2) Hallituksen esitys laeiksi perusopetuslain 11 §:n,
lukiolain 7 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta
annetun lain 12 ja 17 §:n muuttamisesta
jatkuu:
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Myös lukion osalta edessä on
suuria ratkaisuja. Kun ylioppilastutkintoa uudistettiin vuonna 1995,
samalla käynnistettiin ylioppilastutkinnon rakennekokeilu.
Tämä rakennekokeilu jatkuu edelleen. Koulutuksen
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa eli Kesussa on
todettu, että tutkintojärjestelmä ei
voi kovin pitkään olla laajalle joukolle erilainen
kuin maassa on yleisesti. Jo nyt todella odotetaan, että saadaan
ylioppilastutkinnon rakenneratkaisu vihdoinkin, ja todennäköisesti
rakenneratkaisulla, kun se tulee, on myös omat heijastuksensa
lukion tuntijakoon. Kun rakenneratkaisu saadaan aikaan, sen jälkeen varmasti
alkaa työ lukiokoulutuksen yleisten tavoitteiden ja uuden
tuntijaon laatimiseksi. Sitten aikanaan tavoitteena on vuosi 04.
Silloin syksyllä opetussuunnitelman uudet perusteet ja
tuntijako tulisivat voimaan.
Nykyisin lukioissa on erilainen käytäntö,
mikä koskee liikunnan ja terveystiedon arviointia: arvioidaanko
ne yhdessä vai erikseen. Kumpaakin käytäntöä on
Suomenmaassa. Muun muassa omassa lukiossani koko ajan nämä oppiaineet
on arvioitu erikseen.
Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että kun aikanaan
uusi tuntijako tulee, siihen todennäköisesti esitetään
terveystiedon kohdalle kahta syventävää kurssia.
Siis liikunnan osalta pakollisten ja myös terveystiedon
pakollisten kurssien määrä säilyisi
ennallaan, samoin liikunnan syventävien, mutta terveystietoon
todella tulisi kaksi syventävää lisäkurssia
lisää. (Hälinää)
Puhemies:
Ed. Kähkönen, suokaa anteeksi! Kehotan edustajia
rauhoittumaan. Puheenvuoro on nyt ed. Kähkösellä.
Kiitoksia! — Vaikka liikunnan tuntimäärä Suomessa
verrattuna Pohjoismaihin ja Euroopan eri maihin on todella alhainen,
rohkenen epäillä, jos todella tähän
suuntaan mennään, että terveystiedon
syventäviä kursseja lisätään
kahdella, tai tavallaan se on kokonaan uutta. Tämä voi
johtaa siihen tilanteeseen, että tietyllä tavalla valinnaisuutta
karsitaan monessa kunnassa. Kyse on kuitenkin resursseista, kun
ajattelemme niin sanottuja syventäviä ja soveltavia
kursseja, kuinka paljon niitä voidaan tarjota. Mielestäni
terveystiedonkin kohdalla tilanne voisi olla se tai ainakin syytä olisi
harkita sitä, että siellä olisi yksi
syventävä kurssi ja yksi soveltava kurssi. Soveltavat
kurssit kaiken kaikkiaan ovat erittäin käytännöllisiä lukion
puolella. En aliarvioi enkä vähättele
terveystiedon merkitystä, mutta väitän,
että käytännön ja yleensä oppilaitten
kannalta ehkä tämä menettely olisi parempi.
Kuitenkin se käytännössä tarjoaisi
samat mahdollisuudet oppilaalle.
Arvoisa puhemies! Sinänsä itse lakiesitystä ja lakia
pidän hyvänä. Valitettavasti terveystiedon merkitystä oppiaineena
ei kuitenkaan vieläkään tunnusteta ja
arvosteta riittävästi.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen edustajan kanssa eri mieltä siitä,
että terveyden tietoa pitäisi lisätä.
Sitä minun käsitykseni mukaan on riittävästi
nyt opetuksessa mukana. Mutta yrittäjyyskoulutus pitäisi
aloittaa jo peruskoulusta. Sitä pitäisi lisätä ja
siihen pitäisi satsata. Jos siihen emme kiinnitä eduskunnassa
enemmän huomiota ja muuta tätä koulutussysteemiä,
olen vakuuttunut siitä, että työttömyys
Suomessa seuraavien kymmenen vuoden aikana lisääntyy.
Yrittäjyyskoulutus pitää ottaa yhdeksi
painopistealueeksi heti.
Puhemies:
Muistutan, että vastauspuheenvuoropyyntö on
seisomaan nousu ja ääneen lausuminen: "vastauspuheenvuoro".
Ilmeisesti ed. Olin haluaa vastauspuheenvuoron. Olkaa hyvä!
Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Heikko ääneni ei ilmeisesti
kantautunut. Ensi kerralla puhun kovempaa.
Kysymykseen, johon ed. Kähkönen puuttui, että liikunta-
ja terveystieto arvioidaan yhdessä, liittyy juuri sellainen
ongelma, miksi on nyt hyvä, että terveystiedosta
tulee oma oppiaine: sen takia, että terveystieto on reaaliaine.
Siitä voi esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa kirjoittaa,
ja liikunta on taas toisen tyyppinen.
Mitä tulee ed. Kuosmasen näkemykseen yrittäjyyskasvatuksesta,
sitä ei varmasti kukaan tyrmää, mutta
se on taas toinen tarina.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Luulen olevani oikea henkilö puhumaan
nyt terveystiedosta oppiaineena, varsinkin kun oma ääneni
on sortunut. Haluan aloittaa siitä, mihin ed. Olin viimeksi
tarttui. Hän totesi, että se on hyvä esimerkiksi
ainekirjoituksen aihe. Näin varmaan voi olla. Ainekirjoitustyyppisesti
terveystiedosta on hyvin usein kirjoitettu myös lehdissä.
Halusin käyttää tämän
puheenvuoron siitä syystä, että esimerkiksi
perjantain yleiskeskustelussa on vannottu terveystiedon nimiin kovin paljon
ja siltä odotetaan kovin suuria. Terveystiedon ottamisessa
omaksi oppiaineekseen on tavoiteltu tietystikin sitä, että kansalaiset
ottaisivat enemmän vastuuta omasta terveydestään.
Mutta tärkeätä on huomata se, että tieto
yksin ei riitä siihen, että ihmiset muuttavat
käyttäytymistään. Minäkin
tiedän, ettei minun pitäisi nyt puhua; tervehtyisin
paremmin. Tiedän myöskin, ettei olisi pitänyt
lähteä eilen Kuopioon, mistä sain jo kansalaispalautetta,
että ei helsinkiläinen kansanedustaja tee Kuopiossa
yhtään mitään. Katson kuitenkin,
että edustamme koko maata ja siksi täällä on
välillä myös matkustettava.
Kuten tunnettua, voi sairauksilta suojautua parhaiten valitsemalla
oikeat perintötekijät. Meidän aikanamme
se ei ollut mahdollista, mutta tulevaisuudessa geeniteknologian
kehittyessä vanhemmat voivat halutessaan ainakin jossain
määrin vaikuttaa lastensa perintötekijöihin.
Terveystiedosta otsikoidaan usein lehdissä ja kerrotaan
hyvin paljon. Ihmiset saavat hyvin ristiriitaista tietoa. Kerron
muutamia esimerkkejä. Kiihtyvässä tahdissa
saamme erilaisista lähteistä viestejä siitä,
mikä on tänään terveellistä.
Eiliset ravitsemussuositukset ovat pannassa. Huomenna taas rehabilitoidaan
se, mikä eilen oli epäterveellistä. Yksiä ja
ainoita totuuksia tulvehtii tajuntaamme jatkuvana virtana. Meidän
on usein vaikeata, ellei mahdotonta, suhteuttaa sirpaleista terveystietoa
kokonaisuuksiksi ja ymmärtää, miten erilaiset
tilastolliset totuudet toteutuvat juuri minun kohdallani.
Televisiossa hoettiin minun nuoruudessani: "Mene munalla töihin".
Täyspainoisen aamuaterian oli määrä sisältää kananmunaa.
Sittemmin keksittiin kolesteroli ja kananmunasta tuli ihmisten mielissä vaarallinen
elintarvike. Peruna ja leipä on jo pitkään
"tiedetty" lihottaviksi ja siksi terveydelle haitallisiksi ainakin,
jos on taipumusta ylipainoisuuteen. "Voi on aina voita", mainostettiin
ennen. Nyt voi on joka toinen vuosi terveellistä ja joka
toinen vuosi epäterveellistä, Kansanterveyslaitoksen
entistä pääjohtajaa, nykyistä sosiaali-
ja terveysministeriön ylijohtajaa Jussi Huttusta siteeratakseni.
Vuonna 1997 julkaistussa väitöskirjassa käsiteltiin
suomalaisten kotikeittiöiden ruoanlaittoa. Mielikuvat ja
luulot terveellisestä ruoasta ohjaavat enemmän
ruoanlaittoa kuin ravitsemustietous. Terveellisyys tuntui hokemalta,
jota ei osattu soveltaa käytäntöön.
Rasvat tiedetään huonoiksi, mutta tuoteselostetta
ei ymmärretä. Kaikki haastatellut halusivat syödä enemmän
vihanneksia. Kasvispiirakkaa pidetään kevyenä,
vaikka se olisi leivottu voitaikinaan ja täyte höystetty
kermalla. Rasvan vähentämiseen tarvitaan perheessä jonkun
sairastuminen tai vähintään äidin
laihdutuskuuri, toteaa väittelijä.
Peräti Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin
6.3.1995, että kiinnostus kalaravintoon kuivuu pian kokonaan
ristiriitaisten tietojen vuoksi. Suomalaisia on vuosikaudet valistettu kalojen
terveellisyydestä ja ohjeita on noudatettukin, kunnes vastakkaiset
uutiset ovat lyöneet valistusta korville. Joidenkin vesien
suuret petokalat sisältävät sen verran
elohopeaa, ettei niitä ole viisasta tuoda joka päivä perheiden
ruokapöytiin. Monin paikoin samat kalalajit kelpaavat kuitenkin
syötäviksi rajoituksetta. Nykyisestä sekavasta
ja turhauttavasta tilanteesta päästään vain
tuottamalla selkeää ja luotettavaa tietoa eri seuduilla
pyydetyn kalan puhtaudesta. Myös myrkkykeräymiä kaloihin
aiheuttavia päästöjä olisi vähennettävä entistä tehokkaammin.
Monet tässäkin joukossa muistavat varmaan joitakin
vuosia sitten esillä olleen niin sanotun maksalaatikkojupakan.
Aiemmin terveellisenä pidettyjen maksalaatikoitten todettiinkin
sisältävän niin suuria määriä A-vitamiinia,
että maksalaatikon nauttimista kehotettiin rajoittamaan.
Liikapaino on suomalaisten suuri ongelma. Siitä on
tutkittua tietoa yli kolmen vuosikymmenen ajalta. Elintavoilla ja
elintasolla on tiettävästi tärkeä osuus
siinä, miten herkästi ihmiset lihovat. Lihomisherkkyyteen
vaikuttavat ravinto- ja liikuntatottumukset mutta myös
tupakointi, koulutus, sosioekonominen asema ja asuinpaikka. Alkoholin
käyttö näyttää olevan
yhteydessä varsinkin nuorten miesten lihomiseen. Koulutustaso
on myös selvässä yhteydessä lihomiseen.
Vähiten koulutusta saaneilla lihominen on selvästi yleisempää kuin
korkeammin koulutetuilla. Maaseudulla asuvista useammat ovat lihavia kuin
kaupungeissa asuvista.
Tupakoinnin vaarallisuudesta ei liene kenelläkään
enää tänään epäilyksiä.
Tupakoinnin terveysvaaraa koskevaan valistukseen ja tutkimukseen
sekä erilaiseen kampanjointiin on käytetty erittäin
paljon rahaa. Tulokset ovat masentavia. Saamieni tietojen mukaan
tupakointia olisivat vähentäneet tai lopettaneet
lähinnä keski-ikäiset miehet; nuoria
ja naisia ei ole kyetty riittävästi motivoimaan.
Alkoholin ja huumeiden käytöstä on
niin ikään viime aikoina paljon keskusteltu. Kaikesta terveysvalistuksesta
huolimatta nuoret näyttävät yhä lisääntyvästi
omaksuneen professori Matti Rimpelää lainatakseni
"päänsekoittamiskulttuurin".
Terveysvalistukseen kohdistettu kritiikki osoittaa, että toimintaan
yhdistyy vastaajien mielessä sanatonta huolta vastuusta
ja vapaudesta terveyden suojelemisessa. Syyllisyys ja ahdistus liittyvät
vapauden tunteeseen siten, että ihminen haluaa yleensä olla
terve mieluummin kuin sairas, mutta samalla hän tahtoo
olla myös vapaa ja toimia mielihalujensa mukaan silloinkin,
kun toiminta voi vaarantaa terveyttä. Epäterveestä käyttäytymisestä voi
seurata syyllisyyttä, kun vapauden tunteeseen ja mielihaluihin
nojaava vaihtoehto on sivuuttanut terveyttä suojelevan
vaihtoehdon. Syyllisyyden varsinainen syy ei ole terveyskasvatuksen.
Se vain aktivoi jo olemassa olevan syyllisyydentunteen muistuttamalla
tosiasioista.
Pelkkä autoritatiivinen suhtautuminen ja tiedon kaataminen
ihmisten niskaan ei saa aikaan muutosta käyttäytymisessä ainakaan
niissä ryhmissä, jotka tämän
hetken tietämyksemme valossa hyötyisivät
siitä eniten. Muutosta toteutettaessa ovat omaa muutoksentekokykyä koskevat
arviot, ympäristön ja lähipiirin tuki,
korvaavien toimintojen löytäminen ja positiivisen
palautteen saaminen tärkeitä.
Terveysneuvonnalle on asetettava toiminnan lähtökohtiin,
toimintatapaan ja laatuun liittyvät kriteerit, joiden on
syytä toteutua, ennen kuin vaikuttavuutta voidaan asiallisin
perustein arvioida.
