Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on katsonut ajankohtaiseksi selvittää työn tekemisen ja työn tekijöiden tulevaisuutta Suomessa. Soveltamalla tulevaisuustutkimuksessa yleistä skenaariotyöskentelyä se on arvioinut Suomen tulevaisuutta työn kannalta kolmessa erilaisessa tulevaisuudessa eli yhtenäisessä, eriytyvässä ja kriisiytyvässä Euroopan unionissa. Niitä varten on laadittu selviytymisstrategiat.

Keskusteluasiakirjan tärkeä osa on valiokunnan ehdotus välittömistä toimista, jotka kaikissa tapauksissa ovat tarpeen työn edellytysten ja hyvän työelämän turvaamiseksi Suomessa. Ne keskittyvät asioihin, jotka ovat erityisen merkittäviä Suomen tulevaisuuden kannalta. Valiokunta esittää, että sen ehdotus välittömistä toimenpiteistä otetaan huomioon valtioneuvoston valmistellessa eduskunnalle ensi syksynä annettavaa tulevaisuusselontekoa.

Eduskunnan perinteinen työtapa on ollut reaktiivista eli vastaamista valtioneuvostolta tuleviin aloitteisiin ja esityksiin. Vuonna 1999 tehty päätös vakinaistaa tulevaisuusvaliokunta on ollut eduskunnan selvä tahdonilmaus vahvistaa tulevia haasteita ennakoivaa otetta eduskuntatyössä. Tulevaisuusvaliokunnan mielestä tulevien haasteiden määrätietoinen tarkastelu tulee sisällyttää eduskunnan normaaliin työskentelyyn.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan menettelytavaksi, että vaalien jälkeen valittu uusi tulevaisuusvaliokunta valitsee muita valiokuntia kuultuaan tulevaisuuden kannalta ajankohtaisen teeman, josta valiokunta laatii ensimmäisenä vuotena tulevaisuusselvityksen. Eduskunnan hyväksymä selvitysmietintö on pohjana valtioneuvoston laatiessa vaalikauden toisena vuotena eduskunnalle annettavaa tulevaisuusselontekoa.

Suurten ikäluokkien tulo eläkkeelle ja jo pitkään jatkunut alhainen syntyvyys johtavat siihen, että työelämästä poistujia on paljon enemmän kuin sinne tulevia. Valiokunta pitää välttämättömänä lisätä syntyvyyttä eri keinoin. Valiokunta esittää harkittavaksi järjestelmää, missä eläkeikään tultuaan alkaa saada maksamaansa eläkettä riippumatta siitä, jatkaako työntekoa. Eläkeiän saavuttaneita on kuntoutettava ja kannustettava jatkamaan tehtävissä, missä he voivat olla hyödyksi. Tarvitaan myös uutta ulkomaalaispolitiikkaa niin, että tarpeellinen työvoiman maahanmuutto yksinkertaistuu ja Suomesta tehdään ulkomaalaisia houkutteleva.

Erityisen tärkeänä valiokunta pitää koulutuksen uudistamista siten, että yhteiskunnan muuttuvat työtehtävät otetaan huomioon ja että kansalainen saa tarpeelliset tiedot yhteiskunnassa toimimiseen ja vaikuttamiseen. Siksi valiokunta esittää teknologiakasvatuksen ottamista peruskoulun opetussuunnitelmiin ja lukiossa laajan yleissivistyksen toteuttamista sisällyttämällä ylioppilaskokeisiin kaksi reaalikoetta, joista toinen on humanistis-yhteiskunnallinen ja toinen luonnontieteellis-tekninen.

Huipputekniikan viennistä on tullut kansantalouden kasvun perusta, jonka varassa Suomen työllisyys, tuleva hyvinvointi ja velanmaksukyky ovat. Valiokunta pitää ensiarvoisen tärkeänä, että korkeakoulut pystyvät vastaamaan kasvavien huipputekniikan alojen: elektroniikan, tietoliikenne- ja tietotekniikan ja biotekniikan, koulutus- ja perustutkimustarpeisiin. Korkeakoulujen perusvoimavarojen pikainen nostaminen Oecd-maiden kärkitasoa vastaavaksi on nähtävä Suomelle välttämättömänä investointina tulevaisuuteen.

Valiokunnan mielestä korkeakoulujen toimintaa on uudistettava niin, että ne pystyvät nykyistä paljon nopeammin vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Korkeakoulujen opetusta ja opiskelua on uudistettava siten, että opiskelijaksi pääseminen nopeutuu, tehokas opiskelu mahdollistuu, tutkintojen suoritusajat lyhenevät ja opiskelun keskeyttäminen vähenee olennaisesti.

Valiokunta esittää tutkimus- ja tuotekehitysvarojen bkt-osuuden nostamista Ruotsin esimerkkiä seuraten vähintään 4 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja valtion osuutta siitä 40 prosenttiin. Korkeakoulujen perustutkimusresurssit voidaan silloin nostaa kansainvälisesti johtavien yliopistojen tasolle ja Tekesin resursseja voidaan lisätä turvaamaan riittävä soveltava tutkimus- ja tuotekehitystuki.

Valiokunnan mielestä verotuksesta on tullut epäjohdonmukainen kokonaisuus. Valiokunta esittää, että tuet, päivähoitomaksut jne. yhteensovitetaan siten, että eri perhetyyppien käytettäviksi jäävät tulot aina kasvavat vähintään 30 prosenttia siitä määrästä, jolla perheen palkkatulot kasvavat. Säädösten korjauspaineiden luomiseksi hallinnolle voi puuttuvan tulo-osuuden saada hakemuksesta.

Hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi on ratkaistava nopeasti yhteiskunnallisista muutoksista johtuvat ongelmat maan eri osissa. Valiokunnan käsityksen mukaan Suomea voidaan tulevaisuudessa kehittää neljää eri tyyppiä olevien keskusten ja niiden vaikutusalueiden verkostona. Ensimmäisenä on Pääkaupunkiseudun muodostama metropoli, toiseen kuuluvat 6—7 osaamiskeskittymää, kolmannen muodostavat 20—30 aluekeskusta, ja neljättä edustavat asumiselle hyvät olosuhteet tarjoavat maaseudun seutukunnat. Kehittämisessä on otettava huomioon kunkin tyypin erityistilanne.

Pääkaupunkiseudulla on tärkeä tehtävä Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitäjänä maailman muiden metropolien rinnalla. Valiokunta esittää, että Pääkaupunkiseudun kilpailukyky tiedon, osaamisen ja infrastruktuurin suhteen taataan erityistoimin ja että ulkomaisille yrityksille luodaan hyvät toimintaedellytykset muun muassa kansainvälisen yrityspuiston avulla. Valiokunta esittää myös, että osaamiskeskittymän sekä alue- ja osaamiskeskusten kehittymisedellytyksistä huolehditaan toimin, jotka ottavat huomioon niiden erikoisosaamisen.

Yhteyksien parantamiseksi Pääkaupunkiseudulle ja alueiden kesken rakennetaan liikennetarpeen edellyttämä tieverkko ja hyvät junayhteydet sekä varmistetaan riittävät lentoyhteydet. Kaikkiin seutukuntiin ulotetaan riittävän laajakaistaiset tietoliikenneyhteydet, joilla varmistetaan yhteydet oman maakunnan, Suomen ja maailman markkinoihin.

Valiokunta kannustaa seutukuntia yhteistyössä maakuntien kanssa ottamaan huomioon kehittämisstrategioiden toteuttamisessa etätyön ja muut uuden talouden työmahdollisuudet sekä verkottumisen seutukuntien ja maakuntien kesken. Matkailulle on luotava edellytykset kehittyä tulevaisuudessa kansantaloudellisesti erittäin merkittäväksi toimialaksi. Alkutuotannon toimintaedellytyksistä on huolehdittava kotimaisen elintarviketuotannon säilyttämiseksi korkeatasoisena.

Arvoisa puhemies! Valiokunta odottaa, että sen laatima asiakirja johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka tuloksista on hyötyä kartoitettaessa tietä Suomen hyvään tulevaisuuteen.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Valiokunta on pohtinut omassa tausta-aineistossaan Suomen tulevaisuuden kannalta varsin keskeisiä asioita siitä, millaiseksi meillä Suomessa, joka rakentuu työstä ja työtä tekemällä, työelämä muotoutuu ja minkälaisia haasteita se kohtaa. Tässä keskitytään hyvin pitkälle siihen työhön, mistä puhutaan useimmiten tietoyhteiskunta-nimikkeen alla. Mutta haluaisin muistuttaa, että kaikki työ ei muutu, vaikkakin teknologia meille paljon apua tuo. Tässä keskitytään teknologiapuolelle ja tietoyhteiskunnan haasteisiin. Voisi sanoa, että tulevaisuudessa yhä tarvitaan myös sitä perinteistä hoivaa vanhusten ja lasten kohdalla. Teknologia voi tuoda lisäapua mutta ei koskaan poista ihmistä ja ihmisen tärkeyttä hoivatyössä.

Jos katsotaan niitä merkittävimpiä muutoksia, jotka työhön liittyvät, ne varmasti koskettavat sitä, että siirrymme tietoverkkoympäristöön. Työtä tehdään yhä enemmän tietoverkoissa. Työtä ja liiketoimintaa hoidetaan tietojärjestelmien välityksellä. Näihin rakennetaan myös sellaisia ominaisuuksia, jotka teknisesti tukevat sekä yksilön että erilaisista ihmisistä koostuvien ryhmien työtä. Työtä voidaan organisoida uudella tavalla, suunnitella uudella tavalla, viestintää voidaan harjoittaa uudella tavalla. Voidaan luoda uusia yhteistoiminnan muotoja, joissa tekniikka on apuna. Voidaan arkistoida helpommin, mutta työ voidaan ylipäätään myös muotoilla paljon vapaamuotoisemmin, jos niin halutaan. Työ voi olla joko tässä ja nyt tapahtuvaa reaaliaikaista tai olla epäsynkronista, kulkea syklittäin eteenpäin.

Varmasti myös työpaikan käsite tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Keskeisintä on se, että pidetään yhteyttä, osallistutaan, ja se, miten prosessit toimivat. Työkokonaisuudet voivat osassa työstä muodostua paljon vapaavalintaisemmin erilaisista osioista kuin tällä hetkellä tai menneisyydessä, kun ollaan ja oltiin enemmän sidottuja paikkaan.

Jos ajattelemme, mitä sitten ovat uuden tietoyhteiskunnan työn tulokset, ne ovat yhä useammin ei-materiaalisia, eivät tavaroita. Ne ovat muunlaisia tuotteita tai palveluja. Näiden tietotavaroiden jakelu myös poikkeaa siitä, miten perinteisesti tavaratuotantoa on jaeltu. Voidaan sanoa, että niiden monistaminen on usein paljon helpompaa. Se ei välttämättä maksa yhtä paljon kuin aikaisemmin, ja jakelu voi olla paljon nopeampaa. Se voidaan jopa siirtää asiakkaiden kontolle.

Työssä varmasti muodostuu kaikkein tärkeimmäksi ajatusten tuottaminen. Muistan, kun aikaisemmin tulevaisuusvaliokunnassa käytiin kovaa keskustelua siitä, mitä tarkoittaa innovaatio, mikä sen sisältö on, onko se vain teknologiaan liittyvä asia vai voidaanko se ulottaa koskemaan sosiaalista ajattelua ja muuta. Uskon, että keskustelu on kulkenut sillä tavalla eteenpäin, että enää ei tarvitse ajatella, että innovaatio tarkoittaa vain tekniikkaa, vaan se voi olla sosiaalisia innovaatioita, se voi olla myös muita ajatuksia ja ideoita. Mielestäni näin on varsin hyvä.

Jos mietimme tulevaisuutta, valiokunta aivan oikein korostaa omissa tavallaan avauksissansa sitä, että koulutuksen merkitys tulevaisuudessa tulee olemaan varsin suuri, mutta varmasti myös sosiaalisten verkostojen ja monien muiden rakentaminen on ihan yhtä tärkeää, vaikka ne eivät olekaan saaneet yhtä suurta painoarvoa tässä kohtuullisen lyhyessä taustamuistiossa. Uskon, että ne ovat keskusteluissa taustalla olleet.

Jos ajattelemme työn tulevaisuutta ja liiketoimintaa, niin on varmasti totta, että työ jo nyt ylittää, mutta tulevaisuudessa vielä enemmän tulee ylittämään kansalliset rajat, varsinkin kun tietotavara on lähes aineetonta ja sitä on helppo verkkojen kautta siirtää ja tuottaa. Meidän pitäisi myös pohtia sitä, mitä tästä seuraa esimerkiksi verotukselle, työehtosopimuksille, työ- tai sosiaalilainsäädännölle. Me emme enää elä sellaisessa maailmassa, jossa on helppo säädellä asioita, koska asiat liikkuvat kansainvälisesti helpommin ja ne liikkuvat verkon kautta varsin nopeasti. Tilanne voi olla ongelmallinen siinä mielessä, jos tämä hyvä väline muodostuukin isännäksi ja sitä käytetään esimerkiksi sosiaalisen dumppauksen välineenä.

Tietotyössä varmasti lisääntyy työntekijän autonomisuus, itsenäisyys. Voimakkaat työvälineet ja päätösvalta aiheuttavat sen, että työaikaa ei enää voida kontrolloida samalla lailla kuin aikaisemmin. Joskus jopa ihmisen itsensä, joka sitä työtä tekee, on vaikea kontrolloida omaa ajankäyttöänsä, kun väline on niin nopea, että se ikään kuin jatkuvalla syklillä tuottaa uusia tehtäviä, ja asioiden priorisointi voi olla vaikeaa. Aikaisemmin työaikaa säädeltiin sopimuksin ja sosiaalisen kontrollin keinoin, mutta nyt osassa työstä kontrolli siirtyy yksilöille ja siitä tulee työprosessien sisäistä kontrollia. Tämä vaatii myös meiltä ihmisinä kasvamista, jotta osaamme vastata näihin haasteisiin. Niinpä vaarana onkin usein se, että työaika pitenee kohtuuttomaksi, koska tehdään paljon uusia asioita, mutta ei osata luopua mistään vanhasta, jota on tehty aikaisemminkin. Todellinen vaara on olemassa siihen, että ihmiset ylikuluvat tässä uudessa tietoyhteiskunnassa.

Valiokunta puhuu omassa taustamuistiossaan uupumisesta ja on siitä huolissaan. Hallituksella on työssäjaksamisen ohjelma, joka pyrkii myös herättelemään ja löytämään hyviä käytäntöjä, joilla uupumiselta vältyttäisiin ja sitä pystyttäisiin ennalta ehkäisemään.

Varmasti myös työn muutoksessa ympäristöasioiden hoito tulee korostumaan jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän ehkä kahdestakin syystä. On varmasti välttämätöntä ottaa huomioon biologisen ja sosiaalisen elinympäristön laatu toiminnan välttämättömänä ehtona, mutta myös liiketaloudellisena edellytyksenä. Yleinen mielipide on muuttumassa ja muuttuu varmasti tulevaisuudessa yhä enemmän ympäristöystävällisempäään suuntaan, ja ihmisten valmius maksaa ympäristön laadusta ja siihen liittyvistä palveluista on kasvamassa. Tämä tulee varmastikin lisäämään ympäristöalan työpaikkoja. Ne varmaan jakaantuvat samalla lailla kuin työ yleensäkin tietoyhteiskunnan sisällä. Tarvitaan huippuosaamista, tarvitaan teknologiaosaamista, mutta tarvitaan myös sitä hyvin perinteistä käsityölähtöistä työtä, jota voisi kutsua tavanomaisemmaksi työksi ja jolla sitten hoidetaan ympäristöasioita, koska usein yksinkertaisin menetelmin tehty työ on ympäristön kannalta kaikkein parasta. Työssä korostuvat varmasti inhimilliset ja sosiaaliset tekijät. On tärkeää, että teknologia ymmärretään nykyistä selvemmin välineeksi inhimillisen ja yhteisöllisen suorituksen aikaansaamiseksi.

Jos mietimme suomalaista yhteiskuntaa, niin me kyllä tuotamme tekniikkaa ja tietyllä tavalla osaamme tätä kovaa puolta. Mutta osaammeko me hyödyntää aina niitä asioita esimerkiksi palvelutyön tuottamisessa tai monessa muussa? Jäävätkö ne vain välineiksi, joita ei sitten enää mietitäkään siltä kannalta, miten työprosessia pystyttäisiin helpottamaan niiden avulla tai miten pystyttäisiin saamaan työstä tuottavampaa sitä kautta, että teknologia antaa siihen mahdollisuuden? Tämä on varmasti yksi meidän heikkouksistamme, jonka kehittämiseen meidän pitää kiinnittää erityistä huomiota.

Mielestäni valiokunnan peruslähtökohta on varsin oikea siinä, että pohditaan tulevaisuuden mahdollisuuksia, niitä uhkakuvia erilaisten skenaarioittenkin kautta, mutta ennen kaikkea siinä mielessä, että näemme sen, että tietoyhteiskunta tai työelämän tulevaisuus ei ole mitenkään ennalta määrättyä. On asioita, joihin emme voi täydellisesti vaikuttaa ja joita emme voi vapaasti valita, mutta paljon voimme omilla päätöksillämme, lainsäädännöllä, sopimuksilla, kansalaisten ja kuluttajien vaikkapa eettisillä käsityksillä vaikuttaa siihen, millaiseksi työn tulevaisuus muodostuu.

Voisi sanoa, että niistä esityksistä ja avauksista, joita valiokunnan mietinnössä on, toiset ovat varsin rakenteellisia ja hyvin suuren pohdinnan ja valmistelun vaativia ja toiset taas ehkä mitaltaan hieman pienempiä, hyvinkin yksityiskohtaisia esityksiä tai mittareita. Hallitus tulee tulevaisuusselonteossaan vastaamaan tarkemmin näihin kysymyksiin, koska tämän vastausajan puitteissa olisi aivan mahdotonta käydä läpi yksittäisiä kohtia. Sen vuoksi puheenvuoro oli varsin yleisluontoinen.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Työn tulevaisuuden tarkastelussa keskeisenä peruslähtökohtana Suomen kaltaisessa kehittyneessä demokratiassa on, että työ ja sen tekeminen jatkossakin tunnustetaan ihmisen perusoikeuksiin kuuluvaksi asiaksi. Tästä näkökulmasta työn tekemisen oikeus on rinnastettavissa ihmisoikeuksiin siinä kuin oikeus inhimilliseen elämään, oikeus koulutukseen, oikeus turvallisuuteen ja oikeus mielipiteen ilmaisemiseen.

Toisaalta on perusteltua muistuttaa, että niin tärkeätä kuin työn tekeminen ihmiselle ja inhimilliselle elämälle onkin, elämässä on toki muitakin tärkeitä asioita, sellaisia kuin ihmisen tarve ja oikeus lepoon sekä työn rasituksista palautumiseen ja vapaa-aikaan.

