1) Valtioneuvoston selonteko aluepolitiikasta 2004
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Hyväksyessään lain
rakennerahastojen kansallisesta hallinnoinnista vuonna 1999 eduskunta
edellytti, että uudistuksesta annetaan selonteko. Se on
nyt tässä. Samalla hallitus on yhteistyössä eduskunnan
kanssa laajentanut selontekoa kattamaan myös muita aluepolitiikan
keskeisiä ja ajankohtaisia kysymyksiä.
Suomi, sen eri alueet samoin kuin aluepolitiikka ovat kuluneiden
reilun kymmenen vuoden aikana joutuneet sopeutumaan toimintaympäristön
nopeaan muutokseen. Tähän on vaikuttanut ennen
muuta talouden kaiken läpäisevä globaali ja
eurooppalainen integraatio. Uudessa tilanteessa myös alueellinen
kehitys on, jos mahdollista, vieläkin monimutkaisemman
prosessin tulos kuin aikaisemmin.
Rakennerahastojen hallinnoinnin osalta Suomessa on nykyisin
meneillään toinen ohjelmakausi. Ensimmäinen
ohjelmakausi, joka ajoittui vuosille 1995—1999, onnistui
kohtuullisesti, vaikka alkuvaikeuksia oli.
Uusi rakennerahastojen ohjelmakausi alkoi vuonna 2000 ja päättyy
vuonna 2006. Uutta kautta varten otettiin huomioon saadut kokemukset. Rakennerahastojen
kansallisesta hallinnointimallista olivat säännökset
ainoastaan komission hyväksymissä ohjelma-asiakirjoissa.
Jäsenvaltion vastuun korostuminen rakennerahastojen hallinnoinnissa
uudistettaessa EU:n rakennerahastosäännöksiä vuonna
1999 ja puutteellinen lainsäädäntö johtivat
siihen, että hallinnointia koskevien säännösten
säätäminen katsottiin välttämättömäksi.
Laki rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista tuli
voimaan vuoden 2000 alussa.
Suomessa hallinnoidaan tavoitteille 1, 2 ja 3 laadittuja ohjelmia
sekä Interreg III, Urban II, Equal ja Leader+ -yhteisöaloiteohjelmia
ja innovatiivisia toimia koskevia ohjelmia. EU:n rakennerahasto-ohjelmien
julkinen rahoitus on nykyisellä ohjelmakaudella noin 5
miljardia euroa, josta EU:n osuus on 2,3 miljardia. Yksityinen rahoitus
on noin 3,5 miljardia ja ohjelmien kokonaisrahoitus siten 8,5 miljardia
euroa eli todella mittava summa.
Ohjelmakausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Syyskuun
2003 loppuun mennessä on tavoite 1 ja 2 -ohjelmissa käynnistetty
yli 21 000 hanketta. Keskeisiä rahoituskohteita
ovat olleet pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edistäminen,
koulutus ja maaseudun kehittäminen. Tavoite 3 -ohjelmasta
rahoitetuissa hankkeissa on vuoden 2003 kesäkuun loppuun
mennessä ollut mukana 209 418 ihmistä.
Uusia työpaikkoja on tavoiteohjelmissa luotu seurantaindikaattoritietojen
mukaan vuoden 2003 loppuun mennessä 56 000 ja
uusia yrityksiä on syntynyt yli 10 000. Rakennerahastojen osuus
julkisesta alueiden kehittämiseen myönnetystä tuesta
on 46 prosenttia ja Euroopan unionista saatujen varojen osuus on
21 prosenttia. Rakennerahastoista saatavalla tuella on siten merkittävä osuus
alueiden kehittämisen rahoituksessa.
Rakennerahastolaki on myötävaikuttanut saatujen
tulosten syntyyn. Lain keskeisinä tavoitteina oli säätää lailla
rakennerahastojen hallinnointiin osallistuvista keskeisistä toimijoista,
kytkeä varojen käytön suunnittelu talousarvioon
ja parantaa ohjelmien toimeenpanoa ohjelmien toteuttajien työnjakoa
selkeyttämällä. Tavoitteiden voidaan
katsoa toteutuneen hyvin. Yhteistyö eri viranomaisten välillä on
selkiintynyt sääntelyn kautta. Maakunnan yhteistyöryhmien
strateginen rooli alueiden kehittämisessä on vahvistunut.
Yhteistyöryhmien tehtävä sovittaa yhteen alueellisia
kehittämistoimenpiteitä koetaan tärkeäksi.
Maakunnan yhteistyöasiakirjamenettely on kytkenyt varojen
käytön suunnittelun valtion talousarvioon ja tarjonnut
välineen ohjelmavarojen osoittamiseksi eri hallinnonaloille
ja maakuntiin.
Ongelmia kuitenkin on. Ohjelmien hallinnointia pidetään
edelleen verraten monimutkaisena, kun tuki ohjelmissa kanavoituu
useiden eri hallinnonalojen kautta. Avustuksen myöntämiseen ja
maksamiseen liittyvät menettelyt poikkeavat eri hallinnonaloilla,
mikä saattaa aiheuttaa viiveitä tuen maksatuksissa.
Ongelmat ovat myös rakenteeltaan hyvin yksityiskohtaisia,
kun ohjelmien toimintalinjat jakautuvat lukuisiin toimenpidekokonaisuuksiin.
Ohjelmavarat jakaantuvat liian paljon ja liian pieniin puroihin,
jolloin suuria ja vaikuttavia hankkeita, kuten ylimaakunnallisia
hankkeita, on vaikea toteuttaa. Ohjelmissa myös varojen
käyttö on useimmiten joustamatonta niin, että ohjelmien
tehokas toteuttaminen on kärsinyt. Myös seurannassa
on ollut joitakin puutteita. Ongelmien korjaamiseksi lainsäädäntöä ehdotetaan
selonteossa joiltakin osin tarkistettavaksi.
Rakennerahasto-ohjelmat ovat merkittävästi edistäneet
yhteistyötä alue- ja keskushallinnossa. Niiden
toteuttamisessa omaksuttuja menettelytapoja on voitu hyödyntää myös
kansallisessa alueiden kehittämistyössä.
Arvoisa puhemies! Kansallista aluepolitiikkaa ohjaa alueiden
kehittämislaki, joka uudistui vuoden 2003 alusta. Laissa
on määritelty alueiden kehittämisen tavoitteet,
jotka tähtäävät alueiden kilpailukyvyn
turvaamiseen ja alueellisesti tasapainoiseen tulevaisuuteen. Selonteossa
tarkastellaan tämän aluekehittämislaissa
määritellyn suunnittelujärjestelmän
toimivuutta. Lain tarkoituksena oli luoda säännöllisesti
ja johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus, jonka eri osilla on
oma poliittiseen ohjaukseen perustuva roolinsa. Olennaista on, että suunnittelulla,
johon kuuluvat maakuntaohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma, voidaan
todella vaikuttaa alueellisesti käytettäviin määrärahoihin.
Selonteossa eduskunnalle annetaan tiedoksi ensimmäistä kertaa
uuden alueiden kehittämislain mukaisesti hyväksytyt
valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet. Hallituksen
tammikuisella päätöksellä tarkennetaan
näin lain tavoitteita ja osoitetaan alueiden kehittämistoimenpiteiden
painopisteet valtakunnan tasolla tällä hallituskaudella.
Päätöksellä täsmennetään
ja täydennetään hallitusohjelman ja strategia-asiakirjan
mukaisia linjauksia ja toimenpiteitä.
Hallituksen yleisenä aluepoliittisena tavoitteena on
muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen
sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Hallitus
harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja
alueiden kehittymisedellytyksissä kavennetaan. Alueiden
osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan.
Näin tuetaan kasvua ja luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan
perusrakenteiden ylläpitämiselle koko maassa. Nämä linjaukset
ovat selkeitä poliittisen tahdon ilmauksia siitä,
että alueelliseen kehitykseen halutaan vaikuttaa. Hallituksen
linjaukset sekä jo päätetyt, valmisteluvaiheessa
olevat ja vielä käynnistettävät
toimenpiteet merkitsevät kansallisen aluepolitiikan huomattavaa
tehostamista.
Lisäksi selonteossa on lyhyt kuvaus kolmesta helmi—maaliskuussa
valmistuneesta aluepoliittisesti merkittävästä selvitystyöstä.
Rehtori Esko Riepula on selvittänyt aluehallinnon vahvistamista
ja maaneuvos Jussi-Pekka Alanen on selvittänyt Helsingin
seudun yhteistyön ja yhteisen päätöksenteon
kehittämistä. Maaherra Eino Siuruainen on selvittänyt
valtion teknologiarahoituksen alueellista hyödyntämistä.
Nämä selvitystyöt pohjautuvat hallitusohjelmaan.
Hallitus ottaa kantaa ja päättää selvityshenkilöiden
ehdotusten jatkovalmistelusta myöhemmin. Hallituksen strategia-asiakirjan
mukaan lainsäädäntöesitykset
aluehallinnon vahvistamisen ja Helsingin seudun yhteistyön
kehittämisen osalta annetaan eduskunnalle syksyllä.
Hallituksen linjaamista toimenpiteitä nostan vielä esiin
muutaman tärkeän esimerkin:
Alueellista innovaatiopolitiikkaa tullaan monin tavoin kehittämään
ja vahvistamaan. Tässä on osaamiskeskuksilla,
yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja Teknologian kehittämiskeskuksella
keskeinen rooli. Selvitysmies Siuruaisen monet, hyvin perustellut
ehdotukset tähtäävät siihen,
että alueiden kykyä hyödyntää tutkimus-
ja kehitysrahoitusta vahvistetaan maan eri osissa.
Hallitus on tehnyt tammikuussa periaatepäätöksen
kansallisesta laajakaistastrategiasta. Strategian tavoitteena on,
että nopeat, alueellisesti kattavat ja käyttäjilleen
kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien kansalaisten
saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä, myös
pienemmillä seuduilla ja syrjäisellä maaseudulla.
Seutu- ja muuta ylikunnallista yhteistyötä tullaan
tukemaan ja vahvistamaan monin tavoin julkisten peruspalvelujen
turvaamiseksi. Seutuyhteistyökokeilua ollaan laajentamassa
ensisijaisesti aluekeskusseuduille. Esitys kokeilun laajentamisesta
sekä sisällön että kokeiluseutujen osalta
on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyyn mennessä.
Aluekeskusohjelmaa vahvistetaan julkisia voimavaroja suuntaamalla,
valtion valtakunnallisia toimintoja alueellistamalla, kuntien yhteistyötä tukemalla
ja muutenkin aluekeskusten osaamisperustaa ja muita vahvuuksia vahvistamalla.
Selonteossa on edelleen linjattu, että aluekeskusten ohjelmaperusteinen
kehittäminen jatkuu myös vuonna 2007 alkavalla
ohjelmakaudella.
Hallituksen toimenpiteissä suurten kaupunkiseutujen
kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtiminen
on tärkeällä sijalla. Helsingin seudun ulkopuolisia
suuria kaupunkiseutuja varten valmistellaan aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien
ja samalla näiden seutujen omien kehittämisstrategioiden
pohjalta erityinen politiikkakokonaisuus. Siinä panostetaan
kaupunkiseutujen erityisosaamiseen ja kansainvälisten yhteyksien vahvistamiseen.
Maaseutupolitiikasta valmistellaan maa- ja metsätalousministeriön
johdolla neljättä kokonaisohjelmaa. Sen on määrä valmistua
tämän vuoden aikana. Periaatepäätös
saaristopolitiikasta on tulossa hallituksen käsittelyyn
vielä tämän kevään
aikana.
Alueellisia erityistoimia kohdistetaan Itä-Suomeen,
Itä-Lappiin ja Kainuuseen. Niin kutsutuille äkillisille
rakennemuutosalueille, ensi vaiheessa ainakin Raahen ja Vakka-Suomen
seutukuntien sekä Mänttä—Vilppula-alueelle,
on tekeillä omat selviytymissuunnitelmat. Kainuun osalta
on syytä erikseen mainita linjaus, jonka mukaan sosiaaliturvamaksujen
alentamiskokeilu laajennetaan sinne vuosiksi 2005—2009
niin, että kokeilun piiriin tulee myös kuntatyönantaja. Erityistoimia
on suunnitteilla myös voimakkaasti väestöä menettäville
alueille sekä rajakuntayhteistyön edistämiseen.
Valtion toimintojen alueellistamisella on tarkoitus tukea alueiden
toiminnallisten vahvuuksien kehittämistä ja hallinnon
uudistamista. Alueellistaminen on eräs keino vastata kilpailuun osaavasta
työvoimasta. Tätä koskevaa pitkäjänteistä ohjelmaa
valmistellaan parhaillaan. Selvityksiä ja päätöksiä uusista
alueellistettavista toiminnoista pyritään tekemään
joustavasti ja jatkuvasti.
Arvoisa puhemies! Euroopan unionin komissio julkisti rahoituskehystiedonannon
ja esityksen alue- ja rakennepolitiikan linjauksiksi kaudelle 2007—2013
helmikuussa 2004. Esitys sisältyi komission kolmanteen
koheesioraporttiin. Yksityiskohtaiset asetusesitykset komissio antaa todennäköisesti
heinäkuussa, jolloin varsinaiset neuvottelut voidaan käynnistää ministerineuvostossa
syksyllä 2004. Suomi pitää komission
esittämiä alue- ja rakennepolitiikkauudistuksen yleislinjauksia
hyvänä lähtökohtana tuleville neuvotteluille.
Meille on kynnyskysymys se, että Suomen pohjoiset ja itäiset
alueet sisällytetään korkeimman aluetuen
piiriin myös jatkossa.
Toivon, että selonteko herättää vilkkaan
keskustelun aluepolitiikan toimintaympäristöstä ja keinovalikoimasta
sekä täällä salissa että valiokunnassa.
Antti Rantakangas /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! "On valtio kylään tullu / ja
on siellä kuin kotonaan", riimitteli Juice Leskinen parikymmentä vuotta
sitten laulussaan "Viimeinen kylähullu". Ajat ovat parissa
vuosikymmenessä muuttuneet. Valtioholhouksen pelko on haihtunut.
Nyt valtiota tarvitaan kannustajaksi ja välittäjäksi,
luomaan uutta ja virittämään yhteistyötä.
Valtaa ja vastuuta on hajautettu. Tärkeänä tavoitteena
on ollut tasapainoisen Suomen rakentaminen. Tyhjenevät
kylät ja ruuhkautuvat kaupungit eivät ole kenenkään
etu. Monet kansalaisten arkeen vaikuttavat taloudelliset ongelmat johtuvat
aluekehityksen tasapainottomuudesta.
Vahvistuvat aluetaloudet rakentuvat osaamiseen, siihen, että kootaan
ja yhdistetään alueen henkisiin ja taloudellisiin
voimavaroihin osaamista. Yleisellä yhteiskuntapolitiikalla
on tässä paljon merkittävämpi
rooli kuin erillisellä aluepolitiikalla. Yrittäjyyttä ja
työllistämistä vahvistavat veroratkaisut
sekä teknologisen osaamisen vahvistaminen antavat oikealla
tavalla valtaa ja vastuuta alueiden omaehtoiseen kehittämiseen. Kun
vielä alueen toimijoita kannustetaan hallinnolliseen ja
muuhun yhteistyöhön, ovat kehittämisedellytykset
olemassa. Erityisen tärkeää on kuntien
välisen yhteistyön tiivistäminen. Yhteistyö luo
joka tapauksessa lisäarvoa ja hyötyä.
Pääkaupunkiseudun poliitikot ovat mielellään pakkoliittäneet
maaseudun pieniä kuntia yhteen. Nyt kun Pääkaupunkiseudun
hallintoa yritetään koota Pääkaupunkiseudun
taloudellisen toimeliaisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi, ehdotukset
yhteistyön tiivistämisestä tulevat miltei säännönmukaisesti
torjutuiksi. Tätä yhteistyötä kuitenkin
tarvitaan metropolialueen luomiseksi.
Koko Suomen menestykseen tarvitaan hyvinvoivia, vahvuuksiaan
kehittäviä alueita. Globalisaation seurauksena
aluekehityksen haasteet ovat aiempaa vaativampia. Niitä syventävät
muun muassa väestön ikääntyminen,
muuttoliike ja kilpailu osaavasta työvoimasta. Keskustan
eduskuntaryhmä tukee hallituksen aluepoliittisia tavoitteita,
joita ovat muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen
sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.
On myös hyvä todeta, että valtion
talousarviossa tarkastellaan ensimmäistä kertaa
budjetin aluepoliittisia vaikutuksia. Arviointia on edelleen kehitettävä ja
lähtökohdaksi on otettava kaikkien ministeriöiden
sitoutuminen aluekehitystavoitteisiin omilla päätöksillään.
Aluekehityksen kannalta on hyvin oleellista, kuinka valtion talousarvion
määrärahat kohdentuvat. Tarvittaessa
niitä tulee johtopäätösten pohjalta
kohdentaa uudelleen aluekehitystä paremmin tukeviksi. Kansanvaltaa
ja alueiden omatoimisuutta vahvistetaan kokoamalla eri ministeriöiden
kehittämisrahoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja parannetaan
maakuntien liittojen asemaa. Selvitysmies Esko Riepulan linjaukset
ovat tästä hyvä perusta jatkotyölle.
Viime päivien uutiset kertovat kansalaisten ja yritysten
luottamuksen tulevaisuuteen vahvistuneen. Tätä tukevat
tänään julkaistu kuluttajabarometri ja
sen tulokset, aamu-uutisissa ollut viesti siitä, että syntyvyys
on kääntynyt alkuvuodesta nousuun paitsi kasvualueella
myöskin aikaisemmilla muuttotappio- ja väestöä menettävillä alueilla,
ja myös aiemmin, pari viikkoa sitten, julkaistu pk-yrittäjille
tehty kysely. Tässä on myös vastausta
opposition välikysymykseen heti tuoreeltaan.
Arvoisa puhemies! Osaavan työvoiman saatavuus on tärkein
yritysten sijaintipäätöksiin vaikuttava
tekijä. Korkeakoulutus ja tutkimus edesauttavat alueen
menestystä. Korkeakoulujen, yritysten ja hallinnon välistä yhteistyötä on kehitettävä
yliopistolain
uudistuksen edellyttämällä tavalla. Tätä kautta
innovaatiot hyödynnetään alueen yritysten
menestykseksi. Tavoitteena on osaamisen vahvistaminen koko maassa. Erityinen
huomio tulee kiinnittää alueille, joilla ei ole
omaa yliopistoa. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista päätettäessä nämä alueet
on asetettava etusijalle, samoin maakuntayliopistojen erillisyksiköiden
vahvistaminen.
Hallitus on lisännyt merkittävästi
rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Maaherra Eino Siuruaisen
esitykset teknologiarahoituksen paremmasta vaikuttavuudesta tulee
toteuttaa. 1990-luvun alussa käynnistetty osaamiskeskusohjelmatyö on
tuottanut hyviä tuloksia. Sitä on syytä jatkaa
aluekeskusohjelmatyön ohella.
Hallituksen politiikkaohjelmat, ennen kaikkea kansalaisvaikuttamisen
politiikkaohjelma, kannustavat nuoria vaikuttamaan, osallistumaan ja
kehittämään omaa aluettaan. Tämä on
hyvä ja kannatettava tavoite. Alueiden menestyksen kannalta
nuoret ovat ratkaisijoita.
Arvoisa puhemies! Aluepoliittiseen selontekoon on kirjattu seuraavaa:
"Vuoden 2004 aikana selvitetään mahdollisuudet
käynnistää alueellisia erityiskokeiluja
muun muassa verotuksessa ja työvoimapalveluiden kehittämisessä osaavan työvoiman
saannin turvaamiseksi voimakkaasti väestöään
menettävillä alueilla, erityisesti Itä-
ja Pohjois-Suomessa." Kirjaus on hyvä, kun vain muistetaan,
että aluepolitiikka on enemmän kuin yksittäisiä ohjelmia.
Se on kaikkien julkisen vallan toimien yhteisvaikutusta. Myönteinen
hallituksen päätös on tähän
liittyen myös sosiaaliturvamaksujen alennuskokeilun laajentaminen
ja sen vaikuttavuuden parantaminen, niin kuin ministeri täällä totesi.
Matalan tuottavuuden työn kannustimet avaavat uusia
työmahdollisuuksia maakunnissa. Samoin uusiutuvien energialähteiden
hyödyntäminen tuo työtä erityisesti
vaikeimmille työttömyysalueille. Luonnonvarojen
kestävä hyödyntäminen on sekä aluepoliittisesti
että kansantaloudellisesti järkevää.
Tässä yhteydessä on korostettava
myös kotimaisen elintarviketalouden alueellisia vaikutuksia.
Suomelle on tärkeää säilyttää kotimaisen maatalouden
kannattava ja kilpailukykyinen toiminta jatkossakin. Se on tärkeä osa
monien alueiden osaamista, taloudellista toimintaa ja hyvinvointia.
Hallitus on asettanut alueellistamisen yleisiksi tavoitteiksi
aluerakenteen tasapainottamisen, pätevän henkilöstön
saamisen valtion palvelukseen, alueiden kilpailukyvyn parantamisen
ja valtion toimintoja tukevan vuorovaikutteisen toimintaympäristön
löytämisen. Alueellistamisen tavoitteena on hallinnon
uudistaminen ja tehokkuuden lisääminen. Tämä tapahtuu
ottamalla huomioon henkilöstön eläköityminen
ja valmius vapaaehtoisiin siirtymiin. Tavoitteeksi tulee asettaa
ja ottaa konkreettiset alueellistamispäätökset
vaalikauden aikana jokaiselle aluekeskusalueelle niiden strategioita
hyödyntäen. Tämä edellyttää koko
hallituksen määrätietoista työtä ja
sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
Arvoisa puhemies! Nopeilla ja kohtuuhintaisilla tietoliikenne-
ja liikenneyhteyksillä on keskeinen merkitys alueiden kilpailukyvylle.
Keskusta pitää myönteisenä hallituksen
liikenneinfratyöryhmän saavuttamaa yksimielisyyttä liikenneverkoston
kehittämisestä. Hallituksen tuleekin tulevassa
budjettiriihessä sopia lisärahoituksesta infrapaketin
toteuttamiseksi. Tavoitteena tulee olla hankelistalla mainittujen
17 kärkihankkeen käynnistäminen vielä tämän
hallituskauden aikana.
Myös yksityistiet ja perustienpito tarvitsevat lisärahoitusta.
Rahoitusta on löydettävissä valtionyhtiöiden
hallitusta yksityistämisestä sekä erilaisista
uusista rahoitusmalleista. Hallituksen alkuvuoden strateginen linjaus
nopeiden ja kohtuuhintaisten laajakaistayhteyksien ulottamisesta
koko maahan on tärkeä periaatteellinen päätös.
Keskusta pitää myös tärkeänä,
että haja-asutusalueiden joukkoliikenteen edistämiseen
varataan tarvetta vastaavat määrärahat.
Linja-autovuorojen merkittävä lakkauttaminen olisi
ristiriidassa aluekehitystavoitteiden kanssa.
Arvoisa puhemies! Maan hallituksen ja Suomen Kuntaliiton yhdessä valmistelema
peruspalveluohjelma on merkittävä askel eteenpäin.
Siinä on linjattu lähivuosien palvelutuotantoa
ja käytettävissä olevaa rahoitusta. Hallitus
on vahvistanut kuntataloutta merkittävillä valtionosuuslisäyksillä.
Tulevan kehyskauden aikana valtionosuuksien taso nousee 655 miljoonaa
euroa vuoden 2003 tasosta. Tuloveronkevennykset korvataan täysimääräisesti
toisin kuin aiemmin, ja indeksikorotukset ovat 75 prosenttia aiemman 50
prosentin sijaan. Lisäksi on päätetty,
ettei kunnille osoiteta lisätehtäviä ilman
rahoitusta. On saatu aikaan siis vakaus kunta—valtio-suhteeseen.
Kuntapalveluita pitää kuitenkin tuottaa jatkossa
enemmän yhteistyöllä. Keskustan eduskuntaryhmän
mielestä kuntien välistä rakenteellista yhteistyötä on
tuettava erillisin porkkanarahoin kuntaliitosten tapaan. Monesti
nämä ovat nopein tapa palvelutuotannon tehostamiseen
ja myös edullisin ja demokratiaa säilyttävä tapa.
Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen esitykset Pääkaupunkiseudun
yhteistyön tiivistämiseksi ovat taloudellisista,
maantieteellisistä ja hallinnollisista syistä kannatettavia.
Pääkaupunkiseutu tarvitsee yhteisen strategian
kehittyäkseen kansainvälisessä pääkaupunkisarjassa.
Seutuyhteistyötä on edistettävä määrätietoisesti.
Seutuyhteistyössä Pääkaupunkiseutukaan
ei voi jäädä sivustakatsojaksi.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä antaa tukensa
hallituksen tavoitteelle Suomen pohjoisten ja itäisten
harvaanasuttujen alueiden säilyttämiseksi korkeimman
aluetuen piirissä jatkossakin. Tämä on
Suomelle ja myös keskustalle kynnyskysymys. Suomi sai EU:n
jäsenyysneuvotteluissa aikanaan sovittua niin sanottujen
harvaanasuttujen alueiden kuutostuen. Valitettavasti myöhemmin
tästä erillisestä tukiluokituksesta jouduttiin
luopumaan. Jatkossa EU:n aluepolitiikan perusteisiin pitää sisällyttää harvaanasuttujen
alueiden erityispiirteiden huomioiminen. Tämä on
kansallinen etu, jolla vahvistetaan Suomen EU:sta saamaa tukea,
siis kaikkien suomalaisten veronmaksajien etu. Lisäksi tarvitaan
muille kehittämistä ja kehittämispanoksia
tarvitseville alueille EU:n aluetukea ja kansallisia toimia yritystoiminnan
ja osaamisen vahvistamiseen.
Rakennepolitiikan toteuttamisessa byrokratian karsiminen on
välttämätöntä. Hallitusohjelmassa
tästä on selvä ja hyvä tavoite
ja kirjaus. Te-keskuksille ja muille rahoituksesta päättäville
tahoille tulisi asettaa selvät tavoiteajat hankkeiden käsittelylle.
Tämä parantaisi kehittämispolitiikan
tehoa ja vaikuttavuutta. Riittävistä toimintamäärärahoista
on luonnollisesti huolehdittava samassa yhteydessä. Maakuntahallinnon
ja omaehtoisuuden vahvistaminen toteutuu maakuntien liittojen asemaa
vahvistamalla. Niillä tuleekin olla vielä nykyistäkin
vahvempi rooli rahoituksen suuntaamisessa ja kohdentamisessa.
Samassa yhteydessä valtion keskushallinto kaipaa uudistuksia.
Ministeriökohtaisesta reviirijaosta on päästävä yli
hallintorajojen tapahtuvaan yhteistyöhön. Tähän
hallituksen päättämät politiikkaohjelmat
antavat hyvän työkalun ja esimerkin. Jatkossa
kuitenkin edellytetään rakenteellista ministeriötason
toimintojen kehittämistä ja yli hallinnonalojen
tapahtuvaa yhteistyötä. Mutta politiikkaohjelmat
ovat hyvä avaus.
Arvoisa puhemies! Aluekehitykseen vaikuttavat monet eri tekijät,
ei vähiten yleinen talouskehitys ja talouspolitiikka. Keskustan
mielestä sitoutuminen tasapainoisen aluekehityksen tavoitteisiin
edellyttää laaja-alaista yhteistyötä koko hallitukselta,
aluehallinnon toimijoilta, elinkeinoelämältä,
järjestöiltä ja kunnilta. Tarvittaessa tulee
olla valmiuksia rakenteiden ja toimintakulttuurin uudelleenarviointiin
kaikilla tasoilla. Tavoitteena pitää olla koko
Suomen hyvinvointi.
Hallituksen ensimmäisen vuoden saldo aluekehityksen
kannalta ja Suomen tulevaisuuden näkymien kannalta on myönteinen,
kuten aiemmin sanoin. Nämä ennusteet ja kansalaisten
luottamuksen osoitus hallituksen vero-, talous- ja aluepolitiikkaa
kohtaan ovat myönteisiä. Tältä pohjalta
on hyvä jatkaa tietysti muistaen, että eivät
yhdessä vuodessa Suomen asiat tule kerralla kuntoon, mutta
nyt ollaan oikealla tiellä, ja tästä on
hyvä jatkaa.
Ed. Säde
Tahvanainen merkitään läsnä olevaksi.
Säde Tahvanainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen talouden avautuminen ja samaan aikaan
edennyt globalisaatio ovat muuttaneet aluepolitiikan toimintaympäristöä viimeisten
15 vuoden aikana ripeästi. Kun lisäksi Euroopassa
integraatio on syventynyt ja unioni laajentunut, paineet tasapainoisen
aluepolitiikan hoitamista kohtaan ovat kasvaneet entisestään.
Ympäröivän maailman muuttuminen on vaikuttanut
aluepolitiikan sisältöön. Suorista julkisen
sektorin panostuksista on siirrytty yksityisen ja yrityssektorin
korostuneeseen rooliin. Samalla innovaatioiden ja osaamiseen perustuvan aluepolitiikan
merkitys on korostunut.
Lipposen kahden hallituksen aikana luodut kansallisen aluepolitiikan
tavoitteet ja niitä toteuttavat välineet ovat
vahvana perustana Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Aluepolitiikan
linjasta vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys. Tasapainoinen
aluekehitys edellyttää Pääkaupunkiseudun
kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamista, erilaisten kaupunkiseutujen
vahvuuksiin perustuvan aluekeskusverkoston kehittämistä sekä maaseudun
elinvoiman vahvistamista. Tavoitteena on, että jokaisessa
maakunnassa olisi vähintään yksi kaupunkiseutu,
joka tarjoaa kilpailukykyisen sijaintipaikan erityyppisille yrityksille
ja monipuoliset paikalliset työmarkkinat.
Hallinnon sitoutuminen tämän politiikan toteuttamiseen
edellyttää keskushallinnon sisäisen yhteistyön
ja koordinaation parantamista samoin kuin aluetason toimijoiden
näkemysten kokoamista. Globaalin kilpailun kiristyessä ja
Euroopan unionin laajentuessa voimavarojen kokoamiseksi tulee myös
käynnistää aluejaon tarkistus. Uudenmaan
ja Itä-Uudenmaan maakuntien yhdistäminen on hyvä alku
mutta ei riittävä toimenpide tähän
suuntaan. Aluehallinnon selvitysten jatkona tulisi käynnistää myös
maakuntajaon uudistamisen valmistelu, jonka tavoitteena olisi muodostaa
nykyisistä 19 maakunnasta vahvempia ja iskukykyisempiä kokonaisuuksia.
Arvoisa puhemies! Selonteossa käydään
seikkaperäisesti läpi EU-ohjelmien hallinnointia.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kaikkien
tavoiteohjelmien vaikuttavuuden tehostamiseksi niiden rakennetta
ja hallinnointia tulee yksinkertaistaa. Ohjelma-alueiden tulisi
muodostaa nykyistä selkeämmin toiminnallisia kokonaisuuksia,
joiden sisällä varoja keskitettäisiin erityisesti
alueiden osaamisperustaa ja elinvoimaa vahvistaviin kokonaisuuksiin.
Tähän on jo olemassa erinomaiset lähtökohdat,
sillä kansallisten erityisohjelmien kohteena ovat kattavasti erityyppiset
toiminnalliset seudut, kaupunkiseudut, maaseutu ja saaristo.
Tiivistämällä eri toimijoiden yhteistyötä ja kytkemällä erityisohjelmat
kiinteämmin maakuntien strategiseen kehittämiseen
saataisiin nykyistä enemmän vaikuttavuutta EU-rahoitusinstrumenttien
hyödyntämiseen. Tästä on olemassa
hyviä esimerkkejä siellä, missä maakunta-
ja valtionhallinnon rajat ovat yhtenäisemmät.
Seuraavan rakennerahastokauden suunnittelun kansalliseksi lähtökohdaksi
tulee ottaa valtioneuvoston aluepoliittisessa tavoitepäätöksessä tavoitteeksi
asetettu monikeskuksinen aluerakenne. Hallituksen strategia-asiakirjassaan
tekemä linjaus aluekeskusten kehittämispolitiikan jatkamisesta
myös vuonna 2006 päättyvän ohjelmakauden
jälkeen näyttää oikeaa suuntaa
tulevalla rakennerahastokaudella EU-ohjelmien tehokkaalle hyödyntämiselle.
Hallitus on määritellyt selkeästi
aluekehityksen suunnan ja tavoitteellisen aluerakenteen. Erityisesti
nyt, kun globalisaatio edellyttää Suomelta jälleen
uutta loikkaa kansainvälisen kilpailukyvyn, talouden ja
hyvinvoinnin turvaamiseksi ja vahvistamiseksi, on panostettava osaamisperusteiseen
kasvuun ja alueellisten innovaatioverkostojen vahvistamiseen. 1990-luvun
loikka perustui suurten yliopistoseutujen osaamisrakenteisiin ja
loi jopa uuden, tietotekniikkaa hyödyntävän
toimialan perinteisten toimialojemme rinnalle. Sen varjopuolena
oli alueellinen keskittyminen muutamiin kasvukeskuksiin.
Kaupunkiverkossamme on potentiaalia, joka on otettava tehokkaaseen
käyttöön osaamis- ja innovaatioverkostojen
jatkuvan kehittämisen ja vahvistamisen avulla. Yliopistojen,
yliopistokeskusten, ammattikorkeakoulujen ja teknologiakeskusten
alueellista vaikuttavuutta voidaan laajentaa kansallisesti ja kansainvälisesti.
Tästä verkottumisesta on jo erinomaisia tuloksia
osaamiskeskusohjelmasta. Aluekeskusohjelma tukee tätä kehitystä kytkemällä muun
muassa pienempien kaupunkiseutujen ammattikorkeakoulut osaamisverkostoihin
ja vahvistamalla erikokoisten aluekeskusten keskinäistä yhteistyötä.
Yhteistyön tehokkaalla ja pitkäjänteisellä toteutuksella voidaan
vahvistaa alueiden kilpailukykyä ja kehittää aluerakenteen
järkevää tasapainoa.
Alueellisen kehittämisen eri ohjelmien keskinäistä koordinointia
tulee tehostaa niin keskushallinnossa kuin aluetasolla. Eri ministeriöiden aluestrategioiden
valmistelu on syytä toteuttaa poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja
arvioida, miltä osin saman suuntaisia ohjelmia ja hankkeita
voitaisiin saattaa tiiviimpään yhteistyöhön
ja jopa yhdistää. Näin voitaisiin välttää alueiden usein
kritiikin kohteena oleva ohjelmaviidakkojen synty.
Kansallinen rahoitus ja EU:n kautta tuleva rahoitus pitää kyetä kohdentamaan
jäljellä olevalla rakennerahastokaudella niin,
että tuetaan innovatiivisia ja kehityskelpoisia hankkeita.
Tähän mennessä syntynyttä tietoa
ja kokemusta on voitava käyttää hyväksi.
Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus on toiminut ripeästi
aluepolitiikan tehostamiseen tähtäävissä toimissaan.
Aluehallinnosta ja aluehallinnon määrärahoista
on tämän vuoden aikana jätetty kolme
selvitystä: Jussi-Pekka Alanen on laatinut esityksen Pääkaupunkiseudun
yhteistyön kehittämisestä, Esko Riepula
antoi esityksen aluehallinnon tehostamiseen tähtäävistä toimista
ja Eino Siuruainen on arvioinut valtion teknologiarahoituksen alueellista
hyödyntämistä.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Alasen esityksiä Pääkaupunkiseudun
yhteistyön kehittämiseen tähtäävistä toimista.
Helsingin seudun ydinalueen yhteistyötä esitetään
syvennettäväksi voimakkaasti. Suhtaudumme myönteisesti
Pääkaupunkiseudun sosialidemokraattien esitykseen,
jossa ollaan valmiita etenemään pidemmälle
kuin selvitysraportissa esitetään. Tavoitteena
on alueellisesti laajan yhteisen tahdon vahvistaminen sekä lähiseudun
ja toiminnallisen metropolialueen yhteenkokoaminen. Tämä on tärkeää,
jotta Helsingin suuralue ja Suomi menestyisivät maailmanlaajuisten
ja maamme lähialueella selvästi kiristyvässä kaupunkikilpailussa.
Riepula esittää aluehallinnon määrärahojen kokoamista,
järjestelmän selkeyttämistä ja
yksinkertaistamista. Esitetty, ministeriöitä kokoava
tulosallianssi on toimiva vaihtoehto nykyiselle tilanteelle, jossa
aluehallintoa koskeva tulosohjaus pirstoutuu useille sektoreille.
Keskushallinnon tulosallianssi edistää hallituksen
strategisten tavoitteiden täytäntöönpanoa
ja ohjausta. Eri ministeriöiden tulosallianssin kokoaminen
tulosohjauksen yhtenäistämiseksi on perusteltu
ehdotus, sillä se tehostaa eduskunnan ja hallituksen aluepoliittisten
tavoitteiden toteutumista ja vahvistaa siten kansanvaltaista ohjausta.
Kehyspäätöksen yhteydessä tulisi
määritellä keskushallinnon tavoitteet
ja toteuttamiseen käytettävät voimavarat.
Siuruaisen ehdotuksessa teknologian ja kehitystoiminnan rahoituksen
alueellisesta hyödyntämisestä tehdyt
esitykset ovat pääperiaatteiltaan hyviä.
Jatkossa t&k-rahoituksen myöntämisessä pyritään
entistä enemmän huomioimaan yritysten osaaminen.
Julkisen rahoituksen yhtenäistäminen ja avoin
kilpailuttaminen lisäävät hakevien yritysten
kilpailuedellytyksiä. Kun rahoituksesta joudutaan kilpailemaan,
vahvistuvat yrityksen kilpailuedellytykset kansainvälisillä kovan kilpailun
markkinoilla. Ylipäätään on
hyvä, että toimia kohdennetaan kannattaviin yrityksiin.
Sosialidemokraatit haluavat jatkossa korostaa aluepolitiikassa
kaupunkipolitiikan, aluekeskusohjelman ja Pääkaupunkiseudun
merkitystä. Suomessa on suhteellisen suuri ja kattava kaupunkiverkosto,
ja tämän vuoksi on tärkeää,
että kaupunkiseutujen kilpailukyvystä ja sosiaalisesti
tasapainoisesta kehityksestä huolehditaan. Aluekeskusohjelmalla
voidaan vahvistaa erikokoisten kaupunkiseutujen omiin vahvuuksiin
ja erikoistumiseen perustuvaa kilpailukykyä, elinvoimaa
ja sosiaalista tasapainoa. Pääkaupunkiseudun menestyminen
yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa
on elintärkeää koko Suomen kannalta.
Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut valtion
toimintojen alueellistamisen jatkamiseen. Hallitusohjelmassa on
kirjattu, että valtion toimintojen sijoittaminen Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle toteutetaan maan tasapainoista kehitystä edistäen,
alueiden olemassa olevia vahvuuksia hyödyntäen
ja tukien. Alueellistamisen tavoitteina ovat muun muassa aluerakenteen
tasapainottaminen ja alueiden kilpailukyvyn parantaminen.
Sosialidemokraattinen ryhmä tukee valtion toimintojen
alueellistamista Lipposen hallitusten aikana luotujen periaatteiden
pohjalta. Alueellistamista voidaan toteuttaa, kun perustetaan uusia
toimintoja tai kun valtionhallinnon vanhoja yksiköitä uudistetaan.
Päätökset alueellistamisista tulee kuitenkin
tehdä aina erikseen hyötyjä ja alueiden
tarpeita puntaroiden, ei hajasijoituslistoja väkisin läpi
runnoen.
Nykyaikainen tekniikka antaa mahdollisuuden sekä säilyttää työpaikkoja
valtionhallinnon yksiköissä eri alueilla ja siirtää uusia
tehtäviä alueille. Valtionhallinnon palveluiden
kehittämisessä tuleekin voimakkaasti hyödyntää teknologian
tuomia hyötyjä ja jakaa tehtäviä viranomaisten
kesken muun muassa verohallinnon tapaan. Hyvin suunniteltu alueellistaminen
tuo sekä synergiaetuja että säästöjä.
Siksi valmisteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Myös henkilöstön asema on otettava huomioon
toimintojen alueellistamisessa ja heitä on kuultava suunnittelu- ja
päätöksentekovaiheessa.
Arvoisa puhemies! Jatkuvuus on suomalaisen politiikan yksi vahvuus.
Hallitusten vaihtuminen ei ole merkinnyt meillä muista
maista tuttua politiikan täyskäännöstä.
Aluepolitiikan osalta tämä väite pitää erityisesti
paikkansa. Nykyisen hallituksen aluepoliittinen linja noudattaa
pitkälti sen kahden edeltäjän hallituksen
linjaa. Nyt ei siis ole kyse mistään uudesta politiikkalinjauksesta,
vaan hyvin harkitusta toimintapolitiikan jatkamisesta. Entiset päätökset
eivät tietenkään riitä, vaikka
ne luovatkin hyvän pohjan, josta on hyvä jatkaa
eteenpäin uusien valmistelujen sekä uusien päätösten
pohjalta.
Esko Kurvinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aluekehityksestä puhuttaessa
kannattaa muistaa, että menestyksen summa ei Suomessa ole
vakio. Toisten alueitten menestys ei ole toisilta pois. Aluekehityksen kansallinen
ydinkysymys on kannattavan ja kilpailukykyisen yritystoiminnan kautta
tapahtuva taloudellisen toiminnan ja tuloksellisuuden lisääminen
alueilla niin, että työllisyys kohenee aitojen
työpaikkojen avulla. Vain siten voimme turvata hyvinvointipalvelut
maamme eri osissa. Alueiden menestys perustuu tulevaisuudessa niiden
omien vahvuuksien, korkean osaamisen ja tehokkaan yhteistyön
täysimittaiseen hyödyntämiseen.
Pitkän aikavälin tavoitteenamme tulee olla koko
maan kattava taloudellisesti, ekologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla
oleva kilpailukykyinen ja monipuolinen elinkeinorakenne. Aluekehitystoimien
tulee tukea sellaisia aineellisten ja henkisten voimavarojen kehitystä,
jotka kannustavat lisäämään
ja vahvistamaan alueellista innovatiivisuutta, osaamista, yrittäjyyttä ja
verkostomaista yhteistoimintaa.
Arvoisa puhemies! Euroopan unionin rakennepolitiikalla on ollut
merkittävä osuus aluekehityksessä. Suomen
EU:n rakennerahastojen hallinnointia koskeva laki säädettiin
ensimmäisen rakennerahastokauden lopussa. Tämä laki
toi lopullisesti Suomen aluekehitykseen uudenlaisen läheisyysperiaatteen
ja ohjelmapohjaisen toimintamallin.
Valtionhallintoa yleisesti vaivaava putki- ja sektoriajattelu
ja toimintatapa ovat kuitenkin näkyneet myös rakennerahastojen
hallinnoinnissa. Kaikkia lain suomia mahdollisuuksia hallinnonalojen
joustavaksi yhteistyöksi ja sitä kautta sisäiset
rajat ylittäviksi hankkeiksi ei ole riittävästi hyödynnetty.
Päinvastoin eri viranomaiset valvovat mustasukkaisesti
toisiaan.
EU:n alue- ja rakennepolitiikan kehittyminen on Suomelle tulevaisuudessakin
merkittävä asia. Komissio esittää,
että Suomi kuuluisi tulevalla rahoituskehyskaudella tavoite
2 -alueeseen. Lisäksi unionin pohjoiset ja erittäin
harvaanasutut alueet saisivat tuen korotettuna.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että Suomen
hallitus pitää EU:n kanssa neuvotellessaan loppuun
saakka kiinni siitä, että Suomen pohjoiset ja
itäiset alueet sisällytetään
korkeimman aluetukiluokituksen piiriin myös jatkossa. Samalla
pitää huolehtia siitä, että Suomen
tämänhetkisellä tavoite 2 -alueella säilyy
nykyiset EU:n tukimuodot. Nykyisiä rakennerahastoalueita
on yhtenäistettävä seuraavalla kaudella.
Hallituspuolueet kuitenkin loivensivat hiljattain Suomen alue-
ja rakennepoliittisia neuvottelutavoitteita eduskunnan suuressa
valiokunnassa. Äänestyksessä kokoomus
vaati hallitusta pitäytymään niissä tavoitteissa,
että Suomen itäiset ja pohjoiset alueet säilytetään
tavoite 1 -alueena. Tavoitetta kuitenkin lievennettiin siten, että hallitus
pyrkii hakemaan mahdollisimman korkeaa aluetukea eli voi tarvittaessa
tyytyä myös tavoite 2 -alueluokitukseen.
Luokituksella on merkityksensä, sillä tavoite
2 -alueen määrärahat EU:ssa ovat huomattavasti pienemmät
kuin 1-alueen varat ja siten myös herkempiä mahdollisille
uudelleen järjestelyille. Lisäksi 2-alueen rahan
käytöllä on monia rajoituksia muun muassa
yritysten investointitukien ja kuljetustukien osalta.
On myös tärkeää, että Suomi
tavoittelee edelleen EU:n perustuslakineuvotteluissa harvaanasuttujen
alueitten erityisaseman kirjaamista sopimukseen, joka loisi siten
pysyvät mahdollisuudet korkeammalle tulelle.
Arvoisa puhemies! Uuden aluekehityslain voimaantulo juuri ennen
viime eduskuntavaaleja oli kuin sinetti Lipposen hallituksen kahdeksan kohdan
ohjelman mukaisille aluekehitystyön uudistustoimille. Tuskin
mikään aikaisempi hallitus on uudistanut niin
paljon aluekehitystä ja siirtänyt päätäntävaltaa
maakuntiin kuin sinipunahallitus teki. Esimerkiksi Kainuun hallintokokeilu
on tällainen ennakkoluuloton avaus.
Kokoomus tukee edelleen voimakkaasti tätä edellisellä hallituskaudella
aloitettua, osaamis- ja aluekeskusohjelmiin nojautuvaa aluekehityspolitiikkaa.
Tämä hyvä pohjatyö on myös
nykyisen hallituksen ohjelman pohjana ja tämänkin
selonteon, ja ne jatkavat edellisten hallitusten viitoittamalla
tiellä. Mitään täyskäännöstä ei
siis tehdä, vaikka keskusta ennen vaaleja lupasi hallitukseen
päästessään muuttaa aluepolitiikan
kurssia 180 astetta.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä aluehallinnon,
elinkeinoelämän ja muiden toimijoitten yhteistyön
on oltava mahdollisimman tiivistä. Näiden tahojen
on kyettävä löytämään
yhteinen käsitys siitä, millä tavoin
käytettävissä olevat julkiset ja yksityiset
panostukset tukisivat saman suuntaisesti alueen ja sen yritysten
kehitystä ja kilpailukykyä.
Vanhasen hallitus teki tammikuussa ensimmäisen alueitten
kehittämislain mukaisen päätöksen
alueitten kehittämisen tavoitteista. Tavoitteiden perustaksi
ja lähtökohdaksi hallitus aluksi selonteossa kertaa
viimeisien vuosien tapahtumia, luettelee faktatietoja ikääntymisestä ja taloustilanteesta
sekä yleisellä tasolla kaikkea hyvää ja
hyödyllistä. Toimenpideosassa on lueteltu monia
yleispäteviä toimia, mutta läpitunkevana
piirteenä kaikista puuttuu konkreettisuus ja käytännön
toimet resursseista puhumattakaan. Hallitus kyllä lupaa
teettää lukuisia selvityksiä, mutta varsinaiset
teot puuttuvat. Toivottavasti eri ministeriöt tehdessään
syyskuun loppuun mennessä omat tavoitteensa ja toimenpiteensä löytävät
myös konkreettisia esityksiä. Hallinnon on tuettava
toimenpiteillään kehitystä eikä suunnitella
lisää hallintoa.
