2) Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta
koskevan lainsäädännön muuttamiseksi
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies, värderade talman! Nyt annettavalla
hallituksen esityksellä ehdotetaan, että vankeutta
ja tutkintavankeutta koskevaa lainsäädäntöä täsmennettäisiin
lakien soveltamisessa esiin tulleiden muutostarpeiden mukaisesti.
Kyse on siitä, että vankeuslainsäädäntö on
ollut voimassa yli seitsemän vuotta ja lakien soveltamisessa
on ilmennyt erilaisia muutostarpeita. Osa muutostarpeista on tullut
esiin käytännön työssä vankiloissa,
osa perustuu eduskunnan oikeusasiamiehen antamiin päätöksiin.
Keskeiset uudistukset koskevat tapaamista, sähköistä viestintää ja
muutoksenhakua koskevia säännöksiä.
Det är alltså fråga om att fängelselagstiftningen
nu har varit i kraft i sju år och vid den praktiska tillämpningen
av lagarna har det visat sig att det finns olika ändringsbehov.
De viktigaste ändringarna gäller nu bestämmelserna
om besök, elektronisk kommunikation och ändringssökande.
Rangaistusaikojen laskentaa koskevia säännöksiä muutettaisiin
siten, että vuoden pituus on 365 päivää ja
kuukauden pituus on 30 päivää. Uudistus
mahdollistaa siirtymisen tietojärjestelmän avulla
tapahtuvaan rangaistusaikojen laskentaan. Vangin tapaamista koskevat
säännökset uudistettaisiin ja valvontaa
koskevia säännöksiä selvennettäisiin.
Suljettujen vankiloiden ja avolaitosten tapaamistiloista säänneltäisiin
eri tavoin. Valvottua tapaamista koskevaa sääntelyä selvennettäisiin
siten, että suljetuissa vankiloissa vangin ja tapaajan
välissä olisi rakenteellisia esteitä.
Tämä on tarpeen sen estämiseksi, että luvattomia
aineita kulkeutuisi vankilaan. Suljetuissa vankiloissa järjestetään
vuosittain noin 60 000 valvottua tapaamista.
Samalla vangin ja alle 15-vuotiaan lapsen tapaamiseen ehdotetaan
säännöstä, jolla vangin lasten
tapaamisolosuhteita parannettaisiin. Suljetuissa vankiloissa tulisi
olla soveltuvat tilat lapsen tapaamiseen. Lakiin ehdotetaan asiamiehen tapaamisesta
säännöstä, jolla täsmennettäisiin
tapaamisten valvontaa.
Vangeille voitaisiin antaa mahdollisuus yhteydenpitoon videoyhteyden
välityksellä, ja tämä olisi
tärkeää etenkin ulkomaalaisille vangeille
ja vangeille, joiden omaisilla on pitkä matka tapaamiseen.
Internetin, sähköpostin ja matkapuhelimen käytöstä ehdotetaan
annettavaksi täsmälliset säännökset.
Tällä hetkellä sähköisestä viestinnästä on
vankeuslaissa hyvin yleisluonteinen säännös,
ja lisäksi sähköisen viestinnän
valvontaa koskevat säännökset ovat puutteelliset.
Sähköisen viestinnän nykyistä laajempi
käyttö on perusteltua, koska muun muassa eri viranomaisissa
asiointi sekä koulutuksen järjestäminen
tapahtuu yhä enemmän sähköisesti
verkossa. Lupaharkinta olisi aina vankikohtaista ja tapauskohtaista
ja antaisi päätöksentekijälle
laajan harkintavallan. Säännökset mahdollistaisivat myös
sähköisen viestinnän tehokkaan valvonnan.
Tillståndet att använda internet och e-post
ska alltid förutsätta ett viktigt skäl
och att användningen inte äventyrar ordningen
eller säkerheten i fängelset. I ett slutet fängelse
kan tillstånd att använda internet beviljas enbart
om fångens tillgång till andra webbsidor än
sådana som är förenliga med tillståndet
har hindrats.
Lupa internetin ja sähköpostin käyttämiseen edellyttäisi
aina tärkeää syytä ja sitä,
ettei käytöstä aiheudu vaaraa vankilan
järjestykselle tai turvallisuudelle. Suljetussa vankilassa
internetin käyttöön voitaisiin antaa
lupa vain, jos vangilta on estetty pääsy luvattomille
verkkosivuille. Matkapuhelimien käyttöön
voitaisiin antaa lupa ainoastaan avolaitoksissa. Säännös
vastaisi nykyistä käytäntöä mutta
parantaisi mahdollisuutta valvoa puhelimen käyttöä.
Ehdotettavat säännökset eivät
mahdollistaisi sosiaalisen median käyttöä,
todettakoon se.
Tupakoinnin kieltämisestä vangin sellissä annettaisiin
säännös. Tupakoinnin kieltäminen vankien
asuintiloissa edellyttäisi, että vangille tulisi
järjestää mahdollisuus tupakointiin muussa tilassa.
Jo nykyään voidaan tupakkalain perusteella kieltää tupakointi
vankilan yleisissä tiloissa, nyt voitaisiin kieltää tupakointi
myös vangin sellissä. Edellytyksenä olisi,
että vangille voitaisiin järjestää mahdollisuus
tupakointiin muulla tavoin, esimerkiksi tupakkaeriössä.
Ehdotuksen perusteena on henkilökunnan ja vankien terveyden
suojeleminen.
Avolaitokseen sijoittamiselle asetettu tuomion enimmäispituus
ehdotetaan nostettavaksi kahteen vuoteen nykyisestä yhdestä vuodesta.
Tämä ehdotus perustuu siihen, että tuomittujen
sijoittelu vankiloihin on muuttumassa, kun täytäntöönpanon
aloitustehtäviä ollaan siirtämässä ulosottolaitokselta
Rikosseuraamuslaitokselle. Rikosseuraamuslaitos haastattelisi tuomitun
jo siviilissä ja voisi tällöin arvioida
tuomitun avolaitokseen soveltuvuuden ennen hänen vankilaan
passittamistaan. Tämä nopeuttaa ja sujuvoittaa
me-nettelyä.
Poistumisluvalla olevien vankien valvominen sähköisin
valvontamenetelmin mahdollistettaisiin. Nykyään
sähköinen valvonta nilkkapannalla on mahdollista
avolaitoksissa, siviilityössä, opintoluvalla ja
ulkopuoliseen laitokseen sijoittamisessa sekä lisäksi
valvotussa koevapaudessa ja valvontarangaistuksessa. Nykyään
on ongelmana, että vaikka vangilla on avolaitoksessa pantavalvonta,
se joudutaan ottamaan pois, kun vanki lähtee poistumislomalle.
Näinhän ei voi olla, ja sen takia tähän
tarvitaan muutos.
Kurinpitoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että yksinäisrangaistuksen
enimmäisrangaistus laskisi 14 vuorokaudesta 10 vuorokauteen.
Tämä ei muuttaisi tilannetta paljonkaan, sillä käytännössä yksinäisyysrangaistus
on keskimäärin kolme vuorokautta ja yli seitsemän
vuorokauden rangaistukset ovat äärimmäisen
harvinaisia. Yksinäisyysrangaistus on kuitenkin erittäin
rankka toimenpide, ja kansainvälisten suositusten mukaan
sen pitäisi olla viimesijainen ja mahdollisimman lyhyt.
Vankien tarkastamista koskevia säännöksiä täsmennettäisiin.
Muun muassa vangin suu voitaisiin tarkastaa osana henkilötarkastusta.
Eristämistarkkailua koskevaa säännöstä täsmennettäisiin
siten, että eristämistarkkailussa olevaa vankia
voitaisiin valvoa myös erityistä tarkkailuvaatetusta
elikkä tarkkailuhaalaria käyttäen. Tämän
ehdotuksen taustalla on eduskunnan oikeusasiamiehen päätös
vuodelta 2012, jossa katsottiin, että lakia pitäisi
täsmentää. Rise lopetti silloin tarkkailuhaalareiden
käytön — vuonna 2013 — ja asiasta
on tehty myös lakialoite, ja se on ollut paljon myös
keskustelussa. Eristämistarkkailua koskevaan pykälään
ehdotetaan erityissäännöstä siitä,
että tarkkailuvaatetusta käyttävän
vangin tulisi pyynnöstään viivytyksettä päästä wc-tiloihin.
Lakiin otettaisiin säännös myös
siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen on ilmoitettava
poliisille henkirikoksesta tai törkeästä väkivalta-
ja seksuaalirikoksesta tuomitun vangin vapauttamisesta. Ehdotuksen
mukaan myös tutkintavanki voitaisiin sijoittaa päihteettömälle
sopimusosastolle. Tutkintavangit ovat usein vankilaan saapuessaan tällaisen
sijoituksen tarpeessa. Tutkintavankien oikeudesta tavata asiamiestä annettaisiin
erillinen säännös, jossa on otettu huomioon
EU-sääntely.
Tutkintavankien mahdollisuuksia päästä valvonnan
alaisena vankilan ulkopuolelle hoitamaan välttämättömiä ja
kiireellisiä asioitaan parannettaisiin jonkin verran. Nykyisin
tutkintavanki voi saada poistumisluvan vain vakavasti sairaana olevan
lähiomaisen luokse tai hautajaisiin.
