2) Valtioneuvoston selonteko hankintalakiuudistuksesta
Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 lopulla ja myös sitten
vuoden 2007 puolella eduskuntavaalien lähestyessä talousvaliokunnassa
oli käsittelyssä tämä hankintalakiuudistus,
jolla pyrittiin nämä julkisessa päätöksenteossa
ja myös rahankäytössä merkittävät
asiat saamaan Suomessa parempaan tilanteeseen.
Loppuvaiheessa kävimme täältä nyt
jo poistuneen ministeri Pekkarisen kanssa kovaakin kädenvääntöä siitä,
millä tavoin näitä asioita pitäisi järjestää ja
mitä muutoksia valiokuntien lausuntojen pohjalta pitäisi
vielä talousvaliokunnan täysistuntoon tulevan
esityksen osalta tehdä. Lopputulos oli sitten sen näköinen,
joka saliin tuli, ja tätä talousvaliokunnan silloin
ennakoivaa epävarmuutta siitä, millä tavoin
pystytään käytännössä menemään
eteenpäin, on se, sanoisinko, vanha konsti siitä,
että annetaan asian mennä tietyin muutoksin, mutta
että eduskunnalle pitää antaa tietyn
ajan kuluessa selvitys siitä, minkälaisia ongelmia
käytännössä on todella syntynyt.
Tätä taustaa vasten talousvaliokunnassakin tämä silloinen
mietintö tehtiin. Eduskunnan työkalupakkihan sisältää silloin
ponnet, ja tässä yhteydessä hyväksyttiin
kolme pontta, joista ensimmäinen oli se, että "hallitus
selvittää hankintatoimen alaan liittyvän
kuntien yhteistoiminnan edellyttämät erityislainsäädännön
kehittämistarpeet", ja toisena, että "hallitus
selvittää tarpeen säännellä erikseen
voittoa tavoittelemattomien ja rajoitetun voitonjaon yhteisöistä,
jotta erityisesti kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä ja
laadukas saanti voidaan turvata", ja kolmantena pontena, että "hallitus
antaa vuoden 2008 loppuun mennessä eduskunnalle selonteon hankintalainsäädännön
vaikutuksista mm. palvelujen laatuun sekä mahdollisista
muutostarpeista mm. kynnysarvoihin kuntien erilaisen koon huomioon
ottaen".
Tässä loppuvaiheessa ja koko talousvaliokunnan
mietinnössä sana "laatu" oli moneen kertaan esillä.
Siinä olivat tällaiset käytännön
tapaukset Suomessa perustana sen takia, että monissa kunnissa
ehkä virkamiehelle helpoin tapa ratkaista oma esityksensä lautakunnalle
tai kunnanhallitukselle on se, että hän katsoo
sen hinnan ja toteaa, että kun tämä on
halvin, tämä tarjous hyväksytään,
koska sitten sen perusteleminen on hankalampaa sillä, että hinta
on kallein, mutta laatu on niin paljon parempi, että sellainen
kannattaa ottaa. Tämän takia talousvaliokunta
nimenomaan kiinnitti huomiota laatuun ja sen edellytykseen. Loppuvaiheessa
erityisesti sosiaali- ja terveysasiat olivat esillä sen
takia, että ne ovat niin perusterveydenhuollossa, sosiaalipäätöksissä kuin
erikoissairaanhoidossakin tärkeimpiä sektoreita.
Lakihan on ollut nyt runsaan vuoden voimassa, ja sinä aikana
on saatu näitä kokemuksia, jotka tässä selonteossa
on tuotu esille. Valiokunnan keskinäinen työskentely
tässä asiassa oli sillä tavoin hyvin
rakentavaa, että pyrittiin yksimieliseen esitykseen siitä,
millä tavoin nyt jatkossa näitä asioita
pitäisi hoitaa. Tämä sitten käytännössä onnistuikin
sillä tavoin, että hallituspuolueitten edustajat
olivat valmiita näkemään asiat hieman
pidemmälle, jos niin asian ilmaisisi, kuin hallitus ja
lähtivät muun muassa kynnysarvoissa toisenlaiseen
lopputulokseen kuin tässä selonteossa. Tässä talousvaliokunnan
mietinnössä todetaankin se, että kynnysarvot
tulisi kaksinkertaistaa niin, että tavara- ja palveluhankintojen
kynnysarvo nostetaan 30 000 euroon, sosiaali- ja terveyspalvelujen
kynnysarvo 100 000 euroon ja rakennusurakoiden kynnysarvo
200 000 euroon. Väljempiäkin vaihtoehtoja
tässä oli, mutta se oli se lopullinen ratkaisu,
joka sitten valiokunnan mietintöön tuli.
Tšekin parlamentin senaatin puhemies
Premysl Sobotkan vierailu
Puhemies:
Arvoisa puhuja, anteeksi, saanko hetkeksi keskeyttää huomionosoitusta
varten.
Nimittäin, arvoisat kansanedustajat, ilmoitan, että Tšekin
parlamentin senaatin puhemies Premysl Sobotka seurueineen on saapunut
seuraamaan tätä täysistuntoa. Lausun
eduskunnan puolesta teidät, arvoisa senaatin puhemies seurueinenne,
tervetulleeksi. (Suosionosoituksia)
Tšekki-ystävyysryhmän puheenjohtajana
voin todeta, että tämä on järjestetty
juuri tällä tavoin, ja haluan omasta ja ystävyysryhmän
puolesta toivottaa teidät tervetulleiksi. Olin juuri eilen
Prahassa teidän parlamentissanne, mutta tässä on
kyse senaatista.
Mutta sitten tämä asia, johon olin tulossa,
koskee markkinatuomioistuinta. Tarkoitushan oli se, että markkinatuomioistuinten
asioitten määrä tulee vähenemään,
käsittelyajat tulevat lyhenemään, mutta
valitettavasti näin käytännössä ei ole
käynyt, vaan 14 kuukautta on ollut sitten näitten
käsittelyaikojen keskiarvo. Tähän tilanteeseen
on osittain vaikuttanut sekin, että jotta vallitseva hankintatilanne
säilyy, on kannattanut senkin vuoksi jo valittaa, ettei
se valittu kilpailija tule sitten tämä yrityksen
tilalle.
Suomessa kuitenkin pitäisi nämä valitusasiat, ovat
ne näitä tai muita, järjestää sillä tavoin,
että valitukset tarvittaessa käsitellään
vähän noin niin kuin odottaessa eikä niin,
että lähdetään siitä,
että valituksia pitää rajoittaa. Tässäkin
on kysymys juristien määrästä,
ja toisaalta sitten on kysymys vaikeissa asioissa myös
siitä, kuinka paljon joudutaan lausuntoja pyytämään,
koska esimerkiksi tämä laadun arvioiminen markkinaoikeudessa
on haastava asia. Mutta joka tapauksessa talousvaliokunta nyt esittää sitä,
että markkinaoikeudessa vireillä olevan valituksen
käsittely saisi pääsääntöisesti
kestää enintään kuusi kuukautta,
että tulisi jonkinlainen takaraja sille, miten pääsääntöisesti
tulisi menetellä.
Sitten toteaisin tällaisista tärkeistä asioista muun
muassa sen, että ympäristönäkökohdat
tulisi hankinnoissa ottaa huomioon. Tärkeätähän on
juuri tässä hankinnassa se, millä tavoin
hankintailmoitus laaditaan. Tämä on kunnissa se
vaikea tehtävä, mutta vaikeampiakin tehtäviä Suomessa
on ollut kuin hankintailmoituksen laatiminen, ja siihen tulee ihmisiä oikealla
tavalla kouluttaa. Siihen liittyy myös sitten se, onko
hankinnalla esimerkiksi innovatiivista merkitystä. Tässä on
tulossa kohta selonteko siitä, miten innovaatioita pitäisi
Suomessa viedä eteenpäin. Mutta jos koko ajan
hankintaan vain samaa palvelua, samaa tavaraa, jossa ei ole minkäänlaista uutta
innovaatiota, on täysin selvää, ettei
suurempien eikä pienempienkään yritysten
kannata tällaista tehdä.
Sitten lopuksi talousvaliokunnan johtopäätökset.
Talousvaliokunta katsoo, että hankintalaki toimii suhteellisen
hyvin silloin, kun kyseessä ovat suuret hankintayksiköt,
suuret hankintaerät ja suurehkot yritykset. Sen sijaan
pienillä hankintayksiköillä ja pienillä yrityksillä on
vaikeuksia selviytyä tarkoista muotosäännöksistä ja
niiden aiheuttamasta hallinnollisesta taakasta. Valiokunta katsoo,
että tältä osin ongelmat ovat niin selvästi
nähtävissä, että niiden poistamiseen
tulee ryhtyä nopeasti. Tähän liittyen
talousvaliokunta on tuonut tämän tarpeen nostaa
tavara- ja palveluhankintojen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen
hankintakynnysten rajoja.
Myös voittoa tavoittelemattomien ja rajoitetun voitonjaon
yhteisöjä koskevan sääntelyn
selkiyttäminen odottaa edelleen lisäselvitysten
valmistumista. Valtiovarainministeriö on asettanut työryhmän
selvittämään järjestöjen
palvelutoiminnan verotukseen liittyviä uudistustarpeita, samoin
parhaillaan on vireillä yleistä taloudellista
etua koskevien palvelujen kartoitus. Tavoitteena on selvittää,
mitkä ovat sellaisia palveluja, joista on yleistä etua
ja joiden tuottajalle voidaan asettaa erityinen julkinen palveluvelvoite.
Valiokunta pitää selvitystä tarpeellisena
ja katsoo, että lisäselvitystä edellyttävät
myös erilaisten kumppanuusmallien käyttömahdollisuudet,
jotka tulee ottaa huomioon.
Sitten on tämä neuvonta moninaisine huolineen.
Neuvontaan liittyen valiokunta katsoo, että julkisten hankintojen
neuvontayksikön palvelujen jatkuvuuden turvaaminen on erittäin
tärkeää. Neuvonnan tarve on kasvanut,
ja esimerkiksi yksikön ylläpitämien,
erittäin suosituiksi muodostuneiden, verkkosivujen kehittämistyö edellyttää,
että toiminta turvataan nykyistä pidemmäksi ajaksi.
Arvoisa puhemies! Tämä on talousvaliokunnan
yhteinen kanta aikamme julkisen hankinnan haasteisiin.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan jäsenenä ja
tähän prosessiin tiiviisti osaa ottaneena näen
erittäin positiivisena asiana sen, että laajan
asiantuntijakuulemisen jälkeen pääsimme
yksimieliseen lausuntoon. Yleensä tämä on
hyvin vaikea laki, ja olen erittäin ilahtunut siitä,
että olemme pystyneet laajasti katsomaan asioita, niin
hyviä kuin huonojakin puolia tähän hankintalakiin
liittyen. On aika erikoista, että jo vuoden lain voimassa oltua
nähdään niitä ongelmia ja pullonkauloja, mitä tämä laki
sisältää.
Laajan asiantuntijakuulemisen pohjalta saadut näkemykset
antavat jo erityisiä viitteitä sääntelyn
vahvuuksista ja osin myös niistä heikkouksista.
Ongelmina on tuotu esiin, että laki ei kuitenkaan ole kovin
tehokas, vaikka siihen pyrittiin. Hankintaprosessit ovat pitkittyneet,
byrokratia on lisääntynyt, muotoseikat ovat korostuneet
sisällön ja erityisesti laadun kustannuksella, innovatiivisia
ratkaisuja ei pystytä käyttämään hankinnoissa.
Hankintakoot ovat kasvaneet, ja pk-yrityksillä on ollut
erittäin suuria vaikeuksia päästä mukaan
hankintoihin. Oikeusturvakeinoissa on merkittäviä puutteita.
Sääntely ei ota huomioon erikokoisten hankintayksiköiden
erilaisia tarpeita, eikä uusia hankintamenettelyjä osata
vielä täysimääräisesti
edes hyödyntää.
Näkisin, että suurimmat ongelmat eivät
liity varsinaisesti lakiin vaan siihen, miten lakia sovelletaan.
Näihin soveltaviin asioihin meidän pitää pystyä jatkossa
lainsäädännöllisesti myöskin puuttumaan.
Suurimmat ongelmat lakia säädettäessä,
niin silloin aikanaan kuin myös nyt, ovat liittyneet kansallisiin
kynnysarvoihin. Sen takia valiokunta päätyi yksimielisesti
kynnysarvojen nostamiseen kaikilta osin eli ne tuplataan ja nähtiin,
että se erityisesti helpottaisi pienten hankintayksiköiden
tilannetta. Samaan hengenvetoon pitää sanoa, että täytyy
lisätä avoimuutta ja hallituksen erityisesti nyt,
kun varsinaisesti uutta lakia lähdetään
laatimaan, tulisi kiinnittää huomiota avoimuuteen
ja siihen, miten saadaan pk-yritykset paremmin mukaan. Olisiko siinä mahdollisuuksia,
että erotetaan ilmoitusmenettely ja varsinaisesti lain
soveltamisala toisistaan ja pakotettaisiin jollakin tavalla kaikki
hankinnat julkisuuteen?
