Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys sairausvakuutuslain uudistamiseksi. Tämän esityksen tavoitteena on selkeyttää sairausvakuutuslainsäädäntöä niin, että etuuksista ja korvauksista sekä niiden perusteista säädettäisiin lain tasolla. Kyseessä on lain tekninen kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on lain rakenteen ja lakitekstien selkeyttäminen ja luettavuuden lisääminen.

Ehdotetussa laissa on tarkoitus koota sairausvakuutuslain eri etuudet ja niiden päätöksentekoa ja rahoitusta koskevat säännökset samaan lakiin siten, että myös laki työnantajalle vanhempainpäiväraha-ajalta suoritettavien vuosilomakustannusten korvaamisesta liitettäisiin sairausvakuutuslakiin. Koska uudistus on toteutettu lainsäädäntöteknisenä, siihen on sisällytetty substanssimuutoksia ainoastaan siltä osin kuin se on lain selkeyden vuoksi tai muusta lainsäädännöstä johtuen ollut välttämätöntä. Mutta muutamia sisältömuutoksia esityksessä kuitenkin on.

Keskeisin sisältömuutosehdotus on siirtyminen palkkakertoimen käyttöön päivärahaetuuksien määräytymisessä. Päivärahan suuruus määräytyy pääsääntöisesti verotuksessa todetun työtulon perusteella. Tätä tuloa korotetaan nykyisin TEL-indeksin mukaan. TEL-indeksi on sellainen, jossa ansiot otetaan 50-prosenttisesti huomioon ja hintataso myöskin 50-prosenttisesti. Nyt tässä uudessa palkkakertoimessa ansiot otetaan 80 prosentin mukaisesti ja hintatason muutos 20 prosentin mukaisesti huomioon.

Muutos ajoittuu samaan hetkeen, jolloin työeläkelainsäädännössä siirrytään palkkakertoimen käyttöön. Samoin laissa olevat päivärahojen tulorajat, joiden perusteella päivärahan suuruus määritellään, tulisi tarkistaa palkkakertoimella. Tämä siirtyminen palkkakertoimen käyttöön parantaa päivärahansaajien asemaa. Erityisesti palkkakertoimen käyttöön siirtyminen hyödyttää niitä henkilöitä, joilla on työhistoriassa useita työsuhteita. Muutos hyödyttää siis erityisesti naisia, koska määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä erityisesti nuorilla naisilla.

Muut muutosehdotukset liittyvät pääosin siihen, että nykyisessä lainsäädännössä on tulkinnanvaraisuuksia, jotka kaipaavat selvennystä. Eräs tällainen on erityishoitorahan suorittamisaikaan liittyvä määrittely. Lain alkuperäinen tarkoitus lyhytkestoisen kriisivaiheen ylipääsemiseksi tarkoitetusta ansioon suhteutetusta etuudesta on herättänyt tulkinnanvaraisuuksia. Kansaneläkelaitos pyysi ministeriötä selvittämään asiaa, ja ministeriössä asiaa tutkittiin virkatyönä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Lakiehdotus sisältää asiaa koskevat täsmennykset. Siis kyseessä on tilanne, jossa esimerkiksi perheen lapsi sairastuu vaikeasti ja vanhemmat joutuvat sitten siinä tilanteessa jäämään pois työstä ja tämän ansionmenetyksen korvaamiseksi maksetaan erityishoitorahaa. Nyt tässä täsmennetään, että etuuden suorittamiselle olisi laissa enimmäisaika 150 päivää ja painavien lääketieteellisten syiden vuoksi erityishoitorahaa voitaisiin maksaa yli 150 päivältä.

Lakiesitys täsmentää myös rajanvetoa julkisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen korvaaman sairaanhoidon välillä. Muutosehdotukset on valmisteltu siten, että niissä on otettu huomioon eduskunnalle pian annettavan julkisen terveydenhuollon saatavuutta koskevan lakiesityksen ehdotukset. Sairausvakuutuksen rooli on täydentää julkista terveydenhuoltoa. Pääsääntö on, että julkisen terveydenhuollon tiloissa annettavaa hoitoa ei sairausvakuutuksen kautta korvata.

