Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön pohjalla on hyvin pitkään valmisteltu ja kohtuullisen vaikea lakiesitys. Ympäristövaliokunta pitää tätä esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä.

Tällä esityksellä on tarkoitus saattaa voimaan niin sanottu ympäristövastuudirektiivi, jossa säädetään toiminnanharjoittajia koskevasta aiheuttamisperiaatteeseen perustuvasta järjestelmästä toiminnasta aiheutuneiden ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Tavoitteena on siis ehkäistä ja korjata ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat tietyt merkittävät vahingot.

Yksi esityksen valmistelun lähtökohdista on ollut pyrkimys säilyttää meidän voimassa oleva ympäristölainsäädäntömme kokonaisuus mahdollisimman hyvin ja välttää sitä, että sekoittaisimme siihen kovasti uusia elementtejä, koska se toimii kuitenkin kohtuullisen hyvin.

Tämän direktiivin täytäntöönpanon valmistelussa on ollut esillä myös vaihtoehtoisia sääntelymalleja, joiden käsittely on sitten vienyt aika lailla aikaa. Jo tämän ympäristövastuutoimikunnan mietintö valmistui vuonna 2007. Valiokunta toteaa, että tässä hallituksen esityksessä on päädytty toimikunnan mietinnössä esitettyyn suppeampaan täytäntöönpanomalliin. Natura 2000 -verkoston ulkopuolisten laji- ja luontotyyppien arviointien osalta siis on tullut tarkennuksia sitten tähän asiaan.

Olennaista tässä esityksessä on luontovahinkosääntelyn osalta se, että Natura 2000 -verkoston lisäksi suojelua nyt täydennetään direktiivin edellyttämiltä osin luonnonsuojelulakiin jo sisältyviä instrumentteja kehittämällä. Tämä uusi sääntely ei mitenkään muuta ympäristönsuojeluoikeuden lähtökohtia esimerkiksi pohjaveden ja maaperän pilaamiskiellosta, vaan sääntely kohdistuu toimenpiteisiin vahingon jo tapahduttua. Esityksessä tarkoitettu vahinko voi kohdistua maaperään tai veteen, suojeltuun lajiin tai luontotyyppiin. Valiokunta katsoo, että kun sääntelyn tarkoitus on ympäristön tilan ja luonnonarvojen palauttaminen perustilaan niissä tapauksissa, joissa on aiheutettu merkittäviä haitallisia muutoksia ympäristölle tai luonnon monimuotoisuudelle, niin tällä lainsäädännöllä on myös ennalta ehkäisevä ja suojelua välillisesti vahvistava merkitys, vaikka tällä ei suoraan vaikutetakaan ympäristön tilaan tai luonnon monimuotoisuuteen.

Arvoisa puhemies! Voimassa oleva lainsäädäntömme sisältää jo myös vahingon ennallistamisvelvoitteita, mutta tässä direktiivin sääntelyssä tarkoitetaan pidemmälle menevää, kahdelta osin pidemmälle menevää, säätelyä. Ennallistamisvelvoitteet ulottuvat voimassa olevaa lainsäädäntöä pidemmälle nykyistä laajempien korjaavien toimien ja laajemman vahinko-käsitteen vuoksi, ja korjaamisvastuun piiriin on lisäksi sisällytettävä eräät luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaan suojellut lajit ja luontotyypit. Jotta tästä direktiivin tarkoittamasta vahingosta voisi olla kyse, tulee kyseessä olla aina merkittävä vahinko.

Vahinkokynnys on tässä direktiivissä asetettu korkealle, ja näin on arvioitu, että nämä vahinkotilanteet, joihin tällä direktiivillä siis puututtaisiin, ovat todennäköisesti harvinaisia, ja nämä tulevat siis kattamaan myös onnettomuustilanteet ja muut ennakoimattomat syyt. Vahingon sattuessa korjaamiskustannukset voivat kuitenkin nousta huomattaviksi, sillä vahingon käsite on tässä esityksessä laaja ja sisältää myös niin sanotulle luonnonvarapalvelulle aiheutuneet vahingot.