Puhemies! Lisäksi tutkintavankeuslakiin tehtäisiin
vankeuslakia vastaavat muutokset muun muassa yhteydenpitoa ja tapaamista
koskeviin säännöksiin. Tutkintavangille,
jonka yhteydenpidolle on asetettu pakkokeinolain mukaisia rajoituksia,
ei kuitenkaan voitaisi antaa lupaa sähköpostin
tai internetin käyttöön, ja se on ihan
luonnollista.
Laki sisältäisi luettelot muutoksenhakukelpoisista
ja muutoksenhakukiellossa olevista asioista, ja muutoksenhaku laajenisi
jonkin verran. Ensi vaiheessa muutoksenhakukeino olisi oikaisuvaatimus
aluejohtajalle ja hänen päätöksensä valitus
hallinto-oikeuteen. Myös muutoksenhakulupa KHO:hon tulisi
mahdolliseksi. Muutoksenhakua koskeva sääntely
perustuu siihen, että lakivaliokunta edellytti vankeuslainsäädännön uudistamisen
yhteydessä täsmällisempiä säännöksiä,
ja nyt ne tulevat.
Näiden lisäksi hallituksen esitys sisältää myös muita,
vähäisempiä muutosehdotuksia.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä maaliskuuta
ensi vuonna. — Kiitos.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Vankeuslaissa on
tällä hetkellä 22 lukua, 230 pykälää ja
noin 500 momenttia. Nyt meillä on käsillä tämä yli 200
sivun esitys, jossa monia asioita täsmennetään,
uusia säädöksiä kirjoitetaan
ja joka hallituksen esitys on osin myös käytännössä eduskunnan oikeusasiamiehen
esitys, koska moni uusista säädöksistä perustuu
oikeusasiamiehen tekemiin ratkaisuihin vankeusasioissa.
Haluan todeta, että kun tuon kriittisiä näkökohtia
nyt puheenvuorossani esiin, niin kritiikki kohdistuu osin myös
näihin oikeusasiamiehen tulkintoihin, ja haluan myös
erikseen sanoa, että lakiesityksessä on paljon
positiivisia asioita mutta tässä tuon tietysti
lähetekeskustelussa esiin niitä asioita, joissa
toivoisin tarkempaa harkintaa.
Siis yli 230 pykälää, yli 500 momenttia.
Miksi? No siksi, että meillä on nyt parisenkymmentä vuotta
ollut tällainen doktriini, perusoikeusdoktriini, että kaikki
perusoikeusrajoitukset on säädettävä laintasoisesti.
No, tämähän on järkevä ja ymmärrettävä lähtökohta,
jos puhutaan todellisesta perusoikeuksien tai ihmisoikeuksien rajoittamisesta, mutta
kun
samanaikaisesti meidän perusoikeusfundamentalistiseen koulukuntaan kuuluvat
asiantuntijat ovat jatkuvasti laajentaneet perus- ja ihmisoikeuksien
alaa, mistä nyt vaikka suvivirsikiista on hyvä esimerkki,
niin me olemme joutuneet käytännössä aivan
mahdottomaan tilanteeseen. Jos kaikki rajoitukset tulkitaan perus-
ja ihmisoikeuskysymyksiksi ja jos kaikki perus- ja ihmisoikeusrajoitukset
on säädettävä lain tasolla ja
kun tämä viedään suljettuun
laitokseen, kuten vankilaan, jossa koko ajan tietysti monella tavalla
rajoitetaan ihmisen vapautta, niin edessä on pohjaton suo,
jossa joudutaan säätämään
yhä uusia ja yhä uusia pykäliä ja rajoituksia
nimenomaan lain tasolla. Ja silti: kaikkia asioita ei millään
pystytä lain tasolla säätämään.
Tästä esittämästäni
olotilasta esimerkki. Turun lääninvankilassa sellissään
oli vanki, joka siellä kirjoituskoneella teki rikoksia.
Siis hän lähetti petoskirjeitä, hän
teki rekisterimerkintärikoksia ilmoittamalla kaupparekisteriin
valheellisia nimiä. No, mitä vankilan johto tekee,
kun kaveri sellissään tekee kirjoituskoneella
rikoksia, ilmeisesti jatkossa tietokoneella? Mitä vankilan johto
tekee, tietysti? No, se ottaa sen kirjoituskoneen pois. Eikö niin?
Mutta mitä oikeusasiamies teki? Vuoden 2009 kertomuksesta
voimme lukea, että oikeusasiamiehen mielestä vankila
menetteli väärin, kun se otti rikoksia kirjoituskoneella
tekevältä konnalta kirjoituskoneen pois, koska
laissa ei ollut erikseen säädetty siitä,
että jos vanki sellissään tekee rikoksia
kirjoituskoneella, niin siltä saa ottaa kirjoituskoneen
pois.
No, nyt tämä "ongelma" korjataan tässä hallituksen
esityksessä. Eli nyt tämän lain 9 luvun 1 §:n
1 momenttiin lisätään uusi kohta, joka
löytyy täältä sivulta 84 tästä hallituksen
esityksestä, jossa todetaan sitten seuraavaa: "Vanki saa
vankilassa pitää hallussaan kohtuullisen määrän
henkilökohtaista omaisuutta. Esineen tai aineen hallussapito
voidaan evätä, jos 5) esinettä tai ainetta käytetään
tai on perusteltua syytä epäillä, että sitä tullaan
käyttämään rikoksentekovälineenä."
Eli nyt meidän pitää oikein lakiin kirjoittaa,
että kun se konna siellä sellissään
käyttää kirjoituskonettaan tai tietokonettaan
rikoksen tekemiseen, niin siltä saa — ajatelkaa — ottaa
sen kirjoituskoneen tai tietokoneen pois. Mutta kun tämmöistä säädöstä ei
aikaisemmin ollut, vankilanjohto menetteli virheellisesti, kun se
otti sen kirjoituskoneen pois. Eli jos pyritään
siihen, että kaikki pitää säätää lain
tasolla, ollaan sitten johdonmukaisia.
Minä olen lukenut tämän paksun esityksen
ja katsellut nykyistä vankeuslakia, ja siellä ei
ole pykälää, ministeri Henriksson, siitä,
että vangin saa aamulla herättää.
Kesken unien vangin saa aamulla herättää — ei
löydy valtuuttavaa pykälää.
Ja tiedän, että tänä päivänä vankiloissa
vanki aamulla herätetään ja katsotaan,
onko hän paikalla ja onko hän elossa. Mutta tätä valtuutusta
tähän ei löydy täältä vankeuslaista
eikä edes tästä muutosesityksestä.
No, enhän minä tietystikään ole
sitä mieltä, että vangin oikeuksiin kuuluisi nukkua
pitkään aamulla rauhassa ja nähdä kauniita
unia. En minä ole sitä mieltä. Ei se
ole vangin perusoikeus. Mutta en minä ole sitäkään mieltä,
että sillä on oikeus tehdä rikoksia sellissään
jollain välineellä, jota ei saa ottaa sieltä pois.
Eli, ministeri Henriksson, jos tälle tielle on lähdetty,
niin missä on säädös siitä,
että vangin saa herättää aamulla?
Kyllä se minun mielestäni vangin oikeuksia rajoittaa
vähintään yhtä paljon kuin se,
että siltä viedään rikoksentekovälineet.
Toinen esimerkki: Olen katsonut nämä pykälät,
olemassa olevan ja esityksen. Mistään en ole löytänyt
pykälää siitä, että sellien
ovet saa yöksi sulkea. Ei löydy laista. Se löytyy
jostakin vankilan järjestyssäännöstä.
No, eikö se rajoita vangin oikeuksia näiden perusoikeusfundamentalistien koulukunnan
mukaisesti, että kun ryöstäjä ja raiskaaja
haluaa naapurisellin murhamiehen kanssa lyödä korttia
yöllä, niin se ei voi tehdä sitä,
koska siltä pannaan selli kiinni? Ei löydy pykälää.
No, enhän minä ole sitä mieltä,
että se loukkaa vangin perusoikeuksia tai ihmisoikeuksia,
että hänen sellinsä ovet pannaan yöksi
kiinni. Mutta en minä ole sitäkään
mieltä, että se loukkaa vangin perusoikeuksia,
kun häneltä viedään kirjoituskone,
jolla hän tekee rikoksia. Että jos tälle
päättömälle tielle on lähdetty,
sille ei loppupäätä näy. Se
on aivan varma. Seuraavaksi tulee uusi oikeusasiamies tai joku muu
perusoikeusfundamentalistiseen koulukuntaan kuuluva juristi, joka
tulkitsee, että kyllä laissa pitää olla säädös,
jos kerta vanki mennään herättämään kesken
kauniiden unien.
Kun vertaan sitä, mitä täällä vankeuslain
satojen pykälien ja momenttien joukossa heidän
oikeuksiensa turvaamiseksi säädetään,
siihen, mitä on säädetty esimerkiksi
sairaalassa olevien potilaiden oikeuksista tai vanhustenlaitoksissa
olevien vanhusten oikeuksista, niin en voi päätyä mihinkään
muuhun kuin siihen, että ilmeisesti vangit ovat nyt tässä meikäläisessä yhteiskunnassa
tämmöisiä kunniakansalaisia.