Aluekehityksen perimmäinen kysymys on, miten pystytään
luomaan sellainen toimintaympäristö, jossa yritystoiminnan
menestymisen tuloksena syntyy alueelle aitoja työpaikkoja.
Kasvun vahvistaminen on tärkeämpää ja
tuloksellisempaa kuin heikkouksien paikkailu ja panosten jakaminen
mahdollisimman tasaisesti alueitten kesken.
Yritystoiminnan kannalta yksi päätös
esimerkiksi verolainsäädännössä voi
merkitä, ja usein merkitseekin, enemmän kuin kymmenen
kaunista päätöstä aluepolitiikassa.
Esimerkiksi luovutusvoittojen verotus vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka
sukupolvenvaihdokset ja omistajanvaihdokset eri puolilla Suomea
onnistuvat. Julkisen vallan pienikin signaali, joko myönteinen
tai kielteinen, on voimakkaampi niillä alueilla, joilla
markkinat ovat heikot.
Arvoisa herra puhemies! Edellisellä vaalikaudella laadittiin
hyvät pelisäännöt alueellistamisohjelmaksi
ja hyväksyttiin iso joukko alueellistamistoimenpiteitä.
Valitettavasti nyt näyttää siltä, että lupaavasti
alkaneet alueellistamistoimet ovat pysähtyneet hallituksen
sisäisiin erimielisyyksiin. Hallitus on nyt ryhtynyt keräämään
poliittisia irtopisteitä päästämällä julkisuuteen
listoja suunnitelluista alueellistamiskohteista ja esittämällä kaavailuja
jopa 8 000 työpaikan siirtämisestä.
Näin hallitus on pyrkinyt ruokkimaan toiveita mahdollisissa
kohdekunnissa piittaamatta siitä, miten paljon epävarmuutta
tällaiset listat herättävät
nykyisessä henkilöstössä ja
nykyisillä sijoituspaikkakunnilla. Käytännön
tasolla ei kuitenkaan ole esitetty mitään. On
jääty siihen, mihin sinipunahallitukset työn
jättivät.
Valtion toimintojen alueellistamisen tulee olla osa alueitten
kilpailukyvyn kehittämistä. Näin ollen
toimintoja alueellistettaessa pääperiaatteena
tulee olla alueen omien olemassa olevien vahvuuksien tukeminen.
Oikein hoidettuna alueellistaminen on mahdollisuus, mutta irrallisten
yksiköiden ja alueelle sopimattomien toimintojen keinotekoinen
siirtely ei ole tarkoituksenmukaista. Sijoittelu pelkästään
alueellisen tai poliittisen tasapuolisuuden perustein olisi suuri
virhe, joka mitätöisi sen myönteiset
vaikutukset.
Maaherra Eino Siuruaisen esitys Teknologian kehittämiskeskuksen
Tekesin toimintojen alueellistamiseksi on hyvä esimerkki
harkinnan arvoisesta hajasijoittamisesta. Tekesin alueyksikön perustaminen
muutamiin teknologiakeskuksiin tukisi alueitten omaa osaamista ja
pk-yritysten ja näiden innovaatioitten tuotteistamista
markkinoille.
Aluepoliittisen selonteon yksi heikkous on sen hallintokeskeisyys
ja viranomaislähtöisyys. Hallinnosta on tullut
itsetarkoitus, vaikka hallintoa olisi rakennettava tehokkaasti ja
vain tehtävien mukaan. Ongelmien ratkaisu ei ole enää mahdollista
hallintoa lisäämällä, kuten
aiempina punamultavuosina oli tapana tehdä. Alueellisen
työvoima- ja elinkeinohallinnon tehokas toiminta ja alueitten
tarpeisiin vastaaminen edellyttää muutoksia myös
valtion keskushallinnossa.
Arvoisa puhemies! On selvää, että kehittyäkseen
Suomi tarvitsee kansainvälisellä tasolla kilpailukykyisen
metropolialueen — Pääkaupunkiseudun kehyskuntineen.
Tämän alueen on kyettävä kilpailemaan
globaalilla tasolla muiden metropolien kanssa. Sen vuoksi Pääkaupunkiseudulla
kasvuun lähtenyt työttömyys on huolestuttavaa
koko maan kannalta. Tämän lisäksi tarvitaan ehdottomasti
muita valtakunnallisia kasvukeskusseutuja, joiden tavoitteena on
kehittyä innovatiivisen toiminnan ja sosiaalisen pääoman
keskuksiksi ja toimia alueitten kasvun vetureina. On siis erityisesti
muistettava, että metropolialue ja kasvukeskukset eivät
kilpaile keskenään menestyksestä, vaan
täydentävät ja tukevat toisiaan.
Aktiivinen yhteistyö kaupunkien ja ympäröivän
maaseudun välillä varmistaa, että määrätietoinen
kaupunkipolitiikka tukee koko maan tasapainoista kehitystä.
Kaupunkien ympärillä onkin yleensä vireä seutukunta.
Myös niillä alueilla, joilla ei ole kaupunkivetoista
seutukuntaa, on useiden kuntien muodostama seutukunta osoittautunut
alueen kehityksen kannalta toimivaksi.
Seutukunnat ovat yksikköinä sopivan kokoisia
paikallisten elinkeinojen kehittämiseksi ja ihmisten palvelutarjonnan
turvaamiseksi. Kunta- ja palvelurakenteen järkeistäminen
ja toimivien alue- ja seutukeskusten synnyttäminen onkin Suomelle
välttämätöntä.
Kokoomus haluaa olla mukana kehittämässä vireää ja
monipuolista maaseutua. Pitkäjänteisellä politiikalla
on pyrittävä tehostamaan maaseutualueitten taloudellista
ja sosiaalista rakennetta ja hillitsemään väestön
maaltamuuttoa. Maaseudulle on vuosikymmenien aikana rakennettu koko
Suomea palveleva, monipuolinen, erilaisten palveluitten ja liikenneyhteyksien
muodostama infrastruktuuri. Näitä investointeja
ei saa unohtaa, vaan niitä tulee hyödyntää ja
kehittää.
Jos tieverkko päästetään
rappeutumaan, se on koko maan ongelma. Paikalliset asukkaat ja teollisuuden
raaka-ainekuljetukset tarvitsevat kunnossa olevan tieverkoston myös
maaseudulla. Tästä hyötyvät
niin matkailijat kuin lomailevat kaupunkilaiset.
Arvoisa herra puhemies! Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että alueet,
jotka onnistuvat aikaansaamaan tiiviin yhteistyön tutkimus-
ja kehitystoiminnan, koulutuksen, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän
välille, tulevat menestymään muita paremmin
myös tulevaisuudessa. Alue- ja rakennepolitiikka ja sen
toimijat sekä välineet on saatava työskentelemään
tämän kaltaisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi.
Alue- ja rakennepolitiikan toimijoita tulee koota yhteen, selkeyttää eri
toimijoiden roolit ja siirtää resursseja hallinnollisista
tehtävistä varsinaiseen kehitystyöhön.
Aluekehityksen kansallinen ydinkysymys on kannattavan yritystoiminnan
kautta tapahtuva taloudellisen toiminnan ja tuloksellisuuden lisääminen
alueilla niin, että työllisyys kohenee aidosti.
Vain siten voimme turvata resurssit hyvinvoinnille maan kaikissa osissa.
Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus harjoittaa
sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.
Alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan
ja valtion toimintojen alueellistamista jatketaan. Alueellisen kehittämisen
ohjelmiin osoitetaan riittävät taloudelliset voimavarat.
Tämä on hallitusohjelmaa. Nämä samat
tavoitteet toistetaan tässä tuoreessa aluepoliittisessa
selonteossa.
Kysymys kuuluu tästä kaikesta tietenkin: Mitä konkreettisia
uudistuksia selonteko tarjoaa ja pitää sisällään?
Vastaus on kylmä "ei mitään". Selonteko
on itse asiassa hyvin puhdasoppinen virkamiestuotos, jos saa käyttää tällaista
termiä hyviä virkamiehiä yhtään
aliarvioimatta, mutta tämä on tuotos, jossa ei
näy poliittista ohjausta, saati poliittista näkemystä siellä sisällä.
(Ed. Vielma: Pitää paikkansa!)
Viime hallituskaudella keskusta piti itseään pinnalla
hyvin pitkälle arvostelemalla Lipposen hallituksen aluepolitiikkaa.
Etenkin keskustan kansanedustajien Mannisen ja Pekkarisen puheita
leimasi kertakaikkinen tyytymättömyys hallituksen
alue- ja kuntapolitiikkaan. Oppositiopuolueiden silloisista puheista
sai sen käsityksen, että kun ne ovat hallituksessa,
suunta tulee täysin kääntymään
ja tullaan tekemään kaikki toisin kuin aiemmin.
Kun keskusta sitten pääsi hallitukseen, on mielenkiintoista
nähdä, miten sen oppositioaikaiset vaatimukset
näkyvät näissä ohjelmissa. Eivät
itse asiassa mitenkään, ja tähän
pitää sanoa, että onneksi. Esimerkiksi
tähänastiset hajasijoituspäätökset
ovat itse asiassa kaikki edellisen hallituksen linjaamia ja pääasiassa
myös edellisen hallituksen toteuttamia. Niistä tämä hallitus
nyt yrittää ottaa kunnian itselleen, kun itsellä ei
ole päätöksentekovalmiutta siihen, että saataisiin
tehtyä uusia päätöksiä.
Nyt tämä valmisteltu aluepoliittinen selonteko
jättää myös täysin
avoimeksi sen, mitä uusia hajasijoitushankkeita hallitus
aikoo valmistella ja itse asiassa myös mihin mennessä.
Jääkö sitten hajasijoitus tai alueellistaminen,
kumpaa sanaa halutaan käyttää, vain Lipposen
hallituksen linjauksien varaan, jos ja kun tämä hallitus
ei osaa, ei uskalla tai ei tahdo tehdä päätöksiä?
Edellisen hallituksen aikana, niin kuin tässä viitattiinkin
jo, luotiin Kainuun hallintokokeilu maakunnan elinkeinojen edistämiseksi
ja itse asiassa palvelujen turvaamiseksi, joka oli se iso kysymys.
Kokeilussa palvelujen järjestämisvastuu on siirretty
noin isona asiana katsottuna kunnilta maakunnille. Myös
toinen merkittävä iso osio on siellä sisällä,
eli elinkeinoja edistävät resurssit on myös
koottu yhteen kokonaisuuteen. Sen lisäksi 20:ssä Lapin
ja saariston kunnassa käynnistettiin sotumaksukokeilu,
jossa yksityiset työnantajat ja valtion liikelaitokset
saavat vapautuksen työnantajien sotumaksusta. Tämän
kolmivuotisen kokeilun tavoitteena on tietenkin myös parantaa yritysten
työllistämismahdollisuuksia. Siis itse asiassa
näillä esimerkeillä haluan kertoa vain sen,
että tehtiin päätöksiä ja
tehtiin myös konkreettisia toimia alueiden elinolojen parantamiseksi.
Mikä tämän hallituksen linjaus nyt
sitten on, miten nyt toimitaan? Esimerkiksi voi ottaa Raahen seutukunnan,
joka on nimetty erityistukialueeksi. Joku on käyttänyt
jopa sellaista nimikettä kuin kriisialue. No, eihän
tämä riitä, että annetaan joku
nimike jollekin alueelle. (Ed. Pulliainen: Sehän on hienoa!) — Tietenkin
voi näinkin kuvitella, mutta ei pelkkä nimitys
itse asiassa riitä. Siinä voi käydä niin,
että tällainen nimike vaan heikentää alueen
asemaa. — Tälläkin puolella tarvitaan
konkreettisia ja nopeita toimia ja ennen kaikkea sille alueellehan
tarvitaan lisää resursseja. Mutta mielenkiintoinen
kysymys tähänkin liittyy, onko tässäkin
taas odotettavissa jonkin asteen selvitys, ehkä, saamme
sen nähdä.
Näillä esimerkeillä haluan osoittaa
sen, että kyllä nyt on otettava uudenlaista otetta.
Ei se riitä, mikä tällä hetkellä näyttää päälinjaus
olevan nykyhallituksen osalta, että sen mielenkiinto kyllä kohdistuu
lähinnä siihen, miten hyvätuloisten veronalennukset
saadaan toteutettua. Niissä on todella nopeasti pystytty
eteenpäin menemään ja myös niitä toteuttamaan.
Sitten, arvoisa puhemies, ihan muutama sana kuntataloudesta,
kun nykyinen alue- ja kuntaministeri Manninen on paikalla. Tässähän
on käymässä niin, että ministeri
ajaa nyt kuntatalouden karille, mutta hän toteaa kyllä lohdutuksena
siihen, että valtion ja kuntien keskustelusuhde sinänsä on
ihan hyvä. Mutta tämä on hyvin laiha lohtu
niille kunnille, jotka yrittävät peruspalveluja
järjestää, ja ennen kaikkea sen huolen
rinnalla, mistä rahat niihin peruspalveluihin saadaan.
Uskallan kyllä epäillä, että kuntalaisia,
joilla on hätä palveluista, ei hirveästi
kiinnosta se, mikä Helsingin herrojen suhde toisiinsa on.
Sinänsä on ihan hyvä, että suhteita
hoidetaan.
Selonteon mukaan hallitus on kansallisen aluepolitiikan vahvistamiseksi
päättänyt lisätä alueellisen
kehittämisen määrärahoja vuosien 2004—2007
menokehyksissä. Valtioneuvoston maaliskuussa julkaisemissa
kehyksissä vuosille 2005—2008 ei kyllä sitten
taas puhuta näistä aluekehitysrahoista juurikaan
muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Toisin
sanoen tähän selontekoon on kirjattu samat liturgiat,
samat tavoitteet, joiden mukaan työttömyyttä alennetaan
ja peruspalvelut turvataan, mutta niitä toimia, konkreettisia
toimia, näiden päämäärien saavuttamiseksi
ei esitetä. Rahaakaan ei ole, kun verojen alentaminen on
etusijalla, kuten tuossa aiemmin totesin.
Kuntien vuosikatteet eivät kehyskaudella riitä arvioitujen
nettoinvestointien korvaamiseen. Tämähän
johtaa siihen, että kunnat velkaantuvat. Ne joutuvat harkitsemaan
palvelujen leikkaamista tai veroprosentin korottamista. Vaihtoehtoja
ei kovin paljon ole. Kun myös lisäksi hallituksen antamien
tietojen mukaan palvelumaksuihin ollaan odottamassa korotuksia ja
kiinteistöveron alarajaa aiotaan korottaa jopa 50 prosenttia,
niin on aivan selvää, että niistä veronalennuksista, joita
hallitus toisaalta on tehnyt, ei kyllä kovin monta hyötyjää löydy
nimenomaan näiltä alueilta, joista tässä nyt
huolta kannetaan tämän selonteon yhteydessä.
Päinvastoin kyllä tulee näillä päätöksillä tapahtumaan,
eli heikommassa asemassa oleva tulee näillä päätöksillä olemaan
se, joka maksaa monta kustannustekijää.
Jos tätä katsoo kokonaisuutena ja muistelee niitä puheita,
joita menneellä kaudella oli, niin tässä on
todettava, että kyllä alkiolaisuus ainakin keskustapuolueen
toimesta on nyt kuopattu ja todella syvälle. Keskustalta
tämä on tietenkin ollut odotettavissa, kaikkihan
muistamme, mitä vanha sananlasku sanoo keskustaan liittyen,
miten se toimii, mutta outoa on se, että sosialidemokraattinen
puolue ja koko eduskuntaryhmä ovat lähteneet tähän
linjaukseen, jossa köyhän ihmisen asia on hylätty.
Ne ovat kääntäneet suuntansa päähallituspuolue
keskustan ajamalle uusliberalistiselle, todella kovalle politiikalle,
voisi sanoa jopa todella kovalle oikeistopolitiikalle aluekehityksen
näkökulmasta. Vähän ihmetyttää,
miten se on lähtenyt tähän mukaan. Kun äsken
kuuntelin ryhmäpuheen, ymmärsin, että kumminkin
eduskuntaryhmässä on toisenlaista näkemystä.
Vasemmistoliitto ei tule kyllä hyväksymään tällaista
kehitystä. Kuntataloutta on selvästi vahvistettava.
Sitä on vahvistettava erilaisilla keinoilla, mutta ennen
kaikkea vahvistamisen pitää nyt tapahtua rahojen
lisäämisen kautta.
Selonteon mukaan alueiden kilpailukykyä vahvistetaan
ja saavutettavuutta parannetaan kehittämällä liikenneyhteyksiä.
No, me kaikki tiedämme, että liikenneverkkojen
ja -palvelujen kehittämisellä luodaan itse asiassa
maaseudulle ja niille alueille ne edellytykset, joihin perustuu
se, että siellä voidaan asua ja harjoittaa elinkeinotoimintaa.
Tässäkin on todella kauniit tavoitteet, teot vaan
taas kerran puuttuvat. (Ed. Väistö: Parempaan
suuntaan ollaan menossa!)
Tavoitteiden toteuttamisen kehyspäätöksissä on,
ed. Väistö, kovin niukasti rahaa, tuskin sinne Pohjois-Karjalaankaan.
Uusille liikennehankkeille osoitettiin vaivaiset 30 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että Valtatie E18:n
lisäksi uusia väylähankkeita ei juurikaan tämän
vaalikauden aikana voida lisätä. Jos se teille
riittää, niin meille se ei riitä.
Pääkaupunkiseutu on oma lukunsa ja sinne pitää panostaa,
mutta kehittämistarpeita on joka puolella. Päätiet
ovat se suuri verkko kaupunkiseuduille ja niille yhteysväleille,
jotka ovat kasvavan liikennevirran kohteena, ja sitä verkkoa
on kehitettävä. Me tiedämme, että kuolemaan
johtaneista onnettomuuksista 60 prosenttia sattuu nimenomaisesti
pääteillä. Tieverkkoa uhkaa nyt näillä päätöksillä,
mitä hallitus on linjannut, kolmen vuoden täydellinen
lama. Tämä on käytännössä myös
aluekehityksen kannalta itse asiassa yksi pahimmista uhkista. Investoinnit
tai uudet hankkeet eivät takuuvarmasti tule kohdentumaan
niille seuduille tai niille alueille, joilla liikenneyhteydet eivät
näytä olevan kunnossa tai eivät näytä tulevan
kuntoon. Menokehyksistä puuttuu näin ollen 50
miljoonaa euroa tienpidosta, radanpidosta puuttuu saman verran rahaa,
ja tämän lisäksi joukkoliikenteen tuesta
puuttuu noin 5 miljoonaa euroa — todella isoja summia, joihin
tulisi lisäystä saada.
Arvoisa puhemies! Kun aluepoliittista selontekoa käsitellään
ja sitä on tässäkin monta kertaa sivuttu,
on myös ehkä tässä yhteydessä syytä pohtia
ainakin maakunta- ja kuntajaotusta. Me kaikki tiedämme
kuntiemme lukumäärän ja sen, minkä se
aiheuttaa. Kaikki muistamme sen, että kuntajaotus pohjautuu
aikaan, jolloin alkutuotanto oli pääelinkeino
ja hevonen oli tärkein kulkuneuvo. Joissakin maissa myös,
jos vertailun vuoksi muita maita katsoo, pienkuntajako on jätetty
ennalleen, mutta päätöksentekotasossahan siellä on
tapahtunut isoja muutoksia, ja silloin päätöksenteko
on yleensä ylemmällä piirikuntatasolla.
Toisissa maissa taas on päädytty selvästi suurempaan
kuntakokoon kuin mitä meillä on.
No, ehkä ei tarvitse moneen kertaan toistaa sitä tiedettyä asiaa,
mutta kyllä meidän kuntajärjestelmämme
on jähmettynyt kuntajaotuksen osalta hyvin selvästi.
Kun nyt on vuosien aikana puhuttu nimenomaan tästä seutuyhteistyöstä ja seutuyhteistyön
kautta syntyvistä ratkaisuista, niin siitähän
voi olla montaa eri mieltä. Seutuyhteistyö on
hieno asia teoriassa, mutta käytännössä se
ei tahdo toimia silloin, kun tarvitsee tehdä nimenomaan
konkreettisia alueelle kohdistuvia päätöksiä.
Mutta kuntajaotuksella on myös muita seurauksia. Kun
maakunnissa keskustellaan hankkeiden rahoituksesta, ajatellaan helposti,
että rahat pitää jakaa kuntien kesken
pieniksi summiksi muistamatta sitä, että yksi
isompi ja toteuttamiskelpoisempi hanke vaikuttaa todennäköisesti huomattavasti
laajemmalle alueelle. Tulevaisuutta ajatellen on joko radikaalisti
uskallettava kyseenalaistaa nykyinen kuntajaotus tai sitten on uskallettava
kyllä myös lainsäädäntötasolla
siirtää päätösvaltaa
seutukuntatasolle. No, tässä tiedän sen
ongelman, johon varmaan joku viittaa, että päätösvaltasiirtomallissa
on ongelmana se, että päätöksenteko
siirtyy vaaleilla valituilta valtuustoilta välillisille
elimille, joita kansalaisten on vaikea valvoa, mutta siihenhän
löytyy ratkaisuja, kuten esimerkiksi Kainuun hallintomalli osoittaa,
mutta ei siitä sen enempää.
Maakuntia taas Suomessa on väestöpohjaamme
nähden itse asiassa liian monta, jolloin emme voi myöskään
välttyä siltä, että monen väkimäärä jää todella
vähäiseksi ja päätöksentekotaso tahtoo
olla ontuvaa. Samalla myös käy niin, että aluerahat
jakautuvat pieniksi palasiksi monelle maakunnalle, ja kun varojen
käyttöä suunnittelevat suuret organisaatiot,
jaettava rahamäärä ei välttämättä ole
oikeassa suhteessa tähän organisaation kokoon.
Tiheä maakuntajako edellyttäisi suurempaa varautumista
ylimaakunnallisiin hankkeisiin, mutta nyt näyttää kyllä reaalielämässä tapahtuvan
pikemminkin päinvastoin. Maakunnan yhteistyöasiakirjoissa
ohjelmareserviä ei kuitenkaan ole nyt käytännössä merkittävästi
varattu. Maakunnissa halutaan käyttää mahdollisimman
suuri osuus itse ja pelätään ohjelmareservien
ohjautuvan oman maakunnan ulkopuolelle.
Olisiko nyt sitten aika arvioida radikaalisti myös
näitä maakuntarajoja? Toisiko se lisää tehoa
antamalla mahdollisuuden myös nykyiset maakuntarajat ylittäviin
hankkeisiin? Kun tarkoituksella nostan esiin nykyisen maakunta-
ja kuntajaotuksen tarkoituksenmukaisuuden, haluan itse asiassa kysyä,
palveleeko nykyinen malli enemmän paikallispoliitikkojen
kuin kansalaisten tarpeita. Kuitenkin kai tämän
talon ja muunkin demokraattisen päätöksentekoelimen
pitäisi lähteä niistä tarpeista,
jotka kansalaisilla ovat.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan rakennerahastoista.
Hallituksen kanta Euroopan unionin vuosien 2007—2013
rahoituskehyksiin ei lupaa kyllä aluekehityksen kannalta
myöskään kovin hyvää tulevaisuuden
näkymää. Ensinnäkin hallitus
kannattaa komission esitystä alempaa kehystä eli
1,1 prosenttia unionin bruttokansantulosta. Komission esitys on
1,24. On todella epäuskottavaa, että alemmalla
tasolla voitaisiin taata Suomen alue- ja rakennepolitiikalle riittävä rahoitus
ja lisätä maaseudun kehityksen voimavaroja.
Toiseksi, (Puhemies koputtaa) hallitus on lakannut vaatimasta,
että Pohjois- ja Itä-Suomi pysyisivät
korkeimman aluetukiluokituksen piirissä. Edellisellä hallituksella
tämä tavoite oli. Nykyiselläkin se oli
vielä muutama viikko sitten. Eduskunnan talousvaliokunnalla
oli tämä sama yksimielinen kanta vielä pari
viikkoa sitten. (Puhemies koputtaa) Jotakin tässä tapahtui,
mutta itse asiassa taas on hallitus lähestymässä Eurooppaa
kädet pystyssä, ja seuraukset voivat olla todella
surulliset, kun ja jos nämä päätökset
viedään loppuun tämän hallituksen
toimesta. Tulee itse asiassa väistämättä mieleen
Ahon hallituksen sekoilut ja niiden seuraukset, joiden hintaa osin
tietyillä aloilla vieläkin maksetaan.
Arvoisa puhemies! Aika loppuu, ymmärsin koputuksesta.
Tämä puheenvuoroni oli pessimistinen, mutta ei
tästä selonteosta itse asiassa juuri muuta näkemystä saa
irti. Sen sisältö on hallituksen linjattomuuden
ja päättämättömyyden
kirjallinen todistus, joka teillä kaikilla siellä edessänne
on. Uudistusten osalta se on todella hajuton, se on mauton, se on
mitäänsanomaton ja konkretiaa vailla oleva pyöritys,
tekstiä kyllä itse asiassa paljon. Mutta toivon,
että valiokuntakäsittelyssä se saisi
edes vähän elämää ja
sisältöä. Hyvää tässä kuitenkin
on se, että hallitus jatkaa niitä hankkeita, jotka
edellinen hallitus linjasi. Keskustan 180 asteen käännös
aluepolitiikassa on meidän kaikkien onneksi 360 astetta.
Edustajat Heidi Hautala ja Lasse Hautala
merkitään läsnä oleviksi.
Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! EU- jäsenyyden myötä Suomi
siirtyi ohjelma- ja osaamispohjaiseen aluepolitiikkaan. Tämän
aluepolitiikan tavoitteena oli "luoda edellytyksiä alueiden
kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin takaavalle osaamiseen ja kestävään kehitykseen
perustuvalle taloudelliselle kasvulle, elinkeinotoiminnalle sekä työllisyydelle".
Hallitusohjelmassa tämä on tulkittu siten, että tavoitteena
on sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävä politiikka,
jossa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan.
Ajattelin puuttua ensin ohjelmapohjaisuuteen.
Aluekehityksen perusta on maakuntaohjelma, jolle tehdään
myös toteuttamissuunnitelma joka vuosi. Lisäksi
tulevat EU:n tavoite- ja yhteisöaloiteohjelmat, valtakunnalliset
aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat sekä muut mahdolliset
erityisohjelmat. Yksittäisessä maakunnassa voi
samanaikaisesti olla toteutuksessa maakuntaohjelma, tavoite 1, 2
ja 3-ohjelmat, yhteisöohjelmat Equal, Leader, Interreg
ja Urban, osaamis- ja aluekeskusohjelmat sekä mahdollisesti
vielä saaristo-ohjelma ja maakunnallinen tietoyhteiskuntaohjelma.
Tällä ohjelmamosaiikilla on tiettyjä seurauksia:
Yksittäisillä toimijoilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä ymmärtää järjestelmän
eri osia.
Päätöksenteko on erittäin
monimutkainen ja monitasoinen ja lisäksi erilainen joka
ohjelmassa. Hankkeiden hyväksyntä ja toteutus
seuraavat erilaisia käytäntöjä.
Totuus on, että maakunnallisten aluekehittäjien
ja keskushallinnon virkamiesten voimavarat menevät ohjelmien
toteutussuunnitelmien laatimiseen, niiden seurantaan ja arviointiin.
Itse kehitystyölle ei jää aikaa.
Johtopäätös on tästä,
että aluekehitys tukehtuu ohjelmiin. Aluepolitiikka on
muuttunut ohjelmateknokratiaksi, joka vieraannuttaa ihmiset oman
alueensa mahdollisuuksista. Harva kansanedustaja — täällä tosin
hyvin vähän heitä on paikalla — ymmärtää,
edes entinen maakuntajohtaja ei pysty ymmärtämään,
sitä kokonaisuutta, jota tämä aluepoliittinen
selonteko hahmottaa. (Ed. Korhonen: Kansanedustajat ymmärtävät kaiken!) — Hienoa.
Vihreästä näkökulmasta ohjelmapolitiikkaa pitää siis
yksinkertaistaa ja läpinäkyvyyttä lisätä. Ehkä voisin
todeta omasta puolestani, että luottamusta eri tasojen
välillä ja toimijoiden välillä pitäisi
lisätä siten, että ohjelmabyrokratialle
ja kontrollille jäisi mahdollisimman vähän
tilaa. Ehkä myös ohjelmien nonstop-tuotantoa pitäisi vähän
hillitä, sillä se on ristiriidassa pitkän
tähtäimen politiikan kanssa.
Seuraavaksi kysymys osaamispohjaisuudesta. Jos vanha aluepolitiikka
perustui yritystukiin ja yritysten siirtoon, perustuu siis nykyinen
aluepolitiikka osaamiseen ja alueelliseen innovaatiopolitiikkaan.
Tämä on myös vihreän eduskuntaryhmän
käsityksen mukaan erittäin hyvä lähtökohta,
kunhan se tapahtuu kestävän kehityksen puitteissa.
Alueiden kilpailukykyä pitää todellakin
kehittää niiden omista lähtökohdista
ja omaan osaamiseen perustuen.
On kuitenkin niin, että osaaminen ja alueelliset innovaatiot
kuulostavat hyvältä ja tasa-arvoiselta, mutta
ovat käytännössä ongelmallinen
lähtökohta. Osaaminen, niin kuin se tänä päivänä ymmärretään,
ei ole suinkaan tasaisesti jakautunut maan eri osiin. Yli puolet
kehittämis- ja tutkimuspanoksista, jotka Suomessa ovat
kansainvälisesti korkealla tasolla, tulevat Helsingin seudulle
ja Uudellemaalle. Tänne keskittyvät ne tutkimus-
ja kehittämisorganisaatiot, jotka pystyvät hakemaan
Tekes-rahoitusta, suurten yritysten tutkimuspanokset sekä myös
Suomen Akatemian ja Sitran rahoitus. Pitkällä tähtäimellä tämä merkitsee
osaamisen vieläkin voimakkaampaa alueellista keskittymistä.
Tutkimushan tuo lisää osaamista ja uusia työpaikkoja,
jotka näin ollen tulevaisuudessa vieläkin voimakkaammin
keskittyvät.
Tasapainoiseen aluekehitykseen johtavan alueellisen innovaatiopolitiikan
edellytyksenä onkin tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden
siirtäminen alueellisiin keskuksiin. Oulun menestyminen
on tästä erittäin hyvä esimerkki.
Valtion tukitoimien siirtäminen on mielestäni
hyvä asia, mutta ei samalla tavalla strateginen kysymys kuin
tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellistaminen. Mikäli
tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatut panostukset jakautuvat
alueellisesti tasaisemmin, voidaan puhua todellisesta osaamispohjaisesta
aluepolitiikasta ja alueellisesta innovaatiopolitiikasta, sellaisesta,
jota myös vihreän eduskuntaryhmän jäsenet
voivat kannattaa.
Vielä yksi kommentti osaamisesta: Osaaminen ja innovaatiot
ymmärretään alueellisessa innovaatiopolitiikassa
liian kapeasti. Selonteossa todetaan, että osaaminen ei
merkitse vain korkeaa teknistä tietoa ja taitoa,
vaan myös sosiaalista ja kulttuurista osaamista sekä ammattitaitoa kädentaidoista
johtamiseen. Käytännössä kuitenkin
monet näistä taidoista jäävät
rahoituskuvioiden ulkopuolelle. Vihreiden näkökulmasta
innovaatiopolitiikan tuleekin sisältää teknologisten innovaatioiden
rinnalla myös sosiaaliset innovaatiot. Meidän
täytyy luoda moniosaajien ja laajan osaamisen yhteiskunta.
Itse aluekehitysjärjestelmään tarvitaan
perusremontti. Rakennerahastojen hallinto- ja rahoitusmallit ovat
olleet jatkuvan muutoksen ja uuden lainsäädännön
kohteena. Selonteosta voikin hyvin saada sen kuvan, että järjestelmä nyt
toimii hyvin. Näin ei kuitenkaan ole. Eri ministeriöiden
työnjako ei toimi, keskushallinnon ja aluehallinnon välinen
työnjako on epäselvä, aluetasolla maakuntahallinnon
ja te-keskusten välinen työnjako on usein sekava.
Valtion rahoitus tulee jatkuvasti eri putkista, joskin parannusta
on myös ollut Interreg-rahoituksen suhteen.
Tähän itse järjestelmään
tarvitaan muutoksia, ja vihreän eduskuntaryhmän
mielestä ne ovat seuraavat:
Keskushallinnolta on siirrettävä vastuuta
maakuntatasolle ja samanaikaisesti ministeriöiden rahoitusputkia
yksinkertaistettava.
Maakuntahallitus ja -valtuusto ovat tällä hetkellä puolidemokraattisia
elimiä, jotka valitaan välillisesti kuntien kautta.
Todellista uudistusta edustaisi laki, jossa maakuntavaltuusto ja
-hallitus ja myös maakuntajohtaja valittaisiin suorilla vaaleilla.
Riepulan esitys uudesta mallista on tässä suhteessa
erittäin ihmeellinen hybridi.
Tehtäviä voidaan myös siirtää kuntatasolta maakuntatasolle,
kuten Kainuun-malli tässä osoittaa, ja odotammekin
mielenkiinnolla sen tuloksia.
Vihreät tukevat aluepoliittisen järjestelmän uudistamista,
erityisesti maakuntien vahvistamista ja demokratian lisäämistä.
Kun täällä monessa puheenvuorossa on
tullut esille, että maakuntia pitäisi yhdistää,
niin ehdottaisin, että keskittyisimme kehittämään
ensin demokratiaa niissä maakunnissa, joita meillä on,
ja vasta sen jälkeen lähtisimme keskustelemaan
yhdistämisestä.
Kansallisesta aluepolitiikasta:
EU-jäsenyyden tuloksena kansallinen aluepolitiikka
on jäänyt täysin EU:n aluepolitiikan
varjoon. Sitä tuskin on edes olemassa. EU:n laajentuessa,
ja olen yhtä mieltä siitä, hallituksella
pitää olla kunnianhimoiset tavoitteet suhteessa
Itä- ja Pohjois-Suomen tukitasoon, mutta on kysymys siitä,
voidaanko näitä säilyttää pitemmällä tähtäimellä.
Jo nyt asiantuntijat puhuvat 41 maan EU:sta. Pahin mahdollinen skenaario
alueellisen tasapainon kannalta on, että EU-tuet loppuvat eikä kansallista
aluepolitiikkaa ole kehitetty.
Vihreiden mielestä onkin viimeinen hetki keskustella
post-EU-aluepolitiikan tavoitteista ja keinoista. Ilmastopolitiikan
ja ympäristöpolitiikan tulee olla avainasemassa.
Uusiutuvien energialähteiden, erityisesti puun, käytöllä on
reuna-alueita voimakkaasti kehittävä vaikutus.
Maataloudessa tulee innovatiivisesti luoda kansallisia tukimuotoja
luomu- ja lähiruoan tuotantoon sekä niiden jatkojalostukseen.
Syrjäseutujen moniin jo pysyväisluonteisiksi muodostuneisiin
ongelmiin — työttömyyteen, yksinäisyyteen,
palvelujen puuttumiseen, väestön terveyteen, hyvinvointiin
ja ympäristön tilaan — pystytään
vastaamaan ottamalla käyttöön perustulomalli.
Uusilla yrittäjyyden malleilla, etenkin palveluyrittäjyyden
ja naisyrittäjyyden parissa sekä sosiaalisilla yrityksillä,
on aluepoliittinen merkitys.
Edellisistä puheenvuoroista on usein käynyt ilmi
se, että lähdetään siitä,
että Pääkaupunkiseutua, aluekeskuksia
ja maaseutua voidaan kaikkia kehittää tasapainoisesti
yhtaikaa. Aluekehitys ja aluepolitiikka eivät siis olisi
nollasummapeliä. On kuitenkin niin, että Suomen
väestökehitys on toistaiseksi nollasummapeliä ja
vielä kutistuvaa nollasummapeliä. Muuttoliike
on yhteiskunnalle erittäin kallis vaihtoehto. Perusrakenteet,
kuten tiestö, koulut ja terveydenhuolto, rapistuvat maakunnissa.
Asuntoja jää tyhjilleen. Pääkaupunkiseudulla
on rakennettava uusia asuntoja. Ne ovat kalliita. Liikenne ruuhkautuu.
Päiväkodit ja koulut täyttyvät.
Tulomuuttajat kokevat yksinäisyyttä. Mielenterveysongelmat
ja turvattomuus lisääntyvät. Näin
ollen tasapainoinen aluerakenne on erityisesti Pääkaupunkiseudun
asukkaiden hyvän elämän edellytys. Helsingin
seudun kilpailukyky on tärkeä, mutta asukkaiden
hyvinvointi tulee asettaa etusijalle.
Pääkaupunkiseudun erityiskysymykset on sivuutettu
selonteossa lyhyesti, mikä on valitettavaa aluepolitiikan
kokonaisuutta ajatellen. Selonteko toteaa lyhyesti hallituksen vahvistavan seudullista
yhteistyötä sekä tiivistävän
valtion ja kuntien yhteistyötä Helsingin seudun
yhteistyön kehittämishankkeella. Pääkaupunkiseudun
yhteistyötä tulee tietenkin lujittaa. Selvitysmies Alasen
raportin myötä Pääkaupunkiseudun
kunnat ovat päättäneetkin vahvistaa yhteistyötään. Tämä malli
ei kuitenkaan ole riittävä, vaan asia edellyttää ratkaisua
joko kuntaliitosten tai maakuntamallin tapaan vihreiden näkökulmasta.
Haluaisinkin lopuksi esittää kysymyksen: Puuttuuko
aluepoliittisesta selonteosta kokonaisnäkemys? Hyvät
tavoitteet eivät välttämättä toteudu
pelkillä ohjelmilla tai yleisellä puheella osaamisesta.
Jos eroja alueiden kehittämisedellytyksissä toden
teolla hallitus haluaa kaventaa, on sitä varten otettava
käyttöön tehokkaat työkalut. Näitä ovat
tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellistaminen, osaamis-
ja innovaatiopolitiikan laajentaminen koskemaan myös kulttuurisia
taitoja ja sosiaalisia innovaatioita, maakuntatason päätös-
ja toteuttamismekanismien todellinen vahvistaminen niin maakunnissa
kuin Pääkaupunkiseudulla sekä kansallisen
aluepolitiikan aktiivinen kehittäminen kestävän
kehityksen edellytyksistä.
Aluekehityksen reseptin pitäisikin mielestäni olla:
kolmasosa visioita ja innostusta, kolmasosa innovatiivista toimintaa
ja ainoastaan kolmasosa byrokraattista ohjelmatyötä ja
rahoitusbyrokratiaa.
Nils-Anders Granvik /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade herr talman! Regeringens redogörelse är
en bra kartläggning av de stödinstrument regeringen
och riksdagen har till sitt förfogande i regionpolitiken.
I dessa tider då europavalskampanjerna sparkas igång är
det på sin plats att komma ihåg att denna redogörelse
behandlar kanske det område där de allra flesta
finländare har kommit i kontakt med EU-förvaltningen.
En väsentlig del av det regionala stöd som kanaliseras
ut till regionerna kommer från vår gemensamma
EU-kassa.
Utvecklingen har varit positiv. Under våra första år
som medlem, dvs. 1995 till 1999, var det ekonomiska stödet
för EU-programmet nästan 3 miljarder euro. Under
den andra programperioden mellan 2000 och 2006 har summan stigit
till 8,5 miljarder, varav EU:s andel är 2,3 miljarder. Summorna
visar att EU inte enbart är en byråkratisk maskin
nere i Bryssel, utan också en drivmotor med betydelse för
våra regioner.
Projektens inverkan på regionerna får vi
inte underskatta. Under denna programperiod har man i mål
1- och mål 2-områdena startat 21 000 projekt.
Av dessa har merparten riktat sig till småföretagsamhet
och utbildning. Tack vare dessa har vi kunnat skapa 45 000
nya arbetsplatser och 7 100 nya företag i mål
1- och mål 2-områdena.
Redogörelsen lägger fram en rad åtgärdsförslag
som är värda att stödas. Däremot
saknas analysen av en del problem som snedvrider konkurrensen mellan
områdena vid stödförfarandet. Jag vill
ta ett exempel från min egen hembygd. I Kaustby regionkommun — som
hör till Norra Finlands mål 1-område — får
ett nystartat företag upp till 35 procent i investeringsstöd,
medan samma bolag skulle få 0 procent i stöd i
grannkommunen Kronoby som hör till ett nollområde. Stödintensiteten är
sextiofem gånger högre på ett mål
1-område än på ett nollområde.
(Ed. Pulliainen: Det är sant!)
En kommungräns får inte vara så skarp
att den blir konkurrensförvrängande. Mellan ett
mål 1- och ett nollområde måste det finnas
ett mål 2-område som gör övergången
mjukare. Inför nästa programperiod måste
man se till att dylika missförhållanden inte uppstår.
Svenska riksdagsgruppen understryker vikten av den linje regeringen
företräder, att Finland även under nästa
programperiod kan bibehålla mål 1- och 2-områdena
i nuvarande omfattning men med de justeringar jag ovan hänvisade
till.
Arvoisa puhemies! Puhuessamme aluepolitiikasta meidän
on varottava puhumasta ainoastaan ohjelmista ja taloudellisesta
tuesta. Alueiden ja maaseudun ei välttämättä tarvitse
elää hengityskoneessa jäädäkseen
henkiin. Maaseutu voi toki olla elinvoimainen, jos vain edellytykset
ovat oikeat.
Muutto maaseutukunnista kaupunkeihin on oravanpyörä,
joka on pysäytettävä. Väestöpohjan
pieneneminen johtaa verotulojen vähenemiseen. Tämä puolestaan
tarkoittaa heikompia palveluja, mikä taas johtaa poismuuttoon.
Jokainen uusi työpaikka on kullanarvoinen maaseutukunnalle.
Tämän vuoksi meidän on kohdistettava energia
edellytysten luomiseen uusille työpaikoille.
Uuden maaseutuyrittäjän on harvoin syytä odottaa
suuria tuloksia heti alussa. Tämän vuoksi aikaa
vievä byrokratian viidakko yhdessä korkeiden työllistämiskustannusten
kanssa saattaa vaikuttaa ylipääsemättömältä esteeltä.
Voimmekin siis toivoa, että hallituksen yrittäjyysohjelmassa
esitellään juuri maaseutuyrittäjiä koskevat
ratkaisut. Joitakin myönteisiä parannuksia on jo
tehty, kuten esimerkiksi siirtyminen joustavaan arvonlisäveroasteikkoon,
joka kannustaa monia mikroyrittäjiä kehittämään
toimintaansa.
Tärkeintä alueiden kannalta olisi kuitenkin
investointien liikkeellesaaminen. Ilman investointeja syntyy vain
harvoja uusia työpaikkoja. Juuri nyt Suomi on kolmanneksi
viimeisellä sijalla yritysinvestointien vertailussa EU:ssa.
Tämä on kestämätön
tilanne. Kun yrittäjä tai potentiaalinen yrittäjä arvioi,
mille paikkakunnalle hän yrityksensä perustaa,
ratkaisevia ovat yhteiskunnalliset palvelut, koulutetun työvoiman
saatavuus, liikenneyhteyksien rakenne ja yleinen usko alueen tulevaisuuteen.
Selonteossa toistetaan hallituksen alueiden kehittämistä koskeva
laaja ohjelma, joka hyväksyttiin tammikuussa. Haluan kiinnittää huomiota siihen,
että hallitus päätti ohjelmassaan vahvistaa
maakuntaliittojen yhteistyötä. Lisäksi
alueellista yhteistyötä vahvistetaan ja kansalaisten
ja luottamushenkilöiden osallistuminen päätöksentekoon
varmistetaan. Päätöksentekoprosessin avoimuus
tulisi myös taata.
Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä toivomme,
että alue- ja kuntaministeri painaa nämä ohjelmanjulistukset
tarkoin mieleensä ennen selvitysmies Jussi-Pekka Alasen
Pääkaupunkiseudun kehittämistä koskevan
ehdotuksen käsittelyä. Asia on juuri tällä hetkellä lausuntokierroksella Uudenmaan
kunnissa.
Kunnallinen itsemääräämisoikeus
on keskeinen perusperiaate suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä merkitsee
sitä, että yhteistyön tulee tapahtua
vapaaehtoiselta pohjalta, ei pakolla. Sama koskee alueellista yhteistyötä.
Maakuntaliiton kunnilla tulee olla valta päättää kuntien
välisestä yhteistyöstä. Tätä koskien
olemme Rkp:ssa hyvin hämmästyneinä panneet
merkille alue- ja kuntaministerin ehdotuksen esimerkiksi Uudenmaan
ja Itä-Uudenmaan liiton yhdistämisestä — tai
ainakin Sipoon kunnan liittämisestä Uudenmaan
liittoon. Lähes kaikki kunnat Itä-Uudellamaalla
ovat vastustaneet selvitysmies Alasen ehdotusta. Eduskuntaryhmämme
lähtee siitä, että hallitus kunnioittaa
kuntien ja alueiden itsemääräämisoikeutta
ja luottaa niiden yhteistyökykyyn.
Alueellisen kehittämisen lähtökohtana
tulee olla yhtäläiset ehdot koko maan elinvoimaisuudelle.
On tärkeää, että muu yhteiskuntapolitiikka tukee
aluepolitiikkaa. Aluepolitiikka ei ole mikään
erillinen osa vaan monien toimenpiteiden summa. Jotta kunta ylipäänsä kykenisi
houkuttelemaan sekä yrittäjiä että asukkaita,
liikenneyhteyksien pitää olla kunnossa. Ruotsalainen
eduskuntaryhmä on jatkuvasti muistuttanut sen seikan tärkeydestä,
että perustieverkon pitää täyttää nykyajan
vaatimukset. Nuorten perheiden valitessa kotinsa rakentamispaikkaa
tieverkolla on aivan ratkaiseva osuus. Usein maalla eläminen merkitsee
pitkiä työmatkoja, minkä vuoksi teiden
laatu ja kunnossapito määräävät
asuinpaikan.
Herr talman! Social- och hälsovårdstjänsterna måste
vara goda för att motsvara barnfamiljernas behov. Därför
har regeringen redan i samband med rambudgeten ifjol fattat beslut
om att stöda social- och hälsovården
med ytterligare 420 miljoner euro. Årets budgetramsbeslut
innehöll ett nytt anslag på 295 miljoner till
kommunerna.
Regeringen har flera instrument och morötter för
hur regionernas samarbete kunde utvecklas så att hela regionens
dragningskraft skulle stärkas. Här har kommunerna
själva också ett ansvar för att samarbetet
fungerar och att kommunerna inte försöker konkurrera
ut varandra inom regionen. Att inom samma region locka innevånare
från varandra är ett nollsummespel som inte för
regionen framåt. Målsättningen bör
vara att genom regionalt samarbete göra hela regionen attraktiv och
därigenom hindra en utflyttning.
För att effektivera servicen finns det skäl
att se över hur kommunerna bättre kunde samarbeta
i att erbjuda hela regionens befolkning service på ett
sätt som passar invånarna bäst. Borde
man exempelvis kunna erbjuda familjerna dagisplats nära
föräldrarnas arbetsplats, trots att den ligger
i en grannkommun? Svenska riksdagsgruppen uppmanar därför
kommunerna till ett mikrosamarbete på t.ex. nämndnivå mellan
kommunerna i regionen.
Arvoisa puhemies! Yliopistot ja korkeakoulut muodostavat ympäristönsä vahvan
elinhermon. Hallitus on tämän vuoksi lähtenyt
ensimmäisessä budjetissaan panostamaan voimakkaasti
yliopistotutkimukseen toivoen tämän painavan jälkensä aluekehitykseen.