Pidän kaikesta huolimatta tärkeänä terveystiedon
ottamista opinto-ohjelmiin, mutta sen vaikutuksia tulee myöskin
arvioida aikanaan. Terveysvalistuksen tarpeellisuutta on perusteltu
muun muassa mahdollisuudella säästää terveydenhuollon
kustannuksia. Ennalta ehkäisevien toimintojen kustannuksien
arviointi on kuitenkin erittäin vaikeata, ja vielä vaikeampaa
on hyötyjen asiallinen mittaaminen ja taloudellinen arvottaminen, vaikka
sairauksien ehkäisy elintapoihin vaikuttamalla näyttääkin
olevan taloudellista ja ainakin humaania.
Lopuksi haluan todeta, että näyttää siltä,
että ne, joilla on riittävät tiedolliset,
fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset valmiudet, ottavat vastuuta terveydestään.
Ne, joilla ei mainittuja edellytyksiä ole, eivät
sitä tee. Valtaosa väestöstä sijoittuu näiden
kahden ryhmän välille. Heidän valistamisekseen
ottamaan enemmän vastuuta terveydestään
tarvitaan hyvin monipuolisia, erilaisille yksilöille ja
erilaisille ryhmille räätälöityjä ohjelmia.
Erityisen tärkeätä on muistaa, että pelkkä tiedon
jakaminen ei riitä. Ihmisten tunnetaso on myöskin
saavutettava. Muutoksen toteuttaminen vaatii aikaa ja riittävää vuorovaikutusta.
Muutoksessa pitää olla jotain palkitsevaa. Muuten
sillä ei ole edellytyksiä toteutua.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen huonoääninen puhe
oli hyvä. Hän nimenomaan totesi, että tieto ei
riitä muuttamaan käyttäytymistä.
Näin erityisesti on suun terveydenhuollon alueella, jota
parhaiten tunnen. Oppilaat ovat varmasti tietoisia koulussakin siitä,
kuinka itsehoidolla voidaan saavuttaa tuloksia suun terveyden alueella,
mutta edelleen se on osittain aika leväperäistä,
jos ajatellaan väestötasolla tätä meininkiä.
Tällä saavutettaisiin suuria säästöjä myöskin
kansantaloudessa, puhumattakaan väestön terveystasosta,
jos itsehoito paremmin toteutuisi.
Jos uudella terveystiedon oppiaineella voidaan saavuttaa nimenomaan
itsehoidon alueella tuloksia, katson, että se ansaitsee
paikkansa koulussa. Näin varmasti on. Ihmettelen kyllä,
miten terve järki itsehoidosta on kadonnut Suomesta. Ennen
vanhaan jotenkin tuntui, että jotain tällaista
sentään oli omastakin takaa.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minäkin köhäisellä äänellä puhun,
tiettävästi en ole saanut tätä köhää siis
ed. Kokkoselta. (Ed. Kokkonen: Päinvastoin!) — Toivon
mukaan en ole välittänyt päinvastoinkaan.
Ed. Kokkonen sanoi puheenvuoronsa alussa, että hän
oli saanut helsinkiläisiltä palautetta siitä,
mitä helsinkiläinen edustaja tekee Kuopiossa. Haluan
tälle helsinkiläiselle edustajalle tai hänen äänestäjälleen
ennen kaikkea todeta sen, että tämä parlamentti
on koko Suomen parlamentti ja kansanedustajan tehtävä on
tietää, mitä koko maassa tapahtuu. Me
muut kansanedustajat olemme lähes koko vuoden Helsingissä.
Tässä mielessä on hyvä, että tietoa
kulkee. Olen ihan varma, että kokoomuksen ministeriryhmän
ja eduskuntaryhmän vierailu niin Pohjois-Savossa kuin muissakin
maakunnissa toivon mukaan on tuonut hallituspuolueille niitä tietoja,
joita myös maakuntien kehittämisessä tarvitaan.
Tässä mielessä vierailuja tarvitaan myös
tämän asian käsittelyn suhteen myönteisesti.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Terveystiedosta olen edelleenkin samaa
mieltä kuin aiemminkin, että se on sinänsä hyvä asia,
mutta kuten ed. Kuosmanen totesi, monta muutakin asiaa tarvittaisiin: yrittäjyyskasvatusta,
kansainvälisyyskasvatusta, perhekasvatusta jne. kouluissa.
Sillä tavalla olen oikeastaan entisen kansalaistaidon kannalla
edelleenkin enemmän juuri näistä syistä,
että pelkästään nimenmuutoksella
ei jonkin oppiaineen arvostusta paranneta, vaan se lähtee
siitä, kuinka itse asiaan suhtaudutaan. Kuvittelisin, että näitä samoja
sisältöjä olisi voitu saada entiseenkin malliin
sisään, jos olisi todella haluttu.
Nyt on paljon esimerkiksi perhekuntoutusta jouduttu harrastamaan,
kun on uusavuttomuutta, kotitaloustaitoja puuttuu, taloustaitoja
puuttuu. Hyvin monenlaisia asioita meillä tarvittaisiin kouluun.
En näe, että pelkästään
terveyskasvatuksella näitä monia ongelmia ratkaistaan.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rossille toteaisin edelleenkin, että olen
samaa mieltä hänen kanssaan, ettei hän
minulta tätä äänenkäheyttä ole
saanut. Se on oikeamminkin toisin päin: Kun hän
tuli minulle valittelemaan perustuslakivaliokunnassa, että hänen
terveydentilansa ei ollut ihan hyvä, hän tuli
sen verran lähelle, että saattoi roiskeita tulla.
Olen myöskin vakuuttunut siitä, että me
olemme kaikki koko Suomen kansan edustajia emmekä ole paikallisia
kansanedustajia, ja siksi minusta on hyvin selvää,
että kotimaassa matkustaminen on erittäin tarpeellista.
Ed. Hyssälän puheenvuoron johdosta toteaisin
vielä ja esitän toivomuksenani, että ministeriössä strategiaa
mietittäessä otettaisiin huomioon, että meillä on
tehty koko joukko väitöskirjoja siitä,
millä tavalla terveysvalistusta ja tämän tyyppisiä asioita
on opetettava ja miten niitä kannattaa viestittää,
jotta tieto mahdollisimman hyvin menisi perille.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pitäydyn terveystiedossa, joka on
asialistalla. Toteaisin ed. Katri Komille, että meillähän
on jo kauhean monta vuotta terveystietoa ja kansalaistaitoa opetettu,
mutta se ei riitä. Me tiedämme, minkälaisia
ongelmia ilmeni suuressa koulun terveystutkimuksessa, jossa lähes
10 000 lasta ja nuorta tutkittiin. Siinä tilanne oli
aika hälyttävä: nuorilla ei kerta kaikkiaan
ole valmiuksia hoitaa itseään. Heillä ei
ole valmiuksia pitää omaa itsetuntoaan korkealla
tasolla. Ne ovat kaikki niitä asioita, joita nyt kokeillaan,
kun meille tulee uusi terveystieto. Katsotaan ja arvioidaan sitten
muutaman vuoden päästä, onko sillä ollut
vaikutusta näiden nuorten ja lasten terveydentilaan ja
sosiaaliseen hyvinvointiin. Voi olla, että ei ole, mutta
jotain täytyy tehdä.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin kansalaistaitoa on ollut,
mutta tarkoitin sitä, että sen sisältöjä olisi
voitu myös muuttaa tuomatta tällaista uutta ainetta
mukaan. Näen kyllä, että tuloksia saadaan
kokonaisvaltaisessa opetuksessa, jota esimerkiksi joissain maissa
on tehty ala-asteikäisille muutaman vuoden ajan, jolloin
keskitytään itsetunnon kasvatukseen ja haetaan
sitä kautta todellista tehokkuutta. Ei teorian opettamisella,
aivan niin kuin ed. Kokkonen sanoi, pelkästään saavuteta
tuloksia, vaan kokonaisvaltaisella opetuksella, joka ei välttämättä vaadi
yksittäistä ainetta, saatetaan päästä parempiin
tuloksiin.
Esimerkiksi siirtymät eri kouluasteelta toiselle pitäisi
pystyä ehkä vielä paremmin suunnittelemaan
ja tavallaan opastamaan oppilaita silloin, koska on kriittisiä kohtia
esimerkiksi mielenterveyspuolella juuri näissä siirtymävaiheissa.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kansalaistaidon poistaminen opetusaineiden
joukosta ei ole perusteltua tässä tilanteessa,
kun kansalaisilla ei ole kykyä oman elämänsä hallintaan.
Kyllä kansalaistaidot ovat välttämättömiä.
Se, että oppilailla on ongelmia koulussa ja se tulee esiin
erilaisissa tarkastuksissa, on tietenkin hälyttävä asia,
mutta onko se koululähtöinen vai kotilähtöinen?
Jos koti ei kykene pitämään huolta
ja ohjaamaan lapsia oikeille raiteille, se jatko täytyy
tietenkin tehdä koulussa, mutta erityinen huolenaihe tässä kuitenkin
on se, missä kunnossa pienet lapset lähtevät
kouluun ensi askeleille. Tässä meillä on
yhteiskunnassa perustavaa laatua oleva ongelma, jota on syytä laajasti
pohdiskella.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys perusopetuslain,
lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamiseksi
siten, että kaikille oppilaille yhteiseksi oppiaineeksi
tulisi terveystieto, on mielestäni perusteltu ja hyvä.
En monia hallituksen esityksiä ole täällä käynyt
ainakaan vahvasti kehumassa, mutta mielestäni tämä lakiesitys
kokonaisuudessaan siinä tilanteessa, missä me
nyt elämme, on todella tärkeä ja katsoo
eteenpäin.
Sivistysvaliokunnan mietintöön liittyy keskustan
vastalause. Keskustan vastalauseessa katsotaan, että täydennyskoulutuksen
rahoitusta ei ole riittävästi huomioitu, ja lausumaehdotus edellyttää,
että hallitus varaa opettajien täydennyskoulutukseen
riittävät määrärahat.
Opetustoimen määrärahat eivät
yksin ulkopuolisena rahoituksena riitä. Mielestäni
tätä lausumaa on myös erittäin
helppo toisessa käsittelyssä kannattaa.
Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama ajatus liittyen tähän
asiakokonaisuuteen. Haluaisin siteerata erästä tutkijaa — tutkimuksia
on paljon tehty — joka on tehnyt kuntotestauksia. Tutkija Jääskeläinen
on tehnyt noin 40 000 kuntotestausta. Hän toteaa
eräässä johtopäätöksessään
seuraavaa: "Jos tämä meno jatkuu" — hän
tarkoittaa nimenomaan nuorten kuntoa — "kansanterveyden
katastrofi on edessä." Hänen mukaansa turmion
tie alkaa jo kouluissa, kun ajattelee nuorten kuntoa. Miksei se
ala jo kotona, mutta ennen kaikkea kouluissa. Koululaisten ja varusmiesten kunto
onkin tänään yllättävän
heikko. 1970-luvun tasosta koululaisten peruskunto on laskenut noin
20—30 prosenttia.
Kyllä me voimme tästä tehdä sen
johtopäätöksen, että perusasiat
tässä suhteessa eivät ole kunnossa. Koululiikuntaa
on liian vähän, mutta se ei yksin auta. Kävely
tai pyöräily kouluun ovat hyviä liikuntamuotoja,
samoin kuin hiihtäminen talvella, mutta näitä muotoja
hyvin vähän tänä päivän
käytetään, jos ajatellaan koko valtakuntaa.
Tutkija Jääskeläinen kysyy: "Mistä perimmältään
johtuvat jatkuvat puheet ja tutkimustulokset lasten väsymyksestä,
ylipainosta, häiriökäyttäytymisestä,
tukirangan heikkouksista, niska- ja selkäsairauksista sekä lisääntyneistä kolesteroliarvoista?"
Niihin täällä jo on viitattu keskustelun aikana.
Hän toteaa, että yhtenä keskeisenä syynä on
lasten peruskunnon jyrkkä heikkeneminen.
Mielestäni on paikallaan nyt tämä lakiesitys, vaikka
tiedän, että tähän liittyy monia
ongelmia, ennen kaikkea se, että nythän jo kaikkien
opettajien pitäisi pystyä antamaan terveystiedon
opetusta. Mutta kun tämä nostetaan esille opetuksessa
erillisenä oppiaineena, katson, että tämä on erittäin
perusteltua. Meidän tietenkin tulee muistaa tänä päivänä myös
se, että säästötoimet ovat monella
tavalla, kun ajatellaan kouluja, vaikeuttaneet esimerkiksi riittävää kouluruokailua.
Siellä on ongelmia tänä päivänä.
Kouluterveydenhuollossa, neuvolatoiminnassa on resursseja vähennetty
jne. Nämä heikentävät tuloksia
myöskin. Nämä on avoimesti tässä yhteydessä todettava.
Kuten edellä jo sanoin, koululiikunta on vähentynyt
jne., mutta mielestäni kokonaisuutena esitys on perusteltu.
Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten tulee saada riittävästi
iän mukaisesti viritettyä tietoa terveellisistä elämäntavoista.
Kodit, neuvolat, päiväkodit ja koulut ovat avainasemassa
lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen
omaksumisessa. Itse ainakin uskon, että tämä lakiesitys, että terveystieto
tulee yhteiseksi oppiaineeksi, mahdollistaa tulevaisuudessa sen,
että kansanterveys ei ole katastrofin edessä.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälä viittasi
uusimpiin tutkimuksiin. On totta, että Stakesin tutkijan
Matti Rimpelän tutkimustulokset osoittavat, että nyt
kasvatamme sotien jälkeen sairainta sukupolvea. Tähän
asti aina on seuraava sukupolvi ollut terveempi kuin edellinen,
mutta kaikki tutkimustulokset viittaavat siihen, että on
käymässä päinvastoin. Lasten
ja nuorten terveys ei enää ole sillä mallilla,
johon me Suomessa olemme tottuneet. Siinäkin näkökatsannossa
uusi terveystiedon oppiaine on varmasti paikallaan, jos tällä saavutetaan
parannusta.