Kansalliseen terveyshankkeeseen liittyen on päätetty luopua niin sanotusta erikoismaksuluokkajärjestelmästä ja sitä kautta saadun hoidon kelakorvauksesta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen. Siis tietyllä joukolla lääkäreitä, yleensä erikoislääkäreitä, sairaalassa on ollut oikeus hoitaa omia potilaitaan, ei ohi jonojen, mutta niin, että potilas on maksanut korkeamman maksun ja saanut siihen sitten Kelalta korvauksen. Tämä oikeus on koskenut muutamaa sataa lääkäriä, ja tästä nyt luovutaan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen. Tuona aikana uusille erikoislääkäreille ei tätä oikeutta myönnettäisi.

Sairausvakuutuslakiehdotukseen on otettu täsmennys myös siihen, mitkä lääkkeet kuuluvat sairausvakuutuksen kustannettaviksi. Sairausvakuutus korvaa lääkärin määräämät avohoidon lääkkeet. Kun kunnallisen sairaanhoidon yhteydessä lääkehoidon antaa avovastaanotolla lääkäri, hammaslääkäri tai hammaslääkärin valvonnassa muu ammattihenkilö, lääkekustannukset kuuluvat kunnan vastuulle.

Julkinen terveydenhuolto vastaa lääkehoidosta silloin, kun vastaanottokäynnillä annetaan suonen tai nivelen tai spinaalitilan sisälle annettavia lääkkeitä taikka ihon alle asennettavia implantteja. Tällaisia hoitoja yksittäinen potilas ei normaalistikaan itse itselleen voi antaa avohoidossa. Mikäli valmiste on sellainen, että se kuuluu normaalisti itse annosteltaviin lääkkeisiin, mutta potilas tulee vastaanotolle vain saadakseen apua annosteluun, valmiste kuuluu silloin sairausvakuutuksen kustannettavaksi.

Esityksessä myös esitetään, että äitiys- ja vanhempainrahaa voidaan maksaa yhtä aikaa opintorahan kanssa niin, että maksetaan opintorahaa ja vanhempainrahaa miniminä. Uuden sairausvakuutuspäivärahakauden edellytyksenä olevan 12 kuukauden työkykyisyysedellytyksen voisi työssäolon lisäksi täyttää myös olemalla työttömänä työnhakijana. Kelalle ehdotetaan lailla annettavaksi valtuutus päättää lääkkeiden erityiskorvattavuuden edellytyksistä. Nykyistä valtuutusta ei ole pidetty riittävän täsmällisenä.

Uutta on myös se, että päivärahan jakaminen olisi mahdollista myös yrittäjän ja työnantajan kesken. Muutos koskee yrittäjiä, jotka ovat samaan aikaan sivutyössä ulkopuolisen työnantajan palveluksessa. Muutos parantaa niiden yrittäjien asemaa, jotka samaan aikaan tekevät siis sivutyötä. Muutoksen jälkeen näissä tilanteissa myös yritystoimintaan kohdistuvaa ansionmenetystä korvataan.

Tässä joitakin keskeisiä substanssimuutoksia, mutta pääosin tämä laaja esitys on kuitenkin tekninen.

Mikko Kuoppa /vas:

Puhemies! Kuten ministerin esittelyssä kuultiin, tämä muutos on tekninen, mutta haluaisin kysyä kuitenkin muutamia asioita.