Samanaikaisesti meidän on muistettava, että suurin
koulutuspoliittinen haasteemme on ammatillisessa koulutuksessa. Näinä aikoina,
jolloin yli puolet yhdeksäsluokkalaisista valitsee lukiokoulutuksen
ja lähes 15 prosenttia vuosiluokasta ei hakeudu minkäänlaiseen koulutukseen,
siis peruskoulun jälkeen, meidän on tunnustettava,
että ammattitaitoiset ihmiset ovat vähenevä resurssi,
varsinkin kun otetaan huomioon, että poistuma työelämästä on
suurinta teollisuudessa ja palvelualoilla. Koulutetun työvoiman
saatavuus on usein ratkaisevaa yritysten perustamiselle. Tämän
vuoksi panostus ammatilliseen koulutukseen kulkee käsi
kädessä aluepolitiikan kanssa.
Seutukuntamme ovat monien haasteiden edessä lähimmän
kymmenen vuoden aikana. Infrastruktuurin ja palvelujen alasajon
vaara on olemassa väestöpohjan pienentyessä.
Samanaikaisesti väestön väheneminen on
ehkä kaikkein suurin uhka pitkällä tähtäyksellä.
Noin kymmenen vuoden kuluessa meillä on kuntia, joiden
asukkaista yli puolet on eläkeläisiä.
Tämän vuoksi meidän on nyt houkuteltava
työkykyisiä sukupolvia muuttamaan takaisin kotiin.
Monet seikat viittaavat siihen, että voimme onnistua. Useimmat
kaupunkilaiset unelmoivat omakotitalosta maalla. Useimmat vanhemmat
haluaisivat mieluummin laittaa lapsensa pieneen kyläkouluun kuin
suureen keskuskouluun. Useimmat kokevat maaseudun turvallisemmaksi
elinympäristöksi niin vanhuksille kuin lapsillekin
jne. Tahtoa on siis jo olemassa. Jäljelle jää edellytysten
luominen uusille työpaikoille näissä kunnissa.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä muistuttaa, että aika
on käymässä vähiin kehityksen
kääntämiseksi. Sen jälkeen,
kun palvelutoiminnat on ajettu alas vähenevän
väestöpohjan vuoksi, paluuta ei enää ole.
Hallituksen päätös alueiden kehittämisestä on hyvä yhteenveto
tavoitteista, joiden puolesta Suomen tulee työskennellä.
Tässä onnistumiseksi tarvitaan kaikkia käytettävissä olevia
välineitä.
Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Ennen paneutumista selontekoon on syytä tarkastella
hallituksen muuta aluekehitykseen vaikuttavaa toimintaa.
Nykyinen punamultahallitus jatkoi täydellisesti sinipunahallituksen
kokoomuslaista veropolitiikkaa, jota viime kaudella myös
vasemmistoliitto ja vihreät toteuttivat. Vain ansiotuloihin kohdistetut
ja eniten hyvätuloisia palkansaajia suosivat veronkevennykset
ohjautuvat valtaosin Etelä-Suomen suuriin keskuksiin ja
muutamaan muuhun keskuspaikkaan. Näin ollen veropolitiikka
on syrjinyt vähävaraisia ja maakuntien ihmisiä.
Eläkeläisethän ovat jääneet
täysin osattomiksi vero- ja muista eduista. Pienen eläkkeen varassa
eläviä on suhteessa eniten maaseudulla ja maan
köyhimmillä alueilla. Mittava rahavirta on kääntynyt
maaseudulta keskuksiin.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että suuntaamalla
veronkevennykset oikeudenmukaisesti esimerkiksi ruuan arvonlisäveron keventämiseen
olisi saatu vahva piristys maakuntiin ja maaseudulle. Sama vaikutus
syntyisi, jos kansaneläkkeitä korotettaisiin.
Keskustajohtoinen hallitus on valinnut kuitenkin aluepoliittisesti
virheellisen vero- ja eläkelinjan. Linjaa on syytä pikaisesti
muuttaa. Valtion mittavimmat investoinnit ovat suuntautuneet yhä vahvemmin etelän
suuriin keskuksiin. Tämä on keskittämiskehitystä,
joka on vastoin hallitusohjelman yleviä aluepoliittisia
tavoitteita.
Herra puhemies! Hallituksella on mittavat aikeet valtion virastojen
ja toimintojen alueellistamiseksi. Näyttää kuitenkin
siltä, että hallituksessa valtaa käyttävät
sosialidemokraatit vahvoine avainpaikkoineen "huijaavat" keskustaa.
Hallitusohjelmassa todetaan: "Valtion toimintojen sijoittaminen
pääkaupunkiseudun ulkopuolelle toteutetaan maan
tasapainoista kehitystä edistäen, alueiden olemassa
olevia vahvuuksia hyödyntäen ja tukien." Vain
muutama päivä sitten SDP:n eduskuntaryhmän
puheenjohtaja Jouni Backman väitti lehtihaastattelussa,
että tuo maininta tarkoittaa sitä, että vain
uusia toimintoja ja virastoja voidaan sijoittaa Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle. Tämä tulkinta vie pohjan koko valtiosihteeri
Volasen johdolla tehdyltä työltä. Keskustaa
ja maakuntia on narutettu todella raskaasti. EU:n kemikaalivirasto
olisi uusi toiminto, mutta sekin sijoitetaan Helsinkiin.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että edessä on
maakuntien ja aluepolitiikan kannalta erittäin tärkeitä ratkaisuja.
Maatalouden alasajosuuntaus EU:n säätelemin ehdoin
jatkuu. Kuntien valtionosuusuudistusta odotellaan pelonsekaisin
tuntein. Pelätään sen uhkaavan imeä voimavaroja
maakunnista. Infrastruktuurihankkeiden, kuten teiden, rautateiden
ja tietoliikenteen, kehittäminen on erittäin tärkeää.
Hallitus teki oikein väyläohjelman liikenneinvestoinneista,
mutta se on torso, koska rahat puuttuvat. On huolestuttavaa, että hallitus
ei aio käyttää edes valtion omaisuuden
myyntituloja tuottavien infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen
kaikkialla maassa. Keskustalla on mahdollisuus näyttää näissä asioissa
poliittinen voimansa ja pitää lupauksensa, mutta
SDP:llä on valta, jonka käyttö ei rajoitu
vain poliittisiin virkanimityksiin, vaan myös alue- ja
rakennepolitiikkaan ja investointien suuntaamiseen.
Vanhasen hallituksen aluekehitykseen vaikuttavat teot ovat olleet
tähän asti melko maakuntavihamielisiä.
Ryhmäjohtaja Backmanin puheiden perusteella muutosta ei
ole odotettavissa — valitettavasti.
Herra puhemies! Menen nyt varsinaisesti selontekoon ja sen herättämiin
ajatuksiin.
EU-jäsenyyden ajan on harjoitettu ohjelmaperusteista
aluepolitiikkaa. Alusta alkaen Suomessa on laiminlyöty
niin sanotun lisäysperiaatteen toteuttaminen. Omat varat
ovat vähentyneet, vaikka niiden piti säilyä ennallaan
ja EU-rahoituksen piti tulla niiden lisäksi. Kun EU-jäsenyys on
eri tavoin lisännyt keskittymiskehitystä ja eriarvoistumista,
ei alueellinen kehitys Suomessa ole ollut erityisen positiivista.
Maaseudun autioituminen on jatkunut, ja samalla tulevaisuudenusko
on hiipunut. Yhä vain esimerkiksi yritystukilaki kieltää kuntia
siirtämästä investointitukietuutta yrityksille,
jolloin koko tärkeän tuen teho on menetetty.
Valtiontilintarkastajien kertomuksesta antamassaan tuoreessa
mietinnössä valtiovarainvaliokunta totesi, että ohjelmaperusteinen
aluepolitiikka ei ole tehonnut vaikeimmilla alueilla. Vastinrahaa
ei löydy järkeviinkään hankkeisiin
eikä EU-rahoitusta haluta aina edes hakea byrokratian takia.
Alkuvaikeudet olivat ymmärrettäviä, mutta
nyt pitäisi asioiden sujua jo hyvin. Vuonna 2000 voimaan
tullut rakennerahastolaki paransi jonkin verran tilannetta. Maakuntien
yhteistyöryhmät ja yhteistyöasiakirjat
ovat selkeyttäneet menettelyjä. Byrokratia on
kuitenkin edelleen suuri. Joustavuuden ja nopeuden lisääminen
on tarpeen.
Kansallisen aluepolitiikan uudistamisesta kokemukset ovat vielä vähäiset,
koska alueiden kehittämislaki tuli voimaan vasta viime
vuonna. Se toi maakuntaohjelmat ja niihin pohjautuvat toteuttamissuunnitelmat.
Ohjelmia ja suunnitelmia laaditaan yhä enemmän,
ja ne ovat usein päällekkäisiäkin.
Sen sijaan maakuntien todelliset vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi
valtion talousarvioon ovat edelleen kohtuuttoman heikot.
Herra puhemies! Hallitusohjelman keskeisten tavoitteiden toteuttamiseksi
on työskennellyt kolme selvitysmiestä. Selvitysmies
Esko Riepulan esitykset maakuntatason päätöksenteon
uudistamisesta eivät vaikuta erityisen onnistuneilta. Maakunnissa
pitäisi selkeästi edetä todellisen demokraattisen
päätöksenteon suuntaan. Yhdistämällä kunnallishallintoon
perustuva ja valtionhallinnon edustajien päätöksenteko
yhdeksi on juridisestikin ongelmallista. Lisäksi voi kysyä, toteutuuko
siinä esimerkiksi Euroopan neuvoston edellyttämä aluehallinnon
kansanvaltaisuus. Päätöksenteko tulisi
antaa maakuntien väestöön, elinkeinoelämään
ja etujärjestöihin pohjautuvalle elimelle, ellei
varsinaiseen vaaleilla valittavaan maakuntahallintoon rohjeta siirtyä.
Valtion viranomaisten tulisi joka tapauksessa olla asiantuntija-asemassa.
Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen Pääkaupunkiseutua
ja Uuttamaata koskevat uudistusesitykset on laajasti tyrmätty.
Ottamatta tarkemmin kantaa Pääkaupunkiseudun kunnallispoliittisiin erityiskysymyksiin
kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että alueen
kuntien tulee nopeasti pyrkiä ratkaisuihin omien suurten
ongelmiensa suhteen. Kilpailukykyinen ja kehittyvä Pääkaupunkiseutu
on välttämätön kansainvälisessä kilpailussa
ja koko maan etu. Se on koko kansantalouden veturi, joka ei saa
yskiä. Kuitenkin on samanaikaisesti varottava sitä,
että Pääkaupunkiseutu ei ime voimavaroja
yli sen, mikä on välttämätöntä.
Tärkein aluepolitiikan sisällön suhteen
on selvitysmies Eino Siuruaisen työ, jonka tuloksissa tärkeintä on
teknologiarahoituksen alueellisen hyödyntämisen
tehostaminen. Näitä varoja on käytettävissä lähes
150 miljoonaa euroa vuodessa. Niitä ei jaeta alueellisesti,
eikä siihen sellaisenaan liene viisasta pyrkiäkään.
Kuitenkin selvitysmiehen ehdotusten mukaisesti tätä mittavaa rahoitusta
tulee hyödyntää nykyistä paljon
paremmin kaikkialla maassa. Innovaatioita syntyy kaikissa maakunnissa.
Tekesin työpaikat ovat keskittyneet Pääkaupunkiseudulle.
Yli 200 asiantuntijasta runsas kaksi kolmasosaa on Helsingissä ja
loput te-keskuksissa eri puolilla maata. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen
Vtt:n lähes 3 000 työntekijästä noin
800 työskentelee Espoon ulkopuolella. Siuruaisen ehdotusten
mukaisesti tulee nykyisten te-keskusten teknologiayksiköiden
lisäksi viiteen Pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen
kasvukeskukseen perustaa Tekesin alueyksiköt. Niiden tulisi
olla fyysisesti te-keskusten yhteydessä, ja ne voisivat
erikoistua sopivalla tavalla.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa,
että teknologiaosaaminen ja -rahoitus on kytkettävä vahvasti
yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten sekä yritysten kesken
tehtävään yhteistyöhön.
Aluepolitiikassa keskeistä on maakunnissa ja alueilla olevan
potentiaalin hyödyntäminen. Innovaatiotoiminnan voimakas
tukeminen on avainasia. Innovaatioketju alkaa tutkimuksesta ja ideasta
ja päättyy liiketoimintaan. Siinä on
monia vaiheita. Kaikkia vaiheita on tuettava ja edistettävä.
Tässä toiminnassa teknologiarahoituksella on keskeinen
merkitys. Eduskuntaryhmämme tukee selvitysmies Siuruaisen
esityksiä.
Herra puhemies! EU:n alue- ja rakennepolitiikka on mittavien
muutosten kohteena. Käytettävissä olevien
ehdotusten perusteella ei ole mahdollista arvioida kokonaisuutta,
koska monet asiasisällöt ja rahoituksen kokonaistasokin ovat
vielä avoinna.
EU:n rahoituskehysehdotuksessa 2007—2013 komissio lupaa
kolminkertaistaa panostuksen t&k-rahoitukseen. Vanhasen
hallitus kuitenkin iskee säästöt juuri
tähän ja tyytyy kaksinkertaistamiseen. Suomen
kannalta ei ole viisasta leikata juuri tätä lisäpanosta.
Päinvastoin hallituksen on huolehdittava siitä,
että Suomi saa näistä varoista osuutensa
ja toimii siten, että kansallisia varoja ei samanaikaisesti
leikata. Vain tutkimukseen, kehitykseen ja opetukseen sekä teknologiaan
panostamalla EU voi saavuttaa Lissabonin strategian ja Göteborgin
kestävän kehityksen tavoitteet ja voi pärjätä kiristyvässä globaalissa
kilpailussa.
Suomen koheesioneuvottelutavoitteiden asettaminen on erittäin
haasteellista. Kokonaisrahoitus ja varojenjakoindikaattorit pitää asettaa
siten, että molemmat palvelevat sekä unionin laajuista oikeudenmukaisuutta
että Suomen olosuhteita ja tarpeita. EU:n alue- ja rakennepoliittisten
rahoitusvälineiden lukumäärän
vähentäminen on perusteltua. Hallintomenettelyjä on
yksinkertaistettava. Ohjelmien tarkastustoiminnan maittainen suhteellistaminen
on myös viisasta. Sen sijaan tarkastusten jättäminen
suurelta osin jäsenmaiden viranomaisten vastuulle on arveluttavaa,
kun tiedetään mittava korruptio ja heikko hallinto muun
muassa monissa uusissa jäsenmaissa.
EU:n uskottavuus ja hyväksyttävyys erityisesti
uusien jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa riippuvat erittäin
voimakkaasti siitä, miten unioni onnistuu työllisyyden
parantamiseen tähtäävissä tavoitteissaan
ja miten kansalaisten sosiaaliturva kehittyy. Saksan ja monen muun
EU-maan talousongelmat eivät lupaa hyvää koko unionille.
Herra puhemies! Rahapanostusten rinnalla Suomen alue- ja rakennekehityksen
kannalta on erittäin tärkeää se,
että EU-säädökset kirjoitetaan
siten, että pohjoinen ja itäinen Suomi säilyy korkeimman
aluetukiluokituksen sisällä. Valitettavasti edes
näiden alueiden asemaa ei ole turvattu Suomen EU-liittymissopimuksessa.
Yhtä tärkeää on se, että nykyinen
tavoite 2 -alue säilyy tukioikeuksien piirissä.
Myös läntisessä ja eteläisessä Suomessa
on laajoja taantuvia maaseutu- ja rakennemuutosalueita, joille riittävä tuki
on täysin välttämätöntä.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttääkin,
että hallitus pitää EU:n alue- ja rakennepolitiikkauudistusneuvotteluissa
loppuun asti tiukasti kiinni sekä pohjoisen ja itäisen
Suomen korkeimmasta aluetukiluokituksesta että myös
läntisen ja eteläisen Suomen tavoite 2 -alueiden
tukioikeuksista valtiontukimahdollisuuksineen. Lipsuminen näistä tavoitteista
olisi alue- ja rakennepolitiikan konkurssijulistus, johon keskustavetoisella
hallituksella ei voi olla varaa. Sosialidemokraattejakin pitäisi
kiinnostaa ainakin taantuvat teollisuuspaikkakunnat.
Tärkeää on huolehtia myös
rajat ylittävästä yhteistyöstä.
Venäjä on vapusta alkaen Keski-Euroopasta katsoen
entistä lähempänä EU:ta. Suomen
erityisasema, jota ei ole tähänkään
asti riittävästi osattu Suomessa hyödyntää,
menetetään, ellei hallitus voimakkaasti lisää toimeliaisuuttaan
sekä kansallisesti että EU:ssa Venäjän suhteen.
Herra puhemies! Suomesta tulee lähivuosina erittäin
suuri nettomaksaja Euroopan unionissa. Nettomaksuosuutemme kasvaa
muutamasta kymmenestä miljoonasta eurosta jopa lähelle miljardia
euroa vuodessa. Suomesta tulee EU:n laajenemisen laskun suhteellisesti
suurimpia maksajia. Hyöty laajenemisesta uhkaa valua kansainvälisille
suuryhtiöille, joita Suomessa on yhä vähemmän.
Todellinen nettomaksuosuutemme kasvaa vielä numeroiden
esittämääkin enemmän. Eteen
nousee väistämättä kysymys siitä, onko
perusteltua kierrättää suomalaisia verovaroja
paisuvan EU-byrokratian kautta takaisin Suomeen. Paljon varoja jää matkalle,
ja sekin, mikä palautuu, saa mukaansa EU:n tiukat säädösrajoitukset,
joiden sisältöön pystymme lähitulevaisuudessa
vaikuttamaan yhä vähemmän. Laajassa EU:ssa
pian määräenemmistöllä tehtävät
päätökset uhkaavat koitua meille kipeiksi, kun
niitä panemme EU-tuomioistuimeen joutumisen uhalla täytäntöön.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis avaamaan
keskustelun sekä maatalouden että alue- ja rakennepolitiikan
perusteellisesta uudelleenarvioinnista. Suurempi itsenäisyys
olisi aluepolitiikassakin mahdollisuus, ei uhka.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):
(Ed. Pulliainen: Ajattelitteko puhua talonpojan tappolinjasta?) — Muun
muassa. — Arvoisa herra puhemies! Jouluna näytetään
perinteisesti elokuvaa Ihmeellinen on elämä, jossa
James Stewart joutuu kovien vaiheiden jälkeen oppimaan
elämän perusasioita. Tämä elokuva
ja sen nimi tuli mieleeni, kun ajattelen keskustapuoluetta, että ihmeellinen
on elämä, kuinka vuodessa voi kaikki muuttua auvoisaksi
ja ruusuiseksi. Keskusta hyrisee nyt tyytyväisyyttä kuin
vanha kehruujenny, kun maaseutu lipuu kohti hiljaisuutta. Ihmeellinen
on elämä siinäkin suhteessa, että entinen
ministeri, jos nyt kansankielellä sanoisin, Martti "Komea"
Korhonen oli kepun erityisen suojeluksen kohteena, jota vietiin
monta aikaa tuolla kuin litran mittaa niin, etteivät jalat
maata tavanneet, kuinka Korhonen tyhjentää ja
rampauttaa koko maakuntien Suomen. Nyt sitten käytännössä samanlaista
politiikkaa jatkavalla Vanhasen hallituksella on kaikki keskustan
mielestä oivasti reilassa ja Suomi pärjää EU-Suomessa
ilman suuria vaikeuksia.
Arvoisa puhemies! Aluepolitiikka on ollut Suomessa yhdessä siihen
melko pitkälti liittyvän maatalouspolitiikan kanssa
melkoinen kompastuskivi, jonka onnistumisella ei juuri yksikään hallitus
ole vielä viime vuosikymmeninä päässyt kehuskelemaan,
ainakaan jos kylmiä tosiasioita katsotaan perusteena. Kehitysalueet
ovat tyhjentyneet tasaista vauhtia ensin Ruotsiin ja sen jälkeen
Ruuhka-Suomeen. Tällä hetkellä varsinkin Itä-
ja Pohjois-Suomen vaikeimmilla alueilla käydään
enää epätoivoista viivytystaistelua mummovoimin
lopullista autioitumista vastaan.
Tähän saakka kehitysalueet ovat yrittäneet kamppailla
työpaikoista ja nuoristaan lähinnä eteläisen
Suomen kasvualueiden kanssa, mutta nyt on globaalin kehityksen myötä tullut
mukaan uusi rintama, kansainvälinen kilpailu. Tästä lienee
osuva esimerkki Kemijärvellä, jonka ed. Mustajärvi
varmaan Salcompin muodossa hyvin tietää, että yhtenä synkkänä päivänä työpaikkoja
lähti
Kiinaan kilpailukyvyn nimissä. Näitä tapauksia
tulee olemaan valitettavan monia, ja pelkään pahoin,
että kehitys tähän suuntaan on vasta
alkamassa. Mikä siis olisi sellainen salainen ase, jolla
Suomen syrjäalueet voisivat pitää vähäiset
työpaikkoja tarjoavat yrityksensä ja saada jotain
lisääkin? Siinä meillä on yhteinen
tehtävä, kun sen ratkaisisimme.
Arvoisa puhemies! Suomella oli maamme EU-jäsenyyden
toteuduttua oma etsikkoaikansa käyttää hyväkseen
unionin tarjoamia mahdollisuuksia aluepoliittisiin tukiin. Tätä juhlaa
ei enää ole jatkossa tulossa. Aivan niin kuin
ed. Kankaanniemi totesi, olemme tanakka ja hanakka nettomaksaja,
aivan niin kuin ed. Jaakonsaari on vielä tämän
lisäksi iloinenkin nettomaksaja. Tätä iloa
meillä kyllä tulee piisaamaan. Valitettavasti tämä tilaisuus
siis meni, ja jos vertaamme itseämme vaikkapa Irlantiin,
Irlanti nosti itsensä EU-tuilla ja rohkealla talous- ja
veropolitiikalla suosta, jossa me tarvomme edelleen. Olemmeko me vähän
liian kilttejä lypsämään meille
tukieuroja tai apuja? Kannattaisi hallituksen, kun se aina niitä selvityksiä tekee,
lähettää vaikka minut tai ed. Pulliainen,
meissä on sen verran särmää,
erityistehtäviin sinne vähän neuvottelupöytään
tönöttämään, niin ainakin
muutama ilta ja yö menisi, ennen kuin nimi tulisi paperiin,
ja saattaisi tulla vähän tulostakin. Tämä on
vähän liian löysäniskaista
toimintaa, että halutaan päästä nopeasti
sieltä takaisin ja kaikki käy. Jääkiekkotermein
meidän ylivoimatilanteemme on nyt ohi, ja tästä eteenpäin
puskemme alivoimalla, ja maalien teko alivoimalla, ei se mahdotonta
ole, mutta se on vaikeaa.
Kovahermoisena miehenä luin tämän
aluepoliittisen selonteon. Se vaati paljon tarmoa ja pitkiä junamatkoja,
jopa matkan Brysseliin, mutta johan tuo luettua tuli. Kun kansallista
hallinnointia ja vaikuttavuutta käsitelleen pääkohdan
tankkasin, en muuhun lopputulokseen voinut tulla kuin siihen, että ei
ole ihmekään, ettei saaduilla tukimiljoonilla
ole saatu aikaan tämän merkittävämpiä vaikutuksia.
Näyttää siltä, että olemme onnistuneet
sotkemaan itsemme täydellisesti EU:n tiheäsilmäisen
tukiverkon silmukoihin luomalla sellaisen byrokratiaviidakon, ettei
sen läpi pysty uimaan pieninkään elinvoimainen
yrityssintti. En ihmettele yhtään, ettei todellisia
elinkeinotoiminnan piristysilmiöitä ole juurikaan
näkynyt. Aivan kuten ministeri Manninen, joka ilokseni
on paikalla, totesi esittelypuheenvuorossaan, pitäisi olla
vaikuttavampia hankkeita enemmän. Nyt tämä on
pikkuisen ollut pirstottuna, pieninä palasina niin kuin
pienen ja köyhän ihmisen leipä maailmalla,
eikä ole saatu vaikuttavuutta tarpeeksi.
Arvoisa herra puhemies! Olen täysin vakuuttunut siitä,
että hyvälläkään yritysidealla
ei välttämättä tukia hakemaan
lähtevä yritys tai yhteisö pysty pääsemäänkään
alkua pitemmälle ilman eurojuristiikkaan ja tukijärjestelmiin
erikoistunutta juristia. Maalaisjärjellä tarkasteltuna Suomen
ongelma ja samoin pahin virhe kuluneiden jäsenyysvuosien
aikana EU:n rakennetukien hyödyntämisessä onkin
ollut hankkeiden pirstaleisuus. Kun yhteisö pyrkii selonteonkin
mukaan toteuttamaan laajoja ja monivuotisia alue- ja rakennekehitysohjelmia,
on Suomessa jo pelkästään nykyisellä ohjelmakaudella
käynnistetty jo yli 21 000 hanketta. Vuosittain
hankkeiden lukumäärä on keskimäärin
5 600. Kun koko rahoitus on ollut yhteensä hieman
yli 3 miljardia euroa, josta EU:n osuus on ollut 1,4 miljardia,
ei yhdelle hankkeelle liikene keskimäärin kuin
1,5 miljoonaa euroa. Tästä voi vetää sen
johtopäätöksen, että olisikohan
ollut suuntaaminen ja vaikuttavuus parempi, kun ei olisi näin
pirstaleinen ollut tämä palapeli. Irlanti teki
hieman toisin, ja se on nyt päässyt suosta, mutta
sitä uhkaavat uudet ylikuumenemisen vaarat. Siellä alkavat
olla jo lapsiperheet elinikäisiä asuntosäästäjiä,
eli se on mennyt toisella tapaa yli.
Arvoisa herra puhemies! Kuten jo puheeni alussa totesin, suomalainen
aluepolitiikka on kautta aikain ollut melko ponnetonta ja linjatonta
eikä sillä suuresti ole pystytty sääntelemään yritysten
sijoittautumista tai työpaikkojen syntymistä ja
häviämistä. Nämä ajathan
ovat ohi, kun Outokumpua, Enso Gutzeitia ja tällaisia tehtiin valtion
rahalla. Se aika on ohi, ja nyt olemme kyllä suoraan sanoen
suossa tämän kehityksen osalta tuolla syvällä maaseudulla.
Eivät ainoastaan syrjäkylät vaan pienet
kaupungit ja kaupunkikeskuksetkin ovat lujilla. Kun katsotaan Itä-Suomen
tilannetta, niin kuinka yritykset sinne sijoittautuvat, kun nuoret
ja ammattitaitoiset ihmiset muuttavat etelään.
Uhkakuva vanhus- ja vanhapoikareservaateista näyttää kyllä valitettavan hyvin
käyvän toteen.
Mutta hallituksenhan pitää olla optimisti
ja uskoa luova, että jotain uutta ja parempaa olisi tulossa.
Se on yksi asia, että ihmiset, jotka haluavat palata kotiseuduilleen
työuransa tehtyään, voisivat olla yksi
tällainen ikään kuin paluumuuttajaryhmä.
Onhan jo tutkittu, että esimerkiksi kesäturisteilla
ja kesämökeillä oleilulla aika moni kyläkauppa
pysyy, mitä vielä jäljellä on,
hengissä.
Arvoisa herra puhemies! Muutama sana sitten vielä siitä,
mitä voitaisiin tehdä. Kyllä meidän
on tehtävä sellaisia toimenpiteitä radikaalimmin
ja laajemmin, mitä esimerkiksi ed. Rantakangas täällä sanoi,
näitä verovapauskokeiluja ja helpotusasioita.
Niiden kautta on pakko lähteä liikkeelle, ei tuolla
tundralla muuten pärjää. Ei siellä samoilla
eduilla voi pärjätä kuin täällä.
Yritysten kautta se tukeminen on tehtävä ja esimerkiksi
verohelpotusmallilla, eli jos joku yritys sinne lähtee,
sitä tuettaisiin verohelpotusten kautta.
Arvoisa herra puhemies! En malta olla yhteiskuntafilosofiaa
hieman harrastamatta, eli poliittinen moniarvoisuus on merkki siitä,
että on elinvoimainen ja suhteellisen hyvin pärjäävä kunta. Kotikaupunkini
Espoon valtuustossa ovat kaikki eduskuntapuolueet edustettuina,
ja siellä on innovatiivisuutta ja hyviä ideoita,
ainakin jos kuuntelevat, saatavilla, mutta missä on keskustan määräenemmistö,
siellä on hiljaista, puhumattakaan, että jos kunnassa
on vasemmistoenemmistö, niin se on kyllä taantuva
alue. Tämä poliittinen diversiteetti, hienosti
sanottuna, takaa myös parhaat ideat. Muutenhan voi käydä niin,
että on kuin taruolento sellainen kunta, mikä voi
hyvin, jossa on siis kepulainen määräenemmistö tai
vasemmistoenemmistö. Se on yhtä suuri taruolento kuin
kepulainen teekkari tai köyhän asialla oleva salonkisosialisti.
Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä Pääkaupunkiseudusta.
Asun itse Espoossa, ja täällä on nyt
kehotettu meitä yhdistymään ja yhdistämään.
Ei se ole ratkaisu. Meillä on kriittistä massaa
palveluille ja muille, runsaat 200 000 asukasta Espoossa,
Vantaalla, Helsingissä. Pistetään nämä rakenteet
toimimaan, sitten Ytv-alueella, siis ympäristönhoidossa
ja liikenne- ja kaavoitusratkaisuissa, voi olla yhteistyötä,
mutta jos se lyödään yhdeksi suurkunnaksi,
niin kohta ruvetaan valitsemaan taas kunnanosavaltuustoja. Kyllä siitä muutama
valtiotieteen ylioppilas gradunsa tekee, mutta ei siitä mitään
muuta hyötyä ole.
Sitten, kun meillä oli erinomainen tilaisuus tehdä linjapäätös,
esimerkiksi hyvin suuri investointi, Vuosaaren jättisatamahanke,
niin tietysti Helsinkiinhän se piti tuoda. Jos olisi aluepoliittisesti
ajateltu, se olisi viety Haminaan, Kotkaan, Raumalle, Poriin ja
tässä tehty suuri linjakysymys, mutta ei, tänne
se tuotiin, ja valitusrumbaa riittää varmaan vielä ensi
vuosikymmenenkin puolelle. Jos ajattelee nyt Itä-Suomea
laajemminkin ja esimerkiksi Kymenlaaksoa, niin jos me elää meinaamme,
niin Venäjälle päin — Pietarissa
on enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa — satamayhteydet
ja liikenneyhteydet ovat erittäin tarpeen. Kutostien korjaus
uinuu, vaikka sen puolesta on täällä koetettu
taistella vähän niin kuin sivustakin. (Ed. Rönni:
Koko ajan korjataan!) — Koko ajan korjataan, mutta vähän
män ja hitaasti.
Ylipäätäänkin, arvoisa herra
puhemies, liikennepolitiikka voisi olla merkittävä osa
aluepolitiikkaa. Mutta aivan kuten ed. Kankaanniemi täällä todisti,
hankkeethan ovat hyviä, mutta rahaa ei ole, aivan niin
kuin Venäjällä perustuslaki oli erinomainen,
mutta ei se toiminut. Eli pumaga on pumaga ja praktika on praktika,
eli näin tässä on käynyt. Suomen
tieverkko on pahasti rappioitunut ja rappeutuu edelleen, ellei tiemäärärahojen
tasoja saada nostetuksi sille tasolle kuin ne kuuluvat. Varsinkin
syrjäseutujen pientiestö on osan vuodesta lähes
liikennekelvottomassa kunnossa. Tämä merkitsee
sitä, ettei sinne mikään yritys edes
harkitse sijoittumista, kun ei logistiikka pelaa. Ne ovat siellä oman
onnensa nojassa. Nykypäivän lyhyet toimitusajat
ja raaka-aineiden pienet varastot vaativat lähes päivittäistä toimintaa
ja liikenneyhteyttä ilman häiriön riskiä.
Tämä olisi sellaista toimintaa, mikä olisi aivan
olennaista näissä asioissa, aivan kuten taisi olla
ed. Granvik, joka Kaustisen seudulla tietää ahkeria
ihmisiä, mutta jos alkaa infra tekemään teppostaan,
niin kyllä siellä on aika vaikea tulla jatkossa
toimeen.
Mutta jotakin hajasijoitusta minäkin kannatan. Yhden
tai kahden puhelinkeskuksen rahtaaminen Kuhmoon tai Lappeenrantaan
ei mitään merkitse, mutta tämän
paljon esillä olleen Kansaneläkelaitoksen minä kyllä antaisin
mielelläni vaikka Kajaaniin, Kuopioon tai vaikka Rovaniemelle,
koska sinnehän nyt on näitä jäsenkirjavetoisia
virkamiehiäkin tulossa ja maksukykyistä veronmaksajaa,
niin menisivät siinä samalla sitten, että sielläkin
veropohja tulisi kuntoon. Se voisi olla semmoinen todellinen hajasijoituskohde.
Samoin sellaisilla kohteilla, joissa on asiointi joko netissä tai
puhelimitse, ei ole niin tarkkaa, missä ne sijaitsevat,
kunhan ne toimivat. Mutta ei ole mitään järkeä hyvin
toimivia laitoksia tundralle ruveta kuskaamaan eikä kärräämään.
Se olisi aivan yhtä älykästä kuin
EU:n toiminta on Brysselin ja Strassbourgin välillä viedä mappeja ja
ihmisiä joka kuukausi.
Arvoisa herra puhemies, ihan lopuksi: Kysymys on kansalaisten
tasavertaisuudesta palvelujen osalta. Kaikkihan me tiedämme,
että verot kannetaan yhtäläisesti vaikka
pitkospuiden takaa, mutta liikkumista ei taata yhdenvertaisena kaikille
suomalaisille. Sama on tilanne myös yhteiskunnan tarjoamien
palveluiden kohdalla, kuten posti-, viranomais-, terveys- ja poliisipalvelut.
Jos nämä rupeavat taantumaan, niin kuin nyt tekevät,
on tullut rauha Suomeen, niin kuin EU sanoo, mutta ikävä kyllä hautausmaan
rauha.
Toinen varapuhemies:
Tämän ryhmäpuheenvuorokierroksen
jälkeen myönnän puheenvuoron asianomaiselle
ministerille, ministeri Manniselle, mutta totean sitä ennen,
että sen jälkeen on tarpeen käydä nopeatahtinen
keskustelu 1 minuutin puheenvuoroin. Sitä varten tulemme avaamaan
V-painikkeen käytön.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää ryhmäpuheenvuorojen
käyttäjiä hyvästä keskustelusta
ja, voi sanoa, pääosin hyvin rakentavasta suhtautumisesta
muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, joissa käytettiin
totuutta hieman säästeliäästi.
Ensinnäkin haluan todeta, että niin kuin ed. Tahvanainen
ja eräät muutkin totesivat, meillä onneksi
on hallinnossa jatkuvuus. Näin on, meidänhän
kehitys perustuu tuollaiseen, niin kuin hienosti sanotaan, inkrementaaliseen
lähestymistapaan, eli vähitellen, pienten muutosten
kautta, viedään kehitystä eteenpäin.
Tämä on osoittautunut noin yleisestikin ottaen
hyväksi tavaksi, eli aluepolitiikassakin on sekä jatkuvuutta
että muutosta.
Kun ed. Korhonen täällä totesi, että mikään
ei ole muuttunut, ja sen jälkeen sitten totesi, kuinka surkeaa
tämä aluepolitiikka on, niin hän välillisesti
todisti omasta mielestään, että hänen
johtamansa aluepolitiikka oli yhtä surkeata. No, minä en
tähän voi tietysti yhtyä, koska kyllähän
aikaisempi ministeri Korhonenkin teki erittäin hyviä pohjatöitä muun
muassa alueellistamisen osalta ja monien muiden osalta. Vaikka ed.
Korhonen väitti, että alueellistamisessa ei ole
mitään tapahtunut, niin kyllä tämän
ensimmäisen vuoden aikana nykyinenkin hallitus on tehnyt
vähintään yhtä paljon ellei
enemmänkin päätöksiä kuin edellinen
hallitus. Poliisiammattikorkeakoulu on päätetty
siirtää Tampereelle, Ulkomaalaisvirastosta tulee
osa Lappeenrantaan, Kuhmo vakinaistetaan, sitä laajennetaan,
puolustusministeriö on päättänyt
periaatteessa siirtää sotilassairaalaa Lahteen,
työministeriö työvoimahallinnon puhelinkeskuksen
kokonaisuudessaan Kemijärvelle, ja alueellistamiseen rinnastettavasta
muuttoilmoituspuhelujen siirtämisestä Kemijärvelle
olen tehnyt myöskin periaatepäätöksen.
Aivan lähiaikoina on odotettavissa päätökset
poliisin tekniikkakeskuksesta ja Väestörekisterin
tietystä osasta.
Ed. Kurvinen totesi täällä minun
mielestäni sinänsä hyvin rakentavassa
puheenvuorossaan, että kokoomusryhmä edellyttää,
että Pohjois- ja Itä-Suomi tulevat korkeimman
tuen alueiksi ja että nykytaso olisi säilytettävä tavoite
2 -alueella. Tämä on täysin myöskin
hallituksen tavoitteen mukaista, ja toivoisinkin, että koska
todellista erimielisyyttä ei ole, sen tyyppinen kiistely lopetettaisiin,
jota kokoomus on julkisuuteen esittänyt, koska sen julkisuudessa
pitäminen ainoastaan vahingoittaa Suomen mahdollisuuksia menestyä neuvotteluissa.
Kun ed. Korhonen myöskin puuttui tähän
rakennepolitiikkaan ja totesi, kuinka sitä huonosti hoidetaan,
haluan muistuttaa, että ministeri Korhonen loppuaikoina
maakuntaan kylvi sellaista käsitystä, että nämä aluepoliittiset
määrärahat tavoite 1 -alueella tulevat
alenemaan jopa 70 prosenttia ja että siihen maakuntien
pitää valmistautua. Ensimmäinen tehtäväni
oli tuoda julkisuuteen näkemys, että tällainen
itsesäälissä kieriskely on syytä lopettaa,
kääriä hihat ja ryhtyä toimiin
sen hyväksi, että alue- ja rakennepolitiikan voimavarat
voidaan säilyttää suurin piirtein nykyisellä tasolla.
Näin hallitus on tehnyt, ja uskon, että tässä asiassa
saadaan ihan positiivisia tuloksiakin.
Edelleen täällä on sekä ed.
Kurvisen että ed. Korhosen puheenvuoroissa todettu, että aluekehittämisohjelmasta
puuttuvat kaikki konkreettiset toimenpiteet. Kun tätä asiaa
on valtioneuvostossa käsitelty, niin yleinen arviointi
oli, että verrattuna aikaisemmin, ministeri Korhosen aikana, hyväksyttyihin
valtakunnallisiin tavoitteisiin tässä nykyisessä on
liikaa konkretiaa ja että pitäisi arvioida sitä,
onko valtakunnallisiin tavoitteisiin syytä kuinka paljon
merkitä yksityiskohtaisia esityksiä, joita niitäkin
on tuolla ehdotuksissa. Eivätkä ne kaikki ole
täysin kyllä virkamiesten käsialaa. Olen
omakohtaisestikin kohtia sinne kirjoittanut. Tämä tiedoksi,
jos ministeri Korhosen aikana näin ei ole ollut tapana.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin voi todeta, että aluepolitiikalla
hallitus pyrkii todella vaikuttamaan myöskin alueelliseen
kehitykseen emmekä me hyväksy sellaista käsitystä,
jota aikaisemmin on ruokittu eräiden puolueiden taholta,
että politiikalla ei voi vaikuttaa alueelliseen kehitykseen eikä kannata
yrittääkään vaikuttaa. Me olemme hallituksessa
sitä mieltä, että politiikalla voidaan ja
pitää yrittää vaikuttaa, vaikka
päivänselvää on, että politiikan
mahdollisuudet vaikuttaa ovat toimintaympäristön
muuttuessa kaventuneet verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.
No, joka tapauksessa voi olla monta mieltä, onko mitään
saatu aikaan, onko asenne tai muu vaikuttanut, tietysti sen ohella,
että myöskään talous ei ole
kasvanut aivan toivottavalla tavalla. Mutta kun viimeisimpien kuukausien
väestötilastot ovat valmistuneet, on havaittu,
että täällä Pääkaupunkiseudun
ydinkunnissa on ollut muuttotappiota, minulle kerrotun mukaan aina
Espoota myöten, kun esimerkiksi Lapissa parin ensimmäisen
kuukauden aikana oli muuttovoittoa aikaisempien vuosien synkkien
menetysten vuoksi. Näin ollen voidaan todeta, että toivottavasti — ja
uskon näin — siihen on vaikuttanut muukin kuin
yleinen taloudellinen kehitys ja että tämä voisi
olla alku sille, että tasapainoisempi alueellinen kehitys
maassa on alkamassa.
Ehkä vielä on syytä todeta entiselle
ministeri Korhoselle, kun hän on todennut, kuinka meillä on
maakuntia liikaa ja kuinka meillä on kuntia liikaa: Teillä oli
mahdollista neljä vuotta tätä asiaa hoitaa
enkä havainnut erityisiä tuloksia. Minun käsitykseni
mukaan ensi vuoden alusta esimerkiksi tapahtuu kuntaliitoksia enemmän
kuin ministeri Korhosen toimikaudella yhteensä.
Ed. Kankaanniemi otti esille tämän t&k-rahoituksen,
kuinka hallitus on esittänyt, että sitä ei kolminkertaistettaisi.
Hallituksen lähtökohta on siinä se, että pitää ensinnäkin
kysyä, voidaanko hyvin lyhyessä ajassa järkevällä tavalla
käyttää kolminkertainen määrä määrärahoja,
ja se, mitä Suomi voi siitä saada, riippuu hyvin
pitkälle siitä toteuttamismuodosta ja -tavasta,
jolla tätä lähdetään
toteuttamaan. Täytyy muistaa, että Suomi on Ruotsin
jälkeen toiseksi eniten tähän voimavaroja
käyttävä maa Euroopan unionissa, ja ainakaan
meillä ei ole tässä yhteydessä se
kolminkertaistaminen ollenkaan välttämätön
toimenpide. Jos me voimme ne kaksinkertaistaa, sekin on erittäin
hyvä asia.
Kaiken kaikkiaan vielä lopuksi tästä liikenneasiasta.
Toivon, vähän savolaista sanaa lainatakseni, että älkää nyt
hötkyilkö, odotetaan, että hallitus hoitaa
tätä asiaa. Minä luulen, että tässä päästään
vielä ihan kohtuulliseen lopputulokseen. Tässä on
aikaa, koska nykyiset merkittävät hankkeethan
kestävät vuosille 2005—2006 ja sen jälkeen
alkaa uusi kausi, niin että vähän aikaisemmin
täytyy tehdä lopulliset päätökset.
Kiitoksia tästä keskustelusta!
Toinen varapuhemies:
V niin kuin vastauspuheenvuoro, ja suosin elävää,
1 minuutin puitteissa toteutettavaa vastauspuheenvuorokierrosta.
Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen otti esille EU:n
tulevan rahastokauden luokituksen. Hän sanoi, että hallitus
pyrkii tavoitteeseen, että Itä- ja Pohjois-Suomi
ovat edelleen korkeimman tuen piirissä. Näin myös
kokoomus tavoittelee, mutta kokoomus tavoittelee sitä,
minkä hävisi äänestyksessä suuressa
valiokunnassa, että se olisi korkein luokitus, koska sillä luokituksella on
merkitys. Se vaikuttaa yritystukiin, se vaikuttaa kuljetustukiin,
ja ennen kaikkea kakkostukiryhmässä on huomattavasti
vähemmän käytettävissä rahaa
kuin ykkösalueella. Näin ollen kakkosalueen päälle
tehtävä keinotekoinen lisäraha on helpommin
lähtemässä pois verrattuna siihen, että olisimme
korkeimmassa luokituksessa mukana.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen kyllä käyttää todella
säästeliäästi totuutta ja hakee
ilmeisesti sellaisia näkökulmia asioihin, joista
itse yrittää vastuusta karata. Olennaisia asioita
tämän selonteon käsittelyssä ovat
ne, jotka tässä tulee moneen kertaan mainittua:
liikennehankkeet, aluetukiluokitukset, kuntatalous ja alueellistaminen.
Kyllä ne ovat rehellisesti sanoen luvattoman heikolla mallilla.
Otetaan nyt se kuntatalous, johon ette viitannut ollenkaan.
Te olette romuttamassa kerta kaikkiaan nyt kunnallistalouden. Jos
me katsomme tämän vuoden tilinpäätösarvioita
talousarvioiden mukaan ja viime vuoden tilinpäätösennakoita,
niin onhan se tilanne synkkä. Jos te väitätte nyt,
että sekin on taas edellisen hallituksen vika, niin ei
siinä tietenkään mitään,
mutta eihän tämä kaikki voi olla aina
vaan edellisen hallituksen syytä. Kertokaa sitten, missä vaiheessa
te otatte vastuun niistä päätöksistä ja
teoista, mitä te teette. Te olette nyt siinä vastuun
paikalla. Kantakaa joskus edes vähän sitä vastuuta.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi sai EU:hun liittyessään
erityisoikeuden niin sanottuun kuutostukialueeseen. Oli erittäin
valitettavaa, että ed. Korhosen ja ed. Kurvisen puolueet
olivat romuttamassa tätä tukiluokitusta viime
rakennerahastokauden uudistuksessa. Siinä ratkaistiin se,
että kun Suomella oli kuutosalue, harvan asutuksen kriteeriin
perustuva alue, niin sitä ei enää tänä päivänä ole.
Tällä oli merkitystä. Oli valitettavaa,
että te annoitte tämän periksi.
Kainuun hallintokokeilun osalta ministeri Mannisen ja hallituksen
toimestahan on tuotu lihaa luun ympärille. Sosiaaliturvamaksun
alentamiskokeilun laajentaminen ja ulottaminen julkiseen sektoriin
tuo rahaa Kainuuseen. Te toitte hallintorakenteen. Nyt tulee rahaa.
Kolmas esimerkki, Raahen seutukunnasta: Eilen kävi
Raahen delegaatio täällä ja totesi, että ministeri
Korhosen esittelyjen toimesta, joilla Raahe tipahti kakkosalueluokituksesta
ja kansallisen aluepolitiikan piiristä, Raahen seutukunta menetti
20 miljoonaa euroa tämän ohjelmakauden aikana,
20 miljoonaa euroa teidän aluepoliittisen toimenne perusteella.
Kyllä teidän esimerkkinne ontuvat pahasti.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikka minäkin viime kaudella haukuin — anteeksi,
kriittisesti arvioin — pääministeri Lipposta,
valtiovarainministeri Niinistöä ja kuntaministeri
Korhosta kerran viikossa ainakin, (Ed. Soini: Aiheesta!) niin joka
tapauksessa minusta nyt jo voitaisiin mennä eteenpäin.
Ainakin Pääkaupunkiseutu odottaa sitä,
että hallitus ottaisi vakavasti sen viestin, mikä täältä tulee.
Tässä salissa on tänään
nostettu Pääkaupunkiseutu koko kansakunnan ykkösalueeksi kansallista
kilpailukykyäkin ajatellen.
