Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Asunto-oikeudet perustettiin aikanaan, muistaakseni vuonna 73, kymmenelle eri paikkakunnalle. Niihin siirrettiin silloin huoneenvuokrasuhteesta johtuvat riita-asiat. Aika silloin asuntomarkkinoilla, lähes 30 vuotta sitten, oli aivan toinen kuin se nyt on. Vuokrasäännöstely oli silloin voimassa, se purettiin vasta viime vuosikymmenen alussa.

Kokoonpano asunto-oikeuksissa oli erikoinen. Oikeuden jäseniltähän vaaditaan puolueettomuutta, enkä väitä, ettei asunto-oikeuksissa näin olisi, mutta toisaalta kolmijäsenisen oikeuden kokoonpanoon valitaan yhdeksi jäseneksi vuokranantajien edustaja ja yhdeksi vuokralaisen edustaja puheenjohtajan ollessa niin kuin käräjäoikeuden puheenjohtaja olisi. Ei siis ollut myöskään ihme, että asunto-oikeuksien ratkaisut ainakin aikaisemmin tapahtuivat usein 2—1-äänin.

Arvoisa puhemies! Aikanaan asunto-oikeuksissa käsiteltävien juttujen luonne kohdistui lähinnä vuokran korotuksista johtuviin riitoihin eli siihen, oliko vuokran korotusta kohtuullistettava ja missä määrin mahdollisesti vuokranantaja joutui palauttamaan perimäänsä vuokraa. Toki vuokranantaja myöskin saattoi haluta vahvistaa korkeamman vuokran kuin vuokrasopimusta tehtäessä oli alun perin sovittu. Asioitten määrä on nyt huomattavasti laskenut, koska vuokran suuruuteen kohdistuvia riitoja ei juurikaan enää ole, ja tuomiota haetaan lähinnä maksamattomista vuokrista ja niihin liittyvistä mahdollisista häädöistä.

Kun aikanaan asunto-oikeudet perustettiin 70-luvulla ja muutamia vuosia myöhemmin, seurasin hyvinkin läheltä asunto-oikeuden toimintaa. Kun nyt olen pohtinut, mihin asunto-oikeuksia vielä tarvittaisiin, on vastattava, ettei mihinkään. Asiat voidaan täysin tyydyttävästi ratkaista paikallisissa alioikeuksissa ilman, että tällaista erityistuomioistuinta vaaditaan. Lähes 30 vuotta sitten vuokrasäännöstelyn aikana tilanne oli toinen ja oikeuksien toimiminen oli perusteltua, vaikka jo silloinkin esitettiin niiden toimintaa kohtaan kritiikkiä, mutta tällä hetkellä alioikeuksissa asiat voidaan varmasti ratkaista riittävän nopeasti.

Jos kansalaisten kannalta vuokra-asiassa tapahtuu aiheetonta viivästymistä, voidaan aivan hyvin kysyä, voitaisiinko edelleen alioikeuksista siirtää muihin viranomaisiin, esimerkiksi maistraatteihin, ratkaistaviksi tiettyjä asioita ja keskittää alioikeuksien tehtävät niille parhaiten sopiviin asioihin.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Karpio viittasi, tämän esityksen taustalla on tapahtunut muutos asuntomarkkinoilla. Esitys liittyy seuraavana käsiteltävään hallituksen esitykseen riita-asioiden oikeudenkäynnin yksinkertaistamisesta ja joustavoittamisesta.

Nykyistä yksinkertaisemmat ja joustavammat menettelysäännökset ulotettaisiin koskemaan myös huoneenvuokra-asioita. Näin kymmenen suurimman käräjäoikeuden yhteydessä toimivat asunto-oikeudet voidaan lakkauttaa ja jatkossa huoneenvuokra-asiat käsiteltäisiin koko maassa samalla tavalla kuin muutkin riita-asiat. Menettely olisi selkeä ja yhdenmukainen ja myös kansalaisen näkökulmasta yhdenvertainen, toki vain sillä edellytyksellä, että tuomioistuimet ja tuomarit menettelevät palveluhenkisesti eli toteutuu se, mikä asunto-oikeuksien tavoitteena on ollut, että prosessissa ei tarvita avustajaa, ei tarvita pitkiä kirjelmiä jne. Tämä on sisäinen asenne- ja koulutuskysymys. Toivottavasti hallituksen esityksen tavoite toteutuu ongelmitta.

