2) Valtiontilintarkastajien kertomus 2005
Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on valtiovarainvaliokunnan
mietintö Valtiontilintarkastajien kertomuksesta vuodelta
2005. Tämä kertomus on ed. Puiston johtamien valtiontilintarkastajien
ensimmäinen täysimittainen kertomus, jossa valtiontilintarkastajat
ovat kolmen yläotsikon alla käsitelleet, kuinka
eduskunnan ohjauksella ja eduskunnan myöntämillä resursseilla
on saatu asioita aikaan ja missä ongelmia on. Nämä kolme
yläotsikkoa ovat valtionhallinto ja talouden kilpailukyky,
hyvinvoinnin edellytykset ja arjen turvallisuus ja ympäristön
suojelu.
Valtiovarainvaliokunnassa kertomusta on käsitelty itse
asiassa kaikissa valtiovarainvaliokunnan jaostoissa lukuun ottamatta
sitä, että verojaosto ei ole erikseen liittänyt
tähän kannanottoa, mutta sielläkin asia
on käyty läpi, ja sitten valiokunnan havainnot
ja kannanotot on koottu yhteen hallinto- ja tarkastusjaostossa.
Käyn läpi mietinnössä esiin
otettuja asioita siinä järjestyksessä kuin
niitä on käsitelty.
Kauppa- ja teollisuusjaostossa on otettu kantaa siihen, mitä valtiontilintarkastajat
ovat sanoneet yritysten kansainvälistymisestä ja
ulkomaisten investointien edistämisestä. Tässä todetut
seikat ovat monille varmasti hyvinkin tuttuja. Valiokunta on painottanut
sitä, että nimenomaan pienten ja aloittavien yritysten
on usein vaikea olla suomalaisten viranomaisten kansainvälistymispalveluiden
asiakkaina nykypäivän taloudessa. Yhä pienemmät
yritykset tarvitsevat kansainvälistymispalveluita ja tarvitsevat
niitä jo yritystoiminnan alkuvaiheessa, mutta ehkä tämän
yrityspalveluiden pirstaleisuudenkin vuoksi näitä palveluita
on välillä hyvin vaikea saavuttaa ja yrityksillä ei
läheskään aina ole kovinkaan kattavaa
tietoa näiden palveluiden olemuksesta.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, millä tavalla Suomen ulkomaanedustustojen verkko
palvelee yrityksiä ja niiden kansainvälistymistä.
Valiokunta toteaa, että edustustoverkkoa tulisi hyödyntää aiempaa
selkeämmin kansainvälistymisen ja viennin edistämisessä.
Valiokunta kiinnittää huomiota kansainvälistymisavustusten
määrärahojen riittävyyteen,
ja sinne myös eräissä budjettikäsittelyissä on
siirretty voimavaroja toisilta kauppa- ja teollisuusministeriön
momenteilta.
Valiokunta on tässä yhteydessä ottanut
erikseen esille Venäjän, joka on yksi Euroopan
nopeimmin kasvavista talouksista ja myös Suomen merkittävä kauppakumppani.
Todetaan, että Venäjään liittyvä osaaminen
on kuitenkin heikentynyt Suomessa ja että Suomen kilpailukyvyn
ja yritysten kasvumahdollisuuksien kannalta on tärkeää,
että Venäjä-tietoutta ja -osaamista vahvistetaan
määrätietoisesti. Tämä on
kannanotto, joka on paikallaan. Meillä usein on pidetty
yllä käsitystä Suomesta eurooppalaisena
Venäjä-osaamisen suurvaltana. Joiltain osin tämä varmasti
pitää paikkansa, mutta jos katsotaan esimerkiksi
niitä lukuja, kuinka monet koululaiset ylipäätänsä esimerkiksi
kouluaikana opiskelevat venäjää, nämä luvut
ovat vähentyneet, ja hyvät Venäjän-kaupan
osaajat ovat sellaisia, joilla on tietenkin kaupallista osaamista,
mutta usein myös kielitaito on siellä tarpeen.
Viennin edistämisen lisäksi kiinnitetään
huomiota kysymykseen kansainvälisistä investoinneista
Suomeen. Se on tietenkin aihe, josta on talouspoliittisen keskustelun
yhteydessä paljonkin tässä salissa keskusteltu.
Tässä ehkä esitetään
siihen vaan tietty kapea näkökulma, jossa kiinnitän huomiota
siihen, että Suomessa ulkomaisten investointien edistämiseen
tarkoitetut voimavarat ovat erittäin niukat moniin kilpailijamaihin
nähden ja että näitä voimavaroja
tulisi nykyistä ehkä tehokkaammin pystyä käyttämään.
Tämä on yksi näkökulma keskusteluun
investoinneista. Me usein puhumme siitä, mitkä ovat
meidän taloudellisen toimintamme indikaattoreita, veroasteesta,
hallinnon toimivuudesta, osaamisesta, mutta ehkä tällainen
enemmän sitten markkinoinnin ja mainostamisen puoleenkin
menevä toiminta tässä kohtaa on tärkeää varsinkin,
kun Suomi ei kuitenkaan ole mikään maailman kaikkein
tunnetuin maa ehkä itsessään.
Arvoisa puhemies! Nyt taisin puhua tuosta aiheesta aika pitkään.
Tämän lisäksi on käsitelty talousrikollisuutta.
Tämä on aihe, johon valiokunta on tietenkin kiinnittänyt
huomiota useissa yhteyksissä, ja myös tässä kohtaa
monet valiokunnan ottamista kannanotoista ovat sellaisia, jotka
toistuvat tässä. Peruslähtökohtana
tietenkin käsitellään harmaata taloutta
ja talousrikollisuutta asiana, joka on Suomen talouden toiminnan
kannalta merkittävä.
Talousrikollisuus esimerkiksi viime vuosina on ehkä monimutkaistunut
tai tullut vaativammaksi selvittää, ja on pidetty
tärkeänä sitä, että resursseja
näiden rikosten selvittämiseen on poliisilla,
ja sitten myöhemmin tässä mietinnössä kiinnitetään
huomiota myös siihen, että kun poliisin resursseja
selvittää talousrikoksia kasvatetaan, niin samaan
aikaan on syytä kasvattaa myös syyttäjän
resursseja. Talousrikollisuus ja harmaa talous ovat tietenkin tärkeitä kysymyksiä
myös lain
velvoitteiden mukaan toimivien yritysten kannalta, niiden kilpailukyvyn
kannalta, oikeudenmukaisen toimintaympäristön
kannalta ja tietenkin myös työntekijöiden
kannalta siitä näkökulmasta, saavatko
he itselleen kuuluvan palkan ja sitten toisaalta oikeuden esimerkiksi
työttömyysturvaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota verovalvonnan
ja poliisin yhteistyöhön. Valiokunta kiinnittää huomiota
asiaan, josta aikaisemminkin on lausuttu, eli siihen, että lainsäädäntö takaisi
mahdollisuuden massatietojen luovuttamiseen veroviranomaisen ja
poliisin välillä, jolloin poliisi voisi nykyistä paremmin
kohdistaa tutkimusresurssejaan. Sen lisäksi valiokunta
kiirehtii uudistusta, josta tässä salissa myös
on itse asiassa tänä keväänä keskusteltu,
eli sitä, että Suomessa elinkeinotoimintaa harjoittaville,
rajoitetusti verovelvollisille yrityksille tulisi velvoite rekisteröityä ennakkoperintärekisteriin.
