Sinikka Hurskainen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus vuoden 2007 toiminnasta on nyt käsittelyssä. Toistamiseen tämä lähetekeskustelu järjestetään samanaikaisesti Etyjin Suomen valtuuskunnan kertomuksen kanssa, mikä mahdollistaa hieman laajempaa keskustelua Suomen politiikasta kahdessa merkittävässä eurooppalaisessa järjestössä.

Kertomusvuoden 2007 aikana käytiin Suomessa eduskuntavaalit, minkä johdosta Suomen toiminnasta Euroopan neuvoston yleiskokouksessa oli vastuussa kaksi eri valtuuskuntaa. Vuoden ensimmäiseen istuntoon tammikuussa 2007 osallistui valtuuskunta puheenjohtajana Mikko Elo, ja haluan tietysti tässä yhteydessä esittää kiitokset Mikko Elolle, pitkäaikaiselle Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenelle, jolla oli merkittäviä tehtäviä Euroopan neuvostossa. Enäähän hän ei ole eduskunnassa. Loppuvuonna vaalien jälkeen valittu valtuuskunta jatkoi minun johdollani.

Euroopan neuvoston toimiala on, kuten tiedämme, erittäin laaja, ja jäseniä on järjestössä tällä hetkellä 47. Jäsenyyden ulkopuolella on ainoastaan yksi eurooppalainen valtio eli Valko-Venäjä, jonka poliittista kehitystä ja demokratian tilaa seurataan tiiviisti Euroopan neuvostossa. Valko-Venäjästä voisin lisäksi todeta, että vaikka Valko-Venäjä ei ole Euroopan neuvoston jäsen ja vaikkakaan Euroopan neuvostolla ei muodollisesti ole virallisia suhteita tähän maahan, silti parlamentaarinen yleiskokous seuraa tilannetta ja pyrkii eri tavoin tukemaan maan kehitystä kohti demokratiaa.

Tätä tehtävää varten on yleiskokous nimennyt alakomitean, jonka puheenjohtajana olen toiminut vuoden 2008 alusta. Valko-Venäjän saattaminen demokraattisten valtioiden joukkoon on haastava, mutta myös erittäin tärkeä tehtävä, ei ainoastaan Valko-Venäjälle vaan koko Euroopan kehitystä silmälläpitäen. Haluan myös tässä yhteydessä tuoda esille, että alakomiteamme ja Euroopan neuvosto yleensä toimii läheisessä yhteistyössä sekä Etyjin että Euroopan unionin kanssa.

Viime vuosina on paljon puhuttu kansainvälisten järjestöjen yhteistyöstä ja toimintojen päällekkäisyyden karsimisesta. Euroopan neuvosto ja sen yleiskokous pyrkii läheiseen yhteistyöhön muiden muassa Etyjin ja Euroopan unionin kanssa, ja eräs esimerkki tästä on nimenomaan tämä Valko-Venäjä.

Toinen painopiste on kansainvälisessä vaalitarkkailussa. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on vuonna 2007 lähettänyt kuuteen eri maahan valtuuskuntia tarkkailemaan vaaleja. Euroopan neuvosto järjesti myös helmikuussa 2007 kansainvälisen konferenssin, jossa keskusteltiin aiheesta. Tiedän, että Etyjissä tämä aihe on myös herättänyt paljon keskustelua, josta varmaan kuulemme kohta kommentteja.

Olen itse osallistunut useisiin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin, ja oma kokemukseni on, että vaalitarkkailu on yksi keskeisistä toiminnoista, joilla voidaan edistää demokratian kehitystä. Euroopan neuvoston toiminnan laajuutta on usein korostettu ja myös on puhuttu siitä, että olisi tärkeää, jopa välttämätöntä, että Euroopan neuvosto ryhtyisi laatimaan selkeitä prioriteettejä toiminnalleen ja jopa ehdotuksia toimintojen karsimisesta.

Euroopan neuvoston painopisteet ovat mielestäni itse asiassa erittäin selkeät, koska kaiken toiminnan lähtökohtana on ihmisoikeusnäkökulma, sekä demokratian että oikeusvaltion periaatteiden korostaminen nimenomaan yksittäisten kansalaisten näkökulmasta. Näiden periaatteiden soveltaminen kuitenkin kattaa monia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja lähes kaikkien viranomaisten toimintaa. Tästä syystä on ollut vaikea tehdä muodollista päätöstä jonkun määrätyn toimialan lakkauttamisesta, mutta tiedämme kuitenkin, että Euroopan neuvoston puitteissa tietyt kysymykset, kuten esimerkiksi luonnonsuojelu- ja terveyskysymykset sekä kansantaloudelliset kysymykset, ovat vähentyneet.

Vuoden 2007 osalta haluan korostaa yleiskokouksen toimintaa demokratian ja ihmisoikeuksien alalla. Kuten kertomuksesta ilmenee, aihetta on käsitelty eri näkökulmista sekä eri teemojen kautta että tarkastamalla eräitten yksittäisten maiden demokratian kehitystä. Mielestäni tämä työ ja nämä raportit ansaitsevat tunnustusta ja tutustumista, sillä mikään muu kansainvälinen järjestö Euroopassa ei tee samanlaista systemaattista työtä tällä alalla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan mainita erityisesti erään teeman, joka on juuri nyt esillä Euroopan neuvostossa ja joka on valitettavan ajankohtainen myös täällä Suomessa. Kyseessä on naisiin kohdistuva väkivalta, joka on todettu vakavaksi ilmiöksi koko Euroopassa. Euroopan neuvosto päätti lanseerata kahden vuoden kampanjan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Kampanja on näkynyt myös Suomen, erityisesti Helsingin, katukuvassa tänä vuonna. Julisteita on ollut ympäri kaupunkia, ja tv-spotti on pyörinyt televisiossa. Tämä on konkreettinen esimerkki Euroopan neuvoston työstä kansalaisten arkielämän ongelmien parantamiseksi. Saman teeman ympärillä meidän Euroopan neuvoston valtuuskuntamme yhteistyössä työ- ja tasa-arvovaliokunnan ja lakivaliokunnan kanssa järjesti huhtikuussa täällä eduskunnassa seminaarin, jossa avauspuheenvuoron käytti tasavallan presidentti Tarja Halonen ja päätöspuheenvuoron ministeri Paula Risikko.

Kertomuksessa käsitellään siis toimintaa Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Euroopan neuvoston päätöstä tekevä elin on kuitenkin Euroopan neuvoston ministerikomitea, joka itse asiassa kokoontuu Strasbourgissa juuri tänään. On valitettavaa, että Suomen ulkoministeri ei päässyt osallistumaan tähän kokoukseen. Ministerikomitean kokouksen aiheena ovat muiden muassa ihmisoikeusjärjestelmän vakiinnuttaminen, Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin väliset suhteet sekä kulttuurien välinen vuoropuhelu. Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Slovakia, ja huomisesta lähtien Euroopan neuvoston ministerikomitea on naapurimaamme ulkoministerin Carl Bildtin käsissä.

Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Etyj-valtuuskunnan viimevuotisen puheenjohtajan, puhemies Niinistön ollessa järjestön läntisellä vyöhykkeellä matkalla esittelen lyhyesti Etyj-valtuuskunnan kertomusta.

Nyt on uudemman kerran yhteisesti järjestetty keskustelu sekä Euroopan neuvoston että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toiminnasta, ja minusta on luontevaa, että näitä voidaan yhdessä käsitellä. Järjestöjen toimintakentät leikkaavat toisiaan, ja myöskin nuo painopisteet ovat aika lailla saman suuntaisia esimerkiksi viime vuonna olleet.

Vuosi 2007 oli jo tärkeä valmistauduttaessa Etyjin puheenjohtajuuskauteen, ja vielä tärkeämpi tietysti on tämä kuluva vuosi. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön institutionaalisesta rakenteestahan päätettiin vuonna 1992. Nyt on siis jo viisitoista vuotta toimittu tällä mallilla. Silloin perustettiin Etyjin parlamentaarinen yleiskokous. Se toimii muodollisesti itsenäisesti, mutta yleiskokouksen luonnolliset keskustelupartnerit ovat Etyjin muut toimielimet, ensisijaisesti Etyjin ministerineuvosto ja pysyvä neuvosto sekä demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksissä erityiselin Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto Odihr.

Jo usean vuoden ajan on puhuttu Etyjin ongelmista ja jopa kriisistä, jotka liittyvät ennen kaikkea alueellisiin autonomia- ja itsenäisyyspyrkimyksiin mutta myös suurvaltapolitiikkaan. Etyjin yleiskokous on hiukan sivuraiteilla näihin nähden, mutta siellä käytävät keskustelut ovat hyvä ilmapuntari kuvaamaan sitä, missä mennään valtioiden välisissä suhteissa ja laajemminkin Euroopan ja Atlantin alueella.

Etyjin yleiskokouksen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan. Toisaalta on säännölliset kokoukset ja konferenssit, joissa keskustellaan ja otetaan kantaa järjestön toimialaan kuuluviin asioihin, ja toisaalta operatiivinen toiminta, jossa tärkeintä tällä hetkellä on kansainvälinen vaalitarkkailu. Itse Etyj-järjestön toiminnassa luonnollisesti nämä missiot, demokratian, ihmisoikeuksien rakentaminen uusissa demokratioissa, ovat vielä tärkeämpi tehtävä, mutta juuri parlamentaarisen yleiskokouksen osalta tämä vaalitarkkailu ja yleisempi puoluejärjestelmän ja demokratian kehittäminen on se avaintoimiala.

Tuossa kertomuksessa on tarkemmin käyty läpi, mitä näillä sektoreilla on menneenä vuonna tehty. Muutama sana kuitenkin tästä päällimmäisestä kysymyksestä, vaalitarkkailusta.

Vapaat ja reilut vaalit ovat tunnetusti itsenäisen ja puolueettoman oikeuslaitoksen ohella demokratian perusedellytys. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Etyjin kansainvälisestä vaalitarkkailusta on tullut yksi järjestön keskeisistä toiminta-alueista. Se on keino auttaa erityisesti uusia demokratioita omaksumaan tapoja, joilla demokraattiset vaalit tulee toteuttaa ja kansalaisten tahto toteutuu.

Kansainvälisen vaalitarkkailun tulevaisuudesta on esitetty huolta ja epäilyjä, kun useassa maassa on ollut ongelmia kunnollisen tarkkailun järjestämisessä joko tarkkailun keston tai henkilömäärien osalta, jotta pystyttäisiin riittävän intensiivinen ja kattava vaalitarkkailu toteuttamaan. Vaaleihin liittyy toki aina kansallisia jännitteitä, eikä vapaiden vaalien toteuttaminen ole edes Euroopan kehittyneissäkään demokratioissa aina itsestäänselvää.

Itse vaalitarkkailu on myöskin vaikea mutta tärkeä tehtävä. Yhdeksi Suomen puheenjohtajakauden painopisteeksi on otettu juuri vaalitarkkailun tehostaminen ja sen uskottavuuden lisääminen, ja tämä on oikein. Vaalitarkkailun on oltava monipuolista, objektiivista, ja kaikkien Etyjin jäsenmaiden on toivotettava vaalitarkkailijat aidosti tervetulleiksi ja tarjottava heille toimissaan kaikki tarpeellinen apu.

Vaalitarkkailun tavoitteena on nimenomaan auttaa maita kehittämään demokratiaansa, vaalijärjestelmäänsä, lainsäädäntöään, myös kansalaisyhteiskunnan vapaiden järjestöjen, puolueiden toimintaa. Se alkoi eräänlaisena teknisenä kehittämisprojektina mutta on siirtynyt yhä vaativampaan tavoitteeseen, poliittisempaankin, ja sitä kautta siitä on tullut myös kiistellympi varsinkin niissä maissa, joissa demokratian toimivuudessa on kovastikin kehittämisen varaa.

Tunnetusti viime vuonna oli nämä ongelmat Venäjän vaalitarkkailussa kahdessakin vaiheessa, presidentin ja parlamentin, duuman, vaaleissa, mutta myös monissa muissa maissa rajat vaalitarkkailun kunnolliselle toteuttamiselle olivat liian ahtaat, jopa suoranaisesti vaikeutettiin eräissä vaaleissa jo sovittujen vaalitarkkailuoperaatioiden toteuttamista.

Useat kansainväliset järjestöt Etyjin ja Euroopan neuvoston lisäksi, muun muassa Ivy, Itsenäisten valtioiden yhteisö, ja Nato-maiden parlamentaarinen yleiskokous, järjestävät vaalitarkkailumissioita. On selvästi tarvetta yhteisemmistä standardeista, miten kiistattomalla ja objektiivisella tavalla vaalitarkkailua tehdään, miten siitä raportoidaan, miten saataisiin myös hyviä tuloksia sekä tämän kansainvälisen painostuksen kautta että siten, että kussakin maassa, jossa vaalitarkkailua toteutetaan, tuetaan, innostetaan omia järjestöjä, puoluejärjestelmää, kansalaisjärjestöjä vaatimaan rehellisempiä, oikeampia ja toimivampia vaaleja.

Venäjä on osaltaan rakentanut jonkinlaista toista rintamaa Ivy-yhteistyön avulla, jossa haluttaisiin ikään kuin suvereenimmin sanella niitä tapoja, millä vaalitarkkailu toteutetaan. Etyjin kautta ja Odihrin toiminnan kautta on kuitenkin luotettavin kansainvälinen standardisto syntynyt, jonka mukaan vaaleja tulisi tarkkailla, ja nämä Venäjän ja eräiden muiden maiden pyrkimykset nähdään herkästi juuri tätä kehittynyttä vahvemman vaalitarkkailun mallia rapauttavina.

Etyjin yleiskokouksella, tällä parlamenttikokouksella, ja sitten erityistoimistolla Odihrilla on ollut keskinäistä kissanhännänvetoa, ja se on ollut koko vaalitarkkailujärjestelmälle kielteistä. Puheenjohtajakaudella Suomi on pyrkinyt rakentamaan sekä hallituksen toimesta että meidän parlamentaarisen valtuuskunnan toimesta ratkaisuja, joilla tämä turhanaikainen kiistely vältettäisiin ja vaalitarkkailua pystyttäisiin mahdollisimman korkeatasoisena viemään eteenpäin. Aina se ei suinkaan ole korkeatasoisinta silloin, jos vedotaan vain siihen, että nimenomaan parlamentaarikkojen, muutaman päivän maassa olevien, arvioiden pitää olla yhteisten raporttien pohjana.

Yhteistyö parlamenttivaltuuskunnan ja ulkoministeriön välillä on toiminut hyvin, siitä kiitokset ulkoministeriön johdolle, ja puheenjohtajakauteen on panostettu hyvin. Toivottavasti tänä vuonna saadaan tuloksia. Se on todella vaikeutunut juuri tämän kiehunnan takia, mutta toisaalta se avaa mahdollisuuksia näyttää tietä eteenpäin, kun tätä liikettä ympärillä on.

Vapaisiin vaaleihin kuuluu oleellisesti vaalien hyvän ja lainmukaisen toteuttamisen ohella kansalaisten vapaa tiedonsaanti, vapaa tiedonvälitys ja toimiva oikeusvaltio-mahdollisuus hakea muutoksia väärinkäytösten johdosta. Koko Eurooppamme kehitykselle on olennaista, että jokaisessa Euroopan maassa voidaan pitää vapaat vaalit ja niistä saadaan oikeat tulokset.