Ensinnäkin kun tämä sairauspäiväraha, vähimmäispäiväraha, on todella pieni, 11 euroa 45 senttiä, niin onko tämä sairauspäiväraha sidottu indeksiin, kun nyt kumminkin ansiorajat on sidottu indeksiin eli ne tulevat nousemaan palkkaindeksillä? Mutta onko tämä minimipäiväraha sidottu indeksiin? Siis sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahahan koskee niitä, joilla ei ole ollut työtuloja ennen sairautta, samoin myöskin vanhempainrahan vähimmäismäärä. Nuoret äidit ja esimerkiksi opiskelijat ynnä muut tämmöiset ovat vähimmäispäivärahan varassa. Minä kun luin lain 7 §:ää, missä on vähimmäispäivärahan määrä, niin siinä ei ainakaan puhuta mitään indeksistä. Onko jossain muualla kohta, että tämä olisi sidottu indeksiin, että se seuraisi edes hintakehitystä?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! En itse syvälle tähän lakitekstiin mene, mutta yhteen asiaan, joka liittyy tähän, on tämä korvaus yöpymisestä. Ihan käytännön esimerkin haluan nimittäin esittää, jotta valiokunta voisi jotenkin käsitellä tätä kysymystä ja muuttaa, täydentää, antaa lisävaltuutta maalaisjärjen käytölle tuolla Kelassa. Kyse on ihan nippelitapauksesta, jollaisia tapahtuu varmasti monessa muussa paikassa, jos esimerkiksi sädehoitoa ei ole lähellä saatavana. Kyse on henkilöstä, joka tuolta Keski-Karjalan seudulta joutuu käymään Kuopiossa sädehoidossa. Hän matkustaa sieltä taksilla joka päivä Kuopioon. Kela joutuu päivittäin korvaamaan 250 euroa tästä matkasta, viisi päivää viikossa. Viikonloppuna hän ei käy sädehoidossa ja jatkaa sitä siis 40 päivän ajan.

Se maksaa nimittäin Kelalle aika ruhtinaallisesti, mutta nyt, jos tämä henkilö haluaisi olla Kuopiossa yötä, koska se on aika rasittava se matkakin, niin Kela ei kuitenkaan pysty näiden nykyisten säännösten mukaan kuulemma maksamaan majoituskorvausta. Se on 20 euroa ja 18 senttiä, joku tämmöinen päiväraha, mutta Kela ei suostu maksamaan tämmöistä yöpymiskorvausta esimerkiksi vaikka majatalossa, joka olisi kovin vähän, mutta se maksaa kyllä 250 euroa joka päivä siitä matkasta, jolloin, kun lasketaan yhteen tässä, tämän tyyppisissä tapauksissa, jos vielä asiakas haluaa, minusta Kelan pitäisi olla mahdollista käyttää maalaisjärkeä ja suostua siihen ja maksaa ennen vaikka se yöpymiskorvaus siellä Kuopiossa, jolloin säästyisi hirveästi varoja ja tämän ihmisen ei tarvitsisi edestakaisin rumppautua sitä monen sadan kilometrin matkaa päivittäin. Tämän toivoisi myös ministerille tavallaan eväänä, saataisiin tämmöinen (Puhemies koputtaa) niin kuin maalaisjärjen käyttö aikaan Kelankin toimistolla.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Niin tekninen kuin tämä esitys kenties pääpiirteissään onkin, niin täällä on sisällä merkittäviä linjauksia ja asioita. Nostan vain yhden esiin omalta osaltani.

