Kaarina   Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta sai viime syksynä käsiteltäväkseen terveystietoa omana oppiaineena koskevan hallituksen esityksen. Hallituksen tarkoituksena oli, että laki olisi voinut tulla voimaan jo viime vuonna. Pian käsittelyn aloittamisen jälkeen valiokunta kuitenkin totesi, että asiassa täytyy käydä melko laaja asiantuntijakierros johtuen eri asiantuntijatahojen vastakkaisista mielipiteistä erillisen terveystiedon oppitunnin tarpeellisuudesta. Valiokunnassa kritisoitiin myös lain tuomista eduskuntaan irrallisena muusta tuntijaosta. Eräät valiokunnan jäsenet olisivat halunneet lykätä käsittelyä, jotta oltaisiin selvillä kokonaisuudesta. Tästä syystä mietinnön valmistuminen lykkäytyi.

Varsinaiseen asiasisältöön: Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa todettuun siitä, että terveystieto ja terveyskasvatus, turvallisuustaidot ja valmiudet sekä yleiset yhteiskunnassa toimimisen ja elämänhallinnan kannalta tärkeät tiedot ja taidot ovat jääneet perusopetuksessa liian vähälle huomiolle. Uusin tietämys, joka on lasten ja nuorten terveyden tilanteesta saatu, on ollut lähtökohtana terveystiedon saattamiseksi omaksi oppiaineekseen. Kouluterveystutkimuksen mukaan oppilaiden erilainen oireilu on lisääntynyt. Selitykseksi tutkimuksessa ovat nousseet niin kotiin, vapaa-aikaan kuin koulutyöhönkin liittyvät tekijät. Yhtenä koulutyöhön liittyvänä syynä tutkimuksessa todetaan, että nuori ei saa koulussa tietoja ja taitoja, miten itseään tulisi huoltaa.

Valiokunta pitää merkittävinä terveystiedon opetuksen tavoitteita. Tarkoituksena on, että oppilaat oppivat terveystietoja ja -taitoja sekä terveyttä edistäviä asenteita ja saavat nykyistä parempia valmiuksia pohtia terveyteen liittyviä arvoja. Opetuksessa on tärkeää tukea myös ihmisyyteen kasvua sekä edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja hyvinvointia. Varsinaisen terveystiedon ja terveyden edistämisen lisäksi ovat tärkeitä osa-alueita sosiaalisten taitojen ja yleisten elämänhallintataitojen kehittäminen, perhe- ja kuluttajakasvatus sekä turvallisuustaitojen ja -valmiuksien saavuttaminen.

Valiokunta korostaa koko kouluympäristön, myös kodin ja koulun muun henkilökunnan vastuuta. Terve koulu syntyy siitä, että koko yhteisö on lapsen kasvatuksen ja koulutuksen tukena. Terveystiedon opetus ja koulun terveyskasvatus ovat parhaimmillaan koulun koko henkilökunnan yhteinen asia. Koulun terveydenhoitohenkilökunta on tässä arvokas voimavara.

Sivistysvaliokunta korostaa sitä, että terveystiedon kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta kaikkia koulun psykososiaalisia ongelmia ei voida katsoa ratkaistuiksi tällä lainmuutoksella. Tietotulva ja elämän pirstoutuminen ovat viime vuosina lisääntyneet. Ahdistuneisuus ja avuttomuus ovat lisääntyneet monen lapsen ja nuoren ja myös opettajan kohdalla. Näiden ongelmien ratkaisemiseen ei riitä pelkästään terveystiedon opetuksen lisääminen ja sen opetusmenetelmien kehittäminen.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut selkeästi esille, että terveyteen liittyvien tietojen ja taitojen opetuksen tulisi painottua vuosiluokille 1—6. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä selvittää mahdollisuudet tämän toteuttamiseksi. Asia liittyy kuitenkin koko perusopetuksen tuntimäärien kokonaisuuteen ja koulupäivän pituuteen, joten ei ole tarkoituksen-mukaista tehdä muutoksia yksittäisen aineen käsittelyn yhteydessä.

Hallituksen esityksen mukaan vuosiluokilla 1—6 ainakin osa terveystiedon opetuksesta voitaisiin antaa osana eri aineiden opetusta eikä terveystiedolle tältä osin välttämättä osoitettaisi omia tunteja. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että vuosiluokilla 1—6 terveystiedon opetus on integroitua.

Sivistysvaliokunta on keskustellut paljon myös siitä, ketkä ovat kelpoisia opettamaan terveystietoa. Tämä oli sangen ongelmallinen asia. Asiasta säädetään asetuksella. Valiokunnalla on ollut asetusluonnos käytettävissään. Yksityiskohdat tästä asiasta sisältyvät mietintöön.

Valiokunta on hyväksynyt hallituksen esityksen periaatteet kelpoisuuksista mutta samalla todennut, että esimerkiksi biologian, kotitalouden, liikunnan tai yhteiskuntaopin aineenopettajilla on jo sellaisia terveystiedon opetukseen tarvittavia opinnäytteitä ja valmiuksia, että heidän aikaisempien opintojensa hyväksilukeminen melko laajastikin on perusteltua.