Olen myöskin huolestunut siitä, mihin ed. Vihriälä viittasi,
että neuvoloitten voimavarojen väheneminen, kouluterveydenhoitajien
väheneminen, nämä kaikki heijastuvat
varmasti lasten ja nuorten terveyteen.
Osmo Puhakka /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä viittasi tutkimuksiin
kunnosta. Jos me avaamme tuon kysymyksen, mitä nämä tutkimukset
ovat, siellä on Cooper-testi ja penkiltä nousemista
ja loikkaharjoitusta. Minusta tämän nuorison ja
nykynuorison kunnosta ja kuntoharrastuksesta annetaan varsin yksipuolinen
kuva. Viittaan esimerkiksi sählyn harrastamiseen, joka
on nuorilla tavattoman keskeinen ja yleinen laji. Minusta kaikkein keskeisintä,
kun puhutaan kunnosta, olisi opettaa asenteita terveelliseen ja
monipuoliseen liikuntaan, ja sitä ennen kaikkea toivon
koululta.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Puhakka on varmasti oikeassa siinä,
että asenteista on erittäin paljon kysymys, ja
näin pitää menetelläkin. Mutta
kyllä minä nyt kuitenkin sanoisin, että Cooperin
testit ja muutkin testit, joita on tehty, jotakin mittaavat, sitä,
mihin nuori ihminen tai vanhempikin pystyy. Siinä mielessä en
niitä väheksyisi ja uskon, ettei ed. Puhakka niitä väheksynytkään, mutta
totta kai jokin Cooperin testi antaa vain yksipuolisen kuvan kunnosta.
Pekka Ravi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Käheys näyttää olevan
tänä päivänä muotia,
mutta en ryhdy arvioimaan, mistä minun käheyteni johtuu.
Tästä asiasta on kaikissa asian käsittelyvaiheissa,
ja oikeastaan jo ennen kuin tämä asia tuli eduskunnan
käsittelyyn, käyty aika mielenkiintoista keskustelua.
Toteaisin, että minusta nyt on ikään
kuin selvä asia, että terveystieto on tulossa peruskoulun
ja lukion omaksi oppiaineeksi. Siitä minusta ei enää kovin
paljon kannata keskustella eikä argumentoida puoleen eikä vastaan.
Se on tulossa. Nyt pitäisi minusta pohtia sitä,
miten opetus hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla ja sillä tavalla,
että sille asetetut laajat tavoitteet tulevat saavutetuiksi.
Ensiksikin haluaisin puuttua siihen, kun täällä on
paljon puhuttu siitä, että nykyään
peruskoulussa opetetaan kansalaistaito-nimistä oppiainetta.
Minun käsittääkseni se on oppiaineitten
luettelossa, mutta ei sitä omana erillisenä oppiaineena
enää opeteta, vaan se on eräänä osa-alueena ympäristö-
ja luonnontieto -nimisessä oppikokonaisuudessa. Sen lisäksi
tulevan terveystiedon piiriin kuuluvia osa-alueita voidaan opettaa
erikseen ja aihekokonaisuuksina.
Minusta nyt käsittelyssä oleva sivistysvaliokunnan
mietintö ja siihen liittyvä sosiaali- ja terveysvaliokunnan
lausunto ovat erinomaisia ja kuvastavat aika hyvää asioihin
paneutumista ja oikeaa lähestymistapaa. Hieman kritisoisin
sitä aika kategorista ilmausta mietinnön aluksi,
kun todetaan, että terveystieto ja terveyskasvatus sekä siihen
liittyvät turvallisuustaidot jne. ovat jääneet
perusopetuksessa liian vähälle huomiolle. Yleisellä tasolla
tämä varmaan pitää paikkansa,
mutta haluaisin kiinnittää huomiota myöskin siihen,
että on olemassa kouluja ja kuntia, joissa tämä asia
on hoidettu ihan esimerkillisellä tavalla, sillä tavalla
juuri, niin kuin mietinnössä esimerkiksi korostetaan,
että siihen työhön otetaan ulkopuolista
asiantuntemusta ja kouluterveydenhuoltoa aktiivisesti mukaan. Silloin
kun tämä asia on oivallettu näin, on
saatu aikaan erittäin hyviä tuloksia, mutta yleisesti
ottaen varmaan puutteita on.
Minusta on erittäin hyvä asia, että valiokunta pohdinnassaan
on päätynyt siihen, että terveystiedon
opetukselle asetetaan erittäin kunnianhimoiset tavoitteet,
ja siitä on myöskin vedetty varsin laajat oppisisällöt.
Nyt ei ahtaasti rajoituta terveystiedollisen oppiaineksen antamiseen, vaan
mukana on paljon myöskin arkielämän taitoon
panostavaa sisältöä.
Kiinnittäisin huomiota samaan probleemaan kuin jotkut
aikaisemmatkin puhujat jo viime viikolla ja tänään,
että eihän nyt vain ole käymässä sillä tavalla,
että terveystiedolle ja sen opetukselle ollaan kaatamassa
liian suuria odotuksia. Ei todellakaan ole niin, että koulussa
ilmeneviä psykososiaalisia ongelmia voidaan ratkaista yhden oppiaineen
opetuksella, vaan kyseessä on todellakin minusta koko koulun
kehittämisen kannalta aivan oleellisen tärkeä asia.
Kuten monet läsnäolijat tietävät,
nykyisin koululla on omat opetussuunnitelmansa. Minusta nämä tavoitteet,
jotka mietinnössä on koulun kehittämisen
suhteen lausuttu julki, ovat nimenomaan opetussuunnitelman kehittämisen
keskeisintä aineistoa. Siinä yhteydessä myöskin
koulunjohdolla ja opettajakunnalla ja koko kouluyhteisöllä on
erittäin merkittävä osuus.
Ihan lopuksi muutama näkökulma opetuksen käytännön
järjestelyistä. Pidän hyvänä sitä näkökulmaa,
että peruskoulun 1.—6. luokilla voidaan varsin
vapaasti harkita, millä tavalla opetus järjestetään
niin, että sitä voidaan integroida myöskin
muitten aineitten opetukseen.
Sitten opettajan kelpoisuuksista, joista myöskin on
aika paljon peistä taitettu, minusta on itsestäänselvää ja
oikea lähtökohta se, että luokanopetuksena
annettavaa terveystiedon opetusta on kelpoinen antamaan tietenkin
luokanopettaja. Yhdyn myöskin varsin avarakatseiseen näkemykseen,
että aineen opetuksen puolella pätevöityminen
voisi tapahtua sillä tavoin kuin tässä mietinnössä on
julki lausuttu ja myöskin sillä tavalla, että tiettyjen
aineitten opettajien aikaisemmista opinnoista voitaisiin hyvin suuri
osa lukea heille hyväksi opintoviikkoja kerättäessä.
Kun koulusta puhutaan, on pakko lopuksi todeta se, että ei
pitäisi koskaan unohtaa myöskään oppilaan,
lapsen ja nuoren, näkökulmaa näistä asioista
puhuttaessa. Minä pidän ilmeisenä uhkana
sitä, että terveystiedosta, jos oppimateriaaliin ja
opetuksen sisältöön ei todella panosteta,
saattaa huonoimmassa tapauksessa tulla semmoista pakkopullaa, että siitä voi
tulla hyvin epämieluisa oppiaine oppilaille. Sen takia
nimenomaan, sanotaanko, opetusmenetelmiin, opetusmateriaaliin ja
yleisen mielenkiinnon herättämiseen täytyy
opetuksen käytännön järjestelyissä kiinnittää runsaasti
huomiota.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Nimenomaan terveystieto on tarpeellinen oppiaineena,
ja hallituksen esitys n:o 142 on aivan perusteltu. Mutta kiinnittäisin
huomiota siihen ongelmakenttään, että kaiken
kaikkiaan tuntimäärät ovat hyvin kysyttyjä.
Niistä on nimenomaan pulaa. Näin ollen tämä uusi
oppiaine pitäisi sillä tavalla integroida, ettei
se oleellisella tavalla muita saman suuntaisia oppiaineita, kuten
esimerkiksi täällä jo mainittua ympäristö-
ja luonnontietoa, eikä myöskään
biologiaa, maantiedettä ja muita luonnontieteitä sitten
verota. Integrointi on ehkä sitten se varsinainen osaamiskysymys,
että se saadaan hyvällä tavalla mukaan opintosuunnitelmaan
ja tuntikehyksen sisään aina jokaisessa koulussa.
Niin kuin täällä todettiin, tässä kouluilla
on varsin merkittävä asema ratkaisijana.
Lopuksi sivistysvaliokunnan mietinnössä aivan
oikein, niin kuin ed. Ravikin totesi puheenvuorossaan, valiokunta
korostaa, että terveystiedon kunnianhimoisista tavoitteista
huolimatta kaikkia koulun psykososiaalisia ongelmia ei voida katsoa
ratkaistuiksi tällä lainmuutoksella. Tämä painotus
on paikallaan.
Markku Markkula /kok:
Arvoisa puhemies! Minä myös kuulun näihin
hieman käheää ääntä käyttävien
edustajien joukkoon, mutta asia on sen verran tärkeä,
että muutama havainto tässä keskustelussa
on mielestäni syytä esittää.
Ensinnäkin pelkään todella pahoin,
että tämän lakiesityksen tavoitteiden
saavuttamiseksi siinä kuvatut toimenpiteet eivät
ole riittäviä. Koulun on kyettävä nykyistä paremmin
tukemaan oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista
kehittymistä. Tiedon jakaminen ei lasten ja nuorten keskuudessa
havaittuja ongelmia poista kuin hyvin pieneltä osin. Onkin
selkeästi vaarana, että liian monessa koulussa
terveystieto omana oppiaineenaan ei ole koulun mahdollisuudet, opettajaresurssit
ja nykytila huomioon ottaen paras ratkaisu ainakaan vielä lähivuosien
aikana. On kiistatta korostettava monia samanaikaisesti vaikuttavia
toimenpiteitä. Meidän pitää tietenkin
jokaista koulua tähän kehitykseen kannustaa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi
esille, että terveyteen liittyvät tiedot ja ennen
kaikkea taitojen opetus tulisi painottaa ala-asteelle mitä suurimmassa
määrin, siis vuosiluokille 1.—6. Siinä mielessä pidän
välttämättömänä,
että muutaman vuoden kehityksen jälkeen se, miten
tämä uudistus on täytäntöönpantu
ja miten se toimii, arvioidaan aika perusteellisesti ja ollaan valmiita
myös ennakkoluulottomasti uusiin ratkaisuihin.
Nyt kun eduskunta on hyväksymässä tämän hallituksen
esityksen mukaisen ratkaisun, on jatkossa ja edelleenkin kiinnitettävä erityistä huomiota
nimenomaan opetuksen vaikuttavuuteen. Siinä mielessä tieto
ei ole ensisijainen ongelma. Taito sekä lasten oman näkemyksen
ja vahvan itsetunnon synnyttäminen on paljon keskeisempi kysymys.
Nykyisellä yläasteella, 7.—9. vuosiluokilla,
terveystieto tulisi mielestäni voida integroida hyvinkin
selkeästi muiden aineiden osana ja/tai yhteydessä opetettavaksi.
Haluan, että kouluille mahdollistettaisiin paikallisten
olosuhteiden ja tilanteen huomioon ottaminen ja annettaisiin silloin,
kun koululla on siihen vankat perustelut ja syyt, mahdollisuus myös
poiketa tästä oman oppiaineen perustellusta ratkaisusta.
Mielestäni lainsäätäjän
ja myös opetusministeriön on voitava luottaa paikalliseen
asiantuntemukseen. Nämä perustellut syyt tulisi
tietenkin aina esittää kirjallisesti ja toteutetuilla
ratkaisuilla saavutettuja tuloksia tulisi tietenkin myös
kontrolloida palautemekanismin avulla. Silloin tällainen poikkeama
tästä pääsäännöstä olisi
aina niin vankka ja vaativa toimenpide, että sen avulla
uskoakseni saavutettaisiin parempi lopputulos kuin toteuttamalla
omaa oppiainetta sellaisenaan, valitettavasti, niin kuin joissakin
tapauksissa ehkä tulee käymään
eräänlaiseen hällä väliä -tyyliin.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto päättänee lähiaikoina
perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista
ja myös perusopetuksen tuntijaosta kokonaisuudessaan. Siksi on
tässä yhteydessä evästettävä valtioneuvostoa hieman
laajemmaltikin kuin pelkän terveystiedon osalta, ja näinhän
useat kansanedustajat ovatkin puheenvuoroissaan tehneet. Esimerkiksi tietoyhteiskuntakehityksen
perusteiden osaaminen on luontevinta oppia jo aivan pienenä lapsena.
Kodin rooli tietenkin on mitä merkittävin tässä,
mutta esiopetuksen ja nykyisen ala-asteen, varhaiskasvatuksen ja
pienten lasten opetuksen, roolina on nimenomaan luoda hyvät
valmiudet tietoyhteiskuntakehityksen valossa tuleviin ongelmiin
ja haasteisiin.
Tiedon opettamisen sijasta on välttämätöntä muuttaa
opetusmenetelmiä siten, että lapsen ja nuoren
luontaista uteliaisuutta ja halua oivaltaa ilmiöiden perusteet
vahvistetaan. Tämä tapahtuu ennen kaikkea korostamalla
myös valiokunnan mietintöönkin sisältyvää tekemällä ja
tutkimalla oppimista. Tavoitteena on oltava, että oppilaat oppivat
loogisen toiminnan, matemaattisen ajattelun ja matematiikan soveltamisen
perusteet sekä hallitsevat tieto- ja viestintätekniikkaa
tavalla, joka mahdollistaa heidän jatkuvan uuden oppimisensa
ja uusien työvälineiden käytön
itsenäisesti, kriittisesti, samalla yhdessä tekemistä korostaen.