Demokratia, hallinnon läpinäkyvyys ja vapaa tiedonvälitys ovat keskeisiä välineitä myös poliittisen korruption vastaisessa työssä. Tätä työtä on vahvistettava sekä kansallisesti että ylikansallisesti, ja siinä Etyjillä riittää tärkeää tehtävää jatkossakin.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on Euroopan unioni, meillä on Etyj, ja meillä on EN. Teen inhottavan kysymyksen: olisiko näissä yksi liikaa? Molemmat, niin Euroopan neuvosto kuin Etyj, ja myös Euroopan unioni käsittelevät demokratiaa, ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia, ja ihan hyvä, että käsittelevät, mutta eikö jonkinlainen koordinaatio sentään näitten eri järjestöjen kesken olisi sopivaa? Minä toivon, että minä saisin vastauksen niiltä kansanedustajilta, jotka ovat näissä järjestöissä olleet pitemmän aikaan. (Ed. Hurskainen: Ed. Ukkola itse on Euroopan neuvoston jäsen, kerro vain!) Esimerkiksi vaalitarkkailua hoitavat nämä kaikki kolme. Anteeksi, Euroopan unioni ei hoida, mutta meillä on esimerkiksi Pohjoismaiden neuvosto, joka lähettää omia vaalitarkkailijoita. Minä kuulun Euroopan neuvoston Suomen valtuuskuntaan, tosin vain varajäsenenä, mutta varajäsen tässä valtuuskunnassa on kyllä ihan täysvaltainen jäsen siinä mielessä, että hänelläkin on oikeus silloin, kun joku sattuu olemaan poissa, ja ainahan joku sattuu olemaan poissa.

Toinen asia, minkä haluaisin nyt tässä kysyä... Kun kysyin, onko näistä joku liikaa ja tekevätkö ne päällekkäisiä töitä, niin ei minulla ole vastausta tähän. Mutta minä kysyn ... (Välihuutoja) — Jos minä saisin puhua. — Minä kysyn toista asiaa tästä Euroopan neuvoston tilanteesta. Meillä on Euroopan neuvostossa 47 jäsentä, Euroopan unionilla on 27 jäsentä. (Ed. Pulliainen: Onko siinä eroa?) Kuinka moni näistä lopuista, Venäjä mukaan lukien, on niin sanottu demokraattinen maa? Miksi Euroopan neuvosto ei ole kyennyt monitoroimaan, ohjaamaan näitä maita kunnioittamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia? (Ed. Hurskainen: Sen takia Euroopan neuvosto on!)

Euroopan neuvosto on — hetkinen vain, kun minä teidän huudoilta saan jotain selvää — Euroopan neuvosto on halunnut vuonna 2007 tehostaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä. Siellä on lähes 100 000 kantelua, 96 200 kantelua käsittelemättä. Ja arvatkaa, kuka estää tämän uudistuksen, ihmisoikeustuomioistuimen uudistuksen. Yksi ainut valtio estää, ja se on Venäjä. Mitä Euroopan neuvosto voi tehdä? Ei sitten yhtään mitään. Levitellä vaan käsiä ja odottaa, että Venäjä joskus demokratisoituisi niin paljon, että allekirjoittaisi tämän, ratifioisi tämän sopimuksen. (Ed. Laakso: Kertoisiko edustaja, minkälaisesta sopimuksesta on kyse!) — Ehkä minä en tunne asiaa niin hyvin kuin ed. Jaakko Laakso, joka on Euroopan neuvostossa pannut koko Euroopan neuvoston lähestulkoon sekaisin omana aikanaan. (Naurua) Mutta hän on erittäin vaikutusvaltainen jäsen ollut Euroopan neuvostossa ja ehkä on edelleenkin. Tiedän tämän. (Ed. Salo: Tehopakkaus!) — Aivan, hän on nimenomaan tehopakkaus.

Päällekkäisistä organisaatioista voisi mennä siihen, miten Suomi — kun Suomi lopultakin uskalsi liittyä 1989 Euroopan neuvostoon — on toteuttanut minun mielestäni kaikkein tärkeimmän instituutin, Euroopan neuvoston alaisen instituutin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, päätöksiä. Sinne on valitettu, ja Suomi on saanut monessa tapauksessa tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Nämä tuomiot ovat koskeneet kolmea asiaa: Ne ovat koskeneet sananvapautta. Ne ovat koskeneet lasten huostaanottoa, ja ne ovat koskeneet oikeudenkäyntejä ja nimenomaan oikeudenkäyntien pituutta. Ja vieläkin Suomi, joka kuvittelee olevansa Euroopan ihmisoikeuksien mallimaa, vieläkin Suomi saa tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Viimeinen tuomio, joka sieltä tuli, koski toimittajan saamaa sakkotuomiota vaasalaisessa lehdessä olevasta kirjoituksesta. Mutta mitä teki korkein oikeus? Purkiko se tämän tuomion? Ei purkanut. Se jätti sen tuomion edelleenkin toimittajan päälle, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että Suomi on toiminut väärin tässä tapauksessa, loukannut tämän toimittajan sananvapautta, ei purkanut tuomiota. (Ed. Rossi: Ryhtiä on!) — On ryhdikäs korkein oikeus. Mutta minun silmissäni korkein oikeus kyllä menetti ryhtinsä. — Miksi näin oli? Jos te haluatte tietää, niin siellä oli yksi ainut oikeusneuvos, Mikko Tulokas, jonka mukaan tuomion purkaminen tuomitun ammatin harjoittamiseen liittyvässä asiassa ei ole merkityksetöntä, niin kuin korkein oikeus linjasi. Minusta tämä asia pitäisi ottaa uudelleen esille ja purkaa tämä tuomio toimittajan päältä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola kysyi tältä salilta, kuinka moni Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltiosta on demokraattisia. Minun täytyy asettaa tämä kysymys ed. Ukkolalle itselleen. Hänhän on Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen, ja hän varmasti tietää sen, että Euroopan neuvoston jäsenyyskriteerinä on se, että yhteiskunta on demokraattisesti hallittu, eli, ed. Ukkola, kerrotteko minulle, kuinka moni näistä 47:stä täyttää jäsenyyskriteerit ja voi olla Euroopan neuvoston jäsenenä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sitähän minä justiin sanon, että sen jälkeen kun alettiin ottaa Itä-Euroopan vapautuneita maita Azerbaidzhania myöten Euroopan neuvoston jäseneksi, niin Euroopan neuvoston arvovalta on hukkunut sen takia, että on otettu sellaisia maita, jotka eivät ole demokraattisia, ihan totta. Onko Venäjä teidän mielestänne demokraattinen ja kunnioittaa ihmisoikeuksia? Vastatkaa, ed. Kiljunen!

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuorossa oli siinä kohtaa varsin vakava paikka, kun hän puhui näistä oikeudenkäyntien pituuksista ja niistä saaduista tuomioista. Suomen valtio ei ole pystynyt ylläpitämään kohtuullista ja oikeudenmukaista pituutta oikeuden jakamisessa, ja nimenomaan haluaisin viitata myös niihin tuomioihin, jotka ovat tulleet esimerkiksi sosiaalitoimen, terveydenhoidon valitusprosesseista, vakuutusoikeuksien käsittelyistä näiden rikostuomioiden lisäksi, ja tässä on mielestäni erittäin vakava paikka.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Ukkola puhui siitä korkeimman oikeuden päätöksestä, jossa ei siis purettu tuomiota, joka oli ihmisoikeussopimuksen vastainen, niin minusta hän oli aivan oikeassa. Tässä oli kysymys toimittajasta, joka joutui hyvin paljon asiassa kärsimään ja joka tuomittiin Suomessa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että se tuomio oli väärä, ja olisi ollut kyllä loogista, että se tuomio olisi purettu.

Sitten kun hän puhui Venäjän vastustuksesta ihmisoikeussopimusta eli sen protokollaa 14 kohtaan, joka on estänyt sen, että tuomioistuimen jutturuuhka voidaan purkaa, niin minä kyllä elän siinä toivossa, että Venäjän kanssa voisi vielä neuvotella siitä, että se lopettaisi tämän vastustuksen ja saataisiin tämä asia kuntoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovin eri tavalla me suhtaudumme näihin asioihin, kun minusta se suuri edistysaskel, mikä Suomen eduskunnassa on tapahtunut, on ollut se, että Etyjin ja Euroopan neuvoston valtuuskuntien kertomukset on yhdistetty yhteen käsittelyyn, jotta niitä molempia voidaan arvioida kokonaisuutena. Aikaisemmin aina on pidetty erityisenä arvona sitä, että niin monet valtiot tulevat tällä tavalla politiikkoineen kuvaan ja arviointiin mukaan, sekä ihmisoikeusnäkökulmasta että laajemmasta poliittisesta kontekstista. Mutta ed. Ukkolahan edustaa vähemmistöä kaikessa, niin tässäkin, toivon niin.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkola on aivan oikeassa siinä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut huomautuksia Suomelle, ja Suomen pitäisi ottaa näistä opiksi ja muuttaa esimerkiksi lainsäädäntöään tai lisätä resurssejaan siten, että Suomea ei enää tulevaisuudessa voisi tuomita. Me voimme parhaiten vaikuttaa omaan demokratiaamme, ed. Ukkola. Muistuttaisin vain siitä, kuinka te olette äänestänyt silloin, kun on ollut käsittelyssä määrärahojen lisääminen, jotta oikeudenkäynnit eivät kestäisi niin pitkään. Miten te äänestitte viime joulukuussa? Te äänestitte kaikkia niitä määrärahalisäyksiä vastaan, joilla olisi helpotettu oikeudenkäyntien pituutta, että ne olisivat olleet lyhyempiä. Juuri sen suhteen, mistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on rangaissut Suomea, te olette nyt samalla puolella kuin hallitus tässä asiassa ettekä ole valmis korjaamaan lainsäädännöllä näitä resurssiongelmia, mihin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on monta kertaa kiinnittänyt huomiota Suomen osalta. Parhaiten te, ed. Ukkola, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vaikutatte demokratiaan täällä. Älkää olko niin kovin huolissanne siitä Venäjästä! Koettakaa ensiksi täällä!

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola kritisoi Euroopan neuvoston jäsenvaltioita ja demokratian puutetta näissä jäsenvaltioissa. Kuitenkin jokainen valtio, joka on jäsen Euroopan neuvostossa, on täyttänyt demokratiakriteerit, ja niiden demokratiaa seurataan jatkuvasti. Yksi esimerkki tästä on muiden muassa vaalitarkkailu, ja luulisi ed. Ukkolan nämä asiat tietävän, koska hän on Euroopan neuvoston jäsen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hurskainen on aivan oikeassa tietenkin siinä, että asioita Euroopan neuvoston eri jäsenmaissa seurataan. Mutta jos jotakin huomataan, niin mitä sanktioita Euroopan neuvostolla on? Mitä sanktioita Euroopan neuvostolla on ollut esimerkiksi Venäjää kohtaan, että se Venäjä hyväksyisi tämän sopimuksen? Ei yhtään mitään. Minun mielestäni ei yhtään mitään. Sanallisia huomautuksia ja tuomioita, siinä kaikki. Pitäisi olla enemmän sanktioita. Pitäisi vaikka väliaikaisesti erottaa jäsenyydestä, ellei tottele.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansainväliset, kuten Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö sekä Euroopan unioni, ovat jatkuvasti suoltaneet valtavan määrän erilaisia päätöslauselmia, periaatepäätöksiä ja ohjelmia. Kansainvälistä yhteisöä tyydyttääkseen monien maiden edustajat allekirjoittavat sopimuksia ja sitoumuksia tietoisina siitä, ettei asianomaisilla mailla ole aina pienintäkään tarkoitusta toteuttaa niitä. (Ed. Laakso: Mikä sellainen maa on?) — Me jopa tiedämme, mistä maista useimmiten on kysymys. (Ed. Laakso: Mistä maista? Jos edustaja kertoisi! — Ed. Zyskowicz: Ei saa häiritä puhujaa!)

Arvoisa puhemies! — Saako myöhemmin vastata, saako myöhemmin vastata? — Sen takia olisi tärkeätä, että papereiden sijasta kansainväliset yhteisöt keskittyisivät käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja asiantuntija-avun antamiseen silloin, kun esimerkiksi jossain maassa pyritään edistämään kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia. Tämä sama asia todetaan myös Euroopan neuvoston toimintaa koskevassa toimintakertomuksessa, jossa kirjaimellisesti todetaan, että Euroopan neuvoston piirissä allekirjoitettujen sitoumusten ja sopimusten ja kentällä vallitsevan todellisuuden välillä on vielä valtava kuilu ja että olisi keskityttävä varmistamaan, että annetut sitoumukset toteutettaisiin myös käytännössä.

Brittiläinen EU-asiantuntija David Harrison esittää elinkeinoelämän valtuustolle tekemässään analyysissä, että Eurooppa-neuvoston pitäisi keskittyä olennaiseen ja uudistaa ennakkoluulottomasti omia työskentelytapojaan. Mielestäni ongelmana on myös se, että Euroopan neuvosto ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö sekä Euroopan unioni tekevät hyvin paljon päällekkäistä työtä.

Arvoisa puhemies! Kaikkien näiden yhteisöjen työlistalla on demokratian syventäminen, koulutus, vaalijärjestelmät, sukupuolten tasa-arvo, lehdistön vapaus, vähemmistöjen oikeudet sekä oikeus- ja talousjärjestelmät. Tämän takia uudenlainen työnjako olisi tarpeen. Euroopan neuvosto voisi keskittyä eurooppalaisen yhteiskunnan kysymyksiin, Euroopan unioni kilpailukykynsä kehittämiseen ja Etyj USA:n, Euroopan ja Venäjän keskinäisiin suhteisiin ja ongelmakohtiin. Tämähän on tietysti haavetta ja unelmointia. Mielestäni kansainvälisten yhteisöjen pitäisi kuitenkin keskittyä missionsa kannalta olennaisiin tehtäviin.

Markku Laukkanen /kesk:

Puhemies! Tämäkin keskustelu on osoittanut sen, että matka demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon on aika pitkä joillakin mailla. Mutta ei se, että se on pitkä joillakin mailla, tarkoita sitä, että Euroopan neuvosto tai Etyj järjestönä, organisaationa, olisi turha.

Ed. Ukkolalle heitän täältä kommentin siihen, ovatko nämä turhia järjestöjä: eivät millään muotoa. Ja jos ajatellaan näitä niin sanottuja uusia demokratioita — sanon niin sanottuja uusia demokratioita — joihin tekin viittasitte, Keski-Aasian valtioita, jotka on saatu Euroopan neuvoston jäseniksi, ja ajatellaan asiaa toisin päin, että ne eivät olisi jäseniä, niin tilanne niissä maissa olisi vielä paljon huonompi. Ne on nyt integroitu tämän Euroopan neuvoston jäsenyyden kautta siihen prosessiin, joka johtaa parempaan ihmisoikeuspolitiikkaan, parempaan ihmisoikeustilanteeseen, esimerkiksi vaikkapa naisten ja lasten parempaan asemaan. Turvataan naisten koulutus jne., korjataan niitä ongelmia, joita kiistatta myöskin Euroopan neuvoston jäsenmaissa edelleenkin on. Eikä Euroopan neuvosto sitä kiistä. Päinvastoin, se on suuri häpeä ja suuri haaste Euroopan neuvoston organisaatiolle ja tarkoittaa monitorityötä, raportointityötä, jota on viime kaudella, jota tämä kertomus koskee, josta meillä keskustelu täällä tänään on, tehty useista, erittäin useista ongelmallisista jäsenmaista.