Sivulla 20 on tekstiä julkisen terveydenhuollon ja yksityisen sairaanhoidon korvauksien välisen rajapinnan selkiyttämisestä. Kun kuuntelee sitä, mitenkä ihmeellisiä polkuja on reseptin hakemisessa, esimerkiksi lääkkeen, joka johonkin niveleen pistetään, mitenkä tämä pujottelu menee, niin siinä ei mielikuvitus tahdo aina riittää. Tosiasiassa terveyskeskuksissa ei ole menty sen linjan mukaan, että olisi hankittu sellaiset lääkkeet talosta, jotka tämän ajattelutavan mukaan kuuluu hankkia, mutta on myöskin niin, että lääkkeet, jotka vaativat esimerkiksi yksityisen lääkärin reseptin, kyllä sitten tosiasiassa tullaan sinne terveyskeskukseen pistättämään, elikkä se julkisen terveydenhuollon palkkaa saava lääkäri sitten ne lopulta kuitenkin pistää. Elikkä potilaille tämä ei ole lainkaan selvä, kuka sen lääkkeen saa kirjoittaa jne. Potilaitten näkökulmasta pelisääntökeskustelun pitäisi olla aika julkista. Tämä ei paljon auta, jos valiokuntakin tätä pohtii mielessään, vaan nämä asiat pitäisi ihan kuntatasolla saada julki, mihin potilailla on oikeus ja minkä lääkkeiden pitää tulla sieltä niin sanotusti omasta talosta ja minkä sitten osaomavastuulla sairausvakuutuskorvauksen jälkeenkin apteekista.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen ei vähimmäispäivärahan osalta sisälly mitään uusia indeksikorotusesityksiä, eli siltä osin asiaan ei ole puututtu, eli nykyinen käytäntö jatkuu.

Yöpymiskorvausten osalta tuo ed. Esa Lahtelan esitys totta kai tällä tavalla esitettynä ja tämän yksittäistapauksen osalta kuulostaa ihan järkevältä, mutta siinä tulee varmasti rajanveto-ongelmia. Mutta muutenkin tämä meidän monimutkainen kaksikanavainen rahoitusjärjestelmämme johtaa joskus siihen, että koko kansantalouden kannalta nämä lopulliset ratkaisut eivät olekaan järkeviä. Se perussyy on se, että meillä on useampi rahoitusjärjestelmä. Tässä tietysti pitäisi olla mahdollisuus harkita sitä, mikä on kansantalouden kokonaisvaikutusten kannalta se edullisin ratkaisu, mutta tätäkin varmaan voidaan valiokunnassa sitten kuulla, miksi näin on, niin kuin nyt on.

Sitten tuo rajanveto julkisen ja Kelan korvaaman hoidon välillä. Tässä tuli esille yksi ongelma, joka on asiakkaan näkökulmasta hyvin monimutkainen. Meillä on hyvin monia muitakin vastaavanlaisia tapauksia, jotka me olemme nyt ministeriössä yrittäneet kartoittaa, ja pyrimme kaikin tavoin selkeyttämään tätä käytäntöä niin, että asiakas tietäisi, milloin hänen kuuluu saada kaikki hoito julkisen terveydenhuollon poliklinikkamaksun tai terveyskeskusmaksun perusteella.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä esitys on, niin kuin on kuultu, kokonaisuudistus, ja ehkä sen takia tässä nyt ei ole rinnakkaistekstejä. Olisi tavattoman hyvä, että ne olisivat siitä huolimatta, että kokonaisuudistukseen yleensä niitä ei sisällytetä. Silloin voisimme löytää paljon helpommin ne muutokset, jotka tähän sisältyvät. Korostan, että tämä esitys on tavattoman tärkeä niiden ihmisten kannalta, jotka sairastavat, ja mehän voimme olla, kuka tahansa, niitä.