Arvoisa puhemies! Pidän välttämättömänä, että valtioneuvosto
antaessaan asetusta perusopetuksen valtakunnallisista tavoitteista
vahvistaisi toimenpiteitä, joilla peruskoulun opetusta nopeasti
kehitetään erityisesti äidinkielen, matemaattis-luonnontieteellisten
aineiden sekä teknologiakasvatuksen osalta ja joilla opetusta
muutetaan nykyistä enemmän tekemällä ja
tutkimalla oppimista edistäväksi. Mielestäni
valiokunnan olisi tullut evästää valtioneuvostoa
nyt valmistunutta mietintöä laajemmalti. Valiokunnan
enemmistö ei kuitenkaan ollut tähän valmis.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Koululaisten terveys on heikentynyt,
sitä emme voi kiistää. Jäljet
näkyvät vuosittain tehtävissä kouluterveystutkimuksissa.
Hälytyskellot ovat soineet, ja nyt tehdään
todella jotain konkreettista.
Opetusministeri Maija Raskin esityksestä terveystiedon
oppia tullaan antamaan kouluissa ja oppilaitoksissa yhtenä uutena
oppiaineena, ala-asteella muiden aineiden yhteydessä. Nuorille opetetaan
fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden oppia toivottavasti
nuoria kiinnostavalla ja hyvällä tavalla vahvistaen
nuorten kasvualustaa varttua ja kasvaa ihmiseksi.
Tärkeää on mielestäni se,
että terveystietoa annetaan ekaluokkalaisista alkaen. Kuten
mietinnössä sanotaan, terveystiedon opetus ja
koulun terveyskasvatus ovat parhaimmillaan koulun koko henkilökunnan
yhteinen asia. Koulun terveydenhoitohenkilökunta on tässä arvokas
voimavara, mutta jokainen meistä haluaa nuoremme elävän
terveellä tavalla ja pysyvän terveenä. Koulussa
oppiminenkin on silloin helpompaa.
Rouva puhemies! Sivistysvaliokunta on päätynyt
tukemaan hallituksen esitystä, ja mielestäni mietintö on
hyvä. Tämä laki ei kuitenkaan kaikkia
ongelmia ratkaise, eikä varmasti kukaan niin ajattelekaan.
Ministeri on noudattanut eduskunnan tahtoa, joka tuli esille, kun
käsiteltiin koululakeja. Silloinhan todettiin, että jotakin
tarttis tehdä. Mielestäni tämä lopputulos
on hyvä.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Terveystieto on varmasti tärkeä oppiaine
tässä tilanteessa, kun ihmisillä, edes
pienillä ihmisa-luilla, ei ole enää oikeaa
elämänhallinnan alkusysäystä lapsuudesta.
Ruokailutottumukset ovat muuttuneet, ja liikunnasta on tullut varsin
vajavaista. Näin ollen jo kouluun tullessaan lapsilla on
aikamoisia ongelmia. Tässä olisi erityinen tehtävä jo
sosiaali- ja terveysministeriön puolella, eli jo ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien
pitäisi äitejä opettaa
siihen, kuinka ihmisalku pitää kasvattaa alkutaipaleelle.
Siinä vaiheessa, kun lapsi tulee kouluun ja on ongelmia,
tietenkin koulun täytyy tehdä se, mitä kotona
on jäänyt tekemättä, ja toisaalta
täydentää kotona tehtävää työtä.
Tässä yhteydessä, kun terveystietoa kouluissa
aletaan tehostetusti opettaa, on pidettävä huoli
siitä, että on pätevät, motivoituneet
opettajat, jotka osaavat myös innostaa oppilaita toimimaan
juuri niin kuin heitä opetetaan. Tämä edellyttää lisäkoulutusta,
ja myös varmasti riittävät voimavarat
on osoitettava niin lisäkoulutukseen kuin mahdollisesti
opettajien palkkaukseen.
Fyysisen kunnon ylläpitäminen on yksi peruslähtökohta
ihmisen kehon hyvinvoinnille. Liikunta ja lepo kulkevat käsi
kädessä. Tässä on tarvetta tietynlaiseen
elämänhallinnan opettamiseen. Tässä yhteydessä tarjoutuu
myös varmasti mahdollisuus ohjata nuoria vapaa-ajan vietossa sillä tavalla,
että he välttyvät huumeilta ja alkoholin
liian varhaiselta käyttökokeilulta, koska kun
katsomme niitä huolestuttavia lukuja, jotka tänä päivänä kirjautuvat
poliisien tilastoihin, on syytä todella olla huolissaan.
Ed. Kuosmanen otti esille yrittäjyyskoulutuksen. Yrittäjyyskoulutus
on varmasti tulevaisuudessa entistä tärkeämpää,
koska on kyettävä kertomaan niistä tarpeista,
joita yhteiskunnassa on. Niin kuin tänä päivänä suomalainen
yhteiskunta nojaa pitkälti yrittäjyyteen, niin
myös tulevaisuuden tekijöitä on saatava
lisää.
Koululaitosta on moneen eri otteeseen uudistettu, ja olemme
pitkälti siirtyneet oppimisoikeuteen aikaisemmasta opetusvelvollisuudesta.
Nyt kuitenkin on syytä ottaa ainakin puoli askelta taaksepäin
ja lähteä taas opetusvelvollisuudenkin tielle.
Samassa yhteydessä on turvattava opettajille riittävät
oikeudet tähän opetusvelvollisuuden suorittamiseen
ja toisaalta oppilaille luotava myös velvollisuudet ottaa
vastaan sitä opetusta.
Tässä hallituksen esityksessä varmaan
mennään askel eteenpäin, mutta kansalaistaito,
joka on kuitenkin yksi perusasioista, kansalaistiedot ja taidot
on jossain muussa kohdin kyettävä selkeästi
opettamaan. Vaikka se tässä nimikkeenä poistetaankin,
se on sitten syytä sisällyttää selkeäsanaisesti
jonkin muun opetusaineen yhteyteen.
Margareta Pietikäinen /r:
Fru talman! Bakgrund och en viktig utgångspunkt för
det här lagförslaget var bland annat de alarmerande
uppgifterna om hälsotillståndet hos barn och unga
i dagens Finland. Avsikten med den här lagen är
att ge färdigheter och skapa positiva attityder till hälsofrågor.
Begreppet hälsokunskap skall tolkas brett, eftersom det är
frågan om hälsofrågor och sociala färdigheter. Ämnet
kan förutom familje- och konsumentupplysning innehålla
säkerhetsfärdigheter, första hjälpen
samt information om olika livsskeden hos människorna från
barn till åldring. Även knarkproblematiken måste
belysas. Målsättningen med lagen är riktig.
Själv förhöll jag mig under behandlingen
i kulturutskottet ganska kluven till förslaget att föra
in separata, öronmärka timmar för det
här ändamålet i högstadiet och
gymnasiet. Trots allt var jag i utskottet beredd att godkänna
förslaget, för innehållet bör
kunna förverkligas på ett klokt och vettigt sätt.
Mera kunskap och information i de här ämnena behövs.
Det är utan tvivel på det sättet.
Rouva puhemies! Korostimme muun muassa sivistysvaliokunnassa — ja
minusta tämä on todella tärkeää,
kun mietimme, miten tästä eteenpäin — valiokuntahan
korosti koko kouluympäristön, myös kodin
ja koulun, muun henkilökunnan vastuuta. Terve koulu syntyy
siitä, että koko yhteisö on lapsen kasvatuksen
ja koulutuksen tukena. Terveystiedon opetus ja koulun terveyskasvatus
ovat parhaimmillaan koulun koko henkilökunnan yhteinen
asia. Totesimme myöskin valiokunnassa, että koulun
terveydenhoitohenkilökunta on arvokas voimavara.
Mielestäni kouluissa tulee olemaan vastuu miettiä hyvin
tarkkaan, millä tavalla käytännössä edetään,
koska, niin kuin aikaisemmissakin puheenvuoroissa on todettu, oppilaitten
suhtautuminen tähän kokonaisuuteen on erittäin
tärkeää. Silloinhan sanoma menee perille,
jos oppilaat tuntevat ja katsovat, että puhutaan tärkeistä asioista.
Uskonkin, että tämä voi ja tämän
pitääkin onnistua, koska kun samalla puhumme opettajien
jatkokoulutuksesta, asia nostetaan tärkeällä tavalla
esille.
Fru talman! Det var viktigt för mig att vi i betänkandet
betonade att den bästa metoden när det gäller
lågstadiet är den integrerade undervisningen.
Det här är någonting som hela skolsamfundet bör
vara inställt på.
När det gäller förverkligandet i
det fall där vi har speciella timmar anslagna direkt för
undervisning i de här ämnena, så ser
jag det som mycket viktigt att skolorna uppmuntras till ett kreativt arbete
om hur man skall förverkliga undervisningen. Ett temablock
kring dessa frågor kan till exempel intressera och aktivera
betydligt mer än ett par regelbundet återkommande
veckotimmar.
Sedan vill jag också betona betydelsen av samarbete
mellan lärare. Jag återkommer till det vad vi
sade i betänkandet. Lärarna bör kunna samarbeta
och tillsammans skapa goda helheter, för trots att man
har velat öronmärka timmar just för det
här är principen den att frågorna är
av sådan vikt att de bör synas i all undervisning.
Jag anser att det är oerhört viktigt med flexibilitet
när det gäller att förverkliga ändamålet.
Vi skall komma ihåg att när det är
fråga om små skolor kan det i praktiken bli svårare
att ordna undervisning i dessa ämnen, om man alltför strikt
går in för att de här och de här
kurserna måste avläggas inom en viss bestämd
tid. Vi betonar i betänkandet hur viktigt det är
att klasslärarna och vissa ämneslärare
redan skall kunna anses ha den behörighet som behövs.
En större satsning på hälsokunskap i
modern och attraktiv form i våra skolor är nog
välkommen.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! On ollut itse asiassa mielenkiintoista seurata
sitä keskustelua, jota täällä on
käyty terveystiedosta joko erillisenä oppiaineena
tai toisaalta integroituna muihin oppiaineisiin. On selvää,
että hallituksen esitys ja sivistysvaliokunnan mietintö sinällään
tulevat hyväksytyiksi, mutta yllättävän
laajaa kannatusta on saanut myöskin edustajakollegoiden
parissa se, että terveystieto olisi integroitu muihin oppiaineisiin, käyty
läpäisyperiaatteella läpi kaikissa niissä aineissa,
joihin se nuoren ja lapsen terveyden kannalta läheisesti
liittyy, ja että se myöskin sitä kautta
voitaisiin sisäistää.
Nuoriso meillä eriarvoistuu. Se on huolestuttava asia.
Meillä on paljon paljon, valtaosa, niitä nuoria,
jotka tuntevat vastuun itsestään, terveydestään,
opiskelustaan. He liikkuvat, käyttävät terveellistä ravintoa
eivätkä ole alttiita päihteille, huumeille,
tupakalle, ja ovat rakentaneet elämänsä kaikin
tavoin terveelle pohjalle. Toisaalta meillä on niitä nuoria,
joita jo hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen viehättää toisenlainen
elämäntapa. He eivät tunne vastuuta opiskelusta.
He ovat alttiita päihteille, jotkut jopa huumeille. He eivät
tunne vastuuta terveydestään, liikkumisestaan,
eivät myöskään opiskelusta ja
sitä kautta tulevaisuudesta ammatin kautta. Myöskin
ravitsemustottumus on hyvin satunnaista. He käyttävät niin
sanottua roskaruokaa. Sillä tavalla terveen elämän
peruspilarit ovat jääneet vaille asianmukaista
huomiota.
Nyt joutuu kysymään, saavutetaanko hallituksen
ehdotuksella ja lakimuutoksilla se tavoite, jota ollaan hakemassa.
Monta kertaa juuri ne oppilaat, jotka eivät ole viehtyneet
teoreettiseen opiskeluun, karttavat motivoitumista näihin
kysymyksiin. Heillä harrastus suuntautuu toisaalle. Siinä mielessä kannatan
niitä ajatuksia, jotka täällä on
esitetty siitä, että terveystieto olisi integroitu
toisiin aineisiin, viety läpäisyperiaatteella
läpi niin biologiassa, kotitaloudessa, liikunnassa, yhteiskuntaopissa
ja vielä joissakin muissa aineissa, joihin se soveliaasti
tulee mukaan. Tällä tavalla olisimme voineet saada
paremman motivaation nuorille oppimiseen, saada heidät
ottamaan vastuun terveydestään, kasvamaan itsetuntoisiksi
nuoriksi, myöskin antaa tietoa heille sekä psyykkisestä että fyysisestä terveydestä
jokaisen yksilön
omalta kannalta.
Tässä taloudellisessa tilanteessa tietysti
joutuu myöskin kysymään sitä,
kun kuntien viime tilinpäätökset ovat
erittäin heikot ja vanhastaan koko 90-luvun pohjalta kunnissa
on jo vaikeuksia peruspalvelujen tuottamisessa, miten resurssien
jako uuden oppiaineenkin kautta tulee kohtaantumaan kunnissa. Saako
terveystieto riittävät resurssit, ja miten paljon
se toisaalta vie resursseja toisilta oppiaineilta, kun tuntikiintiöt
ja tuntiresurssit ovat jo jääneet niukoiksi muutenkin?
Toisaalta pelkään myöskin sitä,
että ne oppiaineet ja oppisisällöt, joissa
aikaisemmin on terveystieto ollut vahvasti esillä, eivät
tunne enää vastuuta jatkossa terveystiedosta vaan
jättävät sen uuden oppiaineen vastuulle.
Tällöin oppilaiden saama kokonaisnäkemys
asiasta hämärtyy. Siinä mielessä on
tietysti varsin tarpeellista, että kun laki tulee aikanaan
voimaan ja uudesta tuntijaosta aikanaan tullaan päättämään,
myöskin tiivis seuranta on terveystiedon ja muiden oppiaineitten
osalta olemassa, jotta nähdään, mikä on kokonaisvaltaisesti
paras ratkaisu, jolla tässäkin lakimuutoksessa
asetetut hyvät päämäärät
parhaiten saavutetaan. Toivon, että ministeriö seuraa
tilannetta ja tekee aikanaan tarvittavia muutoksia ja johtopäätöksiä,
mikäli näin ilmenee, mutta on hyvä, että tämä asia
on näinkin laajassa keskustelussa ollut.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! On hyvä yhtyä edeltäjän,
ed. Pekka Nousiaisen, käyttämään
puheenvuoroon. On hyvä, että tämä asia,
nuorten ja lasten terveyskasvatus, on laajassa keskustelussa. Uskon,
että esityksellä terveystiedosta on haluttu hyvää Suomen
nuorisolle.