Hankintaerien kasvu on vähentänyt erityisesti pk-yritysten
mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin, mikä ei
tosiaankaan ole ollut omiaan auttamaan ja lisäämään
kilpailua. Kärjistyessään tilanne on
saattanut johtaa joidenkin tuotteiden tai palvelujen osalta jopa
markkinoiden monopolistumiseen. Tähän täytyy
löytyä jatkossa uusia ratkaisuja. Tätä ei
ole helpottanut myöskään se, että meillä on
puutteelliset tilastointimenetelmät, puutteelliset seurantamenetelmät.
Ne pikemminkin lisäävät näitä ongelmia.
Kynnysarvoihin vielä palatakseni sen verran, että vaikka
nyt esitetään kynnysarvojen selkeätä nostamista
eli tuplaamista nykytasoon verrattuna, ne jäisivät
kansainvälisesti erittäin alhaiselle tasolle eli
EU sallisi meille selkeästi suuremmat kynnysarvot mutta
siihen ei meillä ollut vielä halukkuutta eikä tahtoa
mennä. Mennään askel askeleelta.
Isot ongelmat löytyvät osaamisessa, hankintojen
kilpailuttamisessa ja siinä, miten hankintoja tehdään
erityisesti kuntatasolla. Itse olen täällä useaan
otteeseen peräänkuuluttanut hankintaosaamisen
keskittämistä ja neuvontapalveluja, ja Kuntaliitto
onkin siihen perustanut oman yhteishankintayksikkönsä neuvomaan
nimenomaan hankintojen laatimisissa. Suurin osa markkinaoikeutta
tukottavista asioista on nimenomaan muotoseikkoihin liittyviä ongelmia,
koska ei ole osattu laatia tarjousta nimenomaan lain edellyttämillä muotoseikkavaatimuksilla.
Tämä ei ole oikeata linjausta. Toivon uudelta
lailta selkeitä uusia avauksia.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies, ärade talman! Hankintalakiselonteon
käsittelyssä valiokunnassa oli kyllä koko
ajan päällimmäisenä maalaisjärjen
tai ehkä myös kaupunkilaisjärjen käytön
mahdollisuus elikkä se, että me mahdollisimman
hyvin antaisimme semmoiset peliolosuhteet kunnille ja yrittäjille,
että avoimuus, reilu kilpailu ja hyvä, laadukas
lopputulos olisivat mahdollisimman helposti saavutettavissa. Tämän
ympärillä yksimielisyys oli erittäin laajaa.
Meidän tavoitteemme oli koko ajan, että se, mitä on
kaupan, mitä kunnat haluavat ostaa, mitä on tulossa,
olisi itse asiassa mahdollisimman helposti esillä, löydettävissä,
ettei tule semmoisia epäilyjä, että ne
suosivat jotakin, jotain on tehty meidän selän
takana, vaan että kaikki olisi mahdollisimman avointa.
Tähän tämä Hilma-internetmaailma
on hyvä apuväline. Toinen on se, että aikaa
ei kuluisi turhaan pienten yksityiskohtien takia tuomioistuimissa
ja muualla niin, että tavallaan aika on pois siitä palvelusta,
mitä kunnissa pitää antaa, vaan siellä aika
menee johonkin aivan toissijaiseen byrokratiaan, elikkä turhan
byrokratian karsiminen ja laadun saavuttaminen.
Samalla keskusteltiin paljon siitä, miten voidaan oikealla
tavalla suosia lähiruokaa, luomuruokaa, ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja
ja hyvää laatua. Nykyinenkin järjestelmä mahdollistaa
tämän, mutta se on erittäin paljon kiinni
siitä, osataanko oikealla tavalla tehdä näitä tarjouspyyntöjä niin,
että tämä oikeasti tulee esiin ja ettei
loppujen lopuksi se hinta kuitenkaan ole se, joka ainoastaan määrää,
mitä pitää ottaa. Tämä on
myös yksi syy, miksi haluttiin korottaa näitä euromääriä,
joissa pitää kilpailuttaa, koska jos tämä maalaisjärki
sanoo, että jos ostan tuolta lähituottajalta tätä lähiruokaa,
luomuruokaa, niin se on meille kaikille hyväksi, niin myös
voi tehdä sen päätöksen ilman,
että voi jäädä kiinni johonkin
byrokratiaan. Oikeastaan me toimimme aika pitkälle sosiaali-
ja terveysvaliokunnan viitoittamaa tietä, koska sosiaali-
ja terveysvaliokuntahan oli selvästi nähnyt tämän
ongelman ja he tämän toivat esiin erittäin
voimakkaasti.
Olen myös tyytyväinen siihen, että meillä korostettiin
markkinaoikeuden resurssien tarvetta. Tiedän, että myös
oikeusministeri on tästä tyytyväinen.
Toivotaan, että tämä johtaa myös
sitten tuloksiin, koska jos haluamme laadukasta, nopeata palvelua,
niin se vaatii myös resursseja, ja että näissä tarjousprosesseissa
oikeasti huomioidaan se, että siinä matkalla voi
tulla joku uusi tapa tehdä asioita, aivan uusi luova innovatiivinen
tapa, ja että se olisi mahdollista ilman, että se jää kiinni
johonkin byrokratian rattaisiin elikkä tämä erittäin
hyvä luova ratkaisu ei sitten voikaan kilpailussa pärjätä.
Niin kuin ed. Matikainen-Kallström sanoi, osaaminen
on tässä kyllä yksi tärkeimmistä asioista.
Nyt edelleen tarvitaan sitä kasvokkain tapaamista niin
kunnan virkamiehiltä kuin pienyrittäjiltäkin
ja mielellään joku ulkopuolinen taho, joka pystyy
heitä neuvomaan, miten parhaalla, tehokkaalla tavalla käytetään
Hilma-järjestelmää, miten uskalletaan
tehdä sellaisia kilpailuja, joissa painotetaan muutakin
kuin vaan rahaa, että voidaan painottaa ympäristönäkövinkkeliä,
vaikkapa vammaismyönteisyyttä tai ihan mitä vaan.
Meillä on erittäin hyvä kokemus joukkoliikenteen
kilpailuttamisesta Turussa, jossa oli selvästi taidokkaasti
tehty se kilpailu niin, että siinä suosittiin
matalalattiabusseja, vähemmän päästöbusseja,
ja hyvää palvelua ja kaikkia näitä ja
sitten sitä rahaa. Kun tämä tehdään
oikein, lopputulos on kaikille hyvä. Mutta kun on aika
vaikea tehdä oikein, niin tämän takia
olen erittäin tyytyväinen siihen, että näitä kilpailurajoja
nostettiin niin, että pienimmissä kaupoissa tämä ei
tule vastaan. Niissä suurimmissa sitten todella tehdään
se taidokkaasti, saadaan apu siihen niin, että tämä on meidän
hyödyksi. Kaikki tämähän on
keksitty meidän hyödyksemme eikä byrokratian
lisäämiseksi. Uskon ja toivon, että valiokuntamme
kannanotot vievät tämän oikeaan suuntaan.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tuon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan
kiitokset talousvaliokunnalle erittäin hyvästä mietinnöstä ja
siitä, että olette ottaneet huomioon monia niistä seikoista,
jotka meidän lausunnossamme ovat. Hankintalakihan on ollut voimassa
vasta kaksi vuotta, joten sen vaikutuksista voi olla vaikea tehdä lopullista
arviota, mutta ainakin sosiaali- ja terveyspuolen hankintojen kynnysarvot
ovat selvästi olleet liian matalat. Tämän
vuoksihan talousvaliokunta esittääkin ensimmäisessä lausunnossaan
kynnysarvojen kaksinkertaistamista lainsäädännöllä ensi
vuoden alkuun mennessä. Erittäin kannatettava
lausuma!
Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa vaikeinta on tarjouspyynnön
laatiminen. Sen hyväksyminen on vaikeaa sekä tarjoajalle
että ostajalle. Sitten pitää vielä ottaa
huomioon kaikki muotoseikat, joita juristit tapansa mukaan vahtivat
hyvin ahkerasti. Olen neljän vuoden ajan ollut Helsingin
terveyslautakunnan varapuheenjohtajana ja käsitellyt lukuisia
tarjouspyyntöjä ja tarjouksia sosiaali- ja terveysalalla.
Sote-palveluista on pyydetty tarjouksia siinä hyvässä uskossa,
että saadaan aikaan säästöjä.
Yleensä voittava tarjous onkin aina ollut 20 prosenttia
halvempi kuin aikaisempi toiminta, mutta kuitenkin on ollut lähes
mahdotonta mitata siihen tarjoukseen sisältyvää laatua
ja valvoa sitä laatua sen jälkeen, kun sopimus
on tehty.
Laadun seuranta onnistuukin parhaiten silloin, kun on käytettävissä laajat
ja tunnetut markkinat. Tällaisia ovat Helsingissä olleet
hammaslääkäripalvelut, sillä Helsingissä on
hammaslääkäreitä lähes
joka korttelissa ja hammaslääkärit ovat
tottuneet tekemään työtä tämmöisen
tarjouspyynnön nojalla. Toinen vaihtoehto hammaslääkäripalvelujen
ostamiseen on palvelusetelilainsäädäntö,
joka on pian laajenemassa. Epäonnistuneita sote-palveluiden
ostoja on tapahtunut silloin, kun alalla ei ole markkinoita vaan
aikaisemmin tuntematon toimija on innoissaan tehnyt tarjouksen ja
polkaissut pystyyn toiminnan vasta sen jälkeen, kun on
voittanut tarjouskilpailun. Tämä on mielestäni
epäreilua, ja tällaisia tarjouskilpailuja ei pitäisi
järjestää. Kaksinkertaistettu kynnysarvo
saattaakin auttaa siinä, että kaikkea ei tarvitse
kilpailuttaa vaan voimme tehdä suorahankintoja.
Talousvaliokunta kiinnittää myös
aivan oikein huomiota siihen, että valitusten käsittely markkinaoikeudessa
on kestänyt keskimäärin 14 kuukautta,
vaikka markkinaoikeus on ahkeroinut 643 ratkaisua viime vuonna.
Markkinaoikeuden toimintaa on siis vahvistettava ja kuntia on opetettava
tekemään tarjouspyynnöt niin, että syntyy
mahdollisimman vähän hakemuksia markkinaoikeuteen.
Onneksi saamme sote-palveluiden ostamiseen palvelusetelilainsäädännön jo
mahdollisesti tämän vuoden puolivälissä,
ja palveluseteliähän ei tarvitse kilpailuttaa,
vaan valinnan suorittaa potilas eli asiakas itse.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Kiitos, että uudesta hankintalaista
on tehty selonteko. Selonteko on mainio tapa tuoda asioita eduskuntaan
jatkoevästyksiä varten. Valiokunnat ovat tehneet
hyvää työtä, ja talousvaliokunnan
lausumia on syytä myös viedä toteutukseen asti.
Isot lakiuudistukset on hyvä arvioida muutamaan otteeseen
ja myös tehdä tarvittaessa pykäliin muutoksia.
Täydellisen lain tekeminen todennäköisesti
lienee utopiaa.
Tarkastelen seuraavaksi hankintalakia neljän eri kysymyksen
kautta.
Ensinnäkin: Onko laissa selkeitä kehittämispaikkoja?
Yksi lausumista koskee kynnysarvojen kaksinkertaistamista. Esimerkiksi
isossa kaupungissa tavaroiden ja palveluiden 15 000 euron kynnysarvo
on kovin matala. Kovin pientä hankintaa kilpailutettaessa
kilpailuttamiseen liittyvine kustannuksineen se saattaa nousta kovinkin korkeaksi.
Kilpailuttaminen kaikkine kommervinkkeineen on itse asiassa aika
raskas ja aikaavievä operaatio. Samoin markkinaoikeudessa, mikä tuli
aikaisemmin jo esille, saatetaan riidellä hyvinkin pienehköistä hankinnoista
pitkään ja kalliisti. Ruuhkaisessa markkinaoikeudessa
55 prosenttia valituksista koskee EU-kynnysarvot alittavia hankintoja
ja 14 prosenttia sijoittuu arvoltaan 30 000—69 999
euron hankintoihin. Siltä osin varmasti on paikka miettiä tilannetta
uudelleen.
