Marjatta Vehkaoja  /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on esillä hallituksen esitys 56/2001, joka koskee sukupuolen vahvistamista eräissä tapauksissa. Tässä laissa säädetään edellytyksistä, joiden perusteella transseksuaalin henkilön oikeudellinen sukupuoli voidaan muuttaa vastaamaan hänen omaa käsitystään sukupuolestaan sekä sukupuolen muuttamisen oikeudellisista vaatimuksista. Heti tähän kärkeen voidaan todeta, että lain nimike, "Sukupuolen vahvistamista eräissä tapauksissa koskeva laki" sattui valiokunnan silmiin siinä määrin, että ehdotamme tähän lakiin toista otsikkoa eli ehdotamme, että laki tulee saamaan nimekseen "Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta".

Arvoisa puhemies! Täällä on hirveä meteli. Voisiko nytkin vähän kopauttaa nuijaa?

Jaha, ei haittaa — niinkö?

Maistraatti voisi tämän esityksen mukaan vahvistaa täysikäisen henkilön sukupuolen hänen hakemuksestaan, jos hän esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa. Henkilön tulee lisäksi olla steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön eikä hän saisi olla avioliitossa tai virallistetussa parisuhteessa sukupuolenvaihdoksen hetkellä hallituksen esityksen mukaan.

Se, että tässä asiassa mietinnön on antanut sosiaali- ja terveysvaliokunta eikä mikään muu tämän talon valiokunnista, johtuu nimenomaan siitä, että sukupuolen vaihtamisen taustalla nähdään psykiatrinen sairaus, joka muuten on myös kansainvälisesti tautiluokiteltu. Taudin etiologia on paljosta tutkimuksesta huolimatta vielä selvittämättä. Näin ollen siis sukupuolen vaihtaminen on nähtävä tämän sairauden hoitomuotona. Kun sukupuolen vaihtoon ryhdytään, sitten johdonmukaista on myöskin, että tämä toteutetaan juridisiin asiakirjoihin.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen. Hallituksen esityksen perusteena on julkisen vallan velvollisuus perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta. Kuten tiedämme, transseksuaalien lukumäärä on pieni, joten hallituksen esitys toteutuessaan koskee erittäin pientä ryhmää, mutta heille se on tärkeä kysymys. Hallituksen esitys tulee yhtenäistämään nykyistä käytäntöä, ja maistraateille jää asiassa oikeastaan vain toteajan rooli. Ratkaisevaa on tarvittava kahden psykiatrian erikoislääkärin lausunto.

Transseksuaalin diagnostiikka ja hoito on valiokunnan saaman tiedon mukaan erittäin pitkäkestoista ja moniongelmaista. Diagnoosiin päättyvää tutkimusta seuraa 1,5—2 vuotta kestävä käytännön testi, jonka aikana voidaan aloittaa hormonihoito, pukeutuminen vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja uuden roolin harjoittelu käytännössä. Sukupuolen korjausleikkauksia tehdään vasta näiden vaiheiden jälkeen. Henkilön juridisen sukupuolen vahvistaminen ajoittuu käytännössä vaiheeseen, jossa diagnoosi on varmistettu ja lisääntymiskyvyttömyys todettu, ja vastakkaisen sukupuolen roolissa eläminen ja hormonihoidot jatkuvat tosielämän kokeen jälkeen; siis tähän juridisen mahdollisuuden vaiheeseen on kulunut jo paljon aikaa.

Potilas voi hakea uuden sukupuolen vahvistamista saatuaan häntä sukupuolen vaihtamiskysymyksessä hoitaneen psykiatrian erikoislääkärin lausunnon ja toisen sairaalan psykiatrian erikoislääkärin tapaamisen perusteella antaman selvityksen. Transseksuaalien hoito on meidän maassamme tarkoitus keskittää kahteen yliopistolliseen keskussairaalaan, ja toivotaan, että kun tämä tietotaito on harvinaista, että myöskin kansainvälistä yhteistyötä asiassa voitaisiin harjoittaa.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ei edellytetä sukupuolen korjausleikkauksia ennen sukupuolen juridista muuttamista. Tästä kyllä keskusteltiin valiokunnassa varsin paljon, mutta myöskin valiokunnan enemmistön kannaksi tuli se, että näin voidaan edetä juuri siitä syystä, että kysymys on oikeastaan hoitotoimenpiteistä, ja nehän määräytyvät kunkin potilaan tarpeitten ja sitten toimenpiteistä saatavan hyödyn mukaan, eikä meillä ole tähän mennessä minkään muunkaan sairauden kohdalla lueteltu lain tasolla sitä, miten joku hoito aiotaan antaa. Tässä mielessä halutaan olla johdonmukaisia.

Sitten kannattaa muistaa, että korjausleikkausedellytystä ei voitu myöskään sen takia kirjoittaa tähän asiallisestikaan, että lääketieteellisistä syistä kaikille ei sellaista voida tehdä. Vielä on sekin syy, että korjausleikkaus on riski tietyissä tapauksissa eikä lainsäätäjä oikein voi lainsäädännöllä pakottaa ottamaan tällaista riskiä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan käsittelyn aikana tässä jo joidenkin mainittujen kohtien lisäksi keskustelua käytiin laajasti myöskin esimerkiksi pykälämuotoiluista. Tämän keskustelun kriittiset kohdat käyvät hyvin ilmi oikeastaan tähän mietintöömme jätetyssä vastalauseessa. Ongelma on, riittääkö se, että kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, perusteluksi tämän prosessin käynnistämiselle, koska siitäkin tässä on kysymys eikä vain lopputuotteesta, sukupuolen juridisesta vaihtamisesta.

Enemmistön kanta on kyllä se, että kun tässä on sairaus lähtökohtana, näin voitaisiin menetellä, koska sitten lääketieteen keinoin se on todennettava, ja kun se on myöskin ehdoton vaatimus, niin silloin ne yhdessä muodostavat tämmöisen johdonmukaisen kokonaisuuden, joka voidaan myöskin rinnastaa muihin sairauksiin, joissa prosessit käynnistyvät sairaudentunnon perusteella.

Sitten sterilointi-ikäraja oli meillä keskustelussa, mutta on jätetty sitä koskeva vastalause. Halutaan vastalauseen mukaan pitää 30 vuoden ikä.

Lasten asema oli kysymys myös, mutta me näimme, että kun on nyt valittu Suomessa se tie, että näissä kysymyksissä henkilöä tarkastellaan yksilönä ja laki on kirjoitettu henkilölle, yhdelle yksilölle, tässä tapauksessa hänen tarpeitaan vastaten, niin tavallaan tämä lasten kysymys pitää hoitaa muulla lailla. Sellaisia transseksuaaleja, joilla on lapsia esimerkiksi varhaisemman elämänsä vaiheilta, tietysti on, mutta heitä on erittäin vähän. Valiokunnan enemmistö on kyllä ajatellut niin, että näiden lasten usein moninaiset ongelmat ovat varmasti ehtineet tulla esiin sen prosessin jo pitkään kestettyä, ennen kuin ollaan tässä loppunäytöksessä, jos niin sanotaan.

