Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa asiassa ollaan hyväksymässä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutosta, jolla mahdollistetaan se, että ne jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat perustaa vakausmekanismin, joka aktivoidaan, jos se on välttämätöntä koko euroalueen vakauden turvaamiseksi. Kyseessä on nimenomaan taloudellinen vakaus.

Euroopan unionin kantava ajatus on ollut, että jokainen jäsenmaa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Jo ERVV:n perustaminen toimi tätä ajatusta vastaan. Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan unionin jäsenmaata voidaan tukea taloudellisesti vain, jos jäsenmaata uhkaa jokin sellainen epävakautta aiheuttava poikkeuksellinen tapahtuma, johon jäsenmaa ei ole itse voinut vaikuttaa. Esimerkki tällaisesta on luonnonkatastrofi. Jo käytössä olleilla tukipaketeilla on myös rikottu no bail-out -klausuulia, joka kieltää jäsenmaita ottamasta vastuulleen toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita. Yksittäisten jäsenmaiden heikkoa julkista taloutta, huonoa taloudenpitoa ja hallitsematonta velkaantumista on pyritty rinnastamaan luonnonvoimiin.

Artikla 122 ei ole siis ollut riittävä peruste ERVV:n käytölle, eikä se ole myöskään riittävä peruste EVM:n synnyttämiselle. On mahdollista siis katsoa, että artiklan 136 muuttamisella ollaan korjaamassa jälkikäteen aiemmin väärin perustein tehtyjä päätöksiä. Laittomista päätöksistä yritetään tehdä laillisia muuttamalla lainsäädäntöpohjaa. Artiklan muuttamisella pyritään paitsi korjaamaan tehtyä virhettä myös selventämään vakausmekanismin käytön oikeudellisia perusteita. Artiklan muuttamisella lisätään euromaiden keskinäisvastuita ja kierretään no bail-out -lauseketta.

Perussuomalaiset ovat alusta lähtien vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Tukipaketit ovat Suomen kannalta epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä. On epäoikeudenmukaista asettaa suomalainen veronmaksaja tämän kriisin maksumieheksi. Perussuomalaisten mielestä täydellisesti epäonnistunut nykyinen tukipakettipolitiikka on lopetettava. Näin ollen emme kannata edes mahdollisuutta perustaa ehdotetun kaltaisia vakausmekanismeja. Mielestämme vakausmekanismit mahdollistavat budjettivallan siirron unionille ja ovat täten osa liittovaltiokehitystä. Perussuomalaiset vastustavat ja ovat alusta asti vastustaneet liittovaltiokehitystä.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön perussuomalaisten jättämän vastalauseen mukaisesti ja edellä sanomani perusteella hallituksen esitys ei ole hyväksyttävä, joten ehdotan, että eduskunta ei hyväksy Eurooppa-neuvoston päätöstä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artikla ei ole riittävä oikeusperusta Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:lle eikä myöskään rahoitusvakausmekanismi EVM:lle. Näin ollen artiklan 136 muutoksesta ei olisi tullut päättää Eurooppa-neuvostossa yksinkertaistetussa tarkistusmenettelyssä, varsinkaan kun 136 artiklaan tehtävällä muutoksella saatetaan lisätä unionin toimivaltaa. Näin ollen meidän tulisikin, ja olisi tullut, päättää tästä asiasta täällä suuressa salissa perustuslain 94 §:n 2 momentin tarkoittamalla määräenemmistöllä.

Perussopimuksen muutoshanke kuitenkin perustuu oletukselle, että 122 artiklaa on voitu käyttää tukitoimien oikeusperustana, vaikka Eurooppa-neuvosto onkin katsonut, että tulevaisuudessa näin ei tulisi tehdä. Jos näin ei oletettaisi, muutoksen toteutumisessa ei olisi turvauduttu yksinkertaistettuun tarkistusmenettelyyn, jossa uutta toimivaltaa ei voida perustaa. Perussuomalaiset siis näkevät, että tällä mahdollisesti perustetaan uutta toimivaltaa.