Toiseksi: Yksi näkökulma on se, miten lakia noudatetaan
ja miten sitä voidaan kiertää. Voidaanko
nämä lainkiertämiset myös ehkäistä? Pääosin
julkisella sektorilla toimitaan täysin lainmukaisesti.
Valitettavasti lain pykäliä osataan tarvittaessa
myös kiertää. Hankintalakia voidaan kiertää esimerkiksi
isoissa rakennushankkeissa ketjutusten kautta oivallisesti. Esimerkkinä olen nähnyt
omassa kotikunnassani elinkaarisopimuksen, jossa kaupunki vuokraa
useiksi vuosiksi eteenpäin, jopa parikymmentä vuotta
eteenpäin, tilan ilman minkäänlaista
kilpailuttamista. Samoin on tilanteita, jotka ovat hyvinkin yleisiä, että tarjouspyyntöjä
saatetaan
räätälöidä tietyn toimittajan
mukaan hyvinkin systemaattisesti, kun halutaan saada se tietty toiminta,
ja tämä taitaa olla aika tavanomaista, ehkä tavanomaisempaa
kuin se ensimmäinen mainitsemani asia.
Kolmanneksi: Yksi paikka on analysoida sitä, onko ongelma
itse laissa vai lain soveltajissa. Aina vika ei ole pykälissä.
Olen myös törmännyt siihen, että käytännön
osaamisessa on puutteita. Ajatellaan, että ostetaan ulkopuolelta,
kun ei itse ole osattu sitä itse toimintoa hoitaa riittävän
hyvin. Lähdetään ostamaan vastaava palvelu
ulkopuolelta, kun ajatellaan, että saadaan parempaa laatua.
Pahimmillaan se johtaa tilanteeseen, jossa ostaja, joka ei itse
ole tuntenut omaa toimintaansa saati osannut sitä johtaa,
lähtee ostamaan palvelua, jossa hän määrittelee
tarjouspyynnön sisälle palvelun aivan väärin
tai unohtaa oleellisia kohtia. Tiedollisten puutteiden vuoksi tarjouspyyntö niiltä
osin
saattaa jäädä hyvin vajavaiseksi, ja
vasta toimintaa käynnistettäessä nähdään,
että asioita on jäänyt määrittelemättä.
Tässä on kyseessä ostaja, joka ei tunne
omaa ostettavaa toimintaansa.
Omassa kaupungissani on yksi esimerkki, jossa lähdettiin
ruokapalvelua ulkoistamaan sillä seurauksella, että saatiin
kuukausia kestänyt täydellinen kaaos, koska ostaja
ei osannut ostaa eikä toimittaja toimittaa ja toimittaja
arvioi oman toimituskykynsä huomattavasti suuremmaksi kuin se
olikaan. Esimerkkinä otan, että kehitysvammaiset,
jotka normaalisti saavat soseruokia, saivat kokonaisia perunanpalasia,
mikä kertoi siitä. (Ed. Soini: Mikäs
puolue siellä on vallassa?)
Neljänneksi: Samoin kysymys on siitä, miten lakia
osataan hyödyntää. Se voi johtua pitkälti siitä,
ettei tunneta hankintalain pykäliä riittävän hyvin.
Palveluissa on esimerkiksi otettu monesti käyttöön
määräaikaisia sopimuksia mahdollisesti
optiovuosilla. Laki kuitenkin mahdollistaa myös toistaiseksi
voimassa olevat sopimukset. Tässä on tietenkin
pohdinnan paikka, miten hyvin määräaikainen
sopimus soveltuu palveluihin, joissa on kyse lapsia tai vanhuksia
koskevasta jokapäiväisestä toiminnasta,
vanhustenhoidosta tai lasten päivähoidosta. Mitä tapahtuu
määräajan päättymisen
jälkeen? Kilpailutus, mahdollisesti toimittajan vaihdos.
Siinä sitten ollaan esimerkiksi päiväkodissa
tilanteessa, jossa lapsen hoitoympäristö ja kaikki
hoitajat vaihtuvat. Tieto lapsista katoaa samalla ovenavauksella
ulos, ja ollaan jälleen kerran nollatilanteessa rakentamassa
seuraavan kolmen tai viiden vuoden aikana toimintaa, joka sitten
saattaa sen jälkeen jälleen kerran alkaa uudestaan.
Tavara- ja tietoliikennepalveluissa määräaikaiset
sopimukset varmasti sopivat ja ovat varmasti passeleita, mutta kun
on kysymys ihmisiin liittyvistä arkipäiväisistä palveluista,
otetaan lääkärikin, on syytä pohtia,
kuten näissä valiokuntien lausunnoissa on otettu,
onko syytä ottaa toistaiseksi voimassa olevat palvelusopimukset käyttöön,
joihin laitetaan laadulliset pykälät ja joissa
myöskin kustannusnäkökulmat huomioidaan.
Lopuksi: Kehitettävää riittää jonkin
verran tässä itse hankintalaissa, mutta sitäkin
enemmän riittää siinä käytännön
arkisoveltamisessa eli ostamisessa ja ostajaohjauksessa.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Hankintalain tavoitteet ovat kaiken kaikkiaan
hyvät ja kannatettavat. Sillä on ollut tarkoitus
saada aikaan kilpailua ja alentaa siten hintoja. Valitettavasti
vaan käytännön todellisuus ei ole ollut
aivan toivotunlainen. Lakiin liittyy useita ongelmia, joista suurimpia
ovat sen pikkutarkkuus ja vaikeaselkoisuus. Byrokratiaa on luotu liiaksi
ja sinänsä yksinkertaisista asioista on tehty
turhan monimutkaisia. Tehokkuus ei ole lisääntynyt,
vaan päinvastoin hankintaprosessit ovat hidastuneet ja
pitkittyneet ja ohessa on syntynyt lisäkustannuksia. Lisäksi
hankintakoot ovat kasvaneet ja pk-yrityksillä on ollut
vaikeuksia päästä mukaan hankintoihin.
Tämä linja on ollut väärä.
Hankintalain seurauksena tehdyt lukuisat valitukset ovat tukkineet
markkinaoikeudet. Nykyisellään lakia myös
rikotaan paljon, ja usein syynä näihin rikkomuksiin
on tietämättömyys, mutta joskus mukana
on saattanut olla tahallisuuttakin. Siltä osin, kuin tilannetta
olisi mahdollista kohentaa selkeyttämällä lakia
ja parantamalla tiedonkulkua, on paljon tekemistä. Työ-
ja elinkeinoministeriön ja Suomen Kuntaliiton rahoittamaa
julkisten hankintojen neuvontayksikön toimintaa tulee edelleen
kehittää.
Arvoisa puhemies! Hankintalaki on kaikille osapuolille työläs
ja byrokraattinen, ja se on lisännyt hankintayksiköiden
henkilöstöresurssien tarvetta. Kuten talousvaliokunnan
mietinnössäkin todetaan, on erityisesti pienten
hankintayksiköiden ja pienten yritysten vaikea selviytyä tarkkojen
muotosäännösten aiheuttamasta hallinnollisesta
taakasta. Tarjousten tekeminen kaikkine taustatöineen ja
vaatimusten mukaisine dokumentointeineen puolestaan vie siinä määrin
aikaa ja rahaa, että monet yritykset eivät edes
halua tehdä tarjouksia. Tämä ei ole kenenkään
etu.
Useissa tapauksissa suomalaiset yritykset ovat olleet kilpailutilanteissa
monikansallisia yhtiöitä heikommalla, ja tästä on
seurannut konkursseja ja työpaikkojen menetyksiä suomalaisille.
Esimerkkinä mainittakoon Finlayson Forssa Oy:n konkurssi.
Näinä taloustaantuman aikoina, kun suomalaista
työtä tulisi erityisesti tukea, ei tällaiseen
yksinkertaisesti ole varaa. Kilpailuttamisen jälkeen päätöksiä tehtäessä tulisi
aina muistaa maamme huoltovarmuus, jottei käy niin kuin taannoin,
kun armeijan tarvikkeita tilattiin ulkomaisilta yrityksiltä.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että kynnysarvojen
taso vuoden mittaisella tarkastelujaksolla nähdään
yleisesti oikean suuntaisena eikä kynnysarvojen tasoa tule ainakaan
laskea.
Talousvaliokunta puolestaan kannattaa kynnysarvojen nostamista.
Valiokunnan mietinnön mukaan kynnysarvojen kaksinkertaistaminen nykyisestä tehostaisi
pienten hankintayksiköiden hankintatointa ja helpottaisi
paikallisten pienten yritysten tilannetta. Kuitenkin useat pienet
ja jopa keskisuuret yritykset pitävät kynnysarvojen
kasvattamista uhkana, jonka pelätään
pudottavan osan yrityksistä tarjousten ulkopuolelle.
Toivon mukaan vuonna 2010 suoritettava kynnysarvon suuruutta
ja tasoa koskeva arviointi selkeyttää näkemyksiä aiheesta
ja johtaa erityisesti pk-yrityksiä tyydyttäviin
ratkaisuihin.
Arvoisa puhemies! On hyvä muistaa, että kilpailutettaessa
palveluita ei pitäisi tuijottaa vain alhaisinta hintaa,
vaan työn laadulla ja osaamisella tulisi olla suurin vaikutus
ostopäätöksiin. Laatuseikkojen korostaminen
on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluita kilpailutettaessa. Halvin ei välttämättä ole
paras. Tähän asiaan on talousvaliokunnan mietinnössäkin kiinnitetty
huomiota. Valiokunta toteaa nykytilan olevan laadun huomioon ottamisen
osalta riittämätön ja esittää parannuskeinoiksi
erilaisia mallitarjousasiakirjoja, tuotteistamista ja yhteisiä standardeja.
Tärkeää on, että laatutavoitteiden
täyttymistä myös riittävästi
valvotaan.
Työministeri Tarja Cronberg
Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistuksen tavoitteena oli taata
tasapuolinen kohtelu kaikille toimijoille, lisätä julkisten
varojen käytön tehokkuutta sekä estää harmaata
taloutta ja korruptiota. On aivan totta, kuten tässä on
todettu, että hankintalain kaksivuotinen historia ei ehkä vielä anna
mahdollisuutta arvioida lain toimivuutta. Kuitenkin vaikuttaa siltä,
että tiettyjä asioita voidaan jo nyt ainakin asiantuntijalausuntojen
pohjalta todeta.
Olen erittäin iloinen siitä, että talousvaliokunta
on päätynyt yksimieliseen mietintöön
ja nostanut myös esille kynnysarvojen kaksinkertaistamisen.
Tässähän kynnysarvot määriteltiin
ensimmäistä kertaa, ja selonteon yhteydessä päädyttiin siihen,
että selvitetään, mitenkä eri
toimijat ovat kokeneet nämä kynnysarvot. Pääsääntöisesti,
yli 60 prosentissa vastauksista, on todettu, että kynnysarvot
ovat hyvät tai oikean suuntaiset. Kuten sanottu, kokemusta
on niin vähän, että tämä ei luonnollisestikaan
estä kynnysarvojen korottamista talousvaliokunnan kannanoton
mukaisesti. Jos näin edetään, mikä mielestäni
on aivan mahdollista ja olen valmis siihen sitoutumaan, se edellyttää hankintalain
muutosta, 15 §:n muutosta. Lakiteknisesti hallituksen esitys
on annettavissa syysistuntokaudella 2009, jolloin uudistus olisi
voimassa vuoden 2010 alusta.
Toinen kysymys, joka nousee esiin, on valitusaikojen pituus,
markkinaoikeuden ruuhkautuminen. Tässähän
on istunut työ- ja elinkeinoministeriön ja oikeusministeriön
yhteinen Juho-työryhmä, joka sai valmiiksi linjauksensa
lokakuun loppuun mennessä. Tästä on käyty
lausuntokierros, ja periaatteessa työryhmä on
nyt valmistelemassa hallituksen esitystä. Käsittelyajat
ovat aivan liian pitkät, ja markkinaoikeuden resursseja on
nyt lisätty sekä viime vuonna että tänä vuonna,
ja tällä hetkellä on tilanne, jossa sisään
tulevia valituksia on huomattavasti vähemmän kuin sisällä olevia.
Arvio on, että nykyisillä resursseilla, jos uusien
asioiden määrässä ei tapahdu
muutoksia, ruuhka saataisiin puretuksi kahdessa vuodessa. Jos markkinaoikeus
pitäisi nykyiset resurssinsa, se merkitsisi, että tämän
jälkeen hankinta-asioiden keskimääräinen
käsittelyaika olisi tämä 6 kuukautta
tai ehkä sitä alhaisempikin. Kysymys on siis tästä kahdesta
vuodesta, tarvitaanko siihenkin lisäresursseja, onko tämä aika liian
pitkä.