Minun mielestäni sotaveteraanit ovat niitä kunniakansalaisia,
mutta ilmeisesti tämän päivän
yhteiskunnassa ne ovatkin vangit, joiden oikeuksista pitää pitää aivan
erityisen hyvää huolta, joiden kaikki mahdolliset
rajoitukset, heihin kohdistuvat rajoitukset, pitää säätää laintasoisesti,
jotta heidän oikeusturvaansa ja oikeuksiaan ei loukata.
Otan tästä taas esimerkin. Hallituksen esityksessä on
uusi 11 luvun 4 § ja sen uusi momentti sivulla
86, jossa lukee näin: "Vangilta, joka on päihtynyt
tai joka häiritsee kirjastossa käyntiä taikka
vaarantaa vankilan järjestystä tai turvallisuutta,
voidaan evätä oikeus päästä vankilan
kirjastoon." Hyvä. Jos siellä vanki riehuu ja
häiritsee muita kirjaston käyttäjiä,
häneltä voidaan evätä tämä oikeus.
Se on minun mielestäni aivan oikein. Mutta kun minä luen
tavallisen kirjastolain, joka koskee tavallisia, lainkuuliaisia
kansalaisia, niin kuin ministeri Henrikssonia ja minua, niin täällä laissa
ei kerrota, lain tasolla, että tämmöinen
oikeus voidaan evätä, vaan se on täällä kirjaston
käyttösäännöissä,
ainakin Helsingin kaupunginkirjaston osalta. Käyttösäännöissä,
ei siis lain tasolla, säädetään,
että jos joku häiriköi kirjastossa, voidaan
antaa määräaikainen kirjaston käyttökielto.
Mutta kyllä vankien oikeusturva ilmeisesti vaatii sitä,
että tällainen tärkeä säädös
ei ole siellä vankilan järjestyssäännöissä eikä valtioneuvoston
asetuksissa, vaan sen pitää olla lain tasolla,
koska tämän doktriinin mukaan kaikkien perusoikeusrajoitusten
pitää olla laissa. Ja onhan se nyt perusoikeusrajoitus,
kun vanki häiritsee ja häiriköi kännissä tai
huumeissa siellä kirjastossa ja sille sanotaan, että tso
tso, nyt et pääse enää tänne
kirjastoon.
Toinen esimerkki, missä vertaan vankeja muihin. Tässä hallituksen
esityksessä tehdään sellainen muutos,
9 luvun 2 §:ssä sivulla 85 on tämä uusi
pykälä, että kun vangin omaisuutta luetteloidaan,
niin enää ei tarvitse merkitä kaikkia
vähäarvoisia omaisuusesineitä siihen
luetteloon, paitsi tietysti, jos vanki pyytää.
Ja esimerkkinä hallituksen esityksen perusteluissa kerrotaan,
että joo, esimerkiksi sukkia ja lehtiä ei tarvitse
erikseen sinne omaisuusluetteloon merkitä. Eli vangin kalsareita
esimerkiksi ei tarvitse erikseen sinne merkitä. No, tämä säädös
on nyt sitten otettu lain tasolle, että tämmöisiä ei
tarvitse merkitä, ja minun mielestäni se on hyvä asia,
koska se joustavoittaa asioiden käsittelyä. Mutta
arvatkaa mitä? Tämä asia täällä hallituksen
esityksen perusteluissa nähdään omaisuudensuojakysymyksenä. Eli
täällä esityksen perusteluissa sivulla
75 pohditaan — kun vangin vaatteet ja omaisuus otetaan
talteen lukkojen taakse ja myös merkitään kaikki
vähämerkityksellisetkin, jos vanki sitä pyytää — että mikäs
tämän suhde on omaisuudensuojaan. Ajatelkaa, ne
kalsarit jätetään erikseen siihen merkitsemättä,
vain yleisesti merkitään. Ja hallitus kirjoittaa
perusteluissa sivulla 75 seuraavaa: "Ehdotusta siitä, että vangin
vähäarvoinen omaisuus voitaisiin jättää luetteloimatta, tulee
arvioida perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden
suojan kannalta." Ja sitten päädytään
siihen, että tämä ei kuitenkaan ole omaisuudensuojan
rikkomista.
Siis minä en tiedä, että sairaaloissa
tai muissa laitoksissa näin tarkasti kaikkea merkittäisiin
lain tasolla, mutta onhan se nyt ennenkuulumatonta, että täällä hallituksen
esityksen perusteluissa tällaista asiaa katsotaan aiheelliseksi
tarkastella omaisuudensuojan rikkomisen kannalta ja päädytään
sitten siihen, että se ei nyt kuitenkaan riko omaisuudensuojaa.
Kyllä tämä pakottaa kysymään,
nauttivatko nämä vangin kalsarit todella parempaa
omaisuudensuojaa kuin yleensä ihmisten tällainen
vähäarvoinen omaisuus. Ei ehkä pidä syyttää hallitusta
ja vielä vähemmän ministeri Henrikssonia
ja ehkä ei myöskään oikeusministeriön
virkamiehiä siitä, että tämä yksittäinen ehdotus
on katsottu aiheelliseksi käsitellä omaisuudensuojan
kannalta, vaan kyllä nämä perusoikeusfundamentalistit
siellä perustuslakivaliokunnassa ovat niin tarkkoja näissä asioissa,
että ovat kyllä säikytelleet varmasti
nämä oikeusministeriön virkamiehet niin,
että tällainenkin asia — ajatelkaa, siellä ei
jokaista sukkaa erikseen merkitä siihen listaan — pitää tarkastella
omaisuudensuojan kannalta.
Herra puhemies! Kun oikeusministeri joutui lähtemään
ja kun 10 minuuttia on jo selvästi ylitetty, lopetan tämän
asian toteamalla, että kyllä koko tämä doktriini,
koko tämä doktriini — että niin
pientä asiaa ei olekaan, ettei se ole ihmisoikeus- ja perusoikeuskysymys,
ja kaikki ihmisoikeus- ja perusoikeuskysymykset pitää laittaa
lain tasolle ja että se koskee totta kai myös
kaikkia, jotka ovat vaikkapa sairaalassa tai mielisairaalassa tai
vankilassa tai muualla, mikä käytännössä siis
on mahdoton tilanne, koska koko ajan tietysti tällaisten
ihmisten erilaisia oikeuksia joudutaan ihan käytännön
elävässä elämässä rajoittamaan — pitäisi
miettiä uusiksi ja tehdä vankeuslaki järkeväksi
ja siirtää kaikki tällaiset itsestäänselvyydet
sinne järjestyssääntöihin, jos
niitä ei itsestäänselvyyksinä pidetä.
(Markus Mustajärvi: Sehän on hallituksen esitys!) — Tämä hallituksen
esitys varmasti tältä pohjalta käsitellään, mutta
toivoisin, että lakivaliokunta todellakin miettisi näitä asioita
tarkasti.
Herra puhemies! Aika rientää, joten sanon
lyhyesti pari muuta pointtia. Tässä laajennetaan vankien
muutoksenhakuoikeutta. Kun siltä vangilta otetaan se kirjoituskone
pois, tänä päivänä se
saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksella aluejohtajalta ja sitten
erikseen valituksella hallinto-oikeudelta. Nyt vangille annetaan
oikeus valittaa myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos
hän saa valitusluvan. Siis ajatelkaa nyt: Kun me teemme
toisaalta työtä, jotta turhien juttujen määrää voitaisiin
karsia, jotta oikeudessa voitaisiin keskittyä oleellisiin
asioihin, niin nyt ei riitä, että se vanki saa
vaatia oikaisua, eikä riitä, että se valittaa
hallinto-oikeuteen, vaan nyt pitää antaa vielä oikeus
hakea muutoksenhakulupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tämmöisillä asioilla
me raskautamme meidän oikeuslaitostamme. Se siitä.
Harkitkaa lakivaliokunnassa sitä.
Ja lopuksi, puhemies, tässä on paljon hyvää: Tupakointia
rajoitetaan sellissä. Tarkkailuhaalareiden käyttö sallitaan.
Perusoikeusfundamentalistit yrittivät tämän
kieltää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Hävisivät sen jutun. Nyt he hyppivät
seinille ja tulevat perustuslakivaliokuntaan sanomaan, että tämmöisiä ei
saisi olla. Perustuslakivaliokunnan pitää pitää pää kylmänä ja todeta,
että lait onneksi säätää Suomessa
eduskunta eikä muutama harva perusoikeusfundamentalisti.
Herra puhemies! Olisin oikeusministeriltä kysynyt myös
siitä, mitä on tehty ulkomaisten vankien siirtämisen
nopeuttamiseksi kotimaiden vankiloihin ja eräitä muitakin
asioita, mutta hän on joutunut poistumaan ja puheenvuoroni
on jo yliaikainen, joten lopetan tähän.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen tänään jo
aikaisemmassa puheenvuorossani sanonut edustaja Zyskowiczille, että hieno
esitys, hienoa draamaa tässä teidän esityksessänne.
Toitte esille paljon ihan järkeviä, hyviä asioita,
mutta kyllähän meidän pitää kuitenkin
muistaa se, että vangit ovat henkilöitä,
joiden oikeustoimikelpoisuutta on rajoitettu. He eivät
pysty elämään normaalia elämää,
me olemme asettaneet heidät sellaiseen tilanteeseen, että he
eivät voi mitään tehdä. Elikkä me
olemme heille vastuussa tilanteesta, ja heillä on oikeus
ja pitää olla oikeus tehdä kaikki valitusasiat.
