Arvoisa herra puhemies! Euro- ja EU-alueella sekä myös Suomessa ollaan siirtymässä kansalaisia tukevasta hyvinvointivaltiosta yksityisiä pankkeja ja pelureita pelastavaksi liittovaltioksi. Kaikki ratkaisut verhotaan monimutkaisuuden kaapuun, jolla peitellään asioiden huonoa ja kyvytöntä hoitoa.

Markkinoille on palautettava oikeus epäonnistua. Se, joka möhlii, maksaa. Täytyy ilmeisesti olla sosialidemokraatti tai jonkun muun hallituspuolueen edustaja, jotta osaa laskea ja nähdä Suomen hallituksen tekemän vakuusratkaisun myönteisenä ja kannattavana.

Yksikään muu euromaa ei näitä vakuuksia ota. Kysyn hallitukselta: Miksei ota? Kysyn hallitukselta: Miksi suomalaiset viedään tällaisiin takausvastuisiin? Ja kysyn hallitukselta: Miksi ette todella puolusta suomalaista veronmaksajaa ja ilmoita, että Suomi ei osallistu näihin pelastus- ja tukipaketteihin, joihin suomalainen veronmaksaja ei ole vastuullinen?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja sitä kautta Suomen linja on se, että jokainen maa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Tämä on myöskin EU:n perussopimukseen kirjattu periaate, ja mielestämme tätä periaatetta tulee noudattaa.

Suomen hallitus tiukensi EU:n tukipoliittista linjaa vaatimalla jatkossa tälle antamalleen tuelle vakuudet. Pitkien neuvotteluiden jälkeen olemme onnistuneet saamaan euroryhmässä yhteisen näkemyksen siitä, että Suomi saa 880 miljoonan euron vakuuden tuohon uuteen Kreikan lainaohjelmaan, ja tätä vakuutta voidaan pitää hyvänä saavutuksena. Tätä vakuutta vaaditaan juuri sen takia, että me haluamme turvata suomalaisten veronmaksajien saatavat ja sitä kautta välttää Kreikasta suomalaisille aiheutuvat tappiot.

Miksi muut maat eivät tähän vakuusjärjestelyyn tartu? Osalle maista se on liian kallis, ja varmasti on niitäkin maita, jotka lähtevät siitä, että he hyväksyvät heidän veronmaksajilleen Kreikasta aiheutuvat tappiot.

Arvoisa puhemies! Rahoituskriisin perusongelma on maksukyvyttömyys, ja se ei ole kadonnut mihinkään. Italia odottaa nurkan takana. Nämä pelastuspaketit eivät toimi. Ei toiminut Kreikka, ei toiminut Irlanti, ei toiminut Portugali. Nyt tulee toinen Kreikka.

Koska palautetaan markkinatalous sillä lailla, että ne, jotka ottavat riskit, myös maksavat riskit? Tällä hetkellä voitot menevät suurpelureille, pörssipelureille, pankkipelureille, ja tämän mekanismin kautta nämä vastuut levitetään eurooppalaisille veronmaksajille, myös suomalaiselle veronmaksajalle. Vauvasta vaariin meidät sidotaan tähän järjestelmään jopa 30 vuodeksi, ennen kuin jotain tulee takaisin, jos sittenkään tulee.

Miksi te ette yksinkertaisesti sano sinne Euroopan unioniin, että meillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä? Me olemme noudattaneet sääntöjä. Te voitte sanoa, vai voitteko, onko se laillista, ilmoittaa, että me jäämme tästä ulos. Onko se laillista, voidaanko se tehdä? Jos ja kun se on, tehkää se.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille on ehkä hyvä todeta se, että eivät nämä Euroopan talousongelmat poistu sillä, että laitetaan silmät kiinni ja uskotaan, että paha poistuu maailmasta, (Timo Soini: Eivät tietenkään!) vaan kyllä tähän Euroopan unionin talouskriisiin tarvitaan yhteisiä päätöksiä ja yhteisiä työkaluja, joilla tätä kriisiä hoidetaan.

Mutta se on selvä asia, että Kreikan tukemiseen sisältyy myöskin riskejä. Me emme voi olla varmoja siitä, saammeko me takaisin Kreikalle annettavat lainarahat, ja juuri tästä syystä, minimoidaksemme suomalaisille veronmaksajille aiheutuvia riskejä, Suomen hallitus on neuvotellut vakuussopimuksen, joka tarkoittaa 880:tä miljoonaa euroa. Se on iso raha, se on 200 miljoonaa enemmän kuin esimerkiksi koko poliisitoimeen ensi vuonna käytettävä rahoitus. Ehkä kysyisinkin edustaja Soinilta, oletteko te sitä mieltä, että tätä lähes miljardin euron vakuutta Suomen hallituksen ei pitäisi ottaa vastaan.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että todella kysytään, mikä on vaihtoehto. Vaihtoehto on se, että tilaaja maksaa. Vaihtoehto on se, että palautetaan markkinoille se periaate, että jos otat riskin, saat voittoa. Sitten otat voiton, maksat siitä veron, ja jos... (Välihuutoja vasemmalta) — Minä vastaisin, mutta kun huudetaan päälle. Sosialidemokraatit ovat hermostuneet, koska teidän huijauksenne on paljastumassa. (Välihuutoja) Tästä on kysymys. Tästä on kysymys. — Näitä vakuuksia, jotka eivät ole läpinäkyviä, jotka eivät ole perusteltuja ja joista ei ole varmuutta, että niistä on hyötyä, niitä me emme hyväksy.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus kehuu vakuusratkaisua erinomaiseksi saavutukseksi.