Sitten vielä avioliitto. Kun lakivaliokunta antoi meille lausunnon, niin me otimme sen huomioon ja päädyimme siihen ajatukseen, että jos transseksuaali on ollut ennen sukupuolenvaihdosta avioliitossa, niin olisi mahdollista muuttaa tämä liitto rekisteröidyksi parisuhteeksi, mikäli liiton toinen osapuoli siihen suostuu. Nämä ovat erittäin harvinaisia tapauksia, harvinaistakin harvinaisempia. Silloinhan on kysymys semmoisista henkilöistä, jotka ovat kestäneet toisiansa koko sen pitkän prosessin ajan, jolloin avioparin toinen osapuoli on ollut tässä sukupuolenvaihdosprosessissa mukana. Jos hän huolimatta tästä prosessista antaa suostumuksensa, on enemmistö nähnyt asialliseksi, että tämä avioliitto voidaan muuttaa rekisteröidyksi parisuhteeksi. Tällöin voidaan turvata tietyt sosiaaliturvaankin liittyvät kysymykset, ilman että tulee tämmöisestä syystä katko. Esimerkiksi jos joutuu avioeron kautta hakemaan tämmöistä parisuhteen rekisteröintiä tai jos se on lopputulos, niin siihen tulee kuuden kuukauden pakollinen tauko tämän avioeroprosessin johdosta, sen odotteluajan johdosta.

Arvoisa puhemies! Tämä laki vaati meiltä aika paljon työtä ottaen huomioon, että se kosketti hyvin pientä ihmisryhmää, mutta en minä henkilökohtaisesti ainakaan sitä pahoittele, koska tällaista tämä on. Ihmisoikeuskysymyksien läpiviennissä täytyy olla tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Minä uskon, että tämä lopputulos nyt ne edellytykset täyttää. Näen tässä eräänlaisen ennakkotapauksen kuitenkin. Kun nyt olemme odottaneet hedelmällisyyshoitolakia tähän eduskuntaan, niin siinä tulee sitten seuraava, sanotaanko, pohdiskelu meille samassa valiokunnassa läpikäytäväksi. Jos lähdetään siitä, että sairaus on terveydenhuollon toimenpiteen edellytys, niin kuin tässä nyt on lähdetty, niin tämä on siinä mielessä tällainen ennakkotapaus, joka ohjannee myöskin jatkoa.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Esitellessään tätä sukupuolenvaihdoslakiesitystä puheenjohtaja Vehkaoja mainitsi, että kohteena olevat transseksuaalit olisivat sairaita. Itse olen kuitenkin eri mieltä. Minusta tämä on ominaisuus. On kyllä totta, että tässä vaaditaan psykiatrin tarkastusta ja hoitoa ja pitää löytää oikea diagnoosi ja numero, mutta tautiluokituskirjassa on paljon sellaisia diagnooseja, jotka eivät ole sairauksia vaan erilaisia ominaisuuksia. Niiden pitää olla siellä, koska erilaisten asioiden hoitamiseen tarvitaan tämä luokitusnumero.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Puhjo ja totean, että syy, minkä takia henkilön identiteetti on toinen kuin hänen fyysinen olemuksensa ja sukupuolensa, on epäselvä. Varmaan voisimme arvuutella geneettistä syytä, jolloinka voitaisiin puhua geenihäiriöistä, geenivirheestä, esimerkiksi. Mutta kaiken kaikkiaan kysymyksessä siis on kaikkea muuta kuin sairaus, ja nämä toimenpiteet ovat sitten muuta kuin sairaudenhoitoa, jotka joudutaan usein tekemään.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallituksen esityksen mukaan samoin kuin myös potilasjärjestön mukaan, joka toimii Setan alaisuudessa, asianomaiset pitävät itse tätä nimenomaan sairautena ja häiriötilana sukupuoli-identiteettinsä kohdalla, ja myös tautiluokitus sen osoittaa. Ed. Tiusasen heitolle mahdollisesta geenivirheestä ei ole minkäänlaista näyttöä tai todistetta. Tämän sairauden syitä ei yksinkertaisesti tiedetä.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä monimutkaisemmaksi tämän lain käsittely tulee, jos täällä on erimielisyyttä siitä, onko kyseessä sairaus vai ominaisuus. Tästä asiasta olemme kovasti keskustelleet valiokunnassa. Toteankin tähän, että jos ominaisuuksien perusteella lähdetään muitakin tällaisia ihmisryhmiä käsittelemään, niin se taitaa olla loputon tie.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen puhui heitosta. Se ei ollut heitto vaan pohdinta. Ihan totesin pohtien, että siinä voi mahdollisesti olla kysymys vaikkapa geenivirheestä. Ed. Räsänen, kun itse totesitte, ettei tiedetä, mistä se johtuu, niin emme todellakaan tiedä, mistä se johtuu, mutta syynä voi olla esimerkiksi geenivirhe. Sairauden käsite on tietysti enemmän kuin se, mitä vaikkapa Setan yhteydessä toimiva järjestö itse nimittää sairaudeksi. Sairauden käsite on kuitenkin senkin yläpuolella: määriteltävissä oleva käsite eikä subjektiivinen kysymys.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti sanojen käytössä ongelma voi olla niiden määrittely. En tiedä, ryhdymmekö me tässä salissa sairautta määrittelemään, enkä liioin, pystymmekö siihen.

Kyllä tietysti huomasin, että valiokuntamme kannanottopaperissa täsmällisemmin ottaen on käytetty sanaa "häiriö", mutta myöskin on käytetty sanaa "tauti". En tiedä, miten hedelmällistä tämä keskustelu tältä osin on. Jos puhutaan taudin diagnostisoinnista ja taudin etiologiasta, voidaanko silloin ajatella, että jos ihmisellä on tauti, niin hänellä on myöskin sitten sairaus. Minä en ole lääketieteen ammattilainen, joten olen kyllä tyytynyt tähän näkökulmaan, että näin tätä asiaa voi lähestyä. Sanoisin niin, että perustelu koko tähän pääkysymykseen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (Puhemies koputtaa) on haettu terveydenhuollon järjestelmästä, asia on istutettu siihen järjestelmään.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykyisin ei ole voimassa olevaa lakia siitä, miten ja millä perusteella transseksuaalisen henkilön sukupuoli vaihdetaan väestörekisteriin. Väestörekisterin pitäjinä toimivat maistraatit, ja niiden päätösten perusteet ovat vaihdelleet: Osa on pyytänyt lupaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta, osa on luottanut asiasta saamaansa lääkärinlausuntoon. Sukupuolen vaihtamisessa on kuitenkin kysymys merkittävästä asiasta, ja siksi siitä on syytä säätää lailla, ja siksi tämä lakiesitys onkin annettu.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tätä asiaa käsitellessään saanut lausunnon lakivaliokunnalta, kuten puheenjohtajamme Vehkaoja äsken totesi, ja valiokuntamme on muuttanut hallituksen esitystä jonkin verran muun muassa lain nimikkeen osalta sekä lisännyt lakiin uuden kakkospykälän.

