Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään haluan kysyä: korjaileeko hallitus Luojan töitä? On hämmästyttävää, että hallitus haluaa vahvistaa transseksuaalien sukupuolen päinvastaiseksi kuin he fysiologisesti ovat, kun kansainvälisessä tautiluokituksessa transseksuaalisuus luokitellaan yhä psykiatriseksi häiriöksi. Jos yksinkertaistan tätä logiikkaa, kenellekään muulle psykiatrisesta häiriöstä kärsivälle ei pitäisi antaa toivoa parantumisesta. Eikö logiikan mukaan asia pitäisi pyrkiä hoitamaan juuri päinvastoin? Transseksuaalisuutta kokevalle henkilölle tulisi suoda mahdollisuuksia saada yhä parempaa psykiatrista apua, jotta hän voisi löytää henkiseksi sukupuolisuudekseen sen, mitä hän on fysiologisesti. Mielestäni tämä olisi ehdottomasti parempi linja, enkä tässä tarkoita tahdonvastaista hoitoa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössähän todetaan, että lääketieteessä on vakiintunut häiriön hoito- ja kuntoutumismuotoja, joilla potilaan kärsimystä voidaan lieventää ja hänen toimintakykyään voidaan parantaa. Tämä toki on pitkäkestoista ja moniongelmaista.

En vastusta kokonaisuudessaan hallituksen esitystä laiksi sukupuolen vahvistamisesta eräissä tapauksissa. Haluaisin, että lakiluonnos kirjoitettaisiin eräiltä osin maltillisemmaksi. Kannatan valiokunnalle jätettyä vastalausetta, erityisesti muun muassa siltä osin, että ikäraja sukupuolenvaihdosleikkauksiin pidetään 30 ikävuodessa. Jos nykyinen steriloimislaki edellyttää 30 vuoden rajaa, miksi ihmeessä sukupuolenvaihdos voisi tapahtua jo 18-vuotiaana, onhan sentään kyse aivan eri luokan fysiologisesta muutoksesta ihmiskehossa?

Sateenkaarihallitus on luomassa Suomeen joukon sateenkaariperheitä. Tähän väliin vain kysymys hallituksen kristillistä vakaumusta tunnustaville: onko Luojamme tehnyt näin paljon virheitä, joita hallituksemme haluaa korjailla? Eiköhän kyse ole syvimmiltään ihmiselämän rikkinäisyydestä ja sen seurauksista? Niin, hallitus halusi rekisteröidä homoseksuaalin parisuhteen avioliitonomaisesti, vaikka homojen sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia olisi voitu korjata niin sanotulla asuinkumppanuusmallilla. Nyt hallituksen sateenkaaressa loistaa transseksuaalisuus. Toivottavasti ei koita se päivä, jolloin pedofilia rekisteröidään vanhemman ja nuoremman miehen kasvatussuhteeksi. Tietääkseni Yhdysvalloissa tautiluokituksesta on poistettu jo itsestään häiritsevä pedofilia.

Jaana   Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti arvokasta, että asian käsittely on saanut hiukan aikaa sillä tavalla, että nekin edustajat, jotka eivät sen enempää laki- kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassakaan ole päässeet perehtymään tähän aiheeseen, ovat saaneet rauhassa aikaa lukea mietintöä ja myöskin vastalausetta. Viime perjantaina peräänkuulutin sitä, että sosiaali- ja terveysministeriä ei ollut istuntosalissa. Sinä päivänä juuri ministeri Soininvaara oli luopunut tehtävistään ja uusi ministeri ei ollut paikalla. Odotin, että näinkin vaikeassa asiassa ministeri olisi tänään täällä edes näyttäytynyt, mutta ministeri Biaudet ei ole katsonut asiaa sen arvoiseksi, ilmeisesti. Näin ollen oletan, että kansanedustajat ovat lukeneet myöskin vastalauseen perustelut. Ikäraja 18 vuotta toimenpiteille tarkoittaa sitä, että nämä nuoret voivat siis käytännössä hormonihoitoihin ja muihin hoitoihin lähteä liikkeelle jo selvästi alaikäisinä. Tämä avioliitto tai rekisteröity parisuhdeasia on perusteiltaan nyt oikaistu toiseksi kuin parisuhdelaki aikanaan edellytti. Tällaista oikomista lainsäädännössä tietysti ilmeisesti voidaan tehdä, mutta itse en katso sitä hyvällä.