Uudistus vaatii melkoisessa määrin täydennys- ja lisäkoulutusta. Valiokunta on huolestunut täydennys- ja lisäkoulutuksen rahoituksesta yleisesti. Esiopetuksen ja terveystiedon vaatimat mittavat opettajankoulutustarpeet eivät saa viedä voimavaroja muulta opettajien täydennys- ja lisäkoulutukselta.

Yksityiskohtien osalta mainittakoon vielä, että valiokunta ehdottaa lakiehdotusten voimaantulosäännöksen vuosiluvun muutettavaksi vuodesta 2000 vuoteen 2001.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, joista toisessa on lausuma täydennyskoulutuksen rahoituksesta ja toinen käsittelee opettajien kelpoisuutta.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Terveystiedon asemaa on korostettu viime aikoina ylettömän runsaasti. Hyvä niin, sillä vain ylikaato voi tuottaa jonkinlaisen tuloksen. Mutta onkohan terveystiedon viemisessä oppiaineeksi käymässä niin? Tavoitteiden asettelu tämän aineen kohdalla on ollut niin ylevää, että säälin opettajakuntaa, joka joutuu tavoitteiden asetannan kohteeksi ja lopulta niiden toteuttajaksi.

Kaikki yhteiskunnassa vallitsevat ongelmat otaksutaan nyt ratkaistavan terveystiedon saamisella oppiaineiden joukkoon ja ennen kaikkea peruskoulun tuntijakouudistuksen ulkopuolisena aineena. Se tuntuu ihmeelliseltä. Onhan eduskunta toki pitänyt kyseessä olevaa oppiainetta tärkeänä, muttei toivonut nostettavan sitä kaikkien aineiden yläpuolelle. Missä ovat nyt lasten ja nuorten liikkumattomuudesta huolestuneet tahot, entä yhteiskunnallisesti suuntautuneet ja teknologiaa havittelevat?

Mielestäni kouluterveydenhuoltoa tehostamalla ennen kaikkea sen henkilöstömäärää lisäämällä sekä integroidulla opetussisältöjen päivittämisellä olisi päästy tavoitteissa pidemmälle kuin pelkällä oppiaineen ylikorostetulla asemoinnilla.

Hallituksen esityksessä on todettu, että terveystiedon saamisella oppiaineeksi ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ne eivät ehkä valtion tasolla tunnu merkittäviltä, mutta koulujen tasolla kyllä, joudutaanhan resursoimaan materiaaliin ym. menoihin opiskelijakohtaisesti. Myöskään emme ole kuulleet, mistä varat täydennys- ja pätevöittämiskoulutukseen otetaan. Tällä hetkellä jo kamppaillaan esiopetuksen pätevöittämiskoulutuksen määrärahojen riittämättömyyden kanssa. Nyt tarvitaan resursseja terveystiedon pätevöittämiskoulutukseen, ja tulossa ovat ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot, joiden on otaksuttu nielaisevan 10 miljoonaa markkaa. Samanaikaisesti ovat jonossa opettajien normaalit täydennyskoulutusohjelmat, joihin on todettu olevan puutteelliset varat jo tällä hetkellä. Edelleen kaikki nämä katetaan budjetin sisäisin järjestelyin. Mistä aiotaan tarkalleen ottaa kaikki erilaisiin pätevöittämiskoulutuksiin tarvittavat varat, kun ammatillinen aikuis- ja lisäkoulutus on romahtamassa eikä oppilaskohtaisia yksikköhintojakaan ole ollut varaa nostaa vaadittavalle tasolle?

Toteutuukohan sittenkään terveystiedon avulla sivistyksellinen viisaus "mens sana in corpore sano", ’terve sielu terveessä ruumiissa’. Uskallan väittää, että tarvitsemme yhteiskunnassamme paljon järeämpiä toimenpiteitä kuin terveystiedon oppiaineeksi jyräämisen. Tähän kuitenkin tyydymme nyt lakiesityksen myötä.

Arvoisa rouva puhemies! Tulen esittämään asian toisessa käsittelyssä vastalauseen 1 mukaista lausumaehdotusta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän oudoksuin ed. Kerolan kohtuuttoman kriittistä puheenvuoroa tilanteessa, jossa sivistysvaliokunta kuitenkin täysin yksimielisesti yhtyy hallituksen esitykseen, jonka taustalla on aito ja syvä huoli siitä lasten terveystiedon ymmärryksestä ja tilasta, joka on. Haluan myöskin todeta sen, että kun eduskunta ja valiokunta kolmisen vuotta sitten kuunteli 350:tä asiantuntijaa koululainsäädännön kokonaiskäsittelyn yhteydessä, sieltä nousi muutama asia ylitse muiden, joista yksi oli se, että terveystiedon opetus on pirstaleina. Erinomaista on, että ministeri Maija Rask on tähän asiaan tarttunut voimakkaasti kiinni ja tuonut tämän esityksen eduskuntaan.