Arvoisa puhemies! Mietinnössä on käsitelty maataloustukien
valvontaa. Tämä on myös eräänlainen
kestosuosikki valiokunnassa käsiteltävien aiheiden
joukossa. Ehkä lyhyesti perusongelma on varmasti siinä,
että samaan aikaan kun maatilojen määrä on
vähentynyt, niin valvontaan käytetyt työvuodet
ja määrärahat ovat kasvaneet. Valtiovarainvaliokunta
pitää tässä yhteydessä perusteltuna
valtiontilintarkastajien kannanottoa valvontaan käytettyjen
voimavarojen seurannan tehostamisesta ja tarkentamisesta maa- ja
metsätalousministeriössä, kauppa- ja
teollisuusministeriössä ja te-keskuksissa, jotta
olisi hyvä käsitys siitä, mitä yhteensä tähän
valvontaan satsataan. Yksityiskohtina sitten otetaan kantaa esimerkiksi
niihin kysymyksiin, millä tavalla saadaan tietoa siitä,
minkä kokoisia suomalaiset pellot ovat, koska tämä on
tietenkin näiden tukien perustana.
Valtiontilintarkastajat ja valiokunta ovat käsitelleet
työvoiman palvelukeskuksia. Näissä kannanotoissa
ehkä on se punainen lanka, että työvoiman
palvelukeskukset ovat nyt toimineet jonkun aikaa ja toimintaa on
tarkoitus tästä vielä parantaa, mutta
joitain ongelmallisia asioita on noussut esiin. Yksi niistä on
se, että kun työvoiman palvelukeskukset ovat työministeriön
johtamia, niin ehkä kaikilta osin sosiaali- ja terveydenhuollon
ja erityisesti terveydenhuollon kiinnittyminen näihin palvelukeskuksiin
ja niiden toimintaan ei ole ollut kaikilta osin ihanteellista.
Valtiontilintarkastajat ovat pitäneet huolestuttavina
niitä näkemyksiä, joiden mukaan ylipäätänsä kaupunkien
terveysvirastot eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita pitkäaikaistyöttömien
sairauksista, ja nämä työvoiman palvelukeskukset olisivat
yksi mahdollisuus, jolla pitkäaikaistyöttömien
terveydenhuoltoa voitaisiin parantaa. Tässä yhteydessä todetaan
myös se lisämääräraha,
josta eduskunta päätti viime budjettikäsittelyn
yhteydessä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja tuottamisen haasteet
ovat melko suuri kokonaisuus, jonka osalta valiokunta viittaa tässä yhteydessä ehkä
melko
luontevasti kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jonka jatkokäsittelyssä tulemme
näkemään, onko hallituksessa kykyä vastata
sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen haasteisiin. Vähän
spesifimmin valiokunta on käsitellyt kysymyksiä ennalta
ehkäisevästä toiminnasta, painottanut
sitä, että kun esimerkiksi tilaaja—tuottaja-mallin
käyttö yleistyy, niin erityistä huomiota
tulee kiinnittää siihen, sopiiko se, ja jos ei
sovi, parantaa toimintaa niin, että ennalta ehkäisevä toiminta
tulee otettua huomioon.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös kilpailuttamiseen liittyviin ongelmiin ja siihen,
että kilpailuttaminen ei välttämättä sovellu
kaikkiin palveluihin tai palvelukokonaisuuksiin esimerkiksi markkinoiden
puuttumisen tai palveluiden vaatiman erityisosaamisen vuoksi. Kiinnitetään
huomiota vielä yleishyödyllisten yhteisöjen
asemaan.
Tämän lisäksi käsiteltyjä aiheita
on opetuksellinen syrjäytyminen, jossa on useita eri aihepiirejä käsitelty,
muun muassa oppisopimuskoulutuksen merkitystä ja oppilashuoltoa.
Tieliikenteen turvallisuuskysymystä on käsitelty
ja sitä, että tällä hetkellä liikenneturvallisuuden
parantamista koskeva ohjelma ei ole riittävästi
resursoitu. Jos halutaan päästä tavoitteeseen
eli alle 250 liikennekuolemaan vuoteen 2010 mennessä, niin myös
resursseja tähän tulee lisätä.
On käsitelty paloturvallisuuskysymyksiä, jotka
ovat eräänlainen erityinen suomalainen ongelma,
koska Suomessahan tulipaloissa kuolee väestöön
nähden huomattavasti enemmän ihmisiä kuin
muissa Pohjoismaissa tai itse asiassa suuressa osassa Euroopan maita.
Valiokunta on ottanut kantaa niihin keinoihin, jotka kyllä ovat
olemassa paloturvallisuuden parantamiseksi. Lisäksi on
käsitelty ympäristölupajärjestelmää,
ja valiokunta on ottanut kantaa, että ympäristölupajärjestelmän
uudistaminen on tärkeä hanke, jossa on tärkeää pitää huolta
siitä, että jos lupamenettelyä kevennetään,
niin ympäristönsuojelun taso ei tästä laske.
Arvoisa puhemies! Mainitsinkin jo syyttäjätoimen
kehittämisen talousrikollisuuden yhteydessä, ja
sitten viimeisenä asiakokonaisuutena valiokunta on käsitellyt
vankien terveydenhuoltoa. Tämä on myös
yksi eräänlainen evergreen valiokunnan kannanotoissa.
Vankien terveydenhuollon resurssit eivät ole riittävät,
ja tästä valiokunta on maininnut varmasti lähemmäs
kymmenessä eri mietinnössä viime vuosien
aikana, sekä budjettimietinnöissä, lisäbudjettimietinnöissä että erilaisissa
kertomuksissa. Vankien terveydenhuollon pitäisi riippua
terveydentilasta eikä siitä, mikä määräraha
on satuttu laittamaan tälle momentille, mutta tämä asia
ei tällä hetkellä toteudu.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä mietintö on
erittäin merkittävä. Se on jopa niin
merkittävä, että siitä pitäisi
olla esimerkiksi Helsingin Sanomissa huomenna vähintään
viiden palstan otsikko. Sehän kertoo siitä, että harmaan
ja mustan talouden kohdalla valtion menetykset ovat 2,5 miljardin
euron sijasta 5 miljardia euroa. Se kertoo vielä hurjemman
jutun hallituksen kannalta. Se kertoo sen, että hallitus
oli aivan oikeassa. Tämän vaalikauden aikana tulee 100 000
uutta työpaikkaa. Niistä vaan kiusallisesti huomattavin
osa on mustan ja harmaan talouden piirissä, jolloinka niistä sitten
jäävät tulot saamatta valtiolle, mutta
ihmiset ovat työllistettyjä. Heistä näppärimmät
varmaan ovat hoitaneet sillä tavalla, että he
vielä jotakin toimeentulotukea tai muuta sellaista näppärästi
onnistuvat sitten hankkimaan, kun ovat rikollisille poluille lähteneet — ovat
hoitaneet tämän asian täydellisesti putkeensa.
Siis toisin sanoen on erinomaisen hieno asia, että niin
kuin jaoston puheenjohtaja juuri totesi, harmaan ja mustan talouden
asioista valtiovarainvaliokunnan talouspuolen mietinnöissä on
tullut evergreen-tavaraa. Näin juuri pitää olla.
Näin ei ole ollut pitkään. Tämä on
aivan uusi ilmiö, ja tätä ilmiötä täytyy
tervehtiä lämmöllä.
Ajatellaanpa tämän päivän
suullisen kyselytunnin niitä kysymyksiä, joissa
oli fiskaalista taustaa, niin jos nämä 5 miljardia
euroa olisivat olleet valtiovarainministeriön käytettävissä,
kysymyshän on normaaleista verotuloista, niin kaikki nuo
hankkeet ja tarpeet olisi voitu tyydyttää ja vielä olisi
jäänyt rutosti varallisuutta käytettäväksi
muihinkin tarkoituksiin.
