllä säätää, mutta paneutumalla kriittisiin kohtiin ja panostamalla riittävästi ruokahuoltoon, energiahuoltoon ja maaseudun palveluihin valoa on juuri nyt näkyvillä. Toisaalta hyvinvointivaltiossa palvelujen tulee pelata tasapuolisesti koko maassa.

Elintarvikehuolto, sen turvallisuus ja koko lähiruokaperiaate ovat asioita, joita kuluttajat, me keskustalaisetkin, arvostamme suuresti. Joutsen-merkki on arvossaan. Metsäpuolella juuri tehdyt uusiutuvan energian linjaukset ovat mannaa maaseudulle. Bioenergia tuo tuhansia työpaikkoja näille kylille.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on ansiokkaasti käsitellyt oleellisia maaseudun kysymyksiä tässä mietinnössä. Sivistysvaliokunnan lausunnossa esille nostetut asiat on kiitettävästi kirjattu tähän selontekoon.

Toimiva laajakaista on 2000-luvulla kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva palvelu. Selittely ei auta, kun tietoverkko jumittaa. Sekä yritykset että maaseudulla asuva väestö vaativat nopeita yhteyksiä. Sama on tilanne, aivan kuten mietintö toteaa, myös liikenneverkon ja joukkoliikenteen osalta. Heikentynyt trendi on käännettävä myönteiseksi kehitykseksi.

Tasa-arvoisten koulutuspalvelujen tarjoaminen maaseudun lapsille ja nuorille on välttämätöntä. Kyläkoulujen asema ei ikäluokkien pienetessä ole kaksinen. Kunnallisten päättäjien on löydettävä kattava kouluverkko perusopetuksessa, ja toimivilla koulukyydeillä on täydennettävä verkkoa, jotta koulupäivät eivät venyisi kohtuuttomiksi.

Lukio-opetus on luettu myös lähikouluperiaatteella tapahtuvaksi palveluksi. Sivistysvaliokunta lausuikin hiljattain välttämättömyydestä jatkaa pienten lukioiden tukea. Ammatillisessa koulutuksessa asuntoloiden tarpeellisuus, julkisten kuljetusten toimivuus sekä opintotuen kehittäminen siten, että riippuvuus vanhempien tulotasosta jäisi pois, madaltavat kynnystä mennä kotipaikkakunnan ulkopuolelle opiskelemaan.

Elinkeinojen puolella laadukas perustutkimus ja riittävä soveltava tutkimus sekä monipuoliset neuvontapalvelut ovat maamme kilpailukyvyn turvaamisessa välttämättömiä asioita. Jalostus, eläinten ja kasvien terveys sekä muun muassa talousneuvonta ovat esimerkkejä palveluista, joiden laadukkuudesta suomalaiset tilat ja maaseutu ovat kipeästi riippuvaisia.

Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittinen selonteko ja tuoreet bioenergialinjaukset, varsinkin niiden konkreettinen toteutus aikanaan, antavat uskoa ja valoa maaseudun väelle. Tasa-arvon toteuttaminen keskeisten palveluiden osalta heijastuu myönteisesti monessa suhteessa maaseudun kehitykseen.

Kaksoiskuntalaisuus olisi hyvin tervetullut uudistus myös Koillis-Suomen kunnille, etenkin Kuusamolle. Palvelut on matkailupaikkakunnilla mitoitettava huippukävijämäärien mukaan. Myös verotuotot asumisen mukaan olisivat tervetulleita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin pikkuisen aikaperspektiiviä ottaa tähän asiaan, ja se syy on siinä, että tämä hallitus tullaan muistamaan joko oikein hyvässä, hyvässä taikka sitten huonoimmassa tapauksessa ei niin hyvässä tästä bioenergiapaketista. Se on valtava mahdollisuus, mutta siihen samalla sisältyy joitakin suuria kysymysmerkkejä.

Aikaperspektiivi tässä tarkoittaa sitä, että ratkaisevaa tulee olemaan se, millä tavalla tämä metsäenergian ottaminen metsistä tullaan toteuttamaan, löydetäänkö nopeasti jokin sellainen metsäenergian hyödyntämisen tapa, joka ottaa jatkuvasta kasvatuksesta sen myönteiset näkökohdat huomioon ja toisaalta suhtautuu talousmetsiin sillä hyödyntämisidealla, millä talousmetsiin pitää ylipäätäänkin suhtautua, suojelumetsät ovat sitten ihan eri juttu.

Tällöin tulee mieleen tärkeänä asiana se, että kiertoaika siinä metsässä on parhaimmillaan 60 vuotta, siis toisin sanoen nyt kun ryhdytään tätä toteuttamaan, kun viedään metsäenergian ottovolyymit aivan uudelle tasolle, niin kaikki pitää suunnitella aivan uudella tavalla. Metsäsuunnitelmat, hyödyntämissuunnitelmat ovat tästä eteenpäin, jos hallituksen kannanotot otetaan vakavasti, aivan toisenlaiset.

Erikoisen tarpeelliseksi tämän asian tekee se, että kun nyt on päätetty lisätä ydinvoimaa — varmasti ne ajavat sen läpi, jotka ovat sitä mieltä — ja siinä tulee mielenkiintoinen asia: Rakentaminen kestää 10 vuotta, ja sen jälkeen on 30 vuotta suurin piirtein sitä käyttöaikaa, elikkä tästä 40 vuotta eteenpäin. Sinä aikana uraanivarannot tulevat olemaan todella kovilla. Silloin kun edellisen kerran tätä keskustelua täällä käytiin, uraanivarannot 450 ydinmyllylle arvioitiin 70 vuodeksi, ja nyt sinne rinnalle tulee 150 kilpailijaa, joittenka kapasiteetit ovat joku 1 600—2 000 megawattia ja kulutus sen mukainen. Sillä hetkellä, kun tämän bioenergiapaketin toteutuksen ensimmäinen testihetki on, uraani on niin arvokasta tavaraa, että seuraava buumi jää tulematta tänne Suomeen, näin veikkaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että jotta tähän ylipäätään päästään, niin meidän täytyy kehittää aivan uusi suhtautuminen maaseutuun. Siellähän ne metsät ovat. Se merkitsee ilman muuta ja väistämättä maallemuuttoa, ja se merkitsee sitä, että niitten toimijoitten pitää olla siellä maaseudulla. Miksi näin? Siksi, että koko järjestelmä, jolla lähdetään liikkeelle, on luotu perustuvaksi fossiilisen energian käyttöön elikkä toisin sanoen juuri sen, jonka hinta on nyt nousemassa räjähdysmäisesti. Ajatelkaa, että tässä talouskriisitilanteessa joudutaan maksamaan yli 85 US-dollaria barrelilta raakaöljyä. Siis toisin sanoen nyt joudutaan miettimään koko tämä paletti myöskin uusiksi, ja tämä tarkoittaa sitä, että harvoin jollakin mietinnöllä, joka täältä valmistuu, joka perustuu selontekoon, on sellainen testin paikka edessään kuin tällä mietinnöllä, joka nyt on kohta siunausta vailla. — Ja 4 minuuttia 29 sekuntia.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pulliainen otti tärkeän asian esille. Kun nyt tässä uusiutuvan energian paketissa puun käyttö lisääntyy huomattavasti, jopa puolet käytetään puuta, niin miten se sieltä metsästä otetaan, ja metsäautotiet ja nämä? Muun muassa Joensuun yliopiston professori Kärkkäinen kertoi, että se voi olla jopa mahdoton tehtävä. Mutta tietenkin siihen pitää nyt uskoa, että sieltä puu saadaan. Mutta nyt pitäisi valmistautua siihen, että näillä nykyisillä keinoilla ja opeilla — siinä on logistiikka ja monia muita asioita ja alempiasteinen tieverkko pitää pistää ihan erilaiseen kuntoon ja sinne satsata — näillä opeilla ei kyllä pärjätä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitähän minä nyt yritin 4 minuuttia 29 sekuntia todistaa, ed. Kangas. Juuri sitä minä yritin sanoa, että näin se on, että vanhoilla resepteillä ei tässä kerta kaikkiaan pärjätä eikä myöskään pärjätä sillä infralla, joka siellä tällä hetkellä on. Kun edustajat ovat kiinnittäneet huomiota tiettyyn määrään yksityiskohtia kielteisiä trendejä maaseudulla, niin niiden on pakko muuttua toisinpäin.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Suora lainaus: "Alue- ja maaseutupolitiikan perusteita ovat kunnossa oleva infrastruktuuri, liikenne- ja koulutuspalvelut. Erityisesti liikenne-, niin tie- kuin ratahankkeidenkin karsiminen sekä perusradanpidon määrärahoista tinkiminen on luomassa aikapommin, joka tulee ratkaisemattomana vaikeuttamaan laajojen maakuntien elinkeinoelämän elpymistä. Paino- ja nopeusrajoitukset keskeisillä rataosilla samaan aikaan, kun maassa on massatyöttömyys, ovat tyypillistä hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan yhtälölle. Monet Postin ja myös teletoiminnan yksityistämiseen liittyvät järjestelyt ovat omalta osaltaan heijastumassa myös laajojen maaseutualueiden palvelujen heikentymisenä".

Tämä oli ryhmäpuheenvuorostani 20.10.1993 Ahon porvarihallituksen aikana hallituksen silloisen maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä. Silloin maaseutupoliittisen selonteon antoi aluepolitiikasta vastaava ministeri. Itse asiassa nyt olisi kaivannut myöskin sitä, että irtonaisten, yleisluontoisten julkilausumien viljelyn sijasta olisi ollut riittävä kytkentä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan ja ennen kaikkea aluekehittämiseen liittyviin kysymyksiin. Maaseutua ei voida kehittää kuntakohtaisella ajattelulla, vaan laajemmalla seutukunta- ja maakuntapohjalla, ja tässä suhteessa maaseudun ja kaupungin yhteinen kohtalonyhteys ja vuorovaikutus ovat seutukuntakohtaisen onnistuvan aluepolitiikan perusedellytyksiä. Ja jolleivät ylikunnalliset koulutus- ja perusturvaan liittyvät palvelut esimerkiksi terveyden-huollossa pysty toteutumaan, maaseutu ei tule onnistumaan.

SDP on vahvasti, muun muassa 2002 omassa maaseutupoliittisessa ohjelmassaan, linjannut maaseudun elinvoiman tukemiseen liittyviä tarpeita ja nimenomaan tämmöistä poikkihallinnollisempaa otetta ensinnäkin alue- ja rakennepolitiikassa mutta sitten nimenomaan peruspalvelujen kannalta. Pari näkökohtaa, jotka on myös tärkeä todeta.

Maaseutu tarvitsee myös elinvoimaisen maatalouden. Tässä suhteessa työvaltaisen maatalouden, muun muassa maitotalouden, vaikeudet olisivat vaatineet enemmän paneutumista. Maaseutupolitiikassa pitää kuitenkin muistaa, että myöskin maatalouden perustan pitää olla kunnossa, erikoistuminen jnp.

Sitten tietysti erittäin tärkeitä ovat metsäteollisuuteen liittyvät näkökohdat. Tältä osin me olisimme viimeaikaisten tapahtumien johdosta todella tarvinneet tähän maahan metsäministeriä ja metsäpoliittisen selonteon, koska se, mitä nyt metsäteollisuudessa ja metsätaloudessa on tapahtumassa, järisyttää maata kyllä myös maaseudun kehityksen osalta. Itse asiassa Venäjän puutulliratkaisussa rämpiminen vei neljänneksen vuoden 2006 tason raaka-aineista, ja tätä vahingollista vaikutusta me näemme nyt. Myöskin Ahon hallituksen aikana toteutettu metsien pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen siirtyminen: silloin varoitimme, että se tulee vaarantamaan puuhuollon ja metsäteollisuuden toimintaedellytykset, nyt me näemme, mitä siitä on seuraamassa. Tähän liittyy monia muitakin kysymyksiä.

Haluan tässä korostaa nimenomaan sitä, että metsäteollisuuden toimintaedellytykset on otettava puun saatavuuden, energia- ja kilpailukyvyn kannalta vahvemmin esille ja ennen kaikkea valtion omistajaohjauksen alue-, teollisuus- ja työllisyyspoliittisesti keskeisen metsäteollisuuden osalta pitää olla ihan toisella tolalla kuin nyt on ollut. Koko hallituksen energiaratkaisun perusta murenee, jos tässä yhteydessä valtion merkittävästi omistama yhtiö lakkauttaa paperikoneita. Silloin se yhtälö ei kerta kaikkiaan toimi, ja ilmoitan sen ihan virallisesti omalta osaltani tässä yhteydessä.

Tässä on myös se vaara, että kun ei ole hallittu koivukuidun saatavuuteen liittyviä asioita, niin tällaisella lyhytnäköisellä MTK:n edunvalvonnalla kuvitellaan, että nyt Kemera- ym. lainsäädännöllä lähdetään puun polttamisen puolella liikkeelle. Meillä on koivukuituun liittyvä saatavuusongelma todellinen sellun keitossa ja metsäteollisuuden perustassa. Tämän takia tämän asian on oltava vakavammin esillä.

Ehdottomasti tämä maa tarvitsee metsäpoliittisen selonteon, jotta varmistamme metsätalouden ja myöskin maaseudun elinvoimaisuuden tältä osin.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Rajamäen käyttämään puheenvuoroon. Meillä on kaksi asiakirjaa, joiden pohjalta kehitetään metsäpuolta. Ensimmäisenä on Kansallinen metsäohjelma, joka on vuoteen 2015 saakka, ja siinä huolehditaan niistä keinoista, joilla me voimme turvata raaka-ainehuollon eli puun saatavuuden. Me olemme parhaillaan nyt, johtuen tästä tilanteesta, missä olemme, sitä Kansallista metsäohjelmaa päivittämässä. Kesäkuussa metsäneuvostossa tulee tämä päivittyminen tapahtumaan, ja siinä haetaan niitä asioita, joita nyt sitten pitää muutoksina siihen ohjelmaan tehdä.