Pidän myöskin ihan kiitettävänä, että oikeusministeriö on pysynyt kannassaan ja on kiinnittänyt huomiota siihen, että oikeampi tapa edetä olisi ollut hallituksen alkuperäinen esitys.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva kysymys koskettaa hyvin pientä joukkoa ihmisiä ja on luonteeltaan hyvin ongelmallinen. 18-vuotias on vielä varsin nuori, varsin vähän elämää kokenut niihin ratkaisuihin, joita esityksessä on ajateltu. Sen vuoksi katson, että 30 ikävuotta, niin kuin vastalauseessa on ehdotettu, on varsin harkitsemiskelpoinen. Siksi haluan kannattaa asiasta tehtyjä vastalause-ehdotuksia.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lienee näin syytä tulla puhumaan korokkeelta, kun paremminkin istujat salissa istuvat etupäässä takapenkillä, jolloin on vaikea nähdä ja ymmärtää, miten kuulijat reagoivat näihin ajatuksiin, joita aion tässä kasata ja nähdä.

On mielestäni arvokasta ja pysyvää se, että tätä käsitellään nyt jo kolmantena päivänä, lakia sukupuolen vaihtamisesta ja eräistä siihen liittyvistä säädöksistä, sen ensimmäisessä käsittelyssä, ja sisällöstä lyödään asia pääpiirteittäin kiinni eli lopullinen muoto tulee syntymään. Voisin tietysti ennustaa, että myöskin hallitusryhmien kovalla tuella tulee myöskin lopullinen hyväksyminen toteutumaan. Mutta pidän erittäin valitettavana sitä, niin kuin näissä kolmipäiväisissä keskusteluissa on julkikäynyt, että tämä on yksi johdannainen siitä viime vuoden puolella käydystä parisuhdelakiin liittyvästä keskustelusta ja siinä yhteydessä esitetyistä arvioista siitä, mitä se tulee aiheuttamaan sen jälkeen ja mitä ongelmia tulee vastaan.

Tämä tietysti koskettaa tavattoman pientä osaa suomalaisia. Mutta toisaalta siitä pienestäkin osasta suomalaisia, joita tämä sisältö koskee ja koskettaa, on tietysti syytä kantaa huolta. Mutta on myöskin syytä pohdiskella sellaista näköalaa, kannammeko me kaikista lähimmäisistämme yhtä lailla huolta kuin näistä muutamasta kymmenestä ihmisestä vuosittain. Ja onko niin, että jos me otamme kaikkiin asioihin yhtä syvän huolen ja yhtä vahvan kannan kuin tähän hallituksen esitykseen ja hyväksyttävään lakiin, niin täytyy ryhtyä miettimään, onko meidän seulamme riittävän terävä, onko se riittävän vahva, onko se riittävän suvaitsevainen ja katsooko se tarpeeksi eteenpäin?

Luulen niin, että kyllä valitettavasti täytyy sellainen johtopäätös tehdä, että monen muun ihmisryhmän asioista ei kanneta ollenkaan sellaista huolta kuin tähän liittyen on olemassa. Siinä mielessä pidän erittäin myönteisenä sitä näkemystä ja asiaa, että monissa puheenvuoroissa edustajien välityksellä, edustajien, jotka ovat syvällisesti syventyneet tähän asiaan ja perehtyneet sen todella eettisiin ongelmiin ja näkemyksiin, mitä se tulee vaikuttamaan tässä yhteiskunnassa, on kannettu huolta siitä, onko 18 vuotta riittävän kypsä ikä, jotta voisi tehdä tällaisen lopullisen päätöksen, vai olisiko alkuperäinen esitys 30 vuotta parempi. Itse tätä asiaa mietiskellen, nykyinen nuoriso, joka on erittäin kehittynyt ja valveutunutta jo hyvin varhaisessa vaiheessa, paljon valveutuneempaa kuin se oli 30 vuotta sitten, monella lailla nykyinen nuoriso on vähän nopeatempoista, ennen sanottiin jossain yhteydessä, että kovasti haihattelevaa. Siinä mielessä tällaisten tavallaan pysyvien ratkaisujen tekeminen olisi selvästi kypsemmän iän paikka ja se olisi siellä silloin niin kuin hallituksen alkuperäinen esitys on olemassa.