Arvoisa puhemies! Maamme tulevaisuuden menestyksen tekijät löytyvät paitsi oikein tehdyistä arvovalinnoista yhteiskunnallisessa ohjauksessa etenkin tietoon ja taitoon perustuvasta osaamisesta ja kyvystä vahvistaa menekin omaavaa kansallista ja kansainvälistä tuotetarjotintamme laajimmassa mahdollisessa tarkoituksessa. Tulevaisuuspolitiikka on jäsentymässä kiinteäksi osaksi uutta yhteiskunta- ja ihmiskuntapolitiikkaa. Tulevaisuuspolitiikassa ensin arvioidaan pitkän aikavälin kehitys ja tällä perusteella päädytään välittömiin toimenpidesuosituksiin ja päätöksiin.

Juuri tästä näkökulmasta eduskunta lakeja säätävänä valtioelimenä on oikea paikka ihmisen elämään vaikuttavien yhteiskunnallisten kokonaisuuksien ja lainalaisuuksien hahmottamiseksi myös pitkässä aikaperspektiivissä. Tiedetään, että työelämän vaatimusten kasvaessa tarve osaavista ja ammattitaitoisista ihmisistä kasvaa. Haluttua työvoimaa ovat koulutetut osaajat, mutta myös muita arkielämän ammattiosaajia tarvitaan, kuten ministeri täällä jo aivan oikein totesi, palveluyhteiskunnan muuttuvien tarpeiden tyydyttämiseksi.

Sosialidemokraattien mielestä tulevaisuuspolitiikkaan ja sen kehittämiseen on sisällytettävä paitsi innovaatiopoliittinen näkökulma ja sen edistäminen myös vankka tuki ja huomio yhteisvastuulle yhteiskunnassa. On nimittäin otettava vastuu siitä ihmisryhmästä, joka on jäänyt tai jäämässä työelämän ja uuden osaamisyhteiskunnan työinstituution ulkopuolelle. Työn tulevaisuutta pohdittaessa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä on korostettava siirtymistä täystyöllisyyspolitiikkaan laajimmassa yhteiskunnallisessa mitassaan. Maassamme kehitetty toimiva niin sanottu kolmikantamalli: työntekijät, työnantajat ja maan hallitus, tarjoaa mahdollisuuden jo nyt kansainvälisestikin myönteistä mainetta tuloksellisuudestaan saavuttaneen suomalaisen mallin jatkoavaukselle työllisyyspolitiikassa.

Tulevaisuuspolitiikan pitkän aikavälin perspektiivistä saattaa olla paikallaan esittää muutama rohkeakin kysymys. Ensinnäkin: Toimiiko tulevaisuuden yhteiskunta tehokkaimmillaan esimerkiksi nykyisellä viikkotuntimäärällä, noin 36 tuntia, ja onko tämä tuntimäärä enää soveltuva uuden työn ja ihmisen työrasituksen oikealle mittasuhteelle? Toiseksi: Olisiko hyödyllistä virittää keskustelua totuttua lyhyemmästä niin sanotusta perustyöviikosta? Jos tähän päädyttäisiin, lisätyötä haluaville olisi luonnollisesti siihen mahdollisuus ja työntekijälle sekä toimihenkilölle nykyistä edullisemmilla veroratkaisuilla. Mallin taustalla on pyrkimys jakaa työtä kaikille siihen kykeneville ja poistaa siten työttömyys kokonaan myös uuden tyyppisiä työaikaratkaisuja hyödyntämällä. Luonnollisesti mallia toteutettaisiin kokeiluja käyttäen ja laajalla yhteistyöllä sopimusyhteiskunnan periaatteita noudattaen.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän käsitys on, että tulevaisuusvaliokunta työstäessään keskusteluasian "Työn tulevaisuus Suomessa — tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoja" on tuottanut käyttökelpoista aineistoa tärkeään keskusteluun maamme tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Menettelyllään valiokunta on merkittävällä tavalla kehittänyt eduskunnan käyttöön uusia työskentelymenetelmiä, joiden hyödyntämisessä aikaulottuvuudella tulevaisuuteen on keskeinen sijansa. Valiokunta on niin ikään kyennyt varsin lyhyessä ajassa rakentamaan tulevaisuuspolitiikkaa hyödyntävän oman työmallinsa, jolla on oletettavasti hyötykäyttöä myöhempinäkin eduskunta-aikoina.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Työn tulevaisuudesta käytävä ajankohtaiskeskustelu osuu nyt ajankohtaan, jossa kansainvälisen talouskehityksen arvioiminen on erityisen vaikeaa. Nykyiset olosuhteet tarjoavat kaikki edellytykset sille, että keskusteluasiakirja tavoittaa uudelleenarviointeja ruokkivan maaperän ja synnyttää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Takana on seitsemän voimakkaan talouskasvun vuotta. Tästä huolimatta maamme laajan työttömyyden piirissä on edelleen noin puoli miljoonaa kansalaista. Tänäkin vuonna työttömyysjakson kohtaa lähes 900 000 ihmistä. Alueelliset työttömyyserot ovat jatkuvasti kasvaneet.

Globaalitalouden olosuhteet nostavatkin esiin useita kysymyksiä. Mihin yltää markkinaehtoinen työ? Milloin julkinen tuki on uuden työn syntymisen elinehto? Miten yhdistää yrittäjyyttä tukeva pienuuden ekonomia ja mittakaavaetua tavoitteleva suuruuden ekonomia?

Viime vuosikymmenen aikana globaalin työn kilpailuvaikutukset ovat tunkeutuneet vahvasti suomalaiseen työelämään. Monet perinteiset tehtävät ovat kadonneet, uudet toimialat ovat nostaneet päätään. Suomalainen huippuosaaminen on noussut kansainväliseen arvoon, mutta samalla työuupumuksesta on tullut uusi kansantauti. Liian monet suomalaiset työyhteisöt voivat huonosti. Kansainvälinen työn kilpailu on teema, joka keskustan toimesta tunnistettiin ja nostettiin esille jo neljä vuotta sitten silloisen tulevaisuusmietinnön palautekeskustelun yhteydessä.

Työn tulevaisuuden kannalta Euroopan unioni on avainroolissa. Ratkaisevaa on, missä määrin EU-maiden työelämän rakenteet tukevat uuden tuotannollisen ja palvelutyön syntymistä. Euroopan unionilta edellytetään uudistusvoimaa, yrittäjyyttä, jonka kokoamiseksi meidän suomalaisten on yhdistettävä voimamme. Euroopan unionin keskitetty hallintorakenne ei ole kuitenkaan kyennyt riittävästi ottamaan huomioon paikallisia olosuhteita. Jopa Yhdysvaltain osavaltioilla on nykyisin enemmän vapauksia verotuksessa ja yritysten tukimuotojen toteuttamisessa uuden työn syntymisen kannalta kuin Euroopan unionin jäsenmailla. Näitä keinoja tarvittaisiin myös Euroopan pohjoisilla alueilla.

Keskusteluasiakirja tarjoaa tulevaisuuskartan, jonka mukainen tarkastelu avaa nykytilanteen vahvuudet ja heikkoudet, kehitystä ohjaavat megatrendit sekä yhteisen, riittävän kunnianhimoisen työn tulevaisuuden tavoitetilan.

Tulevaisuusvaliokunta on päätynyt loogisin ja objektiivisin päätelmin toimenpiteisiin, jotka on pantava toimeen välittömästi. Keskustan ryhmä edellyttää, että hallitus myös välittömästi käynnistää toimenpiteitä perhe- ja väestöpolitiikan, koulutukseen ja tutkimukseen suuntautuvien investointien, verotuksen uudistamisen sekä eriytyvän ja samalla eheyttävän aluepolitiikan kehittämiseksi.

Alhainen syntyvyys ja nopea väestön ikääntyminen ovat työn tulevaisuuden kannalta perustavimpia uhkia. Työn ja perhe-elämän nykyistä parempi yhteensovittaminen sekä kotityön yhteiskunnallisen merkityksen tunnustaminen edellyttävät myös toimenpiteitä. Ydinkysymys on, millaisen arvon annamme perheissä tehtävälle näkymättömälle, mutta tulevaisuuden kannalta elintärkeälle työlle.

10—15 prosentin nuorisosyrjäytymisen aste tulee kumuloituessaan olemaan maan tulevaisuuden kannalta yhä vakavampi ongelma.

Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy verotuksen kannustavuutta sekä koulutukseen ja tutkimukseen suuntautuvien investointien tehostamista korostaviin näkemyksiin. Harkittavaksi tulee ottaa yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen.

Arvoisa puhemies! Keskusteluasiakirjan merkittävin läpimurto on tulevaisuusvaliokunnan yksimielinen kanta, että hallituksen on ryhdyttävä toimiin nykyistä toimivamman, alueelliset erot tunnustavan aluepolitiikan kehittämiseksi. Pääkaupunkiseutu, 6—7 osaamiskeskittymää, 25—30 alue- ja osaamiskeskusta ja maaseudun seutukunnat tarvitsevat kukin nykyistä täsmällisemmin suunnattuja toimenpiteitä muun muassa verotuksen osalta. Viime kädessä on kysymys nykyistä paremmin toimivien osaamisen ja riskipääoman välittäjämekanismien löytämisestä.

Keskustan eduskuntaryhmä näkee tärkeänä, että eduskunta on aloitteentekijä ja vauhdittaa avointa keskustelua maamme tulevaisuuden valinnoista, tarkoituksenmukaisista tulevaisuusinvestoinneista ja hyvän elämän turvaavista arvoista.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta valitsi tämän vaalikauden alussa pääteemakseen työn tulevaisuuden arvioinnin. Aihe on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta yksi kaikkein tärkeimmistä.

Vuosien 2000—2015 välillä työvoimamme vähenee noin 980 000 hengellä. Tämä on lähes puolet koko viime vuoden työvoiman määrästä. Jo vuoteen 2010 mennessä puhutaan yli 600 000 ihmisen siirtymisestä pois työelämästä.

Suomea uhkaa lähitulevaisuudessa tuttu tilanne: työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Pahimmillaan siirrytään massatyöttömyydestä vauhdilla valtavaan työvoimapulaan. Tämän ojasta allikkoon -skenaarion toteutuminen voi olla totisinta totta, jos perusrakenteisiin ulottuviin korjaaviin toimiin ei ryhdytä ajoissa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että keinoja tulevaisuuden työvoimapulan ratkaisemiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi lähemmäksi 80:tä prosenttia on ennakkoluulottomasti etsittävä kaikista yhteiskunnan rakenteista. Jokaisen suomalaisen osaaminen on saatava käyttöön Suomen menestymisen ja henkisen, sosiaalisen sekä taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Onhan kuitenkin niin, että myös työntekijän paras turvaverkko muodostuu hyvästä työllisyystilanteesta sekä sosiaalisista suhteista. Vasta toissijainen turva tulee eri tukijärjestelmien kautta.

Arvoisa puhemies! Ehdottoman tärkeä on pitää huolta siitä, että Suomi on tulevaisuudessa myös palkkojen ja verotuksen kannalta entistä kannustavampi maa tehdä työtä ja luoda uraa. Näin varmistetaan myös maamme houkuttelevuus osaavien ulkomaalaisten silmissä. Kannustavuusongelmahan ei suinkaan ole vain varakkaampien, korkeasti verotettavien todellisuutta, vaan ennen kaikkea se osuu pieni- ja keskituloisten kohdalle.

Myös aktiivista työssäoloaikaa on nykyisestään lisättävä. Mutta miten? Koulutukseen oikealla tavalla panostamalla ja rakenteita uudistamalla on suhteellisen helpostikin löydettävissä ratkaisuja. Huomiota on kiinnitettävä ainakin seuraaviin seikkoihin: Luokaton lukio kestää useasti neljä vuotta entisen kolmen sijaan. Lukion jälkeiset välivuodet yleistyvät osittain toimimattoman valintajärjestelmän takia. Opintojensa keskeyttäneiden ja koulutusalaa vaihtavien määrä on korkea. Yliopisto-opinnot venyvät liian pitkiksi.

Työssäjaksamiseen on satsattava entistä enemmän, jotta jokainen meistä jaksaisi työssä nykyistä paremmin. Työn tekemisen muotoja ja työn mielekkyyttä on entisestään parannettava. Opettaja varmasti jaksaa paremmin, jos luokkakokoa pienennetään, tai sairaanhoitaja, jos sijaisjärjestelmä toimisi.

Yksi keskeinen työssäjaksamista tukeva tekijä on työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen nykyistä paremmin. Perhearvojen ja lähimmäisistä huolehtimisen on mahduttava työn rinnalle. Vastuun jakaminen perheenjäsenten välillä ja tasa-arvon kehittäminen työelämässä ovat yhtä lailla suuria haasteita tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kansallisen innovaatiojärjestelmän taso ja toimivuus ovat jo nyt osoittautuneet hyvinvointimme kannalta olennaisiksi. Tutkimukseen ja kehitykseen joudutaan tulevaisuudessa panostamaan entistä enemmän, jotta löydettäisiin uusia suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avaimia. Yliopisto-opetuksen ja -tutkimuksen on eritoten kasvualoilla oltava aivan maailman huipputasoa.

Työn tekeminen ja yrittäminen säilyvät tulevaisuudessakin yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin perustana. Työn tekemisestä saatava tulo sen kaikissa muodoissa on toimeentulon ensisijainen lähde. Vaikka työtä ei tehdäkään pelkästään toimeentulon vuoksi, on sen oltava aina, kaikissa tilanteissa, kannattavaa. Meidän tehtävämme on huolehtia, että näin myös todellisuudessa on.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu työn tulevaisuudesta on tervetullut. Ryhmämme ei kuitenkaan kannata varauksettomasti tulevaisuusvaliokunnan skenaariovalintoja. Olisimme odottaneet myös radikaalimmin toisistaan erottuvia vaihtoehtoja. Arviomme mukaan globalisaatiokehitykselle syntyy vastavoimia, jotka vaativat markkinoiden rajojen ja rakenteiden piirtämistä niin, että tilaa jää kaikkien ihmisten arvokkuudelle. Yritysten sosiaalinen vastuu nousee ympäristökysymysten ohella merkittäväksi tekijäksi.

Vasemmistoliiton mielestä sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä on mahdollisuus aktiiviseen toimintaan, osallistumiseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon, kohtuulliseen toimeentuloon ja itsensä kehittämiseen. Sellainen yhteiskunta kykenee ratkaisemaan sekä sisällään että ulkopuolella syntyvät ristiriidat väkivallattomasti ja huolehtimaan kansalaisistaan kaikissa elämäntilanteissa.

Tulevaisuudessa talouden ja yhteiskunnan vakaus ja ennustettavuus vaikuttavat osaamisen ohella voimakkaasti yritysten sijoittumiseen maahamme ja työllisyyskehitykseen. Ryhmämme mielestä jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus tehdä työtä. Työ on yksi ihmisen henkisen kehityksen ja omaksi itsekseen tulemisen kulmakiviä.

Visiomme Suomi on nykyistä huomattavasti monikulttuurisempi, suvaitsevaisempi ja tasa-arvoisempi. Se ottaa vastaan ulkomaalaiset tasa-arvoisina ihmisinä myös työelämässä. Työvoiman liikkuvuus on arkipäivää, mutta työelämän pelisäännöt ovat selkeämpiä ja kaikille työntekijöille samat kansalaisuudesta riippumatta.

Visiomme Suomessa ei ole enää naisten ja miesten välisiä palkkaeroja eikä myöskään eriytyneitä työmarkkinoita. Työn vaativuuden arviointi, sukupuolineutraalit opiskelualat ja julkisen ja kotihoivan jakaminen ovat keinoja näiden päämäärien toteuttamiseksi.

Yhteiskunta antaa myös tulevaisuuden Suomessa yksilöille mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen. Suomen valtti kansainvälisessä kilpailussa on korkealaatuinen ja kaikkien ulottuvilla oleva koulutus. Korkeakoulujen kehittämisessä tulee panostaa voimavaroja säilyttääksemme kilpailukyvyn teknologisessa kilpajuoksussa, mutta myös sielun sivistyksessä ja muussa kehityksessä. Peruskoulu luo pohjan innostavalle opiskelulle, joten sen kehittämistä ei saa laiminlyödä. Ammattitaidon ja kädentaitojen arvostusta tulee korostaa, sillä tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee osaavia, myös ammatillisen koulutuksen saaneita ihmisiä, kuten muurareita, hitsareita ja kodinhoitajia.

Työelämän teknistyminen, kiihtyvä työtahti ja viime vuosikymmenellä alkaneet talousvaikeudet johtivat siihen, että sekä yksityiset yritykset että julkinen sektori ovat vähentäneet ikääntyviä työntekijöitään. Kasvava ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien joukko ei näytä kelpaavan työnantajille, kun tarjolla on ajanmukaisen koulutuksen saaneita nuoria. Ikääntyviä syyllistetään kuitenkin liian aikaisesta eläköitymisestä ja uhataan lakkauttaa varhaiseläkejärjestelmiä. Tulevaisuudessa on estettävä tällaisen tilanteen syntyminen. Nyt työttöminä oleville on luotava yksilöllisiä työllistymispolkuja takaisin työelämään. Työttömyys kaiken kaikkiaan on voimavarojen tuhlausta.

Jos todella olemme huolissamme työvoiman riittävyydestä suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, on puututtava työelämän ytimeen. On haettava osallistuvampia johtamismenetelmiä, tunnistettava työpaikan ongelmat ja keskusteltava niistä. On huomioitava ihminen sosiaalisena toimijana, on luotava innostava ilmapiiri, jossa jokaiselle on tilaa.

Nykyinen työelämän oravanpyörä pyörii yhä kiihkeämmin, eikä se huomioi riittävästi ihmisen erilaisia elämäntilanteita. Nyt jo kolmikymppisiä palaa loppuun työpaineiden, vapaa-ajan, suorittamisen ja perhe-elämän vaatimusten puristuksissa. Toisin kuin valiokunta arvioi, perheajan lisääminen ja veropoliittisten keinojen käyttö eivät todennäköisesti lisäisi syntyvyyttä, mutta ne ovat tärkeitä perheiden hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuuden yhteiskunnassa osaavista työntekijöistä käydään yhä kovempaa kilpailua. Siksi menestyvä yritys huolehtii työntekijänsä ja hänen perheensä hyvinvoinnista.

Ihmisen hyvinvointiin kuuluu myös oikeus sopivaan kasvualustaan. Se tarkoittaa mahdollisuutta asua siellä, missä hän tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksi. Uskon, että lähitulevaisuudessa nuoret perheet hakeutuvat rauhallisempiin asuinpaikkoihin. He arvostavat nykyistä enemmän turvallisuutta, luonnonläheisyyttä ja perheen ja lasten hyvinvointia. Jos osaajat haluavat asua pikkukaupungeissa, on yritystenkin niihin tultava.

Tarvitsemme valikoivaa aluepolitiikkaa, josta aluekeskus- ja seutuhankkeet ovat hyviä esimerkkejä. Aluekehitys perustuu tulevaisuudessakin alueen omiin vahvuuksiin, niiden kehittämiseen, vahvaan itsetuntoon ja koulutukseen. Luontoarvot tulevat nousemaan aluepolitiikan uudeksi vahvuudeksi. Ne paikkakunnat menestyvät, joilla on itseensä uskovia ja rohkeita ihmisiä. Teknologian kehityksen avulla lisääntyy etätyö, mutta se vaatii kuitenkin toimivia, nopeita, muun muassa langattomia tietoliikenneyhteyksiä. (Puhemies koputtaa)

Tarvitsemme laadukkaat julkiset sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalvelut myös tulevaisuudessa eri puolilla maata. (Puhemies koputtaa) Työn ja työttömyyden vuorottelu, osa-aikaiset ja määräaikaiset työsuhteet ovat arkipäivää, mutta myös siksi kattava ja joustava (Puhemies koputtaa) ja riittävä sosiaaliturva on tarpeen. — Yksi lause vielä, arvoisa puhemies!