Ainoa ongelma ehkä tässä on se, että tulee ikään kuin yksi oppiaine lisää, kun pitäisi itse asiassa pyrkiä koulutuksessa yhdistämään eri opetus- ja aihekokonaisuuksia, mutta tämä tilanne kuitenkin nuorten ja lasten kannalta on sen kaltainen, että tämä on yksi askel, jossa tehdään tiettyjä asioita koulussa. Jokainen meistä ymmärtää sen, että lasten terveydentila ja siihen liittyvät kysymykset ovat paljon laajempia ja syvällisempiä. Koulu voi vain tehdä oman sarkansa tässä yhteydessä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin terveys on hyvin tärkeä asia, ja aika kovaa kritiikkiä tuli tässä kyllä terveysoppia kohtaan. Mielestäni tässä on kuitenkin niin pienestä asiasta kysymys, että sillä ei taloudellisia vaikutuksia ole kuntiin eikä valtioon päin. Päinvastoin näkisin, että tässä on muita hyviä vaikutuksia kuitenkin niin paljon enemmän, että uudistus kannattaa toteuttaa.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Gustafssonille vastaisin, niin kuin totesin puheeni lopussa, että tyydymme tähän ratkaisuun. Pelkään sitä tilannetta, että koulut jo nyt kantaessaan suurta kasvatusvastuuta lankeavat tämänkin suuren tehtävän edessä tuntien, että kasvatus on asetettu pelkästään koulujen tehtäväksi. Perään tässä sitä, että kotien lisäksi yhteiskunnan omilla toimillaan ja lainsäädännöllä on kannettava vastuunsa kasvatustehtävässä.

Marjukka  Karttunen-Raiskio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka sinänsä on hyvä, että terveystiedon asemaa korostetaan, minäkin hieman kritisoin asian ottamista omaksi erilliseksi oppiaineeksi, koska samaan aikaan puhutaan esimerkiksi siitä, että koululaisten ja varusmiesten kunto on dramaattisesti laskenut. Olisin ehkä mieluummin halunnut panostaa koululiikuntaan. Samaan aikaan painiskelemme myös sen ongelman puitteissa, että oppilaittemme luonnontiedon: matematiikan, fysiikan, kemian, taidot ovat heikkoja. Mielestäni terveystiedon olisi kuitenkin voinut sisällyttää läpäisyperiaatteella jonkin toisen aineen yhteyteen.

Kalevi  Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on arvioni mukaan käytetty arvokkaita puheenvuoroja asian puolesta. On myöskin kiinnitetty huomiota niihin kohtiin, joissa voidaan kritiikkiä esittää, mutta itse pääasia on tietenkin se, että terveys kiinnostaa ihmisiä, kaikkia ikäryhmiä. Itse asiassa se on tehtäväalue, joka kiinnostaa kaikkein eniten tällä hetkellä yhteiskunnan politiikan alueista. Voidaan kysyä: Eikö lääketiede ole tuottanut mitään sellaista sadan viime vuoden aikana, joka olisi koulussa opettamisen kannalta arvokasta? Sen takia sivistysvaliokunnan esitys on hyvin perusteltu, ja toivon, että eduskunta vie esityksen lävitse.

Jyrki  Katainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki on varsin kunnianhimoinen, ja siihen myös valiokunta kiinnitti huomiota. Kävimme kuitenkin sen tyyppistä keskustelua, jossa arvioitiin, mikä olisi parempi lähestymistapa tämän ongelman hoitamiseen eli onko kyseessä enemmänkin taito- vai tietoaine. Nyt ollaan linjaamassa selkeästi sen suuntaan, että halutaan tietopuolta korostaa etenkin yläasteella ja lukiossa. Meillä oli vähän toisenkin suuntaisia näkemyksiä valiokunnassa. Mutta valiokunta on päätöksensä tehnyt, ja viemme lakiesitystä näillä eväillä eteenpäin.