Liittyykö vakuussopimukseen pääsyyn kirjaamaton herrasmiessopimus, jonka perusteella Suomi jatkossa tulee tinkimään joistakin tärkeistä EU-neuvottelutavoitteistaan? Maksetaanko vakuusratkaisusta myös tällaista hintaa jatkossa?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun olen seurannut tätä eurokriisin käsittelyä aikaisemmin suuren valiokunnan puheenjohtajana, haluan todeta, että se, mitä hallitus on nyt toteuttanut ja toteuttaa, noudattaa täsmälleen niitä linjauksia, joita laajalla enemmistöllä sekä edellisen eduskunnan ja sen suuren valiokunnan mutta myös uuden eduskunnan aikana ennen tämän hallituksen muodostamista on linjattu. Jos nyt sitten halutaan irtaantua tästä linjasta, niin se on tietysti poliittinen valinta, mutta me olemme toimineet juuri sen mukaisesti ja arvioineet juuri näitä samoja riskejä, joihinka edustaja Soini aivan oikein kiinnittää huomiota, ja pyrkineet turvaamaan sen, että Suomi siitä riippumatta, mitenkä muut euromaat haluavat tätä kriisinkäsittelyä jatkaa, ja me olemme — myöskin täällä eduskunnassa käydyissä aikaisemmissa äänestyksissä on nähty, että täällä on perusteltua epäluottamusta valittuun linjaan — kuitenkin halunneet turvata parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisten veronmaksajien edut.

Arvoisa herra puhemies! Kun yksityishenkilö, tavallinen kansalainen, ottaa pankista lainaa asuntoa eli kotia varten, hän joutuu antamaan lainaa vasten vakuudet.

Onko hallituksen nyt tarkoitus jatkossa luoda sellaista lainsäädäntöä pankkisektorille, että pankit joutuisivat maksamaan jotakin näistä kansalaisten antamista vakuuksista? Tämähän on nyt tämä malli, mikä Euroopassa on käytössä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Ehkä edustaja Saarakkalalle, arvoisa puhemies, on hyvä todeta, että jos pankkia pääomitetaan, niin siitä yleensä pyydetään myöskin vastinetta.

Mutta mitä tulee tähän Suomen neuvottelemaan vakuusmalliin, niin se on totta, että siihen vakuusjärjestelyyn sisältyy ehtoja, mutta nuo ehdot ovat Suomen kannalta erittäin edullisia. Ehkä on kaksi keskeistä ehtoa, joista toinen perustuu siihen, että me olemme valmiita luopumaan teoreettisista väliaikaisen mekanismin voitoista. Miksi me olemme valmiita niistä luopumaan? Sen takia, että me emme usko, että niitä voittoja tulevaisuudessa tulee olemaan.

Toinen ehto liittyy tämän pysyvän mekanismin pääomittamiseen. Me olemme valmiita tekemään sen kerralla. Miksi me olemme valmiita tekemään sen kerralla? Sen takia, että Suomi on kolmen A:n luottoluokituksen maa. Me saamme edullisesti lainaa markkinoilta, ja vastineeksi sille pääomittamiselle me saamme myöskin osinkoa, ja tämä osinkotulo kattaa sen korkolaskun, joka tästä markkinoilta otettavasta lainasta tulee. Eli tästä ei todellisuudessa synny lisäkustannuksia Suomelle.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että Suomi ei saanut todellisia, täysimääräisiä vakuuksia, ja siitä kertoo se, että yksikään muu euromaa ja kolmen A:n maa ei ole niitä valmis ottamaan. Toisekseen se SDP:nkin peräänkuuluttama sijoittajavastuu ei todellakaan toteudu, mikä oli se alkuperäinen ehto. Ja kolmanneksi, Suomen linja löystyi. Suomen linja löystyi, koska tuosta väliaikaisesta vakuusvälineestä voidaan nyt pääomittaa pankkeja ja voidaan mennä myöskin jälkimarkkinoille.

Mutta ihmettelin valtiovarainministeri Urpilaisen puheenvuoroa, jossa hän antoi ymmärtää, että muiden maiden päättäjät eivät ole niin huolissaan oman maan kansalaisista ja veronmaksajien rahoista. Mitä maata ministeri Urpilainen tässä nyt tarkoittaa? Saksaa, Hollantia vai Ranskaa?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Se on totta, että nämä ehdot ovat Suomelle edullisia, mutta nämä vakuusjärjestelyyn liittyvät ehdot eivät ole kaikille euromaille edullisia, ja se johtuu siitä, että osa euromaista ei saa markkinoilta niin edullisesti lainaa kuin Suomi ja sitä kautta heillä ei ole mahdollisuutta pääomittaa tätä pysyvää mekanismia kerralla.

Sitten on olemassa maita, kuten Saksa, joissa tämä pääomittaminen kerralla ei ole budjettiteknisistä syistä mahdollista. Päinvastoin Saksa on pyytänyt, että alun perin kolmessa erässä tapahtunut pääomitus muutettiin viideksi eräksi. Ja sitten, edustaja Kiviniemi, on kyllä maita, joissa selkeästi on hyväksytty se, että eurooppalainen yhteistyö tulee myöskin maksamaan, ja sitä kautta hyväksytty, että tämä Kreikka tuottaa tappioita kulloisen maan veronmaksajille. Mutta tätä periaatetta Suomi ja nykyinen hallitus ei hyväksy, ja juuri tästä syystä me olemme vaatimassa vakuuksia, jotta me voimme minimoida veronmaksajille koituvat riskit ja sitä kautta turvata Suomen valtion taloutta.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että tämä vakuusseikkailu, joka ei siis tuonut Suomelle täysimääräisiä, reaalisia vakuuksia — ne vakuudet ovat käytännössä hyvin lähellä nollaa — on heikentänyt Suomen asemaa Euroopan unionissa. (Matti Saarinen: Eikö nekään kelpaa?) Tästä on selkeitä merkkejä olemassa jo nyt, ja tämä sama viesti — olin juuri maanantaina Brysselissä käymässä — tulee joka paikasta. (Miapetra Kumpula-Natri: Kuten? Yksi esimerkki!) Tämä heikensi Suomen vaikutusmahdollisuuksia, vielä kaiken lisäksi, kun sillä ei saatu sitä, mitä alun perin lähdettiin hakemaan, eli niitä täysimääräisiä, reaalisia vakuuksia. Tämän ovat myös asiantuntijat hyvin selkeästi todenneet.