Sitten toinen vähintään yhtä tärkeä asia on metsätalouden strateginen ohjelma, jota on työ- ja elinkeinoministeriön johdolla maa- ja metsätalousministeriön kanssa yhteistyössä tehty, ja siinä on tämä teollisuuspoliittinen näkökulma, siinä ovat nämä uudet innovaatiot.

Ensinnäkin tämä metsätalouden ja metsäteollisuuden ongelma. Ensisijaisesti metsäteollisuuden ongelma on se, että tuotantoa, kapasiteettia, on maapallolla ollut aivan liikaa. Tämä on kylmä tosiasia, se kannattaa tunnustaa eikä tehdä politiikkaa semmoisilla asioilla, jotka eivät ole todella yhtäpitäviä reaalielämän kanssa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä nyt ei ollut yllätys, että ministeri Anttila — joka oli katsomassa käsi lipassa, kun GrowHow myytiin, meidän lannoiteteollisuus, norjalaisille — ei kanna huolta siitä, että suomalaisten strateginen perustuote, sanomalehtipaperi, jää Venäjän paperista, Kontupohjan paperista, riippuvaiseksi, ja hänen mielestään maailman kapasiteettia pitää hoitaa ajamalla suomalaista metsäteollisuutta alas. Tämä on minusta maaseudun kannalta erittäin vastenmielinen ja todella vakava näkökulma. Te olette kyllä ryhtynyt esimerkiksi metsälakien uudistamismääräaikojen osalta erittäin tärkeisiin uudistuksiin, niistä on annettava tunnustus. Ne olivat silloin metsälakikomiteassa 1995 esillä ja valitettavasti silloin eivät menneet läpi. Ne ovat toki myönteisiä puun saatavuuteen. Mutta kyllä minusta kansallinen asia on turvata suomalaisen paperiteollisuuden ja omavaraisuuden strategia. Tämä on myös meidän metsätalouden ja maaseudun elinehto.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäen kanssa olemme ihan samaa mieltä siitä, että meidän pitää turvata metsätalouden ja metsäteollisuuden toimintaedellytykset Suomessa kansallisesti. Se on ihan totta. Silloin puhutaan metsäteollisuuden kilpailukyvystä, ja tämä ongelma, mikä meillä nyt on, että meidän sanomalehtipaperistamme puolet painetaan muulle kuin suomalaiselle sanomalehtipaperille, onhan se merkki siitä, että meillä on kilpailukykyongelma, koska en usko siihen, että nämä kirjapainot ihan vaan muuten käyttävät muuta kuin suomalaista paperia. Kyllä siinä varmaan joku kilpailuetunäkökulma silloin on, koska itse olin järkyttynyt — sanon ihan suoraan — kun selvitin tätä, kuinka suuri osa painettavasta sanomalehtipaperista tulee todella ulkomailta eikä suomalaisesta teollisuudesta. Tästähän Varkaus on erinomainen esimerkki. Siinä on tietyn ison tuotantolaitoksen kyljessä paperitehdas, ja sekään tuotantolaitos ei käytä sitä paperia lehtiensä painamiseen valitettavasti, jos tietoni ovat oikeat. Tämä on todellinen ongelma, ja siinä pitää katsoa, millä se kilpailukyky teollisuudelle turvataan, ja siihen niitä kansallisia toimia tarvitaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että tässä ainutlaatuisessa integraatissa, jossa 2 kilometrin matkalta otetaan raaka-aine ja se ilmestyy Helsingin Sanomina ja Ilta-Sanomina, kyllä siellä on sitouduttu asiaan Sanomapainon näkökulmasta. Mutta kysymys on siitä, että kun Venäjän puutulliasia annettiin komissaari Mandelsonin EU:n ja Venäjän välisiin neuvotteluihin, meidän kansallinen strateginen hyvinvoinnin perusasia jätettiin toisten hoidettavaksi, siitä seurasi muun muassa raaka-aineen ja puuraaka-aineen hintojen raju nousu. Kun UPM lopetti Kajaanissa, niin puuraaka-aineen hinta oli noussut 30—40 prosenttia. Kun ei tule pinoa ollenkaan, niin alkaa metsänomistajallakin kyllä vapista.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, miksi Suomessa paperiteollisuudella nyt ei mene kovin hyvin, vaikka selluteollisuudella menee aika hyvin, johtuu siitä yksinkertaisesti, että sanomalehtipaperin maailmanmarkkinahinta on romahtanut ja se on alemmalla tasolla kuin oikeastaan vuosikymmeniin tällä hetkellä, reaalisesti alemmalla tasolla sanomalehtipaperin hinta maailmassa. Ja kun suomalaisella sanomalehtipaperiteollisuudella ei ole sitä kilpailuvalttia, mitä tässä naapurimailla on, kuten esimerkiksi Venäjän puolella paperiteollisuus on paljon kilpailukykyisempi monista, monista syistä johtuen.

Toinen asia, mikä on huomiota herättävä ja josta käydään tätä keskustelua, että onko puuraaka-ainetta Suomesta saatavana. Puuraaka-aineen hinta on nyt ollut niin alhaalla, että siitä ei johdu se, että sanomalehtipaperiteollisuuden kilpailukyky on heikko. Puuraaka-aineesta se ei johdu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa nähdä, että Suomen eduskunta pitää maaseudun puolta, haluaa suomalaista ruokaa. Aivan kilpailemme siitä, kuka meistä parhaiten puhuu suomalaisen maaseudun puolesta. Tämä on hyvä asia. Sitä vastoin Euroopan unioni haluaa tehdä suomalaisesta maaseudusta suurpetoreservaatin.

Kuluneen viikonvaihteen aikana sain kymmenen puhelinsoittoa, näistä seitsemän kertoi susiongelmista. Äänekosken kaupungissa Hietaman, Mämmen ja Parantalan kylillä, vihertaajamissa — käyttäisin tätä ilmaisua — oli pihapiireissä liikkunut susi, joka oli vienyt yöllä koiran, lauantaita vasten yöllä, ja vaikka tuon rotukoiran omistaja oli pihalle lähtenyt huutamaan ihmisäänellä yöllä 2:n aikaan, niin susi oli vain syönyt tämän koiran niin, että vain joitain jäänteitä enää oli saatavilla.

Tämä on yksi todellisuus, joka maaseudulla kohdataan. Äidit kysyvät, kuinka he uskaltavat jättää lapsia leikkimään pihalle, uskaltaako viedä lapsia vihertaajamassa vaikkapa Hietamalla tai Parantalassa, voiko jättää lapsia lastenvaunuihin nukkumaan jne. Edelleen he kysyvät, kuinka sitten koulutaksille menevä sen oman osuuden, joka on kuljettava, uskaltaa mennä, kun susia liikkuu maastossa. Tämä sama ongelma on tietysti omalla kotipaikkakunnallani Keuruulla myöskin todettu useaan useaan otteeseen.

Haluan tuoda tämän esille, että kovin kylmäkiskoisesti Euroopan unioni kohtelee Suomea, että meidän on koko maassa siedettävä suurpetoja, kun Norjassa esimerkiksi on vain tietty alue, noin 5 prosentin maa-alue, jolla suurpetoja siedetään. Äänekoskella oli otettu sitten poliisiviranomaisiin yhteyttä susiasiassa, mutta ei poliisikaan voinut kuin paras pappi vain kuunnella ja ymmärtää ottamatta asiaan sen enempää kantaa. Toisin sanoen poliisitkin pelkäävät sitä, että he joutuisivat luonnonsuojelijoitten syytteitten alaisiksi, jos he kansalaisen turvaamiseksi, perheväen ja kotieläinten turvaamiseksi lähtevät suurpetojahtiin.

Arvoisa puhemies! Tuon tämän näkökohdan esille, koska kymmenestä seitsemän puhelua minulle tuli Äänekoskelta juuri tästä teemasta. Se on se aihe, mistä kansa puhuu tällä hetkellä, vaikka haluttaisiin joltakin taholta tämä puhe todella vaientaa ja myöskin sen puhuja haluttaisiin vaientaa.

Arvoisa puhemies! On hyvin tarpeen todella puolustaa suomalaista maaseutua. Maaseutua ei voida tuoda, maaseutu pysyy elävänä vain silloin, kun siellä on elinvoimainen maatilatalous, perheviljelmiin rakentuva ruuantuotanto, kotimainen ruuantuotanto, ja silloin maaseutu säilyy luontaisesti.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä on tuotu erittäin hyviä muita näkökohtia myös, jotka ovat maaseudulla tarpeen. Näin kevätkelirikon aikana tiedetään ja koetaan, mitä kelirikko merkitsee. Jatkuvasti meidän on tuotava esille se suuri merkitys, joka on yksityisteillä. Aikanaan yksityisteillä oli valtion avustukset, ne ovat olleet jo pitkään poissa, harva enää niitä edes muistaakaan tässä salissa, että sellaisia on joskus ollut. Nämä tulisi voida palauttaa myös yksityisteitten hoitotoimiin tai sitten pitäisi harkita yksityisteiden arvonlisäveron poistoa tai palautusjärjestelmän luomista, jotta yksityisteiden menotaloudet saataisiin pidettyä kurissa.

Täällä on viitattu myös postin saatavuuteen maaseudulla. On todella nöyryyttävää, että edes esitetään ajatuksia, että maaseudulle kirjeitten tuontia siirrettäisiin siten, että ne eivät tulisi yhden yön yli -periaatteella 70-prosenttisesti niin kuin muualla maassa. Näen, että meidän on pidettävä huoli, että meillä säilyvät postin tasa-arvoiset palvelut kautta koko maan, niin että kirjeet ja postilähetykset ovat samanhintaisia riippumatta, mistä ne lähetetään ja minne ne lähetetään. Kauan sitten oli niin sanottu maalaiskirje, että jos se oli siinä pitäjän alueella, niin sen hinta oli halvempi kuin jos kirje meni naapuripitäjään. Mutta minusta on oikein, että on sama hinnoittelu matkasta riippumatta, lähtö- tai vastaanottopaikasta riippumatta. Samoin pidän postisalaisuuden kannalta kyseenalaisena sitä, että avattaisiin (Puhemies: 5 minuuttia!) kirje ja lähetettäisiin sitten eteenpäin sähköisesti.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kiinnitämme huomiota niihin näkökohtiin, millä pidämme maaseudun turvallisena ja elinvoimaisena.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Koulupalvelujen saatavuuden turvaaminen on haaste harvaanasutuissa ja pitkien etäisyyksien kunnissa. Pieniä kouluja ollaan edelleen sulkemassa ja opetusta keskitetään yhä suurempiin yksiköihin. Koulunkäyntimahdollisuuksilla on usein suuri merkitys asuinpaikan valinnassa. Tiheä lukioverkosto on tähän asti antanut toisen asteen koulutusmahdollisuuksia melko kattavasti, mutta viime vuosina myös lukioita on lakkautettu kuntien säästötoimien ja kuntaliitosten seurauksena. Jos lasten koulutuspolulle ei löydy jatketta kotipaikkakunnalta, on se omiaan edistämään lapsiperheiden pois muuttamista. Yhtä tärkeää on varmistaa nuorten jatko-opiskelupaikat. Toisen asteen koulutuksen metsäosaamista on erityisesti tarkasteltava myös tulevaisuuden näkökulmasta ja meillä omassa maakunnassa Etelä-Savossa metsätalouden koulutusta on voimakkaasti tuettava ja myös kasvatettava.

Suomeen on luotu yhdeksän yliopiston Rural Studies -verkosto, jonka tehtävät kohdentuvat maaseutututkimukseen, -opetukseen ja maaseudun kehittämistyöhön. Hallitus lupaa selonteossaan turvata tämän toiminnan rahoituksen jatkuvuuden. Kuitenkin esimerkiksi Mikkelissä yliopistokeskuksen yhteydessä toimivassa Ruralia-instituutissa toimintaa ei ole juuri päästy laajentamaan taikka syventämään, pikemminkin päinvastoin. Vuodesta 2007 lähtien työntekijöiden lukumäärä on laskenut.

Arvoisa puhemies! Tähän voisi vain todeta, että yleensä lupaaminen pitää sisällään myös pyrkimyksen lupausten toteuttamiseen. Niin tätä kuin muitakin hallituksen asiakirjoja lukiessa ikävä kyllä joutuu huomaamaan sen, että tämä Vanhasen oikeistohallitus lupaa enemmän kuin on valmis antamaan, niin lukuisissa tämänkin selonteon kohdissa.

Arvoisa puhemies! Maaseudulla väestö ikääntyy nopeasti. On suuri haaste palvelujärjestelmälle, millä tavalla vanhusten palvelut pystytään järjestämään harvaanasutuilla alueilla. Selonteossa hallitus toteaa, että se on pyrkinyt Paras-hankkeen ja Kaste-ohjelman avulla löytämään ratkaisuja sille, että sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja saatavuus voitaisiin turvata asuinpaikasta riippumatta. Harvaanasutulla maaseudulla tarvitaan erityisratkaisuja, ja niinpä hallitus edellyttää selonteossa keskeisten sosiaali- ja terveyspalvelujen, päivähoidon, esiopetuksen, peruskoulun alaluokkien opetuksen ja kirjastopalvelujen tuottamista lähipalveluna. Hyvä on edellytyksiä laittaa, mutta tällöin kunnille pitäisi antaa riittävät resurssit ja lisätä valtionosuuksia näidenkin lupausten kattamiseksi. Tiedämme hyvin, että näin ei ole tapahtunut, ja niinpä kunnat joutuvat kamppailemaan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja joutuvat supistamaan palveluja.