Tavoitteisiin on määritelty fyysisen kunnon ja terveyden kohentamisen lisäksi myös sosiaalisia kokonaisuuksia. Näin ollen tietysti, mikä muutamissa muissakin puheenvuoroissa on tullut esille, tuntuu aika haasteelliselta, ehkä ylihaasteelliseltakin, että yhdellä oppiaineella, varsinkin tietopuolisella oppiaineella, pystyttäisiin tätä kokonaisuutta hoitamaan.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin lasten ja nuorten terveystiedon tilan parantamisen tavoitteen ja siinä mielessä tuen sitä, mitä ed. Gustafsson sanoi. Mutta epäilen kyllä hyvin vahvasti, saavutetaanko tämä hyvä ja oikea tavoite juuri sillä keinolla, mitä nyt ollaan viemässä eteenpäin, erillisellä oppiaineella, terveystiedolla. Eikö olisi parempi kokonaisuudessaan lisätä koulutuksen voimavaroja, lisätä erityisesti varoja opettajien täydennyskoulutukseen, kehittää oppisisältöjä niissä eri aineissa, joissa kokonaisvaltaiseen terveystiedon osaamisen kehittämiseen voidaan puuttua? Minusta tässä on vähän sellaisten opettajien vähättelyäkin, jotka tätä tietoa tällä hetkellä kouluissa antavat. Varmasti tarvitaan lisävaroja täydennyskoulutukseen, mutta tällainen sitouttaminen kokonaisvaltaisempaan kehitystyöhön ja oppisisältöjen kehittämistyöhön olisi minusta parempi tie.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että ed. Gustafsson kuuli kriittisyyttä ed. Kerolan puheenvuorossa, mutta itse kuulin enemmänkin sitä, että sivistysvaliokunnan mietintö, jota olen itse tukemassa ja varmasti koko valiokunta, jää puolitiehen, kun tavoitteena oli myös nuorten syrjäytymisen estäminen. Tällöin ollaan vain yhtä sektoria auttamassa ja edistämässä. Minusta on paljon suuremmasta asiasta kysymys kokonaisuudessaan, niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin totesi. Kysymys on koko koulun toiminnasta eikä ainoastaan terveysopetuksesta, vaan koko henkilökunnan ja kaikkien aineitten yhteistoiminnasta. Eli kyllä me jäimme auki, ja siitä ehkä tietty kriittisyys suotaneen, ed. Gustafsson.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki tämän asian problematisointi voidaan tehdä terveystiedon kohdalta, se voidaan tehdä ruotsin kielen opetuksen kohdalta, mutta minusta peruskysymys ja itse asiassa se, mitä ed. Ryynänenkin peräsi, on kyllä kirjoitettu valiokunnan kannanottoon. Täällähän todetaan näin: "Terve koulu syntyy siitä, että koko yhteisö on lapsen kasvatuksen ja koulutuksen tukena. Terveystiedon opetus ja koulun terveyskasvatus on parhaimmillaan koulun koko henkilökunnan yhteinen asia." Näinhän sen pitää olla, mutta lapsilla on oikeus saada valtakunnallisesti eri puolilla tasa-arvoinen, tasapuolinen terveystiedon perusopetus, koska nykyinen tutkimustieto osoittaa sen, että tämä opetus on varsin leväperäisesti hoidettu (Puhemies koputtaa) monissa kouluissa. Tällä taataan alueellinen ja tiedollinen tasa-arvo, lapsen perusoikeus oman terveytensä kohdalta.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me eilen täällä kävimme pitkän keskustelun työn tulevaisuudesta ja todettiin, kuinka tärkeää on esimerkiksi luonnontieteiden koulutus. Sen takia, kun pistetään rahaa siihen, että nostetaan terveystieto erilliseksi oppiaineeksi ja koulutetaan siihen opettajia, kyllä minä yhdyn siihen kritiikkiin, mitä on esitetty. Vastuu terveyskasvatuksesta kuuluu koko koululle, niin kuin mietinnössä todetaan, mutta pelkään, että jos se nostetaan erilliseksi oppiaineeksi, paremminkin muut opettajat unohtavat vastuunsa terveyskasvatuksesta. Tällä hetkellä olisi pitänyt integroida kaikkien aineiden opettajat ja koko koulu terveyskasvatukseen ja pistää rahaa enemmänkin koulukuraattoreiden, kouluterveydenhoitajien ja koulupsykologien kouluttamiseen, joista tällä hetkellä on huutava pula.

Leena  Rauhala  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni sivistysvaliokunnassa käytiin tämä kriittinen keskustelu, tarvitaanko erillistä, ja päätimme yksimielisesti, että tarvitsemme, että tämä nousisi nimenomaan keskeiseksi, ei nyt yhden opettajan ja erillisten opettajien, vaan että tässä olisi selkeä viesti koululle, että lasten terveys, ihmisyyteen kasvaminen on koko kouluyhteisön tavoite ja tarkoitus. Mielestäni näihin kriittisiin ajatuksiin voidaan vastata pedagogisilla ja opetusmenetelmällisillä ja kaikella sillä, mitkä ovat opetussuunnitelmallisia kysymyksiä. Siinä luottaisin nyt kaikkien opettajien pätevyyteen, että tämä otetaan yhteiseksi asiaksi. Silloin se onnistuu, että se todella otetaan yhteiseksi asiaksi.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten te huomaatte, tätä samaa keskustelua on käyty koko ajan myös sivistysvaliokunnassa eli tätä on hyvin monipuolisesti käsitelty. Siitä syystä lain valmisteleminenkin vei hyvin paljon aikaa.

Tavoite on erittäin hyvä, mutta keskusteluun nousi myös nimikeasia juuri siitä syystä, onko terveystieto juuri se oikea nimike, kun ajatellaan sitä monipuolisuutta, minkä tämä oppiaine pitää sisällään ja ketkä kaikki opettajat ovat oikeutettuja tätä opettamaan. Tästä me kävimme todella laajan keskustelun. Kuitenkin päädyimme tähän, että sisältö sai vielä laajemman muodon kuin alkuperäinen esitys oikeastaan oli. Pidän tätä siinä mielessä tärkeänä oppiaineena, että se antaa juuri niitä valmiuksia nuorille, joita he tänä päivänä tarvitsevat.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama vuosi sitten, itse asiassa kolme vuotta sitten, Stakesissa tehtiin tutkimus, jossa tutkittiin aika laajasti, minkälainen peruskoululaisten, lukiolaisten ja ammatillisissa kouluissa opiskelevien terveydentila on. Silloin todettiin hyvin huolestuttava tosiseikka, että se on todella huono.

Sivistysvaliokunta paransi koulutuslakia viime kaudella siltä osin, että siihen lisättiin liikunta pakollisena aineena. Mielestäni nyt terveystiedon ottaminen erilliseksi oppiaineeksi on myöskin seurausta siitä, että huolta kannettiin siitä, millä lailla meillä nuoret ja lapsemme jaksavat. Siitähän hallituksen esitys on lähtenyt, juuri siitä huolesta.