Kolmas asia, joka nousee esille, on kysymys ilmoitusvelvollisuudesta
ja ennen kaikkea kysymys siitä, ilmoitetaanko arvoltaan
kynnysarvoja alhaisempia hankintoja. Ilmoitusvelvollisuushan aloittaa
tämän hankintalain soveltamisalan, ja jos nyt
sitten lähdetään pienempiä hankintoja
ilmoittamaan ja se on pakollista, niin tämä sitten
aiheuttaa valvontavelvollisuuden. Tarvitsisi katsoa, mikä on
sitten tällaisten pakollisten ilmoitusten tietosisältö,
miten toimitaan. Näin ollen kyllä näkisin,
että vapaaehtoinen ilmoittaminen lisää mahdollisuuksia
löytää uusia toimijoita, lisää kilpailutuksen
edellytyksiä, mutta ei vaadi toisaalta tällaista
raskasta valvontakoneistoa.
On aivan totta, että pienet yritykset ovat tässä huonossa
asemassa, ja hallitus onkin sitoutunut siihen, että löydetään
keinoja, joilla pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutta
osallistua kilpailuihin parannetaan. Tässä yksi
esitys on ollut osahankinnat, että voitaisiin tehdä pienempiä tarjouskilpailuja.
Toinen on pienten toimijoiden verkottuminen, mutta on myös
luonnollisesti niin, että kynnysarvojen nostaminen lisää mahdollisuutta
pienille ja keskisuurille yrittäjille osallistua sitten
näiden pienempien hankintojen kilpailutukseen.
Haluaisin myös todeta, että meillä on
tällä hetkellä tämmöinen
hallinnollisen taakan vähentämistyöryhmä,
joka katsoo yritysten hallinnollista taakkaa, ja tässä yhteydessä myös
hankintalain aiheuttama hallinnollinen taakka tulee selvitettäväksi,
ja jos siellä on mahdollisuuksia yksinkertaistaa myös
näitä hankintalain aloittamia prosesseja, niin
se tullaan tekemään.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! No, nyt toimivat laitteetkin.
Kiinnitän arvoisan ministerin huomiota siihen, kun
hän pohdiskeli sitä, että pienille ja
keskisuurille yrityksille on tässä käynyt
vähän huonosti ja siihen hallitus ja ministeri
on kiinnittänyt huomiota: Hyvä on, että olette
kiinnittänyt huomiota, mutta oletteko samanaikaisesti huomannut
sen, että itse asiassa kehitys on ollut valitettavasti
menossa aivan kokonaan toiseen suuntaan? Onko peräti Kuntaliitto
ollut asialla ainakin jonkinlaisessa konsultointihommassa, että vieläkin suurennettaisiin
näitä hankintoja, jotta pienet kunnat saisivat
edullisemmin, jolloinka varmasti pienissä kunnissa olevat
viimeisetkin työpaikat menevät pois, kun samanaikaisesti
Saksan liittotasavallalla on valmius tehdä samoilla Euroopan unionin
sisämarkkinoilla aivan päinvastaista politiikkaa,
täsmälleen juuri sitä, mistä ministeri äsken
oli huolissaan, pk-yritysten asemasta.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Siitä olen ministerin kanssa samaa
mieltä, että tässä on monta
hyvää tarkoitusta, mutta lisäisin tähän
yhden tietopaketin, josta hyvin vähän kuulen referoitavan.
Tilaaja—tuottaja-mallien yhteydessä nimittäin
vuonna 2005 valtiontilintarkastajat tarkastelivat koko tämän
mekanismin erittäin hyvin lävitse, kertoivat 20
vuoden ajalta kokemuksia sekä Brittein-saarilta, Keski-Euroopasta
että Ruotsista, ja tätä pakettia on erittäin
haluttomasti Suomessa käytetty hyväksi. Siellä kerrotaan,
että on suuri vaara, että hallinnon kulut pelkästään
lisääntyvät, markkinaoikeus menee tukkoon
ja laatukysymykset jäävät täysin
toissijaisiksi. Kun ministeri on paljon liikkunutkin Euroopassa,
niin suosittelisin näiden kokemusten implementointia jotenkin
mukaan, jos se vielä on mahdollista.
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tervehdin todella ilolla tätä talousvaliokunnan
mietinnön tulosta, että ehdotetaan näitten
kynnysarvojen tuplaamista. Tähän samaan päätelmään
päädyimme me myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Ministeri Cronberg totesikin puheenvuorossaan jo sen, että pienet
ja keskisuuret yritykset ja toisaalta myöskin pienet kunnat
ovat olleet ihmeissään tämän
hankintalain myötä ja kunnilla ei ole vielä riittävästi
eväitä vastata tarjoukseen kuin toisaalta tehdä selkokielisiä tarjouspyyntöjä.
Moni tilanne on mennyt mönkään ihan pelkästään
pienten muotoseikkojen vuoksi. Te tarjositte eräänä keinona
yrityksille verkottumista, elikkä sitä kautta
myös osaamista ja volyymia pystyttäisiin lisäämään,
mutta onko teillä antaa vinkkejä tai osviittaa
siihen, mitenkä me saisimme aidosti tätä osaamista
molemmille puolille? Kuka oli se aloitteen tekijä, jotta
... (Puhemies: Minuutti menikin jo!)
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen todella ilahtunut siitä, että ministeri
on valmis tulemaan lakiesityksellä jo niinkin nopeasti
eli ensi syksynä, jotta saataisiin ensi vuoden alusta tämä kynnysarvojen
kaksinkertaistaminen aikaan. Esimerkiksi jo pelkästään
sosiaali- ja terveysalan hankintojen osalta se mahdollisesti vähentäisi markkinaoikeuden
valituksia 26 prosenttia, mikä on todella iso asia markkinaoikeuden
resurssikysymyksen kannalta, jolloin markkinaoikeus pystyisi paneutumaan
enemmän niihin todella isoihin asioihin ja päästäisiin
näistä muotoseikkavalituksista pois käsittelemään
niitä. Kun kunnat tekevät hankintoja, ne myös
kiertävät monia tai pakottavat isot yritykset
vain mukaan eli ottavat pienet yritykset pois sillä, että pistävät
vaatimuksena, että yrityksessä pitää olla
niin ja niin monta henkilöä töissä jonkin
asian tiimoilla, jolloin pienet yritykset jäävät
kokonaan pois. Toivon, että ministeri ottaa tämän
huomioon lakiesitystä valmisteltaessa.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olen todella myös iloinen siitä,
että ministeri yhtyi ja piti mahdollisena rajojen, kynnysarvojen,
nostamista tällä aikataululla, minkä talousvaliokunta
esittää eli ensi vuoden alusta. Se ongelma, mihin
ministeri kiinnitti huomiota, on rajojen, kynnysarvojen, alittavien hankintojen
ilmoittaminen Hilma-rekisteriin. Mielestäni se on kuitenkin
juuri näin toteutettavissa ainakin, jos kaksinkertaistetaan
rajat, että se on vapaaehtoisella pohjalla. Ymmärtääkseni se
on kuntien etu, että ne ilmoittavat sinne ja saavat tarjouksia,
koska silloin se kilpailu toteutuu. Ei yritysten tarvitse pelätä sitä,
että tämä rajojen nostaminen olisi yksinomaan
huono asia. Näin voidaan menetellä, ja pienemmissä hankinnoissa,
jotka jäävät rajojen alapuolelle, on
sitten kunnalliset valitusmahdollisuudet, oikaisumahdollisuudet
ja muut käytettävissä. Teillähän
on tämmöinen Juho-työryhmä,
joka miettii myös näitä julkishallinnon
oikeusturvakysymyksiä. Tähän voidaan
luoda sellaisia säädöksiä, joilla
tämä hyvä menettely voidaan turvata.
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten edellä puhuneet edustajat,
minäkin yhdyn niihin kiitoksiin talousvaliokunnalle ensinnäkin,
toisaalta myöskin hankintalakiin kaikkinensa. Kyllä hankintalaki
on ollut hyvä, ja toisaalta tämä selontekokierros
eduskunnassa osoittaa sen, että vaikka parannettavaa onkin,
niin siinä on myöskin ollut hyvää.
Korostaisin kuitenkin sitä, että ministeri muistaa
lakia korjatessa painottaa sitä, miten laissa jo oleva
pk-sektorin huomiointi tavallaan velvoitteena kunnille otettaisiin
painokkaammin huomioon. Se on lain hengen mukainen. Tänä päivänä,
niin kuin olemme kuulleet tänään, sitä kohtuullisen
heikosti kyllä taas toteutetaan. Erinomaisen hyvä on
tämä talousvaliokunnan esitys kaikilta osin. Sen
ohella, että mennään eteenpäin,
lakia kehitetään, pitää myöskin
kehittää kuntien ostamisen osaamista. Se on varmasti
kaiken ydin.
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hankintalaki on selkeästi tuonut
kuntien hankintoihin, julkisiin hankintoihin, laatua, kustannustehokkuutta
ja avoimuutta. Tietenkään se ei toimi täydellisesti,
mutta se on vienyt tätä toimintaa oikeaan suuntaan.
Yhdyn myöskin ed. Heikkisen ja ed. Matikainen-Kallströmin
ja muiden näkemyksiin siitä, että kynnysarvojen
kaksinkertaistaminen on perusteltua ja erityisesti sosiaali- ja
terveysvaliokunnan sektorilla se on perusteltua.
Paljon puhutaan kuntien hankintaosaamisesta, mutta omasta mielestäni
se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että näiden
toimijoiden välillä pitää olla
hyvää dialogia, jotta sekä pk-sektorin
yritykset, kolmannen sektorin toimijat että kunnat yhdessä oppivat,
kuinka tämä toimii. Semmoinen asia, mistä kysyisin
vielä ministeriltä, on, että voidaanko
esimerkiksi hoitopalveluissa, kun laatua on paljolti jatkuvuus,
hankinnoissa siirtyä toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin aikaisemmat
puhujat, että uskon tämän selonteon,
talousvaliokunnan hyvän mietinnön ja jopa tämän
keskustelun auttavan kuntia ymmärtämään
sen, mitä kannattaa ostaa ja mitä taas ei pidä ostaa.
Kyllä minä luulen, että tällä selonteolla,
vaikka se tuli näin ajoissa, on oma roolinsa. Kiitos ministerille
siitä, että hän on luvannut ottaa huomioon
talousvaliokunnan ponnet, jotka kaikki ovat erittäin kannatettavia.
Työministeri Tarja Cronberg
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen otti esille Kuntaliiton näkemykset.
Tässähän on aika paljon ristivetoa. Kuntaliitto
on yhtä mieltä, Suomen Yrittäjät
on toista mieltä, joten tässä täytyy
löytää sellainen kaikille sopiva vaihtoehto.
Tässä varmaan on hyvä, jos tämmöinen
kansainvälinen tietopaketti on olemassa ed. Akaan-Penttilän
esittämällä tavalla. Tässähän
ajatuksena on, että nyt voimme tehdä nämä nopeat
muutokset, jotka liittyvät kynnysarvoihin ja joihinkin
muihinkin muutoksiin, joita talousvaliokunta esittää,
mutta että 2010 tehtäisiin tämmöinen
laajempi arvio tästä koko hankintalaista.
Useat edustajat jakavat huolen pienten yritysten mahdollisuuksista
osallistua kilpailuun. Tässä tietenkin kysymys
sitten on, jos kynnysarvoja nostetaan, että silloin pienten
yritysten ei tarvitse itse asiassa opetella tätä prosessia
ja ne ehkä sitten jäävät sitä kautta
myös ulkopuolelle. Toisaalta, jos tämmöistä vapaaehtoista
menettelyä sovelletaan, niin silloinhan se sitten on mahdollista.
Kysyttiin yritysten verkottumisesta, mitenkä tätä voitaisiin
edistää ja mitenkä osaamista lisätä.
Kyllä Kuntaliiton ja työ- ja elinkeinoministeriön
rahoittama hankintayksikön osalta — jota olemme
rahoittaneet määräaikaisesti siltä pohjalta,
että hankintaosaaminen leviäisi kuntiin ja että hankintayksiköt
oppisivat tässä prosessissa, niin että jossain
vaiheessa tätä neuvontayksikköä ei enää tarvittaisi — ainakin
tällä hetkellä näyttää siltä,
että sen tarve, jos ei lisäänny niin
ainakin pysyy samalla tasolla. Verkottumisneuvontaa varmasti sitten
tältä neuvontayksiköltä voidaan pyytää.
Täytyy tavallaan katsoa tätä pienten
yritysten toimenpideohjelmaa, mitenkä eri keinoin pystyttäisiin
saamaan pk-yritykset osallistumaan näihin prosesseihin
tai sitten nimenomaan välittämään
mahdollisuuksia suorahankintoihin.
Toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin: Käsittääkseni
se on ihan mahdollista, mutta se on tietenkin sitten mainittava
näissä tilausehdoissa. Sama koskee myös
lähiruokaa, luomuruokaa, siinä on selvitetty tarkkaan,
miten se on mahdollista. Ei tietenkään voida sulkea
ulos joitain tilaajia mutta laatua voidaan määritellä tavalla,
joka antaa mahdollisuuden sitten lopputuotteen laadun tarkistamiseen
siten, että esimerkiksi lähiruoka-etäisyys
on mahdollista tai toistaiseksi voimassa olevat sopimukset.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hankintalainsäädännön
kokonaisuudistuksen myötä on voitu huomata, että näinkin
lyhyellä tarkastelujaksolla tarjousten vertailtavuus ja
hankintojen avoimuus ovat osaltaan parantuneet, mutta toisaalta
kilpailuttamismenettelyt ovat vastaavasti monimutkaistuneet ja hankintaprosessit
pitkittyneet. Selonteon mukaan vain 35 prosenttia hankintayksiköistä katsoi,
että kilpailuttamisella olisi saavutettu kustannussäästöjä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on
yksi kuntasektorin tärkeimmistä tehtävistä. Selonteossakin
on syystä painotettu uuden lain vaikutuksen arviointia
juuri sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa sekä laatukysymyksiä.
Kysymys julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen
järjestämisestä on toisaalta ajankohtainen
paitsi kuntien myös koko kansantalouden kannalta. Väestön
ikääntyminen tulee vaikuttamaan oleellisesti lähivuosina
julkisen sektorin toimintaympäristöön
ja julkisten palvelujen järjestämiseen. Vaikutukset
ovat moninaisia mutta luovat varmasti osaltaan paineita julkisen talouden
kestävyydelle ja palvelujen saatavuudelle. Yksi mahdollinen
keino parantaa julkisen toiminnan tuottavuutta ja vastata tuleviin
haasteisiin on lisätä ostopalvelutoimintaa ja
osin myös ulkoistaa kuntien palvelutuotantoa.
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä sosiaali-
ja terveyspalveluilla on muita palveluhankintoja korkeampi, 50 000
euron, kynnysarvo, jonka alle jääviin hankintoihin
ei sovelleta hankintalakia. Erillinen kynnysarvo on osoittautunut
tarpeelliseksi pienten hankintojen joustavan toteuttamisen kannalta.
Talousvaliokunta on ehdottanut mietinnössään
kuitenkin kansallisten kynnysarvojen kaksinkertaistamista vuoden
2010 alusta lukien. Tätä edellytimme myös
me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa talousvaliokunnalle antamassamme
lausunnossa, sillä isojen hankintayksiköiden hankinnoissa
kynnysarvo täyttyy varsin nopeasti. Lisäksi sosiaali-
ja terveydenhuollon palveluissa on usein tarkoituksenmukaista käyttää pitkiä sopimusaikoja,
mikä nostaa osaltaan hankinnan arvon helposti yli kynnysarvon.
Tietyissä tilanteissa matalat kynnysarvot voivat johtaa
jopa sopimusten kestoajan epätarkoituksenmukaiseen lyhentämiseen.
Selonteon mukaan suoritetuissa kyselyissä näkemykset
lain vaikutuksista palvelujen laatuun jakaantuivat. Ongelmia on
ollut erityisesti laadun määrittelyssä,
tarjouspyynnön laadinnan yhteydessä ja sopimusajan
laadun seurannassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korosti antamassaan lausunnossa
hyväksyttyjen tarjousten perustella annettavien palvelujen
laadun valvontaa. Hankintalaki mahdollistaa nimittäin laadun
huomioon ottamisen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintamenettelyssä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat toisaalta hyvin työvoimavaltaisia
palveluja, minkä vuoksi henkilöstön riittävyys,
ammattitaito, kokemus ja sitoutuneisuus ovat välttämättömiä edellytyksiä laadukkaille
palveluille. Jatkossa sopimuksissa pitäisi kiinnittää huomiota
myös laadun mahdolliseen heikkenemiseen sopimusaikana sekä määritellä menettelytavat
tämän toteamiseen ja vaikutukset sopimuksen voimassaoloon.
Keskeistä on, että terveydenhuolto- tai sosiaalipalveluissa
ulkoistamista tai toisaalta julkisen sektorin omaa tuotantoa ei
pidetä itseisarvoina. Katseen tulee kohdistua siihen, mitä ja
minkä tasoista palvelua halutaan tuottaa kuntalaisille. Sen
jälkeen tulee miettiä, miten tämän
toteutamme. Kuntien tulee ennen kaikkea ostaa vaikuttavuutta sekä ymmärtää,
että esimerkiksi terveyspalveluilla haetaan terveeksi tulemista,
kuntalaisten parempaa terveyttä.
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietinnöstä käy
ilmi, että hankintalaki toimii suhteellisen hyvin silloin,
kun kyseessä ovat suuret hankintayksiköt, suuret
hankintaerät ja suurehkot yritykset. Sen sijaan pienillä hankintayksiköillä ja
pienillä yrityksillä on vaikeuksia selvitä tarkoista
muotosäännöksistä ja niiden
aiheuttamasta hallinnollisesta taakasta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen
hankinnoissa vaatimukset arviointiperusteiden objektiivisuudesta
ja mitattavuudesta asettavat suuria vaatimuksia hankintamenettelyn
toteuttavien henkilöiden sisällölliselle
asiantuntemukselle. Sopimus- ja kilpailuttamisosaamista onkin tarpeen
edelleen kehittää sekä kunnissa että yrityksissä ja
järjestöissä. Erityisesti pienten yritysten
ammatinharjoittajien ja järjestöjen kannalta hankintalain
tiukat muotovaatimukset vaikeuttavat tarjouspyyntöihin
vastaamista ja edellyttävät lisää resursseja.
Tämän vuoksi on tärkeää,
että koulutuksella ja kilpailuttamisneuvonnalla parannetaan
kaikkien osapuolten osaamista ja lisätään
tietoa hyvistä käytännöistä.
Arvoisa puhemies! Hankintojen, urakoiden ja palvelujen kilpailuttamisen
osaaminen korostuu nyt ja lähitulevaisuudessa myös
osana tämänhetkisiä elvytystoimenpiteitä kuntien
ja valtion luodessa työmahdollisuuksia korjaamalla ja rakentamalla
niin kiinteistöjä kuin tieverkostoa. Tässä yhteydessä kannan
erityistä huolta siitä, että esimerkiksi
maakunnallisten hankkeiden kilpailuttaminen tehdään
siten, että ne osataan pilkkoa osiin, jolloin alueen omat
pienet ja keskisuuret yrittäjät pystyvät
myös vastamaan tarjouksiin.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta katsoo mietinnössään
aivan oikein, että hankintalaki toimii suhteellisen hyvin silloin,
kun kyseessä ovat suuret hankintayksiköt, suuret
hankintaerät ja suurehkot yritykset. Sen sijaan pienillä hankintayksiköillä ja
yrityksillä on vaikeuksia selviytyä tarkoista
muotosäännöksistä ja niiden
aiheuttamasta hallinnollisesta taakasta. Tavara- ja palveluhankintoja
sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien hankintojen
kansallisia kynnysarvoja on tarpeen nostaa erityisesti siksi, että julkiselle
yhteisölle avautuisi mahdollisuus tukea paikallista ja
alueellista taloutta sekä todellinen mahdollisuus valita,
mistä hankinnat tekee.
Viime syksyn kuntavaalien yhteydessä kansalaispalaute
paikallisen suosimisen puolesta vaikutti varsin voimakkaalta. Lähidemokratiaan kuuluu
paikallisuuden, esimerkiksi lähiruuan suosiminen, mikäli
kunnissa niin linjataan. Kuntatason päätöksentekijät
ovatkin julkisten hankintojen osalta paljon vartijoina. Kaikki se,
mikä mahdollistaa myös paikallisten pienten yrittäjien toimimisen
julkisilla markkinoilla, on järkevää. Pienyrittäjien
aika ei kerta kaikkiaan riitä lain edellyttämiin
toimiin.
Yrittäjien lisäksi myös kunnat ovat
kokeneet hankintalain varsin hankalaksi ja työteliääksi. Kynnysarvojen
nostaminen edesauttaisi myös kuntien viranhaltijoiden työtaakkaa,
kun lain vaatima menettely ei koskisi vielä varsin pieneksi
luettavia hankintoja, kuten nykyisellään tilanne
on. Tällöin aikaa vapautuisi isompien hankintojen
huolelliseen valmisteluun, mikä palvelisi sekä sitä taloudellista
hyötyä, jota hankintalain mukaisesti on mahdollista
saada, että myös valitusten vähentymistä markkinaoikeuteen.
Julkisten hankintojen merkitys taloudellisesti niin julkisille
yhteisöille kuin yrityksillekin on suuri. Kuten talousvaliokunnan
mietinnöstäkin käy ilmi, emme tiedä vielä tarkasti,
kuinka julkiset 27 miljardin euron arvoiset hankinnat ovat erikokoisia
yrityksiä hyödyntäneet. Kentältä kantautuvat
viestit kertovat osittain jopa hädästä, johon
osa paikallisista yrityksistä on lain myötä ajautunut.
Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, pienillä yrityksillä ja
ammatinharjoittajilla on usein suurempia toimittajia suppeampi tuotevalikoima,
mutta ne voivat olla erikoistuneita jonkin tietyn tuoteryhmän
tuotteisiin. Ne edustavat tässä ryhmässä markkinoiden
parasta osaamista ja asiantuntijuutta. Tätä nykyinen
hankintamenettely ei kunnioita. Samalla pienyrityksillä ei
suinkaan ole erillistä henkilökuntaa, joka hoitaisi
kilpailuttamisen. Hankintamenettely on itsenäisesti toimivalle
pienyrittäjälle tai ammatinharjoittajalle monesti
liian byrokraattinen ja raskas. Tästä johtuen
ne joutuvat lopulta ulos tarjouskilpailusta, minkä vaikutus
aluetaloudellisestikin on negatiivinen, varsinkin jos syrjäytetyksi
tulee hyvin työvoimavaltainen paikallinen yritys, jollaisia
usein esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan yritykset ovat.
Arvoisa puhemies! Kokonaan oma lajinsa on vielä hankintaosaaminen.
Hankintalaki on monimutkainen, ja sen käyttöä ohjaavat
osittain myös uskomukset. Esimerkiksi sitkeästi
elävä väite, että julkisissa
hankinnoissa olisi ostettava vain hinnan perusteella ja halvinta,
ei pidä paikkaansa. Hankintaprosessi on hyvin etupainotteinen,
ja sen vuoksi tarjouspyynnön laatiminen on tärkein vaihe
ostajan kannalta. Valitettavasti esimerkiksi joissain kunnissa poliittiset
päättäjät eivät vaikuta
tarpeeksi painokkaasti tarjouspyynnön laadintavaiheessa.
Jos todella halutaan kattavaa hyötyä hankintalaista,
kuntien tutkitusti kirjavaan hankintaosaamiseen pitää siis
puuttua.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hankintalain tarkoituksena on laadukkaiden
palveluiden tarjoaminen kuntalaisten parhaaksi mahdollisimman tehokkaasti
ja kilpailukykyiseen hintaan avointa hankintamenettelyä noudattaen.
Tavoite on ihanteellinen. Todellisuus ei kuitenkaan yllä siihen.
Niin selontekoselvitykset kuin käytännön
kokemukset ovat osoittaneet, että uusi lainsäädäntö on
lisännyt hankintojen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja
julkisemmat tarjouskilpailut ovat edistäneet hankintayksiköiden
asiantuntemusta. Valitettavasti tehokkuus ei ole parantunut, vaan
byrokratia on lisääntynyt ja prosessit ovat entisestään
pitkittyneet.
Kuntien hankinnoissa on kyse suurista summista ja useista työpaikoista,
mutta myös jokapäiväisistä tuotteista
ja palveluista. Rahaa liikkuu siis paljon, joten kuntien valinnoilla
on merkitystä. On kyse kuntalaisten kukkaroista ja yhteisestä hyvinvoinnista.
Ostetaanko halvinta mahdollista, hyvää, huonoa,
laadukasta vai kestävää siten, että se
työllistää lähellä vai
kaukana?
Valitettavaa on, että hankintaosaaminen on monessa
kunnassa vaillinaista eikä tietotaito aina riitä esimerkiksi
erikoisalojen kuten terveydenhuoltoa tukevan tietotekniikan hankintoihin
liittyvään päätöksentekoon.