Hallitus toteaa selonteossa myös, että vahvistetaan järjestöjen roolia ja kumppanuutta palvelujen tuottamisessa yhdessä julkisen sektorin kanssa. Keinoina järjestöjen roolin vahvistamiseen mainitaan muun muassa pitkäjänteinen rahoitus ja työllistämiskeinojen edistäminen. Näiden lupausten jälkeen vähintäänkin kummalliselta tuntuu se, että erityisesti tämä hallitus on kunnostautunut kolmannen sektorin toiminnan hankaloittamisessa.

Arvoisa puhemies! Julkiset liikennepalvelut ovat tärkeitä myös kaupunkien ulkopuolella. Hallituksen vuosi sitten hyväksymän joukkoliikenteen kehittämisohjelman mukaisesti peruspalvelutasoiset liikennepalvelut luvattiin turvata pienillä kaupunkiseuduilla ja maaseudulla asuville — jälleen siis lupauksia. Vastikään Etelä-Savossa sijaitseva Heinäveden kunta lähetti tiedon ely-keskuksen toiminnasta. Kuopio— Tuusniemi—Heinävesi—Enonkoski-Savonlinja-bussilinja ollaan lakkauttamassa kesäkuun 6. päivästä alkaen, vaikka alustava sopimus liikennöitsijän kanssa on tehty muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Ely-keskus ilmoitti syyksi määrärahojen vähenemisen. Paitsi että tämä matkailijoiden suosima linja jää pois käytöstä, vuoron lakkauttaminen vähentää erityisesti Heinäveden sisäisiä yhteyksiä ja rajoittaa liikkumismahdollisuuksia niiden asukkaiden osalta, joilla ei ole käytössään muuta kulkuvälinettä. Ihmettelenkin sitä, millä tavalla hallitus toteuttaa selonteossa antamansa lupauksen kyytitakuusta, kun se ei anna ely-keskuksellekaan riittävästi varoja jo sovittujen sitoumusten hoitamiseen. Maaseudulla asuvien ongelmat lisääntyivät myös aluehallintouudistuksen vuoksi, matkat palvelujen äärelle pitenivät, ja lisää ongelmia on odotettavissa hälytyskeskusverkoston harventamisen myötä.

Arvoisa puhemies! Näyttääkin siltä, että samalla kun hallitus lupaa selonteossa tukea, kehittää ja auttaa maaseutua, toisella kädellä se kuitenkin kaivaa kuoppaa maakuntien väelle.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri, hyvät kollegat, voitte syyttää minua liiallisesta filosofisesta pohdinnasta, mutta jäin ihan oikeasti miettimään selonteon mietintöön tutustuttuani, onko kasvu, kasvu ja kasvu niitä asioita, joihin me todellakin uskomme, ilman että ympäristöllä ja tällä maailmalla on olemassa kasvun rajoja. Haluammeko aina lisää, enemmän, paremmin, vai tuleeko meille aika palata juurille, ja löytyisivätkö ne juuret sieltä syvältä maaseudulta?

Me elämme hyvin pääoma- ja rahavaltaista elämää, ja meidän päämäärämme keskustelussa tahtovat olla enemmän pohjautumassa pääomaan. Haluaisin olla omalta osaltani kääntämässä keskustelua määrästä myös laatuun. Onko jatkon kestävä kehitystrendi ikuisen kasvun ja tuottavuuden, mielestäni, kadotuksen tie, vai pääsemmekö me missään vaiheessa siihen realiteettiin, ettei tätä menoa kestä ympäristö eikä ihminen? Olisiko meillä rohkeutta pohtia, syntyykö maaseudusta uuden laadullisen elämän ydin, uuden arvonpohjan lähtökohta?

Edustajakollega Pulliainen nosti esille vahvasti kysymyksen bioenergiapaketista, sen merkityksestä maaseudulle. Olen samalla huolella seurannut maamme energiakeskustelua ja toisaalta pohdiskellut sitä, kuinka paljon meillä yhteisiä rahoja riittää toteuttamaan ydinenergiaunelmaa ja samaan aikaan esille nostettua bioenergiaunelmaa. Ovatko ne toisensa poissulkevia vai toinen toistaan tukevia? Valitettavasti koen niin, että ainakin tämän hetkisen tilanteen valossa ja myös tulevaisuuden visioiden valossa kahden uuden ydinvoimalapäätöksen kautta meille ollaan luomassa ydinvoimareservaattia, joka varmistaa sen, että uudet viherkaulustyöpaikat ja uusi viherkaulusteollisuus jäävät todennäköisesti syntymättä, ellei tässä ydinvoimakeskustelussa ja ydinvoimautopiassa synny erilaista näkökantaa.

Olisin ilolla tervehtinyt yhteisiä linjauksia siitä, millä tavalla kehitetään maaseutua, energiapolitiikkaa, luodaan uusia työpaikkoja, uutta teollisuutta, ja näkisin sen kehittämisen myös puun jalostusasteen nostossa. Toivoisin, että tässä salissa ei puhuttaisi pelkästään siitä, kuinka puuta voi polttaa energiana.

On surullista seurata, kuinka meidän luonnonvaramme, vihreä kulta, rahdataan tanskalaisille jalostettavaksi. He sen pystyvät tekemään ja myymään tuotteet kalliilla hinnalla meille takaisin. Hiukan pohdin, olisikohan meillä aihetta ryhdistäytyä tässä kuviossa. On kuitenkin muistettava, että 40 prosenttia esimerkiksi koko maailman energiantarpeesta kuluu rakennuksiin, ja on tosiasia, että hiilitasetta laskettaessa puu voittaa mennen tullen ja palatessa kaikki muut materiaalit. Mutta ilman aktiivisia toimijoita, tuotekehitystä ja koulutusta tämä unelma vihreän jalostuksen nostamisesta ei tule toteutumaan.

Meillä tarvitaan toimia, mutta tällä hetkellä tuntuu, että mahdollisuus uudesta suomalaisesta teollisesta nokiasta on vaihtunut mustaan aukkoon. Toki voitte kääntää ajatukseni, kääntää filosofisen pohdintani toiseen suuntaan, mutta tällä hetkellä tuntuu, että meillä on ikään kuin liian helposti luovutettu tämän puurakentamisen, sisustamisen ja koko puuteknologiapuolen asiat.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko on saanut jo hallituksen taholta erittäin perusteellisen valmistelun, ja meille on tuotu monipuolinen esitys valiokuntiin käsiteltäväksi. Valiokunnissa on hyvin laajasti kuultu maaseutupolitiikkaan liittyviä eri asiantuntijoita, ja maa- ja metsätalousvaliokunta on laatinut selonteosta perusteellisen mietinnön, jossa on hyvin kattavasti maaseutuvaikutukset ja maaseudun edellytykset otettu huomioon.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään katsonut tulevaisuuteen ja huomioinut globaalit trendit ja Suomen alueellisen kilpailukyvyn. On nähty, että maailman väestö kasvaa hurjaa vauhtia, ja oletetaan, että vuonna 2050 maailmassa on jo 9,2 miljardia ihmistä, ja se tietää melkoista haastetta elintarvikkeiden tuotannossa.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää nopeaa lisäystä uusiutuvan energian käyttöönotossa, ja tältä osin me saimme juuri hallituksen esityksen energiapaketista. Sen käsittely on alkamassa, ja se tietää valtavasti uutta työttä ja haastetta maaseudulle.

Maaseutua tarvitaan elintarvikehuoltovarmuuden ja kotimaisen bioenergiatuotannon varmistamiseksi sekä edelleen metsäteollisuuden raaka-aineen tuottajana, niin kuin täällä on jo todettu. Tämä metsäteollisuushan on meille suuri kansantalouden kysymys, ja sen raaka-aineen turvaamisen osalta hallitus on tehnyt hyvin paljon osaltaan. Nyt sitten tulevaisuudessa metsäteollisuuden oma kilpailukyky ja tuotekehitys tulevat ratkaisemaan, mikä merkitys sillä tulevaisuudessa on. Mutta valoisiakin näkymiä on huolimatta ikävistä uutisista, joita nyt viime aikoina on jouduttu ottamaan vastaan.

Alkutuotantoa ei voi irrottaa maaseutupolitiikasta, ja tämänhän on maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään kyllä lähtökohtana hyvin huomioinut. Työ ja toimeentulo on maaseudun asutuksen perusta, ja maatalouden tulokehitys on melkoinen huoli ollutkin. Muun muassa ministeri Anttila on tähän kysymykseen kyllä monelta taholta koettanut ratkaisuja löytää. Mutta globaalit markkinat ovat vaikea alue vaikuttaa, ja täytyy katsoa vaan rohkeasti tulevaisuuteen ja uskoa, että parempia aikoja maatalouden kannattavuudenkin osalta edessä olisi.

Maatalous on kokenut hyvin nopean ja rajun rakennemuutoksen, ja se on osaltaan vaikuttanut maaseudun asutuksen harvenemiseen. Työvoimaa ei ole tarvittu enää läheskään siinä määrin kuin takavuosina ja uusia toimeentuloedellytyksiä on jouduttu rakenteen muutoksen ohella etsimään maaseudulla. Monet tilat ovat panostaneet uusiin elinkeinoihin ja monipuolistaneet tuotantoa, ja uutta elinkeinotoimintaa on koetettu virittää maaseudulla. Tämä edellyttää edelleenkin panostusta koulutukseen, tutkimukseen ja neuvontaan, jotta maaseudun elinkeinot jatkossakin voisivat menestyä ja täyttää niille asetettavat odotukset.

Täällä on paljon puhuttu maaseudun infrasta ja palveluista. Lisääntynyt kuljetustarve ja palveluiden saatavuus ja saavutettavuus edellyttävät, että tiestö on kunnossa. Nykyaikainen yritystoiminta vaatii, että nopeat laajakaistayhteydet toimivat. Niitä tarvitaan jokaisessa yrityksessä ja taloudessa. Peruspalvelut pitäisi turvata, ja tältä osin hallitus on tehnyt työtä, jotta ne voitaisiin turvata. Mutta sen osalta, millä tavalla niitä tuotetaan, varmaan vallitsee erilaisia näkemyksiä. Kun kuuntelin ed. Laxellia, niin hän tuntui painottavan kuntaliitoksia tämän rakennekehityksen hoidossa, mutta tärkeä vaihtoehto on kuntien välinen yhteistoiminta, ja silläkin tiellä pitää voida edetä.

Maaseutu tarvitsee yhdenvertaisen aseman muuhun maahan nähden infrastruktuurin ja palveluiden tarpeen huomioimisessa, ja globaalit haasteet uusiutuvan energian ja ruuan tuotannon osalta edellyttävät panostusta osaamiseen. Maaseutuvaikutukset on huomioitava kaikessa päätöksenteossa, niin kuin valiokunta on nähnyt.

Täällä on paljon puhuttanut jätevesiasetus. Sen suhteen on korjaamisen tarvetta, ja monissa muissakin asioissa voidaan vielä löytää parempia ratkaisumalleja, jotta voidaan maaseudun elinvoimaisuus jatkossa turvata.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maaseutupoliittinen selonteko on keskusteluttanut täällä salissa jo yli neljä tuntia, mikä osoittaa, että suomalainen eduskunta on kiinnostunut suomalaisen maaseudun tulevaisuudesta. (Ed. Rajamäki: Keskusta pelkää eduskuntavaaleja!) — Keskusta valmistautuu eduskuntavaaleihin, ed. Rajamäki, ja tämä on hyvää keskustelua myös siinä. — Valiokunta on suorittanut laajan kuulemisen. Selonteko onkin hyvin perusteellinen, ja siinä on mielestäni nostettu tärkeäksi asiaksi elämisen laatu.

Omassa puheenvuorossani jo mainitsin jätevesiasiat ja puhtaan veden saannin maaseudulla, mutta sen lisäksi haluaisin nostaa vielä laajakaistakysymyksen, joka on liikenne- ja viestintävaliokunnassa tällä hetkellä käsittelyssä. Uskon, niin kuin täällä ed. Pulliainen jo mainitsi, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa tullaan käymään vielä keskustelua laajakaistan tasavertaisesta saamisesta kaikkialle Suomeen, kaikkiin talouksiin, ja tämä viimeisen kahden kilometrin ongelma toivottavasti saadaan siinä ratkaistua.

Postipalvelujen saatavuus ja riittävyys puhuttaa myös. Siinä näkisin, että eduskunnan tulisi säätää asia niin, että viisi päivää viikossa on kuitenkin varsin kohtuullinen ja tasavertainen postien saamisessa kaikkiin kotitalouksiin, samoiten samanhintaisuus kaikkialla Suomessa. On varsin kohtuullista, että niin Helsingissä kuin Utsjoellakin kirjeen lähettäminen on suomalaiselle samanhintaista.

Julkinen liikenne, kyytitakuujärjestelmä, taksien saatavuus, joukkoliikenneasiat ovat asioita, joista suomalainen elinvoimainen maaseutu on hyvin riippuvainen. Täällä keskustan ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille polttoaineverotus ja siihen liittyvä tasapuolisuus. Varsin lämpimästi voin kannattaa muun muassa tällaista asiaa.

Viime viikolla eduskunnassa tehtiin suuret ja merkittävät päätökset bioenergiasta, uusiutuvasta energiasta ja ydinvoimasta. Metsän kasvu, tällä kertaa yhteen kertaan mainittuna, tulee Suomessa riittämään niin metsäteollisuuden puuhuollon turvaamiseen kuin puurakentamiseen raaka-aineeksi. Sitä riittää mielestäni myös poltettavaksi. Metsäteollisuuden puuhuollon määrästä, hinnasta ja laadusta on myös täällä kovasti keskusteltu, onko puun hinta kilpailukykyinen tällä hetkellä. Stora Enso on yksi suuri, johtava, maailmanlaajuinen metsäteollisuusyhtiö, joka muutama vuosi sitten myi ovat metsävarantonsa pois samalla kun voimalaitokset. Tulee mieleen kysyä, oliko päätös teollisuuden kannalta järkevä. No, herrat ovat päättäneet, ja näin metsät ovat vaihtaneet omistajaansa.