Täällä on debatissa käytetty hyvin asiantuntevia puheenvuoroja, ja ilmi on tullut se, että kannetaan paljon huolta siitä, miten tällä erillisellä oppiaineella korjataan tilannetta. Kiteyttäisin ajatuksen siihen, että onhan nytkin opetusta jo terveystiedosta, mutta se ei vain ole kantanut hedelmää. Siitä on kyse. Nyt halutaan asiaa parantaa; täytyyhän meidän jotakin tehdä. Mielestäni hallituksen esitys on ihan oikean suuntainen: Yritetään nyt ainakin sillä, että meillä on oma oppiaine, parantaa nuorten ja lasten mahdollisuuksia saada tietoa omasta terveydestään.

Täällä oli esillä jossain puheenvuorossa, että tässä on unohdettu syrjäytyminen, vaikka tällä oli tarkoitus ehkäistä myös syrjäytymistä. Itse näen, että terveystiedossa, sen kaltaisena kuin sivistysvaliokunta sen sisältöä käsitteli, tulee lasten ja nuorten itsetunnon kohottaminen tärkeäksi ja sitä kautta, terveystiedon ja -taitojen viemisellä oppilaan tietoisuuteen, syrjäytymisen estäminen. Ei jokaisessa perheessä tänä päivänä keskustella terveellisistä ruokailutottumuksista, ei välttämättä tupakoimattomuudesta, kenties huumeetkin osittain jäävät eivät nyt sallituiksi mutta ainakin vanhempien tietoisuudesta ulkopuolelle.

Nämä asiat täytyy tuoda perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa esille. Sen jälkeen meidän täytyy arvioida, kuinka hyvin on onnistuttu. Sivistysvaliokuntahan mietinnössään totesikin, että ei asiaa voi tähän jättää, vaan arviointi on läpäisyperiaatteella koko perusopetuksessa, lukiossa ja jokaisella tasolla koulutusta ja myöskin terveystieto tulisi arvioida vähän ajan päästä ja se, millä tavalla se on vaikuttanut nuorten ja lasten terveystottumuksiin.

Erilaisissa tutkimuksissa on todettu, että nykylapsilla ja -nuorilla on todella hyvinkin puutteelliset tiedot omasta kehostaan ja terveydestä ja sen edistämisestä. Lasten vähäiseen liikkumiseen ja siitä aiheutuviin ongelmiin, esimerkiksi ylipainoon ja tupakointiin, ei vain ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Sivistysvaliokunta myöskin totesi sen ja kantoi huolta siitä, että kun kunnat ovat vähentäneet ennalta ehkäisevää työtä, kouluterveydenhuoltoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Totesimmekin hyvin voimakkaasti sen, että kouluterveydenhoitaja tarvitaan jokaiseen kouluun ja nimenomaan niin, että hän olisi mukana opettajanhuoneessakin välillä, olisi mukana opettamisessa ja terveystiedon ja -taitojen levittämisessä.

Stakesissa on hiljattain julkaistu tutkimus, joka oli aika karmea siinä mielessä, että 15—17-vuotiailla tytöillä raskaudenkeskeytys on huomattavasti lisääntynyt kolmen viime vuoden aikana. Ajattelen, että kyseessä on myöskin opetuksen puute. Luulisin, että terveystiedolla voitaisiin myöskin tähän asiaan paneutua ja kouluterveydenhoitajat voisivat olla myöskin tässä mukana.

Asia, jota valiokunnassa käsiteltiin aika perusteellisesti, oli se, missä vaiheessa opiskelijat ja koululaiset eniten mieltävät, ottavat vastaan sitä tietoa, missä vaiheessa he tarvitsevat tällaista tiedollista terveystietoa. Hallituksen esityksessä oli lähdetty siitä, että ehkä yläasteella, seitsemäs-, kahdeksas-, yhdeksäsluokkalaisille. Asiantuntijoiden kuulemisessa tuli aika selvästi esille, että se on tarpeen vähän nuorempana vielä, niin sanotulla ala-asteella. Sen mainitsemmekin mietinnössä ja toivoisimme, että todella, kun opetussuunnitelmia tehdään, joissa terveystieto on mukana, kiinnitettäisiin huomiota siihen, että näiden nuorempien kohdalla voidaan ennalta ehkäistä. Nuoret kehittyvät niin aikaisin nykyään, että kyllä vanha ala-aste varmasti olisi oikea paikka myös terveystiedolle.

Me tiedämme myöskin, että lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet ja taito selviytyä kaikista ongelmista on heikentynyt. Varmaan se johtuu osittain perheiden hajanaisuudesta, kiireestä, kaikesta, mistä eduskunta on lukuisia kertoja myöskin muissa asiayhteyksissä keskustellut. Siinä on paikka terveystiedolle, kun se on omana oppiaineenaan ja kun siihen satsataan, laitetaan rahaa ja opettajankoulutukseen laitetaan rahaa. Minusta tämä on sellainen asia, joka täytyisi ihan todella ja vakavasti ottaa esille silloin, kun terveystiedosta puhutaan. Se ei ole pelkästään biologiaa ja oman elimistön tietämystä, vaan nimenomaan, jos perheessä on ongelmia, lapsen ja nuoren itsetuntoa kasvatettaisiin niin, että hän pystyisi kuitenkin itsenäisesti elämään omaa elämäänsä ja jaksaisi miettiä sitä, että eivät kaikki vaikeudet johdu hänestä. Moni nuori sanoo, että jos perheessä on ongelmia ja koulu menee huonosti, koetaan syyllisyydentuntoa.