Arvoisa puhemies! Tässä oli hyvin mielenkiintoinen
striptease-esitys eduskunnassa siirtymäaikalain yhteydessä.
Nimittäin oltiin sitten mitä mieltä tahansa
tuon siirtymäajan tarpeellisuudesta, niin yksi tulos oli
erittäin hedelmällinen, nimittäin se,
että samalla kun se kertoo, että työvoima
joka tapauksessa on liikkunut sieltä Viron suunnasta tänne
Suomeen, niin se samalla paljasti harmaan ja mustan talouden ja
järjestäytyneen talousrikollisuuden syvimpiä olemuksia. Se
paljasti sen, kuinka meillä täällä Suomessa
liiketoimintakiellossa olevat henkilöt ovat hakeutuneet
toimimaan nyt sitten Viron kautta täällä elikkä muodostavat
aivan semmoisen kiinteän bodyn tässä harmaassa
ja mustassa taloudessa. Se paljasti sen, kuinka harvinaisen täydellisesti organisoitua
on tämä kuittikauppa, josta aikaisemmin kun puhuin
täällä muutama vuosi sitten, niin siihen
lähinnä suhtauduttiin hymyillen. Tuossa äsken
kuultiin, kun ed. Taipale puhuu, niin asia on hyvä, mutta
sille hymyillään, kunnes lopulta ei enää hymyillä,
ja tässä asiassa hymy on hyytynyt todellakin.
Kuittikauppa rehottaa, ja tällä tavalla talousrikollisuus
menestyy.
Täältä mietinnöstä käy
ilmi, että talousrikostutkinta on vaikeutunut. Aivan oikein,
juuri niin on, koska sinne 80 000 henkilötyövuoden
piiriin on hakeutunut erittäin päteviä koulutettuja
ihmisiä, jotka ovat huomanneet, että tällä tavallahan ne
nettotulot ovat aika huikeita. No, mitä tästä seuraa?
Tästä seuraa aivan oikein se, mitä mietinnössä on
todettu, että toisaalta kun talousrikostutkintaan lisätään
voimavaroja, niin ehdottomasti syyttäjätoimeen
pitää vastaavasti resursseja lisätä.
Nyt pitää kehua taas pikkusen Lipposen hallitusta
ja valtiovarainministeri Sauli Niinistöä. Nimittäin
valtakunnansyyttäjä Kuusimäki oli lopettamassa,
vähentämässä syyttäjäntoimia ja
Niinistö ilmoitti, että ei tule pakettia, ja niin siitä hankkeesta
luovuttiin, luojan kiitos luovuttiin, koska ne ovat olleet todella
suureen tarpeeseen, ja tässä mietinnössä aivan
oikein osoitetaan, että näitä syyttäjänvirkoja
pitää lisää perustaa, jotta
tämä talousrikostutkinta johtaa myöskin
niihin konkreettisiin toimiin, mihinkä rikollisen toiminnan
pitää aina johtaa.
Tässä ei ole nyt mainittu sitä, että krp:ssä on tämä put-yksikkö.
Se on aikaisemmin mainittu muun muassa tuossa siirtymäaikalakimietinnössä.
Se on erittäin tärkeä yksikkö,
ja sitä pitää vahvistaa samoin kuin tämä Virke-projekti
pitää saada vakinaistettua, ja niin kuin valtiovarainministeri
itsekin on täällä todennut, niin nämä investoinnit,
jos näin voidaan sanoa, ne kannattavat ja tuottavat erittäin
hyvän tuloksen. Siis miksi ei laitettaisi harmaata ja mustaa
taloutta kuriin?
Täällä on aivan oikein mietinnön
sivulla 4 kuvattu, millä tavalla tarvitaan nämä vertailutietotarkastukset
luottolaitoksiin ja niihin ne laajimmat oikeudet, mitä tarvitaan,
koska se on yksi kaikkein tehokkaimmista konsteista toimia harmaan
ja mustan talouden kuriin saamiseksi.
Edelleen täällä puhutaan ennakkoperintärekisteristä.
Siitäkin on aikaisemmin viime aikoina mainittu. Nyt vaan
voi toivoa, että nyt mahdollisimman pikaisesti hallitus
tuo nämä täydentävät esitykset.
Kun me saimme tämän pakollisen kulkulupajärjestelmän
rakennustyömaille, niin tuorein selvitys, joka oli lehdistöönkin
luiskahtanut, osoitti, että joo, siitä huolimatta
se vene vuotaa pahemman kerran. Tässä on siis
tehostettava valvontaa, ja se merkitsee työsuojelupiireihin
eräänlaista laiskanläksyä.
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ilolla panin merkille, että tähän
kertomukseen oli otettu mukaan myös valtiovarainvaliokunnan huomio
viime vuoden puolelta harjoittelukoulujen rahoitustilanteesta. Järjestelmähän
on sellainen, että se ei tue nykyisiä harjoittelukouluja
ottamaan erityisoppilaita, koska lisärahaa siihen ei saada
samalla tavalla, mitä kunnan kouluissa. Valiokunta katsoikin
silloin viime vuoden puolella, että tämä vaatii
lisäresursointia, ja siihen myönnettiinkin täällä eduskunnassa
200 000 euroa. Tämä oli hyvä alku.
Opetusministeriö on laittanut siitä kehittämishankkeen
liikkeelle.
Nyt on kuitenkin mietittävä sitä,
että kun edellytimme hallitukselta toimenpiteitä katsoa
tätä taloudellista toimintakykyä harjoittelukouluissa, niin
vielä tähänkään päivään
mennessä en ole ministeriöstä saanut
tietoa, missä vaiheessa se selvitystyö on. Olisi
toivottavaa, että myös tämä eduskunta
saa asian jollakin tavalla käsiteltäväksi. Toivon
mukaan se tulee alkusyksystä viimeistään
tänne.
Arvoisa herra puhemies! Sitten ihan näin lopuksi: Opintojen
ohjauksesta ovat valtiontilintarkastajat todenneet, että nykyisin
yhdellä oppilaanohjaajalla voi olla jopa 1 000
opiskelijaa, ja valtiontilintarkastajien mielestä tällaisessa
tilanteessa ei toteudu oppilaan lakiin perustuva oikeus saada tarvittavaa
ohjausta. Uskon, että ensi viikolla käytävä koulutuspoliittinen
selonteko pureutuu tähänkin asiaan tarkemmin ja
myös valiokunnan kuulemisessa tämä asia
otetaan erityisen huolen alle.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun luki valtiovarainvaliokunnan mietinnön
Valtiontilintarkastajien kertomuksesta vuodelta 2005, niin tälläkin
kertaa voi todeta, että erittäin painokkaasti
on otettu moniin tärkeisiin asioihin kantaa mielestäni
aivan oikealla tavalla. Ihan lyhyesti muutamaan seikkaan, joihin
myöskin ed. Pulliainen täällä omassa
puheenvuorossaan viittasi.
Harmaa ja musta talous, niin kuin ed. Pulliainen on sen nimennyt,
on tämän kertomuksen mukaan nousemassa 5 miljardiin
euroon. Summa on käsittämätön,
ja kun pohtii sitä, mitä sen hyväksi
on tehty ministeri Rajamäen toimesta, niin nyt, kun lukee
tämän, niin nekään toimet eivät
ole riittäneet. Satsaushan tällä hetkellä on
ollut nimenomaan talousrikosyksikköön ja talousrikostutkijoihin.