Ed. Rantakangas täällä mainitsi puheenvuorossaan, että ääni perussuomalaiselle on ääni pessimismille. Kuvaa hyvin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa ja heidän suhtautumistaan suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen. Itse näkisin myös, että viime päivien keskustelun perusteella voisi sanoa myös, että ääni sosialidemokraateille on osittain myös ääni perussuomalaisille, ainakin jos vertaa heidän kannanottojaan maahanmuuttopolitiikkaan. Suomalainen maaseutu tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Mansikanpoimijat Suonenjoella, lomittajat ympäri Suomea ovat tänä päivänä jo aika lailla, voisiko sanoa, murtaen suomea puhuvia. Elikkä työperäinen maahanmuutto on asia, johon keskusta suhtautuu hyvin myönteisesti, jotta maaseudun myönteinen kehitys voitaisiin taata.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Maaseutupolitiikan yleiset tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia. Tavoitteiden laatimisen lisäksi tarvitaan myös toteuttamisohjelma. Toivon, että se valmistellaan mahdollisimman ripeästi.

On hyvä asia, että selonteossa käsitellään omana kohtanaan kaupunkien läheisen maaseudun kehityskysymyksiä. Uudenmaan alueen kaupunkien läheisen maaseudun väestönkasvu, rakentaminen sekä elinkeinojen muutos aiheuttavat alueelle uusia tarpeita palveluiden ja liikenneverkkojen kehittämiseen ja lisäämiseen. Väestönkasvun myötä asukkaat toivovat kyliin lähipalveluina tuotettuja koulu- ja päivähoitopalve-luja sekä vesijohtoverkostoa. Monessa kunnassa talous on tiukalla ja siitä syystä monet tarpeelliset investoinnit pystytään toteuttamaan vasta vuosien viiveellä. Tästä aiheutuu asukkaille ja yrittäjille paljon harmia.

Monissa perheissä joudutaan suorittamaan kaikki työ- ja asiointimatkat henkilöautoilla. Uudenmaan kylissä ei ole toimivaa joukkoliikennettä eikä riittävää liikenneverkkoa eikä aina edes asianmukaisia pyörä- ja kävelyteitä. Uudenmaan alueelle kohdennetut tiemäärärahat ovat todella niukkoja. Määrärahoilla pystytään huolehtimaan ainoastaan perustienpidosta, vaikka alueelle riittävän liikenneverkon saaminen on erittäin tärkeä asia niin ilmasto- kuin ympäristöpolitiikankin toteuttamisen osalta. Riittämätön liikenneverkko on monesti este uusien työpaikkojen syntymiselle, ja sen myötä kuntien työpaikkaomavaraisuus ei kasva. Uudet työpaikat sijoittuvat hyvien liikenneyhteyksien läheisyyteen, mikä puolestaan lisää henkilöautoilla suoritettavia työmatkoja, ja sen myötä alueen kasvihuonekaasupäästöt kasvavat. Selonteossa on todettu, että pitkällä tähtäimellä on huomioitava uuden ekologisemman teknologian tuomat mahdollisuudet autoilussa. Olen samaa mieltä, mutta samalla on huomioitava riittävä liikenneverkko yritystoiminnan ja elinkeinoelämän turvaamiseksi myös Uudellamaalla.

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen otti puheessaan esiin muun muassa puurakentamisen. Viime viikon tiistaina pidettiin Säätytalolla ministeri Vapaavuoren järjestämä asuntofoorumi. Teemana oli puurakentaminen, ja kaikki osallistujat vakuuttuivat siitä, että puusta voi rakentaa niin pientaloja kuin kerrostalojakin ja jopa suuria kaupunkialueita.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Neljättä viidettä tuntiako tässä ollaan jo menossa ja ei ole vielä kuin ensimmäiseen pykälään päästy. Mutta on varmasti erittäin tärkeä asia, mitenkä koko Suomi pystytään pitämään asuttuna, ja se tarkoittaa vahvaa panostamista alueiden kehittämiseen. Matti Vanhasen hallitus on panostanut enemmän finanssitalouteen kuin aluepolitiikkaan. Tämän hallituksen aikana keskittyminen ja keskittäminen on entisestään lisääntynyt.

Valtion tuottavuusohjelma vie työpaikkoja valtionhallinnolta. Aluehallintouudistuksella piti olla merkittävät vaikutukset alueiden elinvoimaisuuden vahvistamiseksi, mutta toisin on käymässä. Valtion tuottavuusohjelma vähentää valtion palveluiden työpaikkoja ja näin heikentää yrittämistä tukevaa toimintaa. Myös turvattomuus lisääntyy työpaikoilla työsuojelun heikentämisestä johtuen. Työsuojelupiireistä puhuvat ministeritkin vielä eduskunnassa, vaikka itse ovat olleet työsuojeluorganisaation vastuualueita suurentamassa ja näin heikentämässä työsuojelun paikallista toimintaa harvaanasutuilla seuduilla.

Arvoisa rouva puhemies! Alueiden saavutettavuudella on merkittävä vaikutus siihen, kuinka yritystoiminta maaseudulla kehittyy tai yleensäkin tulee siellä säilymään. Rautatieliikenteen kehittäminen on tulevaisuuden kehittämishankkeista ykkössijalla. Henkilöliikenteen nopeuttaminen ja tavaraliikenteen yhä suuremmat akselipainot parantavat päästöjen hallintaa. Hallituksen panostukset ovat olleet nyt riittämättömiä, ja niinpä esimerkiksi Seinäjoki—Oulu-välin rakentaminen uhkaa jäädä kesken rahoituksen riittämättömyyden takia. Olisi myös panostettava uusien raideyhteyksien rakentamiseen kaivostoimintaa tukemaan ja kehittämään parempaa henkilöliikennettä matkailua varten, esimerkkinä Kontiomäki—Kuusamo. Jos Taivalkoskella kaivostoiminta alkaa, siellä olisivat ratasuunnitelmat valmiit.

Arvoisa rouva puhemies! En voi olla myöskään ottamatta kantaa petopolitiikkaan, sillä petojen hallitsematon lukumäärän kasvu estää elinkeinon harjoittamisen runsailla susi- ja karhualueilla, kuten esimerkiksi meillä Kainuussa uhkaa käydä. Porokarjan hoitaminen vaikeutuu petojen ahdistellessa poroja ja vasoja. Ahdistellut porot pakkautuvat petojen pelossa ihmisasutusten piiriin turvaa hakemaan ja samalla vaikeuttavat viljelijöiden ja muiden asujien pihapiirien asumisrauhaa.

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden häviäminen Kainuusta on vähentänyt metsurien työpaikkoja. Tämä vaikuttaa negatiivisesti alueen elinvoimaisuuteen. Näin moni harkitsee tulon hankkimista muualta muuta työtä tekemällä. Tapasin eilen juuri metsurin, joka oli opiskelemassa lähihoitajaksi, ja hän totesi, että hän on entinen metsänhoitaja, nyt hän hoitaa sitten ihmisiä. No, ihan sama: hoitoalalla kuin hoitoalalla. Tämä asettaa todella suuren haasteen maaseudun asuttuna pitämiselle.

Erilaiset asumiseen liittyvät lisäinvestoinnit, kuten jätevesiasetuksen vaatimukset, heikentävät edelleen asumishalukkuutta ja lisäävät maaseudulta muuttoa.

En voi myöskään olla ottamatta kantaa Kajaanin yliopistokeskuksen lakkauttamiseen, joka on todella merkittävä negatiivinen päätös tämän hallituksen osalta Kainuulle ja Kajaanille. Se olisi merkittävä aluepolitiikan tukijalka, jonka keskustavetoinen hallitus voisi yliopistolain uudistuksen avaamisella ja sen lakkauttamisen estämisellä hoitaa.

Jään miettimään, miten hallituksen maaseutupoliittinen selonteko saadaan maaseutualueella vaikuttamaan niin kuin hallitus selonteossaan olettaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikissa asioissa sanojen ja tekojen pitäisi olla käsi kädessä, linjassa toisiinsa. Mutta lähden käymään puheenvuoroa läpi tässä, mitä mieleen tulee tässä.

Ed. Pakkanen laukaisi semmoisen asian, joka jäi vaivaamaan vähän mieltä. Hän totesi, jotta ääni demareille on ääni perussuomalaisille. Tämä on mielenkiintoinen linjaus keskustalta siinä mielessä, eli keskusta ilmeisesti haluaa myös tuolla maaseudulla semmoista politiikkaa, jotta sinne tuodaan kolmansista maista porukkaa, vaikka siellä olisi työttömiä kylällä miten paljon. Tämä on tosi hyvä tässä — vuosi on vaaleihin aikaa — tätä ilosanomaa viedä, että mikä on keskustan maaseutupolitiikka. Nimittäin minä olen sitä mieltä tiukasti yhä edelleen, jotta semmoinen isäntä tuolla kylillä, joka tuo vaikka Venäjältä Pohjois-Karjalaan työmiehiä, kun siellä on omaakin porukkaa työttömänä, se on isänmaan petturi. Nimittäin enstäin pitää pitää omista ihmisistä huolta ja niistä, jotka ovat jo muuttaneet tänne, eikä tuoda tuolta naapurimaista halpatyövoimaa, niin kuin tämä ed. Pakkasen ajatus ilmeisesti tällä hetkellä on. Ainakin hänen puheissaan kuulti semmoinen ajatus, leimaamalla demarit täysin rasisteiksi tuossa asiassa. Minä nimittäin ainakin koen, jotta meidän pitää puolustaa ensisijaisesti suomalaisia ihmisiä ja olla heidän puolellaan ja huolissaan, jotta täällä jo asuvat saavat työtä, ei sillä tavalla, jotta tänne tuodaan lisää mahdollisesti työttömiksi ihmisiä. Se on meidän kaikkien suomalaisten vastuu.

Tässä kun katsoo isompana kokonaisuutena näitä asioita, niin meillähän ollaan menossa semmoiseen isojen, mahtavien politiikkaan. Hallitus jo alkutaipaleella aikoi muuttaa, oliko se sukupolvenvaihdoslakia ja näitä, jotta saadaan mahdollisimman isoja tiloja. Jotkut olisi vapautettu kokonaan ja pikkutilalliset pantu tiukemmalle verolle. Onneksi sitten todettiin jossakin, jotta perustuslakinäkökulmasta tämmöistä ei voi tehdä. Se sotii yhdenvertaisuutta vastaan. Se kuvaa tavallaan sitä henkeä, mihin nykyisen hallituksen edustajat ja ministerit olisivat maata viemässä. Onneksi joitakin rajoitteitakin on näköjään olemassa, jotta ei ihan silleen ole menty.

Kyse on siitä, mitä ed. Kyllönen tuossa kuvasi, jotta on myös kyse laadusta. Nimittäin tällä hetkellä jo — tunnen tuolla maaseudulla ihmisiä, joilla on hirveän isot hohkeet, siellä on karjaa paljon, viljeltyä paljon — ne ihmiset ajavat itsensä loppuun. Tämä nykyinen politiikka, joka tällä hetkellä on vallalla, suuntaa yhä isompiin kokonaisuuksiin. Pitää yhä enemmän olla. Jostakin Salon lehdestä luin, Salon Seudun Sanomatkohan mahtoi olla, jotta jollakin tilalla — siinä oli pariskunnan kuva ja vähän muitakin kyläläisiä, koska aikovat laajentaa tuotantoansa isommaksi — niin oliko heillä jo yli 100 000 kanaa, ja puoleen miljoonaan kanaan pitäisi nostaa pääluku; sikoja oliko siellä 3 000—4 000, niin 24 000 sikaan pitäisi nostaa. Se kuvastaa, jotta siinä jotenkin tulee suuruudenhulluus, joka kuvaa sen, jotta ihmiset ajavat itsensä loppuun. Toisaalta ongelmat ovat myös siinä — jos mietitään turvallista elintarviketuotantoa, lähtötilannetta — jotta jos semmoisessa isossa määrässä tapahtuu joku pikku fiba, tulee joku sairaus, niin silloin vahinkokin on hirveä. Sen takia minä kannatan enemmän, että meillä olisi inhimillisen kokoisia perusyksiköitä, missä elintarvikkeita tuotetaan, ei siis mitään mammuttitehtaita. Riskit ovat isot siellä, ja tietysti jotkut ahneudessahan tekevät vaikka mitä. (Ed. Erkki Virtanen: Se on kapitalismi, joka sitä vaatii!) Joku aikanaan on yrittänyt maailmankin valloittaa, tai useammatkin ovat yrittäneet valloittaa, mutta siellä on tullut nokkiin sitten. Toivon mukaan tässäkin nyt järki voittaisi, koska tämä on poliittinen kysymys. Tämä ei ole mikään luonnonlaki, vaan ihmiset määräävät oikeastaan tässä. Ja kyse ei ole siitä, jotta eikö pärjäisi pienemmällä, vaan kyse on ahneudesta.

Jotkut ovat puhuneet risupaketista. Minusta tämä nykyinen bioenergiapaketti ei ole risupaketti, sehän voisi olla pikkutukkipaketti. Nimittäin jos tukea lähdetään maksamaan poltettavalle puulle siitä, kun Vanhasen Matti menee seisomaan puun juurelle, niin sehän on melkein kahdessa metrissä se rinnan korkeus. Se tarkoittaa, kun on sivakkaa, tiheästi kasvanutta metsää, että siitähän saa jo neljän metrin korkeudelta ihan hyvästi. Se riittää 11 senttiin, joka on pikkutukin latvaläpimitta. Se on hyvää jalostettavaa raaka-ainetta, josta saadaan paljon kovempi hinta markkinoilla kuin siitä, kun se poltetaan jossakin pannussa energiaksi. Sen takia minusta tämä on yksi semmoinen tärkeä rajauskysymys myös ministeri Anttilan osalta, kun siellä keskustellaan näistä rajauksista, jotta miten saataisiin mahdollisimman tarkkaan eliminoitua se, jotta tämmöinen hyvä raaka-aine, mistä saadaan tavallista tuotetta — onpa se sellua, paperia tai mieluummin vielä puusepäntuotteita, mekaanista tuotantoa — ei ajautuisi polttokattiloihin ja vielä kaiken lisäksi veroeurojen tuella. Sehän vääristää siinä mielessä kilpailua aika pahasti.