On vaan nyt näin, että kansainvälinen yhteisö vaatii ja tarvitsee tällaisia yleissopimuksia ja suosituksia, jotka ovat ohjaamassa ja tukemassa näiden uusien valtioiden demokratiakehitystä erilaisten yhteistyö- ja koulutusohjelmien kautta, joita se työ käytännössä tarkoittaa. Se on pitkä tie, erittäin pitkä tie, että nämä maat saadaan samanlaisen ihmisoikeuskäsityksen piiriin kuin mikä meillä Pohjoismaissa, Suomessa, on. Meillä on paljon tavallaan sellaisia globaalihaasteita, kuten uusi teknologia, terrorismi, monet muut yhteiskunnalliset muutokset. Ne koskevat kaikkia demokratioita, tietysti hieman eri tavalla, ja on tietysti häpeällistä, että erittäin pahoja ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu monissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa. Valvontamekanismit ja oikeusvaltioperiaatteet eivät toimi niissä lainkaan.

Ja kuten täällä on todettu, se kuilu näiden sitoumusten, sopimusten ja todellisuuden välillä on aika suuri. Siinä katsannossa on aivan selvää, että kyllähän se Venäjän käyttäytyminen vaalitarkkailussa duuman vaaleissa viime joulukuussa ei ansaitse kovin paljon puolustelemista. Venäjä teki siinä mielestäni suuren virheen. Vaalitarkkailu olisi pitänyt ajoissa avata myöskin Odihrille, Etyj-järjestölle, ja myöskin avata se samalla periaatteella, millä kaikki muutkin maat ovat vaalitarkkailun muille maille avanneet. Sen takia me voimme sanoa, että Venäjän vaalit eivät täyttäneet sen enempää Euroopan neuvoston kuin Etyjinkään asettamia demokraattisten vaalien standardeja, ja siinä katsannossa voidaan sanoa, että ne vaalit eivät olleet oikeudenmukaiset eivätkä avoimet. Vaalitarkkailukutsu lähetettiin aivan viime hetkellä, minkä vuoksi ei enää sitä pystytty ottamaan myöskään vastaan.

Tästä tullaan sitten tähän toiseen isoon problematiikkaan, tähän sanan- ja ilmaisunvapauteen. Venäjän vaaleihin tämä liittyy sillä tavalla, että kyllähän Venäjän valtamedia, valtion media, suosi duuman vaaleissa ihan samalla tavalla kuin myöskin presidentinvaaleissa olemassa olevaa valtaa ja teki tavallaan vaaleista hyvin hankalat ja osoitti, että media oli täydellisesti valtion kontrollissa. Ohjelmat suosivat valtapuolueita, opposition oli tavattoman vaikea saada ylipäätään minkäänlaista ääntä kuuluviin, kampanjoita häirittiin, tehtiin vaalimateriaalien takavarikointia, tehtiin pidätyksiä, kansalaisjärjestöjen toimintaa estettiin ja jopa vaalitarkkailijoiden työtä häirittiin. Eli tässä tullaan tavallaan tähän aivan ytimeen. Eli mikä on kaikkein tärkein, keskeisin demokratian tunnusmerkki? Se on sanan- ja ilmaisunvapaus, se on vapaa, riippumaton lehdistö. Sen takia tämä Venäjän vaaliesimerkki näin tuoreena asiana kelpaa tähän kyllä tietysti esimerkiksi.

Toki monessa muussakin maassa olemme nähneet, että syyllistytään merkittäviin sananvapausrikkomuksiin, joiden rinnalla tämä Suomessa esiin nostettu keissi on hyvin vähäpätöinen. Minä olen huolissani toimittajien murhista, medialle asetetuista rajoituksista, toimittajiin kohdistuneista sanktioista. Valko-Venäjä on hyvin tyypillinen esimerkki, vaikka nyt ei olekaan Euroopan neuvoston jäsen. Tietysti on näin, niin kuin puheenjohtaja Hurskainen sanoi, että Euroopan neuvoston täytyy tätä työtä tehdä edelleenkin, ei sulkea ovia, ei ikkunoita Valko-Venäjältä, vaan käydä dialogia ja sen kautta pyrkiä Valko-Venäjä sitten integroimaan.

Mutta on aivan selvä asia, että jos media keskittyy, tämäkin on huoli sananvapaudelle. Jos media keskittyy yksiin käsiin, siis taloudellisesti keskittyy, niin sekin on uhka sananvapaudelle, ilmaisun vapaudelle. Se on erittäin merkittävä asia. Ed. Hurskainen teki tästä ilmaisun vapaudesta erittäin merkittävän raportin käsittelyn kohteena olevana aikakautena, joka herätti paljon huomiota. Se oli hyvin haasteellinen myöskin ajankohtaisen uskonnonvapauden ja siihen liittyvän ilmaisunvapauden osalta. Itse olen parastaikaa tekemässä Euroopan neuvostolle raporttia julkisen palvelun, yleisradiotoiminnan, perusedellytyksistä, rahoituksesta ja yleisradiopalvelujen saatavuudesta sitten eri maissa osana tavallaan tämmöistä demokraattista, demokratiaa tukevaa kehitystä.

Puhemies! Tällaisena erilliskysymyksenä haluan vielä nostaa esiin kysymyksen näistä teknologiakehityksen ja yhteiskunnallisen kehityksen mukanaan tuomista uudenlaisista haasteista, jotka kertomuskaudella tiivistyivät tähän tietoverkkorikollisuuteen, josta valtuuskunnan jäsenen ed. Sasin toimesta käytiin myöskin Euroopan neuvostossa ajankohtaiskeskustelu, joka osui erittäin oikeaan aikaan, olihan takana juuri tuore kokemus tästä Viroon kohdistuneesta, erittäin merkittävästä, myöskin ihmisoikeuksia loukanneesta tietoverkkorikollisuudesta, hyökkäyksestä, jonka seuraamukset olivat aika lailla arvaamattomia. Se oli ensimmäinen kerta, kun tietoverkkorikollisuus johti tämän kaltaiseen järjestäytyneen yhteiskunnan keskeisiin elimiin kohdistuvien toimien vaarantamiseen ja häiritsemiseen, ja siinä mielessä se pitää nähdä hyvin vakavana kysymyksenä, jolla on suuri, merkittävä globaali ulottuvuus. Siinähän on se pointti, minkä takia siitä tulee myös ihmisoikeuskysymys, minkä takia Euroopan neuvoston kaltaisen elimen piti sitä kysymystä käsitellä. (Ed. Salolainen: Merkittävä asia!) Aivan samalla tavalla Euroopan neuvosto aikoo käsitellä, ed. Salolainen, teidän lempiaihettanne Itämeri-politiikkaa, (Ed. Salolainen: Hyvä!) ja Suomen valtuuskunta on tehnyt siinä yhden priorisoinnin. Aiomme sitä problematiikkaa pitää esillä, ja toivon, että siitä tulee sitten myöskin raportoinnin kohde.

Tämän kaltaiset talouskysymyksethän eivät sinänsä ole sitä Euroopan neuvoston kovaa ydintä, mutta koska Euroopan neuvosto seuraa kuitenkin esimerkiksi Oecd:n kertomusten kautta myöskin talouskehitystä, se antaa luontevan tilaisuuden sitten näitä kysymyksiä käsitellä. Siksi esimerkiksi tämä energiapoliittinen keskustelu kolmisen viikkoa sitten Ukrainan pääministeri Tymošenkon ollessa kuultavana Euroopan neuvostossa jälleen kerran nousi esiin nimenomaan siinä valossa, miten eräät maat käyttävät energiapolitiikkaa yhä voimakkaammin myöskin politiikan välineenä. Se tekee siitä huolestuttavaa.

Tässä katsannossa olisi myöskin toivottavaa, samalla tavalla kuin odotan ja toivon, että Venäjä on valmis todellakin allekirjoittamaan ainoana maana tämän ihmisoikeussopimuksen, että se olisi valmis allekirjoittamaan myöskin tämän energiasopimuksen, joka mahdollistaisi entistä varmemman energian saatavuuden mutta myöskin avoimen ja reilun energiamarkkinatoimivuuden.

Puhemies! Lopuksi totean vaan sen, että kun tästä Venäjän roolista itsekin puhuin aika paljon, on kuitenkin merkille pantavaa, että Venäjästä ei tullut Euroopan neuvoston puheenjohtajamaata. Ehkä siitäkin on jotakin luettavissa. (Ed. Laakso: Yleiskokouksessa!) — Yleiskokouksessa, nimenomaan yleiskokouksessa, mutta sitäpä juuri sanonkin, että ehkä siitä on jotakin luettavissa sen suhteen, millä tavoin Venäjän ihmisoikeuskysymyksiä ja nimenomaan tätä sopimuksen allekirjoittamattomuutta Euroopan neuvoston yleiskokouksen piirissä oltiin valmiit arvioimaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vain huomauttanut ed. Laukkaselle, että en kai minä sanonut, että joku näistä kolmesta järjestöstä pitää lopettaa. Minä sanoin vaan, että ne näissä ihmisoikeusasioissa, sananvapausasioissa ja kansalaisvapausasioissa toimivat kaikki kolme itse asiassa samojen ongelmien kimpussa.

On tietenkin hankalaa sanoa nyt, kenen pitäisi toimia mitenkin, koska esimerkiksi Etyjhän perustuu Ety-kokouksen kolmanteen koriin, josta sovittiin Suomessa vuonna 1975. Se on tietenkin semmoinen saavutus, josta Etyj haluaa pitää kiinni. Mutta kuitenkin nämä ovat päällekkäisiä. Minun mielestäni jossakin vaiheessa pitäisi keskustella, kuka hoitaa mitäkin asiaa. (Ed. Laakso: Aloitteen perusteella!) Minun mielestäni Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niin tärkeä, että paitsi että se on Euroopan neuvoston yhteydessä, sen pitää olla myös itsenäinen. Sen pitää olla nimenomaan itsenäinen oikeuslaitos.

Kiitoksia ed. Laukkaselle siitä, että (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joku tässä talossa ja salissa kuitenkin tätä sananvapauttakin puolustaa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean vain sen, että kyllä näitä kaikkia organisaatioita tällä hetkellä vielä toistaiseksi tarvitaan. En koe tätä tämmöisenä rakenteellisena enkä organisaatio-ongelmana. Se on pieni hinta kuitenkin siitä, että, niin kuin sanottu, me integroimme nämä uudet demokratiat pitkälle tielle kohti demokratiaa, kohti ihmisoikeuksien kunnioittamista, kohti oikeusvaltiota. Kaikille riittää siellä työtä. Työnjako on aika selkeä ja hyvinkin erilainen. Etyjhän on keskittynyt tällä hetkellä hyvin erityyppisiin kysymyksiin, joita varmasti vaikkapa ed. Kanerva täällä voi perusteellisimminkin kuvata, esimerkiksi jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseen, jossa taas Euroopan neuvostolla ei ole mitään roolia. Kaikkia tällä hetkellä tarvitaan. Nyt on vain kyse siitä, että yhä voimaperäisemmin pitää myöskin varmasti Euroopan neuvoston tätä maamonitorointia jatkaa ja puuttua yhä tiukemmin pahimpiin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden maiden tilanteisiin.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoroni koskee ed. Laxellin puheenvuoroa, kun hän peräänkuulutti Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin ja Etyjin työnjakoa, siis sitä, että olisi hyvä keskustella tästä, miten työnjakoa tehdään. Suosittelisin, että ed. Laxell tutustuisi Junckerin raporttiin, jossa on erittäin seikkaperäisesti pohdittu tätä työnjakoa sekä Euroopan neuvoston että Euroopan unionin välillä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä vähemmän aikaa on ollut mukana kansainvälisten järjestöjen toiminnassa, sitä useammin kuulee tämän kaltaisilta edustajilta puhetta päällekkäisyydestä. Kertokaapa, ed. Ukkola, nyt yksi esimerkki tästä päällekkäisyydestä, niin voimme päästä konkreettisesti keskustelemaan, onko se totta, että on päällekkäistä toimintaa, ja toiseksi, onko se epätarkoituksenmukaista toimintaa, että on päällekkäisyyttä. Esimerkiksi vaalitarkkailussa on totta, että Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni ja Etyk tarkkailevat vaaleja, mutta tämä on välttämätöntä. Ei tämä ole päällekkäisyyttä, tämä on aivan välttämätöntä, ja sen takia nämä järjestöt harjoittavat vielä keskenään yhteistyötä yrittäen estää sen, että esimerkiksi eräät maat käyttäisivät yhtä järjestöä toista järjestöä vastaan. Sen takia sovitaan yhteisistä kriteereistä, miten tarkkaillaan ja mitkä ovat ne lähtökohdat. Eli kertokaa nyt, ed. Ukkola, kun te olette niin huolissanne tästä päällekkäisyydestä, missä te näette tällaista päällekkäisyyttä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti minun pitää ed. Laaksolle tehdä jonkinlainen raportti tästä, ja kyllä minä teenkin, ei siinä mitään. (Ed. Hurskainen: Olisi hyvä, jos se olisi täällä salissa!) Mutta esimerkiksi ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion valvonta on Euroopan neuvostolla, se on myös Euroopan unionilla, se on Etyjillä. (Ed. Laakso: Onko se huono asia?) — No, voisi hieman keskittää näitä asioita. — (Ed. Laakso: Millä tavalla?) — Sillä tavalla, että esimerkiksi Euroopan neuvosto hoitaisi ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteet ja Etyjille jäisi sitten tietyt muut asiat, Helsinki-prosessi jnp. (Ed. K. Kiljunen: Ihan erilaista valvontaa!)

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola, näiden järjestöjen tehtävä esimerkiksi ihmisoikeusvalvonnassa, jota molemmat järjestöt suorittavat, on erilainen. Ne tarkkailevat eri asioita. Mutta ehkä me voimme jatkaa tätä keskustelua sen jälkeen, kun te olette tutustunut siihen, mitä nämä järjestöt esimerkiksi tällä sektorilla tekevät. Kannattaisi ensiksi tutustua, ennen kuin lähtee tekemään ehdotuksia asioista, jotka eivät ole ongelmia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siitä samasta aiheesta, mutta vähän toisella tavalla.