Meillähän valitettavasti tällä hetkellä terveyskasvatus
on hyvin ongelmallisesti hoidettu. On varmasti paljonkin kouluja,
joissa se on haluttu hoitaa hyvin ja asia on kunnossa, mutta on
varmasti myös kouluja, joissa kaiken paineen ja jatkuvan,
alituisen säästämisen keskellä terveyskasvatus
ei ole saanut sitä huomiota, joka sille kuuluisi. Mielestäni
aikoinaan vanhassa kunnon keskikoulussa asia oli hyvin hoidettu.
Siellä se oli liitetty liikuntaan. Jos omaa keskikouluaikaani muistelen,
niin se oli kahdella ylimmällä keskikoululuokalla
siten, että talvikaudella oli yksi tunti viikossa terveystietoa
yhteensä puoli lukuvuotta lukuvuodessa. Marraskuusta maaliskuuhun
tuota terveystietoa opetettiin, ja se oli reaaliaine, josta annettiin
myös arvosana. Tuo järjestely oli mielestäni
hyvä ja olisi ehkä ihan hyväksi malliksi
nytkin. Opetusta antoi voimistelunopettaja, ja mielestäni
tuo järjestely oli hyvin toimiva.
Itse asiassa peruskoulun myötä tapahtui se
vahinko, että terveystieto tuli siihen tilanteeseen, mihin
se kasvatus joutui. Näin ollen nuorisolle tärkeä oppisisältö ei
saanut sitä asemaa, mikä sillä olisi
tullut olla. Samaan aikaan koulujen aamunavauskäytäntö on
mennyt hyvin monimuotoiseksi, eikä oikein tiedetä,
minkälaista arvomaailmaa se antaa. Se myös tarjoaisi
oikeaa arvokasvatusta niihin arvoihin, joista terveydelle ja terveyskasvatuksen
tavoitteiden saavuttamiseksi olisi hyötyä.
Tällä kertaa kritisoisin — voin olla
väärässä — myös
liikunnan opetusta ja kasvatusta. Minä väitän,
että sekään ei ole kasvattamassa terveyteen.
Liikunnan opetuksessakin helposti kasvatetaan vaativiin suorituksiin,
erilaisiin pelaamisiin eikä niinkään
terveyskasvatukseen. Oppilas, joka ei välttämättä vaativista
suorituksista ole innostunut eikä niihin yllä,
jää koululiikunnastakin kiinnostumattomaksi, ja
oman terveyden vaaliminen tältä osin saa liikunnan
opetuksesta valitettavasti käytännössä hyvinkin
monen kohdalla vain takapakkia. Eli liikuntakasvatus kouluissa tekee
karhunpalveluksen terveyskasvatukselle hyvin monta kertaa. Näin
voi tietysti käydä monen muunkin oppiaineen kohdalla.
Toivon mukaan tähän kiinnitettäisiin
huomiota, että näin ei tapahtuisi. Helposti vain
kasvatetaan niitä yksilöitä, jotka menestyvät,
ja unohdetaan ei vain keskitaso vaan ennen kaikkea ne, jotka eivät
menesty. Terveystiedossa ainakin pitäisi, jos missä, kiinnittää huomiota
heihin, jotka eivät menesty, ja pitäisi auttaa
tiettyihin perusasioihin, jotka pitäisivät tervettä elämää yllä.
Tämän kritiikin, aika kovankin kritiikin, haluan
tässä julkituoda. Tiedän, että on
suuri joukko oppilaita, joille liikunta on vastenmielinen oppiaine.
Eihän tämä, hyvänen aika, voi
terveyttä edistää. Pitäisi löytää liikunnan
ilo kaikille. Mutta yhtä lailla tämä koskee
tietysti kaikkia oppiaineita, en minä terveyskasvatusta
ja liikuntakasvatusta käy syyllistämään,
vaan tuon nyt tässä yhteydessä tämän
esille.
Ed. Mauri Salo toi täällä esille
sen, että ei koulu voi kaikkiin asioihin kasvattaa. Samalla
meidän on toki annettava koululle se vastuu, joka sille
kuuluu, mutta tässä talossa meidän on
tunnettava vastuumme myös siitä kasvatuksesta,
jota nuoret saavat vapaa-aikana, joukkoviihteestä, erilaisista
lehdistä, videoista, televisiosta jne. Sieltä monta
kertaa tulee terveyskasvatuksen kannalta ja yleensä kasvatuksen
kannalta hyvin kyseenalaista ellei suorastaan turmelevaa ja kielteistä oheiskasvatusta,
jonka vaikutus on hyvinkin turmiollinen.
Mitkä ovat terveyskasvatuksen tehtävät?
Ne ovat monimuotoiset ja monitahoiset. Tohtori Rimpelä näitä on
aivan ansiokkaasti tuonut esille, on tuonut hyviä tavoitteita
ja päämääriä. Mutta
täällä on esitetty pelko siitä,
että petytään käytännön
toteutuksessa, että näitä kaikkia suuria odotuksia
tuo uusi oppiaine ei täyttäisikään. Tämä on
tietty vaara. Se on tietysti kaiken muunkin kohdalla vaara, mutta
helposti niin käy, että meidän on edelleen
nähtävä koulun kokonaisvastuu, yhteiskunnan
kokonaisvastuu, ja meidän tulisi kiinnittää huomiota
myös perhekasvatukseen. Oikeastaan tulee kysymys, millä tavalla nuorten
seksuaalikasvatus, seurusteluun kasvattaminen, nämäkin
kysymykset tulevat koulussa esille vai tulevatko ne millään
tavalla. Kyllä näissä asioissa terveyskasvatuksella
on paljon paljon sijaa, mutta tietysti tämä voi
integroitua kaikkeen muuhunkin.
Viime viikonvaihteessa oli Keski-Suomessa Saarijärvellä suomalaisten
terveydentilaa käsittelevä hyvin laajamittainen
tapahtuma, jossa todettiin ongelma, jonka tällä hetkellä alkoholi
aiheuttaa. Todettiin, että Suomessa on saatu monia sairauksia
väistymään, sydänsairauksia
jne., mutta tällä hetkellä alkoholi on
nousemassa todella kansansairauksien räjähdysmäiseksi
aiheuttajaksi. Edelleen, muun muassa arkkiatri Pelkonen oli todennut,
että jo nuoresta alkava humalahakuinen juominen ohjaa myös
räjähdysmäiseen huumeitten käyttöön.
Elikkä kyllä terveyskasvatuksella on myös
sija tuossa paljon puhutussa ongelmassa, jota päihteet
ja huumeet aiheuttavat. Oikeita asenteita, ihanteita, tulisi luoda.
Jos tieto ei mene perille, niin pitäisi innostaa oikeisiin
ihanteisiin ja sitä kautta auttaa asiassa eteenpäin.
Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva asia
on perin laaja kokonaisuus, tärkeä kokonaisuus,
ja on aivan paikallaan, että siitä myös
eduskunnassa laajalti keskustellaan. Mielestäni hyvään
terveyskasvatukseen ehkä päästäisin
silloin, jos voitaisiin löytää se, mitä oli
vanhassa keskikoulussa.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Nyt tehdään jotakin.
Sitä eduskunta on, voi sanoa, vuosikaudet vaatinut: jotakin nuorten
terveydentilan hyväksi. Ei varmastikaan kukaan meistä ajattele,
että tämä olisi jokin taikakeino, jolla
ratkaistaan kaikki ongelmat. Tämä on yksi keino,
yksi tapa antaa tilaa koulun opetuksessa. Lainatakseni ed. M. Saloa,
tarvetta elämänhallinnan opettamiseen, minusta
se oli hyvin sanottu, siitä tässä on
kysymys. On ihan selvää, että ei terveyttä voi
ajatella vain fyysisen sairauden puuttumisena, vaan terveys on fyysisen, psyykkisen
ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, ja siihen nyt halutaan antaa tilaa
myös kouluissa.
Läpäisyperiaatteella tämä asia
ei ole toteutunut. Nyt on tarkoitus, että joku kantaa tästä asiasta
vastuun. Tänään opetushallituksessa on
annettu raportti, miten kestävä kehitys on läpäisyperiaatteella
toteutunut koulutuksessa luokilla 1.—6. Huonosti. Tavoitteena
se kyllä on toteutunut, mutta kun ei siitä kukaan
ole kantanut vastuuta, arviointi oli, että aika huonosti
se on toteutunut.
Ed. Tiusanen pelkäsi, ja oikeastaan aika moni muukin,
että tämä vähentäisi
jonkin oppiaineen tunteja. Näin ei tule tapahtumaan. Itse
asiassa liikunta tulee lisääntymään
sen tähden, että lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa
nämä oppiaineet ovat erillisinä ja liikunnan
määrää ei vähennetä.
Mistä sitten vähennystä tapahtuu? Vanhan yläasteen
valinnaisuudesta, asiasta, josta on paljon tullut kritiikkiä,
valinnaisuuden suuresta määrästä.
Ed. Markkula peräsi sitä, että tarvitaan
vaikuttavuuden arviointia. Varmasti terveystieto-oppiainetta tullaan
arvioimaan siinä kuin muitakin oppiaineita ja tehdään
nimenomaan vaikuttavuuden arviointia. Nythän yksi syy,
miksi tämä oppiaine on tullut, on se, että meillä ovat
vuodesta 96 kouluterveystutkimukset näyttäneet
aina vain synkempiä tietoja koululaisten terveydestä eli siitä,
mikä koululaisten terveys on ollut.
Ed. Nousiainen kuvaili hyvin sitä, kuinka tämä asia
voitaisiin hoitaa integroidusti. Te kuvasitte, ed. Nousiainen, juuri
sitä tilannetta, joka meillä on tänä päivänä,
joka ei ole pääsääntöisesti
johtanut toivottuun tulokseen. Joissakin kouluissa asia on hoidettu
hyvin, mutta joissakin sitä ei ole tehty. Nyt on tarkoitus,
että joku kantaisi tästä vastuun. On
aivan juuri niin, kuin ed. M. Pietikäinen sanoi, että nyt
tarvitaan luovuutta, että tästä oppiaineesta
tehdään nuoria kiinnostava, että siitä ei
tule pakkopullaa. Pulla ei välttämättä ole
terveellistä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Kun näen, että ed.
I. Kanervakin on täällä, me olemme jo
myöhässä SLU:n kevätkokouksesta molemmat,
joten en puhu kovin pitkään, mutta pakko tästä tärkeästä asiasta
on jotakin sanoa.
Me olemme siirtyneet istumisen aikakauteen. Kaikki tutkimukset,
joihin edelläkin ovat teistä monet viitanneet,
näyttävät samaan suuntaan: kaikki ikäluokat
Suomessa istuvat yhä enemmän, lähes koko
päivän, liikkuvat vähän. Se
on ihmisen anatomian vastaista. Me olemme vuosituhansia, satojatuhansia
vuosia olleet koko ajan liikkeessä ja nyt yhtäkkiä viimeiset
50 vuotta päivä päivältä yhä enemmän
istumassa.
Kaikkein järkyttävimmät ovat tulokset
lasten osalta. Lapset eivät enää liikkuen
siirry kodista kouluun ja takaisin, vaan yhä enemmän
heidät viedään autolla. Maaseudulla entistä pitempien matkojen
takia, kaupungissa vaarallisten reittien ja kiireisen elämäntahdin
takia. Koululiikuntaa on hävyttömän vähän,
eikä se pysty tarjoamaan varsinkaan niille oppilaille,
aivan niin kuin ed. Oinonen sanoi, jotka kaikkein eniten tarvitsisivat
sitä innostavaa ja virikkeitä antavaa opetusta, läheskään
aina riittävästi eväitä liikunnan
omaehtoiseen harjoittamiseen. Sitten, kun on uudelleen istuttu jollain
liikennevälineellä kotiin, niin kotona odottavat
tietokonepelit. Tietokonepelien jälkeen istutaan ruokapöytään,
ruokapöydän jälkeen istutaan tv:n ääreen,
ja illan päättää istuminen videoiden
tai tietokonepelien kanssa uudelleen.
Tämä kaikki tiedetään, tätä on
tutkittu jo riittävästi. Siitä ei ole
kysymys, emmekö tietäisi, että tällainen
muutos on tapahtunut. Työterveyslaitos pystyy jo nyt tutkimustuloksin
näyttämään, että viime
vuosina työmarkkinoille tulleet 25—35-vuotiaat
ovat selkä- ja niskasairauksissaan lähes yhtä huonokuntoisia,
vain 10 prosentin erolla, kun 55—65-vuotiaat selkä-
ja niskasairauksia potevat. Tiedetään, että nykyisissä ala-asteikäisissä muhii
koko ajan vielä suurempia ongelmia.
Nyt osa lääkäreistä tutkii
jo sitä, mitä tapahtuu ihmisruumiin jaloille.
Siis kyse ei enää ole vain selästä ja
niskasta, vaan kysymys on myös siitä, mitä jaloille
tapahtuu. Mitä ihmisruumis tekee jaloilla, jos niitä ei
käytetä? Puhun ihan todella vakavasta elintavan
muutoksesta, johon sopeutuminen saattaa tuoda vielä yllättäviä ongelmia.
Syy, miksi puhun näistä, on ennen kaikkea
se, että olen terveysliikuntatoimikunnan puheenjohtaja,
jolla on nyt ensi lokakuuhun asti aikaa käydä kaikki
ikäluokat ja elämäntilanteet läpi
ja löytää poikkihallinnollisesti joka
paikasta keinoja puuttua tähän ongelmaan. Siinä työssä tulemme uudelleen
sivuamaan tätä tänään
esillä olevaa asiaa, koulua, liikuntaa ja terveystietoa.