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä ihmisarvoa ja vapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa markkinamekanismi tarvitsee aina demokraattista kontrollia, yhdessä asetettuja pelisääntöjä ja sopimuksia, suuren määrän julkisin varoin rahoitettavia toimintoja ja paljon avoimuutta ja raikasta tulevaisuuskeskustelua erityisesti eduskunnassa.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! I diskussionsunderlaget om arbetet i framtiden har framtidsutskottet försökt blicka in i det framtida Finland. Femton år är ett väldigt kort tidsperspektiv, men under de senaste femton åren har Finland trots det genomgått många förändringar. Vi har gått med i EU, vi har upplevt den djupaste recessionen och den största arbetslösheten i modern tid. Datatekniken och IT-branschen har utvecklats, mobiltelefoner och hemdatorer har blivit oersättliga arbetsredskap. Takten inom arbetslivet har ökat samtidigt som kampen för att höja sysselsättningsgraden varit motig. Arbete finns det gott om, men utbildningssektorn och arbetsmarknadens behov möts inte alltid.

Medelåldern i Finland kommer att stiga under de kommande femton åren och de yngre årskullarna minskar. I dag tillhör cirka 50 procent av Finlands befolkning arbetskraften, år 2020 kommer cirka 30 procent att försörja 70 procent av befolkningen. Senast nu borde kommunerna se sig om efter den arbetskraft som de beräknar att de kommer att behöva inom de närmaste åren samt fastanställa den arbetskraft inom social- och hälsovården samt utbildningssektorn som i dag är anställd med korta, otrygga, tidsbundna arbetskontrakt. Just nu strömmar det värdefull finländsk arbetskraft till Norge, Sverige och England. Denna åderlåtning drabbar den svenskspråkiga befolkningen i Finland i ännu högre grad än den finskspråkiga.

Arvoisa puhemies! Visioon työn tilasta Suomessa 15 vuoden kuluttua kuuluu, että Suomi on sosiaalisesti ja alueellisesti eheä ja turvallinen, sillä on useita osaamiskeskuksia ja voimakas Pääkaupunkiseutu. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä uusi informaatioteknologia, jota laajennetaan edelleen, parantaa ihmisten mahdollisuuksia asua ja työskennellä maan eri osissa. Tavoitteena tulee olla työpaikkojen luomisen helpottaminen maan eri osiin ja etätyön avulla muuttoliikkeen jarruttaminen harvoille niin sanotuille kasvualueille.

Tässä yhteydessä on tärkeätä korostaa, että osaamista ja kehitystyötä voi olla myös pienemmillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueillakin. Ennen kaikkea on olemassa potentiaalia pienyrittäjille itsensä ja muiden työllistämiseen paikkakunnasta riippumatta. Monilla paikkakunnilla perusinfrastruktuuri on kunnossa, ja kyse onkin hyvän tason ylläpidosta.

I visionen ingår att utlänningar skall komplettera den finländska arbetskraften. Svenska riksdagsgruppen anser att det finns ett behov av att medvetet utveckla och planera samhället så att utlänningar som söker sig till Finland skall känna sig väl mottagna och bli en del av samhället. Satsningar på barn, såsom trygg dagvård, trygga och flexibla familjeförmåner samt goda skolor är nödvändiga för att unga familjer skall stanna kvar och etablera sig på en ort.

Det är viktigt att pappornas roll i familjepolitiken betonas. Det är på tiden att också arbetsmarknaden inser nyttan av att båda föräldrarna delar på vårdansvaret och har mera tid för de små barnen. I framtiden räcker det inte att kunna erbjuda ett intressant arbete. Det kommer att bli allt viktigare att dessutom erbjuda en lockande och trygg boendeomgivning och en god atmosfär såväl på arbetsplatsen som i vardagen.

Betydelsen av en hög kunskapsnivå betonas för Finlands konkurrenskraft. Svenska riksdagsgruppen anser att den allmänbildande skolan fortsättningsvis är den allra viktigaste, även om teknik och IT-kunskap behövs i samhället idag. Kunskap i språk och undervisning i olika kulturer ökar förståelsen för olikheter som finns mellan individer och befolkningsgrupper, ökar möjligheterna till yrkesval senare i livet och förbättrar Finlands möjligheter att klara sig i den internationella konkurrensen.

Värderade talman! Framtidsscenarier är svåra att göra. Under den tiden framtidsutskottet arbetade med sin rapport detonerade krisen med Bse- samt mul- och klövsjuka i Europa. Under det gångna året bröts också den uppåtgående trenden i teknologibranschen. Dessa två exempel påminner oss om att det för oss i Finland, ett litet land och ett litet folk, är viktigt att ha en mångsidig kunskapsyta och fortsätta med att upprätthålla en hög nivå av självförsörjning i livsmedelsproduktionen. Ett aktivt deltagande i forskning och internationella samfund och åtgärder som uppmuntrar till företagsamhet och innovation är avgörande för arbetet i Finland i framtiden.

Rauha-Maria  Mertjärvi  /vihr:

Arvoisa puhemies! Monista työn tulevaisuuteen vaikuttavista asioista, joita on täällä paljon käsitelty, keskityn vain työvoiman kehittymiseen ja koulutukseen.

Kun valiokunnassa mietittiin strategioita, huolimatta siitä strategiasta, mikä ehkä tulevaisuudessa toteutuu, kaikki olimme sitä mieltä asiantuntijoita myöten, että se, mitä tullaan tarvitsemaan, on lisää työvoimaa. Toisaalta tarvitsemme hyvin koulutettuja erikoisalan työntekijöitä ja toisaalta työvoimapula koettelee hoito- ja opetusaloja. Uhkakuvaksi on muodostumassa työn jakautuminen hyvin palkattuihin teknologiapohjaisiin töihin ja matalapalkattuihin hoiva- ja huoltotöihin. Hyvin koulutetut naiset tekevät huonosti palkattua työtä esimerkiksi koulutus-, kirjasto- ja hoitoaloilla. Tämä kehitys, jossa työt toisaalta polarisoituvat eriarvoisiksi ja sen myötä myös palkkaustaso ja työntekijät eriarvoistuvat, on omiaan luomaan epätasa-arvoisen työyhteisön.

Aktiivisen yhdessä toimimisen perusta vaatii tasa-arvoista ja suvaitsevaista ilmapiiriä. Jotta näin olisi, täytyy yhteiskunnan ottaa huomioon työsuhteiden erilaisuus ja arvostaa myös vähemmän vaativia työtehtäviä sekä toteuttaa työssä ja palkkauksessa sukupuolten tasa-arvo. Tämä on meille vihreille tärkeää. Tällä hetkellähän esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo työelämässä ei ole toteutunut tasa-arvolaista huolimatta.

Tulevaisuudessa tarvitsemme ulkomaalaista työvoimaa. Valiokunta asetti tavoitteeksi sen, että Suomen on lähitulevaisuudessa kehitettävä aktiivista ulkomaalaispolitiikkaa siten, että tarpeellisen työvoiman maahanmuutto nopeutuu ja yksinkertaistuu. Suvaitsevaisuus ja kulttuurinen tasa-arvo vaatii työtä tulevaisuudessa. Ulkomaalaisten sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että sosiaalietuudet säilyvät siirryttäessä maasta toiseen, ja ulkomaalaisille ja suomalaisille tulee järjestää entistä enemmän kielellistä, monikulttuurista ja arkipäivän toimista selviämistä edistävää koulutusta. Tämä näkökulma on huomioitava heti. Tässä hallitus on noudattanut väärää politiikkaa leikkaamalla esimerkiksi vuoden 2001 budjetista 10 prosenttia työvoimakoulutusrahoja, joista myös maahanmuuttajien kotouttamiseen tarkoitetut kielenopetusrahat otetaan. Näin kotouttamislain edellyttämä suomen tai ruotsin kielen opettamismahdollisuus maahanmuuttajille on pienentynyt. Toivottavasti ensi vuoden koulutusrahoja ei enää supisteta, sillä työn tulevaisuuden kannalta se on ilman muuta lyhytnäköistä politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Suomen menestys, niin kuin keskusteluasiakirjassa todetaan, riippuu osaavista, innovatiivisista ja ahkerista ihmisistä. Elinikäisen oppimisen perustana ovat motivoivat ja innostavat kokemukset ihan oppimisen alkuvaiheista lähtien, minkä vuoksi on tärkeää huolehtia koulutuksen mahdollisuuksista hoitaa tehtävänsä niin, että se vastaa ajan haasteisiin.

Jo peruskoulussa on perusteltua aloittaa, niin kuin täällä on todettu, osana yleissivistystä myös teknologiakasvatus sekä tytöille että pojille, mikä tukisi nuoria käyttämään ja ylläpitämään kestävää kehitystä ja ympäristön huomioon ottavaa tekniikkaa ja taloutta. Tämän suuntaiseen kouluttautumiseen hyvin toimiva suomalainen peruskoulutus antaa kaikki mahdollisuudet. Juuri hyvän osaamisensa vuoksi Suomessa on nyt ollut hyvä talouspoliittinen kehitys.

Tällä hetkellä peruskoulussa ei kuitenkaan mene hyvin. Sitä osoittavat ne Opetushallituksen tutkimukset, jotka kertovat, että 20:n peruskoulunsa päättävän nuoren joukossa on 5—8 lukutaidoltaan vajavaista nuorta. Toinen tutkimus paljastaa, että äidinkielen taito on huono, ja matematiikan huonoa osaamista on valitettu pitkään. Peruskoulun opetukseen on siis panostettava. Tämä on yksi myös vihreiden perusvaatimuksia. Sen vuoksi on hienoa, että valiokunta kiinnittää huomiota peruskoulun luokkakokojen pienentämiseen ja äidinkielen ja perusmatematiikan opettamiseen. Tutkintojärjestelmää ja aikuiskoulutusta on niin ikään kehitettävä elinikäisen oppimisen periaatteita korostaen.

Ihmisten omien perhe- ja muiden elinolosuhteiden tarpeiden mukaisesti on mahdollistettava myös taloudellisesti opiskelun ja työn tarkoituksenmukainen vuorottelu ja myös toisiinsa kytkeytyvä samanaikaisuus. Tavoitteena tulee olla ammattitaidon jatkuva ylläpito.

Suomen kehitys huipputekniikan maaksi on tapahtunut ennätyksellisen nopeasti. Hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi on ratkaistava nopean yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttamat ongelmat. On huolehdittava siitä, että työllisyys edelleen paranee ja taloudellinen kasvu jatkuu päämääränä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on tehnyt valtaisan työn kartoittaessaan työn tulevaisuutta ja on yksimielisesti päätynyt merkittäviin suositusehdotuksiin. Tämä keskusteluasiakirja viimeistään osoittaa tulevaisuusvaliokunnan olemassaolon tarpeellisuuden. Valiokunta pystyy työskentelemään tosiasioiden kanssa ilman politiikkaa, mutta kuitenkin poliittisen päätöksenteon ytimessä. Sen takia valiokunnan välittämillä toimenpide-ehdotuksilla on todellista painoarvoa ja niiden toteuttaminen on maallemme elintärkeää.

Valiokunta kartoitti neljä välitöntä toimenpidealuetta: perhe- ja väestöpolitiikka, investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen, verotuksen uudistaminen ja aluepolitiikka. Kristillisen liiton eduskuntaryhmä on tehnyt useita esityksiä juuri näiden toimenpidealueiksi valittujen asioiden korjaamiseksi.

Terveet periaatteet tarjoavat ihmisille ja yhteisöille kestävän ja moraalisen perusrakenteen, jolle tulevaisuutta voi rakentaa rohkeasti. Kestävät arvovalinnat näkyvät kansantalouden kehityksessä, kansanterveydessä sekä yksilön ja perheiden hyvinvoinnissa.

Nykyinen vinoutunut väestö- ja työvoimakehitys ja tuleva vinouma on korjattava. Kristillisen liiton eduskuntaryhmä kiirehtii lapsi- ja perhepoliittisia toimenpiteitä sekä uudenlaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tulevaisuuden mahdollisiin kriisitilanteisiin on varauduttava myös uudenlaisin eväin. Tarvitaan asennemuutosta ja lainsäädäntöuudistuksia.

Tulevaisuusvaliokunta kannustaa syntyvyyden kasvua perhe- ja veropoliittisin keinoin muun muassa vanhempainloman käyttöajan pidentämisellä lapsen seitsemänteen ikävuoteen asti sekä taloudellisten kannustimien lisäämisellä alle kouluikäisten lasten perheissä. Mielestämme näitä keinoja ovat myös yhden tulonsaajan perheiden aseman parantaminen siten, että yhden tulonsaajan ansiot jaetaan kahdella ja vero määritellään jaetun tulon mukaan, sekä kotona hoivatyötä tekevän henkilön eläketurvan järjestäminen. Vaikka tiedämme, että tulevaisuudessa on edessä työvoimapula, tulee kotona tapahtuvan työn arvostusta lisätä.

Parasta tulevaisuuteen sijoittamista on puuttua pikaisesti nyt yhteiskunnassa vallitsevaan lasten ja nuorten pahoinvointiin sekä syrjäytymiseen. Yhteiskuntapolitiikan keinoin on tuettava työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Kristillisen liiton eduskuntaryhmä korostaa työssäjaksamisen merkitystä. Työuupumus ilmenee erityisesti toimialoilla, joilla on toteutettu tai käynnissä suuria rakenteellisia muutoksia. Työntekijöiden halua ja kykyä pysyä työelämässä nykyistä pidempään on kannustettava. Tätä tavoitetta edistäisi muun muassa sapattivapaajärjestelmä. Markkinatalouden kilpailutekijäksi on otettava aika, ympäristötekijät, perheen ja lasten hyvinvointi ja turvallisuus.

Valiokunta on tehnyt toimenpide-ehdotuksia peruskoulun ja lukion koulutuksen parantamiseksi. Silti huipputekniikka-alojen kehittämistä on korostettu liian yksipuolisesti. It-alan merkitys toki on tärkeä, mutta peruskoulutuksen tehtävä on kasvattaa myös henkisesti ja luoda valmiuksia selviytymiseen muuttuvassa yhteiskunnassa ja niin sanotussa uudessa taloudessa. Nuorista on koulutettava yhteiskunnan kehityksen tekijöitä, vaikuttajia enemmän kuin sopeutujia. Maailmassa on käynnistynyt osaamisen kilpavarustelu. Tämän rinnalla ei saa unohtaa eikä laiminlyödä inhimillistä osaamista.

Verotuksen uudistamisessa valiokunnan toimenpide-ehdotukset lähtevät oikealta pohjalta. Verolakeja on aikaisemmin säädetty pohtimatta lakien kokonaisvaikutusta. Tällöin erityisesti lapsiperheet ovat olleet menettäjiä. Valiokunta esittää aivan oikein, että verotus, perhepoliittiset tuet, päivähoitomaksut, opiskeluun liittyvät tuet ja muut perheen taloudelliseen tilaan vaikuttavat toimenpiteet sovitetaan yhteen siten, että kaikkien perhetyyppien käytettäväksi jäävät tulot kasvavat aina vähintään 30 prosenttia siitä määrästä, jolla perheen palkkatulot kasvavat.

Verotuksen kohdistaminen niihin toimintoihin, jotka tarjoavat veropohjaa myös tulevaisuudessa, on välttämätöntä. Kristillisen liiton eduskuntaryhmä on esittänyt myös yhden prosentin taseveroa ja alle vuoden omistuksessa olleen omaisuuden myyntivoittojen verottamista sekä 0,15 prosentin varainsiirtoveroa. Näin on mahdollista edetä kohti oikeudenmukaisempaa ja työllistävämpää yhteiskuntaa.

Maan kaikkien alueiden tasapuoliseksi kehittämiseksi tarvitaan valiokunnan esittämää eriyttävää lainsäädäntöä. Ryhmämme korostaa erityisesti alkutuotannon toiminnan ja lähituotannon edellytysten tukemista. Uudella aluepolitiikalla voidaan koko Suomi pitää toimivana ja siihen liittyen myös perhemaatalous kannattavana. Monien eri syiden takia kotimaisten peruselintarvikkeiden saatavuus on turvattava.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on löytänyt selkeitä ratkaisuja nykyisten ongelmien korjaamiseksi muun muassa aluepolitiikassa ja perhepolitiikassa. Ryhmämme pitää tärkeänä, että hallitus ottaisi valiokunnalle välittömiksi toimenpiteiksi tarkoitetut ehdotukset mahdollisimman pian lainsäädännön perustaksi, niin että nämä ehdotukset eivät jää vain paperille.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Tulevaisuuden ennustaminen, kuten vanha fraasikin sanoo, on vaikeata. Mutta yksi johtoajatus tulisi ennustettaessa pitää kuitenkin kirkkaasti mielessä, ja se on realistisuus. Tähän tosin voi vastata, että realismi puuttui aikalaistensa mielestä Jules Verneltä ja Leonardo da Vinciltäkin heidän esittäessään visioitaan, mutta kaipaisin silti hieman maanläheisempää otetta nyt käytävään, työn tulevaisuutta Suomessa koskevaan visionääriseen keskusteluun. Eduskunnan tulee mielestäni pysyä jalat maassa kaiken aikaa.

Tulevaisuusvaliokunta on toki tehnyt ansiokasta ja keskustelun pohjaksi hedelmällistä työtä pohtiessaan työn tulevaisuutta, sisältöä ja muuta asiayhteyteen liittyvää problematiikkaa keskusteluasiakirjassaan, mutta pitäisin sen visioita hieman yksisilmäisinä. Vaikka en halua olla mikään ääritaantumuksellinen tai pessimistinen pahanilmanlintu, näkisin silti työn sisällön ja jakautumisen tuntuvasti perinteisemmin kuin valiokunta. Keskusteluasiakirjassa oletetaan työn sisällön muuttuvan entistä nopeammin tiedonsiirtoon ja muuhun aineettomaan perustuvaksi ja vähemmän fyysiseksi. Näinhän on laajassa mittakaavassa tapahtunut viimeisten 10—15 vuoden aikana.

Perussuomalaisten mielestä perinteinen ruumiillinen työ tulee aina säilyttämään huomattavan osuutensa kaikesta tehtävästä työstä. Suomessa on monia sellaisia aloja, joissa ei koskaan päästä pelkkään kirjoituspöytä- tai sähköiseen toimintaan, ei ainakaan kokonaan. Perusteollisuutemme, puun käsittelyyn perustuva tuotanto, tulee toivon mukaan säilymään yhtenä Suomen elinkeinotoiminnan ja hyvinvoinnin kivijalkana. Jos puulle keksitään yhtä hyvä ja halvempi synteettinen vaihtoehto, olemme pahemmassa kuin pulassa. Tällä alalla tarvitaan aina lihasvoimaa tavalla tai toisella. Sen lisäksi on lukuisia palvelutoimintoja, joissa ainakaan muutaman kymmenen vuoden kuluessa ei päästä eroon ihmisen käsin tekemästä työstä, esimerkkeinä vaikkapa bussin tai rekan kuljettaminen, niin kuin ed. Rönni varmasti tietää, ja vanhusten hoivatyö, jonka määrä tulee merkittävästi kasvamaan seuraavan 20—30 vuoden aikana.