Tämä luonnonvarapalvelu on siis uusi käsite, ja sillä tarkoitetaan luonnonvaran hyödyllistä vaikutusta toiseen luonnonvaraan tai ihmisiin. Valiokunta toteaa, että tämän esityksen mukaan luonnonvaran hyödyllisillä vaikutuksilla tarkoitetaan esimerkiksi maa-aineksen muodostumista, ravinteiden kiertoa, luonnosta saatavia raaka-aineita tai luonnon vaikutusta ihmisen henkiseen, fyysiseen hyvinvointiin, esimerkiksi virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Tämä sääntely lähtee siis siitä, että on olemassa palauttaminen, korjaaminen ja sitten täydentävät toimenpiteet. Eli mikäli tärvellään jokin alue niin, että siellä ei enää suojeltu laji pysty elämään, niin sitten koetetaan löytää sellaisia alueita, joilta löytyy uusi elinympäristö näille lajeille. Valiokunta toteaa, että korjaavat toimet voivat vaihdella tilanteesta riippuen aktiivisista korjaustoimista luonnolliseen palautumiseen. Hallituksen esitykseen sisältyvän puitelain 6 §:n mukaan viranomaisen tulee harkitessaan tarvittavia toimenpiteitä ottaa huomioon muiden ohella vahingon luonne, laajuus ja vakavuus, luonnollisen palautumisen mahdollisuus ja myöskin aiheutuvat kustannukset.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä lähtökohtaa, että silloin kun tämä kansallinen kunnostamisvastuujärjestelmä on direktiiviä tiukempi, sitä myöskin sovelletaan. Kaikkien vahinkotilanteiden osalta korjaamisvastuun syntyminen edellyttää kuitenkin, että toiminnanharjoittaja on rikkonut toimintaa koskevaa lakia, lain nojalla annettua asetusta tai viranomaisen antamaa määräystä. Näihin lainrikkomusperusteisiin vastuisiin on tässä esityksessä ehdotettu kuitenkin yhtä poikkeusta. Se on se 84 a §:n 2 momentti, jossa ehdotetaan säädettäväksi, että myös onnettomuuden tai muun ennakoimattoman syyn aiheuttaessa vahingon toimivaltainen viranomainen antaisi tässä hallintopakkomenettelyssä tarvittavat määräykset vahingon korjaamiseksi, vaikka siis toiminnanharjoittaja ei olisikaan rikkonut lakia. Kyse voi olla myös siitä, ettei vahinkoa ja sen seurauksia ole voitu riittävästi ennakolta arvioida ja varautua esimerkiksi lupamenettelyssä. Valiokunta pitää tätä ehdotettua ratkaisua perusteltuna, koska voimassa olevan lain mukaan lupaa ei voida käytännössä myöntää toiminnalle, josta aiheutuu tässä direktiivissä tarkoitettua ympäristön merkittävää pilaantumista.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa, että uusi ympäristövastuusääntely muodostaa kokonaisuutena omanlaatuisensa täydennyksen jo voimassa olevaan omaan lainsäädäntöömme nähden. Tämä lainsäädäntö voi tulla siis sovellettavaksi hyvin harvoin, poikkeuksellisen suuren vahingon yhteydessä, jolloin se myös saattaa merkitä laajempaa korjausvastuuta. Tavanomaisesta vahinkotilanteesta seuraavan ennallistamisvastuun lainsäädäntömme on kattanut jo tähänkin saakka.

Puhemies! Ympäristönsuojelulain ja vesilain keskeisin vesiensuojelun tavoite on ehkäistä ennakolta vesiympäristölle aiheutuvia haittoja ja vahinkoja. Tämä toteutuu pääasiassa ennakollisen lupajärjestelmän kautta. Tässä yhteydessä pyritään nämä haitat siis minimoimaan niin, että haittoja ei synny. Mutta mikäli toimintaa ei lupamääräyksinkään ole mahdollista muotoilla siten, ettei merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle aiheudu, lupa voidaan myös kokonaan evätä. Nämä ennakolliset lupajärjestelmät yleensä estävät käytännössä ympäristövastuudirektiivin tarkoittaman huomattavan haitallisen vahingon aiheutumisen. Näissä vesiasioissa valiokunta toteaa, että pintavesille aiheutuvan vahingon merkittävyyden arvioinnin tulee olla tapauskohtaista ja laatunormit ovat ainoastaan yksi tässä arvioinnissa käytettävä seikka. On otettava myös huomioon ekologisen tilan määreitä, biologisia tekijöitä, kalaston pohjaeliöstön tila, ja vahinkoja arvioitaessa on otettava huomioon luonnonvarapalvelujen huonontuminen eli esimerkiksi se, että vahingosta aiheutuu haittaa virkistyskäytölle.

