Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä esitys pyydettiin eilisessä istunnossa illalla pöydälle, koska monen salissa keskusteluun osallistuneen mielestä keskustelun aikana nousi esiin näkemyksiä, jotka eduskunnan tästä asiasta päätöstä tehdessään olisi syytä tietää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö hyväksyi lakivaliokunnan ehdottaman esityksen, jolla sukupuolta vaihtavan henkilön avioliitto voisi saumattomasti jatkua rekisteröityneenä parisuhteena. Eilen illalla keskusteluun osallistunut oikeusministeri Johannes Koskinen, joka itse on parisuhdelain virallistamisen isä, kertoi olevansa tässä suhteessa vastalauseen kannalla. (Naurua) Toivon, että eduskunta tämän huomioi. Ministeri Johannes Koskinen totesi eilen käyttämässään puheenvuorossa, että kyseessä parisuhdelainkin mukaan ovat erilliset juridiset instituutiot ja on aika outoa se oikaisu, joka nyt valiokunnan lausunnon perusteella on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehty. Tässä kysymyksessä yhdyn ministerin näkemykseen.

Lakivaliokunta perustelee ehdotustaan sillä, että sama oikeussuhde jatkuisi vain nimikkeeltään ja vähäisessä määrin sisällöltään muuttuneena, eli lakivaliokunta omassa tulkinnassaan rinnastaa nämä kaksi instituutiota hyvin vahvasti keskenään. Kun parisuhdelakia täällä salissa käsiteltiin, silloin monelta taholta vakuutettiin, että rekisteröityä parisuhdetta ei olla rinnastamassa avioliittoon. Nyt sen sijaan todettaisiin, että avioliiton muuttuminen virallistetuksi parisuhteeksi tai päinvastoin merkitsee tosiasiallisesti vain nimikkeen muutosta, oikeussuhde jatkuu likipitäen samana. Ihmettelen sitä, jos ne edustajat, jotka hyväksyivät parisuhdelain vain homoseksuaalien parien omana oikeusjärjestelynä ja korostetusti avioliitosta irrallaan, voisivat tämän lainmuutoksen nyt hyväksyä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jos virallistetussa parisuhteessa elävän homoparin toinen osapuoli vaihtaisi sukupuolen, mikä olisi mahdollista tämän lain mukaan myös ilman leikkauksia, niin että he molemmat säilyttäisivät miehen fyysiset ominaisuudet, niin heistä voisi tulla aviopari pelkällä ilmoituksella.

Haluan vielä todeta seikan, jonka totesin eilenkin keskustelussa, että kun kirkkoon on jo nytkin jopa oikeusministerinkin taholta kohdistunut paineita hyväksyä kirkon omassa työssä ja myös omien työntekijöiden kohdalla täysin kirkon edustamien arvojen vastainen perhemuoto, niin mihin piispat voisivat tällaisten parien ja tällaisten tapausten kohdalla vedota, jos heiltä tultaisiin pyytämään siunausta avioliitolle, perustuslain suojaamalle avioliitolle. Piispat ovat pyrkineet torjumaan vaatimuksen homoparien kirkollisesta siunaamisesta vedoten siihen perhe-etiikan lähtökohtaan, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jos avioliiton siunausta olisi hakemassa pariskunta, jotka molemmat ovat fyysisesti miehiä, ovat eläneet virallistetussa parisuhteessa, mutta joista toisella on nyt naisen henkilötiedot, niin kyllä kirkkoa ainakin ajettaisiin vielä ahtaammalle perustuslain ja toisaalta kirkon omien arvojen väliseen ristiriitaan.

Steriloimislaissa ollaan tämän esityksen mukaan asettamassa ihmiset hyvin erilaiseen asemaan riippuen siitä, millä perusteella he haluavat pysyvää lisääntymiskyvyttömyyttä. Jos henkilö haluaa ehdottomasti pysyä lapsettomana ja hän kokee lapsettomuuden oleellisena osana omaa identiteettiään, hän ei voi kuitenkaan saada sterilisaatiota, vaikka olisi täysi-ikäinen, mutta alle 30-vuotias. Tämä esimerkki ei ole suinkaan edes tuulesta temmattu. Itse tunnen tällaisia tapauksia ja sinkkuihanteen aikana ne näyttävät päinvastoin lisääntyvän. Vaikka lasten hankkiminen katsotaan jokaisen henkilön ja perheen omaksi asiaksi, eduskunta on kuitenkin nähnyt hyväksi, että alle 30-vuotias ei voi tehdä tällaista itseään koskevaa ratkaisua, koska se on peruuttamaton ja lopullinen. Mutta nyt sen sijaan ollaan sallimassa 18-vuotiaalle sukupuoli-identiteetiltään häiriintyneelle lupa sterilisaatioon ja jopa kastraatioon, sukuelinten ja rintojen silpomiseen. Jos ajattelemme poikia, he ovat tässä vaiheessa vasta myöhäispuberteetissa, eikä heillä ole lainkaan kokemusta vielä aikuisuudesta omassa syntymäsukupuolessaan.

Ihmettelen sitä myös, eikö eduskunta ole tässä kohdin jopa rikkomassa perustuslain yhdenvertaisuuspykälää, jonka mukaa ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa terveydentilan tai iän perusteella. Miten perustellaan 25-vuotiaalle lapsettomuutta haluavalle henkilölle se, että hän ei saa päättää itseään ja omaa ruumistaan koskevasta sterilisaatiosta, kun sen sijaan saman ikäinen sukupuolenvaihdosta haluava henkilö saa tämän ratkaisun tehdä jo 18 vuoden iässä?