Mielestäni ed. Kokkonen puheenvuorossaan esitti näkemyksen siitä, kun näiden asioiden kanssa on todettu ja jouduttu moneen kertaan taistelemaan myöskin sellaisesta näköalasta, että henkilö on ensin halunnut olla toista sukupuolta, hetken kokeiltuaan tätä näkemystä halunnut myöskin olla alkuperäistä sukupuolta, olisiko nyt sitten oikea kohde yhteiskunnan panostaa tähän niin kuin me nyt panostamme vai pitäisikö olla joku muu selvempi pohja tähän asiaan olemassa. Siltä osin toivon, että nyt tämän jälkeen jatkuvassa keskustelussa, mikä liittyy eräänlaisen perhelainsäädännön pariin, mihin tämäkin on laskettava, tulisi selvästi linjakkaampaa, puhtaampaa ja terveempää ajattelutapaa tähän asiaan.

Rouva puhemies! Yhtenä asiana ja huolena voisi todeta, että tämä on seurausta parisuhdelaista. Sen jälkeen syntyy ehkä liittymä siihen, seuraavana tulee laki adoptiosta, parisuhteessa elävien adoptio-oikeudesta. Sen jälkeen kun siihen liitetään vielä lapsen oikeudet ja muut, ei ole yhtään epäselvää, ettei oltaisi paljon pidemmällä ja kovempien asioiden kanssa tekemisissä kuin tämän kanssa nyt ollaankaan. Olisin toivonut, että tässä asiassa olisi syntynyt vahvempi ja perusteellisempi selvittely ja vahvempien näköalojen esille tuominen kuin nyt kuitenkin tässä pintapuolisessakin palautekeskustelussa on esille tullut.

Rouva puhemies! Toivon, että nämä vastalauseet menestyvät myöskin tässä salissa ja että kannetaan myöskin huolta hallituksen alkuperäisestä esityksestä ja esityksen menestymisestä niin, ettei esityksille aina käy niin kuin äskenkin, kun edellisessä, muutama asia taaksepäin olevassa asiassa esitin näkemyksen, että eduskunnassa oleva hallituspuolueiden vahva punavihreä edustus murtaa kaikki hallituksen esitykset edes minimitasosta niin, että niistä tulee vähän tämän tyyppisiä niin kuin tällekin laille on nyt käynyt eduskunnan käsittelyn aikana.

Veijo   Puhjo  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela sanoi, että käsittelyssä oleva lakiesitys transseksuaalien sukupuolen vaihtamisesta on suora seuraus parisuhdelain läpimenosta. Itse äänestin parisuhdelakia vastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällä ei ole alkuperäisesti mitään yhtymäkohtaa parisuhdelakiin, koska kyse on transseksuaalien sukupuolen korjaamisesta, ei sinänsä, niin kuin esityksessä varsinaisesti sanotaan, sukupuolen vaihtamisesta. Kyse on tämän ryhmän ongelmien korjaamisesta tai lieventämisestä, eikä tällä ole alkuperäisen parisuhdelain kanssa mitään tekemistä, vaikkakin yhtymäkohtia oikeudellisissa suhteissa aivan muutaman pariskunnan kohdalla voinee tulla.