Ed. Esa Lahtelan esille ottamaan matkakustannuskysymykseen myös kiinnittäisin huomiota, että siihen kannattaa kyllä valiokunnassa, niin kuin ministerikin vähän kannusti, perehtyä paljon tarkemmin. Nyt kun maaseudulla palvelut heikkenevät ja liikenneyhteydet koko ajan myös huononevat ja ihmisillä on monenlaisia ongelmia silloin, kun on tällaisia vaativia hoitoja, jos ne ovat etäällä, niin sellainen ihminen ja koko perhe on helposti suurissa vaikeuksissa taloudellisesti ja ajankäytön ja kaiken muun kannalta. Eli siltä puolelta ei saisi missään tapauksessa jäädä sellaisia aukkoja tähän lainsäädäntöön, jotka sitten kohtelevat kohtuuttomasti niitä ihmisiä, jotka ovat todella tämän aivan perustavaa laatua olevan etuuden piiriin kuuluvia.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ministeri Mönkäre totesi, että tähän ei mitään uusia indeksiehtoja sisälly. Se on tietenkin valitettavaa, kun ajatellaan, että vähimmäispäiväraha on 11,45 euroa. Tuo tulojen laskentakaava elikkä tämä palkkaindeksi, mikä nyt on tässä lakiesityksessä, on parempi kuin aikaisemmin ja parantaa nimenomaan niitten ihmisten asemaa, joilla on tuloja, mutta sitten nämä opiskelijaäidit jnp., jotka ovat sairastuneet ennen kuin ovat voineet tuloja hankkia ja sitten joutuvat sairauspäivärahalle, jäävät kokonaan ilman minkäänlaista indeksisuojaa, ja kun tiedetään, että kumminkin hinnat nousevat, niin muutaman vuoden päästä tämä päiväraha on entistä pienempi reaaliarvoltaan, kun se on jo nytkin kohtuuttoman pieni, voi sanoa. Sitä taustaa vastaan ihmettelen, miksi tässä yhteydessä sitten ei tätä vähimmäispäivärahaa sidottu indeksiin. Tämän nyt luulisi olevan, jos ajatellaan pienituloisia ihmisiä, yksi kaikista keskeisimpiä asioita.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Vähimmäispäivärahan tasokorotushan tehdään hallitusohjelman mukaisesti ensi vuonna eli siinä korjataan hieman näitten hankalimmassa asemassa olevien asemaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vielä täydennyksenä tähän sädehoitokysymykseen, siihen matkojen korvaukseen. Tuossa laskin nopeasti, mitä se tarkoittaa ihan oikeasti. Tässä tapauksessa, kun Kiteeltä matkustaa sädehoitoon tämä henkilö taksilla Kuopioon neljäkymmentä kertaa, se maksaa 10 000 euroa Kelan korvauksena. Jos kuviteltaisiin, että hän yöpyisi jossakin semmoisessa vaatimattomassa majapaikassa, niin kuin hän sanoi, joku 50 euroa vaikka kuvitellaan, että maksaa päivässä se yöpyminen, niin se tekisi vasta 2 000 euroa se neljäkymmentä päivää. 8 000 euroa olisi se gäppi. Tosin tähän tulevat ne matkat sitten, koska hän todennäköisesti kävisi sitten kotona kerran viikossa, jotta se ei ihan kokonaan jäisi säästöksi. Mutta näissä tapauksissa minusta pitäisi selkeästi katsoa, mikä on Kelan puolelta edullisempi, ja jos vielä asiakas tahtoo näin, niin ei missään tapauksessa pitäisi estää semmoista järkevää toimintaa. Kaiken lisäksi, kun on sairaasta ihmisestä kyse — tämäkin tapaus, tänä päivänä viimeksi puhelimessa hänen kanssaan juttelin, ei pysty istumaan, joutuu olemaan puoliksi pitkällään vielä kuljetuksen ajan — se tuntuu aika hassulta, jotta ihmistä sillä tavalla sen takia vaan, että nämä Kelan säännökset ovat tämmöiset, remppuutetaan.