Sen kautta ei kuitenkaan ole vielä läheskään
saavutettu sitä tasoa, että voitaisiin sanoa,
että suurin osa talousrikoksista saataisiin selvitettyä.
Se on valitettavaa. En sen enempää lähde
analysoimaan talousrikollisuutta, mutta sen toteaisin, että nyt
meille on muodostumassa aivan sillä tavoin kuin täällä mietinnössä todetaan
syyttäjätoimen kehittämisen osalta jo
tässä vaiheessa, vaikka tutkintaan ei saadakaan
läheskään kaikkia vakaviakaan talousrikoksia
eli talousrikosten aiheuttama vahinko kasvaa yhä edelleen
huomattavaa vauhtia, uusi pullonkaula tämänkin
mietinnön perusteella, ja se on syyttäjätoiminnan
kehittäminen. Ja niin kuin me olemme täällä tuoneet
ed. Pulliaisen kanssa esiin useammankin kerran ja yleensä aina
seuraavan vuoden talousarviota käsiteltäessä,
niin nyt täälläkin on otettu ihmisoikeussopimuksen
artikla 6 esille ja se, millä tavoin Suomen valtio on joutunut
korvauksiin. Täällä on mainittu esimerkkinä jopa
nimeltä Kenneth Lehtinen. Hänen tapauksessaan
syyteharkinta oli kestänyt jopa 2 vuotta 3 kuukautta, siis
yksinomaan syyteharkinta, kun pohditaan, kuinka kauan esitutkinta
ensiksi kesti ja kuinka pitkään kesti, ennen kuin
juttu saatiin vireille oikeudessa.
Täällä hyvin painokkaasti puhutaan
nimenomaan syyttäjien suuresta ongelmasta tällä hetkellä ja
siitä, mitä tämä ruuhkautuminen
merkitsee. Minä veikkaan näin, että seuraava
vaihe, jos ja kun syyttäjäpuolelle saadaan lisää resursseja, tulee
olemaan oikeus. Nythän vaaditaan julkisuudessa olleitten
tietojen mukaan alioikeuksilta, hovioikeuksilta ja korkeimmalta
oikeudelta säästöjä. Sehän
tarkoittaa sitä, että vaikka syyteharkinta olisi
tehty, niin kestää taas vuosi, puolitoista, ennen
kuin juttu tulee vireille alioikeudessa. Eli asianomistajan asema
myöskin on aika omituinen ja myöskin tietenkin
syylliseksi epäillyn. Eli niiden korvaustenkin, joita pitäisi
saada, saaminen viivästyy hyvin pitkälle, ennen
kuin se päätös on lainvoimainen. Tämä tulee
olemaan suuri haaste eduskunnalle. Näyttää siltä,
että hallitus ei halua esittää lisää virkoja
edes tälle puolelle, josta hallitus voisi hankkia valtiolle
niitä rahoja moninkertaisesti, mitä siihen työmäärään
sijoitetaan. Sen takia tuntuvat joskus käsittämättömiltä ne
toimet, joita hallitus on tehnyt, kun lukee tämän
mietinnön, jossa puhutaan todella 5 miljardista eurosta,
johon nämä vahingot tulevat tämän
arvion mukaan nousemaan.
Arvoisa puhemies! Maataloudesta ihan sen verran, kun tätä luki
ja kun tietää niitä ongelmia, mitä on
ollut näitten EU-tarkastusten osalta ja peltolohkojen mittaustarkkuuden
parantamisesta jne., että tämä maininta,
mikä täällä on sanottu Maanmittauslaitoksesta,
on todella tärkeä. Minun mielestäni tähän
kyllä myöskin ministeriön pitäisi
puuttua eli siihen, että ne peltolohkot olisivat niin luotettavia,
että viljelijä tietää, kun täyttää niitä hakemuslomakkeita,
paljonko se pinta-ala on. Käytännössä on
monenlaisia ongelmia tullut siitä, että siellä on
muutaman aarin heittoja ja sen jälkeen sitten suuren byrokratian jälkeen
takaisinperintä on ollut muutamia kymmeniä euroja.
Mutta aikaa kuluu ja rahaa niihinkin eli jotakin järkeistämistä myöskin
näitten EU:n edellyttämien lohkojen tarkkuudestakin
pitäisi olla.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ottaisin liikenneturvallisuudesta
tämän viimeisen kappaleen, joka mietintöön
on otettu. Tältäkin osin toivoisi juuri sillä tavoin
kuin täällä on mainittu, että jossakin
vaiheessa kannattaisi kyllä ministeriönkin tehdä konkreettinen
arvio niistä kustannuksista, joita onnettomuudet aiheuttavat
ja mitä liikenneturvallisuustyö säästäisi
valtion varoja ja myöskin niitä inhimillisiä kärsimyksiä,
joita näissä onnettomuuksissa tulee, ja myöskin
siitä, mitä auttaisi se, jos tienpitoa parannettaisiin
ja lisättäisiin resursseja sinne. Meillä on
oikeudenkäynti tällä hetkellä juuri
käynnissä Konginkankaan liikenneonnettomuuden
osalta, ja ainakin lehtitietojen mukaan ja julkisuudessa olleitten tietojen
mukaan suurin syy mitä ilmeisimmin asiaan on ollut yllättävä liukkaus.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajien kertomuksessa
kiinnitetään huomiota te-keskusten ristiriitaiseen
tilanteeseen, jossa te-keskusten eri osastot ovat eri ministeriöiden
johdettavissa ilman yhtenäistä linjaa alueelliseen
kehittämiseen. Tilintarkastajat toteavat, että te-keskusten
yrityksille tarjoamat rahoitus-, koulutus- ja neuvontapalvelut ovat
tärkeitä parannettaessa yritysten kehittymisen
ja menestymisen mahdollisuuksia. Jotta palveluiden avulla saavutettaisiin
mahdollisimman hyvä lopputulos, on niitä tarjottaessa
ja kehitettäessä oltava lähtökohtana
asiakkaiden tarpeet ja toiveet. Tarkastajien käsityksen
mukaan te-keskusten tarjoamissa koulutuspalveluissa on esiintynyt
tehottomuutta ja osin julkisuuteen nousseita vakavampiakin ongelmia.
Mielestäni ongelmallisinta te-keskusten toiminnassa
on se, että ne ovat ottaneet määräävän roolin
suhteessa yritysten kehittämiseen. Te-keskukset edellyttävät,
että yritykset sopeutuvat niiden tarjoamiin toimintamalleihin,
vaikka lähtökohtana pitäisi olla, että te-keskukset
palvelevat yritysten tarpeita. Te-keskuksilla on kaavamaisia toimintamalleja,
kuten ProStart, Kunto, Tuotto, Balanssi, DesignStart, Globaali,
eAskel, Profiitti, Monitaito, Myyntiteho, ViestinVaihto, Pikara,
VerkostoReittaus, PK-LTS ja TuoteStart. Kaikkien edellä mainittujen
kehittämisongelmien toteuttamisesta on sovittu tiettyjen
kehittämisorganisaatioiden kanssa, vaikka käytännön pitäisi
olla sellainen, että yritykset saavat vapaasti valita omat
kehittämisohjelmansa sekä kouluttajansa ja konsulttinsa.
Nyt te-keskukset pakkosyöttävät yrityksille
omia toimintamallejaan.
Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajat ovat sitä mieltä,
että maamme kilpailukyvyn kannalta on tärkeää,
että elinkeinoelämän kuljetusten käytettävissä on
tarkoituksenmukainen ja riittävän korkeatasoinen
infrastruktuuri. Suomi sijaitsee lentokuljetuksia lukuun ottamatta
2—3 päivää kauempana päämarkkinoilta
kuin sen keskieurooppalaiset kilpailijat. Tämä osaltaan
vaikuttaa siihen, että suomalaisten yritysten logistiset
kustannukset ovat korkeammat kuin kilpailijamaissa. Valtiontilintarkastajien
mielestä onkin tärkeää saada
pikaisesti määritellyksi teiden ja ratojen runkoverkot,
jotta liikenneväylien priorisointi saadaan tehdyksi. Tämä luo
edellytyksiä suunnata investointeja yhteiskuntataloudellisesti kannattavampiin
hankkeisiin.
Valtiontilintarkastajat painottavat sitä, että liikenneinfrastruktuurin
rahoitusta on leimannut lyhytjännitteisyys, kun rahoitus
on perustunut lisätalousarvioihin ja liitetty esimerkiksi
tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun tai valtion osakemyyntituloihin.
Kun lisäksi liikenne- ja viestintäministeri on
päätöksillään lisännyt
kuljetusyritysten kustannuksia, voi olla varma siitä, ettei Suomen
logistinen kilpailukyky tästä paljoakaan kehity.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö tästä Valtiontilintarkastajien
kertomuksesta, kuten täällä on kuultu,
on monessa mielessä nyt ainutlaatuinen. Se on uuden järjestelmän
ensimmäinen tuotos, ja kuten täällä ed.
Pulliainen puuttui myöskin tärkeisiin kysymyksiin,
niin tässä kertomuksessa nämäkin
tulevat selkeästi esille.
Herra puhemies! Haluaisin vaan yhteen eli lähinnä maa-
ja metsätalousministeriön pääluokkaan,
jota maatalousjaosto käsitteli, ja siellä ennen
kaikkea tähän maataloustukien valvontaan ja myöskin
määrärahojen riittävyyteen kiinnittää huomiota.
Valtiontilintarkastajat ovat arvioineet maataloustukien valvonnan
toimivuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja tukien valvontaa ja niitä voimavaroja,
mitä tähän käytetään,
ja tilintarkastajat pitävät erittäin
huolestuttavana maataloustukien valvontaan tarvittavien voimavarojen
jatkuvaa kasvua. Tiedämme, että maatilojen lukumäärä jatkuvasti
supistuu, mutta kuitenkin tämä valvontajärjestelmä sen
kuin kasvaa. Tiedämme, että tänä vuonna
on tullut voimaan tämä niin sanottu tilatukijärjestelmä,
mutta sitä on lähdetty jo soveltamaan viime vuoden
aikana. Tukien ehdoiksi tuli niin sanottuja uusia ehtoja ja säädöksiä,
jotka koskevat esimerkiksi eläinten merkitsemistä,
eläinten rekisteröintiä, ympäristön
säilyttämistä ja suojelua. Kaikkia näitä on
pitänyt valvoa jo viime vuoden aikana, ja tiedämme,
että voimavaroja on pitänyt lisätä te-keskuksissa. Meidän
asiantuntijakuulemisissamme kävi ilmi, että maa-
ja metsätalousministeriöllä ei ollut
EU-jäsenyyden alussa tietoa, millä tarkkuudella
tukijärjestelmien valvontaa tullaan arvioimaan komission
ja myöskin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen taholta.
Tarkastusten myötä valvontaa on jouduttu nyt sitten
jatkuvasti tarkentamaan. Mitä enempi on tehty tarkastuksia,
sitä enempi on näitä tarkennettu ainakin
Suomen osalta. Ja ennen kaikkea, niin kuin jo täällä totesin,
tämä maatalouspolitiikan uudistus on tuonut näitä uusia
tukiehtoja ja uusia valvottavia kohteita.
Valiokunta korostaa, että maa- ja metsätalousministeriön
tulee edistää politiikkaa, jossa Euroopan unionissa
huomioitaisiin avoimesti aiemmin havaitut rikkeet päätettäessä tulevista
tarkastusmääristä. Jotenkin tämä tuntuu
näin talonpoikaisjärjellä kummalliselta
systeemiltä, johon meidän yhteiskunnassamme ei
ole totuttu, eivätkä viljelijätkään
tähän tyytyväisiä ole. Kun kävi myöskin
ilmi asiantuntijakuulemisissa, että maa- ja metsätalousministeriöllä ei
tällä hetkellä ole käytettävissään
kattavia maataloustukien valvontaa koskevia tietoja muista EU-maista,
tuntuu jotenkin käsittämättömältä,
etteikö siellä sitten valvontaa olekaan samalla
tavalla. Suomesta on kattavat tiedot, mutta muista EU-maista näitä ei
ole olemassa. Suomen maatalouden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja
edistämiseksi tarvittavia riittävän perusteltuja
vertailuja eri maiden välillä ei voida siten edes
tehdä, verrata näitä meidän järjestelmiämme
tätä kautta. Mutta kai se sitten on näin,
että uskottava on; valtiontilintarkastajat ovat tähän
puuttuneet. Mielestäni tämä on jotenkin
käsittämätöntä ja väärin,
että yhteisessä Euroopan maatalouspolitiikassa
sitten näitä valvontasäännöksiä ei
toteuteta samalla tavalla, kuin niitä pitäisi
kaiken yhdenmukaisuuden ja -vertaisuuden nimissä toteuttaa.
Myöskin kuulemisissa kävi ilmi, että Suomi
on tiedustellut komissiolta nykyistä tiiviimmän
keskusteluyhteyden luomista jäsenmaiden välille,
mutta komissio on ilmoittanut hallintokomiteatasolla käytävän
valvontakysymysten käsittelyn riittäväksi,
ja piste. Se on riittävä, kun komissio on näin
ilmoittanut, ja tähän myöskin meidän
on sitten alistuttava.
Valiokunta on samaa mieltä valtiontilintarkastajien
kanssa siinä, että ministeriön tulee
omissa toimissaan edistää Euroopan unionissa politiikkaa,
jossa kaikkia maataloustukien käyttöä ja kansallista
valvontaa koskevia kysymyksiä käsitellään
avoimesti ja läpinäkyvästi. Alleviivaan: avoimesti
ja läpinäkyvästi. Tuntuu, että sen
avoimuuden pitää koskea vain Suomea, mutta ei
sitten ennen kaikkea Välimeren maita, kun on kysymys maataloudesta
ja maatalouden tukipolitiikasta.
Herra puhemies! Valtiontilintarkastajien mukaan maa- ja metsätalousministeriön
tulee selvittää kaikki mahdollisuudet yksinkertaistaa
monimutkaista ja byrokraattista valvonta- ja seurantajärjestelmää.
Täällä jo ed. Vistbacka otti hyvin esille
näiden peltolohkojen mittauksen, mikä tänä päivänä jotenkin
tuntuu järjettömältä, että joka
vuosi, vaikka viljelijä ilmoittaa samat peltolohkot aarin
tarkkuudella, mitä on viljelty, mikä on ollut
kesantona ja mille on tehty mitäkin, niin nämä jatkuvasti
uudelleen mitataan ja sitten on aina muutaman aarin tai kymmenyksen
eroja näissä. Ja mikä valtava byrokratia
tässäkin on, eikä se maa ole siitä muuttunut
miksikään, jos ei yhtään tilakauppaa
ole vuoden aikana tehty. Tämä tuntuu aivan käsittämättömältä.