En sinänsä kannata mitenkään
hirveästi, että vangeilla pitäisi olla
paremmat olosuhteet kuin vanhuksilla, mutta olemme oikeusvaltiossa emmekä voi
kieltää sitä, että vangeillakin
pitää olla oikeutensa. Olen itse tosin useaan
otteeseen esittänyt, että vankeusrangaistusten
tulee koventua ja helpomminkin pitäisi saada kovempia rangaistuksia,
mutta vangeilla pitää olla oikeudet. Ja vielä tähän
sanon, että meidän oikeuslaitos lähtee
siitä, että mieluummin sata syyllistä vapautetaan
kuin yksi syytön tuomitaan.
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä edustaja Maijalan näkemykseen
siitä, että Suomi on oikeusvaltio. Vankeustuomio
on aina merkittävä pakkotoimi yhteiskunnan tasolta,
ja kyllä meidän lainsäädännössä on
huolehdittava siitä, että myös vangin
ihmisoikeudet toteutuvat.
Edustaja Zyskowicz vei kyllä oman esityksensä varsin
pitkälle. Ad absurdum: mikäli me vangin herättämistä lain
tasolla ryhtyisimme säätelemään,
niin johan sille jo nakitkin nauraisivat. Emme me niin pitkälle
ole menossa.
Mutta otan toisen esimerkin, millä kyllä parannetaan
ihmisoikeuksia sekä vangille että hänen
läheisilleen: Nyt meillä ei lain tasolla ole täsmällistä säätelyä siitä,
miten esimerkiksi vangin ja häntä tapaamaan tulevan
lapsen välinen koskettaminen tapahtuisi valvottujen tapaamisten yhteydessä.
Nyt me viemme lakiin sen, että esimerkiksi oman lapsen
sylissä pitäminen on mahdollista, ja onhan tämä — vai
mitä, edustaja Zyskowicz — lapsen oikeus, että myös
lapsi voi istua oman vanhempansa sylissä, vaikka tämä olisikin
rikoksesta tuomittu rikollinen.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Elämme oikeusvaltiossa, sitä ehdottomasti
kannatan. Vangeilla on ihmisoikeudet ja perusoikeudet, sitä ehdottomasti kannatan.
Mutta kuka on vienyt tämän absurdiksi, edustaja
Tuppurainen? Jos te sanotte, että sehän nyt on
aivan naurettavaa, että laissa pitäisi erikseen säätää,
että vangin saa herättää, niin
eikö se nyt ole yhtä naurettavaa, että laissa
pitää erikseen säätää,
että jos hänellä on esine, jolla hän
tekee selissä rikoksia, niin se esine saadaan ottaa häneltä pois?
Ja kuitenkin oikeusasiamies vuoden 2009 kertomuksessa selostaa tapauksen,
jossa hän katsoi, että vankilalla ei ollut oikeutta
ottaa vangilta kirjoituskonetta pois, vaikka tämän
tiedettiin tekevän sillä rikoksia, koska laissa
ei ollut erikseen säädetty, että jos
vanki tekee sellissään esineellä rikoksia,
niin sitten sen esineen saa ottaa vangilta pois. En minä tätä absurdiutta
ole aloittanut vaan nämä perusoikeusfundamentalistit,
joiden tulkinnoille todellakin nauravat jo naurismaan aidatkin — viittaan
vaikka suvivirsikeissiin.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten siirrytään puhujalistaan.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa puhemies! Eilen uutisoitiin, että EU on tuonut
kovuutta ja kylmyyttä maamme lainsäädäntöön
ja rangaistuksiin. Joissain tapauksissa siihen on ollut ihan oikeutettua
tarvettakin, mutta joissain tapauksissa, juuri näissä edustaja
Zyskowiczin viittaamissa humaanisuuteen liittyvissä rajoituksissa,
on todellakin menty siedettävän rajan yli, kuten
tarkkailuhaalariasiassa ja edelleen käytössä olevien paljusellien
kohdalla. Koska ihminen on sosiaalinen, niin eristäminen
ja sen tarkkailu on asia, jota pitää aina tarkkaan
punnita. Mutta kyllä me tietysti tässä absurdissa
tilanteessa nyt monella tapaa olemme sen vuoksi, että kun
60-luvulle saakka elettiin hyvin ankarassa järjestelmässä, niin
nyt on 180 astetta suunta kääntynyt ja on menty
toiseen absurdiuteen. (Ben Zyskowicz: Just näin!)
Se, että maailma muuttuu ympärillämme myös
digitaalisesti, on otettava huomioon myös vankiloissa.
Nykyaikainen kommunikointi ja yhteydenpito läheisiin on
mahdollistettava myös vangeille. Se on omiaan helpottamaan
heidän paluutaan siviilielämään,
mutta asiaan liittyy aina myös riski. Rikollisen toiminnan
jatkaminen vankilasta käsin erityisesti järjestäytyneen
rikollisliigan jäsenenä, jopa johtajana, voi olla
mahdollista. Näin ollen on hyvä, että tässä lakiesityksessä tällaisetkin
asiat otetaan huomioon.
Kokonaisuutena tämä lakiesitys on kannatettava,
mutta kyllä meidän pitää yhteiskunnassa rohkaistua
käymään sitä keskustelua, ettei
ihmis- ja perusoikeuksissa mennä nyt tätä 180
asteen koomisuutta kohti.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Yhdyn edustaja Zyskowiczin huoleen
siitä, miksi ihmeessä kaikki pitää säätää lailla. Tämä on
jättimäinen lakipaketti, mikä on käsittelyssä,
ja väitän, että sitä juuri kukaan
ei edes pysty hallitsemaan. No, ainakin se aiheuttaa sitä,
että lakimiehet saavat lisää töitä,
juristit työllistyvät ja virkamiehet joutuvat
entistä enemmän erilaisiin prosesseihin, vastaamaan
kanteluihin tai syytettyinä. Näinhän
se tapahtuu. Samoin kuin edellisessä keskustelussa oli
esillä, yhteiskunta amerikkalaistuu kovaa mallia tässä suhteessa, että kaikesta
pitää säätää lailla.
Vangeilla pitää olla perusoikeudet, jotka
säädetään lailla. Se on ihan
selvä juttu, elämme oikeusvaltiossa, mutta miksi
ihmeessä näitä käytännön
asioita ei voida määrätä määräyksin,
vankilan määräyksin, vaikka Risen määräyksin? Siellä olisivat
sitten nämä kaikki: saako pitää lasta
sylissä vai eikö saa, ja saako herättää,
ja saako sellin oven lukita, ja saako ottaa rikoksentekovälineen
pois? Nämä tavallaan itsestäänselvyydet — miksi
ne pitää lakiin kirjoittaa ja käydä jumalattoman
raskas prosessi siinä läpi?
Kaikilla muillakin hallinnonaloilla on omat sisäiset
määräykset, jotka tulevat lakien ja asetusten
jälkeen, ja jos virkamies ei noudata määräyksiä,
hän joutuu siitä vastuuseen. Siis vankilan johtaja
ja hänen alaisensa ovat vastuussa siitä, jos he
eivät noudattaisi määräyksiä.
He ovat tarvittaessa rikosoikeudellisessa vastuussa. Miksi teemme
tämän asian näin vaikeasti ja byrokraattisesti lainsäädännöllä?
Kuten alussa sanoin, korostan sitä, että kannatan,
että vangeilla on ihmisoikeudet ja niistä säädellään
asianmukaisesti, mutta ei joka rasahdukseen lakipykälää tarvitse.
Jos mennään tämän nyt käsiteltävän
paketin muutamaan asiaan: Internetin käyttö on
ihan loistava asia siinä vaiheessa, kun vankia sopeutetaan
siviilimaailmaan. Se on valvotusti nykyaikaa, ja täytyy
sanoa, että se on melkein välttämätön
asia, että pystyy sopeutumaan nykymaailmaan. On vankeja,
jotka ovat joutuneet vankilaan markka-aikana ja lankapuhelimen aikana,
ja he tulevat ulos nykypäivänä. Täytyy
sanoa, että he ovat aika hakusessa tuolla, jos heitä ei
pystytä sopeuttamaan nykyelämään.
Mutta siinä on myös sitten taas omat vaaransa,
niin että missään tapauksessa sellaiset
vangit eivät saa internetiä käyttää,
joista on vaara, että sitä käytetään
rikolliseen toimintaan. Se pitää ehdottomasti
päästä kieltämään.
Nykyisin jo vankiloista käsin johdetaan huumekauppaa,
vaikka siellä ei internetiä olekaan, mutta se
tehdään kännyköillä,
joita on piilotettu vankiloihin. Näin tapahtuu ihan oikeassa
elämässä, ja voitte vain kuvitella, jos
sinne vapaa internet-yhteys annettaisiin kaikille vangeille tai,
sanotaan näin, vaikka valvottu internet-yhteys, kuinka
se helpottaisi rikollista toimintaa. Mutta taas positiivisia puolia
toki on myös se, että yh-teydenpito helpottuu,
vaikka skypettäminen omaisten ja vangin välillä,
jos on pitkät yhteydet. Sehän on ihan loistava
juttu, kun sen valvotusti tekee. Asioilla on monta puolta, mutta
tässä täytyy nimenomaan huomioida, että vankiloiden turvallisuus
ei vaarannu ja vangit eivät pysty tekemään
vankiloista käsin entistä helpommin rikoksia,
vaikkapa törkeitä huumausainerikoksia. Se on huolehdittava.
