Christina Gestrin /r(esittelypuheenvuoro):

Ärade talman! Enligt finsk namnlagstiftning ska en person ha förnamn och efternamn. Då ett barn föds får hon eller han sina föräldrars gemensamma efternamn men om föräldrarna har olika efternamn så måste man välja någondera förälderns efternamn. Barnet kan inte få ett efternamn som är sammansatt av föräldrarnas efternamn enligt den nuvarande namnlagstiftningen.

Eftersom det i dag är lagligt att som gift par bära olika efternamn så skulle det vara en naturlig utveckling att göra det möjligt för barnet att bära båda föräldrarnas efternamn. Det här förekommer redan i bland annat våra nordiska grannländer, i Storbritannien, Kanada och USA och helt säkert också i andra länder.

I Sverige omnämns det första efternamnet i namnlagen som ett så kallat mellannamn, ett element som helt saknas i finsk lagstiftning. Barn som ges mellannamn kan då ha två efternamn som båda förknippar barnet till föräldrarna. Den svenska namnlagens 25 § föreskriver följande: "Har barn förvärvat ett efternamn som bärs av enbart den ena av föräldrarna får barnet bära den andra förälderns efternamn som mellannamn". Då personen gifter sig gäller samma regler för efternamn som för personer utan mellannamn, det vill säga man kan välja att ta ett gemensamt efternamn med maken eller hålla kvar sitt ursprungliga.

Sukunimen valitseminen lapselle on hyvin henkilökohtainen valinta. Tämän takia Suomessa on halua välinimen käyttöönottoon siten, että eri sukunimisten vanhempien ei tarvitsisi valita, kumman sukunimen he antavat lapselleen. Lapsella sen sijaan olisi molempien sukunimi, toinen välinimenä ja toinen sukunimenä. Maahanmuuton lisääntyessä Suomeen ja kansainvälisten avioliittojen yleistyessä olisi keinotekoista pitää kiinni nykyisestä tiukasta nimikäytänteestä. Myös naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta tällä sukunimiasialla on merkitystä.

Muut pohjoismaat ovat jo lisänneet nimilakeihinsa mahdollisuuden välinimeen. Ottaen huomioon, että näiden maiden oikeusjärjestelmä ja oikeuskulttuuri vastaavat Suomen oikeusjärjestelmää ja oikeuskulttuuria, olisi todellakin suotavaa, että myös Suomi tekisi tämän muutoksen.

Nykyinenkin lainsäädäntö antaa puolisolle mahdollisuuden käyttää puolisoiden yhteisen sukunimen edessä puolison aikaisempaa sukunimeä. Lainsäädäntö mahdollistaa siis jo kaksiosaisen sukunimen käytön. Välinimi ei siten olisi mikään uusi elementti vaan päinvastoin selkeyttäisi, miten yhdistelmänimi muodostetaan ja käsitellään.

Lapselle välinimen antaminen, joka olisi käytännössä jommankumman vanhemman sukunimi, olisi mahdollisuus vanhemmille eikä pakollista. Täyssisaruksilla olisi edelleenkin sama sukunimi myös silloin kun siihen yhdistetään välinimi. Välinimi olisi henkilökohtainen eikä periytyisi nimenhaltijan lapsille. Lakiehdotus estäisi sen, että muutaman sukupolven jälkeen meillä olisi henkilöitä, joilla olisi kahdeksan sukunimeä.

Den nuvarande namnlagen härstammar från mitten av 1980-talet. Sedan dess har mycket hänt i vårt samhälle och mycket håller även på att hända. Bara den här veckan har vi här i plenum diskuterat en ändring av partnerskapslagen så att samkönade par skulle ha en möjlighet att adoptera den andras barn.

Minister Brax skrev ifjol i svaret på ett spörsmål som jag lämnat in om en eventuell ändring av namnlagen så här: "Justitieministeriet har gjort iakttagelser om att namnlagen huvudsakligen har visat sig vara ändamålsenlig till de delar som gäller släktnamn. Det är däremot skäl att noggrant följa behovet av eventuella ändringar. Allmänhetens intresse för hur släktnamn bestäms har minskat då personbeteckningarna delvis har ersatt namnet som identifieringsinstrument. Ett friare förhållningssätt till den enskildas släktnamnsönskemål är därför möjligt."