Toinen asia: Vastalauseessa on ehdotettu ikärajaksi sukupuolen korjaamiseen 30 vuotta vedoten steriloimislain ikärajoihin. Siellähän ikäraja on aivan muusta syystä asetettu 30 vuoteen. Silläkään ei ole mitään yhtymäkohtaa tähän. Minusta sitä ei ole perusteltua käyttää tässä yhteydessä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä yksi näkökohta parisuhdelakiin. Kun mietin, että tämä esitys annettiin jo varhain ja tavallaan alkuperäisessä hallituksen esityksessä ei vedottu tällaisiin oikeudellisiin seikkoihin, joihin lakivaliokunta on puuttunut, ilmeisesti on siis niin, että tätä hallituksen esitystä, avioliiton ja parisuhteen muuttumattomuutta, ei olisi pidetty minkään näköisenä ongelmana, jos parisuhdelaki ei olisi tullut voimaan, elikkä tämä laki olisi voinut edetä hallituksen esityksen mukaan siinä tapauksessa eikä olisi syntynyt mitään katastrofaalista eriarvoisuutta. Mutta tässä on tällainen juoksutus, että kun parisuhdelaki tuli voimaan, sen johdosta tämäkin laki voi mahdollisesti lakivaliokunnan esityksestä toimia niin kuin se nyt esitetään valiokunnan kannanotossa toimivaksi. Tämä on yksityistä pohdiskelua, ja voi olla, että olen oikeassa tai väärässä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vastauksena ed. Ylä-Monoselle voisi todeta, että meistä tuskin kukaan osaa ennustaa sitä, miten tämä toimii ja kuinka tätä asiaa tarkasteltaisiin vuosikymmenten kuluttua, nähdään ja tunnetaan se, oliko tämä nyt oikea ratkaisu vai väärä.

Mutta edelleen peräänkuuluttaisin sitä keskustelua, että eduskunnan pitäisi kantaa huolta Suomen ja yhteiskunnan tulevaisuudesta, perheitten kestävyydestä ja perhearvojen esille nostamisesta ja kunnioittamisesta enemmän ja suhteutettuna tähän keskusteluun, mitä tämän lain kohdalla on käyty. Silloin tällä suomalaisella yhteiskunnalla olisi tulevaisuutta, vahvuutta ja myöskin sellaista varmuutta, että se kestäisi, heikoissakin ajoissa kannettaisiin huolta vähemmistäkin kansalaisista ja yhteiskunnan osallisista kuin tämän keskustelun pohjalla on käyty. Toivottavasti nämä keskustelut suhteutetaan tulevaisuudessa, kun kansakunnasta oikein aletaan puhua.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ajatukset, mitä ed. S. Lahtela otti esille ... — totta kai meidän yhteiskunnassamme pitäisi keskeinen huolenaihe olla se, miten meidän perheemme jaksavat, ja pitäisi kantaa huolta avioliittojen eheydestä ja luoda mahdollisuuksia vanhemmuuden kasvuun ja sillä tavalla myöskin lainsäädäntöä kehittää.

Tämä laki kohdentuu pieneen ryhmään. On erittäin tärkeää, että me kannamme huolta pienten ryhmien asioiden hoitamisesta, mutta se muoto, mihin laki loppujen lopuksi tuli sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ei tyydytä ainakaan minua. Vastalauseessa esitetty muoto on sen kaltainen, jonka mukaan voidaan edetä, mutta siinäkin, niin kuin aikaisemmin viime viikolla puheenvuorossani totesin, kaikkein paras olisi tietysti, että voitaisiin hylätä koko esitys ja tuoda uusi esitys, koska juuri tämä kohta, mitä täällä nyt käsiteltiin, jos voidaan ajatella näin, että sukupuolenvaihdoksen jälkeen suhde, avioliitto, jatkuu ilman eri toimenpiteitä rekisteröitynä parisuhteena, on jotenkin ristiriitainen sen arvomaailman kanssa, mikä itselläni on, ja myöskin sen keskustelun kanssa, mikä käytiin parisuhdelain yhteydessä, ja varsinkin nyt, kun ministeri Koskinen myöskin viime viikolla toi oman kantansa esille, että tässä on selviä puutteita tässä muodossa, missä nyt mietinnössä tätä lakia esitetään.