Loistavaa, että tässä runsaasti esillä ollut
tarkkailuhaalari on nyt tässä lainsäädännössä niin
sanotusti tehty salonkikelpoiseksi. Sehän täällä haukuttiin
alimpaan lokaan tässä puoli vuotta sitten erään
päätöksen jälkeen, mutta nyt
siitä tehtiin jälleen salonkikelpoinen. Eihän
sitä tarkkailuhaalaria, herranjumala, siellä nyt
joka vangille pueta päälle, vaan silloin pitää olla
epäilys siitä, että vanki lomaltaan tuo
vankilaan vaarallisia aineita, muun muassa huumeita, kehonsisäisesti — siis
epäilys siitä. Ja siihen epäilyn tueksi
pitää olla tiettyjä asioita, ja jälleen
virkamies tekee päätöksen, ja hän
vastaa siitä henkilökohtaisesti. Se on nyt omalla
tavallaan hyvä, että se on säädetty
laissa, että loppuu tämmöinen turhanpäiväinen
jahkaaminen siitä, saako sitä käyttää vai eikö sitä saa
käyttää.
Nyt täytyy muistaa myös se, että jos
vankilaan tulee huumeita, jos sitä tarkkailuhaalaria ei
ole saanut käyttää, niin siinä kärsii
kaikkien turvallisuus, muiden vankien turvallisuus mutta ennen kaikkea
työntekijöiden turvallisuus. Työturvallisuuslaki
vaatii, että heillä on turvalliset työolosuhteet.
Tämä on selvä jatkumo siihen, että mahdollistetaan
tämmöinen eristäminen ja tarkkailuhaalarin
käyttäminen silloin, kun se on tarpeellista. Meillä on
vankeinhoidossa huippuammattimainen henkilökunta, ja he
kyllä pystyvät tehtävänsä hoitamaan
aivan varmaan ihmisoikeuksia kunnioittaen ja kaikin puolin asianmukaisesti, mutta
on loistavaa, että tähän päädyttiin.
En malta olla ottamatta esille vangin oikeuksista sitä,
mikä tapahtui suunnilleen vuosi sitten. Kuinka ollakaan,
eräät vangit, no, totta kai, miten sen nyt sanoisi,
avustajiensa avustuksella keksivät pyytää tietoja
vankirekisteristä, niin sanottuja lokitietoja, mistä selviää,
kuka vanginvartija ja koska on katsonut kenenkin tietoja. No, kuinka
ollakaan, ne tiedot annettiin vangeille, järjestäytyneen
rikollisryhmän jäsenille. Tuli satoja ja satoja
pyyntöjä, ja ne annettiin. Esimerkiksi poliisi
ei antanut tällaisia tietoja, mutta Risen johto päätti
antaa. Perustelivat sitä lailla; samalla lailla poliisijohto
kieltäytyi antamasta. Joka tapauksessa tämä aiheutti
sen, että paljastui, ketkä esimerkiksi vartijoista
toimivat vankiloissa tarkkailutehtävissä, tiedustelutehtävissä ja muuten
tällaisissa arkaluontoisissa tehtävissä. Vangit
sen saivat tietää, ja sen jälkeen näitä henkilöitä alettiin
uhkailla ja tietojeni mukaan myös heidän perheitään.
Se aiheutti aikamoisia ongelmia vanginvartijoiden ja muiden toimihenkilöiden
keskuudessa: vakavasti otettavia turvallisuusuhkia heille ja heidän
perheilleen.
Tässä herää taas kysymys,
onko tämä nyt ihan oikein ja onko tässä nyt
mitään järkeä. Jos vanki epäilee,
että hänen rekisteritietojaan käytetään väärin,
niin silloin jokaisella virkamiehellä, vanginvartijalla
ja jopa vankilan johtajalla on oma esimies, jolle voi asiasta ilmoittaa,
tai viime kädessä vaikka tänne eduskunnan
oikeusasiamiehelle, ja he kyllä saavat sitten tietää,
onko rekistereitä tarkastettu asiattomasti vai ei. (Ben
Zyskowicz: Tai tietosuojavaltuutetulle!) — Tietosuojavaltuutettukin
on hyvä kohde tai ihan mikä tahansa laillisuusvalvontainstanssi. — Niin
kuin täällä salissakin on todettu, eikö se
lähtökohta ole kuitenkin, että vartijat
vahtivat siellä vankilassa vankeja eivätkä vangit
vartijoita? Näinhän täällä on
keskusteltu, mutta tämä lainsäädäntö tuntuu joskus
menevän tähän suuntaan. Toivoisin, että tämmöiset
tietoturva-aukot tai lainsäädännön
aukot tai lain tulkinnan puutteellisuudet korjattaisiin, kun näitä lakeja
nyt tunnutaan vauhdilla säädettävän
joka asiasta, siitä, mitä vanki saa tehdä ja
mitä ei saa tehdä. Tietysti nämä pykälät
ovat henkilötietolaissa, mutta kuitenkin kyse on henkilöiden
turvallisuudesta.
Arvoisa herra puhemies! Kaikilta osin tämä jättimäinen
lakipaketti nyt ei aivan priimaa ole, mutta on täällä paljon
hyvääkin, kuten tuossa totesin. Soveltuvissa tilanteissa
nettiyhteyden käyttö, tarkkailuhaalarin käyttö sekä tietysti
erilaiset videoyhteydet ovat hyviä, mutta paljon vielä jää aukkoja,
ja ennen kaikkea se, miksi ihmeessä kaikki pitää lailla
säätää, on se suurin kysymys.
Jaana Pelkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten kaikki hyvin tiedämme, nettiyhteys
on erittäin kiinteä osa meidän jokaisen
arkeamme ja peruspalveluita siirretään kiihtyvällä tahdilla verkkoon.
Netistä on muodostunut kanava lukuisten päivittäisasioiden
kuten terveydenhuollon ja pankkiasioiden järjestämiseen,
hupikäytöstä puhumattakaan.
Kuten aikaisemmista puheenvuoroista on hyvin käynyt
ilmi, tässä hallituksen esityksessä ollaan
siis antamassa vangeille lupa muun muassa sähköpostin
käyttöön. Sekä sähköpostia
että nettiä käytettäisiin vankiloiden
palvelinten kautta, eli tarkoitus ei siis edelleenkään
ole antaa vangeille vapaita seikkailumahdollisuuksia netin ihmeelliseen
maailmaan.
Tällä hetkellähän netinkäyttö on
mahdollista avovankiloissa ja suljettujen vankiloiden yhteydessä toimivissa
vapauttamisyksiköissä erillisen lupahakumenettelyn
kautta. Esimerkiksi Hollannissa ja Norjassa sen sijaan nettiä on
hyödynnetty muun muassa opetuksessa jo vuosia myös
suljetuissa vankiloissa.
Tämä on iso periaatteellinen päätös,
joka tuntuu jakavan mielipiteitä vahvasti niin puolesta kuin
vastaan. Osa tuntuu olevan vahvasti sitä mieltä,
ettei vangeilla tulisi olla minkäänlaisia oikeuksia
päästä käyttämään
internetiä, saati sähköpostia, ja osa
taas pitää sitä suurena ihmisoikeusloukkauksena,
ellei tällaista mahdollisuutta anneta.
Itse pidän tärkeänä sitä,
että varmistamme, ettei netinkäytöstä aiheudu
vaaraa vankilan turvallisuudelle ja järjestykselle ja että vangit
pääsevät vain luvanvaraisille sivuille,
ja tässä sähköisen viestinnän
valvonta on erittäin tärkeässä roolissa.
Laadin hiljattain Euroopan neuvostossa laajan raportin nimeltä Oikeus
internetin saatavuuteen, ja tämän raportin käsittelyn
yhteydessä sivuttiin hyvin usein myöskin vankien
oikeutta internetin käyttöön. Eli tämä aihe
puhuttaa ja pohdituttaa laajalti myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Kuten edustaja Tolvanen äsken totesi, pidän myös
itse erittäin tärkeänä sitä,
että vangeilla olisi riittävät tietotekniset
taidot, kun he sitten palaavat takaisin yhteiskuntaan.
Mutta toivottavasti lakivaliokunnassa pääsemme
perehtymään tähänkin aihepiiriin
yksityiskohtaisesti.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä siis
uudistetaan vankeuslakia sen soveltamisessa esiin tulleitten tarpeitten
perusteella. Vankeus on tietysti luonteeltaan rangaistus, eikä vankeuslaitos
tietenkään voi mikään lomakoti
olla. Mutta kyllä meidän on kiinnitettävä huomiota
sen inhimillisiin olosuhteisiin ja myös näihin
ihmisoikeusnäkökulmiin, jotka liittyvät
hyvin kiinteästi tähän kokonaisuuteen.
Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on erittäin tärkeää se,
miten se vankeusaika vietetään, koska yhteiskunnan
kannalta ei ole samantekevää se, millaisena henkilö vankilasta
aikanaan vapautuu, vaan nimenomaan vankeusaika pitäisi käyttää sen
hyväksi, että henkilö vapautuessaan on
kykenevä palautumaan takaisin yhteiskuntaan. Tämä on
erittäin tärkeätä etenkin nuorten kohdalla,
joilla pahin mahdollinen tilanne on se, että vankilan porteilta
kun lähdetään, niin kädessä on
muovikassi ja lähdetään saman porukan luo,
minkä joukosta aikanaan vankilaan päädyttiinkin.