Nyt, ministeri Manninen, kun aloititte puheenne, niin sanoitte,
että kehitystä viedään pienten muutosten
kautta eteenpäin. Täällä selonteossa on
jo viitattu selvitysmies Alasen ehdotuksiin. Nyt kaikilla on jo
tiedossa, että yli miljoonan Pääkaupunkiseudun
asukkaan edustamat kaupunkien ja kuntien valtuustot ovat suhtautuneet myönteisesti
siihen selvitykseen, mutta erittäin selkeästi
kielteisesti hallinnolliseen ehdotukseen, joka siinä on,
ja lakisääteiseen muotoon, joka on myös
täällä selonteossa mainittu. Nyt kysyisin
ministeri Manniselta: Aiotteko nyt kuunnella tämän
alueen asukkaita ja huomioida sen, että yhdessä lähdetään
viemään hillitysti ja sitouttavasti asukkaiden
kanssa tätä kehitystä eteenpäin?
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Katse eteenpäin, toverit ja kaverit,
eikä menneisyyteen!
T&k-rahoituksen osalta totean, että se on
koko Euroopan unionille aivan peruskysymys ja tavattoman tärkeä,
ja siksi Suomi ei saisi olla siinä jarrumiehenä.
On vain turvattava, että Suomi saa siitä sitten
osuutensa.
Herra puhemies! Kysyisin sitten, kun ryhmäpuheenvuoroissa
ja viimeksi ed. Hiltunen puuttui näihin selvitysmiesten
ehdotuksiin ja hallitus selonteossa toteaa, että asianomaiset
ministeriöt valmistelevat selvityshenkilöiden
esittämien kehittämisehdotusten pohjalta tarvittavat
säädösmuutokset ja muut toimenpiteet
vuonna 2004: Aiotteko toimia todella niin, että sekä Alasen
että Riepulan täällä useimmissa
puheenvuoroissa aika kriittisesti ja jopa tuomiten tarkastellut
ehdotukset viedään tällä aikataululla
lainsäädäntöön? Onko
hallitus viemässä ne todellakin vastoin kuntien
tahtoa (Puhemies koputtaa) eteenpäin? Siuruaisen ehdotukset
ovat saaneet laajan tuen.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen viittasi jatkuvuuteen,
ja jatkuvuudesta voisin sanoa sen, että se toteutuu hallituksen
kautta sikäli, että mikään vallankumous
ei tuhoa virkamiesluokkaa, ei etenkään EU-rahoituksesta
elävää virkamiestä. Tulevaisuus
Suomen selkosilla on synkkä. Kun keskusta pelotteli ihmisiä äänestämään itseään
vaalien alla, niin sanottiin, että suorastaan maa kaatuu,
jos ei nyt kepua äänestetä. Nyt, kun
he ovat vallassa, sanotaan, että älkää pelotelko,
eihän sinne kukaan muuta, kun tuolla lailla maalaatte noin
synkät kuvat.
Mitään kynnyskysymystähän
Suomen hallituksella EU:hun päin ei ole koskaan ollutkaan. Se
nähtiin 141:ssä ja 142:ssa. Kaikki hyväksytään.
Ne kynnykset ovat yhtä matalia kuin Rkp:n kynnys oli lähteä hallituksesta,
kun pakkoruotsi poistettiin ylioppilaskirjoituksista. Johtaja Kelassa
pitää kynnykset loitolla ja samoin pitää kynnykset
loitolla hallituksen suhteen. Kyllä te, kun olette nyt
virkapaketointiin vihkiytyneet, (Puhemies koputtaa) tämänkin
asian jotenkin paketoitte, ettei meidän siitä kannata
olla huolissamme.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun perusteella
näyttää siltä, että kokoomus
hirttäytyy tukiluokituksiin. Käsittääkseni
Suomen etu on se, että neuvottelijoille annetaan valtuudet,
joissa pyydetään mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman
kattavalle alueelle Suomessa, mikä tarkoittaa sitä,
että Itä- ja Pohjois-Suomi ja taantuvat reuna-alueet
ja taantuvat alueet yleensäkin ottaen tulevat mukaan EU:n
tukiohjelmiin ja saamme siis niihin ohjelmiin, mitä tulevaisuudessa
EU:lla yleensäkin ottaen on, parhaimmat mahdolliset edellytykset
mennä mukaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kommentoin ensiksi ministeri Mannisen äskeistä puheenvuoroa
tuolta korokkeelta.
Hän piti erityisenä arvona sitä,
jos olisi muuttovoittoa. Arvoisa ministeri, minä annan
teille vinkin, saatte nimenne historiaan: hoitakaa tämä paluumuuttajien
verotusasia, niin kyllä tulee, Haaparannastakin pyrähtää Tornioon
4 000 uutta asukasta kättelyssä.
Arvoisa puhemies! Varsinainen kommentti minulla oli kuitenkin
siitä, että meille tarjottiin nyt 95-sivuinen
selonteko, jossa on pääasiana hallinnon kikkailun
selvittely, joka on turruttavaa, niin kuin sen lukeneet ovat täällä todenneet. Miksi
ei keskitytty siihen, että olisi analysoitu rahan käytön
vaikuttavuutta ja ihan pelkästään keskitytty
siihen? Kun eduskunta pyysi seikkaperäistä selontekoa,
niin kyllä minä ymmärsin, että eduskunta
tarkoitti sitä eikä tällaista hallinnon pippalointia,
mitä tämä nyt on.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä ohjelma on kyllä täynnä korulauseita
Pääkaupunkiseudun metropolista syvimpään
maaseutuun, mutta hyvin vähän on priorisointia.
Olisin toivonut itse, että tälle aluekeskusohjelmalle
olisi annettu merkittävämpi painoarvo ja ennen
kaikkea olisi linjattu se, että aluekeskuksissa ja niihin
rinnastettavissa seutukuntakeskuksissa säilytettäisiin
tärkeät valtionhallinnon pisteet. Puhun nyt kihlakunnista,
käräjäoikeuksista, verotoimistoista jne.
Jos tällaisia kaiken toiminnan edellytykset takaavia valtionhallinnon
pisteitä ei ole näissä pienissä kaupungeissa,
ei ole myöskään elinvoimaisuutta sillä alueella.
Ei ole mitään järkeä siinä,
että samaan aikaan toisella kädellä tarjotaan
rahaa erilaisten EU-projektien kautta, jotka yleensä eivät
johda mihinkään kestävään
ja pitkäaikaiseen, ja samalla sitten keskitetään
maakuntakeskuksiin tavallisten ihmisten kannalta välttämättömiä palveluita.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerj rupes ihan puhumaan savvoo ja sano,
että elkee hötkyilkö. Savossa on toinennii
sananlasku: "Elä laakase, naatitaan." Kups voetti sillä menolla
kolmennii Suomen mestaruutta 50- ja 60-luvulla. Nyttemmin se on
sillä menolla pysynnä lähinnä alemmissa
sarjoessa. Kehottasin hallitusta: laakaskoo välillä.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vastuu aluekehityksestä on lain mukaan
kunnilla ja valtiolla. Nyt ainakin viimeisimmät tiedot
onneksi osoittavat, että kuntien talous on vähitellen
vahvistumassa. Siihen pitää satsata. Toisaalta
myös valtion pitää kantaa vastuunsa.
Me olemme yhteisymmärryksessä säätäneet
tässä salissa aluekehityslait. Ne ovat varsin toimivat.
Vaikuttavuutta toki tarvitaan toimenpiteisiin lisää ja
myös rahaa. Mutta tärkeää on
se asenne ja ilmapiiri, miten asioihin suhtaudutaan. Tässä mielessä myös
liikenneverkoista ja tietoliikenneyhteyksistä, joihin on
hyvin kiinnitetty huomiota, pitää kantaa huolta,
samoin yleensä yrittäjyyden ja elämisen
edellytyksistä koko maan osalta.
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen totesi, että edellinen
hallitus ei tehnyt oikeastaan mitään hyvää.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin voimakkaasti eri mieltä:
aluepolitiikkaa se toteutti paremmin kuin tämä nykyinen
hallitus.
Edellisen hallituksen aluepolitiikka ja sen osana hajasijoitus
perustui siihen, että valtion toimintoja maakuntiin ja
alueille sijoitetaan, mutta se perustui uusien toimintojen sijoittamiseen. Nyt
hallitus on päättänyt sijoittaa olemassa
olevaa toimintaa pitkin maakuntaa. Viittaan nyt ministerin todenneen
tässä esimerkkinä Tilkan ja Poliisiammattikorkeakoulun.
Ministeri Manninen on toden totta unohtanut sen, että Pääkaupunkiseutu
on se, niin kuin tässä ohjelmassakin on todettu,
maan veturi, jonka elinvoima on tärkeä koko Suomelle.
Tällä alueella on yli 60 000 työtöntä tällä hetkellä.
Miten tämä hajasijoituspolitiikka sopii yksiin
tämän tilanteen kanssa?
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteossa mennään pitkälle
tulevaisuuteen, mutta ennen tulevaisuuden ongelmia kai pitää hoitaa
nämä päälle kaatuvat ongelmat
ja asiat. Vaikka ministeri Filatov vastuuministerinä ei
ole paikalla, kysyn ministeri Manniselta, tietääkö hän,
että Itä- ja Pohjois-Suomessa lukuisissa työvoimatoimistoissa ei
kyetä asianmukaisesti suunnittelemaan edes tämän
vuoden toimintaa, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole. Näin
tilanne on jopa sellaisissa kunnissa, jotka mainitaan erityisalueina
hallituksen aluepoliittisessa asiakirjassa. Tarkoittaako tämä ministeri
Mannisen erityisalue ja kehuma konkretia sitä, että näille
erityisalueille ei sitten anneta rahaa senkään
vertaa, mitä joskus aiemmin?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen mainitsi vastauspuheenvuorossaan,
että tässä aluepoliittisessa selonteossa
on aivan liikaa konkretiaa. Olen itse päinvastoin sitä mieltä,
että selonteko on aivan liian teoreettinen ja ympäripyöreä.
Selvityksestä ja ministeri Mannisen puheenvuorosta saa
aivan liian positiivisen kuvan siitä, mitä maakunnissa
tapahtuu ja mitä elämä maakunnissa on.
Minä kysyisin ministeri Manniselta: Miten pystytään
palvelut turvaamaan kunnissa, joiden väestö vähenee
voimakkaasti ja jatkuvasti, työttömyys lisääntyy
kaiken aikaa, verotulot vähenevät ja sosiaalimenot
kasvavat? Mitkä ovat hallituksen lääkkeet
näitä kuntia varten, ja näitä kuntia
on paljon?
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun resurssit ovat niukat, on oltava äärimmäisen
johdonmukainen kaikessa toiminnassa, muuten vasen käsi
purkaa sen, mitä oikea on ehtinyt rakentaa. Esimerkiksi on
selkeästi aluepoliittinen ratkaisu se, missä Itämereltä pohjoiseen
kutuvaellusta tekevä lohi kalastetaan. Jos lohiasetuksella
asetetaan riittävät rajat merikalastukselle, lohta
riittää kutujokiin. Näin siellä syntyy
menestyvää matkailuelinkeinoa monine työpaikkoineen.
Elävä joki merkitsee myös virkistysmahdollisuutta
paikalliselle väestölle. Tämä on
mielestäni erittäin hyvä esimerkki aluepoliittisesta
päätöksenteosta siinäkin mielessä,
että tätä luonnonvaraa jakavina ääripäinä ovat
etelässä Itämeren jälkeen Ahvenanmaa
ja pohjoisessa Muonionjoen yläjuoksun väki. Ahvenanmaalla
työttömyys on pysytellyt alle 2 prosentin tasossa,
Lapissa se on ollut sinnikkäästi 20 prosentin
paikkeilla. Onko hallitus aluepoliittisesti linjakas ottaessaan lähiaikoina
kantaa lohiasetukseen?
Yhdyn myös ed. Pulliaisen näkemykseen eläkeläisten
verotusasiasta.
Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nyt nähdään
tästä alueellistamisesta käytävässä keskustelussa,
missä oltiin viime kaudella: kun jotain täältä ollaan
siirtämässä, niin huuto alkaa. Sitä huutoa
ovat nyt edustajat Hiltunen ja Mäkinen taas jo aloitelleet ihan
selvästi. Saa nähdä, löytyykö tältäkään
hallitukselta rohkeutta mitään täältä siirtää.
Itse asiaan myös näistä aluetuista:
Täytyy sanoa, että tässä on
Raahen seutua peräänkuulutettu. Me olemme Mänttä—Vilppula-seudulla
samassa tilanteessa. (Ed. Pulliainen: Sehän mainitaankin
selonteossa!) Nyt vähän voi kysyä, ovatko
meidän neuvottelijamme oikealla tasolla, kun näitä kansallisia
asioita viedään EU:hun ja sieltä ei päätöksiä saada.
Myöskin meillä oli tänään
Pirkanmaan toimintaryhmät puhumassa näistä rakennerahastoasioista,
joista todettiin, että päätöksiä on
tehty kyllä sataprosenttisesti toiminnasta ja erilaisista hankkeista,
mutta sieltä te-keskuksesta ei ole tullut ulos kuin 27
prosenttia rahoituspäätöksiä.
Jos tehdään hyviä päätöksiä ja
hyviä hankkeita viedään eteenpäin,
niin kyllä kai niitä pitäisi rahoittaakin.
Vähän kuulostaa siltä, että on
niin kiire siellä te-keskuksen maa- ja metsäosastolla,
että he eivät kerkiä tekemään
yhtään mitään.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos käytte katsomassa keskustelua
viime vaalikaudelta ja panette hakusanaksi "alueellisesti ja sosiaalisesti
kahtia", huomaatte, kuinka monta sataa kertaa tämä sama
asia toistettiin viime kaudella nimenomaan silloisen opposition
toimesta. Silloin luvattiin 180 prosentin täyskäännös
kuntatalouteen. Silloin luvattiin 180 prosentin käännös
työpaikkoihin, väestökehitykseen, maatalouteen
ja ennen kaikkea tiehankkeisiin. Nyt minä olen vuoden tätä täyskäännöstä odottanut,
mutta kuulin äsken, että ministeri määritteli
täyskäännöksen, että se
on inkrementaalinen, pienin askelin tapahtuva, käännös.
Se ei ollutkaan sitä, mitä vaaleissa luvattiin.
Nämä alueellistamisratkaisut, samoin kuin kuntaliitokset, jotka
on tehty nyt tämän hallituksen aikana, oli kyllä hyvin
pitkälle valmisteltu jo edellisen vaalikauden aikana.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Salon laskuopilla minulle tuli mieleen kyllä kolmoissalchow
ennemminkin kuin täyskäännökset
ollenkaan. Omaan nenääni tämä selonteko
haiskahtaa lähinnä selvityksiä tihkuvalta
aikalisältä. Ed. Rantakankaan tavoin mieleeni
tuli myös laulu, mutta minun lauluni on tyhjentyvistä Euroopan
syrjäkylistä. Siihen tämä paperi
ei anna minkäänlaista uutta. Missä on
se visio, missä ovat uudet avaukset, missä ovat muutokset?
Niistä tällä hetkellä on toteutunut
veroale, joka on syönyt siis valtionosuuksia ainakin tulevaisuudessa,
jos ei nyt.
Sitten se, että ministeri Manninen kiertää matkasaarnoillaan
pitkin ja poikin maata jarruttelemassa kuntien tiivistyvää yhteistyötä.
Ja sitten ministeri Manniselle tiedoksi vain, mikä hänen
kuntaministerinä pitäisi tietää,
että tällä hetkellä talousvaikeuksissa
olevissa kunnissa tehdään viisivuotissuunnitelmia
eli niissä vuosi 2007 on jo todellisuutta.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me kaikki olemme yhtä mieltä siitä,
että koulutus on tärkeä aluekehityksen
tekijä. Tässä keskustelussa on häirinnyt
se, että lähinnä yliopistokoulutusta
ja ammattikorkeakoulutusta on pidetty tärkeinä.
Mielestäni myös laadukas toisen asteen ammatillinen
koulutus ja aikuiskoulutus ovat ehkä vielä tärkeämpiä tässä lähitulevaisuudessa.
Ammattitaitoinen työvoima on ehkä tärkein
alueiden ja maakuntien resurssi. Meidän vaan pitää huolehtia
siitä toisen asteen vetovoimasta. Pitää olla
hyvät toimintaympäristöt kouluilla, nykyaikainen
kalusto ja ammattitaitoiset kouluttajat. Tähän
vetovoimaan tarvitaan panostusta.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itsekin tästä hajasijoitusasiasta
aion puhua. Minusta nyt olisi jo odottanut selonteossa olevan selkeitä esimerkkejä,
mitä aiotaan tulevaisuudessa tehdä.
Nimittäin jos puhutaan siitä, jotta uudet toiminnot
ja tämmöiset jutut, mitä tullaan perustamaan,
siirrettäisiin, niin nythän pitäisi suunnan
olla toiseen suuntaan sillä tavalla ja varmasti tapahtuukin,
jotta joutavia byroita puretaan ja hirveän paljon uusia
juttuja ei tule. Sehän tarkoittaa, että tämä on
ihan pöljää puhetta. Ei niistä tule
sitten siirtymään mikään. Sen
takia toivoisi, että näitä mitä nyt
on tällä hetkellä tämmöisiä suurempia
yksiköitä Helsingissä, ovatpa ne valtionhallinnon
tai yleensä meidän ohjauksessamme olevia, joihin
valtio pystyy sanomaan jotain, siirrettäisiin, mutta ei
sillä tavalla, niin kuin ed. Soini luetteli listan, että Kela pitäisi
siirtää johonkin tuonne Kuopioon, ei semmoisiin
isoihin paikkoihin. Minusta Sulkava on hyvä paikka, nimittäin
koska jos Kela viedään Sulkavalle, sellaiselle
pienelle paikalle, sinne tulee työpaikkoja kuulkaa kovasti.
Toinen varapuhemies:
Ennen kuin siirrymme toiselle vastauspuheenvuorokierrokselle,
tiedustelen ministeri Manniselta, haluaako hän tässä vaiheessa
ottaa puheenvuoron.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Pyrin hyvin lyhyesti vastaamaan.
Ed. Kurvinen totesi, että luokitus vaikuttaa erityisesti
yritys- ja kuljetustukiin. Kyllä toki on jo nykyisellään,
mutta se varsinainen vaikutus tulee siitä, mitkä valtion
tukisäännökset tulevat olemaan. Siihen
minä uskon, että meillä Suomessa on mahdollisuus
saada ihan hyvät lähtökohdat.
Ed. Korhonen totesi edelleen näistä liikennehankkeista
ja kuntataloudesta. Voisin todeta, että tämän
vuoden kuntatalouteen vaikuttaa oleellisesti vuonna 2002 tehty ratkaisu,
jossa sinänsä oli hyvin paljon myönteisiä piirteitä.
Minä haluan sen todeta, ja sen ed. Korhonenkin kyllä tietää.
Ed. Hiltunen kysyi, aiotteko kuunnella kaupunkeja. Kyllä,
aion kuunnella, mutta se on selvää, että kaikkia
esityksiä ei voida sen mukaan tehdä, mitä lausunnot
ovat. Kun siihen liittyy ed. Kankaanniemen kysymys, aiotteko esitellä syksyllä Alasen
ja Riepulan esitykset, niin kuin tässä hallituksen
selonteossa sanotaan, kyllä aion esitellä hallitusohjelman
ja hallituksen strategia-asiakirjan mukaisesti.
Ed. Mäkinen totesi, että edellinen hallitus
sijoitti vain uusia. Tämä oli kyllä väärä todistus. Edellinen
hallitus on tehnyt alueellistamispäätöksiä poliisin
tietohallintokeskuksesta, aseyksiköstä, Merimuseosta,
eikä mikään näistä ole
uusi toiminto eikä virasto. Tässä mielessä puhe
oli vastoin parempaa tietoa.
Ed. Soinille voi todeta, että vallankumous yleensä syö lapsensa
ja sen takia me emme ole vallankumousta tekemässä.
Mitä tulee Kelaan ja virkapaketteihin, niin haluan
todeta, että eihän siellä mitään
virkapaketteja ole tehty. Siellä on vain todettu, että yhdellä johtajalla
pitää olla äidinkielenä ruotsi,
ja minun tietääkseni useammissa puolueissa on
sellaisia henkilöitä, joilla on äidinkielenä ruotsi.
Mitä ed. Pulliainen puhui tästä hallinnon
kikkailusta, niin nimenomaan eduskunta pyysi ennen kaikkea rakennerahastolain
toimivuudesta näitä arvioita, ja sen me olemme
tehneet. Vaikuttavuudesta sen verran on, että on lueteltu
työpaikkoja ja muuta, mutta siinä mielessä ed.
Pulliainen sinänsä aivan oikein vaati, että parempi
olisi, jos entistä enemmän saataisiin myöskin
siitä vaikuttavuudesta todellisia arvioita, mikä ei
sinänsä ole kovin helppoa.
Ed. Vielma kysyi, miten palvelut turvataan, kun väestö vähenee.
Totta kai se vaatii monenlaisia toimenpiteitä, se vaatii
yhteistyötä, vaatii kuntaliitoksia joissakin tapauksissa
ja se vaatii myöskin valtionosuusjärjestelmää,
joka jo nykyisinkin on sellainen, että sehän muuttuu
sen mukaan, millainen väestörakenne kunnassa on jne.
Jos minä oikein kuulin ed. Sirnön puheenvuoron,
hän sanoi, että minä olen kiertänyt
vastustamassa kuntien yhteistyötä. Se on kyllä vastoin parempaa
tietoa. Päinvastoin, olen nimenomaan ajanut kaikkiin asiakirjoihin
ja minun toimestani valmistellaan lakia, jossa tullaan antamaan
valtion avustuksia kuntien syvenevään yhteistyöhön,
ja tässä mielessä tämä on
kyllä aivan väärää ja
virheellistä puhetta.
Ed. Mustajärvi täällä puhui,
että ei anneta rahaa niille. Kyllä me pyrimme
antamaan rahaa mahdollisuuksien mukaan, mutta tietenkin raha on
kaikilla alueilla niukka hyödyke, myös rakennemuutosalueella.
Se on ihan selvästi sanottu.
Ed. Satonen puhui palveluiden keskittämisestä.
Nämä ovat ongelmia, joita pyritään
muun muassa eduskunnalle annettavalla yhteispalveluja koskevalla
lainsäädännöllä tulevaisuudessa
vaikuttamaan.
Tässä lyhyet vastaukset pääpiirteittäin
näihin puheenvuoroihin.
Toinen varapuhemies:
Jatkamme vastauspuheenvuorokierrosta keskustelumme elävöittämiseksi.
Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Selvityshenkilö Esko Riepulan esityksessä hallinnon
vahvistamiseksi on varsin varovaisia esityksiä. Nykyiseen
hajanaiseen rakenteeseen ei juuri käytännössä puututa.
Päätöksenteossakin esitetään
vain, että maakunnan yhteistyöryhmä korvattaisiin
maakuntaneuvostolla. Tämähän tietäisi
konkreettisesti sitä, että nykyisestä yhteistyöryhmästä poistuisi
niin yliopistojen, elinkeinoelämän kuin järjestöjenkin
edustus. Kokoomus vastustaa tällaista kehitystä. Kysynkin
ministeri Manniselta, aikooko hallitus pitäytyä näissä Riepulan
esityksissä niin hallinnon kuin rakenteittenkin osalta
vai tuoda omat esityksensä esimerkiksi maakuntaliittojen
ja te-keskuksen yhdistämisestä.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Mannisella on mielenkiintoinen
tapa käsitellä asioita. Ne, jotka vähänkään
haisevat ongelmilta, ovat entisen hallituksen vika. Ne, jotka ovat
vähänkään onnistumisia, ovat
nykyisen hallituksen saavutuksia. Siihen ei kannata varmaan enempää puuttua,
mutta sen verran palaan vielä tähän rakennerahastoon,
että kyllähän se on tietoinen linjanvalinta — jos
muuta väittää, niin se on kyllä jo täyttä populismia — kun
luovuttiin siitä, että Pohjois- ja Itä-Suomi
ovat korkeimman aluetukiluokituksen piirissä, puhutaan
vaan tukitasosta. Sehän tietää tulevaisuudessa
sitä, että kakkostukialueen osalta hyvin todennäköisesti
ne resurssit ovat poissa ja niitä resursseja käytetään
ykköstukialueelle, jolloin nykyisten kakkostukialueitten
asema tulee heikkenemään hyvin todennäköisesti.
Se on kyllä myös tietyllä lailla valinta kaupunkipolitiikan
osalta. Kaupunkipolitiikan annetaan mennä, jolloin ed.
Rantakangaskin pääsee päämääräänsä,
että esimerkiksi Oulun kaupunki ei ole enää kakkostukialueessa.
Oulu kumminkin on Pohjois-Suomen veturi, jossa pitäisi ne
resurssit pystyä säilyttämään,
jotta koko Pohjois-Suomen osalta kehitys voisi mennä eteenpäin.
Tämä on se peruskysymys tukiluokan osalta.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa
ed. Korhonen palasi vielä niin kaukaiseen aikaan kuin Ahon
hallitukseen ja katsoi niitä ongelmia nimenomaan aluepolitiikan
kohdalta löytyvän sieltä. Varmasti silloinkin
on virheitä tehty, mutta nyt on kyllä turha hakea
enää sieltä syyllisiä. Sen jälkeen
oli kahdeksan vuotta Lipposen kahden hallituksen aikaa, ja kyllä niitä virheitä löytyy
sieltä paljon enempi.
Mutta kun ed. Sirnö täällä sanoi — kuulinko minä oikein? — että ministeri
Manninen kulkee jarruttelemassa kuntien yhteistyötä,
minusta se oli aika kovasti sanottu. Päinvastoin minä olen ainakin
kuullut Mannisen kiertelevän eri puolilla maata puhumassa
myönteisesti yhteistyöstä ja ennen kaikkea
vapaaehtoisesta yhteistyöstä.
Kun ed. Rönni täällä puuttui
siihen, että te-keskuksissa ei tehdä päätöksiä,
niin ehkä se johtuu sitten siitä, että tuolla
Pirkanmaalla, joka on kuitenkin, tai ainakin ennen oli, semmoista
syvää Hämettä — ed.
Rönni on poistunut — ollaan niin hitaita, (Puhemies
koputtaa) että siellä ei pystytä päätöksiä tekemään.
Kyllä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tehdään
päätöksiä, kun vaan on rahaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee näitä puheenvuoroja,
niissä kaikissa on yksi yhteinen piirre, ja se on, että rahasta
on melkoinen uupelo. Minä vielä totean arvoisalle
ministeri Manniselle, että jos saataisiin ulkomailta 20 000
sellaista veronmaksajaa Suomeen, jotka tuovat rahan muualta tänne,
eikö se nykyhallitukselle kelpaa? Erikoisesti teidän
kotikaupunkiinne Tornioon olisi oikein melkoinen invaasio tuloksena.
Antakaa nyt lupaus, että tämä verotusasia
hoidetaan, niin sillä tavalla tästäkin
debatista on ollut jotakin konkreettista hyötyä.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tähän Kelan virkapaketointiin:
Kyllähän se nyt jo huutaa taivaaseen asti, mitä siellä tapahtuu.
Kun SAK:n Morri on lähtemässä eläkkeelle,
niin sinne ajetaan Parmannetta. Rkp on saamassa hyvitystä asiasta,
joka ei liity mitenkään ... Päinvastoin
ymmärsin niin, että tätä asetusta
oltiin siltä osin muuttamassa, että ei enää tarvita
ruotsinkielistä, ja nyt sinne ajetaan tämän
muutoksen jälkeen taas Rkp:läistä. Viime
aikoina suurin kansanhuvihan on ollut se, että kun sosialisteja
on nimitetty virkaan, niin tv:n pääuutisissa kepulaiset
on kehuneet, kuinka tämä on järkevää toimintaa.
Siitä on riittänyt puhetta varmaan kepun tupailtoihinkin.
Mitä sitten rakennerahastoihin tulee, niin me olemme
valitettavasti siinä tilanteessa Suomessa lähitulevaisuudessa,
että pääosa näistä rakennetuista
menee laajenevan unionin uusiin jäsenmaihin ja me jäämme
lehdellä soittelemaan. Sen takia suuressa valiokunnassa
muun muassa hallituspuolueen (Puhemies koputtaa) voimin vedettiin
länget kaulaan eikä tuettu kokoomuksen ja Kankaanniemen
linjaa siellä.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En minä kyllä jaksa uskoa,
että meillä sen tyyppinen kunta- ja alueministeri
olisi, joka kiertäisi kentällä vastustamassa
esimerkiksi kuntaliitoksia tai kuntien välistä yhteistyötä.
En tällaisesta ole kyllä koskaan kuullut, mutta kun
kerroitte, ministeri, että politiikalla voi vaikuttaa asioihin,
ja olette nyt suurimman hallituspuolueen ministeri, niin antakaa
sen näkyä. Nostakaa, kolminkertaistakaa tai tuplatkaa,
esimerkiksi ne rahat, joilla kannustetaan kuntia kuntaliitokseen.
Minä vakuutan, että kokoomuksesta tulee tuki tämän
tyyppiselle esitykselle, jos te sen tähän saliin
vain saatte.
Me voimme olla hieman malttamattomia, mutta me muistamme ne
puheenvuorot, mitä tekin käytitte tässä salissa
viime kaudella. Sen takia me odotamme ihan konkreettisia tuloksia
tästä alueellistamisesta ja siitä, ettei
Suomi alueellisesti ja sosiaalisesti jakaudu kahtia, kuten nyt tapahtuu,
kun väestönkehitys on negatiivinen maaseudulla
ja työpaikat häviävät muualle.
Ennen kaikkea, arvoisa ministeri, ne tiet, joista Pekkarinenkin
kertoi monta hyvää tarinaa viime kaudella, (Puhemies
koputtaa) ovat tällä hetkellä sellaisessa
kunnossa, että ihmiset eivät pääse
töihin, vanhukset eivät saa palveluja.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään julkaistun kuluttajabarometrin
mukaan Suomen kuluttajat arvioivat talouden ja tulevaisuuden myönteisemmin
kuin vuosiin. Tässä kyselyssä todetaan,
että tämän vuoden alusta on tapahtunut
käänne parempaan. Toisaalta aamulla uutisissa
oli tieto, että syntyvyys on kääntynyt
nousuun myöskin täällä muuttotappioalueella,
eli nämä ovat myönteisiä viestejä.
Pääsiäisen aikaan tuli tieto yrittäjien
näkemyksistä tulevaisuudesta, ja sekin oli myönteinen
viesti. Ei maalata kovin synkkää kuvaa, vaikka
varmasti ongelmiakin on olemassa.
Vielä ed. Korhoselle tästä tukialuekysymyksestä:
Miksi te aikanaan annoitte periksi Suomen saaman neuvottelutuloksen
kuutostukialueen erityisasemasta? Miksi te annoitte periksi? Myitte sen
aikanaan rakennerahastokauden edellisessä uudistuksessa.
Tässä me olemme. Luokituksella oli merkitystä,
mutta te myitte sen. Silloin oli Suomea varten räätälöity
harvan asutuksen kriteeriin perustuva oma tukialue. Miksi? Sillä oli merkitystä,
kun annoitte periksi. Sama koskee veli Kurvista tuolla toisella
laidalla. Kyllä te turhaan puhutte nyt täällä tukialueluokituksista. (Puhemies
koputtaa) Tukekaa hallitusta, ja hoidetaan homma niin hyvin kuin
mahdollista nykytilanteessa.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ehkä tämä menee jo
jappasun puolelle, mutta kyllähän se sillä lailla
kokonaisuus on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja siitä syystä se
on perusasia, mihin tässä moneen kertaan on viitattu:
kuntatalouden, työllisyyden ja myös alueellisen
kehityksen kannalta on olennaista, että arvovalinnat ovat
kohdallaan. Eihän siitä mihinkään
pääse. Siinä mielin, ministeri Manninen,
toivoisi, että myös ne arvovalinnat ja poliittiset
painotukset sitten näkyvät. Minä viittaan
siihen, mitä ed. Salo sanoi. Minäkin muistan muutaman
teidän käyttämänne puheenvuoron
täällä, jolloin se 180 asteen käännös
piti tapahtua. No, niin kuin sanoin, onneksi sitä ei tapahtunut,
te jatkatte edellisen hallituksen linjaa. Mutta jotakin uuttahan
pitäisi pystyä nyt luomaan.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Manninen toi esille toteutuvat kuntaliitokset.
Yksi niistä on Joensuun seudulla Joensuun, Kiihtelysvaaran
ja Tuupovaaran kuntaliitos. Se on edennyt varsin ripeästi.
Lähti liikkeelle viime vuonna joskus keväällä,
idea tuli keväällä, ja nyt tämä on
toteutumassa siitä huolimatta, että kokoomus on
Joensuussa suhtautunut tähän kuntaliitokseen vähintään
nihkeästi, ellei vastustaen. Tämä on
vähän ihmetyttänyt Pohjois-Karjalassa.
Täällä puhutaan kuntaliitosten puolesta
ja jopa maakuntien yhdistämisestä. Sitten käytännössä kuitenkin siellä,
kun tosiasia on edessä, ei se näytä niin
helpolta.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuntaliitoksista täällä on otettu
esimerkkejä, minä kerron myöskin sellaisen
90-luvun alulta, jolloin sisäministerinä oli keskustan
Mauri Pekkarinen. Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan
liitos oli hyvin pitkällä, silloisen maaherra
Kalevi Kivistön johdolla selvitetty, ja olisi tullut yli
110 miljoonaa markkaa rahaa, mutta ministeri Pekkarinen ei positiivisessa
mielessä suutansa avannut. Päinvastoin, keskustapuolue
oli yksi jarruttaja siellä maalaiskunnan puolella ja yleensä monta
kertaa. Kokoomusta tässä on tarpeetonta leimata
kyllä jarruttajaksi.
Minä yhtyisin ed. Kurvisen puheenvuoroon siinä,
että enemmän rahaa kuntaliitoksien porkkanarahoihin,
ja kulkekaa keulilla, ministeri Manninen, kertokaa, että jos
te liitytte yhteen, saatte näin ja näin paljon
rahaa. Mutta nyt on budjetissa liian pieni summa ja peesaaminen
ja puhuminen yleisesti asiasta ei auta, vaan pitää mennä paikan
päälle kunnanisille puhumaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin vaan tukenut ed. Rantakangasta samasta
vaalipiiristä. Meilläkin Ristijärvellä oli
aikaisemmin syntyvyys nolla. Nyt on yksi vahinko, ja matemaattisesti
se lisääntyminen on ääretön.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jatkan tässä kuntaliitosajatuksia.
Itse ainakin olen nähnyt, kun tuolla olen kiertänyt
maakuntaa, että jonkin verran tämä seuturaha-ajattelu
on hidastanut kuntaliitoksia. Eli nyt kun on semmoinen toive tullut eteen,
jotta mahdollisesti maksetaan porkkanoita seutuyhteistyöstä,
niin nyt kuntaliitokset voivat ilmeisesti vähän
hilliintyä, koska katsotaan, että tällä voidaan
nyt siirtää tätä tulevaisuuteen
ja mahdollisesti valtiovalta tulee tässä mielessä apuun.
Ainakin yksi tapaus hiljattain tässä, kun muutamassa
puhetilaisuudessa kävin, tuli esiin, joka näkyi
selvästi siellä. Sen takia ministeri varmasti
joutuu pohtimaan hyvin tarkkaan, mitä tässä tulee
tapahtumaan, mutta kuitenkin olen sitä mieltä osin,
mitä tuolla edustajat kokoomuksesta totesivat, että porkkanarahoja
vähän kasvatettaisiin ja seutukuntayhteistyöhön
satsaamista katsottaisiin, onko siinä hirveän
paljon mieltä tai missä muodossa se yleensä annetaan,
että se ei hidasta järkevää kuntakehitystä.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhteen asiaan vielä puutun. Meillä tulee
varmasti selonteko myöskin kihlakuntauudistuksesta ja sen
toiminnasta, mutta tällä hetkellä kuitenkin
näyttää vahvasti se kehitys siltä,
että kihlakuntien henkilöstömäärä edelleen keskittyy
nimenomaan maakuntakeskuksiin. Maaseudulla sijaitsevista palvelupisteistä koko ajan
työpaikat vähenevät koulutetulle työvoimalle
ja sitä kautta elinvoimaisuus vähenee.
Arvoisa ministeri, myöskin verohallinnossa on tällä hetkellä kehitys.
Meillä juuri kävi Pohjanmaan kansanedustajia tapaamassa
noin sata verovirkailijaa, jotka kertoivat, että esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla
Kaustisessa ja jopa Kannuksen kokoisessa kaupungissa lakkautetaan
verotoimistot ja siirretään palvelut suoraan kaupunkeihin.
Tämä on aika vakavaa kehitystä, jos näinkin
suurista kaupungeista ja alueilta siirretään valtion
keskeisiä palvelutehtäviä pois. Miten tämä kehitys
nyt sitten sopii tähän alueellistamiskehitykseen,
mistä te kovasti puhutte?
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Alueellisen hallinnon osalta, aluehallinnon
osalta, on myös selonteko tulossa, ja minusta on hyvä,
että nämä kysymykset, joihin ed. Salo
viittasi, tulevat siinä keskusteluun.
Mitä kuntajakolain mukaisiin kuntien yhdistymisiin
tulee, niin ehdottomasti kannatan sitä henkeä,
mikä aikanaan yksimielisesti muun muassa hallintovaliokunnassa
oli, että liitokset tapahtuvat kuntien ja kuntalaisten
yhteisymmärryksessä ja että kunnioitetaan
kuntien, kuntalaisten, itsehallintoa.
Tältä pohjalta uskon, että se parhaiten
voi toteutua. Tässä tarkoituksessa toivoisi, että tässä selonteon
käsittelyssä löytyisi myös yhteisymmärrystä ja
yhteistyötä täällä eduskunnassa
mahdollisimman pitkälle ja että katsottaisiin
mieluummin tulevaan, miten tämän maan ihmisten asiat
parhaiten kyetään nykytilanteessa ja muuttuvassa
Euroopassa hoitamaan ja turvaamaan tasapainoinen alueellinen kehitys.
Siinä kyllä riittää kaikille
tekemistä.
Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanhin ja mielestäni erittäin
hyviä tuloksia tuottanut ohjelmapohjainen aluepolitiikan
väline on ollut osaamiskeskusohjelma. Tätä samaa
mallia sovelletaan myös aluekeskusohjelmiin ja osittain
seutuhankkeisiin. Nämä ovat tuoneet alueille lisäarvoa
ja pakottaneet tavallaan alueitten eri tahot yhteistyöhön,
niin että alueitten omista lähtökohdista
on ponnistettu eteenpäin. Mielestäni juuri tämän tyyppiset
tehokkaina toimijoina ansaitsevat lisää resursseja.
Kysynkin ministeri Manniselta: Onko hallituksella suunnitelmia
vahvistaa ja kehittää tämän
tyyppistä osaamis- ja aluekeskusohjelmaan perustuvaa toimintaa?
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kävin maanantaina kuntavierailulla
Urjalassa ja kysyin, mikä heille aluepoliittisesti olisi
tärkeätä, ja he sanoivat, että laajakaistayhteydet
ovat heidän olennaisin, tärkein hankkeensa, kunhan
se saataisiin toteutettua. Se on osoittautunut erittäin
hankalaksi. Urjalassakin on muutamia vientifirmoja, jotka toimivat siellä metsän
keskellä, ja heille ovat itse asiassa tietoliikenneyhteydet
tärkeämmät kuin varsinaiset maantiet.
Tämä onkin se asia, että perusinfran
rakentaminen on merkittävin aluepoliittinen asia lähitulevaisuudessa.
Jos sitä ei hoideta loppuun, muut aluepoliittiset toimenpiteet
ovat hyödyttömiä ja rahat valuvat hukkaan.
EU-tukia tarvitsevat myös Etelä-Suomen maakuntien
reunakunnat. Täällä on puhuttu paljon
pohjoisen puolesta, ja ymmärrän sen tietysti siellä syntyneenä,
että se on tärkeää, mutta kyllä myös
täällä eteläisten maakuntien
reunakunnissa on erittäin traagisia alueita.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä väitteestäni: Ministeri
Mannisen kohdalla olen itse ollut tilaisuudessa, jossa olen tämän
kuullut. Toki hän ei sanonut suoraan, että hän
kieltää tai estää jatkossa kuntaliitokset.
Kokeneina poliitikkoina minä ja Manninen todellakin tiedämme,
että asioita voi sanoa myös monella tapaa, ja
lopputulema oli se, että ministeri Manninen puhui tuossa
seututilaisuudessa selvästi kuntaliitoksia vastaan.
Sitten toinen: Kun ed. Alatalo otti kantaa laajakaistaan, olisin
toivonut, että ed. Alatalo olisi viime syksynä talousarviokäsittelyssä tukenut meidän
esitystämme 4 miljoonasta, jolla muun muassa Urjalaan olisi
taattu ne kuuluisat laajakaistat. Turha tässä vaiheessa
on jeesustella.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on kommenttipuheenvuoro
ed. Kurvisen äskeisen vastauspuheenvuoron johdosta. Eikö tehdä,
ed. Kurvinen, niin, että muodostetaan reilu oppositio,
kun on nyt rökitetty hallitusta oikein kunnolla? Kun te
viittasitte osaamiskeskuksiin, niin annetaan Suomen keskustalle
ja ministeri Pekkariselle siitä kunnia, koska hän
keksi sen systeemin.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos kuulin aiemmin ministeri Mannisen puheen
oikein, hän kehui sillä, että Lapissakin
väestönkehitys on kääntynyt positiiviseksi.
Näin olin kuulevinani, mutta ainakaan vuositasolla se ei
pidä paikkaansa. Vuodenvaihteessa oli kuitenkin tullut
vielä 0,5 prosenttiyksikköä tappiota,
ja alkuvuodesta tehdyt seurannat eivät pidä paikkaansa,
sillä muuttoaltis porukka lähtee hyvin usein silloin,
kun koulut päättyvät. Eli tämmöistä tekijää hallituksen
on aivan liian aikaista omia omaksi tuloksekseen, varsinkin kun
muuttoliikkeessä on se, että takavuosina aikoinaan
jo kupattiin se porukka Itä- ja Pohjois-Suomesta, joka
oli valmis muuttamaan. Toinen tekijä on se, että suurten
keskusten työttömyys on kääntynyt
nousuun, jolloinka näiden alueiden vetovoima on hiipunut.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin kuulimme, ensi vuoden alussa tapahtuu
useita kuntaliitoksia, ja ne tapahtuvat vapaaehtoista tietä.
En ole kuullut kenenkään keskustalaisen vastustavan
kuntaliitoksia sinänsä, enkä ministeri
Mannisen, vaan päinvastoin rohkaisevan niihin. Sen sijaan
olen kuullut monenkin keskustalaisen vastustavan pakkoliitoksia.
Mutta se, että ensi vuoden alussa tapahtuu niin monta kuntaliitosta,
kertoo siitä luottamuksen ilmapiiristä, mikä nyt
vallitsee. Nämä kuntaliitokset ovat tapahtuneet
kuntien omista aloitteista, ja on vielä todettava, että suurin
osa näistä kunnista on keskustaenemmistöisiä kuntia.
Puheet siitä, että keskusta vastustaa kuntaliitoksia
sinänsä, ovat muunnettua totuutta. Itsekin olen
ollut hyvin keskeisesti yhden kuntaliitoksen hoitamassa.
Oleellista tässä on tietysti se, että kuntien
välinen yhteistyö tiivistyy ja yhteistyö lähtee
palveluista käsin, ei organisaatiosta käsin. Ylhäältäpäin
ohjattuna ei koskaan (Puhemies koputtaa) tule oikein hyvää tulosta,
mutta alhaaltapäin.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kurvinen totesi, että rehtori
Riepulan esitykset ovat varovaisia, ja puhui tästä myristä,
maakuntien yhteistyöryhmästä, siihen
kuuluvien sosiaalipartnereiden asemasta, ja kysyi, aionko esittää maakunnan
liittojen ja te-keskusten yhdistämistä.
Ensinnäkin haluan todeta, että rehtori Riepulan
ehdotus noudattaa hallitusohjelmaa. Mitä tulee sosiaalipartnereiden
asemaan, niin sosiaalipartnereiden asema EU-ohjelmien valmistelussa tullaan
turvaamaan, mutta sen sijaan ne eivät voi olla varsinaisessa
kansanvaltaisessa päätöksenteossa mukana,
niin kuin eivät ole olleet tähänkään saakka.
Mitä tulee maakuntaliittojen ja te-keskusten yhdistämiseen,
en aio esittää niiden yhdistämistä.
Osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmaa on tarkoitus jatkaa, ja
ne ovat saaneet vähän myös lisää määrärahaakin.
Olemme kirjanneet näihin eri papereihin, että aluekeskus
jatkuu vuoden 2007 alusta. Varmasti osaamiskeskuskin tulee jatkumaan,
mutta missä muodossa ja mitä muutoksia tehdään,
sitä me emme vielä tiedä, ennen kuin
arviointi on tehty.
Ed. Korhonen totesi, että kaupunkipolitiikan annetaan
mennä. Vastaan: ei anneta mennä, kyllä siitä pidetään
huoli.
Mitä tulee täällä esillä olleeseen
kuutosalueen menetykseen ja muutokseen, niin nykyinen hallitus pyrkii
korjaamaan tämän virheen ja saamaan tämän
määritelmän uudenkin perustuslaillisen sopimuksen
liitteeksi sillä tavalla, että siihen voidaan
jatkossakin vedota. Se on meidän neuvottelutavoitteemme.
Täällä on monissa puheenvuoroissa
ed. Pulliainen todennut, että rahasta on pula. Olen samaa mieltä,
että aina on pula. Mutta on syytä muistaa, että alue-
ja rakennepolitiikan ympärillä pyörii, yksityinen
raha huomioon ottaen, rakennerahastokaudella 8,5 miljardia euroa
eli vähän yli 50 miljardia markkaa seitsemänä vuotena,
joka on kyllä aika suuri raha. On syytä sitten
arvioida myöskin sitä, millä tavalla
näitä rahoja kohdennetaan. (Ed. Pulliainen: Siksi
se vaikuttavuusarvio olisi ollut perusteltu!) — Kyllä,
myönnän kaiken, että olisi todella tärkeää saada
vaikuttavuusmittari näihin asioihin.
No, täällä ovat ed. Salo ja ed. Vielma
puhuneet kuntaliitosrahoista. Ed. Vielma on aiemminkin todennut,
että tuplatkaa tai kolminkertaistakaa. Se ei ole mitenkään
mahdollista edes taloudellisten resurssien puitteissa. Jo nykyisillä säännöillä,
jos meillä mennään noin 200 kuntaan,
se maksaa valtiolle 600—700 miljoonaa euroa, eikä sellaista
rahaa ole raavittavissa, elikkä ei mahdottomilla rahoilla
voi ostaa. Mielestäni nykyinenkin rahoitus on niin korkea,
että jos sillä ei saada aikaan kuntaliitoksia,
niin ei niitä saada kyllä millään
muullakaan.
Siinä, että ed. Vielma keskustalle vierittää syyn
Jyväskylän maalaiskunnan ja kaupungin yhdistämättömyydestä,
hän kyllä puhuu pahasti pötyä.
Jyväskylässä kyllä sosialidemokraatit,
kokoomus ja vasemmistoliitto olisivat pystyneet hoitamaan milloin
tahansa tämän asian, jos heillä olisi
ollut poliittista halua, (Ed. Salo: Ja voimaa!) mutta sitä halua
ei ollut. — Heillä olisi ollut voima, mutta poliittista
halua ei ole ollut.
Mitä tulee kokoomukseen, niin otetaan nyt esimerkiksi
Nurmo, jossa kokoomus tyrmäsi jopa kuntaliitosselvityksen.
Elikkä puhutaan silloin, kun on muiden kunnista kysymys,
mutta kun se tulee omalle kohdalle, ette ole yhtään kummempia
kuin muittenkaan puolueiden edustajat. Aivan samanlaisia fariseuksia
olette myöskin siellä.