Hallituksen toiminta on siis kokonaisuudessaankin ollut Suomen kannalta haitallista, ja samaan aikaan hallitus on nyt suostumassa siihen, että vaikka Kreikka ei ole hoitanut asioitaan kunnolla sen ensimmäisen tukipaketin jälkeen, niin ollaan kuitenkin myöntämässä Kreikalle lisää rahaa. Kukaan ei enää usko, että Kreikka selviää tällä menolla. Eihän tässä, arvoisa valtiovarainministeri, ole mitään järkeä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Jos vakuusvaatimus on vaarantanut Suomen maineen, niin minkä takia entisen pääministerin Kiviniemen hallitus myöskin vaati vakuuksia? Kysyn vain, että jos tällä vakuusvaatimuksella on aiheutettu Suomen maineelle hallaa, minkä takia myöskin edellinen hallitus vaati vakuuksia. Mutta minä ymmärrän sen, että edustaja Kiviniemeä varmasti harmittaa se, että hänen aikanaan hallitus palasi maailmalta takaisin tyhjän kassan kanssa. Nyt hallitus palasi eurooppalaisista neuvotteluista takaisin 880 miljoonan euron kanssa. Edustaja Kiviniemi pitää tätä nollana, lähes mitättöminä vakuuksina, mutta 880 miljoonaa euroa on suuri raha, ja se on tämän hyvinvointivaltion rahoituksessa merkittävä ja tärkeä osa. Olisinkin kysynyt ehkä enemmänkin (Naurua) edustaja Kiviniemeltä: Jos teille tämä vakuusmalli ei kelpaa, niin oletteko te sitä mieltä, että Suomen pitää olla ottamatta tämä lähes miljardin euron vakuus?

Arvoisa puhemies! Hallituskaan ei usko sitä, että Kreikka selviää. (Välihuutoja vasemmalta) Me kaikki tiedämme, että ennemmin tai myöhemmin on tosiasia se, että Kreikka joutuu jonkinlaiseen velkajärjestelyyn. Sen vuoksi Euroopan unionissa pitäisi yhdessä muiden euromaiden kanssa etsiä sellaista ratkaisua, jossa päädyttäisiin hallittuun velkajärjestelyyn ja eristettäisiin se ongelma Kreikkaan, (Ben Zyskowicz: Sitähän tässä juuri tehdään!) mitä kautta tämä ei laajenisi Euroopan laajuiseksi ja maailmanlaajuiseksi taantumaksi. Tällaiselle ratkaisulle on erittäin suuri kannatus, ja juuri kukaan ei usko siihen, että kun annetaan Kreikalle tämä toinen tukipaketti, Kreikka selviäisi. Juuri se, että näitä vakuuksia on lähdetty hakemaan, kertoo siitä, että hallitus ei usko, että Kreikka selviää.

Mutta mitä tulee näihin vakuuksiin, niiden uskottavuus ei kyllä kovin kummoinen ole myöskään asiantuntijoiden mukaan, ja mitä sieltä noin 30 vuoden kuluttua olisi saatavissa, sitä ei, arvoisa puhemies, todellakaan tiedä kukaan.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi on huolissaan Suomen maineesta ja siitä, mitä se, että Suomi pääsee sopimukseen näin hyvästä vakuusmallista suomalaisten kannalta, aiheuttaa Suomen maineelle. Jään pohtimaan, että mikäli Suomi olisi toiminut niin kuin edustaja Kiviniemi haluaa, eli me vaatisimme nyt julkisesti kaikissa europöydissä hallittua velkajärjestelyä, niin mitähän sillä vaatimuksella tehtäisiin Suomen maineelle. Tuskin se kovin rakentavaksi kansainväliseksi yhteistyöksi eurooppalaisissa pöydissä tulkittaisiin.

Mutta se, että me olemme vaatimassa vakuuksia, tarkoittaa juuri sitä, että me pyrimme minimoimaan Kreikasta suomalaisille veronmaksajille aiheutuvat riskit. Jos käy niin, että Kreikka ei pysty maksamaan velkojansa takaisin, niin meillä on olemassa ikään kuin palovakuutus tulipalon varalta, meillä on samalla lailla olemassa vakuus siltä varalta, että Kreikan talo palaa ja Kreikka ei pysty näitä lainojansa takaisin maksamaan. Siinä tilanteessa nämä vakuudet turvaavat Suomen talouden ja suomalaisten veronmaksajien aseman.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! On vähän pakko myöskin ihmetellä sitä, kuka tässä kysyy, vaatii vakuuksia, katsoo, että ne ovat riittämättömiä, ja puhuu siitä, että sijoittajavastuuta ei ole toteutettu. Eikö se ollut juuri pääministeri Kiviniemen hallitus, joka toi eduskuntaan kolme pakettia, joissa ei ollut mitään elementtejä minkäänlaisesta meidän oppositiosta vaatimastamme sijoittajavastuusta, ei ollut minkäänlaisia takeita Suomen rahoille? Nyt te sanotte, että tämä on kestämätöntä. Se oli kyllä kestämätöntä jo silloinkin. Nyt me olemme päätyneet siihen rakentavassa yhteistyössä eduskunnan hyväksymien lähtökohtien kanssa, että olemme pystyneet turvaamaan ne suomalaiset edut, jotka tässä tilanteessa ovat turvattavissa, tavalla, joka ei keikuta sitä eurooppalaista venettä — jonka kaataminen ei olisi suomalaistenkaan etujen mukaista — mutta joka tulee, näin uskon, aikanaan osoittautumaan myöskin sellaiseksi linjaksi, jota muut Euroopassa tulevat arvostamaan ja ymmärtämään.

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt näyttää siltä, että hallitus uskoo tehneensä tällaisen Granlundin ilmaveivin, että te olette ikään kuin muiden huomaamatta pistäneet maalin. (Välihuutoja) Kukaan muu ei ole huomannut tällaista maalia. Eivät ne muut maat ajattele tällä tavalla kerta kaikkiaan. Tuo teidän tulkintannehan tarkoittaa käytännössä sitä, että muut kolmen A:n maat eivät vain hyväksyisi, että Suomelle annetaan tällainen erioikeus, vaan sen lisäksi ne vielä rahoittaisivat tämän meille annetun etuoikeuden. Uskooko pääministerin sijainen ihan oikein, että muut maat ovat tähän valmiit, eivät vaadi sitä, mitä te kerrotte, että Suomi saa, ja vielä rahoittavatkin sen kaiken lisäksi?

Toisekseen sijoittajavastuu: Teidän ERVV-muutoksenne ja Kreikka-sopimushan tarkoittavat nyt sitä, että suomalaisen veronmaksajan piikkiin mennään nyt ottamaan myöskin sen italialaisen sijoittajan Kreikka-vastuut tilanteessa, jossa Italia ei itse enää kanna niitä vastuita lainkaan. (Puhemies: Ja nyt, arvoisa edustaja, tuli aika täyteen!) Suomalaiset veronmaksajat tulevat kantamaan vastuun italialaisten seikkailijoitten sijoituksista.