Lain valmistelu ja valiokuntakäsittely on mielestäni jäänyt puutteelliseksi. Siksi valiokunnan mietintöön liittyy vastalause, jossa on neljä periaatteellista muutosehdotusta. Nämä muutosehdotukset tulen esittämään lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä teen kuitenkin ehdotuksen, että vastalauseessa esitetyt lakien muotoilut otetaan käsittelyn pohjaksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan esityksessä ykköslain 1 §:ssä määritellään ne perusteet, joilla sukupuolen vaihtaminen vahvistetaan. Pykälän 1) kohdan sanamuoto kuuluu: "- - esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen - -."

Sanamuoto "kokee kuuluvansa" ei täytä sitä täsmällisyysvaatimusta, mitä mielestäni lakitekstiltä edellytetään. Subjektiivinen kokemus lakiin kirjattuna ei minusta mitenkään voi olla perusta sille, että tehtäisiin niinkin merkittäviä muutoksia niinkin merkittävään tiedostoon kuin väestörekisteriin. Kansainvälisessä sairausluokituksessa transseksuaalisuus tunnetaan ja luokitellaan psyykkisiin sairauksiin ja siellä käytetään juuri tätä sanamuotoa "kokee kuuluvansa". Tautiluokituksessa on lueteltu ne kriteerit, joilla transseksuaalisuusdiagnoosi voidaan tehdä. Lakiesityksessä näitä kriteerejä ei ole lueteltu eikä ole varmaan tarpeenkaan. Sen sijaan ne on tarkoitus esittää lain perusteella annettavassa asetuksessa.

Vastalauseessa ehdotamme, että lakitekstin sanamuoto muutetaan kuuluvaksi "kuuluu pysyvästi vastakkaiseen sukupuoleen". Tämä kuuluminen tulee osoittaa lääkärinlausunnolla, joka voidaan edelleenkin laatia samalla tavalla työryhmätyön perusteella kuten hallituksen esityksen perusteluissa ja asetusluonnoksessa on esitetty. Tällöin lain soveltaja, tässä tapauksessa maistraatti, ei enää tutki hakijan subjektiivista kokemusta, vaan tutkii, onko lääkärinlausunnossa hakijan todettu kuuluvan vastakkaiseen sukupuoleen. Diagnoosin tekeminen on siten lääketieteellisen asiantuntemuksen varassa, kuten diagnoosien tuleekin olla.

Valiokunnan esityksessä toiseksi sukupuolen vaihtamisen perusteeksi esitetään, että hakija on täysi-ikäinen. Tämä peruste poikkeaa vielä nyt voimassa olevan steriloimislain periaatteista. Siinä edellytetään steriloitavalta 30 vuoden ikää, ellei hänellä ole sterilointiin muita mainitussa momentissa luokiteltuja syitä. Sukupuolen vaihtamisessahan vaaditaan, että hakija on steriloitu tai muutoin hedelmätön. On perusteltua, että sterilointia haettaessa pysyttäydytään yhtenäisissä ikärajoissa. Niin ikään, arvoisa puhemies, on arveluttavaa, jos sterilointiin mennään muuta väestöä nuorempana sillä perusteella, että henkilöllä on psyykkiseksi luokiteltava sairaus.

Vastalauseessamme ehdotetulla korjauksella sukupuolen vaihtaminen siirtyy kypsempään ikään ja estetään nuoruudessa, 18-vuotiaana tehtyjä, kenties puutteellisesti harkittuja päätöksiä, vaikka prosessi kuinka pitkä olisi jo sitä ennen ollut. Nämä päätökset kuitenkin vaikuttavat merkittävästi koko tulevaan aikuiselämään. Tätä vastaavaa korjausta esitämme vastalauseessa myöskin sterilointilain muutosehdotukseen, jossa niin hallitus kuin valiokunnan enemmistökin haluaa näiden kenties juuri 18 täyttäneiden tyttöjen ja poikien, psyykkisesti ongelmaisten ihmisten, kohdalla tehdä poikkeuksen yleisesti käytettyyn steriloimisen alaikärajaan. Vastalauseessa esitämme, että ikärajavaatimus olisi 30 vuotta. Nuoren ihmisen steriloiminen on koko hänen tulevaisuuteensa pysyvästi vaikuttava toimenpide, jollaisia tulisi välttää mahdollisimman pitkälle. Sterilointiin tulisi ryhtyä vain Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla. Esitämme myös tätä tarkoittavaa muutosta, kun valiokunnan enemmistö tyytyisi steriloimisessa kahden lääkärin päätökseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä lasten asemaa sukupuolenvaihdoksen yhteydessä ei ole huomioitu juuri ollenkaan. Valiokunnassa tästä kyllä keskusteltiin. Vaikka tällaisissa perheissä lapsia ei tiettävästi kovin monta olekaan, asia on hyvin merkittävä, ja lasten huomioiminen tulisi ehdottomasti olla lakitekstissä. Juuri eilen olemme tässä salissa keskustelleet lasten ja nuorten hyvinvoinnista, jolloin kyllä esitettiin monia hyviä ajatuksia. Mutta heti tänään olemme lyömässä näitä ajatuksia korvalle, kun teemme tahallamme joillekin lapsille tilanteen, jossa heidän psyykkinen kehityksensä joutuu vakavasti uhatuksi.

Toisen vanhemman muuttuminen sukupuoleltaan vastakkaiseksi on identiteettiään, myös sukupuoli-identiteettiään, muodostavalle lapselle asiantuntijalausuntojen mukaan hyvin stressaava ja ristiriitoja aiheuttava kokemus, jollaiselta yhteiskunnan tulee suojella lapsia kaikin mahdollisin keinoin. Tällainen altistus saattaa aiheuttaa lapselle vakavia psykiatrisia vaurioita, jotka ylittävät sen psyykkisen ongelman, mikä transseksuaalille aiheutuisi siitä, että sukupuolenvaihtamista lykätään, kunnes lapsi on riittävän ikäinen ja kypsä käsittelemään tapahtumaa. Tästä syystä esitämme vastalauseessa, että sukupuolen vaihtajalla ei saa olla huollettavanaan alle 16-vuotiaita lapsia.

Laki rekisteröidystä parisuhteesta säädettiin aikanaan koskemaan nimenomaan homo- ja lesbopareja. Mikäli avioliitto muuttuisi lakivaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan esityksen mukaisesti rekisteröidyksi parisuhteeksi tai päinvastoin, rekisteröity parisuhde rinnastettaisiin nyt vahvasti avioliittoon. Se ei ollut samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevan lain tarkoitus. Samalla niin sukupuoltaan vaihtava kuin myös toinen puoliso leimattaisiin muuttuneeksi sukupuoliselta suuntautumiseltaan.