Ed. Lahtela totesi, että seutuyhteistyön tukeminen
hidastaa kuntaliitoksia. Voi varmaan osittain ollakin, mutta ajatuksena
on, että syvällisellä seutuyhteistyöllä saavutetaan
samat edut kuin kuntaliitoksilla, mutta kuitenkin niin, että siellä tukirahat
ovat vain pieni osa siitä, mitä kuntaliitoksissa.
Siellä edellytetään todella rakenteellisia
muutoksia palveluiden organisointiin eikä sitä jaeta
vain sen mukaan, jos joku on ilmoittanut yhteistyötä tekevänsä.
Ed. Alatalo puuttui hyvin tärkeään
asiaan, laajakaistaan. Mehän olemme linjanneet, että Euroopan
unionin rakennerahastovaroja voidaan käyttää laajakaistaverkon
rakentamisen tukemiseen. Se on hyvin tärkeä asia.
(Ed. Väistö: Ja käytetäänkin!) — Ja
niitä on käytetty ja käytetään. — Sitähän
sanotaan tulevaisuuden valtatieksi, että se on aivan moottoritiehen
rinnastettava tekijä kehitysmahdollisuuksia arvioitaessa.
Yhdyn myöskin siihen, mitä ed. Alatalo sanoi,
että kyllä ympäri maata on sellaisia
alueita, jotka vahvoja kehittämistoimenpiteitä tarvitsevat,
eivät ne rajoitu vain Lappiin tai Itä-Suomeen.
Asia on juuri näin.
Ed. Sirnö väittää, että olen
puhunut kuntaliitoksia vastaan. Ilmeisesti hänellä on
vilkas mielikuvitus, koska olen joka paikassa sanonut, että minulla
ei ole periaatteellista vastustusta kuntaliitoksiin. Se ei ole hyvä eikä huono
asia, vaan jokainen tapaus pitää ratkaista kerrallaan,
ja se on kuntalaisten itse ratkaistava. Olemassaolosta päättäminen
on tärkein asia, mitä yleensä voi olla,
ja sen takia kuntien täytyy tämä asia
päättää.
Ed. Mustajärvelle oikaisen, että sanoin, että kahden
ensimmäisen kuukauden aikana Lapissa on ollut muuttovoittoa.
Saa nähdä, kuinka se kestää,
mutta se on kuitenkin myönteinen merkki sinänsä,
vaikka tiedän hyvin nämä syyt, mitä ed. Mustajärvi
luetteli. Mutta toivon, että tämä olisi kuitenkin
uuden alku.
Toinen varapuhemies:
Vielä aivan lyhyt kierros vastauspuheenvuoroja, ja
sitten ryhdymme käymään läpi
pyydettyjen puheenvuorojen listaa.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan tässä vaan mielenkiinnolla
kuuntelin tätä keskustelua ja ihmettelin, onko
se sittenkin totta, että tässä aluepolitiikassa
on tullut 180 asteen käännös. Nimittäin
entinen kuntaministeri ja nykyinen kuntaministeri eivät
ole löytäneet toisiansa vielä yhdessäkään asiassa,
niin erilaiset ovat nämä painotukset ja näkemykset.
Sen verran sanoisin kuitenkin kuntaliitosten vastuusta arvoisalle
ministerille, että Nurmossa kokoomuksen kannatus on 25
prosenttia. Enimmillään se lienee Suomessa Pälkäneellä noin
40 prosenttia, mutta ainoassakaan Suomen kunnassa ei ole kokoomuksella
edes yksinkertaista enemmistöä, että se
voisi päättää näistä asioista. Kyllä Nurmossakin
täytyy löytyä enemmistö siihen
ratkaisuun, jos tehdään päätös.
Kysymyksessä on myöskin kunta, jossa on toistakymmentätuhatta
asukasta ja joka on muuttovoittoinen, eli ei ole mikään
maailmanlopun kunta. Mutta, arvoisa ministeri, teidän puolueellanne
on pitkästi yli kahdessasadassa kunnassa yksinkertainen
enemmistö. Niissä ei tarvitse kysyä miltään
muilta puolueilta kantaa siihen, tehdäänkö kuntaliitoksia
naapurin kanssa vai ei (Puhemies koputtaa). Kyllä vastuu
kuntaliitoksista on erityisesti Suomen keskustalla, jos katsotaan
poliittista voimaa.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Keskusta on pitänyt tärkeänä kansalaisten
tietoverkkoa, tätä tiedon valtaväylää.
Meillähän Pohjois-Karjalassa Ylä-Karjala
oli tässä varsin hyvä esimerkki reilun
puolenkymmentä vuotta sitten käynnistyneenä hankkeena.
Nyt tämä on edennyt. On hieno asia, että tähän
voidaan nyt käyttää myös yhteiskunnan
rahaa. Tätähän me jo peräänkuulutimme
viime kaudella, että joka paikkaan ei markkinavoimin näitä tietoverkkoja,
laajakaistoja, rakenneta. Nythän muun muassa Pohjois-Karjalassa,
kuten ministeri mainitsi, rakennerahastovaroja tähän suunnataan,
ja myös kunnat käyttävät omaa
rahaansa. Se on merkinnyt kyllä mittavasti tietoverkkojen
etenemistä kylillä ihan perimpiin asumisen paikkoihin
saakka.
Ed. Kimmo Tiilikainen merkitään
läsnä olevaksi.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen on aivan oikeassa siinä,
että fariseuksia on varmasti kuntaliitosasiassa joka puolueessa.
Minä olen itse ollut 70-luvun alussa Espoon virkamies,
kun oli niin sanottu Auran palokuntahallitus, ja hän otatti
heti L. O. Johansonin selvittämään, mitä alueita
voisi Espoosta ja Vantaalta liittää Helsinkiin. Tehtiin
kovasti työtä, ja poliittiset johtajat käväisivät
Tallinnassa, panivat vihreän veran alle, ja siellä se
on tänäkin päivänä.
Jos silloin olisi tehty ratkaisuja, Helsingin seutu olisi tänä päivänä aivan
toisen näköinen kuin se nyt tänä päivänä on, uskallan
väittää. 70-luvulla oli vastaavasti Keski-Suomessa
Jämsä ja Jämsänkoski. Jämsänkoski muodostettiin
kunnaksi vain sen takia, että Yhtyneet ei olisi tehnyt
tehdasta, ellei tehty uutta kuntaa, mutta ei tullut keskustapuolueen
tukea. Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta: viimeksi
90-luvun alussa maaherra Kivistön selvityksellä tehtiin
hyvä lopputulos. Olisi tullut rahaa 110 miljoonaa silloista
markkaa, ja sanoin äsken: sisäministerinä oli
Mauri Pekkarinen, ja hän — hän ei ole
paikalla, mutta uskallan sanoa sen myöskin ihan julkisesti
(Puhemies koputtaa) — ei sanonut yhtään
sanaa positiivisesti asiasta. Hän oli Jyväskylän
kaupunginvaltuutettu samaan aikaan, ja jos hän olisi pikkuisenkin
ministerinä liikahtanut, (Puhemies koputtaa) niin nämä kaksi
kuntaa olisivat jo yhdessä ja siellä olisi 110 000
asukkaan kaupunki.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Piti sen verran nyt oikaista, kun ed.
Salo sanoi, että me emme missään ole
löytäneet toisiamme. Me olemme löytäneet
erittäin monessa asiassa toisemme. Tämä hallitus
toteuttaa sitä kahdeksankohtaista ohjelmaa, jonka edellinen
hallitus loi, (Naurua — Ed. Salo: Tulihan se sieltä!)
täydellisesti niitä hankkeita, ja olen sanonut
jo puheessani, että tämä on hyvä ja
näin pitää olla, mutta ongelma on se,
että he eivät tuo mitään uutta,
he eivät pysty luomaan mitään uutta.
He romuttavat kuntatalouden, ja siinä me emme ole mukana,
emme halua olla mukana emmekä tule olemaan mukana.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Martti Korhonen totesi, että hallitus
toteuttaa edellisen hallituksen ohjelmaa. No, sitten täytyy
ihmetellä, kun juuri täällä luettiin
välikysymys ja vasemmistoliiton edustajatkin yhtyivät
siihen, eivätkö he sitten hyväksykään
tätä hallituksen ohjelmaa. Siinä myöskin muuttoliikkeestä ja
työllisyydestä puhutaan.
Herra puhemies! Haluaisin vielä näistä kuntaliitoksista
todeta, kun täällä ed. Salo voimakkaasti
toi esille, että nimenomaan keskustajohtoiset kunnat eivät
ole olleet mukana kuntaliitoksissa, että kyllähän
nytkin niissä liitoksissa, mitä on tapahtumassa,
kunnat ovat valtaosin vahvasti keskustalaisenemmistöisiä.
Myöskin Jyväskylästä sen nyt
jokainen tietää, että siellähän
on kokoomuksella, sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla ollut
valta vuosikausia, eikä siellä ole tapahtunut
mitään. Mitä Nurmon tilanteeseen tulee,
niin siellä nimenomaan kokoomuksen voimahahmot estivät
sen, että ei edes selvitykseen päästy,
puhumattakaan nyt kuntaliitoksesta. Niitä, jotka olivat
myönteisiä sille, oli kerta kaikkiaan yksi yhdestätoista.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vielmalle toteaisin: Keskustalle puolustukseksi,
että Jämsän ja Jämsänkosken
liitosasia kyllä kaatui kansanäänestykseen,
mutta itse prosessi oli sellainen, että sitä läheltä seuranneena
tulee mieleen, että väkisin, eikä edes
oikein äänestämälläkään,
minkäänlaisia kuntaliitoksia ei kannattaisi tehdä.
Rajat menivät puolueitten sisällä suloisesti
sekaisin, ja isänikin, joka oli 60 vuotta ollut politiikassa
mukana, totesi, että ensimmäinen tappouhkaus tuli vasta
tämän asian yhteydessä, joten aina se
kuntien yhdistäminen ei ole niin kovin helppoa.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä lähti
nyt pois — ei, onhan hän täällä,
selästä ei ole vielä oppinut tuntemaan,
varmaan oppii senkin tekemään — mutta
nyt meni kyllä pikkuisen sekaisin puurot ja vellit tai
jotenkin tähän tapaan. Välikysymyksessä on
kyse työllisyydestä, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden
turvaamisesta. Se on niin iso asia. Se on niin tärkeä asia.
Se vaikuttaa aluekehitykseen, se on aivan selvä. Siinä on
oltava mukana. Siinä ei ole mitään muuta
vaihtoehtoa, koska tämä hallitus on epäonnistunut
myös sen asian hoitamisessa. Mutta nyt me puhumme aluekehityksestä,
ja välikysymys on erikseen, mutta nämähän
kytkeytyvät tietyllä lailla toisiinsa, sen tunnustan.
Esimerkiksi liikennehankkeet ovat äärimmäisen
tärkeitä aluekehityksen näkökulmasta,
niin kuin tässä äsken todettiin, eivät
pelkästään tietoliikennehankkeet. Sinne,
missä ei ole kunnollisia liikenneyhteyksiä, ei
maa-, vesi- tai rautatieyhteyksiä, ei synny yritystoimintaa.
Se on fakta. Tämän hallituksen linjaus on ollut
se, että niitä yhteyksiä ei haluta rakentaa
tai ei sitten kyetä rakentamaan.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus on aikaansaanut kunta—valtio-suhteeseen
vakauden toisin kuin edellisen kuntaministerin aikana. Peruspalveluohjelmassa
valtio on sitoutunut 655 miljoonan euron tasokorotuksiin valtionosuuksiin.
Aikaisempaan verrattuna on kaksi linjamuutosta: tuloveronkevennykset
kompensoidaan kunnille täysimääräisesti
toisin kuin ennen, ja indeksikorotus on 75 prosenttia, kun se aiemmin oli
50 prosenttia. Kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan
talouskasvun vahvistamista, ja siinä hallitus on tehnyt
monia toimenpiteitä: valtionosuuksia on lisätty
ja panostettu talouskasvuun. Nämä ovat ne eväät,
joilla toimitaan, ja tuloksia tulee aikanaan. Kyllä edellisen ministerinkin
pitäisi tietää, että tämä hallitus
on pannut enemmän panoksia kuin aiemmin.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on kyllä ihan varaa antaa
täältä oikeistosta kumminkin tukea entiselle kunta-
ja alueministerille Korhoselle. Hän teki hyvää politiikkaa,
aluepolitiikkaa, edellisessä hallituksessa. Arvoisa ministeri
Manninen, olen kyllä valmis siitä kehumaan myöskin
teitä, mutta se edellyttää kumminkin,
että joitakin tuloksia on tullut. Meillä on nyt
kolme vuotta aikaa odottaa, että te käännätte
kehityksen maaseudulla siten, että väestönkehitys
siellä pysähtyy ja maaseudulle alkaa virrata porukkaa,
sinne muodostuu uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä,
tiestö laitetaan kuntoon ja te laitatte kuntatalouden siihen pisteeseen,
että se on paremmassa kunnossa kuin vuoden 2002 tilinpäätöksessä.
Voitteko antaa pienintäkään lupausta
tälle salille, että te aiotte hallituksessa toimia,
että nämä kaikki mittarit ovat siinä kunnossa,
että kolmen vuoden päästä minulla
on varaa kehua myöskin teidän toimintaanne?
Toinen varapuhemies:
Siirrymme puhujalistaan, ja totean, että seuraavat
puheenvuorot ovat pyydettyjä puheenvuoroja, joitten enimmäiskesto
voi olla 7 minuuttia.
Ed. Aulis Ranta-Muotio merkitään
läsnä olevaksi.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoro alkoi
tutuilla juankoskelaissyntyisen Juice Leskisen kappaleen "Viimeinen
kylähullu" sanoilla: "On valtio kylään
tullu / ja on siellä kuin kotonaan". Puheessa
aikojen todettiin muuttuneen ja valtioholhouksen pelon todettiin
haihtuneen. Nyt valtiota todettiin tarvittavan kannustajaksi ja
välittäjäksi, luomaan uutta ja virittämään
yhteistyötä.
Valtion johtamaa aktiivista ja vahvaa aluepolitiikkaa todella
tarvitaan näinä aikoina ja tulevaisuudessa. Muuten
alueiden kehitys päättyy vähemmän
lohdullisesti, niin kuin "Viimeinen kylähullu" -kappale
päättyy, siis seuraavasti:
"Joskus paikka tää tulvi elämää.
Se kaatui paperisotiin.
Se autioituu. Kuolee puistossa puu.
Väki viedään hoitokotiin.
Missä syy on moiseen vainoon?
Näin päästään tasapainoon!
Pois viedään kylähullu viimeinen."
Tällaista aluepolitiikan tulosta emme varmaankaan kukaan
halua maakuntiin emmekä omille kotiseuduillemme.
Hallitusohjelman ja aluepoliittisen selonteon ja tähänastisen
keskustelun perusteella hallituksella näkyy olevan selkeä ja
yhteinen tahtotila aluepolitiikassa. Hallitusohjelmassa hallituksen aluepoliittisena
tavoitteena on harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon
tähtäävää politiikkaa.
Tavoitteena on myös muuttoliikkeen hallinta ja väestörakenteen
tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko
maassa. Nämä yhdessä tukevat alueiden
menestystä, joka taas kasvattaa kansantaloutta ja heijastuu
sitä kautta koko maahan. Aluepoliittisilla toimilla tuetaan
osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä alueilla.
Tämä taas tukee kasvua ja mahdollistaa paremmin
hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen.
Hallituksen aluepoliittisessa selonteossa alueiden kehittämisen
yleiset tavoitteet ovat 1) alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen;
2) palvelurakenteen turvaaminen koko maassa; 3) tasapainoisen aluerakenteen
kehittäminen. Selonteossa on asetettu painopiste ja lueteltu
toimenpiteitä, joilla tavoitteet aiotaan toteuttaa. Lisäksi
on suunniteltu alueellisia erityistoimia Itä-Suomeen, Kainuuseen,
Itä-Lappiin ja äkillisille rakennemuutosalueille.
Hallitus toteaa Itä-Suomen kehittämistoimista
seuraavasti: "Hallitus tarkastelee alueen kehitykseen myönteisesti
vaikuttavien hankkeiden toteutusta Itä-Suomen tulevaisuuskysymyksiä käsittelevän
selvitystyön valmistuttua. Itä-Suomen osaamisrakenteita
vahvistetaan erityisesti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa
ja osaamisen välittymistä yritystoimintaan edistetään.
Itä-Suomen maakuntien, niiden keskusten ja osaamiskeskittymien
yhteistyötä tiivistetään sekä niiden
kansainvälistä ja kansallista verkottumista edistetään."
Hallituksen selonteko antaa hyvät nuotit aluepolitiikalle,
mutta Matti Vanhasen hallituksen aluepolitiikan onnistumista, siis
tuloksia, voimme arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua. Selonteossa
suunnitellut toimet on vietävä ripeästi
käytäntöön. Selonteon heikkous
on siinä, jos siitä heikkoutta pitää etsiä,
että aluepolitiikan tavoitteet on asetettu yleisellä ja
ehkä vähän ylevälläkin
tasolla, mutta selkeät määrälliset
tavoitteet ja mittarit puuttuvat. Tosin ymmärrän,
että niiden asettaminen on erittäin vaikeaa. Mittareina
voisi olla esimerkiksi maakuntien ja seutukuntien asukasluku, bruttokansantuotteen
kehittyminen ja ehkä myös palveluiden taso.
Mielestäni valtiovallan tärkeimpiä alueiden kehittämiseen
vaikuttavia toimenpiteitä ovat: 1) alueiden osaamiseen
ja koulutukseen panostaminen; 2) yritysten taloudellisten toimintaedellytysten
tasaaminen ja edistäminen maan eri osissa, ja tämä koskee
myös maatilayrityksiä; 3) hyvät liikenneyhteydet
eli panostaminen päätieverkostoon ja perustienpitoon
mutta myös rautateihin; 4) nopeiden tietoliikenneyhteyksien
saaminen kaikille halukkaille kohtuuhintaan. Nämä toimenpiteet
luovat pohjan työllisyydelle ja verotuloille ja samalla
pohjan hyvinvointipalveluille: terveydenhuollolle, koulutukselle,
virkistykselle jne.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa aluepoliittisen selonteon
Itä-Suomeen suunnitelluista erityistoimista maininnan:
"Itä-Suomen osaamisrakenteita vahvistetaan erityisesti
yliopistoissa - -." Kuopion yliopistolla on selkeä suunnitelma
aloittaa Kuopion yliopiston omiin vahvuuksiin pohjautuva DI-koulutus
yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Joensuulla
on selkeät omat suunnitelmansa koulutustehtävänsä laajentamiseksi.
Koulutuksille on selkeä alueellinen tarve. Toivottavasti
hallitus ja opetusministeriö pikaisesti toimivat tämän
aluepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti, jolloin nämä koulutusohjelmat
voivat alkaa.
Arvoisa puhemies! Aluepolitiikka vaikuttaa ratkaisevasti maakuntien
elinvoimaan. Toivottavasti hyvän aluepolitiikan ansiosta
myös lapseni vielä kymmenien vuosien päästä voivat
sanoa "Juankoski, here I come" aina, kun palaavat edelleen elinvoimaiselle
synnyinseudulleen.
Tapani Mäkinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen aluepoliittisessa selonteossa käsitellään
muun muassa alueiden kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmää sekä hallituksen
aluepolitiikan linjauksia ja alueiden näkymiä.
Sekä hallituksen selonteossa että tässä keskustelussa
täällä eduskunnassa on puhuttu pääasiassa
tuottamattomien syrjäseutujen saamisesta elinvoimaisiksi
ja EU:n rakennetuista. Ne ovat toki erittäin tärkeitä asioita.
Keskustelussa ei kuitenkaan ole kiinnitetty riittävää huomiota
siihen, että Suomen ainoa todellinen suurkaupunkialue,
Helsingin seutu, tarvitsee myös tuntuvaa tukea. Ilman Helsingin
seudun menestystä syrjäseuduilla ei ole mitään
menestymisen mahdollisuuksia. Selonteossa kyllä todetaan,
että aluepolitiikan tulee tukea sellaisten alueellisten
ja henkisten voimavarojen kehitystä, jotka kannustavat
lisäämään ja vahvistamaan alueellista
innovatiivisuutta, osaamista, yrittäjyyttä ja
verkostomaista yhteistoimintaa, mutta mihin verkostoidutaan, ellei
Pääkaupunkiseudulla ole sellaista tuottavaa yrittäjyyttä ja moottoria,
joka tuo rintamaille ja syrjäseuduille tuota kaivattua
aineellista ja henkistä hyvinvointia? Selonteossa toki
todetaan, että menestyvä metropolialue on edellytys
koko maan menestykselle. Se tuntuu käytännössä kuitenkin
olevan punamultahallitukselle sanahelinää. Puheet
ja teot ovat ristiriidassa.
Arvoisa puhemies! Merkillistä Helsingin seudun väheksymisessä on
sekin, että Uudenmaan ja Pääkaupunkiseudun
asukasluku on jo nyt peräti yksi kolmasosa suomalaisista.
Niin paljon asuu ihmisiä Pääkaupunkiseudulla
tai sen välittömässä vaikutuspiirissä.
Kuinka näin valtava osa suomalaisista voidaan hallituksen
toimin jättää aluepoliittisessa keskustelussa
velipuolen asemaan? Koko Suomen kansainvälisen ja kansallisen
kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää juuri Helsingin
seudun vahvuuksien tukemista.
Selonteossa todetaan, että "Alueiden menestymisen avaintekijä -
- on korkeatasoinen osaaminen, jota kehittämällä elinkeinorakennetta
voidaan monipuolistaa, lisätä työllisyyttä ja
vahvistaa kilpailukykyä ja alueiden taloudellista pohjaa".
Tätä osaamista Suomessa on pääosin
Helsingin seudulla ja eräissä muissa keskuksissa. Niiden
kehittäminen tukisi välillisesti ja suoraankin
muiden alueiden omaa osaamista ja pk-yritysten ja niiden innovaatioiden
tuotteistamista markkinoille. Tarvitsemme mielestäni selkeän uuden
strategian, jolla etenkin Suomen metropoli valjastetaan vetämään
kehitystä, josta hyötyy koko valtakunta. Samaan
strategiaan voisi oheistaa myös mainitsemieni eräiden
muiden keskusten toimintaedellytysten parantamisen. Tällaista strategiaa
hallituksen selonteosta on turha etsiä.
Hauskana mutta kuvaavana vertailukohtana voisi mainita venäläisen
aluepolitiikan mallin. Venäjällä ollaan
nyt purkamassa toveri Stalinin aluepolitiikkaa, jossa mittavat voimavarat
ohjattiin aina Murmanskista Vladivostokiin uusien syrjäseutukeskusten
vahvistamiseen. Tuoreiden uutisten mukaan presidentti Putinin aikana
ollaan palaamassa järkevään suuntaan
ja paneudutaan keskusten elinvoimaisuuteen. Venäläiset houkuttelevat
nyt esimerkiksi Suomeen rajoittuvilta, keskushallinnoille kalliiksi
käyviltä arktisilta alueilta asukkaita pois jopa
tarjoamalla tuntuvia palkkioita niille, jotka muuttavat sinne, missä on
tehokasta tuotantoa.
No, Venäjä on Venäjä ja
Suomi on Suomi. Meillä Suomessa on varaa järkevään
aluepolitiikkaan. Se ei kuitenkaan saa merkitä sitä,
että Pääkaupunkiseudun olot päästetään
rapautumaan, kuten nykyisen punamultahallituksen sulle—mulle-linja
voi pahimmassa tapauksessa johtaa. Punamultahallitus tuntuu keskittyvän
valtapoliittisen pelinsä sumentamana näpertelyyn Pääkaupunkiseudun
seutuhallinnon uudistamisessa. Voi jopa heittää epäilyn,
olisikohan kaiken tämän niin sanotun aluepoliittisen
ajattelun takana jokin uusi valtakunnan laajuinen seutujen hallintoon
liittyvä virkapaketti. Keskustapuolueen johtama hallitus
on yksinkertaisesti kääntänyt selkänsä Pääkaupunkiseudun
todellisille ongelmille.
Ydinkysymys Pääkaupunkiseudun ongelmissa on
rahan puute, ei seutuhallinto. Punamultahallituksen toimin ja ehdotuksin
Helsingin seudun taloustilanteeseen ei valitettavasti ole näköpiirissä parannusta,
päinvastoin. Esimerkiksi Tampere ja Turku saivat tälle
vuodelle yli 100 miljoonaa euroa valtionosuuksina, kun Vantaa sai
vain vajaat 30 miljoonaa. Kaupunkien kokoluokka on kuitenkin sama,
ja samaan aikaan Vantaa maksoi verotulontasausta noin 56 miljoonaa
euroa muualle Suomeen. Ongelmat Vantaalla voitaisiin ratkaista aivan
eri tasolla ja kansalaisten palvelut turvata, jos Vantaa saisi edes
sen, mitä sille suhteellisesti ottaen kuuluu. Vantaan valtionosuudet
ovat pienentyneet yli 400 miljoonaa euroa 80—90-lukujen
vaihteen kantokykyluokituksen muutoksen jälkeen. Viimeisimpänä, vieläpä hallitusohjelman
vastaisena, esimerkkinä on ansiotulojen verotuksen alentamisesta
johtuvien tulonmenetysten kompensointi kunnille. Hallitusohjelmassa
menetys luvattiin kompensoida täysimääräisesti.
Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Rantakangas totesi, että näin
muka toimittiin. Vantaan osalta tapahtui alikompensaatio. Käsittämätöntä kaupunkipolitiikkaa
hallitukselta: Vantaa menetti, kaikki muut saivat. Kysymys on mielestäni
myös siitä, missä päätökset tehdään.
Jos maakuntaa ja aluehallintoa halutaan aidosti kehittää,
on päätösvaltaa rahojen jaosta siirrettävä entistä radikaalimmin
esimerkiksi tiepiireiltä ja te-keskuksilta maakuntahallituksille.
Maan hallitus ei tunnu ryhtyvän mihinkään konkreettisiin
toimiin tänä vuonna Pääkaupunkiseudun
talouden ja kansalaisten palveluiden turvaamiseksi. Mitä ilmeisemmin
Pääkaupunkiseudulla ei ole mitään
toiveita saada tuntuvasti lisää rahoitusta hankkeisiinsa.
Aluepoliittisesta näkökulmasta myönteistä verotuksen
saralla on se, että punamultahallitus on pyörtänyt
ainakin toistaiseksi — näin on annettu ymmärtää — yhteisöveromuutoksen.
Yhteisöverotuottojen oikeudenmukainen jakaminen ja kohdistaminen
on nimenomaan Pääkaupunkiseudun kuntien etu. Pelkoni
kuitenkin on se, että punamullan ja keskustalaisen kuntaministerin
Hannes Mannisen reippaassa takinkäännöksessä yhteisöverotuksen suhteen
oli kyseessä vain ensi syksyn kunnallisvaaleihin kohdistettu
etukäteinen vaalitemppu. Yhteisöveron tuottoa
kunnilta ei saa poistaa jatkossakaan, vaikka houkutus punamullalla — viimeistään
kunnallisvaalien jälkeen, kuten totesin — siihen
olisikin ehkä suuri. Kuntien oma tulopohja on kunnallisen
itsehallinnon peruskysymys eli keskeinen osa perustuslain turvaamaa kunnan
itsehallintoa ja itsenäistä verotusoikeutta. Yhteisövero
muodostaa tärkeän linkin kunnan ja elinkeinoelämän
välille, kannustaa kuntia aktiiviseen elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan
ja siten oman tulopohjansa vahvistamiseen.
Edellisen vaalikauden ratkaisu, jolla kuntien osuus yhteisöverosta
pieneni merkittävästi, kohteli kuntia epäoikeudenmukaisesti.
Tehty ratkaisu perustui virhearvioihin ja tuolloin vallinneisiin
poikkeuksellisen korkeisiin yhteisöverotuottoihin. Tämän
perusteella kokoomus onkin vaatinut, että kuntien osuus
yhteisöveron tuotosta palautetaan kuluvan vaalikauden aikana
nykyisestä 19,75 prosentista takaisin 23,2 prosenttiin
eli tasolle, jolla se oli ennen viimeisintä yhteisöveroleikkausta.
Arvoisa puhemies! Edellä puhumaani viitaten kysynkin
vielä ministeri Manniselta: Onko teidän mielestänne
Pääkaupunkiseutu nyt tasaveroisessa asemassa muun
Suomen kanssa ja tulisiko seudun taloutta vahvistaa tällä vaalikaudella valtioneuvoston
toimin ja miten? Lisäksi kysyn ministeri Manniselta: Onko
hallitukselta luvassa eduskunnalle tällä vaalikaudella
edes jonkinlainen kokonaisvaltainen strategia Suomen metropolin
vahvistamiseksi?
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käytti
viime kaudella varsin paljon aikaa Suomen aluekehityksen selvittämiseen.
Laaja selvitys osoitti, että alueiden kilpailukykyyn vaikuttaa
keskeisesti kolme isoa tekijää: Ensinnäkin
alueen inhimillinen pääoma eli työvoiman
määrä ja sen koulutustaso. Se on tietysti
hyvin ratkaiseva. Toiseksi, hyvin vaikuttavaa on myös alueen
saavutettavuus. Vielä kolmantena tekijänä nousi
esille innovaatiotoiminnan eli uuden luomisen taso alueella.
Meillä on siis kaikki syyt olla huolestuneita tiestön
heikentyvästä kunnosta paitsi liikenneturvallisuuden
vuoksi myös aluepoliittisin perustein. Tuo kehitys on todella
nyt tapahtumassa. Teiden kunto heikkenee. Se on seurausta siitä, että tierahoja
on ollut liian vähän. Kun vuonna 1990 tierahoja
oli käytössä yhteensä 837,9
miljoonaa euroa, summa on tälle vuodelle enää 722,9
miljoonaa euroa. Reaalisesti tierahat ovat enää noin
70 prosenttia siitä, mitä ne olivat vuonna 1990.
Kuten täällä on jo aiemmissa keskusteluissa
jokunen viikko sitten käynyt selville, budjettiraamissa
vaalikauden lopulle tierahojen reaalitaso on edelleen putoamassa.
Aivan erityisen tärkeitä nämä saavutettavuustekijät — teiden
kunto, satamatoiminta, rautatie- ja lentoyhteydet ja myös
laajakaistan leviäminen — ovat harvaanasutulle
Lapille. Kun näitä tierahoja on nyt näin
vähän, se kyllä näkyy myös meillä.
Liikenneministeriön investointiohjelmaan saatiin vielä kaksi
Lapille tärkeää hanketta: Röyttän
väylän syventäminen ja Kemi—Tornio-moottoritien
puuttuvat sillat ja moottoritien jatkaminen Kemin läpi
Oulun suuntaan, mutta tällä budjettiraamilla ne
eivät toteudu. Se on tietysti aivan selvää.
Tyytyväinen olen siihen, että olen saanut kuulla,
että Röyttän väylän
syventäminen on ehkä sitten mahdollista jopa näissä puitteissa, mutta
kyllä meillä on näitä muitakin
tarpeita Lapissa ehdottomasti. Aluepoliittisesti on esimerkiksi
sellaisen tieyhteyden kuin Vikajärvi—Kemijärvi—Salla
kuntoon laittaminen erittäin tärkeätä.
Jos Kemijärven suunta on tuommoisessa pussinperässä,
niin kuin se tieosuutensa osalta nyt on, niin kyllä se
vaikuttaa koko alueen kehittämistoimintaan, koko seutukunnan
kehittämistoimintaan. Tuon tien osaltahan kyse on vielä kulkuyhteydestä Murmanskiin
Venäjän pohjoisalueelle. On siis saatava selvästi
lisää rahaa teiden kunnostamiseen. Valtion pitää ottaa
vastuu myös laajakaistan leviämisestä jokaiselle
kylälle. Tässä on jotakin saatu aikaan
eurorahoilla ja kuntien rahoilla, mutta kyllä se valtion
satsaus on ollut aivan riittämätöntä.
Väistelevää se on. Sitä se on
edelleenkin.
Herra puhemies! Saavutettavuuden lisäksi pitää huolehtia
myös siitä, että innovaatiotoiminta on
vahvaa myös alueiden näkökulmasta. Näin
se ei valitettavasti ole ollut riittävässä määrin.
Päinvastoin innovaatiotoiminta on ollut osaltaan keskittämässä Suomea.
Otan esimerkiksi tältä osin vain yhden esimerkin,
aivan keskeisen toimijan, tosin Tekesin.
Vuonna 2003 Tekes suuntasi korkeakouluille, tutkimuslaitoksille
ja yrityksille tutkimus- ja kehitysrahoitusta yhteensä 392
miljoonaa euroa. Tuosta summasta ohjautui Uudellemaalle 170,3 miljoonaa
euroa, siis lähes puolet. Pirkanmaan osuus oli alle kolmannes
siitä, mitä Uusimaa sai, eli 52,7 miljoonaa euroa.
Varsinais-Suomen osuus oli 38,7 miljoonaa euroa, Pohjois-Pohjanmaan
34,6 miljoonaa euroa, Pohjois-Savon 23,1 miljoonaa euroa ja Keski-Suomen
13,7 miljoonaa euroa. Muut maakunnat olivat Uuteenmaahan verrattuna
vielä paljon heikommilla. Satakunta sai Tekesin rahoja
viime vuonna 8,8 miljoonaa, Etelä-Karjala 6,6 miljoonaa,
Kymenlaakso 6,5 miljoonaa euroa, Päijät-Häme
5,3 miljoonaa, Etelä-Savo, Häme ja Pohjois-Karjala
5 miljoonaa euroa, Etelä-Pohjanmaalle Tekes-rahoja tuli
4,4 miljoonaa euroa, Pohjanmaa sai niitä 4,4 miljoonaa,
Itä-Uusimaa 2,2 miljoonaa euroa, Kainuu 2,2 miljoonaa euroa,
Lappi 2,1 miljoonaa euroa ja Keski-Pohjanmaa 1,6 miljoonaa euroa.
Maakuntien väliset erot näitten innovaatiorahojen
ohjautumisen osalta Tekesin suunnasta ovat valtavan isot, ja ne
ovat keskeisiltä syiltään, ainakin isolta
syyltään, vaikuttaneet siihen, miten syvästi
erilaista aluekehitys Suomessa on ollut. Tässä on
iso tekijä ollut tässä keskittämistoiminnassa.
Tässä on rahaa mennyt sinne, missä muutenkin
on oltu jo vahvoilla, ja sinne, missä olisi tarvittu juuri
sitä uuden luomista ja panostusta aivan erityisesti, ei
tällä periaatteella, jolla on toimittu, rahaa
ole saatu. Tässä pitää tehdä jotakin
hyvin isoa. Minä näen, että Tekesillekin
pitää sitä aluevastuuta selvästi
lisätä, sitä pitää vahvistaa
ja ihan välittömästikin lisäämällä edelleen henkilöstöä,
joka maakunnissa toimii hakemassa niitä hyviä hankkeita
ja viemässä niitä eteenpäin.
Tässä on semmoinen muna—kana-tilanne. Jos
ei ole hyviä hankkeita, niin ei saa rahaa, mutta ei niitä hyviä hankkeitakaan
tule, jollei niitä ensin nosteta sieltä esille.
Minä näen, että tässä meillä on
nyt ison luokan haaste, johon on pureuduttava ja tartuttava. Eduskunnan
tulevaisuusvaliokunta tulee nyt ensi viikon keskustelussa esittämään
sitä, että Tekesin aluevastuuta lisätään. Minusta
tähän pitää lähteä nyt
porukalla hakemaan ratkaisuja, sillä näillä rahoilla,
näillä Tekes-rahoilla — ja siellä on
Suomen Akatemia ja monia muitakin toimijoita — luodaan
sitä Suomea, joka täällä sitten
toteutuu jonkin ajan, muutaman vuoden tai viimeistään
kymmenen vuoden, kuluttua. Jos tässä on tapahtunut
näin kovaa keskittämistä, niin se sitten
näkyy ja tuntuu tänä päivänä tässä meidän
maassamme.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä jatkaa, mihinkä ed.
Tennilä lopetti, mutta ennen kuin menen juuri noihin asioihin, niin
muutama näkökohta, palautuma, historiaan, siihen,
kun siirryttiin EU-jäsenyyteen vuoden 95 alusta lukien.
Silloin meille hallintovaliokuntaan ilmestyi asiantuntijaksi Pekka
Turunen -niminen henkilö, oliko hän joku kaupunginjohtaja
taikka maakuntajohtaja tai jotakin sellaista. (Ed. Väistö:
Maakuntajohtaja!) — Maakuntajohtaja, joo. — Hän
käytti oikein innostuneen puheenvuoron siitä,
että nyt olemme siirtymässä nerokkaaseen järjestelmään.
Jos ed. Väistö muistaa, niin se oli nerokas järjestelmä,
tämmöinen ohjelmaperusteinen työ, johonka
sitten Euroopan unioni osallistui, josta piti sitten Euroopan unionia
kiittää kaikissa mahdollisissa yhteyksissä ja
kertoa, että Euroopan unioni sen teki. Silloin, kun hän
oikein niin kuin pursuten intoa kertoi tästä,
niin minä esitin silloin epäilykseni, että onkohan
tämä kaikki ihan noin, että saattaisiko
olla mahdollista se, että mennään kaikkien
aikojen byrokratiaviidakkoon, kun tuommoiseen ohjelmaperusteiseen
järjestelmään mennään.
Siinä kuitenkin kansallisia rahoja vain palautetaan takaisin
sieltä EU:sta eikä mitään muuta.
Hän oli tietysti jyrkästi toista mieltä.
Kun sitten tultiin vuoden 99 valtiopäiville, niin varsin
innokkaasti kannatin pontta, joka on tuottanut juuri sen tuloksen,
jota nyt käsitellään, elikkä tätä seikkaperäistä selontekoa.
Näinhän se oli, ministeri Manninen. Ajatuksena
oli nimenomaan se, että arvioidaan toki se, oliko minun
arveluni oikea silloin maakuntajohtaja Turusen ulvahdukseen, ja
toisekseen, mikä on se vaikuttavuus, joka näillä toimilla
on ollut, koska silloin jo oli tiedossa, ettei tätä rakennerahastosysteemiä nyt
niin kovin kauan tule kestämään, erikoisesti jos
utopia EU:n laajenemisesta toteutuu, niin kuin oli tapahtunut jo
aikaisemminkin. Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön
oli juuri laajentumista, ja samalla luotiin kuva uudesta laajentumisesta.
Elikkä siinä vaiheessa tarvitaan sitten kokemuksia
ja aikaansaannoksia.
Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Nyt meillä on
ainakin harvinaisen selvästi näytetty, että byrokratiaa
on hillittömättömästi ja pirstaloitu
on rahat vihoviimeiseen pisteeseen saakka. Se, mikä on
hyvä, on, että on koulutettua henkilökuntaa saatu,
joka nämä hommat osaa hoitaa, joka on voimavara
tulevaisuutta varten. Jatko tulee olemaan sellainen, että kun
nyt tämän viikon lopulla jäsenmaitten
määrä nousee kymmenellä, niin Suomen
nettomaksajuus nousee erinomaisen voimakkaasti tulevaisuudessa.
Kun nämä rahoitussopimukset on kuitattu, niin
sen jälkeen on näin käyvä.
Miksi minä kannatan sitä kynnyskysymystä yli
kaiken, arvoisa ministeri Manninen, joka on täällä paikalla,
ja tietysti arvoisa puhemies täällä toisella
puolella? Siksi, että tälläkin aluepoliittisella
kynnyskysymyslauseella, joka on nyt tässäkin selonteossa — se
on siis nyt yhteneväinen erään niistä muutama
päivä sitten keskustellun kynnyskysymyksen kanssa — ja
se on minusta se kaikkein tärkein asia muutenkin tässä,
että tällä lausumalla annetaan tuki sille,
että maatalouden puolelta pohjoisen tuen perusteet säilyvät,
siis tuetaan sitä aluepolitiikkaa, koska kysymys on samoista
rahoista. Tämä on niitä perustavaa laatua olevia
asioita.
Kun täällä äsken ed. Mäkisen
puheenvuorosta havaitsimme, että kaikki on aluepolitiikkaa,
ihan kaikki on aluepolitiikkaa vihonviimeiseen pisteeseen saakka,
Kruununhaka on aluepolitiikkaa jne., niin minä en olisi
huolissani Kruununhaasta enkä Vantaasta jnp. Sen sijaan
minä olisin huolissani siitä, kuinka käy
taajamien ulkopuolisen Suomen näitten kasvukeskusten ulkopuolella.
Se on se maankäytöllinen resurssi, joka Suomella
on aivan erityinen arvo, tarkoitan energiapolitiikan, uusiutuvan
energiapolitiikan, kannalta ja liittyen siihen, että metsäteollisuus
tarvitsee puunsa jalostamiseen jnp., ja se edellyttää hyvää tieverkostoa
ja sen kunnossapitoa. Elikkä logistiikkajärjestelmän
täytyy toimia. Minä näen sen perustavaa
laatua olevana tavoitteena. Se menee yli kaiken. Jos sen päälle
osaamiskeskus- ja aluekeskusjärjestelmillä pystytään
asioita hoitamaan, niin erittäin hyvä asia, mutta
sen perustan täytyy olla koko maassa kunnossa, ja siinä suhteessa aluepolitiikalla
on ratkaiseva rooli.
Sitten tästä arvioinnista, joka on liikenneministeriön
pääluokan kohdalla, totean, että siellä on
nyt lipsahtanut kyllä tekstiä, jota ei ole oikolukija
lukenut. Siellä kerrotaan, kuinka joukkoliikenteen määrärahat
ovat myönteisessä kehityksessä. Nehän
romahtavat tässä suorastaan niin, että nyt
valtavasti joudutaan näitä ostolinjoja lopettamaan
jnp. (Ed. Kuoppa: 200 vuodessa!) — Joo, se on aivan järkyttävä määrä,
eli siinä on tapahtunut nyt oikoluvussa todella merkittävä virhe.
Sitten vielä Tekesistä totean ihan lyhyesti
sen, että Siuruaisen ehdotus on hyvän suuntainen. Sitä on
täällä kannatettu, ja kannatan sen suuntaista,
mutta rahat pitää jakaa alueellisesti jo valmiiksi,
mikä tarkoittaa sitä, kun ed. Tennilä juuri täällä kävi
näitä maakuntia läpi, että ei
olla tilanteessa, joka oli silloin, kun kauppa- ja teollisuusministerinä oli
Kalliomäki, joka todisti tältä samalta
korokkeelta, että nyt on vaan niin, että Vantaalle
ne rahat eikä muualle mihinkään.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! EU:n laajentuminen ja tulevat rahoituskehykset
vaikuttavat jatkossa erittäin merkittävästi unionin
aluepolitiikkaan myös Suomessa. Kun EU laajenee, uudet,
suhteellisen köyhät jäsenmaat aiheuttavat
tietenkin sen, että Suomesta tulee selkeämmin
unionin budjetin nettomaksaja. Unionin aluepolitiikka joutuu entistä tiukempaan
syyniin, se on aivan varmaa. Sen on oltava entistä perustellumpaa
ja hyvin kohdennettua. Uudet köyhemmät jäsenmaat
tarkoittavat sitä, että nykyisten unionimaiden
alueille on entistä vaikeampi saada unionin jakamaa aluepoliittista tukea.
Nykyiset rahoituskehyksethän ovat voimassa vuoden 2006
loppuun.
Alueellinen kehittäminen perustuu yhteistyöhön,
ja vastuu siitä on kunnilla ja valtiolla. Kotoinen elinkeinopolitiikkamme
on kansallista politiikkaa, mutta globaalissa ympäristössä.
Suomi joutuu pohtimaan kilpailukykyään maailmanlaajuisesti.
Alueellistaminen on erinomainen työkalu, kun työnjakoa
lisätään ja osaamiskeskuksia kehitetään.
Valtion toimintojen alueellistamisen näkökulman
pitää olla toimintojen sisällön
ja alueklustereiden vahvistumisen näkökulma. Osaamiskeskuksen
pitää olla yritystoiminnan, tieteen ja julkishallinnon
ja rahoittajien yhteisiä prosesseja. Avainasioita ovat
tietotaito, korkea osaaminen, teknologia sekä niiden hyväksikäyttö strategisesti
valituilla toimialueilla ja maan eri alueilla.
Yliopistoilla on kasvava merkitys kansainvälisen, kansallisen
ja alueellisen innovaatiotoiminnan kehittämisessä.
Yliopistojen merkitystä alueellisina vaikuttajina ja alueellisen
eriarvoisuuden poistajina ei kai kukaan enää tänä päivänä aseta
kyseenalaiseksi. Yliopistoilta odotetaan yhteiskunnallisessa kehittämistyössä entistä
vahvempaa
otetta. Aluevaikutusten näkökulmasta erittäin
tärkeätä on yliopistojen peruskoulutuksen
lisäksi erityisesti tutkimus ja aikuiskoulutus. Yliopistolain
muutoksilla halutaan parantaa yliopistojemme toimintaedellytyksiä.
Aluekehitystyön kannalta erittäin merkittävää on
se, että yliopistojen tehtäviin liitetään
myös yhteistyö ja vuorovaikutus ympäröivän
yhteiskunnan kanssa, työ, jota toki monet yliopistot ovat
aivan luontevasti tehneet jo vuosia vuosia. Meikäläisten
yliopistojen yksi vahvuus onkin tiivis vuorovaikutus elinkeinoelämän
kanssa, mutta tätä yhteistyötä halutaan
nyt siis edelleen vahvistaa.
Alueellinen kehitys on tasapainottunut muuttoliikkeen hidastuessa.
Alueiden kilpailukyvyn parantaminen edellyttää osaamisen
tason nousua maan eri osissa. Vain osaamiseen satsaamalla me voimme
monipuolistaa elinkeinorakennetta, parantaa työllisyyttä ja
vahvistaa aluetalouksia. Aktiivinen elinkeinotoiminta lisää myös
välillisiä sosiaalisia ja kulttuurisia heijastusvaikutuksia.
Yritysten yhteistyö ja osaamisverkostot ovat tässä maailmanajassa
yhä tärkeämpiä.
Arvoisa puhemies! Meidän on nähtävä se
tosiasia, että valtion omien työpaikkojen vähentäminen
maakunnista on heikentänyt olennaisesti tasapainoisen aluekehityksen
mahdollisuuksia. Häviäjiä ovat olleet
sekä maakunnat että täyteen ahdettu Pääkaupunkiseutu.
Alueellistamisella pitääkin nyt järkevästi
pyrkiä vaihtamaan suuntaa. Se pitää tietenkin
tehdä kunkin alueen omia vahvuuksia vahvistamalla ja erinomaisen
hyvällä harkinnalla.
Nykytilanne tarjoaa hyvät perustelut alueellistamiselle,
kun tiedämme, että suuri osa valtion henkilöstöä siirtyy
lähivuosina eläkkeelle. Keskushallinnossa, sen
piirissä, paiskii töitä Pääkaupunkiseudulla
noin 22 000 ihmistä, ja heistä vajaat
14 000 jää eläkkeelle taikka
siirtyy muualle vuoteen 2015 mennessä. Nyt on oikein hyvä aika miettiä,
tehdäänkö hallinnossa oikeita asioita
oikeissa paikoissa ja oikeilla tavoilla. Alueellistamisen tarpeista
on viimeisten vuosien aikana onneksi vallinnut laaja yhteiskunnallinen
yksimielisyys. Todellisten linjanvetojen aika on nyt.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen
hallitus muistuttaa erehdyttävästi virkamieshallitusta,
joka hoitaa juoksevia asioita ja välttelee vaikeiden ratkaisujen
tekemistä. Tämä pätee myös
hallituksen harjoittamaan aluepolitiikkaan. Ministerit hyppäsivät
liikkuvaan junaan, jonka olivat kaksi edellistä sinipunahallitusta
saattaneet vauhtiin. Päällimmäisiksi
ovat nousseet viime päivinä poliittiset virkanimitykset
ja niistä keskusteleminen.