Sen takia vankeusajan aikana tulisi panostaa vahvasti vankien koulutukseen
ja myös sosiaaliseen sopeutumiseen yhteiskuntaan siten, että kun
vanki vapautuu, hänellä olisi mahdollisesti jo
tiedossa edes jonkinlainen näkymä tulevasta työllistymisestä ja
myöskin asunto, jonne asettua vankeusrangaistuksen päätyttyä.
Me hukkaamme tavattoman paljon, ellei vankeusajan aikana panosteta
ikään kuin vangin kykyyn sopeutua takaisin yhteiskuntaan.
Tässä laissa on monta erittäin hyvää puolta. Tässä tarkennetaan
säännöksiä vangin tapaamisoikeuksiin
liittyen ja sähköiseen viestintään
liittyen, ei avata mahdollisuutta kylläkään
sosiaalisen median käyttöön, mitä saatan
hiukan kummastella, koska kyllä kai sosiaalinen mediakin
on osa niitä yhteiskuntataitoja, mitä tämän
päivän ihmisiltä edellytetään.
Hyväksyn myöskin tarkkailuhaalareiden käytön
mutta siten, että niiden käyttämisessä ollaan erittäin
huolellisia niin, ettei pienintäkään
syytöstä epäinhimillisestä kohtelusta
saa päästää syntymään.
Senpä tähden muun muassa se seikka, jota ministeri
esittelypuheenvuorossaan korosti, että WC:n käyttömahdollisuuden
pitää olla välittömästi
saatavilla, kun vanki näin haluaa, on erittäin
tärkeä.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Lakeja muutetaan, kehitetään
koko ajan, ja se, että tätä lakia päivitetään,
on erittäin hyvä asia, koska edellisessä laissa
oli paljon jo vanhentuneita asioita. Mutta juuri, mitä tuossa
edustaja Zyskowicz toi aikaisemmin esille: tässä laissa
on todella monta pykälää. Miten me tekisimme
ajattomia lakeja?
Aika muuttuu ja kehittyy koko ajan, koko ajan tulee uutta sosiaalista
mediaa. Mitä on meillä kymmenen vuoden päästä?
Kuka meistä edes tietää ollenkaan, mitkä ovat
laitteet, välineet ja systeemit kymmenen vuoden päästä?
Muutaman vuoden päästä me olemme taas
tätä lakia uudistamassa. Nyt pitäisi
oikeastaan alkaa miettiä, miten me tekisimme tästäkin
aiheesta enemmän ajaton laki, ja todellakin niin kuin tässä on
aikaisemmin esitetty, miten niitä asioita voitaisiin käytännössä määräyksillä sitten
päättää ja hoitaa tarkemmin.
Nämä sähköisen viestinnän
valvonta-asiat ovat tulleet esille, ja ne ovat tässä laissa.
Olen erityisesti ollut kiinnostunut vankien opiskeluasioista, ja
opiskelu, jos joku, vaatii todella aktiivista sähköisen
median käyttämistä. Miten siinä vaiheessa
hoidetaan sitten tämä valvonta, koska tietyissä tapauksissa,
monessakin tapauksessa vankeuslaitoksen vartijoiden pitäisi
valvoa sitä sähköisen viestinnän
käyttämistä, sähköpostien lähettämistä,
asioiden hakemista ja nykyaikainen opiskeluhan perustuu pitkälti
siihen, että tietoja haetaan, otetaan yhteyksiä erittäin
paljon? Siinä taitaa olla meillä uusia juristeja
ynnä muita näistä vartijoistakin tulossa,
kun he seuraavat koko ajan, miten vangit opiskelevat.
Sitten tästä tarkkailuhaalarista. Minusta
on todella hieno huomata, että oikeusministeriö näin nopeasti
pystyy vastaamaan tämän salin keskusteluun ja
työhön. Eihän tästä ole
kuin jonkun verran aikaa, kun me täällä salissa
keskustelimme tarkkailuhaalarista, oli ihan mielenkiintoisia keskusteluja
puolesta ja vastaan tämän asian suhteen, mutta
nyt se on heti tässä laissa matkassa. Minulle,
vaikka olenkin opposition edustaja, tulee hyvä mieli tämmöisestä työskentelystä,
elikkä se meidän työskentely ei mene
täällä hukkaan, vaikka on oppositiossakin.
Tässä oli kyse lakialoitteesta, jota käsiteltiin,
se oli kyllä hallituspuolueen edustajien kirjoittama, mutta
kuitenkin.
Meillä on muitakin näitä töitä ja
toimintoja, mitä on saatu menemään eteenpäin:
muun muassa toissa viikolla käsiteltiin salissa kansalaisaloitetta
energiatodistuslaista, ja se on nyt menossa eteenpäin.
Elikkä ei tämä työ täällä ihan
täysin hukkaan mene.
Mutta sitten tästä amerikkalaistyylistä.
Minusta ihan aiheesta on otettu tässä keskustelussa
esille tämä amerikkalaistyyliasia. Missä vaiheessa meidän
säädännössä lukee,
että mikroaaltouuniin ei saa laittaa kissaa? Siis tätä on
todellakin aiheellista miettiä ja keskustella tästä asiasta
eli siitä, miten me teemme niitä ajattomia lakeja käyttöömme.
Sitten tämä maalaisjärki: kyllä meidän
pitää antaa enemmän suomalaisille mahdollisuus
käyttää maalaisjärkeä kaikessa,
vankeinhoidossa ja kaikissa muissakin asioissa.
Tässä on keskustelussa otettu esille nämä vankien
oikeudet. Tämä lakihan perustuu täysin
vankien ihmisoikeuksiin, mitä kaikkia asioita pitää ottaa
huomioon, ja tilannehan on se, että kyse on ihmisistä,
jotka eivät itse pysty, eikä heillä ole
oikeuksia tehdä enää niitä normaaleja
oikeustoimia, kun he ovat siellä vankilassa. Miksi sitten heidän
asioitaan katsellaan ja säädetään
niin paljon tarkemmin, miksi heistä pidetään
parempaa huolta kuin vanhuksista, kuin sosiaalihuollon alaisessa
toiminnassa olevista henkilöistä?
Meillä on valtava määrä vanhuksia,
vammaisia, sairaita, jotka ovat heikommissa olosuhteissa kuin meidän
vangit. Tämä on todella vakava asia, mutta meidän
juristien, lakimiesten pitäisi nyt kyllä katsoa
peiliin ja miettiä tätä asiaa. Vankien
tilanteethan ovat paremmat, koska me olemme auttaneet vankeja: meidän
tehtävämme on auttaa, he ottavat asioita esille,
he ovat täydessä järjessä olevia
ja toimintakelpoisia ihmisiä, jotka laittavat meidät
lakimiehet tekemään töitä, miettimään
näitä säädöksiä,
miettimään ongelmia.
Missä on niiden vanhusten ja vammaisten lakimiesarmeija,
joka laittaisi näitä pykäliä kuntoon?
Itse en ole sosiaalipuolen ammattilainen, en niitä osaa
enkä hallitse, mutta toivon, että sillä puolella
saataisiin asioita liikkeelle. Jos me saamme sille puolelle armeijan
juristeja liikkeelle, ehkä sen jälkeen huomataan,
että tältä puoleltakin näitä lakeja
voisi sitten yksinkertaistaa ja helpottaa.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Lakiesityksen 6 a § 7
luvun osalta kertoo sen, että tupakoinnin kieltäminen
mahdollistetaan vankien asuintiloissa. Tupakkalakihan on ollut iät
ajat jo voimassa, ja nytkö vasta ollaan mahdollistamassa
se kielto, tupakoinnin kieltäminen asuintiloissa. Toki
tämä tupakkipaikka sitten samaisen lakipykälän
mukaan pitää järjestää jollakin
muulla tavalla.
Mielestäni tämän tupakointikiellon
pitäisi itse asiassa olla ehdoton. Meillä on sairaaloita,
työpaikkoja pilvin pimein, joissa ei saa tupakoida ollenkaan.
En tiedä, missä mielessä sitten ihmisoikeusasiat
tähän tulevat, koska suljetussa laitoksessahan
vangit ovat, ja sitten se ei mahdollistu millään
tavalla, jos se kielto tulee. Mutta mielestäni se on iso
vankien terveyteen kohdistuva toimi, jota sopii myöskin
edistää. Ja kyllä tupakkamiehenä itse
tiedän sen, että kun sitä suitsuttamista
rajoitetaan, niin se vähentää myöskin
kyllä sitä tupakehtimista ja ohjaa sitten lopettamaan koko
homman.
Tässä keskustelussa molemmista lakiesityksistä,
jotka nyt ovat esillä, on joskus tullut mieleen vanha sanonta,
että aikoinaan vankeustuomio kärsittiin, sitten
se suoritettiin ja nyt pahat kielet väittävät,
että se nautitaan. No, tilannehan ei tietenkään
näin ole, eli aina kun ihminen on suljetussa laitoksessa,
niin se on kova juttu. Toki rikoksista pitää rangaista,
ja onneksi tämä humaanisuus nyt tässä ihan
viimeisen puolen tunnin aikana on minun mielestäni voittanut
alaa myöskin tässä keskustelussa.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Ministeri Henriksson oli kaipaillut minua
salissa. On tietysti myönteistä, että kaivataan.