Minulla oli 70-luvulla mahdollisuus tutustua Euroopan neuvoston toimintaan sen luonnonsuojelutoimiston kautta, jossa muun muassa tehtiin täällä Suomessakin nyt kuuluisan EY:n, siis Euroopan yhteisön, habitaattidirektiivin pohjat elikkä luotiin se pohja, jolle sitten lähti muodostumaan Euroopan yhteisössä luonnonsuojelun pääosasto jnp. Elikkä toisin sanoen järjestöjä on tarvittu rinnakkain toimimaan yhteisen eurooppalaisen tulevaisuuden hyväksi. Niinpä tarkastelenkin nyt tässä, mitä Euroopan neuvostossa on tämän raportin mukaan tapahtunut ja millä tavalla nämä rajapinta-alueet liittyvät demokratian toimivuuteen ja ihmisoikeuksien käytännön toteutumiseen. Siis sehän ei ole vain hyvin kapea vaan hyvin laaja kokonaisuus.

Kiinnitän huomiota siihen, että täällä on, niin kuin esittelystäkin kävi puheenjohtaja Hurskaisen toimesta esille, energiatoimitusten politisoitumiseen kiinnitetty huomiota, joka on juuri siinä rajapinnassa hyvin olennainen asia. Jos se puoli klikkaa, niin kuin tässä raportissa käy selville, yleiseurooppalaisella tasolla ja laajemminkin, niin silloin klikkaa hyvin paljon. Silloin aina ne, joilla on vähiten, kärsivät ensimmäisenä, elikkä kysymys on ihan perimmäisistä asioista.

Sitten ympäristöasiat oikeastaan ovat esillä vain yhdessä kohdin. Nyt katson päätöslauselmia ja suosituksia. Asia on vain elektronisen jätteen kohdalla esillä, mikä on aivan oikein, koska se juuri nimenomaan on yleiseurooppalainen ongelma, jossa on erittäin paljon toivomisen varaa tällä hetkellä ja jossa niin sanottu uudelleenkäyttö klikkaa pahemman kerran. Siinä on todella ympäristöulottuvuus selvästi.

Sitten hyvin mielenkiintoista on se, että on tunnustettu se, että Euroopan neuvoston jäsenvaltioitten piirissä on ilmastonmuutosta edistäviä toimeliaisuuksia elikkä hiilidioksidin liikaa tuotantoa, ja on haluttu olla mukana sen hiilidioksidin sieppaamisessa. Ymmärrän, että on haluttu palauttaa se onkaloihin, joista öljy on kerran poimittu pois.

Sitten vielä on radioaktiivisen jätteen ongelmaan kiinnitetty ympäristönsuojelun osana huomiota.

Mutta, arvoisa puhemies, kiinnitän sitten huomiota yhteen hyvin merkittävään ilmiöön, joka on erittäin arka asia myöskin kansallisesti, ja se on se, että on kiinnitetty näihin maailmankuva-asioihin huomiota. Täällä on päätöslauselma 1 580 viime vuodelta, luomisopin vaarat kouluopetuksessa, ja dokumentin numero sen jälkeen. Tämä on hyvin merkittävä asia. Se on vaikea asia käsiteltäväksi, mutta sen tausta on erittäin voimakas koko maapallolla tällä hetkellä. Erästä suurta valtiota johdetaan tämän luomisopin pohjalta, jonka keskeinen idea kreationismissa on se, että Jumala loi maapallon ja antoi maapallon ihmisen käyttöön kertakäyttöhyödykkeenä ja siinä vaiheessa, kun luonto on käytetty loppuun, Jumala ottaa ihmisen täältä haltuunsa. Tässä on siis toisin sanoen kaksi selvää maailmankuvaa vastakkain, joista toisaalla on tieteellinen maailmankuva ja toisaalla luomisopin hahmottama maailmankuva.

Mikä merkitys tällä on? Ihan täsmälleen sama kuin tässä energian käyttämisessä poliittisen toiminnan välineenä. Tässä on kysymys siitä, että eihän ihmisoikeuksien puolustamisella ja ajamisella ole mitään funktiota, jos se perustuu luomisopin kaltaiseen maailmankuvaan ja maapallon kertakäyttöiseen käyttöön. Eihän näille löydy yhtymäkohtaa. Tässä suhteessa minusta tässä on oltu aivan oikealla asialla, toisin sanoen on uskallettu puuttua sellaiseen asiaan, joka on äärimmäisen vaikea, menee perimmäisten kysymysten äärelle, mutta kuuluu asioihin, joihin pitää uskaltaa ottaa kantaa. Erinomaisen hyvä, että näin on tehty.

Sitten, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen, että siihen sitten nämä ympäristöasiat, siis ympäristöä tangeeraavat asiat, loppuivatkin. Elikkä toisin sanoen sellaista päällekkäisyyttä kuin ed. Ukkola oli näkevinään, ei muun muassa tällä lohkolla ole olemassakaan. Elikkä toisin sanoen olisi pitänyt olla enemmän ukkolalaisittain päällekkäin meneviä asioita tässä raportissa. Näin olisi ollut 1970- ja 1980-luvuilla, ennen kuin Suomi oli Euroopan neuvoston jäseneksi liittynyt ja hakeutunut. Silloin asiat olivat toisella viisiin.

Arvoisa puhemies! Suomen valtuuskunnan toiminnasta poimin yhden asian, joka on ympäristöasia. Se on Itämeri-asian ottaminen esille, ja juuri näin on pitänyt tehdäkin. Toivon mukaan valtuuskunta myöskin pitää tätä asiaa hyvin merkittävässä määrin esillä ja katsoo, että siinä myöskin sitten edistytään.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksesta käy erinomaisesti ilmi, miten monimuotoista ja laajaa kansainvälistä poliittista keskustelua Euroopan neuvostossa käydään. Edellä ed. Laukkanen viittasi jo edustajien Hurskainen ja Sasi kontribuutioihin Euroopan neuvoston viime vuoden työskentelyssä.

Mutta, arvoisa puhemies, Winston Churchillin kuuluisasta Zürichin puheesta on kulunut pian 62 vuotta. Tämän puheensa, jossa hän hahmotteli Euroopan Yhdysvaltoja, hän päätti sanoihin "Let Europe arise". Churchill oli jo toki aiemminkin esittänyt ajatuksia neuvostosta, jonka tulisi vähitellen kattaa koko Eurooppa ja jossa kaikkien eurooppalaisen perheen päähaarojen tulisi olla yhteistyössä sen jäseninä.

Voisin sanoa, että tänä päivänä tämä visio on toteutunut melko hyvin. Euroopan neuvostosta on muodostunut tärkeä poliittinen instituutio, joka on kyennyt ottamaan vastaan tasa-arvoisesti ja pysyvien rakenteiden jäseniksi Euroopan uudet demokratiat heti, kun ne ovat saattaneet instituutionsa ja lainsäädäntönsä vastaamaan demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

Kun Suomi vuonna 1989 liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi, siitä tuli neuvoston 23. jäsenmaa. Tänään jäseniä on jo 47. Mielestäni on äärettömän valitettavaa, että tämän todella merkittävää työtä tekevän järjestön toiminta ei ole erityisen tunnettua kansalaisten keskuudessa. On myös syytä todeta, että Euroopan neuvosto tekee työtä varsin vähäisin voimavaroin.

Kuten täällä on jo tänään moneenkin kertaan todettu, Euroopan neuvoston perustehtävä on demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistaminen. Mielestäni Euroopan neuvoston vahvuutena on korkeatasoinen normipohja ja ainutlaatuisen tehokas mekanismi ihmisoikeusnormien täytäntöönpanemiseksi. Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä Euroopan kulttuuriyleissopimus luovat vahvan pohjan eurooppalaiselle ihmisoikeusnormistolle.

Euroopan neuvoston työn tuloksena syntyy jäsenmaita sitovia sopimuksia, ja tärkeimpiä sopimuksia varten on luotu kansainväliset valvontajärjestelmät. Ongelmana vain mielestäni on, mikä kertomuksessakin hyvin selkeästi todetaan, että Euroopan neuvoston piirissä allekirjoitettujen sitoumusten ja sopimusten ja käytännössä vallitsevan todellisuuden välillä on vielä valtava kuilu.

Jäsenvelvoitteiden täysimittainen noudattaminen on Euroopan neuvoston tärkeä prioriteetti. Monitoroinnilla Euroopan neuvosto seuraa yksittäisten maiden demokratiatilannetta ja kehitystä systemaattisesti. Monitorointimekanismin olennainen tavoite on, että se johtaa konkreettisiin tuloksiin juuri paikan päällä. Mielestäni monitorointi onkin oiva tapa kehittää yhteistyötä tukemalla jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä uudistaa lainsäädäntöjärjestelmiään ja instituutioitaan siten, että ne ovat Euroopan neuvoston vaatimusten mukaiset.

Syrjinnän estäminen ja vähemmistön oikeuksien edistäminen ovat tärkeällä sijalla Euroopan neuvoston toiminnassa. Tätä työtä en voi liiaksi korostaa. Vähemmistön oikeuksien rikkominen saa aikaan vastustusta, epävakautta ja jopa väkivaltaisia konflikteja. Tämän Euroopan historia on osoittanut. Eurooppa onkin paikka, missä eri kielelliset ja etniset ryhmät kohtaavat ja sekoittuvat. Tämä pitäisikin nähdä rikkautena ja mahdollisuutena maanosallemme.

Mielestäni meidän on määrätietoisesti lähdettävä siitä, että vähemmistöjä koskevat kiistat voidaan ratkaista ja niiden ratkaisemisen tulee olla valtioiden intressissä. Ainoastaan sellaiset vähemmistöt, jotka tuntevat olonsa turvalliseksi ja tuntevat olevansa hyväksytty osa kansakuntaa, voivat täysillä osallistua ja antaa panoksensa valtiolliseen rakennustyöhön. Mielestäni meidän tuleekin yhdessä rakentaa Eurooppaa, joka on turvallinen ja avoin, joka kunnioittaa kansalaista ja hänen oikeuksiaan ja kantaa vastuuta yhteisestä tulevaisuudestamme.

Arvoisa puhemies! Kertomuksessa todetaan, ja tähän myöskin edustajat Laukkanen ja Pulliainen viittasivat, että Suomen valtuuskunnan tämän kauden yksi prioriteetti on Itämeri. Tämä on äärettömän tärkeä prioriteetti, ja näyttää siltä, että yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi tulee yhteistyön tiivistäminen Itämeren piirissä. Mielestäni on tärkeää, että valtuuskunta antaa oman panoksensa tämän yhteistyön tiivistämiseen, koska kyllä Itämeri-asioissa meidän pitäisi päästä pikkuhiljaa puheista myöskin tekoihin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäseniä. Meillä on erittäin hyvä yhteistyö siellä, ja voin sanoa, että aika pitkälti juuri kansallisia intressejä valvomme Euroopan neuvostossa ja hoidamme sen työn varsin hyvin.

Sitten kolme asiaa:

Ensinnäkin, mitä vaalitarkkailuun tulee, ed. Laaksolle voi sanoa, että järjestelmä ei kovin hyvin toimi, koska on liian monta aktööriä tällä hetkellä. Otetaan Venäjän vaalit: duuman vaaleissa Etyjin pitkäaikaistarkkailija Odihr päätti, että se ei mene mukaan, mutta parlamentaarikot Etyjistä menivät Euroopan neuvostoon. Sitten presidentinvaalit: Etyjin parlamentaarikot eivät menneet, mutta Euroopan neuvoston parlamentaarikot menivät. Sitten tietysti meillä on kansallisia parlamentteja ja Pohjoismaiden neuvosto, jotka aika ajoin osallistuvat näihin. Mutta kyllä meidän pitäisi saada tässä vaalitarkkailussa joku katto-organisaatio, joka aidosti koordinoi kaiken, ja kyllä niitten sääntöjen, kun mennään tarkkailemaan, pitää olla selkeitä. Niitä noudatetaan tai niitä ei noudateta. Jos niitä ei noudateta, niin sitten ei mennä. Tällä tavalla minusta neuvotteluvaraa näissä asioissa kovinkaan ei pitäisi olla.

Toinen asia on tietoverkkorikollisuus. Siinä on olennaista se, että tämän vuosikymmenen alkupuolella Euroopan neuvoston puitteissa on tehty kansainvälinen sopimus, johon jopa Yhdysvallat on liittynyt mukaan. Siihen on nyt jatkuvasti tulossa uusia maita, ja se koskee lähinnä tietojenvaihtoa. On erittäin tärkeätä, että juuri tietotekniikassa ja informaatioteknologiassa Euroopan neuvostossa mietitään eurooppalaisia ratkaisuja ja pyritään tekemään niistä myöskin globaaleja, koska silloin ne ovat kaikkein toimivimpia. Tässä suhteessa on hyvä, että pyritään markkinoimaan tätä tietoverkkorikollisuuden ehkäisevää sopimusta. Sitä pitää jatkuvasti päivittää, ja se päivitystyö on myöskin tällä hetkellä käynnissä.

Kolmantena, kuten ed. Laukkanen täällä totesi, valtuuskunnalle Itämeri on tällä hetkellä semmoinen prioriteetti, josta pyritään pitämään huolta, ja katsotaan sitä, että tältä alueelta saataisiin yhteistyötä aikaan, koska toisaalta sitten on paineita joittenkin maitten taholta Välimeren osalta. Meidän ei pidä torjua sitä, Välimeren osalta on tärkeää tehdä yhteistyötä, mutta on tärkeätä, että me nostamme Itämeren asemaa, Itämeren yhteistyötä esille. Ja kun Venäjä on kuitenkin Euroopan neuvoston jäsen, niin siinä suhteessa Euroopan neuvostokin on hyvä foorumi, jossa Itämeri-yhteistyötä voidaan tehdä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestöä on monesti luonnehdittu sanalla Suomen beibi. Tänä vuonna tämän toteaminen on kovinkin ajankohtaista. Suomen beibi tietenkin tulee vuodesta 1975, jolloin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi pidettiin Helsingissä ja siitä tämä järjestöperhe sitten muotoutui aikanaan. Mutta tänä vuonna tietysti on olennaista, että Suomi on Etyjin puheenjohtajamaa ja nykyinen Suomen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervahan toimi tuossa alkuvuodesta Etyj-järjestön puheenjohtajana ulkoministerin roolissa ja nykyinen ulkoministeri jatkaa siitä, mihin Ilkka Kanerva omalla roolillaan järjestöä vei.

Arvoisa puhemies! Omallakin kohdallani tämä kertomusvuosi 2007 on sikäli mielenkiintoinen suhteessa tähän Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen, että minut valittiin tuon yleiskokouksen varapuheenjohtajaksi ja myöskin sain nimityksen Keski-Aasian erityisedustajaksi, jolloin nimenomaan tuon järjestön toimikentässä olen joutunut voimakkaasti olemaan mukana. Näihin pariin seikkaan haluan tässä puheenvuorossani kiinnittää huomiota.