Kaikkein isoimpana kysymyksenähän tässä on se, miten palvelut turvataan maaseudulla. Jos minulla olisi valta ja voima, niin minä pakittaisin ajan pyörää taaksepäin siihen aikaan, kun meillä oli Posti- ja telelaitos. En tiedä, onko enää mahdollista, eikä meillä ole tahtoa siihen, koska nyt on tämä oikeistolainen markkinataloushuuma, jota Thatcherit ja Reaganit ja tämäntyyppiset ovat edustaneet. Kaikki pitää saada siis joidenkin firmojen hallintaan, yksityistää kaikki. Jonkun pitää nyhtää voitto välistä. Niinhän tässä on käynyt Postin ja telen osalta. Nyt siellä on Itella, jossa käydään keskustelua, pitääkö veroeuroin jatkossa mennä tukemaan sitä, jotta posti kulkee joka paikkaan samalla hinnalla. Telepuolen osalta se onkin jo olemassa. Nyt yhteiskunta pumppaa siihen perusjuttuun, jotta ihmiset saavat tietoa, saavat puhelin- tai nettiyhteyden kautta maan. Nyt kunnat pumppaavat varoja, valtio joutuu pumppaamaan varoja — veroeuroja — ja siihen käytetään vielä EU-varoja, jotka ovat yhteisiä veroeuroja nekin. Tavallaan tähän on tultu sillä tavalla, kun me emme ole oivaltaneet, miksi on laskettu tämä menemään näin pitkälle, jotta siinä aina joku vetää välistä. Kaikki on ajettu siihen asentoon, jotta joku sivullinen taho ottaa siitä välistä.

Tähän liittyy iso paketti, joka on Paras-lain yhteydessä, nämä sos.- ja terveyspuolen asiat. Siellähän ollaan menossa samaan asentoon. Siellä on rakennettu kaikennäköisiä himmeleitä, hallintomalleja, ja ollaan yksityistämässä näitä. Oma työ useammassa paikassa vähenee. Yleensä oma työ vähenee siellä kunnissa — tai yhtymissä tai kunnallisissa liikelaitoksissa — sen jälkeen, kun tilaaja—tuottaja organisaatiossa se on hävitty johonkin ulkopuolelle, siis omaksi työksi tekeminen on mahdottomuus. Tiedän sen ihan omalta seutukunnaltani. Sanotaan, jotta ei voi enää pakittaa sitä hommaa. Sen jälkeen tulee taas sama, mikä tuli Posti-Telessä ja näissä: tulee yksityinen voitontavoittelija siihen väliin. Ja siis kunnallispäättäjät eivät ole jatkossa, vaan ne ostavat ulkopuolelta ne palvelut, ja taas maksetaan jollekin voittoa. Joku vetää siitä välistä, kun pyörittää sitä hommelia. Nämä ovat isoja linjauksia, ja toivon, että kun näitä eteenpäin viedään, ei laskettaisi tätä karkaamaan siihen malliin, jotta kaikki sos.- ja terveyspalvelut kohta ovat karanneet käsistä, niin kuin lääkäripalvelut monessa tapauksessa jo ovat.

Tässä meidän mietinnössämmehän on yksi kohtakin, joka on ihan hyvä. Toivoin tätä, ja sitten onneksi valiokunta hyväksyi: "Kunnallisia palveluita tuottavissa liikelaitoksissa tulee taata kunnallisen itsehallinnon mukainen demokraattinen ohjaus- ja päätöksenteon läpinäkyvyys". Kunnallisissa liikelaitoksissa tällä hetkellä sitä ei ole. Meidänkin seutukunnallamme on tämmöinen liikelaitos, jossa on ammattijohtokunta, ammattijohtaja — ammatti lainausmerkeissä. Koska viime kädessähän kuitenkin sen vastuun kantavat nämä kunnat ja isäntäkunta, jonka hallitus on vastuussa, vaikka olisi ihan syytön niihin tekemisiin ja epäonnistumisiin. Sen takia minusta tämäntyyppisiä laitoksia ei pitäisi tehdä, vaan kunnallinen itsehallinto pitää olla ja demokratian pitää olla läpinäkyvä, jotta tiedetään, kuka tekee päätökset, ja se on myös vastuussa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ei ole kommenttipuheenvuorosta kyse, mutta sen verran täytyy kyllä edellisen puhujan alkupuheenvuoroa kommentoida, että minä ymmärrän, että demareilla on käynnissä tämmöinen työperäisen maahanmuuton vastainen kampanja, mutta ei kyllä huonomman asian yhteydessä voi sitä ottaa esille kuin maaseutupoliittisen selonteon, kun tiedetään, että meillä maatalouslomitus on hyvin pitkälle ulkomaalaisen työvoiman varassa ja kaiken lisäksi, jos tähän maahan työvoimapula tulee, niin, vasemmistoliiton ed. Mustajärveä lainaten, se tulee ensimmäisenä juuri syrjäisimmille seuduille, jossa tulee pulaa tietyistä osaajista. Minusta se kyllä mahdollisimman huonosti sopii tämän asian yhteyteen.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä olennaista on mielestäni kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, mikä on maaseutuelinkeinojen tulevaisuus, miten voidaan turvata kotimainen ruoantuotanto, miten voidaan turvata maatalouden kannattavuus sekä Etelä-Suomen alueella, jossa tukitaso on heikompi, että pohjoisessa, ja siihen tietysti liittyy olennaisesti myöskin markkinoiden tilanne, kuten ministeri täällä jo aikaisemmin sanoi. Siihen liittyy tietysti myöskin se, kuinka hyvin me edunvalvonnassamme onnistumme Euroopan unionissa, ja tietysti myöskin kotimainen päätöksenteko.

Tämä bioenergiapaketti on todella mittava, ja se tuo ihan varmasti työtä maaseudulle, ja se on sinänsä hyvä lisä. Toki maaseudulla on muitakin mahdollisuuksia maaseutumatkailussa ja monella muulla sektorilla, joita valiokunta kävi varsin kattavasti läpi. On kuitenkin niin, että maaseudun palvelutuotantoa ja Suomen asuttuna pysymistä kattavasti ei voida ratkaista pelkästään sillä, että perinteinen maatalous ja siihen jo mainitsemani liitännäiselinkeinot pysyvät kannattavina, koska, kuten ed. Lahtela sanoi, siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, ollaan menossa kohti isompia tuotantoyksiköitä ja se myös tarkoittaa sitä, että entistä vähemmän on niitä henkilöitä, jotka saavat niistä elantonsa. Itse tässä ymmärränkin tämän skaalan isontumisen ja olen kyllä huolissani työvaltaisen maatalouden parissa olevien henkilöiden työssäjaksamisesta, koska kyllä ne suurimmat riskit, kun on paljon investointeja ja tietysti on otettu myöskin velkaa, liittyvät nimenomaan siihen, että oma terveys säilyy, ja siinä on ihan todellisia haasteita.

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä muutama sana sitten näistä koko maaseudun näkymistä. Tässä selonteossa todetaan, että maaseudun tulee olla yhdenvertaisessa asemassa koko maahan nähden. Se on kunnianhimoinen tavoite. Hyvä on, jos päästään edes siihen suuntaan. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että on varsin luonnollista, että vaikka täällä kyläkoulujen puolesta on puhuttu, ettei maaseudulla myöskään koulupalvelu voi millään olla kaikille yhtä lähellä kuin se on kaupungissa, mutta riittävän lähellä niiden tärkeiden palvelujen pitää olla, jotta siellä maaseudulla voi asua myös sellaista väkeä, joka ei suoranaisesti saa elantoansa siitä maataloudesta tai sen liitännäiselinkeinoista tai ainakaan pääosin saa elantoansa siitä. Tässä suhteessa maaseutu on hyvin erilainen eri puolilla Suomea. Jos ajattelee omaa vaalipiiriäni, niin Pirkanmaalla maaseudun kehittämismahdollisuudet aika pitkään riippuvat siitä, mikä mistäkin pisteestä on etäisyys Tampereen Keskustorille. Kun ollaan riittävän lähellä, niin kaikki tyhjät maatalot menevät kaupaksi ja myöskin rakennetaan uusia taloja maaseudun rauhaan hyvin voimakkaasti, vaikka työssäkäynti tapahtuisikin Tampereelle. Sitten, kun ollaan vähän kauempana siellä 50 kilometrin päässä, missä oma kotikuntani Sastamala on, niin sielläkin tätä trendiä on vielä jossain määrin näkyvissä, mutta ei niin voimakkaasti. Sitten, kun mennään vielä 50 kilometriä pidemmälle, niin tilanne tulee huomattavasti haasteellisemmaksi.

Täällä on paljon puhuttu liikenneyhteyksistä ja infrasta. Ne ovat erittäin tärkeitä, mutta erittäin tärkeä on myöskin se, että niiden kauempina isommista keskuksista olevien paikkakuntien elinvoima säilyy, koska myöskin se maaseudun palvelurakenne tukeutuu niihin lähellä oleviin pikkukaupunkeihin ja kuntakeskuksiin. Tässä suhteessa haluan sanoa sen, että alueellistamisesta ja maaseutupolitiikasta ei kannata samana päivänä puhua, koska alueellistaminen kohdistuu vain ja ainoastaan maakuntakeskuksiin ja ainoastaan 7 prosenttia meillä maakuntakeskuksien ulkopuolelle, eli sillä ei maaseutua pidetä elävänä, vaan maaseutua pitää kehittää siltä pohjalta, mitä tässä selonteossa on linjattu.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin aloitan kommentoimalla ed. Esa Lahtelaa. Se ei ollut ProAgrian kanatalous- tai sikatalouskonsulentti, joka ensimmäisenä sanoi: "Kasatkaa, kasatkaa! Siinä Mooses ja profeetat." Se oli Karl Marx.

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden asua siellä, missä itse parhaaksi katsoo, mutta perustuslain turvakaan ei riitä, jos edellytykset asumiseen eivät ole olemassa. Minusta siitä on perimmiltään kysymys tässä selonteossa ja siitä kirjoitetussa kohtuullisen ansiokkaassa mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Vuonna 1973 Lauri Sipari kirjoitti laulun "Euroopan syrjäkylät", joka alkaa seuraavasti: "Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjentyneet, ja kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset näkee seurakuntien menneen, näkee maailmansa kadonneen ja kauas ohitsensa Euroopan edistyneen. Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan. Kohta vanhoihin hautuumaihin heistä viimeiset siunataan. Silloin on enää korpi, ja muistot himmenevät, pihoilla nokkoset kukkii, ja pellot metsittyvät. Takaisin ei ole tietä, tiet vievät vain eteenpäin, ja tänäänkin raha ja valta kulkevat käsikkäin, sillä niiden hyväksi alkoi tämä kansainvaellus uus, sitä laajenneet markkinat vaati ja kasvava teollisuus." Tämä oli siis kirjoitettu vuonna 1973.

Tekee mieli sanoa, että kuvaus ei ollut aivan huono, kun ajattelee, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Se kehitys, josta nyt olemme huolissamme, voimistui Suomessa erityisesti 1990-luvun laman jälkeen, jolloin valtakunnalle onneksi onnistuimme teollistumaan uudella tavalla. Syntyi Nokia ja kaikki se, mikä syntyi tänne etelään, mutta sen seurauksena, kun sitä kehitystä ei aluepoliittisesti pystytty hallitsemaan, siitä maksetaan, on maksettu siitä lähtien ja maksetaan edelleenkin kallista hintaa. Tavallaan tämän kehityksen estämiseksi esitettiin kolme erilaista, voisi kai tiivistäen sanoa kolme erilaista keinoa, tai pikemminkin voi sanoa, että ikään kuin syytä siihen, miksi sen kehityksen hallinta ei onnistunut.

Ensinnäkin, kun lamasta alettiin toipua, niin alueellisten työttömyyden eroja ei kuitenkaan onnistuttu pitämään kurissa, syntyi voimakas muuttoliike tänne etelään, minkä seurauksia aluepoliittisina ongelmina maksetaan sillä tavalla, että kun kiuruvetiset muuttavat Helsinkiin, niin asuntojen hinnat Helsingissä nousevat kohtuuttomiksi, kuten nyt jälleen kerran näyttää tapahtuvan, ja toisaalta kun kiuruvetiset muuttavat Helsinkiin, niin asuntojen hinnat Kiuruvedellä romahtavat, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei välttämättä myöskään ole halua hankkia uusia asuntoja Kiuruvedeltä.

Toisekseen, uskottiin, että Euroopan unioni tuo rakennerahastoineen autuuden, jolla tätä kehitystä pystytään hillitsemään. Me voimme tietenkin olla eri mieltä siitä, miten siinä on onnistuttu, mutta kun rehelliseksi heittäydytään, niin voi varmasti sanoa, että ei kovin hyvin.