Erittäin valitettavaa on, että laadulliset kriteerit
ovat jääneet liian pienelle huomiolle suhteessa
taloudellisiin lukuihin. Tämä on selkeä epäkohta,
mikä valitettavasti näkyy jo joissain kunnallisissa
palveluissa. Erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla hinnan lisäksi vertailukelpoisina
määreinä tulisi olla alakohtainen osaaminen
sekä laadulliset näkökohdat. Sijaiskärsijäksi
ja maksumieheksi ei saa joutua asiakas ja palveluiden käyttäjä,
mutta ei myöskään palveluiden tuottaja.
Hankintamenettelyä ja myöhemmin yhteistyötä tulee
kehittää niin, että sitä tehdään
yhdessä tilaajan ja tuottajan välillä. Esimerkiksi
liian lyhyet sopimusajat eivät palvele kenenkään
etua eikä toiminta enää perustu pitkän
aikavälin suunnitelmallisuuteen ja palvelujen kehittämiseen
tai jopa uusien palvelukonseptien luomiseen.
Osaamisen lisäksi ja tueksi tarvitaan selkeämpää tiedotusta.
Hilma-tietojärjestelmä on sinällään
hyvä tapa keskittää tarjousten koordinointi ja
arkistointi, mutta tietoisuus sen olemassaolosta on jäänyt
epäselväksi merkittävälle osalle
yrityksiä. Esimerkiksi useissa innovatiivisissa mikroyrityksissä,
kun niille puhuu Hilma-järjestelmästä,
pyöritellään silmiä.
Talousvaliokunta kiinnitti mietinnössään
huomiota siihen, että kansallisten kynnysarvojen oikea
taso on löydettävä ja ensisijaisesti
kaksinkertaistettava. Nykyiset liian alhaiset arvot vaikeuttavat
pienten hankintayksiköiden sekä alueellisten pienten
yritysten osallistumismahdollisuuksia. Tämä on
vääristänyt kilpailutilannetta, mikä tulee
myös selvityksestä ilmi. Huomattava osa hankinnoista
on mennyt suurille yrityksille. Ministeri Cronbergin myönteinen
suhtautuminen kynnysarvojen nostamiseen lämmitti niin minun kuin
useiden muidenkin vastauspuheenvuoron käyttäjien
mieltä.
Arvoisa herra puhemies! Halvinta hintaa pystyvät siis
yleensä tarjoamaan suuret organisaatiot. Tässä tullaan
lain ongelmakohtaan, sillä tämä seikka
johtaa kilpailuissa mukana olevat hakijat eriarvoiseen asemaan.
Kustannussäästöjen tehostamiseksi hankintojen
yhdistäminen nostaa yksittäisten hankkeiden kokoa,
ja tämä voi pahimmillaan pudottaa pk-yritykset
jo ennen kilpailuttamisvaihetta. Kuntien tilanne on toki ymmärrettävä,
mutta myös pk-yritysten tasapuoliseen kilpailuasemaan tähtäävä lainsäädäntö on tarpeellinen.
Julkisilla hankinnoilla voidaan vaikuttaa innovaatiotoiminnan
edistämiseen. Eräiden tutkimusten mukaan niillä voi
parhaimmillaan olla suurempi kannustevaikuttavuus yritysten innovaatiotoimintaan
kuin julkisilla tutkimus- ja kehittämistuilla. Näin
ollen kilpailuttamisessa ja itse valintaprosessissa painoarvoa ja
mahdollisuuksia tulisikin entistä enemmän antaa
innovatiivisille pk-yrityksille ja huomioida alueellinen osaaminen.
Taloudellisesti haasteellisessa tilanteessa pk-yritysten merkitys
työllistäjänä on tärkeä,
ja suomalaista yrittäjyyttä tulisi tukea myös
julkisella sektorilla. "Yrittäjyys kantaa Suomea", todisti presidentti
Martti Ahtisaari eilen televisiossa. Toisaalta voimme vain toivoa,
että tulevaisuuden hyvä ostaja ostaa vaikuttavuutta,
ei hintaa.
Reijo Paajanen /kok:
Herra puhemies! Hankintalakia koskevan selonteon yhteydessä on oiva
tilaisuus arvioida lakiuudistuksen keskeisiä vaikutuksia
ja toimivuutta tuoreeltaan. Merkittävin muutos on ehdottomasti
ollut kansallisten kynnysarvojen säätäminen.
Hankintalain tarkoituksena on ollut tehostaa julkisten varojen käyttöä ja
yhdenmukaistaa hankintojen kriteerejä. Siinä se
on mielestäni onnistunut, vaikka hankintaprosessin tarkka
sääntely voi tuntua jopa hieman liioittelulta
suomalaisessa avoimessa ja läpinäkyvässä hallintokulttuurissa.
Hankintojen avoimuutta on onnistuttu kasvattamaan sähköisen
hankintailmoitusjärjestelmän kautta. Järjestelmässä on
julkaistu moninkertainen määrä hankintailmoituksia
aikaisempiin vuosiin verrattuna, mutta monille yrittäjille
Hilma on edelleen vieras. Työ- ja elinkeinoministeriön
tulisi jatkaa aktiivista tiedottamista järjestelmän
olemassaolosta ja ominaisuuksista. Ajan mittaan ilmoitusjärjestelmää opitaan
varmasti hyödyntämään paremmin.
Suurten yritysten ja hankintayksiköiden kannalta hankintaprosessi
on epäilemättä myös selkeytynyt,
mutta tehokkuutta sen ei ole koettu lisänneen. Byrokratia
on pikemminkin lisääntynyt, ja hankintaprosessit
ovat jopa hidastuneet. Uudessa hankintamenettelyssä hyödyt
ovat sitä suuremmat, mitä suurempia hankintoja
tehdään. Tämä on vaikeuttanut
pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailuun, ja näyttää siltä,
että huomattava osa hankinnoista meneekin suurille yrityksille.
Kuntien pitää kiinnittää huomiota
siihen, ettei ostoja tehdä liian suurina kokonaisuuksina
silloin, kun se on mahdollista. Muuten pienet ja keskisuuret yritykset
eivät pysty osallistumaan kilpailutuksiin. Yritysten tulisi
puolestaan verkottua ja hakea kumppanuuksia yhteistarjousten tekemiseksi
huomattavasti enemmän. Verkottuminen yritysmaailmassa on
vielä valitettavan vähäistä.
Näyttää myös siltä,
että kansallisten kynnysarvojen rajoja pitäisi
nostaa. Ne eivät kuitenkaan saa nousta niin korkeiksi,
että hankintojen avoimuus vaarantuu. Nykyiset kynnysarvot
kaksinkertaistamalla saataisiin jo aikaan tilanne, jossa paikallisten
pienyritysten osallistuminen kilpailuun helpottuu.
Alueelliset erot kilpailun lisääntymisessä voivat
olla suuria. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa,
jotka ovat täällä kovasti tulleet esiin,
ei välttämättä ole helppoa saada
riittävästi tarjouksia. Suuri osa palveluista tuotetaan
edelleen kuntien itsensä toimesta. Kuitenkin kuntien sosiaali-
ja terveyspalvelujen yhteydessä puhutaan miljardeista.
Kilpailutuksen kautta voitaisiin säästää suuria
rahasummia kuntasektorin terveydenhuoltokuluissa. Nyt tarvittaisiinkin
yhteistyötä palvelujen tuotteistamisessa, jotta
palvelujen korkea tasa-arvo voidaan turvata. Tarvitaan mittareita
ja keinoja valvoa laatutavoitteiden täyttymistä.
Arvoisa herra puhemies! Laissa rajattu valitusoikeus vain kynnysarvot
ylittäviin hankintoihin ei ole ainakaan vielä laskenut
valitusten määrää markkinaoikeuksissa.
Talouden taantumalla on varmasti oma vaikutuksensa juttumäärien kasvuun,
mutta syitä on muitakin. Kynnysarvojen nosto rajaisi valitusoikeutta
lisää, mutta kertakaikkisen tärkeää on,
että valitusten käsittely tapahtuu huomattavasti
lyhyemmässä ajassa.
Kannatan myös monen muun tapaan talousvaliokunnan näkemystä siitä,
että valitukset pitäisi pystyä käsittelemään
pääosin enintään kuudessa kuukaudessa.
Kaiken kaikkiaan hankintalaki on mielestäni osoittautunut
alkutaipaleellaan toimivaksi. Se mahdollistaa hyvät ostotavat
ja markkinoiden laajan hyödyntämisen. Kovin pitkälle
meneviä johtopäätöksiä lain
toimivuudesta on kuitenkin vielä ennenaikaista tehdä,
kun laki on ollut voimassa vasta vuoden. Hankintojen markkinat ovat kasvaneet,
ja se on varmasti hankintalain ansiota. On tietysti hyvä seurata
kehitystä jatkossakin ja viilata niitä yksityiskohtia,
joissa ongelmia on ilmennyt.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Hankintalainsäädännön
kuten koko hankintatoiminnan lähtökohtana tulee
olla perusoikeusnäkökulma. Asiakaslähtöisyyden
ja valinnanvapauden on oltava palvelujen saatavuuden perusta. Tämä tilanne
ei tällä hetkellä toteudu, ei saatavuuden
eikä myöskään asiakkaan tarvitsemien palvelujen
sisällön, laadun tai määränkään
puitteissa. Se on täällä salissakin tänään
jo monta kertaa todettu. Palveluprosessien sisältö ei
voi lähteä virkamiehen pöydältä.
Hankintakilpailujen järjestämisen osaaminen on
erittäin kirjavaa, ja tämän vuoksi asianomaisen
henkilöstön kouluttamisella onkin todella kiire.
Taloudellisuusseikat kilpailussa ovat korostuneet. Kuitenkin palveluntuottajien
vertaaminen aidosti kunnan oman tuotannon kanssa ontuu edelleen.
Läpinäkyvä kuntien oman toiminnan hinnoittelu,
lähipalvelujen saannin turvaavat alueelliset joustomahdollisuudet
jäävät tiedonpuutteen takia käyttämättä.
Valitusprosessi, esimerkiksi palveluntarjoajan muuttumisen yhteydessä syntyvä valitusprosessi,
katkaisee asiakkaalta koko palvelun, kunnes kiista on ratkaistu.
Esimerkiksi päivähoidossa tai palveluasumisessa
pienikin katko tai hoitopaikan muutos lisää asiakkaalle
ja käyttäjälle koituvaa stressiä.
Valituksella ei tulisi olla hylkäävää vaikutusta,
ja turhista valituksista tulisi voida määrätä esimerkiksi
hyvityslasku. Samaa stressiä lisää palvelujen
saavuttamattomuus haja-asutusalueilla. Kustannus- ja kannattavuussyistä palvelujen
keskittäminen saattaa olla perusteltua, mutta mikäli
palvelulla saavutettavasta hyödystä puolet katoaa
matkalla tai matkakustannukset lisäävät
asiakkaan tai maksajan kuluja tarjoushinnan lisäksi, on
järkevyys kyseenalaista. Tämän vuoksi
meidän tuleekin seurata lain kirjaimen toteutumista muun
muassa kynnysarvon alittavien palvelujen joustoissa. Tämä tarve
korostuu muun muassa kuntarajojen yli menevissä palveluissa
ja yhteisiä isompia hankintayksikköjä ammattimaisina
perustettaessa. Hankintojen keskittäminen ei saa johtaa
lisäbyrokratiaan.
Arvoisa puhemies! Palveluhankinnoissa myös niin kutsutun
kolmannen sektorin asema on noussut keskusteluissa esiin. Voittoa
tuottamattomien yhteisöjen asema ei vaadi kuitenkaan lainsäädäntöön
erityisjärjestelyjä. Kysyntä ja vertailtavuus
synnyttävät uusia yrityksiä ja monipuolistavat
palvelujensaantia. Pienten yrittäjien kannalta katsoen
kaikkien hankintojen on hyvä olla kaikkien nähtävissä.
Laajentuessaan kansainvälisesti yli rajojen tuotettavat
palvelut edellyttävät kuitenkin nykyistä resursoidumpaa
ja osaavampaa valvontaa sekä riitaprosessien oikeusosaamista,
ja yksittäiselle yritykselle kansainvälistymisen
mutta myöskin laajan tarjouskilpailun hinta voi ilman etukäteisneuvontaa
tulla todella kalliiksi. EU:n oikeusturvadirektiivikin tulee muodostumaan
tässä avuksi painottaessaan suorahankintojen avoimuutta
ja jälkikäteen perumisen mahdollisuutta.