Mutta ensimmäiseksi tietenkin: mikä on se konsepti, jolla Etyj järjestönä toimii? Sehän on laaja turvallisuuskäsite, jossa on kolme elementtiä. Ensinnäkin turvallisuus on jakamaton ja sitä ei rakenneta naapurin kustannuksella. Toiseksi tässä laajassa turvallisuuskäsitteessä on hyvin olennaista, että se koskee myöskin muita kuin sotilaallisia kysymyksiä. Turvallisuus nähdään laveasta perspektiivistä. Ja kolmanneksi, kysymys ei ole ainoastaan valtioiden turvallisuudesta, vaan ihmisten turvallisuudesta. Tämän varassahan eurooppalainen turvajärjestelmä on kehittynyt ja kylmän sodan purkukin tapahtui käsittämättömän rauhanomaisesti, jos niikseen voidaan sanoa. Esimerkkinä vain 1990-luvun alusta Puola, jolla 1980-luvulla oli kolme naapuria ja 1990-luvulla seitsemän naapuria, joista yksikään näistä seitsemästä naapurista ei ollut aikaisemmin olemassa ilman suursotaa. Kertoohan se sen, että turvajärjestelmä on hyvin vakaa Euroopassa ja jopa hyvinkin voimakkaat yhteiskunnalliset muutokset voidaan viedä rauhanomaisesti lävitse.

Tätä taustaa vasten tietysti on yllättävää se, kun tämän päivän lehdistä lukee puolustusministeri Häkämiehen linjanvetoja, jossa hän vähän toisen tyyppisestä näkökulmasta katselee eurooppalaista turvajärjestelmää. Merkittävä linjapuheenvuoro puolustusministerillä. Hän totesi siis, että sotilasliitto Naton kannalta olisi eduksi ja hyödyksi, jos Suomi ja Ruotsi tulisivat järjestön jäseniksi.

Ensimmäinen huomio on se, että upeata, että tämän tapainen linjapuheenvuoro pidettiin Suomessa, ei ulkomailla. Toinen seikka, johon tässä tietenkin täytyy kiinnittää huomiota, on se, mikä on se ikään kuin turvallisuusvaje, johon liittyen jouduttaisiin juuri nyt tekemään niitä johtopäätöksiä, että sotilaallinen liittoutuminen suhteessa Natoon olisi ajankohtainen. Mielelläni sen puolustusministeriltä kuulisin, sitä ei kuulla tänään, mutta mielelläni sen kuulisin. Ja kolmantena, jos ajatuksen lähtökohtana on, että Nato hyötyisi Ruotsin ja Suomen jäsenyydestä, niin peruste on osittain ongelmallinen, tai sitä ainakin voi kysyä sen perään, koska voisin ehkä heittää tähän toisenlaisenkin huomion. Todennäköistä on, että myöskin Shanghain sopimusjärjestön kannalta olisi eduksi, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät sen jäseniksi. Argumentti ei ehkä ole kuitenkaan se, jolta pohjalta Suomi näitä ratkaisujaan tekee, vaan se tekee ratkaisuja siitä liikkeelle lähtien, miten sotilaallinen liittoutuminen vastaa Suomen turvallisuuspoliittisiin tarpeisiin.

Halusin tämän ottaa, arvoisa puhemies, vain sen vuoksi esille, että kun me puhumme Etyjistä, niin meidän on syytä tunnistaa juuri se peruslähestymistapa, jolla turvallisuuspolitiikkaa Euroopassa tänään käsitellään, eli tämä laaja perspektiivi. Siinä mielessä pohdiskelu turvallisuustarpeisiin vastaamisesta pelkästään sotilasliittojen kautta tuntuu jossain määrin vanhentuneelta ja jopa anakronistiselta.

Arvoisa puhemies! Jos kiinnitämme huomiota sitten tähän vaalitarkkailuasiaan, jossa sekä Euroopan neuvosto että Etyjin parlamentaarinen yleiskokous ja Odihr näyttelevät keskeistä roolia, niin täällä on ollut ongelmia matkan varrella näiden järjestöjen välillä. Niihinkin on viitattu, koordinoinnissa on vaikeuksia ollut. Tänä päivänä on kuitenkin päädytty siihen, että jos nämä keskeiset vaalitarkkailuorganisaatiot, Euroopan neuvosto, Euroopan parlamentti, Naton parlamentaarinen yleiskokous ja Etyj ovat samoilla kentillä, niin päädytään joka tapauksessa yhteiseen julkilausumaan, jotta tämmöinen niin sanottu forum shopping -tilanne voitaisiin välttää ja esiinnytään yksituumaisesti.

Mutta tämä vaalitarkkailuasetelma on kärjistynyt. Siihen on tullut uusia piirteitä. Muun muassa Ivyn parlamentaarinen yleiskokous on tänä päivänä vahva vaalitarkkailija, joka elää hieman toisen tyyppisestä konseptista liikkeelle lähtien. Shanghain sopimusjärjestöönhän tässä viittasin aikaisemmin. Sekin on tässä eurooppalaisessa kentässä ollut tänä päivänä myöskin aktiivisesti vaalitarkkailussa mukana.

Tämän tyyppinen eriseuraisuus on aiheuttanut myöskin kansainvälisessä keskustelussa hämminkiä, ja se kulminoitui tietenkin duuman vaaleihin joulukuussa. Ensimmäisen kerran jokin Etyjin jäsenmaa asetti rajoituksia kansainväliselle vaalitarkkailulle sekä vaalitarkkailun pituuteen liittyen että delegaatioiden kokoonpanoon liittyen. Se oli selvästi vastoin niitä periaatteita ja sitoumuksia, joilla Etyj-maat ovat sopineet kansainvälisen vaalitarkkailun järjestämisestä. Venäläisten argumentti ehkä on kuitenkin validi, sitä kannattaa kuunnella. Heidän lähtökohtansa oli se, että he supistivat vaalitarkkailun mittakaavan samaan tasoon, kuin millä Yhdysvaltojen vaaleja seurattiin 2004. Kohdemaan valittavissa ei ole, miten vaalitarkkailu mitoitetaan, mutta tietenkin kansainvälisen vaalitarkkailun kannalta on tärkeää, että me pystymme laventamaan vaalitarkkailua myöskin ulos siitä lähestymistavasta, että me vain Wienistä itään, niin kuin sanonta kuuluu, seuraamme vaaleja.

On hyödyllistä seurata vaaleja myöskin muualla, niin sanotusti kypsemmissä demokratioissa. Jopa Suomessa saattaisi olla hyödyllistä vaaleja tarkkailla. Etyjhän meidän eduskuntavaaleihin lähettikin tämmöisen needs assesment missionin, tämmöisen tarkkailun tarpeen arviointiryhmän, joka sitten päätyi siihen, että varsinaista laajamittaista vaalitarkkailua ei kannata suorittaa. Mutta tätä metodologiaa täytyy tietysti pystyä nyt kehittämään sellaiseksi, että se on Etyj-perheessä yhteisesti hyväksyttävissä, koska ei ole mahdollista pitkässä juoksussa kansainvälistä vaalitarkkailua hoitaa sillä tavalla, että keskeiset jäsenmaat ovat riitaisasti tätä asiaa lähestymässä.

Olen hyvin tietoinen siitä, että ulkoministeri Kanerva toimiessaan Etyjin puheenjohtajana pyrki, kun Venäjän presidentinvaalit tulivat vastaan maaliskuussa, löytämään sellaista yhteisymmärrystä, että Odihr, tämä vaalitarkkailuorganisaatio, ja Etyjistä myöskin parlamentaarinen yleiskokous voisivat antaa sen luontevan panoksensa siihen, mutta pienestä se jäi kiinni, koska osapuolilla ei vielä siinä vaiheessa ollut sellaista yhteisymmärrystä, että olisi voitu luontevasti tämä hoitaa. Nämä Venäjän presidentinvaalit jäivät Etyjin osalta nyt tarkkailematta. Mutta jatkoa on tässä nyt olemassa siltä osin, että Suomen puheenjohtajuuden osalta pyritään nyt hakemaan sellaista keskusteluyhteyttä jäsenmaiden kesken, että voitaisiin tästä solmukohdasta, joka nyt on olemassa vaalitarkkailun osalta, aukaista dialogi vähintään, että olisi yhteisiä periaatteita, joilla vaalitarkkailua jatkossa suoritetaan.

Arvoisa puhemies! Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa tämä vaalitarkkailu on yksi ja ehkä näkyvin osa toimintaa. Mutta yleiskokouksella on myöskin muita toimintamuotoja. Siellä on työryhmiä Valko-Venäjään liittyen, Moldovaan liittyen, Balkanille liittyen, ja kuten viittasin, itse olen Keski-Aasian erityisedustaja. Tämä Keski-Aasian alue on poikkeuksellisen mielenkiintoinen tulevaisuuden kannalta. Sitä pidetään ikään kuin alueena, joka on kaukana, ei koske Suomea, mutta itse asiassa se on meille naapurimaa. Siellä on vain yksi maa välissä, kun mietitään Suomen ja Keski-Aasian suhteita. Se maa on tietysti kohtalaisen iso, joka siinä välissä on, mutta joka tapauksessa pitkään on Suomella ollut tiettyä erityissuhdetta tuonne Keski-Aasian alueelle, joka juontuu jo aiemmasta historiasta.

Tässä suhteessa olisi mielekästä, että meillä Suomessakin selkeämmin ymmärrettäisiin tuon alueen poliittinen merkitys. Strateginen merkitys on jo ymmärretty maailmalla. Siellä ovat kaikki keskeiset suurvallat läsnä, Kiina tietysti naapurina, Venäjä keskeisesti mukana, Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Kirgisiassa, myöskin ollut Uzbekistanissa. Siellä on islamilainen maailma läsnä, siellä on islamilaisia maita ja öljy- ja kaasuvarat, mikä kaikki kertoo siitä, että se on strategisesti hyvin merkittävä. Konfliktiherkkä alue, vaikeasti sisäisesti jakautuneita maita ja demokratiassa vielä paljon kehittämisen varaa. Tässä on Etyjille voimakas haaste, ja meille Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puolella on haasteena se, että saisimme aikaan parlamentaarista yhteistyötä tuon alueen kesken.

Arvoisa puhemies! Olemme pyrkineet Pohjoismaiden neuvoston mallia nyt viemään tuonne Keski-Aasian alueelle. Ideana on ollut se, että kun viisi Pohjoismaata on kyennyt oivasti 50 vuoden aikana rakentamaan yhteistyötään, niin nämä viisi Keski-Aasian maata voisivat ehkä hyötyä siitä kokemuksesta, mitä Pohjoismaissa on. Meillähän oli Oslossa jo joulukuussa kertomusvuonna yhteiskokous, ja tätä prosessia nyt sitten jatketaan Turkmenistanissa Ašgabatissa toukokuun lopulla.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! (Ed. Laukkanen: Antakaa palaa nyt!) — Ehkäpä aloitankin ed. Laukkasen puheen kommentoinnilla. Ed. Laukkasen puheenvuoro oli tietenkin erinomainen kuvaus Euroopan neuvoston tämänhetkisestä tilanteesta ja myös niistä ongelmista, missä Euroopan neuvosto on, samoin kuin ed. Sasin lyhyehkö puheenvuoro. Kuitenkin ed. Laukkanen totesi ikään kuin vastauksena ed. Ukkolalle, että sanktioita on käytetty, ja otti esimerkkinä sen, että venäläistä ei valittu Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajaksi nyt alkavalla kaudella. (Ed. Laukkanen: Ei sanonut, että se oli sanktio!) — Me molemmat tiedämme, että kysymys oli sanktiosta.

Mielenkiintoista oli se, että tämä sanktio kohdistui henkilöön, joka on vaatinut Venäjän hallitusta allekirjoittamaan neljännentoista lisäpöytäkirjan ja vielä kuudennenkin lisäpöytäkirjan. Ihmisoikeussopimuksen tietenkin Venäjä on allekirjoittanut, kysymys on tiettyjen lisäpöytäkirjojen allekirjoittamisesta. Siinä mielestäni tärkein on kysymys kuolemantuomion kokonaan kieltävän lisäpöytäkirjan allekirjoittamisesta. Venäjällähän on moratorio tällä hetkellä, kuolemantuomiota ei panna täytäntöön, mutta Venäjä ei ole toistaiseksi allekirjoittanut kuolemantuomion kokonaan lainsäädännöstä poistavaa lisäpöytäkirjaa.

Nyt Euroopan neuvoston eräät poliittiset ryhmät rankaisivat siis henkilöä jättämällä hänet valitsematta puheenjohtajan tehtäviin, henkilöä, joka on vaatinut julkisuudessa Venäjän hallitusta toimimaan siten kuin Euroopan neuvoston suuri enemmistö katsoo tärkeäksi. Ja mitä on ollut seurauksena? Kun Venäjän kanssa on keskusteltu jo pitempään näiden kahden lisäpöytäkirjan allekirjoittamisesta ja kun dialogi oli sellaisessa vaiheessa, että näytti mahdolliselta, että Venäjä ainakin jommankumman näistä lisäpöytäkirjoista allekirjoittaa, niin tämä rangaistustoimi, joka kohdistui venäläisen valinnan estämiseen, lopetti nämä keskustelut. Ja tällä hetkellä keskusteluja ei käydä, vaikka itse olen optimistinen ja arvioin, että Venäjän uusi hallitus, jota Putin tulee johtamaan, tulee allekirjoittamaan nämä molemmat lisäpöytäkirjat.

Ed. Ukkola, meillä on Euroopan neuvostossa paljon sanktioita, ja niitä myös käytetään, mutta teidän pitäisi seurata vähän tarkemmin, mitä siellä tapahtuu. Minä kerron teille muutamista sanktioista, joista osa on tälläkin hetkellä käytössä. Esimerkiksi joitakin henkilöitä ei valita raportoijiksi. Se on sanktio, joka kohdistuu näihin henkilöihin siksi, että he ovat esimerkiksi edustaneet rasistisia tai muukalaisvastaisia mielipiteitä tai nationalistisia mielipiteitä tai toimivat tavalla, joka on selvästi ristiriidassa Euroopan neuvoston keskeisten periaatteiden kanssa. Eli on tiettyihin Euroopan neuvoston edustajiin kohdistuvia, kansanedustajiin kohdistuvia, sanktiotoimenpiteitä; niitä on käytössä.

Mutta on myös maihin kohdistuvia sanktiotoimenpiteitä. Esimerkiksi tietyissä maissa ei silloin järjestetä kokouksia, kun on ongelmia, tai näistä maista ei valita raportoijia tai näihin maihin lähetetään valtuuskunta ikään kuin huomautuksena siitä, keskustelemaan poliittisen johdon kanssa siitä, että se, mitä nyt maassa tapahtui, ei ole oikein. Se on myös sanktio. Näin tehdään jatkuvasti ja monen eri maan osalta, aivan lähiviikkoinakin näin on tapahtunut muun muassa Azerbaidzhanin osalta. Valko-Venäjän osalta tällainen prosessi on menossa parhaillaan. Tässä on juuri tämä teidän ongelmanne, että teidän täytyy nähdä asia prosessina. Muun muassa tämä demokratia on prosessi.

Ed. Ukkola, kun te ilmeisesti tarkoitatte sanktiolla vaan sitä, että joku maa erotetaan Euroopan neuvoston jäsenyydestä, ettekä näe minkäänlaisia muita sanktioita, niin olisiko esimerkiksi tavallisten venäläisten kannalta hyvä se, että kun heille on ensimmäistä kertaa tullut se oikeus, joka on myös kaikilla suomalaisilla ja kaikilla muilla 47 Euroopan neuvoston jäsenmaan kansalaisilla, eli oikeus haastaa oma hallituksensa kansainvälisessä tuomioistuimessa oikeuteen, että se oikeus vietäisiin heiltä pois? Ei tietenkään.