Näiltä osin alkuperäinen esitys on perusteltu. Siinähän edellytetään yksiselitteisesti, että sukupuolen vaihtaja ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Nyt valiokunnan enemmistö on laatinut tähän lakiin 2 §:n, jota vastalauseessamme esitämme poistettavaksi. Mikäli molemmat osapuolet sitten sen sukupuolen vaihtamisen jälkeen haluavat muuttuneissa oloissa jatkaa parisuhdetta, sen järjestäminen toki on mahdollista.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa puhemies! Transseksuaalien henkilöiden sukupuolen vaihtamista koskeva lakiesitys on jo lähtökohtaisesti varsin väljä, ja lakivaliokunnan esityksestä ja ehdotuksesta sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö päätyi sitä edelleenkin väljentämään. Tällä esityksellä on ideologinen kytkös paljon keskustelua herättäneeseen parisuhdelakiesitykseen, ja itse asiassa tätä kytköstäkin valiokuntakäsittelyn aikana tiivistettiin.

Esitetyn lain sanamuodon mukaan oikeudellinen sukupuolen vaihdos perustuisi henkilön subjektiiviseen kokemukseen sukupuolestaan. Monissa muissa maissa sukupuolen vaihtamisen edellytyksenä on jo suoritettu leikkaus tai hormonihoito, joiden seurauksena henkilö ulkonaisesti muistuttaa enemmän sitä sukupuolta, joksi hänet juridisesti aiotaan vaihtaa. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta on transseksuaalien oikeuksien kannalta tulkittu vain niissä tapauksissa, joissa henkilölle on tehty sukupuolenvaihdosleikkaus.

Nyt tämä laki, jota täällä käsittelemme, ei edellytä sitä, että henkilö ulkoisilta sukupuoliominaisuuksiltaan muistuttaa uutta oikeudellista sukupuoltaan tai että hän muutoksen jälkeen elää ulkonaisesti oikeudellisen sukupuolensa mukaan. Toisin sanoen lakiehdotus mahdollistaa tilanteen, jossa henkilöllä on naisen oikeudellinen sukupuoli mutta miehen sukuelimet hameen alla.

Myös oikeusministeriö on kummeksunut sitä, että nimen ja henkilötunnuksen saisi vaihtaa, vaikka ulkoiset sukupuoliominaisuudet eivät olisi lainkaan muuttuneet. Tämä poikkeaa selvästi useiden muiden maiden lainsäädännöstä. Toki valtaosa sukupuoltaan vaihtavista henkilöistä käy ennemmin tai myöhemmin, joko ennen tätä juridista vaihdosta tai sen jälkeen, läpi hormonihoitoja ja erilaisia leikkauksia, joiden avulla ihmisen kehoa muokataan joltain osin tai pyrkien mahdollisimman pitkälle muokkaamaan siihen sukupuoleen, jonka henkilö kokee omakseen. Kuitenkaan miehisiä piirteitä ei voida naiseksi leikatulta täysin poistaa eikä hän voi sukuelimiltään olla samanlainen kuin naiseksi syntynyt, vaikka leikkaukset onnistuisivatkin parhaalla mahdollisella tavalla. Kirurgin muovaamat sukuelimet ovat kehno jäljitelmä aidosta luomistyöstä. Myös tytöksi syntynyt kantaa koko ikänsä naisen kromosomeja, vaikka hänen rintansa ja kohtunsa leikattaisiin pois ja päinvastoin.

Sukupuoli-identiteetin häiriötiloina tunnetaan niin sanottuja transgender- ja shemale-tapauksia. Transgender kokee omaksi sukupuolekseen toisen sukupuolen, kuin mikä hänellä anatomisesti on, ja toivoo tulevansa kohdelluksi omaksi kokemansa sukupuoliryhmän jäsenenä, mutta hän ei kuitenkaan halua ruumiillisia ominaisuuksiaan muuttavaa sukupuolenkorjaushoitoa. Shemale taas on henkilö, jolla on sekä penis että rinnat, ja hän kokee tämän fyysisen itsehankitun kaksinaisuuden sopivan omaan identiteettiinsä.

Transseksuaalisuutta todellakin pidetään lääketieteellisesti sukupuoli-identiteetin häiriönä, kuten valiokuntamme puheenjohtaja toi esiin. Erityisesti edustajille Tiusanen ja Puhjo haluan todeta, että kaikki kuulemamme asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kyseessä on sairaus. Myös Seta ry:n puheenjohtaja jättämässään kirjallisessa lausunnossa toteaa näin: "Lääketieteen näkökulmasta kysymyksessä on sairaus, joka diagnosoidaan psykiatrisesti." Kyseessä ei ole kromosomipoikkeavuus tai hormonihäiriö, eikä siihen tiedetä liittyvän mitään geneettisiä häiriöitä eikä sikiöaikaista kehityspoikkeavuutta. Transseksuaalin ruumis on terve, mutta hän näkee biologisen sukupuolensa erehdyksenä, joka kieltää hänen todellisen ominaisuutensa. On kuitenkin huomattava, että monet transseksuaalit ovat aiemmin kokeneet kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon ovat syntyneet. Heistähän useat ovat jopa avioliitossa ja perheellisiä ihmisiä.

Transseksuaalille on tyypillistä voimakas vastenmielisyys, suorastaan viha, oman sukupuolensa tuntomerkkejä kohtaan. Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että transseksuaalia autetaan parhaiten edistämällä hänen ulkoista ja oikeudellista muutostaan vastakkaiseen sukupuoleen. Peruslähtökohtana ajattelen, että psykiatrista sairautta tulisi ennen muuta ehkäistä ja hoitaa psykiatrisin keinoin. Luulenpa, että joskus tulevaisuudessa vielä kummeksutaan sellaista lääketiedettä, jossa vastenmielisyyttä omaa sukupuolta kohtaan, tällaista psyykkistä sairautta, hoidetaan sukuelimiä silpomalla.

Transseksuaalit henkilöt kärsivät tilastaan, ja he tarvitsevat paljon apua, henkistä tukea ja hyväksyntää. Sairaus vaatisi myös enemmän lääketieteellistä tutkimusta, jonka avulla uhkaavaan tunnehäiriöön voitaisiin kenties puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Lastenpsykiatrit tuntevat toki tilanteita, joissa jo lapsi kokee vierautta ja vastenmielisyyttä omaa sukupuoltaan kohtaan, ja lastenpsykiatrit myös tietävät sen, että oikealla hoidolla lasta voidaan auttaa hyväksymään oma sukupuolensa.