Puhemies! Tällä lailla tuodaan siis uusi määritelmä lainsäädäntöömme, ja se on tämä luontovahingon määritelmä. Direktiivi ei sisällä luontovahingon käsitettä, vaan siinä määritellään ympäristövahinko, joka kohdistuu suojeltaviin lajeihin ja luontotyyppeihin, jolla on näiden suotuisan suojelun tason saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Tässä täytäntöönpanossa lähtökohtana on direktiivin soveltamisalan laaja tulkinta, jonka mukaan luontovahinko voi tapahtua paitsi Natura 2000 -verkoston alueella myös sen ulkopuolella. Suomessa esiintyvien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisaa suojelun tasoa turvaa pääasiassa tämä Natura-verkosto, mutta verkosto on kuitenkin vain yksi väline suotuisan suojelun tason ennalleen saattamisessa tai säilyttämisessä, ja siksi se ei yksistään riitä tämän tärkeän tavoitteen saavuttamisessa.

Näiden selvitysten perusteella voidaan todeta, että Suomessa esiintyy eräitä luontodirektiivin toisen liitteen lajeja, joilla esiintymiä on vähän tai jotka esiintyvät vain suppeasti rajatuissa elinympäristöissä. Silloin tällaisen lajin elinympäristöön tapahtuva vahinko voi siis saattaa tämän lajin kokonaan hyvin uhanalaiseksi. Tällaisia lajeja nyt ovat esimerkiksi jokihelmisimpukka, vuollejokisimpukka, saimaannorppa ja pari kolme muuta. Tämä direktiivin tarkoittama merkittävä vahinko voi esimerkiksi saimaannorpan kannalta syntyä siten, että ammattikalastuksen yhteydessä rajauspäätöksen mukaisen esiintymispaikan heikentämiskieltoa tai kalastusta koskevia säännöksiä huolimattomuudella tai tuottamuksellisesti rikotaan. Näin ollen valiokunta haluaa tässä korostaa, että saimaannorpan osalta tämä hallituksen esitys tarkoittaa käytännössä alueelliselle ympäristökeskukselle velvoitetta arvioida Natura 2000 -verkoston ulkopuolelle jäävät esiintymispaikat ja niiden rajaamisen tarve suhteessa ammatilliseen toimintaan. Vapaa-ajan kalastukseen tällä direktiivillä ja uudella lailla emme pysty vaikuttamaan.

Lopuksi tästä asiasta haluan todeta, että valiokunta myös toteaa, että Natura 2000 -verkostoa koskevat säännökset eivät myöskään laajene koskemaan lajien esiintymispaikkojen suojelua verkoston ulkopuolella. Tämä oli asia, josta paljon valiokunnassa kävimme keskustelua.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että tällä lainsäädännöllä lisätään osaltaan ympäristöhallinnon tehtäviä. Alueelliset ympäristökeskukset joutuvat tässäkin lainsäädännössä töihin, ja — viitaten vähän tuohon aikaisempaan keskusteluun tänään — valiokunta kantaa jälleen kerran, tässäkin asiassa, huolta näistä resursseista. Aluehallinnon uudistushanke merkitsee käytännössä alueellisten ympäristökeskusten ja ympäristölupavirastojen siirtymistä osaksi näitä isompia keskuksia. Valiokunta korostaa tarvetta turvata ympäristöhallinnon toimintakyky aluehallinnon uudistushankkeessa ja myöskin sitä kautta tämän lainsäädännön oikeassa tulkinnassa ja valvonnassa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpano nyt vahvistettavilla lainsäädännöillä on ollut erittäin vaikea ja iso, hankala kokonaisuus. Valiokunnan puheenjohtaja esitteli tämän lakipaketin perusteellisesti, ja koska kyseessä oli valiokunnan yksimielinen kanta ja mitään muutoksia hallituksen esitykseen ei tehty, ei ole varmaan tarpeen lähteä yksityiskohtaisesti uudelleen käymään tätä asiaa läpi.

Täytyy vaan todeta, että asian valmistelu toki kesti vähän turhan kauan ja komissio joutui jo ympäristöministeriötä ja Suomea moneen kertaan hoputtamaan, mutta ilmeisesti tuo aika kannatti käyttää, koska eduskunnan mielestä lopputulema oli juuri oikea. Tällä pannaan direktiivi täysimääräisesti täytäntöön, mutta ei myöskään sitten lähdetä liiallisen hankalaksi tekemään lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Muutama poiminta asiasta kuitenkin.