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En aio toistaa sitä, mitä eilisessä puheenvuorossa olen läpikäynyt, ja todellakin oma puheenvuoroni perustuu siihen, mitä täällä istuntosalikeskustelussa eilen muun muassa oikeusministeri Koskisen siihen osallistuessa puhuttiin.

Erityisesti haluan korostaa itse tässä, että hallituksen alkuperäinen esitys lukuun ottamatta 18 vuoden sterilisaatiota koskevaa ikärajaa oli minusta hyvä ja harkittu. Jos sillä linjalla olisi voitu edetä, olisi uskoakseni melkoinen yhteisymmärrys tästä asiasta ja sen eteenpäinviemisestä syntynyt.

Nyt valiokunnat lähtivät hallituksen esityksestä selkeästi ohi ja ennen kaikkea lakivaliokunta, joka teki tällaisen huomion, että avioliiton muuntuminen rekisteröidyksi parisuhteeksi tai päinvastoin on tässä se menettely, joka on välttämätön. Edelleen sosiaali- ja terveysvaliokunta otti tästä kiinni ja totesi, että tällä kohti valiokunta tekee pykälät ja mahdollistaa tämän muuttamisen. Hallituksen alkuperäisessä esityksessähän oli aivan selkeät menettelyt, miten tällaisissa parisuhde- tai avioliittokysymyksissä menetellään. Pyydän, että edustajat palaavat katsomaan, mitä alkuperäisessä hallituksen esityksessä lukee. Puolustan siis voimakkaasti lukuun ottamatta ikärajaa sterilisaatiota koskien alkuperäistä esitystä.

Pidän tärkeänä, että tämä asia etenee ja että se etenee nopeasti, mutta olisi tyylikkäämpää, kun olisimme saaneet hallitukselta alkuperäisen esityksen ikärajalla korjattuna ja tarkennettuna niin, että esimerkiksi 22—24-vuotias vasta voisi tämän sterilisaatiopäätöksen hakea.

En pidä hyvänä, että tällaista lainsäädäntöä syntyy, mutta ilmeisesti tässä on nyt käymässä näin. Sosiaali- ja terveysministeri ei ole edes paikalla, ja hänen kantaansa eivät pääse kuulemaan lainkaan ne edustajat, jotka eivät ole olleet valiokuntakäsittelyissä mukana. Ministeri Koskinen totesi eilen, että hallituksen alkuperäinen esitys olisi ollut oikeampi tapa edetä ja että tämänkin version kanssa, joka sosiaali- ja terveysvaliokunnasta on tullut ulos, voidaan elää, mutta tulee mahdollisesti ongelmia. Tällaisessa tilanteessa, vaikka on vain muutaman, ehkä kymmenen tai sadan, kansalaisen asiasta kysymys, mielestäni tarkkuutta pitäisi olla riittävässä määrin.

Valiokunta jaksaa tehdä pykäliä, esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta, silloin, kun on tämän tyyppisistä asioista kysymys, mutta sitten kun on toisenlaisia asioita, otetaan esimerkiksi vaikka eläkeläisiin liittyvät asiat tai vaikkapa vuonna 26 syntyneet, samanlaista pykälänikkarointi-innokkuutta ei näytä ilmenevän.

Tässä vaiheessa ei ole paljon muuta tehtävissä kuin olla vastalauseen takana. Tietysti toinen käsittely on vielä oma mahdollisuutensa. Esittääkö siinä vaiheessa joku hylkyä tälle esitykselle, se on toinen asia. Mutta toivoisin kyllä vielä kommentteja myöskin ministeritasolta, onko tämä oikea tapa tehdä lainsäädäntöä.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys sukupuolen vahvistamisesta on lainsäädäntö, jota on tarkkaan pohdittu, on kuultu paljon asiantuntijoita. Mielestäni kritiikissä, joka on tullut niiden taholta, jotka ovat tehneet tähän eriävän mielipiteen tai olleet mietintöä vastaan, pykäliä vastaan, ne perustelut ovat jonkin verran ontuvat.

Ensinnäkin, lähdetään liikkeelle siitä, että maistraatti voi vahvistaa täysi-ikäisen henkilön sukupuolen hänen omasta hakemuksestaan, jos hän esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa. Tämä on erittäin raskas tie ja erittäin hyvin kontrolloitu tie, ja henkilö, joka tämän mukaisen tien kulkee, on todella käynyt nämä asiat henkilökohtaisesti läpi. Täytyy muistaa, että lainsäädäntö tosiaan koskettaa noin 300:aa ihmistä Suomessa, ja kaiken kaikkiaan perheellisiä näistä 300:sta on noin 10 prosenttia ja lapsiperheitten määrä on suurin piirtein korkeintaan yksi kolmasosa.

Mielestäni tässä kohtaa voi taas kiittää lakivaliokuntaa, joka on tehnyt erittäin hyvää työtä antaessaan lausunnon lain yhteydessä. Hämmästelenkin jonkin verran sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä, jotka niin voimakkaasti ovat tätä esitystä vastustaneet, koska lakivaliokunta näki asian, mikä tässä on ongelmana. Eli kun tuli esitys siitä, että "kun sukupuoleen kuuluminen 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vahvistetaan, avioliitto jatkuu ilman eri toimenpidettä - -", sosiaali- ja terveysvaliokunta otti tämän kohdan lakivaliokunnan lausunnosta ja muunsi sen niin, että "jatkuu"-sana muuttui sanaksi "muuttuu".