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä onnitella valtiovarainministeri Urpilaista hyvinkin kelvollisesta ratkaisusta tässä vakuusasiassa. Kun siihen hieman tarkemmin perehtyy, se ei ole ollenkaan niin huono kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää. Ei se toki ilmainen ole, mutta olosuhteet huomioon ottaen varsin kelvollisella tavalla tässä vähennetään veronmaksajien riskiä.

Sinänsä edustaja Kiviniemi on tietenkin ihan oikeassa siinä, että kyse ei ole täysimääräisestä reaalivakuudesta. Mutta se on kyllä kaikkien ilmaveivien ilmaveivi, että siitä tehdään sitten sellainen johtopäätös, että se on lähellä nollaa. Tämmöinen tulkinta ei kyllä perustu yhtään mihinkään.

Ehkä kaikkein parasta tässä ratkaisuissa kuitenkin oli, arvoisa puhemies, se, että se saatiin vihdoin aikaiseksi. Tämän jälkeen vihdoin päästään itse peruskysymyksen kimppuun eli siihen, että Eurooppa on edelleen erittäin hankalassa taloudellisessa tilanteessa ja on edelleen useita maita, joihin markkinoitten luottamus on varsin heikkoa, meillä on monia ylivelkaantuneita maita.

Haluaisin kysyä valtiovarainministerin arviota siitä, onko mitään valoa tunnelin päässä. (Timo Soini: Ei mitään!) Miltä tämä eurooppalainen velkaantumiskehitys ja taloudellinen kehitys noin kokonaisuutena nyt näyttää?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Vapaavuori totesi, reaalivakuudet eivät olleet tässä tapauksessa mahdollisia, ja se johtui siitä, että Kreikan valtio ei niitä hyväksynyt. Myöskään käteisvakuudet eivät olleet mahdollisia, koska muut euromaat eivät niitä hyväksyneet. Tästä syystä paras malli, joka oli saatavissa, joka on Suomen kannalta hyvä, on se, että käytetään Kreikan joukkovelkakirjoja, jotka myydään, ja sitten tämä tuotto sijoitetaan kolmen A:n joukkovelkakirjoihin. (Mauri Pekkarinen: Kenelle jää mustapekka?)

Euroopan taloustilanne on hyvin haastava, ja sen takia haluan kiittää eduskuntaa siitä, että eduskunnan enemmistö viime viikolla hyväksyi väliaikaisen mekanismin puitesopimuksen, joka pitää sisällään uusia työkaluja ja mahdollisuuksia torjua tätä Euroopan talouskriisiä nykyistä paremmin. Nimittäin on täysin välttämätöntä rakentaa selkeä palomuuri sille, että tämä Kreikasta alkanut kriisi ei leviä ja eskaloidu esimerkiksi Italiaan ja Espanjaan, ja tässä juuri tämä viime viikon ratkaiseva päätös on hyvin tärkeässä roolissa.

Arvoisa puhemies! Sillä aikaa, kun keskusta ja perussuomalaiset ovat keskittyneet vaatimaan Kreikkaan velkasaneerausta, on valtiovarainministeri Urpilainen hoitanut vakuudet tuota tilannetta varten. (Pietari Jääskeläinen: 20 prosentin vakuudet!) Tälle sisukkaalle suoritukselle ja Urpilaisen ilmaveiville ei ole kyllä tukea kuulunut, ei ainakaan Suomen oppositiosta. Keskusta seisoi vallassa ollessaan kädet taskussa vakuusasiassa. (Ben Zyskowicz: Muiden taskussa! — Naurua) — Juuri näin, edustaja Zyskowicz. Keskusta seisoi suomalaisten veronmaksajien taskulla ottamassa sieltä lähes miljardi euroa Kreikalle ilman minkäänlaisia vakuuksia. — Nyt keskusta seisoo kädet silmillä ja korvilla, ei suostu lukemaan, ei kuuntelemaan tätä erittäin hyvää ratkaisua, jossa on vakuudet saatu.

Haluan kysyä ministeri Urpilaiselta, kun täällä on edelleen tullut puheenvuoroja, joissa todetaan, että tämä ratkaisu on maksanut tai maksaa Suomelle. Itse olen tutkinut nämä paperit tarkasti, en ole vielä löytänyt. Kenelle me maksamme ja montako euroa Suomi maksaa näistä vakuuksista?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Tähän vakuuksien saantiin liittyy ehtoja, mutta nämä ehdot ovat Suomen ja suomalaisten veronmaksajien kannalta hyvin edulliset. Niin kuin aikaisemmin totesin, yksi keskeinen ehto liittyy siihen, että me luovumme teoreettisista väliaikaisen mekanismin voitoista, joita — me aidosti uskomme — ei tule tulevaisuudessa olemaan. Toinen keskeinen ehto liittyy siihen, että me teemme tämän pysyvän mekanismin pääomituksen yhdessä erässä, mutta sekään ei maksa Suomelle, koska vastineeksi näistä korkokuluista me saamme tilalle osinkotuottoja, mikä tätä kautta aiheuttaa sen, että tämä järjestely ei Suomelle maksa. Joten voi kaikin tavoin todeta, että nämä ehdot ovat Suomelle edulliset. Ne eivät ole kaikille euromaille edulliset, ja se osittain myöskin tietenkin selittää sitä, että kaikki euromaat eivät ole tätä vakuusjärjestelyä itsellensä ottamassa.

Arvoisa herra puhemies! Se on nyt tullut selväksi tässä keskustelussa, että jos joku pitää näitä vakuutena, niin sitten vakuuden käsite on muuttunut pahasti siitä, miten se on perinteisesti pankkisektorilla ymmärretty.