Osa sukupuolenvaihdosta hakevista henkilöistä on todellakin avioliitossa ja alaikäisten lasten vanhempia. Hallituksen esitys unohtaa täysin identiteettiään etsivän henkilön lapsen oikeudet ja aseman. Minkä menetyksen lapsi kokee, jos äidistä tulee mies tai isästä nainen? Lääketieteessä ei ole todistettu sitä, että sukupuoli-identiteetin häiriöt olisivat synnynnäisiä. Sen sijaan on vahvaa näyttöä siitä, että lapsen seksuaalinen kehitys on riippuvainen hänen kasvuympäristöstään ja hänen suhteestaan läheisiin aikuisiin. Lapsen terve seksuaalinen kehitys tapahtuu pitkälti samastumisella omaa sukupuoltaan olevaan vanhempaan sekä vuorovaikutussuhteessa vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Vanhemman sukupuolenvaihdoksen aiheuttamista vaikutuksista lapsiin ei ole tutkittua tietoa. Kaiken kaikkiaan asiantuntijakuulemisen perusteella voi sanoa, että tämä on tila, jota on hyvin vähän tutkittu, ja se vaatisi todellakin paljon enemmän lääketieteellistä tutkimusta.

Lakivaliokunta ehdotti lausunnossaan, että sukupuolenvaihtajan avioliitto voisi automaattisesti jatkua, pariskunnan niin halutessa, rekisteröitynä parisuhteena ja päinvastoin. Sitä perustellaan lakivaliokunnan lausunnossa sillä, että sama oikeussuhde jatkuisi vain nimikkeeltään ja vähäisessä määrin sisällöltään muuttuneena. Parisuhdelain käsittelyn aikana vakuutettiin monelta taholta, että rekisteröityä parisuhdetta ei olla rinnastamassa avioliittoon. Nyt kuitenkin todetaan, että avioliiton muuttuminen virallistetuksi parisuhteeksi tai päinvastoin merkitsee tosiasiallisesti vain nimikkeen muutosta, oikeussuhde jatkuu miltei samana. Ihmettelen kyllä sitä, jos ne edustajat, jotka hyväksyivät parisuhdelain vain homoseksuaalien parien omana oikeusjärjestelynä ja täysin avioliitosta irrallisena instituutiona, voisivat tämän lainmuutoksen hyväksyä. Tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että jos virallistetussa parisuhteessa elävän homoparin toinen osapuoli vaihtaisi sukupuolen vaikkapa ilman leikkauksia, heistä voisi tulla aviopari pelkällä ilmoituksella.

Haluan nostaa esiin tässä yhteydessä, kun saliin saapui oikeusministerikin, kysymyksen joka on viime aikoina ottanut kantaa myös kirkon suuntaan: Kun kirkkoon on jo nyt jopa oikeusministerin taholta kohdistunut paineita, jotta kirkko hyväksyisi myös omassa työssään ja omien työntekijöittensä kohdalla täysin kirkon edustamien arvojen vastaisen perhemuodon, mihin piispat voisivat jatkossa vedota, jos tällainen pari tulisi pyytämään lailliselle avioliitolleen, perustuslain suojaamalle avioliitolleen, kirkollista siunausta? Piispat ovat pyrkineet torjumaan vaatimuksen homoparien kirkollisesta siunaamisesta vedoten siihen perhe-etiikan lähtökohtaan, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jos avioliiton siunausta olisi hakemassa pariskunta, jonka molemmat jäsenet on luotu miehiksi ja joilla molemmilla edelleen on miehen ruumis mutta toisella naisen henkilötiedot, kirkkoa kyllä ajettaisiin vielä ahtaammalle perustuslain ja kirkon omien arvojen väliseen ristiriitaan.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Keräsen ehdotusta siitä, että vastalauseen pykäläehdotukset olisivat käsittelyn pohjana.

Veijo  Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Räsänen mainitsi, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kaikki asiantuntijat pitivät transseksuaalisuutta sairautena. Meillä lakivaliokunnassa taas asiaa käsiteltäessä pääosin tällaista määritelmää ei ollut, mutta onhan valiokunnilla erilaiset toimenkuvatkin. Hallituksen esityksessäkin mainitaan, että kyseessä on sukupuoli-identiteetin häiriö. Olen sitä mieltä, että se ei ole sairaus.

Toinen asia: Virallistetusta parisuhteesta ei voida automaattisesti mennä avioliittoon. Siihenkin vaaditaan sitten psykiatrin vuosikausien selvitykset, ja pitää olla tällainen sukupuoli-identiteetin häiriö, ennen kuin se onnistuu.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen kyllä sitä mieltä kuin, taisi olla, ed. Räsänen, että on turha täällä käydä syvällistä keskustelua, mikä on sairaus tai mikä on tauti tai häiriö. Mutta joka tapauksessa hallituksen esityksen n:o 56 ensimmäisellä sivulla todetaan johdannossa, että transseksuaalisuutta pidetään nykyisin sukupuoli-identiteetin häiriönä. Jos puhumme psykiatrisista diagnooseista, niin sairauksia ovat esimerkiksi psykoosi ja skitsofrenia, on neuroosit, sitten on rajatilat, on persoonallisuushäiriöt jne., eli siellä erityyppisten tilojen — sairauksien, neuroosien ja häiriöiden — keskinäinen suhde on tietysti häilyvä.

Mutta siihen, miten luomistyö on "onnistunut", haluaisin todeta ed. Päivi Räsäsen puheenvuoroon viitaten, että meillähän on tietysti kromosomihäiriöitä. Mieleeni tulee esimerkiksi Turner-syndrooma, jolloinka tietysti sukupuolikromosomien määrä on poikkeava, millä on vaikutusta sukupuoliominaisuuksien määräytymiseen. Luonto ei aina onnistu. Näissä tapauksissa on helppo osoittaa se, mikä on syy-yhteys. Ne eivät siis kuitenkaan kuulu transseksuaalisuuden piiriin.

Transseksuaalisuus häiriönä, identiteettihäiriönä, sukupuoli-identiteetin häiriönä, on niin vakava tilanne, että tietenkään sen vakavuus ei muutu nimikkeiden spekuloinnilla taikka tällä, mihin ryhmään se asetetaan. Se on erittäin paljon raskasta hoitoa, sekä psykiatrista että myöhemmässä vaiheessa muuta hoitoa, vaativa, ja näin ollen kaiken kaikkiaan tämä asia ei tietenkään ole helppo, kaikkein vähiten helppo asianomaiselle. Myöskään se ei ole helppo hänen sukulaisilleen ja perheelleen. Näin ollen tämä asia vaatii tietysti erittäin vakavan lähestymisen.