Lakivaliokunnassa on paljon keskustalaisia edustajia, on kokoomuslaisia, sosialidemokraatteja, vihreitä. Ainoastaan kristillisten edustaja on jättänyt eriävän mielipiteen liittyen tähän lainsäädäntöön. Pyytäisin pientä malttia tämän asian käsittelyn yhteydessä. Tässä ei käsitellä uudestaan parisuhdelakia, vaan pienen marginaaliryhmän lainsäädäntöä ollaan tekemässä ja ollaan tekemässä ihan niihin mittapuihin, että pystytään myös kansainvälisesti vertailemaan lainsäädäntöjä, jotka koskettavat vähemmistöjä. Näissä puheenvuoroissa, joita on eilen ja tämän päivän aikana käytetty, nostetaan kyllä minun mielestäni kaiken näköiset pedot Raamatun kirjoista jne. eli taas kerran käydään se sama keskustelu kuin parisuhdelain yhteydessä. Tämä mielestäni on epäoleellista tämän lainsäädännön yhteydessä.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Siviilivirassani olen ollut näitten asioitten kanssa tekemisissä kymmeniä vuosia. Tämähän on aikaisemmin ollut täysin säätelemätön alue. Kastraatiolakia, niin kuin monet ovat todenneet, on käytetty paremman lainsäädännön puutteessa näitten onnettomien ihmisten asioitten hoitamiseksi.

Minusta kaikkein ongelmallisinta on ollut se, että yksittäiset lääkärit ovat vuosien saatossa saattaneet aloittaa ihmisten hoitamisen hormoneilla, ja sitten, kun potilaat ovat kulkeneet pitkän tien ja ikään kuin omaksuneet toisen sukupuolen roolin kuin missä aikaisemmin ovat olleet ja saatuaan kenties hormonihoidot muuttuneet ulkoiselta olemukseltaan muistuttamaan enemmän sitä sukupuolta, johon ovat hakeutumassa, koneisto onkin sanonut, että emme me teitä leikkaa, emme me anna teille hoitoa. Minusta tässä on ikään kuin ihmiset asetettu ansaan. Siitä syystä olen vuosikausia ollut sitä mieltä, että jos heidän asemaansa jollakin tavalla halutaan kohentaa, tarvitaan lainsäädäntöä, koska on vaikea nähdä nykyisen niukkuuden vallitessa, että missään erityisen korkealle asetettaisiin sukupuolenvaihtoleikkauksia verrattuina moniin muihin leikkauksiin.

Nyt kun olen nähnyt tämän lain, mielestäni on ikävää, että tätä ei ole harkittu kenties hieman perusteellisemmin, sillä minusta ei ole kovin asiallista se, että sukupuoli tehdään tässä ikään kuin ilmoituksenvaraiseksi. Voin vain ilmoittaa, että kuulun toiseen sukupuoleen kuin mihin minut on aikaisemmin rekisteröity. Näitä leikkauksia, jotka kohdistuvat ulkoisiin elimiin, ei ole edellytetty tehtävän. Mielestäni silloin, kun ja jos ihminen kirjataan toiseen sukupuoleen kuuluvaksi kuin miltä hän biologisesti ja fyysisesti näyttää, saatamme yhteiskunnassa törmätä kovinkin monenlaisiin ongelmiin. Ajatelkaa uimahalleja ym. Siellä mennään näyttämään naisten korttia, ja miltä se nyt näyttää, että siellä on erilaiset sukupuolet sekaisin jne? Kyllä tässä monia ongelmia olen näkemässä. Samoin ihmisille voi tulla yllätyksiä: joku näyttää henkilöllisyystodistusta, että hän on nainen, ja kun ollaan myöhemmin päätymässä ehkä vähän intiimimpään seurusteluun, huomataankin, että ahaa, hän on tällainen toisenlainen nainen. Kyllä minusta tämä on puolitiehen jäänyt laki, tämä ei vastaa minusta täysin niihin ongelmiin, joihin tällä on etsitty ratkaisua.

Kaiken kaikkiaan koko sukupuolenvaihtoproblematiikka, niin kuin valiokunnan kannanotoista ja perusteluistakin näkyy, on hyvin hyvin ongelmallista juuri siitä syystä, että vuosien saatossa, kun näistä on järjestetty erilaisia lääketieteellisiä neuvonpitoja, monet ovat todenneet, että tässä nyt kenties yläpään ongelmia hoidetaan leikkauksin ja hormonihoidoin ja ehkä tuloksena on se, että hyvin onnettomista ihmisistä tulee hieman vähemmän onnettomia, mutta en ole voinut havaita, että monenkaan ongelmia olisi kokonaan ratkaistu.

Historian saatossa tiedetään tilanteita Suomenmaassakin, joissa asianomainen on ensin toivonut, että hänen sukupuolensa muutetaan kertaalleen. Elettyään jonkin aikaa siinä roolissa, vaikka kuinka on vakuuttanut, että on pysyvästi tätä mieltä, henkilö onkin päättänyt hakeutua jälleen entiseen rooliinsa ja taas edellyttänyt, että hänelle tehdään näitä leikkauksia. On meillä näitä tapauksia, joissa on kahteen kertaan vaihdettu ikään kuin biologista sukupuolta — taikka sehän ei ole mahdollista — tehty sen tyyppisiä leikkauksia, että asianomainen ulkonaisesti on taas saanut toisenlaiset tunnusmerkit. Eli en ole kaiken kaikkiaan vakuuttunut siitä, että tämä on oikea tapa korjata näiden onnettomien ihmisten asemaa.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sain ed. Kokkosen puheesta sen käsityksen, että transseksuaali voi ilmoittaa noin vain sukupuolenvaihdoksestaan maistraatille ja asia on sillä selvä. Näin ei suinkaan ole. Ilmoituksen perusedellytyksenä on jo vuosikausien selvitykset siitä, että ihminen kuuluu juuri siihen ryhmään, joka voi tällaisen ilmoituksen tehdä.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Puhjo! Olen tässä vuosikymmenten saatossa nähnyt, että näitä on voitu aika kevyesti välillä tehdä, ja siksi vedän tästä sen johtopäätöksen, että itse asiassa kysymys on ilmoituksenvaraisesta asiasta de facto.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puhuinkin tästä sillä pohjalla, että sitten kun tämä mietinnön mukainen lakiesitys on voimassa, se ei ole pelkkä ilmoitusasia.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lakivaliokunta hyvin vakavana kuunteli ne asiantuntijat, jotka kuuli, niin tässä asiassa ei ole mitään kevyttä, ei mitään kevyttä. On masentavaa, että hyvä halu auttaa muutaman onnettoman ihmisen asiaa on saanut tämmöiset piirteet kuin se on täällä saanut.