Ja lopuksi, arvoisa puhemies: Myöskin markkinoilla,
joilla ei ole aitoa kilpailua eikä myöskään
palveluntuottajia, olisi harkittava nykyistä helpommin
palvelun luokittelua yhteiskuntataloudellisesti järkeväksi
tai tärkeäksi toiminnaksi. Eli tässä vertaan
komission päätökseen Services of General
Economic Interest vuodelta 2005, jolloin palvelu voidaan toteuttaa
niin sanottuna julkisena toimeksiantona ilman tehtävän
hoitamisesta erikseen maksettavaa kompensaatiota.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä asia, että mietintö on
yksimielinen ja että siihen on tullut näitä lausumaehdotuksia
kolme ja ne ovat sellaista sorttia, että niihin voi mielellään
yhtyä.
Minä olen yrittänyt palauttaa mieliin, mikä oli se
erityinen pointti, joka hankintalakia säädettäessä johti
siihen, että EU:n hankintadirektiivin kynnysarvojen maksimit
alitettiin niinkin paljon kuin alitettiin, koska sillähän
täytyy olla jokin erityinen peruste, joka sai meidät
vakuuttuneiksi siitä, että näin pitää tehdä.
Muistan, kuinka silloinen ministeri oli näitten kannalla,
ja niistä sitten taisi valiokuntalausunnoissa olla muitakin
mielipiteitä. Minusta tuntuu, että oikeastaan
se painavin kriteeri oli se, että tällä tavalla
yrityksiä opetettiin siihen kilpailutukseen, siis siihen
tapaan, millä nyt asiallisesti kilpailu käydään
läpi.
No, mihin tulokseen se on johtanut? Ed. Lauslahti omassa puheenvuorossaan
totesi sen erinomaisen hyvin, minkä kokoiset hankinnat
ovat johtaneet mihinkin tulokseen, ja markkinaoikeuteen on saatu
semmoinen oikein sopiva ruuhka, joka olisi jäänyt
tavallaan pois, jos nämä kynnysarvot olisivat
olleet korkeampia. Elikkä toisin sanoen, nyt kun tämä parin
vuoden harjoitus-erä on takanapäin, on erinomaisen
hyvä aika korottaa näitä kynnysarvoja
elikkä tuplata ne, koska nyt sitten ne, jotka ovat halunneet
oppia, ovat voineet opetella tämän hankintamenettelyn,
siihen liittyvät kilpailutusrituaalit ja myöskin
sen, kuinka sitten, jos häviää kilpailun,
valitetaan markkinaoikeuteen. Elikkä tämä oppijakso
nyt saa olla sitten 2,5 vuotta, tai itse asiassa käytännössä kolme
vuotta. Mutta ehdottomasti kynnysarvoja pitää korottaa;
hyvä, että sitä koskeva esitys on tullut.
Arvoisa puhemies! Kiinnitän lisäksi huomiota
kahteen erityiskysymykseen. Niissä täällä eräissä puheenvuoroissa
näytti olevan vähän tiedonpuutetta.
Nimittäin ensinnäkin nämä tuore-elintarvikehankinnat.
Täällä on puhuttu lähiruuasta.
Lähiruoka voidaan ottaa yhdellä ainoalla edellytyksellä tavallaan
tavoitteeksi, sillä että sitä perustellaan
erityisellä ympäristönäkökohdalla.
Tässä suhteessa Saksan kuluttaja- ja maatalousministeri
Renate Künast selvitytti perusteellisesti sen mekanismin,
miten tämä voidaan joustavasti hoitaa: se voidaan
joustavasti hoitaa sillä tavalla, että ne yritykset,
jotka haluavat osallistua tällaisiin tarjouskilpailuihin,
osoittavat tavaramerkillä sen erityisen ympäristöperusteen.
Elikkä toisin sanoen, silloin kun tehdään
tarjous, siinä ei tarvita mitään muuta
tämän lainsäädännön
mukaan kuin se, että laittaa, että tavaramerkkimme on
tämä, joka on siis sertifioitu ja rekisteröity,
ja asia on sillä siisti. Tein tätä varten
valmiit tavaramerkkimallit ja kaikki, jotka ovat täysin
direktiivin ja lain mukaisia, mutta kukaan ei ole uskaltanut ryhtyä niitä käyttämään.
Tein tästä muuten kirjankin, jota on yksi tuhat
kappaletta nyt myyty.
Arvoisa puhemies! Toinen esimerkki lyhyesti. Se koskee sosiaalisia
yrityksiä. Hankintalaki mahdollistaa sen, että kilpailu
rajoitetaan sosiaalisiin yrityksiin. Tämäkin näytti
olevan vaikea asia monelle kunnalle, joille se erityisesti olisi
ollut arvokas väline käytettäväksi.
Mutta tätä rutiinia ei ole opeteltu eikä haluttu
oppia. Niinpä tein siitäkin kirjan, ja sitäkin
on joku kappale myyty.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Hankintalain selonteko osoittaa sen, että meillä on menty
monta askelta hyvään suuntaan. Yksi niistä on
selkeästi ilmoitusjärjestelmä Hilma,
josta lähes poikkeuksetta tuli hyvää palautetta
talousvaliokunnan kuulemisessa, ja suurin osa myös yrityksistä on
jo sitä oppinut käyttämään,
ja etenkin ne, jotka kilpailuttavat, ovat sen omaksuneet. Tietenkin
meillä ovat erilaiset hankintayksiköt hyvin eri
asemassa, minkä kokoisista hankinnoista on kyse, jotenka
muun muassa valtiontalouden ja valtion omat hankintayksiköt
tai suurien kuntien yhteiset hankintarenkaat ovat ihan erilaisessa
kilpailuttajaroolissa kuin yhden pienen kunnan kilpailuttajat omilla
sektoreillaan.
Se, mihin hankintalain toivottiin vaikuttavan, oli, että meillä vähenevät
markkinatuomioistuimen tapaukset. Tähän ei valitettavasti
tällä lailla pystytty vaikuttamaan vaan tilanne
on enemmänkin mennyt väärään
suuntaan, jolloinka näitä tapauksia markkinatuomioistuimessa
on entistä enemmän ja jutut venyvät siellä jopa
14 kuukauteen asti. Tässä suomalaisessa yrityskulttuurissa on
joku mielenkiintoinen piirre, sillä muualla Euroopassa
tätä samanlaista tapahtumaa ei ole ollut. Ainoastaan
Suomessa yritykset valittavat näin paljon toisten yritysten
tarjouksista tai julkisen puolen tarjouksista, mutta oletettavasti
siihen on tulossa parannuksia, kun nämä raja-arvojen
muutokset toteutuvat. Mutta se ei ratkaise ollenkaan sitä peruskysymystä,
sillä suurin osa näistä valituksista
koskee muotoseikkoja, joita on nyt tässä laissa
kilpailutukseen osallistuvilla huomioitavana toistasataa, ja aina
voidaan joku näistä kaivaa valituksen pohjaksi
ja perusteeksi. Sen takia semmoinen yleinen kulttuurimuutos tällä saralla
on tietenkin myöskin se, mitä tässä toivoisi
tapahtuvan. Yksi syy on varmaankin laman lisäksi ollut
se, että kun valitetaan, palvelun edellinen tuottaja voi
jatkaa toimintaansa, kunnes asia on käsitelty markkinatuomioistuimessa, jotenka
mahdollisesti toista vuotta on kilpailun hävinnyt yrittäjä pystynyt
jatkamaan palvelun tuottamista. Jos näitä keinoja
käytetään tähän, on lakia
kyllä sovellettu täysin väärin.
Se, mihinkä olisin toivonut, ja toivottavasti ollaan
menossa, kiinnitettävän lisää huomiota,
on, että kun meillä pelkästään
hinta on määrännyt tällä kohdalla
ostettavan palvelun tai tuotteen kriteerit, kuitenkin jo silloin
lakia tehtäessä ja nyt myöskin tässä lausunnossa
ja tässä selonteossa on kiinnitetty huomiota siihen,
että yhä enemmän pitäisi ottaa
huomioon ympäristöarvot, laatu, muun muassa sosiaali-
ja terveyspalveluissa henkilöstön koulutus ja
henkilöstön asema, ym. tärkeät
seikat, jotka taataan sitten tulevaisuudessa. Samoin ovat jääneet
valitettavan vähäiselle myöskin pienien
viilauksien muotoseikkoihin tarttumisen mahdollisuudet ja lähestulkoon
kokonaan pois nämä erilaiset sopimusmenettelyt, joilla
hankintoja pystyttäisiin järkevästi hankintayksikön
ja palveluntuottajan välillä tekemään. Toivottavasti
myös tämä kulttuuri tulee tässä muuttumaan,
ja ehkä myös tähän tulee helpotusta
näitten raja-arvojen muutosten osalta.
Vuoden hankintalain voimassaolon jälkeen meillä oli
kolme pontta, joista siis ensimmäinen oli se, että me
saamme selonteon vuoden 2008 loppuun mennessä, joka on
tässä ja joka on erittäin hyvä,
vaikka osittain asiantuntijat kertovat, että olisi pidemmänkin
aikajakson voinut tähän vertailukohdaksi ottaa.
Toisena kysymyksenä oli kuntien välinen yhteistyö ja
sen selkiyttäminen. Siihen, kuten lausunnossa on todettu,
olisi toivottu vielä enemmän selkeyttä,
koska siihen ei ole tullut selkeitä kriteereitä.
Yhä edelleenkään meillä ei ole
kaikilta osin selvä se, mitkä asiat kunnat voivat
tehdä kuntien välisenä yhteistyönä ja
mitkä ovat sellaisia, mitkä sitten pitää kilpailuttaa julkisille
markkinoille samalla, kun tarjotaan toisille kunnille.
Toisena oli voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen
huomioiminen näissä kilpailutustilanteissa. Tähän
ministeriön vastaus oli se, että perustakaa yrityksiä.
Se ei todellakaan riitä. Meillä oli erittäin
hyvät lausunnot muun muassa kansalaisjärjestöjen
neuvottelukunnalta Kanelta, joka kiinnittää huomiota
siihen, että enemmän pitäisi neuvottelu-
ja suorahankintamenettelyjä käyttää ja
erilaisia kumppanuusmalleja selvittää, mitenkä näitä järjestöjä voisi
olla palveluiden tuottajina, ja myöskin se, mitkä palveluista
ovat julkisen palvelun velvoitteen alaisia, minkälaista
lainsäädäntöä tämä sitten
edellyttäisi, jotenka tähän olisi ollut
mahdollista jo vuoden sisällä tehdä erilaisia
esityksiä kolmannen sektorin huomioimiseksi hankintalaissa,
mutta sitä ei ollut tehty. Toivottavasti se tähän
tulee.
Raja-arvoja koskeva asia on perusteltu huomio, josta jouduimme
kyllä vääntämään
jonkun verran, mutta yksimielisinä tuloksena ne tulivat. Erityisesti
ostoissa näen, että 15 000 euron hinta korotettuna
30 000:een on poistamassa turhaa byrokratiaa, sillä kilpailutus
maksaa sekä sen kilpailutuksen tekijälle että sille
tarjoajalle aika suuria summia, ja kun puhutaan pienistä ostoista,
on erityisesti niissä kohden hinnan nosto 30 000:een
perusteltu. Sosiaali- ja terveystoimen osalla palveluissa 50 000
euron nostaminen 100 000:een on erityisen perusteltua asiakkaiden palveluiden
laadun saannilla ja sillä jatkuvuudella niin, että sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausunnon perusteella tätä voidaan
paremmin valvoa ja saada toimimaan. Rakennusurakoista kävimme
hetken aikaa keskustelua mutta totesimme, että myös
niiden osalla 100 000 euron nostaminen 200 000:een
on perusteltu.
Kun laki on näin muutaman vuoden vasta ollut voimassa,
niin jäi siihen tietenkin vielä usea kohta, joita
haluamme painottaa, ja niinpä on kolme pontta, joista siis
tämä kynnysarvo oli ensimmäinen ja toinen
markkinatuomioistuimen resursointi niin, että päästään
tästä kierteestä, jolla tätä peliä pelataan,
tai näitä, en käytä sanaa turhia,
mutta ehkä joskus lievillä perusteilla tehtyjä valituksia
saadaan mahdollisimman nopeasti käsiteltyä, siitä selvittäisiin
pois. Sitten tämä pienten hankintojen menettely,
vaikka ne eivät olleet tässä pakollisen
kilpailutuksen piirissä, mitenkä niistä sitten
yritykset voisivat saada tiedon, että tällaisia
palveluita julkinen puoli on ostamassa, jäi vielä tässä kohtaa
pohdittavaksi, onko mahdollisuutta liittää sitä tähän
Hilma-järjestelmään vai mitenkä se
tehdään.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hankintalaki on siis toiminut reilut puolitoista
vuotta, ja jo nyt sitten oli nähtävissä lain hyviä ja
huonoja puolia. Hyvää on se, että hankintalaki
on lisännyt kilpailua ja tietoa julkisista hankinnoista,
jolloin suurempi joukko yrityksiä on pystynyt näihin
tarjouksillaan osallistumaan. Toisaalta hankintalaki lisäsi
kunnissa byrokratiaa ja myös epävarmuutta, että tulevatkohan
nyt varmasti kaikki pykälät täytettyä näissä tarjouksissa.
