Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen esitys eräiden Suomelle Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain ja rikoslain 46 luvun 1 §:n muuttamiseksi. Tämä koskee kansainvälisiä pakotteita ja on tältä osin yksi osa terrorisminvastaista taistelua, jota on syyskuun 11. päivän jälkeen käyty. Tässä esityksessä on kyseessä niin sanotun pakotelain muuttaminen siten, että se tarjoaa riittävän perustan Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien pakotteiden täytäntöön panemiselle.

Valiokunta on todennut, että tämä esitys on tarpeellinen eikä siihen ole huomauttamista. Valiokunta on kuitenkin mietinnössään kiinnittänyt huomiota muutamiin tärkeisiin asioihin ja sellaisiin todennäköisiin ongelmiin, joita tästä syntyy.

Ensinnäkin yleisestihän näitten pakotteitten käyttöä on arvosteltu perustellusti tehottomuudesta ja siitä, että ne aiheuttavat sivullisille aika suuria vaikeuksia. Esimerkiksi Irakin suhteen on aika paljon todettu, että tavalliset ihmiset siellä, köyhä kansa, kärsivät ja pakotteilla ei ole suoraan sanoen sitä vaikutusta, mitä alun perin on ajateltu; oikeastaan päinvastoin niin, että väärämieliset johtajat vain perustelevat toimiaan sillä, että ulkopuoliset painostavat.

Nyt osittain tästä pakotteitten käytön kritiikistä johtuen on aivan oikein ja perusteltua, että YK:n turvallisuusneuvosto ja EU ovat viime vuosina pyrkineet kohdistamaan pakotteita tarkemmin, jotta todellakin näitten pakotteiden vaikutusta voitaisiin tehostaa ja minimoida nimenomaan sivullisille aiheutuvat haittavaikutukset. Nämä niin sanotut täsmäpakotteet ovat kuitenkin erittäin vaikeita teknisesti toimeenpanna, ja ne sisältävät erityisiä ongelmia yksilön oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kannalta. YK:n turvallisuusneuvostohan on ottanut yhä laajemmin käyttöön finanssipakotteita, erityisesti varojen siirtoa koskevia kieltoja, ja näiden pakotteiden kohteina sitten ovat viime kädessä aina yksittäiset henkilöt ja tahot.

Kun valiokunta perehtyi tähän asiaan, kävi ilmi, että pakotteitten kohteeksi joutuneilla henkilöillä ei ole tehokasta oikeusturvakeinoa perusoikeuksien turvaamiseksi. Kyseessähän on pakotteiden asettamisen osalta aina poliittinen harkinta, ja päätös tehdään joko YK:ssa tai Euroopan unionissa, ja valiokunta pitää juuri yksilön oikeusturvan kannalta tätä huolestuttavana.

Haluan vielä täsmentää tätä ajattelua toteamalla, että Euroopan unionin omien pakotteiden osalta henkilöt voivat aina valittaa Euroopan yhteisön tuomioistuimeen, ja näin on tapahtunut muun muassa EU:n entisen Jugoslavian alueeseen kohdistamien pakotteiden osalta. YK:n asettamien pakotteiden osalta ei ole olemassa mitään oikeudellista valituskeinoa. Ainoa keino on pyrkiä vaikuttamaan YK:n kulloiseenkin pakotekomiteaan. Toisaalta kuitenkin Euroopan ihmisoikeussopimusten määräykset edellyttävät, että Euroopan unionin alueella olevilla henkilöillä on oltava käytössä tehokas oikeusturvakeino. Tässä on erittäin selvä ristiriita.

Valiokunta korostaakin mietinnössään, että on välttämätöntä, että hallitus toimisi aktiivisesti kansainvälisissä yhteyksissä, muun muassa YK:ssa ja Euroopan unionissa, pakotteiden asettamiseen ja toimeenpanoon liittyvien ongelmien selvittämiseksi. Terrorisminvastainen lainsäädäntötyö on nyt niin kovassa vauhdissa, että juuri tässä vaiheessa on hyvä ja tärkeää kiinnittää juuri näihin ongelmiin huomiota.

Valiokunnan toivomus on se, että hallituksen tulee tuoda esille pakotteiden asettamiseen ja toimeenpanoon liittyviä yksilön oikeusturvanäkökohtia vastuukysymysten selventämiseksi ja ihmisoikeuksien huomioimiseksi, jotta todella vääriltä ja kohtuuttomilta ihmiskohtaloilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa.

Kokonaisuudessaan haluan vielä todeta sen, että valiokunta pitää tätä esitystä tarpeellisena, mutta toivoo, että oikeusturvanäkökohtiin ja ihmisoikeusnäkemyksiin vielä kiinnitettäisiin huomiota.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Voin pitkälti yhtyä niihin näkemyksiin, joita ed. Jaakonsaari äsken kävi läpi. Mietintö on minusta ihan hyvä, ja se tuo ilmi sitä ristiriitaa, joka vallitsee mahdollisten yksilönsuojaongelmien ja sen välillä, että pakotteet ovat kansainväliselle yhteisölle kuitenkin tärkeä osa niitä keinoja, joilla ne maat, jotka rikkovat ihmisoikeuksia, voidaan saada mukaan kansainvälisen yhteisön hyväksymiin normeihin. Tässä vallitsee tietty ristiriita: Juuri nämä toimenpiteet, jotka mahdollistavat sen, että on keinoja, joilla saadaan ihmisoikeusrikkurit ruotuun, nämä toimenpiteet sinänsä, voivat aiheuttaa ongelmia. Tietenkin jouduimme miettimään sitä, mikä ongelma on suurempi ja mikä pienempi, ja itse ainakin katson, että pakotekeinon on syytä olla käytössä, jotta ihmisoikeusrikkurit saadaan ruotuun. Mutta näitä ongelmia on tietenkin pyrittävä vähentämään ja mahdollisuuksien mukaan kokonaan estämään.