Minä en puutu tähän asiaan muilta osin muuten kuin parilla ajatuksella puolustan tätä lakivaliokunnan lausuntoa. Ed. Ylä-Mononen sanoi täällä, että jos edetään tämän mietinnön mukaisesti, tulee ongelmia. Asia on juuri päinvastoin. Jos edetään tämän vastalauseen mukaisesti ja kun nämä avioliitossa elävät ihmiset ovat juuri löytämässä ratkaisun vuosia jatkuneeseen pulmalliseen tilanteeseen, aiheutetaan siihen vielä avioeroprosessi, ositusprosessi, lastenhuoltoprosessi ja kaikki ne prosessit, mitä avioliiton purkamiseen tai avioeroon liittyy. Sen tuskan välttämiseksi lakivaliokunta päätyi siihen, mihin lausunnossaan päätyi ja mihin nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistökin on päätynyt. On sydämetöntä ja kohtuutonta, että nämä ihmiset saatetaan niiden pulmien eteen, joita tämä vastalause tarkoittaisi. Ikäraja on minusta ainoa asia, josta tässä voidaan keskustella.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän esitetyn lain sanamuodon mukaan oikeudellinen sukupuolenvaihdos perustuisi henkilön subjektiiviseen kokemukseen sukupuolesta, toisin sanoen siihen, että hän kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen. Sen vuoksi mielestäni ed. Kokkonen oli analyysissään ja tulkinnassaan aivan oikeassa.

Monissa muissa maissa sukupuolen vaihtamisen edellytyksenä on jo suoritettu leikkaus tai hormonihoito, joiden seurauksena henkilö myös ulkonaisesti alkaa muistuttaa enemmän sitä sukupuolta, joksi hänet juridisesti aiotaan vaihtaa. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta on transseksuaalien oikeuksien kannalta tulkittu vain niissä tapauksissa, joissa henkilölle on tehty sukupuolenvaihdosleikkaus. Tätä ei olla edellyttämässä tässä laissa.

Vastalauseessa ehdotetaan, että edellytys juridiselle sukupuolenvaihdokselle on se, että henkilö kuuluu tähän sukupuoleen, johon hänet juridisesti ollaan vaihtamassa eikä vain koe kuuluvansa. Tulkintani on, että tällöin kriteerit ovat myös jonkin verran tiukemmat muun muassa henkilön ulkoisten sukupuoliominaisuuksien suhteen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on hyvin herkkä ja sinänsä tärkeä asia, vaikka se koskettaakin hyvin pientä väestönosaa. Kun kysymys on tällaisesta asiasta, täytyy valittaen todeta, että tämän asian valmistelu, vaikka se on ollut vuosikymmenen mittaista, on ollut kuitenkin hyvin kapea-alaista. Tätä sukupuolenvahvistamiskysymystä on hallituksen esityksessä tarkasteltu ja esitys on laadittu vain juridis-teknisenä kysymyksenä. Sen sijaan sellaiset syvät psykologiset ja jopa teologispohjaiset vaikuttimet, jotka tämän tyyppiseen asiaan väistämättä liittyvät, on unohdettu valmisteluvaiheessa.

Tämä näkyy muun muassa hallituksen esityksen perusteluista, kun sivulla 13 on luettelo niistä tahoista, joilta työryhmän mietinnöstä on pyydetty lausunto. Lausunnonantajien joukossa ei ole esimerkiksi kirkkoa tai muuta tämän puolen asiantuntemusta edustavaa tahoa. Kuitenkin nämä ovat todella syvällisiä arvokysymyksiä ja myös vaikuttavat monella muulla tavalla muun muassa perheisiin, läheisiin, mutta ennen kaikkea tietysti asianomaiseen henkilöön muullakin tavalla kuin juridisena tai teknisenä kysymyksenä. On siis ikävää, että valmistelu on ollut näin pintapuolista ja puutteellista.

Valmistelun heikkoutta osoittaa myös se, että kun lakivaliokunnassa lausuntoa valmisteltaessa kuuntelimme asiantuntijoita, ilmeni, että lyhyen esityksen pykäliin tarvittiin varsin paljon muutosehdotuksia ja tarkennuksia. Sen lisäksi todettiin vielä asiantuntijoiden taholta, että asetuksella jää annettavaksi poikkeuksellisen paljon hyvin tärkeitä asioita, säännöksiä. Tämä ei osoita hyvää lainvalmistelumenettelyä. Lakivaliokunnassa on valitettavasti jouduttu aika monen muunkin lain osalta toteamaan sama, että valmistelu ei ole ollut riittävän perusteellista ja huolellista.