Jag kan intyga att det bland allmänheten finns ett intresse i den här frågan och det är många, framförallt kvinnor, som planerar att bilda familj eller som redan har små barn, som har tagit kontakt med mig angående den här lagmotionen och uttryckt sitt stöd för en ändring av namnlagen.

Med de här motiveringarna föreslår jag i den lagmotion som vi nu alltså behandlar att namnlagens 2 § ändras så att det läggs till ett 3 mom. där det föreskrivs att det även i Finland ska vara möjligt att ta i bruk ett mellannamn. Barnet skulle då få båda föräldrarnas efternamn så att det ena är mellannamn och det andra är efternamn. Mellannamnet skulle vara personligt och inte nedärvas till följande generation. Ifall den som har ett mellannamn senare gifter sig och tar ett dubbelnamn faller mellannamnet bort. En person skulle allstå inte kunna ha fler än två efternamn.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gestrinin lisäksi tässä salissa on nyt neljä edustajaa, jotka kaikki ovat tulleet vuonna 1987 tähän taloon. Luulen kuitenkin, että kaikki he muistavat sen, että Suomessa käytiin vilkasta keskustelua sukunimilaista, joka vuonna 1985 kirvoitti tässä salissa kiivaan ja huolestuneen keskustelun siitä, mitä seuraa, jos miehellä ja vaimolla avioliitossa voi olla eri sukunimi. Sillä lailla se nimittäin mahdollistettiin. Olen käynyt jonkin verran noita keskusteluja läpi, ja ihan silloisia tunnelmia kuvatakseni poimin täältä muutaman esimerkin siitä, mitä silloin puhuttiin.

No niin, nyt tulee lakia säätämässä ollut ed. Tennilä paikalle.

Ed. Raudaskoski käytti puheenvuoron, josta siteeraan osaa: "Ennen kaikkea, jos asiaa katsoo lapsen omalta kannalta, yksi yhteinen sukunimi perheellä olisi aivan välttämätön. Lapset vielä joutuvat pohtimaan sitä, minkähänlainen meidänkin perheemme tilanne on. Minulla on tällainen sukunimi, äidillä tällainen, isällä tällainen jne. Hän voi sulkeutuneena pohtia sitä, minkälainen tämä tilanne on." Se oli ed. Raudaskoski.

Sitten ed. Sirkka-Liisa Anttila, joka on sit-temmin toiminut muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana. Hän toteaa: "Mielestäni tätä sukunimilakiuudistusta ja sitä kautta naisten tasa-arvoa toteutetaan nyt lasten turvallisuuden kustannuksella. Lasten kannalta ei suinkaan ole yhdentekevää, kenen nimi esimerkiksi on kodin ulko-ovessa. Olen eilispäivänä käynyt pitkät keskustelut oman kotikaupunkini sosiaalihuollon työntekijöiden kanssa. He mm. korostivat juuri tätä seikkaa, että ei suinkaan ole yhdentekevää, kenen nimi on kodin ulko-ovessa. Lapsen oman tutun ja turvallisen nimen löytyminen sieltä on varmasti paras vaihtoehto."

Vielä pari esimerkkiä.

Ed. Almgren toteaa: "Puhuessamme sukunimilaista olemmekin pyrkineet sanomaan, että jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen sellaisena kuin miksi valiokunta on sen sittemmin muodostanut, niin perheisiin tuodaan yksi riidanaihe lisää."

Vielä ed. Heikki Riihijärvi. Odotankin mielenkiinnolla, mitä ed. Vistbacka tulee tästä aloitteesta sanomaan, mutta Riihijärvi on sitä mieltä, että: "Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että mies on vaimon pää. Pidänkin erittäin tärkeänä sitä, että avioliittoon mennessä vaimo saa miehensä sukunimen."