Siltä kohdin se ei ole ollut niin kovin hyvin onnistunut.
Talousvaliokunta ottikin tässä nyt sitten
tietyllä lailla ohjat käsiinsä ja totesi,
että kynnysarvot täytyy nyt nostaa pikimmiten
eli ensi vuoden alusta kaksinkertaiseksi ainakin nykytilanteeseen
verrattuna, jolloin kilpailutuksella saatu hyöty todennäköisesti
jo kompensoi siitä aiheutuneen turhan vaivan. Toisaalta
valiokunta keskusteli siitä, että vaikka kynnysarvoja
nostetaan, niin myös täytyy etsiä keinoja,
joilla nämä pienemmätkin hankinnat olisivat
julkisen tiedon piirissä ja yrityksillä olisi
mahdollisuus tehdä niihinkin tarjouksia, vaikka tuo valitusmahdollisuus
markkinaoikeuteen ei koskisikaan näitä. Joka tapauksessa
kynnysarvojen nostolla vältetään tarpeettoman
pienten hankintojen kilpailutusta ja pystyään
alentamaan markkinaoikeuden kuormitusta, koska pienistä asioista
ei pääse valittamaan.
Ympäristönäkökulma on erittäin
merkittävä julkisissa hankinnoissa, ja tyydytyksellä täytyy tervehtiä valtioneuvoston
periaatepäätöstä kestävien
hankintojen edistämisestä. Ennen kuin velvoittavuuteen
ympäristönäkökulmien huomioon ottamisessa
julkisissa hankinnoissa voidaan mennä, tarvitaan kuitenkin
paljon neuvontaa, koulutusta ja ennen kaikkea valiokuntien mainitsema
internet-työkalupakki, jolla sitten julkisia hankintoja
työkseen tekevät ja suunnittelevat henkilöt
voivat opetella, miten se ympäristönäkökulma
konkreettisesti istutetaan tarjouspyyntöihin sisään.
Joka tapauksessa ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan
viitoittamalla tiellä tästä hankintalaista
saadaan parempi kokonaisuus. Oli mukavaa, että myös
ministerit Cronberg ja Pekkarinen suhtautuivat näihin eduskunnan
näkemyksiin sillä tavalla positiivisesti, että ovat
sitoutuneet viemään niitä nopeasti eteenpäin.
Jukka Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Hankintalaki on tuonut palveluiden hankintaan
ja palveluihin laatua, kustannustehokkuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Se on toiminut niin kuin sen on pitänyt. Tietenkin matka
siihen, mitä tavoitellaan, on vielä pitkä,
että tällaisenaan tämä hankintalaki
on mielestäni ulotettu liian pitkälle ja nyt on
erinomaisen hyvä, että tämmöisiä korjaavia
toimenpiteitä, kuten tämä kynnysarvojen nosto,
on esitetty. Tämä itse asia on hyvin merkittävä,
sitä on ehkä tässä keskustelussa
sivuttu aika vähän. Jos ajatellaan sitä kasvavaa
palvelumarkkinaa, mikä kuntataloudessa on, niin kuntatalouden
palvelumarkkina on tällä hetkellä noin 30
miljardia euroa ja kasvaa siitä seuraavan kymmenen vuoden
aikana arviolta noin 50 miljardiin. Vastaavasti kunnilla on 491 000
työntekijää ja tämä työntekijöiden
määrä, jos se samassa suhteessa kasvaisi,
nousisi 710 000:een kymmenen vuoden kuluttua. Me kaikki,
tosin meitä nyt ei ihan hirveän paljon tässä ole
paikalla, mutta me kaikki tiedämme, että siihen
eivät meidän rahamme eikä väki
riitä, että me tarvitsemme toimivat palvelumarkkinat,
joita nimenomaan tällä hankintalailla voidaan
edistää. Me tarvitsemme sinne markkinoille riittävästi
riittävän isoja yrityksiä ja niin, että niitä on
niin paljon, että ne oikeasti kilpailevat, ja me tarvitsemme
sinne joustavia, pieniä perhe- ja pk-yrityksiä.
Me tarvitsemme sellaisia käytäntöjä,
missä tämä julkinen ja yksityinen sektori
hyvällä tavalla kohtaavat.
Tässä puhutaan paljon kuntien hankintaosaamisesta.
Minä väitän, että ne kunnat,
joissa on jo miljardeilla hankintoja tehty, ihan kohtuullisesti tätä osaamista
ovat hankkineet, mutta me tarvitsisimme vielä enemmän
dialogia kaikkien näiden eri toimijoiden välillä.
Me tarvitsisimme valtion, kunnan, yritysten, pk-yritysten ja kolmannen
sektorin toimijoiden välille joitain organisoituja neuvontapisteitä tai
toimintatapoja, sellaista dialogia, missä nämä eri
osapuolet voisivat yhdessä kehittää näitä menettelyitä.
Nyt osa näistä epäkohdista, mitä tässä melko
jäykässä järjestelmässä on,
perustuu siihen, että tämä toimijoiden välinen
dialogi on riittämätöntä. Minä toivon, että kaikki
osapuolet ottavat tämän vakavissaan ja haluavat
yhdessä kehittää tätä järjestelmää.
Minusta on erinomaisen tärkeätä,
että tässä pitää ymmärtää,
että kuntien rooli muuttuu palveluiden tuottajasta palveluiden
järjestämiseen ja jotta siinä kunnat
voivat noudattaa hyvää omistajaohjausta, niin
tästä menetelmästä syntyvän osaamisen
pitää kertyä kuntiin, jotta se voisi ikään
kun parantua. Jotta jokaisesta hankintalain mukaisesta kilpailutuksesta
opittaisiin jotain, mitä voidaan seuraavassa kilpailutuksessa
käyttää hyväksi, niin tämän
osaamisen pitäisi kertyä jonnekin. Tällä hetkellä tämmöistä innovatiivista
omistajaohjausta ja sen kertymistä näkee liian vähän
kunnissa ja liian vähän myöskin valtionhallinnossa.
Se liittyy tähän yhteiseen dialogiin, että meidän
pitäisi tätä osaamista myöskin
kerryttää.
Tämä laki sinänsä on hyvä,
että nyt kaikissa yli 15 000 euron hankinnoissa
kaikki muodollisuudet otetaan käyttöön,
ja lisäksi valituksissa on käytössä todella
järeä käsittelyjärjestelmä,
kuitenkin maassa, jossa on tällä hetkellä vähiten korruptiota.
On erinomaista, että tässä on esitetty,
niin kuin myös sosiaali- ja terveysvaliokunta omassa lausunnossaan
esitti, tätä kynnysarvojen kaksinkertaistamista.
Se pienentää tätä byrokratiaa,
mutta se helpottaa myöskin markkinaoikeuksien toimintaa
ja käsittelyaikoja, kun se vähentää siellä olevia
ratkaisemattomia tilanteita. Muutenkin markkinaoikeuden käsittelyajat
pitäisi saada hyvään järjestykseen,
koska nyt siellä osaa päätöksistä joudutaan
odottamaan kohtuuttoman kauan ja osasta on jopa väitetty,
että niitä viivytetään tarkoitushakuisesti,
jotta toimijat voivat pitää omat voimassa olevat
sopimuksensa voimassa.
Kaiken kaikkiaan näen, että tämä uudistus
on ehdottoman oikeansuuntainen ja jatkamalla tätä kehitystyötä me
todellakin parannamme tätä palvelumarkkinaa, sen
palveluiden laatua, kustannustehokkuutta, järjestelmäavoimuutta
ja läpinäkyvyyttä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Edellä ed. Jukka Mäkelä nosti
erittäin tärkeitä asioita esille. Olen
aivan samaa mieltä siitä, että tarvitaan
dialogia, eli tarvitaan dialogia niiden osapuolien kanssa, jotka,
sanotaanko, joutuvat toteuttamaan hankintalainsäädäntöä.
Ed. Mäkelä hyvin ne tuossa nosti esille, että silloin
on kysymys paitsi valtion ja kuntien myös pk-sektorin ja yritysten
ja myös yleishyödyllisten yhdistysten yhteisestä dialogista,
jotta sitä osaamista voitaisiin yhdessä tavoitella
ja yhdessä tehdä.
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on käsitellyt hyvin
selvitystä, selontekoa, vaikka se aika ei ole vielä pitkä,
jolloin lainsäädäntö on ollut voimassa.
Kuitenkin jo tämä selvitys osoittaa sen, että on
hyvä, että nyt jo tähän on selonteon muodossa
puututtu. Näin on selkeästi tullut esille, että lainsäädännölle
on asetettu kokonaistavoitteita, jotka ovat kilpailun edistäminen
ja julkisten varojen käytön tehostaminen. Sen
osalta voidaan todeta, että tavoitteisiin, tähän
tehostamiseen, välttämättä ei
ole päästy.
Talousvaliokunta toteaa, että osa ongelmista liittyy
pikemminkin siihen, miten uutta lakia sovelletaan, kuin varsinaisesti
itse puitelain säädöksiin, mutta kuitenkin
toteaa, että tehokkuutta ei ole vielä saavutettu.
Mutta kuitenkin tämä on tuonut avoimuutta ja suunnitelmallisuutta
ja selkeyttä hankintamenettelyihin, ja valiokunta toteaa,
että myös sitä tavoitetta, että pyritään
syrjimättömyyteen, sitäkin tämä selvitys
osoittaa, että näin tavoitteissa päästään
eteenpäin.
Erityisen hyvä on, että talousvaliokunta,
niin kuin nämä muutkin selonteosta lausuntoa antaneet,
on nostanut esille laadun, miten laatua tulisi entistä enemmän
käyttää hankintakriteerinä,
ja siitä myös seuraavan asian, eli sen, miten
sitten se laatu ilmaistaan laatukriteereinä ja miten se
ilmaistaan näissä hankintapyynnöissä.
Sekä näissä lausunnoissa että talousvaliokunnan
mietinnössä todetaan erittäin hyvin se,
että erityisesti tässä kohdassa sitä osaamista
on vielä liian vähän, johonka myös
hallintovaliokunta on muun muassa kiinnittänyt huomiota,
tähän vaikeuteen, miten hankintakriteeriksi nostetaan
laatu eikä vain hinta. Se on mielestäni erittäin
tärkeätä, että jatkossa voidaan
tähän kiinnittää huomiota.
Valiokunta pitää nykytilaa laadun huomioon ottamisen
osalta siis riittämättömänä.
Osaltaan tilannetta voidaan parantaa erilaisten mallitarjouskirjojen
ja tuotteistamisen ja standardien avulla. Näin toteaa talousvaliokunta,
ja tämä on mielestäni todella tavoiteltava
ja hyvä asia. Täällä on puhuttu,
että vain näissä hinnaltaan pienemmissä tarjouksissa
on ongelma se, että ne menevät markkinaoikeuteen,
mutta olen ymmärtänyt, että myös
suuremmissa tarjouksissa on markkinaoikeus tukkoutunut sillä,
että siellä niitä paljon joudutaan käsittelemään.
Arvoisa puhemies! Nostan esiin oikeastaan vielä yhden
asian, joka täällä ei ole aikaisemmin tullut
esille ja joka on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa.
Siellä nostetaan esille näissä tarjouskilpailuissa
erityisesti se, että kun on kysymys sosiaali- ja terveyspalveluista,
siinä tulisi turvata pitkäaikaisia sopimuksia,
jotta laatu säilyisi ajatellen sitä palvelua asiakkaitten
näkökulmasta, mutta myös sitä,
että henkilöstön asema turvataan.
On erittäin hyvä, että sosiaali-
ja terveysvaliokunta on nostanut esille, miten 49 §:ää voitaisiin käyttää siten,
että säännöksestä käy
nykyistä paremmin ilmi hankintayksiköiden mahdollisuus edellyttää tarjouspyynnössä
työsopimuslain
mukaista liikkeenluovutusperiaatteen noudattamista ja vähimmäistyöehdot
ylittäviä työehtoja. Sekä näissä lausunnoissa,
mitä tähän selontekoon liittyy, että tässä talousvaliokunnan
mietinnössä on nostettu erittäin olennaisia
asioita esille, ja lausumat ovat erittäin hyviä.
Keskustelu päättyi.