Toteaisin lyhyesti, puhemies, vielä eriävästä mielipiteestä, joka on lakiasiainvaliokunnan lausunnossa ed. Toimi Kankaanniemen toimesta tänne kirjattu ja jossa hän tuo eriävän mielipiteensä siitä, että lakiesitys sallii sukupuolenvaihdoksen 18-vuotiaalle. Hän viittaa siihen, että tämä saattaa johtaa nuorilla vääriin ratkaisuihin ja koko loppuelämän kestäviin psyykkisiin ja fyysisiin ongelmiin. Näin tietysti on, että tällainen prosessi on erittäin raskas, se kun aloitetaan esimerkiksi psykoterapialla tai hormonihoidolla ja jatkuu kirurgisin toimenpitein, mutta samalla voi tietysti ajatella, että tuonkin ikäinen ihminen ymmärtää kyllä sen raskauden, mihin hänen valintansa johtaa, sen erittäin vaativan jatkotilanteen. En siinä mielessä yhtyisi tähän ikärajakritiikkiin. Tiedämme kyllä sen, että erittäin vahva psykiatrinen hoitopanos kohdistetaan näihin henkilöihin, ennen kuin lähdetään esimerkiksi kirurgisiin toimenpiteisiin.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tauti kuin tauti, voisi ajatella, ja tässä salissa tietenkin tämän kyseisen ominaisuuden, vaivan tai taudin syvempi tulkinta on hyvin hankalalla pohjalla. Mutta näin itse ajattelen, että tämä hallituksen esitys ei olisi edes mahdollinen, jos kyseessä ei olisi tautiluokituksessa mainittu ominaisuus tai sairaus, kuinka nyt halutaankaan sanoa.

Kysyn itse — samalla kun ilmoitan, että yhdyn tähän vastalauseeseen, mikä sosiaali- ja terveysvaliokunnan osalta esitetään — miksi valiokunta on mennyt hallituksen esityksen ohi useammassa kohdassa. Kun täällä oikeusministeri Koskinenkin on paikalla, niin itse ajattelen kyllä näin, että hallituksen esitys oli hyvin harkittu ja tasapainoinen tämän sairauden tai tilan ongelmien korjaamiseksi ja hoitamiseksi lukuun ottamatta ehkä ikärajaa. Uskon, että hallituksen esitys olisi kohtuullisella pohdinnalla voitu jopa hyväksyä lähes yksimielisesti.

En mene veikkaamaan muiden puolesta, mutta valiokunta itse ja erityisesti lakivaliokunta on lähtenyt sellaiselle vaeltelun tielle, että on hyvin vaikea enää löytää alkuperäistä hallituksen esitystä tästä lopputuloksesta. Kun luki hallituksen esityksen pohjatietoja, muun muassa kansainvälistä vertailua, niin siinä hahmottui selvästi se, että ollaan hallituksen puolelta esittämässä kohtuullista esitystä, ei maailman tiukinta mutta ei missään nimessä maailman liberaaleintakaan. Nyt tämä esitys, joka tässä isossa salissa on valiokuntamme työn johdosta enemmistön päätöksellä, on ilmeisesti maailman liberaalein tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Siksi itse en voi hyväksyä sitä, mitä valiokunta on tässä tehnyt, että se lähti näin kevyellä pohdinnalla ottamaan lakivaliokunnan lausunnon huomioon, varsinkin kun lakivaliokunta on kuunnellut vain hyvin kapealta osin teknisluonteisesti asiantuntijoita — niin kuin äsken kuulimme erään edustajan sanovan, että he eivät kuulleet lainkaan, että kyseessä olisi edes tautiluokituksen mukainen tila. Tässä ovat perusteet, miksi itse en voi valiokunnan mietintöä olla hyväksymässä.

Kysynkin, kun nyt 18 vuoden ikäraja on sitten valiokunnan näkemys, milloin sterilisaatioon voidaan mennä, miten aikaisin tämän mukaan valiokunnan jäsenet sitten katsovat, että hormonihoitoihin ja psykoterapioihin lähdetään. Tämähän tarkoittaa, että nämä pojat ja tytöt ovat keskellä murrosikää, kun hormonihoidot aloitetaan, jos tavoite sterilisaatiolle on 18 vuotta. He ovat keskenkasvuisia. Minä olisin voinut tulla jopa sen verran vastaan, että ikäraja olisi 24—25 vuotta, mutta useampi vuosi aikuisuutta, täysikäisyyttä ja täyskasvuisuutta, tasapainoa omissa hormonitoiminnoissa, mutta nyt mennään 18 ikävuoteen, jolloin pojatkin parhaimmillaan ovat keskenkasvuisia.

En tarkoita sitä, että henkilöt tietenkään 18-vuotiaina näihin hoitoihin välttämättä hakeutuisivat, mutta tämä laki nyt mahdollistaa sen, että pahimmillaan syntyy todellisia ongelmia siitä, että oma aikuisidentiteetti puuttuu vielä täysin ja aikuiset elämänvuodet puuttuvat, ja ratkaisut tehdään liian nopeasti, kun ollaan liian tehokkaita. Sairauden kokemus ei mielestäni laissa riitä, ja se, mitä ed. Keränen puheenvuorossaan toi esille, on minusta perusteltua, ja yhdyn siihen.

Valiokuntamme puheenjohtaja ed. Marjatta Vehkaoja sanoi sananmukaisesti, että "lasten kysymys pitää hoitaa muulla lailla". Hän sanoi sen omassa puheenvuorossaan äsken täällä. Tällaiseen asenteeseen minä en ainakaan kykene. Minusta tällaisessa pohdinnassa, mitä tämän kysymyksen kohdalla, transseksuaalisen tilanteen kohdalla, perheellisillä henkilöillä pitää tehdä, kyllä lastenkin asema jotenkin on katsottava, kun me kuulimme ja tiedämme, että niitä saumakohtia, joissa esimerkiksi lastensuojelu- tai mitkään muutkaan viranhaltijat puuttuvat tai kysyvät lasten hyvinvoinnin perään, ei itse asiassa ole.

Edelleen, avioliiton muuttuminen rekisteröidyksi parisuhteeksi ei ole itselleni mikään äärimmäinen kipukohta. Mutta tässä perustelut siirryttäessä asiasta toiseen muuttuvat aivan olennaisesti: Rekisteröity parisuhde on perusteltu ja enemmistön päätöksellä täällä lukittu siihen, että kyseessä ei ole sairauteen perustuva lainsäädäntö, vaan nimenomaan samaa sukupuolta olevien parisuhde, jonka pitäisi sellaisena pysyä, mutta nyt sekoitetaan jälleen tätä soppaa sillä tavalla, että me emme kohta itsekään tiedä, mikä miksikin muuttuu.

Oikeastaan, kun ed. Räsänen sanoi, että ei voi kirkolta edellyttää, että tämän lain mahdollisen hyväksymisen jälkeen kirkko vihkisi tai siunaisi avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin, niin nimenomaan näinhän nyt tapahtuu sen jälkeen, kun nainen muuttuu mieheksi ja hän, tämä mies, haluaa mennä naisen kanssa naimisiin. Eihän sitä mikään estä, ja kirkon on se siunattava ja sillä hyvä, minun tulkintani mukaan, mutta minä en olekaan mainio näissä kirkon asioissa lainkaan.