Nuo direktiivin tarkoittamat vahingot ovat siis hyvin merkittäviä, ja itse asiassa valiokunnan käsittelyn aikana tuli tämmöinen ajatus, että tällä lainsäädännöllä pitää olla nimenomaan semmoinen ennalta ehkäisevä vaikutus, joka muistuttaa toimijoille, että vakavissa tilanteissa sitten tuo korjausvelvollisuus voi tulla hyvinkin kalliiksi. Itse asiassa tavoitteena täytyy olla, että toivottavasti tätä lakia ei koskaan tarvitse soveltaa. Sehän on se ympäristösuojelulainsäädännön periaate, että vahinkoja ei toiminnasta aiheutuisi.

Uutena piirteenä meidän lainsäädäntöömme tulee nyt tuo luontovahingon määritelmä, joka koskee luontotyyppejä sekä -lajeja. Luontotyyppien osalta lainsäädännön velvoitteet pystytään panemaan toimeen siten, että nykyinen Natura-verkko on riittävä. Sen ulkopuolellakin toki esiintyy näitä suojeltuja luontotyyppejä, mutta ei niin merkittävässä määrin, että niihin kohdistuvan uhkan voitaisiin katsoa olevan merkittävä näitten luontotyyppien suojelun kannalta.

Lajeja niin ikään esiintyy Natura-verkoston ulkopuolella. Sieltä liitteistä löytyy puolenkymmentä lajia ainakin, joilla on niin merkittäviä esiintymiä Naturan ulkopuolella tai paikallisesti, suppeasti, selkeästi rajattuja osapopulaatioita, että niihin kohdistunut yksittäinenkin vahinko voi olla lajin suotuisan suojelutason kannalta merkittävä. Niinpä tältä osin sitten lainsäädännössä tätä direktiiviä tulkitaan laajasti. Se koskee siis kaikkia mahdollisia esiintymisalueita, joitten vahingoittaminen voi olla merkittävä uhka lajin tulevaisuudelle. Siltä osin korjaamisvelvoite tulee voimaan.

Suotuisan suojelun tasosta, mihin tässä viitataan, valiokunta toteaa sen, että se on määritelty jo tuolla 1990-luvun puolivälin paikkeilla, ja nimenomaan tuota kyseistä määritelmää, vanhaa tunnettua määritelmää, tässäkin laissa sitten tarkoitetaan.

Valiokunnan jäseniä voi kiittää rakentavasta työskentelystä varmaan tässä. Vaikea asia onnistuttiin puristamaan hyvin purkkiin. Saimaannorpalle tästä nyt ei tullut vieläkään semmoista lopullista pelastusta. Siihen keskeiseen uhkaan, minkä vapaa-ajankalastus aiheuttaa, ei tällä lainsäädännöllä pystytä oikeastaan puuttumaan, vaan on sitten muun lainsäädännön ja asetusten asia varmistaa Suomen uhanalaisimman eläinlajin tulevaisuus.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esittelikin hänelle tyypillisesti hyvin ja taidokkaasti tämän asiakokonaisuuden ja valiokunnan mietinnön, mutta kuten ed. Tiilikainenkin, niin minäkin nostan pari kohtaa täältä esille.

Kuten tässä on todettu, niin tämä ympäristövastuudirektiivihän on lähtökohtaisesti erittäin hankala täytäntöönpantava, koska siinä tarkoitettu vastuu poikkeaa osin voimassa olevasta säätelystämme. Tämän kaiken lisäksi säätely on meillä hyvin hajallaan eri laeissa eikä ole yhtä sellaista ympäristövastuulakia, joten tämä kokonaisuus on todella vaikea.

Tässä esityksen lähtökohdaksi on otettu laaja tulkinta direktiivin soveltamisalasta, eli direktiivin soveltamisalaa ei ole rajattu koskemaan vain Natura 2000 -verkoston alueella tapahtuvia luontovahinkoja. Tämän perusteeksi esitetään muun muassa komission vastausta Saksan esittämään kysymykseen soveltamisalasta. On pakko todeta, että henkilökohtaisesti olisin ollut hyvin halukas rajaamaan tämän direktiivin soveltamisalan vain Natura-alueitten sisälle, mutta tämä ei liene mahdollista.