Suunniteltaessa työn tulevaisuutta Suomessa, sen sisältöä, kehittämistä ja verottamista, tulisi aina pitää mielessä työllistävyyden tärkeys. Suomessa riittää vielä pitkään työlle tekijöitä ilman mittavaa työvoiman tuontia tai värväystäkin. Se vaatii vain työn mielekkyyden lisäämistä kaiken työn kohdalla. Jos nykyisin väheksytyistä siivous-, hoiva- ja myyntityöstäkin maksettaisiin kohtuullinen palkka, ne olisivat houkuttelevampia. Mutta jos jatketaan viimeisten kolmen hallituksen viitoittamalla työn alennusmyyntilinjalla, päädytään ojasta allikkoon. Ihmisen ei kannata olla työssä, muttei työttömänäkään, ei ainakaan virallisesti. Päädytään USA:n kaltaiseen tilanteeseen, jossa virallisesti on vähän työttömiä, kun työttömyydestä ei makseta juuri mitään. Toisaalta kaikki muut työikäiset eivät ole virallisesti työllistyneitäkään, koska ainoa mahdollisuus on tehdä useaa pimeää pätkätyötä. Tähän emme Suomea halua vietävän.

Arvoisa puhemies! Meistä kaikista ei voi tulla ed. Tiurin kaltaisia tiedemiehiä, johtaja Ollilan kaltaisia suuryrityksen vetäjiä tai Thorvaldsin kaltaisia tietokoneneroja. Tavallisia raa’an työn tekijöitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Toivon, että kehitettäessä työn tulevaisuutta Suomessa pysytään realisteina innostumatta liikaa ajan ilmiöistä, mutta toisaalta kouluttaudutaan, tutkitaan ja kehitetään koko ajan niin paljon kuin talousresurssimme antavat myöten.

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa puhuttiin tulevasta työvoimapulasta ja ulkomaisen työvoiman tarpeesta. Muistutan edelleenkin, että meillä on 300 000 työtöntä ja olisi syytä ensin yrittää saada myöskin nämä ihmiset työllistettyä. Työn jakamisessa on työajan lyhentäminen otettava tavoitteeksi ja sitä kautta pyrittävä luomaan useimmille ihmisille mahdollisuus työhön, josta saa toimeentulon. Ranska on esimerkki tässä suhteessa: 35 tunnin työviikko on luonut siellä uusia työpaikkoja satojatuhansia.

Oikeus työhön on oltava kaikilla. Jos yksityisellä sektorilla ei työtä saa, valtiovallalla on vastuu työn järjestämisestä. Jos valtiovalta ei yhdessä yksityisen sektorin kanssa pysty työtä halukkaille järjestämään, valtion on turvattava työttömien toimeentulo ihmisarvoisesti ilman leipäjonoja ja niin, että perusturva kattaa toimeentulon.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä nyt on puhuttu tästä työvoimapulasta, haluan tuoda erään osa-alueen myös esille eli opettajien tulevan pulan, sillä 16 000 peruskoulun ja lukion opettajaa tulee seuraavan kymmenen vuoden kuluessa jäämään eläkkeelle. Se vaatii todella mahtavia voimavaroja tämän koulutuksen saattamiseksi niin, että peruskoulu ja lukio pystyvät tarjoamaan työelämää varten niitä tulevaisuuden kykyjä, joita tarvitaan. Siinä mielessä yliopistojenkin tulisi panostaa riittävästi nimenomaan tähän koulutuksen muotoon ja sen laatuun. Myöskin kuntien osuuteen täydennyskoulutuksesta tulee rahallisesti edelleen paineita, ja niiden täytyy myöskin ymmärtää vastuu opettajien täydennyskoulutuksesta.

Tapio Karjalainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov aivan oikein totesi, että tulevaisuudessa on muutakin osaamista kuin korkean teknologian menestysalat. Tekemätöntä työtä riittää, samaten monenlaista, tällä hetkellä suorastaan väheksyttyä osaamista. Tuo väheksyntä on korostunut silloin, kun liiketaloudellinen tehokkuus, kapea-alainen, on alistanut julkisen palvelutuotannonkin. Tässä hengessä jatkuvasti kapeutuvat vastuusektorit jättävät yhä suurempia katvealueita työllistämiseen ja sinne yhä enemmän ihmisiä, joilla olisi halua ja osaamista. Näitä vähän keinotekoisinkin toimenpitein yritetään istuttaa uusille paikoille huonosti motivoituneina. Vastuu tässä on ennen kaikkea yhteiskunnan, valtion ja kuntien. Yksityinen elinkeinoelämä ei yksin pysty viemään meitä täystyöllisyyteen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä nyt jo päästään kiinni siihen, mikä tulevaisuuskeskustelun arvo ja merkitys on, että ymmärrämme käsitteitä edes suurin piirtein samalla tavalla kansanedustajina. Minusta osaamiskäsitteen laajentaminen ja oikea ymmärtäminen on yksi ihan perusasioista. Nimittäin joka tapauksessa osaamisyhteiskuntana Suomen tulee olla tulevaisuudessa oppimisen mestari, mikä tarkoittaa todella sitä, että meillä on huippuosaajia laajasti ymmärrettynä. Nimittäin maassa on tarvetta myös perinteiselle osaamiselle. Käytännön osaajien tarve tulee olemaan erityisen kova muun muassa rakennusalalla sekä maa- ja metsätaloudessa, sillä näillä aloilla noin kaksi kolmannesta nykyisestä työvoimasta tulee siirtymään eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! Ed. Dromberg otti tärkeän asian esille liittyen opettajankoulutuksen tulevaisuuden haasteisiin. Totean, että opetusministeriön aloitteesta on käynnistetty jo ohjelma opettajapulan vähentämiseksi eri oppilaitoksissa. Koulutusta on tarkoitus laajentaa juuri niissä ryhmissä, joissa opettajapulan tiedetään jo tällä hetkellä olevan suuri ja kasvavan tulevaisuudessa: muun muassa aineenopettajankoulutus, luokanopettajankoulutus, erityisopettajankoulutus. Laajennuksen suuruus on noin 3 000 osallistujaa, ja myös määrärahoja on näihin varattu, esimerkiksi ensi vuodelle 6,5 miljoonaa euroa. Samaten esiopetuksen opettajien pätevöittämiskoulutukseen on varauduttu myös ihan rahallisesti. Myös opetuksen kehittämiseen on varauduttu, jotta täälläkin paljon puhutut tutkintojen suorittamisajat saataisiin lyhyemmiksi.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoimapula nousi esille monessa puheenvuorossa. Joka toinen nyt työssä oleva lähteekin eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä. Uudet, työuraansa aloittelevat ikäluokat eivät pysty täyttämään läheskään kaikkia eläkkeelle lähtevien jättämiä aukkoja. Tilannetta tasapainottaa kuitenkin se, että Suomessa on laaja niin sanottu työvoimareservi. Kun tämäkin reservi koostuu ennen kaikkea yli 50-vuotiaista, tulevan työvoiman ratkaisuksi ei liene muuta lääkettä kuin ulkomainen työvoima. Ensiksi on silti yritettävä täyttää kotimaiset työvoimareservit niin pitkälle kuin mahdollista. Suomalaisen yhteiskunnan pitäisi kuitenkin jo nyt valmistautua siihen, että tulevaisuus on varmasti monikulttuurisempi ja toivottavasti entistä suvaitsevampi.

Leena Rauhala /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroissa tuli hyvin esille, että edessä ovat alhainen syntyvyys ja suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle ja näin tulevaisuutta ajatellen kysymys perheistä ja perhekäsityksestä. Ed. Karjula jo toi esille sen, että keskustelu on siinäkin mielessä hyvä, että käymme keskustelua käsitteistä, mitä tarkoittaa osaaminen ja miten ymmärrämme perheen, mikä on tulevaisuuden perhe, mitä perheissä tapahtuu. Täällä on hyvin tuotu kysymys siitä, miten perheen ja työelämän yhteyttä sovitetaan ja miten perheemme voivat tulevaisuudessa.

Ministeri Filatov toi erittäin hyvin esille sen, että tarvitaan muutakin kuin tekniikkaa ja tietoa sillä tavalla verkostossa, joka olisi vain tekniikan varassa ja sähköisten verkkojen varassa, että tarvitaan ihmistä. Valiokunnan keskusteluasiakirjassakin on hyvin sanottu, että sosiaalista tietoyhteiskuntaa tuetaan siten, että ihmiset ja heidän yhteisönsä ovat suomalaisen tietoyhteiskunnan keskiössä. Mielestäni (Puhemies koputtaa) tässä jäi liian vähälle eettinen osaaminen, miten meidän ihmisten käy.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuorojen yksi keskeinen asia oli todella osaaminen. Ed. Karjula teki Suomesta oppimisen mestaria, ed. Vistbacka nosti esille kolme tieto- ja viestintätekniikan suurmiestä, Martti Tiurin, Jorma Ollilan ja Linus Thorvaldsin, ja ed. Mertjärvi edellytti, että teknologiakasvatusta olisi peruskoulussa kaikille.

Valiokunta on mietinnössä todella hyvin monipuolisesti käsitellyt osaamista ja sivistystä. Yksi osa tätä on, että teknologiakasvatus tulisi peruskoulussa sisällyttää opetussuunnitelmiin ja tuntijakoon ja tätä varten tulisi perustaa välittömästi Unescon päätöksen mukainen asiaa valmisteleva kansallinen teknologian opetuksen toimeenpanoryhmä.

Mielelläni haluaisin kuulla vielä opetusministerin kannanoton siihen, nouseeko nyt valtioneuvostotasolla teknologiakasvatus kuitenkin vähintään opetukseen sisältöalana ja myös käytännön työn, käsillä teon taitoina esille. Onko todella oivallettu, (Puhemies koputtaa) että tämä on sellainen perusvalmius, jonka luonnontieteellisenä ilmiönä pitäisi olla kaikille suomalaisille hyvin luonteenomainen asia?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokuntamme on todellakin ottanut rohkean myönteisen suhtautumistavan tulevaisuuden Suomen aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä tavoite ei tietenkään sulje pois todella tärkeää tavoitetta edelleenkin hoitaa suurta työttömyyttämme. Aktiivinen maahanmuuttopolitiikka tarkoittaa kuitenkin paljon nykyistä suvaitsevampaa suhtautumista erilaisiin kanssaihmisiin. Tämä ei tapahdu vain niin, että me odotamme, että maahanmuuttajat sopeutuvat tänne, vaan he tulevat tarvitsemaan myös meidän suomalaisten tukea ja apua kotoutumisprosessissa. Se ei ainakaan, hyvät ystävät, helpotu sillä, että jopa täällä päätöksentekijät olettavat asenteellisesti kaikkien erilaisten ihmisten olevan joko sosiaalipummeja tai rikollisia. Sitä kannattaa tässäkin salissa alkaa meidän kaikkien jo pohtia, että tulevaisuudessa hoitoalalla, palvelusektorilla, vastaan tulee taatusti erivärinen, erilaisen kulttuuritaustan omaava ihminen, ja siihen kannattaa jo nyt alkaa varautua.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä puhuttiin työvoimapulasta. Voi sanoa, että ne työvoimareservit, jotka meillä on kotimaassa, ovat ilman muuta työttömissä ihmisissä, opiskeluaikojen lyhentämisessä ja ikääntyneiden ihmisten työssäpysymisessä ja työssäjaksamisessa. Sen lisäksi on varmasti totta, että Suomi tulee kansainvälistymään ja maahanmuuttajien määrä tulee lisääntymään.

Silloin kun puhutaan aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta, haluaisin aina korostaa sitä, että kaikkein parasta ja aktiivisinta maahanmuuttopolitiikkaa on rasismin ehkäiseminen ja suvaitsevuuden lisääminen, koska ne ihmiset, joita me tänne kaipaamme esimerkiksi teknologia-ammatteihin, joista meillä on pulaa, eivät tule, koska he ovat ensimmäisen luokan osaajia, Suomeen toisen luokan kansalaisiksi, koska he ovat niitä ihmisiä, joilla on varaa valita. Sen lisäksi, kun menemme pidemmälle tulevaisuuteen, varmasti kohtaamme myös ihan aitoa työvoimapulaa, jossa ei ole kyse osaamisen puutteesta vaan on kyse ihan ihmistyön puutteesta. Silloin laajentuu se joukko maahanmuuttajia, jota Suomi kaipaa. Silloinkin myös muut Euroopan maat kohtaavat saman ongelman, jolloin se, mikä on meidän kypsyytemme ottaa vastaan maahanmuuttajia ja sietää erilaisuutta, on varsin ratkaisevassa asemassa. Viimeaikaiset rasismitutkimukset kertovat aika ikävää todellisuutta siitä, että Suomi on eurooppalaisessa mittakaavassa paljon rasistisempi maa kuin vaikkapa Ruotsi tai Espanja.

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä käsitteistä ja niitten selventämisestä. Tarttuisin termiin "valikoiva aluepolitiikka", jota esimerkiksi ed. Huotari peräänkuulutti, ja kun hän tulee alue- ja kuntaministerin eduskuntaryhmästä, siinäkin mielessä. Se on todella hyvä tavoite, jos sillä tarkoitetaan erilaisia konkreettisia toimia erilaisille alueille. Mutta minun on pakko muistuttaa tässä yhteydessä siitä todellisuudesta, mitä tämä valikoiminen näyttää olevan. Se on pitkälti sitä, että nimetään, valikoidaan, joukko keskuksia, joille ennestäänkin niukat voimavarat laajalta alueelta vedetään ja keskitetään, ja muut alueet jätetään oman onnensa nojaan. Tästähän on tuore esimerkki viimeinen valtioneuvoston periaatepäätös maaseutuohjelmasta, joka ei tuonut mitään uusia konkreettisia toimia tai rahoitusta näille alueille. Tälle termille on nopeasti saatava konkreettista sisältöä ja katetta, ennen kuin se toimii tämän päämäärän eteen.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua ensin osaamiseen. Nykyään arvioidaan, että tieto kaksinkertaistuu määrällisesti alle puolessatoista vuodessa. Joka päivä tulee arviolta satojatuhansia sivuja Internetiin. Faktatieto ei ole enää samassa arvossa kuin ennen uuden teknologian läpimurtoa. Osaamista on nykyään kyky yhdistää, analysoida, tulkita ja ymmärtää faktatietoa. Työyhteisössä osaaminen riippuu siitä, miten hyvin eri ihmiset osaavat yhdistää omat osaamisensa. Tarvitaan hyvin erilaista osaamista. Tässä juuri monet ovat puhuneet maahanmuuttajista. Me tarvitsemme myös muista kulttuureista ihmisiä, sillä myös se, että meillä on eri kulttuureista ihmisiä täällä, laajentaa meidän markkinoitamme. Tiedämme, mitä ihmiset tarvitsevat, millaisia ovat meidän tulevaisuuden asiakkaamme. Me tarvitsemme erilaisia ikäryhmiä, tarvitsemme myös vanhenevan väestön hiljaista tietoa. Tämä pitäisi osata yhdistää työpaikoilla. Niinpä me tarvitsemme sallivampaa työympäristöä ja työuupumuksen ymmärtämistä. Meidän on johtamiseen koulutettava ihmisiä erikseen.

Haluan vielä ihan lyhyesti todeta, että tulevaisuuden arviointi on erittäin vaikea laji.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan työvoimapulasta, niin uskoisin kuitenkin, että esimerkiksi tekniikan alalla tekniikka kehittyy niin nopeasti, että emme pysty tänä päivänä arvioimaan sitä, kuinka paljon työvoimaa sillä alalla tarvitaan. Minulla on hyvä esimerkki VR:stä. Vuonna 89 siellä oli 28 000 työntekijää ja ennustettiin, että ensi vuonna täytyy ottaa lisää, koska tulee työvoimapula. Tänä päivänä siellä on 15 000 työntekijää ja tehdään kuljetusennätyksiä eikä vieläkään oteta yhtään uutta. Näin ollen ajatellen tulevaisuutta pula tulee olemaan palveluammateissa, koska vanhusväestö lisääntyy, ja koulutuksen osalta sen takia, että siellä on alhaiset palkat. Nuorten osaaminen ja hyväksikäyttö myös tekniikan alalla on tärkeätä. Meidän täytyy nostaa perinteisten töiden arvostusta. Tarvitaan sorvareita ja rakennusalan työntekijöitä, ja heitä tullaan tarvitsemaan erittäin pian.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pidän hyvänä sitä, että tulevaisuusvaliokunta on laatinut tällaisen asiakirjan. Yksi asia minua kuitenkin tässä jää askarruttamaan ja nimenomaan se, että tästä puuttuu työministeriön tulevaisuuden visio työllistämisessä. Tähän asiaan puuttuikin mielestäni ed. Kuoppa todetessaan, että valtiovallalla on tulevaisuudessakin osavastuu työllistämisestä. Kuitenkin lukiessa kolmannen aallon asiakirjaa tulee mieleen se, onko työministeriön tehtävä hoitaa paremmin työllistyviä eikä varsinaisia syrjäytyneitä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tämä on eduskunnan laatima asiakirja, joka taustaksi on jaettu. Sen vuoksi siinä ei voi olla ministeriöiden osioita. Toisen aallon asiakirjassa puututaan paitsi työvoiman saatavuuskysymykseen myös siihen, että meidän kasvumme turvataan sillä, että yritykset saavat osaavaa työvoimaa ja sitä kautta syntyy myös liikkumavaraa muiden työpaikkojen syntymiseen. Jos sen asiakirjan lukee kokonaisuudessaan, siellä puhutaan myös pitkäaikaistyöttömyysratkaisusta, mutta se ei toki ole ainoa linjapaperi, joka työministeriössä on. Meillä on esimerkiksi toinen iso työryhmä, joka on pohtinut syrjäytymistä ja rakennetyöttömyyttä, ja sen lisäksi uudistustyö, joka liittyy kuntien ja valtion yhteiseen työllistämispolitiikkaan, siihen miten jatkossa olisi kunnille kannattavampaa työllistää pitkäaikaistyöttömiä kuin tällä hetkellä.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on korkea perussivistystaso, ja siitä meidän tulee jatkossakin pitää koulutuksella huoli. Se parhaiten turvaa tasa-arvoa ihmisten välillä. Mutta meillä on myös se vaara olemassa, jotta on ylikoulutusta. Tässä ei ole hirveästi siitä puhuttu, mutta välttämättä etukäteen suunnittelu ei oikein onnistu meillä. Jos niin sanotusti ylikoulutetaan, perinteiset ammatit eivät saa riittävästi ammattihenkilöstöä. Sen takia tämän tyyppinen ennakolta suunnittelu ja ajattelu pitäisi saada käyttöön, jotta riittäisi myös perinteisiin ammatteihin, minkä ministeri myös totesi, koska siellä meillä tulee olemaan puute.