Ymmärrämme, että oikeusministeriössä on paljon töitä ja eurooppalainen ja kansainvälinen kehitys terrorismeineen ja kaikkineen tuo uusia asioita ja tavattoman vaikeita kytkentöjä, ja omankin lainsäädännön jatkuva muuttuminen tuo sellaisia kytkentöjä ja vaikeuksia, että työ on vaikeaa. Tämä on johtanut siihen, että lakivaliokunta ei selviä oikeastaan mistään hallituksen esityksestä tätä nykyä nopealla tahdilla, koska siellä haluamme perehtyä asioihin ja tehdä hyvää lainsäädäntöä. Hallituksen esitysten pohjalta hyvän lainsäädännön tekeminen ei ole mahdollista ilman, että valiokunta käy todella laajan asiantuntijakierroksen ja hankkii perusteellisen selvityksen jokaisesta esityksestä ja jopa lähes jokaisesta pykälästä. Tämä on yksi esitys, joka on tällaisen työn läpikäynyt ja on ilmennyt, että siinä todellakin paljon on puutteita ja valmistelun yksipuolisuus näkyy koko esityksessä.

Arvoisa puhemies! Esityksen sisällön osalta on todettava, että täällä esillä olleet muutamat asiat ovat keskeisiä kysymyksiä. Avioliitossa elävän henkilön sukupuolen vaihtaminen samaksi sukupuoleksi kuin on puolisolla ja liiton muuttuminen automaattisesti rekisteröidyksi parisuhteeksi tai päinvastoin rekisteröidyssä parisuhteessa elävien samaa sukupuolta olevien tapauksessa toisen sukupuolen muuttuminen vastakkaiseksi lakivaliokunnan enemmistön esityksen mukaisesti — tästähän siellä äänestettiin — on nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tullut esitykseksi, joka on mietinnössä pohjaehdotuksena.

Varsinkin tämä näin syntyvä automaatio merkitsee kylläkin samaa sukupuolta olevien avioliittoinstituution syntymistä käytännössä, varsin automaattisesti siis. Tämä ei ollut kyllä parisuhdelain tarkoitus, että näin tulisi missään tapauksessa tapahtumaan. Yhdyn siihen, mitä ed. E. Kanerva äsken totesi, että nämä ovat herkkiä kysymyksiä eikä lisää ongelmia ole syytä näissä asioissa ihmisille tuottaa, mutta toisessa vaakakupissa on kuitenkin laaja yhteiskunnallinen näkemys ja tietyt eettiset ja arvoperuslähtökohdat, joita emme voi missään tapauksessa tällaisen esityksen kyseessä ollen ohittaa, niin kuin tässä on nyt valitettavasti tapahtumassa.

Toinen kysymys on vieraassa valtiossa vahvistetun sukupuolen päteminen Suomessa. Esimerkiksi Norjassa edellytetään, että Norjan oma viranomainen hyväksyy tämän. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kirjoittanut uuden pykälän, joka merkitsee, mikäli oikein ymmärsin, että henkilöllä, joka on ulkomailla sukupuolensa vaihtanut, pitää olla sen valtion kansalaisuus tai asuinpaikka siinä valtiossa, jossa päätös tehtiin. Tämä ei poista sitä ongelmaa, mikä mielestäni tähän sisältyy. Olisi ollut syytä lähteä siitä, että jokaisessa tapauksessa Suomen viranomaiset katsovat, täyttyvätkö edellytykset, ja sen jälkeen tehtäisiin päätös. Tähän ei nyt ole siis menty.

Edelleen näiden sukupuoltaan vaihtavien henkilöiden lasten asema ja elinolosuhteiden tarkastelu on tästä hallituksen esityksestä unohdettu täydellisesti. Mielestäni se on äärettömän vakava kysymys. Meidän pitää aina olla huolissamme lasten asemasta, ja sen unohtaminen on kyllä, voin sanoa voimakkaasti, edesvastuutonta tällaisessa tilanteessa. Toisen vanhemman sukupuolen vaihtaminen perheessä on niin iso asia, että sitä ei kerta kaikkiaan voi ohittaa noin vain. Siksi on hyvin perusteltua se, mitä täällä on eri puolilta salia tullut esille, että tarvitaan 30 vuoden ikäraja ja toisaalta jos on perheessä alaikäisiä lapsia, niin tällöin sukupuolenvaihdokseen ei olisi mahdollisuutta. Se olisi todella paikallaan.

Vetoankin edustajiin, että tässä suhteessa nyt pysähdytään ajattelemaan, mitä ollaan tekemässä lasten aseman ja tilanteen osalta, jos enemmistön kanta tulisi päätökseksi.

Arvoisa puhemies! Transseksuaalisuudesta on paljon käyty nyt keskustelua. Itse hankin siitä tietoa valiokunnan käsittelyn aikana ja sain tietoa. Osittain hallituksen esityksessäkin todetaan jotakin, mutta erittäin ohuesti. Transseksuaalisuus on psyykkinen ongelma. On käyty keskustelua, onko se pysyvä tila vai ei. Hallituksen esityksessäkin sanotaan, että se ei välttämättä ole pysyvä olotila. Näin varmaan asia on, eli transseksuaalisen ihmisen ruumis on sinänsä terve. Hän voi hormonaalisten ja kirurgisten toimenpiteiden kautta saada uskon siihen, että hän voi vaihtaa sukupuolta, mutta silloinkin tapahtuu vain ulkoinen muutos. Sisimmältään henkilöt säilyttävät sukupuolensa. Onhan niin, että Luoja on luonut jokaisen ihmisen hedelmöityksessä niin, että hänellä on tietyt sukupuolikromosomit ja sukurauhaset, jotka määrittelevät hänen sukupuolensa, ja näitä sukupuolikromosomeja ja -rauhasia ei pystytä, ei lailla eikä leikkauksilla, muuttamaan. Tämä ei tietysti poista sitä, että on erilaisia yhdistelmiä ja sitä kautta tulee näitä ongelmallisia tilanteita, mutta peruslähtökohta on tämä.