Mutta sitten kysymys, kun tässä valtiovarainministeri sivusi Euroopan rahoitusvakautusvälinettä. Nyt on tällaisia huhuja kantautunut Euroopasta, että tämä välineen koko ei tule riittämään vaan nyt on edessä pankkien pääomittaminen suoraan valtioiden toimesta. Kuinka vahvoja nämä huhut ovat, mihinkä ne perustuvat, ja voisiko tähän nyt saada jotakin selkoa?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala on siinä oikeassa, että meillä on aito huoli olemassa, että tämä velkakriisi on muuttumassa tulevaisuudessa pankkikriisiksi. Tästä syystä muun muassa itse esitin maanantaina euroryhmässä, että meidän pitäisi harkita valmiutta tehdä vastaavanlaisia toimia kuin 2008 lokakuussa tehtiin, kun samaan aikaan Euroopan tasolla ilmoitettiin kansallisista toimista liittyen pankkien varainhankinnan varmistamiseen ja tukemiseen ja mahdolliseen pääomittamiseen. Mutta Suomi on ollut hyvin tiukka siinä, että me emme halua kasvattaa tämän väliaikaisen kriisimekanismin tai työkalun takausvastuita. Se sopimus, joka eduskunnassa eduskunnan enemmistön tuella viime viikolla hyväksyttiin, on hyvä, ja niihin takausvastuisiin me olemme sitoutuneet, vaikka ne pohjautuvat edellisen hallituksen ja edellisen pääministerin tekemiin sitoumuksiin. Mutta uusiin vastuiden kasvattamisiin hallitus ei ole valmis.

Arvoisa puhemies! Kaksi lyhyttä kysymystä.

Toinen: Ministeri Urpilainen, olemme tottuneet täällä, että siltä taholta on yleensä aina sanottu, että valtion raha-asioita pitää hoitaa niin kuin kotitalouksien ja Suomen yritysten. Oletteko te valmis nyt suosittelemaan suomalaisille kotitalouksille ja yrityksille samanlaista vakuusmenettelyä?

Toinen kysymys: Te ennen vaaleja edellytitte, että Suomen vastuut eivät saa lisääntyä, ja te edellytitte, että sijoittajien vastuuta pitää lisätä. Kun totesitte, että viime viikolla syntynyt ratkaisu vähentää vastuita, oletteko sitä mieltä, että viime viikolla tehty päätös vähentää Suomen veronmaksajien vastuuta, vai oletteko sitä mieltä, että se lisää?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Voin jokaiselle suomalaiselle kotitaloudelle, eläkeläispariskunnalle, metallimiehelle, sairaanhoitajalle kertoa, että tämä vakuusjärjestely on hyvä. Tämä on suomalaisen veronmaksajan kannalta hyvä järjestely, jolla me pyrimme minimoimaan Suomelle aiheutuvat riskit Kreikan uudesta lainaohjelmasta. Tämän arvion pystyn täysin rinnoin ja täydellä sydämellä täällä antamaan.

Mitä tulee sijoittajavastuuseen, tämän hallituksen ohjelmaan on kirjattu monia toimenpiteitä, joilla sijoittajavastuuta viedään eteenpäin. Yksi on rahoitusmarkkinavero. Toinen on pankkivero, jonka me olemme valmiita ottamaan myöskin kansallisella tasolla käyttöön. Paraikaa olemme myöskin hallituksen piiristä esittäneet toiveita, että tämä heinäkuun huippukokouksessa päätetty sijoittajavastuupaketti voitaisiin ottaa vielä uudelleen arvioon ja myöskin Kreikan uuteen lainaohjelmaan sisältyvä sijoittajavastuu voisi heinäkuusta sovitusta kasvaa, koska minä uskon, että aika monelle Euroopan maalle on tullut yllätyksenä tuo todellisuus, joka heinäkuun huippukokouksen päätökseen sijoittajavastuun osalta sisältyy.

Herra puhemies! Edellisellä kaudella hallitus myönsi lainaa Kreikalle liki miljardin edestä, ja muistaakseni vakuuksien arvo oli nolla euroa. Edustaja Kalli kysyi valtiovarainministeriltä, voisiko hän suositella tällaista menettelyä, kuin mitä nyt on käytetty tässä Kreikka-mallissa, kotitalouksille ja yrityksille. Otetaan vastaava esimerkki. Kysyn valtiovarainministeriltä: Kumpaa mallia te suosittelisitte kotitalouksille, edellisen kauden mallia, missä vakuuksien arvo oli nolla euroa, vai tätä mallia, jossa se on nyt 880 miljoonaa euroa ja laskennallisesti kolmenkymmenen vuoden päästä, kun sille lasketaan tuottoa, se vastaa 2:ta miljardia? Kumpaa mallia suosittelisitte kotitalouksille ja yrityksille?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman on siinä oikeassa, että Suomi on aikaisemminkin vaatinut vakuuksia mutta ei ole niitä saanut. Tällä kertaa neuvottelut tuottivat tulosta. Se täytyy tunnustaa myöskin eduskunnan edessä, että nämä neuvottelut eivät olleet helpot. Kyllä siinä on kovia vääntöjä käyty. Mutta joskus sisukkuus palkitaan, ja nyt se palkinto on 880 miljoonaa euroa, joka on iso raha ajatellen esimerkiksi Suomen valtion budjettia, jota me ensi viikolla alamme täällä eduskunnassa käsitellä. Tältä osin koen, että tämä vakuusratkaisu on hyvä ja se turvaa suomalaisten veronmaksajien aseman.

Herra puhemies! Nyt pitää enstäin tietenkin sanoa, että edustaja Soinihan on johdonmukainen tässä omassa politiikanteossaan. Kaikki EU:hun liittyvä on kuin Ilmestyskirjan peto, joten siinähän ei ole mitään uutta sinänsä.