Kolmanneksi, selvänä trendinä on ollut ideologinen julkisen sektorin alasajo. On ikään kuin katsottu, että kun yksityistämme kaiken, niin sillä pystytään turvaamaan myöskin maaseudulla paremmat olosuhteet yrittämiseen ja muuhunkin. Mutta luulen, että kun rehellisyyden nimissä ryhdytään tätäkin asiaa tarkastelemaan, niin voidaan todeta, että julkinen sektori ainakin maaseudulla on yksityisen ja tällaisen kolmannen sektorin yritystoiminnan paras ystävä. Kun julkisen sektorin toiminnot heikentyvät maaseudulla, niin myöskin muut elämisen edellytykset heikkenevät usein ratkaisevasti. Hyvä esimerkki on vaikkapa työvoimatoimistojen lakkauttaminen viitisen vuotta sitten tietoisesti ikään kuin jonkinlaisena alkusoittona näille iki-ihanille ely-keskuksille, siis elinkeino, liikenne, ympäristö ja sitten kaikki se organisaatio. Siitä on seurannut se, että minäkin tunnen läheisesti yhden päällikön, jonka tittelissä on kai 26 nimeä. Voidaan sanoa, että se kehitys, työvoimatoimistojen lakkauttaminen, on johtanut siihen, että ei siellä tunneta tämmöisiä paikallisen mikrotyöllistymisen mahdollisuuksia. Kuopiossa tai Siilinjärvellä sijaitsevassa toimistossa ei varmasti voida tuntea Varpaisjärven olosuhteita kuitenkaan vastaavasti.

Arvoisa puhemies! Minusta on neljä asiaa, joista pitää pitää huoli, jotta maaseutu pystytään pitämään elävänä.

Ensinnäkin, maaseutuun kohdistuvat päätökset. Päätösten tulee tukea toinen toisiaan. Jos rautatie lopetetaan ja joltakin paikkakunnalta junayhteydet katoavat, niin todennäköisesti kompensoivat toimenpiteetkään eivät pysty kuitenkaan sitä korvaamaan.

Toisekseen, liikenneyhteydet, myöskin tietoliikenneyhteydet, on pidettävä kunnossa. Jos maaseudulta ei pysty liikkumaan tai maaseudulle ei pysty liikkumaan, niin tuho tulee.

Kolmanneksi, tämä "ajattele globaalisti, toimi paikallisesti" -näkökulma tulee saada elävästi toimivaksi. Byrokratia ja virkamiesvalta on karsittava. Ei nyt tietysti ilman byrokraatteja pystytä toimimaan, mutta rajansa kaikella. Erityisesti tämä EU:n byrokraattiperusteinen rahanjako pitää saattaa sellaiseksi, että iänikuisista hankkeista päästään pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Neljänneksi, tämä käynnistetty aluehallintouudistus, joka nyt on siis meneillään, ei saa johtaa reviiri- ja sektoritaisteluun, vaan on yhdessä katsottava eteenpäin, jotta voidaan ikään kuin yhtyä Lauri Siparin laulun viimeiseen säkeistöön: "Se ei ole johdatusta, se ihmisten tekoa on, ja on ihmisten käsissä päättää, onko se muuttumaton, minkä hyväksi tehdään työtä, minkä takia edistytään ja pääoma vaiko kansat on veljet keskenään."

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt maaseutupoliittisesta selonteosta varsin kattavan ja ansiokkaan mietinnön. Oli erittäin mieluisa todeta se, että mietinnön alkuosassa todettiin se, että maamme on yksi kokonaisuus. Maaseutua ja kaupunkeja, maaseutua ja kasvukeskuksia ei tule asettaa vastakkain, vaan se, että meillä on elinvoimainen ja vahva maaseutu ja vahvat maakunnat, luo pohjan myös sille, että meillä voi olla elinvoimainen pääkaupunki, pääkaupunkiseutu ja elinvoimaiset kasvukeskukset. Ei meillä ole kasvukeskuksiakaan, jos ei meillä ole vahvaa maaseutua.

Maaseudun rakennemuutos on ollut varsin voimakas viime vuosikymmenien aikana. Entistä suurempi osa väestöstä asuu entistä pienemmällä alueella. Väkiluku valtakunnassamme on kasvanut, mutta väki asuu aikaisempaa pienemmällä alueella. Niin sanottuja valkoisia alueita kartasta katsottuna on entistä enemmän, ja valkoisten alueiden pinta-ala tulee kasvamaan.

Mutta tätä en tarkoita sanoa siinä mielessä, että tilanne olisi jotenkin lohduton tai toivoton. Niin kuin tästä mietinnöstäkin tulee esille, maaseudulla on hyvät mahdollisuudet, jos niitä käytetään oikein hyväksi ja nähdään maaseutu mahdollisuutena valtakunnallisesti ja kehittämisen arvoisena asiana. Se on totta, että monet yksittäiset talot syrjäseudulla jäävät hiljaisiksi ja niin sanottuja ruutuja, jos katsoo neliökilometrin kokoisia ruutuja, tulee entistä enemmän olemaan asukkaista tyhjinä. Se ei tarkoita sitä, että meidän täytyisi voimistaa ihmisten keskittämistä, asumisen keskittämistä ja kaikkien toimintojen keskittämistä kasvukeskuksiin, vaan yhteisen hyvinvoinnin vuoksi maaseutua kannattaa kehittää.

Tässä mielessä tekee mieli sanoa, että aluepolitiikan aika ei ole ohi, vaan se on edelleen hyvin tärkeä, ajankohtainen asia. Aluepolitiikka ei ole mikään erillinen politiikan osa, vaan aluepoliittiset toimet ja aluepolitiikka sisältyvät kaikkiin toimialoihin ja lohkoihin. Esimerkiksi jos ajattelee valtioneuvostoa, niin aluepoliittisia asioita ja aluepolitiikkaa sisältyy kaikkien ministeriöiden alaan.

Aluepolitiikka, ja voi sanoa myös maaseutupolitiikka, on nähty usein jakopolitiikkana, että jaetaan rahaa. Joiltakin osin se voi olla sitäkin, mutta se on merkittävä asia elinvoiman vahvistamisessa ja käynnistämisessä. Minä kuulun siihen sukupolveen, jolloin maaseudulla vielä käytettiin vesipumppuina käsipumppuja, ja jotta sen pumpun sai toimimaan, siihen tarvittiin siemenvettä eli syöttövettä. Aluepolitiikka toimii tämän tyyppisesti: pitää antaa siemenvettä, jotta vesi lähtee juoksemaan. Aluepoliittiset toimenpiteet ovat juuri tämän suuntaisia, tarvitaan sysäysvaikutuksia, käynnistämistä. Saatetaan tarvita tietyn kokoista pysyvää tukea, jotta toiminnot toimivat hyvin, ja sitten lopputulos voikin olla hyvin elinvoimainen.

Me tuemme maaseudun elinvoimaisuutta infraa vahvistamalla. Se on tullut tässä keskustelussa hyvin esille. On myös syytä nostaa esille peruspalvelut. Kuntien tehtävä tässä asiassa on hyvin keskeinen. Meidän on huolehdittava, että kunnat pystyvät tulevaisuudessakin hoitamaan ne velvoitteet, jotka niille kuuluvat. Tässä mielessä rahoitusjärjestelmän täytyy olla sellainen, että valtionosuusjärjestelmä ottaa huomioon palvelutarve- ja olosuhdetekijät ja verotulontasausjärjestelmä on riittävä.

Arvoisa puhemies! Yhden asian otan vielä lopuksi esille, ja se liittyy peruspalveluihin. Nyt kun monet valtion aluehallintoon liittyvät palvelut ovat keskittyneet, erityisen tärkeää on kehittää yhteispalvelupisteitä, jotta kansalaisten tarvitsemat perustoiminnot ovat mahdollisimman lähellä ihmisiä. Siinä pystytään käyttämään hyväksi myös monia nykyajan tekniikan tuomia mahdollisuuksia.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt menossa olevan maaseutupoliittisen selonteon palautekeskustelu on mielestäni ollut hyvää. Joitakin kommentteja toki se vielä kaipaa.

Ensinnä kuitenkin haluan omalta osaltani kiittää ministeri Sirkka-Liisa Anttilaa erinomaisesta yhteistyöstä, jota maa- ja metsätalousvaliokunta on hänen kanssaan saanut tehdä. Se on ollut esimerkillistä, ajantasaista ja tehokasta. Aivan samalla tavalla myös tämän maaseutupoliittisen selonteon valmistelussa olemme saaneet ministeriöstä kiitettävästi tietoa ja ministeri on meitä pitänyt todellakin ajan tasalla tässä asiassa. Kiitoksia siitä, lämpimät kiitokset!

Sitten kun katsoo maaseudun tulevaisuutta lähivuosina, niin meillä on edessämme kaikki mahdollisuudet, mitkä tulevaisuus vaatii niin Suomelta kuin maailmalta. Meillä on aivan erinomainen mahdollisuus bioenergiassa, kuten kaikissa puheenvuoroissa on tullut todettua tämän keskustelun aikana. Ne hieman yli 20 miljoonaa hehtaaria metsämaata ja hieman yli 100 miljoonaa mottia vuosittaista metsän kasvua ovat mahdollisuus, joka on käytännössä hyvin hoidettuna ehtymätön. Olen kuullut tänäkin päivänä tämän eduskunnan käytävillä puheenvuoroja siitä, että se ei olisi mahdollista. Se on todella mahdollista, jos haluamme tämän työn tehdä.

Samalla keinoinhan voisi esittää perustellun kysymyksen, miksi meidän pitää esimerkiksi energiapolitiikassa tukeutua kivihiileen. Minkä tautta meidän pitää maksaa pääomiamme ulos tästä maasta, kun ne pääomat voisi jättää tänne Suomeen työllistämään suomalaisia ihmisiä? Sama koskee kaikkia muitakin luonnon raaka-aineita. Pitääkö meidän turvautua tuontiin, kun pitäisi paremminkin pyrkiä omavaraisuuteen kaikilla mahdollisilla keinoilla? Joskus täytyy uhrautuakin, jopa ylimääräisiä kustannuksia sietää, että kestämme tulevat kriisit olemalla omavaraisia.

Sitten kun katsoo maatalouspuolen mahdollisuuksia, meillä on 2,2 miljoonaa hehtaaria peltoa, josta 500 000 hehtaaria voisi huoletta käyttää esimerkiksi bioetanoliraaka-aineiden tuotantoon, jotta voisimme tuottaa omavaraisesti biopolttoaineita, bioetanolia liikennepolttoaineeksi. Ja jos todella tämä valtakunta haluaa, että tuottaisimme omat biodieselimme itse omista raaka-aineista, sekin olisi mahdollista. Mutta jos haluamme sen 7 miljardia euroa vuosittain edelleen työntää ulkomaille pääomana ostetuista raaka-aineista, niin sekin on toki mahdollista, mutta sitten olemme sen työttömyyden kanssa tekemisissä, joka lienee inhimillisesti ja taloudellisesti ottaen se huonoin vaihtoehto. Jotta tämä valtava työ onnistuisi, meidän on laitettava tässä maassa infra kuntoon, kaikki liikenneyhteydet, olkoot ne maanteitä, junaratoja, sähköistä viestintää ja myös puhelinverkkoa.

Arvoisa rouva puhemies! On edelleen tänä päivänä tässä maassa alueita, jossa kunnollista televisiokuvaa ei ole nähtävissä. Tänäkin päivänä on monia talouksia, joissa televisio ei kunnolla näy, ja olevinaan elämme sivistysvaltiossa, joka pystyy kansalaisilleen turvaamaan tasapuoliset viestintäyhteydet ja tasapuoliset palvelut kaikille kansalaisille. Tämä on aika merkillinen ilmiö, mutta tähän ei ole monikaan kiinnittänyt huomiota. Valitettavasti tämä on karmean totta hyvin monessa taloudessa tänäkin päivänä.

On aivan välttämätöntä tämän maan tulevaisuuden kannalta, että koulutuksen mahdollisuudet säilytämme edelleen hyvinä ja parannamme niitä koko ajan. On välttämätöntä, että jokaisessa maakunnassa on tarjolla korkeakoulutasoista koulutusta, koska huippuosaaminen turvaa tulevaisuuden työpaikat. Se on aivan välttämätöntä. Se, mitä Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa tapahtui hiljattain, ei saa missään nimessä toistua, ja toivon hartaasti, että opetusministeri Henna Virkkunen ottaa vielä kertaalleen tämän Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen tilanteen tarkasteluun. Sen se olisi ansaitseva mielestäni aivan oikein ja Kainuun maakunta nimenomaan.

Maakunnallinen ammattikorkeakoulutus tulee myös säilyttää, koska ne huippuosaajat, jotka maakunta tarvitsee, tuotetaan myös meidän ammattikorkeakoululaitoksen kautta. Siitä minulla on perheessäkin omaa kokemusta: lapseni ovat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita, ja uskon, että he ovat hyödyksi yhteiskunnalle omalla työpanoksellaan.

Mutta sitten huolestuttavin seikka on ehkä itse tämän suorittavan työn tekijöiden tilanne tässä maassa. Esimerkiksi metsäala tarvitsee vuosittain 500—600 ammattitaitoista työntekijää Suomen metsiin tekemään sitä työtä, jolla turvataan bioenergian saanti tienvarteen ja samoin metsäteollisuuden tuotantolaitosten raakapuun toimitukset. On aivan välttämätöntä, että nämä ammattiopistot säilyvät maakunnissa ja tuottavat sitä ammattiosaavaa työvoimaa. Ja on muistettava, että Suomessa on menossa parhaillaan erittäin merkittävä eläköitymiskehitys, joka tarkoittaa, että jo senkin takia meidän on pidettävä oppilaitokset kunnossa koko maassa, että pystymme tämän kysynnän turvaamaan.

Ja viimeisenä, arvoisa rouva puhemies, kun katsoo palveluiden tarjontaa tässä maassa, ei voi olla muuta kuin huolissaan siitä tilanteesta, että meillä kuntien tarjoamat palvelut kansalaisille ovat kovin erilaisia eri puolilla maata. Valtiovallan on tehtävä kaikkensa, että laadukkaat, hyvät palvelut pystytään turvaamaan koko maassa ja ennen kaikkea että kuntien talouskehitys ei eriydy yhä vaarallisempaan suuntaan, niin kuin on jo tapahtunut. Meillä on noin 200 muuttotappiokuntaa, jotka lähivuosina ovat ylivoimaisissa vaikeuksissa omien palvelujensa tarjoamisessa.