Lakkautettavat asunto-oikeudet toimivat siis Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Oulun, Porin, Tampereen, Turun, Espoon ja Vantaan käräjäoikeuksien yhteydessä. Ne käsittelevät sekä asuin- että liikehuoneiston vuokrauksesta johtuvat riita-asiat. Muualla maassa ne käsitellään käräjäoikeuksissa. Näissä mainituissakin tuomarit ja henkilöstö ovat yhteisiä käräjäoikeuksien kanssa, kyltti on ollut vain ikään kuin yksi erillinen nimike jonkin käräjäsalin päällä. Erillisiä asunto-oikeuksia ei enää tarvita, sillä niiden asiamäärät ovat vuosi vuodelta vähentyneet ja muuttaneet luonnettaan. Kun vuokrasääntely on purettu, huoneenvuokra-asiat ovat rinnastettavissa muihin riita-asioihin. Myös niiden käsittely on pikkuhiljaa muuttunut samanlaiseksi käräjäoikeuksien riita-asiain menettelyn kanssa. Se, että muutoksenhakuaika on lyhyempi silloin, kun vuokrariita käsitellään asunto-oikeudessa, aiheuttaa joskus yllätyksiä jutun asianosaisille. Tämä aikaero poistuu tällä esityksellä.

Nykyisin huoneenvuokra-asioissa tuomittavia oikeudenkäyntikuluja rajoittaa erityissäännös, jonka mukaan kuluja tuomitaan hävinneen asianosaisen maksettavaksi vain painavasta syystä. Jotta asianosaisten oikeudenkäyntikulut eivät kohoaisi, ehdotetaan, että kaikki asuinhuoneistoja koskevissa riidoissa tuomittavat oikeudenkäyntikulut leikataan sille tasolle, jota nykyisin noudatetaan niin sanotuissa riidattomissa saatavissa, siis maksamismääräysmenettelyn luonteisissa yksipuolisissa tuomioissa.

Tavanomaisissa asioissa tuomittavien kulujen enimmäismäärä on 1 200 markkaa ja tavanomaista vaikeammissa asioissa 1 600 markkaa. Nämä summathan ovat vain murto-osa siitä, mitä tavallisen riitaoikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut ovat keskimäärinkin. Tällä kulurajauksella poistuu sen kritiikin pohja, jota esimerkiksi Vuokralaisten Keskusliiton puolelta on esitetty epäillen, että tämä johtaisi vähentyneissä huoneenvuokrariidoissa olennaisesti korkeampiin oikeudenkäyntikuluihin.

Näillä viime valmistelussa tehdyillä muutoksilla tämän esityksen uskaltaa turvallisesti esitellä eduskunnan hyväksyttäväksi.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Asunto-oikeuksien lakkauttamisehdotusta on tervehdittävä tyydytyksellä. Ed. Karpio ja oikeusministeri selostivatkin sen pääasiallisen sisällön, mutta erityisesti haluaisin tässä yhteydessä todeta sen, että asunto-oikeudet perustettiin aikanaan silloisissa huoneenvuokraolosuhteissa köyhien turvaksi juuri sen vuoksi, että kun he usein saattoivat hävitä, koska asiamiehet toimivat vuokranantajien puolella, niin näiltä oli vähennetty mahdollisuutta saada oikeudenkäyntikuluja tuomituiksi. Olen kuullut myös asunto-oikeuksista erään asianajajan osalta, että se myös meni vähän toiseen äärimmäisyyteen kuin aikaisemmin oli ajateltu. Eräissä tapauksissa vuokralaisena saattoi olla niin sanottu parempiosainen ja tällöin lain hyvät säännökset tekivät ikään kuin kuperkeikkaa.

Erityisen hyvä on, että tässä vaiheessa ministeri on ottanut tämän muutoksen esille, koska asunto-oikeuksista puhuttiin jo siinä yhteydessä, kun maaoikeudet äskettäin lakkautettiin. Asunto-oikeudet tuskin ovat sellaista tietopankkia keränneet kuin maaoikeus, joten tuskin tulee vaikeuksia käräjäoikeuksissa hoitaa näitä asioita.