Sen takia haluankin ottaa esille täältä valiokunnan mietinnöstä kaksi merkillepantavaa näkemystä ja kantaa. Ensinnäkin sivulla 7 on todettu: "Suomessa esiintyvien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisaa suojelun tasoa turvaa pääasiassa luonto-lintudirektiivien nojalla perustettu Natura 2000 -verkosto." Edelleen valiokunta toteaa: "Natura 2000 -verkostoa koskevat säännökset eivät myöskään miltään osin laajene koskemaan lajien esiintymispaikkojen suojelua verkoston ulkopuolella." Tällä valiokunta korostaa sitä, että Natura-suojelua ei sinänsä tällä lailla laajenneta Natura-verkoston ulkopuolelle vaan tässä on kysymys näitten muutamien luontodirektiivin liitteen 2 lajien esiintymispaikkojen rajaamisesta ja vastuusääntelyn ulottamista nimenomaan niihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin kun eduskunnan pääsihteeri on paikalla, teen rakentavahenkisen aloitteen, että valiokuntaneuvos Marja Ekroosille myönnettäisiin joku kunniamerkki joskus lähitulevana aikana. Nimittäin tässä on 7,5 sivua kaksipalstaista tekstiä asiantuntemuksella joka ikinen rivi kirjoitettuna sellaisessa asiassa, jossa nimenomaan on tarvittu viitseliäisyyttä, koska tällä koko mietinnöllä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole valiokuntaneuvoksella viitseliäisyyttä tehdä asia perusteellisesti. Sitten tietysti valiokunnalle se toinen kiitos siitä, että olette käynyt asian kunnolla läpi ja olleet sitten sitä mieltä kuin olette olleet.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on se, että tämä saimaannorppajuttu kyllä täytyy nyt kerta kaikkiaan hoitaa. Keskustelin maa- ja metsätalousministerin kanssa asiasta, ja hän sanoi, että nyt katsotaan vapaaehtoispuoli ja sitten ryhdytään muihin toimenpiteisiin. Nyt kun vapaaehtoispuoli ei kai tuottanut ihan sitä tulosta, mikä oli odotettu, nyt vetoan myöskin paikalla olevaan ympäristöministeriin, että siellä valtioneuvostossa hoitakaa ihmeellä se asia nyt välittömästi kuntoon. Mutta hyvä, että yrititte vapaaehtoistietä, ja se oli arvokas kokeilu, mutta nyt on pakkotilanne olemassa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Voin ainakin ajatuksellisesti yhtyä ed. Pulliaisen ehdotukseen, ja joka tapauksessa, jos minulla olisi hattu päässä, niin nostaisin myöskin valiokunnalle hattua, kun se on tehnyt erittäin arvokasta ja perusteellista työtä, ja tuosta puheenjohtajan esittelypuheenvuorosta kävi hyvin ilmi se, että tämä on ollut ja on kaikkea muuta kuin helppo ja yksinkertainen kokonaisuus.

Tietysti, niin kuin tässä tuli esille, me olemme saaneet tästä aikataulusta vähän jo sapiskaakin matkan varrella, mutta aika iso kysymys tässä oli nyt ratkaista se menetelmä, miten tämä EU-direktiivi pannaan toimeen meidän kansallisessa lainsäädännössämme, ja toivon mukaan tämä valittu ratkaisu osoittautuu toimivaksi ja hyväksi.

Siihenkin käsitykseen, joka täällä on tullut esille, yhdyn, että on toivottavaa, että tällä säädännöllä on nimenomaan ennalta ehkäisevä vaikutus.

Tuohon luontovahinkoon ja Natura-verkostoon ja sen riittävyyteen liittyen tulkoon tässäkin yhteydessä mainituksi, että meillä on nyt kuulemisvaiheessa tiettyjen lisätäydennysten tekeminen Suomen Natura-verkostoon, joka pääosin koskettaa merialueita mutta jossa yhtä erityisen uhanalaista eli vuollejokisimpukkaa koskien kuulemisvaiheessa on ehdotus myöskin Vantaanjoen tietyn osan sisällyttämisestä Natura-verkostoon, ja sillä tavalla tämä tietysti sitten on edistysaskel tuon lajin suojelun kannalta.