Erikoislaatuinen tilanne syntyisi siinä hypoteettisessa tilanteessa, jossa Euroopan unionin tuomioistuin toteaisikin, että 122 artikla ei sovellu vakausmekanismin oikeusperustaksi. Tällöin artiklalla luotaisiin todistetusti uutta toimivaltaa eikä sopimusmuutosta voitaisi toteuttaa yksinkertaistetussa menettelyssä. Näin ollen jää nähtäväksi, valitetaanko tästä jossain vaiheessa Euroopan unionin tuomioistuimeen, sillä ainoastaan sieltä on saatavissa tähän kysymykseen, perustetaanko tällä mahdollisesti uutta toimivaltaa, vastaus.

Kannatan edustaja Maria Lohelan tekemää hylkäysesitystä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! En ajatellut tässä omassa puheenvuorossani niinkään käsitellä tätä kysymyksen juridista puolta, johon edustaja Saarakkala puheenvuorossaan kiinnitti huomiota. Kun Euroopan unionissa on reagoitu näihin syntyneisiin tilanteisiin, tähän velkakriisin hallitsemattoman leviämisen uhkaan aikanaan Kreikka ykköspaketin kohdalla, niin on kai rehellistä sanoa, että vähän sellaista "hätä ei lue lakia" -asennoitumista on varmaankin ilmassa ollut.

Oleellinen kysymys on tietysti se, miksi me suomalaiset päättäjät hallituksessa — edellisessäkin hallituksessa, eduskunnassa ja edellisessäkin eduskunnassa — otamme suomalaisten veronmaksajien vastuulle sellaisia riskejä, jotka itse asiassa eivät heille kuuluisi? Miksi me otamme vastuita suomalaisille veronmaksajille siitä, että jotkut euron käyttöön ottaneet maat ovat hoitaneet asiansa hyvin huonosti, ovat eläneet yli varojensa, tai sitten näiden maiden, kuten Irlannin, pankkijärjestelmä on hoitanut asiansa hyvin huonosti, mikä on sitten johtanut myös valtion ongelmiin?

Miksi me otamme sellaisia vastuita, jotka itse asiassa eivät kuuluisi suomalaisten veronmaksajien vastuulle, otamme vastuuta ERVV:n muodossa, otamme vastuuta EVM:n muodossa? (Timo Soini: Hyväuskoisia!) Aivan oikeassa ovat ne, jotka sanovat, että sen enempää Euroopan unionin sopimukset kuin myöskään eurojärjestelmän sopimukset eivät edellyttäisi tällaista yhteistä vastuuta. (Timo Soini: Eivät edellytä!) — Se on totta.

Oikeassa ovat mielestäni myös ne, jotka sanovat, että myöskään valtioiden keskinäinen solidaarisuus ei edellytä tällaista yhteisvastuuta. Olen tästä perustelusta samaa mieltä. Vaikka Ranskassa ja Saksassa olen huomannut, että valtion johto tässä yhteydessä puhuu aika paljon solidaarisuudesta, niin ainakaan minä en ole kannattanut eikä Suomen eduskunta ole kannattanut Suomen liittymistä sellaiseen unioniin tai sellaiseen rahaliittoon, missä olisi sovittu, että keskinäinen solidaarisuus edellyttää sitä, että jos joku sössii asiansa oikein pahasti, niin muut tulevat auttamaan.

Kun ei ole kyse sopimusvelvoitteista, kun ei ole kyse solidaarisuudesta, niin mistä sitten on kyse? Kyse on Suomen omasta edusta, eli Suomen hallitukset ja Suomen eduskunnat, edelliset ja nykyiset, ovat näihin vastuihin lähteneet sen vuoksi, että on arvioitu, että Suomen oma etu edellyttää tämän velkakriisin rajaamisyritystä, koska jos tämä velkakriisi hallitsemattomasti olisi lähtenyt leviämään Kreikasta, Irlannista, Portugalista yli koko Euroopan, niin se vaikuttaisi hyvin kielteisesti myös Suomen talouden kehitykseen, Suomen talouden kasvuun, sitä kautta meidän työllisyyteen, sitä kautta vaikkapa julkisen sektorin verotuloihin ja mahdollisuuksiin huolehtia kansalaisten peruspalveluista. Tämä Suomen ja suomalaisten oman edun varjeleminen on syynä siihen, miksi hallitukset, edellinen ja nykyinen, miksi eduskunnat, edellinen ja nykyinen, ovat lähteneet tähän mukaan.