Tämä laki johtaa nyt siihen, että aivan tervettä ruumista saatetaan lähteä kivuliailla operaatioilla muuttamaan toisen sukupuolen mukaiseksi. Tosin tämähän ei ole edellytys tämän mukaan, ja se on käsittämätöntä. Sukupuolenvaihdokselle ei ole leikkaus edellytyksenä, on vain omasta ajatusmaailmasta kiinni, miksikä itsensä kokee. Se on käsittämätöntä, että näin on päädytty tässä esityksessä, sanoisin, vähän puolitiehen todellakin.

Arvoisa puhemies! Muutamat asiantuntijat valiokunnassa sanoivat, että jos tämä laki tulee hyväksytyksi hallituksen esityksen muodossa ja uskon, että aivan sama pitää paikkansa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisena, niin Suomi saa maailman liberaaleimman sukupuolenvaihdoslainsäädännön. Onko meidän oltava tässä asiassa edelläkävijöitä ja johdettava tällaiseen tilanteeseen, että näin voidaan helposti tehdä ja meidän lainsäädäntömme tällaiseen jopa ohjaa? Siitä olen eri mieltä kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö.

Oman näkemykseni olen kirjoittanut lakivaliokunnan lausunnon sisältämään eriävään mielipiteeseen, joka on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön lopussa. Se on arvoisien edustajien hyvin hyvin helposti löydettävissä, kun se on se viimeinen lehti tässä asiakirjanipussa. Pyydän, että kaikki edustajat lukevat tämän mietinnön viimeisen lehden sen lisäksi, että tutustuvat hyvin näihin kaikkiin muihinkin asiakohtiin ja sisältöön ja siihen, mitä täällä on aikaisemmin sanottu ja esimerkiksi ed. Räsänen on esille tuonut.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta ed. Kankaanniemen puheenvuoron johdosta, että syntyy silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti kaksineuvoisia, mutta heidän kohdallaan päätetään yleensä jo synnytyslaitoksella, kummat sukupuolielimet säilytetään ja kumpaan sukupuoleen heidät kasvatetaan. Oman kokemukseni mukaan tämän tyyppisistä ihmisistä ei ole kysymys silloin, kun puhutaan tästä ryhmästä, jonka asemaa yritetään nyt tällä lainsäädännöllä järjestää.

Minun mielestäni on hyvin selvää, että jos sanotaan a, pitää sanoa myös b. Toisin sanoen toistan vielä kerran sen, että kun ja jos ihmisen ulkoisia ominaisuuksia muutetaan hormonihoidoilla ja kaikella muulla, niin minusta on käsittämätöntä, että sukupuolielimet kuitenkin säilytetään sitten aikaisemman henkilöllisyyden mukaisessa muodossa ja asianomainen saa uuden henkilöllisyystodistuksen. Kehotan kaikkia kansanedustajia miettimään, minkälaisia kaikkia hankaluuksia siitä seuraa, minkälaisia ongelmallisia tilanteita.

Henrik Lax /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuoro herätti minussa ainakin kysymyksen, onko sitten enemmän eettistä jättää edelleen sääntelemättä tämä tilanne.

Ed. Kokkonen sanoi jo aikaisemmin, että kysymyksessä ovat todella onnettomat ihmiset, jotka ovat joutuneet ikään kuin elämän ansaan, tai hallinnolliseen ansaan. Onko eettistä olla tähän puuttumatta? Kyllä minä yhdyn ed. Erkki Kanervaan siinä, että myös eduskunnassa pitäisi näissä asioissa ajatella sydämellä.