Tämä norppakysymys on iso ja äärimmäisen tärkeä asia. Eilen saamani tiedon mukaan, kun eilen viimeksi Metsähallituksen ihmisten kanssa keskustelin siitä, 500—700 neliökilometriä on nyt saatu niitä vapaaehtoisia sitoumuksia ja niitä koko ajan työhelehditään, ja kunnianhimoinen tavoitehan olisi se 1 500 neliökilometriä.

Yhdyn kyllä siihen käsitykseen, mikä on ollut sekä ministerikollegan että ed. Pulliaisen esille tuoma käsitys, että mikäli me emme hyvällä tavalla edisty tässä vapaaehtoisuuden kautta, niin meidän täytyy sitten ottaa muita toimenpiteitä käyttöön.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Voi yhtyä tässä ed. Pulliaisen aloitteellisuuteen, jos ei nyt merkeistä, niin ainakin suurista kiitoksista valiokuntaneuvokselle, jonka lainsäädännön tuntemus oli valiokunnan suurena apuna tätä pakettia pureskeltaessa.

Saimaannorppakysymyksestä, mikä nyt tässä kaikin puolin on akuutti, meillä ehkä oli joitain odotuksia valiokunnassa, että tästä nyt sitten olisi tullut työkalua, minkä nojalla joillekin merkittävimmille alueille olisi pystytty rajauksia vaikkapa tekemään. Mutta koska lainsäädäntö lähtee siitä, että ammatillisen toiminnan ja tämmöisen tuottamuksellisuuden täytyy olla vahingon takana, niin aivan niin kuin täällä on jo useampaan kertaan todettu, sitä norpalle suurinta uhkaa aiheuttavaa vapaa-ajankalastusta tällä lainsäädännöllä ei siis pystytä suitsimaan. Mutta yhtä kaikki, jos tahto on se, että saimaannorppa säilyy tulevaisuudessakin — se on pelkästään suomalaisten vastuulla — niin varmasti hyvä hallitus keksii sitten juuri ne oikeat lääkkeet ja oikeanlaiset toimenpiteet, millä se tavoite saadaan, ettei mene pelkästään sellaiseksi kikkailuksi tai keskusteluksi, ovatko toimet nyt oikeita tai vääriä. Tavoite on se tärkein eli norpan säilyminen.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin ehkä en riittävästi tuossa esittelypuheenvuorossa muistanut kiitellä, onneksi ed. Pulliainen muisti meidän valiokuntaneuvoksemme tässä yhteydessä, koska tässä laissa, jos missä, kyllä todellakin tarvitsimme hänen asiantuntemustaan. Mutta ihan vähäpätöisenä en pidä sitä, että kyllä valiokunnassa oli todella monenlaisia näkemyksiä tästä asiasta. Olisi varmaan ollut mahdollisuuksia päätyä riitaisampaankin lopputulokseen tässä asiassa, sikäli kyllä mielestäni valiokunta osoitti tässä yhteneväisyyttä ja pystyi tulemaan tämän perusteellisen työn jälkeen sitten tähän yksimieliseen lopputulokseen.

Arvoisa puhemies! Vielä tästä norppa-asiasta sanon sen, että olen täsmälleen samaa mieltä ed. Pulliaisen ja ministerin ja myöskin ed. Tiilikaisen kanssa, mutta oma lähtökohtani on kyllä se, että hallituksella olisi ollut mahdollisuus jo toimia ripeämmin. Nyt on 1.5. astumassa voimaan tämä uusi asetus, jossa käsitykseni mukaan olisi ollut mahdollista jo ottaa tiukempia rajoituksia käyttöön.

Kun me olemme nyt yrittäneet jo vuosikausia kai tällä vapaaehtoisella polulla ja se ei ole tuottanut tämän parempaa tulosta, niin sen vuoksi kannan kyllä huolta siitä, että noinkohan saavutamme, vaikka haluan toki uskoa näihin vapaaehtoisiin toimiin, niitä tuloksia, joita nyt tässä tavoittelemme. Siksi itse olisin kyllä odottanut rivakampaa ja räväkämpää toimintaa tässä asetuksen valmistelussa ja sitä, että tälle tietylle keväiselle pesimisperiodille olisi voitu asettaa selkeä kielto sillä alueella, jolla kuutteja kuitenkin verkkoihin hukkuu. Jokainen menetetty kuutti on nyt tässä tilanteessa liikaa.