Meillä on yksi porukka vielä, jotka eivät ole kouluimmeisiä, niin kuin meillä sanotaan. Heitäkin pitäisi kuitenkin arvostaa. Heistä tulee nopeasti syrjäytyneitä, joille joudutaan tekemään erityistoimenpiteitä. Siihen pitäisi saada puututtua aikaisemmin, ennen kuin he syrjäytyvät.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjula puheessaan mielestäni otti esille peruskysymyksen, perhepolitiikan. Tasapainoisessa perheessä ja hyvällä perhepolitiikalla kasvatetaan lapsiin tietty yrittäjyys tai työntekohalu ja -taito.

Ed. Peltomo tykkäsi, että suvaitsevaisuutta pitäisi lisätä. Mielestäni tässä maassa on jo 50 000 nuorta suurelta osalta turhanpäiväisen suvaitsevaisuuden vuoksi ajautunut hengailemaan kirjaston nurkille huumehörhöissään. Minusta siinä on jo liikaa suvaitsevaisuutta päässyt tapahtumaan.

Totta kai maahanmuuttopolitiikkaa täytyy aktivoida ja olla siinä asiallinen, mutta mielestäni ei yhteiskunnan tarvitse rahoittaa maahanmuuttajien entisen kulttuurin säilyttämistä tiettyä rajaa pitemmälle. Mitä pikemmin maahanmuuttajat tulevat osaksi suomalaisuutta, sitä vähemmän on rasismia.

Tero Rönni /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. E. Lahtela puhui äsken ylikoulutuksesta. Mielestäni pitäisi myös muistaa alikoulutus, josta on karvaita kokemuksia meillä tällä hetkellä olemassa. Jos me olemme tällä hetkellä saamassa opettajankoulutukseen tuhannen aloituspaikkaa lisää, mielestäni lääkärinkoulutukseen pitäisi muutama tuhat lisäpaikkaa saada välittömästi, että se koulutus saataisiin oikealle uomalle, jotta tämänhetkinen lakko ja siitä aiheutuneet ahneuden siemenet ja lääkäreitten pulasta johtuva röyhkeä taistelutoimenpide saataisiin loppumaan ja tulevaisuudessa näitä ei päästäisi kokemaan.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan EU-maat tarvitsevat lähivuosina miljoonia atk-alan ammattilaisia, ja EU:han on valmistelemassa yhteistä siirtolaispolitiikkaa tämän ongelman ratkaisemiseksi. Saksa aikoo avata rajansa 20 000:lle tietokonealan ammattilaiselle ja on hyväksynyt tähän liittyvän green card -järjestelmän helmikuun alussa. Ministerin puheenvuoroon viitaten, eihän Suomi ole koskaan niin houkutteleva muuttomaa toki ollut, mutta nykyään meillä on tällaisia houkuttelevia työnantajia. Kysyisin ministerin mielipidettä:

Miten Suomen tulisi suhtautua green card -järjestelmään, joka jo Euroopassa esiintyy?

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy hieman ihmetellä sitä, olemmeko poimimassa kaikki it-alan osaajat kehittyneisiin maihin ja hyvin menestyviin maihin, kuten Suomeen ja Saksaan. Onko se eettisesti oikein, että niistä maista, joissa näitä ihmisiä myös tarvittaisiin, me kovalla rahalla heidät ostamme ja ikään kuin luomme sellaisen tilanteen, että nämä kehitysmaat eivät pysty omaa tilannettaan parantamaan, koska heiltä koulutetut ihmiset ostetaan pois. Toivoisin, että tämäkin keskustelu otetaan huomioon.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Vastauksena suoraan kysymykseen se, että työministeriö on jo muuttanut esimerkiksi työlupakäytäntöänsä siten, että se on enemmän palvelukonseptin luonteinen ja ottaa huomioon yritysten työvoimatarpeen ja myös perheen tarpeen saada nopeasti työlupia silloin, kun on kyse niistä aloista, joilla todellakin on työvoimapulaa.

Se, että lähtisimme valtiona varsin aktiiviseen kermankuorintaan ihmisten suhteen, kuulostaa eettisesti hyvin kyseenalaiselta. Ennemminkin pitää luoda niitä muotoja, joissa sekä maahantulijamaat voittavat että Suomi voittaa. Suomi voi esimerkiksi kouluttaa ulkomaisia it-osaajia, niin kuin se tekee tälläkin hetkellä, hyödyntää sitä työpanosta, jota heidän osaamisestaan on saatavissa, mutta myös olla valmis siihen, että he palaavat takaisin kotimaahansa hyödyttämään oman kotimaansa osaamista. Oecd:n puitteissa yritetään löytää sellaisia muotoja, joilla sekä luovuttavat että vastaanottavat maat voisivat molemmat kerätä hyötyä tästä järjestelmästä.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön toimesta on nelinkertaistettu muutaman vuoden sisällä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen it-alan aloituspaikat. Se on tärkeä asia, ja me pyrimme opetusministeriössä siihen, että ulkomaisten opiskelijoiden tuloa Suomen yliopistoihin helpotettaisiin, mutta meidän pitää nähdä kokonaisuus. Ed. Rönnikö se oli, joka sanoi, että tarvitaan myös lääkärinkoulutukseen lisäyksiä. Meillä on ihan selvä tarve siihen, elikkä kokonaisuus on kuitenkin aina nähtävä.

Yhtenä vaihtoehtona it-alan osaajien lisäämiseksi on nähty yksityinen yliopisto ulkomaisille opiskelijoille. Siinä näen suuria ongelmia esimerkiksi opettajien saamisessa, ja toinen suuri ongelmakysymys on lukukausimaksut. Suomessa tutkintoon johtava opetus yliopistoissa on maksutonta.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Työ on luonut ihmisen, työ on synnyttänyt kielen. On hyvä, että tulevaisuusvaliokunta on keskittynyt myös työn tulevaisuuteen. Työllisyydestä huolehtiminen on sosiaalisesti kestävää kehitystä, joka takaa varmimmin syrjäytymisen sekä lukuisien sosiaalisten ongelmien ehkäisyn. Käsitys työstä on muuttunut voimakkaasti jo kolmessa vuosikymmenessä.

Aikaisemmin keskeisellä sijalla olivat useiden henkilöiden ruumiillisen työpanoksen vaatimat työtehtävät. Nykyisin automaatio ja tietoon perustuva asiantuntijaosaaminen ovat korostuneet tuotannossa ja sitä kautta työelämässä. Suuntaus on ymmärrettävä, mutta ammatillinen osaaminen on jäänyt tarpeettoman vähälle huomiolle. Sen arvostus sekä siihen panostaminen on ollut vähäistä. Seurauksena on huutava pula nuorista ammattiosaajista. Fakta on, että edelleenkään taloja ei rakenna arkkitehti, ei koneet, vaan rakennustyöntekijä. Eikä tämä todellisuus varmasti muutu vielä edes seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikanakaan.

Kolmas sektori tekee koko ajan taloudellisestikin merkittävää toimintaa, joka aktivoi työttömiä sekä estää heidän syrjäytymisensä. Työttömien omat yhdistykset toimivat kautta koko maan kattavana verkkona. Noin 200 yhdistystä järjestää palkatuin sekä vapaaehtoisvoimin toimintaa yli 100 000 työttömälle. Työttömien yhdistysten järjestämä monipuolinen palvelutarjonta on aktivoinut ympäri maata jo muutamia satoja aiemmin syrjäytyneitä sekä pitkäaikaistyöttömiä. Nämä järjestöt organisoivat erilaisia toimintamuotoja, muun muassa kierrätyskeskukset, omille alueilleen. Tämä on motivoivaa työttömille, koska he saavat organisoida koko toimintansa itse omissa yhdistyksissään. Näin he saavat takaisin motivaation ja rytmin elämäänsä. Työ on paras tapa ehkäistä syrjäytyminen.

On valtavan paljon tehtäviä, jotka kolmas sektori voisi vielä organisoida ja hoitaa. On myös paljon osaavia käsipareja vailla työtä ja töiden tekijöiksi. On tarpeita, jotka voi täyttää vain toinen ihminen ja vielä ilman erityistaitoja ja räätälöityä koulutusta. Yhä vain kasvava vanhusväestömme tarvitsee enenevässä määrin kaupassakävijöitä, ulkoiluttajia, kotinsa kunnon ylläpitäjiä sekä seuraa.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden varmistaminen tulevaisuudessa vaatii perusenergian hankinnan varmistamista. Varmuus kotimaisen ja kilpailukykyisen energian saannista merkitsee teollisuutemme menestystä sekä entistä parempaa työllistymistä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on miettinyt työtä ja sen edellytyksiä vuonna 2015. Ilmeisesti silloin meillä on rahaa roppakaupalla tai sitä tulee tuolta jostain luukusta ylhäältäpäin. Tai sitten pätee se entisen miehen sanonta, että verot on siirretty valtion maksettaviksi, kuten merenkulku näyttää tällä hetkellä onnistuvan tekemään. Tällainen pieni yksityiskohta ei tainnut kuulua tosin valiokunnan mietintöön ollenkaan.

Esityksessä lisätään panostuksia kaikkiin menoihin: koulutukseen, tutkimukseen, aluepolitiikkaan, peruspalveluihin ja samalla kertaa veroja alennetaan. Yhtälö on mielestäni mahdoton.

En usko it-alan oleelliseen kasvuun Suomessa. Muualla maailmassa se saattaa olla, kuten kehitysmaissa, suurtakin, mutta se ei toki meitä varmasti paljon työllistä. Meillähän notkahdus tällä alalla on jo näkyvissä.

Mielestäni tulevaisuudessakin suomalaiset saavat elantonsa edelleen perusteollisuuden piiristä. Metsä- ja metalliteollisuus pitävät Suomen edelleen jaloillaan. Näistä perusteollisuuden edellytyksistä meidän on huolehdittava. Riittävä ja hyvä raaka-aine on taattava metsäteollisuudelle. Nykyiset suojelualueet riittävät, meillä ei ole varaa enää niitä lisätä oleellisesti. Pitää miettiä, onko kymmenen vuotta sitten nähty liito-orava tärkeämpi kuin työpaikat.

Perusteollisuus ei myöskään pyöri risuilla eikä tuulimyllyillä. Se tarvitsee edullista ja varmaa energiaa. Tässä vaiheessa ei ole olemassa vaihtoehtoja korvata nykyistä tuontia sekä uudistamisen tarpeessa olevia voimaloita. Teollisuudelle on annettava lupa rakentaa viides reaktori; siihen meidän ei tarvitse omia rahojamme panostaa.

Vai kuinka moni teistä luottaa puhtaaseen venäläiseen kaasuun tai ydinvoimaan entistä enemmän? Minulta siihen porukkaan nähden ei suuria sympatioita löydy, vaikkakin toimitukset tällä hetkellä ovat toimineet eikä niissä ole katkoksia ollut. Mutta suurempi lisääminen siihen suuntaan on mielestäni erittäin riskialtista. Perusasiat on oltava kunnossa jatkuvasti. Jälkeenpäin on turha valittaa vääristä luuloista.

Ola Rosendahl /r:

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Det börjar stå klart för envar att Finland om femton till tjugo år kommer att ha alltför få arbetsföra personer jämfört med den grupp som på grund av ålder och sjukdom står utanför arbetslivet. Att i tid kunna åtgärda detta problem är en av dagens viktigaste uppgifter för att bibehålla välfärden och konkurrenskraften även i framtiden.

Ehkä kaikkein tehokkainta olisi alentaa nuorten työelämääntuloikää, koska nuoret ovat samalla vanhempia ikäluokkia paremmin koulutettuja. Tämä voisi tapahtua alentamalla vuodella oppivelvollisuusikää siten, että vuosina 2003—2011 otettaisiin vuosittain uusi ikäluokka aloittamaan koulunkäynti kuuden vuoden iässä. Tämä aiheuttaisi tietysti lisäkustannuksia siirtymävaiheessa, koska ensimmäinen ikäluokka kävisi läpi kaikki koulutasot. Tällä olisi myös vaikutuksia samana aikana opettajavoimien ja koulutilojen tarpeeseen, mutta lisäopettajavoimaahan tarvittaisiin joka tapauksessa työmarkkinoilla siinä vaiheessa, kun tarve on tasoittunut. Tämä johtuu puolestaan opettajien korkeasta ikärakenteesta.

Samalla tulisi lyhentää koulun ja opintojen välistä hukka-aikaa, joka on nykyisellään noin kaksi vuotta nuorten hakiessa opiskelupaikkaa. Opiskeluaikaa tulisi lyhentää lisäämällä opetusvelvollisuutta yliopistoissa ja korkeakouluissa ja vähentämällä hukka-aikaa. Opintojen rahoitus tulisi saada tehokkaammin opintoja edistäväksi.

Medelåldern för pensionering måste samtidigt höjas från det nuvarande 58 år till den samma som i Sverige, dvs. 62 år. Detta förutsätter vissa förändringar i pensionssystemen och en ökad satsning på rehabilitering i arbetslivet samt förbättrad preventiv hälsovård. Skattemässigt borde yrkesverksamma pensionärer ges avdrag för att locka till fortsatt aktivitet då hälsan medger utan att skatteprogressiviteten sätter hinder i vägen. Näringslivets snabba utveckling kräver en allt effektivare omskolning och fortbildning av arbetskraften för ett livslångt lärande. Vi får inte heller vara främmande för ökad automatik i produktionen. När vi i medlet av 90-talet diskuterade robotskatt får vi i framtiden lov att se helt annorlunda på behovet av ökad automation i produktion och service.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rosendahlille vastaukseksi oppivelvollisuusikäkysymykseen: Sitä parhaillaan selvitetään, mitä se tarkoittaisi. Se tarkoittaisi muun muassa 2 500 uuden luokanopettajan valmistamista, se tarkoittaisi 1,6:ta miljardia markkaa vuositasolla, joka tietysti edellyttää sitä, että silloin esiopetus olisi viisivuotiaana alkavaa; siitä ei luovuttaisi. Tässä tilanteessa, jossa esiopetus on vasta saatu maahan luoduksi, mielestäni on hyvä katsoa, millä tavalla se parantaa oppimisen valmiuksia.

Kun työväkeä tarvitaan, minusta tässä kannattaa kääntyä työnantajien puoleen, että pitäisivät huolen niistä työntekijöistä, jotka ovat työssä, että he jaksaisivat pitempään. Se on nopeampi apu työvoimapulaan.

Ola Rosendahl /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tietoinen tästä lisäkustannuksesta, mutta jos ajatellaan, että ei annettaisi esikoulutusta viisivuotiaille, lisäkustannus olisi vain 250 miljoonaa vuodessa. Minusta se ei ole niin huikea. Tätä pitää myöskin minusta tutkia, ja se on kuitenkin tulevaisuuden haaste, ehkä ei näin nopeasti kuin minä ehdotin, mutta kuitenkin se on kaikkein ratkaisevin keino. Työajan lisääminen vanhemmalla puolella ei tuota niin hyvää tulosta kuin nuoremmalla puolella. Tämä pitäisi myöskin tutkia.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on tehnyt esityksen suomalaisen tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoista eräänlaisen skenaarion muotoisen "Työn tulevaisuus" -kartan avulla, jossa lähtökohtana on Suomi yhtenäisessä, eriytyvässä tai kriisiytyvässä EU:ssa. Valiokunta on esityksessään myös kartoittanut suomalaisen työn heikkoudet ja vahvuudet.

Kaikki yhdeksän heikkoutta ovat varmasti todellisia ja merkittäviä. Esimerkiksi sellaiset suuret kysymykset kuin työn alueelliset ja paikalliset erot, verotuksen rakenne, puutteet koulutuksen suuntaamisessa ja voimavaroissa nähdään ratkaisemisen arvoisiksi kuitenkin vasta eriytyvässä, jopa kriisiytyvässä EU:ssa. Ei kai kuitenkaan voi olla niin, että kuvittelisimme, että meistä itsestämme riippumaton ihanne-EU hoitaa kaikki suomalaisen työn heikkouksiin liittyvät ongelmat ja Suomessa voitaisiin keskittyä vain hyvyyden ja kauneuden vaalimiseen, luovaan joutenoloon ja kesämökillä suoritettavaan etätyöhön, kuten valiokunta esittää.

Tulevaisuusvaliokunnan luomien skenaarioiden valossa olisi melkein pakko toivoa, että EU ajautuisi vakavaan kriisiin, jotta työn tulevaisuuden ongelmakohtiin puututtaisiin tarmokkaasti ja sellaisin keinoin kuin valiokunta on skenaariossa "Eriytyvä EU" esitellyt.

Toisaalta valiokunta esittää kuitenkin kohdassa "Välittömät toimenpiteet" erittäin hyviä ja mielenkiintoisia ratkaisuehdotuksia. Osa esityksistä esimerkiksi verotuksen osalta tulee varmasti käynnistämään vilkasta keskustelua.

Valiokunnan esittämissä suuntaviivoissa jäi kuitenkin kaipaamaan syvempää ja konkreettisempaa näkemystä väestön ikääntymisproblematiikan osalta. Vuosina 2000—2015 työvoiman tarve on runsas miljoona henkeä eli puolet vuoden 2000 määrästä. Korkeakoulutuksen tason ylläpitäminen on tärkeää, mutta tulevaisuuden työn rakenteen huomioiminen väestökehityksen valossa edellyttää nykyistä näkyvämpää panostusta myös ammattikoulutukseen. Uusimpien tutkimustulosten mukaan tulevaisuuden työvoimaa tarvitaan eniten hoito- ja palvelutyössä, aloilla, joilla suurimmaksi osaksi ei tarvita korkeakoulututkintoa vaan vankkaa ammattikoulutusta. Ammattikoulutuksen arvostus on nostettava sille kuuluvalle tasolle.

Koulutusjärjestelmää on kehitettävä niin, että se vastaa nykyistä paremmin tulevaisuuden työelämän haasteisiin. Lähtökohtana pitäisi olla opiskelun mielekkyys jo peruskoulutasolla, jossa opetusryhmien olisi oltava huomattavasti nykyistä pienempiä ja opettajien ammattitaitoon kiinnitettäisiin aktiivista huomiota. (Puhemies koputtaa) Jonkin asteinen yleinen teknologiakasvatus helpottaisi myöhemmin työelämässä tarvittavien taitojen omaksumista sukupuoleen katsomatta.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Nokia on rahoituskriisissä Financial Timesin mukaan, kuten ed. Pulliainen tietää vahvistaa. Mitä tapahtuu työlle Suomessa, jos Nokia joutuu Ericssonin tapaiseen tilaan? Jo se, että Nokia joutuisi vähentämään 10 000 työntekijää, merkitsee äkkiä 40 000:ta työtöntä. Niin paljon alihankkijoita ja niiden työpaikkoja kaatuu saman tien. Suomessa valmistaudutaan muutenkin it-yritysten konkurssiaaltoon, lehdet kertovat tänään.