Tämä on yksi keskeisistä syistä esimerkiksi silloin, kun pohdimme Venäjän jäsenyyttä ja monien muiden sellaisten maiden jäsenyyttä, jossa demokratia on kehittymässä, jossa on myötä- ja vastamäkeä, sille myönteiselle kannalle, jonka Suomenkin valtuuskunta otti: että me takasimme jokaiselle Venäjän kansalaiselle oikeuden kääntyä omassa asiassaan kansainvälisen tuomioistuimen puoleen. Ja kuten tiedätte, Venäjää koskevia oikeuskäsittelyjä on paljon tällä hetkellä, ja Venäjän valtio on tuomittu rangaistukseen monissa näistä oikeudenkäynneistä. Pitäisikö tämä oikeus viedä heiltä pois tai minkä tahansa muun Euroopan neuvoston jäsenmaan kansalaiselta? Ei tietenkään.

Mutta se, mitä näistä tuomioista pitäisi, ed. Ukkola, seurata, on se, että esimerkiksi me, jotka kuulumme Euroopan neuvoston valtuuskuntaan, kävisimme joskus nämä Suomea koskevat tapaukset lävitse, Suomeen kohdistuneet rangaistukset lävitse, ja pohtisimme, mitä me kymmenen kansanedustajaa yhdessä voimme tehdä esimerkiksi niiden oikeudenkäynteihin varattujen määrärahojen lisäämiseksi, joita te, ed. Ukkola, viimeksi äänestyksessä vastustitte. Siitähän Suomi on juuri saanut kaikkein eniten tuomioita, että oikeudenkäynnit kestävät liian pitkään, ja syynä tähän on ensisijaisesti resurssipula.

Ed. Ukkola, kun te arvostelette jotakin valtiota, että siellä ei tapahdu näin tai noin, niin mielestäni tässä kysymyksessä te saatte katsoa peiliin. Te saatte katsoa peiliin niin kauan kuin te kieltäydytte tukemasta sellaisia aloitteita, joilla lisättäisiin suomalaisen oikeusjärjestelmän resursseja, jotta Suomi voisi vastata Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämällä tavalla uudistamalla nämä prosessit.

Eli sanktioita on olemassa. Niitä käytetään. Niitä on erilaisia, monenlaisia sanktioita, niitä käytetään. Mutta viime kädessä tietysti kysymys on siitä, että johtopäätös, jonka valtaosa Euroopan neuvostossa olevista kansanedustajista on tehnyt, on se, että dialogin kautta saavutetaan tuloksia paremmin kuin konfrontaation, vastakkainasettelun ja yhteenoton kautta. Ja näin on tapahtunut ja tapahtuu monien maiden osalta.

On totta, että on paljon ongelmia, mutta ongelmien osalta pitää olla konkreettinen ja katsoa, miten ne ratkaistaan, ottaa yksi kerrallaan pöydälle. Eivät sellaiset puheet, että on päällekkäisyyttä, ketään auta. Totta kai nämä kolme järjestöä ovat ihan erilaisia jäsenpohjaltaan. Kyllähän nyt esimerkiksi ihmisoikeuskysymysten pitää olla kaikissa näissä järjestöissä esillä. Euroopan unioni yhdistää vain 27:ää, Euroopan neuvosto 47:ää, mutta Etyk jo monia sellaisia maita, missä sen paremmin EU:lla kuin Euroopan neuvostollakaan ei ole toimivaltaa. Totta kai niidenkin pitää käsitellä näitä samoja ongelmia. Ei se ole päällekkäisyyttä, vaan se on ihan välttämätöntä toimintaa muun muassa ihmisoikeuskysymyksissä.

Ed. Ukkola, olisi mielenkiintoista, kun te niin kovasti puhutte tästä päällekkäisyydestä ja pidätte sitä haittana, jos vielä nyt, kun teillä on seuraava puheenvuoro, kertoisitte, missä sitä päällekkäisyyttä nyt on ja millä tavalla se päällekkäisyys on haitallista. Missä kysymyksissä on haitallista päällekkäisyyttä? Olen ollut niin pitkään näissä monissa järjestöissä ja olen kuullut nämä samat jutut niin monta kertaa, että sen takia pitäisi konkreettisesti vastata.

Ed. Sasi otti esille muutamia konkreettisia ongelmia, jotka pitää ratkaista, ja niitähän on joka kysymyksessä, mutta yleisellä puheella päällekkäisyyksistä niitä ei ratkaista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kommentoida siltä osin ed. Laakson puheenvuoroa, kun hän vielä palasi tähän ed. Margelovin valitsematta jäämiseen Euroopan neuvoston yleiskokouksen puheenjohtajaksi. Te sanoitte sen ääneen, mitä se de facto oli, kyllähän se sanktio oli. Kyse on juuri siitä, että Venäjä ei ole näitä lisäpöytäkirjoja allekirjoittanut, ja sellaista henkeä ei vaan sitten syntynyt. Mutta täytyy muistaa sekin, että Venäjänkin valtuuskunnassa on hyvin monenlaisia, erilaisia poliittisia suuntauksia. Nyt tänään juuri, kun uusi Venäjän presidentti Medvedev on aloittamassa työtään, niin tietysti odotusarvo kohdistuu siihen, että myöskin näissä kysymyksissä alkaa Venäjällä tavallaan uusi aika. Nyt on aika tehdä uusia avauksia myöskin siellä tulevaisuuteen. Ja totean vaan, että Suomen valtuuskunta on tehnyt tässä erinomaista työtä esimerkiksi kutsumalla systemaattisesti erilaisia maaryhmiä tai maita tapaamisiin joka kerta kokouksen yhteydessä. Ja se vuoropuhelu, joka esimerkiksi Suomen valtuuskunnalla on ollut, on myöskin Venäjän valtuuskunnan kanssa ollut tässä katsannossa erittäin merkittävää ja hyödyllistä ja edistää juuri konkreettisten ongelmakohtien poistamista myöskin, mitä varten Eurooppa-neuvosto on olemassa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tuli niin monta kysymystä, että katson, että 3 minuuttia ei riitä, että oli pakko tulla tänne uudelleen.

Ensiksi olisin kiittänyt ed. Sasia, jos hän olisi paikalla — ja onneksi ennätin kiittää ennen kuin hän lähti — siitä, että hän toi yhden erittäin tärkeän asian esille. Suomen EN-valtuuskunnan yhteistyö on ollut erinomaista. Samassa yhteydessä sanoin ed. Sasille, että sen sijaan koulutusta me uudet emme saaneet. Minä toivonkin jatkossa, että Euroopan neuvoston valtuuskunta puheenjohtajansa johdolla vie eteenpäin sellaisen ajatuksen, että kun Euroopan neuvoston valtuuskuntaan tulee uusia kansanedustajia, niin tulisi jonkinlainen koulutus siitä, miten se täysistunto työskentelee, mitä siellä voi tehdä, mitä ryhmissä voi tehdä, mitä raportointi tarkoittaa ja miten kaikkiin puheisiin voi valmistautua. Varajäsen on siinä mielessä ihan samalla lailla oikeutettu, että jos hän haluaa ottaa kantaa johonkin raporttiin, niin silloin varsinainen jäsen on niin ystävällinen tässä meidän ryhmässämme, että antaa paikan sinä päivänä siihen tilaisuuteen, missä haluaa varajäsen puhua. Tästä minä olen ollut erittäin kiitollinen ja erittäin onnellinen.

Mutta en tietenkään pysty yhden vuoden jäsenyyskokemuksella vastaamaan kaikkiin ed. Laakson esittämiin kysymyksiin, koska ed. Laaksohan on, mikäli minä muistan, ollut jo vuodesta 91 alkaen Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäsenenä. Ottakaa nyt huomioon, mikä ero. Minä en ole näinä väliaikoina niin hirvittävän tarkasti sitten tutustunut näihin selontekoihin ja raportteihin, joita sieltä on tullut.

Mutta vastauksena siihen kysymykseen, mitä on päällekkäistä: Itämeri-asia ei ole päällekkäinen, ja kehitysyhteistyö ehkä ei ole päällekkäinen, mutta minä otin tästä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomuksesta aiheita, joihin on myös Euroopan neuvosto ottanut kantaa. Demokratia- ja ihmisoikeuskomitean päätöslauselma sisältää seitsemän osa-aluetta: poliittiset vapaudet, sama kuin EN:llä; demokraattiset vaalit, sama kuin EN:llä; kansalaisjärjestöjen merkitys demokratiassa, sama kuin EN:llä; (Ed. Laakso: Se on eri järjestö, siinä on eri maat!) korruptionvastainen taistelu, sama kuin EN:llä; siirtolaisuus, tästä puhuttiin jo esimerkiksi viime yleiskokouksessa; vähemmistöjen suojelu, sama kuin EN:llä; uskonnonvapaus ja kehitysyhteistyö — kehitysyhteistyötä minä en muista, olisiko EN käsitellyt, ilmeisesti on sitäkin käsitellyt, mutta uskonnonvapautta ainakin on käsitellyt.

Sen jälkeen Kiovan loppuasiakirja. Minä luen suoraan tästä raportista: "Kiovan loppuasiakirja sisältää edellä mainittujen kolmen päätöslauselmatekstin lisäksi päätöslauselmia kymmenestä lisäaiheesta." Parlamentaarinen yleiskokouksen rooli ja asema Etyjissä; no, ei ole EN:ää. Konfliktin ratkaisu Etyjin alueella ei ole EN:ää, mutta naiset ja turvallisuus on Euroopan neuvoston asialistalla. Pien- ja kevytaseiden ja ammusten laiton kuljetus lentoteitse ei ole EN:ää. Ympäristöllinen turvallisuusstrategia ei ole EN:ää. Transatlanttisen kaupan vapauttaminen ei ole EN:ää. Etyjin tuki ihmisoikeuksien puolustajille ja kansallisille ihmisoikeusjärjestöille, tätäkin EN käsittelee. Ihmiskaupan vastaisten toimien vahvistaminen, tätäkin käsitellään. Taistelu antisemitismiä, rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta vastaan, tätäkin käsitellään.

Siis Euroopan neuvosto käsittelee kaikkia näitä asioita, ja myös Etyj käsittelee näitä asioita. Kuinka monessa paikassa, kuinka moneen kertaan nämä samat asiat täytyy käsitellä? Ehkä on niin, että kun on esimerkiksi Etyjissä muutama sellainen ylimääräinen jäsenvaltio, joka ei ole Euroopan neuvostossa ja joka ei ole Euroopan unionissa, niin ehkä sen takia täytyy olla näin iso organisaatio käsittelemässä näitä ihmisoikeusasioita, sananvapausasioita. Sananvapausasioita ei ole tainnut Etyj:n ohjelmistoon kuulua. Siitä en ole ihan varma. On, jos on. (Ed. Kimmo Kiljusen välihuuto) — Voi hyvänen aika, sekin vielä.

Mutta näin tämä on, että kun tutkii, niin löytää. Minä nyt kysyn vaan — minä nyt saan kysyä, kun minä olen tämmöinen yhden kauden EN-valtuuskunnan jäsen — onko meidän kaikkea pakko käsitellä jokaisessa organisaatiossa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola hyvin mielenkiintoisella tavalla lähestyy kansainvälisiä kysymyksiä todeten, että eri järjestöt saattavat käsitellä samoja aiheita. Otetaan nyt ihan hatusta vähän toisesta näkökulmasta tätä samaa tematiikkaa, kansainvälinen talous, ja mietitään hallitusten välisiä organisaatioita, ei mietitä sitä kaikkea muuta, mitä talouteen liittyy. Eurooppalaisella tasolla meillä on kansainvälinen kauppajärjestö, meillä on tietysti Maailmanpankki, meillä on Kansainvälinen valuuttarahasto, meillä on Oecd eurooppalaisella tasolla, näitä käsittelemme, Euroopan unionissa käsitellään talouskysymyksiä, kaikki hallitustenvälisiä elimiä. Ed. Ukkola, mehän joudumme katastrofiin, jos lähdemme siitä liikkeelle, että yhden teeman annamme jollekin yhdelle järjestölle, kun kuitenkin hyvin selkeästi tunnistamme, että jokaisella järjestöllä on oma historiansa, perintönsä, mistä se on lähtenyt liikkeelle, oma näkökulmansa lähestyä sitä tiettyä tematiikkaa. Tämähän on rikkautta. Tämähän antaa poliittiselle päätöksenteolle myöskin voimaa, kun pystymme eri näkökulmista katsomaan ja sitten viime kädessä yhteistoiminnassa löytämään ratkaisut näihin ilmiöihin. Tämä teidän lähestymistapanne on hieman keinotekoinen, jos katsoo otsakkeita.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä voisin jatkaa tätä ed. Ukkolan listaa: hyvin monia näistä asioista, jotka hän mainitsi, käsitellään myös täällä Suomen eduskunnassa ja jopa Imatran kaupunginvaltuustossa, niin että ehkä meidän pitää tätä jakoa tehdä vielä pidemmälle ja vielä tarkemmin, jos tähän mennään, mutta minusta tältä osin tämä keskustelu kuulostaa aika järjettömältä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Aivan lyhyesti. Ihmisoikeuskysymykset ja sananvapaus, ilmaisuvapauden kysymykset, ovat erottamaton osa toisiaan. Ei voi puhua ihmisoikeuksista ilman sananvapausasioita eikä toisinpäin. Sen takia on aivan selvä asia, että myöskin Etyj-organisaation piirissä ilmaisuvapauden, sananvapauden kysymykset ovat tavallaan sitä keskeistä ruisleipää, koska jos niitä ei ole jossakin maassa, ne eivät toteudu ja siinä maassa eivät toteudu silloin myöskään ihmisoikeudet.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisista yhteiskunnista on tullut yhä monikulttuurisempia. Monien kulttuurien ymmärtämisen tärkeys on kasvanut lisääntyneen maahanmuuton ja liikkuvuuden seurauksena. Haasteita ovat olleet muukalaisviha ja rasismi, syrjintä ja ymmärtämättömyys. Haasteisiin tarttuakseen EN on julistanut kuluvan vuoden aikana kulttuurien välisen dialogin alkaneeksi. Myös Euroopan neuvoston ministerineuvosto julkaisi syyskuussa 2007 valkoisen kirjan aiheesta.

Vuonna 2007 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous käsitteli yli 90 raporttia. Esillä olivat erityisesti demokratia- ja ihmisoikeuskysymykset. Niinpä huhtikuussa järjestettiin teemaistuntopäivät, joilla perehdyttiin ihmisoikeuksien ja demokratian tilaan Euroopassa. Suurimmaksi ongelmaksi nousi tehtyjen sopimusten ja niiden tosiasiallisen toteuttamisen välinen valtava ero. Paljon on siis tehtävää, mutta on hienoa huomata, että sopimusten tasolla ollaan jo lähellä oikeita päämääriä. Euroopan neuvoston merkitys ihmisoikeuksien edistämisessä on kiistaton.

Myös poliittisen aktiivisuuden ja kiinnostuksen herättelemisessä Euroopan tason yhteistyöllä on tehtävää. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota naisten asemaan, sillä naisten mahdollisuudet poliittiseen osallisuuteen ovat usein miehiä alhaisempia.