Kun me pohjoismaiset parlamentaarikot taas kerran hiihdimme
kilpaa heti Lahden kisojen jälkeen, niin siinä yhteydessä ensimmäisen
kerran pidettiin myös terveysliikuntaseminaari. Norjalainen
kollega siellä sanoi, että nykyajan lapset tuntevat
paremmin oman tietokoneensa kuin kroppansa. Luulen, että siinä kyllä kiteytyi
se, minkä takia uskon, että ministerikin on liikkeellä tämän
uuden oppiaineen kanssa.
Toivon sydämestäni, että ministerin
valitsema tie on oikea. Kieltämättä varmaankin
se, että jollekin kuuluu vastuu, on hyvä argumentti,
mutta kun nyt koko vuoden olen näitä tutkimuksia
ja minua viisaampia asiantuntijoita kuullut, niin en voi välttää ajatusta,
että tämä ei riitä mihinkään. Näyttää siltä,
ja olen tullut vakuuttuneeksi, että meillä pitäisi
olla ala-asteella joka päivä liikuntaa, jokaikinen
päivä. Ranskalaisilla sitä on, heillä on
vielä kaksoistunteja sen päälle; Yhdysvalloissa
kaikki vähänkin paremmat koulut liikuttavat lapsia
joka päivä vähintään
tunnin. Itse aikoinaan Saksassa koulua käydessäni
liikuin joka päivä koulun puolesta, ja mielestäni
se edisti myös opintoja merkittävällä tavalla.
Jos rahavarat eivät riitä siihen, että nykyisillä ammattiopettajatunneilla
saadaan tunteja joka päivä, toinen vaihtoehto
sitten on, että jokaikinen päivä on vähintään
puolen tunnin liikuntavälitunti, joka ilmeisesti tulisi
hiukan halvemmaksi. Tosin ilmainen sekään ei ole,
tarvitaan ammattiopettajia valvomaan ja sitten mahdollisesti myös
vierailevia urheiluseuroja ja muita sinne yllyttämään
eri lajien pariin. Tätä ideaa olen aika paljon
testannut jo ammattilaisilla, ja jotkut koulut ovat sen jo ottaneet
käyttöön, jotkut jopa ihan ilman minultakaan
mitään kuulematta, jotkut sen jälkeen,
kun olen markkinoinut.
Olen yleensä kai aika rauhallinen ihminen, mutta tässä asiassa
tulee semmoinen olo, vähän toivotonkin olo, että me
tiedämme, että kyseessä on valtava ongelma,
mutta emme toistaiseksi selvästikään
osata vetää siitä riittävän
selviä johtopäätöksiä.
Senpä takia itse olisin sitä mieltä,
että eduskunnan pitäisi viestittää ministeriölle
liikuntatuntien lisäämisestä ja vähintään
välitunnin lisäämisestä. (I.
Kanerva: Erinomainen puhe!) — Ja varsinkin, ed. Kanerva — kun
se ei vielä lopu.
Työni puitteissa terveysliikuntatoimikunnassa olen
törmännyt semmoiseenkin asiaan, että yli 90
prosenttia — nyt varoitan, puhuu juristi eikä lääkäri — aivoista,
on tarkoitettu ihmisen ruumiin liikuttamiseen, aistien koordinaatioon,
liikkeen aikaansaamiseen, joko hienomotoriikkaan tai suureen motoriikkaan,
joidenkin arvioiden mukaan vielä enemmän. Nyt
tulee maailmalta tutkimuksia, että ei voi kehittää vain
sitä loppua, me emme voi vain tehdä insinöörejä ja
kehittää aivoista vain sitä palasta,
jota me kuvittelemme, että tietoyhteiskunta tarvitsee,
vaan että tulevat nokiat tarvitsevat koko aivokapasiteettia
ja se ei kehity, ellei käytetä sitä yli
90:tä prosenttia, joka on tarkoitettu liikuttamiseen. Ei
ole siis vain kysymys siitä, että suomalaiset
elävät terveinä, pystyvät nauttimaan
eläkepäivistään, toinen toistensa
seurasta, viriilistä perhe-elämästä jne.,
vaan kyse on myös siitä, että he kehittyvät
entistä paremmin tietoyhteiskuntaan sopiviksi isoiksi aivoiksi,
niin sanoakseni.
Yhä enemmän meillä on tietoa myös
siitä, että hankalasti liikkuva, huonosti, kömpelösti
liikkuva ihminen on sosiaalisesti monesti aika hankalassa tilanteessa.
Että oikein nyt purkaisin sydäntäni,
niin kerron, että ala-asteelta tulee liikunnanopettajilta,
samoin kuin urheiluseuroista, viestejä siitä,
että lapset eivät osaa enää juosta,
ponnistaa, heittää eivätkä ottaa
kiinni. Tämä kaikki mielestäni johtaa
siihen, että liikuntatunteja on lisättävä joka
päiväksi ja sen lisäksi sitten vielä opetettava
ruumiin tuntemusta.
Sitten muutama asia, rouva puhemies, ennen kuin lopetan tältä erää.
On tietysti selvä, että koulu yksin ei voi auttaa
kaikkeen asiaan. Tarvitaan perheille tukea siinä, miten
perhe yhä vähenevässä yhteisessä ajassa
voisi liikkua yhdessä. Norjalaiset, nuo mokomat, liikkuvat
yhä pääsääntöisesti
vähintään kerran viikossa. Suku usein
kolmella sukupolvellakin nousee tuntureille ja tulee alas. Monissa
lääneissä yhä perjantain koulupäivä on
tuntureillenousupäivä, johon saavat tulla vanhemmat
ja isovanhemmat mukaan. Meillä Suomessa on kadonnut traditio
perheen yhteisestä liikkumisesta. Samoin, koska vanhemmat
ovat entistä kiireisempiä, seuroilla on vaikeuksia
saada vapaaehtoisia. Kylän muut aikuiset eivät
kerkeä liikuttamaan lapsia. Ilman Kuopan Mikkoa, joka tuossa
istuu, ja hänen autoansa ja halukkuuttaan olisi minullakin
nuorena jäänyt monet hiihtokilpailut väliin.
Se oli kylä, joka liikutti, ja Mikko Kuoppa naapurin setänä ja
parhaan ystäväni isänä siinä yhtenä tärkeimpänä.
Niitä mikkokuoppia on nykyään paljon
vähemmän ihmisillä; he kokevat, että heillä ei
ole aikaa, ja sen asian kanssa olemme tekemisissä ja vastuussa.
Lopetan, arvoisa puhemies, siihen, että nyt on tutkittu
muun muassa Jyväskylässä liikuntatieteitä opiskelevia
ihmisiä ja vastaavasti myös terveystiedonkin opettajissa
olen törmännyt samaan, että heillä ei
ole valmiuksia välttämättä tehdä näistä aineista
riittävän mielenkiintoisia ja varsinkaan keskittyä niihin,
jotka eniten tarvitsevat. Toivoisinkin, että seurannassa,
joka on hyvin tärkeää ja tehdään,
ihan omana tietoisena otsikkona olisi Ammattilaisten ammattitaidon
parantaminen ja oppiminen tältä osin. Jos tänä päivänä menet
kysymään varsinkin fukseilta ja tokavuoden opiskelijoilta
Jyväskylästä taikka opistoista, liikuntaopistoistakin,
mitä aiotte tehdä isona, niin kyllä heidän
arvomaailmansa on pääsääntöisesti huippu-urheiluun
liittyvää tai ehkä vielä omaankin
meneillään olevaan huippu-urheilijauraan tai sitä lähellä olevaan
uraan menemistä. Näyttää, että vasta
siinä neljä—viisikymppisenä ammatilliset
intressit, noin yleistäen, siirtyvät siihen, että miten
minä osaisinkin innostaa, opettaa, siirtää enemmän
tietoa ja innostusta eteenpäin kaikille, ei vain niille
lahjakkaimmille, jotka ammattilaisen silmään heti
osuvat ja joissa näkee hyvän materiaalin omiin
tarkoituksiin.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys tulee akuuttiin
tilanteeseen, näin voi sanoa. Koululaisten terveys on heikentynyt
ja, sanoisiko, kyky liikkua on myös hyvin rajoitettua.
Se näkyy koulussa, se näkyy armeijassa, kun tulee
siihen ikään, että suuria katkoksia on.
Tämän kasvatuksen pitää alkaa,
niin kuin täällä on todettu, kotoa, jatkua
koulussa, ja sitten edelleen työpaikkaliikunta on erittäin
tärkeä, silloin kun puhutaan isoista massoista.
Niin kuin täällä ed. Brax totesi, perheitä pitää myös tukea
tässä. Perheet ovat kriisissä, niin kuin
täällä on monesti todettu, monenlaisessa
kriisissä, ja tästä näkökulmasta
perheitä pitää tukea.
Täällä pitäisi mielestäni
ehkä valtionavustuksia muuttaa siihen suuntaan, että kuntoliikuntaa tuettaisiin
enemmän kuin nyt. Tämä voisi olla yksi
ratkaisu, ettei kävisi niin kuin Satakunnassa. Eräs
kunta ryhtyi perimään ladusta, mitä se ylläpiti
latuja, maksuja. Varmaan siellä olisi peritty nuoriltakin
näitä maksuja. Toki siitä nousi meteli
ja kunta perääntyi siitä, mutta tällaisia kynnyksiä ei
tulisi luoda nuorille, jos he haluavat liikkua.
Toteaisin sen, että nuoriakin pitää sillä tavalla kuunnella,
että niitä lajeja, joita nuoret haluavat harrastaa,
pitäisi edistää. Suomessa taitaa monesti
olla nyt, että mitä viime vuosikymmeninä,
takavuosina on harrastettu, niitä pidetään
ylhäällä ja esillä ja tuetaan,
ja niitä lajeja, joita nuoret haluavat harrastaa, vähemmän
tuetaan. Tässä on vähän ristiriitaa.
(Ed. I. Kanerva: Mikä esimerkki?) — Tällaiset
joukkuepelit, kaukalopallot ym. Siellä on tuhansia nuoria.
Jyväskylässäkin esimerkiksi on yli 3 000
nuorta mutta ei tahdo löytyä rahaa eikä tilaa
joukkueille. Pitää kuunnella nuoriakin. (Ed. I.
Kanerva: Mikä pitää poistaa?) — En
sano, mitä pitää poistaa. Mutta jos puhutaan
kuntoliikunnasta, siitä, että nuoret liikkuvat, pitää kuunnella,
miten he haluavat liikkua, eikä meidän sanotaanko
keski-ikäisten pidä mennä sanomaan, että teidän
kuuluu tällaista harrastaa, vaan jos he haluavat jotain
harrastaa, he saavat harrastaa ja tukea siihen. En minä mitään
lajeja aseta vastakkain.
Ed. Nousiainen totesi, että nuoret eivät ota vastuuta
itsestään. Varmaan se monen kohdalla näin
onkin, mutta ...
Puhemies:
(koputtaa)
Ed. Kangas, voinette siirtyä korokkeelle jatkamaan
puheenvuoroa.
Kiitos, tässä se sanoma tulikin.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Terveystiedon opetuksen sisältö on
varmasti tulevaisuudessa kaikkein tärkein, mikä terveystiedon
opetuksen sisältö on. Tuleeko siitä oppilaille mielenkiintoinen
aine, josta he ovat aidosti kiinnostuneita, jota he aidosti seuraavat?
Ed. Ravi muun muassa totesi puheenvuorossaan, että on vaara,
että siitä voi tulla pakkopulla, joka on pakko
kuunnella niin kuin entinen lautamies: silmät auki mutta
nukkuu kuorsaamatta. Toivottavasti siitä ei tule tällaista
vaan siitä tulee aito mielenkiintoinen aine. Siinä mielessä myöskin
opettajien ammattitaito on tavattoman tärkeä,
että he pystyvät opettamaan sitä sillä tavalla,
että asia on mielenkiintoista.
Toinen asia on se, että pelkään myöskin,
että säästöpaineet, jotka kunnissa
ovat, voivat romuttaa hyvän ajatuksen, mikä tässä asiassa
kieltämättä on, terveystiedon ottamisessa
mukaan opetussuunnitelmaan ja opetukseen, sillä onhan kiistatta
selvää, että meillä on paljon
parantamisen varaa tässä suhteessa, koska näitä ongelmia
tulee.
Myöskin se pitää muistaa, että tästä ei
saa tulla sellaista, että kun tällainen oppiaine
tulee tänne, tällä aikuiset pesevät
kätensä sitten nuorten terveystiedon opetuksen
vastuusta. Kumminkin päävastuu on meillä aikuisilla
ja perheillä tästä eteenpäinkin.
Håkan Nordman /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag vill närmast
som idrottsmänniska komma med några synpunkter
och egna erfarenheter.
Lähinnä urheiluihmisenä ja omista
kokemuksista haluan esittää muutamia näkökohtia.
Meillä terveen elämän ja liikunnan
arvoista vakuuttuneilla on syytä olla huolestuneita monessakin
suhteessa. Fyysisten liikkeiden, liikunnan ja urheilun tarve on
todella suuri, jopa luultua suurempi. Ajattelen lasten kasvuedellytyksiä ja
aikuisten työelämää, liikunnan
ja ruumiillisen työn puutetta tämän päivän
yhteiskunnassa. Voimme ainoastaan aavistaa, mitä tämä merkitsee
ruumiille. Varsinkin tämän päivän
kasvavat tytöt elävät vaarallisesti.
Osteoporoosivaara on todellinen aikuisena.
Kokemuksista tiedämme, että asennoituminen
liikuntaan riippuu paljon aikaisista kokemuksista, eli lähiympäristön
merkitystä lasten harrastuksille, leikkisälle
urheilemiselle on korostettava. Suomen Urheiluliitto tukeekin tänään taloudellisesti
muun muassa iltapäiväkerhotoimintaa, jossa liikunta
ja urheilullinen leikki ovat ohjelmassa mukana.