Jos maaseutupoliittisen selonteon mietinnössä asetetut tavoitteet halutaan toteuttaa, nämä edellä mainitut seikat on kaikki laitettava kuntoon, koska jos haluamme nämä raaka-aineet hyödyntää ja suomalaisen työllisyyden turvata, maaseutupoliittisen selonteon tavoitteet pitää toteuttaa, mutta ennen kuin ne toteutuvat, on nämä ympäröivät toimintamahdollisuudet pantava kuntoon. Siinä työssä emme ole vielä myöhässä, mutta työ on aloitettava jo tänä vuonna, että pystymme sen tavoitteen toteuttamaan.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä tämän kevään aikana on korkea-arvoinen raati etsinyt Suomelle uutta menestystekijää, uutta menestystuotetta, uutta menestyksen ja osaamisen alaa, ja sieltä valikoitui vesiosaaminen sellaiseksi. Se on aika luonteva Suomelle. Suomessa on mitattuna toiseksi eniten makeaa vettä maailmassa asukasta kohden. Sekin on meillä yksi sellainen mahdollisuus, jonka maaseutu tarjoaa. Meille itsestään selvä asia, mutta maailmanlaajuisesti ei lainkaan itsestään selvä. Tämän tyyppisiä hyödyntämiskeinoja ja mahdollisuuksia meidän maaseutumme tarjoaa lukuisan joukon.

Toivon, että emme käytä sellaisia sanontoja, niin kuin tässäkin keskustelussa on muutaman kerran vilahtanut, jotka selvästi vähättelevät ja alentavat meidän tavoitteitamme. En halua, että puhumme risupaketista, vaan haluan, että puhumme uusiutuvan energian paketista, koska tällaiset sanamuodot luovat kuvaa siitä, että me emme itsekään ole tosissamme asiassa, emmekä halua aidosti edistää sitä asiaa. Kun tätä energiapakettia kokonaisuutena ajattelee, se luo niin suuren mahdollisuuden suomalaiselle maaseudulle ja niin monia myönteisiä vaikutuksia, että sen vähättelyyn ei kenelläkään pidä olla minkäänlaista aihetta. Siksi toivon, että tämä tällainen vähättely näiltä osin jää taakse.

Puhemies! En malta olla kommentoimatta toista merkittävää asiaa, joka liittyy myöskin uusiutuvaan energiaan, ja se on puu: puukauppa, puun saatavuus teollisuudelle, puun saannin varmistaminen. Täällä äsken puheenvuoroissa tuli esille, että raakapuun hinnat jäivät korkealle, vaikka puutuotteiden hinta lähti alenemaan. Näinhän ei ollut. Täällä syytettiin myöskin metsänomistajia siitä, että puuta ei myyty kuin korkealla hinnalla. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Puun hinnoitteli teollisuus itse, ja se hinnoitteli sen silloin hintapiikin aikana aivan liian korkealle, ja siitä ei kannata syyttää metsänomistajia.

Tällä puun hinnoittelupiikillä oli kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia. Yhtä paljon puuta olisi markkinoille tullut, vaikka hinta olisi ollut huomattavasti alhaisempi. Nyt kytätään sitä korkeaa hintaa, ja tämä vaikuttaa siihen epävakaaseen puumarkkinatilanteeseen. Siksi näille markkinamekanismeille — joita aivan oikein ministeri Anttila on ollut uudistamassa ja uudistaa niitä paraikaa — on enemmän kuin tarvetta, jotta puuta saadaan tasaisesti markkinoille. Mutta se ei ole yksin metsänomistajien vastuulla, vaan se on koko ketjun, koko pitkän ketjun, kaikkien toimijoiden vastuulla, ja se on kaikkien etu myöskin, että puu on mahdollisimman tasaisena virtana jalostettavana, ja jalostettavana aina siihen kohteeseen, mistä saadaan paras mahdollinen tuotto, olkoon se sitten energiaa tai mitä tahansa muuta.

Puurakentamisen osalta on erinomaisia puheenvuoroja täällä käytetty. Siinä on valtaisa mahdollisuus, ja toivonkin, että puurakentamisen osalta me pääsemme vihdoin viimein eroon siitä säädösten näpertelystä, minkä takana me olemme olleet. Ruotsi on huomattavasti meitä edellä ja moni moni muu maa. Meillä ei ole varaa jäädä jalkoihin tältäkään osin.

Puhemies! Yksi asia lopuksi, se liittyy suomalaiseen tietoyhteiskuntaan. Omakohtainen kokemus, joka liittyy hieman pitkäksi venähtäneeseen Madridin matkaan uusiutuvan energian seminaariin. Kertaakaan Euroopan läpi Madridista Tukholmaan ajaessani — puheluita puhuin kohtuullisen paljon — yhtään kertaa puhelu ei katkennut. Puhelu katkesi ensimmäisen kerran, kun tulimme Suomen rajalle. Tämä kertoo jotakin siitä, että muuallakin osataan tietoyhteiskunnan osalta. Siinä mielessä maaseudun näkökulmasta tämä laajakaistaverkon rakentaminen ja rakentuminen on äärimmäisen tärkeä asia, että me emme jää jalkoihin ja mahdollistamme ne kaikki uudet palvelutuotantomuodot, jotka tietoyhteiskunta kaikkinensa meille tarjoaa.

Puhemies! Omalta puoleltani kiitoksia erinomaisesta keskustelusta ja hyvin pitkälle menevästä yksituumaisuudesta maaseudun kehittämisen osalta. Siitä on hyvä meidän jatkaa. Tämä on samanlaista keskustelua kuin pari viikkoa sitten elintarviketurvallisuuselonteosta, yhtä lailla yksimielisyyttä sielläkin oli. Nyt, hyvät kollegat, hyvät ministerit, tarvitaan sitä, että me pääsemme sanoista tekoihin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Vettä, metsää, viljamaata, saarta, suota, poukamaa, tää kotiseutu korpimaata, vaan meille iki-ihanaa." Näin on kirjoittanut jo edesmennyt evijärveläinen maanviljelijä Heikki Kultalahti runokokoelmassaan Näiltä rakkailta rannoilta, ja tämähän pitää täysin paikkansa.

Maaseudun voimavara ovat yritteliäät, ahkerat ja osaavat ihmiset, uusiutuvat luonnonvarat sekä Suomen luonto. Näiden varaan maaseudun tulevaisuus on rakennettavissa.

Maaseudun ihmisille on tärkeää, miten yhteiskunta suhtautuu heihin ja maaseutuun yleensä. Maaseudun autioittaminen olisi vakava virhe. Jos maaseutu jäisi asumattomaksi, jouduttaisiin taajamiin muuttaville rakentamaan uudet asunnot ympäristöineen, samoin työllisyystilanne heikkenisi olennaisesti ja talouden tasapainon ylläpitäminen olisi mahdotonta.

Yhteiskunnan yhtenä tehtävänä on turvata tasavertaiset yrittämisen edellytykset koko maassa. Maaseudun suunnittelu on perustunut pitkälti taajamien väestön erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen eikä itse maaseudun tarpeisiin. Maaseudulle, erityisesti haja-asutusalueille, rakentamiseen on ollut vaikea saada lupia, laajoja alueita on varattu suojelualueiksi, tähän asti lähes korvauksetta.

Viimeisinä vuosikymmeninä maatalouspolitiikan päälinja on ollut lisätä voimakkaan rakennekehityksen avulla maatalouden kilpailukykyä Euroopan sisämarkkinoilla ja siten turvata maatalouden kannattavuus. Tässä kehityksessä on unohtunut maatalouden laajempi merkitys, kuten aluetalous, ympäristö ja elintarvikkeiden turvallisuus, sekä suomalaisen maatalouden erityispiirteet, joita ovat riippuvuus luonnonoloista, joissa kylvö- ja korjuuajat ovat poikkeuksellisen lyhyet, ja se, että maataloudessa investoinnit ovat pitkävaikutteisia johtuen korkeasta hintatasosta.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouden tulo- ja kannattavuuskehitys on viime vuosina ollut huono, jos tilannetta verrataan muihin sektoreihin tai aikaan maataloudessa ennen EU-jäsenyyttä. Varsinkin työvoimavaltaisten alojen kannattavuus on heikko ja yrittäjien saama korvaus tehdylle työtunnille alhainen. Heikon kannattavuuden seuraukset näkyvät muun muassa siinä, että kotieläintuotannosta luovutaan aikaisempaa nopeammin ja maataloustuotanto vähenee erityisesti syrjäisillä alueilla. Maatalouden kannattavuuden merkittäviä kysymyksiä on muun muassa se, miten turvata oikeudenmukainen tulokehitys suhteessa muihin sektoreihin ja tuotantosuuntiin sekä eri alueisiin. On pohdittava, millä tavalla pystymme varmistamaan Suomen edut EU:n laajentuessa. Nämä kaikki ovat asioita, jotka tulevat vaikuttamaan suomalaisen maatilan kannattavuuteen.

Maataloustulon vähenemiseen on vaikuttanut eri tekijöiden voimakkaasti nousseet kustannukset. Esimerkiksi polttoaineiden, rakentamisen, lannoitteiden ja rehujen hinnan nousu ja hinnan vaihtelut yhdessä merkitsevät maataloudelle lisäkustannuksia. Viljelijän tulon kannalta on merkityksellistä se, miten yhteiskunta pystyy omilla toimillaan vähentämään näistä syntyviä menoja. Ongelmia liittyy myös sukupolvenvaihdoksiin ja tuotannon lopettamiseen. Sukupolvenvaihdosten määrä on ollut kautta aikojen ja pitkän aikaa alhainen. Maatalouden rakenteen osalta ratkaisevia kysymyksiä tulevaisuudessa on useita: Mikä on optimaalinen tilakoko Suomessa? Miten turvataan nuorien viljelijöiden aloittaminen maatalousyrittäjänä?

Kannattavan maatalouden säilymisessä aivan oleellinen asia on se, miten Suomen valtio kykenee entistä paremmin hillitsemään jatkuvasti kasvavia kustannuksia. Näiden kustannusten välttämiseksi tarvitaan määrätietoista työtä niiden tilojen suhteen, joita muutokset rajuimmin koskettavat. On löydettävä keinoja toiminnan tukemiseen. Ovatko ne sitten verohelpotuksia tai korkotukia, se jää nähtäväksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maaseutua ei voida tuoda. Maaseutu kehittyy ja säilyy elävänä siten, että kaikilla elinkeinoilla on siellä toiminnan edellytykset. Suomalainen maatalous on hyvin korkeatasoista. Noin 40 aaria peltoa riittää tuottamaan sen ravinnon, mitä me maasta saamme.

Toisaalta joudumme toteamaan, että meidän viljasta ja elintarvikkeista on paljon ulkoa tuotua. Jos meille tulisi katovuosia, me olisimme kovan todellisuuden edessä. Ja mistä niitä katovuosia tulee? Niitä voivat aiheuttaa erityisesti tulivuoren purkaukset, jotka voivat ilmakehään saada sellaisia pilviä, että auringon valoa, lämpösäteilyä, tulee vähemmän kuin normaalisti, ja aika pienikin vuoden keskilämpötilan lasku riittää aiheuttamaan sen, että Suomen leveysasteilla tulee katovuosia toisensa jälkeen. Näinhän oli 1860-luvun katovuosien osalta, jolloinka aivan toisella puolella maapalloa purkautuneet tulivuoret aiheuttivat tänne kuuluisat katovuodet.

Meidän tulisi pyrkiä määrätietoisesti hyvänä aikana siihen, että meillä on ruoan omavaraisuus kaikkien peruselintarvikkeitten osalta, ja meidän tulisi myös varautua varmuusvarastointiin, ei vain yhtä vuotta varten vaan myös hieman pitemmälti ja myös siementä varten. Aikoinaan isäni opetti, että talossa pitää olla omavara, vieraanvara ja jäämisenvara. Kun edustaja mainitsi täällä välihuudossa seitsemän vuotta, niin siinä on tietty viisaus. Siinä on viisautta. Esimerkiksi auringonpilkkujen vaihtelun keskiarvo on tuo seitsemän vuotta, ja kyllä meillä pitäisi olla keinot, millä varaudumme silloin, jos täällä ei vilja ennätäkään joutua. No, tietysti on suuria suunnitelmia maailmalla Saharan ottamisesta elintarviketuotantoon poikkeusoloissa, mutta suunnitelmien toteuttaminen kestää liian kauan. Täytyy muistaa, että Suomi on Euroopan unionissa ainut maa, jolla on ruoan, elintarvikkeitten, varmuusvarastointia. Tiettävästi missään muussa EU-maassa ei ole sillä tavalla varmuusvarastointia kuin Suomessa on. Niitä interventiovarastoja, joita on aiemmin ollut kauppapoliittisista syistä EU-maissa, ei tiettävästi tällä hetkellä liene.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Leppä toi täällä esille puurakentamisen merkityksen. Se on vahva maaseudun toimintojen vauhdittaja. Mutta haluan tässä mennä sitten myös näihin pehmeämpiin asioihin. Maaseudun elämällä, elämänmuodolla, on paljon vetovoimatekijöitä. Pian alkaa, ja on jo meneillään, niin sanottu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen. Kyselyjen perusteella monet maaseudulla kesämökin omistavista ja maalaisjuuret omaavista ihmisistä haluaisivat siirtyä kokonaan tai ainakin puolivuotisesti maaseudulle asumaan, erään tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia. He kokevat, että siellä on se todellinen elämänympäristö. Ja silloin kun maaseudulle saadaan väkeä, silloin koko muu elinkeinoelämä myös viriää. Suurten ikäluokkien maallepaluu, ja myös maahanpaluu, on tekijä, joka voi antaa uutta piristysruisketta maaseudulle.