Minun mielestäni tilannetta on onnistuneesti verrattu tulipalon syttymiseen rivitaloyhtiön, rivitalonpätkän yhdessä asunnossa. Kun se tulipalo on siellä yhdessä asunnossa syttynyt sen vuoksi, että se asukas on rikkonut yhteisiä sopimuksia — on esimerkiksi juonut viinaa ja polttanut tupakkaa kännissä ja sammunut sänkyynsä, ja tupakka on sytyttänyt koko asunnon palamaan — niin meidän muiden, jotka asumme siinä samassa rivitalonpätkässä muissa asunnoissa, etu on olla rajaamassa tätä tulipalon leviämistä. Meidän etumme on pyrkiä patoamaan tilannetta niin, että tuli ei siitä leviäisi myös meidän oman asuntomme kohdalle. Ja kun tällainen kriisitilanne, tulipalo, on syntynyt, ei riitä, että toteamme, että tämä ei ole meidän vikamme, se on sen palon aiheuttajan oma vika, vaan on todellakin meidän yhteinen etumme pyrkiä paloa rajaamaan ja varautumaan riittävällä sammutuskalustolla, jotta pystyttäisiin ennaltakin estämään tulevia paloja tai ainakin rajaamaan ne heti alkuunsa. (Pertti Salolainen: Hyvä vertaus!)

Tästä on kyse tässä Euroopan velkakriisin patoamisyrityksessä. En minä tiedä, onnistutaanko tässä, mutta sen tiedän, että onnistuminen olisi Suomen etujen mukaista ja hallitsematon velkakriisi Euroopassa olisi Suomen etujen vastaista. Toiset sanovat, että näillä tukipaketeilla ostetaan vain aikaa. Sekin on totta. Ajan ostaminen on järkevää, jos sitä aikaa onnistutaan käyttämään niin, että pankkeja pääomittamalla, valtioiden omia velkatilanteita helpottamalla pystytään estämään se, että sitten myöhemminkään tämä velkakriisi ei hallitsemattomasti leviäisi.

Haluan vielä sanoa, että olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että ei ole oikein, että suomalaiset veronmaksajat joutuvat ottamaan riskejä ja vastuita muiden hoitaessa asiansa huonosti. Minunkaan mielestäni se ei ole oikein, mutta tulee tilanteita, joissa on järkevää ja tarkoituksenmukaista menetellä jollakin tavalla, vaikka se ei ole oikeudenmukaista ja oikein. Jos esimerkiksi edustaja Ruohonen-Lerner kävelee Kaisaniemen puistossa Helsingissä myöhään illalla — mitä en kyllä suosittele — ja jos sieltä tulee kimppuun joku puukkomies, joka vaatii edustaja Ruohonen-Lernerin paksun lompakon itselleen, niin eihän se ole oikein, että edustaja Ruohonen-Lernerin lompakko päätyy tämän ryöstäjän käsiin, mutta silti se voi olla tarkoituksenmukaista ja järkevää, että edustaja Ruohonen-Lerner siinä tilanteessa antaa lompakkonsa.

En tarkoita, että Kreikka tai Portugali tai Espanja olisivat niin kuin kommunistinen Pohjois-Korea, joka uhkaa sodalla, ellei se saa muilta mailta rahaa ja ruokaa, mutta tarkoitan sitä, että voi olla tilanteita, joissa oma etu vaatii toimimaan tietyllä tavalla, vaikka perusteiltaan se ei olisikaan oikein ja oikeudenmukaista.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! On totta, että eräiden euromaiden kuri ja valvonta petti pahasti, mutta kaiken taustalla on säätelemättömän kasinokapitalismin konkurssi, joka säteilee voimakkaasti. (Ben Zyskowicz: Ylivelkaantuminen!) Tämän kasinokapitalismin maksajina ovat sadat miljoonat syyttömät, tämä on syytä muistaa.