Kyllä minä kaipaisin nyt myös ministeri
Henrikssonia täällä salissa. Täällä on
esitetty monia aiheellisia kysymyksiä, joihin esittelevä ministeri
voisi ja oikeastaan hänen pitäisi vastata ja olla
vastaamassa. Tässä on kuitenkin kyse yli 200-sivuisesta,
merkittävästä vankeuslain uudistamisesta,
ja olisi tärkeää, että ministeri
osallistuisi tähän keskusteluun. Tällaista
rivimiestäkin, jos hän hetken salista pois on,
toki voi kaivata, mutta ministerin läsnäolo olisi
vielä tärkeämpää.
Vankeuslain uudistus on enemmän kuin tervetullut. Täsmennyksiä saadaan
muun muassa vankien oikeuksiin yhteydenpidosta. Laissa on esillä puhelin,
internet, sähköposti ja näihin varsin tarkasti
täsmälliset säännökset,
miten niitä voidaan käyttää:
Esimerkiksi lupa sähköpostin lähettämiseen
tärkeästä syystä. Internet niin,
että siitä ei ole vaaraa vankilan järjestykselle
ja turvallisuudelle. Toki voi kysyä, kuka sen oikeuden sitten
lopulta saakaan.
Itse olin Kansanedustajat kouluissa -vierailulla Jokelan vankilassa.
Sinne kouluun oli pakko mennä kansanedustajan paikalle,
kerran oppilaat olivat siellä pakosta. Siellä oli
yhdeksän oppilasta ja erittäin mielenkiintoinen
tapaaminen heidän kanssaan, ja heidän yksi toiveensa
oli, että kun he nyt haluavat opiskella — heillä kaikilla oli
kahta lukuun ottamatta peruskoulu valmis, ja muut olivat sitten
etenemässä ammatillisessa koulutuksessa — niin
eivätkö he voisi siinä luokassa valvotusti
käyttää myös internetiä.
Minun mielestäni tätä voisi hyvin esillä pitää.
Kerroin toki heille, että itse olen enempikin täällä eduskunnassa
esillä pitänyt asioita, jotka tekisivät heidän
olonsa tukalammaksi vankilassa, mutta tätä asiaa
lupasin eteenpäin viedä ja sen nyt täällä teen.
Tässä lakiesityksessä, vankeuslain
uudistamisessa siis, tuodaan esille näitä yhteydenpitomahdollisuuksia.
Pidän itse myönteisenä sitä,
että myös vankien tapaamisoikeuksia uudistetaan,
nimenomaan perheellisten äitien ja isävankien
oikeutta tavata lapsia, mutta mieluummin vielä niin päin,
että puhutaan niiden lapsien oikeudesta tavata vanhempiaan
silloin, kun se on mahdollista ja lapsien edunkin mukaista. Tässä ihan
toimiva tekniikka on Skype-yhteys, jota tässä esitetään, ja
minun mielestäni on hyvä, että ei lähdetä turhaan
rakentamaan nyt jotain uutta järjestelmää videoyhteyksien
järjestämiseksi vaan voidaan käyttää valvotusti
valmista, edullista ja toimivaa Skype-yhteyttä.
Arvoisa puhemies! Yksinäisyysrangaistuksen enimmäismäärä esitetään
tässä alennettavaksi 14:stä 10 vuorokauteen.
En ymmärrä, minkä takia tämäntyyppinen
muutos tarvitaan.
Hyvää sen sijaan on, että laissa
nyt alleviivataan ja tuodaan käyttöön
ja lailliseksi myös tarkkailuhaalarin käyttö,
ja tämä on niitä kysymyksiä,
joita me olemme usein esillä pitäneet tässä salissa — taisi
olla vajaa vuosi sitten, kun kävimme keskustelua siitä,
kun eduskunnan oikeusasiamies oli kieltänyt tarkkailuhaalarin
käytön, kun sitä ei erityisesti laissa
mainittu, ja silloin täällä salissa muun
muassa edustaja Kuusisto ja edustaja Lipponen kiivaasti vastustivat
tarkkailuhaalarin käyttöönottoa. Onneksi
enemmistö on nyt kääntynyt sille kannalle,
että tarkkailuhaalaria voidaan käyttää.
Niillä on nimittäin estetty merkittävästi
ja tehokkaasti salakuljetuksia, ja ne ovat myös tärkeä osa — niin
kuin muistan silloisesta keskustelusta, kuten edustaja Tolvanen esille
toi — usein sellaisten vankien turvaamista, jotka pakotetaan
tuomaan sisällään huumeita lomilta vankilaan.
Se on myös heidän asemaansa vahvistava toimenpide.
Sörkässä esimerkiksi näitä tarkkailuhaalareita
on käytetty 10—15 kertaa vuodessa, eli ei kauhean
yleisestä käytänteestä ole aiemminkaan
ollut kyse, ja nyt se tulee siis myös lakiin kirjattuna
mahdolliseksi.
Arvoisa puhemies! Tupakkakielto on tulossa myös vankien
asuintiloihin. Tässä on tärkeä huoli
se, että vaikka ne ovat vankien asuntoja, niin meidän
pitää pystyä takaamaan vanginvartijoille oikeus
savuttomaan työympäristöön,
ja se ei ole tänä päivänä toteutunut.
Vangeista tilastojen mukaan kolme neljäsosaa tupakoi, ja
meidän on pystyttävä takaamaan vanginvartijoille
myös oikeus passiivisen tupakoinnin estämiseen.
Ruotsin ja Viron tapaan olemme etenemässä kohti
savuttomia vankiloita.
Arvoisa puhemies! Toinen, mitä en tässä esityksessä ymmärrä,
on se, miksi vankien kuukauden täytyy olla 30-päiväinen.
Miksi se ei voisi sitten olla 31-päiväinen? Eli
tässä lyhennetään yhdellä päivällä tuota
vankikuukauden päivämäärää.
Minun mielestäni on pohdittava sitä, tarvitseeko
tässäkin mennä lyhyemmän kautta
vai voisiko se olla tuo 31 vuorokautta.
Arvoisa puhemies! Haluan nostaa lopuksi esille kaksi asiaa,
joiden toivon etenevän vielä tällä vankein
saralla.
Karkaaminen, sitä ei ole tässä lakikokonaisuudessa
kuin sivuttu. Minun mielestäni, jos lomalta jättää palaamatta,
se on karkaaminen. Olemme tästä edustaja Zyskowiczin
kanssa jättäneet esityksen, että lomalta
palaamatta jättäminen olisi karkaaminen, ja toivon,
että tämä asia myös etenisi.
Ja, arvoisa puhemies, aivan lopuksi toisena asiana se, että meidän
vankeusrangaistuksien pitää olla yleisen oikeustajun
mukaisia. Usein lasten seksuaalisissa hyväksikäytöissä,
raiskauksissa, väkivaltarikoksissa kyllä yleinen
tunnelma on se, että kun tuomiot tulevat, niin ne eivät
ole suomalaisen yleisen oikeustajun mukaisia, ja minun mielestäni,
jos asteikon alareunaa nyt käytetään, pitäisi
ottaa mieluumminkin käyttöön yläreuna. Minun
mielestäni ei myöskään ole oikein
sekään, että jos tappaa toisen ihmisen
ensimmäistä kertaa, niin se on peruste päästä lyhyemmällä vankeustuomiolla.
Minun mielestäni ei tämäntyyppisissä rangaistuksissa
tarvita minkäänlaista ensikertalaisuusvähennystä.
Ja niin kuin tuossa aiemmassa puheenvuorossa totesin, kyllä minä ihmettelen,
että me elämme maassa, jossa voi raiskata kolmen
vuoden välein ensi kertaa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä lausua ajatuksiani
muutamista esillä olleista keskustelunaiheista.
Edustajat Kivelä, Tolvanen ja myös Maijala mielestäni
toivat esiin perustellusti sitä, onko todellakin järkevää ja
edes mahdollista toteuttaa sellaista doktriinia, että kaikki
vankien vapaudenrajoitukset, kaikki heidän olosuhteisiinsa
liittyvät rajoitukset, pitäisi säätää lain
tasolla.
Minusta edustajat Kivelä ja Tolvanen erinomaisesti
toivat esiin sen, että aikaisemmin, mennään
vaikka 50 tai 100 vuotta taaksepäin, kun ihminen joutui
laitoksiin, vankilaan, sairaalaan, mielisairaalaan, kouluihin, armeijaan,
katsottiin silloisten laitosvaltaoppien mukaan, että heidän
oikeuksiaan voitiin rajoittaa hyvinkin tuntuvasti. Tästä on
tultu moderniin ihmis- ja perusoikeusajatteluun, joka ei tietystikään
hyväksy sitä, että jos ihminen joutuu
johonkin laitokseen, niin se samalla merkitsee oikeutta rajoittaa
hänen oikeuksiaan ja vapauksiaan.
Mutta kyllä tämä heiluri on mennyt
aika pitkälle nyt sitten sinne toiseen ääripäähän,
jos todellakin maan ylin laillisuusvalvoja katsoo, että vangilta
ei saa ottaa pois rikoksentekovälinettä, jolla
hän tekee rikosta — joka tiedetään,
joka nähdään, joka todistetaan — että sitä ei
saa ottaa pois, kun ei siihen ole laissa erikseen annettu valtuutusta,
joten ollaanhan aika kaukana. Ja nyt tässä laissa
siis säädetään oikein pykälä siitä,
että saa ottaa sen rikoksentekovälineen pois.