Kyläkoulujen tärkeydestä täällä on puhuttu. Henkilökohtaisesti olisin halunnut viime vaalikaudella, että kouluverkkokerroin valtionosuuksien määrittelyssä olisi säilytetty. Se olisi ollut signaali kuntapäättäjille kyläkoulujen säilyttämisen puolesta. Kun kyläkoulu on lakkautettu, eivät lapsiperheet haikaile kylälle muutosta. Kylien merkitys kuitenkin tulee kasvamaan. Silloin kun tämä paluumuuttajien joukko tulee maaseudulle, siinä on sellainen yhteiskunnan voimatekijä, joka tulee merkitsemään paljon. Työuran päätyttyä kullakin on vapaus tehdä, mitä haluaa, ja silloin monet muuttavat maalle ja tätä kautta kylien elämä tulee heräämään, ja kun elämä viriää, niin myös lapsiperheillä on siellä mahdollisuudet. Kylien elämän vilkastuminen tulee olemaan todellisuutta hyvin pian. Kun kylät elävät, koko maaseutu ja Suomi elää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan paikaltaan tässä lyhyesti, ensinnäkin ed. Satoselle siitä, kun hän kommentoi puheenvuoroani siltä osin, jotta täällä on joku maahanmuuttovastainen kampanja menossa. Ed. Satonen, sanoitte tuolta puhujapöntöstä, jotta maatalouslomittajiksi ei saada kuin ulkolaista väkeä. Minä en ole koskaan väittänyt edes semmoista, jotta jos jossakin on puutetta työntekijöistä ... Tämä saatavuusharkinta, jonka hallitus ajoi läpi, sehän tarkoittaa sitä, että jos sinne ei tule maatalouslomittajia Suomesta, ei löydy niitä peräkammarinpoikia, niin siinä tapauksessa Maahanmuuttovirasto antaa sinne luvan tämmöiselle kolmansien maiden ihmiselle, joka on tänne tulossa.

Mutta jos siellä sattuu olemaan 25 peräkammarinpoikaa, jotka ovat työttöminä, niin ed. Satosen linja tarkoittaa sitä, että kun se työnantaja antaa lapun, että hän maksaa TESin mukaista palkkaa ja työnantaja ei ole mitään röhvelöitä tehnyt ja on maksanut veronsa, niin Maahanmuuttovirasto myöntää luvan tälle maatalouslomittajalle, joka tulee Venäjältä taikka muista kolmansista maista. Ja ne 25 peräkammarinpoikaa ovat työttöminä ja katsovat silmät pyöreänä siinä, jotta katopas, tulitpas ihan muualta, vielä huonosti puhuu soomi. Maksetaan vielä pilkkahintaista palkkaa sille, koska se ei osaa pitää puoliaan. Tämä on, ed. Satonen, se teidän linjanne.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela, kyllä se vaan niin on, että maaseutu tarvitsee myös maahanmuuttajia, ja itse asiassa Tuomas Kuhmosen tutkimuksen mukaan maaseutu monikulttuuristuu nopeammin tällä hetkellä kuin kaupungit. Siellä arvostetaan muualta tulijoita ja heistä pidetään usein hyvää huolta. (Ed. Lahtela: Ilmaisia orjia kun saa!)

Haluan kehua teitä kaikkia maaseutupoliittisen selonteon arvioitsijoita. Olen itse ollut tuomassa elinvoimaa maaseudulle veteraanipäivässä omassa kotikunnassani, ja täytyy sanoa, että oli hieno keskustella heidän kanssaan siitä, mitä konkreettista voi lähelle ihmistä tuoda, minkä tyyppisiä palveluita. Nykyään esimerkiksi laitospalveluita on hyvin paljon korvattu avohoidolla, ja veteraanit olivat erittäin kiitollisia tästä.

Muutenkin kannustan kaikenlaiseen innovatiivisuuteen palvelujen tuottamisessa. Se on se tapa, millä me tuolla syvällä maaseudulla voimme menestyä ja palvelut sinne jatkossakin saada. On erittäin upeaa, että esimerkiksi ministeri Kiviniemi on tuonut yhteispalvelupisteitä sinnekin, mistä palvelut jo kertaalleen on viety kauemmaksi.

Kun täällä niin kauniisti on maaseutua puolustettu tänään, niin haluan vedota teihin kaikkiin läsnäolijoihin, että sitten, kun tulee niitten päätösten aika, yksituumaisina olemme niiden päätösten takana, jotka maaseutua oikeasti tukevat.

Se meidän selontekomme oli niin laajasyinen, että sieltä on ehkä tarkoituksenmukaista kiinnittää huomiota erityisesti viimeisellä sivulla esille nostettuihin ydinkohtiin: siihen että infrastruktuuriin on saatava satsauksia; siihen että maaseudun elinkeinoelämää on kehitettävä aivan uusin keinoin. Ja siihen tutkimukseen, joka auttaa maaseutua, sekä perustutkimukseen että soveltavaan tutkimukseen, on jatkossa löydettävä rahoja, semminkin kun tiedämme, aivan kuten ed. Pulliainen tuossa meille hyvin kuvasi, että ruuasta ja energiasta on maapallolla tulossa pula.

Yksi tärkeimpiä asioita on tämä maaseutuvaikutusten arviointi kaikessa päätöksenteossa. Kun vetosin niihin tuleviin päätöksiin, niin esimerkiksi kun maatalouspäätöksiä tehdään, niin toivon, että sieltä vasemmalta laidaltakaan ei tule puheita, jotka korostavat sitä, miten maatalous elää tuilla, kun me kaikki tiedämme, että olemme kytköksissä globaaliin maataloustuotantoon ja Euroopan maatalouspolitiikkaan ja meillä ei ole muuta mahdollisuutta maanviljelijöillä selvitä, jos emme tässä järjestelmässä ole mukana. Ei niin kuin viimeksi kun maatalouden kriisipaketista sovittiin, siitä että ne viljelijät, joilla on velkaa enemmän kuin tuloja, saisivat tällaisen kriisipaketin, niin olin aivan hämmentynyt, että sieltä vasemmalta esitettiin vastalausetta tällaisestakin asiasta.

Samoin kun uusiutuvan energian paketti tulee tänne eduskuntaan, niin toivon, että kaikki ymmärtävät silloinkin, että samalla kun pelastamme ilmastoamme, on kyse myös siitä, että pelastamme maaseutua.

Kun postipalveluita ruvetaan muuttamaan Euroopan direktiivien seurauksena, minusta on häpeällistä, jos annamme kuoria kermat päältä ja mahdollistamme kilpailuttamisen kaikkein tuottoisimpien alueiden osalta ja jätämme muut nopen osille.

Kun uudistamme ympäristöverotusta, meidän pitäisi miettiä sitä myös maaseudun kannalta. Miksei esimerkiksi ajoneuvovero voisi määräytyä sen mukaan, onko mahdollista käyttää julkisia liikennevälineitä? Vakuutusmaksutkin määräytyvät eri perusteiden mukaan. Ne ovat korkeammat täällä Pääkaupunkiseudulla. Aivan samoin joku ajoneuvovero olisi mahdollista eriyttää, jos tahtoa on.

Eli kun jatkossa teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat maaseutuun, toivon maaseutuvaikutusten arviointia ja toivon samaa myönteisyyttä, mitä tänään on ilmentynyt, silloinkin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen osaltani pahoillani siitä, että tämä erittäin hyvä keskustelu sai sivujuonteen tästä työperäisestä maahanmuutosta, vaikka en sitä keskustelua käynnistänytkään. Haluan kuitenkin todeta ed. Lahtelalle, jonka työelämäosaamista kyllä lähtökohtaisesti arvostan ja olen sen valiokunnassa huomannut. Sen takia ihmettelenkin, kuinka te voitte tässä nimenomaisessa asiassa nyt mennä niin paljon metsään kuin olette jo mennyt, vaikka tämä onkin metsäpoliittinen keskustelu myöskin osaltaan. Ette kai te nyt ihan oikeasti väitä, että maatalouslomitus on sellainen työpaikka, että sinne pyritään hakemaan jotain halpatyövoimaa ulkomailta?

Siis kysehän on siitä, että ensinnäkin lain mukaan pitää paikan olla auki julkisesti Suomessa ja muissa EU-maissa ja vasta sen jälkeen voidaan hakea ulkomailta työvoimaa. Minä tunnen aika monia maatalouslomittajia ja tunnen myöskin niitä henkilöitä, jotka heitä palkkaavat, ja olen aivan varma, että sinne otetaan kotimaasta kyllä henkilö, jos löytyy sellainen, joka siihen tehtävään on valmis ja niillä ehdoilla, joilla sitä työtä tehdään, sitoutumaan siihen tehtävään. Mutta kun ei ole löytynyt, niin ainakin Etelä-Suomessa ja ainakin sillä alueella, missä itse asun, tilanne on se, että merkittävä osa maatalouslomittajista on tullut ulkomailta. Toki heistä monet ovat tulleet esimerkiksi Baltian maista, jolloin tämä saatavuusharkintakysymys ei heitä edes koske. Mutta en kyllä jaksa ollenkaan uskoa, että siellä olisi käytetty minkäänlaista halpatyövoimaa tai siellä olisi jotakin epätervettä kilpailua. Tällä alueella ne ongelmat liittyvät kyllä ihan muihin asioihin kuin maatalouslomitukseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen kannattaisi tulla ihan tutustumaan semmoisiin tilanteisiin, joita tiedän Itä-Suomesta. Tämä koskee laajasti ottaen Itä-Suomea: Pohjois-Karjalaa ja Savoa. Siellä on maataloustöissä venäläisiä ihmisiä, ja he eivät enstäinkin uskalla pitää puoliaan. On tullut selville monta juttua, missä sitten jäljestäpäin on työsuojelupiiriin ilmoitettu, jotta on ihan vilunkipeliä ja maksettu vaikka ruohonleikkurilla tai tämmöisellä palkka ja teetetty töitä hirveän pitkiä aikoja. Ed. Satosella on hyvä käsitys kaikista ihmisistä, ja se on positiivinen asia. Minä tykkään, että ihmiset olisivat sellaisia, mutta kun ihmiset eivät satu olemaan.

Sitten ihan kokemus joskus nuoruudesta. Sattui olemaan jopa ministeri tuolta pohjoisesta Karjalasta — rauha hänen sielulleen, hän on jo vainaa — joka totesi yhdessä tupaillassa, kun satuin istumaan siellä, jotta tulisi vielä semmoinen aika, jotta kun laittaa leivän seipään päähän sarkaojan päähän, niin duunari saapi sitten, taikka senaikainen renki, sen palkakseen. Silloin rengit kävivät muka nostamaan liian paljon palkkaa. Tuli jotain maaseutusopimuksia, jotta tulee maksaa joku minimipalkkakin vielä, se on aivan hävytöntä juttua, eiks niin. Mutta kun ihmiset ovat semmoisia, ja ilmeisesti tänä päivänä vielä samanlaisia isäntiä on olemassa yhä edelleen.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Haluan lausua lopuksi kiitokset tästä erittäin asiallisesta keskustelusta, joka on ollut varsin monipuolista ja peruslinjaus hyvin myönteistä maaseutua ajatellen.

Täällä ed. Pulliainen aivan oikein totesi, että jos tämä viime viikon bioenergiaratkaisu olisi ollut tiedossa silloin, kun valiokunta teki mietintöä tästä, niin se tietysti olisi tähän vaikuttanut. Mutta se vaikuttaa nyt jatkossa sillä tavalla, että tämä päätös bioenergiapaketista on kautta aikojen yksi suurimpia maaseutua ja sen elinvoimaisuutta palvelevia päätöksiä eli tämän hallituksen toimista varmasti tällä vaalikaudella maaseutua ajatellen selkeästi tärkein ja merkittävin. Ja nyt meidän pitää vaan huolehtia, että se käytännössä pistetään täytäntöön.

Täällä on puhuttu maaseutuvaikutusten arvioinnista. Siitä puhui valiokunnan puheenjohtaja, siitä puhui ed. Kalmari ja monet muut. Se onkin sen takia äärettömän tärkeää, että meidän pitää tietää päätöksiä tehdessämme, mikä niiden merkitys on maaseudun elinvoimaisuutta ajatellen, koska siitä me kaikki puhumme. Mutta sitten kun me rupeamme tekemään käytännön päätöksiä, joiden pitää olla poikkihallinnollisia eli eri hallinnonalojen kanssa yhteisiä, niin siinä nimenomaan sitä arviointia tarvitaan, että tiedetään, mitä se käytännössä merkitsee.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Me olemme menossa kohti maailmaa, jossa ruuasta, vedestä ja energiasta tulee pula. Vuonna 2050 maapallolla on 9,2 miljardia ihmistä. Sinä päivänä tarvitaan 70 prosenttia enemmän ruokaa kuin tänä päivänä, tämän päivän tuotantoon verrattuna. Se on sellainen haaste, jossa joka ainut peltotilkku maapallolla tullaan viljelemään, jotta pystytään maapallon ihmiset ruokkimaan. Samaan aikaan meillä on nämä metsät, kotimainen energia, joka mahdollistaa sen, että meitä ei energiapula yllätä. Kolmanneksi, meillä on sitä puhdasta vettä, mistä valiokunnan puheenjohtaja puhui, makeaa vettä asukasta kohti toiseksi eniten maapallolla.

Nämä kolme ovat semmoista henkivakuutusta, että suomalaiset eivät tänä päivänä edes riittävästi tiedosta, minkälaisten resurssien ja voimavarojen kanssa me todella olemme tekemisissä, kun me vaan niistä käytännössä yhdessä huolehdimme. Eli Suomi on rikkaampi maaseuturesurssilla mitattuna kuin monikaan valtio maapallolla. Me vaan liian harvoin siitä puhumme, ja sen takia on hienoa, että me olemme tänään käyneet tämän hyvän keskustelun, jonka tavoitteena on se, että suomalainen maaseutu jatkossakin menestyy, koska sieltä tulevat ne elämän kaikkein tärkeimmät tarpeet.