Mutta, entinen pääministeri Kiviniemi, kun te hallituksienne aikana ja hallituksessa ollessanne teitte kolme ratkaisua, joissa ei ollut vakuuksia, te aukaisitte sen hanan, jolla itse asiassa nyt yritetään estää kriisin leviäminen niin, että se ei tulisi Suomelle enää kalliimmaksi. Nyt te arvostelette sitä linjaa, jos tiukennetaan Suomesta menevien rahojen määrää, haetaan niille vakuuksia. Tämä on täysin epäjohdonmukaista ja täysin linjatonta politiikkaa. Teidän pitäisi olla tähän tiukennukseen tyytyväisiä, jos te joitakin vakuuksia haitte. Itse asiassa haluaisin kysyä valtiovarainministeriltä, poikkeaako tämä jotenkin nyt suuren valiokunnan linjoituksesta, mitä eduskunta teki tässä näitten aiempien päätöksien aikana. Onko tässä nyt joku poikkeama siihen, että vakuuksia haetaan?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri Tuomioja täällä aikaisemmin totesi, niin tämä vakuusvaatimus on eduskunnan hyväksymä. Se on sitä kautta Suomen virallinen kanta, ja tätä kantaa me olemme Euroopassa hyvin määrätietoisesti vieneet eteenpäin. Totta kai hieman harmittaa se, että oppositiosta tälle vakuusvaatimukselle ei ole löytynyt tukea vaan edelleenkin oppositiossa ollaan sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi ottaa tätä miljardin euron vakuutta vaan tukea pitäisi Kreikkaan myöntää ilman vakuuksia. (Välihuutoja) Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Me olemme kertoneet aivan selkeästi sen, että me uskoimme ja luotimme siihen, että Kreikka-ykköspaketin, Irlanti-paketin ja Portugali-paketin avulla ne maat selviävät, saavat taloutensa kuntoon ja mitään uusia tukimuotoja ei tarvittu, ja Irlanti muuten on selviämässä, se on pääsemässä paremmalle talouskehityksen uralle. Mutta kun Kreikka ei ole tehnyt sitä, mitä sen oli sovittu tekevän, niin ei missään tapauksessa ole järkeä antaa tätä uutta tukipakettia. Heinäkuun huippukokouksessa olisi pitänyt tehdä sellaisia ratkaisuja, joissa todellakin se yksityisen sijoittajan vastuu toteutuisi. Nythän se ei toteudu.

Mitä tulee eduskunnan päätöksiin vakuusratkaisusta, eihän eduskunta antanut sinettiä tällaiselle, näin huonolle vakuusratkaisulle. Hallitushan halusi lähteä hakemaan nimenomaan niitä täysimääräisiä, reaalisia vakuuksia. Siinä mielessä eduskunnan mandaattia ei ole, eikä todellakaan — kannattaa olla tarkkana, mitä sieltä ministeriaitiosta sanoo — pidä paikkaansa tuo, mitä valtiovarainministeri sanoi. (Puhemies: No niin, nyt olisi kysymyksen vuoro!) Me emme ole antamassa Kreikalle lisää rahaa ja nimenomaan siksi, että Kreikka ei ole tehnyt sitä, mitä sen pitää. Silloin kun ykköspaketti (Puhemies: Arvoisa edustaja, nyt on aika runsaasti täynnä!) annettiin, niin silloin me luotimme siihen, että se tekee.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Ehkä on hyvä todeta myöskin se, että jos Suomi toimisi niin kuin edustaja Kiviniemi täällä peräänkuuluttaa eli Kreikalle ei enää annettaisi rahaa, niin se tarkoittaa sitä, että Kreikka ajautuu maksukyvyttömään tilaan ja myöskin heidän velkojaan tullaan leikkaamaan, mikä tarkoittaa suomalaisille veronmaksajille tällä hetkellä noin 400 miljoonan euron laskua. Tästä syystä tämä hallitus lähtee veronmaksajien kannalta mahdollisimman edullisesta tavasta, joka on se, että tuelle, jonka me Kreikalle annamme, vaaditaan vastineeksi vakuudet.

Mitä tulee tähän vakuusjärjestelyyn, niin minulle on jäänyt epäselväksi, minkälaiset olisivat edustaja Kiviniemen mielestä hyvät vakuudet, jos 880 miljoonaa euroa, jonka me nyt olemme onnistuneet neuvottelemaan, eivät sitä teidän mielestänne ole.

Arvoisa herra puhemies! Koko ajan pitää muistaa, että kun Suomen hallitus on mukana tukemassa Kreikkaa, niin kyse ei ole Kreikasta, vaan kyse on Suomesta. Eli tällä toiminnalla me pyrimme estämään tämän kriisin hallitsematonta leviämistä euroalueella, Euroopassa, siten, että se vahingoittaisi myös hyvin rajusti Suomen taloutta, työllisyyttä, valtion ja kuntien verotuloja ja sitä kautta myös edellytyksiä huolehtia kansalaisten peruspalveluista.

Kuitenkin riski kriisin leviämiseen on ilmeinen, ja varsinkin pankkijärjestelmä on viime päivinä ollut näissä keskusteluissa paljon esillä. Nyt Euroopan unionin komissio on esittänyt, että euromaat yhdessä katsoisivat tätä pankkien pääomittamisasiaa, ja on puhuttu jopa 200 miljardin euron pääomittamistarpeesta. Kysymys hallitukselle: Onhan niin, että lähtökohtana tässä on se, että kukin maa huolehtii itse omien pankkiensa pääomittamisesta, eikä niin, että suomalaisten veronmaksajien rahoja odotetaan muiden maiden pankkien pääomittamiseen?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz kiinnitti erittäin tärkeään asiaan huomiota, ja tämä pankkisektorin tila ja potentiaalinen pankkikriisi oli myöskin valtiovarainministereiden kokouksessa Luxemburgissa alkuviikolla esillä. Omassa puheenvuorossani totesin tuolloin, että mielestäni olisi syytä harkita vastaavanlaisia toimia kuin lokakuussa 2008, jolloin yhtä aikaa ilmoitettiin toimista, jotka sitten oltiin kansallisesti valmiit toteuttamaan, eli että huolehditaan pankkien vakavaraisuudesta ja valmiudesta pankkien pääomittamiseen.

Ensisijainen vastuu pankkien pääomittamisesta pitää olla omistajilla. Mikäli siihen ei pystytä vastaamaan, niin sitten voi kansallisesti valtio tulla apuun, mutta lähtökohta pitää olla se, että näistä toimista vastataan kansallisesti, ei Euroopan tasolla. Se on ehkä hyvä myöskin edustajalle todeta, että tästä euromaiden kesken on erilaisia näkemyksiä, mutta tämä on ollut Suomen linja.