Väitän, että koulun osuus on riittämätön
ja ne oppilaat, jotka eniten tarvitsisivat liikuntatunteja, hyötyvät
tämän päivän tunneista vähiten — tämä kärjistetysti
sanottuna. Olisi vältettävä oppilaiden
lajittelemista kömpelöihin, hitaisiin, heikkoihin
ja kilpaurheilussa vähemmän lahjakkaisiin, niin
kuin usein tapahtuu. Kaikkia oppilaita tulisi kannustaa olemaan
mukana, pärjäämään
annetuissa tehtävissä, kannustaa heitä kehittymään
omien edellytystensä ja voimiensa mukaisesti. Ne, jotka
ovat kilpailuhaluisia, saavat joka tapauksessa tarpeensa tyydytetyiksi
pakollisten tuntien ulkopuolella. Tämä on kansanterveyden
ja urheilutoiminnan perusta.
Myönnän, että en kadehdi liikunnanopettajien tehtäviä tänään.
Ne ovat vaikeita. Ajankohtainen lainsäädännön
muutos, josta keskustelemme parhaillaan, eli terveystieto kaikille
kouluissa merkitsisi pientä lisää, pientä parannusta,
jos sitä käytetään hyvin hyväksi.
Paras ratkaisu olisi sittenkin minusta liikuntatuntien lisääminen
kouluissa. Tilastot osoittavat, että liian monet nappulat,
nuoret jättävät urheilun varsin nuorina.
Tämä tapahtuu varsinkin yksilöllisissä urheilulajeissa. Jo
12 ikävuoden jälkeen osanottajakato on suuri. On
syytä kysyä, miksi näin tapahtuu, miksi
he lopettavat. Urheilututkijoilla on vastaukset tähän. Heidän
havaintonsa eivät tule oikeastaan yllätyksenä.
He toteavat, että on paneuduttava lasten maailmaan kunnolla.
Tämän vanhemmat, valmentajat, ohjaajat ja koulujen
opettajat unohtavat liian helposti.
Hannu Takkula /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla ajattelin myös
ottaa osaa keskusteluun terveystiedon saattamisesta omaksi oppiaineeksi
yläasteella, lukiossa, ammattikoulussa ja vielä perusopetuksen
ensimmäisellä ja kuudennella luokalla integroitavaksi
oppiaineeksi.
Ensinnäkin lähden siitä, että mielestäni
tämä hallituksen esitys on hyvä ja tarpeellinen.
Olemme niidenkin kuuden vuoden ajan, kun itse olen tässä talossa
ollut, moneen otteeseen pitäneet puheita, joissa perussävy
on ollut se, että lapset ja nuoret ovat arvokkain pääoma,
mitä meillä on. Heidän nimensä on
tänään, ja ne ratkaisut, mitä heidän
hyväkseen tehdään, tulee tehdä nyt
eikä huomenna johtuen siitä, että todellakin
he elävät tässä ja nyt kiihkeästi
ainutkertaista elämäänsä ja kaikki
se, mitä tänä päivänä me
teemme, vaikuttaa välittömästi heidän
elämäänsä ja tulevaisuuteensa.
On tietenkin selvää, että niin meidän
sukupolvemme kuin aikaisemmatkin haluavat antaa parasta tuleville
sukupolville.
Olemme tiedostaneet ja lukeneet tilastoista ja nähneet
myös arkisen elämän kokemusten kautta
sen, että lasten luontainen liikkuminen on vähentynyt.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihan hälyttävällä tavalla
terveydessä on tapahtunut heikentymistä. Sen lisäksi
tämä aika on myöskin tuonut uudenlaisia
ongelmia, jotka ovat näkyneet ei ainoastaan kouluyhteisössä vaan
myöskin kodeissa erilaisen häiriökäyttäytymisen
kautta ja erilaisten sosiaalisten ongelmien kautta, jotka myös
laajasti ottaen kuuluvat terveyden ja hyvinvoinnin kontekstiin.
Sen vuoksi on paikallaan ei vain miettiä ja asettaa työryhmiä pohtimaan, mitä pitäisi
tehdä, vaan pyrkiä konkreettisiin esityksiin.
Mielestäni hallituksen esitys on yksi konkreettinen esitys
siitä, millä tavalla voitaisiin vieläkin
lisätä lasten ja nuorten omaa tietämystä itsetuntemuksestaan
ja toisaalta myöskin herättää ympäröivää yhteiskuntaa
siihen, että tämän keskustelun kautta
myöskin vanhemmat voimakkaammin tiedostaisivat oman vastuunsa
vanhemmuudesta, ja siihen, että myös heillä — ei
ainoastaan koululla mutta myös heillä — on
etuoikeus ja velvollisuus ohjata lapsiaan terveelle elämän
tielle.
Arvoisa puhemies! Kysymys on siis laajasti katsoen elämänhallinnasta.
Kysymys on kasvusta ihmisyyteen.
Itse jonkin verran opettajan työtä tehneenä olen
sitä mieltä, että tällainen
integrointi ja sen toteuttaminen vaatii hyvin paljon opettajapersoonalta.
Meillä on ollut läpäisyperiaatteita peruskoulussa
jo monen vuoden ajan. Moni opettaja puhuukin niistä "lääpäisyperiaatteina"
johtuen siitä, että monesti tulokset, joita sitä kautta
on saatu, ovat hyvin ohuita. On tietenkin selvää,
että aina, kun puhutaan opetustapahtumasta, puhutaan vuorovaikutuksesta.
Opettajapersoona on se, joka ennen kaikkea tekee opetuksen ja joka saa
tulokset aikaan tai ei saa tuloksia aikaan. Voi olla vaikka kuinka
mielenkiintoinen ja hyvä aihe, josta saadaan aikaan pakkopulla,
jos tätä termiä käytetään,
jota tänään tässäkin
keskustelussa on käytetty, ja taas toisin päin
voi olla niin, että jostakin sellaisesta aineesta, mikä tuntui
ehkä pakkopullalta, innostava opettaja saa mielekkään
oppiaineen.
Sen vuoksi on muistettava, että koulun tehtävä ei
ole vain viihdytystehtävä ja ikään
kuin sellainen, että siellä tarjoillaan kermakakkuja
ja muita, vaan koulun tehtävä on kokonaisvaltainen
kasvamaansaattamistehtävä, johon kuuluu myöskin
tietojen ja taitojen lisäksi asenteiden ja arvojen esille
tuomista ja sitä kautta ohjaamista terveeseen elämään,
ihmistä ja elämää suojeleviin
arvoihin ja sitä kautta myöskin tasapainoiseen
kansalaisyhteiskunnan jäsenyyteen kasvattaminen. Se on
yksi oleellinen arvo. Uskon, että pystymme jakamaan nämä asiat
tässä salissa, vai kuinka, ed. I. Kanerva? (Ed.
I. Kanerva: Siltä tuntuu!)
Arvoisa puhemies! Integrointiperiaatteelle en oikein voimakkaasti
lämpene johtuen siitä, että vaikka integrointia
suoritetaan, siinä on pelko, että se jää läpäisyaiheen
tasolle. Sanana se on voimakkaampi ja yleensä toimenpiteenäkin, mutta
nimenomaan, koska kysymys on opettajapersoonasta, jollakin tavalla,
jos terveyskasvatus voisi olla oma oppiaine, voitaisiin varmistaa
sen tiedon ja niitten asioitten perille meno paremmin, koska kysymys
on asioista, jotka nykyisen tietämyksen ja tämän
ajan hengen mukaan ovat enemmän kuin tärkeitä.
Ei siitä ole kovin kauan, kun mietitään
koulun biologiaa tai kansalaistaitoa, joissa on myös ihmisen
itsetuntemukseen liittyviä kysymyksiä, ihmisen
biologiaa, tämän tyyppistä valistusta,
että kyllä hyvin usein arkikokemus kertoi sen,
että opettajat totesivat näitten kappaleitten
eteen tullessa, että no, tehän jo tiedättekin
nämä asiat, siirrytäänpäs
eteenpäin. Mutta esimerkit osoittavat, että kaikkea
näistä ei tiedetä.
Sen vuoksi on korkea aika pysähtyä nyt terveystiedon ääreen
ja tätä kautta pyrkiä palauttamaan meidän
nuoriamme yhä voimakkaammin terveen elämän
piiriin. Voin sanoa näin, että ed. Braxin äsken
pitämä puheenvuoro, jossa käytiin läpi
näitä peruskysymyksiä liikunnan vaikutuksesta
ihmisen kokonaisvaltaiseen kehitykseen, aivojen toimintaan, oli
erinomainen puheenvuoro. Toisaalta voi sanoa näin, että ihmisen
itsetuntemusta, jota tänä päivänä ehkä jostakin
syystä pelätäänkin, tulisi vahvistaa,
jotta jokainen voisi myös sitä kautta olla oman
onnensa ja oman elämänsä rakentamisen
seppä.
Arvoisa puhemies! Koska kuulun oppositiopuolueeseen, niin ikään
kuin velvollisuuskin silloin on katsoa täältä esityksen
takaosasta vastalauseita. Olen huomannut, että aatetoverini
tai ehkä tässä tapauksessa ei niinkään
-toverit vaan aatesisaret ja -veljet ovat tehneet vastalauseita koskien
opettajankoulutuksen resursseja ja opettajien täydennyskoulutusta.
Peruskoulun luokanopettajakoulutuksen saaneena lähden
siitä, että ainakin ala-asteitten kohdalla peruskoulun
luokanopettajan koulutus on tällä hetkellä sen
verran laajamittainen ja sen tulee olla jatkossakin, että nämä terveystietoon
ja kansalaistaitoon liittyvät asiat voidaan siellä opettaa.
Yläasteen ja lukion osalta on varmasti totta, että kun
uusi oppiaine tulee, siihen tulee myöskin paneutua sillä tarmolla
ja intensiteetillä, mitä se vaatii. Voisi sanoa
tällä hetkellä, että minun arkikokemukseni
mukaan rautaisimpia opettajia olisivat ja ovat monet niistä henkilöistä,
jotka työskentelevät kouluterveydenhoidon parissa: terveydenhoitajat,
sairaanhoitajat. He tuntevat sen arkisen elämän
todellisuuden. Heillä on pitkäaikainen kokemus
siitä. Mutta on tietenkin selvää, että koska
opetusaineesta on kysymys, sinne jonkunlaista pedagogista pätevyyttäkin
kaivataan. Uskon näin, että 35 opintoviikkoa terveyskasvatukseen
liittyvää opetusta varmasti tulevat antamaan.
Mutta itse olen sitä mieltä, että ennen
kaikkea se opettajapersoona ja se opettajapersoonan kyky opettaa
ja asioitten tuntemus ja innostus on tärkeämpi
tässä kohden. Tähän alkuun ehkä tarvitaankin
sitä innostusta enemmän kuin välttämättä näitä muotoseikkoja,
koska uskon näin, että nopeasti myöskin
tätä koulutusta voidaan alkaa järjestää ja
tehostaa. Toisaalta aina, kun puhutaan täydennyskoulutuksesta,
resurssit ovat se iso kysymys, joka varmasti opetusministerin huoleksi
tässäkin kohden jää, elikkä mistä löytää resursseja
lisää, jotta hyvä ja asianmukainen koulutus
saadaan opettajille järjestetyksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi, minusta tämä on enemmän
kuitenkin tahdon kysymys, halun kysymys kuin rahakysymys. Minun
mielestäni jokainen opettaja, joka on kutsumustietoinen,
vastuunsa tiedostava ja tunnustava, on myöskin valmis,
uskon näin, toimimaan sen puolesta, että oppilaat
voisivat saada entistä parempaa terveystietoa, eikä niin,
että ensimmäisenä ollaan käsi
ojossa kysymässä, mitäs yhteiskunta tästä maksaa, minkälaiseen
koulutukseen minä pääsen. Ensimmäiset
askelet tässä on tehtävä niin,
että nähdään se oma vastuu,
tiedostetaan se ja lähdetään sille linjalle,
että annetaan opetusta ja uskotaan ja luotetaan siihen,
että kun tämä hyvä aloite on
tullut opetusministeriön suunnasta, sieltä myöskin
seuraavaksi tulee aloite, millä tämä mahdollinen
rahoitusvaje tullaan turvaamaan.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Terveystiedon perille saattaminen, kuten
ed. Takkula totesi, vaatii opettajan persoonalta erittäin
paljon. Ennen kaikkea itse uskoisin erityisesti, että se
vaatii ala-asteiden opettajilta paljon enempi vielä kuin
yläasteella tai lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa.
Monta kertaa tulee ajatelleeksi sitä, kiinnitetäänkö meillä riittävästi
huomiota, kun opettajanvalmistukseen oppilaita tänä päivänä otetaan, siihen,
että hakijoilla olisi oikeita valmiuksia. Ymmärsin
näin ed. Takkulan puheesta myöskin, että kyllä opettajan
tehtävä on hyvin suuressa määrin
myöskin kutsumustehtävä ja pitäisi
löytyä argumentit tältä pohjalta,
kun opettajan tehtävään lähdetään.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Täältä paikalta
ihan muutama kommentti tähän keskusteluun. Lasten
ja koululaisten terveyden kannalta liikunta on tietenkin oleellista.
Aika usein törmätään eräällä tavalla
liikunnan ja urheilun välillä nähtyyn
ristiriitaan. Urheilua tarvitaan. Urheilua tarvitaan esimerkkinä,
innoittajana lapsille ja nuorille, mutta kaikista tärkeintä on yleinen
liikunnallisuuden lisääminen. Se koskee myös
koululiikuntaa.
Silloin, niin kuin täälläkin on todettu,
opettajilla on todella tärkeä vastuu löytää muodot
ja tavat antaa sellaista liikunnan opetusta, johon lapset ja nuoret
todella ovat innostuneita. Se ei ole välttämättä kovin
kilpailukeskeinen, ei edes koulujen välillä kilpailukeskeinen,
ajattelu, vaan se, mitä lapset luonnostaan haluavat tehdä.