Edellinen hallitus, porvarihallitus, lähti komission johdolla paniikkiratkaisuihin, minkä seurauksena Suomikin teki vakuudettoman 1,5 miljardin euron lainapäätöksen Kreikalle SDP:n vastustuksesta huolimatta. Siitä on maksettu jo 1 005 miljoonaa euroa. Samoin kesällä 2010 vietiin runttaamalla läpi ilman perustuslakivaliokuntia, ilman käsittelyä — vaikka SDP vaati — Euroopan rahoitusvakausväline, moraalikatokattaus. Nyt on erittäin tärkeätä, että syntyy vakausmekanismi ja niin, että sitä myös asiallisesti eduskunnassa on käsitelty, toivon mukaan Euroopan talouden ja työllisyyden paremmaksi hoitamiseksi.

Mutta kaiken takana täytyy muistaa tilanteen kärjistyminen, pankkien ja sijoittajien vastuun keskeneräisyys ja se, että tästä seuraa muun muassa varjovelkaantumista, joka Saksalla on jo 11 prosenttia bruttokansantuotteesta, Suomella 7,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tällä on vaikutusta myös meidän toimintakykyymme kriisin kärjistyessä hallitsemattomaksi Espanjassa, kenties Ranskassa jnp. Haluan vain sanoa sen, että Saksa ja Ranska tulevat aina selviytymään tässä kriisissä, mutta meidän on myös pidettävä huoli Suomen toimintakyvystä talouden ja toimintakyvyn osalta, juuri sen takia, että meillä on epäsymmetriset syklit, meidän vientirakenteemme takia. Yhtä lailla kuin meidän pitää Euroopassa olla vakautta hakemassa, meidän oma selviytymisemme on myös varmistettava.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy todeta, että edustaja Zyskowicz heittäytyy aivan satusedän rooliin. Esimerkit olivat hyvin ontuvia. Perussuomalaiset eivät tee politiikkaa satukirjojen tarinoilla; perussuomalaiset ovat realisteja. Olemme kaksi vuotta systemaattisesti vastustaneet Kreikan tukipaketteja, emme ole niihin uskoneet. Kreikan jälkeen on tullut Irlanti, Portugali, mahdollisesti Espanja on tulossa meidän syliimme. Me olemme realisteja, meillä on jalat maassa. Emme usko tällaisiin satuihin, joita täällä kerrotaan.

Nyt suomalaiset ovat pelastamassa lähinnä kreikkalaisia ja myös saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja. Se on meistä epäoikeudenmukaista, että suomalaiset eläkeläiset, työttömät, opiskelijat — pienituloiset kansalaiset — pannaan maksamaan näiden pankkiirien möhlinnät tässä eurokriisissä. Emme niihin ole uskoneet kaksi vuotta sitten, ja tänä päivänä (Puhemies: Nyt taitaa valo vilkuttaa siellä!) olemme vielä vakuuttuneempia siitä, että olemme olleet koko ajan oikeassa. Emme usko satuihin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se on tullut selväksi, että perussuomalaiset ovat vastustaneet näitä tukipaketteja eivätkä ole kantaansa vaihtaneet niin kuin keskusta ja demarit päittäin. Mutta, edustaja Ruohonen-Lerner, kyse on siitä, mitä Suomelle olisi tapahtunut, jos Kreikka olisi päästetty kaatumaan. Minä henkilökohtaisesti uskon, että tällainen velkakriisin hallitsematon leviäminen yli koko Euroopan olisi vaikuttanut hyvin kielteisesti Suomen talouteen, työllisyyteen ja sitä kautta myös verotuloihin ja peruspalvelujen turvaamiseen kansalaisille. Te tietysti voitte sanoa, että näin ei olisi tapahtunut. Pyydän kuitenkin katsomaan, mitä tapahtui, kun Lehman Brothers kaatui New Yorkissa, ja kysyn, mistä johtuu se talouden kasvun hidastuminen Suomessakin, joka viime kevään jälkeen, siis vuosi sitten kevään jälkeen, on reilusti tapahtunut. Se johtuu nimenomaan siitä epävarmuudesta, jonka Euroopan velkakriisi on luonut.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä Eurooppa-neuvoston päätös tätä asiaa koskien on tehty 25. maaliskuuta 2011. Tämä tuotiin kuitenkin perustuslakivaliokuntaan vasta lokakuussa 2011, ja näin ollen Suomi menetti mahdollisuuden huomauttaa tästä yksinkertaistetusta päätöksentekomenettelystä. Tämä on kyllä sellainen seikka, minkä toivon myös tiedotusvälineiden huomioivan, sillä tällä tavalla Suomessa näitä isoja institutionaalisia EU-asioita vain viedään eteenpäin. Nyt tuosta lokakuusta on myös kulunut aika paljon aikaa, kun tämä perustuslakivaliokunnassa oli käsittelyssä. Ihan vain herää kysymys, mihin se aika on käytetty, onko tässä jotain hämärää vai minkä takia on kestänyt näin kauan.