Tulevaisuusvaliokunnan visiota hallitsee kaiken kattava usko it-teknologian voimaan tuottaa maamme kipeästi kaipaamia uusia työpaikkoja ja pienyrityskasvustoa. Siitä puuttuu kokonaan näkemys siitä, miten ja millä ehdoilla uudet pk-yritykset ja työpaikat käytännössä synnytetään ja vakiinnutetaan pysyviksi. Näköalattomuus, mistä työt ylipäätään saadaan, järkyttää. Osaaminen, myös it-osaaminen, on yksi asia. Yritysten ja yritystoiminnan pysyvien työpaikkojen vakiinnuttaminen on eri asia, joka vaatii toisenlaisia edellytyksiä, toisenlaista osaamista. Kun pohditaan työn tulevaisuutta Suomessa, kaikkein tärkein kysymys on, mistä ja miten töitä saadaan.

Puhemies! Niitä saadaan pienyrittäjyydestä alkaen. Mikä savuverho on tämä Yrittäjyys-hanke, joka aikailee ja kiertää pk-yritysten päivänselviä esteitä kuin kissa kuumaa puuroa? Avainasioita ovat pienyhtiö räätälöitynä yritysmuotona, sivuuttamisen lakkauttaminen, ennakkoperintärekisteristä luopuminen, arvonlisäveron perusvähennys ja pienyhtiösovellutus, yrityssäästöjärjestelmä, kassavirtaan perustuva verotus, kirjanpidon yksinkertaistaminen ja tilinpäätösten yhteisrekisteri. Tässä, puhemies, työn tulevaisuuden ratkaisevia tekijöitä Suomessa, joita ei saa unohtaa.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Intresset för framtiden kan antingen vara ett sätt att ta ansvar för kommande generationer eller att fly dagens problem. Som beslutsfattare skall vi arbeta både i ett kortare och ett längre perspektiv för att såväl eliminera dagens arbetslöshet som för att tillgodose morgondagens arbetskraftsbehov.

Tulevaisuuteen on mahdoton suhtautua objektiivisesti. Epävarmuustekijöiden lisäksi tulevaisuudenkuvaan vaikuttavat meidän omat poliittiset arvostuksemme. Tämä luonnehtii myös valiokunnan tulevaisuustyön suuntaviivoja. Kehityksen perusteisiin ei pystytä vaikuttamaan kuten aikaisemmin markkinoiden avautumisen ja talouden vahvan aseman vuoksi suhteessa poli-tiikkaan. Miten näkymättömät pääomien toimijat ohjailevatkaan nykyisiä kehityskulkuja? Mutta poliitikkojen ja ihmisten ei pidä hyväksyä joutumista talouden ja tekniikan ehdoilla vastaansanomattomiksi sopeutujiksi. Poliitikkoina meidän tulee puolustaa asioita, joita kansalaiset pitävät oikeina ja tärkeinä.

Yhdessä merkittävässä suhteessa tiedämme kuitenkin paljon tulevaisuudesta: Suomen väestökehityksestä. Ikärakenne tulee painamaan leimansa yleiseen kehitykseen, työmarkkinoihin, asutukseen ja palveluihin eri puolilla maata. Toimenpidealoitteeni väestöpoliittisesta selonteosta, jonka allekirjoitti 132 kansanedustajaa, puuttuu tähän. Aloite odottaa tulevaisuusvaliokunnan käsittelyä.

Maassamme tarvitaan siis enemmän lapsia. Yhteiskunnassa tarvitaan myönteisempää suhtautumista lapsiin ja lasten arvostamista niin nykynuorten, työnantajien kuin poliitikkojenkin taholta. Yhteisenä intressinä on saada aikaan työelämään uusia ehtoja, jotka helpottavat pienten lasten vanhempien tilannetta.

Vi vet att arbetet är centralt för människan som tillbringar en stor del av sitt liv i arbetsmiljön och hälsan är viktigast av allt. Det kommer allt oftare alarmerande rapporter om utbrändhet, stor sjukfrånvaro och förtidspensionering. De stora utmaningarna finns inte i arbetarskyddet i gammal mening, nu handlar det mycket om det andliga klimatet, om ledarskap samt arbetsförmåga och arbetsfördelning, motivation och sådant som påverkar den psykiska hälsan. Arbetslivets behov skall inte lösas genom en nedmontering av den nordiska välfärdsmodellen. Den amerikanska modellen kan tyckas vara effektiv, men den nordiska och förhoppningsvis europeiska modellen bygger på en hållbarare grund. Framtiden skall byggas på kompetens på hög nivå och på bred bas. Det här förutsätter en generellt hög levnadsstandard och en väl utbildad befolkning. Redan nu är USA i hög grad beroende av importerad hjärnkapacitet, Finland bör bättre trygga sin självförsörjning. Ett mål för arbetslivet måste vara att höja sysselsättningsgraden som är mycket låg i vårt land. Den kostar för mycket och ger för litet. Jag är även övertygad om att en lite mera balanserad regional utveckling är nödvändig för utnyttjandet av resurserna. Sedd mot den här framtidsbilden och dagens ensidiga flyttningsrörelse finns det orsak att ifågasätta en ytterligare förstärkning av huvudstadsregionen som metropol. Det finns och det skall finnas högklassig specialkompetens även på annat håll i vårt land.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan työstämässä tausta-aineistossa on monia tartuntapintoja. Itse pysyttelen puheenvuorossani kuitenkin varsin yleisellä tasolla, työssä ja työllisyydessä.

Julkisuudessa käyty keskustelu työn tulevaisuudesta on polarisoitunut. Yhtäältä on ollut huoli työn loppumisesta Suomen kaltaisissa maissa, sillä vaikka tuotanto kasvaisi ripeästikin, kasvun ei uskota synnyttävän uusia työpaikkoja. Toisaalta työllisyysongelmia on pidetty hitaan kasvun luonnollisena seurauksena. Monet työllistämättömästä kasvusta huolestuneet katsovat, että Suomen kaltaiset korkeahkon kustannustason maat ovat jo hävinneet taistelun työpaikoista. Työllisyys määräytyy globaalimarkkinakehityksen pohjalta. Yritykset ovat isänmaattomia ja hakevat aina edullisimman sijaintipaikan tuotannolleen. Teollisuusmaihin jääkin vain kaikkein korkeinta ammattitaitoa edellyttävä suunnittelutason tuotanto sekä pikaruokasektorin tyyppinen matalapalkkainen palvelutyö. Ratkaisuna työttömyysongelmaan nämä mielestäni asiaa liian yksipuolisesti tarkastelevat tahot näkevät vain työn jakamisen uudelleen ja kolmannen sektorin. Nämä toki saattaisivat helpottaa tilastollista työttömyysongelmaa, mutta eivät köyhyysongelmaa.

Minä en usko, että kasvun ja työllisyyden välinen riippuvuus olisi poistumassa, mutta tätä asiaa arvioitaessa on kysyttävä kahta asiaa: ensinnäkin, onko tuotannon ja työllisyyden välinen yhteys Suomessa muuttumassa siitä, millainen se on ollut, ja toiseksi, onko ylipäätään mahdollista pitää yllä sellaista tuotannon kasvua, joka riittää takaamaan korkean työllisyyden. Ainakin kansainvälinen vertailu puhuu kasvun työllistävyyden puolesta Suomessa. Kun vertaillaan Suomen elinkeinorakennetta esimerkiksi Hollantiin ja Yhdysvaltoihin, teollisuuden osalta Suomen viive vertailumaihin on noin kymmenen vuotta. Palvelujen osuus on Suomessa samalla tasolla kuin Hollannissa runsas kymmenen vuotta sitten ja Yhdysvalloissa kaksikymmentä vuotta sitten.

Suomen elinkeinorakenteen muutos seuraa useiden vuosien viipeellä matalan työllisyyskynnyksen maita. Niinpä historian ja kansainvälisen vertailun valossa onkin ilmeistä, että maamme elinkeinorakenteen muutos tukee työllistävämmän kasvun vaihtoehtoa tulevinakin vuosina. Työllistävää kasvua me voimme tulevaisuudessa itse edistää strategialla, joka on jo varsin pitkälle pohjustettu Lipposen molempien hallitusten toimesta. Meidän on edelleen määrätietoisesti kartoitettava inhimillistä osaamispääomaamme. Koulutuksen määrä ja laadullinen taso tulee säilyttää korkeana sekä yritysten ja yhteiskunnan tutkimus- ja teknologiapanostus laajana.Tämä osaamista korostava strategia poikii jatkuvasti uusia kilpailukykyisiä tuotteita.

Kriittinen tekijä tässä strategiassa on väestön halu kouluttautua. Suomessa koulutuksen tuotto on vielä ollut kansainvälisesti vertaillen korkea, mutta parantamisen varaakin on. Niinpä koulutuksen tasoa ja alakohtaista mitoitusta on jatkuvasti arvioitava. Kuten J. V. Snellman jo aikanaan totesi, on pienen kansakunnan voima sen sivistyksessä. Tämän merkitys tulee tulevaisuudessa edelleen vain korostumaan.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Joka toinen nyt töissä oleva lähtee eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä eivätkä nuoret ikäluokat riitä täyttämään eläkkeelle lähtevien jättämiä aukkoja. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelmamme, sillä muun muassa työntekijöiden loppuun palaminen, työssä yhä useammin koettu väkivalta sekä naistyöntekijöiden kokema sukupuolinen sorto niin palkkaeroina, pätkätöinä kuin sukupuolisena ahdistelunakin on arkipäivää.

Työelämä tuntuu tietyllä tavalla kriisiytyneen. Lamavuosina työstä tuli harvoille kuuluva oikeus. Kaikkien ulottuville työ ei ole tullut vieläkään, onhan tämänhetkisen työvoimareservin suuruudeksi arvioitu peräti 400 000 henkeä. Työväestö näyttää epäsuotuisan kehityksen seurauksena uudelleen proletarisoituneen. Kun työtä ei riitä kaikille, työssäolevat eivät juuri kysele oikeuksiensa perään.

Työssä kohdattu väkivalta on lisääntynyt. Äskettäin julkistetun tutkimuksen mukaan väkivalta on yhtä yleistä kuin työtapaturmat. Naiset tuntevat joutuvansa väkivallan kohteeksi miehiä useammin. Työelämän nykytilasta kertoo myös se, että määräaikainen ja kokematon joutuu vakinaista helpommin väkivallan kohteeksi. Riski joutua työssä väkivallan uhriksi kasvaa edelleen, kun kaupat ja ravintolat palkkaavat aukioloja pidentäessään yhä enemmän osa-aikaista työvoimaa. Määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet kasautuvat naisille, joiden asema työmarkkinoilla näyttää vastakkaisista ponnisteluista huolimatta edelleen heikentyneen. Kesäkuun alusta voimaan astuva uusi työsopimuslaki korjaa käytäntöä niin, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä vain, jos siihen on perusteltu syy.

Kun työn kysyntä ja tarjonta keikahtavat nykytilanteesta päälaelleen, syntyy uusia haasteita. Suomen väestö- ja työvoimakehityksen nykyinen ja tuleva vinouma pitää saada korjatuksi. Silloin syntyvyyden nostaminen on keskeistä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Muistuttaisin, että Suomessa syntyvyys on esimerkiksi muihin Euroopan maihin verrattuna hedelmällisessä iässä olevien naisten lukumäärään suhteutettuna varsin hyvällä mallilla. On selvää, että pienet ikäluokat eivät voi synnyttää enempää vauvoja kuin suuret ikäluokat synnyttivät. Kysymys on suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta kuin äkkiseltään uskalletaan tunnustaa, sillä kyse on paitsi vauvojen myös äitien määrästä. Parikymppisiä on Suomessa niin vähän, ettei nuorten perheiden patistelu lapsiluvun kasvattamiseen suuresti liikuta ikäpyramidia.

Uudet, työuraansa aloittelevat ikäluokat eivät pysty täyttämään läheskään kaikkia eläkkeelle lähtevien jättämiä aukkoja. Ensiksi on silti yritettävä käyttää kotimaiset työvoimareservit niin pitkälle kuin mahdollista. Suomalaisen yhteiskunnan pitäisi kuitenkin jo nyt valmistautua siihen, että tulevaisuus on varmasti monikulttuurisempi ja toivottavasti entistä suvaitsevampi. Tämä on vastaus ed. Vilkunalle, joka kuunteli huonosti aikaisempaa puheenvuoroani.

Puhemies! Nyt pitää investoida voimakkaasti työssäolevien työ- ja toimintakykyyn, jotta suuret ikäluokat eivät siirtyisi työuupumuksen ja työperäisten tai työn pahentamien sairauksien vuoksi liian varhain työelämän ulkopuolelle. (Puhemies koputtaa) Iäkkäämpien työntekijöiden syrjiminen työmarkkinoilla sekä heille kasautuva pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen kostautuvat laajasti työvoimapulan alkaessa.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa puhemies! Kommentoin lyhyesti tulevaisuusvaliokunnan toimenpide-ehdotuksia liittyen koulutukseen.

Luokkakoot on mainittu ensimmäisenä. Niiden pienentäminen on nyt mahdollista, koska opetuksen yksikköhintoja on nostettu.

Ehdotus perusopetuksen tuntijaoksi on tällä hetkellä tehty. Luokille 1—9 siinä esitetään, niin kuin valiokunnan ehdotuksessakin, äidinkielen lisäämistä, vähimmäisviikkotuntien lisäämistä 40:stä 42:een. Siellä esitetään matematiikan opetuksen lisäämistä. Teknologiakasvatusta ei tässä ehdotuksessa ole.

Kolmas asia on opettajien koulutus, josta on kannettu huolta. Sitä ollaan lisäämässä.

Neljäs asia liittyy ylioppilastutkintoon, jota ollaan uudistamassa nimenomaan reaalikokeen osalta. Tänä keväänä asiaan palataan. Näyttää siltä, että työryhmä tulee esittämään ainereaalia, mikä tarkoittaisi esimerkiksi sitä — kun valiokunta on huolissaan siitä, että opiskelijaksi pitäisi päästä mahdollisimman pian ylioppilastutkinnon jälkeen — että ainereaalia voitaisiin, jos yliopistot niin tahtovat, käyttää esimerkiksi pääsykokeena ja koulutukseen pääseminen nopeutuisi.

Tutkintojen suorittamisesta ja niiden pituudesta ollaan huolissaan. Opetusministeriön yhtenä toimena on se, että opinto-ohjauksen tehostamiseen tullaan tekemään valtakunnallinen ohjelma. Opintojen kulku on yhtenä tuloksellisuuskriteerinä silloin, kun yliopistojen määrärahoista puhutaan.

Yliopistoilta edellytämme sitä, että perustutkintojen kehittämisstrategia tehdään jokaisessa yliopistossa vuoden 2001 loppuun mennessä, ja myös opinto-ohjauksen kehittämistä.

Kuudes asia: Yliopistoille ohjataan erillisrahoitusta tietoyhteiskunnan osaamistarpeiden tyydyttämiseen kahden ohjelman kautta: Tietoteollisuusohjelman kautta ja Tietostrategiaohjelman kautta.

On ihan tuoreet tilastot elinikäisen oppimisen toteutumisesta Oecd-maissa. Tilasto näyttää siltä, että Suomi on hyvä kakkonen Ruotsin jälkeen kahdeksan eri indikaattorin mukaan.

Korkeakoulujen rahoituksesta tulevaisuusvaliokunta huolehtii aivan oikeutetusti. Tässäkin viitataan tähän Oecd:n tilastoon, jonka mukaan Suomi ei tässä pärjäisi. Nyt on käytetty, en tiedä, tietoisesti vai tiedostamatta, sitä tilastoa, jossa puhutaan oppilaskohtaisista satsauksista korkeaan koulutukseen. Siinä on tiettyjä asioita, joiden tähden Suomi ei pärjää, esimerkiksi opintolainojen osuutta ei ole tähän lukuun otettu Suomessa huomioon eikä sitä, että Suomessa kaikki opiskelijat ovat kokopäiväisiä, eli tämä Oecd:n tilasto ei ole kovin vertailukelpoinen (Puhemies koputtaa) ja siihen on pyydetty korjausta.

Muutoin korkeakoulujen rahoituksesta voin todeta, että eilen illalla eduskunta kävi hyvän keskustelun ja eduskunta käsittelee korkeakoulujen kehittämislakia.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuskartan idearakenteet ovat hyvät ja se sisältää paljon hyviä toimenpide-ehdotuksia. Erityisesti nykytilan kuvauksessa verokiilan, verotuksen rakenteen ja yrittäjyyden heikon aseman tunnustaminen heikkouksiksi ja toisaalta osaamisen ja koulutuksen merkittävyyden näkeminen vahvuutena antavat myös toivoa paremmasta. Skenaarioissa on suhteet EU:n ulkopuolisiin valtioihin rajattu koskemaan lähinnä vain Venäjää, ikään kuin muuta maailmaa ei olisi olemassakaan. Onko se kadonnut, vai odotetaanko suhteiden, myös taloudellisten suhteiden, pysyvän sellaisinaan? Toisaalta Venäjän suhteiden tarkastelu ja niiden ankkurointi EU:n sisäiseen tilaan herättää myöskin kysymyksiä.

Strategiat on tehty eri työryhmissä. Ryhmien työ on ansiokasta, mutta lopputulokseltaan jokseenkin epätasaista. Ryhmien aikaansaamia lopputuloksia ei ole yhtenäistetty. Strategiat kaipaavatkin terävöittämistä, yhdenmukaistamista ja selkeää jakoa.

Muutama kommentti eri toimenpide-ehdotuksista.

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on hyvää keskitasoa. Ehdotus ulkomaalaisten sosiaalietuuksien säilyttämisestä siirryttäessä maasta toiseen on varsin yksioikoinen ja ylimalkainen ehdotus, jonka toteuttamisen hyväksyminen edellyttää pohjaselvityksiä. Ennakkoluulottomuus on toki paikallaan, kunhan lopputulokselle on riittävän hyvät perusteet.

Myös kansaneläkkeen ja työeläkkeen maksamista työssään jatkavalle, eläkeiän saavuttaneelle työntekijälle ehdotetaan. Tämän lisäksi ehdottaisin esimerkiksi eläkekertymän korottamista entisestään sen jälkeen, kun työntekijä jatkaa työssään eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Verotuksen korjausehdotuksiin pitäisi mielestäni tehdä myöskin täsmennyksiä. Vaikka nykytilassa pienyrittäjyyden heikko asema on tunnustettu heikkoudeksi, on toimenpiteet-osassa ainoaksi konkreettiseksi parannuskeinoksi mainittu sosiaaliturvamaksuihin myönnettävät helpotukset. Tämä ehdotus toki on tärkeä, ja siitä on julkisuudessakin puhuttu jo kauan. Lisätoimenpiteitä kuitenkin kaivataan. Pienyrittäjät ovat merkittävä voimavara sekä itsensä että muiden työllistäjinä ja alueellisina toimijoina koko maassa. Siksi pidän heidän asemansa helpottamisen laajempaa tarkastelua konkreettisine toimenpide-ehdotuksineen erittäin tärkeänä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan esiin nostama keskustelu työn tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoista on tärkeä. Erityisen tärkeänä näen perhepolitiikan, koulutuksen ja aluepolitiikan haasteet. Suomalainen perhepolitiikka vaatii terävöittämistä. Vanhemmille on annettava realistinen mahdollisuus lasten kotihoitoon. Kotivanhemmalle on kerryttävä eläkettä ja lastenhoidosta on saatava palkkaa silloinkin, kun sitä tehdään omien lasten parissa. Työ- ja kotielämän yhteensovittamiseksi on löydettävä nykyistä paremmin joustavia ratkaisuja. Tämä on eduksi koko yhteiskunnalle.