Täällä myöskin sitten todetaan
nimenomaan tästä maanmittaustekniikasta ja näistä ongelmista,
että ne ovat aiheuttaneet todella kohtuutonta lisätyötä ja myöskin
jopa niin, että viljelijöiden kohdalla ovat tukimaksut
viivästyneet näiden epätarkkojen peltolohkojen
tietojen puuttuessa. Tämähän ei voi olla
oikein.
Herra puhemies! Haluan todeta, kun täällä ed. Laxell
aika kovasti kritisoi te-keskusjärjestelmää ja
ymmärsin, että se kohdistuu hyvin vahvasti ennen
kaikkea yritysosastoihin siellä ja siihen byrokratiaan,
niin varmasti sitä on, mutta kyllä minä näkisin
kuitenkin niin, että te-keskusjärjestelmä on
kokonaisuudessaan — vaikka on varmasti suuria maakunnallisia
eroja — toiminut erittäin hyvin ja luonut uutta,
myöskin tukenut yritystoimintaa ainakin tämmöisillä pienyritysvaltaisilla
alueilla kuin Etelä-Pohjanmaalla, että ei ole
kyllä kovin paljon ongelmia. Totta kai moitteen sijaakin
löytyy, mutta parannus entiseen on ollut merkittävä.
Totta kai pitää ottaa tämä byrokratia
pois myöskin sieltä osastoilta, niin yritysosastolta,
työvoimaosastolta kuin sitten erityisesti tältä maatalousosastolta.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia valtiovarainvaliokunnalle asiallisesta
mietinnöstä ja perehtymisestä Valtiontilintarkastajien
kertomukseen 2005. Olen yksi näistä viidestä valtiontilintarkastajasta,
ja tämän ohjesääntömme,
tai oikea nimi on Valtiontilintarkastajien johtosääntö,
mukaanhan valtiontilintarkastajat valvovat valtiontalouden hoidon laillisuutta
ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista.
Ohjeen mukaan valvonnassa tulee keskittyä pääasiassa
valtiontalouden yleiseen tilaan ja hoitoon sekä sellaisiin kysymyksiin,
joiden saattaminen eduskunnan tietoon on perusteltua.
Lähestyimme valtiontalouden tarkastamista teemoittain
eli valitsimme viisi teemaa. Ennen kuin teemat määriteltiin,
niin haluttiin tavallaan luoda sellainen visio, jota tämä tarkastustoiminta tukisi,
eli määrittelimme visioksi Suomen menestymisen
kansainvälisessä kilpailussa hyvinvoinnin edellytyksiä vahvistaen
ja siltä pohjalta loimme nämä viisi teemaa:
talous, hyvinvointi, arjen turvallisuus, ympäristö ja
muut. Pääasiassa useimmat tarkastusaiheet keskittyivät
talousteeman alle nimenomaan, koska taustalla oli visio suomalaisesta
hyvinvointiyhteiskunnasta ja elinkeinoelämän kilpailukyvystä tulevaisuudessa.
Mutta muutamasta asiasta tarkemmin.
Ensinnäkin tämän talousteeman allahan
oli yritysten kansainvälistymisen ja ulkomaisten investointien
edistäminen. Valtiontilintarkastajina selvitimme, miten
julkisen hallinnon toimenpiteillä voidaan edistää suomalaisten
yritysten kansainvälistymistä sekä vientiä sekä miten
ulkomaisten investointien saantia Suomeen voidaan parantaa. Todettiin,
että tällä hetkellä palvelut
eivät käytännössä toimi
riittävän tehokkaasti, vaan ne ovat hajanaisia
eivätkä vastaa yritysten tarpeisiin ja erityisesti,
koska on yhä enemmän vientiyrityksiksi tullut
pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja tällaisilla
palveluilla olisi niille erityisen merkittävä rooli.
Tilintarkastajina korostettiin ulkomaisten investointien lisäämiseksi
toimintaympäristön houkuttelevuutta sekä investointien
esteiden poistamista. Oli hyvä huomata, että niin
tähän kuin useimpiin muihinkin valtiontilintarkastajien
kannanottoihin valiokunta oli yhtynyt ja kehottaa jatkotoimenpiteisiin.
Toisena asiana, mistä muutama sana, on — tämä voisi
tavallaan kuulua talousteemaankin — maataloustukien valvonta
ja määrärahojen käyttö.
Tähän samaan ed. Vihriälä perusteellisesti vastasikin
jo ja arvioi sitä. Valtiontilintarkastajina arvioimme maataloustukien
valvonnan toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja tukien valvontaan
käytettyjä voimavaroja. Pidimme todella erittäin
huolestuttavana, että valvontaan tarvittavat voimavarat
jatkuvasti vaan kasvavat, ja emme voineet pitää sitä millään
tavalla perusteltuna, kun samaan aikaan maatilojen määrä vähentyy.
Kyllä valvontaan osoitettavat voimavarat pitää suhteuttaa
harjoitetun elinkeinon laajuuteen ja maataloustukien käytössä tapahtuneisiin rikkeisiin.
Niinpä katsottiin, että maa- ja metsätalousministeriön
tulee ehdottomasti selvittää kaikki mahdollisuudet
yksinkertaistaa tätä monimutkaista ja byrokraattista
valvonta- ja seurantajärjestelmää ja
selvittää myös, voitaisiinko Maanmittauslaitoksen
asiantuntemusta hyödyntää peltolohkojen
mittaustarkkuuden parantamisessa ja taata tulevina vuosina se, että pinta-alatiedot
eivät muutu käytettävän karttamateriaalin
seurauksena. Mittaustekniikasta johtuneet pinta-alatietojen muutokset
ovat aiheuttaneet viljelijöille kohtuutonta lisätyötä ja
tukimaksujen viivästymistä. Oli edelleen mielenkiintoista
ja hyvä todeta, että valiokunta on todennut nämä päätelmät
omassa kuulemisessaan ja arvioinnissaan sekä keskustelussaan
täysin oikeiksi.
Täällä ed. Karvonen jo hyvinvointi-teeman alla
olevaa opetuksellista syrjäytymistä käsitteli. Täällä oli
erityisesti erityisopetus, opintojen ohjaus ja peruskoulusta ammatilliseen
opetukseen siirtymävaihe erityisen tarkastelun kohteena,
ja siellä todettiin ongelmakohtia.
Tieliikenne nousee täällä eduskunnassa jatkuvasti
esille. Tätä käsiteltiin arjen turvallisuus -teeman alla,
ja tarkempana aiheena oli nimenomaan tieliikenteen turvallisuus.
Valtiontilintarkastajien mielestä turvallisen ja hyväkuntoisen tieverkon
aikaansaamiseksi on oltava riittävästi määrärahoja,
ja kun on arvioitu liikenneturvallisuuden kehittymistä,
niin lähellekään ne tavoitteet eivät
ole toteutuneet. Valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman
mukaan tavoitteena oli päästä alle 250
liikennekuolemaan jo vuoteen 2005 mennessä. Kuitenkin vuosittain kuolee
tieliikenteessä noin 400 ihmistä. Ehkä tähän
ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Niinpä tilintarkastajina
katsoimme, että liikenneonnettomuuksien kokonaiskustannuksista
tulisi hankkia aiempaa kattavammat tiedot ja että liikenneturvallisuuden
tasoa pitäisi arvioida myös muilla mittareilla
kuin liikenteessä kuolleiden määrällä. Mutta
pääasia on siinä, miksi tieliikenneturvallisuustavoitteet
eivät toteudu, se että kun tieliikenne kasvaa,
samanaikaisesti perustienpidon rahoitustaso alenee. Se on aivan
kohtuutonta. Pääteiden turvallisuuden parantaminen
on myös edennyt hitaasti, eikä ministerityöryhmän
ehdottamia väyläinvestointeja ole voitu toteuttaa
työryhmän ehdottamassa aikataulussa.