Itse näen hyvin tärkeänä vielä, arvoisa puhemies, sen, että kun opetussuunnitelmia ja tuntijakoa tehdään ministeriössä uudelleen, ei kannettaisi niin kauheasti huolta siitä, että terveystieto vie nyt valinnaisuuksista pois jotakin, vaan eduskunta ainakin lähtisi ajattelemaan niin, että opetussuunnitelman myötä terveystieto omana oppiaineena nostetaan ihan matematiikan rinnalle. Jos oppilaalta puuttuu itsetunto tai häneltä puuttuu elämisen edellytykset ja terveelliset elämäntavat, niin kyllä häneltä puuttuu niin paljon muuta, että ei hän varmastikaan pysty ihan täysipainoiseen koulunkäyntiin eikä myöskään matematiikan opiskeluun. Itse ajattelen näin. Toivon todella, että myöhemmin arvioitaisiin, mikä merkitys terveystiedolla on ollut suomalaisten koululaisten ja opiskelijoiden terveydentilalle.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tulonen puheenvuoronsa lopussa otti aika rajun kannanoton, rinnasti terveystiedon oppiaineena matematiikkaan, niin siinä mielessä haluan kyllä korostetusti tähän reagoida. On selvää, kuten sivistysvaliokunnan jäsenten puheenvuoroissa on tullut ilmi, että hallituksen lakiesityksen tavoitteiden saavuttamiseksi kuvatut toimenpiteet eivät ole riittäviä. Koulun on kyettävä nykyistä paremmin tukemaan oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehittymistä. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä, mutta tässä käy helposti niin, että tämä on niin sanottu helppo ratkaisu, että tehdään vain oma oppiaine.

Tiedon opettamisen sijasta on välttämätöntä muuttaa opetusmenetelmiä siten, että lapsen ja nuoren luontaista uteliaisuutta ja halua oivaltaa ilmiöiden perusteet vahvistetaan korostamalla valtiokunnan mietinnössäkin todettua tekemällä ja tutkimalla oppimista. Tällöin nyt tähän matematiikkapuoleen sanon, että tavoitteena on oltava, että oppilaat oppivat matemaattisen ajattelun ja matematiikan soveltamisen perusteet sekä hallitsevat myös tieto- ja viestintätekniikan. (Puhemies koputtaa) Kyllä nämä ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa oppiaineluettelossa.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin todella kärjistää ja halusin kärjistää juuri sen tähden, että terveystiedosta ei todellakaan tulisi mitään pakkopullaa, vaan että se olisi luova, hyvä aine, ettei se ole sellainen aine, että minun ja tämän oppilaan pitää mennä nyt, kun eduskunta on päättänyt näin, vaan että se rinnastetaan johonkin, on se sitten matematiikka taikka englannin kieli. Se on aivan yhtä tärkeä nyt, kun eduskunta näin on päättänyt. Siinä mielessä sanon, että se täytyy rinnastaa mihinkä vain. Ed. Markkula, tiedän, että olette matemaattisista aineista erittäin kiinnostunut. Niin minäkin olen, mutta lasken myös terveystiedon nyt hyvin tärkeäksi.

Opetusministeri Maija  Rask

Arvoisa rouva puhemies! Miksi tämä esitys nyt on eduskunnan käsittelyssä? Vastaus on se, minkä ed. Gustafsson totesi: Olemme ministeriössä noudattaneet eduskunnan koululakien yhteydessä esittämää tahtoa siitä, että jotakin pitäisi tehdä.

Tietysti on niin, että eihän tämä asia yksin, yksi uusi oppiaine, ratkaise asiaa, mutta ainakin voidaan tehdä jotakin. Jatkuvasti voi lehdistä lukea, miksi ei tehdä, miksi koulu ei kasvata, miksi ei anneta eväitä. Tämä on yksi mahdollisuus, ja sivistysvaliokunta on nyt yhtynyt tähän esitykseen.

No, miksi läpäisyperiaatteella tapahtuva opetus ei ole onnistunut? Sitä on vaikea sanoa. Yksi syy on ehkä se, että kukaan opettaja, jonka oppiaineeseen se kuuluu osana, on sitten kysymys biologista tai liikunnasta, ei ole ottanut siitä kokonaisvastuuta eikä tiedetä, kenen vastuulla tämä on. Se on läpäisyperiaatteella, silloin se on vähän kaikkien vastuulla. Se riippuu opettajasta tietysti. Joissakin kouluissa tähän on suhtauduttu todella vakavasti ja hoidettu asia hyvin. Olemme nähneet ja kaikki monivuotiset kouluterveystutkimukset osoittavat, että koululaisten terveys on heikentynyt. Se on kyllä hälyttävää, ja jotakin sille pitää tehdä. Tämä on nyt se, mitä eduskunta on tekemässä.

Kysymys on siitä, että opetetaan sekä fyysisen, psyykkisen että myös sosiaalisen terveyden aineksia ja annetaan työkaluja, millä voidaan hoitaa myös sosiaalista terveyttä. Eduskunta on monia kertoja puhunut esimerkiksi koulukiusaamisesta. Sehän on sosiaalinen sairaus. Tämä on yksi asia, jota voidaan käsitellä. Nyt annetaan koulun virallisena aikana mahdollisuus siihen ihmiseksi kasvamiseen — siitähän tässä nyt perimmältään on kysymys — ja se tehdään sillä tavalla, että ekaluokkalainen ymmärtää ja kuudesluokkalainen ymmärtää, heidän kielellään. Minä en neljän lapsen äitinä epäile ollenkaan, etteikö murrosikäiset olisi kiinnostuneita seksuaalisesta kasvatuksesta esimerkiksi. Miksei siitäkin voida antaa asiallista tietoa?