Kun katselee tuolla koulujen pihoja iltaisin ja ei tarvitse mennä kuin
Kiasman eteen, siellä harrastetaan liikuntaa. Siellä harrastetaan
niin sanottuja katu-uskottavia liikuntalajeja: skeittausta jne.,
katukoripalloa.
Näille pitää antaa myös
tilaa ja niitä arvostaa, koska tärkeintä ei
ole tietenkään kilpailunomaisuus, vaan se, että lapset
liikkuvat, käyttävät kehoaan monipuolisesti,
kehittävät tasapainoaan, koordinatiotaan, lihasvoimaansa.
Se voi tapahtua aivan yhtä hyvin skeittaamalla tuolla rampeilla
tai vaikkapa kadulla kuin varsinaisilla kilpailu- tai urheilupaikoilla,
ja se on tärkeää.
Koulussa ei saa jättää terveystiedon
ja liikunnan opetusta vain siitä vastaavien opettajien
harteille, vaan tärkeää on se, että koko
kouluyhteisö on liikunnallinen, että se huokuu
liikunnallista ilmapiiriä ja fiilistä. Se tarttuu
myös lapsiin, ja sillä tavalla saadaan koko yhteisö mukaan
koululaisten ja lasten terveyden edistämiseen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Olemme puhuneet hyvin paljon juuri liikunnasta.
Kyse on kuitenkin nimenomaan terveystiedosta, jolla toki on läheiset
kosketuspinnat liikunnan kanssa. Haluaisinkin katsoa terveystietoa
nimenomaan keskustelun tässä vaiheessa käsitteenä,
juuri sitä, mitä tuo sana itsessään
merkitsee. Sillä on, niin kuin olen jo sanonut, kosketuspinta
liikuntaan, mutta sillä on tietysti, kuten monissa puheenvuoroissa
on tullut esille, vahva yhteys myös biologiaan, psykologiaan,
yhteiskunta- ja käyttäytymistieteisiin, ehkä moniin muihinkin
asioihin.
Jos ajattelen oman keskikouluaikani äsken kehumaani
terveystiedon opetusta, sillä nimenomaan oli kosketuspintansa
juuri biologiaan, psykologiaan ja myöskin yhteiskuntatieteisiin. Siellä käsiteltiin
tietoja, jotka liittyvät terveelliseen asumiseen, terveelliseen
yhdyskuntarakentamiseen, jos noin hienoja periaatteita sanotaan, yhdyskunnan
kaavoitukseen jopa, että on puistoalueita, puistoja, kaupungin
keuhkoja jne., huoneilmaan; ympäristöterveyden
näkökohdat olivat esillä. Eli oikeastaan
vanhan keskikoulun terveystieto oli hyvin moderni, jos sitä ajateltaisiin tämänkin
ajan näkökulmasta käsin.
Jos näemme kosketuspinnan ainoastaan liikuntaan liittyvänä,
silloin ehdottomasti mielestäni tuota kavennamme. Mutta
näen, että nykyisillä liikunnanopettajilla
on erittäin hieno koulutus, jota muun muassa Jyväskylän
yliopisto tunnetulla tavalla tässä maassa antaa,
tehtäväänsä, ja sen takia heillä on
erinomaisen hyvä valmius myös terveystiedon opettajiksi.
Näen, että sillä tavalla asiassa edetään.
Ongelma on tietysti se, että koulun tuntiresurssit
ovat perin rajalliset. Jos ajatellaan, että siellä lisättäisiin
liikuntaa, tulee kysymys, mistä se kaikki voitaisiin ottaa
ilman, että koulupäivät pidentyisivät.
Varmastikin niin on, että tuntimäärät
ovat ne, mitkä ovat, ilman kovinkaan suuria muutoksia ja
että nämä täytyy käytännössä toteuttaa
näissä puitteissa, jotka nykyisellään
ovat, juuri ehkä sillä tavalla kuin esityksessä on
esille tuotu.
Tuon myös esille näkökohdan, joka
liittyy siihen, että kun kunnallisille kouluille tulee
odotuksia toteuttaa tätä vaativaa tehtävää,
jota pidän tärkeänä ja kannatettavana,
toivon, että tähän myöskin osoitetaan
tarvittavat taloudelliset voimavarat. Tämän aamupäivän
käytin Keuruun kaupungin suunnitteluseminaarissa, jossa
meillä oli kysymys, kuinka paljon voidaan tuntikehystä karsia,
jotta saadaan neljän opettajan palkkamenot pois; onko mitään
kouluja, joita voidaan lakkauttaa; onko terveysasemaa, joka voitaisiin
sulkea ja sitten saada kiinteistöstä myyntituloja.
Tämän kaltaisia kunnallistalouden kielteisiä näkökohtia
olen aamupäivällä saanut työssäni
kunnallisena luottamushenkilönä pohtia ja kohdata. Kunnissa
on tilanne näinä aikoina perin kurja taloudellisesti.
Kunnille on myös, kun tämä hyvä tavoite
tulee vastuulle, turvattava riittävät taloudellisetkin
mahdollisuudet.
Erityisen hyvänä pidän sitä,
että terveyskasvatus, terveystieto, on haluttu ulottaa
myös ammatillisiin oppilaitoksiin. Pidän tätä erittäin
tarpeellisena, koska sieltä tämän kaltainen
kasvatus on puuttunut, ja se on ihmisen elinkaaressa juuri sellainen
elämänvaihe, jossa näkisin tämän
alan kysymysten käsittelyn hyvin tarpeelliseksi. Aivan kuten
ed. Hannu Takkula toi esille, on kysymys elämänhallinnasta,
kasvusta ihmisyyteen, arvoista ja asenteista, joissa opettajan persoona
on hyvin keskeinen työväline, jolle asetetaan
kovia vaatimuksia.
Ed. Brax käytti erittäin hienon puheenvuoron siitä,
kuinka esimerkiksi Norjassa on perheitten sukupolvien välinen
vapaa-ajan elämänyhteys. Meillä valitettavasti
yhteiskuntarakenne on kovin kaltoin kohdellut perheitten ja sukujen
välistä yhteyttä. Tämäkin
on osaltaan semmoinen seikka, joka asettaa yhteiskunnan järjestämälle koululle
entistä enemmän terveyskasvatuksen haasteita,
samalla kun meidän pitäisi yhteiskunnassa koettaa
edistää kaikkea sitä, millä perhe-
ja sukuyhteys säilyisi. Tämä myös
torjuisi kaikelta kielteiseltä, aivan varmasti. Jos lapset
vanhemmilleen oikuttelevat, niin kuin tavallista on, isovanhemmille
ei enää oikutella, vaan kuunnellaan hyvin nöyrästi,
mitä isovanhemmat sanovat. Juuri isovanhempien kasvatus
on meillä tänä aikana jäänyt
liian vähälle. Sitäkin kautta saataisiin
yhteiskunnassa hyvää tulosta, kun vaalittaisiin
perheitten ja sukujen yhteyttä.
Petri Salo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Koska esittelevä ministeri
on paikalla ja sivistysvaliokunta on tehnyt hyvän mietinnön,
jonka kaikista pääasioista voi olla samaa mieltä,
heitän paikaltani vain muutaman ajatuksen.
Kun itse olin nuori poika ja olin ala-asteella, meillä oli
kunnia-asia olla joka vuosi raittiuskilpakirjoituksessa, jossa kilpailimme
siitä, kuka parhaiten osaa terveystietoasioita. Ne voisivat tulla
takaisin. Ne olivat hyviä kilpailuja, luonnollisia kilpailuja,
joissa lapset saivat kilpailla näiden asioiden osaamisesta.
Kun olin keskikoulussa, meillä oli Myllymäen
Mauri, euroopan-mestaruusurheilija, joka omalla esimerkillään
opetti meille historiaa ja yhteiskuntaoppia ja terveystietoa. Puhuimme
tupakasta, puhuimme alkoholista, puhuimme liikunnasta, puhuimme
jopa tytöistäkin, mikä liittyy terveystietoon,
ja hyvin ovat opit menneet perille.
Mutta kaikkein tärkeimpänä pidän
näissä asioissa vanhempien omaa esimerkkiä,
sitä, joka vaikuttaa lapsiin, ainakin omiin lapsiini, kaikkein
eniten. Olenko itse antanut oikean esimerkin siitä, miten
näitä asioita voidaan ymmärtää ja kuinka
liikunnan merkitys on tärkeä? Lapsi haluaa tänä päivänä tietää,
miksi.
Kun olen hakenut yöllä kahden aikaan 10—12-vuotiaita
lapsia kadulta, joilla ei ole mitään rajoja, joilta
löytyy tupakkaa, joka on vanhempien rahoilla hankittu,
joilla on alkoholia, joka on omasta jääkaapista
hankittu, voidaan kysyä, löytyykö sellaista
koululaitosta, joka pystyy tämän kierteen oikaisemaan.
Eli vastuu on meillä vanhemmilla.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni käyty
keskustelu eduskunnassa on ollut hyvä. Miksipä se
huono olisi ollut, koska eduskunta tämän lain
hyväksymisellä on todellakin tekemässä jotakin
hyvää: antamassa kouluille mahdollisuuden antaa
terveystieto-opetusta oppitunneilla.
Täällä on käytetty mielestäni
hyviä puheenvuoroja liittyen liikunnan merkitykseen. Ed. Brax
esitti liikuntavälituntia. Ei varmastikaan ole mitään
esteitä tällaisia järjestää.
Minä pidän kyllä vähimmäisvaatimuksena,
kun tiedän, että läheskään
kaikissa kouluissa ei mennä edes ulos tavallisella välitunnilla,
sitä, että mentäisiin nyt edes ulos,
käveltäisiin sinne. Väitän,
että 1—6-luokkalaiset pojat, kun he pääsevät
ulos, eiväthän he siellä seistä tuputa
vaan juoksevat ja liikkuvat, koska liikkuminen on poikien veressä. Mutta
siihen vaaditaan se, että mennään ulos
eikä sallita sitä, että ollaan sisällä.
Edustajat Nordman ja Uotila myös puhuivat liikunnan
merkityksestä ja tärkeydestä.
Ed. Kuopalla oli huoli siitä, että kunnat
eivät hoitaisi tätä asiaa. Mutta asia
on kyllä niin, että on hoidettava nyt, jos ja
kun eduskunta tämän lain hyväksyy. Silloin
on lakisääteinen velvollisuus hoitaa se.
Täällä on monissa puheenvuoroissa
kannettu huolta siitä, miten käy opettajakoulutuksen,
onko siihen varauduttu. Minä voin vastata, että olemme
varautuneet jo ensi vuoden budjetissa siihen täydennyskoulutukseen,
joka on välttämätöntä. Olemme
pitäneet tärkeänä sitä,
että ne opettajat, jotka nyt opettavat terveystietoon liittyviä asioita,
kaikki ovat siirtymävaiheessa päteviä,
koska muutenhan tilanne olisi aivan mahdottoman vaikea koulun arkipäivässä.
Mutta tulevaisuudessa tähänkin aineeseen koulutetaan
omat opettajat, niin kuin muihinkin aineisiin koulutetaan.
Ed. Takkula voimakkaana opettajapersoonana otti esille opettajan
vaikutuksen. Siitä on tänään
muuten huomattu opetushallituksessa, kun on saatu neljä eri
arviointiraporttia tämän päivän koululaisten
oppimistuloksista, että tärkein tekijä 1.—6.
luokkien äidinkielen oppimistuloksissa oli opettajan vaikutus.
Hyvän opettajan vaikutus on hyvien oppimistulosten tärkein
asia. Mutta se sisältää myös
sen velvoitteen kunnille, että kunnan työnantajana
pitäisi pitää huoli opettajien täydennyskoulutuksesta.
Tässä jos missä tasa-arvo ei toteudu.
Ed. Takkulan Anetjärven koulun opettaja ei pääse
niin helposti täydennyskoulutukseen kuin Helsingin opettaja,
koska siinä jo matkat tekevät suuret kustannukset.
Ed. Takkula esitti myös ajatuksen siitä, että kouluterveydenhoitajia
käytettäisiin opettajina. Itse asiassa sallitaan
lakiesityksessäkin ja sivistysvaliokunnan mietinnön
perusteluissa se, että he voivat olla mukana. Mutta tuli
kyllä mieleeni ed. Takkulan puhetta kuunnellessa, että on
varmasti ihan harkitsemisen arvoinen asia, mikä olisi muuntokoulutuksen
tarve terveydenhoitajien kouluttamiseksi terveystiedon opettajiksi.
Tästä ei ole käyty mitään
keskusteluja. Tämä ajatus heräsi ed.
Takkulan puheenvuoron johdosta.
Ed. Nousiainen oli huolissaan koulutuksen resursseista. On hyvä muistuttaa
eduskuntaa siitä, että tänä vuonna
ja ensi vuonna opetuksen yksikköhinnat nousevat, ensi vuonna
tähän vuoteen verrattuna perusopetuksessakin noin
6 prosenttia. Minä tiedän, että eduskunnan
istuvista kansanedustajista, niin kuin ed. Brax sanoi, että tämä on
istuma-aikaa nykyään, suurin osa on kunnan päättäjiä,
hyvin moni jopa kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Nyt on todella se
aika, että se raha, joka koulutukseen laskennallisesti
ohjataan, myös käytetään koulutukseen.
Jos sitä rahaa ei käytetä koulutukseen,
niin eihän silloin mikään muutu.
Ed. Petri Salo totesi myös sen, että on oikeus tietää.
Niin on. Mutta niin kuin ed. Kokkonen sanoi, pelkkä tieto
ei riitä, ei tässäkään
tapauksessa. Siinä tarvitaan kyllä myös
muuta kuin tietoa. Minä katson, että meidän
lapsillamme ja nuorillamme on oikeus tietää, johtaapa
se tieto sitten mihin hyvänsä, mutta on oikeus
tietää myös omasta terveydestään
ja elimistöstään. Se tieto on hyvä antaa
lapsen ja nuoren omalta tasolta sillä tavalla, että se
myös on kiinnostavaa.
Yleiskeskustelu päättyy.