Arvoisa puhemies! Ensimmäisiä syntipukkeja vakuussotkuihin ei tarvitse kaukaa hakea. Kun Suomi aikoinaan liittyi euroon, oli liittymishanketta viemässä eteenpäin silloinen pääministeri, SDP:n Paavo Lipponen sekä kokoomuksen valtiovarainministeri Sauli Niinistö. Tuolloin he eivät hyväksyneet kansanäänestystä EU-maiden yhteiseen valuuttaan liittymisestä, koska pelkäsivät, ettei Suomen kansa hyväksyisi sitä, ja oikeassahan he siinä olivat. Ministeri Urpilainen: Olen miettinyt, ja miettimisen jälkeenkin vielä miettinyt, että millehän ne komissaarit mahtoivat nauraa, kun teidän ajaman vakuussopimuksen ehdoista Luxemburgin kokouksessa päätettiin. Olisitteko, rouva ministeri, niin hyvä ja valaisisitte minulle tätä asiaa?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minä valaisen tätä mielelläni teille joko henkilökohtaisesti tai tulemalla perussuomalaisten eduskuntaryhmään kertomaan tästä vakuusratkaisusta, koska se on niin hieno ratkaisu, että sen ääreen kannattaa muutamaksi toviksi jopa pysähtyä.

Mitä tulee edustajan kysymykseen ja viittaukseen siitä, että tämä olisi jonkinlainen vakuussotku, niin tästä minun täytyy kyllä olla edustajan kanssa eri mieltä. Minusta sotku on yleensä sellainen käsite, johon ei ole olemassa ratkaisua, mutta tässähän meillä on olemassa selkeä ratkaisu: sopimus, joka tuo Suomelle 880 miljoonaa euroa, joka sijoitetaan kolmen A:n joukkovelkakirjoihin, ja korkotuoton kera 30 vuoden päästä tuo summa on yli 2 000 miljoonaa euroa. Puhutaan isosta summasta, jolla turvataan suomalaisten veronmaksajien asemaa, ja sen takia olen valmis myöskin edustaja Oinosen kanssa tätä mallia läpikäymään.

Arvoisa herra puhemies! Viikko sitten kyselytunnilla kysyin ministeri Urpilaiselta tästä pankkikriisin orastamisesta, ja nyt on jo tällä viikolla kuultu huonoja uutisia. On syytä olla todella tyytyväinen siihen, mitä ministeri kertoi puheenvuorostaan tällä viikolla tältäkin osin, kiitos siitä. On hienoa, että valotatte nyt sitä, että euromaiden keskuudessa tässä asiassa ei ole vielä ehkä yhteistä kriisitietoisuutta mutta ei myöskään yhteistä ratkaisua. Kysynkin jatkokysymyksenä: Mitkä mahdollisuudet Suomella on saada kaikki jäsenmaat nyt hyvin nopeasti edes kartoittamaan tilanne riittävän hyvin? Kun näkyy, että nämä stressitestit eivät ole pitäneet paikkaansa, ja kun osalla jäsenmaista ei ole välttämättä valmiutta itse kantaa ensisijaisesti, saati, että omistajien vastuulle laitetaan, niin mikä on Suomen seuraava liike tässä tilanteessa? Näen, että Suomen veronmaksajien kannalta se seuraava iso kysymys on juuri se, mitä kuvailitte: nyt täytyy estää se, ettei synny semmoista käsitystä, että meidän AAA-maiden piikki on auki ja seuraavaksi meillä voidaan maksattaa huonosti hoidettujen pankkien asioita.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta käytiin hyvin pitkä keskustelu valtiovarainministereiden kesken. Minä uskon, että kriisitietoisuus on vahva ja ehkä se huoli tästä tilanteesta on yhteinen, mutta sitten aidosti jäsenmaiden kesken on erilaisia näkemyksiä olemassa siitä, miten tähän huoleen vastataan ja mitkä ovat ne keinot turvata eurooppalaisten pankkien vakavaraisuus. Suomi on lähtenyt siitä, niin kuin moni muukin kolmen A:n luottoluokituksen maa, että nämä toimet pitää tehdä kansallisesti ja jokaisella valtiolla itsellään on velvollisuus huolehtia omien pankkiensa vakavaraisuudesta ja toimivuudesta. Mutta uskon, että keskustelua tullaan jatkamaan niin kahdenvälisesti muiden maiden kesken kuin seuraavassa valtiovarainministereiden kokouksessa, ja toivottavasti löydämme myöskin tähän yhteisen näkemyksen, joka vastaa tätä Suomen hallituksen kantaa. Sen eteen olemme tekemässä kovasti töitä.

Arvoisa puhemies! Suuri valiokunta on tässä koko aika ollut yhteydessä hallitukseen, ja kiitos siitä yhteydenpidosta. Me olemme edellyttäneet koko aika, että Suomi pitää kiinni vakuuksista ja niillä vakuuksilla tulee neuvotteluista takaisin. Keskusta, kuten pääministeri Katainen täällä aikaisemmin ilmoitti, halusi vakuuksia myös viime kaudella, ja sen takia tämmöinen mielipiteen kääntö vaalipäivän jälkeen tässäkin vaikuttaa todella oudolta.

Se minua ihmetyttää myös tässä yleisessä keskustelussa ja kommentoinnissa, että tätä aika usein on käsitelty tiedotusvälineissä monimutkaisena asiana ja sen jälkeen tyrmätty, mutta jostain syystä talouslehdet Suomessa — toivon niitä oppositionkin lukevan — lähes yksinomaan kiittelevät tätä ratkaisua. Jos minä sanon, että Sixten Korkmania pidän aika kovana talousasiantuntijana ja hän onnittelee Jutta Urpilaista, niin yhdyn näiden talousasiantuntijoiden rinnalla tähän onnitteluun. Hän arvioi toisessa väliotsikossa suomalaisessa talouslehdessä, oliko tämä poliittisesti kallis, ja itse kerron terveisiä 20 muun (Puhemies: Nyt tarvittaisiin kysymys!) euromaan suuren valiokunnan kokouksista, että siellä ongelmia ei tullut. Oletteko te nähnyt, ministeri Urpilainen, poliittisesti tästä hankaluuksia Suomelle koituneen, kun minä en niitä kollegojen kanssa havainnut ollenkaan?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisessa kanssakäymisessä jokaisella maalla on joskus asioita, jotka sille maalle ovat tärkeitä. Meidän ei pidä ajatella, että Euroopan unioni on joku uusi Kreml, missä ei saisi omia kansallisia intressejään edustaa. Totta kai meidän täytyy hakea yhdessä muiden eurooppalaisten toimijoiden kanssa ratkaisua tähän ongelmaan, joka on yhteinen ja josta tulee myös aidosti uhkakuvia Suomen talouden ylle, mutta kyllä lähtökohdan pitää myöskin kansainvälisessä yhteistyössä olla se, että on omat kannat, jotka uskalletaan tuoda esille. Kyllä tämä myöskin muissa Euroopan maissa ymmärretään, ja näin ollen en usko, että tällä vakuusneuvotteluprosessilla on minkäänlaista merkitystä maatalousneuvotteluihin tai rakennerahastoneuvotteluihin, jotka tulevaisuudessa tullaan käymään. Jokainen neuvottelu on oma prosessinsa, ja ehkä, jos jotain, niin jatkossa Suomi muistetaan maana, joka ei joka asiassa anna periksi viime tipassa, kun ollaan selkä seinää vasten, vaan uskaltaa pitää kiinni myöskin omasta kannastaan loppuun asti.