Nyt annettu selonteko on näyte siitä, kuinka sekavasti
ja byrokraattisesti asioita voi esittää. Kun ei
osaa erottaa oleellista epäoleellisesta ja tärkeää vähemmän
tärkeästä, on tuloksena juuri sellainen
selvitys, joka meille on jaettu. Kuitenkin ihmiset kaikkialla Suomessa
odottavat yksinkertaista vastausta siihen, miten he voivat jatkossakin
elää omilla kotiseuduillaan, kasvattaa ja kouluttaa
lapsiaan, käydä töissä, huolehtia
terveydestään, hoitaa vanhukset jne. Olisin odottanut näihin
kysymyksiin yksinkertaisen selkeitä vastauksia mieluummin
kuin tarpeettoman pitkälle menevää tutkintomaista
tarkastelua.
Vanhasen hallituksen aluepolitiikka on kaiken kaikkiaan huomattavasti
Helsinki-keskeisempi kuin edellisten sinipunahallitusten harjoittama
aluepolitiikka. Se näkyy jo hallitusohjelmassa, jossa luvattiin
muun muassa asettaa selvitysmies laatimaan ehdotus Helsingin seudulla yhteisesti
hoidettavista tehtävistä ja seudun ja valtion
yhteistyöstä. Nyt tuo selvitys on jo saatu ja
odotan mielenkiinnolla, mitä esityksiä asiasta tulee
eduskunnalle.
Kyselin jo hallitusohjelmaa käsiteltäessä, miksi
maakuntakeskuksista ei tehdä samanlaista selvitystä,
koska siellä esiintyy aivan samoja vaikeuksia kuin Pääkaupunkiseudulla,
jopa suhteellisesti ottaen suurempia ongelmia. Peräänkuulutan
noita selvityksiä edelleen. Tämä selonteko
ei anna vastausta tuohon kysymykseeni.
Toinen esimerkki pääkaupunkikeskeisyydestä on
valtion osallistuminen Helsingin musiikkitalon kustannuksiin puolella
rakentamiskustannuksista eli noin 46 miljoonalla eurolla. Yleisradio
tulee osallistumaan neljänneksellä eli noin 23 miljoonalla
eurolla. Maakuntien pieniin hankkeisiin ei samaan aikaan luvata
euroakaan. EU:n kemikaaliviraston sijoittamista Helsinkiin pääministerimme
piti itsestäänselvänä asiana
jo neuvotteluvaiheessa, vaikka esimerkiksi Jyväskylä olisi
ollut aivan yhtä hyvä sijoituspaikkakunta.
Kun kuluvan vuoden budjetti ei sisällä juuri mitään
uusia investointikohteita maakuntiin jo aikaisemmin päätettyjä ja
aloitettuja tiehankkeita lukuun ottamatta, joutuu pakosta kysymään, tämäkö on
keskustan vaalien alla mainostamaa uutta aluepolitiikkaa. Millä perusteilla
selonteossa kuitenkin todetaan, että hallituksen aluepolitiikka
tähtää alueiden kilpailukyvyn vahvistamiseen,
palvelurakenteen turvaamiseen ja tasapainoisen aluerakenteen kehittämiseen?
Jos nimittäin tämä saamaton meno jatkuu
koko vaalikauden, tulee maassamme olemaan runsaasti alueita, joiden
talous ja siitä johtuen palvelutaso ovat romahtaneet muutaman
vuoden kuluttua.
Hallitus luottaa selvästikin siihen, että alueellinen
kehitys tasapainottuu, kun muuttoliike hidastuu. Hidastuuhan tuo
muuttoliike tietysti, kun aktiiviväestö on muuttanut
pois, mutta kuinka sen jälkeen palvelut rahoitetaan? Ottaako
valtio vastuun kuntien peruspalveluista? Tämän
kaltaisiin peruskysymyksiin selonteosta ei löydy vastausta,
vaan lauseilla leikitellen todetaan, että hallitusohjelman
mukaan hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon
tähtäävää politiikkaa.
Maakunnassa liikkuessaan voi havaita selvästi sen,
että tämä hallitus ei ole tarpeeksi kiinni elävässä elämässä ja
maaseudun ongelmissa. Pikemminkin näyttää siltä,
että se kantaa huomattavasti suurempaa huolta valkoselkätikasta
ja liito-oravasta kuin ihmisistä. Sanon näin suurena luonnonystävänä ja
yritän ajatuksillani herättää hallituksen
huomaamaan, kuinka järjettömillä ratkaisuilla
vaikeutetaan ihmisten elämää maaseudulla
ja tehdään karhunpalvelus todelliselle luonnonsuojelulle.
Edellä sanomani on vain yksi todella monista maanomistajiin
kohdistetuista vääryyksistä. Aivan ilmeiseltä näyttää,
että erääksi keskeiseksi aluepoliittiseksi
jarruksi muodostuu valtion maakunnallinen hallinto, erityisesti
ympäristökeskusten toiminta. Kun asenteet ovat
virheelliset, organisaatio ei toimi, kaiken aikaa annetaan vaan lisää tehtäviä ja
henkilöstömitoitus ei riitä tuohon kaikkeen,
ei voi olla muuta odotettavissa kuin se, että maakunnallinen
hallinto on pikaisesti uudelleen organisoitava.
Hallitus toteaa, että alueiden kehittämisen
tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtana on elinkeinoelämän
kilpailukyvyn parantaminen siten, että työllisyysaste
paranee ja työttömyys alenee kaikissa maakunnissa.
Teksti on yhtä ympäripyöreää ja
monimutkaista kuin hallitusohjelmassa, ja elävässä elämässä tavoite
karkaa käsistä maamme parhaimmillakin alueilla
eli työpaikat vähenevät ja työttömyys
ei laske, on päinvastoin kääntynyt nousuun
monilla alueilla. Mitkä ovat niitä konkreettisia
toimenpiteitä, joilla hallitus aikoo aluepoliittiseen tilanteeseen
vastata? Tämän me haluamme kuulla emmekä enää samoja fraaseja
ja lupauksia kuin hallitusohjelmassa.
Valtion toimintojen alueellistaminen ei saa selonteossa sille
kuuluvaa merkittävää osuutta maakuntien
kehittämisessä. Jyväskylässä pääministerin
johdolla pidetyssä aluepoliittisessa konferenssissa tammikuun
20. päivänä oli hallituksella tarkoitus
julkistaa alueellistamistoimenpiteiden suuret linjaukset, kaiken
kaikkiaan 7 000—8 000 työpaikan
hajasijoitussuunnitelmat. Varsinkin keskusta oli valmistellut tilaisuudesta
omaa aluepoliittista näytelmää. Esitys
kuitenkin epäonnistui lähes täysin, kun
etukäteen saimme tiedotusvälineiden kautta enemmän
tietoa kuin tuossa konferenssissa ja sen jälkeisessä tiedottamisessa.
Sosialidemokraatit pistivät tässäkin
asiassa keskustan järjestykseen.
Odotan mielenkiinnolla, milloin asiassa tehdään
seuraava siirto ja mikä se on. Olihan hallituksen tarkoitus
siirtää valtion virastoja alkuperäisen
suunnitelman mukaan peräti 28 paikkakunnalle. Hallitus
lupasi tuolloin uuden esityksen kesäkuun alussa, eli aikaa
on runsas kuukausi.
Arvoisa puhemies! Olisin mielelläni sanonut selonteosta
muutaman positiivisenkin sanan. Päätin kuitenkin
7 minuutiksi rajatun puheenvuoroni käyttää lähinnä ongelmien
esille ottamiseen. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että pääministeri
Esko Ahon porvarihallituksen aikana käynnistettiin osaamiskeskusohjelma
ja arkkitehtinä oli ministeri Mauri Pekkarinen — hänelle
siitä kiitos — jonka ohjelman avulla varsinkin tiettyjen
maakuntakeskusten ja maakuntien kehitys kääntyi
kasvu-uralle. Jotain tällaista odotin myös tältä selonteolta,
mutta valitettavasti petyin pahasti.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat Hänninen, Hoskonen,
Tölli, Satonen ja Vielma! Kansanvalta näkyy olevan
entistä vankemmissa käsissä.
Hallituksen selonteko pitää sisällään
valtioneuvoston päätöksen alueiden kehittämislain mukaisista
valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista, siis
se selonteon kursiivilla painettu osa, joka jo sellaisenaan uhkasi
käydä kansanedustajan hyppysvoimille ylivoimaiseksi,
sisälsi niin paljon niin hienoja substantiiveja, että minä vakaumuksellisena
oppositioänkyränä tietenkin kiinnostuin
verbeistä. Paperin kymmenen sivun otannalla ekstrapoloiden
tulos oli seuraava: vahvistetaan 53 kertaa, lisätään
45 kertaa, edistetään 34 kertaa, selvitetään
32 kertaa, laajennetaan 30 kertaa, parannetaan 19 kertaa, tehostetaan
17 kertaa, turvataan 16 kertaa, kehitetään 15
kertaa ja varmistetaan 15 kertaa, eli yhteensä 278 passiivia.
Arvoisa puhemies! Mitä tähän voi
sanoa? Ehkäpä vanhaa työväenlaulua
mukaillen: papereissamme meillä on voimaa. Suunnilleen
kaiken muun olennaisen ed. Korhonen ryhmäpuheenvuorossaan
sanoikin. Tai ei ehkä aivan kaikkea. Varhaisella keskiajalla
Tuomas Kempiläinen totesi aikansa itseään
hurskaana pitävien puheita kuunneltuaan: Viimeisellä tuomiolla
meiltä ei kysytä, mitä olemme puhuneet
ja kirjoittaneet, meiltä kysytään, mitä olemme
tehneet.
Arvoisa puhemies! Haluan vilpittömästi rohkaista
ja kannustaa hallitusta sen aluepoliittisissa pyrkimyksissä:
Eteenpäin Tuomas Kempiläisen viitoittamalla tiellä!
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aluepoliittinen selonteko ei voisi sattua parempaan
aikaan kuin nyt. Vapun jälkeen laajentunut EU luo aivan
uuden tilanteen unionissa, ja se näkyy varmasti myös
Suomessa. Valitettavasti on ennustettavissa, että muutoksen
vaikutukset näkyvät kipeimmin juuri reuna-alueilla
eli Itä- ja Pohjois-Suomessa, unohtamatta muitakaan nykyisestä keskittymisestä kärsiviä
alueita.
Tosiasia on, että alueelliset erot ovat Suomessa kasvaneet
viime vuosina nopeasti. Esimerkiksi työttömyydellä mitattuna
Itä-Suomessa ollaan monen kunnan alueella tilanteessa,
jossa työttömyysprosentti on 10 prosenttiyksikköä korkeampi
kuin maan keskiarvot. Näillä samoilla alueilla on
kuitenkin muuttoliike myös suurinta; nuori, työikäinen
väestö muuttaa työn perässä suuriin keskuksiin.
Tällaisen kehityksen katkaisemiseksi on toimiin ryhdyttävä välittömästi.
Keskittymisen kustannuksia ei kukaan ole uskaltanut laskea, tai
ainakaan lukuja ei ole tullut julkisuuteen helposti. Suomi on elävien
maakuntien maa, ja sellaisena se pitää säilyttää,
olivatpa trendit mihin suuntaan tahansa.
Euroopan unionin tuleva rakennerahoituskausi 2007—2013
on Suomelle erittäin tärkeä. Nykyiset
korkeinta aluetukea nauttivat alueet tulee säilyttää tämän
tuen piirissä myös uudella kaudella. Vaikka uusien
jäsenmaiden kehitykseen pitää myös
satsata vahvasti, maksajina eivät saa olla Itä-
ja Pohjois-Suomen vaikeuksissa kamppailevat alueet. Syrjäiset,
harvaanasutut alueet pitää nostaa tulevissa neuvotteluissa
niiksi perusteiksi, joilla nykyiset tavoite 1 -tuet säilytetään, vaikka
bruttokansantuoteperuste ei ole enää mahdollinen
uusien jäsenmaiden myötä.
Myös oikeus kansallisten tukien maksamiseen heikoimmin
menestyvillä alueilla tulee turvata. Yritysten investointituki
ja alueellinen kuljetustuki ovat edelleen vahvoja instrumentteja koko
Suomea kehitettäessä. Eri maakunnilla on omat
vahvat osaamisalueensa, joita pitää pystyä tukemaan
myös investointeja tehtäessä. Monesti meillä korostetaan
vain koulutusmahdollisuuksien ja palvelujen turvaamista, mutta jos
investointeja ja uusia työpaikkoja ei synny, jäävät
palvelutkin kustantamatta.
Tilanne kärjistyy vielä lähivuosina,
kun suuret ikäluokat jäävät
vähitellen eläkkeelle. Kuntien verotulopohjaa
on vahvistettava määrätietoisesti. Investointeja
voidaan tukea vaikka poisto-oikeuksia kehittämällä tai
työvoiman sivukustannuksia alueellisesti porrastamalla.
Monesti eri ministeriöistä tulee viestejä,
että keinot ovat rajalliset. Eikö tässä asiassa
voisi hyödyntää yrityksissä olevaa
tietoutta ja toivomuksia?
Asiasta voisi julistaa vaikka innovaatiokilpailun, jonka tarkoituksena
olisi etsiä niitä keinoja, joilla yritykset voisivat
sijoittua muuallekin kuin suuriin kasvukeskuksiin. Onko siinä järkeä,
että työvoima vain voi liikkua? Moni ajaa tänäkin päivänä hyvin
pitkää työmatkaa, vaikka järkevällä hajasijoituksella
tätäkin voisi estää. Kun informaatioteknologia
alkoi voittokulkunsa, vannottiin välimatkojen häviävän
ja työpöydän voivan olla missä tahansa.
Ainakin osan tästä visiosta voisi toteuttaa ja
vahvistaa aluepolitiikkaa nykyisestä.
Arvoisa puhemies! Myös aluehallinnon vahvistamisen
pitää tukea aluepolitiikkaa. Jokainen maakunta
tuntee parhaiten omat vahvuutensa. Selvitysmies Riepulan ehdotukset
pitää ottaa vakavasti, ja maakuntien omaa päätöksentekoa
tulee vahvistaa. Tavoite eri ministeriöissä olevien alueellisten
toimintojen ja varojen keskittämiseksi yhdeksi kokonaisuudeksi
valtionhallinnossa on tervetullut ajatus.
Tässä voisi ironisesti todeta, että kerrankin keskittämisestä on
todella hyötyä. Jokainen maakuntahallitus on keskuudessaan
laatinut valtaisan määrän kehittämissuunnitelmia,
joiden pelkkä lukeminen on jo suururakka. Kuitenkin hankkeiden
toteuttaminen ontuu, koska aina törmätään
rahapulaan. Te-keskukset ovat maakunnissa ministeriöiden
ohjaamia toimijoita, jotka tekevät omaa työtään
annettujen keskushallinnon ohjeiden mukaan.
Herra puhemies! Ratkaisuna näihin eri tasoihin liittyviin
ongelmiin pitää ottaa käyttöön
todellinen maakunnallinen päätöksenteko,
jossa vaaleilla valitut päättäjät
tekevät päätöksiä alueille
varattujen määrärahojen puitteissa. Eri
sidosryhmien osuus pitää myös huomioida
asioiden valmistelun aikana, jotta koko maakunnallinen asiantuntemus
saadaan käyttöön. Parhaillaan vireillä oleva
valtion laitosten hajasijoittaminen on askel oikeaan suuntaan. Tässä työssä pitää
huomioida
maakuntien omat vahvuudet.
Kun lääniuudistus aikanaan tehtiin, niin se
tarkoitti valtion työpaikkojen suurta vähennystä maakunnista.
Nykyisellä valtion toimintojen hajasijoittamisella saadaan
vain pieni osa näistä työpaikoista takaisin,
joten emme saa olla tyytyväisiä tulokseen, vaan
aluepoliittisin keinoin on uusien työpaikkojen luontia
nopeutettava paljon.
Kuntatalouden vahvistaminen on yksi hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä.
On hyvä, että valtionosuusjärjestelmä uusitaan
ja tätäkin kautta saadaan kuntien taloudenhoitoon
vakaampi pohja. Kuitenkaan muuttoliikettä ei pysäytetä hallinnollisin
keinoin, vaan tarvitaan todellisia päätöksiä,
joilla tuetaan eri puolille Suomea syntyviä uusia työpaikkoja.
Erilaiset hallintokokeilutkaan eivät asiassa auta, vaan
hallitusohjelman mukaisesti yrittäjyyden tukeminen verotuksellisin
keinoin ja erilaisilla tukijärjestelmillä on se tapa,
jolla kunta ja kuntalaiset voivat hyvin.
Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle
on seuraavan kymmenen vuoden aikana myös aluepoliittinen
haaste. Peruspalveluja tarvitaan koko maan alueella edelleen, ja
siksi järkevällä aluepolitiikalla varmistamme
työvoiman saatavuuden koko maassa.
Tässä yhteydessä pitää toteuttaa
myös keskushallinnon uudistaminen. Hallintoa on kevennettävä.
Näin työvoimaa vapautuu muun muassa eläkkeelle
siirtyvien jättämille paikoille. Samalla kun hallintoa
kevennetään, helpotetaan myös verorasitusta.
Jotta verovaroin järjestettävät palvelut
voidaan kustantaa, on keskityttävä kunta- ja valtiontaloudessa
olennaiseen. Vain siihen meillä on varaa tulevaisuudessa.
Arvoisa herra puhemies! Toivon tämän selonteon
myötä uutta vauhtia aluepolitiikkaan, jota menneinä vuosikymmeninä menestyksellisesti
toteutettiin
koko maassa. Kyseessä on koko kansakunnan yhteinen etu.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Aluepoliittinen selonteko tukee hallituksen
linjaa. Se on se, että puheissa ja ohjelmissa luvataan
kaikille kaikkea hyvää, mutta konkretiaa on tuskin
nimeksikään. Otetaan esimerkiksi kohta selonteon
painopisteistä. Alueellisen ja tasapainoisen kehityksen
tukemiseksi hallitus "kehittää monikeskuksista,
kilpailukykyiseen pääkaupunkiseutuun ja aluekeskusten
verkostoon perustuvaa aluerakennetta, joka pitää kaikki
maakunnat elinvoimaisina ja mahdollistaa nykyistä tasaisemman
taloudellisen kasvun koko maassa. Jokaisessa maakunnassa on oltava
vähintään yksi kaupunkiseutu, joka tarjoaa
kilpailukykyisen sijaintipaikan eri tyyppisille yrityksille ja monipuoliset
paikalliset työmarkkinat. Lisäksi maakunnissa
on oltava hyvin menestyviä pienempiä kaupunkiseutuja,
vahvoja kuntakeskuksia ja maaseutualueita, joiden yritykset ovat
tehokkaasti verkottuneet sekä maakunnan sisälle
että ulkopuolelle". Ei tule mieleen yhtään
ainoaa kuntaa tai aluetta, joka ei tässä tekstissä olisi
otettu huomioon. Niihin kaikkiin luvataan onnellista elämää.
Totuus kuitenkin on, että asioita on pantava tärkeysjärjestykseen,
jos jotain todella halutaan saada aikaan. On valitettavaa, että tämä hallitus ei
anna aluekeskusohjelmalle sellaista painoarvoa kuin edellinen antoi.
Oikeaa politiikkaa olisi rakentaa Suomen tulevaisuus maakunta- ja
aluekeskusten varaan samalla, kun aluekeskusohjelman piirissä olevia
alueita voitaisiin hieman laajentaa. Aluekeskusohjelman alkuperäisen
idean mukaisesti aluekeskuksessa tulisi säilyttää valtionhallinnon
keskeiset palvelut, kuten poliisi, verotoimisto ja käräjäoikeus.
Nyt samalla, kun aluepolitiikasta puhutaan, todellisuudessa ollaan tilanteessa,
että lopettamisuhan alla on monia valtionhallinnon pisteitä pienimmissä kaupungeissa
ja siellä uhkaavat työpaikkojen menetykset sekä toimintaedellytysten
heikentyminen monia ihmisiä. Samaan aikaan toisella kädellä syydetään
julkista rahaa erilaisten EU-projektien kautta, joista toki jotkut
ovat aivan hyödyllisiä, mutta monet jäävät
varsin epämääräisiksi. Esimerkiksi
kihlakuntien määrää ei tule
vähentää, poliisin yöpäivystys
on säilytettävä ainakin nykyisissä paikoissa
ja mahdollisuuksien mukaan yöpäivystystä on
laajennettava, ei supistettava.
Arvoisa puhemies! Alueellistamisen vatvomisessa hallitus on
saanut aikaan vain pettyneitä odotuksia, epävarmuutta
ja huolestuneisuutta. Niiden valtionhallinnon tehtävien
alueellistaminen maakuntiin, jotka eivät kuulu valtion
ydintoimintoihin, oli järkevä toteuttaa. Työntekijöille
muutosprosessi on vaikea, mutta vieläkin vaikeampaa on
jatkuva epätietoisuus oman työpaikan tulevasta
sijainnista. Hallituksen onkin kyettävä tekemään
asiassa päätöksiä eikä vain
epämääräisiä hahmotelmia,
jotka ammutaan alas jo ennen kuin niitä on edes käsitelty.
Maan kokonaisvaltaisen kehityksen näkökulmasta
valtionhallinnon tehtävien hajauttaminen on järkevää.
Pääkaupunkiseutu ei tarvitse kaikkia keskushallinnon
virastoja voidakseen kilpailla muiden Euroopan metropolien kanssa.
Sen sijaan se tarvitsee ulkomaisia sijoituksia, joiden houkuttamiseksi
on yhtiöverotuksen ja koulutetun työvoiman saatavuuden
oltava globaalisti kilpailukykyistä. Monille virastojen
työntekijöille mahdollisuus työskennellä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella
tarjoaisi tilaisuuden kohottaa elintasoa kustannusten laskiessa
voimakkaasti. Alueellistamisessa päätökset
pitää tehdä nopeasti, mutta itse siirtyminen
vaatii pitkän siirtymäajan, jotta se on työntekijöiden
näkökulmasta kohtuullista ja jotta tehtäviin
voidaan sijoituskunnissa tarvittaessa kouluttaa riittävästi
osaavaa työväkeä.
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat omien alueidensa vetureita.
Kun katsotaan Suomen eri alueiden kehitystä viimeisen kymmenen
vuoden aikana, niin eri maakuntien ja seutukuntien kehitys on suoraan
verrannollinen niissä sijaitsevien korkeakoulujen koulutuskapasiteettiin
sekä siihen, miten tätä kapasiteettia
on osattu hyödyntää oman alueen elinkeinoelämän
tarpeisiin. Tästä näkökulmasta
katsottuna alueellisen kehittämisen vastuun lisääminen
yliopistojen tehtäviin on enemmän kuin paikallaan.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Aluepoliittisen selonteon painopisteissä mainitaan
alueiden oman erikoisosaamisen hyödyntäminen ja
kehittäminen. Tämä linjaus on periaatteessa
aivan oikea. Erikoistuminen on päivän sana globaalissa kilpailussa.
Erikoistuminen on erittäin tärkeää niille
alueille, jotka toimivat koko Suomen vetureina. Jatkossa resursseja
on suunnattava myös lentoyhteyksien parantamiseen. Suurimpien maakuntien,
kuten Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan, suoria
lentoyhteyksiä ulkomaille tulee pyrkiä lisäämään,
jotta alueiden aito kansainvälistyminen on mahdollista
ja jotta Suomen tulevaisuus rakentuu useamman kivijalan varaan.
Erikoistuminen ja omien vahvuuksien kehittäminen on siis
tärkeää kaikissa seutukunnissa. On kuitenkin
muistettava, että mahdollisuudet kehittää omaa
seutukuntaa ovat hyvin rajalliset, jos alueelta viedään
elämisen edellytykset ajamalla alas valtion, maakuntatason
ja kuntatason palveluja. Halvinta aluepolitiikkaa on pitää yllä riittävää valtionhallinnon
palvelupisteverkostoa.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Käsissämme olevaa esitystä vaivaa
vakava putkinäkö. Hallinto ja nykyisten hallintorakenteiden
säilyttäminen on keskeisempää siinä kuin
aluepolitiikan tulos tai sen sisältö. Samaa oirehdintaa
ilmenee myös esityksen yhteyteen kootuissa tiedoissa voimassa
olevien maakuntaohjelmien painotuksista. Maakuntaohjelmista vain
Kainuussa ja Länsi-Suomessa näkyvät huoli
hyvinvoinnista ja palveluista painopisteenä. Minne unohtui
muualla Suomessa maakuntaohjelmista julkisten palveluiden merkitys
kansalaisten arjen selviytymiselle, koko Suomen asuttuna pitämiselle
ja elinkeinoelämän kehittämiselle? Hallinnon
vaan ei ihmisen makuisuus näkyy myös siinä,
ettei hallitus halua pohtia omien päätöstensä vaikutusta aluetasolla.
Tuntuu kuin esitys olisi jäädytetty tilaan, johon
elävä elämä tai muutokset eivät
vaikuta.
Tästä esityksestä ei nimittäin
löydy pohdintaa esimerkiksi Kansallisen terveyshankkeen
kaltaisten linjausten vaikutuksista alueiden kehittämistarpeisiin,
veroalepolitiikan aluepoliittista analyysia tai pohdintaa vaikkapa
kansalaisten ikääntymishaasteista. Terveyserot
kasvavat, tuloerot kasvavat, syrjäytyminen syvenee. Silti
esitys ei vastaa kysymykseen, miten hallitus vastaa oman hallitusohjelmansa
tavoitteeseen harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon
tähtäävää politiikkaa.
Arvoisa puhemies! Sinänsä esityksen tavoitteet
ja painopisteet ovat lähtökohtaisesti oikeita, ovathan
ne suoraan Lipposen kakkoshallituksen muotoilemia. Ongelma syntyy
siitä, että se, mikä muutama vuosi sitten
oli uutta ja uudistavaa, ei välttämättä enää osoita
tulevaisuuteen tähtäävää visiointia.
Ongelmana on myös se, että jo vuoden vanhalla
hallituksella on näyttöä siitä,
miten ohjelmalliset sanat ja käytäntö kohtaavat.
Otetaanpa tästä muutama esimerkki.
Esitykseen on kirjattu tavoite: aktiivi tietoyhteiskuntapolitiikka
alueellisen tasa-arvon edistäjänä, ja
pysähdymme hetkeksi viime syksyyn. Miten kävikään
syrjäseutujen kirjastojen laajakaistamismäärärahojen
viime syksyn budjetissa ja erityisesti budjettiriihessä,
johon hallituksen omat ministerit sitä esittivät?
Toinen tavoite: kunnallisten palveluiden saatavuuden takaaminen.
Miten valtionosuuksia ja kuntien palkanmaksukykyä syövällä veroalella on
tuettu tätä?
Kolmas tavoite: innovaatiopolitiikka. Miten innovaatiopolitiikkaan
käytännössä vastaa esitys siitä,
että yliopiston kehittämisrahoja syövät
nousevat vuokrakulut?
Entäpä palveluiden työvoiman kysynnän
vahvistaminen veropolitiikalla? Minkälaisen linjauksen
Vanhasen hallitus ottikaan veroalensa suuntaamisessa? Vanhasen hallitus
suuntasi veroalensa tuloveroaleen, jonka hedelmät parhaimmillaan
elvyttävät useimmiten muiden maiden elinkeinoelämää ulkomaisten
tuotteiden oston muodossa. Eikö parempi olisi ollut miettiä,
jos veroalevaraa on, sen suuntaamista vaikkapa palveluiden arvonlisäveroon?
Itse olisin toivonut, että hallitukselta olisi löytynyt
rohkeita uusia avauksia, sillä mielestäni tavoite,
ettei minkään alueen työttömyys
ylitä oleellisesti keskimääräistä työttömyyden
tasoa, ei ole niin oleellinen kuin toivomani sitoutuminen siihen,
että työttömyyden poistamiselle asetetaan
konkreettiset tavoitteet ja aikataulu. Olisin ollut utelias kuulemaan,
miten konkreettisesti hallitus aikoo parantaa kuntien edellytyksiä selvitä kaavoituksesta,
maapolitiikasta, asuntoasioista ja rakennusvalvonnasta tai miten
suurten kuntien omat kehittämisstrategiat näkyvät käytännössä hallituksen
aluepolitiikassa. Pirkanmaalaisena meillä nimittäin
on tuoreita kokemuksia siitä, ettei ykköstavoitteemme
päässyt edes tälle hallituskaudelle.
Olisin myös toivonut sanojen lisäksi konkreettisia
näyttöjä hallituksen reagointikyvystä ja
nopeudesta äkillisten ja vähemmän yllätyksellisten rakennemuutosten
kohdatessa alueita. Sysääminen selvitettävien
asioiden jonoon ei mielestäni vastaa akuuttiin tarpeeseen.
Entä missä ovat avaukset sosiaalisen pääoman
kartuttamisesta tai hiljaisen tiedon ja paikallistuntemuksen siirtämisestä aluepoliittiseen
päätöksentekoon? Mikä rooli kansalaisten
osallisuudella on Vanhasen hallituksen aluepolitiikassa? Entäpä minne
unohtui päätöksenteon vienti lähemmäksi
ihmistä, ja miten näkyvät ihmisten arjen
ja elämänpiirin painotukset konkreettisesti tavoitteena
Vanhasen hallituksen aluepolitiikassa?
Ennen seuraavaa rakennerahastokautta olisi ollut hyvä kuulla,
millä mittareilla maamme hallitus mittaa nykyisen rakennerahastokauden
tuloksia ja koska hallitus arvioi ihmisläheisillä mittareilla
oman aluepolitiikkansa onnistumista. Ja avainkysymys: Miten aluepoliittisia
hankkeita aiotaan rahoittaa tiukan menokaton vallitessa, ja jos
aluepolitiikkaan lisätään rahaa, onko
se jostakin muusta pois, ja jos on, niin mistä?
Lopuksi, arvoisa puhemies: Miksi Suomessa vaietaan kaikilla
kielillä siitä, mitä hallitus konkreettisesti
tavoittelee seuraavalta rakennerahastokaudelta? Miksi Suomen puolestapuhujat
EU:n pyöreissä pöydissä pitävät
matalaa profiilia kansallisista ja kansalaistemme eduista? EU:nhan
tulisi olla ennen kaikkea kansalaisten Euroopan tukiväline.
Taloudellisissa vaikeuksissa painivat kunnat ja alueet eivät
voi odottaa vuoteen 2006. Niiden on jo nyt edes aavistettava viisivuotissuunnitelmiansa
tehdessään, miten Suomen hallitus linjaa tavoitteensa
vuoden 2007 jälkeen. Sinisilmäisyys ei ole hyväksi
eikä vitkuttelu synnytä ennustettavuutta. Tästä tuoreena
esimerkkinähän meillä on juuri eduskunnassa
käsiteltävänä oleva palveludirektiivi.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! "Vielä ne pojat käy Helsingin
herroille sanomassa sanottavansa, jotta saako sitä Pohjolan
perukoilla asua kotonansa." Siinä on minun aluepoliittinen
julkilausumani yli 20 vuoden takaa. Tuo lause on laulusta "Leuhkat
eväät". On ihmisoikeus saada asua ja
tehdä työtä kotiseudullaan. Silti sadattuhannet
ihmiset ovat kotikylistään joutuneet aikoinaan
lähtemään työevakoiksi.
No nyt, kun itsekin täällä Helsingissä herrojen keskellä olen
pätkätöissä, täytyy
sanoa, että kyllä ainakin osa herroista ymmärtää,
mitä voisi olla alueellisesti tasapainoisempi Suomi. Nyt
annettua aluepoliittista selontekoa ei voi syyttää ainakaan
hyvän tahdon puutteesta. On sitten eri asia, kuinka nuo
ehdotetut keinot tepsivät, mistä rahaa riittää ja
saadaanko sitä EU:lta. Toisaalta tuolla maaseutukylissä,
niin kuin ed. Reijonenkin tietää, ei ole aina
pelkästään luotettu herrojen kotkotuksiin
ja selontekoihin vaan omaan kekseliäisyyteen, mutta nyt
vaan yrittämisen tärkeys on korostunut, kun rakennemuutos
on ravistellut maaseutua. Tässä mielessä alueselonteko
on oikeassa, kun se korostaa osaamista ja yrittämistä.
Suomen lähihistoria voidaan jakaa kolmeen aluepoliittiseen
aikakauteen. Ensimmäisellä kaudella rakennettiin
maahamme kattava maakunnallisten yliopistojen verkosto. Tämä presidentti Kekkosen
tukema hanke on sittemmin osoittautunut ratkaisevaksi koko maamme
hyvinvoinnin kannalta. Yliopistojen yhteyteen rakennettiin teknologiakylät,
joissa innovoitiin Suomi maailmankartalle.
Toisessa vaiheessa aluepolitiikalla rakennettiin alue- ja osaamiskeskuksia.
Monesti on niin, että kun jonkun toimialan teknologinen
räjähdys tasaantuu, yritykset saattavat arvostaa
sijainniltaan pienempiä kaupunkeja, joissa kustannukset ovat
alhaisempia. Aivan kuten ed. Satonen sanoi, näissä pienimmissäkin
aluekeskuksissa tulee säilyttää valtion
ja oikeuslaitoksen virastot ja palvelut. Niitäkään
ei saa kuihduttaa.
Mutta nyt olemme siirtyneet kolmanteen vaihteeseen, jossa tehtävänä on
laajan, kasvukeskusten ulkopuolisen maaseudun pitäminen
mukana kehityksessä. Tutkimus- ja kehitysrahoja, kuten Tekes-rahoja,
tulee antaa myös maaseudulle eikä vain suurille
kasvukeskuksille. Maalla on hyviä vientiyrityksiä,
mutta ne eivät ole verkottuneita ja ne taistelevat yksin
taisteluaan.
Nyt aluepolitiikka on suurempien haasteiden edessä kuin
ehkä ikinä ennen. Väestö vanhenee, huoltosuhde
heikkenee, nuorempia työntekijöitä ja
veronmaksajia tarvitaan myös peräkylille. On kaksi
päähaastetta: toimivat peruspalvelut ja yrittämisen
turvaaminen. Kuntataloudesta huolehtiminen on tärkeää,
ja tässä apuna voi olla myös peruspalvelujen
kustannuksia hillitsevä kuntayhteistyö.
Kun puhutaan yrittämisestä, totta kai tärkeä asia
on verokohtelu ja toisaalta byrokratia. Byrokratian ja kustannusten
vähentämistä on kokeiltu muun muassa
työyrittäjäyhteenliittymillä.
Se voi olla esimerkiksi kädentaitajien yhteinen eräänlainen
osuuskunta, jossa useamman työyrittäjän
paperisodan hoitaa yksi palkattu työntekijä yhteisesti.
Verotuksen tietenkin pitää olla pienyrittäjää kannustavaa,
kuten alvin alentaminen, ja varsinkin mikroyrityksissä,
siis alle 10 työntekijää, tulisi myös
työn sivukuluja voida lieventää, kuten
sosiaaliturvamaksujen alentamisen kautta voidaan tehdä.
Näin maaseutua saataisiin elävämmäksi
ja keskikaljabaarien älykeskuksia tyhjenemään.
Kävin maanantaina kuntavierailulla Urjalassa. Kysyin,
miten parantuneet tieyhteydet ovat vaikuttaneet kunnan elinkeinoelämään.
Yllätyin, kun kuulin, että suurta vaikutusta tieyhteyden
parantamisella ei olekaan ollut. Kunta jää juuri
sen 50 kilometrin säteen ulkopuolelle, jonka alueelle suuren
kasvukeskuksen, tässä tapauksessa Tampereen, myönteinen
vaikutus ulottuu. Tämä esimerkki kuvaa aluepolitiikan
kolmannen vaiheen haasteellisuutta. Urjalan elinkeinoelämä tarvitsisi
kipeästi nopeampia laajakaistayhteyksiä. Näiden
saaminen on osoittautunut hankalaksi. Se on jarruttanut kunnan elinkeinoelämän
kehittymistä. Urjalassakin toimii muun muassa rakennusteknologiafirma
käytännöllisesti katsoen metsän keskellä,
sivukylällä. Laajakaista on heille tärkeämpi
kuin moottoriliikennetie. Yritys vielä työllistää joustavin
kuuden tunnin työajoin esimerkiksi maatalojen emäntiä,
jolloin nämä ehtivät myös oman
kotitilansa töihin.
Valtion toimien alueellistaminen on sinänsä tärkeää,
mutta se ei vielä ratkaise mitään. Nopeiden
tietoliikenneyhteyksien rakentaminen koko Suomeen on lähiajan
merkittävin aluepoliittinen asia. Mikäli tätä ei
hoideta kunnialla loppuun asti, muut toimenpiteet ovat hyödyttömiä ja
rahat valuvat hukkaan. Ihmisillä ja yrityksillä pitää olla
perusasiat kunnossa, joiden päälle rakentaa. EU-tukia
sitä paitsi tarvitsevat myös eteläisen Suomen
maakuntien reunakunnat. Kun sinne Brysseliin paljon maksetaan, niin
kyllä sieltä jotain pitäisi takaisinkin
saada.
Arvoisa puhemies! Lukiessani hallituksen aluepoliittista selontekoa
en voinut olla huomaamatta, miten päällekkäiset
systeemit, organisaatiot ja erilaiset ohjelmat on aluepolitiikkaan
rakennettu. Erityisesti rakennerahastojen kohdalla rivit sai tankata
välillä toiseenkin kertaan. Mieleen tuli se vanha
talonpojan tappolinja, jossa paperilla todistettiin, että sinulla
ei voi olla nälkä. Tarvitaan melkoinen joukko
korkeasti koulutettuja, elämästä vieraantuneita
virkamiehiä, että tällaiset useat ohjelmat
kaikkine koukeroineen on saatu aikaiseksi. Minusta tuntuu, että tässä munkkilätinässä
jäljet
johtavat sylttytehtaalle, tuonne Rysseliin, lehmien korvamerkkien
ja lantakasojen inspehtöörejähän
sieltä jo palkattiin aikaisemmin.
Rakennerahastoissa on ilmeisesti organisaation monimutkaisuudesta
johtuvia ongelmia. Varojen käyttöä hankaloittaa
systeemiin rakennetut rajat, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Ihmisten elinpiiri ei noudata maakuntien eikä muitakaan rajoja.
Toisaalta sitten hajanaisuus, joka on vaivannut ohjelmien seurantaa,
on yksi ongelma. Pyrkimys yhtenäiseen järjestelmään
on varmasti kaikkien etu.
Täällä on tänään
puhuttu monista ongelmista: Paluumuuttajien verotusta pitäisi
helpottaa, totta kai; aluetukia täytyy EU:sta kovistella
myös kakkostukialueelle; rakennerahastoissa on tehty päätöksiä,
mutta te-keskuksista ei ole tullut rahaa ulos samassa tahdissa;
joukkoliikenne on ongelmissa maaseudulla jne.
Rakennerahastoissa toivottavaa on se, että maakuntien
asemaa päätöksenteossa entisestäänkin
vahvistetaan. Sille, että päätökset
tehdään lähellä niitä ihmisiä,
joita päätökset koskevat, pitäisi
taputtaa käsiä.
Arvoisa puhemies! Hyvä aluepolitiikka on investointeja,
se on investointeja myös teihin. Meille pirkanmaalaisillehan
tietysti tuo tie on Tampereen läntinen ohikulkutie, joka
on nyt tipahtanut pois näistä infralistoista,
valitettavasti.
Hyvä aluepolitiikka on myös, niin kuin täällä on
todettu, (Puhemies koputtaa) kädentaitajien kouluttamista.
Politiikan mahdollisuudet ovat rajalliset, niin kuin ministeri Manninen
totesi, mutta pieninkin askelin voidaan edetä. Siellä missä pirteissä savu
nousee, vaikka sitten Urjalan sivukylällä tai
Kittilän Alakylässä, pitää taata
peruspalvelut ihmisille ja mahdollisuus tehdä omalla työllään
elämäänsä eteenpäin
ja tienata. "Viety on maat ja veet, ruskat ja keväät,
mutta sielussa on leuhkat eväät." Näitä ihmisten
leuhkoja eväitä, itsetuntoa ja osaamista, tulee
ruokkia, jos aiomme olla sivistyskansa.
Eero Reijonen /kesk:
Herra puhemies! Aivan aluksi on helppoa yhtyä ed. Alatalon
näkemykseen, että osaaminen ja yrittäjyys
ovat keskeisessä roolissa, kun halutaan viedä aluepolitiikkaa
voimakkaasti eteenpäin.
Itse tarkastelen tätä selontekoa aluksi hieman hallitusohjelman
lähtökohdista. Hallitusohjelmassahan hallitus
lupaa harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää aluepolitiikkaa.
Lisäksi luvataan kaventaa eroja alueitten kehittämisedellytyksissä.
Nämä ovat hyviä tavoitteita. Tavoitteena
on ennen kaikkea muuttoliikkeen ja väestörakenteen
tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko
maassa. Toivottavasti näihin tavoitteisiin päästään
tällä hallituskaudella.
Hallitus onkin tunnustanut sen tosiasian, että myönteisen
tulevaisuuden tekeminen maakuntiin ei ole yksin maakuntien käsissä.
Alueellisten kehitysmahdollisuuksien hyödyntämiseksi
ja alueellisten erojen tasaamiseksi tarvitaan myös vahvaa
kansallista aluepolitiikkaa.
Alueiden kehittäminen voidaan jakaa niin sanottuun
pieneen ja suureen aluepolitiikkaan. Pienellä aluepolitiikalla
viitataan lähinnä varsinaisiin aluekehitystoimenpiteisiin
eli nykyiseen ohjelmaperusteiseen kehittämiseen ja valtion
talousarvion aluekehitysvaroiksi nimettyihin määrärahoihin.
Suureen aluepolitiikkaan voidaan puolestaan lukea niin pohjoismaisen
hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen palveluverkkoineen
ja valtionosuusjärjestelmineen kuin myös infrastruktuurin
rakentaminen, maatalouspolitiikka laajasti, maaseutupolitiikka,
verotus ja tulonsiirrot. Toimiva julkinen palveluverkko on aina
maakuntien kehityksen perusedellytys.
Hallitus on ohjelmansa toteuttamisessa vielä alkutekijöissä.
Hyvääkin ollaan toki saamassa aikaan. Hallitusohjelmaan
kirjattu maakunnan liittojen roolin vahvistamishanke on etenemässä selvitysmies
Esko Riepulan selvitysten pohjalta. Selvitysmies ehdottaa, että aluekehittämiseen
suunnattavat
voimavarat koottaisiin yhteen valtion talousarviossa ja niistä päätettäessä lisättäisiin
yhteistyötä keskushallinnossa, maakunnissa sekä keskushallinnon
ja maakuntien välillä. Samalla tehostettaisiin
aluekehitysvarojen kansanvaltaista ohjausta.
Aluekehittämisen kansallinen rahoitus koottaisiin valtion
talousarviossa yhteen luukkuun, jonka suuruus Riepulan mukaan olisi
1,5—1,7 miljardia euroa. Myös EU:n rakennerahastovarat
koottaisiin rahastokohtaiseksi kokonaisuudeksi. Varojen alueellista
suuntaamista ja päätöksentekoa varten
muodostettaisiin keskushallintoon aluekehittämisen kannalta
keskeisten ministeriöitten tulosallianssi yhteistyöfoorumiksi. Aivan
keskeistä minusta tässä ehdotuksessa
on kuitenkin se, että alueellista päätäntävaltaa
lisättäisiin siten, että resurssihallinnon
suuntaamiseksi yhdenmukaiseksi toiminnaksi perustetaan maakuntaneuvosto,
joka olisi maakunnan liiton hallitus lisättynä valtion
sektorihallinnon edustajilla. Maakuntaneuvoston enemmistö olisi
luonnollisesti poliittisesti valituilla jäsenillä,
ovathan maakuntien isäntiä kunnat tällä hetkellä ja
näin varmaan myös jatkossa. Eli tätä esitystä on
kannatettava hyvänä esityksenä.
Sen sijaan toinen selvitysmies, maaherra Eino Siuruainen, on
laatinut raportin valtion teknologiarahoituksen alueellisesta hyödyntämisestä. Keskeinen
osa raporttia on Tekesin toimintojen arviointi ja siitä seuraavat
johtopäätökset. Raportin sisältämä esitys
sijoittaa tuntuvasti nykyistä suuremman osan Tekesin henkilöstöä Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle on kannatettava. Tämä on välttämätön
ehto sille, että teknologiarahoituksen vaikutus saadaan
ulottumaan nykyistä kannattavammin maan kaikkiin osiin.
Esitetty viiden alueyksikön malli ei kuitenkaan ole
oikea vastaus niihin ongelmiin ja kysymyksiin, joita selvitystyön
pohjaksi on määritelty. Teknologiarahoituksen
vaikutus ei mallin myötä tulisi ulottumaan nykyistä kattavammin maan
eri osiin, sillä alueyksiköitten sijoituspaikoiksi
esitetyt viisi paikkakuntaa ovat jo nyt ne Pääkaupunkiseudun
ulkopuoliset seudut, joille kohdentuu suurin osa Tekes-rahoituksesta.
Erityisesti teknisten korkeakoulujen ulkopuolisissa maakunnissa
Tekesin ja Vtt:n kaltaisten innovaatio-organisaatioiden rooli on
ratkaisevan tärkeä. Tekesin henkilöstöresurssien
alueellinen jako ei sitä nykyisellään
tee, ja Siuruaisen mallillakin jäätäisiin
alle puolitiehen. Käytäntö on jo nykyisellään
osoittanut, että siellä, missä henkilöstöresursseja
on lisätty, on myös Tekesin teknologiarahoitus
lisääntynyt voimakkaasti.
Valtion toimintojen alueellistamisen osalta on todettava, että kokonaisratkaisut
odottavat itseään. Odotukset maakunnissa ovat
suuria, ehkä ylisuuria. Mielestäni ei ole linjakasta,
että yksittäisiä pieniä päätöksiä tippuu
silloin tällöin. Hallituksen tulee lunastaa hallitusohjelmaan
kirjatut linjaukset ja lupaukset valtion toimintojen alueellistamisen
suhteen.
Hallituksen linjaukset seuraavalle rakennerahastokaudelle ovat
kannatettavia. Itä- ja Pohjois-Suomen pääsyn
korkeimman aluetuen piiriin on oltava hallituksen tinkimätön
tavoite. Olosuhdetekijät eivät ole muuttuneet.
Harva asutus, pitkät etäisyydet, ilmasto-olosuhteet
jne. eivät ole miksikään muuttuneet.
Arvoisa herra puhemies! Aivan merkittävässä roolissa
aluepolitiikan kannalta ovat liikennepoliittiset linjaukset. Valitettavasti
hallitusohjelmaan kirjoitetut asiat eivät ole juurikaan
edenneet, ja näyttää siltä,
että ellei uusia päänavauksia tapahdu,
jäävät nämä liikennepoliittiset
linjaukset enempi työryhmätasoisen kirjoittelun
tasolle kuin toteutusasteelle. Tästä me maakunnissa
olemme erittäin huolissamme.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Onnistuminen tasapainoisessa aluekehityksessä on
yrittäjyyden ja muiden työpaikkojen luomiseen
tähtäävien toimien rinnalla tämän
hallituksen kynnyskysymyksiä. Täällä on
puheissa jo nähty myönteisiä merkkejä hallituksen
linjan muuttumisesta. Hallituksen toimenpiteitä on myös
ruodittu. Entisen ministerin suhtautuminen on säännönmukaisesti
oma lukunsa, katkeruuden sävyttämä vuodatus.