Herra puhemies! En ole tuon aloitteen allekirjoittaja, mutta minulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan, että aloite saa hyvän vastaanoton ja vaikkapa tulee toteutumaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä vähän tsekkasin tuttavaperheissä, mitä tämä tuottaa käytännön tasolla. Kaksi esimerkkiä.

Ensinnäkin jos ajatellaan, että äiti on Katri Oinas nimeltään, isä on Teuvo Oinas-Panuma nimeltään, niin heidän yhteinen tyttärensä Virpi on nykyisinkin Virpi Oinas-Panuma, ei mitään muutosta.

Sitten toisessa perheessä, tuttu tapaus, tulos olisi Anna-Greta Kyläharakka-Oinas-Panuma. On varmaan onnellinen koko loppuikänsä, koska aina käytännössä kaikissa nykyisissä asiakirjoissa, joissa on se supistettu tila, on Anna-Greta Kylähar.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luin ed. Gestrinin lakialoitetta, pohdin nyt eduskunnassa käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta eli sitä, millä tavoin tämä lakialoite, jos se toteutuisi, kohdentuisi nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa rekisteröidyssä parisuhteessa on kyseessä toisen osapuolen lapsi. Kun syntymässä on saanut — niin kuin nimilaki tällä hetkellä sanoo — äidin sukunimen, mikäli muuta ei ole ilmoitettu, jos vanhemmilla on eri sukunimi, niin tuleeko tässä sitten se mahdollisuus, että adoptiossakin olisi tämä sama periaate kuin lakialoitteessa?

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuohon ed. Pulliaisen lausumaan totean sen verran, että totta kai tässä pitää luottaa vanhempien järkeen siinä suhteessa, ettei tällaisia kaiken maailman koomisia yhdistelmiä synny, vaikka joskus sitäkin tietysti joutuu epäilemään, kun katsoo, minkälaisia etunimiä lapsille on annettu.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ed. Heikki Ollilaa tästä hyvästä, mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Oli mukava kuulla, millä lailla silloin vuonna 1985 keskusteltiin tästä sukunimiasiasta. Tuntuu todellakin, kun kuuli tämän, että ajat ovat muuttuneet siitä monella tavalla. Tosiaan, tänä päivänä aika monella on jo perheessa kaksi sukunimeä. En usko, että se on millään tavalla vaikuttanut lasten turvallisuuden tunteeseen tai muutenkaan, päinvastoin se koetaan aivan, niin kuin tiedämme, normaalina asiana.

Ed. Vistbackalle haluaisin sanoa sen, että tämä lakialoite tai tämä lakimuutos vaikuttaisi tietenkin samalla tavalla kaikkiin perheisiin, siis myös adoptioperheisiin samalla tavalla kuin muihin perheisiin. Siinä ei olisi mitään eroa. Kyse on nimenomaan nimilain muutoksesta, enkä tässä puutu millään tavalla muihin lakeihin.

Herr talman! Jag hoppas att den här lagmotionen tas upp till behandling i lagutskottet och jag hoppas också att minister Brax ska ändra sin inställning som kanske var något negativ i svaret på det spörsmål jag ställde här tidigare förra året. Ifall riksdagen inte nu i snabb ordning tar upp den här saken till behandling så hoppas jag att man också på justitieministeriet skulle kunna ompröva det ställningstagande man fattade tidigare och modernisera namnlagstiftningen så att den skulle motsvara de förväntningar och de krav dagens unga människor som bildar familj har.

Det är naturligt att valet av namn är en svår fråga i många familjer, men jag tror att det inte på något sätt har någon betydelse för barnet. Det viktiga naturligtvis för barnet är att föräldrarna kommer överens, och det spelar inte någon stor roll. För barnet är det en positiv sak att kunna få välja senare vilketdera efternamnet det använder.

Och som sagt, riksdagsledamot Pulliainen, så tanken är ju den att man ändå inte skulle kunna ha flera än två efternamn. I sådana fall där man har dubbla förnamn och dubbla efternamn så tror jag precis som ledamot Ollila, att förnuftet ändå vinner och man helt enkelt i familjen kommer överens om ett sådant namn, både förnamn och efternamn, att det går att leva med det också i praktiken.