Täällä hallituksen esityksessä todetaan, että muutoksella selvennetään oikeustilaa toteamalla, että jäsenvaltiolla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 125 artiklan estämättä oikeus perustaa vakausmekanismi. 122 artiklassa on määräys, joka mahdollistaa taloudellisen avun jäsenvaltiolle, jos luonnonkatastrofit tai poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet tuolle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Kyllä tämän klausuulin voi täysin kyseenalaistaa näitten toimenpiteiden oikeusperustana, ja kyllä tätä no bail-out -klausuulia on kyllä tässä nyt pahasti rikottu.

Jotta jää varmasti sinne pöytäkirjoihin, niin ihan vielä selvennykseksi ja varmennukseksi: kannatan edustaja Lohelan tekemää hylkäysesitystä.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä täytyy kommentoida edustaja Zyskowiczin puheenvuoroa, jonka yhteydessä hän heitti ilmoille lauseen, että SDP ja keskustapuolue ovat vaihtaneet mielipiteitään päittäin. Mihin tämä voi perustua? (Kari Rajamäki: Hyvä kysymys!)

Esimerkiksi sosialidemokraatit kannattivat EVM:ää. Me vastustimme sitä, että Kreikkaan lähetetään ilman vakuuksia rahaa, jota nyt on miljardi lähetetty edellisen hallituksen, siis porvarihallituksen, toimin ja voimin. Me vaadimme sijoittajavastuuta silloin; se on toteutunut nyt tämän hallituksen aikana. Ja sitten vaadimme, että meidän lainoilla pitää olla vakuuksia. Nyt niitä vakuuksia on saatu, suoraan Suomen ja Kreikan välillä, ja sitten EVM:n kautta Suomen sitoumukset ovat turvattuja, kun EVM:n saatavat ovat etuoikeusjärjestyksessä heti IMF:n jälkeen kakkosena. Minä ihmettelen, että niin kokenut, asiantunteva ja korrekti edustaja kuin edustaja Zyskowicz sortuu tällaiseen väittämään, että me olemme jotenkin vaihtaneet keskustapuolueen kanssa mielipiteitämme päittäin. Tämä ei, edustaja Zyskowicz, pidä paikkaansa. Me olemme paljon tätä maata rakentaneet keskustapuolueen kanssa yhdessä, punamultapohjalta, mutta nyt, pesäpallolainausta käyttääkseni, mielestäni edustaja Zyskowicz löi kyllä hutilyönnin.