Käyn tässä puheenvuorossa läpi
niitä aluekehityksen toimintoja, joista minulla on omakohtaisia
kokemuksia ja näkemys kentältä, miten asiat
ovat hoituneet.
Kansainvälistymisen tuomat kasvavat vaatimukset, mutta
myös mahdollisuudet, tuovat oman lisänsä juuri
tässä EU:n laajenemisen vaiheessa. Muutokset koskettavat
kaikkia alueita niiden sijainnista tai koosta riippumatta.
EU:n rakennerahastojen osalta nyt on menossa maamme osalta hyvää vauhtia
toinen kausi. Ensimmäistä kautta leimasi kokemuksen
puuttuessa suunnittelun hätäisyys sekä ohjelmien
ja hankkeiden sirpaleisuus, jolloin vaikuttavuus jäi luonnollisesti
heikoksi.
Toisen kauden hankekokonaisuudet ensimmäisen kauden
kritiikin saattelemana helposti paisuivat rahoituksen saamiseksi
liian laajaksi. Kunnallisten päätösten
tekeminen hankaloitui eikä liittojen ja te-keskustenkaan
ole ollut helppoa tehdä rahoituspäätöksiä.
Vaikuttavuutta nykyisille hankkeille on räätälöinnin
ansiosta tullut selvästi lisää. Luotan
siihen, että kun näiden hankkeiden tueksi saadaan
nykyistä enemmän tutkimus- ja tuotekehitysrahaa,
tuloksia maakunnissa alkaa uusien työpaikkojen muodossa
syntyä.
Kansainvälisesti korkea koulutustaso ja toimiva koulutusjärjestelmä samoin
kuin osaava työvoima ja vahvat perusrakenteet ovat Suomen
selkeitä vahvuuksia. Tiedon, osaamisen ja innovaatioiden
merkitys on jatkuvasti korostunut myös aluekehityksessä.
Huomiota kiinnittäisin kunnissa juuri nyt toisen asteen
ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen vetovoimaan,
nykyaikaiseen kalustoon ja päteviin opettajiin. Ammattitaitoinen
työvoima on mahdollisuus maakunnille.
On erittäin tärkeää, että alueen
omat kehitystekijät, osaamispääoma, yrityskanta
ja sosiaalinen pääoma, yhdessä toimivat
aluekehityksen vahvistamiseksi. Kestävän ja tasapainoisen
kehityksen perusta on alueiden omien valmiuksien ja osaamisen vahvistamisessa.
Hyviin tuloksiin pääsemiseksi on välttämätöntä toimia
yhteistyössä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Valtion tiede- ja teknologianeuvosto esittää, että aluekehitystä voidaan
vauhdittaa kahdensuuntaisella verkostoitumisella. Yhtäältä tulee edelleen
vahvistaa kansallista innovaatiopalveluverkostoa ja kehittää sitä vastaamaan
yhä paremmin alueiden tarpeita. Toisaalta tarvitaan alueiden
omista tarpeista lähtevää erikoistunutta
verkostoitumista. Tosiasia on se, että mitä erikoistuneemmasta
osaamisesta ja pienemmästä alueesta on kysymys,
sitä enemmän yhteistyökumppaneita on
haettava oman alueen ulkopuolelta. Menestyminen vaatii tehokkaan
yhteistyön ja toimivan verkostoitumisen lisäksi
uuden teknologian hallintaa.
Aluekeskusohjelmia on nyt toteutettu kolmen vuoden ajan. Ohjelmien
tarkoituksena on vahvistaa seudullisen yhteistyön edellytyksiä,
seudullista kilpailukykyä ja sosiaalista eheyttä.
Kehittämistyössä mukana olevat tahot
ovat olleet ohjelmiin enimmäkseen tyytyväisiä.
Ohjelmien päällekkäisyyksiä tulee
kuitenkin edelleen karsia, samoin alueellisen kehittämisjärjestelmän
sekavuudesta tulee päästä eroon.
Valitettavasti aluekeskusohjelmien konkretisointi ja kehittämishankkeiden
toteutus on monella alueella jäänyt puolitiehen.
Myönteisistä puheista huolimatta myös
viranomaisille maakuntien välinen raja ja lääninraja
ovat edelleen suuri este viedä asioita eteenpäin.
Kentällä väestö ja päättäjät
olisivat valmiimpia yhteistyöhön kuin virkamiehet
ja ministeriö, esimerkkinä Koillismaan seutukunta.
Peruspalvelujen järjestämisessä yli
erilaisten rajojen on yhteistyötä kyettävä tekemään.
Alueellistamiseen liittyvien hankkeiden toteutus on melkeinpä välttämätön
aluekeskusohjelmien toteutuksen vauhdittamiseksi. Myös
työllistämisen sivukustannusten alentamiseen liittyvät
toimet ovat kiperästi kaivattuja.
Arvoisa puhemies! Nyt on otollinen aika sisällyttää kaikkeen
päätöksentekoon aluekehitystä tukeva
näkökulma. Myös kaikki ne taloudelliset toimet,
jotka edistävät yritysten kilpailukykyä ihan
fyysisistä syistä kalliiden tuotantokustannusten
alueilla, ovat tervetulleita. Kulunut käsite läpäisyperiaate
ei ole riittävä tapa, vaan nyt tarvitaan kaikkia
suoraan tai välillisesti aluekehitystä tukevia
toimia. Tasapainoisesta aluekehityksestä hyötyy
koko Suomi ja sen kansa.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Hänninen oli laatinut varsin
seikkaperäisen ja laajan ja monipuolisen puheenvuoron ja,
täytyy sanoa pohjoisen suunnasta tulevana edustajana, samoista
näkökulmista, joista itsekin tätä selontekoa
olen lueskellut ja katsellut.
Käytin tuossa keskusteluosiossa jo lyhyen puheenvuoron,
jossa mainitsin siitä, että silloin kun hallitus
tekee politiikkaa ja yhteiskunta tekee politiikkaa, sen on syytä olla
johdonmukainen siinä politiikan tekemisessään.
Jos puhutaan aluepolitiikasta, paperilla saadaan hyvinkin kauniita
ajatuksia, joihinka tämä sali äärestä toiseen
yhtyy, mutta sitten kun käytännössä tehdään
ratkaisuja, niin tullaan siihen paikkaan, että joudutaan
arvioimaan, ollaanko johdonmukaisia siinä, että tehdään
tämä aluepoliittinen arviointi päätösten osalta.
Olen 20 vuotta Suomen kalastuspolitiikkaa, nimenomaan tuon lohipolitiikan
osalta, seurannut ja tunnen kyllä sen yksityiskohdat ja
tiedän asiaan liittyvät monet ristikkäiset
intressit. Mutta kyllä se vain niin on, että loppujen
lopuksi, kun sitäkin päätöksentekotilannetta
sitten arvioi, niin päällimmäiseksi siinä nousee
tämä, että siinä on kysymys
pelkistetystä aluepoliittisesta päätöksestä.
Kiteytin tuossa keskustelupuheenvuorossa sen vertaamalla Ahvenanmaan
ja sitten Tornionjokivarren, Muonionjokivarren aina Kilpisjärvelle
saakka työllisyystilannetta, Ahvenanmaan seudulla pari
prosenttia, alle sen, tuolla pohjoisessa normaaliolosuhteissa aina
kymmenkertainen.
Tässä aluepoliittisessa selonteossa on kyllä ymmärretty
syvän maaseudun todellinen ongelma tai se on siinä lausuttu
julki, eli elinolosuhteitten niuketessa vähenee syrjäseutujen
väestö lukumääräisesti
aivan dramaattisesti ja elävän maaseudun selviytyminen
vaikeutuu aivan ratkaisevasti. Aluekeskuspolitiikan vaikutus on kiistatta
kahtalainen. Yhtäältä aluekeskukset pysäyttävät
väkeä maakuntiin, toisaalta ne imevät väkeä syvältä maaseudulta
aluekeskukseen, siis useimmissa tapauksissa lähimpään
kaupunkiin. Väestökehitys on todistettavasti suorassa
suhteessa niihin toimenpiteisiin, joita elinkeinopolitiikassa on
pystytty tekemään. Kun on työtä,
silloin on myöskin paikkakunnalla työikäistä väkeä.
Lapista voi ottaa muutaman kylän esimerkiksi tästäkin
kehityksestä. Esimerkiksi luonnonvarojen laaja, monipuolinen
hyödyntäminen on antanut osa-aikaista työtä aina
vuodenaikojen vaihtumisen mukaan kyläläisille
edelleenkin. Siellä on erittäin kaunis, hyvä esimerkki
Raattaman kylä Pallastunturin lähettyvillä,
jossa myöskin matkailu on tuonut lisätoimeentuloa
mutta myöskin poronhoito, metsästys, kalastus,
keräilytalous ja kaikenlainen muu ympäristön
ja luonnonvarojen hyödyntäminen. Saattaa tuntua
2000-luvulla, että tämä on semmoista
menneen ajan elämää, mutta niin vain
on tosiasia, että viime vuonna tuossa 160 hengen kylässä syntyi
7 lasta. Suurin piirtein alkaa olla jo niin, että siellä syntyy
enemmän lapsia kuin koko Pelkosenniemen kunnassa, tuossa yhdessä ainoassa
kylässä, jossa hyödynnetään monipuolisesti
ympäröivän luomakunnan antamat antimet.
Matkailu on tuonut moniin kyliin samanlaista elämää.
Tunturikylät ovat yleensä sellaisia, että myöskin
nuori väki sinne asettuu ja hankkii perhettä,
luo uutta väestöä. Se osoittaa sen, että kyllä Lapissa
esimerkiksi hyvin syrjäisissäkin olosuhteissa
mielellään asutaan ja eletään,
kun toimeentuloa työpaikkojen kautta saadaan.
Tässä selonteossa nähdään
myös eläkeikään tulleet kansalaiset
maaseudun voimavarana, mahdollisuutena. Puhutaan siitä,
että jos heidät saataisiin osa-aikaisestikaan
vuoden mittaan asumaan entisille kotiseuduilleen, siitä tulisi
uutta potkua. Tässäkin hallituksen kannattaisi
olla johdonmukainen. Lapistahan lähti rapeat 30 vuotta sitten
kai sataantuhanteen saakka nouseva joukko työn perässä Ruotsiin
ja myöskin osa Etelä-Suomeen. Monet heistä,
siis ainakin osa heistä, aivan avoimesti keskustelevat
ja puhuvat siitä, että he voisivat palata takaisin
eläkevuosilleen tuonne ja ainakin osan vuodesta asua entisillä kotiseuduillaan.
Näin he tekisivät, ellei Suomen muusta maasta
hankittujen eläkkeiden verotuspolitiikka johtaisi siihen,
että heille jää täällä selvästi
vähemmän rahaa käteen kuin heillä jää esimerkiksi
Ruotsissa.
Hallituksen kannattaisi pelkästään
aluepoliittisista syistä etsiä keinot tämän
ongelman ratkaisemiseen. Lapissa asuu jo nyt paljon ihmisiä,
jotka ovat työskennelleet sekä Ruotsissa että Norjassa
ja jotka joutuvat kärsimään tästä Suomen veropolitiikasta.
Tämä tilanne on erittäin ongelmallinen
ja ristiriitainen siinä mielessä, että työvoimahallinto
kehottaa näitä ihmisiä edelleenkin, että menkää töihin
Ruotsiin ja Norjaan, jos ette Suomesta sitä työtä saa.
Kun he sitten tulevat eläkeikään, he
yhtäkkiä huomaavatkin, että meillä on
erilainen verotuskäytäntö kuin esimerkiksi
Ruotsissa ja Tanskassa ja että tämä kohtelee
heitä loppujen lopuksi aika epäoikeudenmukaisesti.
Siis yllättävän moni paljon keskustelua
tässä salissa synnyttäneistä aiheista
osoittautuu aluepoliittisiksi kysymyksiksi, joita nimenomaan aluepolitiikan
johdonmukaisen noudattamisen näkökulmasta kannattaisi
arvioida ja sitten etsiä vilpittömästi
ratkaisuja. Silloin tämä valtioneuvoston aluepoliittinen
selonteko, joka nyt on hyvänä paperina meillä,
alkaisi saada semmoisen elämän maun ja tulisi
semmoinen tunne, että todellakin meillä on vilpitön
tahto loppuun saakka toteuttaa näitä hyviä tavoitteita.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Meillä on nyt täällä lähetekeskustelussa valtioneuvoston
aluepoliittinen selonteko 2004. Täytyy sanoa tietenkin,
että näihin kansiin on kirjoitettu paljon hyvää asiaa,
mutta on aivan selvää, että jos se annetaan
tavalliselle kadunkulkijalle tai myöskin kunnalliselle
ja maakunnalliselle hallintomiehelle luettavaksi, kyllähän
tämä on selvästi — niin kuin
kaikki selonteot pakkaavat olemaan — tämmöistä hyvin
virallista kieltä ja mihinkään konkreettisiin
asioihinhan tässä kovin pitkälle ei päästä.
Mutta minä pidän erittäin hyvänä sitä,
että hallitus on pystynyt nyt tuomaan tämän
aluepoliittisen selonteon tänne ja sitten eduskunnan käsittelyyn,
ja sitä voidaan siellä myöskin parantaa.
Herra puhemies! Hallitusohjelmassa on maininta siitä,
että tehdään myöskin ohjelman
mukaisesti tiettyjä selvitystöitä. Tähän
selontekoon liittyy kiinteästi valtion teknologiarahoituksen alueellisesta
hyödyntämisestä maaherra Eino Siuruaisen
selvitys, samoin sitten rehtori Riepulan aluehallinnon vahvistamisesta
oleva selvitys ja Helsingin seudun yhteistyön kehittämisestä Jussi-Pekka
Alasen selvitys. Ihan muutama kannanotto tässä saatteeksi
näistä.
Jos ensiksi toteaa tästä Helsingin seudun
yhteistyön kehittämisestä, täytyy
sanoa, että minusta siinä on kirjoitettu tärkeitä asioita,
Jussi-Pekka Alanen nostanut esille, mutta kun seuraa julkista sanaa,
Helsingin seudun kunnat, ainakin eräät kunnat,
suhtautuvat erittäin nihkeästi näihin
uudistuksiin. En lähde paremmin asiaa pohtimaan — täällä sitä varmaan
myöskin Pääkaupunkiseudun edustajat voivat
pohtia — mutta jotenkin olen niin näkemässä,
että näitä asioita, mitä selvitysmies
Alanen on tehnyt, pitäisi lähteä tällä vaalikaudella
myöskin Pääkaupunkiseudulla toteuttamaan.
Sitten tämä selvitys, minkä rehtori
Riepula on tehnyt aluehallinnosta. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan
liiton hallitus on sitä käsitellyt ja antanut
siitä oman lausuntonsa ja kokee mielestäni hyvin
myönteiseksi tämän nimenomaan, mikä liittyy
maakuntahallinnon kehittämiseen ja ennen kaikkea kansanvaltaisen
maakuntahallinnon kehittämiseen ja ennen kaikkea siihen,
että tämä maakuntahallinto saadaan Euroopan
neuvoston ja Euroopan unionin edellyttämälle,
niin kuin sanotaan, maakuntahallinnon minimitasolle. Meillähän
ei ole ollut riittävän hyvää ja
toimivaa maakuntahallintoa, ja maakuntahallintohan lähti
liikkeelle silloin Esko Ahon hallituksen aikana.
Myöskin selvitysmies Riepulan ehdottama valtion talousarvion
voimavarojen kokoaminen yhteen ja niistä päättämisen
siirtäminen keskushallinnon ja aluehallinnon kesken käytävien
tulosneuvottelujen jälkeen maakunnassa toimivien valtion
piirihallintoviranomaisten ja maakunnan liiton päätettäväksi
on aivan oikea toimenpide.
Myöskin selvitysmies on puuttunut tähän maakunnan
yhteistyöryhmän toiminnan korvaamiseen, josta
täällä on jo usean kerran puhuttu, tuotu
esille tämä maakuntaneuvosto, ja ennen kaikkea
siltä osin, että tämä maakuntaneuvosto
ei sisällä kannanottoa maakunnan yhteistyöryhmän
sosiaalipartnereiden roolista. Tähänhän
täällä myöskin ministeri Manninen
puuttui. Kyllä Etelä-Pohjanmaan liitto lähtee
myöskin siitä, että sosiaalipartnereiden
rooli otetaan huomioon joko lausunnonantajina maakuntaneuvoston
budjettikannanotoista tai asiantuntijajäseninä silloin, kun
tarvetta on.
Myöskin Etelä-Pohjanmaan liitto pitää hyvänä selvitysmiehen
ehdotusta aluejakojen yhdenmukaistamisesta, nimenomaan toiminnallis-taloudellista
maakuntien jakoa. Ainakin Etelä-Pohjanmaan kohdalla tämä jako
on näiden vuosien aikana osoittautunut ihan hyväksi
ja toimivaksi.
Herra puhemies! Sitten tähän maaherra Siuruaisen
selvitykseen. Tätä on pidettävä tietenkin erittäin
hyvänä asiakirjana, ja siinä on tavattoman
paljon asiaa ja myönteistä, mutta Etelä-Pohjanmaan
liitto on eräisiin asioihin kiinnittänyt huomiota
ja toteaa, että ammattikorkeakoulun roolia tutkimuksen
ja teknologian siirron toteuttajana on syytä nimenomaan
kehittää ja painottaa. Tällöin
voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulujen
vahvaa yrityskontaktipintaa. Samoin liitto pitää erittäin
tärkeänä selvitysmiehen esitystä ammattikorkeakoulujen
tarvitseman erityisrahoituksen turvaamisesta innovaatiotoiminnan
edistämiseksi.
Sitten tämä selvitysmies esittää myös
Tekesin toiminnan alueellistamista ja alueellisen toiminnan uudenlaista
organisaatiota. Esityksen mukaan perustettaisiin viisi Tekesin uutta
alueyksikköä Ouluun, Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään
ja Kuopioon yhdistämällä nykyisiä maantieteellisesti
ja toiminnallisesti lähellä olevia te-keskusten
teknologiayksikköjen toiminta-alueita. Tätä Etelä-Pohjanmaan
liitto ei ainakaan liittona pidä kovin perusteltuna vaan
lähtee siitä, että Tekes-palveluja tulee
kehittää edelleen jokaisen te-keskuksen yhteydessä eikä tule
luoda uutta hierarkkista, moniportaista järjestelmää.
Toivottavasti, kun näitä asioita nyt hallituksen
piirissä pohditaan, myöskin nämä näkökohdat
otetaan huomioon sinänsä hyvästä maaherra
Siuruaisen selvityksestä eli kuunnellaan myöskin
maakuntien ääntä.
Herra puhemies! Koska minulla on nyt aikaa enemmän
kuin 7 minuuttia, voinen vielä hetken jatkaa?
Ensimmäinen varapuhemies:
Tässä vaiheessa voi käyttää.
Suositusaika on 10 minuuttia.
Kyllä. — Niin, haluan lopuksi, herra puhemies,
todeta, kun täällä on puhuttu keskustelun
aikana paljon kuntaliitoksista ja ennen kaikkea usealtakin taholta
syytetty, että Suomen keskusta on ollut jarruna kuntaliitoksille,
että Suomen keskusta on pakkoliitoksia vastustanut mutta
ei suinkaan ole jarruna vapaaehtoisille ja kuntalaisten tahdon mukaisille
kuntaliitoksille. Niitä tulee omassa maakunnassanikin tapahtumaan ensi
vuoden alusta, kun Peräseinäjoen kunta lakkaa
olemasta ja tulee yhteinen Seinäjoen kunta, johon myös
kolme Ilmajoen kylää liittyvät, eli perustetaan
uusi Seinäjoen kunta. Se on tehty yhtäpitävin
päätöksin, ja on syytä todeta,
että keskustalla on ollut selkeä enemmistö Peräseinäjoen
kunnassa aina. Kyllä tietenkin näin voi sanoa, että jos
keskustalaiset olisivat vastustaneet, sitä kuntaliitosta
ei olisi syntynyt.
Täällä ministeri Manninen myöskin
toi esille sen, että maakuntaliittoja ja te-keskuksia ei
tulla yhdistämään. Minusta se on selkeä ja
järkevä kannanotto. Minusta meillä tulee,
niin kuin jo edellä toin esille, vahvistaa maakuntien asemaa ja
ennen kaikkea myös kansanvaltaisen maakuntahallinnon asemaa.
Minusta tällä linjalla on hyvä edetä.
Tietenkin, herra puhemies, toivoisi sitä, että hallitus
voisi tehdä mahdollisimman nopeasti päätöksiä tästä alueellistamisesta
eli hajasijoittamisesta, mitä nimikettä nyt käytetään.
Minusta tämän hallituksen, sosialidemokraattien,
keskustan ja Rkp:n hallituksen, yhteistyökyky mitataan juuri
näissä päätöksissä.
Se on maakuntien Suomelle erittäin tärkeää,
ja tästä on päätöksiä saatava
aikaan. Minä uskon, että kun hallitusohjelmaan
tästä asiasta on myös kirjattu, tässä tullaan asteittain
etenemään, ja kukaan ei kuvittelekaan, että kerralla
kaikki päätökset tehtäisiin,
vaan ne tehdään hitaasti ja perustellusti.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Taloudessa tapahtuvat muutokset sekä siihen
liittyvät rakennemuutokset näkyvät poikkeuksetta
aina Suomen aluerakenteessa. Talouden kasvaessa nopeimmin kasvavat
tuotantoalat yleensä keskittyvät muutamalle paikkakunnalle. Tällöin
niiden aiheuttama muuttoliike ja vaurauden kasvu piristävät
näiden alueiden rakentamista sekä lisäävät
paikallista palvelusektorin kysyntää. Vastaavasti
suurimmissa vaikeuksissa ovat alueet, joiden talous on työpanosta
vähentävien toimialojen sekä julkisten
palvelujen varassa.
Alueellinen kehitys ei saa olla keskittyvää, niin
että vain muutama seutukunta osoittaa muuttovoittoa ja
väestökasvua. Aluerakenteen muutos aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia
ja kustannuksia. Muuttotappioalueilla jää käyttämättä asuntoja
sekä muuta perusrakennetta. Vastaavasti kasvukeskuksiin
pitää rakentaa uutta, mikä aiheuttaa
taloudellisia paineita. Samoin muuttovoittoalueilla syntyy julkisten
palveluiden tarjontaan pullonkauloja, kun taasen muuttotappioalueilla
yksikkökustannukset kasvavat.
Ajan kuluessa muuttotappioalueiden suurin ongelma on väestörakenteen
vinoutuminen sekä elinkeinoelämän hiipuminen.
Tämän seurauksena heikentyy muuttotappioalueiden
tulonmuodostus, työllisyys ja huoltosuhde. Epätasainen kehitys
ei ole kenenkään etu. Siinä ei ole voittajia,
siinä on vain häviäjiä. Kun
on kuunnellut tätä keskustelua ja opposition hyökkäystä nykyistä hallitusta
vastaan, tekee mieli esittää kysymys: Mitä edelliset
hallitukset tekivät viimeisen kahdeksan vuoden aikana,
kun tilanne on se, mikä se on opposition mielestä?
Arvoisa puhemies! Tästä syystä nykyinen aluepolitiikka
edellyttääkin panostamista osaamiseen, kestävään
kehitykseen, alueelliseen tasapainoon, hyvään
ja uudistuvaan hallintoon sekä omien vahvuuksien kehittämiseen.
Tällaista politiikkaa nimenomaan nykyinen hallitus harjoittaa.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitus harjoittaa
sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.
Hallituksen tavoite on muuttoliikkeen ja väestörakenteen
tasapainottaminen. Hallituksen selkeä tavoite on palvelurakenteen turvaaminen
koko maassa.
Näihin tavoitteisiin pääsemisessä auttaa
ensisijaisesti se, että tarjotaan yrityksille suotuisat toimintaedellytykset
suurten keskusten ulkopuolellakin. Suomessa on kasvualueiden ohella muutama
yliopistokaupunki ja joukko maakuntakeskuksia ja muita keskuksia,
jotka tarjoavat osaltaan hyvät mahdollisuudet osaamiseen
perustuvalle tuotannolle. Näissä kaikissa on vähintään
ammattikorkeakoulutasoista opetusta ja muita korkeatasoisia palveluja
sekä melko monipuolinen teollinen rakenne.
Tarkasteltaessa asiaa lähemmin maakunta- ja seutukuntatasolla
voidaan todeta, että seutuyhteistyö on muodostunut
välttämättömäksi kilpailukyvyn
turvaamisessa ja parantamisessa sekä toimintojen ja kustannusten
pienentämisessä. Seutuyhteistyössä on
tärkeää hyväksyä ja
tunnustaa toisten vahvuudet sekä verkostoitua yhteisten
teemojen ympärille. Toisaalta seutukuntien kehitykseen
vaikuttavat tärkeät toiminnot eivät aina
noudata seutukuntarajoja.
Alueellisessa kehityksessä maakuntakeskuksen ja seutukuntien
vuorovaikutus on tärkeää. Tämä on
perusedellytys myönteisen maakuntahengen löytymiselle.
Maakuntakeskuksen ja seutukuntien välinen vuorovaikutus
ei saa merkitä niiden välistä liiallista
kilpailua tai vastakkainasettelua. Maakunnan sisäisten
yhteistyöverkostojen vahvistamisessa on ensisijaisesti
pyrittävä aluepoliittisen keinovalikoiman monipuoliseen käyttöön
erilaisissa ympäristöissä. Vahvalla maakuntakeskuksella
ja elinvoimaisilla seutukunnilla on monta valttia vaikuttaa muuttoliikkeen
hillitsemiseen sekä alueen yritysten työllisyystilanteen
turvaamiseen. Näitä ovat muun muassa hyvä asuntotilanne,
hyvät opiskelumahdollisuudet, maaseudun vaihtoehtoiset
asuinmuodot, etätyömahdollisuudet, vapaa-aika-
ja virkistyspalvelut sekä matkailu.
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana EU:n aluepolitiikasta,
johon ministeri Manninenkin viittasi puheenvuorossaan. Tämän
vuoden helmikuulla komissio julkisti tiedonantonsa EU:n tulevasta
aluepolitiikasta. Komission tiedonannon mukaan rahoitus noudattaa
lähes entistä kaavaa. Vuosina 2007—2013
EU näyttää käyttävän 336
miljardia euroa alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon vahvistamiseen.
Tiedonannon mukaan vanhat jäsenmaat tulevat menettämään
ja uudet kasvattamaan osuuttaan. Suomi on saanut vuosittain noin
325 miljoonaa euroa rakennepolitiikkaan. Nyt jos koskaan on tämän
asian puolustaminen tärkeä kansallinen tehtävä.
Suomen ja suomalaisten on taisteltava nykyisen tavoite 1 -alueen
säilyttämiseksi EU:n korkeimman aluetuen piirissä.
Näyttää siltä, että komissio
ei ole sisällyttämässä tuen
valintaperusteisiin harvaan asutusta, syrjäistä sijaintia
eikä poikkeuksellista väestökatoa, mikä olisi
ilman muuta luonnollista ja myös kestävän
alue- ja rakennepolitiikan kannalta välttämätöntä.
Jos Suomi ei onnistu säilyttämään
nykyisiä tavoite 1 -alueita, on edessä siirtymävaihe,
jolloin tukitaso laskee ohjelmakauden loppuun mennessä tasaisesti
uuden tavoite 2 -ohjelman tasolle tai nollaan. Tällöin
liittymissopimuksen vanha tavoite 6 -tuki on lopullisesti menetetty.
Tulevaisuudessa Suomen alue- ja rakennepolitiikan rahoitus riippuu
siitä, saako maamme suhteellisesti saman osuuden kuin ennen
vanhojen jäsenmaiden rahoituksesta. Jos se laskee, silloin
maamme nettomaksuosuus kasvaa. Tämän vuoksi tästä periaatteesta
on pidettävä tiukasti kiinni. Samalla kun taistelemme
tavoite 1 -tuesta, myös tavoite 2 -tuen
jatkosta on huolehdittava, sillä meillä on vaikeita
väestömaakuntia ja murrosalueita, joiden tasapainoinen
kehittäminen vaatii EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa.
Yksi Suomen menestystekijöistä on ollut kautta
aikojen koko maan asuttaminen. Suomi on tarvinnut aina ja tarvitsee
jatkossakin elävän ja vireän maaseudun.
Suomalaisessa hyvinvoinnissa alueellisella tasapainolla on vahva
asema. Aluekehityksen myönteiset tulokset osoittavat, että siihen
kannattaa sijoittaa.
Arvoisa puhemies! Haluan tähän lopuksi lainata
evijärveläisen runoilijan Heikki Kultalahden riimejä ja
ajatuksia kotiseudusta: "Vettä, metsää,
viljamaata, saarta, suota, poukamaa, tää kotiseutu
korpimaata, vaan meille iki-ihanaa."
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! On ollut mieluisaa todeta, kun olen tätä keskustelua kuunnellut
ja erityisesti ryhmäpuheenvuoroja, että aluepolitiikka
näyttää olevan varsin korkeassa kurssissa.
Tämähän tietää alueiden
kannalta hyvää. Koska tämä aluepoliittinen
selonteko tulee hallintovaliokunnan perusteelliseen käsittelyyn
ja koska olen tämän valiokunnan jäsen,
käsittelen vain muutamaa asiaa yleisellä tasolla.
Keskeinen asia koko aluepolitiikassa on sana "vaikuttavuus".
Jos toimenpiteillä ei ole tuloksia, toisin sanoen vaikuttavuutta,
silloin ne ovat turhia, jopa vahingollisia. Tämä hallitus
on sekä ohjelmassaan että tähänastisissa
toimenpiteissään edeltäjiään
paremmin paneutunut toimenpiteittensä vaikuttavuuteen.
Lisäksi vuosittain arvioidaan budjetin aluepoliittisia
vaikutuksia. Aluepolitiikkahan ei ole varsinaisesti irrallinen asia,
vaan oikeastaan kaikkiin budjettipoliittisiin päätöksiin
sisältyy alueellisia vaikutuksia. Mielenkiinnolla odottaa
näistä asioista tehtäviä arvioita.
Keskeinen asia niin ikään alueellisessa toiminnassa
ja aluepolitiikassa on luottamus ja sitä kautta usko tulevaisuuteen.
Maakunnissa luottamus tulevaisuuteen ja luottamus valtion toimenpiteisiin
vaikuttaa yrittämiseen, sitoutumiseen ja haluun toimia.
Herra puhemies! Alueiden kehittäminen ja aluepolitiikka
vaatii aina rahaa. Se on kuitenkin tässä tapauksessa
ensisijaisesti aktiivista rahaa. Aina voidaan todeta, niin nytkin,
että rahaa ei ole riittävästi ja siksi
se vaikuttavuus on niin tärkeä. Elinkeinoelämän
ja yrittämisen vahvistaminen tarvitsee rahaa, palveluiden
tuottaminen ja järjestäminen, osaamiseen ja omaehtoisuuteen
kannustaminen tarvitsee rahaa, ja tämä on juuri
sitä aktiivista rahaa. Esimerkiksi yrittämiseen
ja yritysten tukemiseen kohdennettu raha toimii ratkaisevana yllykkeenä.
Olen joskus verrannut tätä rahaa tai tukea vanhan
ajan vesipumppuun tarvittavaan niin sanottuun syöttöveteen.
Pumppu ei toiminut eikä toimi, ellei siihen laiteta muutamaa
litraa vettä. Kun tätä vettä laitetaan,
pumppu toimii moitteettomasti ja vettä riittää,
jos sitä kaivossa on. Tätä syöttövettä tarvitaan
alueellisen elinvoiman vahvistamiseen ja säilyttämiseen.
Alueellinen kehittäminen ja aluepolitiikka vaatii myös
investointeja infrastruktuuriin. Täällä on
ollut esillä muun muassa liikenneinvestoinnit ja laajakaistayhteydet.
Pääosin näiden investointien voi sanoa
olevan kannattavia, selkeästi kannattavia. Täällä on
ollut esillä niin sanottu infratyöryhmän
esitys. Toivon, että sitä pystytään
toteuttamaan tähänastista kaavailtua aikataulua
nopeammalla aikataululla.
Tieinvestointeihin liittyen haluan todeta yhden pienen mutta
merkityksellisen asian, yksityistieavustukset. Yksityistiet muodostavat
niin sanotun hiussuoniston, joka toimii erityisesti haja-asutusalueilla.
Sen kunnossapito, ylläpito, vaatii työtä,
mutta se pysyy kunnossa kohtuullisen pienin avustuksin. Yksityisteiden
ylläpitoon liittyy aina merkittävää omaehtoista
ja vapaaehtoista työtä.
Herra puhemies! Niin kuin tämänpäiväisessä keskustelussa
on tullut esille, kunnat ovat omalla alueellaan keskeisiä kehittäjiä.
Kunnat eivät toimi vain palveluiden tuottajina ja järjestäjinä vaan myös
omalta osaltaan merkittävinä elinkeinoelämää virittävinä toimijoina.
Siksi kuntien elinvoimaisuudella on myös suuri alueelliseen
hyvinvointiin liittyvä vaikutus. On mieluisaa todeta se, että tämä hallitus
on paneutunut kuntien toimintaan ja kuntien toimintaedellytysten
turvaamiseen. On niin ikään mieluisaa todeta se,
että hallitus on omalta osaltaan vahvasti rohkaissut kuntayhteistyön
tiivistämiseen ja kehittämiseen.
Kuntaliitoksista tänä päivänä on
myös useassa puheenvuorossa todettu. Haluan myös
todeta vielä sen, että kuntaliitosten tulee perustua
vapaaehtoisuuteen. Silloin uudesta kunnasta tulee toimiva. Silloin
pystytään lähestymään
palveluista käsin ja toiminnoista käsin.
Kuntayhteistyön osalta tekee mieli todeta myös
se, että koko maan kannalta on merkittävää,
että kuntayhteistyö tiivistyy myös täällä Pääkaupunkiseudulla.
Herra puhemies! Tämän tästä nousee
keskusteluun Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen
vastakkainasettelu. Haluan todeta, että Suomi tarvitsee
elinvoimaisen pääkaupungin ja maakunnat tarvitsevat
elinvoimaisen pääkaupungin, mutta pääkaupunki
tarvitsee myös elinvoimaiset maakunnat ja elinvoimaiset
alueet. Jos ei ole elinvoimaisia maakuntia, ei ole myöskään
pääkaupunkia.
Viime aikojen keskustelussa on ollut esillä alueellistaminen.
Haluan todeta sen, että kun olen siihen asiaan yrittänyt
perehtyä ja perehtynyt, en ole huomannut, että se
millään tavalla kohdistuisi Pääkaupunkiseutua
vastaan tai sitä tehtäisiin tai suunniteltaisiin
jotenkin Pääkaupunkiseudun kustannuksella, vaan
päinvastoin siinä tarkastellaan selkeästi
kokonaisuuden etua. Alueellistamisen yhteydessä on monesti
puhuttu hajasijoituksesta. Se on käsitteellisesti eri asia. Oikein
toimittuna alueellistaminen tuo merkittävää lisäarvoa.
Herra puhemies! Vaikuttava ja tuloksekas aluepolitiikka, jota
uskon ja toivon tämän hallituksen harjoittavan,
on yhteiskuntatalouden ja kansalaisten kannalta hyvin keskeinen
asia.
Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! On mielenkiintoista havaita, että näin
alkuillan tunteina alueidemme asia kiinnostaa ainoastaan punamullan
edustajia, joten eipä tuo aluepolitiikka kovin kovassa
kurssissa näytä opposition piirissä olevan.
Herra puhemies! Euroopan unioni valmistautuu ensi lauantaina
toteutuvaan historiansa ehkä merkittävimpään
haasteeseen: laajentumiseen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla.
Tämän laajentumisen myötä rauhanprojekti
etenee, Euroopan vakaus lisääntyy ja sisämarkkinat
kasvavat. Laajentuminen epäilemättä tuo
meille suomalaisille monia mahdollisuuksia, mutta onpa edessä myös
monia haasteita. Laajentumisen myötä Euroopan
unionin sisäinen tasapaino muuttuu. Uudet, nykyisiä jäsenmaita
köyhemmät jäsenet tulevat vaatimaan voimakkaita
toimia kansalaistensa hyvinvoinnin kehittämiseksi. Vanhat
jäsenmaat taas pyrkinevät pitämään
Euroopan unionin menot kurissa, ja tästä seuraa
vääjäämättä jännitteitä.
Laajentumisella on heijastumia myös alue- ja rakennepoliittiseen
rahoitukseemme. Suomen nykyiset tavoite 1 -alueet eivät
enää täytä keskeistä kriteeriä eli
sitä, että bruttokansantuotteen pitäisi
olla alle 75 prosenttia Euroopan unionin keskimääräisestä.
Myöskin nykyisten tavoite 2 -alueiden on jatkossa nykyistä vaikeampaa päästä tukialueiden
joukkoon. Meidän ongelmamme eivät kuitenkaan katoa
minnekään, vaikka Euroopan unioniin liittyykin
75 miljoonaa köyhempää asukasta. Suomen
onkin pyrittävä turvaamaan vaikeimpien alueidemme
mukaanpääsy tulevaksi tavoite 1 -alueeksi liittymissopimuksemme
nojalla. Tämä on koko Suomen etu ja turvaa kohtuullisen
osuuden Euroopan unionin alue- ja rakennepoliittisista rahoista
Suomelle.
Euroopan unionin jäsenyytemme aikana Suomen aluehallinto
on saanut voimaa ja merkittäviä tehtäviä Euroopan
unionin alue- ja rakennepolitiikan toteuttamisessa. Rakennerahasto-ohjelmat
ovat tuoneet mukanaan ohjelmallisuuden ja ajatukset strategisen
yhteistyön tärkeydestä. Konkreettisia
tuloksiakin on syntynyt. Kuten selonteostakin ilmenee, rakennerahasto-ohjelmilla on
maassamme vuosien 1995 ja 2003 välisenä aikana
vaikutettu 56 680 uuden työpaikan ja 10 456
uuden yrityksen syntymiseen, ja tietysti näillä ohjelmilla
on ollut monia välillisiä vaikutuksia. On tietenkin
muistettava, että kun tällaisia lukuja esitetään,
on relevanttia kysyä, kuinka moni näistä työpaikoista
ja yrityksistä olisi toteutunut ilman Euroopan unionin
rahoitusta. Eräiden arvioiden mukaan yli puolet olisi jäänyt
toteutumatta.
Ongelmiakin on toki ollut. Ylimaakunnalliset hankkeet ja voimavarojen
uudelleenallokointi maakuntien välillä on ollut
paikoin hankalaa. Arvioinneissa on tullut myös esille lisääntyviä vaikeuksia
synnyttää uusia kilpailukykyisiä hankkeita.
Hankkeet ovat monesti sirpaloituneet liian pieniksi ja vaikuttavuudeltaan
vaatimattomiksi. Mutta kaikkinensa Euroopan unionin rakennerahastojen
merkitys Suomen alueiden kehittämistyölle on ollut
suuri. Vaikka ohjelmamenettelyä onkin kritisoitu byrokraattiseksi
ja monimutkaiseksi, niin ohjelmien toteutus on pääosin
sujunut tehokkaasti ja tuloksekkaasti.
Suomi ja sen alueet selviävät tulevaisuudessa ainoastaan
korkealla osaamisella. Niinpä panostukset tutkimusrahoitukseen
ovat olleet oikea kansallinen strategia ja on huolehdittava, että näin
menetellään jatkossakin. Vanhasen hallitus lähtee
ohjelmassaan mielestäni aivan oikein siitä, että myös
alueiden kykyä hyödyntää tutkimus-
ja tuotekehitysrahoitusta parannetaan. Tähän ei
tarvita uusia organisaatioita, työkalut ovat jo valmiina,
tarvitaan vain nykyisten toimintojen ja yhteistyön kehittämistä.
Osaamiseen perustuvan aluepolitiikan yksi hyvä instrumentti
on ollut osaamiskeskusohjelma. Ohjelmalla on kyetty kehittämään
ja tukemaan huippuosaamista maamme eri alueilla. Arvioinnit ovatkin
osoittaneet, että osaamiskeskustoiminnalle asetetut tavoitteet
alueellisessa kehittämisessä ovat toteutuneet
hyvin. Uusien yritysten ja työpaikkojen syntyminen kärkiosaamisaloilla
on ohjelman tärkeimpiä saavutuksia. Osaamiskeskustoiminta
ja siinä toteutetut yksittäiset kehittämisprojektit
ovatkin edustaneet aluepolitiikkamme terävintä kärkeä.
Mielestäni osaamiskeskusohjelmassa on oikealla tavalla asetettu
tavoitteeksi tiedon ja osaamisen kartuttaminen, kansainvälinen
verkostuminen sekä osaamisen hyväksikäytön
alueellinen edistäminen yritystoiminnassa.
Onnistuneena aluepoliittisena instrumenttina pidän
myös vuoden 2000 lopulla käynnistettyä aluekeskusohjelmaa.
Aluekeskusohjelman käynnistämisessä hyödynnettiin
kaupunkiverkkotutkimusten vahvaa tietopohjaa. Voidaankin sanoa, että ohjelman
tavoite, noin 30—40 elinvoimaisen ja eri kokoisen kaupunkiseudun
muodostama aluekeskusten verkosto, on realistinen tavoite. Pyrkimyksenä on
tukea alueellisia keskuksia hyödyntämään
luontaisia vahvuuksiaan.
Aluekeskusohjelmassa ei ole ollut kysymys seudullisen byrokratian
paisuttamisesta vaan yhteistyöprosessista, kumppanuudesta
valtion, alueiden, kuntien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kesken.
Toimijoiden kesken toteutetaan seudullisesti vaikuttavaa yhteistyötä,
olipa sitten kysymys elinkeinojen kehittämisestä taikka
kuntien yhteisestä palvelutuotannosta.
Seutukuntien sisäisen yhteistyön tiivistäminen
onkin usein johtanut menestykseen. Välillä ratkaisuilla
on voitu lieventää liian pirstaleisen kuntajakomme
aiheuttamia ongelmia. Joillakin seuduilla yhteistyö on
kypsynyt tai kypsymässä kuntaliitoksiksi. Jos
aluekeskusohjelma saa aikaan Suomen kunnissa tällaista
ennakkoluulotonta voimien kokoamista, niin ohjelma on ollut tarpeen
tältäkin osin.
Yksi merkittävä väline aluepolitiikan
työkalupakissa on valtion keskushallinnon toimintojen ja
yksiköiden alueellistaminen Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle. Alueellistaminen on jatkoa Lipposen johtaman hallituksen
työlle. Alueellistaminen kytkeytyy myös aluekeskusohjelmaan siten,
että alueellistamisen yksi tavoite on aluekeskusten tukeminen.
Vaikka jotkut henkilöt leimaavatkin alueellistamistoimet
kopioiksi kumpujen yöstä viitaten lähinnä 1970-luvun
hajasijoitusohjelmaan, niin itse pidän alueellistamista perusteltuna
ja järkevänä. Alueellistamisesta on saatu
myös hyviä kokemuksia monissa Euroopan maissa.
Erityisesti tulevina vuosina, kun valtion henkilöstöstä siirtyy
suuri osa eläkkeelle, on oiva mahdollisuus katsoa, tehdäänkö valtionhallinnossa
oikeita asioita oikeassa paikassa. Kun tämä tehtävien
siirto ajoitetaan juuri eläkkeellesiirtymiseen, näin
vältytään myös vastenmielisiltä pakkosiirroilta.
Sama koskee myös uusien toimintojen sijoittamista. Onhan
eduskuntakin edellyttänyt, että uusia toimintoja
luotaessa tai vanhoja rakenteita oleellisesti muutettaessa on aina
selvitettävä sijoittamismahdollisuus Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Uskonkin, että alueellistaminen on
yksi keino kaventaa työllisyyden alueellisia kehityseroja
ja turvata palvelujen saatavuus koko maassa. Hallituksen on nyt
vain määrätietoisesti edettävä tässä asiassa.
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Koska näyttää siltä,
että kuulijakunta on samanlainen kuin usein hoitaessani
saarnavirkaa, minun täytyy palata ed. Virtasen teologiseen
juttuun. Hän nimittäin sanoi, että sellainen vanha
teologi kuin Tuomas Kempiläinen oli todennut, että viimeisellä tuomiolla
eivät ratkaise puheet vaan teot. Tällaisena perin
luterilaisena ajattelisin vähän optimistisemmin.
Jos siellä teot ratkaisevat, niin toivo on kaikilta mennyt.
Ajattelen niin, että toivon perustan täytyy olla
olemassa, ja siihen tämä aluepolitiikkakin rakentuu.
Se on merkittävä kannanotto. Se on nimenomaan poliittista
vaikuttamista tilanteessa, jossa näyttää olevan
niin, että se kuuluisa uusliberalistinen talouden näkymätön
käsi keskittää, hakee suuruuden ekonomian
hyötyjä, jatkaa muuttoliikettä jne. Tästä esimerkkinä vaikkapa
eiliset uutiset Venäjän aikomuksesta rahan puutteen
takia tyhjentää muutamia syrjäisiä kaupunkeja.
Ellei aluepolitiikassa onnistuta, talouden näkymätön
käsi hoitaa koko asian. On hyvä muistaa, että kaikki suomalaiset
mahtuvat hyvin asumaan nykyisessä kotikaupungissani Espoossa
eikä ole vielä edes ahdasta.
Aluepolitiikan keinovalikoimat tarkoittavat rahaa, palveluita
ja kaikkien niiden hallinnollisten rakenteiden luomista, joilla
uudet, orastavat yritykset voidaan saattaa liikkeelle. Kyse on oikeastaan
vähän samanlaisesta ilmiöstä kuin
ed. Rundgrenin esille ottama lohi, joka mielellään
ui vastavirtaan, ja toivoisin, että Rundgrenin ajatus ja
näkemys tästä saisi myönteisen
kannan, että todella näin voisi tapahtua.
Kun tällä silmällä luetaan
tuota meille jaettua selontekoa, se ei kyllä ole aivan
yksinkertainen asiakirja. Läpilukeminen tai ymmärtäminen
vaatii melkoista ponnistelua, olkoonkin, että siinä vaivannäkö palkitaan.
Se kuvaa aika hyvin Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan
ja erilaisten rahoituskanavien liittymistä kansalliseen hallinnointiin.
Kaikesta huolimatta on sanottava, että jälleen
kerran suomalainen pragmaattisuus julkisessa hallinnossa on luonut
melkoisen organisaation. On syntynyt toimijoiden verkosto. On syntynyt
se infra, jota tarvitaan yrittämisen pohjaksi, koulutuksen,
sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi,
liikenteen hoitamiseksi jnp. Riittääkö tämä globalisaation
ja laajentuvan EU:n uusissa rakenteissa? Se jää nähtäväksi.
Tietysti sopii toivoa sitäkin, että tämä todella
säilyy organisaationa eikä omalakisena organismina,
joka rupeaa elämään sellaista elämälle
vierasta virkamieselämää.
Muutama sana vielä Pääkaupunkiseudusta: Sen
tilanne on monella tavalla mielenkiintoinen ja selkeästi
kahtalainen. Yhtäältä ripeä kasvu
on tarvinnut muuttoliikettä. Toisaalta kasvu näkyy kasvavina
kustannuksina palvelutuotannossa. Kun edellinen hallitus heikensi
Pääkaupunkiseudun kuntien rahoitusasemaa, syntyi
se hankala tilanne, jossa on yritetty elää. Joko
verotusta on kiristetty tai palveluista tingitty tai tehty molempia.