Hyvä talous- ja työvoimapolitiikka takaa riittävän työvoiman. Tieto perustuu Vattin tutkimuksiin. Ulkomaalaiset ovat tervetulleita, mutta heidän on sopeuduttava kulttuuriimme ja tehtävä työtä. Kotikaupunkiini Lahteen tulee runsaasti ulkomaalaisia hyvän sosiaaliturvamme vuoksi. Näin ei pitäisi olla. Heidän pitäisi tulla ensisijaisesti työpaikkojen vuoksi.

Veropolitiikan tulee olla joustavampaa. Esimerkiksi työmatkakustannuksia tulisi edelleen kyetä vähentämään enenevässä määrin. Myös autoveroa pitäisi voida vähentää verotuksessa haja-asutusalueilla, koska siellä ei ole julkisen liikenteen palveluja.

Globalisoitumisen lisäksi myös tulevaisuuden tutkimuksen dosentti Mika Mannermaan käyttämään termiin glokalisoituminen on kiinnitettävä huomiota. Mitä enemmän maailma ja sen mahdollisuudet avautuvat, sitä tärkeämmäksi tulevat omien juurien, kulttuurin ja tapojen sisäistäminen ja ymmärtäminen. Tämä pitää osata myös hyödyntää suomalaisessa päätöksenteossa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan käsityksen mukaan Suomea voidaan tulevaisuudessa kehittää neljää tyyppiä olevien keskuksien ja niiden vaikutusalueiden verkostona. Ensimmäinen on Pääkaupunkiseudun muodostama metropoli, toiseen kuuluvat 6—7 osaamiskeskittymää, kolmannen muodostavat noin 20—30 alue- ja osaamiskeskusta sekä neljättä tyyppiä edustavat asumiselle hyvät ja edulliset olosuhteet tarjoavat maaseudun seutukunnat.

Haluaisin nimenomaan puuttua tähän neljänteen kohtaan. Kuten tässä keskusteluasiakirjassa todetaan, maatilojen ja perhemaatalouden merkitys korostuu tulevaisuudessa elintarvikkeiden saatavuuden ja laadun kannalta. Perheviljelmien merkitys maaseudun kehittäjänä ja myös aineettomien hyödykkeiden tuottajana on tärkeä. On tärkeää, että peruselintarvikkeet tuotetaan Suomessa alueellisesti lähellä kuluttajaa.

Tällä hetkellä meillä on noin 75 000 aktiivista maatilaa. Ennusteitten mukaan vuonna 2006 eli kuuden vuoden kuluttua on 45 000 tilaa. Sukupolvenvaihdoksia tapahtuu noin 400—500 vuodessa. Sopii kysyä, pystymmekö me tällä tilamäärällä tuottamaan nämä laadukkaat, puhtaat elintarvikkeet tulevaisuudessa. On todella tärkeää, että tähänkin kohtaan on kiinnitetty keskusteluasiakirjassa huomiota. On myöskin muistettava meillä koko elintarvikeketju, myöskin elintarviketyöläiset ja heidän tekemänsä arvokas työ, että nämäkin otetaan tämän keskustelun yhteydessä esille.

Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä näkökohta on tietenkin maan asuttuna pysyminen ja se, miten löytyy riittävästi työvoimaa eri puolilla maata. 90-luvulla on Pääkaupunkiseudulle muuttanut 150 000 ihmistä. Muuttomaakunnissa makaa tuottamaton miljardiomaisuus tyhjilleen jääneiden asuntojen muodossa tällä hetkellä. Esimerkiksi maaseudulla on noin 38 000 maatilaa, joiden ovet ovat tänä päivänä kiinni. Sopii kysyä, pystymmekö me pitämään näillä ihmismäärillä, mitä tällä hetkellä on jäämässä perusmaatalouteen ja yleensä haja-asutusalueille, koko maan elävänä ja asuttuna. Maaseudulla ei tänä päivänä eikä tulevaisuudessakaan pärjätä, vaikka teknologia menee eteenpäin, muuta kuin työtä tekemällä.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta tässä asiakirjassa kantaa huolta koko Suomesta, Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä ja tätä kautta suomalaisten henkisestä ja toki myös aineellisesta menestyksestä ja hyvinvoinnista. Innovatiivisuus on tämän menestyksen tukijalka kiistatta. Suomalainen innovaatiojärjestelmä kehittyy vain vahvan sosiaalisen perustan varassa. Innovaatioprosessit ovat nykyään Suomessa lähes poikkeuksetta liian hitaita. Tähän on viime vuosina kiinnitetty huomiota, ja tuloksia on jo toki saavutettu. Tulokset tuotekehityksestä eivät kuitenkaan valitettavasti riittävän nopeasti leviä ympäri maailmaa menestyvinä tuotteina ja menestyvinä palveluina. Perustaa on siis vahvistettava niin teknologiakasvatuksen avulla kuin — ja aivan ehkä erityisesti — ei-teknisten tekijöiden osalta. Tämä on tämän asiakirjan selkeä viesti.

Ministeri Filatov korosti aivan oikein sosiaalisten innovaatioiden painoarvoa. Sosiaalisissa innovaatioissa teknologia on vain yksi osatekijä. Sosiaalisessa innovaatiossa korostuu ihmisen rooli tai ehkä aivan erityisesti useiden ihmisten yhteistyön, suoranaisen yhdessä tekemisen taidon merkitys. Menestyäksemme niin yksilöinä, yrityksinä, muina organisaatioina kuin kansakuntanakin tarvitsemme tietoisesti rakennetun polun nykytilasta tavoitetilaan. Polkua koskevissa suunnitelmissa, siis koko tulevaisuuskartassa, jota varsin monipuolisesti tämä keskusteluasiakirja eri skenaarioineen valottaa, on oltava luonnollisesti useita vaihtoehtoja, sillä ulkoiset olosuhteet ja myös aikaansaannoksistamme johtuva kehitystilanne muuttuvat jatkuvasti ja usein tavalla, jota emme uskoneet todennäköisimmäksi tulevaisuudeksi. Tässä mielessä on todella tärkeää uskaltaa systemaattisesti ja määrätietoisesti arvioida tulevaa kehitystä.

Tässä mielessä myös valiokunnan asiakirja on onnistunut, ja niin kuin kahden suurimman puolueen, SDP:n ja keskustan, ryhmäpuheenvuoroissa hyvin selkeästi todettiin, valiokunta on luonut eduskunnan käyttöön uusia hyödyllisiä menetelmiä. Näitä menetelmiä on syytä edelleen syventää. Tässä mielessä on aika selkeää myös, että sillä työtavalla ja -tahdilla, joka valiokunnalla on ollut, kaikkia näitä skenaarioita ei ole kyetty yhdenmukaistamaan, mutta siellä on erittäin vahvoja ja hyviä avauksia, joita tulee myös eduskuntatason jatkotyössä edelleen viedä eteenpäin. Tässä mielessä on tärkeää, että kansanedustajat varsin syvällisesti tähän asiakirjaan paneutuvat myös jatkossa.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tärkeästä asiasta kysymys. Raporttia lukiessa vain tuli mieleen, että tämä perustuu semmoiseen jatkuvan kasvun periaatteeseen sillä tavalla, että Suomi elää porskuttaa niin kuin haluaa välittämättä toisista mitään ottaen myös parhaan työvoiman ympäriltä, mistä saa, niistäkin maista, joissa omassa maassa tarvittaisiin työvoimaa. Siinä mielessä se ei voi olla kestävän kehityksen mukaan se tie, jota kaikki maat voisivat harrastaa, mutta ilmeisesti Suomella on sellainen ajattelumalli tässä.

Tulevaisuudessahan käy kuitenkin sillä tavalla, että automaatio kehittyy yhä edelleen. Se tarkoittaa sitä, että tuotannon puolella tarvitaan vähemmän työvoimaa. Se tarkoittaa myös sitä, että jatkossa joudutaan katsomaan uudelleen, millä tavalla suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä voidaan rahoittaa ja löydetäänkö uusia mahdollisuuksia, millä tavalla automaatiota voidaan verottaa enemmän. Nimittäin ainoastaan sitä kautta, kun tehdään lisää tuotantoa ja maksetaan ihmisille palkat, sieltä maksetaan sotukulut, sieltä maksetaan verot näiden ihmisten palkkojen osalta, se on sitä voimaa, jolla sosiaaliturvamme pyörii. Jos se käy murenemaan, niin kuin todennäköisesti on käymässä, että yhä vähemmän sopii tuotantoelämään tai palvelujen myyntiin, joita myydään ulos, niin siinä joudutaan rahoituskriisiin sen suhteen, miten hoidetaan jatkossa palvelut. Sen takia tähän pitäisi valmistautua, ei puhumalla siitä, että sivukuluja pienennetään tai verotusta voidaan hirveästi alentaa, jos halutaan pitää tämän tyyppinen palvelujärjestelmä pystyssä, jotta ei mennä semmoiseen amerikkalaiseen vakuutusmallijärjestelmään, että kaikki joudutaan maksamaan itse, ja tiemaksut ja tullit ja siltamaksut tulevat siihen mukaan.

Toinen juttu, joka liittyy työkyvyn ylläpitämiseen. Kyllä tänä päivänä on näkyvissä loppuun palaminen jo hyvin nuorella iällä. Siellä on mielenterveysongelmat, sairauslomat. Sen takia tähän työelämän puolella pitäisi panostaa enemmän, ei sillä tavalla, että piiskataan ihmisiä kovempiin suorituksiin, isketään niille lisää paineita, vaan otetaan ihminen ihmisenä, sellaisena oliona, mihin se pystyy, eikä vaadita siltä ja puristeta siitä enempää. Mutta kun tiedetään, että eletään markkinatalousjärjestelmässä, ne, jotka ovat sijoittajia yrityksissä, sijoitusrahastoissa, ne ovat täysin tunnottomia, ne vaativat aina vain enemmän ja enemmän, ja jos ei jokin firma tuota sitä pottia, rahat vedetään pois ja se on kaputt. Firma nurin ja työpaikat pois. Sen takia olemme jatkuvassa oravanpyörässä, joka asettaa ihmiset yhä tiukemmalle siinä paineessa, joka on tosiasia.

Kun aika on lyhyt, totean, jotta it-ala ei ole (Puhemies koputtaa) pysyvä kasvuala. Siinä tulee vaaratekijänsä. Sen takia ei pidä hurahtaa siihen, jotta se on meidän tulevaisuutemme pelastus.

Kari  Myllyniemi  /kesk:

Herra puhemies! Asiantuntijat väittävät jälleen, että aivan muutaman vuoden kuluttua meillä tulee olemaan työvoimasta puutetta. Samalla tavalla puhuttiin jo 10—15 vuotta sitten. En uskonut sitä silloin enkä usko tällä erääkään.

Ed. Rosendahl ehdotti, että kouluikä alennettaisiin vuodella, jotta saataisiin yksi ikäluokka lisää töihin aikanaan. Minusta lapset menevät tällä erää juuri oikeaan aikaan kouluun. Annetaan lasten olla lapsia niin kauan kuin he haluavat — ei niin kauan kuin he haluavat, mutta kuitenkin nykyisellä tavalla.

Sen sijaan tulisi harkita, luovuttaisiinko yliopistojen pääsykokeista, niin kuin monissa maissa on tehty. Hyvin suuri määrä pyrkii yliopistoon kaksi kolme kertaa ja pääsee aloittamaan opiskelunsa vasta 21—22-vuotiaina. Nämä kaksi kolme vuotta saattavat kulua vallan hukkaan. Sallittakoon kaikkien aloittaa yliopisto-opiskelut, ja jos ei synny opintotuloksia yhden kahden vuoden kuluttua, niin potkittakoon sitten pois. Nykyinen käytäntö ei ole varmaankaan paras mahdollinen. Tällä tavalla saataisiin kahdesta kolmesta ikäluokasta melkein puolet työelämään mainitut kaksi kolme vuotta aikaisemmin kuin nykysysteemillä. Ilmeisesti yhteiskunnan kannalta on edullisempaa se, että työt aloitetaan aikaisemmin, kuin se, että oltaisiin työelämässä kaksi vuotta pitempään. Itsestä ei kannata paljon mainita, mutta nyt parasta aikaa on menossa 44. vuosi työelämässä; ehkä siinä olisi mallia otettavaksi monelle muullekin.

Sen sijaan, että olemme huolissamme työvoimapulasta, pitäisi meidän olla huolissamme työpaikoista. Työttömiä meillä on edelleenkin liikaa ja tulee olemaankin. Meidän tulisi lisätä huomattavasti työpaikkoja palveluelinkeinoihin. Eduskunta voisi ottaa ja näyttää esimerkkiä esimerkiksi muuttamalla meidän kahviomme, niin kuin jo aikaisemmin sanoin, kahviomme ja ruokalamme, pöytääntarjoilusysteemiksi, jolloin sinne voitaisiin luoda kaksi, kolme, neljä työpaikkaa välittömästi. Kansanedustajilla on kyllä riittävästi palkkaa, että voisimme maksaa muutaman markan enemmän aterioista, jos ne tarjoiltaisiin valkoiseen pöytään.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Puhemies! Suomessa kannetaan huolta työntekijöiden riittävyydestä siinä vaiheessa, kun niin sanotut suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tähän huoleen onkin vastattava. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan vastaus tähän oikeaan huoleen on työssäkäyntiasteen nostaminen nykyisestä 67 prosentista 80 prosenttiin. Tavoite on kunnianhimoinen, muttei mahdoton. Työllisten osuus työvoimastahan oli reilut kymmenen vuotta sitten jo noin 75 prosenttia Suomessa, mutta putosi sitten laman vuoksi viittä vuotta myöhemmin, 1994, 60 prosenttiin. Nyt siis olemme vasta 67 prosentin tasolla, mikä on suurin piirtein Oecd:n keskitasoa.

Työllisten osuuden lisääminen työvoimasta edellyttää monia toimia. Se edellyttää erittäin tasokasta koulutusta koulutuksen kaikilla tasoilla, se edellyttää hyviä palveluita lastenhoitopalveluista lähtien, ja se edellyttää tietysti aivan ensimmäisessä vaiheessa työttömyyden poistamista. Meillä on 300 000 ihmistä reservissä. Heidän osaltaankin tarvitaan monia toimia. Siellä on täsmäkoulutus tarpeen, mutta tarvitaan myös lisää valtion työvoimamäärärahoja, joita on valitettavasti vain supistettu.

Toinen suuren luokan kysymys on se, miten työssäolevat jaksavat. Tältäkin osin soivat hälytyskellot. Tilastokeskuksen vastikään julkaiseman tilaston mukaan työntekijöistä sairastaa Suomessa peräti toista miljoonaa työntekijää, erityisen paljon tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.

Työterveyslaitoksen tutkimus vuodelta 1997 puolestaan osoitti, että työuupumus on suuri ongelma suomalaisessa työelämässä. Sitä potee peräti lähes puolet työntekijöistä, vakavaa uupumusta lähes 10 prosenttia. Jo kovin nuoretkin ikäluokat työelämässä potevat työuupumusta, mutta pahimmin paha työuupumus vaivaa ikääntyneitä työntekijöitä, mikä onkin varmasti se perussyy varhaiseen eläköitymiseen, joka Suomessa on. Nyt keski-ikä eläkkeelle lähtiessä on noin 59 vuotta.

Ongelmat tiedetään ja lääkkeetkin. Henkilökuntaa on oltava riittävästi suhteessa työn määrään eli henkilökuntaa pitää lisätä. Myös vakinaistaminen vaikuttaa siihen, miten työelämä koetaan, sillä määräaikaisessa suhteessa uupumus oli selvästi pahempaa. On tietysti myös iso kysymys se, mikä on työaika. Mitä pitempi työaika, sitä uupuneempi oli porukka, näin se tutkimus osoitti. Eli pitää lyhentää työaikoja, sillä meillä tehdään jopa yli 50 tunnin viikkotyöaikaa hyvin yleisesti, noin neljännes työvoimasta. Lääkkeet tiedetään, mutta toimet ovat ne, joita nyt tarvitaan. Pitää kiinnittää huomiota myös työterveyshuollon kehittämiseen, se on ihan selvää.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn puheenvuorossani keskusteluasiakirjassa esiteltyjen tulevaisuuspolitiikan välittömien toimenpiteiden osalta kohtaan 2 "Investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen" ja erityisesti sen korkeakoulupoliittiseen osaan.

Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että korkeakoulujen perusvoimavarojen pikainen nostaminen Oecd-maiden kärkitasoa vastaavaksi on nähtävä Suomelle välttämättömänä investointina tulevaisuuteen. Korkeakouluille on varattava riittävät voimavarat korkeatasoiseen opetukseen ja tutkimukseen, asiakirjassa todetaan.

Tätä taustaa vasten on valitettavaa todeta, ettei täällä eilen lähetekeskustelussa ollut hallituksen uusi esitys korkeakoulujen kehittämislaiksi eikä siihen sisältyvä asteittainen tasokorotus niiden määrärahoihin ole alkuunkaan riittävä. Toivon, että sivistysvaliokunnalla on rohkeutta uusia alkuperäinen esityksensä määrärahojen tuntuvaksi korottamiseksi lain valiokuntakäsittelyssä, sillä maamme kansantalouden myönteinen kehitys on hyvin pitkälle riippuvainen siitä, kuinka paljon korkeimpaan opetukseen tässä maassa sijoitetaan.

Tänään julkistettu raportti kertoo teollisuuden kantavan huolta myös ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeista. On selvää, että myös tämän koulutuksen tasoa ja arvostusta sekä houkuttelevuutta on nostettava tarvittavin toimenpitein. On syytä korostaa, ettei panostaminen korkeakoululaitokseen ole ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.

Valiokunnan keskusteluasiakirjassa kiinnitetään myös aiheellisesti huomiota siihen tosiasiaan, että Suomen korkeakouluista valmistutaan ja siirrytään työelämään myöhemmin ja lähdetään eläkkeelle aikaisemmin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Puolitehoisesta opiskelusta on kustannuksia myös korkeakouluille. Tämä on pidemmän päälle kansantaloudellisesti kestämätöntä.

Nämä ongelmat ovat ratkaistavissa ainakin kahdella tavalla: opintorahan tasoa merkittävästi korottamalla tai luomalla stipendijärjestelmä, jolla opiskelijoita kannustettaisiin nykyistä nopeampaan valmistumiseen. Saman suuntaisen näkemyksen ovat esittäneet muun muassa TT:n Kari Purhonen ja äskettäin edesmennyt Vilho Hirvi, jotka katsovat Talouselämä-lehdessä 6/2001, että nopeasti opinnoissa edistyvälle voitaisiin esimerkiksi antaa osa lainaa anteeksi. He pitivät ongelmana kuitenkin sitä, etteivät opiskelijat halua juurikaan elää opintolainalla.