Herra puhemies! Sitten vähän vielä tähän asiaan laajemminkin. Kyllähän linja muuttui viime eduskuntavaalien jälkeen, että terveisiä kaikille äänestäjille. Äänestämällä voi vaikuttaa: tuli valtavan iso perussuomalaisten ryhmä esimerkiksi, mutta esimerkiksi myöskin saatiin ne vakuudet, saatavat ovat etuoikeutettuja ja sijoittajien vastuu on nyt jo konkretisoitunut siten, että yli kahden vuoden Suomen budjetin verran, siis yli 100 miljardia euroa, sijoittajat ovat kantaneet vastuuta, kansankielellä sanottuna saaneet kynsilleen, ovat menettäneet rahojaan.

Sitten: lainan antamisella ja takuiden antamisella on vissi ero. Edellinen hallitus antoi ehdoitta rahaa, (Jari Leppä: Ei pidä paikkaansa!) ilman mitään vakuuksia. — Edustaja Leppä, miljardi on jo lähetetty. Siitä ei ole mitään vakuutta, saadaanko takaisin.

Nyt on — myönnän, se on vakava paikka laittaa takaajan kohdalle nimensä, en ole montaa kertaa sitä henkilökohtaisesti tehnyt, mutta aina on hirvittänyt, kun niin on tehnyt — menty laittamaan takaajan paikalle nimi. Sillä ja lainan antamisella on vissi ero. Lainan antamisessa meillä on jo rahat liossa. Nyt me olemme antaneet takuita, saaneet osittain vastavakuuksia, ja lähtökohtahan on, että velallinen maksaa velkansa, ja siltä osin kuin ei pysty maksamaan, niin jos jotakin sukanvarteen on jäänyt, velkojat ottavat sitten ja realisoivat sen, ja jos ei ole yhtään mitään, niin sitten laukeaa sataprosenttisesti takaajille.

Herra puhemies! Finanssikriisi osoitti vuonna 2009 karulla tavalla, miten se vaikuttaa juuri vientivetoiseen kansantalouteen. Silloinhan Suomessa kansantalous löi vanteelle yli 8 prosenttia, taisi olla maailman korkeimpia alijäämiä, mitä sitä kautta syntyi. Tästä ensinnäkin sosialidemokraatit varoittelivat loppuvuodesta 2008, että tämä on raju tämä Amerikasta lähtenyt finanssikriisi, ja tältä paikalta, missä nyt seison, silloinen pääministeri Vanhanen sanoi hallituksen äänellä, että ei koske Suomea, finanssikriisi ei koske Suomea, koska meidän pankkijärjestelmämme on kunnossa, pankkien vakavaraisuus on kunnossa, ja hän piti opposition puheenvuoroja pelotteluna. No, ei siitä sen pahempaa seurannut kuin että elvytystoimet myöhästyivät tosi pahasti, koska ei uskottu, miten rankasti se lyö meidän kansantalouteemme.

Nyt meillä on tämä kokemus oppina. Meidän tulisi tätä hyödyntää ja tätä kokemuspeiliä vasten peilata tämä tilanne. Me olemme, hyvät kollegat, saman uhan äärellä tälläkin hetkellä, ja siksi pitää yrittää suojella suomalaista työtä, suomalaista työntekijää, suomalaista yrittäjää. Tässä yhdyn kollega Zyskowicziin, että tämä tulokulma tähän asiaan on juuri näin, että me olemme oman edun nimissä riskejäkin ottaen mukana näissä talkoissa. Emme me ole siellä sen tähden, että me olemme solidaarisia kreikkalaisia tai muita kohtaan, tai että me tekisimme joitain mainetekoja talouspolitiikassa. Me olemme suojelemassa Suomea ja suomalaista työläistä ja yrittäjää, koska jos tämä järjestelmä kaatuisi, jos nämä palomuurit eivät pidä ja esimerkiksi Etelä-Euroopan valtiot ajautuisivat maksukyvyttömiksi ja konkurssiin, niin me tiedämme, että se tilanne vaikuttaa nimenomaan Suomen kaltaiseen vientivetoiseen kansantalouteen äärettömän voimakkaasti. Meillä on tämä kokemus, viimeksi ei ollut. Nyt me tiedämme, minkä äärellä me olemme, ja sen tähden tähän pitää reagoida sillä tavalla kuin hallitus on nyt esittänyt.