Veijo   Puhjo  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen on ihan oikeassa, että mikäli parisuhdelakia ei olisi hyväksytty, lakivaliokunnan ehdotus avioliiton jatkumisesta virallisena parisuhteena ei tietenkään siinä muodossa olisi toteutunut. Mutta lakivaliokunta nimenomaan korosti tässä oikeudellisen puolen järjestelyssä sitä, että lainsäädännön olisi kunnioitettava parisuhteen jatkuvuutta ja mahdollistettava parisuhteen jatkuminen oikeudellisena instituutiona myös muutetun sukupuolen vahvistamisen jälkeen. Kyse on todellakin pienestä ryhmästä. Jos toinen aviopuolisoista on vaihtanut sukupuolta, läheskään kaikki avioparit eivät enää säilyisi aviopareina vaan osa olisi purkautunut. Siksi parisuhteen jatkuvuutta halutaan kunnioittaa, ja se on mielestäni hyvä asia. Mutta kuten ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin — ja otin puheenvuoron siksi — tämä esitys ei ole suora seuraus parisuhdelain hyväksymisestä vaan kyse on transseksuaalien ongelmien korjaamisesta.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti lohdullista kuulla näin rauhallista selvitystä lakivaliokunnan jäseneltä asiantuntemuksella siitä, miten juuri lakivaliokunta on päätynyt siihen näkemykseen ja korostaa oikeudellisia periaatteita ja parisuhteen jatkumisen merkitystä.

Itse kyllä otan vielä kertaalleen lasten aseman esille, koska tämä malli nimenomaan vaikuttaa nyt siten, että tällaisessa tilanteessa, jossa toinen vanhempi on sairas tai oireilee näin voimakkaasti, pienten lasten huoltajuutta ei välttämättä siis arvioida missään. Mikäli ero olisi vaihtoehto, silloin käräjillä katsotaan myöskin lasten huoltajuuskysymykset. Nyt tämän menettelyn mukaan lapset ja lasten oikeudet ja hyvinvointi jäävät sivuun, ja tähänhän myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja viittasi, että lasten oikeudet on hoidettava muualla.

Veijo  Puhjo  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen rikkoi nyt perjantaisen käsittelyn kartellisopimuksen, missä ei puhuttu enää siitä, että toinen aviopuolisoista tai transseksuaali on sairas. Torstainahan käytiin kiivasta keskustelua siitä, onko kysymys sairaudesta vai ei. Lääketieteellisesti katsoen kyse ei ole sairaudesta, vaikka transseksuaalisuus on diagnoosikirjassa. Mutta diagnoosikirjassa on lukuisia diagnooseja koodinumeroineen, jotta erilaiset asiat voidaan järjestellä järkevästi. Esimerkiksi androgeeninen alopecia on diagnoosikirjassa ja tarkoittaa vain tavallista miehen kaljuuntumista, joka ei ole sairaus. Yksi tapa ottaa huomioon erilaisia ominaisuuksia on maakuntapohjat, esimerkiksi savolaisuus. On pitänyt tänne eduskuntaan asti tulla ennen kuin kuuli, että kuulijan vastuulla on, että ymmärtää savolaisen puheen, enkä siellä työssä aikoinaan olleena tätä vielä ymmärtänyt. Savolaisuutta ominaisuutena ei ole diagnoosikirjassa, koska savolaisten mahdolliset ongelmat voidaan hoitaa muuta kautta.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En sekoittaisi nyt savolaisuutta käsiteltävänä olevaan aiheeseen. Joka tapauksessa on rankkoja lääketieteellisiä hoitoja, niin hormonihoitoja kuin psykiatrista hoitoa, käsittäen myöskin ahdistuneisuuden hoidon, masentuneisuuden hoidon, jopa psykoottisuuden hoidon. Ne ovat sairauden hoitoa, vaikka siis välillisesti diagnoosikirjassa kohta "oireet" on se, mitä tällä kohdalla tulkitaan. Tämän totta kai hyväksyn, mutta käsitän tämän "hoidon" laajempana kokonaisuutena kuin pelkästään kirurgisen toimenpiteen.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! En käy väittelemään ed. Ylä-Monosen ja ed. Puhjon kanssa lääketieteellisistä termeistä, mutta sen voisin todeta tähän asiaan, että sukupuolen vaihtaminen ja tarve siihen, lähteköön se mistä ihmisen juurista taikka sielunelämästä tahansa, sairaudesta taikka terveestä ajattelutavasta, ei saata olla kovin normaalia ja järkevää, ei ainakaan normaalia, sen voisi tässä vahvasti vahvistaa.