Mitä ed. Kankaanniemen lainvalmistelutasoon kohdistuvaan kritiikkiin tulee, niin tämä on kyllä kaikesta huolimatta erinomaisen hyvä askel paljon paljon parempaan suuntaan kuin sääntelemätön tilanne. Oikeusvarmuus lisääntyy olennaisesti.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on erittäin hyvin nostettu esille se, että on kysymys pienestä ryhmästä ja että me nyt sydämellä ja aikamoisella pieteetillä tai tarkkuudella tarkastelemme tätä asiaa. Itse olen ollut psykiatrisessa hoitotyössä jonkun aikaa ja siellä nähnyt myös niitä ongelmia, kun mahdollisesti myöskään leikkaukset eivät ole tuottaneet sitä tulosta vaan on päädytty jopa itsemurhaan. Tämä on erittäin monitasoinen kysymys. Sen vuoksi, koska tässä on noussut esille, että kaikki asiat eivät ole yksiselitteisiä, toivoisin, että vastalause tulisi huomioiduksi, mutta myös vielä tarkemmin katsottaisiin näitä asioita. Tämä on todella arvokysymys, tämä ei ole pelkästään tekniikkaa eikä juridiikkaa.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta lyhyesti, että siitä syystä me aikanaan tuolla kentällä ryhdyimme ajamaan lainsäädäntöä tällä alueella, että tiesimme, että nämä onnettomat ihmiset eivät tule näitä leikkauksia koskaan saamaan, jos asiasta ei ole lainsäädäntöä. Nyt heidät tiputetaan juuri tähän loukkoon eli tällä lainsäädännölläkään ei nyt millään tavalla huolehdita siitä, että näitä leikkaustoimenpiteitä tehtäisiin.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti laillisen yhteiskunnan kannalla ja asioista on tarkoituksenmukaisella tavalla säädettävä lailla. Tämä kysymys on varmasti sen luonteinen, että siitä on lainsäädäntöä syytä tehdä. Mutta mielestäni lainsäädäntö pitää tehdä äärettömän huolellisesti ja tämäntyylisessä asiassa erityisen huolellisesti. Tätä vaatimusta, mitä pidän keskeisen tärkeänä, tämä ei valitettavasti sisällä. Laatu on yhtä tärkeä kuin se, että on itsetarkoituksellisesti jokin laki. Tässä mielessä katson, että tämä tulisi nyt ilmeisesti toisessa käsittelyssä esittää hylättäväksi, ja sitten pontena annetaan hallitukselle velvollisuus valmistella se kokonaan uudelleen ottaen huomioon ne vakavat kysymykset, jotka on täällä esille nostettu eri tahoilta. Tämä ei ole kevyen sarjan asia.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jottei jäisi tämänkään päivän asiakirjoihin väärää tietoa, niin huomautan ed. Marjaana Koskiselle, että ainakin niin ed. Seppo Lahtela kuin allekirjoittanutkin kannattivat oikeusministeri Koskisen alkuperäistä esitystä. Äänestimme vastaan lakivaliokunnan lausunnon sivulla 3 ilmenevää uudenmuotoista kakkospykälän ehdotusta ja samalla tavoin sivulla 4 ilmenevää uutta 6 §:n muotoa. Emme jättäneet asiasta eriävää mielipidettä, koska uskoimme sen, että edes sosiaali- ja terveysvaliokunta puolustaa hallituksen hyvää esitystä alkuperäisenä.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Eilen keskustelussa ainakin itselleni tuli aivan selkeä viesti siitä, että tämä esitys tässä muodossa, missä se nyt hyvinkin pitkällisen keskustelun jälkeen ja monen valiokuntatyöskentelyn jälkeen on meillä käsittelyssä, ei ole sen kaltainen, jota itse ainakaan voisin hyväksyä. Mitä enemmän siitä eilen, tosin kesken jääneen keskustelun aikana, keskusteltiin, sitä selvemmin tulin siihen johtopäätökseen omalta osaltani, että tässä yhteydessä olisi syytä hylätä tämä esitys ja viedä se nimenomaan ministeriöön uudelleen valmisteltavaksi. Tähän ainakin itselleni sain rohkaisua ministeri Koskisen eilisistä puheenvuoroista, että tämä esitys tässä muodossa ei ole valmis, vaan tarvitsee uudelleentarkastelua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseessa on otettu ne oleelliset epäkohdat huomioon, joita itsekin löysin, kun tätä hallituksen esitystä tarkastelin, ja olisin ollut hyväksymässä vastalauseen sellaisenaan. Täytyy todella sanoa, että halusin sen takia puheenvuoron ottaa, että olen nyt epävarma, kumpi on parempi: hylätä vai päätyä omalta osaltani vastalauseeseen. Siinä mielessä tämä keskustelu mielestäni on tarpeen vielä tänään täällä. Ei ole kysymys vähäpätöisestä asiasta.

Hämmästyin vähän ed. M. Koskisen puheenvuoroa, jossa toitte esille, että täällä nyt maalataan petoja esille ja Raamatustakin nostetaan jotain esille. Minä en ole näin kokenut. Eilen ei nostettu tällaisia asioita esille, enkä vielä tänä päivänä ole täällä nähnyt minkäänlaisia petoja. Siinä mielessä minusta on niin vakavasta asiasta kysymys, että tämä heitto sinänsä mielestäni ei ollut hyvä näin tärkeän asian kohdalla. Tietysti voidaan sanoa, että transseksuaalien henkilöiden kohdalla on kysymys pienestä ryhmästä, mutta heidän asiansa meidän on otettava vakavasti. Meidän on kaikkien ihan niin sydämellä niin kuin järjelläkin tämä asia käsiteltävä täällä. Olen vakuuttunut, että jos näin tehdään, varmasti oikeudenmukaiset ratkaisut löytyvät. Transseksuaalit henkilöt kärsivät varmasti tilanteestaan myöskin, ja he todella tarvitsevat apua, niin henkistä tukea, hyväksyntää kuin myöskin hoitoa, mikä se hoito sitten onkaan: leikkaustoimenpiteet ja sosiaaliset palvelut. Varmaan hyvin monenlaisesta avun tarpeesta ja heidän kohtaamisestaan on kysymys.

Eilen täällä kovasti keskusteltiin, onko kysymys sairaudesta vai ominaisuuksista, taudista. Tähänkin asiaan varmasti on syytä pysähtyä. Joka tapauksessa ajattelen näin sen tiedonkin perusteella, mitä ymmärsin asiantuntijoidenkin kautta viestittyneen, että tutkimusta tästä aihealueesta ei ole riittävästi. Se jo sinänsä mielestäni on viesti siitä, että meidän ei pidä kovin kevyesti tätä esitystä nyt viedä eteenpäin. On huono sana sanoa kevyesti, mutta sanon, että vielä ehkä syvällisemmin joihinkin asioihin on tässä ja nyt pysähdyttävä. Sinänsä tämä asia edellyttää enemmän lääketieteellistä tutkimusta, jonka avulla voidaan pureutua siihen, mistä on kysymys, ja puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tilanteeseen näiden henkilöiden elämänvaiheissa, etsiä ratkaisuja siihen, miten näitten henkilöitten kohdalla haetaan apua.