Yksi kansanedustajista oli murheissaan siitä, että liikuntaan ei tullut lisätunteja. Itse asiassa tulee, koska kun lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa liikunta ja terveystieto irrotetaan omiksi aineikseen, siellä ei liikunnan tunteja vähennetä, vaan se koko ajan vapautuu liikunnalle, eli tämäkin toive toteutuu.

Sitten ihan muutama sana tuntijakoasiasta, jota nyt ollaan valmistelemassa. Meillä on valmis esitys, joka on lausunnolla tuntijaoksi 1.—9. luokalle. Siellä esitetään lisättäväksi äidinkielen vähimmäisviikkotuntien määrää, matematiikan, historian ja yhteiskuntaopin. Täällä on paljon kannettu huolta siitä, etteivät oppilaat ymmärrä, kuka pankit omistaa esimerkiksi tai pitääkö kännykkälaskut maksaa. Näihin asioihin voidaan siellä palata. Sen lisäksi esitetään taideaineisiin lisäystä. Täällä on kannettu huolta teknologiakasvatuksesta, käsityötaidoista ja muista ja terveystiedosta.

No, mistä tämä kaikki sitten otetaan pois? Valinnaisuus on asia, josta on tullut todella paljon kritiikkiä, että opettajan aika menee, kun pitää miettiä, mitähän kaikkea mukavaa keksisi. Ei koulussa tarvitse hauskaa olla, saa olla, mutta ei sitä tarvitse valinnaisilla aineilla yrittää väkinäisesti tehdä. Sitä vähennetään.

Alkuperäinen esitykseni oli, että tätä olisi omana oppiaineena esitetty jo ensimmäisestä luokasta lähtien, mutta se ei ollut poliittisesti mahdollista. Tämäkin on poliittinen kompromissi, vaikka on kysymys hyvin vakavasta terveyspoliittisesta kannanotosta. Opettajien täydennyskoulutukseen on varauduttu, rahaakin on siihen varattu.

Sitten erityisesti kiinnittäisin huomiota tähän, kun on tärkeätä, että teemme poikkihallinnollisesti päätöksiä, että kannattaa lukea, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan on sanonut. Siellä näkyy todella syvä huoli siitä, että meidän pitäisi yhdessä tehdä jotakin, että meidän nuorisomme voisi elää terveesti ja pysyä terveenä. Minusta perusasia koulussa on se, että jos on terve, oppii paremmin kuin silloin, jos on erilaisia oireita, koska ei tarvitse olla kummoisia oireita, kun oppimisen edellytykset vähenevät. Tämä mielestäni on yksi syy.

Sitten tietysti, ehkä minun ei pitäisi sitä sanoa, mutta on niin paljon koulun ilmapiireihin ja muuhun todettu, että pitäisi nyt jotakin tehdä. Pyydän, että tämä otetaan huumorina. Muistan vanhoilta ajoilta sellaisen sanonnan, jonka haluan tähän loppuun sanoa: koululaiskuri tarvitsee koululaiskuria.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ministerin kanssa ihan samaa mieltä, että terveystieto on varmasti hyvä alku tulevalle. Parhaimmillaan terveystieto onnistuu silloin, kun se on tiedon antamisen lisäksi opiskelijan motivoimista oman terveyden huolehtimiseen ja ymmärtämään, miksi se on niin tärkeää, esimerkiksi, miten huumeet vaikuttavat elimistöön, mitä ne saavat aikaan, eikä mennä vaan mutu-tiedon mukaan ja sellaisen kivan asenteen mukaan, että jotain ekstaasia on bileissä kiva käyttää.

Mitä tulee matematiikkaan, näkisin, että tämä on tällainen muna ja kana -tilanne. Eiköhän terve opiskelija jaksa matematiikkaakin opiskella, yhtä tärkeitä ovat molemmat.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kommentoida asiaa, jonka ministeri Rask otti esille, elikkä perusopetuksen uutta tuntijakoesitystä. Siinä todella ollaan tekemisissä erittäin tärkeän asian kanssa. Olen ministerin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että on oikea painotus, että valinnaisuudesta ollaan tinkimässä ja painopistettä siirretään perusopetuksen suuntaan. Mutta sitten haluaisin ministerille ikään kuin viestiksi välittää sen, että minua oudoksuttaa tässä hieman tämmöinen keinotekoinen uusien rajakohtien asettelu eri luokka-asteitten välillä. Sitä ehkä kannattaisi vielä miettiä, saavutetaanko uusilla rajapaaluilla joitakin semmoisia tavoitteita, joita entisillä ei ole saavutettu.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vaikka en olekaan sivistysvaliokunnassa enkä keskustelua siellä kuullut, minun täytyy yhtyä siihen näkemykseen, mitä opetusministeri Rask esitti tästä kokonaisuudesta. Minusta tässä pitää nyt nähdä kokonaisuus. Yhteiskunta on kehittynyt valtavasti, koulutus on mennyt eteenpäin, ja katsomme, mikä on nuorten kunto. Eikö koulun tehtävänä ole nimenomaan kasvattaa ja myöskin opettajien tehtävänä kasvattaa? Jos nykyisillä menetelmillä ei ole pystytty kasvattamaan oikeita terveystapoja nuorille ja jos tällä nyt vähän yritetään edes niitä parantaa, eikö tämä kaikesta huolimatta, puutteistaankin huolimatta, ole parempi kuin nykyinen tila? Meillä nuorten kunto on niin huono, kun katsoo tilastoja, että 70-lukuun verrattuna se on räjähdysmäisesti heikentynyt.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi puheenvuorossaan ikään kuin positiivisena asiana asian käsittelyssä, että on poikkihallinnointi. Eikö juuri terveysopetuksessa poikkihallinnointi ole kaikkein parasta, kun puhutaan, että koulukiusaaminen on sosiaalista sairautta? Eikö tämä ole kuitenkin paljon paljon enemmän yhteinen asia kuin konsanaan terveystiedon tuntimäärä tai tuntisuunnitelma eli liikunta ja talousopetus ja kaikki muut asiat? — Sanoitte, että kukaan ei ota vastuuta. Eikö koulun rehtorille kuulu vastuu siitä, mitä koulussa tapahtuu, ja koulun ilmapiiristä?