Kaupunkien kommentit Alasen selvitykseen ovat olleet varovaisen
pidättyviä tai usein kielteisiä. Yhteistä metropolipolitiikkaa
ja operatiivista johtoa kyllä tarvittaisiin. Se myönnetään,
mutta yksimielisyyttä sen sisällöstä,
siis tämän politiikan sisällöstä,
ei oikein ole. Tämän vuoksi uusia hallintorakenteita
ei tarvita, koska niiden alta pilkistää selvästi
halu hallinnon keinoin ratkaista poliittiset kiistat, jotka liittyvät
vaikkapa rakentamiseen tai liikenneinvestointeihin. Epäilen,
että näin ei päästä yhtään
sen pidemmälle kuin mihin kuntien itsemääräämisoikeuteen
rakentuva päättäminen venyy. Sen väkinäistä ylittämistä tai ohittamista
en kannata. Siitä ei ole hyviä kokemuksia. Tässä mielessä Pääkaupunkiseutu
on muuten todella mielenkiintoinen alue, sillä sen poliittinen
todellisuus on juuri tällainen, ja jos mistä niin
siitä ei voi kyllä syyttää keskustaa.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua
valtioneuvoston aluepoliittisesta selonteosta, ja nämä kymmenet
puheenvuorot, joita on pidetty, ovat olleet niin monipuolisia, että jos
sen perusteella määritellään,
mitä aluepolitiikka on, niin vähempi taitaa maailmassa
olla asioita, joita ei voitaisi aluepolitiikkaan lukea.
Selonteon tarkoitus on pysähtyä tarkastelemaan,
millaiset vaikutukset harjoitetulla aluepolitiikalla on ollut, mitä siitä olemme
oppineet ja mitä tulevaisuudessa meidän tulisi
tehdä niin, että aluepolitiikassa tehdyt toimenpiteet
olisivat mahdollisimman positiivisesti vaikuttavia.
Selontekoa laadittaessa on esiin nostettu ja noussut epäkohtia,
mitä on vuosien varrella esiin tullut. Tämä on
nyt hyvä asia, että niihin tehdään korjauksia
niin, että tämän ohjelmakauden lopulla
ei näitä haittavaikutuksia enää olisi,
ja niin, että seuraavalla ohjelmakaudella voitaisiin viimeistään
ne kaikki saada torjutuiksi.
Yksi tällainen epäkohta on se, että varojen käytössä on
joustavuuden puutetta. Tämä on mitä suurimmassa
määrin hallinnollinen ongelma, ja sen parantamiseksi
pitää tehdä nopeasti toimenpiteitä.
Varojen siirtäminen hallinnonalojen ja maakuntien välille
tulee saada joustavammaksi.
Selonteossa on nostettu esille myös ylimaakunnallisten
hankkeiden puuttuminen tai vähäisyys. Maakuntarajojen
nousu haitallisiksi yhteistyön esteiksi rajoittaa lähellä rajaa
olevien kuntien ja kaupunkien kehitysmahdollisuuksia. Tämän
epäkohdan korjaamiseksi tulisi harkita tai kokeilla taloudellisten
porkkanoiden käyttöä. Rajojen muodostuminen
haittaa myös yritysten kehitysmahdollisuuksia, jotka eivät
perinteisesti ole rajoja tunteneet. Mikäli nämä raja-aidat
saataisiin poistettua, se varmasti lisäisi myös
yritysten välistä yhteistyötä yli
maakuntarajojen.
Viime syksynä valmistuivat ensimmäiset maakuntahallinnon
laatimat toteuttamissuunnitelmat. Niiden tarkoitus on toimia alueen
eri osapuolten yhteisenä kantana valtion talousarvion määrärahojen
käytöstä. Nämä toteuttamissuunnitelmat
ovat siten toimineet osaltaan pohjana ministeriön aluepoliittisten
varojen kohdentamisessa. Toteuttamissuunnitelmat ovat tärkeitä papereita.
Yhtenä ongelmana niiden osalta on se, etteivät
nämä toteuttamissuunnitelmat ole sellaisinaan
tulleet tiedoksi eduskunnalle. Mielestäni tähän
tulisi saada korjaus ja se tulisi toteuttaa vähintäänkin
siten, että ne toimitettaisiin hallintovaliokunnalle tiedoksi.
Tällöin näiden sisältöä voitaisiin
ottaa huomioon annettaessa lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle,
ja ei se mielestäni pahaa tekisi, vaikka ne toimitettaisiin
myös suoraan valtiovarainvaliokunnalle tiedoksi. Toivon, että ministeri
ottaisi tämän huomioon.
Suunnitelmien tiedoksi saattaminen lisäisi toteuttamissuunnitelmien
vaikuttavuutta, kun vielä lisäksi huomioimme sen
tavoitteen, että toteuttamissuunnitelman laadinta tulee
saada osaksi eri tahojen toiminnan ja talouden suunnittelua. Tavoitteena
lisäksi on se, että jo vuonna 2005 järjestelmä olisi
vakiintunut osa valtion talousarvion valmistelua.
Arvoisa puhemies! Alueellisen kehittämistyön
välineeksi on viime vuosina laadittu useita erityisohjelmia.
Tavoite niillä on ollut hyvä, mutta niiden vaikuttavuutta
osittain syö se, että ne eivät läheskään
aina ole maakuntaohjelmien kanssa yhteensopivia. Hajanaiset laadintamenettelyt ovat
suurin syy niiden yhteensopimattomuuteen. Olisi tarpeellista tehdä maakuntaohjelmiin
päivitystä tämän epäkohdan
korjaamiseksi. Alueellisen kehittämistyön vastuu
on maakuntahallinnolla, joten mielestäni yksinkertaista
olisi tehdä päivitystä maakuntaohjelmaan
niissä maakunnissa, missä ohjelmien yhteensopimattomuus
rajoittaa tai ei anna täyttä kehitysmahdollisuutta.
Maakuntaohjelmien päivitys olisi tarpeellista myös
siksi, että parin päivän kuluttua Euroopan unionin
aluekartta muuttuu merkittävästi. EU:n laajentuminen
tuo suuret alueelliset kehittämistarpeet yhteisön
politiikkaan. Unionin varoilla tullaan merkittävästi
tasaamaan alueiden välisiä eroavaisuuksia. Uusissa
jäsenmaissa tullaan käynnistämään
tuhansia erilaisia kehittämishankkeita, joiden tarkoitus
on parantaa elämisen edellytyksiä kyseisillä alueilla.
Meidän tulee nähdä unionin laajentuminen
mahdollisuutena ja pyrkiä olemaan mukana kehityshankkeissa,
joita uusissa jäsenmaissa synnytetään.
Mielestäni maakuntien tulisi käyttää hankeosaamistaan
hyödyksi ja hakeutua yhteistyöhön uusien
jäsenmaiden kanssa. Katsellessani muutaman maakunnan maakuntaohjelmaa
kiinnitin huomiota siihen, ettei tähän mahdollisuuteen
ole riittävästi tartuttu. Unionin laajentumisesta
tulee hakea kasvua yrityksillemme, ja se edellyttää mukanaoloa
kehityshankkeissa.
Arvoisa herra puhemies! Tämä tänään
käyty keskustelu on osoittanut sen, että aluepolitiikalla on
puolustajia niin hallituspuolueiden sisällä kuin
myös oppositiossa. Alueellisen kehityksen tasapainottaminen
nähdään välttämättömäksi Suomen
kokonaisedun vuoksi. Vaasan vaalipiirissä kehittämispolitiikan
tai vaihtoehtoisesti aluepolitiikan laiminlyönnin vuoksi
vaikutukset olivat sellaiset, että vuoden 95 jälkeen
15 000 ihmistä joutui lähtemään
työn perässä pääsääntöisesti
kasvukeskuksiin. Nyt muuttoaalto on hiljentynyt ja ihmisillä on
usko kasvanut kotiseudulla tapahtuvaan työhön
ja elämiseen. Aluepolitiikka on väline, jonka
tuloksia tarvitsevat niin ihmiset kuin yrityksetkin. Siitä kannattaa
pitää huolta niin kansallisin kuin Euroopan unioninkin
varoin.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti minulla tänään
ei ole ollut mahdollisuutta seurata kuin hyvin vähäisiltä osin tätä käytyä keskustelua,
mutta totean niin kuin ed. Tölli, että hallintovaliokunnan
jäsenenä tähän selontekoon on
mahdollisuus sitten, kun mietintöä laaditaan,
tutustua huomattavasti paremmin. Kun olen sitten itse tätä selontekoa
käynyt läpi, joskin sitäkään
en hyvin tarkasti ole ehtinyt, niin siellähän
on erittäin paljon hyviä tavoitteita ja myös
toimenpide-ehdotuksia alueitten kehittämisen kannalta.
Kuitenkin minulle jäi se vaikutelma, että konkretiaa
olisi saanut tässäkin paperissa olla hiukan enemmän.
Joka tapauksessa tietysti me kaikki toivomme, että ne ajatukset,
jotka tänne on kirjattu, ovat sitten omalta osaltaan kuitenkin
tehostamassa aluepolitiikkaa, aluepoliittisia toimenpiteitä,
joiden kautta sitten tätä maata voidaan tavallaan
pitää asuttuna entistä paremmin.
Lainaan tästä selonteosta sanatarkasti Alueiden
kehittämisen toimenpiteitä -kohdasta
tietyn pätkän: "Alueiden kilpailukykyä vahvistetaan
ja saavutettavuutta parannetaan kehittämällä liikenneyhteyksiä.
Tasapainoisen, monikeskuksisen aluerakenteen vahvistaminen edellyttää hyviä liikenneyhteyksiä
keskusten
välillä sekä kaikilla alueilla sellaista
liikenteen peruspalvelutasoa, joka tyydyttää väestön
ja elinkeinojen liikennetarpeet." Kauniisti sanottu, ja samalla
tässä mieleen kuitenkin tulee se, minkä me
kaikki tiedämme, että perustienpidon määrärahat
ovat riittämättömät, niitä on
jopa pienennetty, ja tästä johtuen alemman tieverkon
kunto rapistuu ja kelirikon torjunta vaikeutuu koko ajan, ja siinä mielessä tuo
kappale herättää ristiriitaisia tunteita. Parhaillaanhan
nämä kelirikkokelit, rospuuttokelit, ovat pahimmillaan,
ja varmasti monet muutkin kollegat ovat saaneet yhteydenottoja näiden huonokuntoisten
teiden vaikutuspiirissä asuvilta ja työtään
tekeviltä ihmisiltä. Monessa kohdin tämä kulkeminen,
liikkuminen, on lähes mahdotonta ja sillä on myös
heijastuksia ammatinharjoittamiseen. Viittaan tässä muun
muassa erilaisiin matkailuyrittäjiin.
Tienpitoon tarvitaan todella lisää rahaa,
ja uskon, että se on myös kannattavaa eli se raha
kyllä poikii. Kun elinkeinoelämä listaa
edellytyksiä sijoittua jollekin alueelle, niin kunnolliset,
hyvät liikenneyhteydet ovat usein toivelistalla ensimmäiset.
Alueellisen kehittymisen kannalta on hyvillä liikenneolosuhteilla
keskeinen merkitys. Jos todella halutaan, että muuallakin
kuin Pääkaupunkiseudulla tai aluekeskuksissa on
tätä vipinää, toimintaa, jatkossakin,
niin liikenneyhteydet eli tie- ja rataverkko on pidettävä kunnossa, niihin
on panostettava nykyistä enemmän. On tietysti
muistettava, että muitakin kilpailutekijöitä on,
ja hyvin keskeisellä sijalla siinä tietysti ovat
hyvinvointipalvelut, terveyspalvelut ja koulutuspalvelut jne., mutta
liikenneyhteyksien merkitystä ei voi vähätellä.
Tässä vastikään ministerityöryhmä teki
esityksen liikenneväyläpolitiikan linjauksista
tuonne vuoteen 2013, ja esitetyn investointiohjelman rahoitus, sen
me tiedämme, on lähestulkoon kokonaan auki. Liikenneministeri
Luhtanenhan esitti, että käytettäisiin
lainarahaa tässä tilanteessa, ja itse kyllä lämpimästi
sitä kannatan. Niin tältä osin kuin monessa
muussakin yhteydessä ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta,
että liikennesuoritteet tällä hetkellä ohjaavat
liikenneinfran uusinvestointeja ja peruskorjauksia liian paljon. Tässä tilanteessa,
kun investointipäätökset tehdään
tuolla kriteerillä pääosin, reuna-alueiden asema
entisestään huononee.
Oman lukunsa ja ongelmansa muodostavat tällä hetkellä,
niin kuin jo totesin, kelirikkotiet, mutta myös sitten
yksityistierahoitus. Nämä molemmat kaipaavat lisäeuroja
ja nopeasti, ja jos rata- ja tieverkosta ei pidetä kattavasti
huolta, niin kyllä silloin hallituksen aluepolitiikan uskottavuus
kärsii. Tietyillä alueilla tämä usko
on jo jonkin verran rapistunut — myös sillä alueella,
josta itse tulen.
Tunnustan, että myös omat odotukseni aluepoliittisista
avauksista ovat korkealla. Hallitus on antanut vielä tällä hetkellä kuitenkin
odottaa, mutta toivon, että ei enää kovin
kauan. On uskallettava ryhtyä hajasijoittamistyöryhmän
esitysten täytäntöönpanoon,
on uskallettava valmistella näitä seuraavia aluepoliittisia
siirtoja.
Valtion toimintojen alueellistamisesta tässä selonteossa
on varsin lyhyesti tekstiä. Varsinaisten yksiköiden
osalta näitä sijoittamispäätöksiähän
jo edelliselläkin hallituskaudella tehtiin ja kun jatkossakin
tehdään, on realistista olettaa ja odottaa, että nämä yksiköt
sijoittuvat sitten aluekeskuksiin. Mutta sitten erilaiset tukipalvelut
eli erilaiset tehtävät ja toiminnot: Odotan, että niitä tullaan
sijoittamaan sitten myös aluekeskusten ulkopuolelle, ja
niitä on sijoitettukin. Hyviä esimerkkejä tästä ovat
muun muassa Kela ja verotoimistot. Syrjäisemmillä alueilla
Kelan toimipisteissä tehdään koko valtakunnan
eri puolille liittyviä töitä, ja verotoimistoissa,
muun muassa myös oman paikkakuntani verotoimistossa, neuvontapalvelut
ja totta kai muutkin työt ovat lisääntyneet
ja sitä kautta turvanneet näitä työpaikkoja,
kun asianomaisella paikkakunnalla asukkaita on vähemmän.
Nykyisin sähköisesti voidaan hyvin helposti myös
siirtää esimerkiksi veroilmoitusten tiettyjen
osioitten käsittelyä muualle, ja juuri tämä neuvontapalvelu
on sellainen. Eli näitä kannattaa tarkkaan harkita
ja näitten erilaisten tehtävien, tukitoimintojen,
siirtämistä jatkossa entistä enemmän
Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että edellisellä eduskuntakaudella
myös merkittävästi aluekeskuksiin panostettiin
ja myös eri osaamiskeskuksiin panostettiin. Uskon, että tämä työ jatkuu
myös tällä hallituskaudella, ja on ehdottoman
tärkeää, että eri puolilla Suomea
näitä hyvinvoivia aluekeskuksia on. Ne eivät
välttämättä kovin kauas niissä maakunnissa
säteile voimakkaasti esimerkiksi työpaikkojen
muodossa, mutta joka tapauksessa ne ovat muuttoliikettä ainakin
pysäyttämässä siihen kyseiseen
maakuntaan. Eli reuna-alueilta, niin kuin tunnettua on, tämä muuttoliike
on ollut valitettavasti viime vuosina liian voimakasta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Totesin tuossa aikaisemmin, että olennaista
on se, että kaikki hallinnonalat saadaan huomaamaan omien
toimintojensa aluepoliittiset vaikutukset elikkä tehdään
johdonmukaisesti arviointia siitä, mitenkä päätökset
vaikuttavat aluepolitiikan näkökannalta. Esimerkiksi
maatalouspolitiikan osalta on aivan ratkaisevaa, minkä suunnan
tulevat tukiratkaisut saavat, niin erilainen tämä maa
olosuhteiltaan on. Viime viikonloppuna vielä Rovaniemen—Kolarin
korkeudella oli reilut hanget pelloilla, ja kun tuli tänne
etelään, niin kylvötyöt olivat
täydessä vauhdissa, osittain jo loppuun saatetutkin
täällä parhaimmilla paikoilla — aivan
niin kuin kaksi eri maailmaa saman valtakunnan sisällä.
Tämä on vain yksi kuva siitä, miten valtavien
haasteiden edessä olemme aluepolitiikan kanssa.
Toinen asia on etäisyydet. Minun kotimatkani Rovaniemeltä Kolariin
oli 170 kilometriä, sitten kun Kemissä oli tilaisuus,
sinne on reilusti 200 kilometriä, ja sitten kun tulin Meltosjärven
kautta Rovaniemelle toisena päivänä,
niin jälleen liikutaan siellä 200 kilometrin etäisyyksissä.
Se on aivan täyttä jokapäiväistä elämää tuon
alueen ihmisille, joitten työssäkäyntimatkat
ovat huomattavat pitkiä. Se korostaa silloin sellaisten
ratkaisujen hakemista esimerkiksi juuri liikkumisen osalta, joilla
kompensoidaan panostusta, jonka ihmiset joutuvat panemaan, kun työpaikkoja
varsin pitkien etäisyyksien päästä hakevat.
Monenlaiset verotukselliset ratkaisut voisivat siinä auttaa,
ja kyllähän täällä on
esillä ollut ihan myönteisessä hengessä hallituksen
listalla niin sanotun sotukokeilun jatkaminen ja edelleenkin syrjäseutuvähennys,
jos nyt käyttää tätä nimeä tästä verohyödyn
järjestämisestä Pohjois- ja Itä-Suomen
alueille, niin että saataisiin todella näille
seuduille ammattitaitoista ja pätevää henkilökuntaan
moniin julkisenkin hallinnon ja myös kuntien ja yritysten
palvelukseen. Nämä eivät kansantaloudellisesti
ja valtiontaloudellisesti ole isoja juttuja, mutta näillä seuduilla
varsin kohtuullisilla verovähennyksillä saadaan
ihmeitä aikaan. Se palauttaa uskon siihen, että hallitus
haluaa tehdä työtä niin, että maan
kaikilla kulmilla elämä tulee mahdolliseksi.
Sitten nostaisin vielä rajaseutualueet yhtenä kokonaisuutena
tässä esiin. Kotimaakuntani Lappi on kansainvälisin
osa Suomea, meillä on reilusti toistatuhatta kilometriä rajaseutua.
Perinteisesti rajaseudut on nostettu juuri tämmöisinä vaikeina
alueina erityistoimenpiteiden kohteeksi, ja tästä ei
ole syytä luopua. Euroopan unioni tukee kyllä tätä politiikkaa
esimerkiksi Interreg-ohjelmilla, jotka on kyllä tässä selonteossa
huomioitukin.
Sitten on vielä monia muita asioita, jotka pitäisi
nähdä. Esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston piirissä tehtävä askarointi
rajaesteiden poistamiseksi on myös yksi keskeinen työ,
joka koskettaa aluepolitiikkaa. Tähänkin hallitukselta
toivoisi apua, koska näyttää siltä,
että Pohjoismaiden neuvoston selvitykset aina uudelleen
ja uudelleen vain hautautuvat byrokratian rattaisiin.
Myöskin Interreg-ohjelmista kokemuksesta Tornionjokilaakson
neuvoston entisenä puheenjohtajana voin todeta, että niiden
hallinnointi ei ole mitenkään yksinkertaista.
Kun siinä on kuitenkin useampi, vähintään
kaksi, mahdollisesti kolmekin, maata mukana, on erityinen haaste
rakentaa näihin semmoinen hallinnointi, että näiden
ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia voidaan ruohonjuuritasolla hyödyntää.
Viittasin jo maakuntien Suomen pitkiin etäisyyksiin
erityisesti Lapissa. Se edellyttää tietysti tiestön
kunnossapitoa, niin kuin täällä ovat
siihen monet puhujat viitanneet. Rautateistä nostaisin
myöskin esille Kolarin radan. Meillä on Tunturi-Lapista
muodostunut yksi keskeisimpiä tämän valtakunnan
matkailukohteita. Arvioidaan, että 10—15 vuoden
sihdillä sillä alueella on 80 000 vuodepaikkaa,
joka on melkoinen yhteisö. Pitää turvata
kaikilla tasoilla liikenneyhteydet sinne. Kittilän lentokenttä on
jo nyt ahdistettu täyteen, jatkuvasti laajennetaan mahdollisuuksia.
Täytyy pitää huoli siitä, että tuo
rataosuus voidaan pitää kunnossa ja pitkällä sihdillä kehittää sitä.
Muuten käy niin, että rakennetaan mahdollisuuksia,
mutta infra pettää eivätkä ihmiset pääsekään
sinne tulemaan.
Samanaikaisesti ottaisin rinnalle nykyajan maantiet eli nopeat
tietoliikenneyhteydet, joka on, halusimmepa sen myöntää tai
emme, tosiasiallisesti se avainkysymys silloin, kun puhutaan ihmisten
tasa-arvoisista yritysmahdollisuuksista ja esimerkiksi etätyön
antamista mahdollisuuksista keskusten ulkopuolellakin. Kyllä siihen
on löydyttävä selkeä ohjelma
myöskin valtiolta, miten nämä toteutetaan,
muuten käy niin hurjasti, että tuolla maanteitä pitkin
köyhäkin ihminen, kulkurikin, voi ilman kulkea,
mutta sitten kun puhutaan nykyajan maanteistä, nopeista
yhteyksistä, se onkin vaan sitten herrojen herkkua eli niitten
asutuskeskuksissa asuvien ihmisten mahdollisuus, joihin nämä yhteydet
voidaan kohtuudella rakentaa. Tämä on myös
yrityselämän kannalta, matkailuyritysten ja monien
muiden yritysten kannalta, mitä syrjäseuduilla
on, osoittautunut aivan välttämättömäksi
asiaksi.
Sitten otan vielä kuntakysymyksistä ja yhteisökysymyksistä sellaisen
näkökulman, että on selvää,
että kunnat ovat keskeinen toimija kaikilla tasoilla aluepolitiikkaa
tehtäessä, mutta ottaisin kyllä kylänäkökulman
vielä tässä esille. Tässä äskettäin
palkittiin kajaanilainen kylä vuoden kylänä,
ja kävi ilmi, että se kyläyhteisö toteutti merkittäviä yhteiskunnallisia
tehtäviä. Taisipa sen liikevaihto pyöriä jossakin
rapean miljoonan euron tasolla. Kaikki oli lähtenyt liikkeelle
aivan spontaanista ihmisten halusta toteuttaa palveluja, joita kunta
ei ollut pystynyt järjestämään.
Minusta siinä on esimerkki siitä, miten ehkä tulevaisuudessa
voitaisiin juuri tätä erilaisten yhteisöjen,
niin sanotun kolmannen sektorin, mahdollisuuksia käyttää yhteiskunnallisten
palvelujen tuottajana, kun tiedämme, että kuntien
kautta nämä monesti tulevat kalliiksi ja siksi
niitä vain joudutaan supistamaan.
Aluehallintokysymykseen otan semmoisen näkökulman — en
muista, onko sitä täällä kuinka
paljon sivuttu — että olisin sitä mieltä,
että maakuntavaltuustot tulisi suoralla vaalilla valita. Nimittäin
siinä vaalin yhteydessä jouduttaisiin käymään
vaalikeskustelua maakunnallisesti, strategiakeskustelu siitä,
millä tavalla me aiomme tätä maakuntaa
kehittää. Siinä tulisi raikkaalla tavalla
varmasti esille eri maakuntien, eri alueiden erilaisuus, ominaispiirteet
ja samalla sitten myöskin kehitys- ja kehittämisideat
ja näyt.
Ajattelen esimerkiksi omaa maakuntaani, niin kuin täällä varmaan
jokainen sen oman tonttinsa parhaiten tuntee. Sehän on
tuo Lappi kyllä kolmasosa Suomea, että siinä tuntemista
kyllä on, mutta kun ajattelee niitä erilaisia
seutukuntia, niin kyllä niillä jokaisella oma
luonteenpiirteensä ja oma vahvuutensakin on, ja se tällaisessa maakunnallisessa
keskustelussa hyvin tulisi esiin. Siinä sitten yhdessä haettaisiinkin
niitä selviytymiskeinoja ja tajuttaisiin sitten myös
se, että poliittisten toimenpiteiden, aluepoliittistenkin toimenpiteiden,
keinovalikoimien pitää olla hyvin erilaisia niin,
että ne sopivat sitten kuhunkin seutuun erikseen.
Esimerkiksi Lapin osalta Kemi—Tornio-seutu on aivan
kansainvälinen, tämä niin sanottu Perämeren
kaaren alue on aivan kansainvälistä tasoa; monilla
teollisuuden aloilla on erittäin korkea bruttokansantuote.
Sitten kun mennään muutama sata kilometriä,
niin ollaan ihan toisessa maailmassa, kuitenkin kaikki samaa maaseutua. Tämä erilaisuuden
tunnistaminen ja keinovalikoiman etsiminen niin, että se
sitten palvelee kaikkia erikseen hyvin, on aika tärkeätä tässä aluepolitiikassa.
Eero Reijonen /kesk:
Herra puhemies! Euroopan unionin seuraavan rakennerahastokauden
linjaukset ovat hyvin merkittävässä roolissa, kun
arvioidaan aluepolitiikan rahoituselementtejä tulevaisuudessa.
Onkin aika mielenkiintoista nähdä, mikä on
Itä- ja Pohjois-Suomen asema tulevalla rakennerahastokaudella.
Nythän niin sanottu konvergenssiohjelma, joka on entinen
tavoite 1 -ohjelma, jakaa kuitenkin Euroopan unionin aluepolitiikkabudjetista
78,5 prosenttia ja on sikäli hyvin merkittävä,
mutta tämänhetkisten arvioitten mukaan näyttää siltä,
että Suomen mitkään alueet eivät
ole pääsemässä konvergenssiohjelman
piiriin.
Tämän ohjelman tuet aluepolitiikan osalta
olisivat noin 208 euroa per henkilö eli merkittävästi suuremmat
kuin tällä hetkellä Itä- ja
Pohjois-Suomi saa. Todennäköisesti tilanteemme
on sen kaltainen, että niin sanottu kilpailukykyohjelma on
se meidän kohtalomme. Kaiken kaikkiaan tämä tuki,
jonka tässä niin sanotussa phasing in -alueessa
tulisimme saamaan, olisi noin 98 euroa per asukas, eli se pienenisi
jonkin verran tämänhetkisestä tasosta.
Toki tällä hetkellä tilanne on varsin
elävä, ja aika näyttää,
miten tässä kaiken kaikkiaan käy. Mutta
toivotan hallitukselle menestystä näissä neuvotteluissa,
sillä hyvin tärkeästä asiasta
kaiken kaikkiaan on kysymys.
Haluan vielä jatkaa siitä, mihin ensimmäisessä puheenvuorossani
jäin ajanpuutteen takia, ja kysymys on Tekesin alueellistamislinjauksista, ja
niillähän on hyvin suuri yhteiskunnallinen merkitys.
Viiden alueyksikön malli siirtäisi painopistettä Pääkaupunkiseudulta
vain eräille kasvukeskusseuduille, mutta tämä ei
vielä sellaisenaan takaa alueellisesti nykyistä tasapainoisempaa
teknologiarahoitusta ja sitä kautta tasaisempaa hyvinvoinnin
alueellista jakautumista. Päinvastoin, ratkaisu voi entisestään
kiihdyttää yritystoiminnan ja korkean osaamisen
kasvua vain muutamilla nyt kasvavista seuduista.
Huomattava osa yliopistokaupungeista, osaamiskeskuskaupungeista
ja maakuntakeskuksista, aluekeskusohjelmaan kuuluvista pienimmistä kaupunkiseuduista
puhumattakaan, jäi painopisteajattelun ulkopuolelle. Tällä mallilla
alueyksiköitten ulkopuoliset maakunnat jäävät
vääjäämättä suhteellisesti
nykyistäkin huonompaan asemaan. Tämä on
ristiriidassa teknologiarahoitukselle asetettujen aluevaikutustavoitteiden
ja hallituksen muun julkilausutun aluepoliittisen ajattelun kanssa.
Siuruaisen raportti jättää huomioimatta
muun muassa sen, että Itä-Suomen maakuntien teknologiaperusta
ja osaamisalat poikkeavat oleellisesti toisistaan. Maantieteellinen
naapuruus ei merkitse osaamispohjan yhtenäisyyttä.
Synergiaetua alueyksikön sijoittumisesta naapurimaakuntaan
ei ole, varsinkaan, jos teknologiarahoituksen kriteerit säilyvät
kuitenkin kaikilta osin valtakunnallisina. On sama, missä hakemuspaperit
maantieteellisesti käsitellään. Tärkeintä on asiakaspalvelu
ja osaavien resurssien riittävyys. Todella suuri ongelma
on se, että tiettyjen maakunta-alueitten sisällä vahvuudet
ovat kovin erilaisia. Muun muassa omassa kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa
vahvoja osaamisalueita ovat muovi, metsäteknologia, kivi
ja metalli, mutta näitä ei taas sitten ole sillä paikkakunnalla
eli Kuopiossa, johon tätä Tekesin aluekeskusta
on suunniteltu. Olemme näin siinä tilanteessa,
että Pohjois-Karjalan olisi haettava nämä Tekesin tuet
ja tuki Tampereelta.
Paras ratkaisu on, että Tekesin ja myös Vtt:n toiminta
sijoittuu yliopisto- ja maakuntakeskuksiin alueiden osaamis- ja
yritysrakenteita täydentämään.
Tekesillä tulee olla te-keskusten ja esimerkiksi teknologiakeskusten
yhteydessä riittävä määrä teknologia-asiantuntijoita
tekemässä selvitysmiehen peräänkuuluttamaa
proaktiivista toimintaa kentällä eli aktivoimassa
yrityksiä liiketoimintaosaamiseen ja teknologiaosaamisen kehittämiseen
sekä teknologiaohjelmien piiriin. Tarjonta ja aktiivinen
läsnäolo luo aina kysyntää.
Tekesin toimintojen alueellistamisessa on myös huomioitava,
että ratkaisujen tulee vahvistaa Tekesin kykyä toteuttaa
teknologiainnovaatiopolitiikkaa alueellisesti, kansainvälisesti
ja kansallisesti sekä varmistaa edellytykset kansallisen
innovaatiojärjestelmän edelleen kehittymiselle.
Olen näistä linjauksista varsin huolissani ja toivon,
että kauppa- ja teollisuusministeri harkitsee vielä tätä pohjaehdotusta
uudelleen.
Kuntapolitiikka on hyvin merkittävä aluepolitiikan
osio, ja on todettava, että nykyinen hallitus on lähtenyt
toteuttamaan kuntapolitiikkaa hyvin laajalla rintamalla ja oikean
suuntaisesti. Ne linjaukset, joita kuntapolitiikan osalle tehtiin, ovat
hyvin hyväksyttäviä ja luovat mahdollisuuden
sille, että jatkossakin kunnat voivat toteuttaa sitä peruspalvelutuotantoaan,
joka sille kuuluu, eli valtio on kantanut oman osansa tästä rahoituksesta.
Täällä on hyvin voimakkaasti nostettu
viimeisissä puheenvuoroissa esille liikenneverkkojen toimivuus.
Kerron teille yhden esimerkin siitä, mitä tämänhetkinen
liikenneverkkostrategia on merkinnyt. Maakunnan ihminen soitti minulle
ja kertoi, että hän asuu valtion omistaman ja
kunnossapitämän tien varressa, mutta häneltä on kielletty
ajo sillä tiellä muuten kuin maksamalla korvausta,
jos hän harjoittaa elinkeinotointa. Kysymyksessä on
maanrakennus- ja metsäkoneurakoitsija, joka ei saa siirtää kalustoaan
kotoaan työmaalle sen takia, että painorajoitus
sen kieltää, muuten kuin maksamalla valtiolle
tästä korvauksen. Tämähän
on aika mahdoton yhtälö minun mielestäni.
Kyllä tieverkon tulee olla semmoisessa kunnossa, että jokainen
yleisen tien varrella asuva kansalainen voi lähteä joka
aamu töihin ja tulla iltasella kotiin, ilman että siitä joutuu
maksamaan korvauksia.
Arvoisa herra puhemies! Aluepolitiikkakeskustelu on tänään
avattu. Uskon, että tämän asian tiimoilta
meillä riittää varmasti tässä salissa töitä tämän
vaalikauden loppuun ja varmaan myöskin tulevaisuudessa.
Kysymys on merkittävästä asiasta. Aluepolitiikan
toimenpiteillä luodaan mahdollisuudet pitää koko
Suomi asuttuna.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston aluepoliittinen selonteko juontaa
juurensa hallituksen esitykseen vuodelta 1999, jolloin eduskunta
käsitteli rakennerahasto- ja hallintolain ja edellytti
silloin, että hallitus antaa seikkaperäisen selonteon
tuon lain toimivuudesta vuoden 2003 loppuun mennessä. Nyt
kuitenkin aika on mennyt hiukan yli, mutta hallitus on laatinut
erittäin hyvän ja seikkaperäisen selonteon,
jossa ei tarkastella ainoastaan rakennerahasto- ja hallintolain
toimivuutta, vaan on luotu katsaus myöskin nykyisin voimassa
olevaan aluekehityslakiin, sen ohjelmaperusteisuuteen ja lisäksi
otettu aluepolitiikan uudet elementit mukaan.
Arvoisa puhemies! Tähän ohjelmaperusteiseen
aluepolitiikkaan rakennerahasto- ja hallintolain osalta ei ole juurikaan
enää syytä palata tai sitä kommentoida.
Tämä järjestelmä toimii tämän
rakennerahastokauden loppuun saakka, ja pääsääntöisestihän
voidaan todeta, että se on toiminut hyvin, joskin siinä on
hyvin monimutkainen, monimuotoinen hallintorakenne ja välttämättä se
ei sinällään demokratian kannalta toimi parhaalla
mahdollisella tavalla, mutta kun siinä kumppanuusperiaate
on otettu mukaan, ovat siinä toki silloin sekä valtion
aluehallintoviranomaiset ja partnerit mukana, ja näin tämä järjestelmä toimii.
Yhtä lailla kansallista aluepolitiikkaa säätelevän
aluekehityslain myötä meille on synnytetty varsin
mittava ohjelmaproseduuri. Jos otetaan mukaan sekä tavoiteohjelmien
ohjelmapolitiikka, tavoiteohjelmat ja yhteistyöasiakirjat
sekä aluekehityslain tarkoittamat ohjelmat, maakuntasuunnitelma,
maakuntaohjelma ja myöskin maakuntaohjelman toteuttamisasiakirja
sekä lisäksi valtion puolella laadittavat erityisohjelmat,
on meillä aluepolitiikan suunnittelua varten luotu sen
kaltainen suunnittelujärjestelmä, joka hakee vertaansa.
Elikkä nyt, kun lähdetään luomaan uutta
rakennerahastokautta ajatellen hallintojärjestelmää ja
toivottavasti myöskin ohjelmajärjestelmää selvitysmies
Riepulan selvityksen pohjalta, kaikki toiveet on asetettava sen
varaan, että ohjelmapolitiikka yksinkertaistuu, selkiintyy,
ja että myöskin ne laadittavat ohjelmat, jotka
muodostuvat kansallisen aluepolitiikan toteuttamisen kautta, muodostavat
selkeän rungon myöskin Euroopan unionin aluepolitiikkaa
hoidettaessa.
Arvoisa puhemies! Tulevaisuutta juuri näiden sekä selvitysmies
Riepulan että selvitysmies Siuruaisen esitysten pohjalta
on syytä hiukan arvioida. Selvitysmies Riepulan esityksessä on
periaatteessa hyvää se, että lukuisilla
kymmenillä budjetin momenteilla olevat aluekehitysrahat
tullaan kokoamaan muutamalle harvalle momentille ja että nuo
rahat tullaan ohjaamaan ja allokoimaan maakuntiin, joissa ne sitten
kohdennettaisiin aluekehitysviranomaisen toimesta tarkemmin eri viranomaisten
päätöksiä varten.
On mielenkiintoista nähdä, miten valtion keskushallinnon
puolella saadaan syntymään neuvotteluallianssi,
joka kykenee sopimaan sitten määrärahojen
tulosohjauksesta ja suuntaamisesta alueellisen maakuntaneuvoston
kanssa, jonka tarkoitus on sitten myöhemmin myöskin
päättää noista varojen ohjaamisista.
Tässä on suuri periaatteellinen kysymys koota
rahat muutamille momenteille ja toisaalta saada syntymään
sellainen neuvottelumekanismi maakunnan ja valtion neuvotteluallianssin
kanssa, että tuloksia siinä syntyy. Nämä ovat
myönteisiä linjanvetoja, mutta tämä maakuntiin
perustettava maakuntaneuvosto antaa aiheen arvioida sen toimivuutta
ja sen järkevyyttä tässä yhteydessä.
Maakuntademokratian kannalta tuntuu harkitsemattomalta se, että sekä demokraattisesti
valitut luottamushenkilöt että valtion alueviranomaiset
olisivat yhdessä muodostamassa toimielintä, joka
käyttäisi päätösvaltaa.
Oikeammalta tuntuisi se, että maakuntahallitus toimisi
demokraattisena maakuntaelimenä, joka tekisi päätökset määrärahojen
ohjaamisesta valtion alueviranomaisten esittelystä kunkin
viranomaisen omien määrärahojen osalta.
Tämä olisi selkeämpi ja demokraattisempi
tapa toimia, ja partnerien osuus hyvin voisi olla mukana kuviossa
asioiden valmisteluvaiheessa, elikkä niin kuin Riepula
on todennut, eräänlainen myr-kokoonpano voisi
toimia joko sihteeristössä tai sitten asian valmistelussa
siten kuin kukin maakunta sen viisaaksi näkee.
Arvoisa puhemies! Tässä aluepoliittisessa
selonteossa on otettu linjaa myöskin Euroopan unionin tulevaan
rakennerahastokauteen sekä budjettikehyksen että koheesioraportin
osalta. Erityisesti kiinnostavaa on se, miten Suomea tullaan kohtelemaan
tulevassa Euroopan unionin aluepolitiikassa. Hallitus budjettikehystä tarkastellessaan
on lähtenyt siitä, että tuo bruttokansantuotteeseen
sidottu budjettikehys perustuisi enintään noin
1,1 prosentin varaan, kun komission esitys lähtee 1,24
prosentista. Vastaavasti hallituksen linjaus lähtee siitä,
että maksimaaliset aluetuet unionista ovat meille kynnyskysymyksiä,
ja tätä on tulkittava siten, että hallitus
periaatteessa tavoittelee uutta tavoite 1 -ohjelmaa eli konvergenssiohjelmaa
ja toisaalta, mikäli tässä tavoitteessa
ei tulla onnistumaan, pohjalle voi muodostua kuitenkin se, että Suomi
olisi tavoite 2:ssa elikkä alueellisen kilpailukyvyn ja
työllisyyden tavoitteessa.
Tärkeää on se, että meille
tunnustetaan Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasuttujen alueiden
erityiskohtelu, ja parhaiten se kävisi tietysti erillisohjelman
kautta konvergenssitavoitteessa, minkä myöskin
tänä päivänä Itä-Suomen
neuvottelukunta asetti selkeäksi tavoitteeksi antaessaan eväitä hallitukselle
tulevalle neuvottelukaudelle. Tärkeätä on
se, että tukitaso per asukas nousee vähintään
nykyiseen tukitasoon ja että myöskin kansalliset
yritystuet ovat mahdollisia myöntää elinkeinonharjoittajille.
Arvoisa puhemies! Täällä on käsitelty
hyvin paljon aluepolitiikkaa myöskin laajemmin. Liikenneyhteyksien
ja infran rakentamisen kannalta ne ovat keskeisiä kysymyksiä,
ja yhdyn niihin ajatuksiin, että ministeri Luhtasen väylätyöryhmän
esitykset tulee saada tulevassa budjettikehyksessä rahoitettua
siten, että kaikki hankkeet voidaan aloittaa tällä vaalikaudella,
ja näin me sekä voimme huolehtia radan toimivuudesta
ja liikenteen sujuvuudesta siellä että myöskin maanteiden
osalta kykenemme pitämään toimivaa ja
liikennettä hyvin välittävää tieverkostoa yllä.
Alueellistaminen on asia, joka on myöskin hallituksen
listalla. Minä toivon, että tavallaan se ripeys,
jolla asia lähti liikkeelle, saa myöskin saman
tyyppistä jatkoa ja että kaikki hallituspuolueet
ovat sitoutuneet siihen, koska onnistunut alueellistaminen sekä on
Pääkaupunkiseudun etu ennen kaikkea työvoiman
saatavuuden näkökulmasta että tasapainottaa
aluekehitystä maakunnissa ja niissä aluekeskuksissa,
jonne valtion toimintoja ollaan alueellistamassa.
Arvoisa puhemies! Kuntapolitiikka on osa aluepolitiikkaa, aluekehitystä.
Tässä yhteydessä siihen ei ole syytä enempää kajota.
On syytä vain tyytyä toteamaan, että hallitus
on tehnyt jo merkittäviä linjauksia kuntapolitiikan
kääntämisestä parempaan suuntaan.
On tehty peruspalveluohjelma, peruspalvelubudjetti on tulossa, ja
hallitusohjelma linjaa kuntapolitiikkaa pitkäjänteisen,
vakaan politiikan suuntaan. Me uskomme, että hallintovaliokunta
laatiessaan mietintöä tästä selonteosta
ottaa myöskin nämä näkemykset vakaasti
huomioon.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Aluepoliittinen selonteko on saanut varsin pitkän
lähetekeskustelun. Tässä keskustelussa
on noussut monia mielenkiintoisia näkökulmia esille.
Hallintovaliokunta tulee selonteosta kuulemaan laajasti asiantuntijoita
ja toivon mukaan kykenee osaltaan edistämään
meille kaikille tärkeää koko maan alueellista
kehittämistä ja luomaan tälle kehittämistyölle
näkökulmia, jotka aikanaan vahvistavat myös
hallituksen omaa politiikkaa ja luovat edellytyksiä päätöksenteolle.
Selonteko pitää sisällään
myös valtioneuvoston periaatepäätöksen
valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista.
Tässä yhteydessä valtioneuvosto linjaa
myös tarvittavia säädösmuutoksia
aluekehityslainsäädäntöön
tai muihin lakeihin. Alueellinen kehittäminen on kokonaisuus.
Se perustuu parhaimmillaan ja ainakin tuloksia tuodessaan laajaan
yhteistyöhön. Olennaiset asiat liittyvät
työllisyyden ja työpaikkojen kehittämiseen,
siihen, miten väestöpohja muuttuu ja väestörakenne
kehittyy, sekä myös palvelujen ja liikenneyhteyksien
toimivuuteen ja saatavuuteen.
Tämän vuoden talousarviossaan hallitus arvioi
jo valtion talousarvioehdotuksen alueellisia vaikutuksia. Hallitusohjelmassahan
lähdetään siitä, että vuosittain
talousarviossa aluepoliittiset vaikutukset ovat arvioinnin kohteena.
Alkuvaiheessa on ilmeisesti puutteellisuutta, on ollut mittaamisen
ongelmaa, miten eri vaikutuksia arvioidaan ja lähdetäänkö liikkeelle
laajan vain suppean aluepolitiikan näkökulmasta.
Olennainen kysymys on, että valtion omin toimenpitein — tässä talousarvio
on keskeinen asiakirja — alueiden kilpailukykyä kyetään
vahvistamaan. On luotava edellytyksiä osaamiselle, alueiden omille
vahvuuksille ja omaehtoiselle kehittämiselle. Tärkeää tässä on
luovuus, aloitekyky sekä myös alueiden oma vahva
itsetunto ja luottamus yhteistyöhön ja tulevaisuuteen.
Hallitusohjelmassa alueellisen kehittämisen ohjelmiin
luvataan osoittaa riittävät taloudelliset voimavarat.
Myönteistä on, että maakunnittain sitomattomien
maakunnallisten kehittämisvarojen osuutta on lisätty.
Tämä antaa mahdollisuutta vahvistaa alueiden omia
vahvuuksia maakuntien ohjelmien ja tavoitteiden mukaisesti.
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että aluekeskusohjelmien
osalta jatkosta on jo päätetty, osaamiskeskusohjelmat
tulevat arvioitavaksi ja toivottavasti osittain myös uudistettavaksi.
On tärkeää, että osaamiskeskusten
ja osaamiskeskittymien tukemista joka tapauksessa jatketaan ja vahvistetaan.
Me tiedämme, että muuttuvissa tilanteissa ja nykymaailman
oloissa osaaminen, elinikäisen oppimisen vahvistaminen
ja uuden teknologian mahdollisimman hyvä, tehokas hyödyntäminen
on meidän tulevia vahvuuksiamme.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolia alueiden kehittämisessä ja
vastuun ottamisessa tulee edelleen vahvistaa. Tarvitaan myös
näiden korkeakoulujen välistä yhteistyötä eräänlaisen alueellisen
strategian valmistelussa. Pohjois-Karjalassa tässä asiassa
on juuri edetty ja ollaan etenemässä. Alkuviikosta
uutisoitiin, että Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja
Joensuun yliopisto ovat osaltaan lähtemässä alueellisen
kehittämisen strategiassa ja omissa kehittämistoimissaan
yhdessä eteenpäin. Ammattikorkeakouluilla on tarjottavanaan
aikuiskoulutuksen monimuotoista ja kehittyvää osaamista,
on tarjottavanaan tutkimus- ja kehitystyöpanosta, eritoten juuri
ammatillisen osaamisen puolelle, ja myös palvelutoiminnan
kehittämistä.
Arvoisa puhemies! Aluepolitiikan kohdalla maaseutukysymykset
ovat keskeisellä sijalla maaseutupolitiikassa. Perinteisen
elintarviketuotannon ja toivon mukaan monipuolistuvan elintarviketuotannon
ja -jalostuksen rinnalla tarvitaan meille soveltuvien kasvualojen
yritystoiminnan edistämistä, kuten maaseutumatkailua, sen
vahvistamista, myös uuden teknologian käyttöönottoa
ja yhtä lailla maaseudun ja alueellisen kehityksen näkökulmasta
myös sukupolvenvaihdosten edistämistä.
Yritystoiminnassa osaamisessa ja myös sekä nuorten
yrittäjien mukaan saannissa että naisyrittäjyyden
edistämisessä, jossa siinäkin Pohjois-Karjalassa
on mielestäni edetty hyvin Karellikeskuksen myötä,
on paljon tehtävää.
Herra puhemies! Tärkeä kysymys ovat liikenneväylät
ja liikenneyhteydet, niiden ylläpito ja kehittäminen.
Tietoliikenneasia on täällä tullut hyvin
esille. Siihen pitää panostaa koko maan osalta.
Yksityistiekysymys on puhuttanut tätä salia hyvin
paljon. Tämän vuoden talousarviossa runsas 11
miljoonaa euroa valtionavustukseen on riittämätön.
Tätä määrärahaa tulee
lisätä. Kysymys on runsaasta 600 kohteesta, joita
tällä määrärahalla
avustetaan, ja kaikkiaan noin 60 000 tiekilometristä.
Tämä yksityistieverkko on hyvin tärkeä koko
maan alueellisen kehittämisen näkökulmasta.
Herra puhemies! Aluepoliittinen selonteko antaa monenlaisia
keskustelunaiheita. Se antaa laajasti eri poliitikkojen osalta tekemisen
tarpeita. Toivottavasti tässä päästään
hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin
ja kyetään luomaan alueiden kilpailukykyä ja
kehitystä ja nykyistä parempaa alueellista tasapainoa
vahvistavaa toimintaa ja sellaista politiikkaa, sellaista lainsäädäntöä ja sellaista
talousarviopolitiikkaa.
Keskustelu päättyy.