Minä katson, että tämä vastalause on ollut syvällistä pohdintaa ja harkintaa eikä perustu tunteisiin missään nimessä; olisimme voineet edetä varovaisella tiellä. Todellakin omalta osaltani hallituksen alkuperäisen esityksen lukuun ottamatta ikärajaa — sitä hiukan ylöspäin viilaamalla — olisin ollut valmis hyväksymään sellaisenaan.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Oikeusministerinä ja kansanedustajana olisin henkilökohtaisesti kyllä ollut samalla kannalla, mitä tulee avioliiton muuttumiseen rekisteriöidyksi parisuhteeksi ja päinvastoin. Kyseessä parisuhdelainkin mukaan ovat erilliset juridiset instituutiot, ja on aika outo se oikaisu, joka nyt lakivaliokunnan lausunnon perusteella on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehty, kun on katsottu, että on ikään kuin oikeampi tapa suoraan muuntaa tällä rekisteritoimella rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi, sen sijaan että siinä olisi välissä avioero tai parisuhteen päättyminen.

Hallituksen esityksen mukainen malli olisi varmemmin kiinnittänyt huomiota esimerkiksi lasten asemaan, siihen, mikä todella toisen osapuolen kanta on. Sitähän tässä valiokunta nyt vahventaa, että tämän suostumuksen on oltava henkilökohtainen, mutta tosiaan lähtökohtaisesti olisi kyllä ollut oikeampi hallituksen esityksen linja. Tämänkin mallin kanssa varmasti voidaan elää, kyseessä ovat niin harvat tapaukset, mutta kun valiokunta itsekin perustelee, että todennäköisesti avioero on tapahtunut jo ennen kuin ollaan sukupuolenvaihtamistilanteessa, niin siinä tavallaan on annettu näille pareille itselleen tehtävä, velvoite, että he hoitavat asian ennalta, jotta sitten tässä laissa voitaisiin valita tällainen ehkä edistykselliseltä tuntuva muuntamismalli, joka kuitenkin tuo käytännössä enemmän ongelmia kuin hallituksen esityksen mukainen malli olisi aiheuttanut.

Jaana Ylä-Mononen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministerin äskeisen puheenvuoron johdosta kysyn: Onko hallituksella mahdollisuus vielä tässä vaiheessa vetää tämä esitys pois käsittelystä ja tuoda riittävä versio päätettäväksi ja hyvin nopeasti käsittelyyn, jotta tämä asia saadaan päätökseen? On tärkeä asia, että tämä laki tulee, mutta tulee oikeassa muodossa.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli todella arvokasta, että ministeri Johannes Koskinen käytti puheenvuoron, ja nimenomaan tästä sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekemästä muutoksesta. Toivon sitä, että myös hallituspuolueiden riveissä otettaisiin huomioon tämä ministerin näkemys. Huomenna me joka tapauksessa tulemme tämänkin pykälän kohdalla äänestämään, ja tässä salissa on vielä mahdollista hylätä tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan pykälämuutosesitys.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö on tässä ollut vain lausunnonantajan roolissa. Asia on sisäministeriöstä esitelty vai onko sosiaali- ja terveysministeriöstä — en muistakaan. Mutta tämä oli siis henkilökohtainen kantani. Ja niin kuin totesin, tämänkin mallin kanssa voidaan elää, mutta oikeampi ja loogisempi olisi ollut hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen ratkaisu.

Inkeri  Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valiokuntakäsittelyssä tuli esille ongelma, että tutkimustietoa tältä alalta, jota nyt käsittelemme, on erittäin vähän. Sama ohuus näkyy hallituksen esityksessä sekä myös kahden valiokunnan käsittelyssä erittäin selkeästi. Ei siis ole pohjaa, mille tämä esitys olisi tarpeeksi vahvasti rakennettu. Yleensäkin psykiatristen sairauksien hoidon, ennen kaikkea kuntoutuksen, tulisi kaikissa muissakin psykiatrista hoitoa vaativissa tapauksissa olla yhtä hyvin hoidettu ja sen seuraamukset järjestetty kuin näissäkin tapauksissa.

Tämän lisäksi kannan huolta tällaisesta perälaudattomasta esityksestä, jonka seurauksena vilautellaan jo tässäkin salissa esille tulleita hedelmöityshoitoja ja ehkä sisäistä adoptiotakin. Liberaalius, johon ed. Ylä-Mononen edellä viittasi, asiantuntijoiden mukaan johtaa siihen, että sukupuolenvaihtamisoperaatiot ehkä lisääntyvät ja myöskin suuntautuminen samaistua toiseen sukupuoleen jo lapsesta lähtien vahvistuu. Lapsen aseman korostaminen — ennen kaikkea sen vähyys — ihmetyttää sekä hallituksen esityksessä että tässä valiokunnan mietinnössä. Varsinkin se perustelu, että lapsia näissä suhteissa on erittäin vähän, ihmetyttää suuresti.

Avioliiton asemaa on syytä korostaa, arvoisa puhemies, tässä esityksessä entisestään, nimenomaan niin kuin vastalauseessa on todettu. Mielelläni yhdyn vastalauseessa esitettyihin kommentteihin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys olisi todella edellyttänyt varmasti paljon syvällisempää käsittelyä. Siinä mielessä nyt, varsinkin kun lakivaliokunnan lausunto on ilmeisesti ohjannut ja johtanut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tietynlaisiin ratkaisuihin, olisi odottanut, että lakivaliokunnassakin olisi kuultu asiantuntijoita. Ja kun tiedetään, että sukupuolenvaihdostapauksiin liittyy todella hyvin syvällisiä eettisiä ja sosiaalisia ongelmia ja myös psykologisia ja teologisia kysymyksiä, niin näitä ei ole pohdittu. Tässä on varmasti tarkasteltu liian paljon ihan juridis-teknisiä asioita.

Niin kuin jossain puheenvuorossa on todettu, transseksuaalia henkilöä ja tätä asiaa ja kysymystä on lähestyttävä psykiatrisella asiantuntemuksella. Meillä ei varmasti vielä ole riittävästi tutkimusta ja asiantuntijuuttakaan sillä tavalla, että olisi näille ratkaisuille ollut perusteita, mitä nyt sosiaali- ja terveysvaliokunta teki, saati mitä lakivaliokunnan lausunnossa on. Siinä mielessä ajatus tässä nousi esille, voitaisiinko vielä palata joissakin kohdissa vastalauseen osalta pykälämuutoksiin. Itse olen vastalauseen esityksen kannalla ja toivoisin, että se tässä salissa tulisi ihan yksimielisesti hyväksyttyä.