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota ministerin puheen johdosta ehdottomasti on. Haluan todeta ensinnäkin, että koulussa pitää olla hauskaa, siis oppimisen ilo, suorastaan intohimo oppia uutta. Haluaisimme, että meidän koulu olisi paikka, jonne jokainen oppilas menee innostuneena aamulla, mieluummin ei halua lähteä sieltä edes pois heti, vaikka koulun ovet pannaan kiinni. Tämmöisiäkin kouluja meillä onneksi on.

Toinen asia teknologiakasvatuksesta, koko tietoyhteiskunnan perusteista. Ei se asia hoidu sillä, että taideaineisiin laitetaan yksi tunti tuntijaossa lisää. Toivon, että valtioneuvosto ottaa teknologia- ja tietoyhteiskuntakehityksen myös koulun osalta, peruskoulun osalta, erityisesti ala-asteen osalta, hyvin tosissaan.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Usko tiedon kaikkivoipaisuuteen herätti minutkin käyttämään puheenvuoron tässä keskustelussa. Siitä on meillä tehty myöskin tutkimuksia, ja tiedetään, että jotta ihminen muuttaisi käyttäytymistään, tieto yksin ei riitä vaan tiedon on kosketettava ihmistä myöskin tunnetasolla ja näin erityisesti terveysasioitten suhteen. Mehän näemme joka päivä ympärillämme esimerkkejä ihmisistä, jotka tuhoavat terveyttään, vaikka heillä tietoa olisi kuinka paljon. Sen on kosketettava tunnetasolla, ja toivon, että tämä erityisesti otetaan opetuksessa huomioon.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri läpäisyperiaatteesta hyvin kriittisesti toi esille tiettyjä asioita, samalla hän toi myöskin esille sen, että tietyillä kouluilla kuitenkin on pystytty järjestämään terveystiedon opetuskin todella hyvin. Näinhän on, elikkä emme voi syyttää koulujakaan siitä, ettei tämän eteen olisi tehty työtä. Kun tuli esille myöskin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on hyvin painavin syin puolustanut terveystietoa, mekin olemme asiasisällöllisesti sitä puolustaneet. Mutta sosiaali- ja terveysvaliokuntakin oli sitä mieltä, että erillisenä oppiaineena ei välttämättä tätä olisi tarvinnut tuoda tänne vaan opetuksen olisi muutenkin voinut järjestää huomattavasti paremmin kuin tällä hetkellä.

Valinnaisuudesta vain yksi asia vielä. Kun sanotaan, että on parempi, kun menee varsinaisiin aineisiin enemmän oppitunteja, se on ihan oikein, mutta ei valinnaisuuttakaan ole syytä rajoittaa tarpeettomasti.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa rouva puhemies! Sanomisen täsmällisyys on hyve. Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Markkula, että oppimisen ilo on erityisen tärkeä. Itse asiassa, jos ei ole oppimisen iloa, ei silloin oikeastaan todella opi ja syvennä asioita mielessään. Tarkoitin sitä, ettei pääasia ole se, että koulussa on hauskaa. Koulussa saa olla hauskaa. Silloin jos on sellaisia luokkia, joissa saadaan hyvä ilmapiiri, joissa yhdessä niin koulujen kuin kotienkin kanssa on päätetty, että meidän koulussa on hyvä ilmapiiri, moni oppiminenhan silloin tapahtuu huomattavasti paremmin.

Tilanne nyt kuitenkin liittyen läpäisyperiaatteeseen ja terveysasioiden opettamiseen on valitettavasti se, että ei se ole ollut riittävä. Emme ole saavuttaneet niitä tuloksia, joita olemme toivoneet. Siitä on ollut jäljet näkyvissä vuosittain tehtävissä kouluterveystutkimuksissa.

Haluan vielä lopuksi, rouva puhemies, todeta sen, että Stakesin tutkija Matti Rimpelä totesi, (Puhemies koputtaa) että hän pitää tätä asiaa yhtä tärkeänä kuin kouluruokailua, elikkä tämä on hyvin merkittävä esitys, jota eduskunta on nyt käsittelemässä.