Edustaja Tuppurainen, en minä ole tätä absurdiuteen
viemässä. Kun tällainen katsotaan tarpeelliseksi
säätää lain tasolla, niin voi
todella kysyä, että no, miksei sitä tarvitse
säätää lain tasolla, että sellit
saa yöksi panna kiinni, tai sitä, että vangit
saa aamulla herättää.
Edustaja Tolvanen, joka tuntee nämä asiat erittäin
hyvin, käytti todella hyvän ja rakentavan puheenvuoron.
Pitää sanoa "rakentavan", ehkä oma puheenvuorotyylini
on vähän toinen, mutta varsinaisiin tärkeisiin
asioihin yritän kiinnittää huomiota ja
olen niistä myös edustaja Tolvasen kanssa todellakin
samaa mieltä.
Edustaja Tuppurainen kiinnitti huomiota näihin tapaamisiin,
ja olen siitä teidän kanssanne samaa mieltä ja
muutenkin siitä, mitä sanoitte, että vankien
kohtelu vankiloissa ja olosuhteet vankiloissa pitää pyrkiä järjestämään
sellaisiksi, että kun he sieltä vapautuvat, niin
mielellään eivät heti sinne uudelleen
palaisi.
Mutta esimerkkinä näistä laillisuusvalvojien näkemyksistä luen
nyt täältä hallituksen esityksen sivulta
11 tällaisen kohdan: "Eduskunnan oikeusasiamiehen valvontakäytännössä on
katsottu, että vangin ja tapaajan tapaaminen tulisi järjestää olosuhteissa,
joissa heidän välisensä koskettaminen
on mahdollista paitsi silloin, kun koskettamisen kieltämiseen
on erityinen syy." Vaikuttaa loogiselta. Kolme oikeusasiamiehen ratkaisua
vuosilta 1997, 2004 ja 2005. Mutta mikä on elävä elämä?
Hallitus kirjoittaa perusteluissaan näin: "Vuonna 2013
myönnettiin suljetuissa vankiloissa 58 169 valvottua
tapaamista ja 2 457 erityisvalvottua tapaamista. Jos koskettamisen
epäämiseen riittäviä perusteita
jouduttaisiin arvioimaan erikseen ennen jokaista noin 60 000
vuosittaista tapaamista, tämä aiheuttaisi erittäin
suuren määrän työtä." — Hallitus
ei siis tietystikään tähän järjettömyyteen
tässä ole menossa.
Yritän vain sanoa sitä, että laillisuusvalvojien on
hyvä kyllä tuolla omissa norsunluutorneissaan
teoretisoida ja ehdottaa, että erikseen pitäisi jokainen
tapaaminen miettiä, koskettaminen pitäisi erikseen
miettiä, että onko sen estämiseen erityinen
syy. Mutta kun näitä on 60 000 vuodessa,
niin mietitään nyt sitten 60 000 tapauksessa erikseen,
ennen tämmöistä vierailua, että onko riittäviä perusteita
koskettamisen epäämiseen.
Näitä on muitakin kannanottoja, joita kyllä nämä asiantuntijat,
niin sanotut, ja korkeat laillisuusvalvojat ja niin sanotut perusoikeusfundamentalistit
esittävät, jotka ovat kyllä aika kaukana
tästä elävästä elämästä.
Yksi hyvä esimerkki tästä on nämä tiedot
vankirekisteristä. Jossain vaiheessa vangit keksivät, että he
voivat vaatia vankirekisteristä tietoja, ketkä vartijoista
ovat katselleet heidän tietojaan, kuten edustaja Tolvanen
kertoi. Poliisi ei antanut, mutta Rikosseuraamuslaitos antoi ja
vielä puolusti, että miten ne vangit pystyvät
valvomaan niitä vartijoita, jos eivät he voi niitä tietoja
katsoa. Minä todellakin olen luullut, että siellä vankiloissa
nämä vangit ovat valvonnan kohteena ja vartijat
ovat ne, jotka valvovat.
Mutta mitä seurasi siitä, että tulkittiin — ja sitä nämä tietosuojatalebanit
ovat tietysti tarkoittaneetkin — että kyllä vankien
pitää voida saada katsoa, ketkä ovat
heidän tietojaan katsoneet? Mitä siitä seurasi?
Edustaja Tolvanen kertoi jo tässä, että siitä seurasi
uhkailua ja sitä, että vangit tulivat tietämään,
ketkä vartijoista olivat esimerkiksi tällaisia
poliisiyhteysihmisiä. Mutta mitä siitä myös
seurasi? Se, että meillä on tällä hetkellä oikeuslaitoksessa
satoja juttuja, joita vangit ovat ajaneet nyt sitten näitä vartijoitaan vastaan,
jotka ovat heidän tietojaan katsoneet, ja syyttävät
heitä siis virheistä.
Kuten edustaja Tolvanen erinomaisesti kertoi, on olemassa kaikkia
muita keinoja taata vangin oikeusturva. On laillisuusvalvontaviranomaiset, on
tietosuojavaltuutettu ja niin edelleen, eikä näitä oikeuksia
nähdä omia tietojaan tarvitse vangeille antaa.
No, minä olen odottanut, että tähän lainsäädäntöön
olisi tullut tällainen selkeys. Nythän Rikosseuraamuslaitos
lopetti näiden tietojen antamisen, mistä on ollut
seurauksena, että vangit ovat kannelleet taas Rikosseuraamuslaitoksen
menettelystä hallintoprosesseissa. Vangeillahan on varmasti
riittävästi aikaa käydä näitä prosesseja.
Eli, ministeri Henriksson, kun luette keskustelun pöytäkirjat,
niin äkkiä tänne esitys, jolla tämä asia
selkeytetään ja selkeytetään
niinpäin, että jos vanki epäilee, että hänen
tietojaan on väärin katseltu, niin hän
voisi tietosuojavaltuutetun kautta tai jotain muuta kautta saada
tähän selvyyttä. Näinhän
on esimerkiksi suojelupoliisin salaisten rekisteritietojen osalta.
Tarkkailuhaalareista, herra puhemies, täällä on
paljon puhuttu ja täällä on oltu tyytyväisiä, että nyt
saadaan lain tasolle selkeät säädökset, myös
selkeät säädökset siitä,
että jos on tarve päästä haalarista
irti normaaleille tarpeilleen, niin siihen pitää olla
välitön mahdollisuus.
Mutta haluan nyt varoittaa perustuslakivaliokunnan jäseniä ja
lakivaliokunnankin jäseniä: ei vaara ole ohi.
Nämä ihmisoikeusjuristit, siis niin sanotut ihmisoikeusjuristit,
ja perusoikeusfundamentalistit ovat varmasti edelleen sitä mieltä,
että tämä on vankien perus- ja ihmisoikeuksien
loukkaus, että tämmöiset haalarit voidaan
heille pukea, joilla voidaan tehokkaasti estää huumeiden kulkeutuminen
kehon sisäisesti. Epäilen, että he tulevat
perustuslakivaliokunnassa väittämään, että tämä on
vastoin Suomen perustuslakia. Kyllä tässä kannattaa
olla tarkkana. Jos perustuslakivaliokunta taas sukkana hyväksyy
näiden perusoikeusfundamentalistiseen koulukuntaan kuuluvien
asiantuntijoiden näkemykset, niin kyllä sieltä voi
tulla lausunto, että se on vastoin Suomen perustuslakia
koko tarkkailuhaalari. Silloin päätösvalta
asiasta ei olisikaan enää Suomen kansan valitsemalla
Suomen eduskunnalla, vaan näillä noin viidellä,
tai allekin, perusoikeusasiantuntijalla, jotka ovat asiaa näin
tulkinneet.
Herra puhemies! Lopuksi olisin halunnut ministeri Henrikssonilta
kysyä, ja pöytäkirjojen kautta kysyn:
mitä on tehty sen eteen, että prosessit, joilla
ulkomaiset vangit, lähinnä virolaiset vangit,
voitaisiin palauttaa Viroon kärsimään tuomiotaan,
olisivat nykyistä nopeampia? Nythän prosessit
ovat niin hitaita, että pitää olla monen
vuoden kakku ennen kuin kannattaa tähän edes lähteä.
Nykyään tietysti odotetaan, että ensin
tulee lainvoimainen tuomio, ja sitten ruvetaan asiaa vasta prosessoimaan
näissä siirtomenettelyissä. Eikö voitaisi
ajatella, että jo alioikeuden tuomion pohjalta ehdollisesti
ryhdyttäisiin tähän siirtomenettelyyn?
Jos mies on syytön, niin tietystikään
hän ei joudu vankilaan eikä häntä tarvitse
mihinkään siirtää. Mutta jos
hänet tuomitaan vankilaan, niin tämä siirtoprosessi
olisi kulkenut siinä rinnalla, ja sillä tavoin
myös lyhyempiin vankeustuomioihin, lyhyempiin kuin useamman
vuoden, tuomittuja ulkomaisia vankeja, lähinnä virolaisia
vankeja, voitaisiin siirtää virolaisiin vankiloihin.
Keskustelu päättyi.