Meillä on tietoa siitä, että sairaaloissa ihmiset tuovat näitä kokemuksiaan eri hoitotilanteissa esille, kun taustoja käydään läpi. Lastenpsykiatrit tuntevat hyvinkin varmasti tämän tilanteen. Perhehoidoisssa ja perheneuvoloissa nämä tulevat esiin. Täällä on tullut esille tänään, ainakin eilen tuli hyvinkin lääkäriedustajien puheenvuoroissa esille, että lastenpsykiatrit tuntevat tilanteita, joissa lapsi kokee vierautta ja vastenmielisyyttä omaa sukupuoltaan kohtaan. Näin ollen lastenpsykiatrit myöskin tietävät, että oikealla hoidolla lasta voidaan auttaa myöskin hyväksymään oma sukupuolensa. Tämä on yksi kysymys, joka tämän asian kohdalla on selkeästi tullut meille tietoon.

Sukupuolenvaihdostapaukset edellyttävät perheissä syvällisiä, perheen sisäisiä prosesseja ja yksilöiden sisäisiä prosesseja. On kysymys eettisistä asioista ja sosiaalisista asioista. Sen lisäksi toki tulee näitä juridisia kysymyksiä ja varmasti myös taloudellisia kysymyksiä, minkä täällä, oliko ed. E. Kanerva ja muutkin, olette ottaneet esille. Ei tässä ole kyse vain yhdestä lähestymistavasta, vaan on todella monia asioita tämän lakiesityksen kohdalla. Vaikkakin on kyse pienestä ryhmästä, on erittäin tärkeää, että myöskin pienten ryhmien asiat tarkastellaan syvällä pieteetillä ja laaja-alaisesti.

Itse kovasti jäin miettimään tätä selkeyttä. Varmasti lakia me tarvitsemme, käytäntöön selkeätä johtolankaa siitä, miten näissä asioissa tulee toimia. Mutta kyllä sitten kun laki tehdään, siinä sanamuotojen täytyy olla selkeitä. En voinut millään ymmärtää, miten voidaan sanoa, että "kokee" kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Jotenkin ensimmäisenä, kun luin tätä mietintöä ja perusteluja, pysähdyin siihen, miksi ei voida sanoa, että kuuluu selkeästi toiseen sukupuoleen. Kun tämä hyväksytään, sen jälkeen me tiedämme, mitä tulee tehdä, minkälaisessa tilanteessa me pystymme tällaisen ratkaisemaan, mitä se edellyttää, psykiatriaa tai hoitotiimiä, tutkimustiimiä, perhetiimiä, jossa tämä asia käsitellään todella sydämellä, ed. Lax, ja järjellä ja pieteetillä, että näihin löytyvät ne oikeat ratkaisut. Näitten käsitteiden selkeyttäminen tässä jäi kesken. Laki on mielestäni sillä lailla jäänyt puutteelliseksi valiokuntakäsittelyssä.

Oliko sitten kysymys siitä, ettei kuunneltu asiantuntijoita, ei ollut riittävästi asiantuntijoita? Oliko aikapula tai joku tällainen? Ajattelisin niin, että on kuitenkin tilanne näiden henkilöiden kohdalla avoin nytkin, varmasti joistakin päivistä tai viikoista vielä on kysymys, ennen kuin saadaan tähän asiaan ratkaisu. Varmasti se ei ainakaan huonompaan suuntaan mene, vaan varmasti myös parempaan suuntaan. Erityisesti asiantuntijuutta tässä asiassa minä ainakin henkilökohtaisesti peräänkuulutan ja myöskin sitä, että tässä otetaan huomioon lasten asema ja ikäkysymys.

Ikäkysymyksestä ihan sen verran, että itselleni nousi kysymys todella 18 vuodesta. Varmasti 18-vuotiaat henkilöt ovat aikuisia, mutta kuitenkin tiedämme, että joissain tapauksissa esimerkiksi erilaisissa hormonihoidoissa ja lääkehoidoissa on merkitystä sillä, että niitä jo useamman vuoden ajan toteutetaan, ennen kuin nähdään sitten vasta, minkälaiseen tilanteeseen päädytään ja minkälaisia arvioita tilanteesta tehdään. Olisin nähnyt, että tässä olisi katsottu, että se aikuisuusikä olisi ollut todella korkeampi, ennen kuin näihin lopullisiin ratkaisuihin mennään. Kun tiedetään myöskin, mitä kaikkea perheessä elämäntilanteissa tuohon ikään liittyy, siinä mielessä näen, että ikäraja 30 vuotta olisi ollut todella perusteltu ja harkittu. Toivon, että tähän todella vielä palataan.

Tietysti sitten se merkittävä ristiriita itselleni oli se, että kun valiokunnan enemmistö hyväksyi, että avioliitto voisi jatkua parisuhteena, niin tämä oli mielestäni sillä lailla outo oikaisu. Tähän tietysti tuli eilen meille vastaustakin ministeri Koskisen taholta, hänen kantansa tähän, joka rohkaisee edelleen tätä kysymystä pohtimaan, mikä tässä olisi oikein. Toivon, että tämä vielä korjataan. Kun aikoinaan tosiaan tuota parisuhdelakia käsiteltiin, niin kyllä me sen keskustelun muistamme. Ei siinä tarvitse sen kummemmin tunteita nostaa kuin muutakaan, vaan niitä faktoja, että silloin kuitenkin aivan reaalisesti, asiallisesti, perusteltiin, että ei suinkaan tuolla lailla haluttu rinnastaa näitä parisuhteita avioliittoon, ja silloinhan se otettiin ikään kuin tosiasiana. Siitähän meidän on nyt tässä lähdettävä, että sitä, mitä tässä salissa sanotaan, myöskin tarkoitetaan. Siinä mielessä kysyn, miksi nyt tässä yhteydessä menetellään näin kuin menetellään. Tuota kohtaa olisi mietinnössä pitänyt toisella tavalla tarkastella.

Nyt tähän toivon näitä korjauksia ja keskustelua siitä, että tämä todella voitaisiin vielä palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.