Sitten viimeisenä asiana käsittelen tätä ympäristöteemaa
ja siinä tarkemmin ympäristölupajärjestelmän
toimivuutta. Kiinnitimme huomiota ympäristölupajärjestelmän
epäkohtiin ja pidimme nykyistä ympäristölupajärjestelmää raskaana ja
kalliina ohjauskeinona. Lupamenettely toimii hitaasti, mikä heikentää yritysten
kilpailukykyä vaikeuttamalla liiketoiminnan suunnittelua
ja investointipäätösten täytäntöönpanoa.
Valtiontilintarkastajien mielestä lupien sekä niitä koskevien valitusten
käsittelyaikaa on lyhennettävä merkittävästi
ja järjestelmää on kaiken kaikkiaan kehitettävä.
Tässäkin oli hyvä havaita, että valiokunta
on vahvasti yhtynyt valtiontilintarkastajien havaintoihin.
Valiokunta päätösehdotuksessaan ehdottaa, että eduskunta
päättää lähettää tämän
mietinnön hallitukselle niihin toimenpiteisiin ryhtymistä varten,
joihin tehdyt muistutukset ja ehdotukset antavat aihetta, sekä kehottaa
hallitusta sisällyttämään vuodelta
2005 annettavaan hallituksen tilinpäätöskertomukseen
kertomuksen näistä toimenpiteistä. Ehkä tässä kohdassa
olisi valiokunta voinut ehdottaa, että eduskunta lähettäisi
koko Valtiontilintarkastajien kertomuksen 2005 hallitukselle, mutta
ehkä tämä muotoilu kuitenkin riittää.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota Valtiontilintarkastajien
kertomuksen kahteen kohtaan, liikenneinvestointeihin ja ympäristölupajärjestelmään
sekä koko ympäristöhallinnon toimintaan.
Liikenteeseen liittyviä ratkaisuja on kertomuksessa
selostettu hyvin seikkaperäisesti. Erityisesti huomiotani
kiinnitti päätöksenteko tiehankkeista,
jotka ministerityöryhmä oli asettanut tiettyyn
järjestykseen, mutta joiden osalta silloinen valtiovarainministeri
teki uuden ehdotuksen. Siitähän me olemme tässä salissa
keskustelleet hyvin paljon ja siinä mielessä myönteisesti, että tämä ei
enää tulevaisuudessa toistuisi. Liikenneministeri
käveltiin yli viime vuonna ja näin jälleen
kerran esimerkiksi Valtatie 4:n ratkaisu siirtyi.
Parhaillaan on vireillä Valtatie 4:llä Konginkankaalla
tapahtuneen onnettomuuden oikeuskäsittely. Ottamatta kantaa
luonnollisestikaan syyllisyyteen tai syyttömyyteen aivan
selvä tosiasia on se, että jos tie olisi ollut
luokaltaan sekä tasoltaan liikennemuotojen ja liikennemäärien
vaatimaa tasoa, onnettomuus ei olisi ollut niin kohtalokas kuin
se oli. Tämä meidän on syytä kyllä muistaa.
Valtiontilintarkastajat ovat aivan oikein ottaneet kantaa siihen,
että investointien ohjelmoinnin tulee olla pitkäjänteistä ja
myös päätöksenteon tältä osaltaan
pitkäjänteisempää kuin on tähän
saakka ollut.
Tämän päivän yleinen kanta
näyttää onneksi olevan se, että Valtatie
4:n toteuttaminen käynnistyy viimeistään
ensi vuonna. Tätä luonnollisesti me kaikki toivomme.
Viime vuoden venkoilu ei saa enää tältä osalta
ja toivottavasti ei myöskään muiden hankkeiden
osalta tapahtua. Näin ymmärsin myöskin
valtiontilintarkastajien ajattelevan.
Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajat ja valtiovarainvaliokunta
kiinnittävät huomiota ympäristölupajärjestelmän
toimivuuteen ja toimimattomuuteen. On luonnollista, että uusissa järjestelmissä on
niin sanottuja lastentauteja. On tullut hyvin paljon uusia suuria
lakeja, mutta ympäristöhallinnossa niitä on
minun mielestäni luvattoman paljon. Käytännön
elävässä elämässä ne
ovat hyvin monimutkaisia, aikaa vieviä, byrokraattisia,
ja liekö ollut niin, että lakeja valmistelevissa
ryhmissä ei ole ollut riittävän paljon
käytännön asiantuntijoita.
Sen vuoksi olisi hyvin tärkeää, että eduskunnalle
annettaisiin koko ympäristöhallinnon toimivuudesta
selonteko vielä tämän vuoden aikana, mikä tarkoittaa
sitä, että tuossa selonteossa käsiteltäisiin
ympäristöministeriöön, ympäristökeskuksiin,
lupajärjestelmään ja kaikkeen ympäristöhallintoon
kuuluvaa toimintaa ja meille esitettäisiin seikkaperäinen
selvitys, miltä osaltaan järjestelmä toimii
hyvin ja miltä osalta on puutteita, kun niitä puutteita
on huomattavasti, ja mitä hallitus aikoo tehdä näiden
puutteiden korjaamiseksi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajat ed. Puiston
johdolla ja valtiovarainvaliokunta oman puheenjohtajansa johdolla
ovat tehneet hyvää työtä ja
ovat todella, tietysti ihan aluksi on todettava, kiinnittäneet huomiota
hyvin tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi talousrikollisuuteen
ja myös sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja tuottamisen
haasteisiin.
Puhemies! Tämä sosiaali- ja terveyspalvelujen
rahoitus on todellakin otsikkona aivan oikea, mutta voi sanoa, että sen
puuttumisen haasteet on se ongelma. Kunta-, potilas-, asiakastasolla
se tulee vastaan joka päivä ja on aina yhtä varmaa kuin
nouseva aamu. Tämä tilintarkastajien huoli on
myös sillä tavalla ehkä ymmärrettävä,
että he tarkastelevat myös sitä, miten
yleensäkin resurssit vastaavat todellakin vaatimuksia.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on kyllä hyvin
otettu esiin ne ongelmat, jotka liittyvät rahoitukseen. Ne
asiat jäävät tietysti, kun kysymyksessä on valtiovarainvaliokunta,
pinnallisiksi, ja toivoa sopii, että kun tämä asiakirja
menee hallitukseen, niin hallitus ottaisi tästä edes
jotakin onkeensa. Mitään hokkuspokkustemppua ei
todellakaan palveluiden parantamiseen ole, vaan kysymyksessä on
ennen muuta rahoituksen turvaaminen.
Tähän tilaaja—tuottaja-malliin viitataan
myös mietinnössä ja siihen ainakin lievästi
suunnataan myös kritiikkiä. Täällä puhutaan
edelleenkin palvelujen tuottamiseen tarvittavasta vahvasta julkisesta
sektorista. Mainitaan myös niin sanotut muut toimijat.
Näitä muita toimijoita löytyy kyllä vaikkapa
Lontoon ja Tukholman pörssistä, mutta todellakin
vahva julkinen sektori on tämän talon käsissä.
Mutta on aivan hyvä asia, että valtiovarainvaliokunta
on tälläkin tarkkuudella ottanut tämän
asian esille ja yhtyy tilintarkastajien huoleen.