Sitten yksi kysymys, joka tuli aikaisemmin tässä esille — toivon, että valiokunta käy sen kanssa läpi — on tämmöinen hepatiittirokote. Nythän henkilö joutuu menemään lääkäriin hakemaan sen reseptin, sitten hän menee apteekkiin ja sitten terveydenhoitajan luokse, joka pistää sen. Se jotenkin tuntuu hassulta. Eikö sitä lenkkiä tässä voisi oikaista? Miksi suoraan ei tökätä sitä hepatiittirokotetta pyllypuoleen ja sillä sipuli, vaan juoksutetaan tätä ihmistä monta kertaa ja varataan monia aikoja siinä? Mutta näin tapahtuu tänä päivänä ihan oikeasti.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Lahtela toi esille, että henkilö saattaa olla niin sairas, ettei hän pysty oikein kivuitta matkustamaan hoitoon edestakaisin. Silloin minusta tietenkin pitää lääketieteellisin syin antaa hoito sillä tavalla, ettei potilaan tarvitse välillä mennä kotiin. Mutta ihan oikeassa varmastikin edustaja on siinä, että pitäisi katsoa, löytyykö joku potilashotelliratkaisu tai tällainen, jossa pitkien matkojen takaa useampaan kertahoitoon tulevat voidaan sitten pienemmin kustannuksin hoitaa.

Tätä hepatiittirokotusasiaa en ihan nyt tässä mieltänyt. Nyt joudutaan siis hakemaan reseptiä ja sitten erikseen tätä pistosta? (Ed. Esa Lahtela: Kyllä!) — Totta kai se on hankala tilanne. — Näissä rokotusasioissa julkisessa terveydenhuollossa on nyt viime aikoina muutoksia tehty. Yleensähän tätä haetaan matkailua varten, joten tuskin se ihan kohtuuton vaivannäkö on, mutta kyllä sitä voidaan työn paremmalla organisoinnilla varmasti tehdä järkevämmäksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän viime mainittuun asiaan tekisi mieli todeta, että minä ainakin tuosta alakerrasta sain sen rokotteen kävelemättä yhtään minnekään. Jospa kansa saisi nauttia tästä edusta ihan itsekin eikä pelkästään edustajiensa välityksellä.

Mutta kysyisin ministeriltä proseduaalisen kysymyksen, kun sanoitte, että valiokunta voisi nyt ottaa tämänkin äsken käsitellyn matka-asian pohdittavakseen: Kuinka laajasti itse asiassa olette ajatellut, että valiokunnan pitäisi ryhtyä avaamaan näitä pykäliä, nimenomaan substanssien osalta? Jos sille tielle laajemmalti lähdetään, niin toivon, että valiokunnan puheenjohtaja äsken sopi valtiovarainministerin kanssa tuolla ovella, että meillä on sitten myös rahaa käytettävissä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Jos edustaja kuunteli tarkkaan, en sanonut, että valiokunta voi muuttaa esityksiä, vaan sanoin, että valiokunta voi kuunnella, miksi näin on säädetty kuin tällä hetkellä on, eli ne perustelut, joita minä en varmastikaan tässä osaa riittävän asiantuntevasti kertoa. Meillä tämä sairausvakuutusjärjestelmä ja koko terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä on sen verran monimutkainen, että jonkun asian yksittäinen muuttaminen, vaikka se nyt tuntuisi järkevältä, saattaa aiheuttaa sitten ongelmia vastaavanlaisiin tapauksiin ja lisää kuluja. En tietenkään ole tässä sitoutumassa mihinkään hallituksen esityksen avoimin käsin tapahtuviin muutoksiin, mutta olen aina sanonut, että jos eduskunnan käsittelyssä tulee joitakin selviä epäkohtia käsille, niin tietenkin niitä pitää sitten yhdessä pohtia, ovatko ne asianmukaisesti korjattavissa, jos valiokunta tarkoin ja huolella asiantuntijoita kuultuaan tulee toisenlaiseen käsitykseen. Eihän muuten tällä eduskunnan käsittelyllä olisi mitään merkitystä, jos ei esittelevällä ministerillä olisi sellainen asenne näihin asioihin.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Ed. Esa Lahtela mietti rokotteen vaikeaa reittiä, ja oikeastaan voi miettiä näin, että näinhän on, koska meillä on erillinen apteekkilaitos. Jos meillä apteekit olisivat terveyskeskuksissa, niin ei se mutka ainakaan niin pitkä olisi, mutta kun on niin kuin on. Varmaan on toimipisteitä, joissa pistoksia annetaan niin paljon vuodessa, että rokotteita voi olla jopa talossa valmiiksi tilattuna, niin kuin tässä talossa, kun täällä kerta matkaillaan aika runsaasti, mutta monissa pienissä paikoissa se on kerran tai enintään pari kertaa vuodessa tapahtuva toimitus, ja silloin ei ole mitään mieltä säilyttää sellaisia valmisteita kaapissa happanemassa.