Uskonnonvapaus kuuluu eräisiin muihin peruskysymyksiin, onhan yhden uskonnon suosiminen ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksenkin kanssa. Monikulttuurisuuden haasteisiin nämäkin siis liittyvät.

Eräitä Euroopan neuvoston päätehtäviä on yleisen oikeusnormiston luominen Euroopan tasolla, sillä kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä ja normistossa paljastuu koko ajan puutteita.

Käsittelyssä on ollut suuria asiakokonaisuuksia liittyen muun muassa sosiaalisiin oikeuksiin ja tietoverkkorikollisuuteen. Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni tekevät läheistä yhteistyötä, vaikka neuvoston ohjeistukset eivät unionia sido. Lähes 200 yleissopimusta sekä lukuisia ministerineuvoston suosituksia sisältävän demokratiasäännöstön luomisessa Euroopan neuvosto on osoittanut vahvuuksiaan. Demokratiaa on tuettu myös muun muassa erilaisten koulutus- ja yhteistyöohjelmien kautta.

Lisäksi Euroopan neuvoston yleiskokous on laatinut kannanottoja ja suosituksia liittyen Euroopan neuvoston ihmisoikeusmekanismien toimivuuteen, demokratian tilaan ja perusihmisoikeuksien toteutumiseen yleiseurooppalaisella tasolla. Demokratian tilaa on myös monitoroitu yksittäisissä jäsenmaissa. Tähän on kuulunut kansainvälinen vaalitarkkailu, jonka puitteissa yleiskokous on lähettänyt vaalitarkkailijavaltuuskun-tia kuuteen maahan. Lisäksi Kosovossa ja Albaniassa tarkkailtiin kunta- ja aluevaaleja. Kansainvälisen vaalitarkkailun parlamentaarisesta ulottuvuudesta järjestettiin myös konferenssi helmikuussa. Paljon onkin opittavaa, sillä demokratian tilaa on jatkossakin syytä tarkkailla ja kehittää edelleen mekanismeja vaalitarkkailussa. Myös yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja Etyjin kanssa on syytä arvioida tulevaisuudessa.

Haluan myös nostaa esiin, arvoisa puhemies, taloudellisten mekanismien merkityksen yhtäältä epädemokraattisten järjestelmien ylläpitämisessä, toisaalta keinona avata niitä. Talouskysymykset eivät kuitenkaan kuulu Euroopan neuvoston pääaiheisiin, mutta parlamentaarinen yleiskokous keskustelee niistäkin säännöllisesti sekä laatii vuosittain talouteen liittyviä raportteja. Esimerkiksi globalisaation vaikutukset sosiaaliturvaan ovat olleet esillä ja esimerkiksi myös energiakaupan käyttö politiikan painostuskeinona.

Kuten Suomessa myös maailmalla talous on kasvanut mutta jakautunut epätasaisesti. Euroopan neuvoston kaltaiset foorumit ovat keskeisiä pohdittaessa niitä mekanismeja, joilla voidaan Euroopan ja maailman tasolla pyrkiä muutokseen. Haasteita on, mutta hyvällä yhteistyöllä on myös paljon mahdollisuuksia.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Pari kommenttia käydyn — jota ehkä polveilevaksi voisi luonnehtia — keskustelun merkeissä varsinkin tilanteessa, jossa, luulen, olisi aihetta odottaa Suomen parlamentin evästyksiä toimeenpanovallan suuntaan Suomen vastatessa juuri parhaillaan Etyjin koko toiminnasta puheenjohtajamaana, ja tilanteessa, jossa Ruotsi vastaavalla tavalla on keskeinen vastuunkantaja Euroopan neuvostoa koskevissa kysymyksissä.

Alkuvuoden aikana on valmisteltu eräitä toimia, joilla Suomi ja Ruotsi voivat meidän tärkeinä pitämiämme asioita ikään kuin paralleelisti ottaa esille Etyjissä ja Euroopan neuvostossa, ja olemme sen nähneet vahvuutena ikään kuin olennaisten perusarvojen edistämisessä. Täällä on kosketeltu ihmisoikeuksia ja sananvapauskysymyksiä. Ne ovat olennainen rata kummankin järjestön toimia arvioitaessa.

En olisi halukas millään tavalla tyrmäämään ed. Ukkolan tulokulmaa siitä hänen retorisesta kysymyksestään, onko päällekkäisyyksiä. On, eikä se ole sinänsä pahitteeksi. Minä itse yritin tätä samaa kysymystä viime syksyn aikana pohdiskella aika lailla ja selvitytin, onko jotakin sellaista, missä olisi parempi näiden järjestöjen toimia nykyistä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa ja katsoa, jäisikö siitä joitakin arvoja silloin pois. En usko, että tämä keskustelu on tullut jäädäkseen. Molemmat ovat osoittaneet tarpeellisuutensa, ja kumpaakin näistä järjestöistä kannattaa tukea, kun samaan hengenvetoon totean ulkomuistista sanottuna, että Itämeren piirissä taitaa toimia 56 erilaista järjestöä. (Ed. Laakso: Paljon päällekkäisyyttä!) — Ja tehottomuutta. — Itämeri tarvitsisi hyvin nopeasti lähtökohtaisesti ympäristönsuojelullisista lähtökohdista ennen muuta hyvin konkreettisia ja nopeasti vaikuttavia toimia.

Täytyy sanoa, että eduskunta tuotti pettymyksen tuossa äskeisessä keskustelussaan siltä osin, kun yritin hyvin tarkoin kuunnella, mitkä olisivat sellaisia eväitä, joita Suomen puheenjohtajuus voisi Etyjissä huomioida tästä keskustelusta, mutta suoraan sanottuna, hyvät kollegat, ei sellaisia teiltä tullut. Etyj on kuitenkin Suomelle äärettömän tärkeä, koko meidän ulkopolitiikkamme näyteikkuna, ja meidän tulisi kyetä hyvin tehokkaaseen toimintaan Etyjin puitteissa oman Etyk-perinteemme kautta ja myöskin Suomen roolia ja Suomen asemaa koskevaa keskustelua ajatellen: miten me profiloidumme vaativammissa kansainvälispoliittisissa asiayhteyksissä.

Meillä on erittäin hyvän vastaanoton saanut Etyj-puheenjohtajuusohjelma. Se on saanut erittäin vahvan tuen niin EU:n piirissä, Venäjän suunnalta, Yhdysvaltojen suunnalta kuin myöskin läpi koko Etyjin osanottajavaltioiden tilanteessa, jossa Etyj ei ole viimeisten vuosien aikana elänyt ehkä kaikkein upeimmassa kaaressaan. Suomen tavoitteena on Etyj-puheenjohtajuuden merkeissä kiinnittää olennaista huomiota konkreettisten edistysaskeleitten aikaansaamiseen monissa hyvin vaikeissa kysymyksissä 56 jäsenmaan puitteissa, jotka jäsenmaat tietysti merkitsevät Vancouverista Vladivostokiin ulottuvan imperiumin hyvin erilaisten kulttuurien yhteensovittamista. Se on vaativa asia.

Kollegani, edeltäjäni, Belgian suurlähettiläs sanoi, että hänen virka-ajastaan 70 prosenttia kului Etyjin asioitten käsittelyyn. Itseltäni kului erittäin paljon aikaa, energiaa ja taustoittavaa toimintaa Etyjin asioita käsiteltäessä, ei 70:tä prosenttia, mutta hyvin paljon. Samoin matkat ovat äärettömän vaativia tässä suhteessa. Viittaan esimerkiksi Etyjin kannalta olennaisiin kohdealueisiin Ukrainaan, Moldovaan, Transnistriaan, joissa tietysti jäätyneestä konfliktista on kysymys. Tulisi saada siellä konfliktin osapuolet samaan neuvottelupöytään ja kyetä aloittamaan neuvotteluprosessi, jonka tehtävänä olisi saada ratkaisua tässä tapauksessa tähän Transnistrian jäätyneeseen konfliktiin.

Myös Etelä-Kaukasiassa on erittäin vaativa mutta mielenkiintoinen ja antoisa haaste, josta tiedämme parhaillaan, missä ollaan menossa, Georgian osalta. Tilanne on räjähdysherkkä. Se on vaativa. Etyjillä on siinä rooli. Samalla katsotaan Armenian ja Azerbaidzhanin roolia ja asemaa kaikessa tässä. Suomi on tämän luokan järjestelijä, tämän luokan järjestäjänä toimiva maa, ja se, millä tavoin Suomi tässä toimii, tietysti vaikuttaa siihen, kyetäänkö konflikteissa saamaan myönteisiä elementtejä aikaiseksi itse substanssiin, mutta välittömästi se vaikuttaa myöskin siihen arvostukseen, jota Suomi saa tätä kautta tai on saamatta. Meitä on Etyjissä edeltänyt eräitä isojakin maita, joita on arvosteltu siitä, että tämän tyyppisissä asioissa ei ole saatu edistystä aikaiseksi.

Tai otetaan vaikkapa Suomelle hyvin läheinen ja tärkeä Kosovo, jossa Etyjillä on hyvin merkittävä rooli ja jossa hyvin paljon puheenjohtajamaan ansiosta Etyjin missio saattaa nyt jatkua siitä huolimatta, että Serbian ja Venäjän suunnalta alun pitäen esitettiin suuria varaumia siitä, voiko Etyj-missio Kosovossa lainkaan jatkua. Jos ei olisi voinut jatkua, se olisi ollut suuri onnettomuus, tragedia, itse asiassa koko Kosovon itsenäistymisprosessia ajatellen. Siitä, että se nyt voi jatkua, kiitos hyvien neuvottelujen serbien ja venäläisten suuntaan, että tämä meille tärkeä hanke on saanut edelleen jatkua ja jatkuu kosovolaisten arkielämän ongelmien hoitamiseksi niin, että Kosovo pikkuhiljaa kohentuu. Se tulee vaatimaan vuosia, kukaties vuosikymmeniä, että tuo maa kykenee kävelemään omilla jaloillaan, mutta se tarvitsee näitä apuja.

Täällä on paljon puhuttu vaalitarkkailusta. Siinä on tunnetut vaikeudet. Me teimme erittäin paljon töitä Odihrin ja venäläisten välillä, jotta duuman vaalien tarkkailun mentyä kiville olisi tarkkailu voinut presidentinvaalien yhteydessä toteutua. Siinä tultiin niin lähelle käytännön yhteistä näkemystä ja ratkaisua, että suomalaiset olisivat kyllä sen sinänsä halunneet ratkaista näiltä pohjin. Niin ei valitettavasti käynyt. Se jäi aivan yhden käden sormilla laskettavasta päivien lukumäärästä kiinni, kuinka tässä suhteessa toimittiin, ja venäläiset olisivat olleet valmiit myöskin sen kokoiseen missioon. Heillähän on viisuminmyöntämismahdollisuus, joka olisi toteuttanut käytännössä Odihrin kautta vakavasti otettavan vaalitarkkailun.

Pidän äärettömän tärkeänä parlamentaarista vaalitarkkailua, mutta käytännössä kysymys on kuitenkin siitä, että Odihr on ammattimainen, pitkään paikalla oleva, systemaattinen tarkkailija, joka tekee ammattimaisesti tämän vaalitarkkailun, Georgian vaalit viimeisimpänä esimerkkinä. Parlamentaarinen vaalitarkkailu antoi oman vastauksensa, jonka mukaan Georgian vaalit menivät erittäin hyvin, mutta sitten syvällisempi tarkkailu Odihrin toimesta, loppuraportti, kertoi jotakin aivan muuta. Tämä vaan kertoo siitä, että ei pidä populistisesti mennä sen tyyppisiin väittämiin mukaan, joita hyvin helposti tässä tulee. Me tarvitsemme lyhytaikaista vaalitarkkailua parlamentaaristen elinten toimesta eri tahoilta — myöskin Ivy on tässä suhteessa lisäämässä aktiivisuuttaan — mutta ennen muuta me tarvitsemme sellaista solidia, analyyttista, pidemmän ajan standardeihin perustuvaa vaalitarkkailua, joka on läpinäkyvää ja kestävää.

Tässä suhteessa yritin osaltani myöskin edesauttaa tässä kehitystä sillä, että pyysin suomalaista kansanedustajaa, kansanedustaja Kiljusta, tekemään erikoislähettilään merkeissä Etyjin puitteissa vaalitarkkailusta eräitä uusia johtopäätöksiä. Hänen työnsä on kesken, ja on odotettavaa, että siitä olisi jotain uutta aineistoa tähän keskusteluun saatavissa tämän vuoden myötä. Me tulemme Suomessa meidän kunnallisvaaliemme aikana järjestämään kansainvälisen vaaliseminaarin, jossa on tarkoitus Etyjin osanottajamaat saada perehtymään siihen, miten meillä vaalijärjestelmä toimii ja miten esimerkiksi sähköisen vaalin toteuttaminen voisi olla luotettavalla tavalla mahdollista.

Eli kyllä Suomella on paljon panostettavana näihin. On tärkeää, että meillä on korkea, vahva ja selkeä profiili näissä asioissa, ja on tärkeää, että eduskunta satsaa näihin kysymyksiin myöskin riittävän paljon, että se työ, jota tehdään Euroopan neuvoston valtuuskunnassa, Etyjin valtuuskunnassa jne. on sen kaltaista, että siihen suhtaudutaan tosissaan. Niin ne tekevät muuallakin, ja nämä ovat keskeisiä toimipaikkoja, keskeisten poliitikkojen vaikuttamispaikkoja. Tässä suhteessa toivon, että eduskunta jaksaa toimia näitten tavoitteitten suuntaisesti.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä ed. Kanervan puheenvuoro oli erittäin tervetullut tavallaan tämän käydyn keskustelun tässä vaiheessa. Minustakin olisi ollut tietysti paikallaan, että toimeenpanovallan edustaja, ministeri Kanervan seuraaja, olisi voinut osallistua tähän keskusteluun. Näin ei nyt valitettavasti voinut käydä.

Nimittäin se täytyy nyt kyllä sanoa, että Suomihan otti ministeri Kanervan johdolla erittäin aktiivisen, substanssiosaamiseen perustuvan roolin Etyjin puheenjohtajana, juuri sellaisen, minkälainen piti Suomen kaltaisen maan ottaakin. Me saimme hyvin nopeasti aktiivisen, osaavan maineen. Ja tässä priorisoinnissahan, jos kaivataan nyt niitä ohjeistuksia tämän vuoden puheenjohtajakauden jatkoon, eivät asiat muutu, asiat, substanssit, ovat edelleenkin samoja. Siellä ovat edelleenkin jäätyneet konfliktit, siellä on edelleenkin, ikävä kyllä, kriisiytyvä Georgian tilanne. Siellä on Kosovo, johon eräällä tavalla me tunnemme tietynlaista lukkarinrakkautta sen takia, että presidentti Ahtisaaren suunnitelman pohjalta tätä Kosovon itsenäisyyttä on viety eteenpäin. Mutta töitä on paljon. Serbian aggressiivisuus on käsittämätöntä; toisaalta tietysti on selvää, että myös serbivähemmistön asia pitää Kosovossa pyrkiä järjestämään.