Edelleen voimme pitää hyvänä,
että yleensä ympäristöasioita
on käsitelty, tosin varsin kapeasti. Tässä olisi
tietysti syytä toivoa, että valtiontilintarkastajat
voisivat muuten tulevaisuudessa tarkastella yleensäkin
ympäristönsuojelun resurssien riittävyyttä niihin
haasteisiin nähden, mitä ympäristönsuojelu,
otetaan nyt vaikka Itämeren alusturvallisuus, asettaa.
Ympäristölupahallinnon kehittämisestä on
siis tämä huoli ja todetaan, että ympäristölupahallinnon
kehittämisen hanketta varten on perustettu myöskin
oma toimikunta, jonka toimikausi jatkuu joulukuun loppuun 2007.
Mutta tässäkin on kysymys kyllä aika
tavalla resursseista, niin kuin valiokunnan mietinnöstä voi
lukea, ja mielestäni tärkeä asia, joka
on mainittu myös mietinnössä selkeästi,
on se, että hallinnon keventäminen ei saa heikentää ympäristönsuojelun
tasoa. Nämä resurssit ja niiden riittävyyden
tarpeellisuus mainitaan, ja sitä haluan tässä kohtaa
erityisesti painottaa.
Lopuksi, puhemies, haluaisin kyllä todeta sen, että ympäristöhallinto
Suomessa toimii yleisesti ottaen hyvin. Vastuualue on laaja. Paineet
kapeiden ja liian ahtaiden menokehysten puitteissa ja niiden kautta
ovat suuret. Haasteet kasvavat. Siellä erittäin
hyvin koulutettu, motivoitu henkilökunta — työntekijät,
virkamiehet — tekee tärkeää työtään.
On tietysti asioita, joita sopii kehittää, niin
kuin ympäristölupajärjestelmä,
mutta siinäkin viittaan, niin kuin valiokuntakin, näiden resurssien
perään.
Näin ollen tässä mietinnössä on
varmasti keskeisimpiä asioita tuotu esiin, mutta uskon,
että tulevaisuudessa yhä enemmän joudutaan
varmasti kiinnittämään huomiota itse
resurssikysymyksiin ja niiden tarpeeseen.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajat ja edelleen valtiovarainvaliokunta
ovat puuttuneet moniin merkittäviin kansalaisia ja yhteiskuntaa
koskettaviin epäkohtiin. Tässä lyhyessä puheenvuorossani
puutun vain kolmeen seikkaan.
Tässä mietinnössä on nostettu
esiin muun muassa harmaan talouden lisääntyneet
ja yhä enemmän järjestäytyneen
talousrikollisuuden vaikutukset ja lisäresurssien tarve.
Vahingot arvioidaan vuositasolla jo viideksi miljardiksi euroksi, ja
tämä tarve lisäresursseihin on todellinen,
niin kuin täällä monessa puheenvuorossa
on todettu.
Kertomuksessa on puututtu perustellusti ja perusteellisestikin
myös maataloustukien valvontaan ja valvontaresurssien jatkuvaan
kasvutarpeeseen. Tämä lisääntynyt
valvonnan tarve heijastuu myös valvottaville tiloille,
sillä jatkuvasti muuttuvat tukiehdot teettävät
yhä enemmän työtä myös
maatiloilla. Tukien merkitys on viljelijöiden tulojen kannalta
merkittävä, mutta nyt kun on seurannut esimerkiksi
ympäristötukiehtojen sekä uuteen tilatukeen
liittyvien täydentävien ehtojen valmistelua, alkaa
huolestuttaa myös asia sikäli, ollaanko suomalaisille
ja suomalaiselle maataloudelle luomassa maataloutemme kilpailukykyä rasittavaa
ja muita EU-maita raskaampaa tukiehtojen järjestelmää.
Niin kuin tuossa mietinnössä on todettu, niin
vertailumahdollisuutta meillä ei ole, koska näitä tietoja
ei ole käytettävissä, mutta jatkuvasti
tulee tiloilta viestejä, joissa nämä muuttuvat
tukiehdot koetaan todella raskaiksi. Muun muassa nämä valmisteilla
olevat ympäristötukiehdot tuntuvat aiheuttavan
todella suuria ongelmia meidän maataloudellemme.
Valtiontilintarkastajat ja valtiovarainvaliokunta ovat puuttuneet
liikenneturvallisuuskysymykseen, joka on todella tärkeä kysymys.
Ylipäätään liikenneväylät
ja teiden ja liikenneväylien kunnossapito on täällä eduskunnassakin
puhuttanut paljon. Liikenneturvallisuuden kannalta tämä on
merkittävä kysymys, sillä 400 kuolemantapausta
vuodessa on kyllä semmoinen määrä,
johonka on pakko tavalla taikka toisella koettaa tehokkaammin puuttua.
Mietinnössä on todettu tieliikenteen kasvu ja
toisaalta perustienpidon rahoitustason jatkuva aleneminen, joka
ei todellakaan vastaa nykyliikenteen tarpeita.
Pidän myös merkittävänä,
että tilintarkastajat ja valiokunta ovat puuttuneet kevyen
liikenteen väyliin ja todenneet, että niitä ei
rakenneta riittävästi. Tämä on
asia, joka maakunnassa nousee jatkuvasti esille. Viimeksi tällä viikolla
olin tiepiiriin yhteydessä, ja totesimme, että kerta
kaikkiaan varoja uusien kevyen liikenteen väylien rakentamiseen
muuta kuin aivan pääliikenneväylien tuntumaan
ei ole. Kuitenkin näitten väylien tarve on kasvanut.
Kansalaiset haluavat liikkua polkupyörillä ja
rullaluistimilla ja ulkoilla, mikä on sinänsä hyvä asia,
mutta tosiaan kevyen liikenteen väylien rakentaminen ei
vastaa tätä kasvanutta tarvetta. Tämä on
myös liikenteen käyttäjien turvallisuuden
kannalta todella merkittävä kysymys.
Myös on puututtu keskikaiteisiin ja tasoristeysten
poistamiseen. Nämä ovat asioita, joilla voidaan
merkittävästi liikenneturvallisuutta parantaa.
Elikkä varmaan jatkossa on paikallaan liikenteen turvallisuuteen
ja väylien kunnossapitoon kiinnittää lisääntyvää huomiota.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on
kiinnitetty aivan oikein ja täsmällisesti huomiota
moniin asioihin, joita eri edustajat ovat nyt sitten tuoneet tässä keskustelussa
esille. Muun muassa edustajat Vihriälä ja Pentti
aivan edellä käyttivät puheenvuoroja,
joihin haluan yhtyä.
Kiinnitän itse huomiota maan vankilatilanteeseen. Meillä on
aivan ilmiselvä vankeinhoidon uusien tilojen tarve. Tässäkin
yhteydessä muistutan, että me olemme käyttäneet
noin 4 miljoonaa silloista markkaa Haapamäen vankilan suunnitteluun,
mutta vielä tuota uutta vankeinhoitolaitosta ei ole saatu
aikaiseksi. Toivon, että tähän kysymykseen
tarkoituksenmukaisesta vankeinhoidosta kiinnitetään
huomiota.
Edelleen näen, että tieliikenneverkko on tärkeä kysymys,
myös rautatieverkko. Meidän on muistettava, että myös
niin sanotut vähäliikenteiset radat ovat meidän
yhteistä omaisuuttamme ja on pidettävä huoli,
että nekin saadaan säilymään. Niissäkin
on aikanaan tehdyistä mittavista investoinneista kyse.
Keskustelu päättyy.