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on Euroopassa maksukyvyttömyydestä, ja se ei ole poistunut tällä vakuusrahastuksella yhtään mihinkään. Se ei ole poistunut mihinkään, ja lisää tulee. Nämä paketit eivät toimi. Kun puhutaan sijoittajavastuusta, sijoittajavastuu normaalissa markkinataloudessa on sitä, että kun teet huonot sijoitukset, kärsit siitä. Nyt on luotu tämmöinen automaatti, jolla pelastetaan pörssipelureita, pankkipelureita, ja olette siinä mukana.

Vielä, ministeri Niinistö, te kannatatte vielä eurobondejakin. Te kannatatte sitä, että tehdään sellainen pysyvä järjestelmä, että me jatkuvasti lapioimme rahaa etelään. Sitä te kannatatte.

Ja sitten loppuun vielä se kysymys: Kun Suomen kansa nyt katsoo tätä, niin onko meillä laillista ja todellista mahdollisuutta jättäytyä näiden ulkopuolelle? Minä tiedän, ministeri Urpilainen ja ministeri Tuomioja, että te tiedätte tämän, koska te aikanaan sanoitte, että jos vakuuksia ei tule, (Puhemies: Ja nyt, arvoisa edustaja!) me jäämme ulkopuolelle. Me voimme jäädä ulkopuolelle, vaikka ne tulivatkin. Emmekö, vai?

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Siinä edustaja Soini on oikeassa, että tämä vakuusratkaisu ei poista tätä Euroopan talousongelmaa ja tätä Euroopan talouskriisiä. Mutta juuri siitä syystä me vaadimme ne vakuudet, koska me haluamme minimoida suomalaisille veronmaksajille tulevan riskin. Me emme voi olla varmoja siitä, maksaako Kreikka takaisin heille annettua lainaa. Ja juuri sen takia me otamme vakuutuksen, tämän vakuuden, joka antaa meille sen turvan, että jos Kreikka ei näitä lainoja takaisin maksa, niin meillä on olemassa vakuus, joka kattaa sen riskin, joka tästä lainasta Suomelle aiheutuu. Sen takia tämä järjestely on hyvä ja sitä kannattaa tukea. Siinä kannattaa olla mukana. On ymmärrettävää, että kaikki maat eivät tätä halua käyttää. Osa maista hyväksyy, että tappioita Kreikasta veronmaksajille tulee. Osalle tämä järjestely on liian kallis. Suomelle tämä järjestely on hyvä, Suomen kannattaa olla siinä mukana. Sillä turvataan suomalaisten veronmaksajien asema.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini on lähtökohtaisesti oikeassa siinä, että markkinataloudessa pitää toimia siten, että voitot voi pitää, mutta tappiot pitää myöskin sitten kantaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, jossa lähestytään ja on osittain jo tehty päätöksiä, jotka merkitsevät sijoittajavastuun toteuttamista, mutta ei pidä kuvitella, että sekään olisi ilmaista. Kyllä meillä on koko ajan myöskin vastuu siitä, että pidämme eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän toiminnassa. Sitä varten nyt tässäkin keskustelussa on puhuttu pankkien pääomittamistarpeesta. Se täytyy tehdä sillä tavoin, että veronmaksajat saavat siitäkin vastiketta. Onneksi suomalaisia rahoituslaitoksia ei ole tässä mukana.

Tämä on tietysti todettava, että eri maat ovat eri asemassa ja suhtautuvat eri lailla myöskin vakuuskysymykseen sen vuoksi, että niillä on erilaisia intressejä omien pankkiensa kautta. Mutta Suomi on nyt tässä tilanteessa tehnyt sen, mikä on ollut mahdollista, ja hyvällä menestyksellä hoitanut tällä vakuusratkaisulla sen, että enempää tappiota ei synny. Tappioita voi syntyä. Ja jos edustaja Kiviniemi on oikeassa siinä, että Kreikka on menossa nurin, niin kyllä se oli silloin nähtävissä jo, kun sitä ensimmäistäkin pakettia tehtiin. Olemme vain ostaneet aikaa, mutta enää ei tästä eteenpäin suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Hallitus on siitä täysin yksimielinen, että Suomi on toiminut viisaasti siinä, että me olemme rajoittaneet julkista vastuuta tämän Euroopan talouskriisin hallitsemisessa, ja tietoisina siitä, että tämä kriisi ei saa syventyä laajemmaksi pankkikriisiksi ja laajemmaksi uudeksi mahdolliseksi lamaksi, olemme näitä ratkaisuja yhdessä tehneet.

Edustaja Soini viittasi lausuntoihin, siihen mitä jatkossa tehdään. Minun mielestäni on tärkeätä, että kaikkien puolueiden kansanedustajat ja puheenjohtajat osaltaan miettivät, mikä on se pysyvä järjestely, jolla jatkossa euron talouskoordinaatio on sellaista, että korot pysyvät alhaalla, Suomen riskit pysyvät alhaalla ja yhteiset puolustusmekanismit ovat sellaisia, että suhdannevaihtelussa me emme joudu tällaiseen tilanteeseen, missä nyt olemme, että puhutaan tukipaketeista koko ajan. Sellaisessa talouskoordinaatiotilanteessa voidaan mielestäni harkita rajallisia eurobondeja, näin olen vihreiden puheenjohtajana puhunut, mutta tämä on hallituksen kyselytunti ja silloin puhutaan hallituksen yhteisestä linjasta, mitä tässä ollaan noudatettu.