Valiokunta ei kuitenkaan halunnut tässä yhteydessä ottaa kantaa näihin ratkaisuvaihtoehtoihin. Sen sijaan valiokunta tunnusti erään keskeisen opintolainajärjestelmään liittyvän ongelman, joka on peräisin vuodelta 1992 ja joka on osaltaan ollut pidentämässä valmistumisaikoja. Opintotuen kokonaisuudistuksen yhteydessä suoraan maksettava opintoraha yli kaksinkertaistui. Samalla kuitenkin valtion maksama korkotuki opintolainoille poistui. Lainat tulivat markkinakoron piiriin, joka oli tuolloin laman vuoksi korkea. Opintolaina menetti uudistuksen myötä keskeisen merkityksensä opiskelijoiden toimeentulossa. Opiskelijat alkoivat vältellä velkaantumista ja käydä töissä rahoittaakseen opintonsa. Sama kehitys on jatkunut, vaikka korot ovat laskeneet merkittävästi 1990-luvun alkuvuosista: opintolainaa ei enää mielletä opintotuen osaksi.

Valiokunnan asiakirjassa todetaankin, että opintotukijärjestelmää tulee kehittää nykyistä kannustavammaksi esimerkiksi ryhtymällä jälleen maksamaan korkotukea opintolainoille ja muuttamalla säädöksiä niin, että opiskelija voi käyttää joustavasti (Puhemies koputtaa) säästyneet opintotukikuukaudet myöhemmän elämänsä aikana opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin. (Puhemies koputtaa)

On selvää, että korkoriskin poistuminen kannustaisi opiskelijoita ottamaan opintolainaa opintojensa rahoittamiseen ja nykyistä nopeampaan valmistumiseen. Tämä olisi jo suuri (Puhemies koputtaa) parannus nykyiseen tilanteeseen, mutta ei riittävä. Tämän vuoksi meidän tulisikin ennakkoluulottomasti harkita (Puhemies koputtaa) jo edellä mainitun, sellaisen stipendijärjestelmän kehittämistä, jolla kannustettaisiin (Puhemies koputtaa) niitä opiskelijoita, joilla oppiaineistaan riippuen on halua ja valmiuksia valmistua nopeasti. Järjestelmä rahoitettaisiin käyttämättä jääneistä (Puhemies koputtaa) opintorahakuukausista.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi lause: Jotta stipendijärjestelmästä ei tulisi epäoikeudenmukaista — viittaan tällä eri pituisiin valmistumisaikoihin eri aloilla — tulisi sitä kehitettäessä myös 55 tukikuukauden enimmäismäärä porrastaa eri alojen tiedossa olevien keskimääräisten valmistumisaikojen mukaiseksi. (Ed. Markkula: Se ei ollut lause, vaan virke! — Ed. Kokkonen: Nuorilla menee pitkäksi opintoaika, mutta menee myös puheet!)

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusvaliokuntaa voi ehkä hyvällä syyllä pitää eduskunnan parhaimpana vientituotteena. Maailmalla on koko ajan enenevässä määrin kiinnostusta tätä meidän erikoista valiokuntaamme kohtaan. Varmasti meille mukana oleville edustajille tulevaisuusvaliokunta on muiden valiokuntien lainsäädäntötyön ohella henkireikä. Työskentelytapoja on useita, ja nyt meillä on käsissämme yksi keskustelunavaus.

Valiokunta on kiinnittänyt tärkeää huomiota mielestäni sellaiseen isoon kokonaisuuteen kuin tiedon siirtyminen kokeneemmalta polvelta nuorille. Nykyisessä tilanteessa tiedon siirto ei vain tunnu olevan aivan kunnossa. Lama teki tehtävänsä, ja uusien työntekijöiden palkkaaminen pistettiin monissa paikoin jäihin. Näin työpaikoilla ei ole liiemmälti ollut niitä nuoria uusia, joille tietoa olisi siirretty.

Kuntien ikäpyramidit kertovat karua kieltään tästä historiasta. Tämä ei voi tietenkään olla vaikuttamatta työyhteisöjen ilmapiiriin ja jaksamiseen. Jaksamiseen liittyy väistämättä myös se, millaisessa työsuhteessa ihminen töitään tekee. Edelleenkin liian paljon työmarkkinoilla teetetään pätkätöitä, joista seuraa tekijälleen pätkäelämä, josta puuttuu mahdollisuus tulevaisuuden turvalliseen suunnitteluun. Toivottavasti uusi työsopimuslaki osaltaan parantaa tätä epäkohtaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lyhyesti kommentoida aikaisemmin käytyä keskustelua aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta. Täällä mainittiin Saksan green card -malli, joka ei ainakaan omien tietojeni mukaan ole kovin hyvin onnistunut. Saksan valitettavat rasistiset ilmiöt ovat ehkä osaltaan olleet tekemässä sitä ilmiötä, ettei sinne ehkä niin halukkaasti ollakaan tulossa töihin muista maista. Siksi meidänkään ei pidä kuvitella, että täällä noin vain yhtäkkiä olisi suuri määrä eri alojen osaajia, jos meidän oma asenteellinen ilmapiirimme jatkuu tällaisena, kuten täälläkin on tänään taas kuultu ikäviä esimerkkejä.

Täällä epäiltiin myös tällaisten houkuttelujen eettisyyttä. Se onkin ihan tärkeä näkökulma. Mutta toisaalta esimerkiksi USA:ssa ei puhuta enää pelkästään kielteisestä brain drainista eli aivovuodosta eri maista toisiin, vaan myös kierrätyksestä, ikään kuin että kehitysmaista tulevat osaajat palaavat sitten kuitenkin omaan kotimaahansa kehittämään omaa maataan, ehkä sitten kuitenkin yhtä työkokemusta rikkaampina.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ilahduttavaa todeta, että valtioneuvoston jäsenistä kaksi, ministerit Rask ja Filatov, ovat jaksaneet täällä istua näinkin pitkään.

Tässä keskustelussa on ihan ansiokkaasti nostettu esiin, että tulevaisuudessakin monet työtehtävät tullaan suorittamaan kädentaitoja ja ihmisten välistä vuorovaikutusta ja niitä taitoja hyväksi käyttäen. Tämä pitäisi ottaa huomioon jo peruskoulun ensimmäisillä luokilla, kun lapset nykyisinkin alkavat miettiä tulevaisuuden toiveammattejaan.

Tietotekniikkaa toki tarvitaan yhä useammissa ammateissa varmasti tulevaisuudessa. Sen sijaan se, että kaikki voisivat tulevaisuudessa saada leipänsä päätteen ääressä naputellen, on tietoista harhaanjohtamista. Tulevaisuudessa yhä harvalukuisempi määrä työssäkäyviä pitää huolta yhä suuremmasta määrästä vanhuksia. Ihmissuhdetaidot ja fyysisten työtehtävien suorittamisen taito tulevat vielä nousemaan arvoon arvaamattomaan. Kuluneen vuoden aikana on jo virinnytkin keskustelua siitä, että monilla aloilla ammattilaisista alkaa olla jo huutava puute, kun vanhat mestarit siirtyvät eläkkeelle. Näin on esimerkiksi metsätaloudessa ensiharvennustöiden osalta ja rakennusalalla. Tällä hetkellä on suuria vaikeuksia saada osaavia työntekijöitä.

Herra puhemies! Koulutuksen ja työllistämispolitiikan on kohdattava työvoiman tarve myös pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi väestön ikääntyminen ja sen myötä hoiva-alan ammattilaisten lisääntyvä tarve on tosiasia. Samoin elintarviketalouden tuottamaa kotimaista ravintoa tarvitaan myös tulevaisuudessa. Vasta ilmestynyt Evan koulutusjärjestelmää käsittelevä raportti "Mestareita vai maistereita" toteaa selvästi: "Käytännön taitoihin perustuvan osaamisen merkitys on päässyt yhteiskunnassamme pahasti unohtumaan ja sen myötä käytännöllisten ammattien arvostus on laskenut. Tämä johtaa laatutason romahtamiseen. Siksi kädentaitojen ja yleisöpalvelun arvostusta on nostettava."

Toivonkin, että valtioneuvosto ja eduskunta ottavat huomioon tämän Evan raportin.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit, hyvät edustajat! Haluan puhua muutaman sanan osaamisesta aluksi.

Korkeahkosta keski-iästä johtuen niin sanotun hiljaisen tiedon merkitys kokonaisosaamisessamme on vahva. Hiljainen tieto on kokemuksen ja elämisen myötä syntynyttä osaamista, sivistystä, arvoja ja intuitioita. Se antaa erittäin hyvän pohjan arvioida kaikkea sitä täsmätietoa ja informaatiota, jota meille tulvii tänä päivänä joka puolelta, sekä tunnistaa se osa tietotulvasta, jolla on merkitystä. Tätä tietämystä ei pidä heittää ennenaikaiselle eläkkeelle pelkästään nuoria ihannoivassa työelämässä. Erilaisuutta tulee hyödyntää innovativiisuuden edistäjänä ja sitä kautta suoraan kilpailukyvyn luojana. Jos työelämässä oleva joukko edustaa yhtä suurta ja monimuotoista joukkoa ja erilaisuutta kuin olemassaolevat ja potentiaaliset markkinat, kykenee se varmasti ymmärtämään uusien asiakasryhmien ongelmia ja tarpeita nopeammin kuin sellaiset yritykset ja yhteisöt, joissa on esimerkiksi iältään, sukupuoleltaan ja kulttuuriltaan homogeeninen henkilöstö.

Arvoisa puhemies! Haluan kertoa sen jutun, jonka aioin kertoa, kun puhemies viimeksi koputti kynällä ja kun heti ensimmäistä koputusta uskoin. Eli tulevaisuuden arviointi on vaikea laji. Professori Bi Puranen Silicon Valleysta on hiljakkoin muistuttanut mieliimme, että 60-luvun lopulla tiedemiehet uskoivat, että vuoteen 2000 mennessä kaupallisessa käytössä olevat lentokoneet pystyisivät nousemaan ja laskemaan pystysuoraan ja kuljettamaan 20 000 matkustajaa. Kuulitte aivan oikein: 20 000 matkustajaa.

Totean vielä pari kommenttia edellä käytettyihin puheenvuoroihin. Työvoiman tarpeen laskeminen on historian valossa aina toistaiseksi näyttänyt epäonnistuvan. Täällä on sen joku muukin todennut, enkä minäkään usko, että nykyiset laskelmat pitävät paikkaansa. Sitten totean, että minuakin on vähän häirinnyt usko teknologian kaikkivoipaisuuteen ja ylivoimaisuuteen.

Vielä työelämässä jaksamisesta, työuupumuksesta ja loppuun palamisesta haluan kertoa, että tutkimusten mukaan niitten syynä usein on tunne siitä, että ei pysy kehityksessä mukana taikka ei voi itse vaikuttaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Usein tavoitteet ovat epäselvät, ei tiedetä, mitä odotetaan ja mitä pitäisi tehdä. Epätietoisuus aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, ja tämä aiheuttaa sen uupumisen. Työhön ei yleensä Suomessa kukaan nykyään kuole. Minusta johtamiseen pitää kiinnittää huomiota, jotta me vältymme uupumiselta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on osoittanut sen, että tämän tyyppisiä hieman taustoitettuja ajankohtaiskeskusteluja on syytä käydä, koska niissä voidaan pohtia asioita vähän pidemmällä tähtäimellä eikä pelkästään ihan puhtaasti käsittelyssä olevan lainsäädännön pohjalta.

Tässä on tullut paljon tärkeitä asioita. Mielestäni ikäjohtaminen on esimerkiksi yksi asia, joka on Suomen työelämän selviä puutteita. Työministeriö teki Ikäohjelman puitteissa aika laajan selvityksen siitä, miten Suomessa ikääntyneitä ihmisiä osataan johtaa, ja tulos oli aika masentava. Vaikka meillä puheen tasolla kunnioitetaan ikääntynyttä ihmistä, meillä ei osata nähdä niitä asioita ja arvoja, jotka ikääntynyt ihminen tuo työelämään, vaan usein kunnioitetaan ikään kuin säälimisnäkökulmasta eikä siitä näkökulmasta, että osattaisiin oikeasti ymmärtää, mikä on elämänkokemuksen tuoman osaamisen vahvuus työelämässä, mikä on hiljaisen tiedon tuoma vahvuus, jota ei kirjoista voi oppia eikä koulunpenkillä, puhumattakaan, mikä on se vahvuus, kun osataan siirtää ikääntyneen ihmisen osaamista nuoremmalle sukupolvelle ja yhdistää se ehkä tuoreimpaan koulutukseen ja vähän suurempaan riskinottokykyyn.

Kun tämä keskustelu on painottunut sen vuoksi, että painopiste on ollut nimenomaan täällä teknologia-asioissa, haluaisin sellaisen asian vielä lopuksi muistuttaa, että suomalaiset yritykset ovat kyllä maailman johtavia teknologiatuotteiden ja -palvelujen valmistajia. Jos katsotaan näiden toimialojen osuutta esimerkiksi yksityisen sektorin arvonlisäyksestä, se on selkeästi korkeampi kuin Oecd-maissa keskimäärin. Meitä edellä ovat vain Korea, Ruotsi, Unkari, USA ja Iso-Britannia. Mutta sitten kun tulemme soveltamispuolen asioihin, ict-tuotteiden ja -palvelujen käyttäjänä Suomi ei enää olekaan ollenkaan kärkikastissa, vaan me tipahdamme 19. sijalle. Kun puhutaan uudesta taloudesta ja sen mahdollisuuksista luoda työtä ja taloudellista hyvinvointia tai pohjaa muulle hyvinvoinnille, pitäisi kyllä panostaa palvelupuolelle ja siihen, että it-teknologiaa käytettäisiin myös siellä, missä sitä ei perinteisesti ole totuttu käyttämään, ja sitä kautta saataisiin tehoa ja tuottavuutta lisää esimerkiksi usein hyvin matalapalkkaisille palvelualoille ja naisvaltaisiin hoivatöihin ja muihin vastaaviin.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kommentoida ed. Hemmilän toteamusta liittyen Evan raporttiin, jossa erityisesti painotetaan kädentaitojen osaamisen lisäämistä. Olen aivan samaa mieltä, että näin täytyy tehdä. Itse asiassa näin on jo tapahtumassa, koska ammatilliset koulutukset on pidennetty kolmivuotisiksi, mikä mahdollistaa sen, että niistä on mahdollista päästä jatkamaan korkeampaan koulutukseen niin halutessaan; tietysti pääsykokeista pitää selvitä, mutta ylioppilastutkintoa ei tarvitse suorittaa. Jokaiseen kolmivuotiseen koulutukseen liittyy puolen vuoden työssäoppimisjakso, jolla halutaan nimenomaan varmistaa se, että ammattilaiset osaavat toimia ammatissa myös kädentaitojen osalta hyvin.

Erityisesti haluan kiittää ed. Kokkosta hänen puheenvuorostaan liittyen hiljaiseen tietoon. Me voisimme varmasti koulutuksen puolellakin paljon ajatella sitä, millä tavalla sitä osaamista, joka vanhemmilla, opettajilla, isovanhemmilla ja muilla ihmisillä on, pystyttäisiin siirtämään nuoremmille. Siihen varmasti liittyy myös hyvin laajasti arvokeskustelu siitä, mitä arvostetaan. Jos raha ja teknologia ovat vain ne arvot, jotka ohjaavat kaikkea päätöksentekoa myös koulutuksessa, silloin ollaan mielestäni hakoteillä. Perinteisten arvojen, niiden oikeiden arvojen: kauneuden, hyvyyden ja totuuden, pitää olla mukana, ja silloin tulee mukaan myös hiljainen tieto.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos siitä, että sain käyttää viimeisen sanan.

Tulevaisuusvaliokunnan tehtävä tietenkin on tarkastella asioita vähän pitemmällä tähtäyksellä. Siitä syystä me näemme jo sellaisia asioita, jotka tällä hetkellä vaikuttavat vähän vierailta. Täällä on aika paljon puhuttu siitä, että on työttömyyttä paljon. Onko nyt todella tulossa sitten pulaa? Todellisuus on se, että pulaa tulee olemaan. Meillä on jo tällä hetkellä pulaa määrättyjen alojen osaajista ja määrättyjen palvelutehtävien tekijöistä, niin että se on jo alkusoittoa sille. Kun paljon ihmisiä lähiaikoina siirtyy eläkkeelle, pula todella tulee vastaan. Siitä syystä on hyvä ajatella jo ajoissa sitä.

Tämä asiakirja on tehty niin, että siinä on käytetty tulevaisuustutkimuksessa yleisiä menetelmiä. Sillä tavalla ehkä kansanedustajatkin oppivat ajattelemaan, miten tulevaisuudesta pitää ajatella, kun mietitään, mitkä ovat vahvuuksia, mitkä heikkouksia jnp.

Täällä on ihmetelty myöskin ulkomaalaispolitiikan osuutta. Meillä nykyinen ulkomaalaispolitiikkahan lähinnä koskee pakolaisia, mutta meillä on nyt ja on tulevaisuudessa vielä enemmän osaajia ja meillä on palvelutyöntekijöitä, joita tulee ulkomailta. Mutta vastaavasti, kun me saamme tänne osaajia Kiinasta ja Intiasta, myöhemmin he palaavat sinne ja sillä tavalla auttavat myöskin näitä kehitysmaita. Tämä on molemminpuolista hyötyä.

Sitten täällä on moitittu asiakirjaa siitä, että tässä on liian paljon teknologiaa ja teknologiauskoa. Aika vaikea Suomessa on välttää teknologiauskoa, kun meillä on 120 miljardin tuotanto muutamassa vuodessa syntynyt alueella, josta aikaisemmin ei kovin paljon ollut tietoakaan Suomessa. Tulevaisuusvaliokunta on todella tällä hetkellä huolissaan siitä, että tuo ala pystyy tulevaisuudessakin pysymään hyvänä tuottajana ja työn tarjoajana. Siitä syystä esitetään, että korkeakoululaitokselle todella laaditaan ohjelma, jossa näitä kasvualoja hoidetaan. Niillä keinoilla, mitä tähän mennessä on esitetty, se ei tule onnistumaan. Uudet työpaikathan ovat aika paljon tutkimus- ja tuotekehitystyöpaikkoja näillä huippuosaajilla, niin että niitä siitä syystä täytyy kouluttaa aika pitkälle.

Keskustelu on ollut minusta aika hyödyllistä ja täällä on tullut uusia ajatuksia vastaan. Uskon, että nämä esitykset, jotka meillä ovat olleet, ovat kuitenkin hedelmällisiä; odotin ehkä hieman enemmän esitysten käsittelyä, mutta ehkä ne ovat vähän liian hankalia, liian reippaita, niin että niistä uskaltaisi tavallinen kansanedustaja vielä sanoa kovin paljon. Ministerit tietenkin ovat kiinni niissä raameissaan. Joka tapauksessa kiitoksia siitä, että ministerit ovat olleet paikalla. Täällä oli nyt tässä viime vaiheessa lähes kolmasosa kuulijoista ministereitä, mikä on aika harvinainen tilanne eduskunnassa kuitenkin. Uskon, että tämä on ollut ihan hyödyllinen asiakirja ja siitä seuraa hyviä tuloksia.