On erittäin tärkeää, että lähdetään selkeistä käsitteistä liikkeelle. Ei ole mitenkään, niin kun sanotaan, rohkaisevaa se, että puhutaan, että "kokee kuuluvansa". Täytyy olla selkeät sanamuodot, että on nimenomaan lääketieteellisesti todettu, että kuuluu pysyvästi tähän toiseen sukupuoleen, eikä niin, että on tämmöisestä kokemuksesta kysymys.

Erittäin merkittävä on, mitä vastalauseessa on otettu esille, tämä ikäkysymys. Ed. Ylä-Mononen ja ed. Päivi Räsänen täällä perustelivat, miksi tämä ikäasia on otettava (Puhemies koputtaa) ratkaisuun ja samoin lasten tilanne. Nämä kohdat ovat (Puhemies koputtaa) sellaisia, että todella toivon, että niihin vielä palataan, jos ei tätä voida kokonaan vetää vaikka pois ja tehdä tarkistukset hallituksen taholta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Jos esitys tulee tässä muodossaan voimaan, niin ollaan myös steriloimislain sisällä varsin merkillisessä tilanteessa. Jos lapseton henkilö ehdottomasti haluaa olla lapseton ja hän kokee, että se on merkittävä osa hänen omaa identiteettiään, ja jos hän hakee sterilisaatiota, niin se voidaan myöntää hänelle vasta 30 vuoden iässä. Eduskunta, lainsäätäjä, on katsonut, että kyseessä on niin merkittävä ja peruuttamaton toimenpide, että 18 vuotta täyttänyt henkilö ei ole vielä kypsä tekemään tällaista ratkaisua eikä voi tehdä sitä omalla kohdallaan, vaikka se koskeekin vain häntä itseään.

Nyt kuitenkin oltaisiin valmiit myöntämään sekä sterilisaatio että peruuttamattomat leikkaushoidot, sukuelinten silpomiset, henkilölle, joka on psykiatrisesti sillä tavoin sairas, että hänen sukupuoli-identiteettinsä on tällä tavoin häiriintynyt. Ajattelen, että ehdotetun kaltaisena steriloimislaki kyllä rikkoo myös perustuslain yhdenvertaisuuspykälää vastaan, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän tai terveydentilan perusteella. Tässä asetetaan lapsettomuutta haluavat henkilöt ja sukupuolen vaihdosta haluavat henkilöt erilaiseen asemaan suhteessa siihen, missä iässä he voivat saada sterilisaation.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tämä keskustelu ehkä saa oikeutensa sen takia, että tosiaan on kysymys todella laadullisesti suuresta ongelmasta, mikä liittyy transseksuaalisuuteen. Määrällisesti onneksi tuo ei ole niin yleinen asia. Mutta asian mutkikkuus tulee tietysti ilmi näissä puheenvuoroissa ja myöskin näissä papereissa. Kun kerran keskustelun alkuvaiheessa, josta on jo yli tunti, väitettiin, että kysymys olisi asiakirjoissa sairaudesta, haluan vielä todeta, että niin hallituksen esityksessä kuin myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä sivulla 2 puhutaan psykiatrisesta häiriöstä tai sukupuoli-identiteetin häiriöstä.

Näin ollen, kun ed. Ylä-Mononen puhui siitä, että lakivaliokunnassa joku edustaja ei olisi tiennyt asian kuuluvan Who:n icd-luokitukseen, totean, että Who:n icd:ssä on paljon muitakin asioita kuin sairauksia. Siinä on koko joukko muitakin häiriöitä ja erilaisia tiloja.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun lakivaliokunnan lausuntoa annettiin, täytyy nyt sanoa itsensä irti tästä asiakirjasta, vaikka sitä ei täältä näe. Kahta eriävää mielipidettä emme jättäneet, mutta kaksi henkilöä, muistaakseni ed. Seppo Lahtela ja allekirjoittanut, hävisivät äänestyksessä uuden kakkospykälän ja uuden kuutospykälän muodostamisesta. Tämä laki olisi voinut tulla toimeen ihan juuri sellaisena kuin hyvä hallitus on tehnyt, mutta mitkään esitykset eivät yleensä lakivaliokunnassa ole tämän kauden aikana enää menneet läpi vaan kaikki on muutettu huonompaan suuntaan.

Jaana Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä oikeusministeri Koskisen puheenvuoroon, mitä pidin erittäin hyvänä ja positiivisena. Vaikka hän vetosi siihen, että on hänen henkilökohtainen näkemyksensä, että hallituksen alkuperäinen esitys on oikeampi, minusta tämä asia on sellainen, että pyydän tämän asian pöydälle ensi tiistain täysistuntoon.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Kun täällä ihmeteltiin sitä, miksi sosiaali- ja terveysvaliokunta otti lakivaliokunnan ehdottamat uudet pykälät mietintöön, lainaan lakivaliokunnan lausuntoa: "Asiantuntijakuulemisessa onkin esitetty, että lainsäädännön olisi kunnioitettava parisuhteen jatkuvuutta ja mahdollistettava parisuhteen jatkuminen oikeudellisena instituutiona myös muutetun sukupuolen vahvistamisen jälkeen." Kysymyshän on aika pienestä henkilömäärästä, joka on tässä kohteena. Nyt jos sukupuolenvaihdoksia tapahtuisi, osa eroaisi, mutta jäljelle jäänyt osa haluaisi olla yhdessä.

Näiden uusien pykälien asiasisältö on siinä, että kun avioliitto on oikeussuhde, parisuhde on oikeussuhde, jos näiden väliin tulee katko, silloin voi tulla ongelmia. Toisen kuoltua perhe-eläkkeissä ja osituksessa voi tulla ongelmia, ja omaisuuden ositukset ja perhe-eläkeongelmat pystytään tällä lisäyksellä poistamaan. Täytyy tietysti korostaa, että lakivaliokunnan tehtäväkuvaan kuuluu katsoa näitä oikeudellisia asioita myöskin tässä sukupuolenvaihdoslakiesityksessä.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ylä-Monosen ehdotusta asian jättämisestä pöydälle.

Tässä keskustelussa on tullut jo esille sellaisia asioita, jotka ovat perusteena sille, että on syytä jatkaa tätä keskustelua ja todella käydä läpi vielä vastalauseessa olevia esityksiä ja pykälänmuodostuksia, jos niille saataisiin vielä yksimielistä kannatusta tai enemmistökannatusta tai niin, että asia voitaisiin ottaa vielä ministeriössä uudelleen käsittelyyn. Tässä on kuitenkin niin merkittävästä lakiesityksestä kysymys, että toivotaan, että se saadaan sen kaltaiseksi, ettei heti ole tarvetta lähteä muuttamaan sitä vaan että se palvelisi tätä yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että asia pannaan huomiseen täysistuntoon pöydälle.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Mielestäni olisi loogista siirtää se huomiseksi, niin kuin oli alun pitäen ajateltu, että asian käsittely jatkuu, ja kannatan tehtyä ehdotusta.