Mutta yhtä asiaa jäin kyllä vielä miettimään ja kysyisinkin oikeastaan ministeri Mönkäreeltä, miten esimerkiksi tällaisessa tilanteessa sitten on ajateltu tätä lääkekorvausta: Otetaan reumapotilas, jolla on kultapistokset. Jos hän kerran kuussa käy kultapiikillä, niin saako hän siihen kultaansa sen kelakorvauksen nyt sitten vai ei, jos se on kuitenkin poliklinikalla useimmiten pistettävä hoito? Tämä on aika kinkkinen asia sitten ja koskee lukuisia määriä potilasryhmiä, mitä ihmeellisimpiä asioita, jos tämä oikein tiukalle menee. Mutta esimerkkinä vain tämä reumapotilaitten kultahoito: miten se on ajateltu?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Totean ministeri Mönkäreelle, että olen sinänsä tyytyväinen siitä, että ministeri omaa tällaisen näkemyksen eduskunnan mahdollisuuksista korjata epäkohtia. Valiokunnassa aina toisinaan tulee mieleen, kun niitä siellä esiin nousee ja niitä jopa mietintöihin kirjoitetaan, että siitä huolimatta niitten korjaamisedellytykset eivät näytä olevan oikein hyviä. Tässä tapauksessa tietysti toivoisi, kun ministeriössä on nyt, kuten puheenvuorostani kävi ilmi, pyritty saattamaan tämä ajan tasalle, että tässä yhteydessä olisi voitu löytää niitä epäkohtia, jotka suhteellisen säännöllisesti ihmisiäkin tuntuvat vaivaavan, ja ehkäpä tuotu ne tässä yhteydessä valiokunnallekin. Katsomme mielenkiinnolla valiokunnassa, mitä sieltä löytyy.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän esityksen yhteydessä on pyritty tekemään substanssimuutokset niihin asioihin, jotka eniten ovat ongelmina nousseet esille.

Tästä, mitä ed. Lahtela tässä peräsi, totesinkin, että kun en tiedä, miten iso ja yleinen ongelma tuo on, niin en osaa sanoa, olisiko se vaatinut myöskin tarkastelua, mutta siihen valiokunnalla on mahdollisuus perehtyä, miksi näin on kuin on tällä hetkellä.

Sitten tähän kultapistosasiaan: Minun täällä saamieni tietojen mukaan tämä teksti on kyllä yksiselitteinen, että julkinen terveydenhuolto vastaa lääkehoidosta silloin, kun vastaanottokäynnillä annetaan suonen tai nivelen taikka spinaalitilan sisälle annettavia lääkkeitä. Tällaisia hoitoja yksittäinen potilas ei normaalistikaan itse itselleen voi antaa avohoidossa. Mutta nyt tietysti tämmöisen reumapotilaan kultahoito on pitkäaikainen, vuodesta toiseen jatkuva hoito, joten saattaa hyvinkin olla, että kun tarkemmin katsotaan näitä lain perusteluja, sieltä voi löytyä ohjeita siitä asiasta. Mutta jos tämä nyt todella näin pitää paikkansa, niin silloin otetaan selkeästi kantaa siihen, että näissä asioissa määritellään, että kun se on sellainen toimenpide, että potilas ei itse voi sitä lääkettä antaa, niin silloin se kuuluu antaa julkisesta terveydenhuollosta. Mutta tämän toivon nyt selviävän. En ihan sataprosenttisen varmasti osaa tässä nyt sanoa, miten on tarkoitettu.