Itse kannatan näkyvää, aktiivista, aloitteellista roolia, mutta samalla myöskin valmiutta siihen, että tämän kaltaiset Kiinan ihmisoikeuskysymyksiin, Tiibetin kysymykseen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) olympiaboikotteihin liittyvät asiat kaatuvat nekin Etyjin puheenjohtajamaan pöydälle, ja näihin täytyy olla valmiutta ottaa silloin myöskin kantaa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, mitä ed. Laukkanen esitti ed. Kanervalle, ja myöskin siihen pahoitteluun, että ministeri Stubb ei ole seuraamassa tätä keskustelua eikä osallistumassa siihen. Sen takia en itse ottanut esille eräitä ulkopoliittisia kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa Suomen Ety-puheenjohtajuuteen.

Ehkä tässä on syytä sanoa se, että olen näkevinäni muutoksen, joka on tapahtunut viime viikkojen aikana ennen kaikkea Suomen ulkoministeriön suhtautumisessa Georgian tilanteeseen. Olen hieman hämmästyksellä pannut merkille sen, että Suomi näyttää olevan tällä hetkellä samassa rintamassa, jossa Suomi siis ei muutama viikko sitten ollut, kuin nyt ovat ne maat, jotka solidaarisuuden nimissä Georgiaa kohtaan ovat tosiasiallisesti antamassa tukensa status quon muuttamiselle alueella, joka on se kaikkein suurin vaara, joka tällä hetkellä uhkaa tätä aluetta. Mutta odotan, että ministeri Stubb on vastaamassa tässä suhteessa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) puheistaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan täysin yhtyä niihin kiitoksiin, mitä täällä edustajakollegat ovat ed. Ilkka Kanervan erittäin asiantuntevan, perusteellisen puheenvuoron johdosta käyttäneet. On hyvä, että saimme tämmöisen asiantuntevan kokonaiskatsauksen nyt käsiteltävänä olevaan laajaan kysymykseen, ajankohtaisen, mutta myös sen historiallisen asian muistavan, että Etyj on Etykin perillinen.

Henkilökohtaisesti haluan tässä alleviivata kansanvallan, demokratian, peruskulmakivenä sitä, että vaalit ovat kaikkialla oikeudenmukaiset, ja sen takia vaalitarkkailua tarvitaan. Tässä suhteessa, tehtiinpä sitä minkä instanssin toimesta tahansa, toivon, että siinä voitaisiin tulla menestyksekkäisiin tuloksiin.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva lähestyi minusta Etyjin roolia aivan oikein ja näki sen kokonaisuutena. Vaikka me nyt keskustelemme parlamentaarisen yleiskokouksen ja valtuuskunnan roolista ja toimintakertomuksesta, niin Etyj on nähtävä kokonaisuutena ja erityisesti vaalitarkkailun osalta, jonka suhteen kysymyksiä on erityisesti nostettu pintaan.

Niin vaalitarkkailun kuin muunkin Etyjin roolin osalta ja oikeastaan Suomen puheenjohtajuuskauden aikana toivoisi sitä suomalaista viestiä vietävän eteenpäin niin, että kun Suomi on korkean osaamisen ja toimintakykyisten rakenteiden maa, niin myös Etyj ja Etyjin organisaatiot saataisiin tällä tavalla toimintakykyisiksi. Se olisi sitä suomalaisen puheenjohtajuuskauden parasta antia, kun me voisimme jättää Etyjin parempaan kuntoon kuin missä se oli, kun puheenjohtajuuskauden aloitimme.

Hyvä esimerkki jo toteutuneesta toiminnasta on se, että kun Etyjiä on johdettu trion voimin, niin nyt Kazakstan jo hyvissä ajoissa otettiin mukaan valmistautumaan omaan puheenjohtajuuskauteensa ja sillä tavalla Suomi pyrkii varmistamaan, että Etyjin toimintakyky säilyy.

Muutoinkin, kun ed. Kanerva peräänkuulutti niitä eväitä Suomen puheenjohtajuuskaudelle, niin jos suomalaisesta järjestelmästä on jotain viestiä maailmalle vietävä, niin kyllä kai tasa-arvon edistäminen on yksi keskeisistä viesteistä. Toivoisi, että tähän puheenjohtajuuskauden loppupuolella edelleen kiinnitettäisiin huomiota.

Heidi Hautala /vihr:

Puhemies! Etyj-valtuuskunnan puheenjohtaja, ed. Kanerva aivan oikein peräänkuulutti keskustelua semmoisista konkreettisista aloitteista, joita eduskunta haluaisi esittää toimeenpanevalle hallitukselle. Omalta osaltani haluaisin nostaa tähän keskusteluun sen, että kun Ety-järjestöön kuuluu sellaisia maita kuin Keski-Aasian valtiot Uzbekistan, Turkmenistan, niin ehkä olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla voitaisiin entistä painokkaammin edistää ihmisoikeuksien toteutumista vaikuttamalla myös suuriin yrityksiin, jotka tekevät kauppaa esimerkiksi Turkmenistanin kanssa. Tänä vuonna on saanut suurta kansainvälistä huomiota elokuvaohjaaja Arto Halosen elokuva, joka kertoo Turkmenbashista ja hänen pyhästä kirjastaan Ruhnamasta, jonka kääntäminen on tullut tällaiseksi rituaalinomaiseksi pääsylipuksi ulkomaisille suuryrityksille, jotka pyrkivät näille valtaville markkinoille. Toivoisin, että Ety-järjestössä voitaisiin kiinnittää huomiota siihen, että myöskin yrityksiä voitaisiin kutsua laatimaan jonkinlaisia käytännesääntöjä, jotka velvoittaisivat niitä myöskin sitten ottamaan huomioon kyseisten maiden ihmisoikeustilanteen. Tämä liittyy vähän siihen, mitä ed. Kiuru puhui, kun hän puhui siitä, että pitäisi kiinnittää huomiota talouden mekanismeihin.

Toinen asia, jonka haluaisin ottaa tässä esille, kun täälläkin on keskusteltu Euroopan neuvoston ja ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjasta n:o 14, on se, että eikö voisi luulla, että kun Euroopan unioni käynnistää uudet neuvottelut Venäjän federaation kanssa uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, niin voitaisiin jollain tavalla ottaa näihin keskusteluihin mukaan ne kansainväliset velvoitteet, jotka Venäjän federaatiolla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla, ja ennen kaikkea Venäjän federaatio saataisiin jotenkin Euroopan unionin vaikutusvaltaa käyttämällä sitoutumaan tämän pöytäkirjan ratifiointiin. Tiedämme kaikki, että viidesosa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksista tulee Venäjältä, ja kuitenkin Venäjä on juuri se maa, joka on onnistunut estämään Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen tehokkaamman toiminnan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minun käsitykseni mukaan näistä ihmisoikeustuomioistuimeen tulevista kanteluista on neljäsosa Venäjältä, mutta se siitä.

Ensinnäkin minä kiitän ed. Kanervaa tästä erinomaisesta puheenvuorosta ja tunnen piston sydämessäni siitä, että en ole riittävän hyvin perehtynyt tähän Etyjin valtuuskunnan kertomukseen. Siinä mielessä olen tehnyt huonosti kotiläksyni. Mutta kun ed. Kanerva toivoi aloitteita siitä, mihin voitaisiin Suomen Etyj-puheenjohtajuuden aikana puuttua, niin puutun siihen asiaan, josta kysyin suuressa valiokunnassa silloiselta ministeri Kanervalta: muslimien asemaan ja äärimuslimien vaikutusvallan kasvuun Euroopassa. Miten tähän voidaan vastata? Se ei onnistu yhden maan voimin, vaan se vaatii yhteistyötä. Koska Etyjissä nyt on 56 jäsentä, niin täällä minun mielestäni voidaan puuttua siihen sillä tavalla, että voidaan etsiä keinoja, millä tavoin ääri-islamismin nousua Euroopassa ja ylipäätänsä maailmassa voidaan vähentää ja ehkäistä. Eurooppa todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua joutuu tekemään rankkoja ratkaisuja siinä, miten voidaan taata tavallisille muslimeille heidän perusoikeutensa mutta estää ääri-islamilaisuuden nousu Euroopan kamaralle.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Toteaisin tässä yhteydessä sen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nykyistä tehokkaampi työskentely vaatii tietenkin luottamusta 47 valtion välillä. Ei ole niin — sen käsityksen voi ed. Ukkolan puheenvuorosta saada — että Venäjä estäisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toiminnan. Ei näin tietenkään ole. Mutta ongelma on se, että tapauksia on paljon ja sitä uutta mallia, jota on ehdotettu, jossa yksi tuomari voisi tehdä päätöksen, Venäjä ei ole toistaiseksi ollut valmis hyväksymään. Tämä johtuu juuri tästä luottamuspulasta. Se on ratkaistava, jotta Venäjällä sellainen käsitys, että yksi tuomari voi olla puolueellinen, saadaan murretuksi.

Suomi on tässä omalta osaltaan ollut vaikuttamassa asiaan ja yrittänyt vakuuttaa muun muassa Venäjän siitä, että yhden tuomarin malli on puolueeton. Sen ei tarvitse muodostua poliittiseksi, poliittisen pelin välineeksi, mitä Venäjä pelkää. Kysymys on viime kädessä luottamuksesta. Mutta samalla paljon suurempi ongelma, ed. Ukkola, on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta puuttuu riittävät resurssit. Se on paljon suurempi ongelma. Sitä ei korjata tällä yhden tuomarin mekanismillakaan, ja siihen meidän pitäisi yhdessä kiinnittää huomiota, että Suomi esimerkiksi panostaisi tässä suhteessa nykyistä enemmän.

Sitten vielä ed. Hautalalle: Miten te suhtaudutte sitten Yhdysvaltoihin? Minä voin kertoa teille, että valmisteilla on aika iso asepaketti taas kerran. Yhdysvalloista suunnitellaan yhtä sun toista. Miten te olette nämä ihmisoikeuskysymykset tässä huomioinut, esimerkiksi Irakin sodan, jota Yhdysvallat käy? Minä olen samaa mieltä teidän kanssanne näistä asioista, mutta te aina unohdatte sen Irakin sodan, jota Yhdysvallat käy, ettekä muista, että ehkä Yhdysvaltainkin suhteen pitäisi jotakin huomiota kiinnittää ihmisoikeuskysymyksiin (Ed. Hurskainen: Ja kuolemanrangaistukseen!) — ja kuolemanrangaistukseen.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tietysti tämä tapa siirtää keskustelu aina uusien maiden ihmisoikeusongelmiin on myöskin tapa estää keskustelu toisten maiden ihmisoikeusongelmista. Olen täysin valmis esimerkiksi antamaan tunnustusta Euroopan neuvostolle siitä, että siellä Sveitsin edustaja Dick Marty on puuttunut näihin salaisiin Cia-vankiloihin ja Cia-lentoihin ja myöskin on kiinnitetty huomiota siihen, että varmastikin Yhdysvaltain käynnistämän terrorisminvastaisen sodan ansiosta näitä terrorismilistauksia käytetään väärin. Tämä on juuri sellaista toimintaa, jota hyvin vahvasti kannatan, enkä ole millään tavalla haluton keskustelemaan näistä asioista, mutta luultavasti tällä kertaa kuitenkin puhumme enemmän niistä maista, jotka ovat Euroopan neuvoston jäseniä, eikö totta?

Ilkka Kanerva /kok:

Lyhyesti, arvoisa puhemies, sen verran, että nythän pienellä provosoinnilla täältä lähti ajatuksia siitä, mitä hyviä näkökantoja Etyjissä tulisi ottaa huomioon.

Kiinnitän kyllä huomiota yhteen poliittiseen seikkaan, jolla on isommat ympyrät tähän päivään liittyen. Kaikki tiedämme, miten Georgian tilanne on kehittynyt aivan viime hetkinä huolestuttavaan suuntaan, ja Suomea on, ainakin silloin, kun itse olin ulkoministerin tehtävissä, pyydetty mukaan tällaiseen Georgian ystävien ryhmään. En omakohtaisesti nähnyt siihen perusteluja, koska Georgian kysymyksen ratkaisussa täytyy nähdä koko Etelä-Kaukasian alue ehyempänä. Siellä ovat hyvin erityyppiset maat toimimassa vierekkäin. Mainittakoon esimerkiksi pelkästään tänne kohta tulevan Azerbaidzhanin valtiovierailun merkeissä, että Azerbaidzhanin oma puolustusbudjetti on suurempi kuin koko Armenian valtion budjetti tänä päivänä, joka kertoo hieman siitä, minkälaisessa tilanteessa ollaan. Jos näitä kysymyksiä halutaan ratkaista, niin täytyy Etelä-Kaukasuksen alue nähdä kokonaisuutena ja lähestyä sitä siitä vinkkelistä, ja tämän vuoksi en katsonut olevan perusteltua lähteä ikään kuin erikseen yhden valtioryhmän ystäväryhmään erikseen sitoutumaan, koska täytyy olla hyvät ja toimivat puhevälit kaikkiin dialogin osapuoliin.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin Etykin ja koko tämän prosessin perustajamaa. Minusta sekin antaa meille tavallaan oikeuden ja jossain määrin vähän velvollisuudenkin toimia aktiivisella, aloitteellisella, rohkealla tavalla, niin kuin nämä ensimmäiset puheenjohtajakuukaudet selkeästi osoittivat. Tässä katsannossa kyllä haluaisin myöskin sitten ministeri Kanervan seuraajaksi tullutta ministeri Stubbia tässä kannustaa, ja olisi ollut oikein hyvä, että hän olisi tähän dialogiin nyt eduskunnan kanssa päässyt. Tämä ei katso oikeastaan puheenjohtajamaan kokoa lainkaan. Se on aivan sama, olemmeko me pieni vai suuri maa. Kyse on nyt vaan siitä pragmaattisesta osaamisesta ja asenteesta, joka Suomella on näissä asioissa ollut hyvä, ja tässä katsannossa saatiin homma erinomaisesti hanskaan, ja haluaisin nyt kannustaa, että tätä rohkeutta hallitus jatkaisi.

Nyt eletään vasta toukokuun puoliväliä, aikaa vielä on, ja vaikka haasteet ovat isoja, niin silti voidaan paljon saada aikaan. Ja yksi asia, jossa erityisesti toivoisin saatavan aikaan, on todellakin tämä vaalitarkkailujärjestelmän kuntoon saattaminen. Jos Odihrille ei palauteta sen aiempaa uskottavuutta ja toimintakykyä, niin silloin ollaan kyllä tavallaan vaalitarkkailujärjestelmän ja periaatteiden äärellä aika lailla hukassa. Tästä se lähtee, ja sen takia tämä Venäjä oli aika hyvä keissi siinä, millä tavalla Odihr pantiin syrjään ja tehtiin tilaa sitten parlamentaarisille valtuuskunnille ehkä ajatellen, että ne olisivat tarkkailun kannalta helpompia. Eiväthän ne toki ole eivätkä voi olla. Mutta tämä vaalitarkkailukysymysjärjestelmän rakenteellisen ja poliittisen luottamuksen palauttaminen on varmasti tämän asialistan korkeimpia asioita.